klaukkala, lepsämä, kirkonkylä, rajamäki jne. Kulttuuri kylässä Syksy Soi! Kulttuurifestivaali Klaukkalassa ja Lepsämässä

Transkriptio

1 klaukkala, lepsämä, kirkonkylä, rajamäki jne. Kulttuuri kylässä Syksy Soi! Kulttuurifestivaali Klaukkalassa ja Lepsämässä

2

3 Sisällys Syksy Soi! -ohjelma sivulla 20 Kulttuuri kylässä -lehden toimittivat Kulttuuri mäntysalolaiset kylässä 3 Hanna Kuusela ja Kimmo Jylhämö. Syksy Soi! Klaukkalassa s Satu Sopanen s. 4 Syyskonsertto! Kierrä Taidekieppi! s. 6 & 34 Kulttuuri kylässä klaukkala, lepsämä, kirkonkylä, rajamäki jne. Syksy Soi! Nyt ratsaille s. 12 Kulttuurifestivaali Klaukkalassa ja Lepsämässä Kannen kuva: Elmeri 5a, Klaukkalan koulu. Jukka Linkola s. 21 Graffitteja, kyllä kiitos s. 33 Roinelan Club Afterlife s. 26 Lukupiirit kutsuvat s. 36 Kulttuuri kylässä -lehti on Nurmijärvellä kotiin ja paikallisissa yrityksissä jaettava kulttuurilehti. Edistää kulttuuria ja musiikkikulttuuria osana pidettävää Syksy Soi! -tapahtumaa. Ilmestymispäivä PAINOS: Jakelu Ilmaisjakeluna Nurmijärvellä. KOTIJAKELU: nurmijärveläistaloutta. Painopaikka Almamanu, Tampere. TOIMITUS: Hanna Kuusela (hanna.r.kuusela@gmail.com, ) & Kimmo Jylhämö (kimmo.jylhamo@gmail.com) ULKOASU/TAITTO: Kimmo Jylhämö. KUSTANTAJA: Nurmijärven musikantit / Kuusela & Jylhämö. Tehdään Impivaara Niin monet kerrat olen kuullut Nurmijärven olevan Impivaara. Kan nattajille Impivaara tarkoittaa lintukotoa, jossa kaikki on hyvin ja kavala maailma kaukana. Vastustajille se taas on takapajula, jossa asuu älämölöinen joukko. Minun unelmissani on olemassa kuitenkin vielä kolmas Impivaara sellainen, josta filosofi Tere Vadén on kirjoittanut. Se Impivaara on hanke, joka vaatii uuden opettelemista, vieraiden taitojen omaksumista ja tulevaisuuden rakentamista. Se ei ole lintukoto eikä takapajula, vaan paikka, joka on mahdollinen vain yhdessä rakentaen. Siellä yksi opettelee polttamaan puupolttoista keramiikkaa ja toinen ratsastamaan hevosta ymmärtäen. Siellä jokainen voi valita oman kiemuraisenkin polkunsa ja silti kuunnella toisia. Sinne uudet ihmiset, myös kaukaa tulevat, ovat tervetulleita rakentamaan uutta elämäänsä. Siellä jokainen saa valita oman rauhallisen elämäntiensä, ja silti kokoontua yhteen vaikkapa tulevaan monitoimitalo0n. Tällaista Impivaaraa Syksy Soi! -festivaali, Taidekieppi ja tämä lehti yrittävät mielikuvissani rakentaa. Yhdessä nämä kulttuuritapahtumat kokoavat yhteen lähes sata tekijää ja ne koskettavat useampaa tuhatta kuntalaista. Niistä mikään ei kuitenkaan synny ilman toisten tukea. Kulttuurin tekeminen vaatii työtä, mutta antaa paljon: se opettaa elämään ja tulemaan toimeen yhdessä. Ehkä joku haluaa lopulta muuttaa pois, kun aika Impivaarassa tulee täyteen. Mutta toivotaan, että ennen sitä elo Impivaarassa on opettanut ainakin jotain hyvää. Toivotaan, että se on opettanut elämään yhdessä uutta rakentaen. Hanna Kuusela Lähetä palautetta osoitteeseen kulttuurikylassa@gmail.com

