RAJASEUTUTYÖN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA /2014 RAJASEUTU 90 VUOTTA

Transkriptio

1 RAJASEUTUTYÖN ÄÄNENKANNATTAJA VUODESTA /2014 RAJASEUTU 90 VUOTTA Kitee Vuoden Rajakunta

2 Kesätervehdykset ja onnittelut, kiitokset ja muistamiset välität Sirkka Linnamiehen uniikeilla kukkakorteilla! Sisusta kesäkotisi taiteilija Sirkka Linnamiehen luontoaiheisilla julisteilla! Kortit A6, 1-osaiset 1 Kortit A6, 2-osaiset 2 Julisteet 15 Lisää kortteja 2

3 RAJASEUTU 90. vuosikerta Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Kustantaja ja julkaisija Rajaseutuliitto r.y. ISSN X Päätoimittaja Matti Väistö Toimittaja Paula Penttilä Toimituskunta Matti Väistö Pentti Kurunmäki Olli Lihavainen Risto Nihtilä Matti Sippola Paula Penttilä Ilmoitushankinta ja laskutus Rajaseutuliitto r.y. Tunturikatu 6 A 19, Helsinki puh , telekopio sähköposti: rajaseutuliitto@rajaseutuliitto.fi Ilmoitushinnat Takakansi 900 Taka- ja III-kansissa 1/2 s 590 1/4 s 490 Kannet II ja III 690 Koko sivu tekstissä 590 1/2 sivu 490 1/3 sivu 440 1/4 sivu 400 1/5 sivu 280 1/6 sivu 200 1/8 sivu 190 Alv. 0 % Maksuehdot: Per 8 päivää, yliaikakorko 10 %. Huomautuslasku 7. Ilmoituksella tässä lehdessä tuet mm. rajaseutujen nuorison opiskelua ja paikallista yritystoimintaa. Lehteen 3/2014 aineisto mennessä: paula.penttila@pp.inet.fi Postitse: Rajaseutuliitto, Tunturikatu 6 A 19, Helsinki Teema 3/2014: 70 vuotta sitten Seuraavan lehden ilmestymisaika: mennessä. Tilaukset ja osoitteenmuutokset Puh tai rajaseutuliitto@rajaseutuliitto.fi Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä numeroista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Rajaseutu on valtakunnallinen julkaisu. Painosmäärä kpl Vuosikerta 25, irtonumero 7. Pankkiyhteys OP-Pohjola F Taitto: Osmo Jurvanen, Lappeenranta Painopaikka: KS Paino Oy, Kajaani Kansikuva: Sisältö 2/ Pääkirjoitus 6 Vuosikokous Esittelyssä uusi puheenjohtaja 8 Kitee Vuoden Rajakunta Kitee pähkinänkuoressa 9 10 Kiteellä kelpaa elää 11 Rajaseudun päätoimittaja 12 Vivi Liuksiala Parikkalan Urheilijat 16 Kaupunginjohtaja Daavittila vapaalle 17 Kaatuneitten muistopäivänä 18 Muistolaatta entisille rajavartiostoille 19 Rajamme Vartijat 20 Salpavaellus-tietoa Rajaseutuyhdistyksen vuosikokous 21 Miehikkälän Osuuspankki Pudasjärvellä uskotaan lammastalouteen 24 Vuoden eläinlääkäri Suomen 4H-liitto palkitsi nuoria 26 Mitä ONNI on? 27 Mari Boine konsertoi 28 Faabeli Saamelaiskäräjät palkitsi nuoria 30 Kilpailutulokset 31 Ristikko Markus Juvonen Näkymä Mankilansaaren rannasta. 3

4 Toimisto: Tunturikatu 6 A 19, IV krs, Helsinki Puh , telefax Sähköposti: rajaseutuliitto@rajaseutuliitto.fi Pankkiyhteys: Helsingin OP Pankki: F Hallitus: Varajäsenet: Toimisto & talous: valtiopäiväneuvos Matti Väistö Kiihtelysvaara, puheenjohtaja kauppat.maist. Arno Latvus, Helsinki varapuheenjohtaja fil.maist. Markku Hakkila, Helsinki agronomi Eero Juntunen, Lappeenranta talous- ja elinkeinojohtaja Kirsi Kangas, Salla järjestösihteeri Eeva Karttunen, Helsinki valt.maist. Olli Lihavainen, Joensuu aluekehitysneuvos Matti Sippola, Vantaa fil.toht. Eino Siuruainen, Oulu kauppat.maist. Antero Parkkonen, Lappeenranta toimittaja Marja Suojoki-Gauriloff, Inari rahoitusjohtaja Kaarina Vaaraniemi, Turku kaupunginjohtaja Eila Valtanen, Kuhmo HSO-sihteeri Anu Korpinen Rajan Joutsen tunnustuspalkinto/ muistoesine Rajan joutsen -muistolahja Lennart Segerstrålen Tunturijoutsen-aiheinen Adressi kortti... 2 Sirkka Linnamiehen kukka-aiheiset kortit 2-osainen osainen... 1 Adressien ja taitettujen korttien hintaan sisältyy kirjekuori. Kaikkien tuotteiden hintoihin lisätään lähetyskulut. Rajaseutulehti 25 /vsk. Tilaukset ja tiedustelut: Puh rajaseutuliitto@rajaseutuliitto.fi Liiton tarkoituksena on edistää taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä toimialueellaan rajaseudulla ja kehitysalueilla. Liitto on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Liiton virallinen äänenkannattaja on Rajaseutu-lehti. Rajaseutuliiton jäsenjärjestöt ja niiden luottamushenkilöt vuonna 2014 RAJASEUTUYHDISTYS R.Y. Toimisto: Tunturikatu 6 A IV krs, Helsinki puh sähköposti: rajaseutuliitto@rajaseutuliitto.fi puh.joht., fil.maist. Markku Hakkila, puh toinen pj. kauppat.maist. Arno Latvus Hallituksen muut jäsenet: Marketta Hietanen Inka Müller Kirsti Sipiläinen Leila Vanhanen RAJASEUDUN YSTÄVÄT KESKI-SUOMI RY. Yhteyshenkilö: sihteeri, fil.maist. Mikko Lemmetti, Leikkiharjuntie 50, Konnevesi 4

5 Pääkirjoitus Maamme rajaseutujen olojen parantaminen käynnistyi maataloudellisella rajaseututoiminnalla, joka alkoi virallisesti maaliskuun alussa vuonna Rajaseututyön johtoon asetettiin agronomi Uuno Brander. Rajaseudun pientilallisten olojen parantamiseksi maataloushallituksen ylijohtajana, kansanedustajana ja maatalousministerinäkin toiminut kiteeläinen Uuno Brander työskenteli eri tavoin miltei 40 vuoden ajan. Rajaseutujen kehittämisellä oli itsenäisyytemme alkuaikoina myös turvallisuusnäkökulma. Katsottiin, että rajaseudun heikko tilanne merkitsi koko valtakunnan heikkoutta. Jo 1890-luvun lopulla lähinnä yksityisin harrastajavoimin alkanut ja sittemmin pitkälti Uuno Branderin aloitteellisuuden ansiosta vakinaistunut rajaseututyö sai tuekseen myös eduskunnan vuonna 1925 hyväksymän laajan rajaseutuohjelman. Rajaseutuohjelman hyväksyessään eduskunta esitti hallitukselle toivomuksen, että rajaseutujen taloudellisesta kehittämisetä tulee huolehtia siihen saakka, kunnes nämä seudut olisivat kehityksessään muun Suomen tasalla. Keskeisenä toimintamuotona oli maataloudellinen rajaseututoiminta aina lakkaamiseensa saakka vuonna Erillisten rajaseututoiminnan varojen myöntämisen maataloudelliselle rajaseututoiminnalle valtio lopetti vuonna 1967 ja neuvonta yhdistettiin yleiseen, koko maan kattavaan maatalousneuvontaan. Rajaseututyön historia osoittaa, että kehittämistoimissa on tartuttu tuon ajan tärkeimpiin asioihin ihmisten elämisen edellytysten ja toimeentulon parantamiseksi. Tehtävää oli paljon ja yhtä lailla taloudellisen, sosiaalisen kuin sivistyksellisenkin toiminnan puolella. Myös Uuno Branderin aloitteet ulottuivat laajalle, kuten karjankasvatukseen, tieverkoston rakentamiseen ja sielunhoitoon. Ennen valtion rahoittamaa rajaseututoimintaa ja sittemmin sen rinnalla vapaaehtoisella kansalaistoiminnalla on ollut suuri merkitys. Voidaan sanoa, että yhdessä tekemisen meininki, aloitteellisuus ja myönteiset esimerkit ovat vieneet rajaseutujen kehitystä eteenpäin. Hyvänä osoituksena esimerkin voimasta on muun muassa Wihurintilatoiminta, joka on Jenny ja Antti Wihurin rahaston pitkäaikaisin apurahakohde. Maamme tasapainoisen alueellisen kehityksen kannalta suuri merkitys on ollut kehitysaluelaeilla ja myöhemmällä aluepoliittisella lainsäädännöllä. Yhteiskunnan voimavarojen suuntaamisella vahvistettiin ja monipuolistettiin elinkeinoja ja yritystoimintaa sekä parannettiin elinoloja ja palveluja. Rakentamisen ja suotuisan kehityksen vaiheet sykkivät sotien jälkeisinä vuosikymmeninä elinvoimaisina myös rajaseuduilla aina luvuille asti. Sittemmin suuressa osassa Suomea on koettu voimakas elinkeino- ja palvelurakenteen sekä väestökehityksen ja elinvoimaisuuden murros. Edessä on uudet haasteet, mutta myös uudenlaiset mahdollisuudet. Tässä muutostilanteessa on hyvä tuntea taakse jääneen kehityksen vaiheet, joita monet meistä rajaseudun kasvateista muistelemme kiitollisina ja edellisiä sukupolvia suuresti arvostaen. Samalla meidän on kuitenkin hyvä tunnustaa tosiasiana se, että mennyt on mennyttä. Ajan ratasta tai kehityksen pyörää ei voi kääntää taaksepäin. On elettävä tätä aikaa ja valmistauduttava ja vaikutettava tulevaan. Edessä on yhteiskuntamme uusi vaihe ja uudet mahdollisuudet, joita muun muassa korkea osaamisemme sekä maamme metsät biometsätalouksineen ja muut luonnonvarat meille tarjoavat. Tähän päivään sopivia uusia toimintamuotoja ja tulevaisuuden näköalaa viitoitetaan myös Rajaseutuliitolle. Rajaseudun ihmisten hyvinvoinnin ja osaamisen tukeminen sekä näiden alueiden edunvalvonta pysyy kuitenkin toiminnan lähtökohtana. Uskon, että rajaseututyöllä on jatkossakin tarvetta ja tulevaisuutta. Samalla uskon, että voimme rajaseututyöllä yhdessä eri tahojen kanssa olla vahvistamassa rajaseutualueiden ihmisten ja alueiden myönteistä tulevaisuutta. Uusia toimintamuotoja on tarkoitus käynnistää jo Vuoden Rajakunnan, Kiteen kanssa. Toivotan lämpimästi onnea Kiteelle ja kiteeläisille! Hyvää kesää kaikille rajaseututyön toimijoille, tukijoille ja ystäville. Matti Väistö 5

