Rakkaat kristityt, hyvät Nuorten Ystävät ry:n satavuotisjuhlajumalanpalvelukseen osallistuvat!

Transkriptio

1 Nuorten Ystävät 100 vuotta, Oulun tuomiokirkko Rakkaat kristityt, hyvät Nuorten Ystävät ry:n satavuotisjuhlajumalanpalvelukseen osallistuvat! Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Koin kerran välähdyksen suojelusenkelistä hyvin vaatimattoman kuuloisessa kertomuksessa. Olin aloittanut opintoni Helsingissä lähes tuhannen kilometrin päässä kotoani. Oli ollut jätettävä taakse ystävät ja omaiset ja aloitettava jossain uudessa ja tuntemattomassa. Nuorelle rajankäynti uuteen ja vanhaan oli alussa jokapäiväistä. Illalla lueskellessani ensimmäisiä klassisen kreikan opintotehtäviä sain eteen lauseen: "Hespera een, tote eelthen angelos". "Oli ilta, silloin tuli enkeli." Tuota lausetta kääntäessäni tuntui siltä, etten ollutkaan yksin. Oli ilta, ehkä koti-ikäväkin. Silloin tuossa lauseessa enkeli heräsi eloon sisimmässäni. Sanoma enkeleistä on ollut minulle niin menneiden vuosien aikana kuin aivan viime hetkinä monien ajatusten lähde. Eräs vaikuttavimmista kokemuksistani niin vaikuttava että olen siihen joutunut palaamaan useammin omissa ajatuksissani ja puheissani liittyy juuri elettyyn kesään. Piispan tehtävä johtaa minua usein liikkeelle monenlaisiin paikkoihin. Hyvin usein joudun tässä laajassa hiippakunnassa ja maassa perille päästäkseni turvautumaan autoon. Matkanteko on nykyään toki vaivattomampaa kuin aiemmin, vaikkapa sata vuotta sitten, mutta ilman vaaroja se ei ole vieläkään. Muistutuksena tästä kaikesta välillä kuin tunturien laelle, välillä kiveliöön johtavasta kristitylle osoitetusta vaeltamisen tehtävästä on omassa avaimenperässäni eräiltä ystäviltäni saama pieni puinen enkeli. Se on kuin näkyvä rukous varjeluksesta matkalle ja niin monille lähtemisille uusiin paikkoihin.

2 Puinen pieni enkeli ja sen siivet ovat puhutelleet minua siitä asti, kun olen sen saanut. Eihän se Jumalan enkeli toki ole, mutta se, mikä pienen muistoesineen tekee tärkeäksi, on sen hiljainen viesti. Se muistuttaa minua siunauksen toivottamisesta toiselle, rukouksesta ja varjeluksesta. Niinpä pieni enkeli on minulle kuin silta Taivaan Isän puoleen, arkinen ja tavallinen, mutta sen sanoma tekee iloiseksi ja saa olon turvalliseksi. On olemassa Jumala, jolle saan puhua, on olemassa joku joka kuulee ja kuuntelee. Jumala, joka kätkee kasvonsa usein niin tavanomaiseen ja yksinkertaiseen. Näin Hän tulee jokaiselle todella suureksi. Tavanomainen ja arkinenkin on sydämen silmin nähtävissä Jumalan kohtaamisen paikaksi. Tähän liittyy myös kesän kokemukseni. 2 Kesän alussa järjestettiin kirkkopäivien aikaan Turussa nuorten musiikkitilaisuus, jonka avauslaulu kertoi pudonneesta enkelistä. Laulun sanoma viestitti omalla kielellään myös minulle tapahtuman avaajalle siitä Jumalan rakkaudesta, jota hän tuntee meitä kohtaan, kun hän lähettää sanansaattajansa luoksemme. Jumalan enkelien todellisuus on meitä niin lähellä, että ne joskus jopa koskettavat maata. Jumalan huolenpito ihmisestä, hänen liikkeellä oleva rakkautensa voi saada jopa suojaansa tarjoavat enkelit haavoittumaan silloin, kun Jumala tahtoo varjella ja pelastaa ihmisen vaaroilta. Mieleeni nousevat nytkin musiikkitilaisuuden avauslaulun sanat, jotka kertoivat juuri tästä: Lensin liian matalla, sokaistuin valomainoksiin, törmäsin tiiliseinään, mätkähdin asvalttiin. Ja tytölle siinä vieressä laulun enkeli sanoo: Ota hieman rautalankaa ja sido siipeni kii. Taivaallisen rinnalle tulemisen kehotus on erityisesti tässä Nuorten Ystävät ry:n satavuotisesta taipaleesta kiittävässä jumalanpalveluksessa kuin muistutus tästä: Tartu kiinni siihen todellisuuteen, joka on sinua lähempänä kuin uskotkaan. Palatessani tästä tilanteesta ja tältä matkalta takaisin pohjoista kohti pidin matkallani pienen tauon. Nousin autostani ja yllätyksekseni auton avain putosi vahingossa kädestäni asvalttiin. Pieni enkeli, se lahjaksi saatu, törmäsi avaimen mukana asvalttiin. Enkelin siipi katkesi ja edessäni oli näin pudonnut enkeli. Hyvin voimakkaasti tunsin saaneeni tehtävän liimata sen siiven kiinni kuin kuvajaisena jostain suuremmasta. Mikkelinpäivänä, tänään, kirkoissa puhutaan enkeleistä ja muistutetaan, että Jumala on tämän aistein havaittavan maailman lisäksi luonut myös näkymättömän maailman. Voi olla niin, että oman kulttuurimme ja maailmankuvamme vankeina emme tahdo antautua

