Suuri Sielu. Anna Ahmatovan elämästä ja runoudesta. Anneli Heliö

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Suuri Sielu. Anna Ahmatovan elämästä ja runoudesta. Anneli Heliö"

Transkriptio

1 Suuri Sielu Anna Ahmatovan elämästä ja runoudesta Anneli Heliö

2 Suuri Sielu. Anna Ahmatovan elämästä ja runoudesta Anna Andrejevna Ahmatovan ( ) taustalla oli koko venäläisen ja maailmankirjallisuuden perintö, mutta hänen kehitykseensä runoilijana vaikuttivat myös 1900-luvun alkupuolen taiteen uudet suuntaukset ja hänen modernilla ilmaisullaan ja muotokielellään oli vastineensa Venäjän ja Länsi-Euroopan avantgardistisissa taidevirtauksissa. Hän kirjoitti yli 65 vuotta ( ) ja hänen runoissaan on luettavissa kokonainen vuosisata, 1900-luku rajuine maailmanhistoriallisine murroksineen. Anna Ahmatova oli tietoinen merkityksestään ja lahjoistaan runoilijana jo nuoruudessaan, hän oli tunnettu ja tunnustettu runoilija jo 1910-luvulla, mutta todelliseksi Ahmatovaksi, 20. vuosisadan runoilijaksi, hän kasvoi 1900-luvun yhteiskunnallisten mullistusten ja omien traagisten kokemustensa kautta suurten runoelmiensa myötä, joista omakohtainen Requiem oli ensimmäinen. Hän muutti henkilökohtaisen tuskansa ja kansansa tragediat ylivertaiseksi ja kuolemattomaksi lyriikaksi. Koko hänen runoutensa on kertomusta hänen kirjallisen elämänsä vaiheista, varsinkin pääteos Runoelma ilman sankaria. Hänen kykynsä vangita luonteenomainen, tapahtuma, tai filosofinen idea muutaman huolellisesti valitun yksityiskohdan avulla tekee hänestä kaikkialla yhden hienoimmista runoilijoista. Runossa hän viittaa jälkeensä jättämiin syvyyksiin. Ote runosta vuodelta näissä runoissa oli kätkettyjä merkityksiä, / sellaisia joita etsit syvyyksistä. / Syvyys kiehtoo ja houkuttelee / ja koskaan et löydä pohjaa / ja koskaan tyhjä hiljaisuus / ei puhumasta lakkaa. Reliefi Anna Ahmatovan haudalla Oli vuosikymmeniä, jolloin runot oli kätkettävä, jopa poltettava, mutta koskaan hän ei vaiennut. Syntyi muistin kirjallisuus. Hänen runoutensa on erittäin laaja ja avantgardistinen - yli yhdeksän ja puolisataa runoa - hänellä oli klassinen sivistys eikä hänellä koskaan ollut minkäänlaisia maantieteellisiä rajoja. Hän oli kuin kotonaan eri vuosisatojen ja vuosituhansien kulttuureissa, eri vuosisadat olivat hänelle käsillä olevaa nyt-aikaa, ja hän oli menneiden vuosisatojen runoilijoiden ja taiteilijoiden aikalainen, heidän kanssaan hän kävi runoissaan dialogia. Hänen elämänsä ja runoutensa heijastuvat monissa peileissä ja usein hänen runoissaan oli kaksois- tai kolmoispohja. Runojen omaelämäkerrallisuudesta huolimatta hän vieraannutti ja etäännytti, käytti runoissaan 2 3

3 eri kertojia sangen usein myös miespuolista ja katseli asioita ironian ja mustan huumorin kautta. Ahmatovan vuosikymmeniä kestäneen runoilijan työn aikana sana ja henkilö yhtyvät toisiinsa, niin että runoissa voi kuulla Ahmatovan äänen puhuvan suoraan ilman välittävää hahmoa, ilman jotain toista kokijaa. Mutta vielä nuoruutensa runoissa Ahmatova käyttää hahmoja, jotka kuvastavat hänen oman persoonallisuutensa eri puolia ja jotka etäännyttämällä asettuvat laajempiin kehyksiin irrottaen näin runoilijan henkilökohtaisen kokemuksen puhtaasti yksityisestä. Ahmatovan puutteen, ahdistuksen ja aika ajoin myös pelon sävyttämät elinolosuhteet johtivat hänet toistuvasti kysymään, miksi hän kirjoitti runoja ja oliko se hänelle tärkeää. Vähä vähältä itsetuntemuksen kasvaessa hän mielsi oman roolinsa ja asemansa runoilijana maailman runoilijoiden joukossa, sekä menneisyyden että nykyisyyden. Ja tämä selvänäköisyys mahdollisti hänelle nousta oman elämänsä, sen nykyhetken että aikakautensa elinolosuhteiden yläpuolelle ja nähdä lainalaisuuksia tapahtumien takana, umpeen menneitä yhteyksiä, jotka näyttivät rikkoutuneilta. Siksi hän kykeni keski-ikäisenä kirjoittamaan, Hän näki kaiken kuin tornista (Runoelma ilman sankaria). Kulttuurihistorioitsija Sir Isaiah Berliniä mukaillen; Ahmatovan elämä ja runous olivat sitä, mitä Herzen kerran 1800-luvulla kuvasi koko venäläisen kirjallisuuden olevan Venäjän todellisuuden yhtä yhtäjaksoista syytettä. Hän oli taiteilija, joka ei murtunut vaikeissa oloissa. Ja hänen peräänantamaton, passiivinen vastarintansa sitä kohtaan, mitä hän piti kelvottomana maalleen ja itselleen, muutti hänet suureksi hahmoksi, Suureksi Sieluksi, ei pelkästään Venäjän kirjallisuudessa, vaan myös Venäjän historiassa. Nuoruus Ahmatova syntyi kaaoksen ja rajujen muutosten aikakaudella. Vallankumous lähestyi, merkkinä sen saapumisesta esiintyi yhä väkivaltaisempia ja radikaaleimpia poliittisia purkauksia. Venäjän keisarikunnan lopun lähestyessä tunnetusti heikko ja päättämätön hallitsija, tsaari Nikolai II, teki tuhoon tuomittuja yrityksiä säilyttääkseen murenevan monarkiansa perustukset lukuja kutsutaan Venäjän kirjallisuuden hopeakaudeksi. Romaani oli hallinnut yhteiskuntakriittistä keskustelua lehdistössä ja kirjallisuudessa 1850-luvun puolivälistä lähtien, mutta 1900-luvun alkupuolesta tuli runoilijoiden aikaa. Sillä romantiikan jälkeen, joka vallitsi 1800-luvun alkupuolella, Venäjän kirjallisuuteen ei ollut syntynyt yhtä montaa ja yhtä merkittävää runoilijaa kuin uuden vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä. Ahmatova syntyi Anna Andrejevna Gorenko nimisenä 23. kesäkuuta 1889 (11. kesäkuuta, vanhan ajanlaskun mukaan) Bolšoi Fontanissa, Mustanmeren rannalla, lähellä Odessaa, Ukrainassa, laivastoinsinöörin perheeseen. Hänen isänsä oli ukrainalainen, äitinsä taas venäläistä syntyperää. Annan ollessa yhdentoista kuukauden ikäinen perhe muutti pohjoiseen Pavlovskin kaupunkiin ja pian sen jälkeen Tsarskoje Seloon, lähelle Pietaria. Pikku kaupunki oli täynnä tyylikkäitä paviljonkeja sekä ranskalais- että englantilaistyylisiä puistoja, joissa oli jäljennöksiä antiikin patsaista. Nuori Anna aisti syvästi Aleksandr Puškinin, suuren venäläisen runoilijan läsnäolon, joka oli käynyt Tsarskoje Selon aateliston pojille tarkoitettua lyseota. Ahmatovan äiti oli nuoruudessaan ollut poliittisesti aktiivinen ja hän lausui pienelle tyttärelleen, Nikolai Nekrasovin runoja, runoja, jotka kertoivat alempien kansankerrosten ahdingosta. Nekrasovin kuvaukset Venäjän maaseudusta vaikuttivat Ahmatovan omiin runoihin ja ne tutustuttivat Ahmatovan myös Venäjän eri yhteiskuntaluokkien alistettuihin naisiin, tämä näkyy myöhemmin rohkeutena Ahmatovan elämässä ja työssä. Anna Gorenko aloitti opinnot Tsarskoje Selossa, Marian tyttökymnaasissa. Muistelmissaan hän kertoo alkaneensa kirjoittaa runoja vuonna1900, yksitoistavuotiaan Annan ensimmäinen runo oli nimeltään Ääni, myöhemmin hän itse piti varhaisia säkeitään hyvin vaatimattomina. Varhaisimmat runot eivät ole säilyneet, ainakaan niitä ei ole toistaiseksi löydetty. Saattaa olla, että hän itse hävitti ne tai sitten runot katosivat Leningradin piirityksen aikana. - Ahmatova kertoo näistä ensimmäisistä runoistaan 4 5

4 Lidija Tšukovskajalle: Kysyin häneltä, minkä ikäisenä hän alkoi kirjoittaa. Yhdentoista ikäisenä... Hyvä luoja, miten hävettävän huonoja runoja kirjoitin! Luin ne joku aika sitten uudelleen, ajattelin säilyttää joitain niistä muistona. Ei, kaiken voi hävittää, koska kaikki oli kehnoa. Missään ei kuulunut omaa ääntäni, vaan kaikki oli toisten ihmisten moneen kertaan kirjoittamaa roskaa - sellaista mitä kolmannen tai neljännen luokan kynäilijät pitävät tapanaan sepustaa. (Lydia Chukovskaya; The Akhmatova Journals , 67 [6. maaliskuuta 1940]) Noihin aikoihin hän alkoi kirjoittaa myös omaelämäkertaansa. Myöhemmin Ahmatova inhosi nimitystä runoilijatar, hän halusi itseään kutsuttavan runoilijaksi. Ahmatova on kertonut tutustumisestaan kirjallisuuteen ja omista kirjallisista harrastuksistaan. Olen rakastanut runoutta lapsesta alkaen... Kolmetoistavuotiaana tunsin jo Baudelairen, Voltairen ja kaikki ranskalaiset poetes mauditsit`. Aloin kirjoittaa runoja aikaisin, mutta yllättävää oli se, että ennen kuin olin kirjoittanut riviäkään, kaikki lähipiirissäni olivat vakuuttuneita siitä, että minusta oli tuleva runoilijatar... Isäni jopa kiusoitteli minua kutsumalla minua dekadentiksi runoilijattareksi. (Chukovskaya 1994, ) Nuoren runoilijan taustalla oli koko venäläisen ja maailmankirjallisuuden perintö, mutta Ahmatovan itsensä mukaan runoilija Innokenti Annenski oli eniten vaikuttanut hänen ilmaisuunsa. (Chukovskaya 1994, 97) Innokenti Annenski toimi rehtorina Tsarskoje Selon poikalyseossa. Vuonna 1905 Anna oli 15-vuotias, muistelmissaan hän kirjoittaa: Tammikuun 9. päivä ja Tsušima olivat ehdottomasti elinikäinen järkytys, ja erityisen kauhea koska kyseessä oli ensimmäinen kerta. Tammikuun 9. päivänä 1905 ammuttiin Pietarin Talvipalatsiaukiolla rauhallisia mielenosoittajia. Tsušimassa käytiin Venäjän ja Japanin välisen sodan ratkaiseva meritaistelu, jonka venäläiset hävisivät, tämä häviö merkitsi käännekohtaa Venäjän historiassa. Tuona samana vuonna Annan vanhemmat erosivat. Äiti ja lapset muuttivat Krimille, Jevpatorijaan ja sieltä Kiovaan. Vuonna 1906 Anna kävi viimeisen kouluvuotensa Kiovassa, Funduklejevin tyttökymnaasissa. Syksyllä 1907 hän aloitti lainopinnot Kiovan yliopistossa, naisille tarkoitetuilla kursseilla, mutta hän kyllästyi niihin pian. Tuohon aikaan kirjeitä kirjoittaa romantiikasta juopunut, nuori tyttö, joka vertaa itseään Kassandraan: Olen murhannut sieluni, ja silmäni on luotu kyynelille, kuten Iolanthe sanoo. Muistatko Schillerin profeetallisen Kassandran? Osa sielustani on tämän profeetan tumman hahmon vieressä, niin suuri on hän kärsimyksessään. Mutta minä olen kaukana kärsimyksestä. (Anna Gorenkon kirjeestä vanhemman sisaren Innan leskeksi jääneelle aviomiehelle, Sergei von Šteinille 11. helmikuuta 1907) Vuosina 1906 ja 1907 kirjoitetuissa kirjeissä nousee esiin nuoren runoilijan, Nikolai Gumiljovin nimi, joka tavoitteli Annaa kiihkeästi. He olivat tutustuneet Tsarskoje Selossa 1903 ollessaan koululaisia. Ahmatovan lapsuuden ystävä Valerija Sreznevskaja kuvailee Gumiljovia tuohon aikaan näin, Gumiljov ei ollut erityisen komea, hän oli hieman puiseva, ylimielinen ja epävarma; mutta kuitenkin, hänessä oli tietynlaista eleganssia. (Valerija Sreznevskaja kirjassa, Anna Ahmatova; Veter lebedinij, 1998, 40) Huolimatta ilmeisestä välinpitämättömyydestä Gumiljovia kohtaan, Ahmatova meni hänen kanssaan naimisiin 25. huhtikuuta 1910 (vanhan ajanlaskun mukaan), Kiovan lähellä olevassa kirkossa, uskoen Gumiljovin olevan hänen kohtalonsa. Anna Ahmatovan kirjeestä Sergei Vladimirovtš von Šteinille 2. helmikuuta 1907, Menen naimisiin nuoruudenystäväni Nikolai Stepanovitš Gumiljovin kanssa. Hän on rakastanut minua jo kolme vuotta, ja uskon että kohtalo on määrännyt minut hänen vaimokseen. ja Huhtikuun 25. päivänä 1910 menin naimisiin Nikolai Stepanovitš Gumiljovin kanssa. Meidät vihittiin maalaiskirkossa Dneprin tuolla puolen. Samana päivänä Utotškin lensi Kiovan yllä ja näin ensi kerran lentokoneen. (Pages from a Diary. Anna Akhmatova; My Half Century 1992, 26) Tuore aviopari vietti kuherruskuukautensa Pariisissa. Syyskuussa 1910 Gumiljov lähti Afrikkaan, sillä aikaa kun hän oli poissa, Ahmatova osallistui professori Rajevin kirjallisuushistorian luennoille Pietarissa. Nikolai Gumiljov opiskeli Sorbonnen yliopistossa, Pariisissa, vuosina Hän toimitti Pariisissa myös Sirius -nimistä kirjallista aikakauslehteä, jonka toisessa numerossa vuonna 1907 Anna Gorenkon runo Sormus ilmestyi nimellä Anna G.. Hän minut kuun kultaisella säteellä kihlasi / ja, unen hahmossa, minulle huhun kuiskasi: Säilytä tämä lahja, uneksitusta kunniasta! / En kenellekään, en milloinkaan, sormustani luovuta. ( ) Gumiljov itse oli julkaissut jo kaksi runokokoelmaa, Valloittajien polun ja Romanttisia kukkia, molemmat kirjat olivat saaneet vahvoja vaikutteita ranskalaisesta symbolismista. Runoissaan Gumiljov näki itsensä valloittajana ja hän matkustelikin ulkomailla etsimässä uusia, ennen kokemattomia seikkailuja; hän teki toistuvasti matkoja Afrikkaan vuodesta 1907 lähtien. 6 7