4 4 Kulttuuri kylässä Tapaa Satu & Santtu-Matias Klaukkalan Roinelassa la 13.9 klo 12 & 14. Syksy Soi! -vieras Lapsetkin saavat rokata Satu Sopanen, Santtu-Matias Rouvali ja lapset etsivät Klaukkalan konsertissa tahtipuikkoa. Hei Satu, teet lastenmusiikkia. Jatka lausetta: Lasten musiikki on...tärkeä juttu, koska radiosta kuuluu niin paljon aikuisten poppia. Ei kaikki musiikki tai sanoitukset ole tarkoitettu lapsille. Siksipä pitäisi olla jotain ihan lasten omaa ja heille tarkoitettua musisointia julkisilla kanavilla. Mikä lastenmusiikissa on parasta, ja millaista on hyvä lastenmusiikki? Lastenmusiikissa sanat koskettavat lasten maailmaa. Lauletaan eläimistä, päivän touhuista, leikistä, fantasiasta. Niissä ei kiroilla, ei surkutella mennyttä rakkautta, eikä vihata maailmaa. Lastenmusiikissa on ainakin vielä arvot kohdillaan, ja monet bändit tekevät musiikkia todella ammattitaidolla. Musiikissa on kuultavissa leikkimielisyys, ja se saa iloiselle tuulelle. Sitä voi kuunnella koko perhe, se on turvallista. Sopiiko rokki lapsille? Totta kai. Kyllä lapsetkin saavat rokata. Minäkin rokkaan muun muassa Pupurokin tahdissa. Miten sinusta tuli lastenmusiikin tekijä? Olen pikkutyttönä esittänyt lastenlauluja siskojeni Tainan ja Päivin kanssa isäni Ismo Sopasen Valokuva: Timo Mokkila säestäessä kanteleella. Sibelius- Akatemiassa erikoistuin Eeva- Leena Pokelan johdolla kansanmusiikkiin, mutta meidän ryhmä olikin niin toimiva, että alettiin tehdä myös lastenmusiikkia. Meillä synkkasi hyvin Eeva- Leenan kanssa, ja hän rohkaisi meitä jatkamaan musisointia keskenämme. Erikoistuin vielä varhaiskasvatukseen, ja toimin myös muskariopettajana. Satu Sopanen ja Santtu-Matias Rouvali etsityttävät tahtipuikkoa lauantaina. Miten suosittu Tuttiorkesterinne syntyi? Aloitimme bänditoimintamme nimellä Mukaralla, ja soitimme yhdessä todella pitkään. Meille tuli oma ohjelma Pikku Kakkoseen, Huvitutti, jota teimme noin 100 jaksoa. Huvitutti oli yksi aikansa suosituimmista lastenmusiikkiohjelmista. Sen myötä yhtyeen nimi muuttui yleisön suussa Tuttiorkesteriksi, ja sillä nimellä keikkailemme yhä. Samaan aikaan pääsin mukaan Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsiprojektiin kehittämään lastenkonsertteja. Oli aivan mahtavaa päästä työskentelemään ison orkesterin kanssa. Se vei mennessään, ja yhä saan tehdä töitä mahtavien muusikoiden kanssa. Esiinnyt Syksy Soi! festivaalilla Klaukkalassa. Mitä Klaukkalan konsertissa tapahtuu? Me etsimme lasten kanssa kadonnutta tahtipuikkoa, jolla orkesterin saisi kesytettyä soittamaan muun muassa erilaisia rytmejä ja voimanvaihteluita. Ahaa, no mistä sen tahtipuikon sitten löytää? Salaisesta paikasta. Ei voi vielä tietää. Tulkaa kaikki mukaan etsimään, ehkä se sitten löytyy! Millaisia lauluja konsertissa kuullaan? Mukana on tuttuja lastenlauluja, muun muassa I-ha-haa, ja kaunista kamarimusiikkia. Millaiset lapset ovat tervetulleita konserttiin? Konsertti sopii kaikenikäisille ja koko perheelle. Luulisin, että laulut ovat eniten tuttuja muskarilapsille ja ala-asteen luokkalaisille. Miten lastenkonsertissa pitää käyttäytyä? Seikkailumielellä! Tässä konsertissa lauletaan ja leikitään yhdessä. Siitä saadaan voimaa ja musiikkieliksiiriä tahtipuikon löytämiseen. Pitääkö konsertissa olla hiljaa? Mielellään silloin, kun kamariorkesteri soittaa ja minä pyydän, että kuunnellaan hipihiljaa. Laulujen aikana mielellään ei olla hiljaa, vaan lauletaan yhdessä. Soitat kannelta, kuvaile sitä soittimena? Kanteleessani on 39 kieltä, siinä on sävelvaihtokoneisto ja mikrofonit sisäänrakennettuna. Kanteletta joskus kuvaillaan pöytäharpuksi. Siinä on paljon samoja elementtejä kuin konserttiharpussa. Minä soitan klassista musiikkia kanteleella, ja tykkään kovasti sen äänestä. Aloin soittaa kannelta, koska isäni opetti ja soitti sitä itsekin. Meillä oli kotona kaksi kannelta, joita saimme siskojen kanssa soittaa. Vähitellen innostuin niin, että siitä tuli ihan ammatti. Mistä tulee hyvälle tuulelle? Iloisista ihmisistä, leikkivistä lapsista, auringon paisteesta, rupattelusta torimyyjien kanssa, maukkaasta ruoasta, kivasta musiikista ja avantouinnista. Hanna Kuusela

5 Kuule Lindgreniä ja Löyttyä Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä 5.9 klo Kulttuuri kylässä 5 Voiko ummikko nauttia klassisesta musiikista? Miten klassisen musiikin kuuntelu voisi olla hauskaa ja antoisaa? Tästä ja muista klassisista pulmista keskustelevat toimittaja kirjailija Minna Lindgren ja tutkija Olli Löytty Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä 5.9 klo Keskustelukumppaneilta on ilmestynyt uusi kirja, Sinfoniaanisin terveisin, jossa klassisen musiikin Syyskuussa kulttuurissa kuhisee, kun Taidekieppi, Nurmijärven Musikantit, opistojen nuoret ja Klaukkalan kirjaston Taiteiden yö tarjoavat kulttuuriohjelmaa kaikille kuntalaisille. Mutta mikä nimeksi tälle Klaukkalan ympäristöön leviävälle kulttuuriviikolle? Osallistu kilpailuun, ja ehdota ekspertti Lindgren ja ensiaskeleitaan lajin parissa ottava Löytty pohtivat, miksi klassisen musiikin kuunteleminen on niin vaikeaa. Lindgren on tullut tutuksi muun muassa Ylen toimittajana ja Ehtoolehto-romaaneistaan. Löytty on kirjoittanut monia tietokirjoja etenkin monikulttuurisuudesta. Klaukkalan kirjaston Taiteiden yössä keskusteluun osallistuu myös Syksy Soi! -muusikoita. Lue kirjan arvostelu tämän lehden sivulta 23. Mikä on lehden paras juttu? Kerro meille, mikä on tämän lehden paras juttu. Lähetä palaute osoitteeseen kulttuurikylassa@gmail.com. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Antikvariaatti Sofiaan Helsingissä. Keksi nimi kulttuuriviikolle! kulttuuriviikolle iskevää nimeä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kulttuuriaiheisia palkintoja. Voit osallistua kilpailuun Taidekiepin ja Syksy Soi! -kulttuurifestivaalin tapahtumissa ja konserteissa. Kilpailun järjestävät Klaukkalan kirjasto, Taidekieppi & Nurmijärven Musikantit. Tanssivat sävelet, soivat askeleet On toki helpompi laittaa levy soimaan kuin järjestää orkesteri tuottamaan musiikkia tanssiesitykseen. Mutta miksi tyytyä helppoon ratkaisuun, kun yhdessä toimimalla voi saada aikaan niin paljon enemmän? Yhteistyö eri taidelajien välillä on kivaa, tehokasta, tuotteliasta ja tunteita herättävää. Se virkistää ja antaa uusia haasteita niin oppilaille kuin opettajillekin. Yhdessä toimien voidaan kasvattaa osasiaan vahvempi kokonaisuus ja isojakin asioita pystytään ajamaan tuloksellisesti. Nurmijärvellä taideopetuksen yhteistoiminta on ollut vilkasta jo vuosia. Tanssijat ovat saaneet tuta, millaista on tanssia kapellimestarin tahtipuikon määräämällä tempolla ja soittajat ovat päässeet esittämään haastavia teoksia isoille yleisöille. Monet kuntalaiset muistavat Pähkinänsärkijä- ja Ali Baba -produktiot, jotka antoivat nuorille taiteen perusopetuksen oppilaille ikimuistoisia esiintymiskokemuksia. Katsojatkin riemuitsivat. Kuulin useita hämmästyneitä kommentteja esitysten jälkeen: Tällaista taidetta Nurmijärvellä! Kuka olisi uskonut! Kun useampi luova pää kolahtaa yhteen, kumaus kuuluu ja näkyy. Silkan luovan hulluuden ohella tavoitteena on kehittää konsepteja, joita voidaan hyödyntää useampaan kertaan. Kivi kengässä on Nurmijärven alakoululaisille suunnattu teatterin, kuvataiteen, musiikin ja tanssin työpajakokonaisuus, josta ovat tähän mennessä päässeet nauttimaan Klaukkalan ja Rajamäen luokkalaiset. Lapset saavat koulupäivän yhteydessä tutustua neljään taidelajiin, ja vetäjinä ovat toimineet taiteen perusopetuksen opettajat kustakin oppilaitoksesta. Nurmijärvellä ollaan edelläkävijöitä taiteen perusopetuksen opetusyhteistyössä. Tanssivat sävelet, soivat askeleet on hanke, johon Opetushallitus on myöntänyt tukea alkaneelle lukuvuodelle. Avustuksen turvin on tarkoitus vahvistaa taiteidenvälistä oppimiskulttuuria ja edistää taiteen perusopetusyksiköiden vuoropuhelua ja yhteistoimintaa. On ollut ilo havaita Nurmijärvellä uutta aktiivisuutta ja kulttuurin monimuotoisuutta, joista Syksy Soi! -viikko ja tämä lehti ovat hienoja esimerkkejä. Yhteistoiminnasta tässäkin on kyse. Ulla Lehtinen Kirjoittaja on Nurmijärven tanssiopiston rehtori Pauli Kinnunen MIKÄ TUO TEIDÄN MIELESTÄNNE ON? SELVÄSTI TAIDETTA, MUTTA MITÄ SE SITTEN ESITTÄÄ? JA MIKSI SE ON NÄIN LÄHELLÄ EDUSKUNTA- TALOA? MINÄ TYKKÄISIN ENEMMÄN REALISTISESTA TAITEESTA. 100 VUOTTA KANSANVALTAA, NIIN TÄSSÄ SANOTAAN. NO TIETYSTI! SITTENHÄN SE ON TÄYSIN REALISTINEN! Pauli Kinnunen Pauli Kinnunen on klaukkalalainen sarjakuvapiirtäjä, jonka ensimmäinen albumi on nimeltään Vinoileva Hiiri: Poika saunoo.

