Oppilaina elämänkoulussa. Haminan lukion tokaluokkalaiset Riki Kangasmäki ja Kaisa Kauppila tähyävät luottavaisena tulevaisuuteen.

Transkriptio

1 12 Kymen Sanomat Perjantaina 15. huhtikuuta 2011 Kevätdisco Greipissä Nuorisotalo Greipissä pidetään disco lauantaina 16. huhtikuuta. Alakoululaisten disco on kello Tanssilattia on varattu yläkoululaisille kello Tapahtuman järjestävät Parasta Lapsille ry ja Kotkan nuorisotoimi. Oppilaina elämänkoulussa Pelinurkka Ronja Siljander Valintojen tekoon täytyy itse löytää apukeinot. Kameleontti Saana Siljander, Ronja Siljander, Elli Hämäläinen LUKION TOISEN vuosikurssin keväällä opinto-ohjaaja ilmoittaa, että vuoden päästä pitäisi tietää, mihin jatkaa lukion jälkeen. Aikaa päättää elämänsä uudesta suunnasta on vain vuosi. Haminan lukion tokaluokkalaiset Riki Kangasmäki ja Kaisa Kauppila kritisoivat nopeaa aikataulua. Olisi hyvä, jos lisättäisiin kattavampaa ja yksilöllisempää opinto-ohjausta jo lukion alusta alkaen. Esimerkiksi opintoohjaajan ja opiskelijan kahdenkeskeistä aikaa olisi hyvä saada lisää. Kaikki eivät osaa etsiä itse riittävästi tietoa tulevasta opiskelusta ja työelämästä, Kangasmäki ja Kauppila sanovat. Ikärajat tuovat kokeilunhalua, mutta ne luovat ennen kaikkea vastuuntuntoa ja ymmärrystä rajojen merkityksestä. HEIDÄN MIELESTÄÄN olisi tärkeää, että koulussa tarjottaisiin vielä nykyistäkin monipuolisempia keinoja hahmottaa omat tulevaisuudensuunnitelmat. He tuumivat myös, että mahdollisuudesta käydä lukio neljässä vuodessa informoidaan liian vähän. Lisäksi vastuu kasvaa yhden kesän aikana valtavasti: yläkoulussa kaikki tuodaan eteen kuin tarjottimella. Aika radikaalia, kun yläasteelta lukioon tultaessa pitää heti ottaa ohjat omiin käsiin, Kauppila sanoo. NUORILLE ANNETAAN rajallinen määrä resursseja päätöksentekoon, vaikka tarve omien mahdollisuuksien löytämiseen on todellisuudessa paljon suurempi. Suomen valtio pyrkii kannustamaan nuoria itsenäistymään muun muassa monien tukien avulla. Asialla on kuitenkin haittapuolensa. Mitä itsenäisyyttä se on, että muuttaa omasta kodista yhteiskunnan maksamaan vuokra-asuntoon yhteiskunnan tuilla ja lainalla elämään?, kirjoittaa nimimerkki äiti Plaza.fi:n keskustelupalstalla. Aika radikaalia, kun yläasteelta lukioon tultaessa pitää heti ottaa ohjat omiin käsiin. KAUPPILAN JA KANGASMÄEN mielestä perheellä ja lähipiirillä on suuri vaikutus nuoren itsenäistymiseen. Myös yhteiskunta vaikuttaa nuoren päätöksiin tulevaisuudesta, mutta lopulliset valinnat omasta elämästään voi tehdä vain nuori itse. Suomalainen yhteiskunta odottaa nuorten itsenäistyvän nopeasti. Mahdollisesti jo peruskoulun tai viimeistään toisen asteen koulutuksen jälkeen joutuu muuttamaan pois kotoa. Suomessa vain viisi prosenttia jatkokoulutuksen opiskelijoista asuu edelleen kotona. Esimerkiksi 69 prosenttia espanjalaisista jatko-opiskelijoista asuu yhä vanhempiensa luona. Poliittinen osallistuminen kiinnostaa liian harvoja nuoria, mikä on harmi, koska se on helppo tapa vaikuttaa. MITÄ NUORET sitten odottavat itsenäistymisessä? Ainakin sitä, ettei ole enää riippuvainen muista, Kangasmäki ja Kauppila sanovat. Nuoret odottavat paljon myös monia muutoksia, muun muassa muuttoa pois kotoa ja tulevaa opiskelijaelämää. Tilanne ei ehkä ole sama pääkaupunkiseudulla, jossa opiskelupaikkojen tarjonta on monipuolinen ja hyvä, mutta esimerkiksi haminalaisille muutto pois kotoa alkaa olla välttämättömyys viimeistään toisen asteen opintojen jälkeen jatko-opiskelun vuoksi. Itsenäistymiseen liitetään myös usein täysi-ikäisyys. Se tuo mukanaan niin vapautta kuin vastuutakin. Uskottavuutta ainakin on tullut lisää, toteaa jo 18 vuotta täyttänyt Kangasmäki. Yleensä täysi-ikäisyydessä nuoret odottavat eniten ajokortin saamista sekä baariin pääsemistä. Poliittinen osallistuminen kiinnostaa liian harvoja nuoria, mikä on harmi, koska se on helppo tapa vaikuttaa, pohtii Kauppila. Crysis 2 on teknisesti upea ja sujuva räiskintäpeli, mutta se olisi kaivannut kipeästi myös jonkinlaista tarinaa toiminnan tueksi. Peli räiskinnän ystäville Olisi hyvä, jos lisättäisiin kattavampaa ja yksilöllisempää opintoohjausta jo lukion alusta alkaen. Crysis 2 Alustat: PC, Playstation 3, Xbox 360 Ikäsuositus: 16 CRYSIS 2 ON PELI jonka tarkoituksena on toimia esittelynä Cryteckin kehittämälle uudelle pelimoottorille. Peli jatkaa samaa tarinaa kuin reilut kolme vuotta sitten ilmestynyt Crysis. Cepheiksi nimetyt avaruusolennot ovat hyökänneet maapallolle ja ihmiskunnan piinana on myös geneettinen rutto. Päähenkilö on kasvoton merijalkaväen sotilas, joka sattuman kautta päätyy ainutlaatuisen, nanoteknologiaan perustuvan taistelupuvun käyttäjäksi. Pelin tarina ja hahmot ovat ikävän merkityksettömiä. Alkuperäisen pelin tapahtumiin ei vedetä minkäänlaista jatkumoa, joten jos se ei ole tuttu niin pelaaja on aivan hukassa siitä ketä vastaan ja miksi taistellaan. JURIDINEN TÄYSI-IKÄISYYDEN raja on vuosikymmenien mittaan vaihdellut. Ennen vuotta 1969 täysi-ikäisyyden raja oli 21 vuotta, jonka jälkeen se laskettiin 20 vuoteen. Vuodesta 1976 lähtien raja on ollut 18 vuotta. Kauppilan ja Kangasmäen mielestä nykyinen raja on sopiva. Ikärajojen noudattamisessa ulkomaiden ja Suomen välillä on suuri ero. Suomessa niiden noudattamista valvotaan tiukasti. Ikärajat tuovat kokeilunhalua, mutta ne luovat ennen kaikkea vastuuntuntoa ja ymmärrystä rajojen merkityksestä, Belgiassa asunut Kangasmäki kertoo. He muistuttavat, että pelkästään koulutus, ikärajat ja ikä yleensä eivät aina määrittele henkisen kypsyyden tasoa. Opiskelu tai kotoa poismuutto ei välttämättä tee itsenäiseksi, ja 18-vuotiaskin kasvaa vielä ihmisenä. Itsenäistyminen on paljon ihmisestä itsestään kiinni. MUTTA VIIS SIITÄ, sillä taistelu vie mukanaan. Nanopuku on järkevä peruste sille, että pelihahmo on kyvyiltään yli-inhimillinen. Puvulla on erilaisia ominaisuuksia, joista useimpien käyttö verottaa sen sisäisiä energiavarastoja. Tärkeimmät ominaisuudet ovat kyky muuttua käytännössä näkymättömäksi sekä puvun ulkopinnan kovettaminen panssariksi. Näkymättömyys esimerkiksi vie vain vähän energiaa silloin, kun on