5 Kirjailijanimi Anna Ahmatova tulee julkisuuteen ensimmäisen kerran 1911, kun eräs lehti julkaisee Anna Gorenkon runon Vanha muotokuva nimellä Ahmatova. Se oli myös ensimmäinen Ahmatovan Venäjällä julkaistu runo. Runon Ahmatova oli omistanut kuvataiteilija Aleksandra Eksterille, ystävälleen Kiovassa. Kirjailijanimen Ahmatova Anna Andrejevna Gorenko otti äidin puoleisen isoäitinsä äidin sukunimen mukaan, joka oli Kultaisen Ordan viimeinen tataariruhtinatar ja jonka esi-isä oli sukulegendan mukaan Iivana Julman hovissa vaikuttanut Ahmat-kaani, joka taas polveutui Tšingis-kaanista. Nimen valinnalla hän tuomitsi itsensä samalla marginaaliin, sillä kaukasialaisiin nimiin on Venäjällä perinteisesti suhtauduttu varauksellisesti. Ahmatova -nimen valinta oli nuoren tytön uhmakas haaste ja ehkä tietoinenkin julistautuminen sivulliseksi, tosin tuohon aikaan myös kaikki eksoottinen oli muodissa. Nimen valinnastaan Ahmatova itse on kertonut Lidija Tšukovskajan kerran kysyessä, kuka nimen oli keksinyt: Ei tietenkään kukaan. Noihin aikoihin kukaan ei ollut kiinnostunut minusta vain pähkähullu 17-vuotias tyttö saattoi valita tataarilaisen sukunimen venäläiselle runoilijalle. Nimi on viimeisen tataariklaanin ruhtinattaren sukunimi. Kirjailijanimen ottamiseen minut pakotti se, että kun isälleni selvisi minun kirjoittavan runoja, hän sanoi minulle: älä saata nimeäni häpeään.` Minä voin tehdä sen sitten ilman sinun nimeäsi! `Minä sanoin. (Chukovskaya 1994, 73) Kirjailija Lidija Tšukovskaja ( ), kirjallisuuskriitikko ja lasten kirjailija Kornei Tšukovskin tytär, oli 1930-luvun lopulta runoilijan uskottu, ystävä ja sihteeri luvulla Tšukovskaja painoi mieleensä runot, joita Ahmatova ei uskaltanut säilyttää paperilla, ja myöhemmin ja 60-luvuilla Tšukovskaja auttoi Ahmatovaa kutsumaan runot esiin muistin kellarista` ja kirjoittamaan ne ylös. Keväällä 1911 Ahmatova vietti muutamia viikkoja yksin Pariisissa, ja hän ystävystyi italialaisen maalarin Amedeo Modiglianin kanssa, joka oli silloin taiteilijana vielä melko tuntematon, he olivat tavanneet jo kesällä 1910 Ahmatovan edellisellä Pariisin vierailulla. Modigliani teki Ahmatovasta kuusitoista piirrosta, joista Ahmatovan itsensä mukaan vain yksi säilyi yli Venäjän vallankumouksen. Hän ei piirtänyt minua luonnosta, vaan muistista kotonaan, ja lahjoitti minulle sitten piirrokset. Niitä oli kuusitoista. Hän pyysi, että kehystäisin ne ja ripustaisin huoneeseeni. Piirrokset tuhoutuivat Tsarskoje Selon talossa vallankumouksen ensi vuosina. Niistä säilyi vain se, joka vähiten ennakoi Modiglianin tulevia alastonkuvia... (Anna Ahmatovan esseestä Amedeo Modiglianista 1964) Tultuaan Pariisista kesällä 1910 Ahmatova ja Gumiljov asettuivat asumaan Tsarskoje Seloon Gumiljovin äidin taloon, kesät he viettivät Slepnjovossa, Gumiljovin äidin maatilalla Tverin alueella. Gumiljovin ulkomaanmatkat ja seikkailunhalu hallitsivat heidän avioliittoaan ja edesauttoivat tuhoamaan sen. Pietarin kulttuuripiirit ja Kulkukoira 1910-luvun alussa Anna Andrejevna tutustui Pietarin kirjallisiin salonkeihin. Hänen ensiesiintymisensä runoilijana tapahtui 1911 symbolistirunoilija Vjatšeslav Ivanovin Tornissa, joka oli luvulla kirjallisen avantgarden kohtaamispaikka. Tornissa luettiin uusia runoja, väiteltiin kirjallisuudesta, uudesta taiteesta, filosofiasta, uskonnosta ja mystiikasta. Täällä, keväällä 1911, Ahmatova kohtasi toisen nuoren runoilijan, Osip Mandelštamin, josta tuli hänen hyvä ystävänsä. Tornin illanistujaisiin kokoontuneet taiteilijat tunsivat olevansa universumin kansalaisia. He olivat maailman kulttuurin ja taiteen tuntijoita. Aikakauden henkeä kuvaa Aleksandr Blok: Kreikkalaisten kirjailijoiden runot osasimme ulkoa, ihailimme ranskalaisia symbolisteja, Skandinavian kirjallisuus oli omaamme, tunsimme koko maailman filosofian ja teologian, runouden ja historian. Olimme maailmankaikkeuden kansalaisia, ihmiskunnan suuren kulttuuriperinnön haltijoita. Olimme Roomassa sen romahduksen aikana. Keskustelimme kaikesta siitä, mikä elämässä oli hienostuneinta.... Olimme vallankumous ennen vallankumousta, niin syvällisesti, häikäilemättömästi ja kohtalokkaasti me tuhosimme vanhan perinteen ja rakensimme rohkeita siltoja tulevaisuuteen. Kaiken tuon ohella syvällisyytemme ja uskalluksemme kietoutuivat viipyilevään tunteeseen rappiosta, kuoleman hengestä, aavemaisuudesta, lyhytaikaisuudesta. Olimme murhenäytelmän viimeinen näytös... (Aleksandr Blok v vospominanijah sovremennikov) [Aleksandr Blok aikalaistensa muistelmissa]. Moskova 1980, 62) (Volkov 1996, 207) Symbolistit olivat koko maailman kulttuurin tuntijoita ja sen omistajia`. Myös Anna Ahmatova oli kuin kotonaan maailman kulttuurissa` ja hänen teoksissaan elää eurooppalainen kulttuuriperintö. Monien muistelijoiden mielessä Ahmatova suhtautui eri vuosisatojen ja vuosituhansien kirjailijoihin kuin aikalaisiinsa, ystäviinsä, ja hän seurusteli näiden luomien henkilöhahmojen kuin omien tuttaviensa kanssa. Anna Andrejevna opiskeli Pietarin arkkitehtuuria, historiaa ja kirjallisuutta naisille 8 9

6 tarkoitetuilla kursseilla. Hän tutustui johtavaan symbolistirunoilijaan, Aleksandr Blokiin. Myöhemmin Ahmatova omisti Blokille useita runoja, viimeisen vielä vuonna Pietarissa kirjallisuus kukoisti ja sitä hallitsivat symbolistit. Symbolismilla oli hallitseva asema eri alojen taiteissa Venäjällä 1900-luvun alkupuolella. Vuoden 1910 tienoilla symbolismi taidesuuntana joutui jo kriisiin, jolloin toiset modernistiset taidesuuntaukset kuten futurismi ja akmeismi tulivat sen haastajiksi ja kilpailijoiksi. Symbolistit, jotka näkivät runoilijan paremminkin henkisen sanoman välittäjänä kuin sosiaalisena uudistajana, alkoivat tulkita lähestyvää vallankumousta apokalyptisenä, kaiken puhdistavana tapahtumana. Runoilija Aleksandr Blok, symbolismin avainhahmo, oli yksi Ahmatovaan eniten vaikuttaneista runoilijoista. Mutta sen sijaan että Ahmatova olisi seurannut Blokin taiteellista suuntausta, hän nousikin tietoisesti vastustamaan sitä. Siitä huolimatta jotkut Ahmatovan runot olivat saaneet vaikutteita symbolismin rakkaudesta fantasiaan. Myöhemmin uransa aikana, Ahmatova korosti symbolismin merkitystä runoudelle: Modernistit tekivät Venäjälle suuren palveluksen. He opettivat ihmisiä rakastamaan uudelleen runoutta. Marraskuussa 1945 Ahmatova kertoi kulttuurihistorioitsija Sir Isaiah Berlinille Aleksandr Blokista. - Blok oli suurenmoinen nero mielipuolisine silmineen Ahmatova jatkoi, Blok, joka toisinaan ylisti hänen säkeitään, ei ollut koskaan pitänyt hänestä, mutta jokainen opettajatar Venäjällä uskoi, ja oli valmis uskomaan, että heillä oli ollut rakkaussuhde ja kirjallisuudentutkijat uskovat tähän myös kaikki tämä perustuu todennäköisesti runooni `Tulin runoilijan luo vierailulle`, jonka omistin hänelle 1914; ja ehkä myös runoon `Harmaasilmäinen kuningas`, vaikka runo oli kirjoitettu kymmenen vuotta ennen Blokin kuolemaa; oli myös muita runoja, mutta hän ei pitänyt meistä Ahmatova tarkoitti akmeisti runoilijoita, ennen kaikkea Mandelštamia, Gumiljovia ja itseään ja Ahmatovan mielestä Blok ei pitänyt myöskään Pasternakista. (Isaiah Berlin; Anna Akhmatova: A Memoir 1988) Vaikka Blok kuoli jo vuonna 1921, niin silti sitkeät huhut kiusasivat Anna Ahmatovaa hänen elämänsä loppuun saakka. Lidija Tšukovskaja kirjoittaa, kuinka vuonna 1940 Kaminskaja niminen näyttelijä oli ottanut Ahmatovaan yhteyttä suunnittelemansa runoillan vuoksi. Hän valitti minulle, että Kaminskaja, joka suunnitteli järjestävänsä Blokin ja Ahmatovan runoudelle omistetun lausuntaillan, oli soittanut hänelle kysyäkseen, oliko hänellä mitään sitä vastaan. Varmasti oli - kaikkea sitä vastaan. Kerro minulle, mitä minun pitäisi sanoa hänelle, etten loukkaisi häntä? Sanoin, että Blok ja Ahmatova on hyvin ristiriitainen yhdistelmä. Ja että yleensä ei koskaan pitäisi yhden illan aikana esittää kahden suuren runoilijan tuotantoa - kuulijoita ei tulisi pakottaa paneutumaan kahteen erilaiseen maailmaan. Sitä paitsi Blok on kuollut, sen sijaan sinä olet elossa ja voit itse lukea runojasi. Miksi jonkun toisen kuin sinun pitäisi esittää niitä? Minä en voi sietää sitä, kun näyttelijät lukevat runoutta. (Chukovskaya 1994, 104) Hieman myöhemmin Tšukovskaja kirjoittaa Ahmatovan ja Kaminskajan tapaamisesta. Kysyin, oliko Kaminskaja tullut tapaamaan häntä ja oliko hänen onnistunut puhua lausuntailtaan liittyvät asiat selviksi. Hän tuli. En saanut asioita selvitettyä. Mutta Iltaa ei järjestetä ennen syksyä. Ehkä minä kuolen ennen sitä, tai ehkäpä hän... Kuvittele, hän kysyi minulta: Onko totta, että Harmaasilmäinen kuningas on kirjoitettu Blokista ja että Ljova (Lev Gumiljov) on Blokin poika? Mitä mieltä olet tästä? Harmaasilmäinen kuningas on kirjoitettu neljä kuukautta ennen sitä hetkeä, kun Aleksandr Aleksandrovitš kumarsi minulle esitellen itsensä: Blok`.. Ja Ljova on aivan Koljan näköinen (Nikolai Gumiljov). Kuvittele, millaista hävyttömyyttä! Sen jälkeen, en kysynyt häneltä mitään enkä kenestäkään.` (Chukovskaya 1994, 110) Runo Harmaasilmäinen kuningas julkaistiin kokoelmassa Ilta vuonna Anna Ahmatovan nuoruudessa Aleksandr Blok oli hyvin suosittu, ja myös murrosikäinen Anna Gorenko luki Blokin runoja. Ja muistelijat uskoivat vakaasti kolmiodraamaan - Blok, Ahmatova, Gumiljov. Erittäin tunnettu runo Harmaasilmäinen kuningas` tulkittiin Aleksandr Blokiksi, koska Blokilla oli harmaat silmät ja koska Nikolai Gumiljov oli julistanut kilpailevansa hänen kanssaan kirjallisuuden alalla. Blok oli symbolistisen suunnan johtava runoilija, kun Gumiljov taas julisti avoimen välirikon symbolisteihin ja loi kirjallista koulukuntaa, akmeismia. Lukijat eivät olleet kiinnostuneita kirjallisista väittelyistä vaan kielletyistä suhteista ja mustasukkaisuusdraamoista. Anna Ahmatova puhui usein Aleksandr Blokista Lidija Tšukovskajalle tämän runoutta arvostaen, mutta näistä puheista käy myös ilmi, kuinka kiusaantunut hän on ollut juoruista, jotka ovat sitkeästi eläneet hänen ja Blokin väitetystä suhteesta, niin kuin edellä lainatussa katkelmassa Kaminskajan Lausunta-illasta käy ilmi. Mutta Aleksandr Blok oli myös itse antanut tahtoen tai tahtomattaan pontta huhuille ja juoruille, hänen Ahmatovalle omistamansa runo Pelottava kauneus` oli rakkausruno. Pelottavaa kauneutta, he sanovat teille - / Olkapäillenne / Te kiedotte espanjalaisen huivin / laitatte punaisen ruusun hiuksiinne. /

7 Ahmatova on itse kommentoinut Blokin runoa: Minulla ei ole koskaan ollut espanjalaista huivia mutta tuohon aikaan Blok oli innoittunut Carmenista ja niin hän teki minustakin espanjalaisen. En myöskään koskaan kantanut hiuksissani punaista ruusua. Tavatessamme viimeisen kerran Bolšoi teatterissa, Moskovassa, keväällä 1921, Blok tuli luokseni ja kysyi: `Missä Teidän espanjalainen huivinne on?` Nuo olivat viimeiset sanat, jotka kuulin hänen huuliltaan. (Ahmatova Blokista, Zvezda, No. 12 [Joulukuu 1967], sivu 187). Eksotiikka taiteessa ja runoudessa oli tuohon aikaan, 1910-luvulla, yleiseurooppalainen ilmiö. Blokin luoma eksoottinen hahmo Ahmatovasta ei liittynyt pelkästään Espanjan ihailuun. Hänen Ahmatova - Carmeninsa oli infernaalinen luvun uusi sankaritar. Anna Andrejevnan persoona ja ulkonäkö innoittivat monia runoilijoita, maalareita, valokuvaajia ja kuvanveistäjiä koko hänen pitkän elämänsä ajan. Ensimmäiseksi voi mainita hänen miehensä runoilija Nikolai Gumiljovin, jolle vaimon persoona ja heidän jännitteinen suhteensa oli jatkuvan innoituksen aihe. Runoissa Gumiljov itse oli Adam ja Anna Andrejevna Eeva. Heidän suhteestaan kertovat runot ovat rajun eroottisia ja väkivaltaisesti ladattuja. Jo 1910-luvulla hänen ulkonäköönsä kiinnitettiin huomiota, tästä on kirjoittanut muun muassa Amanda Haight teoksessaan Akhmatova. A Poetic Pilgrimage`. Haightin kirja, perustavanlaatuinen tutkimus Anna Ahmatovasta ja hänen runoudestaan ilmestyi Oxfordissa jo vuonna Seuraava lainaus Haightin kirjassa on kuvaus vuodelta 1913: Ahmatovan läheisten ystävien joukossa oli runoilija ja kriitikko Nikolai Nedobrovo, joka kirjoitti hänestä tuohon aikaan ystävälleen, maalari ja mosaiikki -taiteilija Boris Anrepille: Häntä ei voi sanoa varsinaisesti kauniiksi, mutta hän on niin kiinnostavan näköinen, kuin hän olisi Leonardon piirtämä. Hänet pitäisi sijoittaa maailman runouteen Gainsboroughin öljyväreillä maalaamana muotokuvana; tempera ikonina; tai kaikkein parasta olisi esittää hänet mosaiikkiin kuvattuna...` (Haight 1990, 29) Amanda Haight jatkaa sivulla 30: Moni muukin kuin Nedobrovo oli sitä mieltä, että Ahmatovasta pitäisi maalata muotokuvia ja monet runoilijat Gumiljovista alkaen olivat jo lisänneet häntä kuvaavien ja hänelle omistettujen runojen kokoelmaa. Mandelštamille hän oli musta enkeli` ja hänen yllään oli `Jumalan erikoinen merkki`; kun taas Blok näki hänessä paholaisen riivaamaa kauneutta, joka oli eriskummallisen kammottavaa. Vuonna 1916 Marina Tsvetajeva julkaisi kokonaisen runosarjan, joka oli omistettu hänelle. Mutta vielä vuonna 1966 tapahtuneen kuolemansakin jälkeen Ahmatovalle omistettiin runoja. Pietarin taidemaailmassa Ahmatovasta, ujosta, nuoresta tytöstä kehkeytyi itsevarma kuningatar vain muutamassa vuodessa. Vjatšeslav Ivanovin Tornin ohella kellarikabaree Kulkukoira oli Pietarin taiteilijamaailmassa eri aloja ja eri suuntauksia edustavien avantgardetaiteilijoiden keskeinen kohtaamispaikka. Kulkukoira avattiin 31. joulukuuta 1911 ja tammikuussa 1912 Anna Andrejevnasta tuli sen kanta-asiakas. Kabareen keskeinen hahmo oli näyttelijä, tanssija, laulaja ja nukketaiteilija Olga Glebova-Sudeikina. Muista kanta-asiakkaista tunnetuimpia olivat tuottaja Boris Pronin ja teatteriohjaajat Vsevolod Meyerhold ja Nikolai Jevreinov, kuvataiteilijat Natan Altman, Mstislav Dobuzinski, Boris Grigorjev, Sergei Sudeikin, runoilijat Aleksander Blok, Nikolai Gumiljov, Sergei Gorodetski, Vladimir Majakovski, Osip Mandelštam, runoilija ja säveltäjä Mihail Kuzmin, säveltäjät Artur Lourie ja Ilja Sats, ballerina Tamara Karsavina. Vallankumouksen jälkeen säveltäjä Artur Lourie toimi ensimmäisenä neuvostomusiikin komissaarina. Hänellä ja Ahmatovalla oli lyhyt rakkaussuhde Kulkukoirassa pidettiin esitelmiä kulttuurista ja uuden musiikin konsertteja. Symbolistit, akmeistit ja futuristit lausuivat runojaan. Kabareehen kuuluivat olennaisesti myös ilveilyt, karnevaali-komiikka ja uskalletut kaksimieliset naamiaisesitykset, joissa nuoret taiteilijat muuttuivat italialaisen commedia dell arten hahmoiksi. Paholaisen naamio oli itseoikeutettuna mukana taiteilijanaamiaisissa. Kulkukoiran kanta-asiakkaat esittivät jatkuvasti draamaa, näytelmää ja roolileikkejä ja näiden roolileikkien takana oli lähinnä teatteriohjaaja ja -teoreetikko Nikolai Jevreinov. Hänen mukaansa teatterin lähtökohtana oli ihmisen muuntautumistarve, pyrkimys olla joku toinen. Ja tätä toiseksi muuttumisen roolileikkiä Kulkukoiran kanta-asiakkaat toteuttivat, niin että siitä muodostui heidän toinen todellisempi luontonsa. Tuo ajanjakso, tarkemmin sanottuna vuosi 1913, jäi ikiajoiksi merkitsemään Anna Ahmatovalle naamiaisia, ilveilyä a la commedia dell arte, johon hän palaa pääteoksessaan Runoelmassa ilman sankaria ( ). Runoelmassa Ahmatovan naamiaisten Colombina on hänen ystävänsä, tanssija, näyttelijä ja laulaja Olga Glebova-Sudeikina. Olgasta tuli Ahmatovalle Kulkukoiran symboli ja samalla hänen kaksoisolentonsa, Olgassa nähtiin milloin bakkantti, milloin hienostunut ja eroottinen nukkien hengetär. Hänen suosituin esityksensä Kulkukoirassa oli Pukinjalkaisen tanssi. Ote runosta Kulkukoirassa Ja tanssijatar näiden ilveilyjen, / olet pian tanssiva tulessa Helvetin 12 13

