Mary as Model of Faith & Life Ari Savuoja Sermon at St. Luke s Chapel, 23 March 2014 Translation by Bastian Fähnrich

Transkriptio

1 Mary as Model of Faith & Life Ari Savuoja Sermon at St. Luke s Chapel, 23 March 2014 Translation by Bastian Fähnrich Luke 1:26-38 In the sixth month of Elizabeth s pregnancy, God sent the angel Gabriel to Nazareth, a town in Galilee, to a virgin pledged to be married to a man named Joseph, a descendant of David. The virgin s name was Mary. The angel went to her and said, Greetings, you who are highly favoured! The Lord is with you. Mary was greatly troubled at his words and wondered what kind of greeting this might be. But the angel said to her, Do not be afraid, Mary, you have found favour with God. You will conceive and give birth to a son, and you are to call him Jesus. He will be great and will be called the Son of the Most High. The Lord God will give him the throne of his father David, and he will reign over Jacob s descendants for ever; his kingdom will never end. How will this be, Mary asked the angel, since I am a virgin? The angel answered, The Holy Spirit will come on you, and the power of the Most High will overshadow you. So the holy one to be born will be called the Son of God. Even Elizabeth your relative is going to have a child in her old age, and she who was said to be unable to conceive is in her sixth month. For no word from God will ever fail. I am the Lord s servant, Mary answered. May your word to me be fulfilled. Then the angel left her. A customer entered an art store. His intention was to buy a painting, which would be good and enjoyable to look at. One of the paintings stood out above the rest. He bought it because the painting had so beautiful frames. Today Mary is set before us, so that we can learn important things about her and her example. When we are taking Mary as an example, the same might happen as in the art store: we begin to admire and focus on the frames, we do not see the painting, that is, the canvas that is only kept together by the frames. Although Mary was the mother of our Lord, she is not the main thing to be seen and looked at. Mary is a role model or exemplary character for us, but we cannot lift her higher than she was, or lift her to such a great role model that keeps our Lord from being seen. In the Bible there are some things that seem to contradict each other: Paul, for example, in his letters urges the readers to be his followers in the walk of faith, that is, Paul's followers. In Hebrews (13:7) we are encouraged to remember the church leaders, to have a look on

2 the outcome of their way of life and imitate their faith in our journey through life. Paul also says in Ephesians (5:1): Be followers of God, or Follow God s example. We may ask: how can I be a follower of God and at the same time be a follower of God s follower? If you want, it is like being lined up one after the other : In faith I will follow God and also the people who are reliable examples, role models and leaders, who before me have followed or are following God. Today, Mary is set before us as an example. Let s explore how Mary can serve as a role model for us in faith and in life. Let s find out about her exemplary character traits: The first and most important exemplary character trait of Mary is that she was always ready to hear and listen to God and to trust him. She was ready even when things from a human point of view seemed to be going wrong or in a way that seemed impossible, or even incomprehensible. When Mary heard that she will give birth to the Son of God while being a virgin, Mary asked: "How can this happen to me, for I am a virgin." The miracle of the virgin birth has been much discussed. Many people doubt this fact. The interesting thing is that the first doubter was Mary herself. Mary's question: "How will this be, since I am a virgin?" was, however, very natural. Her question did not express the disbelief which is found in the doubts of many of today s people. Mary's question was in accordance with God s word and the moral ways prescribed in it, and it arose from her desire to know who would be the father of her child. The Angel's answer to Mary s question showed that God himself would be the father of the child and that she would be conceive the child by the Holy Spirit. The angel did not actually explain how the miracle happened, but WHO will work the miracle. Mary did not get stuck with her questions and doubts. As Mary received the answer from God through the angel, she simply accepted it. Mary was ready to hear and listen to God and to trust in his promise of the birth of the child, even though it all seemed to her very strange and odd. Accepting God's will requires humility, because sometimes the will of God may appear not only incomprehensible, but seems to even go against our traditional moral standards. Apparently, this latter concern was also troubling Mary, because during that time nobody wanted to give birth to an illegitimate child.

3 Therefore, this is Mary's first exemplary character trait: To be ready to hear and listen to God's voice and obediently accept it. The second exemplary character trait of Mary is her humility: Perhaps God thought about who he would entrust with the task of giving birth to his own Son. Maybe God looked at his people Israel, especially in the capital city of Jerusalem, the only temple in Israel, and close to his own throne on the ark of the covenant. All the people of Israel were religious Jews. Most of them lived their lives according to God s decrees, and performed the traditional rites required by God in the temple. So, who would God choose out of such a pious crowd? From a human point of view, probably the high priest's wife would have been the best choice to give birth to God s Son. But God did not choose anyone from the people in Jerusalem to carry out that task. This is remarkable. At a later time, our Lord himself taught that correct piety is not a self-made hypocrisy. Jesus drove out the vendors of the courtyard of God s temple. He overturned the tables of the money-changers, for this holy place, which was established by God s decrees, had been conquered by selfishness and greed for money. Of course, the word of God was read by the people, but difficult commands and parts in it were made void by looking for a loophole or a way around. For sure, many people held prayers, but only for the reason that others would notice their piety. The people who called themselves children of Abraham and children of God followed the ways of hypocrisy and merely adhered to traditional forms and rules. They lived their faith and lives by their own will, not according to God s will. True humility is an attitude of the heart, as we can see in Mary s character. Perhaps God chose Mary because of her humility. The third exemplary character trait of Mary is courage and longsuffering: Being an instrument of God's work did not mean an easy life for Mary, perhaps, rather the opposite. It is much easier to live our lives by ignoring God s will than accepting it. There are troubles and challenges ahead for those who follow the Lord's good will: truth, justice and mercy. It takes courage and longsuffering to abide by God s will. Mary had to humble herself and rely on the promise given to her. She was left with lots of questions and doubts, and this is why she had to entrust herself to God's guidance. We, too, may ask questions as Mary did. But even though she received answers as well, she didn t understand everything after all. The only hope Mary had was to trust in God's promise, even if she couldn t fully comprehend it.

