tarpeista koulutukseen

Transkriptio

1 4 tarpeista koulutukseen

2 TARVEKARTOITUKSESTA KOULUTUKSEEN Marjatta Montonen A-klinikkasäätiö, Helsinki Tämän luvun artikkeleissa lähestytään koulutuksen suunnittelua ja toteutusta. Kouluttajan työkalupakki Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa kuvataan koulutustarpeiden kartoitusta kyselytutkimuksen avulla. Lomakekysely on todennäköisesti laajimmin koulutustarpeiden kartoituksessa käytetty menetelmä, joten artikkelit eivät käsittele kyselyiden laatimisen taitoa, vaan kuvaavat kahta erilaista tapaa soveltaa menetelmää. Ensimmäisessä artikkelissa kuvataan italialaisen Transdrug-tiimin toteuttaman monivaiheisen projektin viimeistä vaihetta. Projektissa pyydettiin joukkoa asiantuntijoita pohtimaan, millaisia muutoksia päihteiden käytössä todennäköisesti tapahtuu lähimpien viiden vuoden aikana Veneton alueella. Hahmoteltuaan päihteiden käytön muutosskenaarion asiantuntijat jatkoivat pohtimalla, miten päihdepalveluiden asiakkaiden tarpeet muuttuvat, ja laativat asiakkaiden tarpeiden pohjalta listan tiedoista ja taidoista, jotka palveluissa työskentelevien ammattilaisten tulisi hallita. Projektin viimeisessä tässä luvussa kuvatussa vaiheessa kartoitettiin kyselytutkimuksella päihdepalveluiden henkilöstön osaamisen nykytasoa. Lisäulottuvuuden tarkasteluun toi tietojen ja taitojen tärkeyden arviointi, jonka suorittivat sekä ammattilaiset että asiantuntijat. Ajatuksena oli, että koulutustarpeet saadaan esiin tarkastelemalla rinnan nykyosaamisessa havaittuja puutteita ja osaamisalueiden tärkeyttä tulevaisuudessa. Tulokset, jotka jäsennettiin ensisijaisiksi koulutustarpeiksi, päivittävän koulutuksen ja vakiinnuttavan koulutuksen tarpeiksi sekä orastaviksi koulutustarpeiksi, kertovat, että koulutustarpeissa ei ole kyse vain aukoista, jotka kaipaavat täyttämistä, vaan prosessista. Koulutustarpeet saattavat vahvistua vähittäin kunnes niihin on vastattava tarjoamalla koulutusta, jolla saavutetaan vakaa, vain ylläpitävää koulutusta vaativa tila, kunnes koulutustarpeet ehkä alkavat vahvistua uudelleen ja edellyttävät vastaukseksi päivittävää koulutusta. Toisessa artikkelissa kuvataan, miten Transdrug-projektissa kehitettyä kyselylomaketta käytettiin Suomessa erilaisissa konteksteissa erilaisten kohderyhmien koulutustarpeiden kartoittamiseen. Monikäyttölomakkeen kehittämisen pontimena oli se, että monet päihdekentän toimijat ottaisivat mieluummin käyttöön valmiin työkalun kuin käyttäisivät rajallisia resurssejaan oman tarvekartoitustyökalun kehittämiseen. Kyselylomake otettiin itse asiassa käyttöön jo kehitysvaiheessa, mistä seurasi se että lomakkeesta oli käytössä hieman erilaisia versioita. Tämä heikentää tulosten vertailtavuutta mutta tavoitteena ei ollutkaan tieteellisen tiedon keruu vaan käytäntöä palvelevan apuvälineen kehittäminen. Yksi artikkelin johtopäätöksistä onkin, että kyselylomaketta kannattaisi ehkä kehittää moduulirakenteiseksi, jolloin sen osia voitaisiin käyttää erilaisina yhdistelminä eri konteksteissa. 118

3 Seuraavat kaksi artikkelia pohjaavat hollantilaisen Transdrug-partnerin kokemuksiin ja tarkastelevat koulutustarpeita näkökulmista, jotka poikkeavat menetelmäraporttien lähestymistavoista. Ensimmäisessä kuvataan, miten European Addiction Training Instituten kurssiarviointilomaketta pyrittiin kehittämään niin, että se soveltuisi koulutustarpeita ja koulutuskiinnostuksia koskevan tiedon keruuseen. EATIn kurssien osanottajat ovat arvokas tietolähde, ei vain omien koulutustarpeidensa ja kiinnostustensa suhteen, vaan myös sen suhteen, millaisista koulutusaiheista olisi hyötyä heidän työnantajilleen. Kurssiarvioinnin yhdistäminen kaksitahoiseen tarvekartoitukseen osoittautui kuitenkin mutkikkaaksi ja ihanneratkaisu on vielä löytämättä. Tarvekartoituksesta koulutukseen Seuraavassa artikkelissa tarkastellaan henkilöstön koulutustarpeita päihdepalveluorganisaation näkökulmasta eli johdon pikemmin kuin työntekijöiden suunnasta. Artikkelissa kuvataan Jellinekin päihdepalveluiden radikaalia uudelleenorganisointia. Prosessissa kuvattiin tarkkaan sekä palvelut että työmenetelmät ja arvioitiin niiden tuloksellisuutta ja kustannustehokkuutta. Palveluiden tuottamiseksi luotiin uudet toimintatavat. Uudenmuotoisten palveluiden avainkohdat on ohjeistettu yksityiskohtaisesti (protokolla) tai kuvattu tarkkaan hoitomanuaaleissa. Tässä kohtaa astuvat koulutustarpeet kuvaan: jotta ohjeistus muuttuisi käytännöiksi, kaikki palveluprosessiin osallistuvat ammattilaiset on koulutettava niitä noudattamaan. Luvun viimeiset artikkelit kuvaavat koulutusta, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin aiemman tarvekartoituksen tuloksia. Vaikkakin kouluttaminen sinänsä ei kuulunut Transdrug-projektin tehtäviin, koulutustarpeiden kartoitusmenetelmiä ei kehitetty ilman aihetta vaan osana partnereiden omia koulutuksen kehittämistoimia. Joissakin tapauksissa tarvekartoitusten tuottama tieto oli suoraan sovellettavissa koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, toisissa tiedon välittäminen koulutusjärjestelmälle samoin kuin päättäjien myötämielisyyden, rahoituksen tai muun tuen saaminen koulutuksen järjestämiseksi edellyttää vielä työtä. Transdrug-projektin alkaessa Pirkanmaan ammattikorkeakoulu oli käynnistämässä uutta päihdetyön erikoistumisohjelmaa. Erikoistumisohjelman vastuuopettajat käyttivät Delfi-lähestymistapaa kerätäkseen tietoa koulutukseen hakevien ammattilaisten käsityksistä päihdetyössä tarvittavasta osaamisesta. Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa luotu Delfi-sovellus otettiin käyttöön Slovakiassa päihdesairaanhoitajien koulutustarpeiden kartoituksessa. Tähän lukuun sisältyvissä artikkeleissa kuvataan sitä, millaista koulutusta oli tuloksena: Slovakiassa päihdesairaanhoitajille järjestetty seminaari ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa opiskelijoiden tarpeet huomioon ottaen luotu erikoistumisohjelma. Kummassakin hankkeessa kertyneet kokemukset luovat pohjaa päihdekoulutuksen kehittämiseksi edelleen. 119 Kouluttajan työkalupakki

