I F S R I S K M A N A G E M E N T J O U R N A L 2 / Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa

Transkriptio

1 Risk Consulting I F S R I S K M A N A G E M E N T J O U R N A L 2 / Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa Sopimusriskien hallinta: ei vain juristien asia!

2 Sisältö Pääkirjoitus Tallinnan matkailutoimisto Epävarmuuden aika Sprinkleri pelastaa ihmishenkiä 6 Kunnossapidon ja automaation merkitys muuntajavaurioiden ennaltaehkäisyssä 13 Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa 28 Paras riskien tuntija Sprinkleri pelastaa ihmishenkiä Domsjö Fabriker välttää vahinkoja korkean turvatason avulla Riskienhallintajohtaja on monitaituri Kunnossapidon ja automaation merkitys muuntajavaurioiden ennaltaehkäisyssä Pakkaaminen tärkeä osa tavaran kuljetusta Tapaturmat metsäteollisuudessa Captive-yhtiöt riskirahoituksen työkalu Sopimusriskien hallinta: ei vain juristien asia! Geneettisesti muunneltujen organismien hyödyt, riskit ja vakuuttaminen Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa If vahvistaa riskienhallintaresurssejaan Mihin suuntaan vakuutus- ja arvopaperimarkkinat kehittyvät? Entä korot ja korkoerot? Vakuutusala ja monet muut toimialat näkevät monia epävarmuustekijöitä tulevaisuudessa. Oikeastaan voi sanoa, että tulevaisuuden ennustaminen on harvoin ollut näin vaikeaa. Vakuutusalan korvauskuluinflaatio on alkanut kasvaa jyrkästi erityisesti korjaamo- ja rakennusalojen voimakkaan inflaation vuoksi. Näiden alojen inflaatiokehitys on siis ollut täysin päinvastainen kuin euroalueen yleinen kuluttajainflaatio, joka on pysynyt matalana. Myös vakuutusalan liikekulut ovat kasvaneet pääasiassa palkkainflaation kasvun vuoksi, jota kiihdyttää kova kilpailu alan parhaista osaajista. Vakuutusyhtiöiden tulevat sijoitustuotot ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi. Osakemarkkinat olivat kesällä ja alkusyksystä sekasortoiset, ja Yhdysvaltain subprime-luottomarkkinoiden kriisi ravisteli kansainvälisiä korkomarkkinoita. Yleinen korkokehitys on edelleen nouseva, mikä joukkovelkakirjasalkun duraatiosta riippuen vähentää sijoitustuottoja lyhyellä aikavälillä mutta kasvattaa niitä pitkällä aikavälillä. Yhdysvalloissa korot ovat kuitenkin viime aikoina laskeneet. Finanssialalla on tehty viime aikoina lukuisia yrityskauppoja. Useimmilla vakuutusyhtiöillä on edelleen hyvä pääomarakenne, ja yhtiöiden taloudellinen vakaus lisää niiden strategista liikkumavaraa. Tämän seurauksena pohjoismaiset vahinkovakuutusmarkkinat ovat muuttumassa. Lisäksi useat vakuutusyhtiöt tarkistavat strategiaansa ja panostavat entistä enemmän liiketoimintansa maantieteelliseen laajentamiseen ja pyrkivät näin hyödyntämään mittakaavaetuja. Mihin suuntaan vakuutusala on siis menossa? Tämä on kysymys, johon useimmat vakuutusyhtiöt haluaisivat löytää vastauksen. Osana tätä pohdintaa jälleenvakuutusalan tärkeimmät toimijat kokoontuivat tänäkin vuonna alan vuotuiseen kansainväliseen tapaamiseen Monte Carloon. Tapaamisessa nousi totuttuun tapaan esille lukuisia kysymyksiä, mutta tänä vuonna niihin ei löytynyt juurikaan vastauksia. Ehkäpä meidän pitää vain oppia elämään entistä suuremmassa epävarmuudessa. Morten Thorsrud Julkaisija If Suurasiakkaat Vattuniemenkuja 8 A, Helsinki IF puh industrial Päätoimittaja Juha Ettala Toimituskunta Olav Breen Ken Henningson Lars von Hertzen Harry Nordqvist Inkeri Salin Anna Maria Vähäkuopus Tuotanto Markkinointiviestintä Dialogi Oy Paino PunaMusta Oy Osoitteenmuutokset inkeri.salin@if.fi Risk Consultingista ilmestyvät myös skandinaavinen ja englanninkielinen versio. ISSN Kannen kuva Tallinnan matkailutoimisto IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007

3 Suuryritysten suotuisa vahinkokehitysajanjakso on Pohjoismaissa ohi. Viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana on tapahtunut muutamia suurvahinkoja, joista yhtenä esimerkkinä on Danish Crownin dramaattinen palo Tanskassa. Näiden vahinkojen seurauksena panostamme entistä enemmän vahinkojen ennaltaehkäisyyn sekä entistä tarkempaan vakuutusten hinnoitteluun, Ifin konsernijohtaja Torbjörn Magnusson kertoo tässä haastattelussa. Paras riskien tuntija Keskustelu kansainvälisestä vahinkokehityksestä on viime vuosina keskittynyt laajojen luonnonmullistusten aiheuttamiin vahinkoihin, erityisesti Yhdysvalloissa. Aiheeseen liittyen täällä Pohjoismaissa riskiasiantuntijoita on puhuttanut eniten parin vuoden takainen Gudrun-myrsky. Sitä vastoin keskustelu tavallisista yritystoimintaa uhkaavista suurvahingoista on ollut hiljaista. Syynä on luonnollisesti se, että näitä vahinkoja on sattunut Pohjoismaissa viime vuosina melko vähän. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Pohjoismaat ovat matkalla kohti 2000-luvun alun suurvahinkotasoa. Viime vuosina on sattunut muutamia erittäin suu- ria vahinkoja. Tanskalaisen Danish Crown -teurastamon raju palo on todennäköisesti yksi kymmenestä kaikkien aikojen suurimmasta teollisuusvahingosta Pohjoismaissa. Toinen huomattava vahinkotapaus oli Porvoon tuomiokirkon palo. Nämä tapahtumat saattavat herättää eräät toimijat arvioimaan riskinottoansa uudelleen. Tämä tarkoittaa todennäköisesti myös sitä, että eräiden riskiryhmien vakuutusmaksuja joudutaan tarkistamaan, Ifin konsernijohtaja Torbjörn Magnusson toteaa. Samanaikaisesti on tehtävä erittäin tarkkoja analyysejä ja mietittävä, olisiko nämä vahingot voitu välttää kohtuullisilla ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä. Koska olemme ammattimainen vakuutusyhtiö, tiedämme tietenkin, että suurvahinkoja sattuu satunnaisesti. Vahinko voi sattua kenelle tahansa. Meille on tärkeää se, miten asiakas hoitaa riskienhallintansa. Kun asiakas toimii niin, että vahingoille altistuminen minimoidaan ehkä yhteistyössä Ifin kanssa asiakkaalla on kaikki mahdollisuudet onnistua sekä vahinkojen määrän vähentämisessä että vakuutusmaksuneuvotteluissa. Ifin keskeisin tulevaisuuden strategia on olla paras riskien tuntija (Best in Risk). Tämä on lähtökohtana, kun If pyrkii edelleen vahvistamaan asemaansa Pohjoismaiden johtavana suuryritysten riskienhallinnan asiantuntijana sekä silloin, kun se analysoi ja ennaltaehkäisee vahinkoja yhteistyössä asiakkaittensa kanssa. Suuryritysten riskienhallinta on pohjimmiltaan ennaltaehkäisevien investointien ja kustannusten välistä punnitsemista, Magnusson toteaa. Ifin kaltaisella johtavalla vakuutusyhtiöllä on laaja kansainvälinen kokemus asiakkaan toimialasta. Meillä on asiantuntijoita lähes kaikilta aloilta: paperiteollisuudesta, metalliteollisuudesta, palvelualoilta... Siksi me pystymme kertomaan asiakkaalle, millä tasolla kannattaa panostaa vahinkojen ennaltaehkäisyyn palo-, projekti-, tapaturma- ja vastuuriskien alueilla. Samalla kun suurvahingot ovat lisääntyneet Pohjoismaissa, on keskustelu vastuuvahingoista Yhdysvalloissa ollut erittäin tiivistä sekä liittovaltio- että osavaltiotasolla. Tilanne näyttää menevän parempaan suuntaan toteutettujen toimenpiteiden ansiosta. Ongelmana on ollut muun muassa se, että oikeusjuttujen hallinnolliset kulut ovat nousseet kohtuuttoman korkeiksi yrityksille ja vakuutusyhtiöille, Magnusson toteaa. Yhdysvalloissa on nyt käynnissä vilkas keskustelu siitä, miten löydettäisiin järkevämpi suhde oikeusturvan ja siitä aiheutuvien kustannusten välille. Ifin Best in Risk -ajattelu ei kohdistu pelkästään suurasiakkaisiin, vaan leimaa yhtiön kaikkea toimintaa. If on esimerkiksi tuonut markkinoille pienyrityksille suunnatun verkkopohjaisen turvatestin, josta on räätälöity erilaisia versioita noin 90 eri toimialalle. Testi on ensimmäinen laatuaan, ja sen avulla on mahdollista havainnollistaa nopeasti ja tehokkaasti, kuinka vahinkoja ennaltaehkäistään yrityksessä. Hanke on ollut menestys, ja Suurasiakkaat-liiketoiminta-alue Ifin Suurasiakkaat-liiketoiminta-alue on Pohjoismaiden johtava suurasiakkaiden vakuuttaja. Asiakkaat ovat liikevaihdoltaan pääasiassa yli 500 miljoonan Ruotsin kruunun ja yli 300 työntekijän pohjoismaisia suuryrityksiä. Asiakasyrityksiä on noin turvatestejä on tehty yksinomaan Suomessa yli kappaletta. Testillä on välitön ja konkreettinen merkitys asiakkaillemme. Näemme seurantatilastoistamme, että testin tehneille on sattunut vähemmän vahinkoja kuin muille, Magnusson toteaa. Myös henkilöasiakkaiden palveluja on parannettu. Jonkin aikaa sitten lanseerattiin If Tracker, veneisiin asennettava GPS- ja GSM-pohjainen hälytysjärjestelmä, jonka avulla varastettu vene pystytään löytämään nopeasti. Lisäksi Ifin Internet-sivuilta löytyy paljon henkilöasiakkaille tarkoitettua riskienhallintamateriaalia. Ifin nykyinen yrityskulttuuri on olla paras riskien tuntija, Torbjörn Magnusson toteaa. Ulf Bäckman ulf.backman@if.se 4 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 5

4 Kuvapörssi Oy / Jupiterimages Suurin osa tulipalon uhreista on miehiä. Riskiryhmässä ovat myös iäkkäät ihmiset, joiden palokuolemat ovat huolestuttavasti lisääntyneet. Muita erityisryhmiä ovat mm. vammaiset, huumeiden käyttäjät ja alkoholistit, jotka eivät kykene toimimaan palotilanteessa tarkoituksenmukaisesti. Vastaavanlaista riskienhallintakulttuuria, jota on sovellettu omaisuusriskienhallinnassa yrityksissä ja teollisuudessa, ei ole sovellettu asumiseen, vaikka ihmisen arvoa ei voi verrata omaisuusarvoihin. Vastaava lähtökohta ja vaatimus asumisturvallisuudessa voisi olla: Asuintiloissa palo on saatava rajoitettua tai sammutettua eri toimenpitein (palovaroitin, automaattinen sammutuslaitteisto, sammutusvoimat, rakenteelliset ratkaisut) niin, ettei tappavien kaasujen muodostumista ja lieskahdusta pääse tapahtumaan ja että pelastautuminen palotilanteessa on mahdollista. pelastaa ihmishenkiä Palokuolematutkimuksissa on havaittu tietyt riskiryhmät, kuten ikääntyneet ihmiset ja hoitolaitosten asukkaat. Toisaalta miesten osuus on suuri. Joukossa on kuitenkin myös tavallisia perheitä. Syyt palokuolemiin ovat tiedossa ja myös keinot niiden vähentämiseksi. Palokuolemia voidaan merkittävästi vähentää. Teollisuus Sprinkleri Automaattinen sprinklerisammutusjärjestelmä kehitettiin 1860-luvulla tekstiiliteollisuudessa. Vähitellen siitä kehittyi välttämätön suojaus eri toimialojen tuotannollisiin ja kaupallisiin kohteisiin, joissa oli toistuvia palonalkuja, palokuormaa ja suuret palo-osastot. Tänä päivänä palokuolemat teollisuudessa ovatkin harvinaisia. Pohjoismaissa kuolee tulipaloissa paljon ihmisiä muihin teollistuneisiin maihin verrattuna. Viime vuosina Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on sattunut keskimäärin palokuolemaa miljoonaa asukasta kohti vuodessa. Suomessa vastaava määrä on 20 ja viime vuonna jopa 23, mikä lienee suurimpia lukuja Länsi-Euroopassa. Suurin vaaratekijä on palossa syntyvä savu. Työntekijöiden on yleensä mahdollista poistua rakennuksesta ajoissa palon sattuessa, mikäli paloilmaisimet ovat kunnossa ja poistumisjärjestelyt toimivat myös epänormaalissa valaistuksessa. Yleensä varsinkin suurteollisuuden tuotantotilat ja varastot ovat sprinklattuja, mikä lisää merkittävästi henkilöturvallisuutta. Riskienhallinta-ajattelu yrityksissä on pääsääntöisesti lähtenyt siitä, että palonkehitys on otettu huomioon suojaustasoa määritettäessä: jos arvioitu palonkehitys kohteessa on niin nopea, että sammutusvoimat eivät pysty paloa rajoittamaan tai sammuttamaan, kohde tulee varustaa automaattisella sammutuslaitoksella. Näin varsinainen lieskahdus eli palo-osaston kokonaissyttyminen ja siihen liittyvät omaisuus- ja henkilöriskit vältetään. Teollisuudessa on yleensä parempi suojaustaso kuin viranomaismääräykset edellyttävät. Asuintilat Kohtalokkaat palot sattuvat usein asuintiloissa. Uhrit kuolevat yleensä häkään ja myrkyllisiin savukaasuihin, mutta eivät liekkeihin tai kuumuuteen. Häkä on vaarallista, koska se on hajuton, mauton ja väritön kaasu. Myös palovammat voivat johtaa menehtymiseen. Kohtalokkaissa paloissa tyypillistä on huolimaton tulenkäsittely ja lieskahtaneiden palojen suuri osuus. Suuri osa uhreista on humalassa, ja lähes puolet palokuolemista tapahtuu keskiyön ja aamukahdeksan välillä. Tupakka on yleisin kuolemaan johtaneen palon sytyttäjä. Myös kynttilät aiheuttavat ajoittain paljon ihmishengen vaativia tulipaloja. Tulipalo alkaa usein myös sähkölaitteista, joita käytetään käyttöohjeiden vastaisesti tai esimerkiksi unohdetaan liesi päälle. Valtaosa palokuoleman aiheuttaneista tulipaloista syttyy omakotitaloissa ja pientaloissa. Asuinhuoneistossa palo kehittyy tappavaksi noin 2 3 minuutissa. Keinoja palokuolemien vähentämiseksi Pohjoismaissa on tehty tutkimuksia palokuolemista ja ohjelmia palokuolemien vähentämiseksi. Norjassa selvitettiin joitakin vuosia sitten palovaroittimien toimintaa ja vaikutusta palokuolemiin. Varoittimet ovat olleet siellä pakollisia jo vuodesta Skienissä ja Oslossa tehtyjen kartoitusten perusteella nähtiin, että tehokas valistus toimii, mutta ei kuitenkaan yksinään riitä. Tavoite nostaa palovaroittimien osuus yli 90 %:iin saattoi norjalaisten mukaan onnistua vain esimerkiksi nuohoojien tai isännöitsijöiden henkilökohtaisilla tarkistuskäynneillä asuntoihin. Suomessa, jossa tilanne on huonoin, on hallitustasolla käynnistetty toimenpideohjelma palokuolemien vähentämiseksi viidessä vuodessa murtoosaan nykyisestä. Mitä voimme tehdä nyt? Voimme jo nyt vaikuttaa paljon omaan turvallisuuteemme oikealla asennoitumisella ja käyttäytymisellä sekä käyttämällä erilaisia suojausmenetelmiä: Huolehdi paloturvallisuudesta. Jokainen voi käyttäytymisellään parantaa paloturvallisuutta niin, että palo ei syty ja uhkaavaa tilannetta ei synny. Avotulen käytössä tulee olla huolellinen, kynttilöitä ei pidä jättää valvomatta ja ne pitää myös sijoittaa niin, että ne eivät pääse sytyttämään palavia rakenteita ja tekstiilejä. Sähkölaitteita tulee käyttää käyttöohjeiden mukaisesti eikä esim. ylikuormittaa. Asuntoja tulee lämmittää turvallisesti: Tulta ei saa jättää valvomatta, peltejä ei If suosittelee asuntosprinklausta ja myöntää tuntuvan alennuksen sprinklerisääntöjen mukaan sprinklatun kodin tai asunnon palovakuutusmaksusta. pidä sulkea ennen kuin kaikki liekit ovat sammuneet ja hormit tulee nuohota säännöllisesti. Sähköllä toimivia lämmityslaitteita ei saa peittää. Lämmityslaitteissa ilmoitettuja turvaetäisyyksiä syttyviin materiaaleihin tulee noudattaa. Kaikkien asukkaiden on tunnettava kodin poistumisreitit tulipalotilanteessa ja osattava toimia oikein. Ollaan sitten kotona tai mökillä, aina on yhtä tärkeää, että kaikki tuntevat asunnon poistumisreitit. Jos normaalia poistumistietä ei voi käyttää, on jokaisen tiedettävä vaihtoehtoiset pelastautumisreitit, kuten muut ovet tai poistumistikkaat ikkunan tai parvekkeen kautta. Poistumisreitit on pidettävä esteettöminä. Kerrostalossa asukkaiden on tärkeää osata toimia turvallisesti tulipalon sattuessa. Palavasta asunnosta leviää herkästi paljon myrkyllistä savua porraskäytävään. Naapuriasukkaiden onkin turvallisinta pysytellä omassa asunnossaan ovet suljettuina. Kerrostalot on rakennettu niin, ettei palo pääse helposti leviämään asunnosta toiseen. Savuisen portaikon kautta ei saa pyrkiä ulos, sillä savu tainnuttaa nopeasti! Asuintiloissa tulee olla tarpeellinen määrä toimivia palovaroittimia; myös häkävaroittimia suositellaan. Palovaroittimet tulee pitää kunnossa mm. vaihtamalla paristot ajoittain ja testaamalla niiden toimintakyky. Kesämökeille ja muihin sellaisiin taloihin, joissa käytetään tulisijoja, suositellaan palovaroittimen lisäksi häkävaroitinta tai palovaroittimen ja häkävaroittimen yhdistelmää. Markkinoilla on jo verkkokäyttöisiä palovaroittimia, jotka on sähkökatkoksen varalta varustettu keskusyksikköön sijoitetulla varakäyntiakulla, jonka varaustilasta järjestelmä huolehtii automaattisesti. Yhden palovaroittimen toiminta saa aikaan hälytyksen myös muissa varoittimissa. Tällaiseen palovaroitinjärjestelmään voi kytkeä robottipuhelimen, joka soittaa määrättyyn numeroon. Järjestelmä kannattaa tehdä rakentamis- tai remontointivaiheessa, jolloin kullekin varoittimelle tehdään ainakin keskenään ketjutettu putkitus sekä ketjujen molemmista päistä putkitus sähkökeskukselle. Järjestelmän edut, luotettavuus ja helppo kunnossapito, ovat kiistattomia. Lieden voi varustaa kellokytkimel- 6 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007