6 Rajaseutuliitolle uusia toimijoita Rajaseutuliiton vuosikokouksen jälkeen otettiin yhteiskuva Rajaseutuliiton hallituksesta ja varajäsenistä. Vasemmalta alkaen Eeva Karttunen, Timo A. Säkkinen, Olli Lihavainen, Matti Väistö ja oikealta Eero Juntunen Kaarina Vaaraniemi, Matti Sippola, Arno Latvus ja Rajaseutuliiton toiminnanjohtaja Anu Korpinen. Kuvasta puuttuvat Markku Hakkila, Kirsi Kangas, Eino Siuruainen, Marja Suojoki-Gauriloff sekä Eila Valtanen. Rajaseutuliiton vuosikokous pidettiin Suomen Kuntaliiton toimitalossa Helsingissä. Kokouksessa käsiteltiin liiton sääntömääräiset asiat. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi maakuntaneuvos Pekka Nousiainen ja sihteerinä Anu Korpinen. Kokous hyväksyi liiton vuosikertomuksen, tilinpäätöksen ja taseen. Rajaseutu-lehden tilausmaksuksi päätettiin 25 euroa. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2014 hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa. Rajaseutuliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin valtiopäiväneuvos Matti Väistö Joensuusta maakuntaneuvos Timo A. Säkkisen luovuttua paikastaan oltuaan seitsemän vuotta Rajaseutuliiton puheenjohtajana. Hallituksen uusiksi varajäseniksi valittiin rahoitusjohtaja Kaarina Vaaraniemi Turusta ja palvelupäällikkö Antero Parkkonen Lappeenrannasta opetusneuvos Hanna Ketosen ja rovasti Uolevi Alakurtin jättäessä paikkansa. Nyt puheenjohtajan tehtävästä luopuvaa maakuntaneuvos Timo A. Säkkistä muistettiin lahjoin ja kukkasin. Rajaseutuliiton varapuheenjohtaja, kauppat. maist. Arno Latvus piti kiitospuheen luovuttaessaan huomionosoitukset. Lisäksi toiminnanjohtaja Korpinen kiitti puheenjohtajaa yhteisistä toimintavuosista. Järjestäytymiskokous Varsinaisen kokouksen jälkeen oli Rajaseutuliiton hallituksen järjestäytymiskokous. Liiton varapuheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Arno Latvus. Työvaliokuntaan tuli Timo A. Säkkisen tilalle liiton puheenjohtaja Matti Väistö. Muina työvaliokunnan jäseninä jatkavat Arno Latvus, Markku Hakkila, Eero Juntunen ja sihteerinä Anu Korpinen. Nykyistä taloustyöryhmää; Arno Latvus, Kirsi Kangas, Markku Hakkila täydennettiin nimeämällä siihen Kaarina Vaaraniemi. Taloustyöryhmän sihteerinä toimii Anu Korpinen. Vuoden 2014 lehtityöryhmään Timo A. Säkkisen tilalle tuli Matti Väistö ja uutena jäsenenä Matti Sippola. Ryhmässä jatkavat Pentti Kurunmäki, Risto Nihtilä, Olli Lihavainen ja toimittaja Paula Penttilä. Juhlallisuudet Välittömästi järjestäytymiskokouksen jälkeen alkoivat Vuoden Rajakunta -juhlallisuudet, jossa huomioitiin vuoden 2013 Rajakunta Parikkala luovuttamalla sille muistoksi pienoisveistos Raja ihmisen tekemä. Kunnan edustajana sen otti vastaan Parikkalan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ari Berg. Vuoden 2014 Rajakunnan julkisti maakuntaneuvos Timo A. Säkkinen. Hän esitteli ne kriteerit, joiden perusteella valinta kohdistui Kiteen kaupunkiin. Vuoden Rajakunnan valmistelut tehdään maamme viidessä aluehallintovirastossa ja valinnan teki 3-henkinen raati, johon kuuluivat maakuntaneuvos Pekka Nousiainen, valtioneuvos Riitta Uosukainen ja Rajaseutuliiton puheenjohtaja, maakuntaneuvos Timo A. Säkkinen. Vuoden Rajakunta -kunniakirjan ja veistoksen Raja ihmisen tekemä ottivat vastaan Kiteen kaupunginjohtaja Eeva- Liisa Auvinen ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Esa Lahtela. Kokouksessa tarkasteltiin lisäksi rajaseututyön 90-vuotishistoriikin ja 90-vuotisnäyttelyn tilannetta sekä perinteisiä rajakuntatapahtumia. Esillä olivat myös uuden yhteistyön kehittelyaihiot. Paula Penttilä 6

7 Esittelyssä uusi puheenjohtaja Valtiopäiväneuvos Matti Väistö mökin poika rajan pinnasta Rajaseutuliiton puheenjohtat ja Raja ihmisen tekemä -veistos. Vasemmalla nyt tehtävästä luopunut maakuntaneuvos Timo A. Säkkinen ja oikealla uusi puheenjohtaja valtiopäiväneuvos Matti Väistö (Kuva: Paula Penttilä.). Matti Väistö on lähtöisin rajan pinnasta, Kiteen Kantosyrjästä. Sananmukaisesti hän on mökin poika, mökissä syntynytkin. Kansakoulun hän aloitti syksyllä 1956 Korkeakankaan koulussa. Sittemmin vuorossa oli keskikoulu Kiteellä ja ylioppilaaksi hän kirjoitti Kiteen Yhteiskoulusta keväällä Oppikoulua käydessäni aloin pohtia tulevaa opiskelualaa. Kiinnostuksen kohteita oli runsaasti, kuten lääketiede, psykologia tai yhteiskuntapolitiikka. Jo aiemmin olin kiinnostunut maataloudesta ja etenkin puutarhaalasta, johon kiinnostus virisi koulupoikana kesätöissä naapurin maatilalla. Eri vaiheiden jälkeen Matti Väistö valmistui vuonna 1976 agronomiksi Helsingin yliopistosta professori Risto Ihamuotilan opetusala maatalouspolitiikka pääaineenaan. Arvosanaopintoja oli maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ulkopuolelta muun muassa yhteiskuntapolitiikasta, matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Varusmiespalvelun Matti Väistö suoritti vuosina Pohjois-Karjalan Rajavartioston sissikomppaniassa, josta siirtyi siviiliin vänrikkinä. Tällä reissulla tutuksi tuli myös Immolan rajakoulu ja RUK Haminassa. Opiskelun jälkeen Matti Väistön ensimmäinen työpaikka oli Maataloustuottajain Pohjois-Karjalan Liitossa. Heti siviiliin päästyään hän meni MTK:n peruskurssille ja sen jälkeen aloitti välittömästi liiton järjestökonsulentin tehtävät. Tuottajaliitosta Matti Väistö siirtyi alkukesästä 1977 runsaaksi vuodeksi Karjalan Maan maataloustoimittajaksi. Sieltä hän palasi tuottajaliittoon toiminnanjohtajaksi kesällä Vuosina Matti Väistö toimi pääministeri Mauno Koiviston toisessa hallituksessa maa- ja metsätalousministeri Taisto Tähkämaan poliittisena sihteerinä. Vuonna 1987 hänet valittiin eduskuntaan ja kansanedustajuus jatkui yhtämittaisesti vuoteen 2007, jolloin hän ei enää asettunut ehdokkaaksi. Eduskunnassa sain toimia useissa valiokunnissa. Tärkeimpänä oli hallintovaliokunnan puheenjohtajuus ja samalla puhemiesneuvoston jäsenyys lähes viidentoista vuoden ajan. Vuosien mittaan Matti Väistö oli kansanedustajan tehtävän ohella luottamustehtävissä muun muassa Keskustassa, Agronomiliitossa, 4H-järjestössä, Suomen Diabetesliitossa, Kuntaliitossa, Kelassa ja Vapo Oy:ssä. Kaikista työtehtävistä ja luottamustehtävistä olen pitänyt. Olen saanut tehdä työtä mukavien ja auttavaisten ihmisten kanssa. Työn vastapainona luonto ja metsä ovat antaneet minulle voimaa ja virkistystä. Perheemme koti on avioitumisesta vuodesta 1977 lähtien aina ollut Kiihtelysvaarassa. Nykyisellään Matti Väistö on muun muassa Joensuun kaupunginvaltuutettu, Pohjois-Karjalan maakuntavaltuuston jäsen ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän valtuuston jäsen ja tarkastuslautakunnan puheenjohtaja sekä Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen Syöpäyhdistyksen hallituksen jäsen. Tasavallan presidentti myönsi Matti Väistölle valtiopäiväneuvoksen nimen ja arvon vuonna Sotilasarvoltaan hän on yliluutnantti. Perheeseen kuuluu aviopuoliso Eevi sekä aikuiset lapset Timo, Teija ja Tuija. Lastenlapsia on neljä. Puoliso, seurakuntaneuvos Eevi Väistö on syntyisin Kiihtelysvaarasta. Hän on koulutukseltaan lastentarhanopettaja ja kasvatustieteen maisteri. 7

8 Kitee Vuoden Rajakunta 2014 Kitee Vuoden Rajakunta 2014 Kiteen kaupungista tuli Vuoden Rajakunta Valinnallaan Rajaseutuliitto haluaa muistaa myös rajaseututyön perustajaa Uuno Branderia, joka oli kotoisin Kiteeltä. Nimeämällä Vuoden Rajakunnan Rajaseutuliitto r.y. haluaa antaa vuosittain tunnustuksen rajaseutukunnalle, joka on kehittynyt elinvoimaiseksi ja tulevaisuuteen uskovaksi asuin-, työ- ja kasvuympäristöksi asukkailleen. Perusteluissaan valintaraati mainitsee Kiteestä: Kiteen kaupungista on rakentunut koko Keski-Karjalan alueen toiminnallinen keskus, joka on vuosien ajan ollut laajasti yhteistyössä kaikkien Keski-Karjalan kuntien kanssa ja tarjonnut muille kunnille erilaisia julkisia palveluja, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kiteeläiset oppilaitokset ovat olleet aktiivisia venäjänkielisten oppilaiden kouluttamisessa, mikä on luonut haasteita kouluille ja kotouttamiselle, mutta tuonut myös lisäväriä toimintaan. Koulutustoiminta on osaltaan yhdessä Kiteen kaupungin rajan yli Venäjän kanssa harjoittaman monipuolisen lähialueyhteistyön kanssa ollut omiaan edistämään niin alueen kansainvälisyyttä, kulttuurivaihtoa kuin suvaitsevan ilmapiirin luontiakin. Elinkeinoelämän lähialueyhteistyöhankkeiden vaikutuksesta matkailu, kauppa, Niiralan rajaylitykset ja yritystoiminta ovat alueella lisääntyneet. Kiteen kaupunki on kireästä taloudestaan huolimatta pystynyt edistämään alueensa väestön hyvinvointia sekä monimuotoista lähialueyhteistyötä. Rajaseudun elinvoimaisuuden vahvistamisessa on Kiteen kaupungin, viranomaisten ja kolmannen sektorin joustavalla yhteistyöllä ollut ratkaiseva merkitys. Rajaseutuliitto: Tiedote Kiteen edustajat, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Esa Lahtela ja kaupunginjohtaja Eeva-Liisa Auvinen ottivat vastaan Vuoden Rajakunta -tunnustuksen. Kunniakirjan lisäksi kaupunki saa vuodeksi haltuunsa veistoksen Raja ihmisen tekemä, joka asetetaan näytteille Kiteen kaupungin kirjastoon. Luovuttajina Rajaseutuliiton entinen puheenjohtaja, maakuntaneuvos Timo A. Säkkinen ja uusi puheenjohtaja, valtiopäiväneuvos Matti Väistö. (Kuva: Paula Penttilä.) 8