4 PÄIHDEPALVELUIDEN HENKILÖSTÖN KOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUS VENETON ALUEELLA Lucia Di Furia, Natalia Savani, Andrea Finessi & Mariangela Rossi ULSS 16 Padova, ULSS 19 Adria & Centro Studi Bresparola ULSS 18 Rovigo 1 Puhumme mieluummin merkityksellisistä henkilöistä kuin välittäjistä korostaaksemme näiden henkilöiden läheistä suhdetta nuoriin ja heidän rooliaan kasvattajina. Päihteiden käyttötapojen muutokset, erityisesti monipäihdekäytön lisääntyminen, asettaa päihdepalveluille uusia haasteita. Kentälle on ilmaantunut uusi päihteiden käytön tapa, joka poikkeaa päihdeammattilaisten tuntemasta käyttötavasta, ja uusi käyttäjätyyppi, joka poikkeaa päihdepalveluiden tavanomaisesta asiakkaasta, joka on tyypillisesti ollut heroiiniriippuvuudesta kärsivä huumeidenkäyttäjä. Uusi päihteidenkäyttäjä tuntuu olevan sosiaalisesti integroitunut ja uutta päihteiden käytön tapaa voisi kuvata utilitaariseksi: erilaisia piristäviä tai rauhoittavia aineita käytetään sen mukaan, tavoitteleeko käyttäjä nostetta vai rentoutusta. Kohdatessaan uuden päihteidenkäyttäjän päihdepalveluissa työskentelevät ammattilaiset saattavat kokea tietonsa ja taitonsa riittämättömiksi. Italialaisen Transdrug-tiimin toteuttaman hankkeen tavoitteena oli selvittää päihdepalveluiden työntekijöiden koulutustarpeita nyt ja lähitulevaisuudessa. Lähestymistavaksi valittiin monivaiheinen projekti, jossa rakennettiin aluksi syvempää ymmärrystä uuden päihteiden käyttäjän tunnuspiirteistä ja hänen käyttäytymisestään. Ensimmäisen vaiheen tuloksena oli skenaario, joka hahmottaa muutoksia päihteiden käytössä ja yhteiskunnassa yleisemmin viiden vuoden aikajänteellä. Seuraavassa vaiheessa tulevaisuusskenaariota käytettiin lähtökohtana pohdittaessa sitä, miten päihdepalveluiden asiakkaiden tarpeet muuttuvat ja millaista osaamista vaaditaan palveluissa työskenteleviltä ammattilaisilta. Projektin viimeisessä vaiheessa kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla päihdepalveluiden henkilöstön tietojen ja taitojen nykytasoa. Projektin eri vaiheissa teimme yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa, jotka edustivat päihteiden ja päihdejärjestelmän eri puolien asiantuntemusta. Projektin viimeistä vaihetta varten asiantuntijat nimesivät viisi tärkeää päihdepalveluiden kohderyhmää: monipäihdekäyttäjät, jotka hakevat apua palveluista monipäihdekäyttäjät, jotka eivät käänny palveluiden puoleen nuoret perheet merkitykselliset henkilöt opettajat, urheiluvalmentajat, nuorisotyöntekijät 1 Näitä kohderyhmiä silmälläpitäen asiantuntijat tuottivat listan tiedoista ja taidoista, jotka päihdeammattilaisten tulisi hallita pystyäkseen riittävän hyvin käsittelemään päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Kouluttajan työkalupakki 120

5 Päihdeammattilainen viittaa tässä kumpaankin päihdepalveluissa työskentelevään pääryhmään: psykososiaalinen hoito: psykologit, kasvattajat, sosiaalityöntekijät jne. medikaalinen hoito: lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat jne. Tarkastelua ei rajattu julkisiin palveluihin (Ser.T.) 2 vaan ulotettiin myös kolmannen sektorin päihdepalveluihin (terapeuttiset yhteisöt, ACAT) 3. Asiantuntijaryhmän laatiman osaamisaluejaottelun pohjalta laadittiin kyselylomake, joka lähetettiin kolmen projektiin osallistuvan perusterveydenhuoltopiirin päihdepalveluiden työntekijöille sekä alueilla toimivien kolmannen sektorin päihdepalveluiden työntekijöille. Vastaajia pyydettiin lomaketta käyttäen arvioimaan anonyymeina nykyisiä tietojaan ja taitojaan. Tavoitteena oli identifioida ensisijaiset koulutustarpeet tarkastelemalla rinnan nykyisessä osaamistasossa tunnistettuja puutteita ja osaamisalueiden tärkeyttä, josta pyydettiin arvioita sekä kyselyyn vastanneilta ammattilaisilta että asiantuntijaryhmän jäseniltä. Päihdepalveluiden henkilöstön koulutustarpeiden kartoitus Veneton alueella 2 Ser.T. = Servizio per le Tossicodipendenze = perusterveydenhuollon järjestelmässä toimivia päihdepalveluyksiköitä. 3 ACAT = Associazione Club Alcolisti in Trattamento = hoidossa olevien alkoholistien klubien muodostama yhdistys Projektin aiempia vaiheita on kuvattu tarkemmin toisaalla Työkalupakissa (ks. s. 32). Tässä artikkelissa esitellään kyselytutkimusta ja sen tuloksia. Projektin viimekätisenä tavoitteena on edistää tulosten hyväksikäyttöä sekä julkisissa että kolmannen sektorin palveluissa työskenteleville päihdeammattilaisille suunnatun koulutuksen kehittämisessä. 4 Kyselytutkimus, vastaajat ja tulosten analysointi Ennen tutkimuksen toteuttamista lomakkeen kysymysten selkeyttä ja tarkoituksenmukaisuutta testattiin esittämällä lomake täytettäväksi muutamalle kohderyhmän edustajalle. Kyselylomake koostui seuraavista osa-alueista: nykyinen tiedon taso tietyillä osa-alueilla nykyisten taitojen taso tietyillä osa-alueilla tietoalueiden tärkeys viiden vuoden aikajänteellä taitojen tärkeys viiden vuoden aikajänteellä lyhyt tietotesti taustatiedot: ikä, työhistoria, nykyisen työpaikan tyyppi, työtehtävät, kontaktit viiteen keskeiseen kohderyhmään 4 Italiassa toteutettua hanketta ja sen tuloksia on esitelty paikallisille ja alueellisille toimijoille seminaareissa Padovassa kesäkuussa 2002 ja Rovigossa joulukuussa Projektia samoin kuin mahdollisia koulutuksen toteutustapoja kuvataan myös teoksessa Policonsumo di droghe: Scenari ed interventi formativi, FrancoAngeli 2003, joka sisältää myös päihdekentän muutoksia laajemmin tarkastelevia artikkeleita. Tutkimus toteutettiin marraskuussa Kyselylomake jaettiin 122 henkilölle, jotka työskentelivät perusterveydenhuollon päihdepalveluissa Rovigossa, Adriassa ja Padovassa n=75 terapeuttisissa yhteisöissä Rovigossa n=8 etsivässä työssä huumeidenkäyttäjien parissa Rovigossa n=8 hoidossa olevien alkoholistien klubeissa ja muissa yhdistyksissä Adriassa ja Padovassa n=31 Kyselyyn vastasi 98 henkilöä eli 80 % kohderyhmästä. 121 Kouluttajan työkalupakki