5 Tämä artikkeli on jatkoa Risk Consulting -lehden numerossa 1/2006 julkaistulle artikkelille, jonka voit lukea Internetistä osoitteesta Domsjö Fabriker lä, jossa on ylikuumenemissuoja, tai ajastimella. Kun liesi kuumenee niin kuumaksi, että se voi sytyttää palon, kellokytkin katkaisee sähkönsyötön liedelle. Sähkölaite voidaan varustaa ns. palovahdilla. Se katkaisee televisiosta, pesukoneesta tai muusta sähkölaitteesta sähköt savuhälyttimen hälyttäessä. Asunto voidaan varustaa myös automaattisella sammutuslaitteistolla. Sprinklereiden eli automaattisten sammutuslaitteistojen käyttäminen asuinrakennuksissa on hyvin tehokas keino vähentää palokuolemia ja samalla omaisuusvahingot vähenevät. Palovaroittimet kannattaa pitää toimintakunnossa, sillä ne ovat halpa henkivakuutus. Niillä on pelastettu paljon ihmishenkiä, ja niiden käytön elvyttämisellä ja kehittämisellä säästetään lisää. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä. Teknisistä suojauskeinoista ratkaisevaan rooliin palokuolemien vähentämisessä on noussut asuntosprinklaus. Asuntosprinklaus Asuntosprinklausta on muun muassa USA:ssa kehitetty yli 25 vuotta, ja eräissä osissa maata kaikki asunnot sprinklataan. Myös Kanadassa hieman Helsinkiä suuremmassa Vancouverin kaupungissa kaikki uudet asunnot on jo vuodesta 1990 asti sprinklattu, ja vuonna 2005 jo 37 % kaikista asuintaloista oli sprinklattu. Tulokset ovat olleet vakuuttavia: Vancouverissa tulipaloissa kuoli 1970-luvun alkupuolella henkilöä vuosittain, mutta 2000-luvulle tultaessa palokuolemat ovat loppuneet käytännöllisesti katsoen kokonaan. Sprinklerin käyttö Pohjoismaissa ei asuintiloissa ole vielä kovin tavallista, mutta palvelutaloissa, erilaisissa hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja hotelleissa se on jo yleistä. Esimerkiksi Suomessa on palvelutaloja sprinklattu ahkerasti viimeaikoina, mutta yksityisasuntoja on sprinklattu vähän lukuun ottamatta 3 4 kerroksisia puutaloja, jotka on ollut pakko sprinklata. Nykytekniikka sopii asuntoihin: asennetaan nopeatoimisia sprinklereitä, jolloin lämpötilan noustessa tiettyyn pisteeseen sprinkleri laukeaa nopeasti, sammuttaa palon ja vesivahingot jäävät minimaalisiksi. Samalla myrkylliset palokaasut menevät lattiatasolle, jolloin ihmiset pääsevät poistumaan hyvin. Palokuolemat ja vakavat loukkaantumiset ovat merkittävästi vähentyneet sprinklatuissa asunnoissa: palokuolemista jää pois jopa % ja palovahingoista noin 90 %! Suomen Finanssialan Keskusliitto sai valmiiksi standardin CEA 4001 mukaiset asuntosprinklerisäännöt vuoden 2007 kesäkuussa. Alkuperäiseen verrattuna suomalaiseen versioon on kuitenkin tehty joitakin kansallisia lisäyksiä, joilla asuntosprinklauksen käyttöaluetta on laajennettu koskemaan myös esim. pienehköjä hotelleja, motelleja, lomakoteja ja terveyskeskusten vuodeosastoja. Myös muissa Pohjoismaissa on voimassa suunnilleen samansisältöiset asuntosprinklerisäännöt, jotka kaikki pohjautuvat NFPA 13 R -standardiin. Asuintiloihin asennettujen sprinklerien tarkoitus on havaita tulipalo ja sammuttaa se tai rajoittaa palo yhteen huoneeseen niin, että ihmiset voivat poistua turvallisesti rakennuksesta. Sprinklerisäännöissä ei aseteta asuinrakennuksen vesijärjestelmälle samanlaisia vaatimuksia kuin teollisuuskiinteistöille. Uudet säännöt mahdollistavat asuinhuoneistojen sammutuslaitteistojen kustannustehokkaan asentamisen. Uudisrakennuksessa, myös pientalossa, sprinklerin osuus rakennuskustannuksista on vain 1 3 %, saman verran kuin esim. asuntoon asennettava parketti maksaa. Sprinklerilaitteisto voidaan asentaa asuntoon myös jälkikäteen. If suosittelee asuntosprinklausta ja myöntää tuntuvan alennuksen riippuen maasta ja kohteesta sprinklerisääntöjen mukaan sprinklatun kodin tai asunnon palovakuutusmaksusta. Pentti Kautto pentti.kautto@inspecta.fi Johtava asiantuntija, Inspecta Ari Ahonen ari.ahonen@fi.fi Örnsköldsvikissä sijaitseva Domsjö Fabriker on kehittynyt perinteisestä selluloosatehtaasta biojalostamoksi, jossa harjoitetaan pitkälle kehitettyä puukemiaa. Tällä hetkellä jalostamo panostaa suuriin kehityshankkeisiin, jotka edellyttävät noin puolen miljardin kruunun investointeja. Investointihankkeita on kaiken kaikkiaan yhdeksän, joista suurin on kahden kuivurin hankkiminen lignosulfonaatin kuivausta varten. Investointeihin sisältyy paljon muutakin kuin kemiallisten prosessien kehittelyä, esimerkiksi työntekijöiden jatkokoulutusta sekä turva- ja turvallisuuskysymyksiin liittyvää kehitystyötä, joihin Domsjö Fabriker panostaa täysillä. Henkilöstön kehittämiseen sisältyy muun muassa kaikkien turvallisuusvastaavien palontorjuntakoulutus. Koska palontorjunta on osa yrityksemme järjestelmällistä työympäristötyötä, turvallisuusvastaavien pitää opetella tunnistamaan paloriskit, Domsjö Fabrikerin työsuojelu- ja turvallisuuspäällikkö Christer Larsson kertoo. Palontorjuntakoulutuksesta vastaa Örnsköldsvikin pelastuslaitos. Lisäksi tehtaassa työskentelee yksi pelastuslaitoksen työntekijä puolipäiväisesti. Raportointiohjelma seuraa ja valvoo Domsjö Fabriker välttää vahinkoja korkean turvatason avulla Domsjön järjestelmällisen työympäristötyön toimintaohjelman kehittely jatkuu edelleen. Ohjelmasta käytetään talon sisällä nimeä Samba. Raportoitujen onnettomuuksien ja tapahtumien seurannan parantamiseksi on muun muassa hankittu web-pohjainen Flexite-ohjelma, jonka avulla käsitellään kaikenlaiset poikkeamat. Järjestelmä antaa hyvän yleiskuvan kaikkien vahinkoraporttien käsittelystä. Flexiteä pystytään hyödyntämään myös tuotannon seurannassa, kun tuotantopoikkeamaraportit syötetään tietokantaan ja niistä luodaan uusi tilasto. Työympäristö- ja palontorjuntaraportointi tehdään Flexitellä, Christer Larsson kertoo. Tämä tarkoittaa sitä, että heti kun poikkeamasta raportoidaan, tieto lähetetään asianomaisille ja vastuuhenkilöille sähköpostitse. Vastuuhenkilö laatii toimintasuunnitelman ja määrittelee toimenpiteiden aikataulun. Ohjelma valvoo toimintasuunnitelman edistymistä ja lähettää muistutuksia sähköpostitse. Poikkeamaraporttia ei voi arkistoida, ennen kuin vastuuhenkilö on vahvistanut, että kaikki toimenpiteet on suoritettu. Ohjelma laatii tilastoja, joista vastuuhenkilöt voivat seurata koko ajan, että työympäristö- ja palontorjuntatyötä tehdään jatkuvasti ja järjestelmällisesti. Osana näitä investointeja Domsjö Fabriker ottaa käyttöön myös entistä paremman palohälytysjärjestelmän, Christer Larsson kertoo. Meille asennetaan markkinoiden nykyaikaisin hälytysjärjestelmä. Tiivistä yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa Ifin riski-insinööri Anders Tjärnberg on seurannut Domsjö Fabrikerin kehitystä monen vuoden ajan ja on mukana ryhmässä, joka tarkastaa vuosittain Domsjön tehtaan Örnsköldsvikissä vakuuttamisen näkökulmasta. Hän toteaa, että jatkuva parannus- ja muutostyö viimeksi kuluneiden seitsemän, kahdeksan vuoden aikana on toiminut erittäin hyvin. Erinomaista Domsjön turvallisuustyössä on ollut erityisesti halu havaita kaikki sattumat, onnettomuuden uhat, poikkeamat ja onnettomuudet ja hoitaa ne ammattimaisesti ja tehokkaasti, Tjärnberg toteaa. Ainutlaatuista Domsjön toiminnassa on tiivis yhteistyö Örnsköldsvikin pelastuslaitoksen kanssa. Yhteistyön tuloksena sekä yrityksen turvallisuustaso että riskitietoisuus ovat parantuneet. Tehtaalla on myös teollisuuspalokunta, mikä luonnollisesti lisää aktiivista riskiajattelua. Ammattimaista riskienhallintatyötä Anders Tjärnberg painottaa myös yritysjohdon sitoutumista ja mielenkiintoa turvallisuus- ja ympäristökysymyksiin. Domsjön tehtailla tehdään myös ammattimaista riskienhallintatyötä, mikä on auttanut suuresti hyvän turvallisuuskulttuurin luomisessa. Turvallisuusajattelusta on tullut luonnollinen osa yrityksen päivittäistä toimintaa. Kaikissa projekteissa, ostoissa jne. otetaan aina huomioon turvallisuuskysymykset, ja myös kaikki tehtaalla työskentelevät urakoitsijat ovat käyneet läpi perusteellisen turvallisuuskoulutuksen. Korkean turvatason ylläpitäminen on kallista, mutta rahaa säästyy paljon, kun vältytään vahingoilta ja työntekijöiden sairauslomilta. Yhtiön johto on päättänyt investoida turvallisuuteen ja on todistettavasti tehnyt oikean päätöksen. Anders Tjärnberg näkee tehtaan turvallisuusorganisaatiossa yhden heikkouden. Se on osittain henkilöihin sitoutunutta. Muutama tulisielu hoitaa suuren osan turvatyöstä, ja kun nämä henkilöt eivät ole paikalla, organisaatiosta tulee haavoittuva. Olen havainnut, että tätä henkilöriippuvuutta yritetään onneksi vähentää, Tjärnberg toteaa. Tähän työhön liittyy myös järjestelmällisen ympäristötyön edelleen kehittäminen muun muassa investoimalla Flexite-ohjelmaan. Biojalostamossa puuraaka-ainetta ja tuotantoresursseja käytetään tehokkaasti hyväksi, ja toiminta on ympäristöystävällistä. Puuraakaaineen osista selluloosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä valmistetaan erikoisselluloosaa, etanolia ja lignosulfonaattia. Domsjön tehtailla tuotetaan lisäksi energiaa, hartsiöljyä, lannoitteita, hiilihappoa ja metaanikaasua. Täydentäviä tuotteita tulee koko ajan lisää biojalostamon kehityksen myötä. Anders Kumm anders.kumm@if.se 8 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007