8 Olga otti intohimoisuuden roolinsa perustaksi. Puolialastoman Glebova -Sudeikinan puku oli suurenmoinen, samoin hänen raivoisa tanssinsa, alitajuisesti omaksutut, `pahoja henkiä`, ilmentävät liikkeensä, pyörähdyksensä ja hyppynsä. Voi täydellä syyllä väittää, että tästä demonisesta hahmosta tuli kabareen symboli. (Kuzmina 1992, 55) Ahmatovan runoissa on monta pohjaa, henkilöiden takana on toisia henkilöitä, kaksoisolentoja, ja tapahtumat viittaavat toisiin tapahtumiin. Tältä ajanjaksolta on peräisin myös Ahmatovan tapa katsoa omaa elämäänsä sivullisena, asettaa oma kohtalonsa kuin näyttämölle ja tarkastella sitä katsojana, vieraannuttaa. Yksi Ahmatovan ikuisista seuralaisista hänen pitkän elämänsä aikana olikin William Shakespeare ja tämän draamojen henkilöt samaistumiskohteina. William Shakespearen ja Aleksandr Puškinin teosten henkilöihin ja lähipiiriin hän otti intohimoisesti kantaa, vihasi ja rakasti heitä, aivan kuin he olisivat olleet yhä elossa luvulla iäkästä Ahmatovaa kutsuttiin Kuningatar Leariksi. Aikalaisten yhtäpitävien kertomusten mukaan Ahmatovalla oli ihmeellinen kyky nähdä ja kokea menneisyys, kokea jopa antiikin, Danten tai Shakespearen aika, omana menneisyytenään ja nykyhetkenään. Lidija Ginzburg kuvaa Anna Ahmatovan suhdetta kirjallisuuteen: Anna Andrejevnalle oli ominaista henkilökohtainen, kiihkeä suhde kirjallisuuden hahmoihin. Tapasin hänet kerran lukemasta Shakespearea. Tiedättekö mitä`, sanoi Anna Andrejevna, Desdemona on lumoava, Ofelia taas on hysteerikko paperikukkineen ja muistuttaa N.N:ää`. Anna Andrejevna sanoi tarkoittamansa naisen nimen.tyypillistä oli taiteen herättämien assosiaatioiden intiimiys ja kotoisuus. Anna Andrejevnan puheissa ne punoutuivat vapaasti arkisiin asioihin, arvioihin ympäröivistä ihmisistä ja konkreettisiin havaintoihin elämästä. (Ob Anne Ahmatovoi 1990, ) 1930-luvun Neuvostoliitossa kulttuuriviranomaiset suhtautuivat Shakespearen näytelmiin kielteisesti, - kaulaansa myöten veressä kahlaavat tyrannit viittasivat liian selvästi oleviin oloihin ja pääsääntöisesti esimerkiksi Hamlet ja Macbeth eivät saaneet esityslupaa. Nikolai Gumiljov ja Sergei Gorodetsky perustavat 1911 Runoilijoiden Killan, seurauksena Gumiljovin välirikosta Vjatšeslav Ivanovin kanssa Tornissa. Anna Andrejevna toimii Killan sihteerinä. Kaksi vuotta myöhemmin tammikuussa 1913 julkaistiin Pietarissa ilmestyneessä Apollon -lehdessä manifesti, jossa julistettiin, että uusi kirjallinen koulukunta, akmeismi (kreikan sanasta akme = kärki, huipentuma) oli tullut korvaamaan vanhentuneen symbolismin, se hylkäsi symbolismin mystiikan ja koristeellisen tyylin. Akmeismi tunnetaan myös adamismina. Koulukunnan jäseniä olivat Gumiljov, Mandelštam, Ahmatova, Gorodetsky, Narbut ja Zenkevitš. Akmeismin manifestissa vaadittiin paluuta maankamaralle. Gorodetski kirjoitti Apollon-lehdessä, Ruusu on kauniimpi itsessään, terälehtineen, tuoksuineen ja väreineen, kuin mystisen rakkauden tai jonkun muun abstraktin yhtäläisyyden vuoksi.`` (Apollo I. Sergei Gorodetsky, ``Nekotorje techenija v sovremennoj russkoj poezii, 1913, 42-50) Ja Runoilija Osip Mandelštam syytti symbolisteja käsitteiden hämärtämisestä: Ei ainuttakaan selvää sanaa, vain vihjauksia ja keskeneräisiä ajatuksia. Akmeismi lopetti sanojen inflaation, joka oli piillyt ammatillisessa symbolismissa` (Volkov 1996, 208) Ahmatova totesi myöhemmin runoilija Anatoli Naimanille, joka toimi hänen sihteerinään 1960-luvulla: Symbolismi kirjallisuudessa ja taiteessa kuului 1800-luvulle. Kapinoimme sitä vastaan, koska tunsimme 1900-luvun ihmisten tavoin emmekä halunneet jäädä edelliselle vuosisadalle. (Anatoly Nayman: Remembering Anna Akhmatova 1991, 200) Ja Ahmatova jatkaa: Olen akmeisti ja sen vuoksi vastuussa jokaisesta sanasta. Symbolistit puhuivat kaikenlaisia käsittämättömiä sanoja ja vakuuttivat yleisölle, että niiden takana oli suuri mysteeri. Mutta niiden takana ei ollutkaan mitään, ei yhtään mitään. (Anatoly Nayman: Remembering Anna Akhmatova 1991, 201) Ilta (1912) Maaliskuun alussa 1912 Ahmatovan ensimmäinen kokoelma Ilta (Vetšer) ilmestyi kolmensadan kappaleen painoksena nimellä Anna Ahmatova. Kokoelmassa oli neljäkymmentäkuusi runoa. Kolmensadan kappaleen painos myytiin pian loppuun ja teos sai asiantuntijapiireissä hyvän vastaanoton. Ahmatovan ystävä, runoilija Mihail Kuzmin, joka kirjoitti teoksen esipuheen, esitti jopa, että Illan ilmestyminen merkitsi dramaattista käännettä Venäjän runoudessa. Arvostettu kriitikko Kornei Tšukovski totesi myöhemmin, että kaksi tai kolme sukupolvea nuoria rakastui Ahmatovan runouden tunnot esikuvanaan. Ilta kuvaa rakkauden monia puolia, toivon heräämisestä rakastavaisten kohtaamiseen, pettymykseen ja kuolevan suhteen sammuvaan hiillokseen. Ahmatovan jakeille on ominaista niukkuus ja pidättyvyys, ne ovat jyrkän vastakohtaisia symbolistien liioitellulle ilmaisulle. Ahmatova puhui hyvin omintakeisella kielellä runouden totutuista 14 15

9 teemoista. Hän ei käyttänyt sanoja onneton, onnellinen, kaunis, ruma. Hän vain kokosi kudelmansa elämän konkreettisista siruista, pikkuseikoista, asiaankuulumattomista ja ristiriitaisista yksityiskohdista. Kuvattavien henkilöiden kirjo on laaja; on aviomiehensä hakkaama talonpoikaisnainen ja on tyylikkäitä kaunottaria, on nuoria tyttöjä ja hahmoja kansanmytologiasta, runon keskushenkilö voi olla myös miespuolinen, miespuolista kertojaa Ahmatova käyttää runoudessaan läpi vuosikymmenien. Käyttämällä eri kertojia Ahmatova vieraannuttaa. Kuoleman teema on vahvasti mukana jo tässä ensimmäisessä kokoelmassa ja seuraa Ahmatovan runoudessa läpi vuosikymmenien muotoaan muuttaen. Ensimmäisessä teoksessaan Ahmatova käyttää hyväkseen myös kansanmytologian aineistoa ja Raamatun kuvastoa. Runoilijan kuva syntyy minän` eri toisinnoista. Ahmatovan vuosikymmeniä kestäneen runoilijan työn aikana sana ja henkilö yhtyvät toisiinsa, niin että runoissa voi kuulla Ahmatovan äänen puhuvan suoraan ilman roolihahmoa, ilman jotain toista kokijaa. Mutta vielä nuoruutensa runoissa Ahmatova käyttää kertojia, jotka kuvastavat hänen eri puoliaan ja jotka etäännyttämällä asettuvat laajempiin kehyksiin irrottaen näin runoilijan henkilökohtaisen kokemuksen puhtaasti yksityisestä. Kansannaisen hahmossa Ahmatova kuvaa tapahtumia, jotka löivät pirstaleiksi ja loivat uudelleen hänen maansa. Runojen kansannainen mahdollistaa myös oman totuuden säilyttämisen myrskyisten tapahtumien peilautuessa Ahmatovan omaan elämään. Tämän naishahmon käyttö yhtenä hänen runojensa kertojista oli alkuna henkilökohtaisten tunteiden ja minän` kokemusten laajentumiselle ja syvenemiselle ajassa ja tilassa. Ajan ja tilan kokemuksen syveneminen huipentui hänen Requiem -runoelmassaan, jonka hän kirjoitti terrorin aikana. Äidin henkilökohtaiset kokemukset poikansa menettämisestä, muuntuvat Neitsyt Marian kokemuksiksi ristin juurella. Ahmatovan varhaisissa runoissa runoilija ja hänen henkilönsä samaistetaan ehkä liiankin helposti. Voi tuntea oikeutettua suuttumusta naisen puolesta, jota aviomies pahoinpitelee, tai voi kauhistua runoa, jossa äiti kiroaa lastaan. Ja monia kysymyksiä runoilijan elämästä vallankumouksen jälkeisellä Venäjällä nostanee esiin hänen murheelliset, riutuneet kasvonsa, jotka Juri Annenkov piirsi Anno Domini -runokirjan kansilehdelle. Runon päähenkilö, pietarilainen kaunotar tutkii itseään peilistä, tai nuori naisen shaali harteillaan lausuu runojaan, niin kuin Ahmatova teki taiteilijakapakka Kulkukoirassa. Runoilijassa yhtyvät kaikki nämä eri henkilöt, ne ovat hänen eri puo- liaan, kaksoisolentojaan. Runoilija käyttää kuvastoa yrittäessään saavuttaa yleispätevän erityisen kautta. Ensimmäisestä kokoelmasta alkaen hänen runouttaan luonnehtii myös ironia ja musta huumori. Ironiassaan Ahmatova muistuttaa Anton Tšehovia, myös heidän tekniikkansa luoda teoksia - toisen draamoja ja toisen runoja on samankaltainen. Näkyvillä on vain jäävuoren huippu ja hallitsevassa asemassa on piiloteksti. Ahmatovan pilanteko voi olla hyvinkin rankkaa, kuten säkeissä vuodelta Mieheni piiskasi minua kuviollisella, / kaksinkertaisella nahkahihnalla Toisinaan taas hilpeää, kuten runossa Hamletia lukiessa vuodelta 1909, Minä rakastan sinua, kuin neljäkymmentä / lempeää nunnaa. Ja ollessaan sodan aikana evakossa Taškentissa hän oli usein vakavasti sairaana, mutta se ei lannistanut hänen huumorintajuaan. Vuonna 1942 hän kirjoittaa Lavantaudissa -runossaan..joen rantaa, puiston reunaa, / kaakki ruumisarkun kanssa laahustaa. / Minua ei pidä maahan laskea, / minähän olen kertoja. Ja omasta runoilustaan hän saattoi kirjoittaa melkoisen hirtehisesti, kuten runossa Muusa (1960). Miten elää tuon rasituksen kanssa, / ja vielä nimittävät sitä Muusaksi, / `Sinä olet hänen kanssaan niityllä ` sanovat / `Jumalaisesta lepertelystä ` puhuvat / kovakouraisemmin kuin kuume, se kiskoo sinua, / ja sitten taas koko vuonna ei edes hiiskahdusta. Nikolai Gumiljov kosi Annaa perinteisen romanttisella tavalla eli hän yritti kahdesti tehdä itsemurhan Anna Andrejevnan vastatessa kieltävästi hänen kosintaansa. Porvarillis-arkista yhteiselämää he eivät tavoitelleet, vaan molemmat viettivät pietarilaisissa taiteilijapiireissä boheemielämää asuen Tsarskoje Selossa Gumiljovin äidin talossa, missä Nikolai Gumiljovin äiti huolehti heidän pojastaan, 1912 syntyneestä Levistä (Ljovasta). Heidän suhteensa oli alun alkaen ongelmallinen, mutta heitä yhdisti runous ja molemmat arvostivat toisiaan runoilijoina. Voisi sanoa heidän eläneen modernissa liitossa hyvinä ystävinä. Myöhemmällä iällä Anna Andrejevnan muistoissa Nikolai Gumiljovin merkitys vain kasvoi. Anna Ahmatova on kertonut Lidija Tšukovskajalle, 16 17