6 Päihdepalveluiden henkilöstön koulutustarpeiden kartoitus Veneton alueella Noin puolet vastaajista (52 %) oli työskennellyt päihdepalveluissa vähemmän kuin viisi vuotta, neljännes (24,5 %) 5-9 vuotta ja loput (23,5 %) vähintään kymmenen vuotta. Peräti 63 % ilmoitti olleensa tekemisissä monipäihdekäyttäjien kanssa viimeisen kuukauden aikana. Vastaajat ovat todennäköisesti lukeneet monipäihdekäyttäjiin sekä uusia monipäihdekäyttäjiä, jotka käyttävät vuorotellen eri päihteitä, että perinteisiä huumeidenkäyttäjiä, jotka saattavat käyttää heroiinin ohella muita päihteitä. Nykyisiä tietoja ja taitoja arvioitiin asteikolla 0-5, jossa 5 merkitsi korkeinta tasoa. Osaamisalueiden tärkeyttä lähitulevaisuudessa arvioitiin niinikään asteikolla 0-5, jossa 5 merkitsi erittäin tärkeä. Nykyiset tiedot ja tasot eivät näytä olevan järin korkealla tasolla: tietoalueiden keskipistemäärä oli 2,92 ja taitojen 2,51. Tieto- ja taitotasoa koskevissa vastauksissa oli vain vähän vaihtelua: keskihajonta jäi alle 1,5 lähes kaikilla osa-alueilla. Asiantuntijat pitivät päihteisiin ja niiden vaikutuksiin liittyvää tietoa tärkeämpänä: E markkinoilla olevien päihteiden käyttötavat ja fyysiset vaikutukset F markkinoilla olevien päihteiden psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset G käyttäjän tavoittelemat vaikutukset H päihteiden käyttöön liittyvät mielenterveysongelmat. Ammattilaiset pitivät tärkeämpänä tietoa sosiaalisista ja kulttuurisista taustoista: B valtakulttuurista poikkeavien kulttuurien edustajat esimerkiksi maahanmuuttajat C paikat ja tilanteet, joissa päihteitä käytetään D sosiaalisen elämän kokoontumispaikat ja tilanteet. Sekä tiedot että taidot arvioitiin tärkeiksi viiden vuoden aikajänteellä: tietoalueiden keskipistemäärä oli 4,07 ja taitojen 4,01. Myös asiantuntijat arvioivat tietojen ja taitojen tärkeyttä. Asiantuntijoidenkin arvioissa oli varsin vähän vaihtelua: keskihajonta jäi alle 1 yhtä vailla kaikilla osa-alueilla. Asiantuntijoiden arviot tuntuivat kuitenkin heijastelevan hieman suurempaa erottelukykyä kuin ammattilaisten arviot: asiantuntijoiden arvioiden mediaanien vaihteluväli oli ja ammattilaisten Asiantuntijat pitivät tietoja ja taitoja ylisummaan tärkeämpinä lähitulevaisuudessa kuin ammattilaiset. Alla oleva kuvio kertoo, että asiantuntijoiden (experts) ja ammattilaisten (professionals) näkemykset eivät kuitenkaan poikenneet kovin paljon. Katkoviivat diagonaalin kummallakin puolella rajaavat aluetta, jolla ammattilaiset ja asiantuntijat olivat yhtä mieltä tietojen ja taitojen tärkeydestä. The future know-how importance: a comparison between operators and experts 0 = not important, 5 = very important asiantuntijoiden näkemykset 5 4,5 4 3,5 3 2,5 C B G F E H M J L A I K 2,50 3,00 3,50 4,00 4,50 5,00 työntekijöiden näkemykset D Kouluttajan työkalupakki 122

7 Tunnistaaksemme ensisijaisia ja vähemmän tärkeitä koulutustarpeita tarkastelimme rinnan nykyisten tietojen tasoa ja asiantuntijoiden arvioita tietoalueiden tärkeydestä. Samanlaista tarkastelua sovellettiin taitojen tasoon ja tärkeyteen. Päihdepalveluiden henkilöstön koulutustarpeiden kartoitus Veneton alueella Actual operators know-how vs. future importance of training needs - all cases future importance level 0 = nothing 5 = very important 5,00 I II 4,75 D1G D1F 4,50 D1H D1E D1M D1J 4,25 D1L D1I D1A medi a=4,13 4,00 D1K 3,75 3,50 D1B D1D D1C 3,25 3,00 2,75 2,50 2,25 2,00 1,00IV 1,25 1,50 1,75 2,00 2,25 2,50 2,75 3,00 medi a=2,93,25 2 3,50 3,75III 4,00 Ammattilaisten tietojen tason (actual know-how level) ja asiantuntijoiden tärkeysarvioiden (future importance level) vertailu. actual know-how level 0 = nothing 5 = very high Ensisijaiset ja vähemmän tärkeät koulutustarpeet Tarkastelemalla rinnan tietojen ja taitojen nykyistä tasoa ja sitä, miten tärkeänä niiden hallitsemista pidetään tulevaisuudessa, voidaan tunnistaa ensisijaisia ja vähemmän tärkeitä koulutustarpeita. Jäsensimme tulokset neljäksi koulutustarvetyypiksi: Ensisijaiset koulutustarpeet : Tietoja/taitoja, jotka tulisi hallita mutta, joissa on tällä hetkellä puutteita. Päivittävän koulutuksen tarpeet : Tietoja/taitoja, joita voidaan kehittää edelleen tai jotka saattavat kaivata päivitystä, esimerkiksi kun markkinoille ilmaantuu uusia päihteitä. Vakiinnuttavan koulutuksen tarpeet : Tietoja/taitoja jotka ovat tällä hetkellä riittävällä tasolla. Orastavat koulutustarpeet : Tietoja/taitoja, joita ammattilaisilla tulisi olla, jotka eivät tällä hetkellä ole korkealla tasolla mutta joiden relevanssi saattaa kasvaa tulevaisuudessa. 123 Kouluttajan työkalupakki

8 Yhteenveto osaamisalueiden tason ja tärkeyden vertailusta Tiedot Koulutustarpeen tyyppi Tärkeys Nuorisokulttuuri Ensisijaiset koulutustarpeet Erittäin tärkeä Ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen strategiat Perheterapiat Perheisiin kohdennettu päihdekasvatus Markkinoilla olevien päihteiden käyttötavat ja fyysiset vaikutukset Päivittävän koulutuksen tarve Tärkeä Markkinoilla olevien päihteiden psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset Käyttäjän tavoittelemat vaikutukset Päihteiden käyttöön liittyvät mielenterveysongelmat Riippuvuuden hoitomenetelmien tuntemus Paikat ja tilanteet, joissa päihteitä käytetään Vakiinnuttavan koulutuksen tarve Keskitasoa Valtakulttuurista poikkeavien kulttuurien Orastavat koulutustarpeet Vähäinen edustajat esimerkiksi maahanmuuttajat Sosiaalisen elämän kokoontumispaikat ja tilanteet Perhesuhteet nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa Taidot Koulutustarpeen tyyppi Tärkeys Kyky käyttää interventioiden tuloksellisuuden Ensisijaiset koulutustarpeet Erittäin Tärkeä arvioinnin menetelmiä Kyky mobilisoida tukea asiakkaan verkostosta virallinen/epävirallinen Kyky käyttää uutta viestintätekniikkaa visuaalinen viestintä, tietokoneviestintä, tekstiviestit ym. Kommunikointi nuorten kanssa Päivittävän koulutuksen tarve Tärkeä Kyky tunnistaa monipäihdekäytöstä johtuvia ongelmia Kyky työskennellä moniammatillisissa tiimeissä/tiimien kanssa Kyky verkostotyöhön Kommunikointi aikuisten ja perheiden kanssa Vakiinnuttavan koulutuksen tarve Keskitasoa Kyky käyttää diagnoosivälineitä ml. tulosten tulkinta ja hyödyntäminen Kyky ymmärtää monipäihdekäyttäjän henkilökohtaisia motiiveja Kyky työskennellä erilaisissa työympäristöissä Kyky tunnistaa asiakkaan verkoston jäsenet virallinen/epävirallinen Kommunikointi henkilöiden kanssa, jotka eivät edusta Orastavat koulutustarpeet Vähäinen valtakulttuuria Kyky puuttua tavalla, joka tukee perheen toimintaa nykyisessä sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa Kyky vetää perheille suunnatun päihdekasvatuksen ryhmiä Kouluttajan työkalupakki 124

