Matkalle tulevaisuuden Luomuun!

Transkriptio

1

2 Matkalle tulevaisuuden Luomuun! Uuden ECEAT Suomi yhdistyksen toimintaa on nyt takana runsas vuosi, ja tämä on ensimmäinen Matkalle luomuun jäsenlehden numero. Toivon että lehdestä tulee rikas perinne, joka välittää tietoa ja ideoita, luo yhteishenkeä sekä tutustuttaa meitä luomumatkailuverkoston jäseniä toisiimme. Mutta lehden on tarkoitus avautua vahvasti myös ulospäin kertoa kaikille luonnon ja luomun ystäville sekä potentiaalisille matkailijoille siitä, mitä kaikkea luomumatkailun kirjo voi pitää sisällään, sekä meillä kotona että maailmalla. Juuri matkailijan ja isäntäväen kohtaaminen, toinen toisiltaan oppiminen on yksi ECEAT:in kantavista ajatuksista maaseudun elävänä pitämisen ja ympäristönsuojelun ohella. Oppiminen voi liittyä vaikkapa vanhoihin perinnetaitoihin, ympäristöä kunnioittavaan ruoantuotantoon, moderniin ekoteknologiaan, perinnemaisemiin, viljelynikseihin tai elävään yhteisöllisyyteen. Jokaisella ECEAT:in matkakohteella on vierailijalle paljon omanlaistaan annettavaa. Laaja kirjo on voimavara: yhdelle matkailijalle tärkeintä on lepo ja hiljaisuus, toiselle hienot retkimaastot, kolmannelle luomuisat makuelämykset, neljännelle maatilan eläimet, viidennelle miellyttävä kokousympäristö. Jollekulle tärkeintä voi olla yhteinen aamiaishetki viljelijäperheen kanssa ja osallistuminen maatilan arkeen. Laaja kirjo on ECEAT:in voimavara. On hyvä että löytyy vaihtoehtoja monenlaisille ja eri ikäisille ihmisille sekä eri paksuisille lompakoille. Valinnanvaraa on, mutta laadusta emme halua tinkiä. Meillä laatu painottuu vahvasti kestävyyteen. Yhteistä ECEAT:in matkakohteille onkin luonnon kunnioitus ja ympäristön huomioiminen. Toinen suuri voimavaramme ja mahdollisuutemme on yhteistyössä niin paikallisesti, maanlaajuisesti kuin kaikkien ECEAT:in jäsenmaiden keskenkin. Yksin olemme kovin pieniä, sekä tuoreena yhdistyksenä että kiireen ja jaksamisen kanssa tasapainoilevina ihmisinä. Toivon uuden jäsenlehden tuovan verkostoitumiseen innostusta ja uusia tuulia. Isossa matkailubisneksessä luomu on vielä marginaalissa, mutta me olemmekin edelläkävijöitä. Ympäristövastuullisuus ja eettiset valinnat ovat vahvasti tätä päivää, mutta vielä vahvemmin ne ovat huomista. Tervetuloa siis yhteiselle opintomatkalle tulevaisuuden Luomuun! Terhi Arell ECEAT Suomi ry:n puheenjohtaja 2

3 Pääkirjoitus Olet juuri saanut käsiisi tai näytöllesi Suomen luomumatkailuyhdistyksen ensimmäisen jäsenlehden. Jatkossa lehtiä on tarkoitus tehdä aluksi vähintään kaksi kertaa vuodessa, ja ainakin toistaiseksi pdf muotoisena. Lehti tehdään kuitenkin painolaatuisena, joten jäsenten on mahdollista tulostaa sitä omaan käyttöönsä. Tämä lehti on syntynyt kokonaisuudessaan hallituksen piirissä ja vahvasti turkulaisvoimin. Lehden on kuitenkin tarkoitus olla avoin kaikille jäsenille. Toivommekin teidän innokkaasti kirjoittavan juttuja seuraaviin numeroihin. Tulemme myös vierailemaan luonanne ja tekemään tilaesittelyjä jokaiseen numeroon. Sattuma sanelee järjestyksen, mutta teillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen. Ensimmäinen numeromme on vahvasti painottunut ympäristöön ja kulttuuriin. Samaan suuntaan varmaan jatkamme tulevaisuudessakin, kuinkas muuten. Luonto ja kulttuuri ovat luomumatkailun syvintä ydintä. Lehti painottuu myös yrittäjäasioihin, mutta jatkossa voidaan juttuja suunnata myös matkailijoille. Se on teistäkin kiinni. Kirjoitellaan. Mukavia lukuhetkiä lehtemme parissa ja laittakaa lehti ahkerasti kiertoon. Keijo Luoto Sisältö Puheenjohtajan terveiset 2 Pääkirjoitus 3 ECEAT Suomen historiikki 4 Talousuutisia Hollannista 6 Visio tulevaisuuteen 7 Syysseminaarin antia: Erotutaan, mutta ei eristytä 8 Katetta kulttuuriekologiasta 9 Luomumusiikkifestivaalit 14 Perinneympäristöistä matkailuvaltti 15 Water Tour matkailu 19 Kirjakaappi: Matkailu, Ympäristö, Luonto 21 Unihuppias 22 Turu mukulatte leikei 24 Molvania 26 Tilaesittelyssä Luontoloma Lepänjuuri 27 Luomua mökkielämään 30 Luomumatkakertomus Puolasta 31 Juuttitöitä tarjolla 40 Kielitaitoista vapaaehtoistyövoimaa 41 Jäseneksi 42 Matkalle luomuun Päätoimittaja: Keijo Luoto Aineistot lehteen sähköpostitse: matkalle.luomuun@gmail.com tai postitse osoitteella: Keijo Luoto Allinkatu 5 as TURKU 3

4 ECEAT Suomen historiikki eli miten luomumatkailu saapui Puolasta Pohjoismaihin ja miten hollantilaiset liittyvät asiaan ECEAT Suomea ei olisi olemassa ilman kansainvälistä ECEAT verkostoa, jonka juuret ulottuvat 1990 luvun alkuun ja Itä Eurooppaan. Yhdistystämme tuskin olisi olemassa myöskään ilman hollantilaisia. Kimmokkeena nykyään yli 20 maassa toimivan ekologisen matkailuverkoston synnylle oli halu auttaa idän perinteisiä pientiloja selviytymään markkinatalouden siivittämässä kovenevassa kilpailussa. Yhteistyön osapuolina oli joukko ympäristöihmisiä ja kansalaisaktiiveja Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Unkarista ja Hollannista. Verkostoa rakennettiin aluksi EUtuen voimin. Ruotsista ja Norjasta löytyi sekä innostusta että rahoitusta tukemaan matkailuverkoston rakentamista, ja Ruotsiin perustettiin oma ECEAT yhdistys. Mutta Suomi puuttui vielä kelkasta. Niinpä Ceciel houkutteli minut selvittämään luomumatkailun mahdollisuuksia myös meillä. Lännestä saapuvat matkailijat toivat ECEAT:iin liittyneille pientiloille lisätuloja, ja samalla reissulaiset pääsivät tutustumaan Itä Euroopan maiden elämään ja perinteisiin ruohonjuuritasolla. Eko agromatkailun siemen oli kylvetty ja se kasvoi nopeasti verkoston levitessä eri puolille Eurooppaa. Alkusoittoa Pohjolan invaasiolle Kuulin itse ECEAT:ista ensimmäisen kerran 1990 luvun lopulla, vieraillessani hollantilaisten ystävieni, Ceciel Verheijn ja Jan van Boeckelin luona Ruotsissa. Ennen Pohjolaan muuttoa he olivat useasti lomailleet Norjassa ja nauttineet luonnonrauhasta ja maisemista niin paljon, että päättivät vihdoin jättää Amsterdamin vilinän ja asettua lapsineen pohjoiseen. Kuten monet muutkin hollantilaiset heidän jälkeensä. Tukikohta löytyi Ruotsin Sveanmaalta, pienestä sähköttömästä mökistä suurten metsien keskeltä. Toimeentuloa auttoi rahoitus, jonka turvin Ceciel saattoi toimia ECEAT:in työntekijänä, vaikka asuikin ulkomailla. Ceciel Verheij ja Jan van Boeckel lapsineen Kohtaamisia Puolan maaseudulla Vuonna 1999 sain osallistua ECEAT:in kansainväliseen tapaamiseen Etelä Puolassa, Cecielin kutsumana. Tapasin eri maiden koordinaattoreita ja vierailin puolalaisilla ECEAT tiloilla. Haastattelin myös Jadwiga Lopataa, Puolan ECEAT:in perustajaa ja pienviljelijöiden sinnikästä puolustajaa. 4