10 miten Nikolai Gumiljov suhtautui hänen varhaisiin runoihinsa: Aluksi hän ei voinut sietää niitä. Hänen oli kuitenkin suostuttava kuuntelemaan ja keskityttävä tarkasti, koska kysymys oli minusta, mutta hän oli hyvin kriittinen; hän ehdotti, että järjestäisin itselleni jotain muuta tekemistä. Hän oli oikeassa. Minä kirjoitin silloin todella kamalia runoja. Tiedättehän, sellaisia joita julkaistiin täytteinä pienissä aikakauslehdissä... Ja sitten me menimme huhtikuussa naimisiin. Olimme olleet pitkään kihloissa sitä ennen. Ja syyskuussa hän lähti Afrikkaan viipyen siellä muutamia kuukausia. Kirjoitin paljon tuona aikana ja sain ensimmäistä kertaa maistaa kuuluisuutta: kaikki kehuivat minua - Kuzmin, Sologub ja jopa Vjatšeslav. (Ajan tunnettuja symbolisti runoilijoita) Vjatšeslav Ivanovin salongissa ei pidetty Koljasta ja he yrittivät erottaa minut hänestä; heillä oli tapana sanoa: Käsittäkää jo vihdoinkin, hän ei ymmärrä runojanne.` Hän palasi. En kertonut hänelle mitään. Sitten hän kysyi: Oletko kirjoittanut runoja?` Olen`. Luin niitä hänelle. (Runot olivat teoksesta Ilta, vielä julkaisemattomasta kirjasta). Hän haukkoi henkeään. Siitä lähtien, hän rakasti runojani. (Chukovskaya 1994, 109) - Ja Gumiljov sanoi vielä Ahmatovalle: Olet runoilija - sinun on julkaistava kirja. (Anna Ahmatova; Veter lebedinij, 1998, 10) Kaiken kokemansa jälkeen muututtuaan itse suuresti runoilijana Anna Ahmatova puhuu häpeillen ensimmäisestä vuonna 1912 julkaistusta runokokoelmastaan, Ilta: Nämä tytönhupakon surkeat runot painetaan kolmannentoista kerran (mikäli olen nähnyt kaikki luvattomat painokset). Ne ovat ilmestyneet myös eräillä vierailla kielillä. Tyttö itse (sikäli kuin muistan) ei ennustanut niille moista kohtaloa ja piilotteli sohvatyynyjen alla lehtiä, joissa ne ensin julkaistiin, jottei hermostuisi. Hän oli niin pahoillaan runojensa ilmestymisestä, että lähti Italiaan [1912], ja istuessaan raitiovaunussa ja katsellessaan kanssamatkustajia hän ajatteli: Miten onnellisia he ovatkaan - heiltä ei ole ilmestynyt kirjaa. (Pages from a Diary. Anna Akhmatova; My Half Century 1992, 8) Keväällä, huhti- ja toukokuussa 1912 Anna ja Nikolai tekivät matkan Sveitsiin ja Italiaan, jossa he tutustuivat renessanssin taideaarteisiin. Vuoden lopulla Ahmatova tutustuu futuristirunoilija Vladimir Majakovskiin. Tapasin Majakovskin vuonna [oikeammin 1913] jouduin jonkun asian vuoksi käymään Luna Park -teatterissa, ja siellä Vladimir Vladimirovitš esiteltiin minulle. Hän pyysi minua hyvin itsepintaisesti tulemaan ensi-iltaansa. (Chukovskaya 1994, 67) 1910-luvulla Majakovski luki päivittäin Ahmatovan runoja pitäen häntä rakkauden vivahteiden ylivoimaisena tulkkina. Myöhemmin 1920-luvun alussa Majakovski hyökkäsi poliittisin perustein Ahmatovaa vastaan vaikuttaen osaltaan Ahmatovan runouden salaiseen julkaisukieltoon 1920-luvulla. Tammikuun19. päivänä1922 pitämässään puheessa Modernin runouden puhdistukselle` Majakovski vaati poistettavaksi aikakauden kirjallisuudesta useita kirjailijoita, heidän joukossaan oli Anna Ahmatova. Anna Ahmatovan sisäiset tuntemukset, Vjatšeslav Ivanovin mystiset runot ja hellenistiset aiheet - mitä merkitystä heillä on meidän ankaralle ja teräksiselle aikakaudellemme? Mutta kuinka me voimme yhtäkkiä sanoa, että kirjailijat kuten Ivanov ja Ahmatova ovat arvottomia? Tietysti heillä on merkityksensä kirjallisina muistomerkkeinä, luhistuvan järjestelmän viimeisinä jäänteinä, he tulevat löytämään paikkansa kirjallisuuden historian katoavilta sivuilta, mutta meille, meidän ajallemme, he ovat turhia, säälittäviä ja koomisia anakronismeja. (Amanda Haight; Akhmatova. A Poetic Pilgrimage. 1990, 71) Majakovskin rajun hyökkäyksen takaa voi ounastella myös kateuden. Hän halusi olla uuden valtion ensimmäinen runoilija, mutta vuonna 1922 kirjallisuuskriitikko N. Osinski oli kirjoittanut kommunistisen puolueen virallisessa äänenkannattajassa, moskovalaisessa sanomalehti Pravdassa, että sitten Aleksandr Blokin kuoleman Ahmatova oli suurin elossa oleva venäläinen runoilija. (N. Osinski, Pobegi travy`, Pravda, no. 148, 1922) Ensimmäinen lokakuuta 1912 (18. syyskuuta, vanhan ajanlaskun mukaan) syntyi Annan ja Nikolain poika, Lev (Ljova); jo tuolloin oli selvää, että Ahmatovan ja Gumiljovin avioliitto oli ohi. Nikolai Gumiljovin äiti otti pojan kasvatettavakseen vastoin Ahmatovan tahtoa. Käsitykset Ahmatovan suhtautumisesta äitiyteen ovat ristiriitaisia: Ahmatovan nuoruuden ystävä Valerija Sreznevskaja väittää, että lapsen syntymä ahdisti Ahmatovaa, kirjallisuudentutkija Pavel Luknitski taas vakuuttaa Ahmatovalla olleen vahvat äidin vaistot, jotka alkoivat heiketä vasta kun Gumiljovin perhe oli ottanut lapsen huostaansa vastoin Ahmatovan tahtoa. Anna Andrejevna oli äiti ja 1910-luvulla hän kirjoitti useita runoja, joissa äiti kaipaa lastaan. Ote runosta Missä on mustalaislapsi vuodelta Missä on mustalaislapsi, / joka mustan huivin alla itki, / missä on pieni esikoisesi, / mitä hänestä tiedät, mitä muistat? / kädet kaipaavat taakkaansa, / unessa kuulen hänen huutonsa. / Sydämessä asuu ahdistus, tyhjyys, / ja muistin valtaa hämäryys, / pimeissä huoneissa vaeltelen, / kaikkialta hänen kehtoaan etsien

11 Ja sairastuttuaan tuberkuloosiin hän kirjoitti kolmivuotiaalle pojalleen Nukun hiljaa tammilaudan alla, / kulta, äitiä katsomaan / juokset sunnuntaina - / joen yli, tuulena mäen ohitat, / valpas poika, kaukaa, / ristini erotat. / Tiedän, rakas, vähän saatat / minusta muistaa: / en hyväillyt, en torunut / en ehtoolliselle saatellut. Keväällä 1913 Ahmatova tapasi kirjallisuuskriitikko ja runoilija Nikolai Nedobrovon. Heidän välilleen kehittyy syvä ystävyyssuhde, Nedobrovosta tuli Ahmatovan Muusa ja hänen runoutensa ymmärtäjä. Ahmatova omisti hänelle monia runoja luvuilla. Rukousnauha (1914) Ahmatovan toinen runoteos, Rukousnauha (Tšetki), julkaistiin maaliskuussa 1914, tuhannen kappaleen painoksena. Tämän kokoelman epätavallinen menestys nosti Ahmatovan modernin venäläisen runouden kärkeen. Rukousnauhan ensimmäisessä painoksessa oli 52 runoa, joista 28 oli aiemmin ilmestynyt lehdissä. Monet runot viittasivat todellisiin paikkoihin Pietarissa ja Tsarskoje Selossa, paikkoihin, jotka liittyivät tiiviisti Ahmatovan omaan elämään. Toiset runot puhuivat onnettomasta rakkaudesta, rakkausaihe oli mukana jo Ilta-kokoelmassa; pettymys rakkaudessa, kuin hintana siitä, mitä on maksettava runoilijan lyyrisistä lahjoista. Rakkausrunojensa vuoksi Ahmatovaa on kutsuttu venäläiseksi Sapfoksi. Rakkaus ja sen lukemattomat eri ilmenemismuodot ensi kohtaamisen herkkyydestä kaipaukseen, intohimoon ja ironiaan, mustasukkaisuuteen, eron tuskaan, katkeruuteen ja tunteiden kylmenemiseen ovatkin hänen keskeistä aihepiiriään ensimmäisistä kokoelmista aina vanhuuteen saakka. Kyky rakastua aina uudelleen ja ehdoitta, kyky haltioitua ja tuntea yhteenkuuluvaisuutta niin luomakunnan kuin kaikkeudenkin kanssa on myös hänen luovuutensa lähde. Vuonna 1964 Majakovski museossa, Moskovassa oli erityinen ilta, joka oli omistettu sen kunniaksi, että Rukousnauhan julkaisemisesta oli kulunut 50-vuotta. Runoilija Arseni Tarkovski puhui: Runoilijan istuin on ollut Sapfon jälkeen tyhjä. Ahmatovan runous ei kurkota ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Kuilu kreikkalaisen runoilijan viimeisen runon ja Venäjän ensimmäisen runoilijan välillä on häviävän pieni. Rukousnauha kokoelmassa on myös uskonnollista runoutta. Rakkauden ja uskonnon esiintyminen samoissa runoissa johti kriitikko Boris Eichenbaumin vuonna 1923 kutsumaan Ahmatovaa kritiikissään puoleksi - nunnaksi, puoleksi - portoksi, määritelmä jota Neuvostoliiton Kommunistinen puolue myöhemmin käytti aseena hyökätessään runoilijaa vastaan. Marxilaiset kriitikot taas kirjoittivat, että Rukousnauha -kokoelman runoissa Ahmatovan kärsimys näyttäytyi itsekeskeisenä ja pelkästään henkilökohtaisena, mutta luonteeltaan myös selvästi kristillisenä. Voimakas, henkilökohtainen suhde uskontoon on elimellinen piirre hänen runoudessaan. Uskonto kytkeytyy Ahmatovan elämään nuoruudesta alkaen, kuten hän runossa Viisauden sijaan kokemusta vuodelta 1914 kirjoittaa. Nuoruus oli rukoushetki sunnuntaina / Unohtaisinko sen? Ote runosta Itkuvirsi vuodelta Jumalaa palvellaan / loistoon vaatetettuna. / Houkka nukkuu portailla, / Ja Pyhittäjät jättävät juhlapukunsa, / ja nojaten kainalosauvoihinsa / poistuvat Herran huoneesta. / Anna Kasinilainen kutomaan / pellavaa, kirvelevää. / Hän lähti Jumalan Äitiä seuraamaan, / joka poikansa verhoaa / kerjäläisnaisen hartiahuivilla, / poikansa, Herran huoneen portailla. Jokaisessa puussa ristiinnaulittu Jumala, / jokaisessa tähkässä ruumis Kristuksen, / ja sairaan ruumiin parantaja / on sana rukouksen, ikiaikaisen puhtauden. (Nelisäe vuodelta 1945) Ajatuksen taiteen ja uskonnon keskinäisestä yhteydestä Anna Ahmatova säilytti elämänsä loppuun saakka. Vain uskonto luo taidetta, sanoi Ahmatova vielä 1960-luvulla. Rukousnauha -kokoelmassa myös Pietari-aiheiset runot tulevat mukaan. Pietarin kaksoismyytti esiintyy hänen runoissaan 1910-luvulta 1960-luvulle kaksoisvalaistuksessa, toisaalta hän kuvaa kaupunkiaan, Pietari-Leningradia, Nikolai Gogolin, Nikolai Nekrasovin, Fjodor Dostojevskin ja Andrei Belyin luomaa perinnettä seuraten kirottuna ja tuhoon tuomittuna kaupunkina, mutta toisaalta Aleksandr Puškinin ja Innokenti Annenskin tapaan lumottuna paikkana luvun alkupuolella vaikuttaneen Mir iskusstvan (Taiteen maailma) taiteilijoiden kanssa hänellä oli yhtymäkohtia, sillä heidän tapansa kuvata Pietarin kaupunkia runoin ja kuvin oli samankaltainen

12 Taas kimmellys hopean, / kietoo Iisakin kupolin. / Ja Pietari Suuri jähmettynyttä ratsuaan / kannustaa laukkaan uhkaavaan. (Säkeitä Pietarista 1913) Olit autuas kehtoni / synkkä kaupunki uhkaavan joen rannalla. / Olit juhlallinen aviovuoteeni / kaupunkini, katkerasti rakastettu lemmittyni, / jonka yllä nuoret serafisi / pitelivät seppeleitä./ Rukouspenkkini / olit sinä, ankara, sumuinen. / Siellä ensi kerran ilmestyi minulle sulhanen / näyttäen matkani valaistun. / Ja sinne kuin sokeaa / murheellinen Muusani / talutti minua. (Runo vuodelta 1914) Teos yhdessä aiemmin ilmestyneen Illan kanssa vakiinnutti Ahmatovan maineen runoilijana. Tuohon aikaan eri kirjalliset suuntaukset, kuten futuristit ja akmeistit kiinnittivät suurta huomiota kieleen ja sen uudistamiseen. Ahmatova loi maineensa ilmaisulla, joka poikkesi täysin futurismista ja symbolismista. Hän rakentaa runojensa sisällön kollaasimaisen moniaiheisuuden avulla, ja yhdessä säkeistössä hän saattaa käsitellä monia toisiinsa näennäisesti liittymättömiä aiheita tämä on sukua samanaikaiselle kubismille maalaustaiteessa - hän puhuu yhtäaikaisesti sankarittarensa tunteista, tilan tai maiseman yksityiskohdista ja vasemman käden käsineen vetämisestä oikeaan käteen. - Tämä kollaasimaisuus huipentuu myöhemmin Maan kaikilla teillä runoelmassa (1940) ja Runoelmassa ilman sankaria ( ). - Hänen runokuvastonsa on äärimmäisen konkreettista, ja joillakin pienillä yksityiskohdilla hän luo tapahtumapaikan, tilanteen, tunnelman ja henkilöidensä suhteet. Ahmatovan runoilijalaadun kannalta oli merkittävää, että jo hänen esikoisteoksensa, Illan yhteydessä kiinnitettiin huomiota kokoelman kertovaan rakenteeseen, symbolisti kriitikko Valeri Brjusov oli todennäköisesti ensimmäisiä arvostelijoita, joka kiinnitti huomiota Illan tärkeään piirteeseen: Joukossa runoja näkee kokonaisen romaanin. (Volkov 1996, 205) Runojen joukossa nähtiin siis romaani ilmaisultaan huippuunsa pelkistettynä. Ahmatovaa verrattiin myös Maupassantiin: Puristakaa Maupassantin novelli tiukasti kokoon, niin saatte Ahmatovan runon. (Volkov 1996, 205) Toisaalta kertovan rakenteensa vuoksi runot muistuttavat perinteistä novellia tai draamaa johdantoineen, käännekohtineen ja loppuhuipennuksineen. Eleellinen toiminta ja runokuvasto paljastavat vain jäävuoren huipun, kun taas se mitä hänen henkilöilleen tai henkilöidensä välillä tapahtuu, kätkeytyy piilotekstiin kuten Anton Tšehovin näytelmissä. Hänen ystävänsä runoilija Osip Mandelštamin mielestä Ahmatovan tausta ei ole runoudessa vaan Venäjän 1800-luvun romaanikirjallisuudessa: Ahmatovaa ei olisi, jos ei olisi Tolstoin Anna Kareninaa, Turgenevin Aateliskotia, koko Dostojevskin tuotantoa ja osin Leskovia. Omintakeisen runollisen muotonsa hän kehitti perehtymällä psykologiseen romaaniin. (Mandelstam, Osip: Sotsinenija II {Teokset}.1990, ) Runon nelisäkeen Ahmatova omaksui symbolisteilta. Todellinen Kahdeskymmenes vuosisata kaikki muuttuu. Vuodet Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen kesällä 1914 vei myös Venäjän sotaan. Saksa julisti Venäjälle sodan 1. elokuuta (19. heinäkuuta, vanhan ajanlaskun mukaan), ja tsaari Nikolai II otti ylipäällikön roolin jättäen pääkaupungin hallinnan vaimolleen Aleksandralle ja siten, välillisesti Rasputinille. Sodassa venäläiset kärsivät suuria tappioita ja kotona olevat taas kärsivät elintarvikkeiden ja polttoaineen puutteesta sekä laukkaavasta inflaatiosta. Sota oli Ahmatovalle ensimmäinen suuri vedenjakaja, josta hänelle alkoi Todellinen Kahdeskymmenes vuosisata, niin kuin hän on kirjoittanut pääteoksessaan. Runoissaan hän reagoi voimakkaasti puhjenneeseen sotaan ja myöhemmin Venäjän vallankumoukseen ja sitä seuranneeseen sisällissotaan. Kun monet ihmiset ensimmäisen maailmansodan alussa olivat innostuneita kunnian tiestä, Ahmatova näki ajassa vain vihaa ja surua, vallankumouksen ja sisällissodan tapahtumat näyttivät hänestä yhtä kauheilta. (Haight 1990, 61) Miksi vuosisatamme on huonompi jotain toista? / Paitsi, että surun ja ahdistuksen horroksessa / se on syössyt itsensä mustimpaan saastaan, / eikä sille voi apua toimittaa. (1919) Seitsemän päivää rakkautta, / erossa, seitsemän uhkaavaa vuotta. / Sota, kapina, hävitetty koti, veressä viaton, pieni käsi, / harmaantuva suortuva, / punertuvalla ohimolla. (1921) Ensimmäinen maailmansotahan ja sitä seuranneet kumoukset merkitsivät vanhan Pietarin loppua. Ahmatovan runoudessa nuo historialliset murrokset ilmenevät kuvana kaupungista, joka on muuttumassa vastakohdakseen. Kun monet ihmiset ensimmäisen maailmansodan alussa olivat innostuneita kunnian tiestä, Ahmatova näki Pietarin vihan ja surun kaupunkina. Vallankumous näytti hänestä yhtä hirvittävältä. (Haight 1990, 61) 22 23