6 6 Kulttuuri kylässä xxxxxx Teppo Honkala matkusti Uuteen- Seelantiin oppiakseen japanilaistyylistä keramiikantekoa.

7 Kulttuuri kylässä 7 Vieraile verstaalla Taidekiepin aikana Valokuvat: Jari Vesterinen Rakasta esineitäsi! Keskellä Klaukkalaa on pieni keramiikkaverstas, jossa Teppo Honkala tekee esineitä loppuelämäksi. Tämä työ tarjoaa sellaisen elämän, mitä itse ymmärrän, sanoo käsityöläinen Teppo Honkala ja kävelee sisään itse muuraamaansa keramiikkauuniin. Keskellä Klaukkalaa sijaitsevalla Gunnarin tilalla ollaan työn touhussa. Puupolttoista keramiikkaa tekevällä Honkalalla on juuri menossa neljäs päivä uuninsa täytössä. Mies pyörittelee pieniä savipalleroita ja asettelee niitä käsityönä tekemiensä keramiikkaesineiden alle. Klaukkalantien ruuhkat tuntuvat täällä kaukaiselta, vaikka tielle on matkaa vain muutama sata metriä. Koko jutun kannalta on hirveän olennainen pointti, että pystyy luomaan itselleen sellaisen elämän, jonka käsittää. Ehkä ei voi sanoa, että ymmärtäisi ympäröivää maailmaa, mutta ainakin omaa elämäänsä, Honkala sanoo. Kai sekin on jonkin arvoista? Muutaman kuution kokoiseen uuniin mahtuu kerralla keramiikkaesinettä. Täyttö on hidasta, koska jokaisen poltettavan esineen alle on aseteltava 3 5 pientä savipalleroa, jotta työt eivät lasittuisi kiinni alustaansa uunissa lentävän tuhkan vuoksi. Uunia poltetaan kerrallaan vähintään 24 tuntia, ja puita lisätään kymmenen minuutin välein, jotta uuni saadaan pidettyä 1300 asteisena. Polttaminen vaatii aikaa. Se on manuaalista ja aika rankkaa. Halkomotteja palaa neljä tai viisi. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa. Mitä pidempään jaksaa polttaa, sitä mielenkiintoisemman näköistä esinettä saadaan ulos. Mitä rauhallisempi malttaa olla, sitä enemmän esineiden sekaan lentää tuhkaa, joka muodostaa erilaisia pintoja esineisiin. Vuonna 2008 rakennettu uuni on ehtinyt käydä läpi 12 polttokertaa. Syyskuussa järjestettävän Taidekiepin aikana uuni kuumenee jälleen, ja yleisö on tervetullut katsomaan polttoa. Honkala vertaa polttoa ruoan hauduttamiseen. Hidas työ palkitaan. Sen verran rankkaa poltto on, ettei Honkala tee sitä kuin kaksi kertaa vuodessa. Toisaalta poltettavia esineitäkään ei kerry sitä enempää. Honkala ei panosta määrään, vaan laatuun. Sellaista käsityö on. Hyvä vertailukohta mittakaavassa on Pentik. Muistelen Pentikin tuotannon olleen aikanaan noin 2400 esinettä vuorokaudessa. Itse teen ehkä 500 esinettä vuodessa. Keramiikka poltetaan asteessa, jotta sen pinta tulee eläväksi. Pentikin valumuoteilla ja sähköuuneilla tehty keramiikka on kaukana Honkalan dreijaamista esineistä, ja juuri teolliselle tuotannolle Honkala haluaa töillään tarjota vaihtoehdon. Hän viittaa esseisti Antti Nyléniin, jonka mukaan rakastamme esineitämme liian vähän. Se tarkoittaa minusta sitä, että sallimme kertakäyttökulttuurin. Jos me rakastaisimme jokaista tavaraa, jonka kotiimme otamme, koko tämä tavaratuotannon mei- Haastattelu

