Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen,

Transkriptio

1 Yrjö Vasari * Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen, Helsingin yliopiston kasvitieteen ruotsinkielinen emeritusprofessori Yrjö Vasari (vuoteen 1936 Böök) kuoli 79-vuotiaana Oulussa tammikuun 5. päivänä Hän oli syntynyt Kuopiossa Toivo Böökin (myöhemmin Vasari) ja Isa Sipilän lääkäriperheeseen. Vielä samana keväänä perhe muutti Viipuriin, josta talvisodan alkaessa 1939 Helsinkiin. Yrjö Vasari kävi oppikoulunsa Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa. Pojilla oli oma Fringilla-kerho, josta tuli useita biologeja. Biologian ja maantieteen opinnot alkoivat syksyllä Ensimmäinen tieteellinen tiedonanto kilpukasta isän kotipitäjässä Kiuruvedellä ilmestyi Luonnon Tutkijassa samana vuonna. Yrjö Vasari valitsi pääaineekseen kasvitieteen. Alkuvuosien tärkein opettaja oli professori Mauno J. Kotilainen, jonka ekologian luennot ja kenttäkurssi Puolangan Suolijärvellä (1952) tekivät Yrjöön vahvan vaikutuksen. Tuon ajan kasvitieteen opetukseen kuuluivat oleellisesti maastoretket, joita sodankäyneet professorit rohkeasti vetivät. Kaupunkilaispojatkin oppivat niillä selviytymään luonnossa. Samalla syntyi rakkaus luontoon ja Kotilaisen sanoin halu katella ommoo taevasta ja haistella ommoo ilimoo. Savolaiseen sanailuun mieltyneessä kuopiolaisessa Kotilaisessa sudeettisavolainen Yrjö Vasari kohtasi sukulaissielunsa. Hyväksyminen oli molemminpuolista, ja nuoren ylioppilaan tie Kotilaisen sisäpiiriin aukesi aina ravintolaistuntoja myöten. Niissä raportoitiin erityisesti kesän kasvilöydöistä. Kotilainen ehdotti Vasarin laudaturtyön aiheeksi Etelä- Kuusamon kasvistoa. Maastokesät Kuusamossa alkoivat jo Tukikohtana oli Yrjön isän opiskelutoverin kunnanlääkäri Ali Ervastin vieraanvarainen koti. Jotain Kotilaisen rehevästä professorityypistä siirtyi Vasariin, ja tuli esille erityisesti hänen johtamillaan retkeilyillä. Yrjö Vasarin kasvitieteilijän uraan vaikutti merkittävästi myös professori Aarno Kalela. Hän oli hyväntahtoisessa asiallisuudessaan täydellinen vastakohta rosoisen värikkäälle Kotilaiselle. Kalela kantoi huolta myös oppilaittensa tulevaisuudesta. Kalelalla oli 1950-luvulla kaksi suurta tieteellistä ideaa ja tutkimushanketta: Suomen metsäja suokasvillisuuden alueellisten erojen selvittäminen ja Suomen kasviston ja kasvilli- 94 Academia Scientiarum Fennica 2010

2 suuden jääkauden jälkeisen historian tutkimus järvi- ja suokerrostumista. Näitä aiheita käsiteltiin kasvimaantieteen laudatur- ja lisensiaattiseminaareissa. Valtion luonnontieteellinen toimikunta rahoitti hankkeita, ja seitsemän korkeatasoista väitöskirjaa valmistui niiden aihepiireistä 1960-luvulla. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi 1955 Yrjö Vasari syventyi Kuusamon kasvillisuuden historiaa käsittelevään väitöskirjaansa. Hän myös opiskeli geologiaa ja paleontologiaa. Kuusamon flooran tutkimus jäi koko elämän kestäväksi harrastukseksi ja aineisto museo- ja arkistotiedoiksi. Yrjö Vasari ja Annikki Simonen menivät naimisiin jo opiskeluaikana ja perhe kasvoi. Kalela ohjasi maantieteilijä Annikin Albin Backmanin, vanhan paleontologin, apulaiseksi arkistoimaan ja määrittämään vuosikymmenten kuluessa soista kerättyä subfossiilista siemen- ja hedelmäkokoelmaa. Annikista tuli pian vesikasvien makrofossiilien huipputuntija. Asia näkyi sittemmin Yrjön väitöskirjassa ja Vasarien yhteisjulkaisuissa. Yrjö Vasarin ura yliopiston opettajana alkoi Helsingin yliopiston kasvitieteen ja kasvitieteen perusopetuksen laitosten kurssiassistenttina ja jatkui sotaväen jälkeen geologian ja paleontologian laitoksen assistenttina vuoteen 1962 saakka. Väinö Auerin johtamalla laitoksella Joakim Donner ja Björn Kurtén olivat Vasarin kannalta tärkeitä. Yrjö Vasarin kasvitieteen väitöskirja The study of vegetational history of the Kuusa mo district (North East Finland) during the Late-quaternary period valmistui Kirjassaan hän toi suomalaisen siitepöly- ja makrofossiilianalyysin samalle korkealle tasolle kuin parhaissa keski- ja länsieurooppalaisissa