13 Ahmatova oli silloin kirjoittanut, mitä hän kaupungissaan näki: Ja ihmisjoukot / Päivästä toiseen omaa voihkinaansa peläten, / tappavassa ahdistuksessa heittelehtien, / Ja samalla käy joen yllä kuolema lipuin liehuvin / Kammottavat pääkallot pahoin hymyillen. / Tämänkö takia minä lauloin ja uneksin, / Sydämeni on repeytynyt kahtia, / Yhteislaukausten jälkeen on hiljaista, / Kuolema on lähettänyt tiedustelijansa partioretkelle. Lidija Tšhukovskajan päiväkirjamerkintä vuodelta 1964 osoittaa Ahmatovan tiedostaneen oman ainutlaatuisen runoilijankohtalonsa. Lidija Tšukovskaja kertoo Ahmatovan maininneen runon vuodelta 1917 ja sanoneen, että tämä runo oli tärkeimpiä tai keskeisempiä hänen runoistaan: Ja tuntuu - ettei ihmisen ääni / Ikinä kaiu täällä / Vain kivikautinen tuuli / Portteja mustia ryskyttää / Ja minusta tuntuu, että olin säilynyt vahingoittumattomana / Minä yksin tämän taivaan alla / Siksi, että ensimmäisenä halusin juoda myrkytetyn viinin. Lidija Tšukovskaja kertoo muistelmissaan vuonna 1964, kuinka Ahmatovalla oli ollut tästä runostaan vakaa ajatus, että hän puhui siinä tuhoutuneesta sukupolvestaan, ja omasta poikkeuksellisesta kohtalostaan, joka oli samalla kertaa sekä kauhea että ihana. (Neva Journal 1996, Tshukovskaja; Zabiski ob Anne Ahmatovoj 3) Ahmatova vietti kesän 1914 Slepnjovossa; se kesä oli yksi viimeisistä rauhallisista ajanjaksoista hänen elämässään. Gumiljov värväytyi sodan puhjettua viipymättä armeijaan, voidakseen todistaa rakkautensa kotimaahansa, ja myös toteuttaakseen omien teostensa valloittaja - sankari roolia. Ahmatovan isä kuolee 25. elokuuta 1915 ja samana vuonna hänen ensimmäinen suuri runoelmansa Meren rannalla ilmestyy Apollon lehdessä. Ahmatovan runoudesta väitellyt Amanda Haight tulkitsee runoelmaa elegiana lapsuuden päättymiselle sen joutuessa kosketuksiin kuoleman kanssa. Viktor Žirmunskin, Ahmatovan läheisen ystävän ja kirjallisuudentutkijan mukaan runoelma taas heijastelee nuoruuden runollisen tietoisuuden kypsymistä rakkauteen ja suruun. Tässä hänen nuoruutensa runoelmassa on sellaista kirkkautta ja puhtautta, jonka kaltaista nousee uudelleen esiin vasta hänen myöhäiskautensa seestyneessä runoudessa. Meren rannalla -runoelmassa on keskeistä kaksoisolennon teema, - harmaasilmäinen poika ja tsaarin poika sekä pakanallinen tyttö että tämän kaksoissisar kristitty tyttö. Teema on esiintynyt Ahmatovan runoissa jo aiemmin ja toistuu eri muunnelmina läpi koko hänen tuotantonsa huipentuakseen pääteoksessa, Runoelmassa ilman sankaria: Ja piikkilangan takana, / tiheän taigan sydämessä - / Kaksoisolentoani kuulustellaan / vartijoinaan kaksi nenätöntä lutkaa. / En tiedä, minä vuonna - / hän muuttui kouralliseksi leirin pölyä, / hän muuttui kauheaksi tarinaksi. Kaksoisolennon teema on ainakin osittain Fjodor Dostojevskin perintöä, jota Ahmatova piti henkisenä isänään. Dostojevski oli moderni kirjailija, jonka kirjoissa ihminen ei toimi loogisesti ja hänen romaaniensa maailmassa ei myöskään ole pysyvää totuutta, vaan toisilleen vastakkaiset totuudet käyvät jatkuvaa taistelua keskenään. Dostojevskille ominainen piirre valottaa ihmisluonteen salaisuuksia kaksoisolentojen avulla on vaikuttanut Ahmatovan runoelmien kaksoisolentoihin, olihan Ahmatovan runoissa hänen omien sanojensa mukaan kaksois- jopa kolmoispohja. Pietarin kirjallisuudessa kaksoisolennon tematiikka esiintyy jo Nikolai Gogolilla. Ahmatova piti Fjodor Dostojevskia henkisenä isänään, mutta Leo Tolstoin ja Anton Tšehovin suhteen hän oli hyvin kriittinen. Syksyllä 1940 hän kertoi ystävälleen, kirjailija Lidija Tšukovskajalle, miksi hän ei pitänyt Tšehovin näytelmistä. Ennen kaikkea en pidä hänen näytelmistään. Teatteri on juhlaa, sitä vastoin Tšehovin näytelmät ilmentävät teatterin pirstoutumista. Mutta tässä ei ole asian ydin. En pidä hänestä, koska kaikki hänen henkilönsä ovat säälittäviä, he eivät tiedä mitään sankarillisista teoista. Ja jokaisen tilanne on toivoton. En pidä sellaisesta kirjallisuudesta. Saatan ymmärtää, että nämä Tšehovin teosten luonteenominaisuudet johtuvat niiden aikojen olosuhteista, mutta yhtä kaikki - En pidä niistä. (Chukovskaya 1994, 112) Ja sama koskee Moskovan Taiteellista teatteria (Konstantin Stanislavskin yhdessä Vladimir Nemirovitš-Dantšenkon kanssa perustama Moskovan Taiteellinen teatteri, MHAT) Etenkin kun he tekevät Shakespearen näytelmiä. Heidän ei pitäisi koskaan mennä lähellekään Shakespearea. He eivät ymmärrä, kuinka lähestyä häntä, hän ei ole heitä varten. Jopa Mihail Tšehov, näyttelijänä nero - En voi unohtaa häntä Erikin roolissa - oli huono Hamletissa... En ole koskaan pitänyt Taiteellisesta teatterista. Menin Volodja Šhileikon kanssa kerran katsomaan jotain Tšehovin näytelmää. Väliajalla hän sanoi minulle: Näitkö? Pieni hiiri hyppäsi näyttämölle. Mietin, tapahtuiko se sattumalta, vai kuuluiko se ohjaajan suunnitelmaan?` (Chukovskaya 1994, ) 24 25

14 Näin siis Anna Ahmatova ajattelee Tšehovin näytelmistä ja niiden ohjauksista Moskovan Taiteellisessa teatterissa. Nina Roskinan mukaan Ahmatova vihasi Stanislavskin näyttelijäntyön systeemiä. (Zvezda 6 / 1989, ) 1930-luvulla Stanislavski kanonisoitiin ja kaikki muut suuntaukset kiellettiin formalistisina ja ei-totuudellisina. Moskovan Taiteellinen teatteri nostettiin esikuvaksi Neuvostoliiton muille teattereille, Stanislavskia käytettiin pelinappulana taiteilijoiden nujertamisessa, mutta tähän hän ei ollut itse syyllinen. Stanislavskilla on suuret ansionsa näyttelijäntyön metodin kehittäjänä ja teatterin uudistajana, hän taisteli teatterin sovinnaisuuksia ja suurieleisyyttä vastaan, ilmeni se sitten lavastuksessa, puvustuksessa, musiikissa, ohjauksessa tai näyttelijäntyössä. Hän taisteli elävän elämän puolesta näyttämöllä diivateatteria vastaan. Mutta siinä hän meni usein liiallisuuksiin ja häntä syytettiin naturalismista eikä Tšehov ollut lainkaan tyytyväinen siihen tapaan, miten hänen näytelmiään tulkittiin ja esitettiin Taiteellisessa teatterissa. Tšehovin suuri merkitys teatterille on siinä, että hän uudisti perinpohjin dramaturgisen muodon. Ja keskustellessaan kulttuurihistorioitsija Sir Isaiah Berlinin kanssa Tšehovin näytelmistä marraskuussa 1945 Ahmatova tuomitsi Tšehovin mudan värisen maailman ja tylsät näytelmät, Ahmatovan mielestä Tšehovin maailmasta puuttuivat pimeyden ja syvyyden kuilut sekä ylevä sankaruus että marttyyrius. Tšehovilla miekat eivät välähdä, sanoi Ahmatova. Hänen hyökkäyksensä Tšehovia vastaan oli intohimoinen. Myöhemmin Ahmatovan ja Berlinin tavatessa Oxfordissa, kesällä 1965 Ahmatova oli kertonut lukeneensa uudelleentšehovia, jonka hän oli kerran tuominnut niin rajulla tavalla, ja Ahmatova sanoi, että ainakin `Sali kuudessa` Tšehov oli kuvannut hänen tilanteensa tarkasti, hänen ja monien muiden. (Isaiah Berlin; Anna Akhmatova: A Memoir 1988) Ahmatova puhuu Tšehovin näytelmien yhteydessä teatterin pirstoutumisesta, eli draamallisen muodon hajoamisesta tiukasta aristoteelisesta rakenteesta. Muodon, ajan ja tilan hajoaminen ja hajottaminen moni aikaisuus ja moni tilallisuus, monesta eri perspektiivistä kuvaaminen ja montaasi - ovat kuitenkin tunnusomaisia 1900-luvun kuvataiteelle, teatterille ja myös hänen omille suurille runoelmilleen. Olennainen piirre Ahmatovan runoissa nuoruudesta aina vanhuuteen saakka on myös näkymättömän läsnäolo. Näkymätön voi olla Muusa, sulhanen, enkeli, demoni, paholainen, Kristus, tai jotain varjoon jäävää, jotain jonka vain runoilija näkee, kuten runossa Sisarelleni (1914). Hän veti sivuun verhon, sen takana / harmahtavaa, hiljaista ja kirkasta. / Hän katsoi minua tarkkaavaisena / ja sanoi: Kristuksen morsian! / Älä kadehdi niitä, jotka ovat onnellisia, / siellä sinulle on valmistettu paikka. / Unohda vanhempiesi koti, / olet kuin taivaallinen lilja. / Tulet nukkumaan havunoksilla, oljilla, / ja siunatuksi tulet lopulta. Ja runossa Alkukevään elegia (1963). Mäntyjen välissä tuisku tyyntyi. / Ja ilman viiniäkin juopui, / ja ikään kuin Ofelia, kaiken yötä, / lauloi meille itse hiljaisuus. / Mutta se, joka vain minulle näyttäytyi, / tuon hiljaisuuden kanssa kihlautui, On myös pitkiä ajanjaksoja, jolloin vainajat kansoittavat hänen runonsa. Hän on ylittänyt näkymättömän rajan varjojen maahan, jossa hän keskustelee kuolleiden kanssa, kuin nämä olisivat yhä elossa, kuten vuonna 1921 teloitetulle runoilija Nikolai Gumiljoville omistetussa runossa Loitsu vuodelta läpi yön vartioketjun, / pääsiäiskellojen lupausta seuraten, / kutsuttuna, / ylösnousseena, - / tule luokseni illalliselle. Hänen pääteoksessaan Runoelmassa ilman sankaria taas kauan sitten kuolleet naamioituneet vieraat taiteilijakapakka Kulkukoirasta vuodelta 1913 tulevat odotetun vieraan sijasta juhlistamaan hänen uuden vuoden aattoaan vuonna Seinät väistyvät heidän tieltään, / valo leimahtaa, sireenit ulvovat, / kupoliksi katto kohottautukoon, / naamiot pudotkoon! En pelkää... / en kavahda Hamletin hulluutta, / en Salomen tanssin hurjuutta, / en Rautanaamion tuloakaan, / olen ainesta kiveäkin kovempaa... / Jonkun muun on määrä säikähtää, / kavahtaa, luovuttaa, / syntejä vanhoja, anteeksi anella. / Kenen / Kenen luo he siis uskovat tulleensa? / Heille en ole kattanut illallista, / meille ei ole tietä samaa. Syksyllä 1915 Ahmatova on hoidettavana keuhkotautiparantolassa Hyvinkäällä. Nikolai Nedobrovo tulee tapaamaan häntä ja julkaisee laajan, profeetallisen artikkelinsa, missä hän ennustaa Ahmatovan tulevan suuruuden, tehden samalla selvän eron ajan 26 27

15 ylitunteellisten naisrunoilijoiden ja Ahmatovan kesken. Nikolai Nedobrovo oli hienostunut nuori runoilija ja kriitikko, joka tunnettiin klassisen kirjallisuuden tuntemuksestaan. Anna Andrejevna sanoikin runoilija Anatoli Naimanille 1960-luvulla, Ehkä Nedobrovo loi Ahmatovan. (Anatoly Nayman: Remembering Anna Akhmatova 1991, 27) Kesällä 1916 Ahmatova on toipumassa tuberkuloosista Sevastopolissa, minne Nikolai Nedobrovo tuli tapaamaan häntä. Tapaaminen jäi viimeiseksi, Nedobrovo kuoli 1919 tuberkuloosiin. Nedobrovo esitteli Ahmatovan ystävälleen, runoilija ja mosaiikkitaiteilija Boris Anrepille. Hänestä tuli pian keskeinen henkilö Ahmatovan elämässä, voittamalla Ahmatovan kiintymyksen tavalla, mihin Nedobrovo ei ollut kyennyt. Anrep lähetettiin sodan aikana Englantiin, mutta hän tapasi Ahmatovan käydessään lyhyellä vierailulla Venäjällä. Viimeisen kerran Anrep lähti Venäjältä Englantiin heti helmikuun vallankumouksen jälkeen Hän pyysi Ahmatovaa mukaansa, mutta tämä kieltäytyi, vaikka oli syvästi rakastunut mieheen. Myöhemmin kirjoittaessaan Anrepin lähdöstä Ahmatova muistelee kipua, minkä lähtö hänelle tuotti. Hän tapasi Anrepin jälleen vasta elämänsä lopulla, kun hän kotimatkalla pysähtyi Pariisissa saatuaan kunniatohtorin arvon Oxfordissa Ahmatova omisti monet kauneimmista rakkausrunoistaan Boris Anrepille. Runo vuodelta On kulunut seitsemän vuotta. /. / Viimeinen, kiireinen laiva / vei rakkaani pois näiltä rannoilta. / Liekit hävittivät synnyinmaata. Helmikuussa 1917 tsaari syöstiin vallasta ja syntyi uusi hallitus; mutta samaan aikaan nousi toinen mahti Sotilaiden ja työläisten neuvostot. Kilpailevat johdot antoivat ristiriitaisia määräyksiä pahentaen kaaosta, mihin maa oli syöksymässä. Heinäkuussa Aleksandr Kerenskistä tuli pääministeri, mutta hänen hallintonsa heikkeni sitä mukaa, kun neuvostot vahvistuivat. Vihdoin 25. lokakuuta 1917 (vanhan ajanlaskun mukaan) Talvipalatsiin missä väliaikainen hallitus kokoontui hyökättiin ja bolševikit anastivat vallan. Moskovasta tehtiin taas pääkaupunki. Huolimatta siitä, että rauhansopimus Saksan kanssa oli allekirjoitettu maaliskuussa, taistelut Venäjällä eivät päättyneet. Kolmen vuoden ajan bolševikit kävivät veristä sisällissotaa vastavallankumouksellisia voimia vastaan. Kesän 1917 Ahmatova vietti Slepnjovossa Nikolai Gumiljovin äidin maatilalla poikansa Levin kanssa kirjoittaen uutta runoteostaan, Valkoista parvea. Valkoinen parvi (1917) Ahmatovan kolmas runokokoelma, Valkoinen parvi (Belaja staja), ilmestyi syyskuussa 1917, kahdentuhannen kappaleen painoksena. Teoksen runojen lyyrisyydelle antaa pohjavireen hallittu kauhu, tunne, joka siitä lähtien kulki hänen runoutensa pohjavirtana. Monet tämän kokoelman runoista oli kirjoitettu sodan aikana. Ahmatovan samoin kuin Aleksandr Blokin runoutta leimasi tuohon aikaan tuomion tunne. Ahmatovan tunnetuimpiin sotarunoihin lukeutuu Heinäkuu Jo pääsiäisestä, on aurinko kärventänyt peltoja, / ei sadetta, Luoja rankaisee armotta. / Tuli raajarikko, kulkuri, / yksikseen pihalla puheli: Kauheat ajat ovat käsillä. Nälkää ja ruttoa. / Vieri vieressä on pian vereksiä hautoja, / Taivaanvalot on sammuva. / Odottakaa pahinta. Valkoinen parvi oli merkittävästi laajempi kuin edelliset kokoelmat Ilta ja Rukousnauha; se oli neliosainen sisältäen 83 runoa sekä runoelman Meren rannalla. Valkoinen parvi ilmestyi keskellä levotonta, suurten yhteiskunnallisen muutosten aikaa ja sai varmaan siksi aiempia kokoelmia huomattavasti vähemmän arvosteluja. Lokakuun vallankumous ja kansalaissota Vuonna 1918 elokuussa Ahmatova ja Gumiljov erosivat virallisesti oltuaan sitä ennen erossa jo useita vuosia. Gumiljovin palatessa Euroopasta Ahmatova pyysi häneltä avioeroa. Heidän välinsä olivat olleet kireät jo vuosikausia ja suhde oli käynyt aina vain huonommaksi Gumiljovin uskottomuuden vuoksi, joka alkoi jo avioliiton alussa, Gumiljovin muut suhteet olivat Ahmatovan tiedossa. Gumiljov oli järkyttynyt Ahmatovan halusta jättää hänet, eikä ei olisi millään halunnut myöntää tälle avioeroa. Samana syksynä Ahmatova solmii avioliiton orientalisti ja runoilija Vladimir Kazimirovitš Šileikon kanssa. Šileiko tutki muinaisen Egyptin, Babylonian ja Assyrian kulttuureja ja käänsi venäjäksi niiden vanhoja tekstejä. Šileiko oli myös runoilija, jonka runoja julkaistiin johtavissa kulttuurilehdissä, kuten Apollonissa ja Hyberboreanissa. Hän työskenteli Eremitaasin tutkijana johtaen kääntäjien osastoa Maksim Gorkin perustamassa Maailman kirjallisuuden kustantamossa. Ahmatova oli tutustunut häneen Kulkukoirassa. Heidän suhdettaan hankaloitti alusta alkaen ankarat elinolosuhteet. He asuvat Šeremetjevin palatsin eräässä sivurakennuksessa, Ahmatova nimitti palatsia 28 29