5 Vakuutuin toiminnan mielekkyydestä luomutilamatkailua tarvittiin myös Suomessa. Se voisi olla keino auttaa myös pieniä suomalaisia luomutiloja säilymään hengissä EU kamppailussa. Näin matkailun tukevan vahvasti myös ympäristökasvatusta ja kulttuuriperinteiden säilyttämistä. Matkailupalvelut luomutilalla ei sinänsä ollut uutuus, mutta uutta oli tilojen kerääminen samaan opaskirjaan ja liittyminen kansainväliseen verkostoon. Asia lähti etenemään. Luomuliitto kiinnostui matkailusta, kunhan löytyisi rahoitusta. Maaseutumatkailun teemaryhmän avittamana sitä vihdoin löytyi, ja vuonna 2001 saatiin käyntiin Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän/maa ja metsätalousministeriön rahoittama kolmivuotinen hanke Luomua ja kestävyyttä matkailuun. Hankkeen julkaisuja Järjestimme hankkeen aikana myös useita matkailun kestävyyteen ja ympäristökasvatukseen liittyviä seminaareja ja opintoretkiä ja teimme ECEAT:ia tunnetuksi messuilla ja markkinoilla. Terhi Arell ja Ceciel Verheij Luomuliiton siipien suojassa Hanketta hallinnoi Luomuliitto ja minä toimin hankevastaavana. Kymmeniä luomuviljelijöitä ja muita ekologisia matkailuyrittäjiä lähti mukaan verkostoon, ja yhteyksiä löytyi moniin luomu, matkailu, kulttuuri ja ympäristöjärjestöihin. Osa niistä oli vanhoja tuttuja, mutta paljon löytyi myös uusia yhteistyökumppaneita ja ideoita. Yksi tärkeimpiä uusia tuttavuuksia oli Kustanjat Sarmala Oy:n johtaja Pertti Sarmala, joka kiinnostui ajatuksesta julkaista suomalaisia luomumatkakohteita esittelevä Suomen Vihreä Lomaopas, muiden ECEAT maiden tyyliin. Ensimmäisen Lomaoppaan julkaiseminen houkutti paikalle suuren joukon tiedotusvälineitä. Hanke oli hyvä tapa luoda luomumatkailulle pohjaa ja saada toiminta käyntiin. Sen aikana kehitettiin myös luomumatkailulle omat kriteerit, ja Luomuliitosta matkailuverkostoineen tuli kansainvälisen ECEAT:in jäsen. Yhdistyksenä eteenpäin Hanke kuitenkin päättyi, kuten hankkeet aina, ja päätimme perustaa itsenäisen ECEAT Suomi yhdistyksen. Luomuliitolla ei ollut resursseja eikä rahoitusta toiminnan jatkamiseen, ja sen pääintressi on toki luonnonmukainen ravinnontuotanto. Suomen luomumatkailuyhdistys ECEAT Suomi ry perustettiin 16. helmikuuta vuonna Ensimmäinen vuosi meni paljolti uusien rakenteiden luomiseen, vaikka paljon arvokasta saatiinkin hankkeelta perinnöksi. Yhteistyö kansainvälisen ECEAT verkoston sekä Ruotsin ja Norjan ECEAT järjestöjen 5

6 kanssa jatkuu. Norjassa toimintaa koordinoi nyt uusi maahan asettunut hollantilaispariskunta. Suomessa erona aiempaan on se, että yhdistys pyörii nyt pelkästään talkoovoimin ja jäsenmaksujen turvin, ilman palkattua työntekijää. Siksi rahkeemme ovat tähän asti olleet hyvin rajalliset. Uusia rahoitusmahdollisuuksia ja yhteistyökumppaneita kuitenkin etsitään. Hollantilaisten invaasio nyt Suomeen? Saapuuko hollantilaisten invaasio tulevana kesänä vihdoin myös Suomeen? Ovathan suomalaiset ECEAT kohteet ensimmäistä kertaa joukolla mukana Hollannissa juuri julkaistussa Euroopan Vihreässä Lomaoppaassa. Myös Ceciel Verheij ja Jan van Boeckel lapsineen suunnittelevat parhaillaan muuttoa maahamme. Tällä kertaa syynä eivät ole maisemat eikä ECEAT, vaan Janin väitöskirja, joka liittyy lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen taiteen keinoin. Ceciel taas on viime vuosina erikoistunut Elävään kouluun, maatiloilla tapahtuvaan oppimiseen ja ympäristökasvatukseen, johon hän tutustui vuosia sitten Norjassa. Yksi Elävän koulun edelläkävijöistä, Linda Jolly, on vieraillut kahdesti myös meillä kertomassa tuosta elävästä ja kokonaisvaltaisesta ympäristökasvatuksen mallista. Aivan kuin ympyrä sulkeutuisi, jos Ceciel ja Jan nyt asettuvat maahamme, ja pääsevät jakamaan inspiroivaa innostustaan myös ECEAT Suomen nykyisille jäsenille. Meillä on varmasti paljon annettavaa toisillemme, molemmin puolin. Teksti: Terhi Arell Kuvat: Ceciel Verheijn ja Jan van Boeckelin perhealbumista Talousuutisia Hollannista Hollannin suurin eettisiin sijoituksiin erikoistunut pankki, ASN Bank, perustaa uuden eettisen sijoitusrahaston. Rahasto erikoistuu sijoittamaan eurooppalaisiin pienyrityksiin. Uudet sijoittajat saavat lahjaksi juuri ilmestyneen Hollannin ECEATin vihreän lomaoppaan, jossa on mukana myös 22 suomalaista ECEAT kohdetta. Uuden lomaoppaan hinta kaupassa (Hollannissa) on Kampanja kestää kaksi kuukautta ja pankki on tilannut jo 6000 kappaletta opasta. Kampanjan mainos, jossa myös lomaopas on näkyvästi esillä, julkaistaan Hollannin tärkeimmissä sanoma ja aikakauslehdissä. Suomesta oppaaseen mukaan lähteneet yrittäjät varautukoot rahakkaisiin matkailijoihin ensi kesänä! Keijo Luoto 6