9 Johtopäätöksiä Päihteiden käyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat varmasti huomanneet muutoksia asiakaskunnassaan. Italiassa, kuten muuallakin Euroopassa, päihdepalveluiden asiakkaat eivät enää ole pääosin suonensisäisesti huumeita käyttäviä heroiiniaddikteja. Stimulanttien (kokaiinin, ekstaasin, pillereiden ) käyttäjien joukko on kasvussa, samoin niiden joukko, jotka käyttävät päihdecocktaileja tai säätelevät yhden aineen vaikutuksia toisen aineen vahvistavilla tai vaimentavilla vaikutuksilla. Italiassa nuorten alkoholinkäyttö pubeissa on suhteellisen uusi ilmiö. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että alkoholin käyttö yhdesssä muiden päihteiden kanssa on yleistä. Lisäksi monet päihteidenkäyttäjät eivät hakeudu päihdepalveluihin. Yksi syy lienee se, että palveluilta puuttuu valmiuksia avun antamiseen. Tällaiset näkökohdat olivat pontimena italialaisen Transdrug-tiimin hankkeelle, jossa tarkasteltiin sekä päihdeammattilaisten nykyistä osaamista että sitä, millaisia tietoja ja taitoja tarvitaan lähivuosina päihdeongelmien hoidon tason kohottamiseksi ja uusien ehkäisevän työn strategioiden kehittämiseksi. Päihdepalveluiden henkilöstön koulutustarpeiden kartoitus Veneton alueella Tutkimuksesta nousevat tulokset tähdentävät tarvetta päivittää tietoja markkinoilla olevista päihteistä ja niiden vaikutuksista, samoin tarjolla olevista hoitomenetelmistä. Tarvitaan myös koulutusta, joka käsittelee nuorisokulttuurin eri puolia, ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen strategioita ja perhetyön menetelmiä. Koulutusta tarvitaan, jotta päihdeammattilaiset pystyisivät tehokkaammin kommunikoimaan nuorten kanssa, ja erityisesti uuden viestintätekniikan käyttöön, samoin työskentelyyn asiakkaan verkostojen kanssa. Lisäkoulutusta tarvitaan myös toimivien yhteistyösuhteiden rakentamiseksi kollegoihin. Päihdeammattilaisten osaamisen kehittäminen edellyttää jatkuvaa arviointia ja päivittämistä. Uutena koulutustarpeena nousee esiin se, että päihdeammattilaisten tulisi hallita toiminnan tuloksellisuuden arvioinnin menetelmiä, jotta he pystyisivät tarkistamaan, onko asetetut tavoitteet saavutettu, ja valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivimmat interventiomenetelmät. Myös joillakin muilla alueilla tarvitaan koulutusta mutta pitemmällä aikajänteellä. Näillä alueilla tiedot/taidot saattavat jo olla riittävät tai odotettavissa ei ole sellaisia muutoksia, jotka edellyttäisivät osaamisen päivittämistä tai, päinvastoin, koulutustarpeisiin vaikuttavia muutoksia saattaa hyvinkin tapahtua mutta ei aivan lähitulevaisuudessa. Meidän tutkimuksemme on vasta ensi askel päihdeammattilaisten koulutustarpeiden kartoituksessa. Vivahteikkaamman kuvan luomiseksi tulevassa tutkimuksessa tulisi tarkastella, onko koulutustarpeissa alueellisia eroja, eroja palveluiden tuotantotavan suhteen julkiset palvelut vs. kolmas sektori tai sen suhteen, millaisesta hoidosta on kyse medikaalinen vs. psykososiaalinen hoito. 125 Kouluttajan työkalupakki

10 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AMMATTILAISTEN PÄIHDEKOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUSTA SUOMESSA Tuula Annala A-klinikkasäätiö, Helsinki Kyselytutkimukset ovat yksi käytetyimmistä tiedonkeruumenetelmistä erilaisissa työympäristöissä, mm. silloin kun on haluttu kerätä uutta tietoa, arvioida mennyttä tai suunnitella tulevaa. Kysely voidaan suunnitella monin eri tavoin. Kyselyn tavoitteen täsmentäminen jo suunnittelun alkuvaiheissa on olennaisen tärkeää. Selkeä tavoite auttaa kohderyhmän määrittelyssä ja myös vastaajien tavoittamisessa. Kyselyn voi toteuttaa lukuisin eri tavoin: henkilökohtaisena haastatteluna, puhelinhaastatteluna, posti- tai sähköpostikyselynä, internetissä. Kyselyn suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon käytettävissä oleva aika, kustannukset, kysymysten selkeys ja tarkkuus. Kyselystä ei kannata tehdä liian pitkää ja monimutkaista. Lomaketta on hyvä myös testata ennen varsinaista kartoitusta. Suunnitteluvaiheessa pitää myös miettiä, miten lomake analysoidaan, tarvitaanko erityisiä tietokoneohjelmia tai erityisasiantuntemusta tulosten analysoinnissa tai tulkinnassa. Päihdekoulutustarpeiden kartoitus kyselylomakkeella Kyselylomakkeen käytölle koulutustarpeiden tiedonkeruuvälineenä oli käytännölliset perusteet, tieteellinen tutkimus ei ollut tavoitteena. Kyselyn avulla haluttiin kerätä tietoa päihdekoulutustarpeista sosiaalija terveyshuollon ammattilaisilta. Kyselylomakkeesta haluttiin tehdä helppokäyttöinen: sellainen, joka olisi helppo täyttää, analysoida ja tarvittaessa muuttaa - ja jonka käyttö ei vaatisi kalliita resursseja. Lisäksi tietysti toivottiin, että saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää koulutussuunnittelussa. Kyselylomake suunniteltiin A-klinikkasäätiön Monikko-projektin ja Transdrug-projektin yhteistyönä. Monikko-projektin (Monipäihteisyyden ehkäisyn ja hoidon kehittämis- ja koulutusohjelma ) toimintamuotoina olivat mm. aluekohtaiset palvelu- ja koulutustarvekartoitukset, alueellisten yhteistyöverkostojen muodostaminen sekä koulutus ja konsultointi monipäihteisyyteen liittyvissä aiheissa. Alkuperäinen lomake (maaliskuu 2001) keskittyi koulutustarpeiden paikantamiseen seuraavan kolmen vuoden aikana. Lomaketta arvioivat Monikko-projektin ja Transdrug-projektin osallistujat sekä koulutusasiantuntijat A-klinikkasäätiössä ja muualla. Arviointiin osallistui yhteensä 40 henkilöä. Viimeisin versio (lokakuu 2001) koostuu 33 koulutusaiheesta, joiden tärkeyttä arvioidaan asteikolla 0-5. Aiheet on ryhmitelty viiteen kategoriaan (lomakkeessa eroteltu värein): yleisaiheet, asiakkaiden kohtaaminen, hoitoon liittyvät aiheet, menetelmät ja erityisryhmät/ muut. Kyselylomake on käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi. Kouluttajan työkalupakki 126

11 Lomaketta esiteltiin lukuisissa koulutustilaisuuksissa ja se herätti kiinnostusta myös muualla kuin Transdrug-projektin ja Monikkoprojektin piirissä. Lomakkeen käyttöä ei haluttu rajoittaa, mutta käyttökokemuksista ja mahdollisista tulosten perusteella järjestetyistä koulutuksista pyydettiin kertomaan. Lisäksi toivottiin että lomaketta ei muuteltaisi. Joissakin tapauksissa lomakkeesta käytettiin lyhyempää versiota tai siihen lisättiin kohderyhmää koskevia taustakysymyksiä. Lomaketta käyttäneet yhteyshenkilöt haastateltiin puhelimitse tai he lähettivät kirjallisen raportin kokemuksista, kohderyhmistä ja tuloksista. Vuoden 2002 loppuun mennessä lomakkeen oli täyttänyt yli 800 vastaajaa. 1 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa ESIMERKKI 1 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset Vuonna 2001 koulutustarvekartoituksia tehtiin seitsemässä A- klinikkasäätiön Monikko-projektin organisoimassa päihdealan koulutuksessa Turussa, Helsingissä, Kuusankoskella ja Vammalassa. Koulutustilaisuuksissa käsiteltiin erilaisia päihdeaiheita. Kaikkiaan 200 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista täytti lomakkeen. Aineisto käsiteltiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Kyselyiden tulokset kertoivat monenlaisista koulutustarpeista. Yli 60 % vastaajista arvioi koulutustarpeen suureksi tai melko suureksi kymmenellä lomakkeen 33:sta koulutusalueesta. Motivaatiotaidot ja perheisiin liittyvät aiheet olivat hallitsevimmassa asemassa. Vähiten mainintoja saivat päihteet ja ajokortti ja päihteet ja ikääntyminen. Koulutustarve suuri tai melko suuri Motivaatiotaidot 75 % Päihteet ja vanhemmuus 73 % Päihdeongelmien perhekeskeinen hoito 68 % Väkivaltatilanteiden hallinta 67 % Tietoa monipäihteisyydestä 64 % Päihdeongelmien ennaltaehkäisy 64 % Päihdeongelma ja mielenterveysongelmat 63 % Päihdeongelmien tunnistaminen 63 % Ratkaisukeskeinen työote 62 % Verkostotyö 62 % Kun sosiaalialan (n=104) ja terveysalan (n=84) ammattilaisten suurimpia koulutustarpeita verrattiin toisiinsa, löydettiin viisi merkitsevää eroa näiden ryhmien välillä. Sosiaalialan ammattilaiset ilmaisivat terveysalan ammattilaisia enemmän koulutustarpeita seuraavissa aiheissa: motivaatiotaidot, väkivaltatilanteiden hallinta, tietoa monipäihteisyydestä ja nuorten päihteiden käytöstä. Terveysalan ammattilaisilla ainoastaan yhdellä koulutusalueella tietoa polikliinisesta lääkevieroituksesta oli suurempi koulutustarve. 1 Esimerkkitapauksiin liittyviä tietoja ovat antaneet: Marja Niskasaari ja Arja Tikka/Turun A-klinikka, Anitta Tähti-Niemi/ Kuusankosken A-klinikka, Hannele Vesterbacka/ Vammalan päihdeklinikka, Marjatta Montonen/A-klinikkasäätiö, Irja Hyttinen/ Tampereen Sosiaalija terveysalan opisto, Riitta Heikkinen-Peltonen/Tampereen terveydenhuolto-oppilaitos, Leena Kaasinen-Parkatti/ Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry, Kyösti Uotinen/ Päihdehuollon sosiaalityöntekijät ry, Jaana Hämäläinen/Savonlinnan A- klinikka, Anu Vähäniemi/ Kaivannon sairaala, Kangasala. SPSS-tilastot on laatinut Tanja Tuori/ A-klinikkasäätiö. Motivaatiotaitojen koulutustarve ei ole yllätys, mutta sen sijaan perheisiin liittyvien koulutusalueiden painottuminen oli vaikeammin 127 Kouluttajan työkalupakki