8 8 Kulttuuri kylässä Teppo Honkalan uunista valmistuu noin 500 esinettä vuodessa. ninki olisi jo paremmalla pohjalla. Ajatus näkyy kaikessa Honkalan toiminnassa. Hän ei myy töitään netissä, koska haluaa ostajan ensin tutustuvan esineeseen; pitävän sitä kädessään ja pohtivan omaa suhdettaan siihen. Jos ostat tällaisen esineen, ostamista pitää harkita. Haluatko sen oikeasti? Onko siinä jotain viehättävää, minkä vuoksi haluat sen kotiisi? Ja jos teet ostopäätöksen, niin pidä sitten esineestä huolta koko loppuelämäsi. Älä heitä sitä heti pois. Toivoisin, että tämä voisi olla meidän ihmisten uusi suhtautumistapa tavaramaailmaan. Siksi Honkala melkeinpä kieltää minua ostamasta tekemiään töitä lahjaksi: jokaisen on itse valittava itselleen sopiva esine. Uunia lämmitetään puilla vähintään 24 tuntia. Valokuva: Kimmo Jylhämö Keraamikko-Honkalan tarina alkaa Klaukkalan lukiosta. Honkala ystävystyi uusiseelantilaisen vaihto-oppilaan kanssa, ja meni tapaamaan ystäväänsä maailman toiselle puolelle. Elettiin vuotta Turistina pyöriessään Honkala päätyi Uuden-Seelannin pohjoisosassa sijaitsevalle Barry Brickellin keramiikkaverstaalle tai oikeammin keramiikkatilalle. Vierailu muutti kaiken. Koko paikka oli niin vaikuttava, että heti kun tulin kotiin, katsoin, mihin pääsen opiskelemaan keramiikkaa, Honkala kertoo. Brickellin tilalla oli kivoja pieniä sokkeloisia työhuoneita, jotka oli täynnä kaikkea mielenkiintoista. Se vaikutti paratiisilta verrattuna siihen synkkään mielikuvaan, joka nuorella miehellä oli liukuhihnojen täyttämästä työmaailmasta koti-suomessa. Ennen matkaansa Honkalalla ei ollut minkäänlaista kosketusta keramiikkaan. Barryn paikassa heräsin siihen visuaaliseen maailmaan, jonka puupolttoisella keramiikalla saa aikaan. En ollut nähnyt sellaista koskaan Suomessa, enkä ehkä sen takia ollut kiinnittänyt sen enempää keramiikkaan huomiota. Opiskelemaan päästyään Honkala kirjoitti Brickellille ja päätyi kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun Uuden-Seelannin verstaalle. Siellä sai käyttöönsä työvälineet, kunhan teki isännälle ruokaa. Savet kaivettiin itse maasta, ja kaikki perustui omavaraisuuteen. Samaa omavaraisuuden ihannetta Honkala jatkaa Gunnarin tilalla. Halot hakataan itse, lasitteitakin saadaan tuhkasta.

9 Kulttuuri kylässä 9 Tärkeimmän työvälineensä, dreijan, hän on tehnyt löytämistään romuista. Myös uuniin hän muurasi itse. Rakensin uunia kolme kuukautta. Ennen sitä en ollut ikinä muurannut kiveäkään. Pihaan tuli 2200 tiiltä, ja rautakauppiaskin vähän ihmetteli, että mitä alan rakentaa tällaisesta määrästä tulitiiliä. Suurimpiin uuneihin mahtuu kymmeniätuhansia esineitä, mutta Honkalan uuni on yhden miehen mallia. Vain savi täytyy ostaa ulkomailta, mikä selvästi harmittaa Honkalaa. Kun tässä on omavaraisuuden ihanne, niin savi on se heikko kohta. Kivitavarasavea ei saa Suomen maaperästä ollenkaan. Suomen maaperästä tuleva savi kestää vain vähän päälle tuhat astetta, mutta jos savi kestää enemmän, avautuu ihan toinen maailma. Se pitää vain kestää, että savea ei täältä saa. Kyllä se välillä vähän mietityttää. Honkalan verstaalla syntyy teekulhoja, teekannuja, vesikannuja, ruukkuja ja maljakoita, jotka ovat käyttöesineitä ja saavat siis rikkoutua. Mutta samalla ne ovat myös jollain tavalla taidetta. En itse oikein pysty vetämään sitä rajaa. Taide-esine kuulostaa oudolta. Kyllä tarkoitus on, että tekemistäni mukeista ja kupeista juodaan. Ja vaaseissa pidetään kukkia, ja ne ovat näkyvillä ja läsnä elinympäristössä ei niin, että ne laitetaan johonkin kaappiin odottamaan jotain tulevaa. Samalla Honkala kuitenkin haluaisi onnistua tekemään niin vaikuttavan näköisiä esineitä, että ensisilmäyksellä niiden käytännöllisyys unohtuisi. On vaikea selittää, mikä sai tämmöisiin asioihin hurahtamaan, Honkala sanoo. Ehkä semmoinen itse tekemisen maailma että kaikki tehdään itse alusta loppuun saakka. Onhan se aika vaikuttava juttu, hän lisää. Omavaraisuuden rinnalla Honkala puhuu paljon käsillä tekemisen merkityksestä. Käsillä tekeminen tarkoittaa myös yllätysten sietämistä. Puupolttoisen työtavan lopputulosta ei täysin voi ennakoida tai kontrolloida. Leijailevan tuhkan ja kuumuuden pitää antaa tehdä omaa työtään jättää jälkensä esineisiin. Maailmalla arvostetuimpia töitä ovatkin sellaiset, joissa näkyy vahvimmin tuhkan muodostamat kraaterimaiset jäljet esineiden pinnalla. Suomalaisille tällainen muotokieli on melko vierasta, ja joskus Honkala miettiikin, miten hänen työnsä istuvat suomalaisen funktionalismin ja Arabian viitoittaman designin perinteeseen. On vaikea selittää, mikä sai tämmöisiin asioihin hurahtamaan. Vanha Gunnarin tila on ihanteellinen paikka työlle: kaikki on lähellä. Mutta kauhean vaikea on arvioida, miltä meininki näyttää ulkopuolisen silmin. Onko muiden klaukkalalaisten mielestä kiva, että täällä on tämmöinen verstas? Mikä ihmisten toive tällaisesta kylästä on: onko kiva, että on tällaisia pieniä verstaita ja kivijalkakauppoja, vai halutaanko vain iso- Teppo istuu itse tekemässään uunissa, ja edessä kahvia termospullosta kaataa vaimo Johanna.