6 Kuvapörssi Oy / Jupiterimages Riskienhallintajohtaja on monitaituri Riskienhallintajohtaja on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisissa yrityksissä. Hän vastaa yhä laajemmasta tehtäväkentästä, jonka painopiste on siirtymässä vahinkoriskeistä liiketoimintariskeihin. Ammattikunnan merkittävimmäksi haasteeksi koetaan riskienhallinnan kytkeminen osaksi johtamisjärjestelmää ja liiketoimintaprosesseja. Siinä onnistuakseen riskienhallintajohtajan täytyy ensin saada linjajohto vakuuttuneeksi riskienhallinnan tärkeydestä. Kokonaisvaltaisen riskienhallinnan toimintatapojen yleistymisen myötä on kasvanut uusi riskienhallintajohtajien ammattikunta. Tämän ammattikunnan kehittyvään tehtäväkuvaan ja kokemiin haasteisiin haettiin näkemyksiä Ernst & Youngin viime keväänä yhteistyössä Suomen riskienhallintayhdistyksen kanssa toteuttamasta kyselytutkimuksesta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat riskienhallinta-ammattilaiset suomalaisissa yrityksissä ja yhteisöissä. Riskienhallintajohtajien ammattikun- nassa silmiinpistävä piirre on, kuinka monesta erilaisesta tehtävästä riskienhallintatyöhön on tultu (kuva 1). Tämä johtunee toisaalta siitä että koko ammatti on melko uusi ja toisaalta siitä, että riskienhallinnan tehtäväkenttä kokonaisuudessaan on varsin laaja ja sivuaa monia erilaisia osa-alueita. Kaiken kaikkiaan kyselyyn vastanneet riskienhallinta-ammattilaiset edustivat 15:a erilaista koulutus- ja kokemustaustaa. Asiaa kysyttäessä vain 17 % vastaajista ilmoitti koulutus- ja kokemustaustansa liittyvän nimenomaan riskienhallintaan. Valtaosa, yli 80 %, on siis siirtynyt riskienhallintatyöhön joltakin muulta alueelta, joista yleisin on vakuutustoimi. Muita tavallisia taustoja ovat yritysturvallisuus, laskenta ja rahoitus. Riskienhallinnalla haetaan varmuutta Organisaation riskienhallinnalle asettamat tavoitteet muodostavat tärkeän lähtökohdan riskienhallintajohtajan työlle (kuva 2). Tutkimukseen osallistuneiden organisaatioiden yleisin riskienhallinnalle asetettu päämäärä on tavoitteiden saavuttamisen varmistaminen, jonka tunnisti kolme neljäsosaa vastaajista. Tämä tavoitteiden asetanta heijastaa kokonaisvaltaisen riskienhallinnan ajattelua, jonka mukaan riskejä ovat kaikki tekijät, jotka voivat hankaloittaa liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamista edustivatpa ne mitä riskilajia tahansa. Muut yleisimmin asetetut tavoitteet liittyvät riskitietoisuuden ja -johtamisen parantamiseen organisaatiossa, vahinkojen ennaltaehkäisyyn sekä liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen. Sen sijaan talouteen ja rahoitukseen liittyviä päämääriä, kuten tuloksen tai kassavirran vaihtelun vähentäminen tai tulosennusteiden saavuttamisen varmistaminen, asetetaan vain harvoin. Yritystalouden ja rahoituksen oppeja ei siis näytetä sovellettavan merkittävissä määrin käytännön riskienhallintatyössä. Tämä siitäkin huolimatta, että yritystalous ja rahoitus ovat melko vahvasti edustettuina riskienhallinta-ammattilaisten taustoissa ja riskienhallintajohtaja useimmiten raportoi juuri talousjohtajalle. Riskienhallintajohtaja on monessa mukana. Tavoitteiden saavuttamiseksi hänen tulee työskennellä hyvin laajan riskikentän parissa, joka kattaa niin fyysisiä kuin aineettomia, teknisiä kuin kaupallisia sekä sisäisiä kuin ulkoisiakin riskejä. Tämä ei tosin tarkoita, että riskienhallintajohtaja vastaisi kaikkien näiden riskien hallinnasta; vakiintuneen mallin mukaan riskienhallintatoiminto toimii ensisijaisesti koordinaattorina ja sisäisenä konsulttina liiketoimintayksikköjen johtajille, joille vastuu riskien hallinnasta varsinaisesti kuuluu. Tutkimustulosten perusteella on selvästi yleisempää, että riskienhallintajohtaja osallistuu riskienhallinnan kehittämiseen ja koordinointiin kuin että hän itse kokonaan vastaa siitä. Ainoastaan vahinkoriskit ovat sellainen riskilaji, jonka hallinnan kehittämisestä riskienhallintajohtaja näyttää vastaavan useammin kuin muut. Vahinkoriskien arvioitiinkin olevan se riskilaji, johon riskienhallintajohtaja käyttää eniten aikaa tänä päivänä (kuva 3). Vahinkoriskit edustavat riskienhallintajohtajien perinteistä tehtäväkenttää, samoin kuin turvallisuusriskit, jotka myös vievät paljon riskienhallintajohtajien aikaa. Tehtäväkentässä on myös tapahtunut muutoksia, sillä perinteisten riskien rinnalle ovat tulleet myös markkinoihin, asiakkaisiin ja kilpailijoihin sekä toimitusketjuun liittyvät riskit. Strategiset riskit korostuvat Tulevaisuudessa samansuuntainen muutos näyttää vielä vahvistuvan. Kysyttäessä, mihin riskilajeihin riskienhallintajohtajan arvioidaan panostavan eniten seuraavan kolmen vuoden aikana, selvästi ylitse muiden nousivat markkinoihin, asiakkaisiin ja kilpailijoihin sekä kumppanuuksiin ja verkostoihin liittyvät riskit. Tulevaisuuden riskienhallintatyön painopiste näyttäisi siis olevan ennen kaikkea liiketoiminnan strategisissa riskeissä, joihin riskienhallintajohtajan tehtävä- Kuva 1. Kuva 2. Kuva IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

7 Kuva 1. kenttä ei perinteisesti ole ulottunut. Vain harva vastaaja arvioi, että vahinkoriskit kuuluisivat jatkossa niihin riskeihin, joiden hallintaan tulisi panostaa eniten. Myös turvallisuuteen sekä taloudelliseen raportointiin liittyvien riskien arvioidaan tulevaisuudessa vaativan nykyistä vähemmän huomiota. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä riskit tulisivat häviämään. Pikemmin on kyse siitä, että näi- Kuva 4. Kuva 5. den riskien hallintaan on jo panostettu niin paljon, että ne vaativat jatkossa suhteellisesti vähemmän huomiota. Riskienhallintaan liittyvistä tehtävistä riskienhallintajohtajat vastaavat ennen kaikkea riskienhallinnan periaatteiden, raportointikäytäntöjen ja työkalujen kehittämisestä sekä vakuutuksista (kuva 4). Sen sijaan vain joka neljäs riskienhallintajohtaja vastaa riskien tunnistamisesta ja arvioinnista. Tämä tehtävä kuuluukin ensi kädessä riskien omistajille, joiden pitäisi löytyä liiketoimintajohdon piiristä. Riskienhallintatoiminnon on toisaalta hyvä osallistua riskien arviointiin ja tuoda siihen tarvittavia menetelmiä ja työkaluja. Lähes 40 % vastaajista ilmoittaa kuitenkin, että investointien riskiarvioinnit suoritetaan ilman riskienhallintajohtajan osallistumista. Yritysjärjestelyiden riskiarvioinneissa riskienhallintajohtaja on sen sijaan hieman useammin mukana. Haasteena riskienhallinnan vieminen liiketoimintayksiköihin Riskienhallintajohtajien suurimmat haasteet liittyvät riskienhallinnan käyttöönottoon organisaatiossa (kuva 5). Peräti 80 % vastaajista koki haasteekseen riskienhallinnan integroinnin osaksi johtamisjärjestelmää ja liiketoimintaprosesseja. Riskienhallinnan myyminen ja hyödyn osoittaminen linjajohdolle ja liiketoimintayksiköille nousi kyselyssä toiseksi merkittävimmäksi haasteeksi. Kolmasosa vastaajista koki myös määriteltyjen toimintatapojen ylläpitämisen organisaatiossa merkittäväksi haasteeksi. Nämä kolme asiaa liittyvät tiiviisti toisiinsa. Jotta riskienhallinnan toimintoja pystyttäisiin ylläpitämään organisaatiossa, on välttämätöntä, että riskienhallinta saadaan integroitua käytännön johtamiseen sekä prosesseihin ja sen tuoma hyöty osoitettua liiketoimintayksiköille. Riskienhallinnan myyminen ylimmälle johdolle sen sijaan näyttää olevan pienempi haaste. Merkittävimmät haasteet ylimmän johdon kanssa kommunikoitaessa liittyvät johdon odotusten ymmärtämiseen ja tavoitteiden tarkentamiseen sekä ylimmän johdon odotuksiin vastaamiseen, eli riskienhallinnan toimivuuden osoittamiseen johdolle ja hallitukselle. Yritysten toimintaympäristö muuttuu ja kehittyy vauhdilla ja totuttujen riskien rinnalle nousee uusia ilmiöitä, joita on kyettävä ymmärtämään ja hallitsemaan. Riskiuniversumi laajenee jatkuvasti, joten riskienhallintajohtajan haasteet tuskin tästä vähenevät. Toisaalta sama kehitys pitänee huolen myös siitä, että riskienhallintajohtajan palvelut ovat tulevaisuudessa yhä kysytympiä. Fredrik Åström Fredrik.Astrom@fi.ey.com Johtavana konsultti Ernst & Youngin Liikkeenjohdon neuvontapalvelut -yksikkö Öljytäytteiset Suurmuuntajat Kunnossapidon ja automaation merkitys muuntajavaurioiden ennaltaehkäisyssä Pohjoismaiden ja muun Euroopan suurmuuntajien keski-ikä nousee tulevina vuosina ja vuosikymmeninä selvästi. Asiantuntevalla seurannalla, korkeatasoisella suojausautomatiikalla ja riittävän aikaisella perushuollolla laitteiden käyttöä voidaan kuitenkin jatkaa turvallisesti ja poistaa yliikäiset laitteet hallitusti käytöstä. Öljytäytteisten muuntajien historia alkaa jo sadan vuoden takaa. Vuosikymmenien aikana on kehitetty vaihtoehtoisia muuntajatyyppejä, mutta öljytäytteisten muuntajien elinkaari näyttää jatkuvan vielä pitkälle tulevaisuuteen. Suurmuuntajat, joiksi luetaan yläjännitepuoleltaan yli 100 kv muuntajat, ovat välttämätömiä kehittyneen yhteiskunnan häiriöttömälle toiminnalle. Säh- 12 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

8 köntuotantolaitoksen yhteydessä suurmuuntaja korottaa generaattorin jännitteen korkeajännitteeksi kantaverkossa tapahtuvaa sähkön siirtoa varten. Kantaverkon jännite täytyy uudelleen muuntaa alempaan jännitteeseen, jotta sähköenergiaa voitaisiin hyödyntää sen lukuisissa eri käyttökohteissa. Öljytäytteiset suurmuuntajat, joissa eristeenä käytettävää öljyä voi olla kymmeniä kuutioita, osataan jo nykypäivänä sijoittaa paloturvallisesti ja ne varustetaan useasti myös automaattisella sammutusjärjestelmällä. Tämä estää palon leviämisen muuntajatilan ulkopuolelle, vaikka itse muuntaja tuhoutuisikin palossa. Tällöin öljytäytteinen korkeajännitemuuntaja on kilpailukykyinen valinta paloturvallisempiin, mutta kalliimpiin vaihtoehtoihin verrattuna. Kuitenkin myös vain muuntajaan rajoittuvan vahingon seuraukset ovat niin kalliita, että ne tulee estää aktiivisen kunnossapidon ja nykyaikaisen automatiikan avulla. International Association of Engineering Insurers (IMIA) esitti vuonna 2003 tutkimuksen, jossa analysoitiin IMIA:n jäsenmaissa tapahtuneita muuntajavaurioita. Vuosina vaurioita oli yhteensä 94 kappaletta. Esinevahingon kokonaismäärä oli 150 M, eli keskimäärin 1,6 M /vahinko. Keskeytyksestä johtuva kokonaisvahinkomäärä oli 114 M eli keskimäärin 1,2 M / vahinko. Keskeytysvahingoissa on yksi yli 80 M vahinko voimalaitoksen muuntajan tuhouduttua. Tämä yksittäinen vahinko nostaa keskimääräisen keskeytysvahingon arvon lähes nelinkertaiseksi. Muuntajan iän vaikutus vaurioitumistodennäköisyyteen Edellä mainitun IMIA:n tutkimuksen 94 vauriota on jaoteltu taulukkoon 1 muuntajan iän mukaan. Vaurioista 26 on kohdistunut yli 20 vuotta vanhoihin muuntajiin. Muuntajissa, joiden ikää ei tiedetä, vaurioita tapahtui 35 kappaletta. Ilmeisesti suurin osa näistä muuntajista on todella vanhoja, koska edes valmistusvuosi ei ole ollut tiedossa. IMIA:n aikaisempi tutkimus vuodelta 1996 ja muut alalla tehdyt tutkimukset antavat samansuuntaisia tuloksia. Yli 20 vuotta vanhempien muuntajien vauriotodennäköisyys kasvaa selvästi. Taulukko 1. Vaurioiden jakautuminen muuntajan iän mukaan (IMIA selvitys 2003) Ikä vaurioajankohtana Vaurioiden lukumäärä 0 5 vuotta vuotta vuotta vuotta vuotta 10 Yli 25 vuotta 16 Ikä tuntematon 35 Öljymuuntaja koostuu terässäiliöstä, joka sisältää käämitykset ja muuntajasydämen. Käämit on muuntajan valmistusvaiheessa päällystetty paperi- ja prespaanieristeellä. Terässäiliö on täynnä muuntajaöljyä ja se kyllästää eristepaperin, jolloin paperin ja öljyn yhdistelmä ja prespaani muodostavat tarvittavan sähköisen eristyksen. Jotta muuntaja toimisi moitteettomasti vähintään 30 vuotta ja muuntajan elinikää voitaisiin arvioida, on muuntajaöljyn ja eristepaperin ominaisuudet pidettävä tietyllä tasolla. Muuntajan normaalin käytön aikana öljy ja eristepaperi vanhenevat ja jossakin vaiheessa ne eivät enää selviä tehtävästään sähkönlujuuden ja mekaanisen lujuuden osalta. Vauriotietokannoista voidaan selvästi havaita, että muuntajien vauriot johtuvat usein muuntajan sisällä syntyvistä eristevioista. Vanhenemisilmiön seuranta on siis välttämätöntä, jotta luotettavaa tietoa mahdollisesta syntyvästä viasta saataisiin varhaisessa vaiheessa. Luotettavin tapa tähän on ottaa muuntajaöljystä öljynäyte ja suorittaa tälle ns. vikakaasuanalyysi. Muuntajaöljyyn syntyy tiettyjä kaasuja muuntajan iän, mutta myös erilaisten ylikuormitustilanteiden, osittaispurkauksien, valokaari-ilmiöiden ym. seurauksena. Yleensä ensimmäisiä merkkejä vikaantumisesta on vetytason (H 2 ) ja hiilimonoksiditason (CO) nousut. Laajassa kaasuanalyysissä tutkitaan myös happi- (O 2 ), typpi- (N 2 ), metaani- (CH 4 ), etaani- (C 2 H 6 ), etyleeni- (C 2 H 4 ), asetyleeni- (C 2 H 2 ) ja hiilidioksidi- (CO 2 )pitoisuudet. Vikakaasuanalyysien taajuus ja tulosten tulkinta Laboratoriossa tehtävä Vikakaasuanalyysi olisi tehtävä vähintään kerran vuodessa ja saatuja tuloksia tulisi verrata aikaisempiin tuloksiin, jotta hitaastikin kehittyvät viat saataisiin selville. Uuden muuntajan takuuaikana olisi muuntajan ostajalle eduksi noudattaa tihennettyä näytteenottoa (ennen käyttöönottoa ja 1 kk, 3 kk ja 6 kk kuluttua käyttöönotosta sekä takuuajan lopussa). Myös pienemmille jakelumuuntajille olisi tehtävä vikakaasuanalyysi, mikäli ne sijaitsevat kriittisessä paikassa. Tällöin voidaan käyttää myös kannettavaa analysaattoria ja mikäli tässä saatu tulos ei ole täysin puhdas, laajempi analyysi suoritetaan laboratoriossa. Kaasuanalyysitulosten tulkinta perustuu IEC-standardiin vuodelta Vikatyyppien perusteella öljynäytteen kaasuanalyysitulosten tyypillisimmät kaasut eri vikatapauksissa ovat: Vikatyyppi Osittaispurkaukset Valokaari Lämpövika (lämpenevä liitos tai muu vastaava) Paperieristeen hajoaminen Kaasu vety asetyleeni hiilivedyt, kuten metaani, etyleeni, etaani hiilimonoksidi, hiilidioksidi, furfuraali Viime vuosina markkinoille on tullut myös sähköasemaolosuhteisiin soveltuvia jatkuvatoimisia kaasuanalysaattoreita, jotka asennetaan kiinteästi valvottavaan muuntajaan. Näitä on asennettu kantaverkkojen ylimmän jännitteen suurmuuntajiin ja suurten voimalaitosten generaattorien muuntajiin, joissa aiheutuvat muuntajavahingot halutaan erityisesti estää. Suurmuuntajan suojausautomatiikka Suurmuuntajassa on normaalisti tiettyjä mittauksia ja releitä, jotka antavat hälytyksen mahdollisessa häiriötilanteessa ja mahdollisesti kytkevät muuntajan irti jännitteellisestä verkosta. Näitä suojamittauksia ovat mm.: - ylijännite - ylivirta - erovirta - öljyn lämpötila - kaasuilmaisin eli Bucholz rele Kuva 2. Valokaaressa syntyvät lämpötilat ovat erittäin korkeita (3 000 C) ja ne voivat kaasuunnuttaa mm. metalliosat ja syntyvän kuumuuden seurauksena sytyttää palavat materiaalit tuleen. Suojareleet tulisi koestaa vähintään 3 vuoden välein, jotta voitaisiin varmistua niiden toiminnasta häiriötilanteessa. Mikäli suojausautomatiikka ei toimi häiriötilanteessa, seurauksena voi olla muuntajan ja muiden laitteiden rikkoutuminen ja tulipalo. Laitteiden tuhoutuminen ja tulipalo voi levitä laajallekin sähköverkossa, jos oikosulun seurauksena syntynyt valokaari pääsee etenemään toimimattomasta suojauksesta johtuen sähköaseman eri osiin (Kuva 1). Valokaaressa syntyvät lämpötilat ovat erittäin korkeita (3 000 C) ja ne voivat kaasuunnuttaa mm. metalliosat (Kuva 2) ja syntyvän kuumuuden seurauksena sytyttää palavat materiaalit tuleen. Vahinkoja voi syntyä myös sähköverkkoon kytkeytyneiden sähkönkäyttäjien omaisuudelle. Toimimaton suojausautomatiikka lisää aina vakavien henkilövahinkojen todennäköisyyttä merkittävästi. Suurmuuntajien perushuollot Suurmuuntajan luotettavuutta voidaan parantaa ja elinkaarta pidentää suorittamalla muuntajalle vuoden iässä perushuolto. Muuntajan oikosulkulujuus saadaan palautettua alkuperäiselle tasolle kiristämällä käytön aikana löystyneet käämit ja muut aktiiviosan tukirakenteet. Sydämen ja käämien mahdollisesti kärsimät käytönaikaiset vauriot korjataan ja sisäisten johdotusten johdinliitokset tarkistetaan. Muuntajaan pääsee ympäristöstä aina kosteutta, jos se ei ole hermeettistä mallia. Muuntajaöljyn tilavuus vaihtelee lämpötilan vaihtelun seurauksena ja muuntaja ns. hengittää ulkoilmaa sisään ja ulos. Ilmassa oleva kosteus liukenee muunta- Toimenpiteet suurmuuntajien riskienhallinnassa 1) Huolehdi henkilöturvallisuudesta siten, että vain välttämätön sähköalan kunnossapitohenkilöstö pääsee sähkötiloihin. 2) Suunnittele muuntajan paikka ja etäisyydet muihin rakenteisiin siten, että mahdollinen palo rajoittuu muuntajaan. Jos näin ei ole, niin huolehdi, että muuntajatila on rakenteeltaan paloa kestävä. 3) Ota lähtökohdaksi, että muuntaja suojataan aina automaattisella sammutusjärjestelmällä. 4) Tee muuntajatilan säännöllinen tarkastus useamman kerran vuoden aikana ja varmista muuntajatilan siisteys, mahdolliset vuodot, ympäristön aiheuttamat vaaratekijät (kuten kasvillisuus ja eläimet) ja tarkasta muuntajan lämpötilaan kosteudenpoistoon ym. liittyvät tekijät. 5) Tee korkealaatuinen vikakaasuanalyysi kerran vuodessa ja vertaa tuloksia aiempiin vastaaviin tietoihin. 6) Koesta suojareleistys vähintään kolmen vuoden välein. 7) Tee muuntajalle perushuolto riittävän ajoissa, jos et suunnittele muuntajan vaihtoa uuteen. 8) Mieti vaihtoehtoja perinteiselle öljymuuntajalle, kuten paloturvallisempien erikoisöljyjen käyttöä tai kuivamuuntajaa turvallisuuden parantamiseksi. jaöljyyn ja kulkeutuu sen mukana eristepaperiin. Kostea eristepaperin selluloosa alkaa hajota kosteuden seurauksena. Kuivaamalla paperieriste perushuollossa tätä ilmiötä voidaan hidastaa merkittäväsi. Muuntajaöljy likaantuu käytön aikana ja sen ominaisuudet heikkenevät. Siksi öljylle tehdään perushuollossa tyhjiökäsittely ja suodatus, jolloin öljyn ikääntymistä hidastetaan ja sen jäähdytyskykyä parannetaan. Lisäksi perushuollossa tarkistetaan läpiviennit, uusitaan tiivisteet, kunnostetaan suojalaitteet, täydennetään muuntajan suojausta ym. Tehdyt toimenpiteet dokumentoidaan huolletun muuntajan tulevaisuuden seurantaa varten. VILLE VALTA ville.valta@if.fi 14 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