12 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa ennustettavissa. Kyselyn aikaan perheisiin liittyvät aiheet olivat erityisen vahvasti esillä mm. tiedotusvälineissä (kuinka yhdistää työ ja perhe, kuinka kasvattaa lapsia, perheen roolin merkitys yhteiskunnassa, perheiden hyvinvointi jne.). Yksi selitys voi olla perhekeskeisen näkökulman vahvistuminen mm. päihdehuollon palveluissa ja sen myötä koulutustarpeen lisääntyminen. Tarvekartoitusten perusteella A-klinikkasäätiön valtakunnalliseen koulutusohjelmaan lisättiin perheisiin ja vanhemmuuteen liittyviä aiheita. ESIMERKKI 2 Lähihoitajat Tampereen sosiaalialan oppilaitoksessa kartoitus lähetettiin 57 lähihoitajalle, jotka olivat valmistuneet mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelmasta tai mielenterveys-, kriisi- ja päihdetyön suuntaavista opinnoista vuosina Lomakkeen palautti 27 vastaajaa (47 %). Kyselyyn vastanneista suurin osa työskenteli muualla kuin päihdetyössä. Vastaajien koulutustarpeet liittyivät selkeästi nykyiseen työhön. Esimerkiksi vanhusten parissa työskentelevät halusivat tietoa vanhusten päihdeongelmista ja vammaistyössä olevat vammaisten päihdeongelmista. Koulutusalueiden valintaan näyttivät vaikuttavan myös aiheen ajankohtaisuus tai muu henkilökohtainen mielenkiinto. Kartoituksella saatiin tietoa vastaajien nykyisestä työtilanteesta ja koulutusalueista, jotka he kokivat jo hallitsevansa, sekä alueista, joihin kaivattiin lisäkoulutusta. Kartoitukseen olisi voinut lisätä vielä lisäkysymyksiä siitä, millä tavoin koulutusta työssäkäyville sosiaalija terveysalan ammattilaisille tulisi järjestää. ESIMERKKI 3 Lähihoitajaopiskelijat Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa kartoituksella haluttiin selvittää eri koulutusvaiheessa olevien lähihoitajaopiskelijoiden näkemyksiä omista koulutustarpeistaan. Kaikkiaan 126 opiskelijaa (100 %) täytti lomakkeen oppituntien aikana. Kyselyssä käytettiin lomakkeesta lyhennettyä versiota, jossa oli kaikkiaan 11 kysymystä eri aihealueista ja muutama kysymys taustamuuttujista. Eniten koulutusta kaivattiin seuraavista aiheista: huumeasiakkaan kohtaaminen 75 % väkivaltatilanteiden hallinta 75 % milloin ja miten ottaa puheeksi päihdeongelma 61 % Lomakkeen käyttö oli helppo ja nopea tapa kerätä tietoa suurelta kohderyhmältä joskin tieto jäi melko pintapuoliseksi. Koottua tietoa voidaan kuitenkin hyödyntää opetussuunnitelmatyössä ja sisältöjen priorisoinnissa. Kouluttajan työkalupakki 128

13 ESIMERKKI 4 SuPer ry:n jäsenet Suomen lähi- ja perushoitajaliiton SuPer ry ammatillisilla opintopäivillä 2002 Helsingissä lomaketta käytettiin kartoittamaan jäsenistön koulutustarpeita. Kysely jaettiin luentosalissa yhteensä 350 henkilölle ja sen palautti 123 osallistujaa. Vastaajat olivat eri puolilta Suomea, suurin osa työskenteli sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Koulutusaiheista väkivaltatilanteiden hallinta painottui vastauksissa, mikä ei ollut yllätys, sillä päivillä käsiteltiin mm. väkivaltaisen asiakkaan kohtaamista. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa Tarve päihdealan koulutukselle oli ollut liiton tiedossa jo aiemminkin, mutta kyselyn tulokset rohkaisivat liittoa järjestämään koulutuspäivän, jossa syvennettiin tietämystä päihdekysymyksissä. Noin 30 jäsentä sosiaali- ja terveyspalveluista osallistui kartoituksen perusteella suunniteltuun yksipäiväiseen koulutukseen. Koulutuspäivän luentojen aiheita olivat: nykyajan päihteet päihderiippuvuus ja päihdesairaus millainen hoitajan asenne auttaa parhaiten päihdeasiakasta - miten itse selviydyn puuttumiskäytännöt - puheeksi ottaminen ja motivointi väkivalta työssä: väkivaltaa tai sen uhkaa sisältävän asiakaspalvelutilanteen ennakointi ja hallinta ammatillinen kasvu ja osaaminen päihdetyössä Super jatkoi lomakkeen käyttöä keräämällä sen avulla tietoa koulutustarpeista useissa pienemmissä koulutustilaisuuksissa. Ruotsinkielistä kartoituslomaketta käytettiin liiton ruotsinkielisten jäsenten opintopäivillä 2002, joihin osallistui 130 jäsentä eri puolilta Suomea ja eri ammattialoilta. Heidän koulutustarpeensa eivät poikenneet suomenkielisten vastaajien tarpeista. ESIMERKKI 5 Päihdehuollon sosiaalityöntekijät ry: jäsenet Päihdehuollon sosiaalityöntekijät ry:n kaikille jäsenille (n=250) tehtiin koulutustarvekysely postikyselynä. Luultavasti kesälomakauden vuoksi palautusprosentti oli alhainen, vain 21 % (n=52). Lomakkeeseen lisättiin muutama vastaajien ammatillista taustaa koskeva kysymys. Vastanneista 68 % oli työssä päihdehuollon erityispalveluissa ja loput sosiaalihuollon tehtävissä. Lähes puolet työskenteli sosiaalityöntekijän tai sosiaaliterapeutin tehtävissä. Yli puolet oli tehnyt alan töitä yli 10 vuotta. Tässä ryhmässä päihdeongelman tunnistaminen, puheeksi ottaminen tai yleistieto päihdeongelmaisen hoidosta ja kuntoutuksesta eivät olleet ensisijaisia koulutustarvealueita. Vain puolet vastaajista ilmoitti kohtalaisen tai suuren tarpeen saada koulutusta väkivaltatilanteiden hallintaan. 129 Kouluttajan työkalupakki