16 Fontankan taloksi, koska se sijaitsi Fontanka-joen rannalla, 1920-luvun puolivälissä siitä tuli hänen kotinsa useiksi vuosikymmeniksi. Ahmatova asui tässä talossa vuosina , ja Asuttuaan muutamia kuukausia Moskovassa, Ahmatova ja Šileiko tulivat takaisin Petrogradiksi muuttuneeseen Pietariin muuttaen Marmoripalatsiin, mistä he saivat asunnon, jonka ikkunat avautuivat Mars-kentälle. Heillä oli kaksi niukasti kalustettua huonetta, jotka olivat usein lämmittämättömiä. Ahmatova, kerjäläinen, asui nyt 1700-luvun suuriruhtinaiden Marmoripalatsissa. Šileiko oli suuri egoisti, joka teki Anna Andrejevnasta sihteerinsä ja palvelijattarensa. Anna kirjoitti aamusta iltaan yhteen menoon muistiinpanoja Šileikon sanellessa vanhojen tekstien käännöksiään, mutta siinä samalla Ahmatova perehtyi näihin kulttuureihin. Ahmatovalla ei ole juuri lainkaan runoja vuodelta 1920, koska aviomies saattoi käyttää hänen runojaan sytykkeinä, sillä hänen vaimonsa ei kirjoittanut runoja. Ja vaikka Šileikon sanat - Kun teille lähetetään kärpännahkaviitta Oxfordin yliopistosta, mainitkaa minut rukouksissanne - olivat 1920-luvulla pelkkää sadismia, osoittautuivat ne profetiaksi Ahmatovan saadessa kyseisen viitan vuonna Suhteestaan Vladimir Šileikoon Ahmatova kirjoitti runosarjan Musta uni ( ). Ote runosta 2. vuodelta Kiellät hymyilemästä ja laulamasta, / ja aikoja sitten, vannoit luopuneesi rukouksesta. / Vain ero sinusta, / on kaikki, mitä on jäljellä minulla! / Vieras olen maan päällä ja taivaassa, / minä elän, mutta vaiennut on lauluni, / kun olet riistänyt vapaan sieluni, / helvetissä ja paratiisissa Vuoteen 1920 mennessä Ahmatovan suhde Šileikoon oli viilentynyt. Runoilija Anatoli Naimanin mukaan 1960-luvulla Ahmatova puhui heidän avioliitostaan surullisena väärinkäsityksenä; Ahmatova kirjoitti Šileikolle runoja, joista toisia sävytti musta huumori ja toisia taas katkeruus ja jopa ilmiselvä viha. Silti hän tapasi Šileikoa usein, vaikka lähti tämän luota. Vuonna1920 Artur Lourie auttoi Ahmatovaa saamaan työtä Agronomien instituutin kirjastosta ja Ahmatova sai instituutilta myös asunnon Sergejevskaja katu 7:stä. Vuonna 1921 Ahmatova muutti Lourien pyynnöstä hänen ja Olga Glebova-Sudeikinan luokse Fontankan rantakadulle. Ahmatova oli surun murtama Lourien lähtiessä Venäjältä 1922, hän lähti työmatkalle Berliiniin palaamatta koskaan takaisin. Vaikka sisällissota päättyi 1921, maa oli taloudellisessa sekasorrossa. Lenin otti käyttöön uuden talouspolitiikan NEP, jonka vallitessa valtion omistukseen jäivät suuret teollisuuslaitokset, liikenne, suuret pankit ja kauppa, mutta yksityiset yritykset sallittiin pienessä mittakaavassa. Vaikka NEP politiikka auttoi teollisuutta ja maataloutta täyttämään väestön perustarpeita, se kannusti myös laajamittaiseen korruptioon ja keinotteluun NEP -miesten, tämän kauden synnyttämän uuden rodun keskuudessa. Piharatamo (1921) Huhtikuussa 1921 ilmestyi Ahmatovan neljäs runokokoelma Piharatamo (Podorožniki) tuhannen kappaleen painoksena. Kirja on Ahmatovan kokoelmista suppein, runoja oli 38, mukana yksi käännös portugalin kielestä, Zara. Ahmatova kirjoitti erittäin vähän runoja vuosina 1919 ja 1920 ja valtaosan Piharatamon runoista hän oli kirjoittanut vuosina , joissa hän käsittelee samoja elämäkerrallisia teemoja kuin Valkoisessa parvessa ja Rukousnauhassa; yksittäiset runot viittaavat aikaisempiin elämäntapahtumiin, mutta eri syistä ne eivät olleet mukana edellisissä kokoelmissa. Piharatamossa Ahmatova on omistanut useita runoja Boris Anrepille, näissä runoissa kuvastuu koko hänen tunteiden kirjonsa Anrepiä kohtaan. Kun osa kokoelman runoista kertoo naisen tuntemasta kiihkeästä rakkaudesta, niin osassa taas korostuu suru ja katkeruus, missä nainen, runon minä, soimaa miestä kotimaan ja häntä rakastavan naisen hylkäämisestä. Myös vaatimus runouden yhteiskunnallisesta tehtävästä näkyy Piharatamossa, Ahmatovan ensimmäisessä vallankumouksen jälkeisessä kokoelmassa, tässä kokoelmassa Ahmatova näet sivuaa aikansa poliittisia tapahtumia. Elokuusta 1921 tuli Ahmatovan elämässä toinen traaginen vedenjakaja. Silloin kuolivat sekä Nikolai Gumiljov että Aleksandr Blok, kaksi johtavaa hahmoa aikakauden henkisessä elämässä. Runoilija Aleksandr Blok kuoli elokuun seitsemäntenä päivänä sydämen uupumukseen, mieli murtuneena ja vailla unelmia, vallankumoukseen pettyneenä, mitä hän oli ensin tervehtinyt innostuneena. Hänet haudattiin 10. elokuuta Smolenskin hautausmaalle. Me toimme Smolenskin Jumalanäidille, / käsillämme kannoimme Smolenskin puolustajalle / pyhimyksen hopeisessa ruumisarkussa / tuskaan sammuneen, aurinkomme, - / Aleksandrimme, puhtaan joutsenemme. (1921) 30 31

17 Tiedon entisen miehensä, runoilija Nikolai Gumiljovin vangitsemisesta Ahmatova sai Blokin hautajaisissa, Gumiljov oli pidätetty Taiteiden talossa elokuun 3 4 päivän välisenä yönä syytettynä osallistumisesta Tagantševin (V. Tagantšev oli Pietarin yliopiston professori) johtaman ryhmän väitettyyn monarkistiseen, vastavallankumoukselliseen toimintaan. Hänet teloitettiin ampumalla 25. elokuuta. Pidätyksensä aattona Gumiljov oli kirjoittanut runon, Tähtikirkas kauhu. Runon joka näytti ennustavan hänen kohtalonsa: Suru! Suru! Pelko, hirttosilmukka ja kuoppa! Ketä varten synnyin maan päälle. Gumiljov, Nikolai Stepanovitš, 33 vuotta [oik. 35], ent. aatelinen, filologi, Vsemirnaja literatura -kustantamon toimituskunnan jäsen, ent. upseeri, Petrogradin aseellisen vastavallankumouksellisen järjestön jäsen, on aktiivisesti myötävaikuttanut vastavallankumouksellisen julistuksen laatimiseen, on luvannut kapinan syttyessä ottaa yhteyttä intellektuellien, kaaderiupseerien ryhmään, joka osallistuu aktiivisesti vastarintaan, ja on saanut järjestöltä rahaa teknisiin tarpeisiin. Lisäys: tuomittava ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen - teloitettava ampumalla. (Petrogradin Tšekan pöytäkirjaote) (Kuzmina 1992, 230) Melkein sama teksti kuin edellä oleva Petrogradin Tšekan pöytäkirjaote julkaistiin ensimmäinen syyskuuta 1921 Petrogradskaja Pravda -sanomalehdessä, jossa ilmoitettin myös, että salaliittoon osallistumisesta oli teloitettu kaikkiaan kuusikymmentäkaksi ihmistä. Ahmatova luki Nikolai Gumiljovin teloituksesta Tsarskoje Selon rautatieasemalla. Hänen sielunmessunsa pidettiin 9. syyskuuta Kazanin katedraalissa, Petrogradissa. Anna Andrejevna etsi vuosia Nikolai Stepanovitšin hautaa, kunnes hänet vuonna 1930 ohjattiin kuudenkymmenenkahden ihmisen rantahiekkaan kaivettulle, salaiselle joukkohaudalle, oletettavasti myös Nikolai Gumiljov oli tässä haudassa. Runo elokuulta 1921: Et ole elossa, / et nouse lumesta. / Kaksikymmentäkahdeksan iskua pistinten, / viisi haavaa luotien. / Katkeran paidan / ystävälleni ompelin. / Rakastaa, rakastaa verta / Venäjän maa. Juttu vastavallankumouksellisesta salaliitosta, jota johti Pietarin yliopiston professori V. Tagantsev ( ), on herättänyt paljon kysymyksiä. Tšeka-KGB:n arkistoissa olevasta aineistosta käy ilmi, että Gumiljov, joka ensin kielsi syyllisyytensä, allekirjoitti myöhemmin kaikki pöytäkirjat, jotka sisälsivät hänen tunnustuksensa. Aineistosta näkyy myös, että tutkintatuomarit olivat vääristelleet monia seikkoja. (Kuzmina 1992, 230) Runoilijalla on aina ollut Venäjän kulttuurissa poikkeuksellisen arvostettu ja vertauskuvallinen asema. Blokin ennenaikainen kuolema bolševikit eivät antaneet Blokille matkustuslupaa Suomeen terveyttään hoitamaan ja Gumiljovin teloitus saivat monet sivistyneistön jäsenet, jotka olivat suhtautuneet myötämielisesti bolševikkeihin, muuttamaan kantaansa heihin ja harkitsemaan emigroitumista. Vuoden 1921 elokuun jälkeen Pietarissa alkoi olla tukalaa hengittää, Pietariin oli mahdotonta jäädä - vakavasti sairas kaupunki oli kuollut Blokin ja Gumiljovin viimeisen henkäyksen myötä. Ihmisiä ahdisti tunne lopun ajasta ja aikakauden haaksirikosta. Omaelämäkerrallisessa teoksessaan Nina Berberova kirjoittaa: Tuosta elokuusta tuli rajapyykki. Kaikki mitä tapahtui parina seuraavana vuonna, oli vain tuon elokuun jatkoa: Belyin ja Remizovin lähtö ulkomaille, Gorkin lähtö ulkomaille, älymystön joukkokarkotus kesällä 1922, suunnitelmallisten vangitsemisten alkaminen, kahden sukupolven tuhoaminen. Elokuuhun 1921 päättyi se, mikä oli alkanut Lomonosovin Oodilla Hotinin valloitukselle Tarkoitan Venäjän kirjallisuuden kahdensadan vuoden pituista aikakautta; en sano, että kirjallisuus loppui, mutta aikakausi loppui. (Nina Berberova; Kursivointi minun 1990, 143) Nina Berberova lähti Venäjältä yhdessä runoilija Vladislav Hodasevitšin kanssa. He kuuluivat siihen osaan venäläistä älymystöä, joka vuoden 1921 elokuun jälkeen ymmärsi, että luomisen vapaus oli Venäjällä mennyttä. Juuri tuona ajankohtana romahtivat niiden illuusiot, jotka olivat uskoneet vallankumouksen vapauttavan luovuuden ja taiteen menneisyyden kaavoista. Entiset viralliset totuudet oli toki murskattu, mutta kehitteillä oli uusia, yhtä virallisia sääntöjä uudesta taiteesta` (Kuzmina 1992, 85-86) Ikääntynyt Anna Ahmatova saattoi todeta oman ikäpolvensa kuolleen tai lähteneen vallankumouksen jälkeisissä vaiheissa Venäjältä. Hän oli jäänyt yksin ja saattoi seurustella enää vain kuolleiden kanssa`, kuten hän itse on todennut. Tällä seikalla oli suuri merkitys hänen myöhemmällä iällään kirjoittamissa suurissa runoelmissa. Hän oleskeli taiteelliselta kannalta kiinnostavassa välitilassa, elämän ja kuoleman raja-alueella, tunnetun ja tuntemattoman välisessä maisemassa. Kuulin äänen kutsuvan lohduttaen, / se sanoi: Jätä Venäjä iäksi taaksesi, / unohda synkkä, turmeltunut maasi, / tule tänne luokseni. / Verestä pesen kätesi, / pyyhin kalvavan häpeän sydämeltäsi / ja nimelläni peittelen / kivun tappioiden, loukkausten. / Mutta välinpitämättömänä, tyynesti / painoin korvilleni käteni, / etteivät nuo arvottomat sanasi / surullista sieluani likaisi

18 Runoilija Aleksandr Blok oli syvästi vaikuttunut tämän runon selvästä kannanotosta. Kriitikko Kornei Tšukovski (kirjailija Lidija Tšukovskajan isä) sanoo, että Blok siteerasi hänelle tätä runoa lisäten: Ahmatova on oikeassa - puhua kuten tässä runossa on tärkeää. On häpeällistä paeta Venäjän vallankumousta.` (Haight 1990, 47) Ahmatovan mielestä Venäjältä lähteminen merkitsisi mykkyyteen vajoamista. Hänen asenteensa muistutti Aleksandr Blokin vakaumusta: Me kuolemme mutta taide jää jäljelle. Sen lopulliset päämäärät ovat meille tuntemattomat, ne eivät voi olla tiedossamme. Taide on yksi ja jakamaton. (Kuzmina 1992, 87) Muistellessaan paljon myöhemmin vallankumouksen jälkeistä Pietaria Ahmatova kertoi: Kaupunki ei vain muuttunut, vaan se muuttui täydelliseksi vastakohdakseen. Ahmatova koki shokkina kaupungin rappion, ja hän suri vilpittömästi nähdessään kaupunkinsa kauneuden ja kulttuurin tuhoutuvan. Kaikki vanhan Pietarin merkit olivat yhä paikallaan, mutta niiden takana ei ollut muuta kuin pölyä, synkeyttä ja ammottavaa tyhjyyttä. Lavantautia, nälkää, teloituksia, pimeitä huoneistoja, märkiä pölkkyjä, tunnistamattomaksi turvonneita ihmisiä. Gostinyi Dvor -tavaratalon edestä saattoi poimia luonnonkukkia. Pietarin kuuluisat puiset jalkakäytävät mätänivät. Hautausmaat oli käännetty ylösalaisin. (Sharon Leiter; Akhmatovas Petersburg 1983, 63-64) Syksy 1921 oli kaikinpuolin Anna Ahmatovalle raskasta aikaa, Blokin kuoleman ja Gumiljovin teloituksen tuottaman surun lisäksi lehdistössä käynnistyivät hyökkäykset häntä vastaan, joiden alkusoittona voi pitää Kornei Tšukovskin esitelmää, Kaksi Venäjää, Taiteiden Talolla, Petrogradissa. Kahdeskymmenes syyskuuta 1921 pitämässään esitelmässä kirjallisuuskriitikko Kornei Tšukovski etsi synteesiä ajatuksilleen, mitä hän tarkoitti Ahmatovan Venäjällä ja Majakovskin Venäjällä. Esitelmällä oli kohtalokkaita seuraamuksia Anna Ahmatovan tulevaisuudelle. Tšukovskin esitelmä itsessään sisälsi paljon kiinnostavia havaintoja ja ellei kirjallisuus Venäjällä heti vallankumouksen jälkeen olisi ollut niin riippuvaista politiikasta kuin se oli, esitelmä ei varmasti olisi aiheuttanut niin ikäviä seurauksia Ahmatovalle kuin se teki. Myöhemmin 1940-luvulla Ahmatova oli sitä mieltä, että Andrei Ždanov hyökätessään häntä vastaan käytti Kornei Tšukovskin esitelmää hyväkseen. Tšukovski puhui uudesta ja vanhasta taiteesta, mutta Ahmatovan käsitys taiteesta oli lähellä Aleksandr Blokin näkemystä, jonka mukaan taide on yksi ja jakamaton luvulla Ahmatovasta tuntui, että Blok edusti venäläisiä klassikkoja ja kuului enemmän 1800-luvulle kuin 1900-luvulle, sen sijaan uusi vuosisata taas puhui hänen, Ahmatovan sukupolven säkeitten kautta. Mutta kun Anna Andrejevna alkoi 1920-luvulla puhua omasta sukupolvestaan, hän valitsi klassisesta kirjallisuudesta avaimet sen kohtalon ymmärtämiseen. Andre Chenierin, Ranskan vallankumouksen runoilijan kohtalo oli Gumiljovin kohtalon esikuva, mutta Ahmatovan kehittelemä ketju ulottui pitemmälle: Gumiljov - Annenski - Homeros. Esitelmässään Tšukovski kuvaa Ahmatovaa nunnana, joka ristii itsensä suudellessaan rakastettuaan; viimeisenä ja ainoana ortodoksisena runoilijana; naisena Novgorodista kuudenneltatoista tai seitsemänneltätoista vuosisadalta. Tšukovski panee merkille ikuisen, venäläisen kiusauksen itsensä syyllistämiseen, nöyryyteen, vaatimattomuuteen ja köyhyyteen, - mitkä ominaisuudet vetivät puoleensa Tjuttševia, Tolstoita ja Dostojevskia,` - kiehtovan Ahmatovaa ja että Ahmatova oli ennen kaikkea runoilija, joka kirjoitti rakkaudesta ilman toivoa. Minä rakastan, mutta minä en ole rakastettu; Minua rakastetaan, mutta minä en rakasta` - tämä on hänen tärkein erityispiirteensä. Tässä seikassa kukaan ei ole vielä kyennyt ylittämään häntä ja hän oli ensimmäinen paljastaessaan, että rakkaudettomuus oli aihe runoudelle.` Tšukovski vertasi Ahmatovan hiljaista hienovaraisuutta Majakovskin kyvyttömyyteen tunnistaa mitään vähäisempää kuin huuto. Jos Ahmatova pani merkille häviävän pienet yksityiskohdat, Majakovski ei koskaan voinut nähdä mitään pientä. Majakovski ei tunne ainuttakaan numeroa alle miljoonan eikä hänen runoutensa ole henkilökohtaista, vaan se on kirjoitettu joukoille: Hän on myrskyn ja jylyn, kaikenlaisen karjunnan ja huudon runoilija` Mutta näytti siltä, että Majakovskin runojen erikoinen sanasto ja rytmit saattavat vaikuttaa siten, että kirjallinen maailma Venäjällä tulee lähitulevaisuudessa seuraamaan Majakovskin viitoittamaa polkua. Tšukovskin mukaan Ahmatova ja Majakovski ovat yhtä vihamielisiä toinen toisilleen kuin ne aikakaudet, jotka ovat heidät synnyttäneet. Ahmatova on kaiken sen huolellinen perillinen, mikä oli kallisarvoisinta Venäjän kirjallisessa kulttuurissa ennen vallankumousta ja hänellä oli monia esi-isiä, Puškin, Baratynski ja Annenski. Ahmatova omasi sen hengen ja viehätysvoiman hienostuneisuuden, joka oli vuosisatojen kulttuuritradition tulosta. Kun taas Majakovskin jokainen rivi, jokainen kirjain edusti sen hetkistä vallankumouksellisen aikakauden syntymää. Majakovskin runoista nousi esiin vallankumouksen uskonkappaleet, soi sen ulvonta, saattoi kuulla sen epäonnistumiset ja tuntea sen hurmion. Hänellä ei ollut ollenkaan esi-isiä ja hänen vahvuutensa oli jälkimaailmassa. Ahmatovan takana oli monta loistavaa menneisyyden vuosisataa, Majakovskin edessä oli monta tulevaisuuden vuosisataa. Ahmatova oli säilyttänyt vanhoilta ajoilta vanhan Venäjän uskon Jumalaan, vallankumouksen runonlaulajana Majakovski 34 35