9 Pakkaaminen tärkeä osa tavaran kuljetusta Kun tuote toimitetaan asiakkaalle, se pitää yleensä jollakin tavalla suojata ja pakata, jotta se kestäisi kuljetuksen rasitukset. Pakkaamisesta huolehtii pääsääntöisesti tavaran lähettäjä. Aiemmin pakkausvelvollisuus voitiin siirtää vastaanottajalle incoterms ex works (toimitettuna tehtaalla) -toimituslausekkeella. Nyttemmin sääntöä on muutettu siten, että velvollisuus on aina lähettäjällä. Lähettäjä on usein tuotteen valmistaja, jolla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa tuotteen asianmukaiseen pakkaamiseen ja varmistaa näin tuotteen toimitus perille vahingoittumattomana. Se miten tuote kannattaa pakata riippuu monista seikoista. Pakkaamiseen vaikuttavat mm. kuljetusmuoto ja matkan rasitukset. Lyhyelle matkalle ei kannata tehdä järeää pakkausta ja konttikuljetuksessa pakkaus voi olla kevyempi kuin monta käsittelykertaa sisältävä kuljetus. Lisäksi on huomioitava tuotteen vahingoittumisherkkyys, kuljetustapa sekä kuljetusketjun muut tekijät kuten reititys, maantieteelliset olosuhteet, kesto ja jopa vuodenaika. Vaikka pakkaamisen yksityiskohdat on jätetty pitkälti lähettäjän päätettäviksi, on pakkaukselle kuitenkin asetettu esim. kuljetusjuridiikassa selvät reunaehdot. Pakkauksen tulee kestää kuljetuksen rasitukset Kuvapörssi Oy / Jupiterimages Kuljetettavan tavaran pakkauksen tulee kestää kuljetusketjun aiheuttamat normaalit kuljetusrasitukset. Kuljetusrasituksia ovat iskujen ja kiihtyvyyksien ohella myös ilmaston aiheuttamat kosteus- ja lämpötilavaihtelut sekä biologiset rasitukset kuten homehtuminen ja muu bakteeritoiminta. Nämä saattavat olla kiusana esim. vaate- ja nahkatuotteiden sekä rehu- ja elintarvikkeiden toimituksissa. Kuljetuksessa olevan tavaran vahingoittuminen sen takia, ettei sitä ole asianmukaisesti pakattu, vapauttaa rahdinkuljettajan pääsääntöisesti korvausvastuusta. Myös tavaran vakuuttaja edellyttää, että tavara on asianmukaisesti pakattu. Kontti on hyvä kuljetusmuoto. Siinä tuote saadaan liikkumaan ovelta ovelle ilman että tuotetta ja sen pakkausta rasittaisivat välikäsittelyt. Mikäli tuote aiheuttaa puutteellisen pakkauksen vuoksi ympäristössään vahinkoa, voi tavaran lähettäjä joutua mittaviin vahingonkorvauksiin. Aivan erityisesti tämä seikka on otettava huomioon kuljetettaessa vaarallisia aineita. Suojaaminen ilmastolta on olennaista varsinkin silloin, kun tuotetta ei pakata. Suuret, ruostumattomasta teräksestä valmistetut painesäiliöt oli tarkoitus kuljettaa aluksen ruumatiloissa Euroopasta Pohjois-Amerikkaan. Lastauksen edetessä ruumatila aluksella kävi kuitenkin ahtaaksi ja säiliöt päätettiin sijoittaa aluksen sääkannelle. Asiasta sovittiin varustamon ja tuotteen valmistajan kanssa. Matkan jo alettua, alettiin kuitenkin epäillä säiliömateriaalin kestävyyttä: mikä vaikutus materiaaliin olisi kahden viikon merimatkan aikana teräksen pinnalle kertyvällä suolakerroksella? Kuin tilanteen aavistaen lähettäjä oli tällä kertaa suojannut säiliöiden pinnat korroosionestoaineella, vaikka toimenpidettä ei olisi tarvittu, jos säiliöt olisi kuljetettu ruumatiloissa. Ruostumaton teräs on materiaalina korroosiota kestävää. Pitkän merimatkan aikainen suolakylpy voi kuitenkin aiheuttaa teräsrakenteen heikkenemisen. Laivan saavuttua perille säiliöt huuhdeltiin heti makealla vedellä puhtaaksi meren suolasta. Tuotteen tulee kestää kuljetuksessa syntyvät kiihtyvyydet. Tämä tarkoittaa sitä, että laitteen rakenne ei saa pettää tai muuttua kuljetuksen aikana. Pienet esineet voidaan pakata iskuja vaimentaviin pehmikkeisiin, mutta isompien kohteiden rakennetta voidaan joutua tukemaan. Tyypillisiä esimerkkejä viimeksi mainituista ovat kuljetusponttoneilla hinattavat satamanosturit tai laivalohkot. Kuljetus saattaa kestää vuorokausia, ja vaikka kuljetukselle onkin asetettu sääja merenkäyntirajoitukset, koettelevat jatkuva nykiminen, heijaaminen ja iskut kuljetuskohdetta. Laivalohkon on sovittava määränpäässään paikalleen, joten matkan aikana tapahtunut muodonmuutos aiheuttaisi merkittävää hankaluutta laivaprojektin etenemiselle. Hyvä kuljetuskäsiteltävyys varmistaa onnistuneen kuljetuksen Kontti käsitetään omaksi kuljetuspakkaukseksi. Kun kyseessä on umpinainen kontti (Dry Cargo Container), rinnastetaan sinne lastattu lasti ruumalastiksi, vaikka kontti olisikin sijoitettu aluksen sääkannelle. Kontti on hyvä kuljetusmuoto ja siinä tuote saadaan liikkumaan ovelta ovelle ilman että tuotetta ja sen pakkausta rasittaisivat välikäsittelyt. Tavaraa tulee voida käsitellä trukeilla. Hyvä kuljetuskäsiteltävyys varmistaa lopulta onnistuneen kuljetuksen. Riittävän korkeat ja oikein kiinnitetyt aluspuut ovat yksi tärkeimmistä asioista. Pakkauksen kyljessä olevat trukin haarukoiden aiheuttamat vauriot kertovat kehnosta ahtaustyöstä, mutta antavat myös viitteitä siitä, että pakkauksen suunnittelussa on ollut jotain vialla. Erityisen ongelmallisia ovat pitkiin laatikoihin pakatut akselit, sylinterit ja rullatuotteet. Tällaisten tuotteiden lastaaminen 40 jalan konttiin ja sieltä ulos on melkoista taiturointia trukilla. Vahinkoja kuitenkin sattuu. Paperikoneen viira repeytyi trukin haarukan pistossa pakkauksen päädyn läpi. Ison dieselmoottorin kampiakseli vaurioitui pakkauksen pudottua trukkikäsittelyssä. Vahingot olisi ehkä vältetty, mikäli pakkaus olisi varustettu tukevalla päätylevyllä, josta käsin pitkä kolli olisi voitu työntää kontin sisään. Laatikon ulos saamiseksi, laatikkoa olisi voitu vetää ulos sen päissä olleista lenkeistä niin pitkälle, että käsittelyssä olisi voitu siirtyä nostoon joko vöillä tai trukin haarukoilla. Ratkaisut eivät useinkaan ole monimutkaisia. Vaaditaan kuitenkin pientä pohdintaa ja asettautumista kuljetusketjun seuraavan portaan mahdollisiin ongelmiin. Onnistunut kuljetus ja tyytyväinen asiakas kuljetusketjun päässä heijastuvat hyötyinä koko kuljetusketjulle ja ennen kaikkea tavaran toimittajalle. ILKKA KALPIO ilkka.kalpio@if.fi 16 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

10 VAPO Metsäteollisuudessa on tehty paljon työtä työturvallisuuden hyväksi. Vaikka tilanne on yleisesti parantunut, on hyvän turvallisuustason saavuttamiseen vielä matkaa. Yksittäiset esimerkit toimialalla osoittavat, että ns. nollatapaturmatasoon voidaan päästä. Haasteena on toimintakulttuurin ja -ympäristön muutos sellaiseksi, ettei tapaturmia satu. Tapaturmia ei tule hyväksyä, vaan ne voidaan määrätietoisella työllä estää. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomi on työturvallisuudessa varsinkin Ruotsia, mutta myös Saksaa jäljessä. Vuonna 2006 tapaturmia sattui Suomen paperiteollisuudessa tuhatta työntekijää kohti 38, Ruotsissa 16 ja Saksassa 32. Lukujen vertailukelpoisuuteen voivat jossain määrin vaikuttaa maiden erilaiset raportointikäytännöt. Paras vertailu syntyy, kun oman yrityksen tilastoja ja niiden kehitystä verrataan toimialaan ja koko maahan. Kansainvälisissä tilastoissa raportointikäytännöt ja sosiaaliturvan erot voivat aiheuttaa suuriakin heittoja. Kaiken kaikkiaan yli kolmen päivän poissaolon aiheuttaneet tapaturmat ovat sellu- ja paperiteollisuudessa EU:n alueella vähenemässä Ruotsia lukuun ottamatta. Ruotsissa arvioidaan tilastoihin päätyvän n. 55 % työtapaturmista. Mekaanisessa metsäteollisuudessa runsaasti tapaturmia Tapaturmat metsäteollisuudessa sa, johon luetaan erityisesti sahat ja vaneritehtaat sekä jatkojalostus, tapaturmia sattuu erittäin paljon. Ikääntyneille sattuu muita enemmän Sekä mekaanisessa että kemiallisessa metsäteollisuudessa sattuu tapaturmia muita enemmän yli 55-vuotiaille. Tämän ikäryhmän tapaturmien määrä on noussut tasaisesti ja samalla nuorten alle 20-vuotiaiden tapaturmien määrä on pysynyt Kemiallisessa metsäteollisuudessa eli massan ja paperin valmistuksessa sattuu tapaturmia suunnilleen yhtä paljon kuin Suomen teollisuudessa keskimäärin. Sen sijaan mekaanisessa metsäteollisuudesennallaan. Muiden ikäryhmien tapaturmien määrä on sen sijaan vuosien mittaan laskenut. Ikääntyvien ja kokeneiden työntekijöiden riskinä ovat työpaikan vaaroille sokeutuminen sekä työssä jaksaminen. Nuorilla työntekijöillä kokemattomuus on suuri riskitekijä. Vanhempaan ikäryhmään voidaan vaikuttaa jatkuvalla koulutuksella ja esimerkiksi työtehtävien kierrolla. Nuorten ja kokemattomien työntekijöiden opastus ja perehdytys ovat avainasemassa tapaturmien torjuntatyössä. Kuvaan 3 on listattu koko maan mekaanisen metsäteollisuuden tapaturmat sattumisvuoden mukaan ikäryhmittäin vuotiaiden ryhmät on yhdistetty ja niille on laskettu keskiarvo sekä vaihteluväli. Pitkän ajan trendi on näillä ryhmillä laskeva. Sellu- ja paperiteollisuudessa kehitys on samankaltainen. Miten metsäteollisuuden tapaturmat sattuvat? Metsätoimialan yleisimpiä tapaturmien syitä ovat liukastumiset ja kompastumiset. Tehokkain keino näitä vastaan on työpaikan siisteyden ja järjestyksen parantaminen. Tyypillisiä vaaranpaikkoja ovat myös käsityökalujen käyttö ja tehdasympäristössä työntekijän itsensä kolhiminen koneisiin tai laitteisiin ja rakenteisiin. Jälkimmäisiä tulisi pohtia jo suunnitteluvaiheessa, erityisesti silloin kun koneita modernisoidaan tai niihin asennetaan lisälaitteita. Kun tapaturma sattuu, se on usein vakava tai vakavahko. Metsätoimialalla tapaturma aiheuttaa selvästi useammin viikosta kahteen viikkoon kuin 4 6 päivää kestävän poissaolon. Tätä lyhyemmän poissaolon aiheuttavia tapaturmia sattuu kaikkein eniten. Täyskustannusvastuun vaikutus näkyy tilastoissa mekaanisessa metsäteollisuudessa 0 3 päivän poissaoloon johtaneiden tapaturmien lisääntymisenä verrattaessa vuosia 2004 ja Sellu- ja paperiteollisuudessa vastaavaa lisääntymistä ei ole havaittavissa. Vuonna 2005 sekä mekaanisessa että kemiallisessa metsäteollisuudessa vakavia (yli 30 pv poissaolo) tapaturmia aiheuttivat useimmiten suojaamattomat terät ja nielut. Tapaturmat sattuivat usein käynninaikaisen häiriötilan selvittelyn tai huoltotyön yhteydessä ja paperiteollisuudessa päänvientitilanteista. Myötävaikuttamassa oli joissakin tapauksissa kompastuminen tai horjahtaminen. Kompastumiset ja liukastumiset aiheuttivat muutenkin paljon tapaturmia. Tehtaan sisäisessä liikenteessä sattui vakavia tapaturmia. Useimmiten näissä tapauksissa trukki törmäsi seinään tai pilariin tai jalankulkija jäi trukin kolhaisemaksi. Massa- ja paperitehtaissa kuumat massa- tai lipeäroiskeet aiheuttivat pitkiä tapaturmaisia poissaoloja. Ulkopuolisen työvoiman käytön ei ole todettu lisäävän tapaturmien määrää, mutta se tuo uusia haasteita tiedon kululle ja yhteisistä toimintatavoista sopimiselle. Oman lisänsä yhteiselle työpaikalle antavat ulkopuoliset toimijat, jotka usein tuovat mukanaan ulkomaalaisia työntekijöitä. Tämä lisää huomioitavia asioita kuten ohjeistusten kieliversioita ja tulkkien tarvetta. Tulevaisuuden painopistealueita Vahinkotilastojen perusteella konelinjojen turvallisuutta on edelleen parannettava. Esimerkiksi analysoimalla vaaratilanteita ja tekemällä riskien arviointeja voidaan löytää vaaralliset paikat ja työtavat jo ennen kuin tapaturmia sattuu. Sisäinen liikenne tulisi kartoittaa ja erottaa jalankulkijoiden käyttämät reitit koneiden ajoväylistä. Tapaturmien vähentämiseksi on tärkeää myös ehkäistä katvealueiden syntyminen. Panostamalla hyvään johtamiseen sekä turvalliseen toimintatapaan ja -kulttuuriin voidaan estää tapatur- Kuva 1. Kuva 2. Kuva 3. mia ja toimia ennakoivasti turvallisuuden parantamiseksi. On tärkeää, että johto ja työntekijät yhdessä sitoutuvat näihin tavoitteisiin. Erityisesti mekaanisen metsäteollisuuden turvallisuuden parantaminen on tärkeä kehittämiskohde. Pekka Sarpila pekka.sarpila@if.fi 18 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