töissä. Veden koskematon Kuusamo oli sopiva paikka myöhäisglasiaalin ja varhaisen holoseenin tutkimukselle, ja kuva niistä kehittyi oleellisesti. Väitöskirjan aihepiiri täydentyi vielä muutamilla Kuusamoa käsittelevillä julkaisuilla Kesällä 1963 Vasarit tekivät pitkän tutkimusmatkan Pohjois-Skotlantiin. Tarkoitus oli selvittää alueen järvien kehityshistoriaa. Työ oli jatkoa Joakim Donnerin Skotlannin tutkimuksille. Tulokset valmistuivat Vasarien laajana yhteisjulkaisuna Yrjö Vasari tutki myös Islannin holoseenia. Aineistoja julkaistiin usein kansainvälisinä ryhmätöinä ja kongressiesitelminä. Vuonna 1959 perustettu Oulun yliopisto rekrytoi 1960-luvun alkuvuosina nuoria tutkijoita opettajikseen. Väliaikaisen konsistorin jäsen Aarno Kalela houkutteli Vasarit Ouluun Yrjö hoiti Oulussa sekä kasvitieteen ( ) että geologian ja paleontologian ( ) apulaisprofessorin virkoja ja toimi valtion luonnontieteellisen toimikunnan nuorempana tutkijana ( ). Kasvitieteen apulaisprofessoriksi hänet nimitettiin Vasarit viihtyivät hyvin Oulussa. Yrjön tutkimukset liittyivät yliopiston pohjoiseen profiiliin. Kuusamon tuntemusta saattoi hyödyntää kurssiopetuksessa Oulangan biologisella asemalla. Vasari toimi pitkään Oulangan ja Perämeren tutkimusasemien sekä kasvitieteellisen puutarhan esimiehenä. Yrjö Vasarin kahteenkymmeneen Oulun vuoteen liittyi myös akateemisia luottamustehtäviä ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Toimiessaan ylioppilaskillan esimiehenä hän katsoi, että vastapainona 1970-luvun opiskelijaliikkeen vasemmistoradikalismille professorienkin tuli osallistua ammattiyhdistystoimintaan ja puoluepolitiikkaan. Yrjön valinta oli kokoomuspuolue. Professoriliitossa hän toimi valtuuskunnan puheenjohtajana ja liiton puheenjohtajana Hänet tunnettiin sovittelevana ja taitavana neuvottelijana. Itse hän koki tärkeäksi tehtäväkseen apulaisprofessorien virkanimikkeen muutoksen, joka toteutui vasta Yrjö osallistui Academia Scientiarum Fennica

3 myös seurakuntatyöhön Oulussa. Hänen maailmankuvassaan tiede ja uskonto eivät olleet ristiriidassa. Luonnon ystävänä ja tutkijana luonnonsuojelun edistäminen oli hänelle tärkeä asia. Monissa kirjoituksissaan hän otti kantaa luonnon puolesta ja osallistui Venäjälle sodassa jääneen Paanajärven suojeluun pumppuvoimalan uhkaa vastaan ja kansallispuiston puolesta. Yrjö Vasari valittiin Helsingin yliopiston kasvitieteen ruotsinkieliseen professorin virkaan Opetuskielen vaihto ei ollut aivan helppoa, mutta sujui tyylikkäästi. Hänelle oli kunnia-asia käyttää ruotsia virkakielenään, jonka hän pian myös hienosti hallitsi. Hän nautti selvästi tulosta Helsingin yliopiston ruotsinkieliseen kulttuuripiiriin. Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi hänet valittiin 1982 ja Suomen Tiedeseuran jäseneksi Yrjö Vasarin monialaista tieteellistä aktiivisuutta kuvaavat hänen lukuisat jäsenyytensä koti- ja ulkomaisissa tieteellisissä seuroissa. Luulen, että hänellä oli tässä suhteessa jonkinlainen ennätys tiedeyhteisössä. Usein hän toimi johtokunnan jäsenenä, toimituskunnissa, työryhmissä sekä kongressien ja symposiumien järjestelytoimikunnissa, ei vain kasvitieteessä vaan myös kvartaaritutkimuksessa. Samaan tieteelliseen ahkeruuteen on syytä lisätä dosentuurit Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa. Yrjö Vasari toimi useita kertoja vastaväittäjänä sekä Suomessa että Ruotsissa ja antoi runsaasti lausuntoja virkojen täytöistä. Vasarien kansainvälisissä yhteyksissä ja esimerkillisessä verkottumisessa auttoi perheen monipuolinen kielitaito: Yrjön englantia, saksaa ja ruotsia täydensi Annikin ranska ja venäjä. Muutto Helsinkiin, uudet työtoverit ja oppilaat laajensivat Yrjö Vasarin tutkimuskenttää Ahvenanmaalle. Siellä tutkittiin marjakuusen historiaa ja rautakauden asutuksen vaikutuksia. Kakkosasunto Kiihtelysvaarassa lähellä Annikki Vasarin kotiseutua toi mukaan sekä Suomen että Venäjän Karjalan ja Salpausselät luvun alussa Yrjö Vasari johti hankkeen, jossa ansiokkaasti selvitettiin nuoremman Dryas-kauden ja preboreaalin kasvillisuuden sukkessioita jäätikön