paikallaan. Mitä nopeammin liikkuu, sitä enemmän energiaa kuluu ja ampuminen poistaa häiveen kokonaan. Kirjoittajat opiskelevat Haminan lukiossa Haminan lukion tokaluokkalaiset Riki Kangasmäki ja Kaisa Kauppila tähyävät luottavaisena tulevaisuuteen. Muutto helpotti Nooran arkea Oikealla asenteella itsenäistyminenkin sujuu ongelmitta. keaa saada kyytiä kaupungista kotiin. Ainainen kyytien järjestäminen ja tekemisien aikatauluttaminen on haasteellista ja joskus melko uuvuttavaakin. Jasmine Airikka, Lotta Saattonen, Maria Kyckling HAMINALAINEN 17-vuotias Noora Onninen muutti omilleen viime vuoden syyskuussa. Samalla asuinpaikka vaihtui Haminan itäosassa sijaitsevasta Lelusta keskustan hulinaan. Muutto Lelusta kaupunkiin oli järkevin ratkaisu lyhentämään kahdeksan kilometrin pituista koulumatkaani. Nyt voin myös nähdä kavereita silloin kun haluan, eikä matka kauppaan tunnu missään. Muutto toi suurta helpotusta arkeeni, Onninen kuvailee. Ensisijaista muutossa Onniselle oli kaupungin ja koulun läheisyys. Vanhempieni luona asuessani oli vai- MONESTA NUORESTA kuulostaa haasteelliselta kokata, pyykätä, maksaa laskut ja samalla vielä selviytyä opiskelun tuomista haasteista. Onninen suunnitteli asiansa jo ennen muuttoa niin, että arki sujuu sen enempiä pohtimatta. Kelalta Onninen saa opintotukea vuokran maksuun, ja äiti tukee muissa menoissa. Alussa uusi ympäristö vaati pientä totuttelua, mutta kuukausien saatossa keittiössä puurtamisesta ja ruokaostoksien tekemisestä on kuitenkin tullut rutiinia. Nuudelit ja pizza ovat perusruokaani, sillä itselleni en mitään sen suurempaa viitsi kokata. Välillä pölypallot tekevät pesää nurk- Lotta Saattonen kaan ja lautaset tykkäävät asettua vuoreksi pöydälle, mutta tästäkin hän on oppinut selviytymään jämäkällä asenteella: Nyt siivotaan! Olin tottunut jo vanhempien luona asuessani käyttämään pesukonetta ja siivoamaankin. Nuudelit ja pizza ovat perusruokaani, sillä itselle en mitään sen suurempaa viitsi kokata. KIM SOARES Muutto taajamasta Haminan keskustaan helpotti Noora Onnisen arkea. PÄÄTÖS OMILLEEN muutosta ei ole missään vaiheessa kaduttanut Onnista. Hän käy kotonaan Lelussa joka viikonloppu ja aina kun siihen on vain mahdollisuus. Arjen aherruksien jälkeen on Onnisella aikaa rentoutumiseen ja kavereiden kans- KENTTÄSUUNNITTELU eroaa virkistävästi tyypillisestä putkijuoksusta. Etenemismahdollisuuksia on monia ja järjenkäyttöä edellytetään etenkin tiukemmilla vaikeustasoilla. Aseita kulkee mukana vain kaksi erilaista ja ammuksia ei ole tuhlattavaksi. Juuri tämä taktisten valintojen välttämättömyys ja valinnan vapaus tekevät Crysis 2:sta hyvän pelin. Homman kruunaa visuaalisuus joka hakee vertaistaan ainakin Xboxilla. Audiopuolella suoritus ei ole yhtä vahva, eikä musiikki onnistu tukemaan pelin tapahtumia. Moninpelissä on samat peruselementit kokemuksen keräämisestä lähtien, mitkä ovat tuttuja monista muista vastaavista. Heikosta juonestaan huolimatta Crysis 2 on suositeltava peli kaikille räiskinnän ystäville. sa juhlimiseen. Yleensä hän viettää kavereineen aikaa isommalla porukalla jonkun luona. Onnisen vapaa-aika on enimmäkseen sohvalla löhöilyä ja poikaystävän kanssa seurustelua. Muuttuuko elämä 18-vuotiaana? Asunnossani en voi pitää bileitä, sillä se on aivan liian pieni siihen tarkoitukseen, hän naurahtaa. Kirjoittajat opiskelevat Haminan lukiossa Arvio (1-5) Äänet: Grafiikka: Pelattavuus: Yleisesti: SANOMISTA Ronja Tuhkanen (vas.) ja Karoliina Laitinen 1. Miten luulet elämäsi muuttuvan, kun täytät 18? 2. Mitä aikuisuuteen mielestäsi kuuluu? 3. Auto vai alkoholi? Kirjoittajat opiskelevat Haminan lukiossa Teksti: Ville Lääti. Kuvat: Karoliina Laitinen Maaginen täysi-ikäisyys L asten täytyy antaa olla lapsia, sillä aikuisuuden huveista on aikaa nauttia koko loppu elämä. Miksi on niin vaikeaa elää juuri tässä hetkessä? Kaikilla on niin hirmuinen kiire olla vanhempia kuin he todellisuudessa ovat. Anni Viitala, 16 Juuso Toikka, 17 Miia Pietikäinen, 17 Peter Lindroos, En usko elämäni muuttuvan kauhean suuresti, mutta tietysti ajokortti helpottaa elämää. 2. Ennen kaikkea vastuuta, työelämässä olemista ja uusia mahdollisuuksia. 1. Saan ajella autolla ja pääsen baareihin. 2. Vastuunottamista, ja aikuisena voi olla enemmän omillaan. 1. Luultavasti se ei muutu suuremmin, paitsi saan ajokortin. 2. Vastuunottaminen itsestään, työelämä, perhe ja tulevaisuutta täytyy suunnitella enemmän. 1. Ei paljoa, mutta ne mitä teen muuttuu lailliseksi. 2. Osaa pärjätä itsenäisesti eikä hölmöile. MEDIAN LUOMAT kauneus- ja käytösihanteet ovat sekoittaneet niin lasten kuin heidän vanhempiensakin päät ja paineen alaisena naperot heittävät pehmolelunsa nurkkaan yrittäessään astua aikuisten valtaviin saappaisiin. Jo korkokenkiin vaihtanut teini odottaa täysi-ikäisyydeltä ehkäpä eniten alaikäisten ryyppybileistä baareihin siirtymistä, polkupyörän vaihtamista iskän autoon ja poissaoloja lukiosta ilman, että täytyy keksiä äidille tekosyitä allekirjoituksen toivossa. Jipii? TÄSSÄKÖ SE sitten oli? Kysymys putkahtaa helposti mieleen, kun yökerhoissa ravailu ja ajokortti muuttuvatkin tavalliseksi arjeksi. Oliko se 18-vuotta sittenkään niin maaginen ikä, että sen odottamiseen on kannattanut tuhlata koko nuoruus? Tosiasiassahan täysi-ikäinen saa kaiken tämän hauskuuden lisäksi myös muun muassa äänioikeuden ja oikeuden nauttia vastuun ottamisesta. Päätösvalta omaan elämään on yksinomaan täysi-ikäisen käsissä, sillä hänellä ei ole enää holhoojaa. Ihminen saattaa olla läpi elämänsä se sama ruikuttava kakara tai sitten se pikkuvanha tosikko. 18-VUOTIAS ON lain mukaan aikuinen, mikä tarkoittaa omista teoista vastuun ottamista, mutta yhdessä yössä tuskin tapahtuu mitään ihmeellisiä muutoksia henkisesti tai fyysisesti. Henkisellä kypsyydellä ei ole mitään tekemistä numeroiden tai valtion asettamien rajojen kanssa. Aikuiseksi kasvamisen takaa kokemukset, kasvatus ja ehkä kaikkein eniten halu toimia vastuuntuntoisesti. Ihminen saattaa olla läpi elämänsä se sama ruikuttava kakara tai sitten se pikkuvanha tosikko. Niin kuin on tapana sanoa: toiset eivät koskaan kasva aikuisiksi.