4 We can, however, be assured that God s deepest will for us is love, for God himself is love. Therefore, we can safely entrust ourselves to him in our faith and lives, in our work and eventually, at death's door. How difficult and yet also joyous it is to stay under the word of the Lord, and hang onto it - like Mary did when she said, "May your word to me be fulfilled. Let s pray: Lord Jesus, we cannot but marvel at and praise your great mercy: We are sinners and in our sinfulness we deserve God's judgment. But through your atoning blood you take us close to you, and we may claim our heavenly inheritance. Thank you that we can trust your word, for all the words of us people, no matter how good, great or important we may be, all our words will disappear some day, but Lord, your words will never pass away. Amen.

5 Marian ilmestyspäivä Ari Savuoja Saarna Pyhän Luukkaan kappelissa, Käännös englannin kielelle Bastian Fähnrich Luuk. 1:26-38: Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan. Asiakas astui taidekauppaan. Hänen tarkoituksenaan oli ostaa taulu, jota olisi hyvä ja miellyttävä katsella. Maalausten joukosta erottui yksi ylitse muiden. Hän osti sen, koska siinä oli niin kauniit kehykset. Tänään meidän eteemme asetetaan Maria, jotta voisimme oppia tärkeitä asioita hänestä ja hänen esimerkkinsä kautta. Marian ottamisessa esikuvaksi saattaa helposti käydä samoin kuin tuossa taidekaupassa: alamme ihailemaan kehyksiä, emmekä näe maalausta - eli itse asiaa, joita kehykset kannattelevat. Vaikka Maria oli Herramme äiti, hän ei ole pääasia. Maria, Heramme äiti, on meille esikuva, mutta häntä ei voi nostaa niin korkealle tai tehdä niin suurta esikuvaa, että Herramme peittyy näkyvistä.

6 Raamatussa on joitakin asioita, jotka näyttävät olevan keskenään ristiriidassa: Paavali esimerkiksi kehottaa kirjeittensä lukijoita useasti olemaan hänen seuraajiaan uskon tiellä - siis Paavalin seuraajia. Heprealaiskirjeessä (Hepr. 13:7) erityisesti kehotetaan muistamaan seurakunnan johtajia, katsomaan kuinka heidän vaelluksensa on päätynyt ja seuraamaan heidän uskoaan. Sitten Paavali sanoo myös: Olkaa Jumalan seuraajia (Ef. 5:1). Saatamme kysyä: kuinka voi olla Jumalan seuraaja ja samalla olla Jumalan seuraajan seuraaja? Kyse on ikään kuin jonomuodostelmasta: Uskossani minä seuraan sekä Jumalaa että niitä luotettavia esimerkkejä, esikuvia ja johtajia, jotka ennen minua ovat seuranneet Jumalaa. Tänään esikuvaksemme asetetaan Maria. Mietimme, millälailla Maria sitten on meille esikuva niin uskossa kuin elämässä. Marian tärkein esimerkillinen luonteenpiirre oli hänen alttiutensa kuulla Jumalan puhetta ja luottaa Jumalaan silloinkin, kun asiat tuntuvat menevä inhimillisesti katsottuna tavalla, joka näyttää mahdottomalta tai jopa käsittämättömältä. Kun Maria kuuli olevansa Jumalan Pojan synnyttäjä vaikka on neitsyt, Maria kyseli: kuinka tämä voi minulle tapahtua, minähän olen koskematon. Neitseestäsyntymisen ihmeestä on käyty keskustelua. Epäilijöitä on riittänyt. Mielenkiintoista on se, että ensimmäinen epäilijä oli Maria itse. Marian kysymys: "Miten se on mahdollista. Minähän olen koskematon?" oli kuitenkin hyvin luonnollinen. Siinä ei ollut sitä epäuskoa, jolla nykyajan epäilijät asiaan suhtautuvat. Marian kysymys nousi hänen Jumalan sanan mukaisesta moraalisesta vaelluksestaan ja halusta tietää, kuka olisi hänen lapsensa isä. Enkelin vastaus Marialle osoitti, että itse Jumala tulisi olemaan lapsen isä ja että lapsi sikiäisi Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Enkeli ei varsinaisesti selittänyt, miten ihme tapahtui, vaan KUKA ihmeen tekee. Maria ei jumiutunut kyselyihin ja epäilyihin. Vastauksen saatuaan, Maria tyytyi siihen. Marialla oli alttius kuulla Jumalan puhetta ja luottaa Jumalan lupaukseen lapsen syntymästä, vaikka se kaikki näyttikin hänestä hyvin oudolta ja erikoiselta. Jumalan tahtoon suostuminen vaatii nöyryyttä, koska joskus se voi näyttää paitsi käsittämättömältä, joskus myös sotivan meidän perinteisiä moraalikäsityksiä vastaan. Ilmeisesti tämä jälkimmäinen huoli oli myös Marialla, koska eihän tuohon aikaan kukaan tahtonut synnyttää aviotonta lasta.