10 10 Kulttuuri kylässä ja Prismoja ja Cittareita? City-Markettiin Honkalan verstasta ja sen yhteydessä olevaa puotia on vaikea verrata. Pieni puoti on sisustettu kierrätysmateriaaleilla. Silti kaikki näyttää harkitulta ja tunnelma on rauhallinen. Tila on kaunis ja tyylikäs. Verstas on auki joka päivä, ja vierailijat ovat aina tervetulleita, vaikka ohi kulkiessa siltä ei välttämättä näytäkään. Vierailijan täytyy vain kävellä reippaasti pihalle tai soittaa Honkalalle. Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen en ostanut mitään muuta kuin ruokaa. Kovin monella muulla tavalla Honkala ei töitään yritäkään myydä. Se on yksi merkki siitä, että tärkeämpää on työn sisältö ja työn tekeminen kuin raha tai menestys. Alun perin ideana oli nimenomaan se, että kun on pienet tulot, pitää olla pienet menot. Yrityksen kulut ovat noin 500 euroa vuodessa, ja plussan puolella on joka vuosi oltu. Työtilaakin lämmitän puilla, ja uuniin saan polttopuut, kun autan appiukkoa metsätöissä ja teen itse. Sen idean varaan alun perin laskin, että pystyn tätä pyörittämään. Honkala vertaa työtään esimerkiksi puusepän työhön, jossa pelkät työvälineet voivat maksaa jo tuhansia tai kymmeniätuhansia euroja. Pienet menot tarkoittivat alussa askeettista elämää. Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen en ostanut mitään muuta kuin ruokaa. Periaatteessa yksin eläessä pystyi viettämään sellaista elämää, ettei ostanut mitään ja sai vaatteet kavereilta ja käveli ja pyöräili, eikä ajanut autolla. Ihanteista on kuitenkin vähän tingitty lasten syntymisen jälkeen, eikä lapsia keramiikan tekemisellä elätä. Siihen tarvitaan myös vaimon tuloja. Eihän sitä voi kieltää, etteikö meillä vaimo tuo rahaa pöytään, ja minä teen sitten kotitöitä. Se on ihan päivänselvää. Samanlaisiin ratkaisuihin Honkala kannustaa myös muita. En välttämättä lähtisi hakemaan sitä, että miehen on perheensä elätettävä, vaikka monilla minunkin ikäisillä on vielä tämä ajatus. Se rajoittaa kauheasti haaveita, jos pidättäydytään siinä, että olen mies ja minulla on kaksi lasta ja minun pitää heidät elättää. Eihän silloin voi tehdä mitään tällaista. Ennakkoluuloton työnjako on ollut myös yksi edellytys sille, että perinteikkäällä Gunnarin tilalla on elämää myös nyt, kun maanviljelyksestä on asteittain luovuttu. Ilman Honkalan perheen ratkaisuja tila saattaisi kuolla pois. Kyllähän se varmaan ulospäin näyttää kummalliselta, että toi vaan pyörittelee noita kuppejaan, että mistä ne saavat rahansa. Olemme kuitenkin saaneet tämän homman pyörimään. Kaikki tuntuvat olevan ainakin toistaiseksi tyytyväisiä. Honkalan työsykli kestää puoli vuotta. Kolme tai neljä kuukautta hän dreijaa esineitä. Vuoden aikana menee aika paljon aikaa myös puiden pyörittelyyn ja pilkkomiseen. Lasittaminen ja uunin lastaaminen vievät pari viikkoa. Polton jälkeen kaikki alkaa taas alusta. Tavaroita syntyy hitaaseen mutta tasaiseen tahtiin. Voihan se olla, että jossain vaiheessa, kun hukun näihin töihin, tämä ehkä loppuu, Honkala nauraa. Onneksi täällä on tilaa kuitenkin vielä. Hanna Kuusela Taidekiepin aikana Honkalan työhuone ja myymälä ovat avoinna klo Viikonlopun aikana lämpiää myös puupolttoinen keramiikkauuni. Poltto kestää lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Mukana poltossa myös keraamikot Jari Vesterinen, Aba Luostarinen ja Marjo Kilgast. Osoite: Gunnarintie 14, Klaukkala. Lue nämä kirjat! Käsillä tekemistä voi pohtia kirjojen kautta. Teppo Honkalaa ovat innostaneet seuraavat kirjat. Schumacher, E. F., Pieni on kaunista (1973) Tämä on ensimmäinen kirja, joka herätti pohtimaan pienimuotoisen tekemisen työn jossa ihmisellä on käsitys ja vastuu koko prosessista tärkeyttä ihmisen mielelle. Schumacher kannatti työelämään inhimillistä teknologiaa, joka soisi ihmiselle mahdollisuuden saada tyydytystä työnteosta sen sijaan, että he työskentelisivät vain palkan vuoksi. Morris, William, Huomispäivän uutisia (1890) Arts and Crafts -liikkeen johtohahmo William Morris kirjoitti tämän utopian vuonna Kirja kertoo maailmasta, jossa ei käytetä konetekniikkaa. Teollinen tuotanto on käytännössä hävinnyt ja tullut korvatuksi paremmilla menetelmillä. Tärkeimpänä asiana tästä jäi mieleen, miten paljon yhteiskunnassa vallitsevat tuotantomenetelmät vaikuttavat kaikkeen mitä näemme ympärillämme. Uskon, että käsintehty tavaramaailma olisi kauniimpi ja määrältään kohtuullisempi. Koneettoman maailman ihmisten onnellisuus oli silti paikoitellen hieman epäuskottavaa luettavaa. Fromm, Erich, Terve yhteiskunta (1955) Lisää yhteiskuntakritiikkiä. Kirja selvittää erittäin perusteellisesti kapitalistisen yhteiskunnan vieraannuttavaa vaikutusta ihmiseen. Sain tätä lukiessani paljon lisävalaistusta syihin, miksi Barry Brickellin itse rakentama luonnonläheinen pienoismaailma kaikessa omatoimisuudessaan ja aktiivisuudessaan teki lähtemättömän vaikutuksen länsimaisessa kaupungissa asuneeseen nuoreen mieheen vuonna Siukonen, Jyrki, Vasara ja hiljaisuus (2011) Tämän lukeminen oli suoranainen helpotus. Kaikki mitä olen verstaalla työskennellessäni ajatellut ja vähän enemmänkin on nyt luettavassa muodossa. Usein tuntuu, ettei omasta työstä osaa kertoa kysyjälle sitä olennaista asiaa. Miksi teen mitä teen? Nyt voin lukea sen kaiken tästä pienestä vihreäkantisesta. Venkula, Jaana, Tekemisen taito (2008) Viimeisin löytö, joka vahvistaa uskoani itse tekemisen välttämättömyyteen. Syvällistä analyysia tekemisestä ja sen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta ihmiseen. Sain muun muassa vastauksen, miksi itse rakennetun keramiikkauunin lämmittäminen itse pilkotuilla puilla 1300 asteeseen antaa niin voimakkaan elossa olemisen kokemuksen. Jotain tällaista olin vielä jäänyt kaipaamaan edellä mainittujen teosten jälkeen.