2 Kymen Sanomat Tiistaina 19. huhtikuuta 2011 Mielikuva oikeast 13 Osa kitaristin lavaimagoa Kitaravahvistimista tuli nopeasti osa rockkitaristien lavaimagoa. Vahvistinmuurit suurenivat samalla kuin äänenvoimakkuuden tarve väheni. Tärkeintä ei ole näyttävä koko vaan vahvistimesta lähtevä soundi. Kitarasoundi lähtee korvien välistä, eikä vahvistimen merkistä. Kulttuuri Matti Tieaho KOTKA. Muna vain kana? Sähkökitara ei kuulu, jos sen ääntä ei vahvista. Kumpi on tärkeämpi? Jouni Hynynen pohtii pitkään: Vahvistin on tärkeämpi. Se on mun soundi. Minullahan tuo kitaransoitto on vähän kuin halonhakkuuta. Hynynen ymmärtää, että varsinaisille kitarasankareille asia voi olla toisinpäin, ja Markus Vanhala vahvistaa epäilyn: Kitara on osa kitaristia, sen egon jatke. Kyllä kitara on penis, ja lavan takana on kivekset. Juha Björninen menee vielä pidemmälle: Kitarahommien kanssa se on niin, että ihminen tuottaa sen äänen. Lopputulos lähtee soittajan korvien välistä. Björninen tähdentää, että kitara- ja vahvistinkauppa perustuu puhtaasti mielikuviin. Hän itse hakee soundia: vahvistinmerkki tai vuosiluku eivät merkitse mitään. YHDESTÄ ASIASTA Hynynen, Björninen ja Vanhala ovat samaa mieltä: putkivahvistimesta tulee parempi soundi kuin transistorivahvistimesta. Putki nyt vaan miellyttää korvaa. Yläkerrannaiset ovat luontevammat ja hienommat, samoin helinä ja säröytyminen. Putkisoundi on laulavampi. Jotenkin korva vaan aistii sen samantien, Björninen selittää. Transistorivahvistimen soundia hän kuvailee kolisevammaksi ja kylmemmäksi. Putki on tarkka. Sen kanssa on vaikeampi soittaa, mutta kun soittaa oikein, siitä lähtee ihan mielettömän hyvä soundi, Vanhala vakuuttaa ja jatkaa: Soundi syntyy, kun nupit kääntää kaakkoon. Sieltä se peuhu ja lämpö nousee. Hynynen puolestaan paljastaa soittavansa vahvistimiaan maltillisesti. Volyyminupit ovat vajaassa puolivälissä. Björninen tähdentää, että vahvistintekniikka on vuosikymmenen saatossa kehittynyt huimasti: laitteet ovat pienentyneet ja ovat entistä käyttövarmempia, joskin teollisuustuotannossa laatu vaihtelee. Putkivahvistimissa sen sijaan pätee edelleen sääntö: mitä enemmän laatua, sitä enemmän painoa. Kovaääniskaapithan ovat säilyneet melkein samanlaisina 1900-luvun alusta asti. Ne ovat edelleen hyvin vanhanaikaisia, Björninen hämmästelee. Hän muistuttaa, että kaiutin vaatii pari, kolme vuotta käyttöä ennen kuin soundi on kohdallaan LUVULLA kehitettiin myös vahvistinmallinnuslaitteet, joilla voidaan digitaalisesti käsitellä ääntä esivalintojen mu- kaisesti. Tällaisia vahvistinmallintimia voidaan käyttää pedaalissa, vahvistimessa tai tietokoneohjelmissa. Hynynen hyödyntää vahvistinmallinnusta tietokoneessaan, kun hän tekee demoja. Lopputulokseen hän ei ole tyytyväinen: Tietokoneessahan minulla on mahtavat vehkeet, mutta ääni kuulostaa ihan paskalle. En minä niistä saa mitää irti, Hynynen parahtaa. Vanhala kuvailee vahvistinmallinnuksen kautta saatua ääntä sirinäksi, ja hän kieltäytyy kannettavista tietokoneista muuten kuin demosoftien parissa. Ilmiöön perehtynyt Björninen myöntää hänkin, että tavallinen harrastajakin erottaa mallinnussoundin ja putkisoundin eron välittömästi: Hyvänä puolena mallintavissa vahvareisssa on säätöjen ja efektien monipuolisuus. On chorusta, kaikua, delaytä, flangeria ja monenlaista kurnutusta. Säröillä kloonataan monenlaista murtajaa. Kaikenlaista ääntä saa aikaan, mutta mikään sävy ei todellisuudessa häikäise. ARTISTILLE TAKALAVAA peittävä vahvistinmuuri voi olla myös imagokysymys, mutta äänentoiston kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Yleisesti tiedetään, että maailmalla on vuokralla kaiutinelementtejä, joissa ei ole kuin kuoret. Tällaisia on kevyempi roudata. Raimo Eerola i riitä Aina tätä ei tiedetty. Suomalainen Tarot-yhtye hankki 1980-luvun alussa kolmet neljän kaiutinyksikön tornit. Bändi keikkaili laitteineen ylpeänä, kunnes jollakin festivaalilla joku ihmetteli, miksi kaikissa kaapeissa oli kaiuttimet mukana. Itse olen huomannut, että kaksi kaappia riittää keikalle kuin keikalle. Niistä tulee tarpeeksi jykevä soundi. Jos on yli neljä kaappia, niin sillä ei ole enää mitään merkitystä ääneen, Markus Vanhala pohtii. Soundi syntyy, kun nupit kääntää kaakkoon. Sieltä se peuhu ja lämpö nousee. Markus Vanhala Kun Juha Björninen aloitti keikkailun 1960-luvun lopulla, PA-laitteet eivät olleen nykyisen kaltaisia. Silloin tarvittiin isoja lavakamoja. Nykyisin lavalla pärjää vähemmälläkin. Jeff Beckillä oli Pori Jazzissa kaksi Marshallin tornia vierekkäin. Vahvistimissakin paloi valot, mutta ääni tuli 15-wattisesta Fenderistä, Björninen paljastaa. Mies ja karriääri Jouni Hynynen Kotiteollisuus-yhtyeen johtohahmo, kitaristi-laulaja Yhtye on tehnyt 11 albumia Soitti Pronssinen pokaali -yhtyeessä Markus Vanhala Omnium Gatherum -yhtyeen kitaristi Death metallia soittava yhtye on tehnyt 5 albumia Juha Björninen Tuottaja-kitaristi Aloitti keikkailun 1960-luvun lopussa Ensimmäinen levytyssessio 1970 Suomen ehkä eniten levyttänyt muusikko Mukana yli 4000 suomalaislevytyksessä Mies ja vehkeet Jouni Hynynen Gibson Les Paul -kitara Peavey vahvistin, Mesa Boogie Dual Rectifier -vahvistin Kaiuttimet: Mesa Boogie Rectifier Standard 4x12 ja ALT 4x12 Ei efektipedaaleja Markus Vanhala Jackson-kitarat Mesa Boogie Rectifier -vahvistin 2 Marshall -kaiutinkaappia (á 4x12 ) Loputon määrä pedaaleja ja purkkeja Juha Björninen Tokai 335 ja Fender Stratocaster -kitarat Fender BluesDeville -combovahvistin Säröpedaali: Marshall Jackhammer tai Harri Raudaskoski Preamp Kaiku: Korg Death metal -kitaristi Markus Vanhala vakuuttaa, että kaksi kaiutinkaappia ja hyvä vahvistin riittävät nykyisin keikalle kuin keikalle. Kaikki sen lisäksi kerätty tehostaa vain mielikuvia, ei soundeja.