9 Kitee Vuoden Rajakunta 2014 Kitee pähkinänkuoressa Kitee on Pohjois-Karjalan aurinkoisin kunta! Kiteeltä löytyvät hyvät palvelut, ihanat rannat, monenlaista tekemistä ja kulttuurimenoja. Kiteellä voi myös vain olla ja rentoutua, luonto ja maisemat ovat lähellä. Kitee on perustettu v ja kaupunki v Vuonna 2013 Kesälahden kunta liittyi Kiteen kaupunkiin. Kiteellä on asukkaita n Kaupungin kokonaispinta-ala on 1 724,40 km² ( ), josta vesipinta-alaa 470,81 km². Kaupungin maaomaisuus on noin ha. Kitee on Pohjois-Karjalan maakunnan eteläisin kunta. Kitee on Keski- Karjalan talousalueen (Kitee, Rääkkylä ja Tohmajärvi) keskus. Kaupunki on Pohjois-Karjalan maakuntaliiton jäsen ja kuuluu Pohjois- Karjalan ely-keskukseen. Kaupunginvaltuusto : KESK 13 paikkaa SDP 7 paikkaa PS 7 paikkaa KOK 6 paikkaa KD 2 paikkaa Yhteensä 35 paikkaa Liikenteellinen sijainti Liikenteellinen sijainti on erinomainen: valtatie nro 6 ja Helsinki - Joensuu-rautatie kulkevat kaupungin halki. Yhteydet Venäjälle ovat myös hyvät: Kiteeltä 27 km päässä on ympärivuorokauden auki oleva Niiralan rajanylityspaikka. Lähin naapurikaupunki on Joensuu, jonne on matkaa maanteitse 67 km jarautateitse 57 km. Mikkeliin on maanteitse matkaa noin 187 km. Helsinkiin on matkaa maanteitse 396 km ja rautateitse 451 km. Venäjän Sortavalaan on matkaa 105 km. Kiteen Puhokseen ulottuva syväväylä ja Puhoksen satama, josta on meriyhteys Saimaan kanavan kautta. Lähimmät merisatamat ovat Haminassa, jonne on matkaa maanteitse 264 km ja rautateitse 308 km, ja Kotkassa, jonne on matkaa maanteitse 285 km ja rautateitse 310 km. Vuoroliikennelentokentät Joensuussa ja Savonlinnassa, molempiin matkaa 80 km. Keski-Karjalan lentokeskuksen Kiteen lentokenttä valmistui v Lentokentän kiitorata on m pitkä. Yhteystiedot Kiteentie 25, KITEE Vaihde Faksi (013) Yleinen sähköpostiosoite: kitee@kitee.fi Tiedot: Kiteen kaupunki Kiteellä kelpaa elää Kiteellä on koti ihmiselle, joka arvostaa rauhaa, muttei pistä pahakseen touhua, tekemistä ja uuden oppimista. Siellä on koti ihmiselle, jonka unelma asuu Karjalan kunnailla puhtaan järven rannalla, palveluiden ja harrastusten kyljessä. Kaukana ruuhkasta, siellä on Kitee. Toki suuri maailma on lähellä, kun sinne haluaa. Pääkaupunkiin pääsee hyvien yhteyksien myötä helposti, samoin Ientokentälle ja rajan yli naapuriin. Puuta, energiaa, metallia, matkailijoita... Kiteeltä löytyy tekevälle työtä ja yrittäjälle eväät. Kaupunki vaalii omiaan: tilaa ja tukea tarvitsevalle löytyy ja sitä annetaan. Kylien, lehtojen ja sinisten vetten keskellä pidetään toisista huolta. Karjalaisella on vierasvaraa paitsi omille, myös muille. Kyläyhdistysten Kiteellä myös on enemmän kuin mie. Karjalainen laulumaa saa voimaa historiasta, tuo sitä tähän päivään. Yhdessä tehdään vaikkapa teatteria ja lauletaan muinaisesta legendasta. On ilo olla ja tehdä yhdessä. Onni on oma puutarha ja Kiteellä sen hankkiminen on helppoa. Vireässä maalaiskaupungissa on edullisia koteja, kauniita tontteja ja vaalijoitaan odottavia idyllejä. Kiteellä asutaan maalla, mutta kuitenkin kaupungissa. Tarjolla on kummankin ympäristön parhaat puolet. Puhtaaseen Iuontoon ja järvimaisemiin voit astua suoraan kotiovelta, mutta omasta rauhasta on usein vain kävelymatka monipuolisten palvelujen äärelle. Ja kun kaikki palvelut ovat lähellä toisiaan, asiat saa hoidettua nopeasti. Ruuhka-aika on kaukana toisaalla. Myös lähikaupunkeihin Joensuuhun ja Savonlinnaan hurauttaa hyvien liikenneyhteyksien ansiosta alle tunnissa. jatkuu seuraavalla sivulla... 9

10 Kitee Vuoden Rajakunta jatkoa edelliseltä sivulta Oman puutarhan lisäksi saatat joskus kaivata elämääsi muutakin puuhaa. Kiteellä siihenkin on varauduttu. Rauhan vastapainoksi kaupunki tarjoaa vauhtia ja virikettä joka makuun, mäkihypystä moottoriurheiluun ja ratsastuksesta harrastajateatteriin. Oma koti Puhosrantaan Kiteeläistä asumista parhaimmillaan edustaa Puhosrannan uusi asuinalue kauniin vesistön maisemissa. Vuosisatoja vanhaan perinne- ja kuittuurimaisemaan nouseva Puhosranta täyttää kaikki nykyaikaisen, huolettoman ia helpon asumisen vaatimukset. Koulu ja päiväkoti ovat jo alueella valmiina, samoin päivittäistavarakauppa. Kiteen keskustan palveluihin on matkaa kymmenen kilometriä ja yliopistokaupunki Joensuuhun sekä kulttuurikaupunki Savonlinnaan ajat noin tunnissa. Hyvät tie- ja junayhteydet vievät helposti myös pääkaupunkiseudulle. Kiteeläinen arki toimii Elämä on Ieppoisampaa, kun palvelut ovat lähellä ja liikkuminen paikasta toiseen sujuu vaivatta. Kitee huolehtii asukkaistaan ja tarjoaa palvelut niin vauvoille kuin vaareillekin. Ja pienessä kaupungissa on myös tapana huolehtia toinen toisistaan. Apu on liki kun sitä tarvitaan. Harrastusmahdollisuudet Kokoonsa nähden Kiteellä on hulppeat harrastusmahdollisuudet. Laajan tarjonnan lisäksi ruumista ja sielua saa virkistää laadukkaissa puitteissa. Motoristeille Kitee on keidas. Noin seitsemän kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Tolosenmäki ja Monitoimikeskus AIMO. Yli 300 hehtaarin alueella voi viettää aikaa motocrossin ja kartingin lisäksi muiden äänekkäiden lajien, kuten lentämisen ja moottorikelkkailun parissa. Kauramoottoreita varten alueelta löytyy muun muassa harjoitusravirata ja koirien agilityrata. Pesäpallo kuuluu kiteeläisyyteen. Kiteen Pallon ottelut rantakentällä kuullaan lähes naapuripitäjässä asti, sen verran äänekästä on paikallisfanien kannustus. Toki menestyneitä urheilijoita ja joukkueita löytyy muistakin lajeista puulaakitasolta maailman huipulle. Ja kun Karjalassa ollaan, ilo ja luovuus pulppuilevat esiin myös kulttuurin puolella. Loistava esimerkki on vapaaehtoisten toteuttama näytelmä muinaisesta julmurista. Karjalainen laulumaa rokkaa Laulu ja musiikki ovat aina olleet osa karjalaista ja kiteeläistä perinnettä. ltse Elias Lönnrot pysähtyi aikoinaan keräämään runoja Kiteellä. Kansanmusiikki soi edelleen. Karjalaisesta mytologiasta ja Pohjois-Karjalan luonnosta uudenlaista innoitusta on ammentanut megabändi Nightwish. Työtä Kiteellä on työtä tekevälle ja mahdollisuuksia yrittämiselle. Työpaikkojen määrä on viime vuosien aikana noussut hyvin ja saavuttanut 1990-luvun lamaa edeltäneen hyvän tason. Muun muassa huonekaluteollisuus kukoistaa. Työpaikkaomavaraisuus on peräti 110 prosenttia, joten Kiteellä on etenkin teollisuuden työpaikkoja myös naapureille. Puu on aina tuonut kiteeläisille leipää pöytään. Vaikka mekaaninen puunjalostus onkin alueen vahvuus, kiteeläiset yritykset taitavat myös hieman erikoisempien tuotteiden, kuten suksien valmistuksen. Kooste: Kiteen kaupungin esite Kiteellä asutaan maalla, mutta kuitenkin kaupungissa. Tarjolla on kumpaankin ympäristön parhaat puolet. (Kuva ja teksti: Kiteen kaupungin esite). 10