7 Visio Suomen luomumatkailuyhdistyksen tulevaisuudesta Minulle luomumatkailuyhdistys on matkailijan ja matkailuyrityksen yhdysside. Luomumatkailun näen kirjaimellisesti luonnonmukaisena matkailuna, jossa varsinkin kaupunkilaisille tarjoutuu mahdollisuus lomailla luonnon ja perinteisen kulttuuriympäristön keskellä. Vanha maatalousympäristö oli parhaimmillaan kaunista kulttuurimaisemaa ja biologisestikin rikasta maatalouden normaalin toiminnan sivutuotteena. Maatalouden rakennemuutos on johtanut niin maiseman kuin luonnon monimuotoisuudenkin köyhtymiseen. Maaseutumatkailuun kuuluu mitä luontevimmin näiden molempien hoitaminen. Ihmisen ja muun luonnon vuorovaikutus on herkkä järjestelmä, joka hyvin toimiessaan rikastaa molempia. Ihminen saa luonnosta ja kauniista kulttuuriympäristöstä iloa ja elinvoimaa; luonnon ympäristöt monipuolistuvat, kun ihmisen toiminta luonnossa on oikein mitoitettua. Luomumatkailu on mielestäni pienimuotoista maaseutumatkailua. Eri kohderyhmillä on luonnollisesti erilaisia odotuksia. Minä näen luomumatkailun onnistuvan parhaiten silloin, kun se tarjoaa ikimuistoisia lomaelämyksiä lapsiperheille. Yhä suurempi osa ihmisistä asuu kaupungeissa tai taajamissa vailla jokapäiväisiä kokemuksia elävästä maaseudusta ja vailla yhteyksiä yhteiseen menneisyyteemme. Yhä harvemmalla lapsella on enää edes mummolaa maaseudulla. Luomumatkailun on mahdollista omalta osaltaan korvata tätä ja luoda lapsille pienestä pitäen läheinen suhde luontoon. Kun suhde on kerran syntynyt, se jää pysyy läpi koko elämän, mutta lapsena syntymättä jäänyttä suhdetta ei välttämättä voi enää aikuisena korvata. Luonto ja maatilan eläimet tarjoavat lapselle unohtumattomia kokemuksia ja tietysti lomailuun kuuluvat veneily, purjehdus, pyöräily, ratsastus, hevosajelut, hiihto, luistelu, mäenlasku, juhannusjuhlat, elojuhlat, metsägolf, heinänteko, niittytalkoot, iltanuotiot, rantakala, metsämansikat, mustikkaretket... Pieni ja kotoinen luomumatkailutila voi muodostua lapsiperheelle kuin mummolaksi, johon palataan joka vuosi, kaikilla lomilla. Ja aivan yhtä hyvin siellä voi viihtyä kaupungissa aikuisikänsä viettänyt eläkeläinen, jolle luomuloma palauttaa mieleen omat lapsuusmuistot maalla. Ja mikäpä olisi mukavampi paikka kenelle tahansa rentoutua luonnonrauhassa arkiset kiireensä unohtaen. Luomumatkailuyhdistys luo pysyviä yhteyksiä tällaisia elämyksiä tarjoavien matkailuyrittäjien ja niitä kaipaavien kannatusjäsenten välille. ECEAT verkostossa lenkit ulottuvat yli koko Euroopan ja luomulomalaisille tarjoutuu mahdollisuus luonnonmukaiseen kielenoppimiseen. Verkoston kautta myös yrittäjät voivat luoda yhteyksiä toisiinsa ja oppia toisiltaan. Tai vaikkapa käydä vastavuoroisesti toistensa luona lomalla. Kuvittelen luomumatkailuyhdistyksessä kymmenen vuoden kuluttua olevan viitisen sataa jäsenyritystä, joilla on tarjottavanaan kattava valikoima erilaisia luomulomakohteita kautta koko Suomen. Monilla niistä merkittävä osa asiakaskunnasta on vakioasiakkaita yhdistyksen kymmentuhantisesta kannatusjäsenkunnasta ja ECEAT Internationalin yhä laajenevan verkoston kautta tulevia matkailijoita muualta Euroopasta ja kauempaakin. Keijo Luoto Sinustako visionääri? Tälle palstalle tuleviin numeroihin toivotaan jäsenten visioita, näkemyksiä, unelmia luomumatkailun tulevaisuudesta. Mieti mitä sinä odotat luomumatkailulta, miten uskot sen kehittyvän ja kirjoita ajatuksesi muidenkin luettaviksi. Lähetä kirjoituksesi toimitukseen pikimmiten, niin varmistat paikkasi jo seuraavassa numerossa. 7

8 Erotutaan, mutta ei eristytä Erikoismatkailu on nouseva trendi Syksyisessä kokoontumisessa Tammelan Mustialassa kuultiin monta ajatusta herättävää alustusta. Erikoismatkailusta ja tuotteistamisesta ECEAT yrittäjiä oli evästämässä Monna Alatalo paikallisesta TRAVES matkailun osaamiskeskittymästä. TRAVES oli myös se yhteistyökumppani, joka tarjosi tapaamisellemme tilat ja vielä luomupullakahvitkin. Matkailun pitkän linjan ammattilainen Monna latasi kuulijoille kysymyksen ja punnitun vastauksen toisensa jälkeen. Kansainvälisesti matkailussa ollaan todellakin siirrytty kaikkea kaikille kohdematkailuajattelusta erikoismatkailuun. Tuotesuunnittelu ja viimeistely on päivän sana. Asiakkaat osaavat vaatia laatua, ja lohduttavaa pikkuruiselle yrittäjälle oli etenkin se, että hintakilpailu ja koko ei ratkaise tätä kilpajuoksua vaan yksilöllisyys ja palvelu. Monna Isotalo Monna kehoitti kiinnittämään huomiota laatuun ja sen määritelmiin. Erilaisia standardeja, sertifikaatteja ja laatujärjestelmiä on pilvin pimein, mutta esimerkiksi viisi tähteä ei aina ole asiakasviihtyvyyden tae tai edellytys. Tärkeää on pohtia, kuka on juuri minun yritykseni asiakas, mihin hän minua vertaa ja mitä hän kenties sanoo asiakaspalaute ja siitä oppiminen ei ole korvattavissa millään muulla. Ensimmäinen osto perustuu aina mielikuviin, toinen on käytännön suoriutumisesta kiinni. Toisista erottuminen jopa itsepäisyyteen asti on etenkin pienen yrityksen menestyksen takana. Erottuminen ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita yksin ja eristyksissä puurtamista. Yhteistyö on voimaa! Kukaan ei voi osata ja jaksaa kaikkea, joten on mietittävä oma ydinosaaminen ja sen ympärille rakennettu avaintuote muu kannattaa useimmiten ostaa ulkopuolelta. Yhteismarkkinointi, vaikkapa oman ECEAT sateenvarjomme alla tulee edullisemmaksi ja tavoittaa laajemman yleisön. Käytännön alihankinnassa ja yhteistyössä kannattaa muistaa reilu peli ja win win asenne. Kaikkien osapuolien on hyödyttävä yhteistyöstä pitkällä juoksulla. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ahneus on pilannut monta hyvää juttua tälläkin alalla. Ajattelua kapeuttava kiire, erilaiset ja mahdollisesti selventymättömät tavoitteet ja kilpailun kärjistyminen kateudeksi ovat myrkkyä pienyritysten välisessä yhteistoiminnassa. Monna pohti ekologisen matkailun mahdollisuuksia ja avasi ajatusta toiseen suuntaan. ECEAT yrittäjälle ekomatkailu on usein elämäntapa, ydinosaamista, sosiaalisesta tilauksesta syntynyt kaikenkattava toimintamalli. Vaarana on tukehduttaa asiaan vihkiytymätön asiakas. Sanan voi kääntää toisinpäin: matkailun ekologia voisi tarkoittaa vaikkapa 8