11 Ohjaaja Anna Kelo: Maailman paras ooppera. W. A. MOZART Uusi Figaron häät Ensi-ilta Muut esitykset X B EETHOVEN Lipunmyynti palvelee ma-pe 9 18, la (09) Oopperan palvelupiste avoinna ma-pe 12 19, la ooppera.fi lippu.fi Järvenpää-talo klo 19 Coriolan-alkusoitto Viulukonsertto Sinfonia nro 5 Kohtalonsinfonia JANNE NISONEN VIULISTI-JOHTAJA RÉKA SZILVAY VIULU Liput Lippupisteestä 25/19/11, sis. palvelumaksu : Mainio tuotto. Ja vain asiakasomistajile. Olemme tehneet sinua varten uuden tuotteen, Tuotto-osuuden. Tavoittelemme sile tänä vuonna 3,25 % tuottoa*. Sijoitat suoraan omistamasi Osuuspankin pääomaan. Tuotto-osuuden korko ja sen maksaminen rippuvat aina pankin toiminnan t ulokselisuudest a. Kysy lisää omasta Osuuspankistasi tai vieraile osoitteessa op.fi /keskiu u denmaanop.fi. SYKSYN KERTALIPUT MYYNNISSÄ LIPPUPALVELUSSA NYT! Ryhmävaraukset myös rso.liput@yle.fi *Tuottotavoite voi muuttua vuosittain ja tuotto-osuuksien takaisinmaksamiseen sisältyy tiettyjä ehtoja. Tutustu merkint ä esit t eeseen. Suorat konserttilähetykset Yle Teemalla 4.9., 2.10., , 7.11., , ja Suorat konserttistriimit verkossa osoitteessa yle.fi/rso Yhdessä hyvä t ulee. yle.fi/rso

12 12 Kulttuuri kylässä Pietari Kylmälä & Eero Yli-Vakkuri, kuvat Ore.e Jalostamot Hevoset takaisin maailmankartalle Taiteilijat kokeilevat, miten hevonen voisi olla osa 2000-luvun teknokulttuuria, jossa tarvitsemme hoivaa siinä missä hevosetkin. Ajatus hevosesta osana tulevaisuuden kaupunkeja saa ihmiset takajaloilleen, sillä hevosta pidetään maatalousyhteiskuntaan kuuluvana elikkona. Hevonen sijoitetaan vanhaan maailmaan, jossa liikkuminen oli hidasta, kommunikaatio kankeaa ja ympäristö pölyn sekä keuhkotautien riivaamaa. Modernissa yhteiskunnassa hevonen kuuluu ja näkyy vain sananlaskuissa, mainoksissa ja autojen brändeissä eikä haise missään. Kuitenkin Suomen hevoskanta on kasvamaan päin, ja valtaosa hevosista elää suurimpien asutuskeskusten liepeillä. Hevoset ovat siellä, missä ihmisetkin. Yhteinen taipaleemme on pitkä. Kaikkien vanhojen kaupunkien perustukset on raivattu hevosten avulla, ja betonivalujen vahvikkeiksi on laskettu hevosenkenkiä. Eläimet ovat tehneet näkymätöntä työtä kaupunkien varjoissa ja olleet mukana historian käännekohdissa. Sotahistorian ohella hevosilla on ollut merkittävä rooli esimerkiksi tekniikan uudistajina luvun Englannissa ajauduttiin joukkomellakoihin, kun hevosten pyörittämät mekanisoidut puimakoneet syrjäyttivät puimiseen erikoistuneet maataloustyöntekijät. Kun teollisen vallankumouksen aikaisessa Englannissa luovuttiin lapsityövoiman käytöstä, avautui pienikokoisille shetlanninponeille paikka hiilikaivoksista. Sinnikkäät ponit elivät koko ikänsä kaivosten uumenissa ja kantoivat aikaisemmin lasten raahaamat taakat. Eräs viimeisistä ammattikaivosponeista, 40-vuotias Tony, nukkui pois Näiden ja lukuisten muiden esimerkkien kautta hevonen on kirjoitettu sisään eurooppalaiseen elämäntapaan, kuten myös nauta, lammas, porsas, kyyhkynen ja koira. Hevosilla on näkyvä rooli myös suomalaisen kulttuuri-identiteetin rakentumisessa. Nykyään kun päätyy puhumaan hevosista torilla, jutusteluun saattaa tarrautua vanhojapartoja, jotka vielä muistavat, minkälainen merkitys hevosilla oli peltotöissä. Hevonen oli 40 vuotta sitten tavallinen työkaveri. Työ on yhdistänyt hevosta ja ihmistä ammoisista ajoista. Suhde on ollut symbioottinen. Ihminen on taktikoinut sään kanssa ja hevonen tarjonnut vetoapua peltotyössä. Molemmat

