Suomi kansainvälisessä verokilpailussa

Transkriptio

1 EK:n toimittajaseminaari Johtava veroasiantuntija Tero Honkavaara Suomi kansainvälisessä verokilpailussa EU:hun liityttäessä Suomen yhteisöverokanta oli vuonna 1995 jäsenmaiden matalin ja vielä vuoden 2004 alussa EU:n neljänneksi matalin. Tällä hetkellä EU:n 25 jäsenvaltiosta 11 jäsenvaltiossa sovelletaan matalampaa yhteisöverokantaa kuin Suomessa. Suomen on pystyttävä vastaamaan kansainväliseen verokilpailuun. Se edellyttää yhteisöverokannan asteittaista alentamista nykyisestä 26 prosentista kohti 20 prosenttia. Komissiossa vireillä oleva Common consolidated corporate tax base -hankkeen (CCCTB) tavoitteena on luoda unioniin yhteinen yritysveropohja. Komission antaman tiedonannon mukaan mallin tulisi teknisesti olla valmis vuoden 2008 loppuun mennessä. EK suhtautuu hankkeeseen positiivisesti ja pitää tärkeänä rajat ylittävien veroesteiden poistamista. Lopullisen kannan muodostaminen CCCTB:hen on mahdollista vasta kun yhteisen veromallin sisältö on kokonaisuudessaan tiedossa. CCCTB-hanke koskee vain veropohjan harmonisointia, eikä sen tavoitteena ole eikä saakaan olla verokantojen harmonisointi tai minimiverokannan asettaminen. Näin CCCTB takaisi edelleen terveen verokilpailun EU:n sisällä ja tekisi verokilpailusta läpinäkyvää. Verokilpailu Euroopassa Euroopassa verokilpailu alkoi kiihtyä vuosituhannen vaihteessa, jolloin useissa maissa veroja alennettiin niillä verotuksen alueilla, joilla törmättiin aitoon kansainväliseen kilpailuun. Suomeen eniten vaikuttanut uudistus tehtiin Saksassa, jossa uudet verosäännökset otettiin käyttöön asteittain vuosina Euroopan valtioiden verouudistuksissa huomio kiinnittyy erityisesti kolmeen kohtaan, jotka ovat olleet melkein kaikkien merkittävien verouudistusten osaalueita: yhteisöverokantojen alentaminen yhteisöjen myyntivoittojen veron poistaminen ansiotulojen ylimpien marginaaliverojen alentaminen. EU:n laajennuttua verokilpailu on kiristynyt entisestään. Virossa 23 prosentin yritysverokanta koskee vain osakeyhtiöistä ulos jaettua voittoa, lisäksi se on päätetty alentaa 20 prosenttiin vuonna Puolassa verokanta on 19 prosenttia, ja Unkarissa on tehty päätös sen alentamisesta 16:sta 12 prosenttiin. Tshekin yhteisöverokanta on alennettu 31:stä 24 prosenttiin vuonna Latviassa verokanta on 15 ja Slovakiassa 19 prosenttia. Neljän uuden EU-maan naapuri Itävalta alensi yritysverokantansa 34:stä 25 prosenttiin vuonna 2005.