11 Rajaseudun päätoimittaja Tämä vuosi on Rajaseutu-lehden merkkivuosi; ilmestynyt 90 vuotta. Niin myös on sen perustajalla ja ensimmäisellä päätoimittajalla, opettaja Pekka Puhakalla. Pekka Puhakan syntymästä tuli 140 vuotta helmikuun 21 pnä. Hänen täyttäessään 70 vuotta paljastettiin hänen muotokuvansa, joka on nykyisin keskeisellä paikalla Rajaseutuliiton toimistossa. Sulo Rekola kirjoitti tuolloin 70 vuotta sitten Rajaseutu-lehteen artikkelin Pekka Puhakka 70-vuotias. Hän kirjoitti, että Rajaseudun lukijapiirissä ollaan sitä mieltä, että päätoimittajan on luovutettava tilaa häntä itseään koskevalle kirjoitukselle ja kuvalle. Niin myös nyt annamme tilaa koosteelle Sulo Rekolan silloisesta kirjoituksesta sekä hänen laatimastaan opettaja Pekka Puhakan muistokirjoituksesta. Pekka Puhakan rikas mainen elämä päättyi 19. elokuuta Valmistuttuaan opettajaksi Sortavalan seminaarista 1897 toimi op. Puhakka opettajana ensin kotimaakunnassaan Joensuun kaupungissa, Pohjois-Karjalan kansanopistossa, Tohmajärven Kaurilassa ja Värtsilässä sekä vuosina Helsingin kaupungissa. Jo tämä nelisen vuosikymmentä kestänyt opetus- ja kasvatustoiminta on sinänsä varsin arvokas elämäntyö, mutta op. Puhakkaa ei tämä yksin ole tyydyttänyt, vaan hän on käyttänyt lahjojaan ja suurta työtarmoaan lukuisten sivistyksellisten ja yleishyödyllisten tehtävien suorittamiseen. Nuorisoseuraliike sai op. Puhakasta hänen nuoruusvuosinaan innokkaan työntekijän. Hän toimi mm. Pohjois- Karjalan nuorisoseuran sihteerinä ja esimiehenä , Pohjois-Karjalan ja Nuoren Karjalan päätoimittajana sekä Helsinkiin tultuaan monien maaseutulehtien kirjeenvaihtajana, Suomen Opettajayhdistyksen sihteerinä ja rahastonhoitajana vv sekä Suomalaisuuden Liiton sihteerinä vv Viimeksi mainitussa toimessa ollessaan hän joutui silloisen puheenjohtajan, tri Rafael Engelbergin Rajaseudun ensimmäinen päätoimittaja Pekka Puhakka. kanssa luomaan liitolle uusia toimintamuotoja. Näistä hän synnynnäisenä rajaseutulaisena alun perin asetti Suomalaisuuden Liiton Rajaseutuosaston, jonka sihteerinä ja rahastonhoitajana hän perustamisesta alkaen oli, keskeisimmän harrastuksensa kohteeksi. Tämän työn valtakunnallinen ja suomalaiskansallinen merkitys sekä tehtävän laajuus, s.t.s. pyrkimys vähitellen vuosisadoiksi miltei oman onnensa varaan jätetyn rajaseutuväestön sivistyksellisesti ja taloudellisesti samanarvoiseen asemaan muun Suomen väestön kanssa pakotti silloiset asianharrastajat ensisijaisesti valtakunnan maataloudellisen rajaseututoiminnan luojan, laajakatseisen ja lämminhenkisen ylijohtaja Uuno Branderin ja nyt vuosia täyttävän Rajaseudun päätoimittajan perustamaan v täysin itsenäisen järjestön, Suomen Rajaseutuyhdistyksen, joka sittemmin on toiminut kiinteässä yhteistyössä valtion maataloudellisen rajaseututoiminnan kanssa. Tämän yhdistyksen toimeliaana sihteerinä, varainhoitajana, johtokunnan jäsenenä ja sen äänenkannattajan, Rajaseudun päätoimittajana, op. Puhakka on tähän mennessä toiminut jo kaksikymmentä vuotta. Hän on kirjoittanut tähän lehteen lukuisia pirteitä kirjoituksia, joissa hän on käsitellyt rajaseutujemme luontoa, niiden asukkaita ja heidän hyväkseen suoritettavaa työtä, rajaseutujen luonnonnähtävyyksiä ja niihin ohjattavaa matkailua sekä tehnyt tutustumis- ja esitelmämatkoja rajaseutumme kaukaisempiinkin sopukoihin. Tämä viimeksi mainittu kaksikymmenvuotinen jakso on ollut uuden uran aukomista ja tälle työlle op. Puhakka on antautunut koko sielullaan ja työtarmollaan. Rajaseututyön valtakunnallinen merkitys tunnustetaan nyt jo laajoissa piireissä, mutta vapaata valistustyötä ja käytännöllistä toimintaa tarvitaan nyt entistä kipeämmin kovia kokeneen ja paljon kärsineen rajaseutuväestön hyväksi. Opettaja Puhakasta puheen ollen ei voi olla mainitsematta hänen luontaista vetoaan musiikkiin, erikoisesti lauluun. Siitä ovat pysyvinä todistuksina mm. Suomen Nuorison ja Maamiehen laulukirjat. Taitavana ja uskollisena laulajana hän on kuulunut Helsingissä mm. Suomen lauluun ja on Helsingin Opettajakuoron perustajajäsen. 11

12 Vivi Liuksiala V.H. Vainio kysyy kirjassaan Neljännesvuosisata rajaseututyötä, että mitä rajaseututyö olisi ilman rouva Liuksialaa. Vivi Liuksiala tunsi rajaseudun, sen korpimaiden kauneuden ja köyhyyden. Hän syntyi metsänhoitajan tyttärenä Pudasjärvellä Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi ja työskenneltyään jonkin aikaa tällä alalla hän meni naimisiin insinööri Tauno Liuksialan kanssa ja tuli hyvinvoivan kaupunkilaiskodin emännäksi. Vivi Liuksiala. Vivi ei kuitenkaan unohtanut köyhää synnyinseutuaan, eikä sen rannattomien erämaiden asukkaita. Jo lapsuuden aikana oli hänen sieluunsa lähtemättömästi juurtunut rakkaus Pohjolan karuun, mutta valtavaan luontoon ja sen pirttien köyhään kansaan. Työhön ja toimeen tämä tunne sai hänet lokakuussa v pidetyn sukujuhlan ja hänen sen jälkeen tekemänsä Kuusamon ja rajakyliin ja Sallan itäosiin ulottuneen matkan jälkeen. Tällä matkalla Vivi Liuksiala näki noiden seutujen ihanan ruska-ajan ja valtavien vaarojen välissä jalohelmenä kimaltavan Paanajärven. Mutta hän näki myös mökkien pihamaiden paljasjalkaiset, rääsyihin puetut lapset sekä alituisesta raatamisesta ja taajaan toistuvista synnytyksistä ennenaikaisesti vanhentuneet äidit luvun pulavuosina elettiin rajaseuduillamme surkeaa aikaa. Matkalta palattuaan Vivi Liuksiala kutsui kotiinsa Tampereella joukon ystäviään ja esitti heille ajatuksensa puutteessa olevien rajan asukkaiden auttamisesta. Vivi osasi esittää asian elävästi ja mieleenpainuvasti ja seurauksena oli, että kaikki saapuvilla olevat innostuivat ajatukseen. Naiset ryhtyivät pitämään ompeluiltoja ja valmistamaan vaate-esineitä hätään kärsiville rajan perheille joululahjoiksi. Tarkoituksena oli saada paketteja kokoon pyykkikorillinen, mutta karttuisa oli kansan käsi. Jouluksi 1933 lähti Tampereelta rajavartioston miesten rajan töllien asukkaille jaettavaksi vaunulasti. Tästä alkoi Vivi Liuksialan uupumaton innostunut elämäntyö rajaseudun hyväksi. Rajan asia muuttui hänelle kutsumukseksi. Sen palvelukseen hän uhrasi parhaitten työvuosien voiman ja suurelta osalta myös lopulta vähäisiksi käyneet varansa, vaikka Vivi Liuksialan miehensä kuoleman jälkeen täytyi v mennä ansiotyöhön Suomen Trikoon sosiaalipäälliköksi. Hänen kotinsa oli jatkuvasti rajaseututyön keskus, ensiksi Tampereella ja sitten suuressa määrin koko maassa. Lukemattomat ovat ne kahvikupit, jotka siellä rajaseudun ystäville kustannuksia ajattelematta tarjosi. Työssä uupuvien tilalle hän etsi ja innosti jatkuvasti uusia voimia. Vuonna 1935 perustettiin Vivi Liuksialan kodissa Lapin Rajaseudun Ystävät r.y. Samana vuonna pantiin hänen aloitteestaan rajaseututyö alulle Kemissä, Oulussa, Torniossa, Rovaniemellä ja Helsingissä. Seuraavana vuonna järjestettiin Sallan asukkaille työkursseja, joiden avulla pyrittiin kouluttamaan rajaseudun asukkaita työhön ja itsensä auttamiseen. Yhdessä Naisliiton kanssa palkattiin kotitalousneuvojia kiertämään Sallan rajakylissä. Vuonna 1937 pidettiin Tampereella eri tahoilla maata perustettujen Rajaseudun Ystäväin Yhdistysten edustajain kokous, jossa keskusteltiin työn organisoimisesta ja toiminta-alueiden jaosta. V perustettiin Vivi Liuksialan innoittaman ja alkuun paneman rajaseututyön keskusjärjestöksi Rajaseudun Ystäväin Liitto r.y. Vivi Liuksialasta tuli liiton toiminnanjohtaja ja sihteeri. Hän toimi myös myöhemmin syntyneen liiton kannatusyhdistyksen varapuheenjohtajana. Talvisodan aikana liitto keskittyi suurimittaiseen evakkojen auttamiseen ja sen jälkeen jälleenrakennustyön tukemiseen. Jatkosodan kestäessä liitto suoritti Itä-Karjalassa laajaa lastenhuoltotyötä, toimitti työaineita Aunuksen työtuville, perusti Itä-Karjalan Isäntä- ja emäntäkoulun sekä rakennutti mallitaloja itäiselle rajaseudulle. Sotien jälkeisenä aikana Rajaseudun Ystäväin toiminta jatkui jossain määrin rajoitetuimmin tavoittein, mutta Vivi Liuksialan sytyttämä tuli; halu auttaa rajaseudun apua tarvitsevaa väestöä, herättää siinä isänmaallista mieltä ja kykyä auttaa itse itseään, ei ole koskaan sammunut. Vuosittain Rajaseudun Ystäväin Liitto järjesti valtakunnallisen rajaseutupäivän, jolloin pidetyillä juhlilla palautettiin rajaseutu ja sen tarpeet yleiseen tietoisuuteen. Myöskään liiton ja sen jäsenjärjestöjen aineellinen avustustoiminta ei ollut merkityksetöntä. Viimeisenä käytännöllisenä toimenpiteenään Vivi Liuksiala perusti Tampereen Rajaseudun Ystäväin rahoittaman Saamelaisten kristillisen kansanopiston stipendirahaston Vuonna 1963 päättivät Rajaseudun Ystäväin Liitto r.y.:n jäsenyhdistykset hajoittaa oman liittonsa ja perustaa Helsingistä käsin rajaseututyötä tehneen Suomen Rajaseutuyhdistyksen kanssa Rajaseutuliiton. Ansioistaan rajaseudun hyväksi tekemästään työstä Vivi Liuksialalle myönnettiin Valkoisen Ruusun Ansiomitali. Vivi Liuksiala kuoli helmikuun 22 päivänä Hänet siunattiin viimeiseen lepoon Tampereella. Vivi Liuksialan kuoleman jälkeen Rajaseudun Ystävät Tampere r.y.:n johtokunta perusti Vivi Liuksialan nimeä kantavan muistorahaston, johon liitettiin myös Saamelaisten kristillisen kansanopiston hyväksi toiminut opintorahasto. Tästä rahastosta jaettiin opintoavustuksia rajaseudun varattomille ja lahjakkaille opiskelijoille. Ref. Rajaseutu-lehti