3 käsin kosketeltavan ja silmin havaittavan tuolle puolen, mutta uskon maailmassa eivät nämä järjen ennakkoehdot olekaan sovellettavia. Kyse ei ole siitä mitä näemme silmillämme vaan siitä, mitä näemme sydämellämme ja tahdomme tehdä olemassa olevaksi tähän maailmaan. Tämän päivän sanomaan liittyy siksi aivan omalaatuisensa piirre joka aukeaa juuri jo sisäisen kokemuksen valossa kuvaillusta sanasta enkeli. 3 Sanaa itsessään tarkasteltaessa voidaan todeta sen tulevan suomen kieleen latinan sanasta angelus, joka puolestaan tulee kreikan sanasta angelos. Molemmat tarkoittavat lähettilästä, sanansaattajaa. Toinen sanaan enkeli kytkeytyvä piirre on se, mikä liittyy sen ymmärtämiseen uskonnollisessa mielessä. Kristillisessä, ja myös juutalaisessa perinteessä, merkittävin enkelihahmo on Mikael vietetäänhän tänään juuri Mikaelinpäivää. Nimi Mikael on hepreaa ja tarkoittaa "joka on niin kuin Jumala". Näin voidaan nähdä jo sanan enkeli kaksi toisiaan täydentävää merkitystä. Kolmas, se sydämen valossa sanalle annettava merkitys, aukeaa tilanteessa, jossa hädässä ollut ihminen nimittää auttajaansa enkeliksi. Voidaan siten kysyä, mikä saarnansa sanalla enkeli on siis tähän juhlan hetkeen. Vastaus on jo sanottuun nojaten helppo: on tunnustettava, että myös omia toimiamme kuljettavat välillä kuin näkymättömät kädet, jotka rakkauden, suojelemisen ja varjelemisen hengessä johtavat kuljettamaan viestiä meitä ja ajatuksiamme suuremmasta elämän todellisuudesta Jumalan todellisuudesta lähimmäistemme parhaaksi. Emme Mikkelinpäivänä, jolloin vietämme myös valtakunnallisesti merkittävän ja lähimmäisen palvelemiseen keskittyneen järjestön juhlaa, voi väistää tietoisuutta siitä, että rakkauden palvelus ja lähimmäisen suojeleminen on sisäistä turvaa meille tuova, mutta myös jokaiselle osoitettu oma vaativa tehtävä. Saamme tuntea siksi nyt kiitollisuutta myös niistä ihmisistä, jotka omalla työllään antavat ja ovat antaneet kuvan lähimmäistensä kohtaamisesta juuri tässä enkeleistä annetun kuvauksen hengessä. Lähimmäisen palvelemiseen kohdentunut arkinen työkin on sydämen silmin nähtävissä Jumalan työksi ja kuin kätten välittämäksi evankeliumiksi meille sanalla sanoen enkeleinä toimimiseksi. Päivän evankeliumissa kirjoitetun Jeesuksen opetuksen mukaan myös jokaisella lapsella on enkeli, jolla on erityinen asema Jumalan edessä; niin kuin on jokaisella lapsellakin. Jo tarkasteltu sanoma enkeleistä vakuuttaa meidät kuitenkin siitä, että se on tarkoitettu niin