11 Captive-yhtiöt riskirahoituksen työkalu Captive-verbi tarkoittaa pitää vankina. Tämä soveltunee useimpiin captive-yhtiöihin, joiden päätarkoitus on pitää emoyhtiön riskit yhdessä paikassa ja samalla saada markkinoilta parhaat mahdolliset vakuutusehdot ottaen huomioon emoyhtiön riskiprofiili. Captive-yhtiöt eivät ole uusi ilmiö. Esimerkiksi I.C.I:n, Lufthansan ja Unileverin omien vakuutusyhtiöiden historia ulottuu aina 1920-luvulle saakka. Kiinnostus kokonaan omistettujen vakuutustytäryhtiöiden hyötyjä kohtaan kasvoi huomattavasti USA:ssa 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuo- lella. Riski-insinööri Fred Reiss huomasi vakuutustytäryhtiön edut: perustamalla vakuutustytäryhtiön amerikkalaiset yhtiöt saattoivat hallita vakuutuskustannuksensa paremmin kuin hyödyntämällä silloin käytettävissä olevia perinteisiä vakuutusmarkkinoita. Riskienhallintamenetelmien soveltaminen ja käyttöönotto olivat avainasemassa, kun pyrittiin pienentämään vahinkomenoja ja myös vakuutusmaksumenoja. Samalla luotiin uusia riskienhallintaorganisaatioita, ja konferensseissa, kuten USA:ssa järjestettävässä RIMS:ssa, näitä hyötyjä esiteltiin laajasti. Captive-yhtiön hyödyt Kun yrityksen talousjohtajaa lähestytään pääomapyynnöllä, jolla captive-yhtiö voitaisiin perustaa, hän haluaa luonnollisesti tietää, mitkä ovat perustettavan vakuutustytäryhtiön hyödyt. Vastaus riippuu siitä, minkälaisessa tilanteessa yritys on. Captive-yhtiöt ovat taas alkaneet ilmestyä riskienhallintapäälliköiden keinovalikoimaan. Aikaisemmin captive-yhtiöitä käytettiin, kun rakennettiin maailmanlaajuisia vakuutusohjelmia ja haluttiin säästää paikallisissa vakuutuskustannuksissa. Nykyisin kiinnostus näyttää perustuvan haluun luoda optimaalinen riskienrahoitusohjelma, jossa captiveyhtiötä käytetään yhtenä työkaluna, osana riskienrahoitusohjelman muuttuvaa strategiaa ja filosofiaa. Joka tapauksessa hyödyistä kertova luettelo sisältää seuraavia asioita: Captive-yhtiö on globaalien vakuutusratkaisujen luomisen ja hallinnan kulmakivi Suuria säästöjä voidaan usein saavuttaa keskittämällä kaikki ohjelmat yhdelle vakuutuksenantajalle. Seuraavassa vaiheessa captive-yhtiön omapidätys kattaa kaikki ne odotettavissa olevat vahingot (anticipated losses) jotka ylittävät ensivakuuttajan omapidätyksen. Captive-yhtiön jälleenvakuutuksen hoitaa sama vakuutusyhtiö tai vaihtoehtoisesti jälleenvakuuttajapaneeli riippuen siitä, kumpi soveltuu parhaiten kyseessä olevaan ratkaisuun. Kuvapörssi Oy / Jupiterimages la. Captive-yhtiöt voivat usein luoda uusia tuotteita. Ja jos sitoutuminen riskienhallintaan on taattu, captive-yhtiön omapidätyksen ylittävälle riskin osalle voidaan löytää jälleenvakuutusta ei-perinteisiltä markkinoilta. Suora yhteys jälleenvakuutusmarkkinoille Joissakin tapauksissa voi olla tehokkaampaa ottaa yhteyttä jälleenvakuutusmarkkinoihin oman vakuutustytäryhtiön kuin perinteisten vakuutusmarkkinoiden kautta. Moni captive-yhtiö erityisesti Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on perustettu, jotta luotaisiin suora yhteys erikoisvakuutuspooleihin kuten Yhdysvaltain TRIA:an tai Ison-Britannian Pool Re:hen. Vastaavanlaisia pooleja on useita ympäri maailman. Corporate Governance hyvä hallintotapa Captive-yhtiön perustaminen on aina ollut tapa luoda vankka prosessi, jossa vakuutusturvan hankinta ja riskienhallinta on voitu ottaa huomioon silloin, kun keskitetään erinäiset paikalliset vakuutukset ja laaditaan globaali ohjelma. Captive-yhtiö on tässä prosessissa osoittautunut oivalliseksi työkaluksi. Mahdollisuus luoda reservejä, mikä ei ole mahdollista muille kuin vakuutusyhtiöille Kauppayhtiöt voivat luoda verovähennyskelpoisia rahastoja tunnettuja ja laskettavissa olevia tappioita varten. Mutta vain vakuutusyhtiöt voivat luoda verovähennyskelpoisia rahastoja varauksia joissa määrä on tuntematon mutta arvioitu. Ja vielä tärkeämpää on, että rahastoja voidaan luoda myös silloin, kun tiedetään, että vahinkoja on sattunut, mutta niitä ei ole ilmoitettu. Tämä on erityisen olennaista vastuuvakuuttamisessa, ja nämä varaukset tunnetaan nimellä IBNR (Incurred But Not Reported). Mahdollisuus luoda verovähennyskelpoisia varauksia voi olla erityisen käyttökelpoinen, kun halutaan tasata voittoja ja tappioita, jotka liittyvät vakuutuskelpoisiin mutta myös ei-perinteisesti vakuututettavissa oleviin riskeihin. Ansaitsemattomat maksuvaraukset, erääntymättömät riskivaraukset ja voittopalkkiovaraukset voivat myös olla suureksi hyödyksi pitkän ajan rahoitussuunnittelussa. Pitkän tähtäimen riskienhallintatyötä Syyt, jotka liittyvät jokaisen yrityksen omaan tilanteeseen, on yleensä tun- Ei-perinteiset vakuutusratkaisut Jotkut riskit saattavat olla joko vaikeita tai mahdottomia vakuuttaa perinteisillä, markkinoilta saatavilla vakuutustuotteilnustettu captive-yhtiöiden tärkeimmiksi hyödyiksi. Tänä päivänä on kuitenkin muodostumassa holistinen tarkastelutapa, jossa käytetään captive-yhtiötä pitkän tähtäimen riskienhallintatyössä ja osana riskienrahoitusohjelmaa. Moni uusi idea monine vaihtoehtoineen on captive-toiminnassa nähnyt päivänvalon, riippuen emoyhtiön tarpeista ja filosofiasta. Seuraavassa esimerkkejä näistä ideoista: Riskienhallintasponsorointi Riskipalkinto Captive-yhtiön tuotot käytetään investoimalla riskienhallintaan ja vahingontorjuntamenetelmiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkisi sitä, että kustannetaan henkilökunnan koulutus tai hankitaan laitteita ja kalustoa kuten sprinklerilaitteita. Suosituin tapa kuitenkin lienee pyytää yksikköjä kehittämään sellainen suunnitelma, jossa esitetään miten rahaa voitaisiin käyttää vahinkojen estämiseen. Tämän jälkeen, ehdotukset tutkittuaan, captiveyhtiön johtokunta antaa palkinnon parhaalle suunnitelmalle vuosittain. Vähävahinkoisuusbonus Sen sijaan, että emoyhtiölle maksetaan osinkoja, captive-yhtiön tuotot käytetään vakuutettujen yksikköjen vähävahinkoisuusbonuksiin tulevan vuoden vakuutusmaksuissa. Tällöin suositaan riskienhallintaa ja vahingontorjuntaa paikallisella tasolla. Paikallisten yksiköiden talousjohdon näkökulmasta kustannusten vähentäminen on aina houkuttelevaa. Ja vakuutusmaksujen pienentäminen aiheuttaa myös vastaavan vakuutusmaksuverojen vähennyksen. Vakuutusmaksuverokysymys on kuitenkin monimutkainen, ja sitä on tutkittava perusteellisesti, ennen kuin tehdään asiaa koskevia päätöksiä. Vakuutusturva, jota ei muuten ole saatavilla Joillekin riskeille ei ole saatavissa perinteisiä vakuutustuotteita tai -ratkaisuja. Näin voi käydä silloin, kun vastaavia riskejä ei ole tarpeeksi, jolloin vakuutusyhtiön on vaikeata määritellä vakuutusten hintaa. Näissä tapauksissa captive-yhtiö voi auttaa kehittämällä räätälöidyn tuotteen, joka vastaa emoyhtiön tarpeita ja toivomuksia. Monivuotiset vakuutussopimukset Jos on odotettavissa, että vahinko sattuu vain kerran viidessä tai useammassa vuodessa, on hyödyllistä tehdä monivuotisia vakuutussopimuksia. Silloin usean vuoden vakuutusmaksuilla maksetaan vahingot, jotka tapahtuvat yhden vuoden aikana. Vaikka näitä ratkaisuja löytyy myös perinteisiltä markkinoilta, voi captive-yhtiö olla lähestymistavaltaan joustavampi täydentäessään perinteisten markkinoiden tarjontaa. Captive-yhtiöt ja Corporate Governance, hyvä hallintotapa Koska captive-yhtiön valvonta ja hallinta ovat sen hallituksen vastuulla, tämä antaa vankan mahdollisuuden hoitaa vakuutusturvan hankinta ja riskienhallintaprosessi. Tämä on osakkeenomistajien kannalta yhä tärkeämpää hyvän hallintotavan näkökulmasta. Väitetään, että monen viime aikoina perustetun captive-yhtiön olemassaolo liittyy Sarbanes Oxley -raportoinnin vaatimuksiin. Yksittäiset yritykset ovat huomanneet ja hyödyntäneet myös muita ideoita. If parantaa palvelujaan captive-yhtiöille FinnCap, Oy Finnish Captive & Risk Services Ltd, joka on If Vahinkovakuutusyhtiön 100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö, on auttanut erityisesti suomalaisia yrityksiä perustamaan captiveyhtiöitään ja operoimaan niitä yhdessä captive-management-yhtiöiden kanssa Guernseyllä, Man-saarella ja muissa vastaavissa paikoissa. Tässä FinnCap tekee läheistä yhteistyötä management-yhtiöiden kanssa. Yhdessä Aon Insurance Managersin kanssa FinnCapilla on takanaan lähes kahdenkymmenen vuoden historia tällaisesta yhteistyöstä. Lisäksi If on tehnyt strategisen päätöksen parantaa palvelujaan captive-yhtiöille. If auttaa niitä toimimaan tehokkaasti ja hyvin. On perustettu Captive Competence Centre. Yksi sen tehtävistä on kehittää ratkaisuja, joiden avulla parannetaan captive-yhtiöille annettavaa palvelua. Koulutuksen ja jatkuvan captive-yhtiöiden kanssa tehdyn yhteistyön ansiosta Ifillä on työhönsä omistautunut henkilökunta, jolla on monen vuoden kokemus captive-yhtiöiden ja niiden omistajien palvelemisesta. Näin Ifillä on harvinaisen laajat valmiudet ymmärtää captive-yhtiöihin liittyviä erityisongelmia, löytää niihin ratkaisut ja perustella niiden hyödyt. Paul Wakefield Aon Insurance Managers, Guernsey Lars von Hertzen Oy Finnish Captive & Risk Services Ltd. 20 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