13 Tanskassa ja Ruotsissa elää noin 28 hevosta 1000 asukasta kohden. Suomen vastaava luku on tästä alle puolet eli 11 hevosta 1000 asukasta kohden. Kulttuuri kylässä 13 ovat nauttineet työn hedelmistä ja olleet riippuvaisia toisistaan. Nyt kun suhdetta ei enää varjosta riippuvuus, voidaan eläimeen tutustua tuoreelta pohjalta. Modernisaation ansiosta suhde voi olla tulostavoitteeton. Vaikka sato jäisi pieneksi, hevosta ei todennäköisesti tarvitse syödä, eikä sen potkusta katkennut sääri johda vääjäämättä amputaatioon. Pellosta lähiöksi Kurjimmillaan hevosten määrä Suomessa laski yksilöstä kieppeille. Kannan romahdus tapahtui 1950 ja 1980 lukujen välissä. Hevosten haasteeksi muodostui uuden tarkoituksen löytäminen polttomoottoriyhteiskunnassa, jossa lihaskuntoa ei laskettu kilpailuvaltiksi työmarkkinoilla. Hevosen on ollut kiire keksiä, minkälaisia muita palveluita se voisi vaihtaa ihmisten kanssa. Romahduksesta selvinneet hevoset ovat jäämässä kasvukeskusten puristukseen, ja hevosille suotava tila liikkua ja laiduntaa Hevoskulttuurista taidetta ja arkea Hevoslinja-taidehanke tuo hevosen takaisin nykyaikaan, maanteille, virastoihin, bussien, pyörien ja rautateiden rinnalle osaksi yhdyskuntasuunnittelua. Hevoslinja on sekalaisen taiteilijaryhmän hanke, joka tutkii nykyaikaista hevoskulttuuria. Projektin näkökulmasta eläimet tarjoavat innovatiivisia mahdollisuuksia pyristellessämme kohti ekologisesti kestäviä ratkaisuja. Projektin ajatuksena on ratsastaa Turusta Helsinkiin Suurta rantatietä, joka tunnetaan nykyisin Kuninkaantienä. Matka-aika jää reilusti jälkeen vuonna 1790 matkustaneen Johan Georg af Sillénin ajasta. Sillén pyyhälsi matkan 27 tunnissa: Koko yön ajoimme loppuunajettujen luurankojen perässä syvässä hiekassa melko mäkistä tietä. Hevoslinjalaisten mukaan hevosten ajatteleminen ei tarkoita paluuta menneisyyteen. Nykypäivänä eläinsuhteet mahdollistavat harppauksen tulevaisuuden yhteiskuntiin, jotka eivät perustu ainoastaan eläinten oikeuksien kiistämiseen ja fossiilisten polttoaineiden tarjoamaan jättimäiseen energiasyötteeseen. Projektin maalailemissa tulevaisuudenkuvissa eläinten tunteminen ja tämän tuntemuksen myötä solmittavat uudet yhteiskuntasopimukset ovat teknisen ja kulttuurisen kehityksen lakipiste. Pietari Kylmälä & Eero Yli-Vakkuri Taideprojektia rahoittaa Koneen säätiö. niukkenee, kun kaupunkien liepeiden maa-aloja lunastetaan rakennuskäyttöön ja rakennetaan umpeen. Näin ikävästi on käymässä esimerkiksi Espoon Kauklahdessa, missä louhoshanke on ajamassa Fagerängin maastotallin ahtaalle. Samanlaisia jännitteitä on ympäri maata. Muutoin luontosuhteellaan koreilevat suomalaiset jännittävät hevosten läsnäoloa ja pyrkivät ohjelmallisesti ajamaan niitä pois naapurustostaan. Haasteista huolimatta hevoskanta on elpymään päin, ja maassamme elää nyt noin hevosta. Nurmijärvellä hevosia on laskettua olevan noin 700. Elpymistä on auttanut hevosurheilu, jossa eläimen, sen kasvattajien, ratsastajien, ohjastajien ja omistajien kanttia mitataan kilpakentillä. Vuoden 1952 Helsingin olympialaisista alkaen ratsastus on ollut yksi harvoista urheilumuodoista, joissa kilpailijoita ei ole suljettu eri ryhmiin sukupuolen perusteella (ehkä tähän on vaikuttanut se, että hevosillakin tunnustetaan kolme sukupuolta). Vuonna 1952 kouluratsastuksen hopean voitti Lis Hartel, joka uusi mitalinsa Erilaisten kilpailujen aisapariksi on syntynyt harrastuspiirejä, joiden tavoitteena on luoda ja kehittää eläimen ja ihmisen välistä suhdetta. Suhde on toki tärkeä myös kilpakentillä, mutta näiden ulkopuolella hevosten tarjoamat kokemukset ja hoiva korostuvat pyyteettömämmin. Eläinsuhteet tutkitusti kasvattavat nuorten itseluottamusta, ja tallien sosiaaliset ympäristöt tarjoavat parhaimmillaan kannustavan vertaisverkoston. Näin tarkasteltuna hevoselle on auennut uusi työsarka: yhteisöllisen hyvinvoinnin edistäminen. Hevoselle on auennut uusi työsarka: yhteisöllisen hyvinvoinnin edistäminen. Hevoset ovat onnistuneet keräämään ympärilleen omistautuneita harrastajia, joille raviratojen varikot tai lähiöiden ratsastustallit Taiteilijaryhmän Hevoslinja Turusta Helsinkiin noudattelee luovasti vanhan Kuninkaantien polveilemista modernissa maastossa. ovat tärkeitä identiteettiä rakentavia ympäristöjä. Hevosen uusi työ Ratsutalleilla työskenteleviä hevosia kutsutaan tuntsareiksi eli tuntihevosiksi. Niillä on vaativa tehtävä toimia harjoittelualustoina harrastusta aloitteleville ja edistyneemmille ratsastajille. Aloittelijat harjoittelevat maasta työskentelyä eli harjaamista, kunnon tarkistamista, liikuttelua ja taluttelua. Kun perustaidot on omaksuttu, päästään kapuamaan ratsaille. Tuntsarit tekevät pitkiä päiviä ja joutuvat fyysisesti koville, mutta usein jää alleviivaamatta niiden tekemä henkinen työ. Opetuskäytössä toimivat hevoset työskentelevät päivästä toiseen eri tavoin latautuneiden, eri taitoisten ja kokoisten ihmisten kanssa tarjoten vastineeksi kokemusta hevosesta. Aloittelija törmää ensimmäiseksi kertomuksiin siitä, minkälaisia tietyt hevoset ovat. Harrastaja oppii myös useimmiten hevosten nimet ennen kuin tutustuu näiden omistajiin. Tylsimmästäkin tuntsarista liikkuu talleilla juttuja, joilla selitetään sen käytöstä ja temppuja. Eläimen persoona on yhteisesti sepitetyn tarinankudonnan tulosta. Jutut auttavat ennakoimaan eläinyksilöiden toimintaa. Ne ovat paikallista eläinkäyttäytymistie-

14 14 Kulttuuri kylässä Helsinki Turku-moottoritien ja kattavan huoltoasemaverkoston pohja laskettiin jo vuonna 1649, kun Ruotsin kruunu virallisti kestikievarijärjestelmän. Kestikievarit huolehtivat matkustajien ruokailusta ja yöpymisestä, sekä hevosten saatavuudesta. Jokaisella kestikievarilla piti valtiollisen asetuksen mukaan olla kahdeksan hevosta saatavilla. Kestikievarilaitos lakkautettiin lopullisesti vasta vuonna Hevoslinja-taidehanke tutkii, olisiko nykyinen kattava harrastustalliverkosto sovellettavissa vastaamaan vuosisatoja toiminnassa ollutta kestikievarijärjestelmää. Hevosliikennöinnin infrastruktuuri on olemassa, on vain keksittävä, miten sitä käytetään. dettä. Ratsastettaessa sepitettyjä teorioita kokeillaan käytännössä. Kokemus hevosesta on aina yllättävä, koska teoriat harvoin mallintavat käytöstä oikein. Ajatus hevoset yllättävät aina lienee pätevin nyrkkisääntö selittämään niiden käytöstä. Siksipä jos tuntsari ei yllätäkään, eikä hevonen näin vastaakaan mielikuvaa, se saatetaan tulkita ärsyttäväksi, laiskaksi tai viimein masentuneeksi! Täydellinen sessio tuntikäytössä toimivan hevosen kanssa sisältää koko draaman kaaren. Alkuun hevonen on etäinen, sitten se voitetaan puolelle ja koetaan itsen ylittäminen. Ohjelman päätteeksi hevosesta luovutaan, tunnustetaan hetken ohikiitävyys ja pitkäaikaisen suhteen mahdottomuus. Laiskimmat tuntsarit ovat parhaita draamaohjaajia. Hevosten luoma draama energisoi harrastajia, edistää työssä jaksamista ja elämänhallintaa. Uudet taloudet Ympäristön hyvinvointia edistääksemme kannattaa kuvitella tulevaisuuksia, joissa eläimillä on käytännöllinen rooli energiatuotannossa sekä osana liikennöintiverkostoja. Merkkejä murroksesta on jo. Norjan Kirkkoniemellä turistit kuljetetaan lentokentältä hotellille koiravaljakoilla. Tällaisia muotoja eläinten ja ihmisten yhteistyöstä on helppo kuvitella (kuten peltotöitä tai metsänraivausta hevosmetsureiden johdolla), mutta tarjolla on myös mielikuvituksellisempia vaihtoehtoja. Pyristely kestävän kehityksen edistämiseksi voi olla antoisa prosessi, ja konkreettisia energiataloudellisia ratkaisuja saattaa löytyä odottamattomista kehityssuunnista (kuten yhteistyöstä eläinten kanssa). Ruotsissa on kehitetty lämmi-