9 reilua kauppaa, kokonaispaketin tiettyä osaa, ensimmäistä askelta joka olisi tehtävä asiakkaalle helpoksi ottaa. Hyvän idean jälkeen siis resepti kohti kassavirtaa alkaa tuotteen räätälöimisestä ja jatkuu sen paketoimisella sopivaksi annokseksi ajatellulle asiakkaalle ja markkinoimisella oikeita jakelukanavia pitkin. Innostunut yrittäjä joutuu toisinaan harrastamaan omia lempijuttujaan vapaa ajalla, asiakkaille on tarjottava sitä, mitä he haluavat ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Tässä meillä on vielä haastetta ECEAT porukalla, paljon hienoja juttuja kyllä löytyy, kunhan ne vain löytäisivät tiensä juuri niiden oikeiden ihmisten silmiin ja korviin. Teksti: Krisse Liinaharja Vekkilän museotila, Tammela Kuvat: Keijo Luoto Krisse laitumella Katetta kulttuuriekologiasta Merja Isotalo on koulutukseltaan kulttuurihistorian maisteri, alan ensimmäinen Suomessa. Hän toimii yrittäjänä Kulttuuripajasto nimisessä yhden naisen yrityksessään. Työkseen hän kiertää ympäri Suomea pitämässä kahden päivän mittaisia tarinapajoja. Ennen yrittäjän uraa hän on ehtinyt tehdä monenlaisia kulttuurialan töitä. Seminaariimme hänet oli kutsuttu kertomaan muun muassa siitä, miten voimme tuotteistaa yhteistä historiaamme, kulttuuria. Esitelmänsä hän aloitti tarinalla tontusta, mutta sitä en tässä kerro. Tämä kirjoitus perustuu Merjan luentoon, mutta jossain määrin olen käyttänyt muutakin lähdeaineistoa. Kulttuuri on monimerkityksinen sana, joka voidaan määritellä hyvin monella tavalla: kaikille määritelmille on yhteistä, että aina puhutaan ihmisistä. Esimerkkinä Merja mainitsi vanhan määritelmän, jossa kulttuuriksi katsottiin korkeakulttuuri, tiede ja taide. Sittemmin ovat tutkijoiden piirissä hyväksytyiksi tulleet myös kansankulttuuri ja populaarikulttuuri. Kulttuurille luonteenomaista on, että se muuttuu koko ajan, mutta aina jotakin siirtyy seuraaville sukupolville luvulla kulttuurin määritelmiä on alettu modernisoida ja puhua kulttuurin hyödyntämisestä ja tuotteistamisesta. Kulttuurilla on alettu myös tehdä rahaa: sen toivotaan tuovan sitä Suomeen, paikkakunnalle, yrittäjälle. Toki taiteilijoiden on pitänyt työllään elää jo vuosisatoja, mutta uutta on se, että yhä laajemmin muutkin yrittäjät voivat saada osan elannostaan kulttuurituotteista. Merja näytti esimerkkinä listan Metsähallituksen luontoon.fi nettisivuilta: Kansallismaisemat Muinaismuistot Perinnetilat ja maisemat Saamelainen kulttuuriperintö Sotahistoria Vanhat rakennukset 9

10 Nämä kaikki ovat hyviä esimerkkejä kohteista, joita matkailuyrittäjätkin voivat hyödyntää, jos sellaisia omalle kohdalle on sattunut. Saamelaisen kulttuuriperinnön sijaan voi ajatella omaa paikallista kulttuuriperintöään. Jokaisen yrittäjän kohdalla löytyy vähintään yksi näistä. Jos mitään muuta ei ole, niin aina on paikallista kulttuuriperintöä. Ja jos nykytilanne näyttäisi todistavan jotain aivan muuta, pitää kaivaa historiaa. Se on vain nostettava esiin ja tuotteistettava, saatettava muotoon, josta matkailija saa ikimuistoisen elämyksen ja on halukas maksamaankin tai ainakin tulemaan paikalle, yöpymään, ruokailemaan ja käyttämään muita yrittäjän palveluja. Tuotteistamisen aste ja tapa voivat vaihdella hyvin paljon. Saamelainen perintö on tuotteistettu niin perusteellisesti, että turisteille myydään jo ihan keksittyäkin perintöä ja kauppa käy. Myyjillä ei usein ole mitään yhteyksiä saamelaisiin. Merja Isotalo Kohdista oikein Yleismarkkinointia ei enää ole, vaan aina on löydettävä oikea kohderyhmä. Mitä tarkemmin tuotteensa pystyy suuntaamaan tietylle ryhmälle, sitä helpompi ja edullisempi sitä on markkinoida. Kun on päässyt alkuun, voi puskaradio hoitaa lopun. Kulttuuriekologia voidaan määritellä kulttuurin sopeutumista ympäristöön tutkivaksi tieteeksi. Rajoja on alettu ylittää, tieteen ja taiteen rajat murtuvat. Myös matkailuyrittäjän on nykyisin uskallettava vapaasti etsiä omaa paikkaansa. Kulttuuri matkailun yhteydessä on ennen kaikkea elämäntapa, miten me elämme, miten me ratkaisemme päivittäisiä ongelmiamme jne. Suomalaista elämäntapaakin voi tuotteistaa. Merja on aikoinaan vetänyt hankkeen Suomalainen kulttuuri maaseutuyritysten vahvuudeksi, jossa elämäntapa jaettiin osaalueisiin: ruokakulttuuri, vaatetus ja tapakulttuuri, juhlaperinteet, vapaa ajanvietto, sisustuskulttuuri, rakennuskulttuuri ja kulttuuriympäristö. Kun puhutaan kulttuurialan yrittäjistä, viitataan yleensä käsityöläisiin, mutta yhä enemmän myös sisältötuotantoon, jolloin puhutaan kulttuuriteollisuudesta tarkoittaen kustannustoimintaa, elokuvien tekemistä, äänilevyteollisuutta yms. Mistä tuotteistaminen alkaa? Kannattaa aloittaa pohtimalla mitä mielikuvia kulttuuri nostaa itselle ja miettiä mitä on oma kulttuuri, miten se eroaa kaikista muista kulttuureista. Kulttuuri on aina vuorovaikutteista toimintaa, joten kannattaa olla yhteydessä muihin ihmisiin. Yleensä omasta kulttuurista löytyy jotakin hyvin vanhaa, joka on tullut perintönä, jotakin ihan uutta, omana elinaikana tullutta, jotakin lainattua. Usein löytyy jotakin nostalgista, jotakin tunteisiin vetoavaa. Matkailuyrittäjän pitää miettiä mikä omassa kulttuurissa voisi vedota myös muihin ja ennen kaikkea asiakkaaseen, jotta tämä tulisi, viihtyisi ja olisi tyytyväinen kokemaansa. Maaseutumatkailuyrittäjistä ne, jotka ovat olleet pisimpään mukana, jotka pärjäävät, ovat niitä, jotka jaksavat olla aina kiinnostuneita siitä, mitä tekevät. Mukana täytyy olla jokin muukin intohimo kuin, että miten saisin tästä mahdollisimman paljon rahaa. Ensimmäänen varootus! Kulttuuri on myös asia, johon voi hurahtaa, Merja varoittaa. Hän kertoi siitä esimerkin, miten hänen tutkijaluonteensa vaikuttaa niin, että kun hän saa pienenkin tehtävän, hän huomaa helposti uppoutuvansa siihen niin syvällisesti, että alkaa kannattavuus olla kaukana, vaikka piti vain tehdä asiakkaalle pieni tuote. Omat resurssit kannattaa miettiä tarkasti, on 10