2 Useimmissa EU-valtioissa yritysverotuksen pohja ei ole niin tiivis kuin Suomessa. Erityisesti erilaiset myyntivoitot on tietyin edellytyksin vapautettu veroista. Yhteisöjen omistamat käyttöomaisuusosakkeet, kuten tytäryhtiöiden osakkeet, ovat vanhastaan olleet verottomia Belgiassa, Espanjassa, Hollannissa, Itävallassa ja Luxemburgissa. Kansainvälisen verokilpailun paineissa yhä useammat maat alkoivat tehdä myyntivoitoista verottomia, ja verokantojen lisäksi alettiin kilpailla veropohjilla. Tanskassa luovutusvoitot tulivat verottomiksi vuonna 1999, Saksassa ja Iso-Britanniassa vuonna 2002 ja Ruotsissa vuonna Norjassa päätös luovutusvoittojen verottomuudesta tehtiin maaliskuussa Suomessa päätös tehtiin toukokuussa Käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoittojen verotuksesta luopumisella pyritään parantamaan verojärjestelmän kansainvälistä kilpailukykyä. Verovapaus vaikuttaa emoyhtiöiden sekä erilaisten hallinto-, palvelu- ja holdingyhtiöiden sijoittumiseen. Muiden maiden verottomuuspäätökset ovatkin vastaveto Hollannin harjoittamalle aggressiiviselle verokilpailulle. Hollanti on jo vuosikymmeniä houkutellut kansainvälisiä yrityksiä erityisillä veroeduilla, minkä seurauksena yritykset ovat realisoineet myyntivoittojaan Hollannissa ja myyntitappioitaan muissa valtioissa. Verouudistusten kolmas keskeinen elementti on ollut ansiotulojen korkeimpien marginaaliverojen alentaminen. Useimmissa Euroopan valtioissa ylin marginaalivero on 50 prosenttia tai sen alle. Isossa-Britanniassa korkein vero on ollut jo yli vuosikymmenen 40 prosenttia, ja Saksan verouudistuksessa ylimmäksi verokannaksi tuli 42 prosenttia. Sen jälkeen kun Belgia teki päätöksen lieventää työn verotusta, korkein marginaalivero ylittää 55 prosentin tason enää Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Marginaaliverojen alentamiseen vaikuttaa tietoisuus siitä, että osaamisen merkitys tuotannontekijänä on kasvanut huomattavasti tietoyhteiskuntaan siirtymisen myötä. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on kansantalouden menestymisen keskeinen edellytys. Vaikka työvoima ei liiku yhtä herkästi kuin pääoma, on havaittavissa, että erityisesti korkeasti koulutettujen liikkuminen rajojen yli lisääntyy vuosi vuodelta. Kilpailu kaikkein lahjakkaimmasta väestä on siten täysin globaalia. Verokilpailua yritysverokannoilla ja investointikannustimilla Suomen yritysverojärjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen oli eräs vuoden 2005 yritys- ja pääomaverouudistuksen tavoitteista. Erityisesti yhteisöverokannan alentamista 26 prosenttiin ja käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapautta perusteltiin yritysverokannan ja veropohjan laajuuden kansainvälisellä kilpailukyvyllä. Uudistus paransikin Suomen asemaa kansainvälisessä verokilpailussa. Uudistus oli tarpeellinen, mutta verokannan alentaminen oli varsin varovaista. Varsinkin uusissa EU-jäsenvaltioissa tehdyt veronalennukset asettavat kyseenalaiseksi sen, oliko Suomen verokanta-alennus riittävä. Toissa vuonna EU laajeni kymmenellä uudella jäsenmaalla, joissa kaikissa on Maltaa lukuun ottamatta kevyempi yritysverotus kuin Suomessa. Lisäksi kaikissa uusissa jäsenmaissa on erilaisia investointeihin kannustavia verohuojennuk-