19 pilkkasi Jumalaa ja loukkasi pyhiä arvoja, mikä sopii vallankumouksen runonlaulajalle. Ahmatovalle kaikkein pyhin asia oli Venäjä, hänen maansa, meidän maamme. Majakovski, vallankumouksen runoilijana, oli internationalisti, planeetan kansalainen. Ahmatova oli yksinäinen ja hiljainen runoilija. Majakovski kuului torille, kokoukseen, hän oli osa joukkoa, hän oli joukko. (Kornej Tšukovski; Ahmatova i Majakovskij, Dom iskusstv I, 1921, 23-24) Huolimatta Tšukovskin tarpeesta liittää esitelmänsä lopussa Ahmatovan ja Majakovskin edustamat kirjalliset ääripäät yhteen tarkoituksenaan kirjallisuuden tuleva kehitys, hän oli leimannut Ahmatovan niin tehokkaasti, että vaikka runoilija oli vain kolmekymmentäkaksivuotias, niin esitelmän ansiosta monet katsoivat Ahmatovan olevan niin paljolti osa menneisyyttä, ettei hänellä ollut mitään kehittymisen mahdollisuutta, ei mitään yhteyttä maansa vallankumouksen jälkeiseen kirjalliseen elämään. Puhe julkaistiin samana vuonna, otsikolla Ahmatova ja Majakovski` Dom iskusstv (Taiteiden Talo -sanomalehden ensimmäisessä numerossa.) Lehti sisälsi myös Jevgeni Zamjatinin profeetallisen artikkelin, Minä pelkään`, venäläisen kirjallisuuden tulevaisuudesta. Zamjatin kirjoitti: Minä pelkään, ettei meillä tule olemaan mitään todellista kirjallisuutta, niin kauan kuin ihmiset pitävät venäläistä kansaa lapsena, jonka viattomuutta täytyy suojella. Pelkään, ettei meillä tule olemaan mitään kirjallisuutta, niin kauan kuin emme ole päässeet eroon erään lajin katolilaisuudesta, joka ei edeltäjäänsä vähemmän pelkää jokaista harhaoppista sanaa. Ja jos tämä sairaus on parantumaton - Minä pelkään, että venäläisellä kirjallisuudella tulee olemaan vain yksi tulevaisuus: sen menneisyys. (Zamjatin, E; Ja bojus`, ibid., 43) Neuvostoliitossa kansaa varjeltiin pian Ahmatovan huonolta vaikutukselta. Anatoli Lunatšarski, Leninin valistusasiain komissaari, antoi määräyksen julkaista uudelleen Tšukovskin artikkelin koko loppuosan laaja-levikkisessä Lehdistö ja vallankumous -aikakauslehdessä. Lunatšarski oli Tšukovskin kanssa samaa mieltä Ahmatovan valinnasta vanhan maailman edustajaksi ja Majakovskin nimeämisestä tulevaisuuden suunnannäyttäjäksi. Esitelmä aiheutti Ahmatovalle vaikeuksia ja hänen yhteytensä vanhempaan kulttuuriin haluttiin nähdä vihana uutta yhteiskuntaa kohtaan, jossa hänelle ei ollut sijaa. Mutta Ahmatova ei suinkaan lannistunut häneen kohdistuneiden hyökkäysten vuoksi, vaan vastasi niihin. Ote runosta Parjaus tammikuulta Ja kaikkialla minua parjattiin, / kuulin, kuinka valhe hiipi uniin, / ja kuolleessa kaupungissa, armottoman taivaan alla, / se läähätti kannoillani, kun etsin leipää ja suojaa. / Se polttaa kaikkien katseessa, / se on petosta, tai viatonta pelkoa. / En pelkää sitä. Minä vastaan, / jokaiseen, sen uuteen haasteeseen. Anno Domini MCMXXI (1922) 1922 ilmestyi Ahmatovan viides runokokoelma Anno Domini MCMXXI kahdentuhannen kappaleen painoksena. Kolmiosainen kokoelma luetaan hänen parhaimpiin teoksiinsa. Anno Domini on kuolinvalitus, missä runoilija suree läheisiään ja samalla se on haaste taisteluun. Venäjän vallankumoukseen että sitä seuranneeseen sisällissotaan Ahmatova reagoi tunteillaan, kuten muihinkin aikansa tapahtumin. Kaikkea vain ei voinut omana aikanaan julkaista silloin eikä myöskään kirjan myöhemmissä painoksissa, säkeet vuodelta Lokakuun myrskyinen tragedia / on pirstonut ihmisiä, / kuin syksyn keltaisia lehtiä. Ja nelisäe samalta vuodelta, Täällä kauneimmat tytöt taistelevat / kunniasta päästä teloittajien vaimoiksi. / Täällä vanhurskaita yöllä kidutetaan, / itsetunto nälällä murretaan. Anno Dominin eri runoissa Ahmatova kirjoittaa aiemmista suhteistaan. Monet runoista hän on omistanut Nikolai Gumiljovin traagiselle kuolemalle, kuten 15. syyskuuta 1921 kirjoitettu runo: Syksy itkee kuin leski, / mustiin pukeutuneena, / sydän sumun harsoissa... / Hän muistelee miehen sanoja / ja nyyhkyttää taukoamatta. / Hiljainen lumi laskeutuu, / armahtaa väsynyttä surijaa... / Unohtaa hyväily ja kipu - / on kuin antaisi oman henkensä. Kokoelmassa on muistoruno myös Nikolai Nedobrovolle, Odotan sinua: Ikuisuuden valkealla kynnyksellä / hän kääntyi: Odotan sinua! / Kuollessaan hän valaisi minulle / tien, elämän puutteessa ja laupeudessa. (heinäkuu 1921) Anno Dominin Musta uni sarjan runot taas kertovat karulla tavalla, jopa inhorealistisesti kylmän, nälän ja sodan vaikutuksista Anna Ahmatovan ja Vladimir Šileikon suhteeseen. Ne ovat runoja, jotka viittaavat vallankumoukseen, mutta eivät mainitse sitä suoraan, vaan antavat äänen surulle ja tuholle, jotka olivat vallankumouksen seu

20 rauksena vallanneet maan. Ahmatova käyttää Aisopoksen kieltä, jossa näennäisesti toisesta aiheesta puhumalla, ilmaistaan se, mitä ei voi sanoa avoimesti ja suoraan. Anno Domini MCMXXI on myös Ahmatovan viimeinen teos, jonka runot olivat hänen itsensä valitsemia ja jossa niin ollen näkyy hänen taiteellinen ajattelunsa. Myöhemmin Neuvostoliitossa ilmestyneitä kirjoja ei voi mitenkään pitää hänen ominaan, koska kustannustoimittajat ja puolueen kirjalliset asiantuntijaelimet valitsivat runot, poistivat vaarallisina tai sopimattomina yksittäisiä runoja, säkeistöjä tai runorivejä, muuttivat jopa sanoja esimerkiksi sana Jumala korvattiin sanalla kunnia - sekä runojen päiväyksiä, jos ne viittasivat johonkin vaiettavaan asiaan tai vaativat Ahmatovaa itseään tekemään muutoksia julkaisukelvottomiin runoriveihin, muun muassa sanat Suomi, huora, tyrmä, vankikoppi, Jumala, kirkko, ikoni, rukous ja Kristus, sekä ylipäätään uskonnolliset että eroottiset tai ajan tapahtumiin viittaavat runot olivat sensuroitavien listalla. Niin ollen myöhemmin hänen elinaikanaan Neuvostoliitossa ilmestyneet kirjat eivät kerro Ahmatovan taiteellisesta ja yhteiskunnallisesta ajattelusta eivätkä hänen kehityksestään runoilijana. Tosin monet hänen aikalaisistaan osasivat lukea myös rivien välistä ja joissakin tapauksissa jopa arvata pois pyyhityt rivit. Mutta yhdenvertaisessa asemassa ei ole lukija, joka lukee Ahmatovan runoja sisäsiisteistä julkaisuista käännettyinä. Ahmatova oli kansainvälisesti tunnettu runoilija - hänen propagada-arvonsa oli merkittävä - ja ehkä sensuroitujen runoteosten julkaisun tarkoituksena oli saada lukijat, varsinkin ulkomailla vakuuttuneeksi siitä, että Ahmatova kirjoitti valtion kirjallisten elinten ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton ohjeistuksen ja hyväksytyn metodin eli sosialistisen realismin mukaan ja oli ylipäätään elävien kirjoissa. Esimerkkinä katkelma eräästä runosta vuodelta 1917, jota neuvostoaikana lainattiin paljon, mutta niin että sen seuraavat yhdeksän ensimmäistä riviä oli jätetty pois. Ahdistuneena kuin itsemurhaa aikoen / seisoi kansakunta saksalaisia vieraitaan odottaen. / Ja Bysantin ankara henki / oli hylännyt Venäjän kirkon. / Ja Nevan kaupunki, metropoli majesteettinen, / lokaan lankesi, ylpeytensä unohti / ja kuin huora humalainen, / itseään tarjosi,/ kenelle, tuskin muistaen. Ahmatovan omat kokoelmat Ruoko (Trostnik) ( ) ja Seitsemäs kirja (Sedmaja kniga) ( ) eivät ilmestyneet Neuvostoliitossa täydellisinä laitoksina hänen elinaikanaan ei myöskään Requiem ( ) eikä hänen pääteoksensa Runoelma ilman sankaria (Poema bez geroja) ( ), jota on sanottu Pietarin kulttuurin käsikirjaksi. Ajan kulku kokoelmaan (1965) Ruoko ja Seitsemäs kirja sekä Runoelma ilman sankaria otettiin mukaan lyhennettyinä versioina. Seitsemättä kirjaansa Ahmatova piti vastineena Šostakovitšin Seitsemännelle sinfonialle (1941) (Leningrad sinfonia). Vaientaminen, terrori ja sota: Oli pitkiä ajanjaksoja, jolloin Ahmatovaa ei julkaistu, siitä huolimatta hän pysyi suosittuna runoutta rakastavien lukijoiden keskuudessa ja hänen runokirjojensa painokset myytiin aina nopeasti loppuun. Vaikka lukuisat kriitikot suhtautuivat myönteisesti Ahmatovan työhön arvostaen hänen kiistatonta lahjakkuuttaan, toiset, kuten runoilija Vladimir Majakovski, pitivät häntä muinaisjäänteenä, joka ei ollut mukautunut uuteen aikakauteen. Jopa runoilija Mihail Kuzmin, Ahmatovan nuoruuden ystävä, julisti, että Ahmatova oli aikansa elänyt venäläisen yhteiskunnan runoilijana. Koko 1920-luku oli kulttuuritaistelujen aikaa, mutta 1920-luvun alussa kirjallisuuden kritiikin ei-marxilaisten koulukuntien kuten formalismin oli mahdollista vielä toimia. Ja kun marxilainen kritiikki ei ollut vielä kivettynyt dogmiksi, niin jopa tuon koulukunnan sisällä oli olemassa monia keskenään erimielisiä katsomuksia. Tuona aikana esiintyikin mitä erilaisimpia näkemyksiä kirjallisuuden suhteen, ja oli mahdollista myös ilmaista ajatuksensa ja väitellä niistä kirjallisissa julkaisuissa ja sanomalehdissä, ja ne kuvastuvat myös kritiikeissä Ahmatovan Piharatamosta ja Anno Dominista sekä muissa kirjoituksissa Anna Ahmatovasta, joita julkaistiin vuosien 1921 ja 1925 välillä. Yksi ryhmä arvostelijoita oli kiinnostunut korostamaan kirjallisuuden tehtävää vallankumouksellisessa yhteiskunnassa, toinen ryhmä oli kiinnostunut tutkimaan Ahmatovan runoutta kirjallis-kielellisenä ilmiönä. Kolmas ryhmä, joka oli kiinteässä yhteydessä toiseen, koostui ulkomailla julkaistuista arvosteluista. Venäjän ulkopuolella kirjoitettuja artikkeleita saattoi kutsua Ahmatovan emigranttiseksi lähestymiseksi. Vaikka paljon siitä mitä silloin kirjoitettiin, oli niiden ihmisten kirjoittamaa, jotka olivat juuri lähteneet Venäjältä, ja näin ollen se poikkesi hyvin vähän siitä, mitä Venäjällä silloin julkaistiin. Oli olemassa kritiikkiä, joka sisällytti arvosteluihinsa omakohtaisuutta. Näitä kriitikkoja olivat Aichenvald, symbolisti Brjusov sekä formalistit kuten Sklovski, Eichenbaum ja Vinogradov, joista Vinogradov oli eniten esillä. Sekä Eichenbaum että Vinogradov 38 39

Venäjän kirjallisuutta. Essi, Lotta, Niina

Venäjän kirjallisuutta. Essi, Lotta, Niina Venäjän kirjallisuutta Essi, Lotta, Niina Aleksander Pušhkin 17991837 runoilija, romaani ja näytelmäkirjailija kirjoitti venäjäksi ja ranskaksi Venäjän kultaaika (romantiikka) kutsutaan Venäjän parhaaksi

Lisätiedot

Anna Ahmatovan ajasta, elämästä ja runoudesta

Anna Ahmatovan ajasta, elämästä ja runoudesta 1 Anna Ahmatovan ajasta, elämästä ja runoudesta Kirjoittanut ja runot suomentanut Anneli Heliö. Kirjoittaja on Ahmatova-tutkija anneli.helio(at)uef.fi Anna Ahmatova 1922. Kuva Moisei Nappelbaum Runot osoitteessa:

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast KUOLEMAN KUNNIAKSI Pekka Ervast Oskar Merikanto Teoksen taustaa Tukholman kongressi 1913 ja Oskar Merikanto. Kuten lukijamme tietävät, pidetään ensi kesänä Tukholmassa

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Tämän leirivihon omistaa:

Tämän leirivihon omistaa: Tämän leirivihon omistaa: 1 Tervetuloa kesäleirille! Raamiksilla tutustumme Evankeliumin väreihin. o Keltainen kertoo Jumalasta ja taivaasta, johon pääsen uskomalla Jeesukseen. o Musta kertoo, että olen

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

P U M P U L I P I L V E T

P U M P U L I P I L V E T T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen

Nettiraamattu lapsille. Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

Apologia-forum 25.-27.4.2014

Apologia-forum 25.-27.4.2014 Mikä on kristinuskolle luovuttamatonta? Kuvat: sxc.hu Apologia-forum 25.-27.4.2014 Ryttylän Kansanlähetysopisto Pääpuhujana prof. John Lennox (oxfordin yliopisto) Tiede usko luominen evoluutio www.kansanlahetysopisto.fi/apologiaforum

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti

Nettiraamattu lapsille. Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Herra on Paimen Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Joh. 10:11 Minä olen

Lisätiedot

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna

Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Helatorstai Joh.17:24-26, Apt.1:6-9 lähtöjuhlan saarna Me juhlimme tänään Jeesuksen taivaaseen astumista. Miksi Jeesus meni pois? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi jäänyt tänne. Helposti ajattelemme,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Me lähdemme Herran huoneeseen

Me lähdemme Herran huoneeseen Me lähdemme l Herran huoneeseen "Jumalanpalvelus - seurakunnan elämän lähde Keminmaan seurakunnan ja Hengen uudistus kirkossamme ry:n talvitapahtuma 23.-25.1.2009 Reijo Telaranta Ilo valtasi minut, kun

Lisätiedot

Ihmisen toivottomuuden alku

Ihmisen toivottomuuden alku Nettiraamattu lapsille Ihmisen toivottomuuden alku Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Alina Rukkila Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

Jesaja näkee tulevaisuuteen

Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Mary-Anne S. Suomi Kertomus 27/60 www.m1914.org Bible for Children,

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ?

MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ? Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) MIKSI JEESUS KUOLI RISTILLÄ? 1. Kertomuksen taustatietoja a) Vieraat termit Synti on Jumalan käskyjen rikkomista. Raamattu nimittää sitä mm. laittomuudeksi,

Lisätiedot

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Tänään meillä on kaksi vertausta, jotka kertovat siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivaan hääjuhliin. 1. Kertomuksen

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Seurakunnan synty

Nettiraamattu. lapsille. Seurakunnan synty Nettiraamattu lapsille Seurakunnan synty Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Sergei Radonezilainen -keppinukke

Sergei Radonezilainen -keppinukke Sergei Radonezilainen -keppinukke - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan (katso mallia ruhtinashahmosta). - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies Nettiraamattu lapsille Jumalan lähettämä mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Ruut: Rakkauskertomus

Ruut: Rakkauskertomus Nettiraamattu lapsille Ruut: Rakkauskertomus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

Pietari ja rukouksen voima

Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Jesaja näkee tulevaisuuteen

Jesaja näkee tulevaisuuteen Nettiraamattu lapsille Jesaja näkee tulevaisuuteen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Ruut: Rakkauskertomus

Nettiraamattu lapsille. Ruut: Rakkauskertomus Nettiraamattu lapsille Ruut: Rakkauskertomus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN Tämä tarina on kertomus kahdesta sisaresta. Sisarukset syntyivät Savossa, Pielaveden Heinämäellä. Heidän isänsä nimi oli Lars Katainen ja äitinsä etunimi oli Gretha.

Lisätiedot

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein.

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Mark.12:28-34: Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?"

Lisätiedot

JUMALAN OLEMASSAOLOA. En voinut enää kieltää

JUMALAN OLEMASSAOLOA. En voinut enää kieltää Aikamedia 2 En voinut enää kieltää JUMALAN OLEMASSAOLOA n Vuosia sitten ajattelin, että elämässä ei ole mitään järkeä. Identiteettiongelmien keskellä minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuka minä olen, mistä

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä

Nettiraamattu. lapsille. Jeesuksen ihmeitä Nettiraamattu lapsille Jeesuksen ihmeitä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Evankeliumitekstissä Jeesus kertoo, että Isä herättää kuolleet, ja että myös hänellä, Pojalla on valtaa antaa elämä kenelle tahtoo.

Evankeliumitekstissä Jeesus kertoo, että Isä herättää kuolleet, ja että myös hänellä, Pojalla on valtaa antaa elämä kenelle tahtoo. 1 Jeesus sanoi juutalaisille:»totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Allaahin, Armeliaimman Armahtajan Nimeen. 1. Luku. Kuka Allaah on? Allaah on Ar-Rabb (Hän, joka luo, pyörittää asioita ja omistaa kaiken.

Allaahin, Armeliaimman Armahtajan Nimeen. 1. Luku. Kuka Allaah on? Allaah on Ar-Rabb (Hän, joka luo, pyörittää asioita ja omistaa kaiken. Allaahin, Armeliaimman Armahtajan Nimeen. 1. Luku Kuka Allaah on? Allaah on Ar-Rabb (Hän, joka luo, pyörittää asioita ja omistaa kaiken.) Todistan, että ei ole mitään todellista palvomisen arvoista jumalaa

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2011

Lisätiedot

TAIKURI VERTAISRYHMÄT

TAIKURI VERTAISRYHMÄT TAIKURI VERTAISRYHMÄT C LAPSILLE JOIDEN VANHEMMAT OVAT ERONNEET Erofoorumi 3.11.15 Tina Hav erinen Suom en Kasv atus- ja perheneuvontaliitto Kenelle ja miksi? Alakouluikäisille kahden kodin lapsille joiden

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 22/60 www.m1914.org Bible for Children, PO Box

Lisätiedot

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN

SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) SAARA SYNNYTTÄÄ POJAN Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beersebassa. Siellä sekä Aabraham, Iisak

Lisätiedot

Onko se sitä? Erityisherkkyyden etsimismatkalla (Kantaesitys Jyväskylässä ) Ukko Kärkkäinen

Onko se sitä? Erityisherkkyyden etsimismatkalla (Kantaesitys Jyväskylässä ) Ukko Kärkkäinen Onko se sitä? Erityisherkkyyden etsimismatkalla (Kantaesitys Jyväskylässä 6.8.2016) Ukko Kärkkäinen 10.7.2016 Musiikki ennen runoa David Tolk; Autumn Sky ja runoa lukiessa Amazing Grace. Alkuun siis tämä

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean

Nettiraamattu lapsille. Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for

Lisätiedot

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun JOULUSEIKKAILU -Aikamatka ensimmäiseen jouluun Näytelmä ensimmäisen joulun tapahtumista Israelissa. «Esitykset ja kuljetukset ilmaisia kaikille Kuopion kouluille ja päiväkodeille» Jouluseikkailu on alakoululaisille

Lisätiedot

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu Jumalallinen kevätaika on koittanut... Kiiruhda kaiken luomakunnan edessä ylistämään Jumalasi nimeä ja kaiuttamaan hänen kiitostansa, niin että kaikki luodut virvoittuisivat ja uudeksi muuttuisivat. Bahá

Lisätiedot

RAKKAUS, ANTEEKSIANTAMINEN JA RUKOUS (1. Joh. 4:8) Hääjuhlan puhe Juha Muukkonen. Rinnetie 10. 95420 Tornio. puh. 050 359 6939

RAKKAUS, ANTEEKSIANTAMINEN JA RUKOUS (1. Joh. 4:8) Hääjuhlan puhe Juha Muukkonen. Rinnetie 10. 95420 Tornio. puh. 050 359 6939 RAKKAUS, ANTEEKSIANTAMINEN JA RUKOUS (:8) Hääjuhlan puhe Juha Muukkonen Rinnetie 10 95420 Tornio puh. 050 359 6939 s-posti: juha.muukkonen@gen.fi kotisivu: www.gen.fi Raamatunkäännös: KR 1933/38 JÄSENNYS

Lisätiedot

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6.

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6. MAAILMAN NAPA Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008 apa_mv_a7.indd 1 4.6.2007 22:32:08 Ketä sinä kosketit viimeksi? Miltä tuntui koskettaa? Miten

Lisätiedot

Minun elämäni. Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, 2017

Minun elämäni. Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, 2017 Minun elämäni Kirjoita 10 lausetta sinun elämästäsi. Voit laittaa myös kuvan. :) SANNA JANUARY 11, Nid Minä olen syntynyt Buriramissa Thaimaassa. Minun perheeni oli iskä äiskä 2 veljeä ja 2 siskoa. Minun

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo:

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo: 13. kappale (kolmastoista kappale) SAMI RI N KOULUVII KKO 13.1. Samir kertoo: Kävin eilen Mohamedin luona. Hän oli taas sairas. Hänellä oli flunssa. Minä kerroin Mohamedille, että myös minulla on pää kipeä.

Lisätiedot

Pietari ja rukouksen voima

Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Seurakunnan synty. Kertomus 55/60.

Nettiraamattu lapsille. Seurakunnan synty. Kertomus 55/60. Nettiraamattu lapsille Seurakunnan synty Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 55/60 www.m1914.org Bible for Children, PO Box

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

...mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 4:24

...mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 4:24 ...mutta saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 4:24 Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa,

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 25/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 13.5.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 25/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 13.5. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) ARMOTON PALVELIJA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Sillä, missä Jeesus tämän vertauksen kertoi, ei ole merkitystä. Mutta ilmeisesti

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Seurakunnan synty

Nettiraamattu lapsille. Seurakunnan synty Nettiraamattu lapsille Seurakunnan synty Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Paavali kirjoittaa monien luotettavina pidettyjen käsikirjoitusten mukaan näin:

Paavali kirjoittaa monien luotettavina pidettyjen käsikirjoitusten mukaan näin: 1Kor 15:47 selitys Paavali kirjoittaa monien luotettavina pidettyjen käsikirjoitusten mukaan näin: "Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on herra taivaasta." (1Kor 15:47). Sana "herra"

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Komea mutta tyhmä kuningas

Nettiraamattu lapsille. Komea mutta tyhmä kuningas Nettiraamattu lapsille Komea mutta tyhmä kuningas Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Lyn Doerksen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible

Lisätiedot

Tyttö, joka eli kahdesti

Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016

Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016 Uutiskirje toukokuu / kesäkuu 2016 Ä Ä Ä Ä Ä Ä Ä ÄÄ ÄÄ ÄÄ SV: Niin, kertokaa minulle! Yleisö: Jokaisessa lahjoituksessa on siunauksensa. SV: Kyllä, mutta miksi tehdä lahjoitus? Yleisö: Lahjoittamista on,

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 3/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 11.12.

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) Luterilainen Kirkko 1. vuosi nro UT 3/52 www.luterilainen.com lapsille@luterilainen.com 11.12. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUKSEN SYNTYMÄ 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Beetlehem on kaupunki Juudan vuoristossa n. 770 m merenpinnan yläpuolella Hebronin

Lisätiedot

MITEN TEET AIKAAN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ JA MITEN VASTAAT NIIHIN?

MITEN TEET AIKAAN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ JA MITEN VASTAAT NIIHIN? MITEN TEET AIKAAN LIITTYVIÄ KYSYMYKSIÄ JA MITEN VASTAAT NIIHIN? 1. MILLOIN? KOSKA? 2. MIHIN AIKAAN? 3. MINÄ PÄIVÄNÄ? 4. MILLÄ VIIKOLLA? 5. MISSÄ KUUSSA? 6. MINÄ VUONNA? 7. MILLÄ VUOSIKYMMENELLÄ? 8. MILLÄ

Lisätiedot

JUMALAN VALTAKUNTA ALKAA MURTAUTUA ESIIN Jeesus voitti kiusaukset erämaassa. Saarna 12.10.2008 Ari Puonti

JUMALAN VALTAKUNTA ALKAA MURTAUTUA ESIIN Jeesus voitti kiusaukset erämaassa. Saarna 12.10.2008 Ari Puonti JUMALAN VALTAKUNTA ALKAA MURTAUTUA ESIIN Jeesus voitti kiusaukset erämaassa Saarna 12.10.2008 Ari Puonti Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään (abad) ja varjelemaan (shamar) sitä.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Prinssistä paimeneksi

Nettiraamattu lapsille. Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

MIHIN OIKEIN LUOTAT? JA KYSYMYS YLPEYDESTÄ JA NÖYRYYDESTÄ VARIKKO 23.8.2015

MIHIN OIKEIN LUOTAT? JA KYSYMYS YLPEYDESTÄ JA NÖYRYYDESTÄ VARIKKO 23.8.2015 MIHIN OIKEIN LUOTAT? JA KYSYMYS YLPEYDESTÄ JA NÖYRYYDESTÄ VARIKKO 23.8.2015 JES. 36:4-7 "Ilmoittakaa Hiskialle, että suurkuningas, Assyrian kuningas, sanoo näin: Mihin oikein luotat, kun luulet yhä olevasi

Lisätiedot

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO

JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS JA VARHAINEN KRISTINUSKO Ylösnousemustutkimukseen liittyy laaja filosofinen keskustelu, koska kyseessä on kristinuskon oppijärjestelmän kannalta varsin keskeinen uskonkappale Jeesuksen

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

Kirkkovuosi. Kuva: Seppo Sirkka

Kirkkovuosi. Kuva: Seppo Sirkka Kirkkovuosi Adventti aloittaa kirkkovuoden. Ensimmäisenä adventtina lauletaan Hoosianna ja sytytetään ensimmäinen kynttilä, toisena toinen, kolmantena kolmas ja neljäntenä neljäs kynttilä. Adventti, Adventus

Lisätiedot

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME

SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME SAARNA JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA 7.9.2014 JEESUS PARANTAJAMME Evankeliumi Matteuksen mukaan (Matt.12:33-37) Jeesus sanoi: Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono.

Lisätiedot

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA

JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS RUKOILEE GETSEMANESSA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka Getsemane-niminen puutarha, yrttitarha Öljymäellä. b) Ajallinen

Lisätiedot

SUUREN PAASTON HETKET ja ENNEN PYHITETTYJEN LAHJOJEN LITURGIA III, VI JA IX HETKI

SUUREN PAASTON HETKET ja ENNEN PYHITETTYJEN LAHJOJEN LITURGIA III, VI JA IX HETKI Päivitetty 26.12.2014 SUUREN PAASTON HETKET ja ENNEN PYHITETTYJEN LAHJOJEN LITURGIA III, VI JA IX HETKI P: Alkusiunaus L: Amen. Kunnia olkoon sinulle... Taivaallinen Kuningas... Pyhä Jumala... Isä meidän...

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

Vainoajan tie saarnaajaksi

Vainoajan tie saarnaajaksi Nettiraamattu lapsille Vainoajan tie saarnaajaksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus

Nettiraamattu. lapsille. Jeesus ja Lasarus Nettiraamattu lapsille Jeesus ja Lasarus Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille

Matt. 11:28-30. Väsyneille ja stressaantuneille Matt. 11:28-30 Väsyneille ja stressaantuneille Tulkaa minun luokseni.. ..kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.. Minä annan teille levon. Matt. 11:29-30..Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja oppikaa minusta:

Lisätiedot

PIETARI JA JOHANNES JUOKSEVAT HAUDALLE

PIETARI JA JOHANNES JUOKSEVAT HAUDALLE Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) PIETARI JA JOHANNES JUOKSEVAT HAUDALLE 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka: Edelleen ollaan Jeesuksen tyhjällä haudalla. b) Ajallinen

Lisätiedot

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär.

b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin synagoogan esimies ja hänellä oli vain yksi lapsi, 12-vuotias tytär. Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VÄLIKOHTAUS MATKALLA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui - Kapernaumissa b) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Jairus oli Kapernaumin

Lisätiedot

Havaintomateriaalia - avuksi sinulle

Havaintomateriaalia - avuksi sinulle Havaintomateriaalia - avuksi sinulle - lapsi ja nuorisotyöhön - taide- ja leirikoulutyöhön - lähetyskasvatukseen - teemapäiviin - kirkollisiin tapahtumiin - ystävyysseurakunta- työhön - erityisryhmille

Lisätiedot

Toivoa maailmalle! Paikallinen seurakunta on maailman toivo

Toivoa maailmalle! Paikallinen seurakunta on maailman toivo Toivoa maailmalle! Paikallinen seurakunta on maailman toivo (Matt 16:18) Ja mina sanon sinulle: Sina olet Pietari, ja ta lle kalliolle mina rakennan seurakuntani, eiva tka tuonelan portit sita voita. (Matt

Lisätiedot

Saarna Evankeliumi Johannes Kastaja Elia Jeremia

Saarna Evankeliumi Johannes Kastaja Elia Jeremia Saarna 16.7.2017 Evankeliumi Matt. 16: 13-19 Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat? He vastasivat: Toisten

Lisätiedot

Hyviä ja huonoja kuninkaita

Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

ELIA OTETAAN TAIVAASEEN

ELIA OTETAAN TAIVAASEEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) ELIA OTETAAN TAIVAASEEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka Elia otettiin taivaaseen jossakin Jordanin itäpuolella, Jerikon kohdalla.

Lisätiedot