11 tehtävä valintoja: liikeideaan sopivat asiat, asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden mukaan ja omien resurssien puitteissa. Pitää myös testata jokainen tuote, ennen kuin sitä aletaan myydä oikeille asiakkaille. Riskit pitää ottaa huomioon, erityisesti luontomatkailussa, mutta myös tapahtumapuolella. Lakeja ja asetuksia on niin paljon, että tuntuu, ettei kukaan voi noudattaa niitä kaikkia. Tuotteistamisen jälkeen Aluksi käydään läpi itse tuotteistamisprosessi, jonka viimeinen vaihe on tuotteen kokeileminen, mutta se on vasta alkua. Sen jälkeen on mietittävä mistä ja miten saadaan asiakkaat. Ja kun asiakas on saatu kiinni, pitää seurata mikä myy. Miten tuotteista voi tehdä mahdollisimman hyviä, että ne saisi myydyksi? Tämä vaatii pitkää pinnaa ainakin kulttuuripuolella, jossa prosessit ovat useimmiten hyvin hitaita. Ideasta tuotteeksi voi viedä vuosia, mutta hyvästä lähtökohdasta tehty tuote kyllä sitten elää pitkään. Pintajulkisuudesta matkittu tuote ei yleensä toimi, vaan taustalla pitää olla pitkä perinne. Pitää olla kulttuurista ja sosiaalista herkkyyttä seurata ympäristöään ja mediaa, joka meihin jatkuvasti vaikuttaa. Mistä tietoa saa? Tietolähteitä on kirjallisuudessa paljon. Kansanperinne on tallennettuna paljon paremmin kuin monessa muussa maassa. Paikkakunnittain löytyy paljon historiikkeja, selvityksiä, joskus jopa romaaneja. Kotiseutukokoelmat ovat hyviä paikkoja, jos niitä vain pääsee katsomaan. Arkistoja löytyy kirjastoista, kotiseutuarkistoista ja museoista. Tässä suhteessa museot ovat viime vuosina avautuneet huomattavasti. Yritysten arkistotkin voivat olla uskomattomia, mutta ihan kaikki ei ole julkistamiskelpoista. Maakunnalliset ja valtakunnalliset arkistot sekä korkeakoulujen kokoelmat kannattaa myös muistaa. Usein tällaisiin on päätynyt myös merkittävien henkilöiden yksityisarkistoja, joilla voi olla paljon annettavaa paikallisesti. Museoissa tutkimisen arvoisia ovat myös rakennukset ja esineet. Suullista perinnettä löytyy myös runsaasti, on kuljettava korvat auki kylillä. Kylän ja pitäjän tietolähteet ovat arvokkaita. Vanhainkodeissa on paljon ihmisiä, jotka vain odottavat kuulijaa tarinoilleen. Paikallisiin vanhojen ammattien taitajiin kannattaa tutustua. Heitä voi tavata vaikka museoiden tai erilaisten tapahtumien työnäytöksissä. Verkostoituminen auttaa tässäkin, joskus on halvempaa ostaa asiantuntijalta kaksi tuntia kuin käyttää itse kaksi viikkoa asian selvittämiseen. Kaikkea ei voi tuotteistaa. Uskonnon kanssa pitää olla tarkkana. Ulkomaalaisten suhteen pitää tuntea myös asiakkaan kulttuuri, ettei tule tarpeettomia loukkauksia. Mielikuvat ja todellisuus Matkailijat tulevat usein mielikuvien varassa. On oltava tarkkana siinä, millaisia mielikuvia markkinoinnissa luodaan. Todellisuuden on vastattava näitä mielikuvia, sillä pettynyt turisti ei varmasti tule takaisin eikä suosittele ystävilleen. Asiakkaat haluavat kokea aitoa ja alkuperäistä, mutta eivät välttämättä tutustua tämän päivän realismiin. Esitteisiin valittujen kuvien valinta on tarkkaa. Niiden on houkuteltava asiakasta, mutta oltava tosia. Mennei 11

12 den vuosikymmenten valokuvia maisemista ei pidä painaa esitteisiin, jos maisemia ei enää ole. Luomumatkailu ja historian tuotteistaminen Historian ja perinteen tuotteistaminen sopii tietysti hyvin luomumatkailuun, koska perinteinen yhteisö on ollut hyvin pitkälle luomuyhteisö. Mutta miksi esihistoriasta ei ole enempää näkyvillä? Siksi että se on ollut niin luomua, että se on hävinnyt kaikki maahan. Merja lainaa Metsähallituksen nettisivuja: "Luonnosta löytyy mahtava määrä historian jälkiä, sillä suomalaisten kulttuuri on syntynyt metsässä, tuntureilla ja rannoilla ja lähtenyt sieltä kyliin, kaupunkeihin ja maailmalle.... luonto oli koti, ravinnon lähde ja palvontapaikka. Myöhempinä vuosisatoina ihminen on muuttanut Suomen maisemia: tehnyt kulkuteitä, raivannut metsää pelloiksi ja laitumiksi ja rakentanut monenmoista keittokodasta kivilinnoituksiin." ( Tässä tulee selvästi esille kulttuuriekologia kun ajatellaan vaikka suomalaisten tapaa rakentaa. Puutavara haettiin omasta metsästä, tiiletkin voitiin tehdä itse. Kaikki materiaalit otettiin läheltä, se oli järkevää ja taloudellista. Luonnosta löytyy lisäksi kalliomaalauksia, rajakiviä ja monenlaisia tekemisen jälkiä tervahaudoista suuriin linnoituksiin. Museoviraston suhtautuminenkin on muuttunut ja muinaismuistot on merkitty ja niillä on opastauluja. Saraakallio, Laukaa Paikallisesti on myös erikoisuuksia, esimerkiksi saamelainen kulttuuriperintö, josta on usein tehty myös turistiviihdettä ja rihkamaa. Esimerkiksi lapinkaste on matkailun historiaa, ei lainkaan saamelaisten historiaa. Joskus tällainenkin toimii ja itse keksityillä tuotteilla voi saada resursseja aidon kulttuurin säilyttämiseen. Mutta joku on voinut kokea lapinkasteenkin pakanallisena riittinä ja pahastunut siitä. Jos tuotteita myy joku muu kuin te itse, pitää myyjän tietää mitä myy. Tietyt perusasiat pitää pysyä aina samanlaisina, ettei tuotteen ostanut asiakas koe saaneensa aivan muuta kuin mitä hänelle myytiin. Perinne eloon Metsähallituksen perinnetilat ovat mukavia kohteita, joissa on kiinnostavia juttuja ja tapahtumia. Ne ovat aitoja ja kuvaavat aitoa historiaa. Esimerkkinä Merja käyttää Liesjärven kansallispuiston Korteniemen tilaa. Korteniemessä asuttiin 80 luvulle asti, mutta joka on nyt entisöity toimivaksi nähtävyydeksi, jossa tehdään kaikki tilan työt perinteiseen tapaan. Matkailijoille järjestetään erilaisia tapahtumia ja näytöksiä. Usein matkailijatkin voivat osallistua toimintoihin. Korteniemi oli mukana ECEATissakin hankkeen aikana, mutta valtion laitos ei voi liittyä yhdistyksen jäseneksi, joten enää se ei ole mukana. Yhteistyöhön Korteniemessä ollaan 12