3 10 Kymen Sanomat Perjantaina 22. huhtikuuta 2011 Lapsen surutyö Lapsenkin on hyvä käsitellä suruaan silloin, kun hänelle tärkeä ihminen menehtyy. Surua voi käsitellä lapsen kanssa esimerkiksi maalaamalla tunteita, lukemalla kuolemaa käsittelevää lastenkirjallisuutta tai katsomalla aihetta sivuavia koko perheen elokuvia. Kuoleman käsittely lapsen kanssa 1. Kerro totuus Hän nukkui pois. Vaari lähti pitkälle matkalle. Tavallisia kiertoilmaisuja kuolemalle. Kielikuvien tarkoitus on pehmentää viestiä, mutta pieni lapsi ajattelee konkreettisesti, eikä ymmärrä metaforia. Totuuden kaunistelu johtaa pahimmillaan siihen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaanmenoa tai matkalle lähtöä. Lapselle pitääkin kertoa läheisen kuolemasta mahdollisimman nopeasti sen tapahduttua, koska lapsella on tarve selvittää itselleen, mitä on tapahtunut. 2. Lapsi suree tavallaan 4. Arki tuo turvaa Arjen rutiinien pysyminen ennallaan vahvistaa surevan lapsen turvallisuudentunnetta. Siksi on usein parasta, että hän palaa mahdollisimman nopeasti tapahtuneen jälkeen kouluun tai hoitopaikkaan. Perheessä sattuneesta kuolemantapauksesta kannattaa Lapsi suree eri tavalla kuin aikuinen, jonka suru on kokoaikaista. Lapsi tarttuu surun keskelläkin leikkiin ja arjen rutiineihin, mutta se ei tarkoita, että hän olisi unohtanut, eikä enää surisi. Lapset saattavat myös leikkiä traumaattisilta vaikuttavia leikkejä, kuten hautajaisia. Toisaalta surun aiheuttama tunnemyrsky on usein lapsilla erityisen voimakas, sillä heillä ei ole vielä elämänkokemuksen tuomaa kokemusta siitä, että pahimmatkin tunteet helpottavat ajan myötä. 3. Kohtaa sureva lapsi Tuttu aikuinen ei välttämättä uskalla kohdata järkyttävän tapahtuman kokenutta lasta. Voidaan ajatella, että lapsi ei kestä, mutta lapset ovat yllättävän vahvoja. Aikuinen voi näyttää omat tunteensa, sillä lapsi ottaa mallia aikuisilta myös surukäyttäytymiseen. Jos perheessä on tapana keskustella myös vaikeista asioista, lapsen on helpompi ilmaista ja käsitellä suruaan. Käsittelemättömänä suru saattaa patoutua vuosikausiksi ja nousta myöhemmin pintaan entistä voimakkaammin. kuitenkin tiedottaa päivähoitoon ja kouluun, ennen kuin lapsi palaa sinne. Arjen pysyvyyttä edistää myös se, että lapselle asetuista rajoista pidetään kiinni ja että ylihuolehtivaisuutta ja liikaa varovaisuutta vältetään. Karoliina Sivén 5. Muisteleminen auttaa Erilaiset sururituaalit, kuten vainajan hyvästeleminen, hautajaiset ja muistotilaisuudet auttavat lasta ymmärtämään, mitä kuolema tarkoittaa. Rituaalien kautta lapsi saa käsitellä tapahtunutta myös tunnetasolla ja jakaa tunteitaan läheistensä kanssa. Omien muistorituaalien kautta lapsi voi ilmaista suruaan konkreettisesti. Kuollutta läheistä voi muistella vaikkapa vanhoja valokuvia katselemalla. Muistoja voi kerätä myös erityiseen muistolaatikkoon. Laatikon saa askarreltua helposti esimerkiksi kenkälaatikosta. Lähde: Uittomäki, Mynttinen & Laimio: Miten tukea lasta, kun läheinen on kuollut? Opas läheisille sekä lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Juttua varten on haastateltu myös Kotkan perheneuvolan sosiaalityöntekijää, psykoterapeutti Lotte Soinia. Äidillä on isiä ikävä Lapsen täytyy saada tietää totuus, kuolemasta ja surustakin. Pääsiäinen Heini Särkkä KOTKALAISEN Maijan mies kuoli onnettomuudessa viime syksynä. Myös Maijan viisi lasta menettivät isänsä. Eri-ikäiset lapset käsittelevät vanhemman kuolemaa eri tavoin. (Maijan nimi on haastateltavan pyynnöstä muutettu.) Olen puhunut kaikkien lasten kanssa kuolemasta alusta lähtien rehellisesti ja avoimesti. MAIJAN KAKSI vanhinta tytärtä ovat jo aikuisia ja saavat tukea myös avomiehiltään. Kaksi nuorinta lasta ovat vielä kouluiässä. He pakenevat yhtenä hetkenä leikkeihin, mutta toisena tulevat äidin syliin itkien. Eniten olen huolissani keskimmäisestä pojasta, joka ei puhu, eikä pukahda. Hän on ikään kuin ottanut miehen roolin perheessä ja käy esimerkiksi hakkaamassa halkoja. Olen päättänyt antaa ajan kulua. Samassakin perheessä eri ihmiset käsittelevät tunteitaan eri tavoin. Ehkä miehet surevat tekemällä. ÄITI EI ole peitellyt omaa suruaan lapsilta. Vanha ajatusmalli on, että lasten vuoksi aikuisten on oltava vahvoja. Kuitenkin jos aikuinen patoaa tunteensa, hän tulee antaneeksi lapsille sellaisen viestin, että tunteiden ilmaiseminen ei ole perheessä hyväksyttävää. Pienimmät lapset ovat kysyneet, miksi äiti itkee ja olen kertonut heille suoraan, että äidillä on isiä ikävä. ON TAVALLISTA, että toisen vanhempansa menettäneet lapset alkavat pelätä toisenkin poismenoa. Toinen Maijan pienemmistä tyttäristä alkoikin huolehtia äidistään. Hän alkoi herkkänä tyttönä kyselemään menemisiäni ja vahtimaan minua, mutta lapsen huoli pitää kääntää pois. PIENEMMÄT LAPSET ovat selvästi alkaneet hakea enemmän läheisyyttä äidistään, traumaattinen kokemus on tullut uniin ja vaikeuttanut nukahtamista. Toinen tyttö nukkuu vieläkin vieressä. Ja mielestäni niin kauan kuin lapsi tarvitsee läheisyyttä, se pitää sallia. Surevan ja muiden väliin nousee ikään kuin näkymätön muuri. MAIJA KERTOO menetyksestään rauhallisesti, mutta itku on koko ajan herkässä. Silti häneltä on jo ehditty kysyä, miksi hän pitää edelleen kuolleen miehensä kuvaa yöpöydällään. En halua unohtaa. Lapset eivät aluksi pystyneet katsomaan kuvaa, mutta nyt he sanovat, että kuva saa tuntumaan siltä, että iskä on siinä mukana. LAPSILLEKIN tekee hyvää käsitellä suruaan muistelemalla kuollutta. Maijan lapset ovat keränneet muistolaatikkoon isästä muistuttavia tavaroita, kuten paljon matkustaneen isän ulkomailta tuomia matkamuistoja. Mies toi yhdeltä matkalta lapsille pääkallosukat, jotka ovat jo aivan reikiintyneet. Meinasin heittää ne pois, mutta lapset halusivat ehdottomasti säästää ne muistolaatikkoon, koska sukat muistuttavat isästä. ÄIDILLE ON tärkeää, että lasten arki on jatkunut mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin kaikesta huolimatta. Pian kohtalokkaan onnettomuuden jälkeen Maija soitti kouluikäisten tyttäriensä opettajalle ja kertoi tapahtuneesta. Pyysin, että opettaja kertoo heti, jos joku koulussa alkaa kiusata tyttöjä. MAIJA OTTI yhteyttä myös tyttöjen urheiluharrastuksen ohjaajiin ja pyysi, että siellä kerrottaisiin kaikille, mitä on tapahtunut. Vaikka onkin tapahtunut näin iso asia, on tärkeää, että normaali arki jatkuu. Siksi on hyvä, että harrastuksissa surevaltakin lapselta vaaditaan yhtä paljon kuin ennenkin. Lapsille tuo turvallisuuden tunnetta, että he pääsevät välillä kouluun ja harrastuksiin ajattelemaan ihan muita asioita. Kenelläkään ei ole oikeita, maagisia lohdutuksen sanoja. LASTEN turvallisuudentunteen vuoksi on myös hyvin tärkeää, että ennestään tutut aikuiset uskaltavat kohdata kovia kokeneet lapset. Maija on huomannut, että osa tutuista on alkanut tapahtuneen jälkeen vältellä perhettä ja pakenee kaupassakin hyllyjen väliin. Surevat ihmiset kokevat usein, että koko muu ympäristö kohtelee heitä silkkihansikkain, ja että surevan ja muiden väliin nousee ikään kuin näkymätön muuri. Ei ole hyvä, että lapsesta tuntuu, että tutut eivät enää uskalla tulla käymään, koska isä on kuollut. Onneksi meillä on ollut paljon läheisiä tukena. Se helpottaa, että he kertovat, ettei meidän välillä ole mikään muuttunut. Välillä tekisi mieli ravistella ihmisiä ja huutaa, että olen edelleen se sama Maija, vaikken ehkä naurakaan niin paljon kuin ennen. JÄYHIEN suomalaisten voi olla vaikea reagoida tutun ihmisen kokemaan suureen suruun. On hyvä tietää, että kenelläkään ei ole oikeita, maagisia lohdutuksen sanoja. Pelkästään se tuntuu hyvältä, että tulee luo ja halaa. Se riittää. Kaupunki tarjoaa kriisiapua Kotkan kaupunki järjestää Kotkan ja Pyhtään asukkaille debriefing-ryhmiä, joissa puidaan kriisitilanteita psykologisesti. Jälkipuintikeskustelu pitäisi järjestää 1 3 päivän kuluttua tapahtuneesta. Jälkipuintikeskustelua voi pyytää myös tukikeskus Villa Jensenistä. Apua voi hakea myös terveyskeskuksesta, Mielenterveyskeskuksen akuuttityöryhmästä tai perheneuvolasta.