3 sia. Yhä useammat yritykset vertailevat toimintaedellytyksiään globaalisti. Siksi myös yritysverotusta tulee tarkastella EU:ta laajemmin. Tilintarkastusyhteisö KPMG:n tuoreen selvityksen (huhtikuu 2006) mukaan yhteisöverokannat ovat laskeneet Euroopassa nopeammin kuin muualla maailmassa. Koko EU:n alueella yhteisöverokantojen keskiarvo laski 0,28 prosenttiyksikköä 25,04 prosenttiin vuonna 2006, mikä johtui kuuden EU-maan, mm. Ranskan, Kreikan ja Alankomaiden, yhteisöverokantojen laskusta. Vuonna 2006 yhteisöverokantaansa ovat alentaneet myös Tsekki, Viro ja Luxemburg. Keskimääräinen yhteisöverokanta OECD-maissa oli 28,31, Latinalaisessa Amerikassa 28,25 ja Aasiassa 29,99 prosenttia. EU:hun liityttäessä Suomen yhteisöverokanta oli vuonna 1995 jäsenmaiden alhaisin ja vielä vuoden 2004 alussa EU:n neljänneksi alhaisin. Tällä hetkellä EU:n 25 jäsenvaltiosta 11 jäsenvaltiossa sovelletaan matalampaa yhteisöverokantaa kuin Suomessa. Matala verokanta ei kuitenkaan välttämättä tarkoita kevyttä verorasitusta. Todellisen verorasituksen mittaamiseksi verokantaa pitää verrata kussakin maassa sovellettavaan veropohjaan. Koska yritysverotuksen veropohjaa ei ole harmonisoitu, verokantojen vertailu tuottaa lähinnä suuntaa antavan kuvan kansainvälisestä yritysverorasituksesta. Vaikka nimellinen yhteisöverokanta on Suomessa ollut suhteellisen matala muihin OECD-maihin verrattuna, on veron tuotto suhteessa BKT:seen lamavuosien jälkeen jatkuvasti ylittänyt OECD-maiden keskiarvon. Korkeimmillaan vuonna 2000 veron tuotto oli lähes 6 prosenttia BKT:sta. Tuoreimmassa OECD-maiden vertailussakin se oli 3,6 prosenttia, mikä ylitti reilusti muun muassa Saksan 1,3 prosentin ja OECD:n eurooppalaisten maiden keskiarvon, 3,2 prosenttia. Vuonna 2004 yhteisövero tuotti reilut 5 miljardia euroa, ja lähivuosina tuoton arvioidaan edelleen kasvavan. Yritysverotuksessa Suomen on pystyttävä vastaamaan kansainväliseen verokilpailuun. Se edellyttää yhteisöverokannan asteittaista alentamista nykyisestä 26 prosentista kohti 20 prosenttia. Kilpailukykyisellä verojärjestelmällä voidaan parhaiten turvata verotuotot myös pitkällä aikavälillä. Verokannan alentaminen kannustaa myös kotimaisia yrityksiä näyttämään ulkomaiset voittonsa Suomessa ja ylläpitää Suomen houkuttelevuutta yritysten sijaintipaikkana. Vuonna 2004 osakeyhtiöt maksoivat tuloveroa noin 5,2 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan kuluvana vuonna veron tuotto tulee olemaan noin 5,4 miljardia euroa. Yritysten maksamien verojen, kuten muidenkin verojen, tuottoon vaikuttaa oleellisesti myös talouden kehitys. Yhteisöverokannan alentaminen nykyisestä 26 prosentista vähentäisi verotuottoja noin 200 miljoonaa euroa kutakin alennusprosenttiyksikköä kohden, jos tarkastellaan vain lyhyen ajan vaikutuksia. Verotulojen menetykset ovat kuitenkin

4 tätä suurempia, mikäli yritysverotuksen kilpailukyky menetetään. Tämän vuoksi verokannan tulee seurata kansainvälistä kehitystä. Verotus tukemaan investointeja Hyvinvointi ja talouskasvu perustuvat jatkossa yhä enemmän tuottavuuden lisäämiseen. Työn, osaamisen ja pääoman yhdistäminen mahdollisimman tehokkaasti vaatii oikeita kannusteita. Yrityksille verotus on ensiarvoinen kilpailutekijä. Verotuksella tulee edistää investointeja ja lisätä Suomen houkuttelevuutta investointien kohdemaana. Kansainvälistyneet yritykset arvioivat eri maiden verojärjestelmiä ja laskevat hyvinkin tarkkaan toimintansa kustannukset harkitessaan yrityksensä sijoittautumista Pohjois-Eurooppaan. Verotukseen liittyvät ratkaisut vaikuttavat myös siihen, miten suomalaiset ja suomalaisten omistamat yritykset järjestävät toimintansa kansainvälisesti. Verotus vaikuttaa myös Suomesta poispäin suuntautuviin investointeihin. Verotuksella on keskeinen vaikutus siihen, paljonko yritykset edellyttävät investoinneiltaan tuottoa. Mitä kireämpi verotus, sitä korkeammiksi nousevat investointien tuottovaatimukset. Se puolestaan rapauttaa maan kilpailukykyä investoinneista. Supistuvat investoinnit merkitsevät tulojen, työllisyyden ja hyvinvoinnin heikkenemistä. Yrityksille oleellista on verotuksen tosiasiallinen taso. Maiden välistä verokilpailua voidaan käydä paitsi verokantoja alentamalla, myös veropohjaan tehtävillä huojennuksilla. Suomessa on valittu