12 Kuvapörssi Oy / Jupiterimages Sopimusriskien hallinta: ei vain juristien asia! Tämän päivän organisaatiot vaativat toisiltaan yhä enemmän käydessään kauppaa tuotteista ja palveluista. Ne ovat entistä riippuvaisempia toistensa menestyksestä ja sopimuksista. Hyvä sopimusriskien hallinta onkin yhä selvemmin osa yrityksen toimintaa ja johtamista. Vaatimusten esittäminen ja sopimusten riitauttamiset ovat lisääntyneet. Puutteet sopimusten sisällössä tai hallinnassa johtavat helposti väärinkäsityksiin ja viiveisiin. Häiriötilanteissa palvelujen ja maksujen saanti hidastuu, talous ja ilmapiiri kärsivät ja välit tulehtuvat. Menetykset voivat olla merkittäviä. Erityisen ongelmalliseksi asian tekee se, että kyse on usein riskeistä, joita vakuutukset eivät kata. Hyvän sopimusriskien hallinnan avulla voidaan parantaa yrityksen tuloksentekokykyä, täsmentää toteutus- ja kustannusvastuut sekä minimoida ongelmat ja oikeusriidat. Sopimusriskit: mitä ja miksi? Tehtävät, jotka ennen hoidettiin omassa organisaatiossa, annetaan yhä useammin ulkopuolisten hoidettaviksi. Näin tapahtuu yhtä lailla kunnissa kuin teollisuuden, kaupan ja palvelujen alalla. Kun sisäisistä toiminnoista siirrytään asiakkuuksiin ja kumppanuuksiin, yhteistyön ja palvelujen sisältö, vastuualueiden rajat, veloitusperusteet ja monet muut seikat on määriteltävä aiempaa tarkemmin. Tarvitaan sopimuksia. Liike- ja sopimussuhteisiin liittyy aina riskejä. Riskien ottaminen on luonnollinen osa toimintaa, ei kuitenkaan mihin määrään ja hintaan tahansa. Riskien on oltava järkevässä suhteessa odotettavissa olevaan hyötyyn. Hyvät sopimukset ja prosessit auttavat pitämään riskit hyväksyttävällä tasolla hallitsemattomina ne voivat vaarantaa talouden ja tulevaisuuden. Sopimusriskit nähdään toisinaan osana oikeudellisia riskejä tai vastuuriskejä. Uhkana voi olla esimerkiksi se, että organisaatio joutuu vastuuseen velvoitteidensa rikkomisesta tai että sille aiheutuu haitallisia seurauksia sopimuksen toteutumatta jäämisestä, pätemättömyydestä tai dokumentoinnin puutteesta. Sopimusriskit voivat liittyä myös sopimuskumppanin maksukyvyttömyyteen tai -haluttomuuteen taikka siihen, että tämä ei täytä velvoitteitaan. Organisaation toimiessa toimitusketjun keskellä sen osto- ja myyntisopimukset eivät välttämättä tue toisiaan. Vastuu- ja sopimusketju saattaa tällöin katketa ja tehdä organisaatiosta riskikeskittymän. Myös kilpailuoikeuteen liittyy monissa sopimustilanteissa riskejä. Vaikka sopimuksilla on aina oikeudellinen ulottuvuutensa, sopimukset eivät ole pelkkää juridiikkaa. Sopimusriskeissä kyse ei ole vain sopimusrikkomuksesta aiheutuvista korvausvastuista ja seuraamuksista, vaan myös sopimuksiin liittyvistä epävarmuustekijöistä ja potentiaalisten ongelmien aiheista. Sopimusriskit voivat, mutta niiden ei tarvitse, ilmetä vastuuriskeinä tai (oikeus)riitoina. Toteutuessaan ne merkitsevät uhkaa liikesuhteille ja mm. kannattavuus- tavoitteiden saavuttamiselle. Sopimusriskien taustalla voivat olla esimerkiksi epärealistiset odotukset tai liian tiukat aikatauluvaatimukset. Varsin yleinen sopimusriitojen aihe liittyy siihen, onko toteutunut suoritus sellainen kuin sen piti olla. Jos asiakas on syystä tai toisesta pettynyt odotuksissaan esimerkiksi sijoittaja saamaansa tuottoon tai tilaaja saamaansa urakkasuoritukseen syn- tyy keskustelua siitä, kuka vastaa. Jos sopimus liitteineen on epäselvä, ongelmien todennäköisyys kasvaa. Jos tämä riskitekijä saadaan eliminoitua ajoissa, vältetään monta ongelmaa ja oikeusriitaa. Sopimusriskit voivat johtua myös asenteista. Jotkut saattavat pitää sopimuksia välttämättömänä pahana, jolloin niiden sisältöön ei juuri paneuduta, kunhan joku sopimus on. Laatutietoisissakin organisaatioissa pelisäännöt saatetaan hyväksyä tutustumatta niihin. Vaatimusmäärittelyihin, vakioehtoihin ja muuhun liiteja viiteaineistoon suhtaudutaan toisinaan välinpitämättömästi. Sopimusriskin toteutuessa, vahingon jo tapahduttua, riskinjaon muuttaminen on myöhäistä. Oppia voidaan kuitenkin saada tuleviin tilanteisiin, kunhan joku huolehtii siitä, että kokemukset hyödynnetään. Sopimusriskien hyvä hallinta on yhteispeliä Sopimukset ohjaavat organisaatioiden raha-, tieto- ja materiaalivirtoja. Kun sopimus on tehty, se antaa osapuolille ohjausvälineet ja luo perustan kustannus- ja toteutusvastuun jakamiselle. Tätä perustaa ei kumpikaan osapuoli voi yksipuolisesti muuttaa sopimuksenteon jälkeen. Sopimusriskien hallinta ei kuitenkaan ole vain sopimustekniikkaa tai -taktiikkaa, eikä se onnistu pelkästään sopimustekstin ja juridiikan varassa. Asiakirjat ja lait eivät kerro riskien todennäköisyydestä, vaikutuksista tai vakavuudesta. Siihen tarvitaan tietoa ympäröivästä todellisuudesta. Sopimusriskejä onkin syytä tarkastella yhdessä hankkeen teknisten, taloudellisten ja toiminnallisten riskien kanssa. Niiden tunnistaminen, arviointi ja hallinta ovat tiimityötä. Ennen sopimuksen tekoa sopimusriskien hallinnan ytimessä on sen täsmentäminen, mitä ollaan tekemässä palvelun tai ratkaisun sisältö, toteutus ja hinnoittelu: kuka tekee, kustantaa ja maksaa mitä, missä, milloin ja miten. On tärkeää, että sopimuksen (esimerkiksi toimitusprojektin) osapuolilla on kokonaiskuva ja yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan ostamassa ja myymässä, mitä sisältyy hintaan ja miten toteutus- ja kustannusvastuut jaetaan. Kaikkien osapuolien intressissä on, että tarjottu ratkaisu vastaa käyttäjien tarpeita ja odotuksia. Hanke on osattava konkretisoida niin, että tarpeet ja odotukset voidaan muuttaa toiminnallisiksi ja teknisiksi ominaisuuksiksi, vaatimuksiksi ja velvoitteiksi. Jotta ne ymmärretään tarkoitetulla ja yhtenäisellä tavalla, tarvitaan selkeitä ja ymmärrettäviä määrittelyitä, mittareita ja tehtäväluetteloita. Niiden varaan rakentuu myös hankkeen budjetti ja kannattavuus. Hyvä sopimus toimii paitsi hankkeen käsikirjoituksena myös varasuunnitelmana, joka vastaa kysymyksiin entä jos (esim. entä jos yhteistyö päättyy tai jommankumman suoritus estyy) ja entä ellei (esim. entä ellei tietoja, maksuja tai palveluja saada oikeaan aikaan tai oikeansisältöisinä). Sopimusten vastuulausekkeilla voidaan varautua toisen osapuolen ja oman organisaation sopimusrikkomukseen. Ne voivat täsmentää ja rajoittaa vastuita ja seuraamuksia ja sisältää määräaikoja ja menettelyohjeita. Kansainvälisissä sopimuksissa lainvalinta ja riitaisuuksien ratkaisemiseen liittyvät ehdot voivat parantaa neuvotteluasemaa ratkaisevasti. Sopimusten paras anti riskienhallinnassa liittyy kuitenkin halutun suorituksen selkeään määrittelyyn ja kannusteisiin, joilla voidaan edistää tavoitteiden toteutumista oikea-aikaisesti, laadukkaasti ja budjetin puitteissa. Tavoitteena on harkittu ja hallittu toiminta myös häiriö- ja ongelmatilanteissa sekä silloin, kun jompikumpi osapuoli haluaa irrottautua yhteistyöstä. Osaavat yritykset varautuvat tähänkin jo suunnitteluvaiheessa. Hyvän sopimusriskien hallinnan perusta onkin toiminnan tavoitteista lähtevä teknisen, taloudellisen, oikeudellisen ja toteutusosaamisen yhdistäminen sekä eri alojen osaajien hyvä yhteispeli. Sopimus voi tukea tätä yhteispeliä, mutta yksinään se ei voi sitä rakentaa. Tarvitaan ammattiryhmien ja usein myös organisaatioiden rajat ylittävää vuorovaikutusta. Suunnittelutiimin yhteistyö auttaa tunnistamaan riskit: mitä, miksi ja miten ongelmia voi syntyä, mikä on sopimuksissa olennaista ja mitä vaihtoehtoja on käytettävissä riskien hallintaan. Palapelin osat sopivasti yhdistämällä syntyy selkeä, ehyt ja hyvin yhteen toimiva kokonaisuus: sopimus, joka palvelee toiminnan ja käyttäjien tarpeita ja jonka avulla toteutus onnistuu niin, että tulokset vastaavat osapuolten tavoitteita. Selkeät sopimukset ja hyvä yhteispeli auttavat 22 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

13 myös selkeyttämään rajapinnat eri hankkeiden ja sopimusten (esimerkiksi toimitus-, rahoitus-, kuljetus- ja vakuutussopimusten) välillä sekä synkronoimaan toisiinsa liittyvien sopimusten ehdot (esimerkiksi velvoitteiden ja vastuiden ketjutus alihankinnoissa). Näin voidaan minimoida häiriöt ja pitää riskit hyväksyttävällä tasolla. Hyvä yhteistyö ja oikeat kysymykset suunnitteluvaiheessa auttavat konkretisoimaan tavoitteet sekä sopimaan roolit, menestyksen mittarit ja kannusteet. Näin osapuolet ovat paremmin valmistautuneita yhteistyön saumattomaan sujumiseen ja myös sen kuluessa kohdattaviin ongelmiin ja riskeihin. Tähtäimessä ei ole vain sopimuksen aikaansaaminen, vaan sen onnistunut toteuttaminen. Yhteispelin onnistuminen: kuka siitä vastaa? If alan koulutuksen uranuurtaja Sopimuksista on tullut keskeisiä johtamisen ja riskienhallinnan työvälineitä. Sopimuksiin liittyvää osaamista on organisaatioissa paljon, mutta se on usein hajallaan. Yksilöiden osaaminen ei muutu organisaatioiden osaamiseksi itsestään. Tarvitaan määrätietoista kehittämistä. Kenellä sitten on vastuu liiketoiminnan sopimuksista ja niihin liittyvien riskien hallinnasta; kuka on niiden omistaja? Onko kovinkaan viisasta sellainen toiminta, jossa vastuu on vaikkapa ensin myynnillä tai asiakaspäälliköllä, siirtyy neuvotteluvaiheessa juristeille, sopimuksenteon jälkeen projektipäällikölle ja tältä edelleen vaikkapa tuotantoon tai asiakastukitoimintoon? Tällainen on tilanne toimittajayrityksissä toisinaan. Oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen tekee. Toteutus-, kustannus- ja muut vastuut voivat jäädä selkeyttämättä ja ketjuttamatta kumppaneille, ja sopimukset ja vakuutukset voivat jäädä sovittamatta yhteen. Vastuut ja valtuudet eivät aina ole tilaajapuolellakaan täysin selvät. Sopimusten kanssa työskentelevien henkilöiden määrän kasvaessa herää myös kysymys siitä, miten sopimussalkkua hoidetaan ja hyödynnetään ja miten sen riskit hallitaan. Jos organisaatio toimii usealla paikkakunnalla ja monessa maassa ja sen yksiköt ovat itsenäisiä, hankaluudet kasvavat. Aina ei tiedetä, mitä sopimuksia eri yksiköissä on ja miten hyvin niiden sopimusprosessit ja -asiakirjat vastaavat tämän päivän tarpeita. Ostovoimaa on vaikea hyödyntää, jos yksiköt eivät tunne yhteisiä toimittajiaan ja kokonaishankintojensa arvoa. Myynnissä maksu- ja takuuajat, vastuun sisältö ja muut ehdot voivat vaihdella huomattavasti eri yksiköiden ja myös saman yksikön eri tuote- ja palveluryhmien kesken. Tietoa kokonaisvastuista tai -riskeistä ei välttämättä ole saatavissa nopeasti. Näihin tilanteisiin keskitetyn sopimusten hallinnan ratkaisut tarjoavat huomattavia parannusmahdollisuuksia. Niiden avulla voidaan automatisoida työvaiheita ja sopimustietojen ja -asiakirjojen hallintaa. Kun organisaatiolla on yhteiset sopimusperiaatteet ja työkalupakissaan ajantasaiset tiedot, tarkistuslistat sekä mallit, se voi hyödyntää sopimuksiaan tehokkaasti johtamisen, toiminnan ohjauksen ja riskien hallinnan tukena. Näin sillä on myös paremmat eväät reaktiota edellyttävien tilanteiden tunnistamiselle sekä häiriöiden, riitojen ja riskien minimoinnille. Liiketoiminnan tasolla jonkun on huolehdittava eri yksiköiden, tehtäväalueiden ja osaajien intressien sovittamisesta yhteen. Sopimusten on oltava helppokäyttöisiä ja toimivia, ja niiden on oltava oikeudellisesti päteviä. Riskien on oltava oikeassa suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn, mutta sopimisen kustannukset eivät saa kohota kestämättömiksi. Toiminnan on oltava ohjattua ja prosessien toistettavia. Tervettä byrokratiaa tarvitaan samalla kun luovuus ja tilannekohtainen joustavuus on kyettävä säilyttämään. Eri ammattiryhmien vahvuudet on osattava yhdistää ja eri roolit ja vastuualueet on osattava koordinoida. Toimintatapana voi olla matriisi, jossa jokaisella osa-alueella on oma vastuunsa. Jonkun tulee kuitenkin kantaa vastuu eri osa-alueiden yhdistämisestä. Kuka sitten on tämä joku, jonka vastuualueeseen sopimusriskien hallintaan liittyvien osaamisten, tekemisten, asiakirjojen ja intressien yhteensovitus kuuluu? Vastaus vaihtelee organisaatiosta ja projektista toiseen. Paljon voi olla esimerkiksi myynti-, hankinta-, projekti-, riskienhallinta- tai sopimuspäällikön (Contract Manager) vastuulla. Liiketoiminnasta vastaa kuitenkin viime kädessä johto, joten myös vastuu liiketoiminnan sopimuksista ja sopimusriskien hallinnan järjestämisestä lankeaa yleensä johdolle. Johdon suhtautumisesta sopimuksiin joka tapauksessa riippuu, miten sopimusten mahdollisuudet hyödynnetään vai hyödynnetäänkö niitä lainkaan. Johto voi delegoida vastuuta sopimuksista ja niihin liittyvien riskien hallinnasta, kunhan samalla varmistuu siitä, että tämä näkyy asianomaisten toimenkuvassa. Vastuuseen liittyy myös kysymys valtuuksista: niistäkin tarvitaan yhteinen käsitys. Sen, kuka on vastuussa ja kenellä on valtuudet, on myös oltava kaikkien osallisten tiedossa. Helena Haapio Varatuomari, Master of Quality (MQ) Lexpert Oy ( Helena Haapio toimii Lexpert Oy:n sopimusvalmentajana. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän työskenteli teollisuuslakimiehenä Wärtsilä-konsernissa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja USA:ssa. Hän on suunnitellut ja toteuttanut Ifin sopimusriskien hallinnan workshop-tilaisuuksia Suomessa ja ulkomailla ja saanut Vuoden vientikouluttaja -tunnustuspalkinnon. Hän toimii myös välimiehenä sopimusriidoissa, joita ei kyetä ratkaisemaan neuvotteluteitse. Hän on International Association for Contract and Commercial Managementin (IACCM, Advisory Councilin jäsen ja toimii sen Suomen jaoksen koordinaattorina. Sopimusriskien hallinnan taidot kuuluvat yhä useammissa tehtävissä toimivien ammattitaitoon. Näitä taitoja ei juuri opita koulussa, vaan tekemällä. If on ollut alan koulutuksen uranuurtaja: se on edeltäjineen järjestänyt vuorovaikutteisia sopimusriskien hallinnan workshop-tilaisuuksia vuodesta 1994 lähtien. Vaikuttavuustutkimuksen mukaan näiden tilaisuuksien case-harjoitukset luovat turvallisen ympäristön tunnistaa sopimusriskejä ja harjoitella niiden hallintaa. Osanottajat ovat kertoneet saaneensa workshopista kokonaisnäkemyksen sopimusasioista. He ovat todenneet ammattitaitonsa kehittyneen ja työtehtäviensä hoitamisen tehostuneen. Lisäksi he ovat päässeet eroon turhista sopimuksiin liittyvistä peloista: Kun saa sopimuspaperin eteen, tietää, missä asioissa voi itse sooloilla ja mitä pitää ehdottomasti käyttää lakimiehen kautta. Yrityskohtaiset workshop-tilaisuudet voidaan suunnitella niin, että samalla luodaan tilaus uusille toimintatavoille ja työkaluille ja harjoitellaan niiden käyttöä. Näin saadaan liikkeelle muutos, joka myös juurtuu organisaatioon. Sopimusriskien hallinta on ennakoinnin ajatushautomon (ProActive ThinkTank) ja ennakoivan oikeuden suuntauksen (Proactive Law) painopistealueita. Viimemainitun taustalla on USA:ssa jo 1950-luvulla kehitetty preventiivinen juridiikka (Preventive Law). Lisätietoja: Index Open Geneettisesti muunneltujen organismien hyödyt, riskit ja vakuuttaminen Parin vuosikymmenen aikana olemme nähneet lukuisia teknologian kehittämisen läpimurtoja, jotka ovat johtaneet ennen näkemättömiin mahdollisuuksiin uusien tuotteitten kehittämisessä. Geneettisen suunnittelun ensimmäiset sovellukset luotiin jo luvulla lääketeollisuudessa. Tärkeä virstanpylväs oli ihmisen geeniperimän tulkitseminen, joka valmistui vuonna Vuonna 2005 EU:n alueella tehdyssä Eurobarometer-mielipidetutkimuksessa eurooppalaiset osoittautuivat epäluuloisiksi maatalouden bioteknologiaa kohtaan, vaikka monet muut uudet teknologiat hyväksyttiin. Mitä ovat geneettisesti muunnellut organismit, GMO:t? Geenimanipulaatiossa eliön geneettistä perimää (DNA) muutetaan sellaisella tavalla, jota ei voi tapahtua luonnollisesti lisääntymällä tai risteytymällä. Merkittävintä on se, että yksittäisiä geenejä voidaan siirtää eri lajien välillä, jopa eläinten ja kasvien välillä. Uudet tekniikat voivat myös täydentää risteyttämistä ja muita perinteisiä menetelmiä. Puhuttaessa geneettisestä suunnittelusta sovellukset jaetaan usein punaiseen (terveydenhuollon sovellukset kuten lääkkeet, diagnostiikka, rokotteet ja geeniterapia), vihreään (kasvit, maataloustuotteet, eläinrehu) ja harmaaseen (teollisuuden prosessit muilla aloilla). Tässä artikkelissa käsitellään lähinnä vihreitä sovelluksia ja niiden riskejä. Valtaosa kaupallisesti käytetyistä muuntogeenisistä kasveista ovat olleet soijan, maissin, rapsin ja puuvillan variaatioita, mutta myös riisi-, sokerijuurikas ja perunalajikkeita ja uudenvärisiä kukkia on kehitetty. Yleensä tavoitteena ovat olleet Geneettinen muuntelu tai suunnittelu liittyy viime aikoina kiihkeästi edistyneisiin biotieteisiin. Uusilla tekniikoilla näyttää olevan lupaavia ominaisuuksia, joiden avulla ihmisten elinolosuhteita voidaan parantaa. Erityisesti teollisuuden käyttämä geenimanipulaatio ruoantuotannossa on kuitenkin herättänyt epäilyjä ja vastustusta uusia tuotteita kohtaan. tuhohyönteisiä tai tauteja vastustavat lajikkeet taikka sellaiset, jotka kestävät torjunta-aineita. Maataloustuotteiden toivottaisiin myös tulevan tuottavammiksi, vaikka samalla käytettäisiin entistä vähemmän kemikaaleja ja lannoitteita, kestävän heikkolaatuista maaperää, kuivuutta ja alhaisia lämpötiloja sekä kypsyvän lyhyen kasvukauden aikana. Geneettisen suunnittelun kehittäjät puolustavat geenimuuntelua tärkeänä työkaluna maapallon kasvavan väestön ylläpitämisessä kestävällä tavalla. GM-tuotanto on kasvanut tasaisesti vuodesta 1996, jolloin Yhdysvallat hyväksyi ensimmäisen kaupallisesti kasvatettavan soijalajikkeen aiemmin omaksumansa geenimuunteluun hyväksyvästi suhtautuvan politiikan mukaisesti. Tuotantoalue on nyt yli 100 miljoonaa hehtaaria eli enemmän kuin Saksan ja Rans- 24 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