4 Kymen Sanomat Keskiviikkona 4. toukokuuta Suvaitsematon koulumaailma Vuonna 2007 tehdyn brittiläistutkimuksen mukaan 50 prosenttia transtytöistä (pojasta tytöksi) ja miltei 70 prosenttia transpojista (tytöstä pojaksi) on kokenut koulukiusaamista. Kyselyllä oli lähes 900 vastaajaa. Seta saapuu Kymenlaaksoon Karoliina Sivén Tällä hetkellä katukuvassa näkyy paljon maahanmuuttajia. Toivottavasti siellä näkyy pian myös trans-ihmisiä. Naisia käsi kädessä ja miehiä suutelemassa. Vähemmistöt Henna Mäkelin HOMOSEKSUAALISUUS on aihe, joka on puhuttanut ihmisiä turuilla, toreilla ja tiedotusvälineissä paljon ja kiivaasti viime syksyn Ajankohtaisen kakkosen Homoillasta lähtien. Seksuaalinen tasavertaisuus ry tuttavallisemmin Seta on ollut seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolestapuhuja Suomessa jo 70-luvulta lähtien. Nyt Kymenlaaksoon ollaan perustamassa Setan jäsenjärjestöä, Kymenlaakson Setaa. Hallitukseen ovat pyrkimässä kotkalainen Leena Luuri ja kouvolalainen Jukka Parviainen. Parviainen kaipaa Setan toimintaa myös Kouvolaan. Hän on myös Sateenkaari-Kouvola-foorumin jäsen. Eheytysoppaassa kerrottiin, miten rukoilla itsensä heteroksi. KYMENLAAKSON SETA nousee lähinnä Kotkassa toimineen Queer Kymi -yhdistyksen perustuksille. Tarkoitus ei ole vain järjestää bileitä. Suunnittelemme neuvontaa, nuorten ryhmiä, paikkaa, jossa kohdata muita ja jutella, Luuri sanoo. Homoseksuaaleja on Suomen joka kolkassa eikä seksuaalinen suuntaus näy läheskään aina päällepäin. Vastaantuleva mies voi tykätä naapurin Pertistä tai tuntea itsensä sisäisesti Henna Mäkelin Leena Luuri, 31, ja Jukka Parviainen, 28, ovat pyrkimässä Kymenlaakson Setan hallitukseen. naiseksi. Sitä ei voi koskaan tietää, Luuri muistuttaa. Hänen mukaansa on tärkeää ymmärtää ihmisten monimuotoisuutta. Jollakulla on lasisilmä, jollakin keliakia ja joku mies pukeutuu naiseksi. ERITYISESTI NUORISOTYÖ on Setan kokemuskouluttajana toimivalle ja ammatikseen nuorisotyötä tekevälle Luurille tärkeää. Nuoret tarvitsevat näissä asioissa lähelleen aikuisen. Ilman aikuisen tukea nuori voi lähteä kokeilemaan seksuaali-identiteettinsä rajoja varomattomasti. Pahimmassa tapauksessa nuori kieltää seksuaali-identiteettinsä kokonaan. Se voi olla tie mielenterveysongelmiin. Parviainen muistelee löytäneensä Kouvolan kirjastosta karmean kirjan. Eheytysoppaassa kerrottiin, miten rukoilla itsensä heteroksi. Kirjassa kehotetaan hankkimaan sponsoriksi ihminen, joka ei pidä homoista. Parviainen miettii, miltähän mahtaa tuntua seksuaalista identiteettiään pohdiskelevasta nuoresta, joka menee kirjastoon etsimään tietoa ja löytääkin ensimmäisenä kyseisen eheytysoppaan. Parviainen toivoo, että Helsinkiin seksuaalipakolaisena muuttavien määrä pienenisi. KYMENLAAKSON SETAN tavoitteena on myös seurakuntayhteistyö. Niin, seurakuntayhteistyö. Suomen evankelis-luterilainen kirkko kärsi ennen näkemättömästä jäsenkadosta Homoillan jälkeen. Uuden ja viimeisimmän joukkoeroamisen aallon aiheutti kuuden kristillisen järjestön ja kristillisen nuortenmedia Nuotan Älä alistu! -kampanja. Luuri ei kuitenkaan ole halunnut erota kirkosta. Tajutonta vauhkoamista! Olen kyllästynyt siihen, on Luurin kommentti keskusteluun. Kun kirkosta eroaa, mahdollisuudet vaikuttaa sen sisällä ovat mennyttä. Eikä tutkita vaan hutkitaan, Luuri lisää. Hän muistuttaa, että kirkko on irtisanoutunut Älä alistu! -kampanjasta. Parviainen on ottanut suhteessaan kirkkoon astetta ankaramman linjan ja eronnut siitä. Odotin Homoillan jälkeen, että kirkko tulee esille ja sanoo selkeästi: me emme ajattele näin. Kirkko sanoi vain jotakin vähän sinne päin. Liian laimeat kannanotot saivat Parviaisen eroamaan. Tosin kirkon kannan jämäköityminen saattaisi muuttaa hänen mielensä. Ainahan kirkkoon voi palata takaisin. JOUKKOEROAMISET kertovat sekä Parviaisen että Luurin mielestä selvää sanomaa: ihmiset ovat äänestäneet jaloillaan. Valtaosan mielestä seksuaalivähemmistöt ovat ihan OK, Luuri sanoo. Kansa on Luurin ja Parviaisen mukaan ajan tasalla, mutta kirkko ja Suomen laki eivät. Samaa sukupuolta olevat voivat Suomessa rekisteröidä parisuhteensa. Rekisteröinti ei kuitenkaan anna automaattisesti oikeutta samaan sukunimeen, eikä pari saa esimerkiksi adoptoida lasta yhdessä, toisin kuin avioliitossa. Seksuaalinen tasavertaisuus nousi Luurin mukaan yhdeksi vaaliteemaksi. Erityisesti kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ilmaisivat kärkkäitä kantoja sukupuolineutraalia avioliittolakia kohtaan. Luuri ja Parviainen uskovat silti yhä suvaitsevaistuvaan maailmaan. Parviainen toivoo, että Helsinkiin seksuaalipakolaisena muuttavien määrä pienenisi. Vastaantuleva mies voi tykätä naapurin Pertistä tai tuntea itsensä sisäisesti naiseksi. Sitä ei voi koskaan tietää. Leena Luuri Kouvolassa on ollut helppo elää, hän sanoo. Tällä hetkellä katukuvassa näkyy paljon maahanmuuttajia. Toivottavasti siellä näkyy pian myös trans-ihmisiä. Naisia käsikädessä ja miehiä suutelemassa, Luuri toivoo. Kymenlaakson Setan ensimmäinen kevätkokous järjestetään toukokuun 5. päivänä Kotkassa. Kokous on kaikille Setan toiminnasta kiinnostuneille avoin sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Kiinnostusta on, tietoa ei Antti Pärnänen KOTKA. Seta ei ole vieraillut eteläkymenlaaksolaisissa kouluissa ainakaan 10 vuoteen. Yhdistyksen koulutussuunnittelija Marita Karvisen mukaan he ovat mainostaneet palveluitaan kouluihin kaikkialle Suomeen, mutta eivät ole saaneet yhteydenottoja Etelä-Kymenlaaksosta. Meidän tapoihimme kuuluu, että aloite lähtee aina kouluilta. He pyytävät meitä vierailuille, Karvinen täsmentää. Ilmeisesti Setan markkinoinnin kattavuudessa on kuitenkin aukkoja, sillä kaakossa ainakin osa kouluista ei ole tiennytkään yhdistyksen palveluista. Käsittääkseni emme ole saaneet heiltä edes yhteydenottoa, Kotkan Karhuvuoren koulun rehtori Marianne Puumalainen ihmettelee. Mielestäni Seta ei ole lähestynytkään minua, Haminan