13 Parikkalan Urheilijat 100 vuotta Parikkalan Urheilijoiden 100-vuotisjuhlaa vietettiin la Parikkalan Parikkalahallissa. Ennen varsinaista juhlaa oli seppeleen lasku uudella hautausmaalla entisten Parikkalan Urheilijoiden toiminnassa mukana olleiden muistolle ja kahvitarjoilu Kirjolan koululla. Kello alkaneessa juhlaohjelmassa kuultiin puheita, urheilun historiaa, haastatteluja ja musiikkia. Merkittävää oli myös ansiomerkkien jako. Historiaosuus kattoi kaikki lajit, joita seurassa on 100 vuoden aikana harrastettu, myös ne jotka ovat loppuneet tai jääneet muista syistä taka-alalle. Kuitenkin niiden lajien harrastajia löytyy siirtyneinä muissa seuroissa ja muualla päin Suomea. Juuret ovat kuitenkin Parikkalassa. Urheiluseuran toiminta on ollut moninaista vuosien aikana: talotoimintaa, hyppyrimäen rakentaminen, kioskin ylläpito ja paljon muuta. PaU:n juhlahistoriikin oli laatinut Vuokko Ahoranta, joka myös esitti sen juhlassa. Hänen sanoissaan kertaantui seuran monipuolinen toiminta: Sataan vuoteen mahtuu uskomaton määrä toimintaa ja lähtöjä; harjoituksiin, kilpailuihin, peleihin, otteluihin, valmennuksiin, kokouksiin, varojenkeräystalkoisiin jne. Maaseutuseura joutuu pakostakin kasvattajaseuran rooliin, kun nuoret lähtevät koulun jälkeen opiskelemaan isommille paikkakunnille. Oma seura pystyy kuitenkin vastaamaan nuoruusiän tarpeisiin ja seuran varttuneemmat nuoret toimivat esikuvina pienemmille. On ollut onnellista, että koko 100 vuoden ajan on löytynyt innokkaita ja taitavia vetäjiä ja talkoolaisia, jotka ovat omalla aktiivisuudellaan innostaneet liikunnan pariin eriikäisiä parikkalaisia. Toiminta on ollut tuloksellista, välillä toki myös vaikeaa, mutta aina erittäin tärkeää. Koko sadan vuoden ajan tärkeintä on ollut sydämestä lähtevä innostus liikuntaan ja liikunnan edistämiseen. Toiminnan taustalla ovat yksittäiset henkilöt, kuten yleisurheilujaoston vuoden 2002 toimintakertomus kertoo (suora lainaus): Pienen seuran menestymisen salaisuus on vapaaehtoistyö, talkootyö. Ihmiset tuntevat toisensa ja kanssaihmisiä on helppo lähestyä. Paikkakunnalla hyvät sidosryhmät, yhteistyö vanhempien, kunnan, paikallisten yrittäjien, yhteisöjen ja tiedotusvälineiden kanssa on joustavaa ja mutkatonta. Kunnan ja päättäjien myötämielinen suhtautuminen liikuntaan ja urheiluun aktivoi myös talkootyötä, sillä kuntalaisten hyvinvointi on yhteinen asia. Urheilutoiminnan alku Parikkalan pitä jä n keskustaan perustettiin Kö ntys-niminen voimistelu- ja urheiluseura ja se toimi aluksi Kangaskylä n nuorisoseuran alaosastona. Paikkakunnalla oli harrastettu sekä voimistelua että urheilua jo vuosisadan alusta lä htien, mutta ei jä rjestä ytyneenä. Seuran ensimmä iseksi puheenjohtajaksi valittiin Pekka Kopra ja sihteeri-rahastonhoitajaksi Ilmari Lindberg. Kö ntys jä rjesti heti perustamisensa jä lkeen voimisteluharjoituksia kaksi kertaa viikossa ja ensimmä inen nä ytö s annettiin jo samana syksynä iltamien yhteydessä. Vuotta myö hemmin voimistelu monipuolistui, kun seura osti yhteiskoululta nojapuut. Voimistelijat pystyivät esittämään nuorisoseuran 25-vuotisjuhlissa sauva- ja nojapuuvoimistelua, ja he pä ä ttivä t esityksensä suureen pyramidiin. Perustettu voimistelu -ja urheiluosasto ehti elä ä vain vä hä n yli kolme vuotta, kun vapaussota alkoi. Sen vaikutuksesta toiminta sammui kokonaan. Vasta vuonna 1926 pä ä stiin uuteen vauhtiin. Tä llö in irrottauduttiin nuorisoseurasta ja perustettiin itsenä inen seura Hyrske. Sen ensimmä iseksi puheenjohtajaksi valittiin Herman Bogdanoff ja sihteeriksi Paavo Heinonen. Toiminta vilkastui kovasti vuotta myö hemmin, kun Emil Auvinen aloitti seuran puheenjohtajana ja harjoitusten vetäjänä. Myö s naisia alettiin ottaa urheiluseura Hyrskeen jä seniksi vuodesta 1927 lä htien. Naiset olivatkin suurin joukoin mukana erilaisissa nä ytö ksissä ja Suurkisojen ohjelmissa. Yleisurheilumiehet erosivat Hyrskeestä ja perustivat Parikkalan Urheilijat. Vuonna 1945 pidettiin seurojen yhteinen kokous, jossa ne yhdistettiin, siten että seuran nimeksi tuli Parikkalan Urheilijat ja sen sääntöinä noudatettiin entisen Hyrskeen sääntöjä. Parikkalan Urheilijat sai oman lipun vuonna Lippuluonnoskilpailu pidettiin edellisenä vuonna ja kahdeksan eri nimimerkkiä jä tti siihen yhteensä 18 ehdotusta. Ensimmä iselle sijalle asetettiin nimimerkin PaU voittoon laatima ehdotus ja sen tekijä ksi osoittautui koululainen Marja Siitonen Parikkalasta. Paini Painiharrastus alkoi heti Kö ntys- seuran perustamisen jä lkeen. Seura osti uuden painimaton, jolla Pekka Kopran oli hyvä vetä ä harjoituksia. Kun hä n vuotta myö hemmin muutti pois paikkakunnalta, paini-innostus sammui. Sitä kesti aina vuoteen 26 asti. Uusi puheenjohtaja Emil Auvinen oli myö s innokas painimies ja hä nen ansiostaan alkoi painin kukoistuskausi. Harjoituksia oli tiheä ä n ja harjoituspaikkoja oli useita eri puolilla pitä jä ä ; kunnantuvallakin. Seura jä rjesti jopa Itä -Suomen mestaruuskilpailuja ja kasvatti useita piirin mestareita ja Suomen mestaruuskilpailuissakin menestyneitä. Juuri Emil Auvisen ansiosta Hyrskeestä tulikin erä s Itä -Suomen tunnetuimmista painiseuroista 30-luvulla. Valitettavasti nä in hienoa urheilumuotoa ei enä ä harrasteta paikkakunnalla. Hiihto Seuran ensimmä isiin lajeihin kuului myö s hiihto. Ensimmä iset kilpailut jä rjestettiin vuonna 1915, sitten jä senten vä liset mestaruuskilpailut vuonna 1917 ja seuraavan kerran urheiluseura Hyrskeen kisat vasta ja 40-luvuilla hiihtotoiminta oli vilkasta, kilpailtiin lähipitäjissä, mutta Suomen huippuja ei noussut. Osasto- 13

14 jen vä liset viestikilpailut olivat pitkä ä n ohjelmassa ja kova valmentautuminen niihin tuotti tulosta. Hyviä hiihtä jiä tuli useita ja vuonna 1968 saatiin arvokas maakuntaviestin voitto. Seuran parhaimmat hiihtäjät menestyivät myös valtakunnan kisoissa mm. Kauko Auvinen 50 km hiihtä jä nä. 90-luvulla panostettiin hiihdossa erityisesti nuoriin, innostus oli hyvä ja lahjakkaita hiihtä jiä oli kasvamassa. Kilpahiihto olikin kokonaan nuorten varassa ja tulokset olivat nousujohteisia. Jaosto pyö ritti hiihtokoulua ja kä vi alakouluilla antamassa hiihdon opetusta. Niinpä vuosikymmenen lopulla parikkalalaiset nuoret saavuttivat piirinmestaruusmitaleja ja osallistuttiin Hopeasomman loppukilpailuihin luvulla tehtiin valmennuksessa, koulutuksessa ja kilpailutoiminnassa myös hyvää yhteistyötä Simpeleen urheilijoiden kanssa mm. hopeasompakilpailuja jä rjestettiin vuorotellen. Hiihtojaosto keskittyi nyt maastohiihtoon, latuja kunnostettiin ja tarjottiin voitelupalvelua. Hyvien latujen ansiosta saavutettiin vuonna 2006 yhdessä Joutsenon kanssa Etelä - Karjalan piirin paras tulos kansanhiihdoissa, 9370 suoritusta. Parhaimmat, nuoret kilpahiihtäjämme osallistuivat SM-kisojen, koululiikuntaliiton ja valtakunnallisten hopeasompakisojen loppukilpailuihin. Vuonna 1964 Hannu Siitonen heitti alle 17-vuotisten sarjassa Suomen mestaruuteen tuloksella 68,40 ja samalla epäviralliseen maailmanennätykseen. Yleisurheilu Yleisurheilu on sä ilynyt vilkkaana koko seuran historian ajan. Ensimmä iset kilpailut jä rjestettiin Lajeina oli 3-ottelu hyppy-, heitto- ja juoksulajeissa. Myöhemmin kesällä oli sekä harjoituksia että jäsentenvälisiä kilpailuja. Vapaussodan takia toiminta oli muutamia vuosia lamassa. Vuonna 1927 seura kä ytti kaikki varansa urheilukentä n kunnon parantamiseen ja 1930 jä rjestettiin yleiset urheilukilpailut, joissa erikoisuutena oli 3-ottelu painijoille. Lajit olivat 100 m juoksu, uinti ja 8 kilometrin murtomaajuoksu. Ottelun voitti Eero Sonne. Myö s naisille jä rjestettiin nyt ensi kerran kolme lajia; 100 m, pituus ja kuula. Toiminta vilkastui voimakkaasti vuonna 1937, kun yleisurheilumiehet irrottautuivat Hyrskeestä omaksi seurakseen. Sotien jä lkeen seura toimi kylä osastojen pohjalla. Osastojen toiminta lakkautettiin Syksyllä 1951 Parikkalan yhteiskoulun voimistelunopettajaksi tuli Jorma Valtonen Hä n osallistui talven aikana seuran harjoituksiin Harjulinnassa, mutta edusti kuitenkin vielä kesä llä 1952 Seinä joen Urheilijoita. Olympiakisoissa hä n sijoittui pituushypyssä viidenneksi tuloksella 716. Vuonna 1953 Jorma edusti Parikkalan Urheilijoita Tukholman maaottelussa, jossa hä n voitti tiukan kilpailun tuloksella 736. Se jä i hä nen omaksi ennä tyksekseen ja on vielä myö skin seuran ennä tys. Vuosina hä n oli Hyrske-osaston puheenjohtaja ja PaU:n puheenjohtaja. 50-luvulla maaotteluedustajaksi kohosi Heikki Silvennoinen 400 metrin aitajuoksussa. Hä nestä tulikin seuramme ensimmä inen maailmanmestari, kun hä n voitti Brysselissä sotilaiden 400 m aidat. Vuonna 1954 seuraluokitteluun oli lisä tty valioluokka ja sen PaU saavutti helposti, joten voidaan jä lleen sanoa, että säännölliset, tiiviit harjoitukset kantoivat hedelmä ä. Hyvä n pohjan riveissä mme loi myö s Paavo Pystynen. Paavo kohosi myö hemmin Lappeenrannassa maaottelu- ja olympiaedustajaksi. Paavo Pystysen ja Veikko Vesalaisen aloitteesta lä hti vuonna 1961 liikkeelle jo perinteiseksi tullut Parikkalan Sanomain kymppi. Paavo lahjoitti siihen ensimmä isen arvokkaan kiertopalkinnon. Kymppi juostaan edelleen vuosittain ja oheiskisana vuodesta 2001 lä htien on ollut alle 15 -vuotiaiden tonni. Vuonna 1964 Hannu Siitonen heitti alle 17-vuotisten sarjassa Suomen mestaruuteen tuloksella 68,40 ja samalla epäviralliseen maailmanennätykseen. Myö hemmin Hannusta tuli moninkertainen Suomen mestari ja Olympiakisojen hopeamitalin ja neljä nnen sijan saavuttaja sekä Euroopan mestari. Hannu omisti myö s Suomen ennä tyksen tuloksella Nä mä Hannun saavutukset ovat kaikkien aikojan parhaat seuramme jäseneltä. 60-luvun loppupuoli oli seuran kannalta piirin tasolla loistavinta aikaa. Seuran jä senet saavuttivat yhtenä vuotena tasan sata erivä ristä piirin mitalia ja LUM:n kanssa kilvoittelimme kovasti piirin parhaan seuran tittelistä. Myö s naisten ja tyttö jen osuus luvuilla oli ihailtavan voimakasta luvuilla meillä oli jatkuvasti Suomen huippuja. Melkein jokaisena vuotena tuli Suomen mestaruuksia tai mitaleita sekä aikuisten että ikä kausisarjoissa. Hannun lisä ksi Suomen mestaruuksia saavuttivat Jouni Laukkanen, Vesa Poutanen, Reijo Loikkanen, Markku Turpeinen ja Martti Jantunen. Reijo Siitonen sai nimiinsä myö s pohjoismaisen A- poikien seivä sennä tyksen 505 tuloksellaan. Teuvo Huotilainen sai Euroopan mestaruuden nelikymppisten keihäänheitossa. Maininnan ansaitsee myö s Airi Poutanen, sillä hä n oli hopeamitalisti 1500 m ja 3000 m veteraanikisoissa. Koko 1990-luvun ajan vuodet olivat sekä toiminnallisesti että saavutuksellisesti erittäin merkittäviä. Kilpailupuolella päästiin edelleen saavutuksiin, joihin ei vuosikausiin ollut pystytty. Vuonna 1994 veljekset Kari ja Antti Hämäläinen nousivat mitalisteiksi SM-kisoissa kiekonheitossa. Antti voitti mestaruuden sekä sisä hallissa että ulkokentä llä. Vuosina 1995 ja -96 Suomen urheiluliitto luokitteli seuran 1. luokkaan. Urheilukoulut pyö rivä t innokkaiden vetä jien ja lasten ansiosta kiitettä vä sti ja lisä ksi pidettiin säännöllisiä harjoituksia Harjulinnan kentällä. Myös valmennusryhmä kokoontui ahkerasti luku alkoi niin ikä ä n aktiivisen toiminnan merkeissä, mistä tunnustuksena Etelä -Karjalan yleisurheilu nimesi PaU:n vuoden 2001 nuorisotoimintaseuraksi. Nuoret urheilijamme osallistuivat aktiivisesti piiri-, kyky-ja sisulisäleireihin. Kunniakierrostapahtumalla saavutettiin erittä in hyviä tu- 14