etumaastossa. Kuusamon tutkimuskin jatkui. Kohteena oli suoniittyjen historiallinen käyttö. Uusi aluevaltaus oli suomalaisten johtamaan luonnonsuojeluprojektiin liittyvä Rhodope-vuorten kasvillisuushistorian tutkimus Bulgariassa yhdessä paikallisten ja oululaisten työtoverien kanssa. Neuvostoliiton hajottua tutkijat pääsivät rajantakaiseen Karjalaan Paanajärven alueelle. Tätä Yrjö Vasari oli odottanut ja halusi olla ensimmäisten joukossa Suomalais-venäläisenä yhteistyönä syntyi useita tutkimuksia, jotka valottivat etenkin myöhäisglasiaalia. Periglasiaalisen tundra-aron kasviston ja kasviyhdyskuntien kilpailu ja sukkessio kristallisoitui vähitellen keskeisimmäksi asiaksi Yrjö Vasarin tieteellisessä tuotannossa. Yrjö Vasari huolehti myös tieteen popularisoinnista. Laaja artikkeli Kuusamon luonnosta ja sen kehitysvaiheista ilmestyi Seppo Ervastin Kuusamon historiassa (1978). Aina uusilla tutkimustuloksilla päivittyviä ja tarkentuvia artikkeleita jääkauden jälkeisestä kasvillisuuden ja ilmaston kehityksestä hän julkaisi useita, ehkä kaikista taitavin on Marjatta Koiviston (toim.) kirjassa Jää kaudet (2004). Oulun vuosina syntyi myös runsaasti sanomalehtikirjoituksia Kalevaan. Yrjö Vasari jäi opiskelijoiden mieleen erinomaisena luennoitsijana. Hän oli taitava tarinan kertoja. Esseenomaisia luentoja oli miellyttävä seurata. Tiedot historiasta ja menneen ja nykyisen tutkijapolven arvostus toi niihin biohumanismia. Hän opetti mielellään luonnossa opintoretkillä ja kenttäkursseilla. Hyvin järjestetyt retkeilyt olivat osanottajista mieleenpainuvia. Mukana 96 Academia Scientiarum Fennica 2010

4 oli usein ulkomaisia kollegoja, erityisesti Ruotsista. Ihmisenä hän oli ystävällinen ja helposti lähestyttävä ja keskustelijana aidosti toisen ongelmista kiinnostunut. Seuramiehenä hän osasi nauttia elämästä. Vasarista ei voi kirjoittaa mainitsematta viipurilaisuutta. Lapsuus 1930-luvulla Suomen kansainvälisimmässä kaupungissa ja kesät Nuijamaalla Saimaan kanavan varrella merkitsivät hänelle koko elämän aikaista mielenmaisemaa. Saksankielen aito ääntäminenkin oli opittu jo Tante Käthen leikkikoulussa. Kahden viimeisen vuosikymmenen helppous palata juurille lievitti menetyksen tuskaa. Vasarien perhejuhliakin vietettiin viime aikoina Viipurissa. Entisessä kotitalossa toimii Karjala-hotelli. Yrjö Vasari loukkasi keuhkonsa vakavasti kaatuessaan syyskesällä Hän oli sairaalassa vajaan vuoden. Henkinen vireys säilyi, vaikka kunto heikkeni. Toipumisen jo alettua iski keuhkokuume jouluvierailulla poikien perheissä Pohjanmaalla. Sitä ei sydän kestänyt. Rauno Ruuhijärvi Yrjö Vasari In memoriam Yrjö Vasari (formerly Böök until 1936), a member of the Finnish Academy of Science and Letters and Emeritus Professor of Botany at the University of Helsinki with responsibility for instruction in Swedish, died on 5th January 2010 at the age of 79 years. He was born into a doctor s family in Kuopio on , but the family moved during the same spring to Viipuri (nowadays Vyborg in Russian Karelia) and subsequently to Helsinki on the outbreak of the Winter War in After studying at the Finnish Normal Lyceum in Helsinki, he gained his Student Matriculation Examination in On entering the University of Helsinki in the autumn of the same year, Yrjö Vasari began his studies in biology and geography with botany as his main subject. His degree dissertation on the flora of the Kuusamo area was supervised by Professor Mauno J. Kotilainen, a phytoecologist whom Vasari held in high regard as the most inspiring of his teachers. The other figure who greatly influenced his career was Professor Aarno Kalela, who, following his graduation with the degree of Candidate in Philosophy in 1955, led him from the study of the presentday flora of Kuusamo to investigating the post-glacial history of the region s vegetation. This also meant further study in geology and palaeontology. Yrjö and Annikki Vasari were married while still studying and their family soon began to grow. Meanwhile, Yrjö specialized in pollen analysis while Annikki developed as an expert e pert in plant macrofossils, a division of labour that was reflected later in Yrjö s doctoral thesis and the couple s numerous joint publications. Yrjö Vasari worked as an assistant in both the Department of Botany and the Department of Geology during the period It was Yrjö Vasari s doctoral thesis in botany, The study of vegetational history of the Kuusamo district (North East Finland) during the Late-quaternary period, completed in 1962, that brought pollen and macrofossil analysis in Finland up to a good Academia Scientiarum Fennica