Aseman koulun rehtori Johanna Ristola muistelee. REHTOREIDEN KESKUUDESSA on kuitenkin kiinnostusta Setan vierailuja kohtaan. Suvaitsevaisuus on hyvin tärkeä arvo. Seksuaalivähemmistöt käydään läpi terveyskasvatuksessa, joten Setan sanoma sopisi sinne. En ole kuitenkaan saanut heiltä yhteydenottoja, Kotkan Haukkavuoren koulun rehtori Anu Tiilikainen sanoo. Seta eli Seksuaalinen tasavertaisuus ry Valtakunnallinen ihmisoikeus- ja sosiaalialan järjestö. Yksi Setan kouluvierailujen tavoite on opastaa lapsia normikriittiseen ajatteluun. Luennon tulisi olla asiallisesti esitettyä asiatietoa. Haluaisin ensin keskustella, millainen on Setan ajatusmaailma ja heidän luentojensa sisältö, mutta se on täysin normaali käytäntö, Puumalainen toteaa. Ihmisen fysiologia käsitellään viidennellä luokalla. Sitä vanhemmille oppilaille Seta voisi tarjota jotain. Vierailijat valitaan opetussuunnitelman ja yhteydenottojen perusteella, Ristola korostaa. Seta on vieraillut pelkästään tänä vuonna kymmenessä pohjoiskymenlaaksolaisessa koulussa. Opettajilta tulee usein palautetta, että heillä ei ole tottumusta käsitellä näitä asioita, yhdistyksen nuorisotyön koordinaattori Anders Huldén huomauttaa. Kattojärjestö kokoaa yhteen parikymmentä valtakunnallista ja paikallista jäsenjärjestöä eri puolilta Suomea. Perustettu vuonna Tavoitteena yhdenvertaisuus riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta.

5 Kymen Sanomat Tiistaina 10. toukokuuta Kittilässä syntynyt, asuu Iitissä Maria Kausalainen on syntynyt Kittilässä ja asuu nykyisin Iitissä. Edellinen näyttely oli Kouvolan taidemuseossa, mutta hänen teoksiaan on nähty myös Kotkassa, Torniossa, Imatralla, Helsingissä, Ottawassa, Montrealissa... Töitä on lunastettu muun muassa Suomen valtion taidekokoelmiin. Maria Kausalaisen näyttely on esillä Galleria G:ssä Esillä on grafiikkaa, ja se on paitsi katsottavana myös ostettavana. Taiteilijan pörssiarvoa kohottavat Uudistuminen. Teokset paranevat ja näyttävät jotain uutta. Palkinnot. Esimerkiksi nuorelle taiteilijalle myönnettävä Dukaattipalkinto, jota on jaettu jo 1800-luvulla. Taidehankintakilpailussa menestyminen. Ars Fennica, myös tällaisen palkinnon ehdokkuus. Tärkeät näyttelyt. Jyrytetyt näyttelyt, vaikkapa Suomen taiteilijain vuosinäyttely. Kiasmassa ja EMMAssa pidetyt näyttelyt, Helsingin taidemuseon näyttelyt. Muissa taidemuseoissa pidetyt näyttelyt. Euroopan huippua ovat Venetsian Biennaali ja Kasselin Documenta. Myös joihinkin kaupallisiin gallerioihin pääsy voi kohottaa taiteilijan teosten myyntiarvoa. Esimerkiksi Anhava, Forsblom, Heino ja Uusitalo. Teosten osto kokoelmiin. Taidemuseot. Wihurin rahasto, Saastamoisen säätiö ja valtion kokoelma. Lähteinä Maria Kausalaisen, Katariina Lagerin ja Pauliina Laitinen-Laihon haastattelut. Karoliina Sivén Mitä maksaisit pakolaislapsen kuvasta? Taiteen hinnoittelu toimii toisin kuin metri kertaa metri -periaatteella. Taiteilijan pörssiarvoa kasvattavat palkinnot, arvotahojen ostot ja tärkeiden paikkojen näyttelyt. Kulttuuri Päivi Taussi OSTAISITKO seinällesi pakolaislapsen muotokuvan? Jos ostaisit, mitä maksaisit siitä? Pakolaislapset ovat kuvataiteilija Maria Kausalaisen uuden näyttelyn aiheena. Se avataan huomenna keskiviikkona Helsingissä Suomen Taidegraafikot ry:n Galleria G:ssä. Kausalainen naurahtaa, että kyseessä on varsinainen perussuomalaisten unelma. Neliväriserigrafiat ovat kauniita, pelottavia ja arvoituksellisia, ainakin. Nähtäväksi jää, millainen taide- ja myyntimenestys se on. Taiteilija olisi kyllä hyvillään, jos kauppa kävisi. Tässä tilanteessa se olisi erittäin toivottavaa. Minulla ei ole nyt apurahaa. ENNEN NÄYTTELYÄ iittiläinen Maria Kausalainen arveli, että teosten hinnat liikkuvat 800 euron ja euron välillä. Käsitys, että grafiikan vedoksen saa aina halvemmalla kuin maalauksen, ei pidä paikkaansa. En tee suuria sarjoja. Ne ovat aina alle kymmenen, jopa alle viiden, Kausalainen kertoo. Hänen mukaansa monet graafikot ottavat nykyisin vain vähän vedoksia. Joskus sarja jää jopa yhteen. Jos kyse on uniikkiteoksesta, voi hyvin kysyä, miksi grafiikan pitäisi olla edullisempaa kuin akvarellien tai vaikka öljyvärimaalausten. Vanhastaan paperi on mielletty halvemmaksi materiaaliksi kuin maalauskangas. Toisaalta teoksen ydin ei ole aine, vaan ajatus. Joka tapauksessa grafiikan tekeminen on työvaltaista, monivaiheista ja kalliita laitteita vaativaa. Kausalainen on monen tekotavan toteuttaja, grafiikasta videoon ja valokuvaan, veistoksista installaatioihin. TAITEEN OIKEAAN hintaan ei ole yhtä vastausta. Suomen Taidegraafikoiden myyntikokoelmasta Grafoteekista ammattilaisten töitä saa sekä pienellä rahalla että vähän isommalla. Grafoteekki ilmoittaa, että hinnat vaihtelevat 50 eurosta euroon. Suomen Taidemaalariliitto järjestää vuosittain teosvälitystapahtuman, ja viimeksi maaliskuussa edullisimmat työt maksoivat noin 100 euroa ja kalleimmat yli euroa. Molemmat ovat esimerkkejä taiteilijoiden omista hintahaitareista. Potentiaalinen ostaja hyvinkin miettii, mitä hänen olisi järkevää maksaa. Maria Kausalainen ja Taidemaalariliiton näyttelysihteeri Katariina Lager ovat sitä mieltä, että neuvoa kannattaa kysyä taiteilijoiden ammattiliitoista. Ne ovat tavallaan puolueettomia arvioijia, Kausalainen sanoo. Hän jatkaa, että myös kaupalliset galleriat voivat antaa osviittaa, mutta kysyjän pitäisi tietää vähän niiden toimintaperiaatteista. Lager suosittaa myös netin hyödyntämistä. Jos on kyse vanhemmasta taiteesta, Lagerin mielestä huutokauppakamareista voi olla apua. TIETENKÄÄN HINNOITTELU ei mene niin, että metri kertaa metri maksaa aina saman tai että metri kertaa metri tiettyä tekotapaa maksaa saman tai metri kertaa metri tiettyä tyylisuuntaa saman. Taiteilijalla on väliä. Siihen, mitä teoksista pyydetään ja maksetaan, vaikuttavat paitsi teoksen omat ominaisuudet ja gallerioiden erilaiset provisiot myös tekijän taidepörssiarvoa rakentavat seikat. Meriittejä ovat