14 kan pinta-alat yhteensä. Soijaa viljellään 60 %:lla alasta ja maissia 25 %:lla. Yli puolet viljelyalasta on Yhdysvalloissa, mutta muut maat kuten Argentiina, Brasilia ja Kanada seuraavat. Euroopan Unionin alueella tuotanto on lähes olematonta. Eurooppalaisten epäluuloisuus GM-tuotteitten turvallisuudesta ja vaikeus saada muualla tuotetuille GM-tuotteille vientilupa EU:hun ovat nostattaneet kiistoja Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. EU on kuitenkin hyväksynyt asiaa koskevia kansainvälisiä konventioita ja on sitoutunut hyväksymään GM-tuotteet markkinoilleen, kunhan ne on tutkittu kattavasti ja todettu turvallisiksi. Mitkä ovat terveysriskit? Markkinoille pääseviin geenimuunneltuihin tuotteisiin kohdistuu voimakas viranomaisvalvonta, erityisesti, jos tuotteet on Milj. ha Geenimuunneltujen kasvien tuotanto maailmassa Lähde tarkoitettu ihmisravinnoksi. Vastaavasti edellytetään kattavaa testausta ja tieteellistä todistusaineistoa tuotteitten turvallisuudesta, ennen kuin ne pääsevät markkinoille. Koska allergiat ovat varsin yleisiä ja niitä aiheuttavat yhtä hyvin lukuisat perinteiset tuotteet, niitä odotetaan aiheutuvan myös GM-tuotteista. Tiedemiehet eivät yleisesti usko allergioiden lisääntyvän, mutta jotkut asiantuntijat pitävät tätä silti mahdollisena, jos allergiaa aiheuttavia geenejä siirtyy lajeista toisiin. Riski voi lisääntyä myös sen seurauksena, että allergiaa aiheuttava ominaisuus siirtyy tuotteeseen, jossa sitä ei aiemmin ollut ja kuluttajat eivät ole tästä tietoisia. Tätä riskiä voi pienentää selkeillä pakkausmerkinnöillä. Yleisesti ottaen tiedemiehet kuitenkin näkevät mahdollisuuksia allergioiden ja muiden haitallisten vaikutusten vähentämiseen käytettäessä sopivaa geenimuuntelua. Tähän mennessä tunnetuin GM-tuotteisiin liittynyt onnettomuus koski Star- Link-maissia vuonna 2000 Yhdysvalloissa. Tuote sisälsi proteiinin, jonka tiedettiin aiheuttavan allergioita ihmisissä. Tuote hyväksyttiin kuitenkin eläinrehuksi. Myöhemmin kuitenkin havaittiin tätä raaka-ainetta tortilloissa ja monissa muissa ihmisravinnoksi tarkoitetuissa tuotteissa. Se oli tuotannossa sekoittunut muihin maissiraaka-aineisiin. Tilanne johti kaikkien tuotteitten takaisinvetoon markkinoilta. Kustannukset olivat arvoilta miljardi dollaria. Uudet tuotteet voivat sisältää uusia myrkkyjä tai ennestään tunnettujen myrkkyjen pitoisuudet voivat kasvaa. Näitä tutkitaan analyyttisen kemian menetelmillä ja löytäminen voi joskus olla vaikeaa. Tutkijoiden enemmistö pitää kuitenkin myrkkyriskin mahdollisuutta perinteisessä kasvinjalostuksessa yhtä suurena tai suurempana kuin geenimuuntelussa. Geenitekniikan varhaisvaiheessa käytettiin antibiooteille vastustuskykyisiä geenejä merkintävälineenä käsiteltäessä soluja. Merkintöjä tarvitaan erityisesti GMO:n myöhempää havaitsemista ja tunnistamista varten. Jo tuolloin käytiin keskustelua siitä, voisiko tästä seurata saman ominaisuuden siirtyminen ihmisiin. Toistaiseksi näyttää siltä, että tällainen siirtyminen on mahdotonta. Antibiooteille vastustuskykyisten sairauksien lisääntymisen uskotaan johtuvan antibioottien liiallisesta käytöstä sekä niiden käytöstä eläinten ruokinnassa. Ehkä useimmin esillä ollut riski on ns. naapuriefekti. Geenit voivat muuttaa lähellä olevia geenejä ja lopputulosta on vaikea ennustaa. Geenitekniikan kriitikot ovat myös väittäneet, että geenin tarkkaa liittymiskohtaa vastaanottavassa DNA:ssa ei pystytä täysin kontrolloimaan. GM-kasvien viljely voi aiheuttaa vahinkoa myös risteytymällä pölytyksen kautta. GM-viljan sekoittumista ja siitä seuraavaa geneettistä saastumista on itse asiassa mahdotonta täysin estää. Mutta geenitekniikkaa puolustavat tiedemiehet sanovat kysymyksen olevan pikemminkin siitä, voiko tällainen ristiinpölyttyminen tosiasiallisesti aiheuttaa uhan ja tähän kysymykseen he vastaavat ei. Tähän vaikuttavia syitä ovat mm. se, että vain joillakin Geenimuunneltujen organismien riskienarviointi- ja hyväksymismenettely EU:ssa Jäsenvaltion tekemä ympäristöriskikartoitus Julkaisu, huomautukset yleisöltä GMO-lupahakemus EFSAn lausunto tuotteen turvallisuudesta EU-Komissio/Jäsenvaltiot, käsittely EU-Komissio/Jäsenvaltiot: hyväksyminen (tai hylkääminen) Riskien arvointi Riskien hallinta Tiedottaminen jäsenvaltioille Index Open kasvilajeilla on lähisukulaisia ympäristössä ja että näiden lajien ominaisuudet taas estävät niitä elämästä siihen saakka, kun ne voisivat jatkaa sukua. Eräs haittavaikutus voisi myös olla tuholaisiin liittyvän vastustuskyvyn johtaminen laajempiinkin muutoksiin lajeissa, kuin olisi tarpeen. EU säätelee ja valvoo EU ja sen jäsenvaltiot sekä useimmat maailman valtioista ovat allekirjoittaneet Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan vuodelta Pöytäkirjan tavoitteena on varmistaa elävien, muuntogeenisten organismien kansainvälisten siirtojen ja käytön riittävä turvallisuus sekä biologisen monimuotoisuuden että ihmisen terveyden kannalta. EU:n lainsäädännössä geenimuunneltuja organismeja valvotaan kahdesta lähtökohdasta. Nämä ovat ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu ja toisaalta turvallisten GM-tuotteiden vapaan liikkuvuuden varmistaminen EU:n alueella. Keskeiset säädökset ovat asetus (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista ja direktiivi 2001/18/EY geneettisesti muunneltujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön. Perusero näiden eri menettelytapojen välillä on siinä, että päätöksenteko GMO:den käyttämisestä ihmisten tai eläinten ravinnoksi on täysin keskitetty ja päätös pätee sitten kaikissa jäsenmaissa. Hakijan on lähetettävä hakemus haluamaansa jäsenvaltioon, josta aineisto toimitetaan Euroopan elintarviketurvallisuusvirastolle EFSA:lle. Tämä antaa tieteellisen lausuntonsa turvallisuudesta, ennen kuin Euroopan komissio tekee päätöksen. Jos kyseessä on GMO:n viljely, on myös jäsenmaan tehtävä ympäristöriskin arviointi. Edellä mainitun asetuksen mukaan elintarvikkeet ja rehut eivät saa: vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön; johtaa kuluttajaa tai käyttäjää harhaan; siinä määrin poiketa elintarvikkeesta/ rehusta, joka niiden on tarkoitus korvata, että niiden tavanomainen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajalle (tai rehun osalta eläimille); rehujen osalta vahingoittaa tai johtaa kuluttajaa harhaan huonontamalla eläinperäisten tuotteitten tunnusomaisia ominaisuuksia. Tästä menettelystä poiketen luvan saaminen muuntogeenisten organismien tarkoitukselliseen levittämiseen ympäristöön joko tutkimus- tai tuotantotarkoituksessa edellyttää ensin jäsenvaltion itsensä tekemää riskikartoitusta, joka toimitetaan komissiolle ja edelleen muille jäsenvaltioille palautetta varten. Jäsenvaltio tekee asiassa päätöksen, ellei jäsenvaltioiden välillä ole ratkaisemattomia ristiriitoja. Jos tällaisia on, EFSA:n on annettava tieteellinen lausuntonsa ja asian ratkaisu siirtyy komissiolle. Tällä hetkellä 84 tuotetta on joko hyväksytty käyttöön EU:ssa tai lupamenettelyn eri vaiheissa käsiteltävänä. Yhtään tuotetta ei ole toistaiseksi hyväksytty suoraan ihmisten käytettäväksi. Yhdysvalloissa miljoonat ihmiset syövät päivittäin ruokatuotteita, jotka sisältävät GMOraaka-aineita. Jotkut pitävät amerikkalaisten proaktiivisuutta tällä alalla laajimpana toteutettuna ihmiskokeena. Mutta tähän mennessä mitään hälyttävää ei ole tullut esiin Atlantin takana. EU sääntelee myös tuotteitten pakkausmerkintöjä. Tärkeä tekijä sääntelyssä on kaikkien GM-raaka-aineitten, -lisäaineitten ja -ruokien jäljitettävyys. Jokaisen tuotantoketjuun kuuluvan on säilytettävä ja toimitettava edelleen seuraavalle tieto geenimuuntelusta, jolloin varmistetaan, että myös kuluttaja saa sen. Pakkausmerkintää ei kuitenkaan edellytetä, jos GMO-pitoisuus jossakin muussa aineessa on alle 0,9 % ja GMO on EU:n hyväksymä. Hyväksymätöntä geenimuunneltua ainetta ei sallita lainkaan. Eräs kiistelty aihe on se, että pakkausmerkintää ei edellytetä myöskään elintarvikkeeseen, joka on tuotettu GMO:n avulla, kuten geenirehulla syötetyistä eläimistä saadut liha, munat, maito tai muut meijerituotteet. Tiedeyhteisöjen selkeä virallinen kanta on tässä kuitenkin ollut, että GMO ei pysty siirtymään ruuasta syöjän geeniperimään. Vastuu ja vakuuttaminen Vaikka tutkimus ja valvonta ovat erittäin kattavia, vahinkoja voi periaatteessa sattua. Vahinkotilanteet voisivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia: GMO-siemenet sekoittuvat muihin siemeniin ja aiheuttavat omaisuusvahingon. GMO siirtyy luonnonvaraiseen lajiin. GMO risteytyy muiden tuotantokasvien kanssa. Allergiat tai muut terveysvaikutukset kuluttajille. Eläinten arvon alentuminen erehdyksessä GM-rehulla tapahtuneen ruokinnan seurauksena. Euroopan maissa GMO:n välityksellä tapahtuneiden vahinkojen korvausvastuu perustuu yleensä ankaraan, virheistä tai laiminlyönneistä riippumattomaan vastuuseen, koska tuotevastuu- ja ympäristövastuulait ovat jo tämän periaatteen mukaisia. Lisäksi parhaillaan on kansallisen lainsäädäntötyön alla EU:n ympäristövastuudirektiivi 2004/35/EY. Sen avulla pyritään ehkäisemään ja korjaamaan ympäristövahinkoja. Direktiivin mukaan geenimuunnelluista organismeista aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin sovelletaan ankaraa vastuuperustetta. Nämä ja monet muutkin riskit voivat kuulua toiminta- ja tuotevastuuvakuutuksen, takaisinvetovakuutuksen tai ympäristövastuuvakuutuksen korvauspiiriin. Tähän sakka vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinat ovat hyväksyneet riskin tavallisten vastuuvakuutusten piiriin. GMO-tuotteet ovat tuotteita siinä missä muutkin. Sen sijaan vahingon määrän arviointi voi joskus olla vaikeaa. Mikä olisi vahingon määrä esimerkiksi ristiinpölyttymisen tilanteessa? Kaikkiin terveyteen vaikuttaviin uusiin teknologioihin liittyy pitkäaikaiseen altistukseen perustuvan piilevän terveysvaaran uhka. Sitä ei voida tässäkään täysin sulkea pois ja se muodostaa myös vakuutusyhtiöiden perimmäisen huolen. Voisivatko GMO:t aiheuttaa lukuisien ihmisten sairastumisen pitkän ajan kuluttua ja samalla lukuisien vakuutusten laukeamisen yhtaikaa? Vastuuriskien lisäksi GMO-riskit voivat olla myös omaisuusvakuutus- tai kuljetusvakuutusriskejä. Tekninen riskienhallinta perustuu tämän toiminnan voimakkaaseen viranomaisvalvontaan ja -vaatimuksiin. Geenimuunneltujen organismien tuotannossa, kuljetuksessa ja käsittelyssä tavanomaista tiukemmat menettelytavat ovat välttämättömiä. Matti Sjögren matti.sjogren@if.fi 26 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

15 Tallinnan matkailutoimisto Vakuuttaminen ja riskienhallinta Baltian maissa Baltian maiden merkittävimpiä sijoittajia ovat pohjoismaiset yritykset, joiden sijoitustoiminta alueella alkoi 1990-luvulla Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymisen jälkeen. Pohjoismaiset yritykset ovat siis sijoittaneet Baltiaan jo yli kymmenen vuoden ajan, ja Baltian nopea talouskasvu houkuttelee ulkomaisia sijoittajia edelleen. Vuonna 2006 ulkomaisten sijoitusten arvo kasvoi pelkästään Liettuassa 7 miljardilla eurolla eli 48 prosenttia edellisvuodesta. Länsimainen vakuutusperinne ei ole vielä saanut jalansijaa Liettuassa, missä valtaosa väestöstä rinnastaa vapaaehtoisen autovakuutuksen liikennevakuutukseen tai Neuvostoliiton aikaisiin vakuutuksiin, joiden vakuutusturvat olivat yleensä riittämättömiä. Liettuaan alkoi kehittyä länsimaista vakuutustoimintaa vasta maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1990, jolloin suurimmat ulkomaiset vakuutusyhtiöt olivat jo saapuneet maahan. Noin 70 prosenttia Baltian maiden yrityksistä käyttää vakuutuspalveluja, ja lähes 50 prosenttia yrityksistä on vakuuttanut omaisuutensa, mikä ei ole lain mukaan pakollista. Vaikka kaupallisten vakuutustuotteiden suosio lisääntyykin joka vuosi, on ilmeistä, että maassa on vielä valtavasti kasvupotentiaalia, erityisesti ristiinmyynnin osalta. Baltian maiden talouskasvu on huippuluokkaa koko Euroopan unionin alueella, ja myös vahinkovakuutusmarkkinat kasvavat voimakkaasti joka vuosi. Vuonna 2006 vahinkovakuutusmarkkinat kasvoivat Virossa 16 prosenttia, Latviassa 32 prosenttia ja Liettuassa 30 prosenttia. Vakuuttamisaste (vakuutusmaksutulon suhde BKT:hen) puolestaan oli Virossa 1,7 prosenttia, Latviassa 1,5 prosenttia ja Liettuassa 1,06 prosenttia. Baltian maiden vakuutusmarkkinoiden kehittyminen jatkuu edelleen. Vakuutukset eivät ole vielä yleistyneet eivätkä vakiinnuttaneet paikkaansa päivittäisenä riskienhallintavälineenä. Vakuutusyhtiöt eivät kaikissa tapauksissa arvioi riskinottoaan kovin tarkasti ja tinkivät usein voittomarginaalista tavoitellessaan nopeaa kasvua. Näitä epäkypsille mark- kinoille tyypillisiä ongelmia esiintyy vähiten Virossa mutta huomattavan paljon sekä Latviassa että Liettuassa. Ifin toiminta Baltian maissa Vakuutusyhtiö Sampo avasi ensimmäisen Baltian-konttorinsa Virossa vuonna Vuonna 2002 Sampo fuusioitui If Skadeförsäkring Holding AB:hen, ja yhtiön nimeksi tuli If Vahinkovakuutusyhtiö Oy. Nykyään Ifin Baltian tytäryhtiöillä on omat pääkonttorinsa Tallinnassa, Riiassa ja Vilnassa sekä konttoreita myös muissa Baltian suurimmissa kaupungeissa. Ifin Baltian tytäryhtiöissä työskentelee lähes 700 henkilöä. If tarjoaa Baltian maissa kaikki yritys- ja henkilöasiakkaiden vahinkovakuutuspalvelut. Vuonna 2006 Baltian tytäryhtiöillä oli kaiken kaikkiaan yli asiakasta, ja niiden yhteenlaskettu vakuutusmaksutulo oli 121 miljoonaa euroa. Ifin osuus Baltian vahinkovakuutusmarkkinoista oli 16,3 prosenttia. Asiakkaiden asenteet muuttumassa Monessa yrityksessä on ajateltu, että heidän tuotantolaitoksensa ei mitenkään voi tuhoutua tulipalossa, mutta tämä luulo on osoittautunut sittemmin vääräksi. Viime vuonna virolainen huonekalutehdas paloi maan tasalle, vaikka kyseessä oli kivirakennus. Tapaus osoitti entistä selvemmin, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan ei edes siinä tapauksessa, että yritys on toteuttanut erilaisia vahingontorjuntatoimenpiteitä vahinkojen estämiseksi. Tällaiset tapaukset eivät ole ainoa kimmoke, joka saa yritykset kääntymään vakuutusyhtiön puoleen. Kun yritys kasvaa ja länsimaistuu, sen toiminta on jatkuvassa muutostilassa. Kaupalliset vakuutusmarkkinat perustuivat aiemmin pääasiassa lakisääteiseen vakuutustoimintaan, kuten liikennevakuuttamiseen. Toisaalta esimerkiksi notaareilla, lakimiehillä, tilintarkastajilla ja ulosottomiehillä oli valtava vahingonkorvausvastuu, jonka ne kantoivat itse. Nykyään asenteet ovat muuttuneet radikaalisti. Yritysten kiinnostus keskeytysvakuutuksia kohtaan lisääntyy jatkuvasti, samoin ammattimaisten riskienhallintapalvelujen ja uusien, kehittyneiden tuotteiden kysyntä, Ifin Liettuan tytäryhtiön If Draudimasin suurasiakaspalveluista vastaavan yksikön johtaja Lina Necajeviene toteaa. 28 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