14 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa Suurimmat (kohtalainen, melko suuri tai suuri yhdistettynä) koulutustarpeet tällä ryhmällä olivat: kognitiivinen terapia 87 % päihdeongelma ja mielenterveys 81 % motivointitaidot 73 % (vastaajien ammattialan ja kokemuksen huomioon ottaen hieman yllättävä tieto), tietoa monipäihteisyydestä 71 % päihderiippuvuuden vaikeusasteen arviointi 71 %. Moni vastaaja myös mainitsi aiheita, joita lomakkeessa ei ollut listattu, mm. sosiaalityön rooli päihdetyössä, ns. vaihtoehtoiset terapiat, tutkimustietoa hoitojen vaikuttavuudesta. Kartoituksen perusteella yhdistys ja A-klinikkasäätiö suunnittelivat kaksipäiväisen koulutuksen, jossa oli luentoja ja pienryhmätöitä seuraavista aiheista: monipäihteisyyden hoito, keinoja ongelmatilanteisiin työvälineitä asiakkaiden tarpeiden arviointiin päihteet ja mielenterveys sosiaalityön näkökulmasta kognitiivinen terapia päihdetyössä tietoa huumevieroitushoitopaikoista ja matalan kynnyksen huumehoitopaikoista motivaatiotaidot ESIMERKKI 6 Opettajat Vammalan päihdeklinikka kokosi lomakkeella tietoja opettajien (n=101) koulutustarpeista. Vastaajista 70 % ilmoitti suuresta tai melko suuresta koulutustarpeesta seuraavilla koulutusalueilla: päihdeongelmien tunnistaminen, milloin ja miten ottaa puheeksi päihdeongelma, päihdeongelma ja mielenterveysongelmat, motivointitaidot, alle 18-vuotiaiden päihteiden käyttö ja väkivaltatilanteiden hallinta. Opettajille tarjottiin kartoituksen perusteella suunniteltua koulutusta, mutta yksikään ei ilmoittautunut vaikka koulutuksia markkinoitiin kouluissa useita kanavia käyttäen. Syy vähäiseen kiinnostukseen jäi epäselväksi, mutta muistuttaa kuitenkin siitä, että ilmaistut koulutustarpeet eivät välttämättä takaa halua tai mahdollisuutta osallistua koulutukseen Kyselyä ei kuitenkaan pidetty epäonnistuneena. Lomake toimi hyvin tämänkin kohderyhmän osalta. Perheisiin liittyvät lisäkysymykset olisivat kartoittaneet opettajien tarpeita vielä laajemmin. ESIMERKKI 7 Keskussairaalan henkilöstö Vuonna 2002 lomakkeella kartoitettiin Savonlinnan keskussairaalan hoitohenkilökunnan koulutustarpeita. Kyselyyn vastasi myös Savonlinnan kaupungin sosiaalitoimiston henkilökuntaa. Kouluttajan työkalupakki 130

15 Lomakkeen yhteys kansainväliseen Transdrug-projektiin mahdollisesti innosti vastaamaan aktiivisesti kyselyyn: kaikkiaan vastaajia oli toistasataa. Vastaukset käsiteltiin manuaalisesti eikä aineistoa tallennettu tietokoneelle. Tällä oli kohtalokkaat seuraukset: analysointivaihe oli vielä kesken kun täytetyt kyselylomakkeet tuhoutuivat toimiston tulipalossa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa Perusjakaumat oli kuitenkin ehditty tehdä ja niiden perusteella kyselyn tulokset olivat samansuuntaisia kuin muissakin samaa lomaketta käyttäen toteutetuissa kyselyissä. Lisäksi todettiin, ettei terveydenhuollon ja sosiaalihuollon työntekijöiden välillä ollut eroja koulutustarpeissa, mikä puoltaisi jatkossa yhteisiä koulutustilaisuuksia. ESIMERKKI 8 Akuuttihoidon työntekijät Kaivannon sairaalassa oli vuonna 2002 meneillään projekti, jonka tarkoituksena oli perustaa 8-paikkainen päihdekuntoutusyksikkö. Projektiin liittyi myös henkilökunnan koulutustarpeiden selvitys. Sen sijaan, että projektissa olisi suunniteltu oma tarvekartoituslomake, käytettiin Transdrug-projektin suunnittelemaa lomaketta, johon lisättiin muutama kysymys. Kyselyn kohderyhmänä oli sairaalan akuuttihoidon työntekijät. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 45 työntekijää (mm. sairaanhoitajia, mielenterveyshoitajia ja lääkäreitä). Tulokset noudattivat samaa linjaa kuin muissakin lomakkeella tehdyissä kartoituksissa ja tukivat jo aiemmin laadittuja suunnitelmia koulutuksen sisällöiksi. Lomakkeelle listatut koulutusaiheet kuvaavat monipuolisesti päihdetyön kirjoa ja aihealueita ja niinpä sen täyttäminen saattoi vaikuttaa myös asenteisiin työympäristössä, jossa päihdeongelmaisten potilaiden hoitoa oltiin vasta aloittamassa. Sairaalassa on tarkoitus toteuttaa sama kysely uudelleen lähiaikoina. ESIMERKKI 9 Ammattikorkeakouluopiskelijat Tammikuussa 2002 lomakkeella kerättiin tietoa Laureaammattikorkeakoulun opiskelijoilta (n=11), jotka olivat aloittamassa englanninkielistä kurssia päihteistä ja mielenterveydestä. Kurssin päihdeosuuden tuotti A-klinikkasäätiö. Luokassa tapahtuvaa opetusta tuettiin virtuaaliluokalla, joka toteutettiin A-klinikkasäätiön käyttämälle oppimisalustalle. Virtuaaliluokkaa käytettiin opettajien oheisaineistojen jakeluun ja sinne sijoitettiin myös linkkejä päihdeaiheisiin liittyvän englanninkielisen lisätiedon lähteisiin. Lomakkeen täyttämisen lisäksi opiskelijoita pyydettiin kuvaamaan virtuaaliluokan keskustelualueella omin sanoin, mitä he haluaisivat oppia päihdetyöstä. Lomakekyselyn tulokset ja tiivistelmä opiskelijoiden avovastauksista asennettiin seuraavana päivänä virtuaaliluokkaan opettajien ja oppilaiden hyödynnettäväksi. Osa opettajista käytti tietoja muokatessaan luentojen sisältöjä. Ennen 131 Kouluttajan työkalupakki

16 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa kurssin päättymistä opiskelijat antoivat palautetta luennoista ja aiheista, joista kaipasivat lisätietoja. Palautteen jälkeen virtuaaliluokkaan lisättiin linkkejä opiskelijoiden toivomista aiheista. Lomakekysely ja vapaamuotoinen kysely täydensivät hyvin toisiaan. Opiskelijoiden omin sanoin kuvaamat tarpeet monipuolistivat näkemystä heidän kiinnostuksensa kohteista. Tulosten perusteella opetusta voitiin suunnata palvelemaan paremmin opiskelijoiden tarpeita. Mitä opittiin? Koulutustarpeiden lomakekartoitus oli tekijöilleen hyödyllinen prosessi ja varmasti selkeytti toimivan kyselytutkimuksen suunnittelun ja toteuttamisen vaiheita. Koulutustarvekyselyn toteutus vaatii huolellisen suunnittelun. Kyselymenetelmä soveltuu parhaiten tarkoin määritellylle melko suurelle kohderyhmälle. Alle 30 vastaajan ryhmässä muut kartoitusmenetelmät voivat olla tehokkaampia. Lomakkeen pitää olla helposti täytettävä, kysymysten täsmällisiä ja tarkkoja. Vastaajille kannattaa antaa riittävästi aikaa vastausten harkintaan. Korkeimmat vastausprosentit saatiin koulutusten tai muiden valvottujen tilaisuuksien yhteydessä järjestetyissä kartoituksissa. Toisaalta silloin kartoituksen luotettavuus voi kärsiä, koska päihdetyöhön ym. liittyvät koulutusaiheet saattavat vaikuttaa vastauksissa. Kuten yleensä, postikyselyjen vastausprosentit olivat alhaisempia. Valmiiksi postimaksettu vastauskuori voi madaltaa kynnystä palauttaa kysely. Kyselyn toteutuksen kannalta on tärkeää miettiä kohderyhmä tarkkaan: näin voi säästää aikaa ja rahaa ja saada enemmän vastauksia Vaikka lomake olisi helppo täyttää, tulosten analyysi ja tulkinta voi vaatia jo enemmän. Jos vastauksia on paljon, tarvitaan tietokoneohjelmaa. Analysointi vaatii tilastollisen analyysin perustietoja ja -taitoja, etenkin jos aikoo tehdä vertailuja eri vastaajaryhmien välillä. Avokysymysten käyttö tuottaa myös ylimääräistä työtä. Vastaajien kiinnostus ajankohtaisiin aiheisiin saattaa vähentää tällaisella kyselyllä kerätyn tiedon käyttökelpoisuutta. Näitä helposti ennustettavia vastauksia voi yrittää välttää valitsemalla huolellisesti kohderyhmän ja lomakkeen koulutusalueet. Yhteenveto myönteisistä kokemuksista: Lomake oli selkeä ja helppo täyttää Lomaketta on helppo muokata lisäämällä tai vähentämällä kysymyksiä Kouluttajan työkalupakki 132