13 edelleenkin halukkaita ja se on oiva paikka hakea uusia ajatuksia. Teatteria kylästä kylään Hämeen Härkätiellä Merja kertoi lopuksi esimerkkitapauksen, joka alkoi siitä, että häntä pyydettiin kirjoittamaan lapsille kuvaelma. Merja hiukan empi, kun aikaisemmin oli kirjoittanut vain pöytäkirjoja, historiikkeja, strategioita ja muuta virallista. Kuvaelma kuitenkin syntyi ja kolmena kesänä perättäin elojuhlilla esitettiin koko ajan muuttuvaa näytelmää. Neljäntenä kesänä pidettiin viikon leiri ja lapset kirjoittivat itse. Seuraava kuvaelma tuli Letkun koulun satavuotisjuhliin ja Merja joutui ohjaamaankin sen. Sitten syntyikin jo Härkätien teatteri erään puhelun aikana, kun puheena oli kylien välinen yhteistyö. Siinä on mukana kolme tammelalaista kylää, mutta Merjan unelmissa on maailman pisin teatteri, Turusta Hämeenlinnaan tai päinvastoin. Härkätien teatteri käy läpi Härkätien historiaa, alkaen vuodesta 987. Siihen kuuluu historian luentoja ja kursseja muun muassa ruoka ja vaatetushistoriasta, sekä retkiä ja kuvaelmia. Merja kirjoittaa tarinan, sitten katsotaan ketkä haluavat tulla sitä tekemään ja tehdään roolit heille, siten käydään aihetta läpi ja vasta sitten kirjoitetaan repliikit. Joskus ovat kaikki olleet ensimmäistä kertaa yhtä aikaa paikalla vasta kenraaliharjoituksissa. Parhaimmillaan oli mukana 75 henkeä. Tarina alkaa yhdessä kylässä, jatkuu seuraavassa ja päättyy kolmannessa, mutta osia voi katsoa erikseenkin. Merja nimittää näitä kuvaelmiksi eikä näytelmiksi. Kyseessä ei ole harrastajateatteri, vaan esiintyjät ovat tavallisia kyläläisiä. Esitykset ovat myös koko perheen tapahtumia, joten kovin suurta dramatiikkaa niihin ei voi sijoittaa. Kaikki pyritään tekemään itse Tapahtumissa tehdään perinneruokia. Varusteet, vaatteet ja muut sellaiset tehdään enimmäkseen itse. Kerran Letkulla ensi illassa satoi vettä ja koko esiintymispaikka oli kuravelliä, mutta vielä kahden tunnin esityksen jälkeen nauratti. Myöhemmin Letkussa siirryttiin metsäteatteriin. Torro on etulyöntiasemassa, koska siellä on ammattimainen ompelija. Torroseura on suunnitellut myös pukuvuokrausta, koska kaikenlaiset roolipelit ovat nykyisin muotia. Portaassa esitys aloitetaan kylänraitilla ja siitä siirrytään niitylle Portaanharjulle, jossa on valmis luontainen katsomo. Esityksissä on ollut mukana paljon lapsia ja eläimiä kanista hevoseen. Näitähän voi lainata vaikka ECEAT tilalta. Mukana on ollut noin ihmistä, jossa on mukana ruuanlaittajat ja kaikki mahdolliset. Kaikissa esityksissä on aina mukana ruokailu, sekä yleisö että esiintyjät syövät. Yleisö maksoi vain ruuasta, jonka järjesti joku kylän yhdistys. Ruokailu liittyy kiinteästi kuvaelmaan, voidaan olla hautajaisissa, kesäjuhlilla tai käräjäpidoissa. Kaikissa jutuissa on mukana ajatus, että joku voisi keksiä niistä myös ansiota. Ainahan suosittu kylätapahtuma alkaa vetää ihmisiä yhä kauempaa, jolloin majoituspalveluille tulee kysyntää tapahtuman ajaksi. Monia tapahtuman järjestämisessä opittuja asioita voi kuitenkin alkaa soveltaa laajemminkin, esimerkiksi matkailuyrityksille ohjelma tai ruokapalveluja tai puvustusta roolipelaajille, kuten Torrolla suunnitellaan. Kyläjuhlia varten harjoiteltuja musiikkinumeroita voi alkaa markkinoida yksityisiin juhliin tai teatteriesityksiä yhdessä matkailuyrittäjien kanssa vieraileville ryhmille. Vain mielikuvitus asettaa rajat tai sen puute. Teksti ja kuvat: Keijo Luoto Tekstiotteet: Kirjallinen kuukauslehti 8/1879. Kangaspuiden kuva: Kubanskie stanitsy. Izdatel stvo Nauka. Moskova

14 Luomuisia musiikkitapahtumia ja vanhanaikaisia kulttuurielämyksiä! Luomumatkailutiloille sopisi kuin viulu koteloon pienet luomuisat kansanmusiikkitapahtumat tai festivaalit, joissa musiikki olisi akustista ja tarjoilut luomua ja paikallisia herkkuja. Pirteät jenkat ja polkat päälle ja sitten vaikka savusaunaan... Useimmat kansanmusiikkifestivaalit ovat paisuneet suurtapahtumiksi, joissa esiintyjät katoavat massaan ja korvatulpat on hyvä olla ainakin taskussa. Tarvitsisimme Suomeen lisää pieniä ja aitoja, vanhanaikaisia kulttuurielämyksiä. Musiikin lisäksi tapahtumiin sopisi vaikka iloinen yhteislaulu tai eläimellinen runous. Mihinkä tällaiset tapahtumat sopisivat paremmin kuin luomumatkailutiloille? Samalla tilat saisivat tuloja kestityksistä ja yövieraista. Majoittujat voisivat ehkä osallistua tapahtumaan maksutta, ja tietysti myös ECEAT:in jäsenet saisivat pientä alennusta. Idea luomumusiikkifestareista syntyi sihteerimme Keijo Luodon päässä helmikuisella Folklandia kansanmusiikkiristeilyllä, jossa suuri laiva pursusi tanssijoita, muusikoita ja innokasta, osallistuvaa yleisöä. Suurikin voi olla kivaa, mutta pieni ehkä vielä kauniimpaa. Ja luomutilat ovat kansankulttuuria ajatellen taatusti aidompia ympäristöjä kuin uivat risteilyhotellit. Voisiko aidoista kansankulttuuritapahtumista kehkeytyä ECEAT Suomen jokavuotinen perinne? Joko tunnet inspiraatiota luomuisan kulttuuritapahtuman järjestämiseen? Ota yhteyttä hallituksen jäseniin, jos tarvitset lisää vahvistusta. Käytännön kokemusta pienten kulttuuritapahtumien järjestämisestä on mm. Vekkilän luomutilan emännällä Krisse Liinaharjalla. Pelimanneja löytyy monelta kylältä ja tuskinpa tanssittajiakaan suurennuslasilla tarvitsee hakea. Avuksi voivat varmasti tulla myös paikalliset kansantanssiyhdistykset ja kansanmusiikkiryhmät, joista löytyy tietoa mm. osoitteista: Luonnollisesti ECEAT Suomi ry tiedottaa kaikista hienoista tapahtumista nettisivuillaan ja jäsenkirjeissään! Terhi Arell (innokas kansantanssin opettelija) Kesäistä kyläjuhlayleisöä Nolykin kylässä Marin tasavallassa. (Kuva: Keijo Luoto) 14

15 Perinneympäristöistä matkailuvaltti Kedot ja niityt kuuluvat suomalaiseen perinnemaisemaan. Nykyään niistä käytetään usein nimitystä perinneympäristöt tai perinnebiotoopit. Ne ovat pääosin vanhan maatalouskulttuurin aikaansaamia kasvillisuustyyppejä, joilla heinät ja muut ruohovartiset kasvit ovat vallitsevia. Perinneympäristöt vaativat jatkuvaa hoitoa säilyäkseen. Voisiko luomumatkailu tehdä jotakin uhanalaisten lajien ja maisemien pelastamiseksi? Laiduntaminen ja luonnonniittyjen niittäminen karjanrehuksi olivat merkittävimmät ketoja ja niittyjä synnyttävät ja ylläpitävät tekijät. Nyt nämä kasvi ja eläinlajistoltaan erityisen rikkaat kulttuurimaisemat ovat lähes kadonneet koko Suomesta maa ja metsätalouden muutettua luonnettaan kuluneen vuosisadan ja erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Laajimmillaan niittyala oli 1800 luvun jälkipuoliskolla, jolloin niittyä oli jopa kaksinkertaisesti peltoalaan verrattuna, noin 1,6 miljoonaa hehtaaria. Esiteollinen maatalous, jossa ei käytetty keinolannoitteita, perustui suurelta osin niityiltä saataviin ravinteisiin. Karjan talvirehu niitettiin luonnonniityiltä ja talven aikana kertyvä lanta käytettiin peltojen lannoittamiseen. Loppukesällä karjaa myös laidunnettiin niityillä ja sieltäkin saatettiin lanta kerätä pois ja kuljettaa pelloille. Alkukesästä ennen niittyjen niittoa karja laidunsi hakamailla ja metsälaitumilla, joita ei lainkaan niitetty. Karjaa laidunnettiin usein hyvinkin kaukana tiluksilta, jolloin tarvittiin paimenpoikia ja tyttöjä. Kun niittyjä vuosikymmenien ajan jatkuvasti niitettiin, mutta ei koskaan lannoitettu, niiden maaperä köyhtyi. Juuri tämä yhdessä laidunnuksen ja niiton kanssa luo niille oman erityisen lajistonsa. Ravinteiden niukentuessa mikään kasvilaji ei pääse vallitsevaksi, vaan niityille muodostuu hyvin monipuolinen lajisto. Monet erilaiset lajit löytävät itselleen sopivan elinympäristön niityn ekologisesti vaihtelevilta laikuilta. Vaihtelevuutta tuovat ravinnetason, valon ja varjon, kosteuden, maaperän laadun ja rikkonaisuuden, kivisyyden ja muiden tekijöiden vaihtelu niityn eri osissa. Parhailla niityillä on kymmeniä eri lajeja neliömetrillä ja viereisellä neliöllä voi olla aivan muita lajeja. Monipuolinen kasvilajisto puolestaan tarjoaa elinympäristön hyvin vaihtelevalle hyönteislajistolle ja karjanlantakin tarjoaa kodin lukemattomille ötököille. Myös sienilajisto on monipuolinen ja monet linnutkin viihtyvät niityillä ja niiden tuntumassa erilaisten hyönteisten ja toukkien houkuttelemina. Uhanalaisten turvapaikka Hyvin nopeasti vähentyneillä perinnebiotoopeilla elää metsien jälkeen toiseksi eniten uhanalaisia lajeja. Kaikkiaan 10 % lajeista on uhanalaisia Suomessa, näistä 28 % (421 lajia) elää perinneympäristöissä eli maatalouteen liittyvissä ympäristöissä. Metsissä elää 37.5% uhanalaisista lajeista. Myös metsien lajistoa uhkaa luontaisten metsien muuttuminen met 15