15 loksia ja mm. vuonna 2002 Piirin syysparlamentissa PaU palkittiin parhaana kunniakierroskerääjänä. Mainittakoon, että vuosien varrella tapahtumaa innostamassa ovat vierailleet mm. Jari Kurri, Hanno Mö ttö lä, Toni Nieminen, Sari Essayah ja Lasse Viren. Vuodesta 2005 lä htien seura on jä rjestä nyt myö s koulujenväliset yleisurheilukisat. Kouluyhteistyö n merkitys on suuri, sillä sitä kautta löydetään uusia urheilijoita ja myö s uusia vanhempia mukaan seuratoimintaan. Vuonna 2010 saatiin Parikkalaan Itä - Suomen keihä scupin Parikkalan osakilpailu ja 2011 Vattenfall Seuracupin finaalipaikka Megasarjassa oli jo saavutus sinä nsä. Tä llä hetkellä seuran kirkkain tä hti on Panu Jantunen. Lentopallo Lentopallon pelaaminen aloitettiin 60 luvun puolivälissä, kohta Kirjolan koulun valmistuttua seuran joukkue voitti pihakisan Suomen mestaruuden. Samoihin aikoihin ykkö sjoukkue joutui pelaajavaikeuksien takia luopumaan sarjasta ja aloittamaan uuden nousun III-sarjasta. Ja vuonna 1992 oltiin taas takaisin II-sarjassa. 90-luvulla syttyi myö s junioritoiminnassa innostusta. Aktiivinen nuorisotyö toi lisä ä harrastajia ja ruvettiin myö s odottamaan menestystä. Myö s Beachvolley -toiminta kä ynnistyi luvulla palloilujaoston toiminta vakiintui lentopallopainotteiseksi ja erityisesti tytö t osallistuivat kiitettä vä sti, pelasivat aktiivisesti liiton sarjoissa ja osallistuivat Power cupiin myö s miehet uutuutena lä htivä t SM-sarjoihin, joista M-50 selvisi vuonna 2005 SM - lopputurnaukseenkin. Samoihin aikoihin tyttö jen toiminta hiipui, miehet pelasivat sarjoissa vaihtelevalla menestyksellä, mutta 2008 miehet nousivat jä lleen kakkossarjaan ja ottelut pelattiin taas Punkaharjulla. Pitkään ja hartaasti odotetun uuden liikuntahallin valmistuminen vuonna 2009 toi tervetulleen piristysruiskeen lentopallotoimintaan. Hiipunut junioritoiminta pyö rä hti vilkkaasti kä yntiin, satsattiin valmentajien koulutukseen ja uusi hulppea halli mahdollisti harjoitusten lisä ksi miesten kakkossarjan pelit ja nuorten lentopalloturnausten järjestämisen omalla paikkakunnalla. Uutena lajina alkoi nousta miesten salibandy. Juhlavieraita tutustumassa seuranäyttelyyn Parikkalahallilla. Näyttely oli avoinna koko juhlaviikon. Painonnosto Veikko Paloriutta aloitti seiväshyppääjänä ja kiekonheittäjänä. Veri veti kuitenkin painonnoston puolelle. Toistakymmentä vuotta hän oli menestyksellinen nostaja ja saavutti useita piirin mestaruuksia ja huippuna SM-kisojen hopeamitali. Vuodesta 2013 alkaen PaU:n jaostojen joukkoon lisä ttiin voimailujaosto ja uuden jaoston työ alkaa jo nyt tuottaa tulosta. Seuran painonnostajat tekivä t onnistuneen kisamatkan PM -kisoihin Kuusankoskelle. Neljä n nostajan tuomisina oli kolme mestaruutta ja yksi pronssi. Myö s Master -SM kisoista tuli kaksi pronssimitalia. Parikkalan Urheilijat ry on yleisseura, jossa toimii 6 jaostoa ja seitsemän eri lajia. Kotisivu: Jäseniä tällä hetkellä noin 300 Soutu Pyöräily - Lajeina soutu ja maantiepyöräily, soudussa SM tason kilpasoutajat - Ohjatut harjoitukset kesäkaudella viikoittain pyöräilyssä Voimailu - Harjoituspaikkana Kiipolan koulun voimailusali - Kilpailijoita SM tasolla, aktiiviset harjoitukset useita kertoja viikossa Yleisurheilu - Lasten urheilukoulu, nuorten valmennusryhmä, SM tason kilpailijoita Naisjaosto Omana jaostona seuran jaostojen joukossa toimi myö s naisjaosto tavallaan uudelleen herätettynä vuodet Naisilla oli vuosien varrella todella paljon aktiviteetteja. Toimintaan kuului olennaisesti maanantaijumppa, joka jatkui vielä siihen asti, kun Kangaskylä n koululle pä ä si. Jaoston jä senet olivat suurena apuna eri urheilumuotojen tukijoina ja kilpailuissa toimitsija- ym. tehtä vissä. Naisjaosto oli myö s aktiivinen rahasampo, joka järjesti muotinäytöksiä, arpajaisia, liikunta-, ravintola- yms. ohjelmallisia tapahtumia. Jaosto lakkautettiin naisten omasta pyynnö stä, mutta aktiiviset naiset toimivat toki muissa jaostoissa sen jä lkeenkin. nuorten ja aikuisten sarjoissa, harjoitukset talvisin Parikkalahallilla, kesällä Harjulinnan kentällä - kesällä aktiivista kilpailutoimintaa Harjulinnan kentällä Hiihto - Ohjatut harjoitukset sekä kesä- että talvikaudella Lentopallo - Useita lasten harjoitusryhmiä ikähaitarissa 5 15 vuotiaat, joukkueet F-C juniorit Salibandy - Edustusjoukkue pelasi kauden divisioonassa - Maksuton Hippo-salibandykoulu alakouluikäisille 15

16 Yhteistyökumppanit saattelivat kaupunginjohtaja Daavittilaa vapaalle Pudasjärven kaupunginjohtaja Kaarina Daavittilan siirtyessä kuusi vuotta kestäneestä pestistä eläkkeelle, järjesti kaupunki yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa juhlapäivän kaupungintalossa. Kutsuvieraita lähikunnista ja ympäri Suomea saapui paikalle lähes 200. Vastaanotto alkoi puoliltapäivin. Tulijoiden virta jatkui puheineen ja yhteisten hetkien muistelemisineen yli kaksi tuntia. Viimeisten vieraiden piti jo lyhentää tervehdysanojaa, että kaikki ehtivät päivän päätapahtumaan taiteilija Kimmo Takaraution maalaaman Daavittilan muotokuvan paljastamiseen kaupunginvaltuustosalin seinällä. Tervehdyspuheissa Pudasjärven seurakunnan kirkkoherra Juha Rauhala kiteytti varsin monien ajatuksen; Olet Kaarina suunnan näyttäjä. Iin kunnanjohtaja kertoi, kuinka hyvä on ollut tehdä yhteistyötä kanssasi. Ei ihme, jos vierailla on Pentikin kasseja tuomisinaan, hän totesi. Samalla Iin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ilkka Pakonen lausui oman kirjoittamansa runon. Oulun kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Kalervo Ukkola kutsui Kaarinaa vielä käymään Oulun kaupungintalossa. Olet antanut meille hyvän pohjan muun muassa matkailu- ja elinkeinoasioiden kehittämisessä sekä tehnyt valtavan arvokkaan työn kuntaliitosten suunnittelussa, hän totesi. Onnitteluadressissa Ukkolalla oli kaikki kaupungin ykkösketjun nimet kirjallisena, vaikka he eivät päässetkään juhlaan Pudasjärvelle. Tervehtimisjonossa ensimmäisenä oli Kuusamon kaupungin edustajat ja heti perään Vaalan kunnan johto ja siitä lähtien kaikkien lähikuntien kunnanjohtajat ja luottamushenkilöiden ykköshenkilöt. Suurien ja pienempien yritysten johtajia sekä eri yhteisöjen edustajia oli paikalla hyvinkin kattavasti. Viimeisten joukossa kättelivät Pohjois-Suomen AVI:n ylijohtaja Terttu Savolainen ja Suomen Metsäkeskuksen aluejohtaja Niilo Piisilä. Pudasjärven kaupungin työntekijät olivat järjestäneet läksiäistilaisuuden tiistaiaamuna 3.6. ja kaikkien kaupunkilaisten tavattavissa Daavittila oli tiistaina kello 11 lähtien. Takarautiolta muotokuva Muotokuvan paljastustilanteessa avauspuheenvuoron käytti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Riekki käyden läpi lujaa yhteistyötä tehneen ja rohkean kaupunginjohtajan kuuden vuoden työjakson ajan saavutuksia Pudasjärven hyväksi. Taiteilija Kimmo Takarautio kertomassa kaupunginjohtaja Daavittilan muotokuvan maalaamistyön vaiheista. Airueena Mirja Moilanen. Päätösten tekeminen on ollut yhteen maaliin pelaamista, totesi Riekki. Sen jälkeen paljastettiin Daavittilan muotokuva, jonka oli maalannut pudasjärveläissyntyinen taiteilija Kimmo Takarautio. Tilaisuuden juontaja Virpi Harilahti-Juola haastatteli taiteilijaa, joka kertoi muotokuvan maalaamisen olleen erittäin mielekäs työ ja yhteistyön sujuneen mallin kanssa sujuneen moitteettomasti. Maalaus valmistui viime hetkillä eli pari päivää ennen sen paljastamista. Ennen tätä tilaisuutta muotokuvamaalausta ei ole nähnyt kukaan muu kuin minä itse, mainitsi Takarautio. Muotokuvan paljastamisen jälkeen Kaarina Daavittila kävi läpi koko lähes 50 vuotta kestäneen työelämänsä läpi. Synnyin Pudasjärven Kuren kylässä ja työelämä oli alkanut opiskeluaikana juoksutyttönä Rajamaan kaupassa. Siitä työura jatkui kesätöinä paikallisen osuuskaupan palveluksessa ja opiskelujen valmistumisen jälkeen monissa eri tehtävissä niin yrittäjänä kuin kuntien ja yhteisöjen palveluksessa ja nyt eläkkeelle voi siirtyä synnyin kaupungissa. Osan puheestaan Daavittila oli kirjoittanut paikallisella murteella. Hän esitteli paikalla olleen perheensä; aviomiehensä Jouko Daavittilan Utajärveltä ja paikalla olleet kaksi poikaansa vaimoineen. Kolmas pojista ja hänen vaimonsa olivat työesteiden vuoksi estyneet saapumasta paikalle. Daavittila kiitti lopuksi yhteistyökumppaneita ja paikallaolleita kaikkia tahoja hyvästä yhteistyöstä. Lopuksi kiitossanat lausui kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Vähäkuopus. Musiikkia esittivät kansalaisopiston kansanmusiikkiyhtye Aira Siuruainen-Kalliolan johdolla ja hän esitti myös duettona laulua kanttori Keijo Piiraisen kanssa ja kansanmusiikkiyhtyeen säestyksellä. Välillä kuultiin myös afrikkalaista musiikkia pudasjärveläisten maahanmuuttajanaisten trioesityksenä nuorten ryhmän tanssiesitys. Lausuntaa esitti lausuntataiteilija Pirkko Polvi. TV-ruudusta näkyi Juha Nymanin ja Heimo Turusen kokoama kuvaesitys kuuden vuoden ajalta kaupunginjohtajan eri työtilanteista. Heimo Turunen 16