17 Lomaketta voidaan käyttää erilaisten kohderyhmien koulutustarpeiden kartoittamiseen Avokysymykset voivat syventää lomakkeella saatavaa tietoa Korkeat vastausprosentit postikyselyä lukuun ottamatta Helppo ja nopea tapa kerätä tietoa suurelta vastaajajoukolta Tuloksia voi hyödyntää koulutussuunnittelussa Uusintakyselyn toteuttaminen on helppoa Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa Asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon kyselyn suunnittelussa: Vastaustilanne voi vaikuttaa valintoihin Laajan aineiston käsittely vaatii perustietoja tilastollisesta analyysista Vastaukset saattavat antaa vain karkean yleiskuvan koulutustarpeista Muodikkaat ajankohtaiset aiheet saattavat ylikorostua vastauksissa Tieto voi jäädä pinnalliseksi: heijastavatko vastaukset esim. työntekijän vai asiakkaan tarpeita Vaatii huolellista suunnittelua, jotta saataisiin uutta, ei ennustettavissa olevaa tietoa Koulutustarpeiden kartoituslomakkeen kehittäminen Kyselylomaketta käytettiin useissa eri tilanteissa ja työympäristöissä, jolloin lomakkeen käytettävyydestä ja rajoitteista saatiin runsaasti kokemuksia. Samoin oli kiinnostavaa todeta, kuinka eri ammattiryhmien väliset erot koulutustarpeissa olivat ainakin näiden kyselyiden perusteella hyvin vähäisiä. Lomakkeen koulutusaihealueet kannattaisi kategorisoida selkeämmin senkin uhalla että lomake hieman pitenee. Toisaalta lomakkeen voisi myös koota erilaisista moduuleista eri tilanteisiin. Silloin se toimisi räätälöitynä versiona, varsinkin jos sitä käytetään muuallakin kuin päihdetyön ammattilaisten parissa. Kartoitusten myötä tuli paljon uusia ehdotuksia aihealueiksi, joita lomakkeeseen voisi lisätä kohderyhmän mukaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli suunnitella kysely, jonka avulla kukin kartoituksen toteuttaja voisi saada käytännön tietoa koulutussuunnittelun tueksi. Tulosten vertailtavuus ja yleistettävyys eivät olleet pääasia. Siksi kartoituksen toteuttajille ei annettu erikseen ohjeita tulosten analysointiin. Jokainen toimi omalla tavallaan luokkien yhdistelyssä ja tulosten esittämisessä ja tulkinnassa. Niille, jotka jatkossa ovat kiinnostuneet kootun tiedon yhteiskäytöstä ja vastaajaryhmien vertailusta olisi hyvä laatia perusohjeet aineiston käsittelyä ja analyysia varten. Kaikkien lomakkeen avulla kartoituksia tehneiden mielestä lomake on hyödyllinen apuväline päihdealan koulutusten suunnitteluun. Silloinkin, kun kartoitus ei tuottanut järin paljon uutta tietoa tai kun tulokset jäivät pinnallisiksi, se saattoi kuitenkin vahvistaa jo olemassa 133 Kouluttajan työkalupakki

18 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa olevia koulutussuunnitelmia ja tukea tulevaisuuden hankkeita. Lomakkeesta oli myös muuta hyötyä: hiukan yllättävää oli usean kartoituksen tekijän havainnot siitä, kuinka lomake antoi vastaajille uutta tietoa päihdealan ja päihdepalveluiden laajasta ja monipuolisesta kirjosta. Joidenkin havaintojen mukaan kartoitus on jopa saattanut vaikuttaa myönteisesti vastaajien asenteisiin päihdetyötä kohtaan. Toteuttamamme kyselyt ovat olleet ensimmäinen askel päihdekoulutuksen tarpeiden kartoittamisessa ja seurannassa. Lomakkeen toistuva, jatkuva käyttö lisäisi sen merkitystä tarvekartoitusvälineenä. Tiedonkeruu pitemmällä aikavälillä saattaisi tuottaa tietoa ajankohtaisten aiheiden, henkilökohtaisten kiinnostusten, työympäristön ja asiakaskunnassa tapahtuvien muutosten vaikutuksista koulutustarpeisiin. Yhteistyö ja näkemysten vaihto päihdealan eri toimijoiden kesken on osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi tehdä koulutustarvekartoituksia ja tätä yhteistyötä on helppo jatkaa myös koulutusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Kouluttajan työkalupakki 134

19 Päihdekoulutustarpeiden kartoitus Ole hyvä ja täytä tiedot ympyröimällä sopivin vaihtoehto: Työnantajasi on Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa A B C D E F yritys, työntekijää kunta järjestö valtio olen yksityisyrittäjä muu, mikä Työpaikkasi toimiala Ammattisi / tehtäväsi Arvioi oma koulutustarpeesi työtehtäviäsi ajatellen seuraavan kolmen vuoden aikana: Koulutusalue: Koulutuksen tarve: suuri melko kohta- melko pieni ei ole suuri lainen pieni Alkoholi- ja huumepolitiikka Päihteet ja kulttuurinen näkökulma (nuorisokulttuuri, vähemmistökulttuuri, valtakulttuurin muutokset) Päihteiden käytön esiintyvyys Päihdeongelmien ennaltaehkäisy Päihdeongelmien tunnistaminen Milloin ja miten ottaa puheeksi päihdeongelma Tietoa monipäihteisyydestä (alkoholin, lääkkeiden ja huumeiden samanaikainen tai vuorotteleva käyttö) Tietoa huumeista ja niiden vaikutuksista Tietoa päihderiippuvuuksista ja vieroitusoireista Infektioriskien torjunta Päihdemyrkytykset Huumetestaukset Tietoa päihdepalveluista: minne ohjataan Kouluttajan työkalupakki

20 Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten päihdekoulutustarpeiden kartoitusta Suomessa Päihdekoulutustarpeiden kartoitus... Koulutusalue: Koulutuksen tarve: suuri melko kohta- melko pieni ei ole suuri lainen pieni Tietoa päihdeongelmaisen hoidosta ja kuntoutuksesta Päihderiippuvuuden vaikeusasteen arviointi Päihdeongelmien lääkkeelliset hoitomuodot mm. opiaattivieroitukset, korvaushoidot Tietoa polikliinisesta lääkevieroituksesta (mm. bentsodiatsepiiniriippuvuuden hoito) Päihdeongelma ja mielenterveysongelmat Päihdeongelmien lääkkeettömät hoitomuodot Päihdeongelmien hoito hoitoyhteisöissä Päihdeongelmien perhekeskeinen hoito Motivointitaidot Ratkaisukeskeinen työote Kognitiivinen terapia päihdeongelmaisten hoidossa Verkostotyö Naisten päihdeongelmat Päihteet ja raskaus Päihteet ja vanhemmuus Päihteet ja ajokortti Alle 18-vuotiaiden päihteiden käyttö Päihteet ja ikääntyminen Väkivaltatilanteiden hallinta Muu, mikä: KIITOS, kun vastasit kyselyymme! Kouluttajan työkalupakki 136