7 Siinä on siis Marian ensimmäinen esikuvallinen luonteenpiirre: alttius kuulla Jumalan puhetta ja kuuliaisesti tyytyä siihen. Toiseksi nousee esiin Marian nöyryys: Ehkäpä Jumala mietti, kenet hän asettaa tärkeään tehtävään, synnyttämään oman Poikansa. Ehkäpä Jumala katsoi kansaansa Israelia, ehkä erityisesti sen pääkaupunkia Jerusalemia, jossa sijaitsi Israelin ainoa temppeli ja siellä hänen oma valtaistuimensa liitonarkun päällä. Kaikki israelilaiset olivat uskonnoltaan juutalaisia, useimmat elivät elämäänsä säädösten mukaan, temppelissä toimitettiin Jumalan määräämät menot. Kenet siis Jumala valitsisi näiden hurskaana itseään pitävien joukosta. Ihmissilmin katsottuna varmaankin ylipapin vaimo olisi sopinut parhaiten Jumalan pojan synnyttäjäksi. Mutta Jumala ei valinnut siitä joukosta tähän tehtävään ketään. Merkillistä. Myöhemmin Herramme itse opetti, että oikea hurskaus ei ole itsetekoista hurskastelua. Jeesus ajoi temppelin esipihasta kaupustelijat ulos ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät, sillä Jumalan säädöksellä pyhitetyn paikan olivat valloittaneet itsekkyys ja rahanahneus. Jumalan sanaa kyllä luettiin, mutta vaikeat käskyt ja kohdat turhennettiin etsimällä aina jokin porsaanreikä. Moni piti kyllä rukouksia, mutta vain sen tähden, että muut huomaisivat heidän hurskautensa. Ulkokultaisuus, muotomeno ja ihmisten oma tahto siis hallitsi noita ihmisiä, jotka sanoivat olevansa Abrahamin lapsia ja myös Jumalan lapsia. Oikea nöyryys on sisäistä sydämen nöyryyttä, jollaista Marialla oli. Ehkä Jumala valitsi Marian juuri siksi. Kolmas luonteenpiirre Marialla oli rohkeus ja kärsivällisyys: Jumalan työn välineenä oleminen ei tarkoittanut Marialle helppoa elämää, ehkäpä pikemminkin päinvastoin. Paljon helpompaa on elää välittämättä Jumalan tahdosta mitään. Vaikeuksia ja haasteita on yleensä luvassa sille, joka haluaa Herran hyvää tahtoa noudattaa: totuutta, oikeudenmukaisuutta ja laupeutta. Jumalan tahdon noudattaminen vaatii rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Maria joutui nöyrtymään annettuun lupaukseen, joka ei poistanut kaikkia kysymyksiä hänen mielestään. Maria jäi osittain epätietoisuuteen ja juuri siksi joutui jättäytymään Jumalan johdatukseen. Mekin saamme kysellä niin kuin Mariakin teki. Mutta ei Mariakaan sen jälkeenkään kaikkea ymmärtänyt. Ainoa toivo ja mahdollisuus hänellä oli jäädä riippumaan Jumalan lupauksiin, vaikka ei niitä täysin käsittänyt.

8 Saamme kuitenkin olla varmoja, että Jumalan syvin tahto meihin on rakkaus, koska se on hänen olemuksensa. Siksi saamme turvallisesti jättäytyä hänen käsiinsä niin elämässämme kuin työssämmekin ja viimein kerran kuoleman porteilla. Kuinka vaikeaa ja toisaalta niin iloista on jäädä Herran sanan alle ja riippua siinä kiinni niin kuin Mariakin teki, ja sonoi: Tapahtukoon minulle niin kuin sanot. Rukoilemme: Herran Jeesus, me emme voi muuta kuin hämmästellä ja ylistää sinun armosi suuruutta: Me olemme syntisiä ja olemme synneissämme Jumalan tuomion ansainneet. Mutta sinun sovintoveresi kautta me pääsemmekin sinun yhteyteesi ja taivaallisen perinnön omistajaksi. Kiitos että saamme luottaa sanaasi, sillä kaikkien ihmisten sanat, olivatpa ne sitten kuinka hyviä tai hienoja tai arvovaltaisia ihmisiä tahansa, kaikkien ihmisten sanat kerran katoavat, mutta sinun sanasi Herra eivät koskaan katoa. Aamen.