4 lapsille kuin aikuisillekin. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tämän päivän evankeliumin sanoma olisi jotenkin vielä uskon maailmassakin jaettavissa siihen osaan joka on lapsellinen ja siksi lapsia varten, ja vastaavasti siihen erikseen käsiteltävään väkevään opetukseen, joka koskettaa aikuisia. Päinvastoin, juuri evankeliumin kuvaama Jeesuksen toiminta osoittaa, että suurimmalla oppimisen paikalla on aikuiseksi varttunut, myös uskonnolliseen maailmankuvaansa mahdollisesti jo jäykistynytkin ihminen. Tekstihän alkaa näin: Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:»kuka on suurin taivasten valtakunnassa?» Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen ja asetti hänet heidän keskelleen. Evankeliumi korostaa Lutherille rakasta ristinteologian ajatusta, että Jumala valtasuuruudessaan voi kätkeytyä pieneen ja alhaiseen ja opettaa todellisuudestaan juuri tätä kautta. 4 Niin kuin omien sanojensa mukaan ohora- ja pottupeltoin keskellä varttunut keskipohjalainen runoilija Heikki Niska kiteyttää kauniisti: Äiti, äiti! Mää haistelen puita ja kuuntelen niijen syjäntä. Mää oon kyykysä ja kahton ko ruoho ja voikukat nousee, mää juoksen kartanolla kilipaa pystökorvan ja vareksen kans, mää maalaan tuuleen täpliä ja teen velijelle ansoja. Äiti, äiti! Juostaan jokirantaan! Pelto on täynnä jääkokkareita ja sarpaa, mää haluan kimalluksen sissään, mää haluan heittää seittämät leivät ja kävellä veen päällä niinkö Jeesus! Äiti, mää oon västäräkki ja iloinen kala! Ajattelen, että tämä runo otsikoitu Mulla on hirviästi mukavaa tekemistä! kuvastaa juuri niitä hetkiä, kun lapsi toimii sanansaattajana meille varttuneemmille; sanansaattajana Jumalasta, joka antaa lahjana kaiken, myös elämän itse. Vaikka oma vaelluksemme kulkee välillä maan korvessa, vakuuttaa lapsi näillä ilon ja riemun havainnoillaan armosta, jota Jumala tuhlaa jo luomislahjoissaan meille ihmisille. On muistettava päivän evankeliumia, joka selkeästi kehottaa kasvamaan pieneksi: Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa ja jopa Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

5 Jos emme avaa silmiämme ja ennen kaikkea sydäntämme maailmalle joka on Jumalan luomakunta ja maailma miten voisimme kantaa silloin vastuutamme niin itsestämme kuin toisista ihmisistä tämän ajallisen matkamme aikana? Vain tulemalla lapsen kaltaiseksi ja asettumalla suojelusenkelin antaman esimerkin mukaisesti hänen rinnalleen voimme kokosydämisesti tuntea ylitsemme päivästä päivään vuotavan Jumalan armon. Se, mikä on pyhää, Jumalan luota laskeutuvaa iankaikkisen elämän todellisuutta, voi kulkea hyvin alhaalla ja pienessä. Siksi meillä saavat olla herkät sydämen silmät havaitsemaan, missä ihminen, läheisemme etsii tietä keskusteluun Herramme ja Vapahtajamme kanssa. Se keskustelu onnistuu vain luottamalla ja myöntymällä avoimin, lapsenkaltaisin sydämin todellisuuteen, joka itsessään on järjenvastainen: Jumala on antanut ainoan Poikansa meidän pelastukseksemme ja turvaksemme. 5 Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme. Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.