17 Kaatuneitten muistopäivänä Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät kaatuneitten omaiset, hyvä yleisö. Kaatuneitten muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 lähtien. Tuolloin puolustusvoimien ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettäväksi muistopäivänä. Sitä ennen puolustusvoimat olivat viettäneet omaa lippujuhlapäiväänsä, mutta Mannerheimin antama käsky toi esiin myös vuoden 1918 sodassa kaatuneet. Tämä merkittävä päätös pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Suomalaiset pitävät Kaatuneitten muistopäivää tärkeänä. Maassamme on satoja sankarihautausmaita ja jokaisella niistä vietetään tänään muistopäivää. Alkuvuosikymmeninä kaatuneitten muistopäivän liputus pidettiin suruliputuksen tapaan. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä. Vuodesta 1995 lähtien on noudatettu normaalia liputuskäytäntöä; lippu on koko päivän kokotangossa. Ylämaan sankarihautausmaahan on haudattu 117 sankarivainajaa. Ylämaalaisia kaatui talvi- ja jatkosodassa kaikkiaan 144 henkilöä. Kaikkien kaatuneitten nimet on kaiverrettu kirkkopuiston graniittipaateen. Uhrin ansiosta lippu liehuu tänäänkin vapaassa maassa. Kaiken kaikkiaan viime sodissa kaatui yli sotilasta, lisäksi yli jäi sotaleskeksi ja yli sotaorvoiksi. Sotaleskien harteille jäi suuri vastuu ja he kokivat suuria haasteita itsensä ja perheensä toimeentulon järjestämisessä ja lastensa kasvatustyössä, miehensä ja lasten isän puuttuessa, mutta he selvisivät suomalaisella sitkeydellä. Olen sodan jälkeen syntynyttä sukupolvea ja voin vain kuvitella, millaista elämä on ollut niin sota-alueilla kuin kotirintamallakin. Kaikki olemme katsoneet Täällä Pohjantähden alla elokuvan. Elokuvassa kotiin tuodaan ilmoitus, että pojan ruumisarkku on haettavissa haudattavaksi asemalta. Kun vanhemmat olivat asemalla, he saivat kuulla, että siellä on kaksi arkkua odottamassa. Tämä tapahtuma ei ollut kirjailija Väinö Linnan mielikuvitusta. Tiedämme, että näitä tapauksia on tapahtunut tosielämässä. Nämä ovat olleet tilanteita, joita ei sanoin voi kuvailla. Rintamalla taistelleet ovat varmasti kaikin keinoin yrittäneet rauhoittaa kotona olevia. Luimme vasta vaimoni isän laittaman kirjeen rintamalta. Siinä Eino kirjoittaa Lapin sodasta kannustavasti: Reippaat terveiset Taivalkoskelta! Olemme marssineet muutaman päivän ja hyvin menee. Näitä kirjeitä on tallessa kaiken kaikkiaan 126 kappaletta, ja kaikissa niissä pyritään luomaan uskoa tulevaisuuteen, vaikka tilanne rintamalla olikin varmaan välillä ollut kaoottinen. Suomeen on perustettu Kaatuneitten Omaisten Liitto vuonna 1945 toimimaan omaisten hyväksi. Sotaorpojen yhdistyksiä alettiin perustaa vuonna Lappeenranta sai positiivista julkisuutta , kun kaupungissamme paljastettiin valtakunnallinen sotaorpojen patsas. Veteraanien määrän vähentyessä on tuotu esille, että valtio alkaisi kuntouttaa ja tukea kaikkein huonoimmassa asemassa olevia sotaorpoja ja tämä on mielestäni lämpimästi kannatettava ajatus. Näillä ajatuksilla Oikein arvokasta juhlapäivää kaikille! Tapio Arola Opistoupseeri evp. Lappeenrannan kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Omaiset Vilho Lautasen sankarihaudalla. Hän kaatui Viipurin mlk:n Mannikkalassa. 17

18 Muistolaatat entisille rajavartiostoille Kakkois-Suomen Rajamieskilta järjesti muistolaattojen paljastustilaisuudet sekä Miehikkälän Muurikkalan rajavartioasemalle että Lappeenrannan (ent. Nuijamaa) Rapattilan rajavartioasemalle. Molempien asemien toiminta-aika oli reilu 20 vuotta. Nykyisin ne ovat siviiliomistuksessa. Molempien laattojen paljastilaisuuden ohjelma oli samanlainen; avajaissanat, muistolaatan paljastuspuhe, muistolaatan paljastaminen sekä kahvitarjoilu. Tilaisuuksiin oli saapunut niin entisiä rajamiehiä kuin ympäristön asukkaita. Kaikilla oli omat muistonsa ja kahvikupin ääressä oli hyvä kerrata yhteistä aikaa. Pienellä vartiostolla oli myös hyvät puolensa. Se oli jollain tavalla myös kohtauspaikka rajamiesten ja siviiliväestön keskuudessa. Siellä puhallettiin yhteiseen hiileen ja autettiin toinen toistaan. Molemmissa tilaisuuksissa muistolaatan paljastuspuheen piti Kaakkois- Suomen Rajamieskillan puheenjohtaja Jarmo Piispanen. Rapattilassa puheensa alussa puheenjohtaja Piispanen antoi kunniaa vartion emännille, jotka vastasivat täydestä sydämestään miesten ruokahuollosta ja hyvinvoinnista. Emäntien tekemät eväät maastoon lähteville partioille olivat tärkeät, koska kaikilla ei ollut mahdollisuutta käydä aterialla maastosta käsin vartioasemalla. Puheenjohtaja Piispanen jatkoi: Kun sotien jälkeen alkoi uusi nousu ja yhteiskunnan rakentaminen, merkitsi se myös pienten rajavartioasemien rakentamisen tiheää verkostoa kaakkoisrajalla 40-luvun lopulla 50-luvun alussa. Miehistön vaihtuvuus oli alkuvuosina vilkasta niin kuin yleisesti kaakkoisrajalla. Täällä käytiin ja jatkettiin matkaa paremman huomisen toivossa. Monesti kuitenkin kävi, että palattiin takaisin hyvin nöyrällä mielellä. Pikkuhiljaa vuosien saatossa vartion henkilöstö vakiintui. Rajavartioasemalla ehti palvella hyvin monta vartiopäällikköä, vartioupseeria, raja- ja partiomiestä sekä emäntiä. Yhteiskunta ja aika kuitenkin muuttuivat ja kehittyivät. Pieniä yksiköitä lakkautettiin porrastetusti kaakkoisrajalla. Tekniikka mahdollisti siirtymisen suurempiin yksiköihin kansainvälisille rajanylityspaikoille. Näin tämä rajavartioasema oli tullut tiensä päähän eli taival oli päättynyt tällä vartiolla. Käsittääkseni ei ketään henkilöstöstä sanottu irti, vaan siirrettiin toisille paikoille. On selvää, että vartioaseman lopettamispäätös ei nostanut tunteita henkilöstössä eikä myöskään siviiliväestössä. Olihan yhteinen kokoontumispaikka, vartioasema, poistunut historiaan. Tuliko tyhjyys vartioaseman lopettamisen myötä, oli varmaan hyvin keskeinen kysymys. Mistä sitten muistolaatan paljastaminen alkoi? Saimme muutama vuosi sitten kiltalaiselta Timo Karilta esityksen, että Rajamieskillan johto selvittäisi mahdollisuuksia laittaa muistolaatta lakkautettujen komentopaikkojen ja vartioasemien seinille muistuttamaan siitä, missä käytössä rakennukset ovat olleet. Näin killan johto otti asian omakseen ja esitti sen valmistelujen jälkeen vartioston johdolle, joka näytti vihreää valoa hankkeelle. Tästä tuli killan ja vartioston yhteinen hanke, joka mielestäni sopii erittäin hyvin vallitsevaan tilanteeseen. Tässäkin tilaisuudessa saamme kiittää vartioston komentajaa ev Tero Kaakista, jonka toimesta yhteistyö muistolaatta-asiassa toimii kiitettävällä tavalla killan ja vartioston välillä. Tänään saamme viettää täällä Rapattilan lakkautetulla rajavartioasemalla muistojen juhlaa, joka toivon mukaan tuo mieliin muistoja rajamiehille ja emännille, jotka palvelivat tällä vartioasemalla eri tehtävissä sen olemassaoloajan. Isänmaallinen henki on jäänyt muistuttamaan seuraavia sukupolvia siitä, missä käytössä rakennus on ollut. Nyt on myös kiitoksen aika. Kiitos kuuluu tämän vartioaseman henkilöstölle ja ennen kaikkea itse rakennukselle, jonka muistoksi muistolaatta paljastetaan. Aikoinaan oli sanonta: Ihmiset vaihtuvat, rakennukset jäävät. Nyt kuitenkin asian voi myös kiteyttää toisinpäin eli rakennukset ovat siirtyneet toiseen käyttöön aivan konkreettisella tavalla. Rajamieskillan puolesta kiitän Martti Artellia ja hänen perhettään siitä, että saimme tuoda muistolaatan tänne rakennuksen seinälle muistuttamaan siitä, missä käytössä rakennus on ollut. Muistuttakoon rakennus tämän muistolaatan myötä tulevia sukupolvia siitä, että täältä on johdettu rauhanaikana rajanvartiointia ja luotu turvalliset ja hyvät siteet siviiliväestöön. Näitä perinteitä on hyvä vaalia sukupolvelta toiselle. Jokaisella täällä palvelleella on muistoja, joita voidaan yhdessä jakaa. Nyt on muistojen aika. Tämän vartion ajanjakso on päättynyt. Aikajanassa sitä voidaan pitää lyhyenä, jos verrataan koko rajan 95-vuotista taivalta. Paula Penttilä Juhlavieraita Rapattilan entisellä rajavartioasemalla. 18