16 sänhoidon tehostuessa yhden puulajin puupelloiksi. Kun perinneympäristöt 1990 luvun alussa tutkittiin koko maan laajuisesti, todettiin niistä arvokkaimpia olevan jäljellä enää noin hehtaaria. Sen jälkeen ne ovat paikoitellen edelleen nopeasti vähentyneet, mutta EU:n myötä tulivat myös maatalouden uudet ympäristötuet ja Natura alueet, joiden ansiosta monia alueita on saatu jatkuvan hoidon piiriin. Suuri osa alueista on kuitenkin peruuttamattomasti menetetty ja osa vielä pelastettavissa olevistakin uhkaa pusikoitua. Sekä perinneympäristö että luontainen metsä ovat silmää miellyttäviä maisemia, joita matkailijat mielellään tulevat katselemaan. Monet suomalaisetkaan eivät enää ole koskaan nähneet kumpaakaan luvulla on kuitenkin jo ollut useita laajoja projekteja, joilla perinneympäristöjen häviäminen on pyritty pysäyttämään. Ympäristöministeriön perinnemaisematyöryhmän asettama tavoite on, että kaikki arvokkaat perinneympäristöt eli noin hehtaaria saadaan hoidon piiriin vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä tästä on noin puolet toteutunut. Lisäksi käytöstä poistettuja ja umpeenkasvaneita alueita on kunnostettava hehtaaria. Mansikkapaikkoja pitkin maakuntia Useissa maakunnissa on viime vuosina ollut käynnissä projekteja, joiden puitteissa on luotu perinnemaisemien esittelytilojen verkosto. Joukossa on joitakin ECEATin jäsentilojakin. Hankkeiden tarkoituksena oli toisaalta lisätä viljelijöiden tietoutta perinneympäristöistä ja luoda opetustilaverkosto, jossa tietoa voidaan jakaa matkailijoille, koululaisille, toisille viljelijöille ja yleensäkin kaikille perinneympäristöistä kiinnostuneille. Tilaverkostoista on tehty yhteisiä esitteitä sekä painettuina että netissä julkaistuina ja projektit ovat tuottaneet myös erilaista opetusmateriaalia muidenkin käytettäväksi. Ajuruohoa Jurmossa Maatiloilla on merkittävä osuus perinneympäristöjen säilymisessä, mutta myös muiden osallistumista varsinkin pienten kohteiden hoitoon ollaan parantamassa. Ensi vuodesta alkaen tukea voivat jossain muodossa saada myös muut kuin maanviljelijät, joten periaatteessa kaikki avokkaat alueet on mahdollista saada tuen piiriin, jos niille löytyy halukas hoitaja. Luomumatkailun yhteyteen perinnemaisemien hoito sopii erinomaisesti. Hyvin hoidettujen perinnemaisemien avulla voi tilalle saada matkailijoita tai muita asiasta kiinnostuneita ryhmiä, jotka sitten voivat käyttää tilan palveluja. Kasvi ja hyönteisharrastajat, lintuharrastajat tai luontokuvaajat ovat kaikki mahdollisia asiakasryhmiä. Euroopassa toimii paljon matkatoimistoja, jotka järjestävät pelkästään matkoja lintuharrastajille. Jotkut toimistot järjestävät esimerkiksi kulttuurimatkoja Itä Suomeen ja Karjalan tasavaltaan, tosin elävän perinteen tarjonta on paljon vahvemmissa kantimissa Karjalan puolella. 16

17 Matkailijat perinnemaisemia pelastamaan Perinnemaisemat voidaan liittää matkailuun myös toisin päin. Matkailijat voivat mielellään tulla hoitamaan perinneympäristöjä ja parhaimmillaan jopa maksaa siitä. Jo runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan on Suomessa hoidettu talkoilla tärkeitä perinneympäristöjä. Tulijoita on jatkuvasti ollut enemmän kuin mukaan on mahtunut. Monet käyvät talkoissa oppiakseen itse hoitamaan omia perinnemaisemiaan tai oppiakseen perustamaan oman kukkakedon mökkimaisemiinsa. Luomumatkailutilat voisivat järjestää omilla maillaan hoitotalkoita ja erilaisia perinneympäristökursseja. Karjaa pankista Pian voi ehkä kuka tahansa arvokkaan perinneympäristön omistaja hankkia karjaa, sitä kaikkein alkuperäisintä hoitotyövoimaa mailleen, vaikkei itse omistaisi minkäänlaisia eläimiä. Karjan ja laitumien yhdistämiseksi on perustettu netissä toimiva laidunpankki, jonne maanomistajat voivat ilmoittaa laidunmaiksi sopivia alueitaan ja karjanomistajat karjaansa sitä käyttämään. Rahaliikenteen suunta toiminnassa ei ole itsestään selvää, sillä tilanteestahan hyötyvät molemmat osapuolet. Käytännössä maksajaksi joutuu se, joka pääsee vähemmällä ja rahat tulevat sen pussiin, joka joutuu tekemään enemmän työtä. Joskus päädytään tasatilanteeseen, jossa kumpikaan ei maksa mitään. Maatalouden ympäristötukiakin voi olla käytettävissä, jolloin ehkä molemmat osapuolet saavat hiukan rahaa. Vielä tällä hetkellä laidunpankki ei toimi kunnolla koko maassa, koska ilmoittautuneita on niin vähän, mutta tuore järjestelmä kehittyy koko ajan. Karjaa voi toki lainata naapurilta tai kauempaakin ilman laidunpankin apuakin, mutta järjestelmästä on apua muun muassa sopimusten teossa. Talkoolaisia Luontoloma Lepänjuuren niityllä Perinnemaisemiin liittyykin läheisesti perinteinen rakentaminen kaikissa muodoissaan. Riukuaidan ja pärekaton tekeminen tai vanhan hirsirakennuksen hoito ja kunnostus olisivat myös varmasti suosittuja. Ongelmana onkin usein opettajan löytäminen, koska vanhat taidot ovat suureksi osaksi jo hävinneet. Lounais Suomessa on parhaillaan menossa ruokoprojekti, jonka puitteissa muun muassa elvytetään ruokokaton tekotaitoja. Kun sata vuotta sitten maatalouskirjoissa ja lehdissä opetettiin viljelemään järviruokoa, niin nyt tuota silloin vielä harvinaista raaka ainetta olisi tarjolla yllin kyllin, jos vain käyttötaito olisi tallella. Painetun oppaan lisäksi tietoa saa netistä: 17