matala nimellinen verokanta keinoksi ylläpitää verotuksen kansainvälistä kilpailukykyä. Laajaan veropohjaan ja matalaan verokantaan perustuva veropolitiikka on talouden tehokkaan toiminnan kannalta oikeansuuntaista. Yritysverotuksen kansainvälistä kilpailukykyä on ensisijaisesti parannettava keventämällä yhteisöverotusta. Myös veropoistojen tulee kannustaa uusiin investointeihin, jotta tuotantokapasiteettia ja tuottavuutta voidaan lisätä. Yritysverotuksen kilpailukyvyn lisäksi myös yritysverojärjestelmän toimivuuteen tulee kiinnittää huomiota. Järjestelmän pitäisi reagoida nopeasti kansainvälisessä ja yhtiöoikeudellisessa ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Tällä hetkellä ratkaisua odottavat muun muassa verotuksen ja kirjanpidon yhteensovittaminen, yritysjärjestelysäännösten tarkistaminen sekä ketjuverotuksen poistaminen sijoitusomaisuusosingoilta. EU ja veroharmonisointi Välittömän verotuksen harmonisointi on useastakin syystä ollut varsin vaivalloista Euroopan unionin 50-vuotisen historian aikana. EU:n jäsenvaltioiden tuloverosuvereniteetin tuli alun perin olla rajoittamaton. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksessa ei sen vuoksi ole nimenomaista välittömän verotuksen harmonisoinnin oikeusperustaa. Teoriassa jäsenvaltioiden tuloverotustoimivalta on

5 rajoittamaton, vaikka todellisuudessa sitä rajoittavat EU:n jäsenyydestä aiheutuvat velvollisuudet, kuten vapaan liikkumisoikeuden ja syrjintäkiellon periaatteet. Välittömän verotuksen harmonisointi ei myöskään käytännössä ole juuri ollut mahdollista, koska jäsenvaltioiden yksimielisyysvaatimus on säilynyt veroasioiden päätöksenteossa. Tuloveroharmonisoinnin moottorina onkin toiminut lähinnä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, jossa vireillä olevat asiat saattavat parantaa hyvinkin merkittävästi konsernien toimintaedellytyksiä. Yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on tehokkaasti puolustettu eurooppalaisten veronmaksajien intressejä. Jäsenvaltioiden hallitukset ovat olleet tyytymättömiä tuloverosuvereniteettinsa kaventumiseen, koska jäsenvaltioille kuuluvan yksinomaisen verotustoimivallan on katsottu vähitellen siirtyneen EY-tuomioistuimelle. Komission strategia EU pyrkii olemaan kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteen toteutumisen edellytys on, että yritykset voivat hyödyntää täysimääräisesti sisämarkkinoiden etuja. Vuonna 2001 komissio julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin yhtiöverotusta EU:n alueella ja verotuksen muodostamia esteitä kansainvälisten yritysten toiminnalle. Samassa yhteydessä komissio julkaisi strategiansa veroesteiden poistamiseksi. Marraskuussa 2003 se antoi strategian etenemisestä tiedonannon ja heinäkuussa 2004 julkistettiin muistiot yhtenäisestä veropohjasta ja kotivaltioverotuksesta (Commission non-paper ). Kansainvälisten konsernien toiminnan veroesteet johtuvat yleensä siitä, että niiltä puuttuu valtion rajat ylittävä tuloksentasausmahdollisuus. Tytäryhtiöiden tappioita ei voida vähentää emoyhtiöiden voitosta, eivätkä kiinteiden toimipaikkojen tappiotkaan ole aina vähennettävissä pääkonttorin tulosta. Ylimääräisiä verokustannuksia voi aiheutua myös siirtohinnoitteluoikaisuista, jotka ovat paitsi hallinnollisesti työläitä, voivat myös johtaa kahdenkertaiseen verotukseen. Myös valtion rajat ylittävistä osingoista, koroista ja rojalteista perittävät lähdeverot voivat johtaa kahdenkertaiseen verotukseen. Lisäksi kansainvälisistä yritysjärjestelyistä voi aiheutua ylimääräisiä verokustannuksia, joita ei synny puhtaasti kotimaisissa järjestelyissä. Yhtenäinen yritysveropohja kiihtyykö verokilpailu? Komission mukaan sisämarkkinoiden toimivuus ja EU:n kilpailukyky edellyttävät välttämättä kokonaisvaltaista lähestymistapaa veroesteiden poistamiseksi. Tämän lähestymistavan perusajatuksena on luopua erillisten verojärjestelmien soveltamisesta eurooppalaisten konsernien verotuksessa, ja niiden sijasta sovellettaisiin ainoastaan yhtä järjestelmää veronalaisen tulon määrittämisessä. Verotettavan tulon laskenta tapahtuisi koko konsernissa samojen normien perusteella, ja konsernin sisäinen tuloksentasaus olisi mahdollinen. Konsernin ve-