19 Rajaturvallisuuden erikoisjulkaisu Rajamme Vartijat ilmestynyt 80 vuotta Rajamme Vartijat -lehti on seurannut suomalaista rajaturvallisuutta vuodesta Lehteä julkaistiin vuosittain 6 numeroa vuoteen 2011 saakka, mistä lähtien on julkaistu vuosittain 4 numeroa. Lehteä kustannettiin ilmoituksia myymällä aina vuoteen 1990, jolloin lehti siirtyi Rajavartiolaitoksen julkaisuksi. Vuosina Suomen sotilaskotiliiton Rajamme Vartija- nimellä ilmestynyttä rajaseutujulkaisua toimitti filosofian maisteri U.Peltoniemi. Lehti toimi yhdyssiteenä hajallaan sijaitsevien rajavartiostojen kesken sekä rajavartiolaitoksen ja siviiliväestön välisenä yhteydenpitäjänä. Rajamme Vartijalehti lopetti vuoden 1948 lopulla ilmestymisensä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Tällöin eräät Rajavartiolaitoksessa palvelevat henkilöt päättivät eri tahoilta esitettyjen toivomusten perusteella vaikeuksista huolimatta jatkaa rajavartioaiheisen lehden julkaisemista. Ja niin syntyi Rajajääkäri, joka aloitti säännöllisen ilmestymisensä numerosta päätoimittajana kapteeni O.A. Enbom. Enbomin jälkeen Rajajääkärin päätoimittajana toimi varatuomari Severi Salo vuodesta 1950 vuoteen Rajajääkärin tarkoituksena oli toimia rajavartiolaitoksessa palvelevien viihdytys-, koulutus-, valistus- ja ammattilehtenä sekä olla yhdistävänä siteenä siviiliväestön ja rajavartiolaitoksessa palvelevien kesken. Kesäkuun 3. päivänä 1962 lehden nimeksi tuli Rajamme Vartijat, ja sitä julkaisi Rajamme Vartijat r.y. vuoteen Päätoimittajina toimivat majuri Jouko Harmaala (1962 toukokuu1971), Kai Säteri (syyskuu helmikuu 1972), Kari Saksela (maaliskuu kesäkuu 1973), P. Haapanen (heinäkuu ), Timo Tapio ( elokuu 1985), Pertti Mirhola (syys-lokakuu 1985), Timo Tapio (tammikuu 1986) Pertti Mirhola (helmikuu heinäkuu 1987), everstiluutnantti Pekka Korhola (elokuu lokakuu 1990). Vuodesta 1990 lähtien Rajamme Vartijat aloitti ilmestymisensä RVL:n virallisena sidosryhmälehtenä. Päätoimittajana ovat toimineet evl Matti Autio ( tammikuu 1995), evl Pekka Korhola (helmikuu maaliskuu 2004) ja viimeisimpänä päätoimittajana ensimmäinen nainen, Rajavartiolaitoksen viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen (huhtikuu ). Lehden ensimmäinen ja ainoa toimitussihteeri, tiedotussihteeri Marja Naapuri, on vastannut lehden käytännön toimittamisesta vuodesta 1991 alkaen. Lehteä painettiin pisimpään 1980-luvun alusta lähtien Kainuun Sanomien Kirjapainossa Kajaanissa aina vuoteen Vuodesta 2011 eteenpäin painotalona on ollut Kopijyvä. Lehden hinta oli alkuvuosina 3 markkaa /irtonumero, ja vuositilaus maksoi 1930-luvun loppupuolella 15 markkaa. Viimeisestä maksullisesta vuosikerrasta 1990 sai maksaa 95 markkaa luvulta vuoteen 2010 lehden levikki vaihteli kappaleen välillä. Lehteä on postitettu tilauksesta ilmaiseksi sidosryhmille ja RVL:n eläkeläisille. Lisäksi lehtiä on jaettu nippuina RVL:n eri toimipisteisiin, sisäministeriöön ja keskeisille sidosryhmille. Lehteä luetaan paljon myös ulkomailla luvulla useita lehden artikkeleita on käännetty alkuun ruotsiksi ja viime vuosina myös englanniksi. RVL:n internet-sivuilla lehti on ollut luettavissa sähköisenä versiona vuodesta Sähköisen version käyttöönoton myötä lehteä on painettu noin 4000 kpl. Lehden tulevaisuus näyttää hyvältä. Sisältöä on kiitetty aina, ja nyt uudistettu luettavuutta parantanut ulkoasu on saanut hyvää palautetta. Alkuaikojen rajaseudun lehdestä on muodostunut monipuolinen rajaturvallisuudesta ja merellisestä turvallisuudesta asiantuntevasti viestivä laatujulkaisu. Lehden julkaisukustannuksia on karsittu, mutta säästötoimista huolimatta lehden sisältöön on panostettu ja tullaan panostamaan. Rajamme Vartijat on muuttunut vuosikymmenien saatossa aivan kuin RVL:kin, mutta molemmat ovat säilyttäneet tinkimättömän tavoitteensa tuottaa laatua ja välittää viestiä ammattitaitoisesta ja luotettavasta toiminnasta. Artikkelin teksti: Päivi Kaasinen Rajamme vartijat. Pauli Kontunen (oik.) tuli Miehikkälän Muurikkalaan rajajääkäriksi 1960 ja oli Muurikkalan vartioaseman viimeinen vartiopäällikkö, kun asema lakkautettiin Täältä hän siirtyi vartioaliupseeriksi Vaalimaan rajavartioasemalle. Jarmo Piispanen teki virkauransa Rajavartiolaitoksen palveluksessa Miehikkälän alueella eri toimipisteissä. Molemmat miehet ovat Kaakkois-Suomen Rajamieskillan aktiivitoimijoita; Jarmo Piispanen Kaakkois-Suomen rajamieskillan puheenjohtaja ja Pauli Kontunen Kaakkois-Suomen rajamieskillan Kaakonkulman osaston puheenjohtaja. 19

20 Salpavaellus myös veteraanien asialla Salpavaelluksen päättävässä maanpuolustusjuhlassa huutokaupataan Pyterlahden kuuluisasta punaisesta graniitista veistetyt portinpylväät aluskivineen sotiemme veteraanien hyväksi. (Kuva: Terho Ahonen.). Viikko jälkeen juhannuksen samottavan 21. Salpavaelluksen uusi ulottuvuus on sotiemme veteraanien tukeminen. Vaelluksen päättävässä kaikille avoimessa maanpuolustusjuhlassa myydään huutokaupalla lahjoituksena saadut komeat portinpylväät eniten tarjoavalle. Kauppahinta menee kokonaan veteraanien kuntoutustoimintaan Luumäellä, Miehikkälässä ja Virolahdella. Sotiemme veteraaneja Salpavaellus on tukenut tähänkin saakka henkisellä tasolla tuomalla esiin heidän huikean työnsä maamme itsenäisyyden turvaamisessa. Salpalinja on suomalaisen maanpuolustustahdon monumentti, jota vaelluksella ylpeänä esitellään. Nyt haluamme tehdä myös konkreettista, kun siihen mahdollisuus tarjoutui, vaellusjohtaja Risto Sivula Miehikkälästä kertoo. Tuon ajatuksen tarjosi Salpavaelluksen yksi oppaista, virolahtelainen kivimies Heikki Savolainen. Hän puhui työnantajaltaan Suomen Kiviteollisuus Oy:ltä kiviaihiot lahjoituksena, teki talven aikana veistotyön vapaaaikanaan talkoilla ja sai Suurpää Oy:n siirtämään kivet nähtäville niin ikään talkoilla huutokauppapaikalle Miehikkälän Salpalinja-museolle. Portinpylväät ovat peräisin samasta Pyterlahden punaisesta kalliosta, josta monet Pietarin pylväät, muun muassa Aleksanteri I monoliitti on tehty. Eiköhän jostain rahamiehiä löydy, jotka olisivat valmiit maksamaan pylväistä aluskivineen vähintään euron kilolta. On siinä kolmen tonnin edestä graniittia, Heikki Savolainen vakuuttaa. Salpavaellukselle on ilmoittautuminen käynnissä. Tämän hetkinen vauhti lupailee ainakin viimekesäistä hyvää reilun 150 vaeltajan määrää. Ilmoittautuminen on suotavaa tehdä ennen juhannusta. Lisätietoja Vaelluksen suojelija on Suomen Reserviupseeriliitto. Sen puheenjohtaja Mikko Halkilahti ottaa vaeltajat vastaan ja pitää puheen. Salpalinjan perinneyhdistyksen kovan puheenvuoron käyttää kenraaliluutnantti evp. Heikki Koskelo. Emilia RIstola Rajaseutuyhdistyksen vuosikokous Rajaseutuyhdistyksen vuosikokous pidettiin toimistossamme Tunturikadulla. Kokouksen puheenjohtajana toimi yhdistyksen puheenjohtaja Markku Hakkila ja sihteerinä Anu Korpinen. Kokouksessa hyväksyttiin vuosikertomus ja tilinpäätös vuodelta 2013 sekä myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisille. Vuosikokous hyväksyi myös johtokunnan esittämän toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle Yhdistyksen jäsenmaksu päätettiin nostaa 25 euroon/vuosi, jäseniksi hyväksytään nyt myös yhteisöjä, joiden jäsenmaksu on 100 euroa. Rajaseutuyhdistys r.y:n hallituksessa v erovuorossa olleet jäsenet Markku Hakkila, Kirsti Sipiläinen ja Leila Vanhanen valittiin uudelleen. Hallituksessa jatkavat edellisvuonna valitut Arno Latvus, Marketta Hietanen ja Inka Müller. Vuosikokous valitsi yksimielisesti yhdistyksen puheenjohtajaksi edelleen Markku Hakkilan. Järjestäytymiskokouksen yksimielisen päätöksen mukaan II puheenjohtajana jatkaa Arno Latvus. Hallituksen sihteerinä ja taloudenhoitajana toimii Anu Korpinen. Yhdistyksen toiminnantarkastajaksi 2014 valittiin HTM, ekonomi Toivo Tuomikorpi ja varatoiminnantarkastajaksi isännöitsijä Jorma Myller. Kokouksessa todettiin Turun Rajaseudun Ystävien toiminnan loppuminen ja keskusteltiin yhdistystoiminnan yleisistä muutostrendeistä; vapaa-ajasta kilpailevat monet eri harrastukset, ihmiset eivät enää ole valmiita sitoutumaan jatkuvaan osallistumiseen samalla tavalla kuin ennen vaan antavat mieluummin aikaansa ja osaamistaan määrättyyn hankkeeseen tai toimintoon. Kuluvan vuoden aikana kartoitetaan mahdollisuuksia verkostoitua alueen muiden toimijoiden kanssa. Taloudellista asemaa pyritään edelleen parantamaan, jotta opintorahojen määrää voitaisiin lisätä. Yhteistä retkeä Vuoden Rajakuntaan kaavailtiin myös. 20