ainakin merkittävät näyttelyt, ostot arvokokoelmiin ja tärkeät palkinnot. Usein taiteilijat panevat nämä ansionsa myös näyttelyluetteloihin ja matrikkeleihin. Näyttelyistä Euroopan huippua ovat Venetsian Biennaali ja Kasselin Documenta. Mutta jos taiteilija on tullut sinne valituksi, kyllä hän on ollut jo kotimaassa arvostettu. Valinta vain vahvistaa hänen jo saavuttamansa arvon, Katariina Lager sanoo. Punaiset pallot kertovat Päivi Taussi TAIDEMARKKINOIDEN asiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho kehottaa hintapähkäilijöitä luottamaan punaisten pallojen kertomaan. Hän tarkoittaa näyttelyssä teosten viereen tällättäviä täppejä, jotka kertovat, että joku on tehnyt ostopäätöksensä. Jos näkee, että taiteilijan näyttely myydään loppuun, voi päätellä, että hänen teoksiaan myydään jatkossakin. Filosofian tohtori Laitinen-Laiho on taustaltaan kulttuurihistorioitsija. Hän väitteli kymmenen vuotta sitten kotimaisista taidemarkkinoista, ja sen jälkeen hän on julkaissut useita taidekauppaan liittyviä kirjoja. Tuorein on tänä vuonna ilmestynyt Miten sijoitan taiteeseen miten taideteoksen arvo muodostuu? LAITINEN-LAIHOKIN luettelee monta seikkaa, jotka määrittävät taiteen hintaa. Nykytaiteessa siihen vaikuttavat muun muassa myyntipaikat, museoiden maksamat hinnat, keräilijöiden määrä, palkinnot, laadun paraneminen ja taidemaailman asiantuntijoiden arvostus. Vanhassa taiteessa olennaisia seikkoja ovat esimerkiksi se, mistä teos on tullut myyntiin, mikä on sen asema taiteilijan tuotannossa ja miten keräilijät arvostavat tekijää ja teosta. Taidemaailma on hänen mukaansa hyvin hierarkkinen. Suomessa on paljon taidemuseoita ja gallerioita. Sillä on merkitystä, missä on ollut esillä. Museoista taiteilijan statusta nostavat hänen mielestään Kiasma ja Helsingin taidemuseo. Gallerioista hän poimii esimerkeiksi sellaiset helsinkiläiset kuin Anhava, Forsblom, Heino ja Uusitalo, mutta huomauttaa, että muitakin merkittäviä on. JOSKUS PYYDETTÄVÄ hinta on hänen mielestään kohdallaan, joskus ei. Laitinen-Laihon mielestä nuoren, lahjakkaan taiteilijan kannattaa pitää pitkään hintansa nöyrän maltillisina. Hän uskoo, että se luo pohjaa kysynnälle ja myöhemmin antaa perusteita pyytää enemmän. Laitinen-Laiho sanoo, että nykytaiteen hinta tahtoo olla liian korkea. Väärän hinnoittelun näkee hänen mielestään siitä, että taidetta myydään liian vähän. Ostovoimaa ei ole tarpeeksi. Erityisesti valokuvat ovat hänestä turhan kalliita. Sen sijaan vanhempaa taidetta myydään osuvammin hinnoiteltuna ainakin huutokaupoissa.

6 10 Kymen Sanomat Keskiviikkona 18. toukokuuta 2011 Kakuissa maksaa käsityö Konditoriasta tilattavan kakun hinta saattaa kivuta jopa 60 euron tuntumaan. Hintaa nostaa monivaiheisen käsityön määrä. Kotileipurin kannattaa tuunata omaa kakkuaan esimerkiksi marsipaanikoristeilla, joita voi ostaa valmiina. Raikas tyrni vei vertailun voiton Karhulalaisen Konditoria Cocon tyrni-sitruunakakku keräsi eniten kiitosta Kymen Sanomien valmistujaiskakkuvertailussa. Cocon luomuksessa yhdistyvät hyvän juhlakakun ominaisuudet: palan saa leikattua helposti, maku on raikas ja kosteus kohdillaan. Perinteisten mansikkakakkujen ykköseksi nousi Konditoria Galetten varma suoritus. Myös kotitekoinen kakku piti pintansa tilauskakkujen rinnalla. Raimo Eerola Kakkuvertailu Riikka Haikarainen VIIDELTÄ KOTKAN ja Haminan seudulla toimivalta konditorialta tilattiin kakku kevään valmistujaisjuhliin. Vertailuun otettiin lisäksi kotileipurin valmistama kakku sekä ruokakaupan pakastekakku. Vertailu suoritettiin sokkotestinä, eli raadille paljastettiin kakkujen valmistajat vasta lopullisen pisteytyksen jälkeen. Raatiin kuuluivat keittiömestari, lehtori Kai Hannunen Etelä-Kymenlaakson ammattioppilaitoksesta, tämän kevään abiturientti Reija Luoma Kotkan Lyseon lukiosta, Kymen Sanomien toimittajat Riikka Haikarainen, Tiina Katajisto, Suvi-Tuuli Malinen ja Matti Tieaho sekä graafikko Karoliina Sivén. Kakut pisteytettiin neljässä kategoriassa: ulkonäkö, leikattavuus, maku sekä rakenne. Pisteitä annettiin asteikolla 1 5 (1 heikko, 2 välttävä, 3 tyydyttävä, 4 hyvä, 5 erinomainen). Jokaisen arviointikriteerin kohdalle on merkitty raadin antamien pisteiden keskiarvo. Kokonaispisteiden laskussa painotettiin sekä ulkonäkö- että makupisteitä kertomalla ne kahdella. Pisteasteikko 1-5 Pisteet ovat raadin antamien pisteiden keskiarvoja. Konditoria Coco: Tyrni-sitruunakakku Kokonaispisteet 177 / 210 Konditoria Galette: Mansikkakakku Kokonaispisteet 170 / 210 Leipomoliike Aitolahti: Mansikakermakakku Kokonaispisteet 144 / 210 Konditoria Huovila: Valkosuklaavadelmakakku Kokonaispisteet 140 / 210 Kotona valmistettu suklaa-sitruskakku Kokonaispisteet 118 / 210 Kahvila-konditoria Serafiina: Kermahedelmäkakku Kokonaispisteet 86 / 210 Frödingenpakastekakku Kokonaispisteet 81 / 210 Ulkonäkö 4,8 Art deco -tyyppinen elegantti koristelu, joka on tehty huolellisesti. Koristehahmolla on päässään ylioppilaslakki, joten kakku ei sovi ammattiin valmistuvalle. 4,3 Perussiisti mansikkakakku, joka ei häikäise muttei häiritsekään. Mansikoiden väri on muita kakkuja luonnollisempi ja houkuttelevampi. 4,0 Runsaan, jopa yltäkylläisen oloinen: montakohan litraa mansikoita kakkuun on tungettu? Myyvä ulkonäkö. 2,9 Huolimattoman näköinen kakku, jonka päälle vadelmat on ripoteltu toisistaan erilleen. Tulee mieleen yläasteen kotitaloustunti. Onko ruskea suklaata vai kermavaahtoa? Synkkä, luotaantyötävä fiilis. Päällä saisi olla muutakin kuin kukka. Mummolan rustiikkihenkeä. 2,6 Sotkuisen näköinen hedelmäkoristelu. Kaikkein keväisin, vaikka vähän turso! Kiivistä tulee nostalginen fiilis: tämän kakun tekee vanha täti, joka panee parastaan. 1,9 Tunnistaa pakastekakuksi. Aika säälittävä, en laittaisi juhlapöytään. Ei riittäisi edes 8 hengelle. Leikattavuus 4,4 Näppärä kakku. Kermahyytelöstä tehty massa ei tule syliin, vaikka kiillettä lähtee vähän mukaan. 