18 Perinnemaisemien hoidosta elinkeino Säkyläläisten Ukkosten karjatila on siitä erikoinen, että heidän ylämaankarjansa on päätoimisesti maisemanhoitotöissä. Karjan tuotto perustuu saatavaan ympäristötukeen eikä eläimiä kasvateta myytäviksi. Kesällä karjaa on ollut perinnemaisemia laiduntamassa muun muassa Hangossa ja Turussa, eli kymmenien kilometrien päässä kotoa. Talven karja viettää kotimetsässä Säkylässä, sisätiloja nämä karvaturrit eivät tarvitse ollenkaan. Toki heinää pitää talvella metsään kuljettaa huomattavan paljon. Highlanderit sopivat siis myös sellaisille tiloille, joissa ei ole normaalin karjatalouden vaatimia navettatiloja. Eläimet myös kesyyntyvät hyvin ja viihtyvät ihmisten parissa tai omissa oloissaan piittaamatta satunnaisista ohikulkijoista millään tavalla. Jotkut highlander harrastajat ovat sitä mieltä, että tämä skotlantilainen karjarotu olisi alkujaan kulkeutunut Skotlantiin viikinkien matkassa Skandinaviasta ja olisikin siten melkeinpä alkuperäiskarjaa myös Suomessa. Helppohoitoisuutensa vuoksi tämä rotu kuitenkin joka tapauksessa voi pelastaa perinneympäristöjä paikoissa, joihin ei muuten saataisi enää lainkaan laiduntajia. Tietysti luomumatkailun imagoon sopisi hyvin suomenkarjan pitäminen ja sen uhanalaisten rotujen säilyttäminen yhdessä perinnemaisemien kanssa. Kanoja unohtamatta näinäkään aikoina. Teksti ja kuvat: Keijo Luoto Juttuun olen saanut aineksia Tampereella pidetyn Polku mansikkapaikoille, Perinnebiotooppien esittelytilaverkosto hankkeen loppuseminaarin esityksistä, Salossa pidetyn Maisemajunahankkeen loppuseminaarin Maisemajuna pääteasemalle Salon seudun perinnemaisemien tilanne esityksistä ja säkyläläisten Pauliina ja Jari Ukkosen haastattelusta keväällä Muuu! Mää olen töis tääl Rauvolallahrel Kirjallinen kuukauslehti N:o 8/1879 Luomulehti on koko luomuketjun oma julkaisu tilaa tai pyydä näytenumero osoitteesta 18

19 Water Tour matkailu kestävää vesistömatkailua Suomessa ja muualla Euroopassa Suomella on käytettävissään oiva matkailuvaltti luontomatkailunsa kehittämiseen, vesistöt. Suomi tunnetaan Euroopassa ja muualla maailmassa puhtaasta luonnostaan, tuhansista järvistään ja valoisasta, leudosta kesästään. Tänne on melko helppoa ja vaivatonta ja ennen kaikkea turvallista saapua eri puolilta maailmaa. Miksipä ei siis hyödyntää meille niinkin jokapäiväisiä luonnonresursseja kuin järviä ja jokia osana kestävää matkailua. Päijät Hämeellä Lahden seudulla on erinomaiset mahdollisuudet vesistömatkailun toteuttamiseen ja sen kehittämiseen. Päijänne on yksi Suomen suurimmista järvistä ja sen sijainti rannikkoseudun ja Suomen järvialueen välissä on erinomainen ajatellen matkailumarkkinoita. Päijät Hämeessä onkin keskimäärin enemmän kesämökkejä ja loma asuntoja neliökilometriä kohden kuin muualla Suomen järvialueella. Myös palveluita on runsaasti saatavilla niin loma asukkaille kuin vesistömatkailijoillekin. Lahden seudulla pyritään kehittämään vesistömatkailua Water Tour hankkeen avulla. Hanke on osa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittamaa eurooppalaista sisävesimatkailun kehittämisprojektia. Water Tour matkailussa on mukana alueita Suomen lisäksi Saksasta, Irlannista, Unkarista ja Portugalista. Lahden seudulla Water Tour matkailun kehittämisen tavoitteet ovat samat kuin muillakin alueilla eli pyritään parantamaan sisävesimatkailua harjoittavien pk yritysten kilpailukykyä ja kehitysmahdollisuuksia. Hankkeen avulla pyritään mm. kehittämään matkailun vaatimia infrastruktuuripalveluita, soveltamaan matkailutoiminnassa kestävän kehityksen periaatteita ja kehittämään alueellista markkinointia ja tuotekehittelyä. Projektikoordinaattori Virve Kuha Lahden valvonta ja ympäristökeskuksesta painottaa sitä, että Päijänne antaa oivallisen lähtökohdan Water Tour matkailun toteuttamiseen. Puhdas luonto antaa hyvät edellytykset vesistömatkailuun. Päijänne on aikoinaan ollut huonossa kunnossa, mutta järven tila on oleellisesti parantunut mittavien puhdistustoimien ansiosta. Tämä puolestaan tarjoaa puitteet ympäristöystävällisen matkailun harjoittamiseen paikallisissa matkailuyrityksissä. Nimi Water Tour sisältää merkitykset vedestä ja matkailusta ja näin ollen kuvaa hyvin mistä on kysymys. Pukkilanharju Asikkalassa Yksi ympäristöystävällistä vesistömatkailua harjoittavista yrityksistä on Lehmonkärki Asikkalan kunnassa Päijänteen rannalla. Lehmonkärki painottaa ohjelmapalvelutarjonnassaan luontoliikuntaa, kuten ratsastusta, kalastusta ja kalliokiipeilyä. Päijänne on myös tärkeä elementti yrityksen toiminnassa. Esimerkiksi sen pyöröhirsihuvilat on sijoitettu harjumaiseen niemeen ja niillä on kullakin oma ranta. Ympäristöasiat on pyritty otta 19

20 maan Lehmonkärjessä huomioon jo aivan alusta asti siten, että jätevedenpuhdistus on asianmukaisesti hoidettu, lämmityksessä hyödynnetään aurinkovoimaa ja järvilämpöä, jätehuolto perustuu täydelliseen kierrätykseen ja lähiruokaa käytetään aina kuin mahdollista. Yritys on mukana myös MEK:in Laatutonni ohjelmassa, joka on matkailuyritysten laatuohjelma. Suomessa Water Tour hanke on pyrkinyt panostamaan erityisesti nettitiedottamiseen. Hyvänä esimerkkinä tiedottamisesta on erityinen Päijännettä Pohjoiseen palvelu. Palvelu on saatavilla osoitteessa Nettisivuilla on tietoa matkailijalle esimerkiksi majoitus, ateria, ja satamapalveluista Päijänteen rannalla. Esillä on tietoa myös alueen kesätapahtumista ja luonnonnähtävyyksistä. Päijännettä pohjoiseen palvelu on tällä hetkellä painottunut järven pohjoisosien markkinointiin, mutta jatkossa on tarkoitus painottaa myös eteläisempien osien markkinointia. Markkinointia varten on painettu myös esite, jossa on alueen kartta ja lisätietoja palvelusta. Lisätietoja Water Tour hankkeesta: Teksti: Sami Karelahti Kuva: Päijännettä Pohjoiseen reittipalvelun kuvagalleria Haastateltavana oli projektikoordinaattori Virve Kuha Lahden valvonta ja ympäristökeskuksesta Luomua ja kestävyyttä matkailuun hankkeen aikaisille rahoittajille ja kumppaneille Maa ja metsätalousministeriö Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Maaseutumatkailun teemaryhmä Hankkeen ohjausryhmä Luomuliitto ry ja sen jäsenyhdistykset ECEAT International ja kansalliset jäsenet Luomulehti Kustantajat Sarmala Oy Biodynaaminen yhdistys Finfood Luomu Luomukeittiökeskus Suomen kestävän elämäntavan yhdistys ja Rihmasto Maa ja kotitalousnaiset Lomalaidun ry ja Aavan meren tällä puolen hanke Luomura ry ja Terve talo ja kaikille Teille yksittäiset ihmiset, järjestöt ja hankkeet, jotka omalta osaltanne olette tukeneet luomumatkailuverkoston luomista ja ECEAT Suomi ry:n syntyä LÄMMIN KIITOS ANTOISASTA YHTEISTYÖSTÄ! Toivottavasti vuorovaikutuksemme jatkuu myös tulevaisuudessa. Terveisin Suomen luomumatkailuyhdistys ECEAT Suomi ry:n hallitus 20