5 European standard. Having been situated above the post-glacial water level of the Baltic basin, Kuusamo was a highly suitable area for Late Glacial and Early Holocene research, and the findings of the thesis were filled out later with numerous additional publications and studies of the history of lake deposits based on radiocarbon dating. In 1963 the Vasaris undertook a long research visit to northern Scotland, the results of which appeared in a joint publication in Later Yrjö also studied the Holocene in Iceland. In 1962 Yrjö Vasari moved to the recently founded University of Oulu, where he was initially acting associate professor of both botany and geology with palaeontology and was also a junior research fellow of the Academy of Finland. He was finally appointed to the post of Associate Professor of Botany in 1969, and was also director of the university s Oulanka and Bothnian Bay field stations and its botanical gardens at various times. He succeeded in establishing excellent international contacts in both the east and the west in the field of Quaternary studies, which meant that he travelled a great deal, gave lectures and reports at conferences and produced joint publications with colleagues overseas. He was also a member and functionary of numerous Finnish and foreign scientific societies. The Vasaris international network was greatly assisted by their knowledge of languages, Yrjö s command of English, German and Swedish being complemented excellently by Annikki s knowledge of French and Russian. Yrjö Vasari was appointed to the Swedish-language chair in botany at the University of Helsinki in In practice the language of instruction was varied as the situation required, and his field of interest was extended to the southern part of Finland, so that it came to include the history of the yew and the influence of Iron Age settlement in Åland. The Vasari s also bought a summer cottage close to the Russian border in Finnish Karelia and began studying the Younger Dryas and Preboreal strata lying in front of the nearby Salpausselkä formation. After the collapse of the Soviet Union the Paanajärvi area on the Russian side of the border became accessible to Finnish researchers once more, and Yrjö Vasari was among the first to return to a part of the Kuusamo region that had belonged to Finland before the Second World War, which for him also meant a return to the question of the Late Glacial vegetation of the region and an extension of cooperation with Russian scientists. The result was that the periglacial tundra-steppe vegetation succession gradually crystallized as the central theme in Yrjö Vasari s scientific work. He was elected to membership of the Finnish Academy of Science and Letters in Yrjö Vasari will be remembered by his students as an excellent lecturer and skilful storyteller whose pronouncements on matters of botany or Quaternary geology were frequently enlivened with historical details and a deep respect for other scholars past and present. He was at his best when leading excursions and field courses, and made a particular impression on his students with the excursions he arranged in the latter years of his career to Russian Karelia and his childhood landscapes around Viipuri. Yrjö Vasari suffered a serious lung injury in a fall in summer 2008 and was in hospital for several months. Then, when convalescing at home, he developed pneumonia, which his heart was no longer able to bear. Obituary by Rauno Ruuhijärvi 98 Academia Scientiarum Fennica 2010