16 A-lehtien kuvatoimitus Nimityksiä Liettuan pääkaupungissa Vilnassa on asukasta. Palveluja pohjoismaisille yritysasiakkaille Ifin Baltian yksiköt tekevät yhteistyötä Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueen kanssa. Lisääntyneen kysynnän myötä If on ryhtynyt perustamaan myös Baltiaan suurasiakaspalveluihin erikoistuneita yksiköitä, jotka keskittyvät nimensä mukaisesti yhtiön suurimpien asiakkaiden palvelemiseen. Suurasiakasyksiköt tarjoavat räätälöityjä vakuutusratkaisuja ja riskienhallintapalveluja. Baltian suurasiakastiimit tekevät tiivistä yhteistyötä sekä keskenään että Ifin Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueen kanssa, sillä asiakkaillamme on yleensä vakuutuskohteita useissa eri maissa, If Latvian yritysasiakasosaston johtaja Janis Sprindzuks kertoo. Tällä hetkellä Ifin Viron ja Liettuan tytäryhtiöillä on jo omat suurasiakasyksiköt; Viron yksiköllä on yli 400 ja Liettuan yksiköllä yli 500 suurasiakasta. Latvian tytäryhtiön suurasiakasyksikkö aloitti toimintansa heinäkuussa, ja toiminnan alkaessa sillä arvioidaan olevan noin 250 suurasiakasta. If tarjoaa enemmän Ifin Baltian tytäryhtiöiden tavoitteena on säilyttää vahva markkina-asemansa suurasiakassegmentissä siten, että hinta ei ole niiden ainoa kilpailuvaltti. Suurasiakkaille tarjotaan jatkuvasti myös vahingontorjuntapalveluja sekä muita lisäarvoa tuovia palveluja, jotta he olisivat tyytyväisiä Ifin vakuutuspalveluihin. Seuraamme aktiivisesti asiakaskantamme huonosti tuottavia osia ja tutkimme esimerkiksi niiden kannattavuutta, vahinkotiheyttä ja jälleenvakuutuskustannuksia. Toimintamme tärkeimmät työkalut ovat riskienvalinta, riskienhallintaohjelmat ja hinnoittelu. Riskienvalinnan tarkoituksena on välttää niitä asiakkaita, joiden toiminta ei ole Ifin turvallisuustai laatukriteerien mukaista, Sprindzuks sanoo. Riskienhallintaohjelmien avulla If Latvia ottaa asiakasyrityksen johdon mukaan kehittämään yrityksen paloturvallisuutta, kunnossapitoa ja henkilöstön koulutusta ja näin vähentämään vahinkojen määrää. Riskienhallintaohjelmissa annetaan selkeitä tehtäviä ja niille määritellään myös aikarajat, joten ne ovat erinomainen keino rakentaa pitkäaikaisia asiakassuhteita. Suurin haaste on löytää tasapaino frekvenssivahinkojen ja suurvahinkojen välillä ja määritellä vakuutusmaksut sen mukaisesti, Sprindzuks toteaa. Ifin Liettuan tytäryhtiön If Draudimasin suurasiakasyksikön johtajan Lina Necajevienen mukaan If Draudimas siirtää toimintansa painopistettä vähitellen vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja pyrkii näin tarjoamaan asiakkailleen lisäarvoa. Olemme riskienhallinnan asiantuntijoita, ja autamme asiakasyrityksiämme paitsi vahinkojen sattuessa myös vahinkojen ennaltaehkäisyssä sekä muissa asiakkaan liiketoimintaan liittyvissä asioissa. Erotumme kilpailijoistamme joustavien ja selkeiden palvelujemme ansiosta. Jopa suuryritykset saavat meiltä vain yhden vakuutussopimuksen emme siis laadi erillisiä ehtoja yrityksen eri yksiköille, mikä vähentää mahdolli- sia ongelmia jatkossa, Necajeviene lisää. Viron suurasiakasyksikkö noudattaa toiminnassaan pääsääntöisesti samoja periaatteita, ohjeita ja vahingontorjuntaohjelmia kuin muutkin Ifin underwritingja myyntiyksiköt. Pohjoismaisen Suurasiakkaat-liiketoiminta-alueen tavoin yksiköllä ei ole erillistä underwriting-ohjetta. Yhteistyö asiakkaiden kanssa on antanut meille ainutlaatuista käytännön riskienhallintaratkaisujen kehittämiseen liittyvää osaamista. Samalla olemme kartuttaneet vahinkotuntemustamme, minkä ansiosta pystymme tunnistamaan asiakkaidemme liiketoimintaan liittyviä riskejä, Ifin Viron tytäryhtiön If Eesti Kindlustusin suurasiakasyksikön johtaja Indrek Kass toteaa. Vakuutustoiminnan näkymät Baltian maissa ovat tällä hetkellä erinomaiset. Toivon mukaan vakuutustoiminnan laajeneminen ja kehittyminen lisää toiminnan kannattavuutta ja vakuutusmarkkinoiden kannattavaa kasvua myös jatkossa. Vakuutusalan kasvu riippuu pitkälti asenteista, ja liikemaailma onkin alkanut ymmärtää vakuuttamiseen kohdistuvan kysynnän entistä selvemmin. Jurga Lapkaite Baltian maat Baltian maat eli Viro, Latvia ja Liettua sijaitsevat Pohjois-Euroopassa. Ne rajoittuvat idässä Venäjään ja Valko-Venäjään ja lännessä Itämereen. Baltian maat itsenäistyivät entisestä Neuvostoliitosta vuonna Vaikka Virolla, Latvialla ja Liettualla on samantapainen historia, niiden välillä on niin talouteen, maantieteeseen kuin kulttuuriinkin liittyviä eroja. Latvian ja liettuan kielet kuuluvat vanhaan indoeurooppalaiseen kieliryhmään, kun taas viron kielen sanastossa on yhtäläisyyksiä suomalaisugrilaisten kielten kanssa. Asukasmäärältään Baltian suurin kaupunki on Latvian pääkaupunki Riika, jossa on asukasta. Liettuan pääkaupungissa Vilnassa on asukasta ja Viron pääkaupungissa Tallinnassa asukasta. Kaikki Baltian maat ovat Euroopan unionin ja Naton jäseniä. Bruttokansantuote kasvaa nopeasti kaikissa kolmessa maassa: Latviassa 10,4 prosenttia, Virossa 9,1 prosenttia ja Liettuassa 7,8 prosenttia vuodessa. Kullakin Baltian maalla on oma, vapaasti vaihdettava valuuttansa, Liettuassa liti, Latviassa lati ja Virossa kruunu. If vahvistaa riskienhallintaresurssejaan Ifin riskienhallintayksikkö on vahvistanut resurssejaan huomattavasti vuoden 2007 aikana. Seuraavat henkilöt on palkattu riskienhallinta-asiantuntijoiksi riskienhallintayksikköön: Matias Boström, DI Tukholmassa työskentelevällä Boströmillä on yli viiden vuoden kokemus maa- ja vesirakennusalaan kuuluvasta pohjarakennustekniikasta. Ifissä hänen erikoisalaansa on CAR/EAR-vakuutuksiin liittyvä riskienhallinta. Matti Koskenkari, DI Helsingissä työskentelevällä Koskenkarilla on yli 10 vuoden kokemus kemianteollisuuden tuotanto- ja omaisuusriskien hallinnasta. Bo Grunnet-Nielsen, DI Kööpenhaminassa työskentelevällä Grunnet-Nielsenillä on yli 10 vuoden kokemus suurasiakkaiden riskienhallinnasta. Håkan Edoff, DI Tukholmassa työskentelevällä Edoffilla on yli viiden vuoden kokemus kiinteistötekniikasta erikoisalanaan tekniset palontorjuntaratkaisut. Vesa Lieho, DI Helsingissä työskentelevällä Lieholla on aiempaa työkokemusta henkilöriskien hallinnasta lähinnä työterveyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Ifissä Liehon erikoisalaa ovat työterveyteen, turvallisuuteen ja matkustamiseen liittyvät riskit. Janne Virki, tekn. kand. Helsingissä työskentelevällä Virkillä on yli viiden vuoden kokemus palontorjuntatekniikasta erityisosaamisalueinaan sprinkleritekniikka ja sellu- ja paperiteollisuus. Patrik Fahlström, DI Malmössä työskentelevällä Fahlströmillä on yli 10 vuoden kokemus omaisuusriskien hallinnasta. Hänen erikoisalaansa ovat puuhuonekaluteollisuus ja sahat sekä paperi- ja selluteollisuus. Jonas Pehrson, Merikapteeni Göteborgissa työskentelevällä Pehrsonilla on yli 10 vuoden kokemus kuljetusriskien hallinnasta. Philip Preston, DI Kööpenhaminassa työskentelevällä Prestonilla on yli 10 vuoden kokemus omaisuus- ja ympäristöriskien hallinnasta erityisesti lääketeollisuudessa. Heini Heidemanista UK Branch Manager / Head of International Sales Heinemanilla on yli 20 vuoden kokemus suurasiakkaiden vakuutuspalveluista. Hän työskenteli aiemmin Ifin kuljetusvakuutusyksikön pohjoismaisena johtajana (Nordic Head of Cargo Underwriting). Reija Laatikaisesta Head of International Service and Business Support Laatikaisella on yli 20 vuoden kokemus vakuutusalalta. Hän on työskennellyt viimeksi Ifin Suurasiakkaat-liiketoimintaalueen Control-yksikön johtajana (Head of Industrial Control Unit). Lotta Ogenstamista Head of Sales and Client Servicing Sweden Ogenstamilla on yli 20 vuoden työkokemus eri meklariyrityksistä. Ennen Ifiin siirtymistään hän työskenteli Aon Swedenin toimitusjohtajana. Erik Bruzell Eidesta Head of Sales and Client Servicing Norway Bruzell Eidellä on laaja kokemus vakuutusalalta. Ennen Ifiin siirtymistään hän työskenteli meklariyhtiö Willis AS:n toimitusjohtajana. 30 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/2007 IF S RISK MANAGEMENT JOURNAL 2/

17 SWEDEN If P&C Insurance S Stockholm SWEDEN Visit: Barks väg 15 If tel. P&C +46 Insurance (0) S-106 fax (0)8 Stockholm Visit: Barks väg 15 tel. +46 (0) fax. If P&C +46 Insurance (0) Vikingsgatan 4 S Gothenburg If tel. P&C +46 Insurance (0) Vikingsgatan fax. +46 (0) S-405 firstname.lastname@if.se 36 Gothenburg tel. +46 (0) fax. If P&C +46 Insurance (0) firstname.lastname@if.se Västra Varvsgatan 19 S Malmö If tel. P&C +46 Insurance (0) Västra fax. +46 Varvsgatan (0) S-211 firstname.lastname@if.se 19 Malmö tel. +46 (0) fax. If P&C +46 Insurance (0) firstname.lastname@if.se Box 190 S Sundsvall If Visit: P&CUniversitetsallén Insurance 2 Box tel (0) S-851 fax (0)60 Sundsvall Visit: firstname.lastname@if.se Universitetsallén 2 tel. +46 (0) DENMARK fax. +46 (0) If firstname.lastname@if.se P&C Insurance Stamholmen fi 159 DENMARK DK-2650 Hvidovre If tel. P&C +45Insurance Stamholmen fifax DK-2650 firstname.lastname@if.dk Hvidovre tel fax firstname.lastname@if.dk FINLAND If P&C Insurance FIN IF FINLAND Visit: Vattuniemenkuja 8 A If Helsinki P&C Insurance FIN tel IF Visit: fax. +35 Vattuniemenkuja A Helsinki firstname.lastname@if.fi tel If fax. P&C +35Insurance FIN firstname.lastname@if.fi IF Visit: Niittyportti 4 A If Espoo P&C Insurance FIN tel IF Visit: fax. +35 Niittyportti A Espoo firstname.lastname@if.fi tel fax. NORWAY firstname.lastname@if.fi If P&C Insurance P.O. Box 240 NORWAY N-1326 Lysaker If Visit: P&CLysaker Insurance Torg 35 P.O. tel. +47 Box N-1326 fax. +47Lysaker Visit: firstname.lastname@if.no Lysaker Torg 35 tel fax. If Safety Centre firstname.lastname@if.no Ringvoll N-1827 Hobøl If tel. Safety Centre Ringvoll fax N-1827 sikkerhetssenteret@if.no Hobøl tel fax sikkerhetssenteret@if.no FRANCE AND LUXEMBOURG If Assurances France 4, rue Cambon, 2e étage FRANCE F Paris AND LUXEMBOURG tel. If Assurances France fax. 4, rue +33 Cambon, e 09étage 76 F firstname.lastname@if.se Paris tel GERMANY fax If firstname.lastname@if.se Schadenversicherung AG Direktion für Deutschland GERMANY Siemensstrasse 9 If D Schadenversicherung Neu-Isenburg AG Direktion tel für Deutschland Siemensstrasse fax D firstname.lastname@if.se Neu-Isenburg tel fax. THE +49 NETHERLANDS firstname.lastname@if.se AND BELGIUM If P&C Insurance THE Boompjes NETHERLANDS 413 NL-3011 AND BELGIUM XZ Rotterdam If tel. P&C +31Insurance Boompjes fax NL-3011 firstname.lastname@if.se XZ Rotterdam tel fax. GREAT +31BRITAIN firstname.lastname@if.se If P&C Insurance 2nd floor, 40 Lime Street GREAT London BRITAIN EC3M 7AW If tel. P&C +44 Insurance nd fax. +44 floor, Lime7629 Street London firstname.lastname@if.se EC3M 7AW tel fax firstname.lastname@if.se ESTONIA AS If Eesti Kindlustus Pronksi 19 ESTONIA EE Tallinn AS tel. If +372 Eesti6 Kindlustus Pronksi fax EE firstname.lastname@if.ee Tallinn tel fax. LATVIA firstname.lastname@if.ee AS If Latvia Kronvalda bulvaris 3 LATVIA LV-1010 Riga AS tel. If +371 Latvia Kronvalda fax bulvaris LV-1010 firstname.lastname@if.lv Riga tel fax. LITHUANIA firstname.lastname@if.lv UAB If Draudimas Zalgirio 88 LITHUANIA LT Vilnius UAB tel If Draudimas Zalgirio fax LT firstname.lastname@if.lt Vilnius tel fax. RUSSIA firstname.lastname@if.lt CJSC If Insurance P.O.Box 16, FIN Lappeenranta RUSSIA Visit: Malaya Konyushennaya 1/3, CJSC office If B Insurance 42 P.O.Box St.Petersburg, 16, FIN-53501Russia Lappeenranta Visit: tel. +7Malaya Konyushennaya /3, office fax. +7B merja.vainio@if.fi St.Petersburg, Russia tel fax merja.vainio@if.fi Relax, we ll help you. Relax, we ll help you.