3,7 Pala on yllättävän helppo leikata, koska mansikat on viipaloitu. 2,9 Palaa on hankala saada, koska Isot mansikat ovat tiellä. 4,3 Hyvä, vaikka ensimmäinen pala ei meinannut irrota. 3,0 Kakku hajosi leikatessa. Pohjasta löytyi kova kohta. 1,6 Hajosi heti kättelyssä. Sotkuiseksi menee, kun hedelmät ovat isoina paloina. 2,7 Kakku meni leikattaessa lyttyyn. Maku 3,9 Raikas maku. Tyrniä olisi voinut olla vähän ronskimminkin. Makuyhdistelmä toimii hyvin. 4,0 Maittava, makua on riittävästi. Vastapoimitun mansikan maku erotti muista kakuista. 3,1 Kerman ja täytteen suhde on kohdallaan. Maku on aidosti mansikkainen ja kotoinen. 3,3 Äitelä, imelä ja raskas maku. Vadelmasattumat tuovat mukavaa suutuntumaa. 2,1 Vähän turhan tuhti - usko meinaa loppua syödessä! Suklaan maku voimakas, vaikkei välttämättä hyvä. Säilykehedelmät korostavat kakun yleistä mauttomuutta. Kiivi on riskivalinta, koska moni on sille allerginen. 1,4 Keinotekoinen. Eltaantuneen rasvan makua. Nahkamainen pohja, josta jää suuhun pahvilaatikon makua. Rakenne ja kosteus Pohja on aavistuksen kuivakka. 4,0 Kosteus on kohdallaan, pohja ei ole liian kuiva. Jos tykkää mähkittävän märästä kakusta, tämä on hyvä valinta. Toisten mielestä paikoin jopa vetinen. Kuiva ja periksiantamaton pohja, jonka rakenne ei ole tarpeeksi hienojakoinen. 2,7 Kosteus on epätasaista. Hienojakoinen rakenne tarttuu kitalakeen. 1,6 Niin kuiva pohja, että tulee hikka. Tällä kakulla anoppi ottaa vävyltä luulot pois puuttuu vain kivi sisältä. 2,3 Kuiva pohja kakkulusikallisen jälkeen oli hörpättävä vettä. Lisätiedot 20 hengen gluteeniton tyrni-sitruunakakku 57 e. Vesivallinaukio 3, Karhula p hengen mansikkakakku 58,25 e. Leipomo:Ainonkatu 5, Hovinsaari p hengen mansikkakermakakku 36 e. Sibeliuskatu 22, Hamina p hengen valkosuklaa-vadelmakakku 46,70 e. Fredrikinkatu 1, Hamina p hengen suklaa-sitruskakku noin 14 e. Leipoja: Anu Taari, Karhula 20 hengen kermahedelmäkakku 52 e. Kauppakeskus Pasaati, Kotkansaari p hengen mansikkakermakakku 4,49 e.

7 Kymen Sanomat Perjantaina 20. toukokuuta Sinisestä valkoiseen Alun perin ylioppilaslakki oli sininen. Valkoinen lakki otettiin käyttöön vuonna Vielä 1900-luvun alkukymmenillä ylioppilaslakkia käytettiin hattuna koko kesä aina syyskuun lopulle asti. Heidi Nevalainen Sari Tauru Åsa Forsell kävi heti torstaina Haminan lukiossa katsomassa tuloksensa. Listalta löytyi jopa yksi laudatur. Åsa haluaisi Japaniin yliopistoon Heidi Nevalainen Haminan lukion kevään ylioppilas Åsa Forsell, miltä nyt tuntuu? Hyvältä! Olen tiennyt syksystä asti, että pääsen ylioppilaaksi. Mutta silti on kiva, kun sai lopulliset tulokset. Millaisia suunnitelmia sinulla on kesäksi ja syksyksi? Olen ollut töissä kevään ja olen syksyyn asti. Käyn yliopistojen pääsykokeissa ja haen Japanin suurlähetystöltä stipendiä, että pääsisin Japaniin yliopistoon. Paras muistosi lukiosta? Ei ole mitään yksittäistä. On ollut kivaa, ollut hyviä opettajia ja tunteja. On ollut jopa hauskaa tulla kouluun. Olisiko lukion aikana pitänyt tehdä jotain toisin? En usko. Olisihan aina tietysti voinut lukea enemmän, mutta ihan hyvin meni kirjoitukset näinkin. Mitä mieltä olet yo-lakin vaihtoehdoista (yo-laketti ja -pipo)? Onko olemassa vaihtoehtoja? Minusta pitäisi olla vain yksi. Se on symboli. Muuttiko lukio sinua ihmisenä? En usko, että muutti mitenkään. Osallistutko juhliesi järjestämiseen vai istutko valmiiseen pöytään? Ollaan jo äidin kanssa ruokalistat katsottu ja paikka valittu. Äiti on ravintola-alalla, niin eiköhän hän hoida kaiken. Pitäisikö koulujen ylioppilasjuhlaa muuttaa? Minun mielestä ei mitenkään. Se on perinne. Muuttamisessa ei olisi mitään järkeä, siinä menisi juhlien arvokkuus. Oliko juhlapuvun etsiminen hankalaa? Vasta yhdessä kaupassa olen käynyt! En edes tiedä, mitä haen. Toivon mukaan löytyy ennen juhlaa. Mitä toivoisit lahjaksi? En ihan oikeasti tiedä. Mikä on omasta mielestä hyvä lahja, niin antaa sen, tai jos ei keksi mitään, niin ei anna mitään. Tai jos nyt vaikka edes kukan tuo. Suvi-Tuuli Malinen Maria Toropainen jää kaipaamaan Kotkan merimaisemia, mikäli muuttaa syksyllä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Parasta lukiossa oli yhteishenki Suvi-Tuuli Malinen Karhulan lukion kevään ylioppilas Maria Toropainen, miltä nyt tuntuu? Hyvältä tuntuu. Onhan tätä lukion loppumista jo odoteltu. Millaisia suunnitelmia sinulla on kesäksi ja syksyksi? Kesällä aion olla kavereiden kanssa, matkustella ja tehdä töitä, jos työpaikka vielä ilmaantuu. Syksyllä aloitan toivottavasti kasvatustieteen opinnot. Saa nähdä, miten pääsykokeet menevät. Paras muistosi lukiosta? Vanhojentanssit ja penkkarit olivat tietysti lukion huippuhetkiä. Parasta oli kuitenkin pienen vuosikurssimme hyvä yhteishenki. Olisiko lukion aikana pitänyt tehdä jotain toisin? Ei, olen tyytyväinen kaikkeen mitä olen tehnyt. Muuttiko lukio sinua ihmisenä? Tässä iässä kolmessa vuodessa voi tapahtua aika suuria muutoksia. Vastuu kouluhommista on kasvattanut, tehnyt omatoimisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Pitäisikö koulujen ylioppilasjuhlaa muuttaa? Ei, pidän siitä nykyisellään. On hyvä, että jotkut perinteet säilyvät. Oliko juhlapuvun etsiminen hankalaa? En joutunut etsimään. Oli itsestään selvää, että äitini ompelee sen. Hän teki mekkoni vanhoihinkin. Mitä mieltä olet yo-lakin vaihtoehdoista (yo-laketti ja -pipo)? Ne sopivat omantienkulkijoille. Suurin osa valitsee kuitenkin lakin. Osallistutko juhliesi järjestämiseen vai istutko valmiiseen pöytään? Seuraavan kahden viikon aikana joudun tekemään vielä aika paljon, siivoamista ja leipomista lähinnä. Mitä toivoisit lahjaksi? Raha on helppo valinta, sillä voi sitten hankkia mitä itse tietää tarvitsevansa. Paras lahjani on vanhempien osittain maksama ulkomaanmatka. Kotkan Lyseon lukion kansliassa oli ruuhkaa yhdentoista maissa. Myöhemmin tuloksensa hakeneet Niku Martikainen, Tiia Salmi ja Rosa Kotanen poistuivat suupielet korvissa. Uudet ylioppilaat sivu 14