21 KURSSIARVIOINTI KOULUTUSTARPEIDEN KARTOITUKSEN VÄLINEENÄ Dick Osseman European Addiction Training Institute European Addiction Training Institute (EATI) pyrkii edistämään kokemusten ja parhaan mahdollisen tietämyksen vaihtoa päihdealan ammattilaisten kesken ja sitä kautta parantamaan päihdeongelmien hoidon ja ehkäisyn sekä päihdepolitiikan laatua ja tehokkuutta. EATI toimii Euroopan tasolla: kaikki kouluttajat ja koulutettavat ovat kotoisin Euroopan eri maista, kaikki koulutusseminaarit järjestetään pääkaupungeissa eri puolilla Eurooppaa. Koulutusseminaarien aiheita ovat mm: retkahduksen ehkäisy, psykiatria ja riippuvuudet, hoidon arviointi, haittojen vähentäminen, kokaiiniriippuvuuden hoito, päihdetutkimuksen menetelmät, telemaattiset välineet päihdeongelmien hoidossa ja ehkäisyssä, korvaushoito sekä ennaltaehkäisy/varhainen tunnistaminen. Määrällisesti mitaten EATI on saavuttanut vuosina seuraavanlaisia tuloksia: - 85 % osallistujista tuli EU:n 14 jäsenvaltiosta ja 15 % jäsenyyttä hakevista valtioista (Puola, Tšekin tasavalta, Romania, Slovenia) - 42 koulutusseminaariin (yhteensä 154 koulutuspäivää) osallistui kaikkiaan 720 henkilöä. 1 Vuoteen 2001 asti EATI arvioi järjestämäänsä koulutusta käyttämällä lomaketta, jonka sisällössä oli jonkin verran puutteita ja joka ei täysin täyttänyt tarkoitustaan: arvioinnin tuottama tieto oli melko yleisluonteista eikä siitä ollut kovin paljon hyötyä kurssien kehittämisessä. Yhteenveto 13 hiljattain toteutetun kurssin arvioinnista osoitti, että koulutettavat arvostivat kurssien sisältöä, osallistavuutta ja eurooppalaista lähestymistapaa. Myös kouluttajat, tilat ja henkilökunnan tarjoama tuki saivat runsaasti kiitosta. Koulutettavien tarpeiden arvioinnin välineenä arviointilomake toimi kuitenkin huonosti tuottaen lähinnä yleisluonteista tietoa siitä, mistä pidettiin ja mistä ei. Arviointilomake ei antanut mahdollisuutta erottaa vastaajan henkilökohtaisia arvioita kurssin sisällöistä ja arvioita sisältöjen mahdollisesta hyödystä vastaajan työorganisaatiossa. Vastausten luokittelutapa (piti eniten, piti vähiten) oli erottelukyvyltään heikko. Suosikkiaiheet tulivat selvästi esiin mutta kuva vähiten pidetyistä aiheista ja keskialueesta jäi epäselväksi. Karkea luokittelu johti kauttaaltaan vastauksiin, jotka olivat liian laaja-alaisia ja ylimalkaisia tai liian yksityiskohtaisia. Tuloksena oli jotakuinkin vertailukelvotonta aineistoa, josta oli vain vähän hyötyä käytännössä. Lomakkeen rakenne tuntui myös vaikeuttavan vastaamista: pitkin lomaketta esitettiin arvioita, jotka eivät liittyneet käsillä olevaan kysymykseen. Palautteesta oli vaikea tehdä yhteenvetoja ja sen pohjalta oli vaikea muodostaa 1 Vuonna 2000 EATIn laatujärjestelmälle myönnettiin ISO sertifikaatti. ISO 9001 määrittää vaatimukset mille tahansa organisaatiolle, joka haluaa osoittaa kykynsä tarjota tuotteita, jotka vastaavat asiakkaiden ja relevanttien säännösten vaatimuksia, pyrkimyksenään lisätä asiakastyytyväisyyttä Kouluttajan työkalupakki

22 Kurssiarviointi koulutustarpeiden kartoituksen välineenä kokonaiskuvaa siitä, mikä kursseissa oli hyvää ja mikä huonoa. Vastaamiseen käytettävissä oleva rajallinen aika näytti olevan toinen arviointiprosessia hankaloittava tekijä. Tavoitteenamme oli luoda selkeämpi kurssien ja niiden rakenneosien arviointimenetelmä, joka tuottaisi samalla henkilökohtaista palautetta kouluttajille. Uusi arviointilomake Kurssiarviointimenetelmää koskevan raportin jälkeen kehitimme uuden kolmiosaisen arviointilomakkeen. Ensimmäinen osa on kurssikohtainen: ideaalitilanteessa jokainen kysymys liittyy kurssilla käsiteltyyn tärkeään aiheeseen ja on niin täsmällinen, että palautteesta on kouluttajille apua kurssin kehittämisessä, jos se järjestetään uudestaan. Toinenkin osa liittyy kurssiin, mutta koskee kurssin järjestelyjä kuten paikkakuntaa, osallistujamäärä ja tilojen tarkoituksenmukaisuutta. Kolmannessa osassa kartoitetaan koulutustarpeita. 2 Kokeilimme myös arviointiasteikon vaihtamista 1-7 perinteisen 1-10 sijasta mutta luovuimme yrityksestä nopeasti. Asteikon vaihdolla yritimme saada vastaajat käyttämään muitakin pistemääriä kuin klassisia 7 tai 8. Näin ei kuitenkaan käynyt ja tuloksena oli vain monenlaisia tulkintaongelmia. 3 Kessels & Smit: Ontwikkeling van kennis en vakbekwaamheid in de verslavingszorg; Naar een dynamische infrastructuur. [Tiedon ja pätevyyksien kehittäminen huumehoitoalalla; Kohti dynaamisia perusrakenteita]. Utrecht, 2001 (Uitgave GGZ Nederland). Kessels & Smit -raporttia esitellään tarkemmin sivulla 40. Laadimme kurssikohtaisia arviointilomakkeita, joissa kurssien osallistujat pakotettiin vastaamaan kysymyksiin, jotka koskivat kurssilla käsiteltyjä aiheita. Vastaukset pyydettiin numeerisina arvioina asteikolla 1-10 (10 korkein) ja ne jaettiin kahteen kategoriaan. Osallistujat antoivat pisteitä sekä yksilöinä että arvioiden koulutusaiheen tärkeyttä oman työpaikkansa kannalta eli erottaen organisaation tarpeet henkilökohtaisista mieltymyksistä. 2 Asteikko antoi mahdollisuuden jonkinlaiseen tilastolliseen analyysiin, jota tuki lomakkeen entistä suuremmasta käyttäjäystävällisyydestä johtuva korkeampi vastausprosentti. Koulutustarpeita kartoittava osio sisältää joukon kysymyksiä, joiden rakenne noudattelee uuden kurssiarvioinnin rakennetta. Koulutettavilta kysyttiin, kuinka hyödyllistä heille olisi koulutus aiheista, joita ei käsitelty heidän suorittamallaan kurssilla, vaan joilla on yleisempää merkitystä. Aihelista pohjautuu aiemmin julkaistuun tutkimukseen, jossa kartoitettiin hollantilaisten päihdeammattilaisten käsityksiä keskeisistä lisäkoulutuksen tarpeista. 3 Aiheet olivat: Kehityssuuntia sisällössä hoito, riippuvuuskäsitykset painopisteen siirtyminen sosiaalisesta kontekstista neurobiologiseen malliin haittojen vähentäminen ja sosiaalinen integrointi vaiheistettu hoito kaksoisdiagnoosihoito neuvottelu asiakkaan kanssa vähemmän ohjailua, enemmän neuvottelua Kouluttajan työkalupakki 138