Magdaleena Horttanainen. Varrelta virran. Runokokoelma

Transkriptio

1 Magdaleena Horttanainen Varrelta virran Runokokoelma Pilot-kustannus Oy 2008

2 Heräävä aamu Aamu sarasta jo yön varjot häipyvät. Sirkuttaa vielä yölintu kokoaa kanteleensa ja pyrähtää riihen ylisille yölevolle. Puitten lomasta aurinko silmää vilkuttaa, nauraa lupaa leppoisaa päivää meille usvassa kulkijoille, kaukana, kaukana taivaalla kaartaa kaasuvana saapuu uutislento pohjoiseen. Lepakkokin siristää riihen orrelle lepäämään, riippuu kynsistään kattopäreen varassa ja näkee unta ihanaa 5

3 Kokemus Turistiryhmä huipulle kiipeää Lanzaroten saari vain kolme sataa vuotta sulla ikää. Maailmankaikkeudessa olet vielä, merestä noussut tulivuori maa polttaa jalkaa, pitää liikutella kraattereitten aukoista laava hehkuu on monta reikää huipulla tuli velloo ja vesisuihku taivaita hipoo. silakat minuuteissa syötäviä luolassa ne nektarilta maistuvat aava meri rantakiviin pärskii ja tuuli ajatukset avaruuteen lennättää. 6

4 Pitkospuut Käyskelemme metsän polkua yhdessä tuttu polku jo sammaloitunut. Luonto tuoksuu keväälle ja puut aukovat silmujaan pilkistää vihreä väri tuhansin sävyin. auringosta puut kultakatteen saavat on kuin metsä viettäisi häitä. Polun päässä on suo ja pitkospuut, tartu käteeni rakas kuljemme hiljaa, lauta notkuu tirskuu saappaille vesi kurki marjastaa jo suomättäällä syksyinen karpalo on kuin vanhan naisen poski, poskissa elämän vaot kokemusta, rikkautta. Katso tuolla metsän reunassa omenapuu on verhoutunut pumpulivaippaan huntu kuin metsän morsio hämyinen ilta kulkijoille hymyilee. 7

5 Huominen Myrskytuulen lailla aika rientää värisyttää kello tikittää jo uutta päivää näinkö unta? Sänky vieressäni on tyhjä luoksesi kun joskus palaan pilvessä leijaamme on portti raollaan - käsikkäin käyskentelemme kahisevaa polkua tammenlehtipolkua. Tartun käteesi, kylmään ja korvaasi kuiskaan yhdessä kultaportista käymme tähdet lamppuina valoina meille. Taivainen hymni soittaa. 8

6 Kukille Sylintäyden kukat seitsemän männyn vasten rintaani rutistan punehtuu poski neidon. Tuoksut lailla siitepölyn, tomuna ilmaan hajoaa, kuin kulkurin elämää - Jumalan kaikki antamaa lakia suurta loputonta. värit pataan suureen sekoittaa, kypsyy hedelmä appelsiinin, köynnöksessä viini kypsyy. Humallun väriin kukkien, kuin viini tanssittaa. 9

7 On valtaa Mahtimiehet valtaa rakastavat kullan kimallus silmissä heillä. Orja ei ole ystävä potkittava mutta sydän orjalla arvokkaampi timanttia nöyränä raataa pellollasi odottaa isännältä kiitosta turhaan odottaa orja. Iltatähdet taivaalla, ystävät yhteiset. 10

8 Kurkiaura Kuuluu vainiolta kaakatus sänkipellolta kurkiparvi tähkiä hamuaa matkaevääksi etelään kaakatus jatkuu ja kupu täyttyy Pelto on mustanaan menijöitä johtajakurki auran vetäjäksi. Vienosti soi siipien havina vilkutan, tähtien kanssa matkaonnea toivotan heille. 11

9 Tuulentupa Tehdään tupa tuuleen siellä onnemme asuu kattona taivas ruohokenttä lattiana ikkunat avaruuteen pilvistä verhot untuvaiset asumme ikuisesti siellä Rakastamme tuulentuvassa. 12

10 Kaipaus Tyttö istuu kivellä joen partaalla kivi on sammalkatteen saanut. Mitä miettii neito? Joen yli on tehty kaarisilta. valkoinen kaide, kuin juuri maalattu, nojaa kaiteeseen mustissaan mummo seuranaan hällä pieni pellavapää ja häntäänsä heiluttaa, Halli kiirii mummon ajatus nuoruudessa tässä sillalla silloin naapurin Matti usein polkan pyörteisiin vei Oi niitä aikoja, ne tahtoisin niin elää uudelleen Kivellä yhä tyttö istuu mietteissään Joki vettä juoksuttaa, minne? vedellä ei ole päämäärää. 13

11 Puro Kaartelee polveileva puro lehdossa neito kulkee piennarta pellon. keltaisena hehkuu rypsi nauraa neidolle rypsi ja iloitsee keväästä, auringosta. Tuolla pallo keltainen nyökkää, kuin yötaivaalta kuu loistaa, kullero sen sydämeensä sulkee ei avaa ovea, nyökkää vain. Usein me ihmiset samaistumme kulleroon käperrymme minäämme, suljemme oven. Kolkuttaja on ystävä ovella. 14

12 Kukkaispelto Koivu varistaa viimeisiä lehtiään pihanurmi on kuin kukkaispelto eilen vielä nurmikko vihreänä tänään jo lumivaippa peittää orava terhoja lumeen hautaa. Ajatuksin riennän luoksesi lumen alla on rauhaisaa, ikuinen liekki palaa, rakkauden liekki. Kerran valossa kynttilän kerroit salaisuuksia vain minulle. Kaivopuiston kalliolla silloin nyt tammen juurella muistelen kukkaispeltoa loistavaa. Mereltä laivan vihellys soi. 15