6 ropohja jaettaisiin niiden jäsenvaltioiden kesken, joissa konserni toimii. Kukin valtio soveltaisi tulo-osuuteensa omaa verokantaansa. Teknisinä toteuttamisvaihtoehtoina mainitaan kotivaltioverotus (home state taxation) ja yhteisen veropohjan järjestelmä (common consolidated corporate tax base). Näiden erona on se, että kotivaltioverotuksessa sovellettaisiin konsernin kotivaltion olemassa olevaa veronormistoa, ja yhteisen veropohjan järjestelmässä luotaisiin uusi, kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sovellettava valinnainen veronormisto. Yhteistä malleille on se, että molemmissa olisi luotava peruste, jolla kansainvälisen konsernin verotettava tulo jaetaan eri valtioiden kesken. Komission kannanoton mukaan veropohjan harmonisoinnin lähtökohdaksi otetaan yhteisen veropohjan järjestelmä, ja kotivaltioverotusmallia suunnitellaan ratkaisuksi PK-yrityksille. Komissiossa vireillä oleva Common consolidated corporate tax base -hankkeen (CCCTB) tavoitteena on luoda unioniin yhteinen yritysveropohja. Komission huhtikuussa 2006 antaman tiedonannon mukaan mallin tulisi teknisesti olla valmis vuoden 2008 loppuun mennessä. On hyvin todennäköistä, että sen jälkeen kun yritysverotuksen veropohja on pystytty harmonisoimaan, verokilpailua käydään entistä kiivaammin nimenomaan verokannoilla. CCCTB-hanke tulee toteuttaa vapaaehtoisena, ja sen tulee olla avoin kaikille yrityksille, jotka ovat halukkaita ottamaan järjestelmän käyttöön. Järjestelmän iso kysymys tulee olemaan ns. jakoavaimen löytäminen eli sen ratkaiseminen, miten CCCTB:n perusteella laskettu verotettava tuotto jaetaan yhtiöiden sijaintimaiden kesken. Veroasioiden päätöksenteon yksimielisyysvaatimuksen takia järjestelmä otettaneen käyttöön komission esittämän mallin mukaisesti ns. tiivistetyn yhteistyön mahdollisuutta käyttäen (enhanced co-operation). Ensi askeleena kohti CCCTB-hanketta komission tulisi pikaisesti antaa esitys ns. tappiontasausdirektiivistä, jolla rajat ylittävien tappioiden vähentäminen valtioiden välillä tehtäisiin mahdolliseksi. Myös palkkaverotuksen oltava kilpailukykyinen Työhön kohdistuvalla verotuksella on reaalisen kilpailukyvyn kannalta huomattava merkitys. Kireä verotus heikentää kaikissa tuloluokissa työnteon kannattavuutta ja lisää todennäköisyyttä sille, että osaamispääoma alkaa virrata Suomesta ulkomaille. Tuloverotuksen ankaruus ja jyrkkä progressio heikentävät talouden kasvua ja työllisyyttä. Ne vaikeuttavat myös osaajien palkitsemista ja sitä kautta palkkaamista. Tämä on merkittävä tekijä, kun yritykset miettivät liiketoimintojensa sijaintimaata. Vuosille 2006 ja 2007 sovittujen veronalennuspäätösten jälkeenkin palkkaverotuksen rakenteellisen ongelman poistamista on jatkettava uusilla päätöksillä siten, että ylin marginaalivero saadaan painettua 50 prosenttiin vuonna Tämän jälkeen korkein palkkaveroaste olisi eurooppalaisella keskitasolla.

7 Ansiotulojen verotusta tulee alentaa kaikilla tulotasoilla. Pienituloisten osalta tarvitsemme verokevennyksiä työhön kannustamisen lisäämiseksi. Keskituloisten osalta perusteet ovat perinteisiä: työnteon, uralla etenemisen sekä lisäkoulutuksen ja osaamisen hankinnan kannustaminen. Hyvätuloisten osalta keskeinen argumentti on tarve pitää kiinni osaajista. Heidän kohdallaan kilpailuasemamme on tällä hetkellä kaikista heikoin.