15 tysjärjestelmiä, jotka hyödyntävät hevosen lantaa. Suomessa lannanpolttoinnovaatiot ovat toistaiseksi tyssänneet EU-lakien tulkintaan. Eräät sähköä ja modernia tekniikkaa välttelevät Pohjois-Amerikan mennoniitta-yhteisöt ovat jatkaneet hevosvoimin toimivien työkalutekniikoiden kehittämistä. Yhteisön valmistama Athenshevosjuoksumatto kykenee tuottamaan 7 baaria ilmanpainetta, joten sen avulla on mahdollista käyttää yleisimpiä paineilmatyökaluja. Athensin avulla hyrräävät jääkaapit ja kastelujärjestelmät. Energiaa tuottava hevosjuoksumatto tarjoaisi vaihtelua myös meikäläisille talleissaan talvipakkasissa kärvisteleville hevosille. Ehkäpä mielekäs kehityssuunta olisi, että neliraajaisilla tehdyt työmatkat voitaisiin jatkossa vähentää verotuksessa. Hevosilla tehtävien työmatkojen verovähennysoikeus edistäisi hevoskulttuuria harppauksella ja olisi perusteltua, sillä meillä on Suomessa muutenkin tiukat nopeusrajoitukset. Lamborghini-ostoksia ei voi perustella kiireellä, silti urheiluautoilla tehdyt työmatkat voidaan vähentää verotuksessa. Kilometrikorvaukset hevoskyydeistä toimisivat positiivisena viestinä alan yrittäjille ja tyylikkäänä brändinä koko Suomelle. Myös suunnitelmat Tuusulan hevoskylien kehittämiseksi ovat inspiroivia ja puoltavat ajatusta siitä, että hevonen kuuluu eurooppalaiseen kulttuurimaisemaan. Tuusulassa hevosyrittäjiä aiotaan houkutella kuntaan kaavoittamalla hevoskyliä Kellokoskelle, Jokelaan ja Rusutjärvelle. Jokelan ja Kellokosken alueista on tarkoitus tehdä vähintään 50 hehtaarin keskittymiä, joissa voi olla perustilojen lisäksi esimerkiksi maastoreittejä, hevosklinikoita, kengityspalveluja ja alan myymälöitä. Myös Orimattilassa toimii hevoskylä, jonka kunta on jälkikäteen kaavoittanut hevosille. Ruotsissa taas on ollut hevoskyliä jo pitkään. Eläimen avulla voidaan ylläpitää niittyjä, torjua metsittymistä ja parantaa näkyvyyttä teiden läheisyydessä. Auto- ja hevosliikenne eivät sulje toisiaan pois. Vielä luvuilla Nurmijärvelläkin autot ja hevoset liikkuivat samoilla teillä. Nurmijärven kotiseutuhistorian tuntija Timo Klaukka ( ) on kertonut, että hevoset eivät myöskään pelänneet autoja, mikäli ohjastajilla pysyi pää kylmänä. Klaukkalan kylänraitilla eteni jalankulkijoita, pyöräilijöitä, hevosajoneuvoja ja yhä useammin myös autoja Kun ohjaksia ei tiukannut eikä itse osoittanut pelon merkkejä, heilutteli ruuna hetken kaulaansa auton lähestyessä, mutta sitten matka jatkui kaikessa rauhassa, Klaukka kirjoitti kirjassaan Aikamatka Nurmijärven historiaan. Edellä kuvattu monimuotoinen ja -lajinen liikenneympäristö on nykynäkökulmasta edistyksellinen. Mitä jos teknisen kehityksen päämääränä onkin syvällisempi tutustuminen hevoseen? Vaihtoehtona on yhä teknisempi ja monotonisempi ympäristö, josta poikkeaminen koetaan turvallisuusuhkana, toiset eläimet vieraslajeina ja liikenteen nopeusrajoitukset normina. Samalla toimistotyöläiset pyrkivät helpottamaan selkäkipujaan satulatuolien avulla, mikä viimeistään paljastaa kaipuun hypätä ratsun selkään. Tuoleissa löhöily on johtanut suuriin kansanterveydellisiin ongelmiin, jotka voitaisiin kuitata parantamalla mahdollisuutta ratsastaa lähikauppaan. Hevosilla tehtävällä työllä on Suomessa pitkät perinteet, ja hevoset myös luovat ympärilleen uusia talouden ja yhteisöllisyyden muotoja. Tuusulan hevoskylähankkeiden yhteydessä on ymmärretty, että hevosiin liittyy merkittäviä Neliraajaisilla tehdyt työmatkat voitaisiin vähentää verotuksessa. liiketaloudellisia mahdollisuuksia. Tämä kaikki vaatii uudenlaista yhdyskunta- ja liikennesuunnittelua, laidunmaita teiden läheisyyteen, mahdollisuuksia kiertää suurimmat liikennekeskittymät sekä kattavaa vierastalliverkostoa. Tuusulassa on todettu, että hevoskylät ovat paitsi hevosihmisten myös hevosettomien etu, kun toimintaa ei ripotella sinne tänne, vaan keskitetysti tietyille alueille. Samalla luvissakin on tarkoitus joustaa. Nyt tontin pitää Tuusulassa olla vähintään kaksi hehtaaria, jotta siinä voi pitää hevosia, mutta hevoskylässä tontti voisi olla pienempi. Hevonen taiteilijana Tallitarinoissa korostetaan hevosten rajatonta ruokahalua ja ponien oveluutta. Eläimessä nähdään siis suunnilleen samoja piirteitä kuin taiteilijassakin. Kirjailija Robert Musilin romaanissa Mies vailla ominaisuuksia irvaillaan modernille yhteiskunnalle, jossa hevonenkin voidaan korottaa neroksi: Nerokas ravihevonen kiteyttää sen, mitä on olla mies ilman ominaisuuksia. Kun moderni ihminen intoilee hevosurheilun parissa ja nostaa eläimen luovaksi yksilöksi, hän tulee Musilin romaanin mukaan paljastaneeksi oman alennustilansa. Mutta entä jos Musilin kertoja onkin väärässä? Voisiko hevonen sittenkin olla nero? Kun ratsastetaan ojanviertä tai metsäpolkua, tai kuljetetaan tavaraa pois talvisesta maastosta, hevonen paljastaa nerokkuutensa. Ohjat on pidettävä löysällä, jotta hevonen pääsee löytämään omat reittinsä. Varmajalkainen ratsu tai työhevonen ei jätä emäntäänsä pulaan, sillä se on erikoistunut liikennöintiin liittyvään ongelmanratkaisuun. Se löytää omat polkunsa ja hätätapauksessa vie ratsastajansa kotitalolle omatoimisesti. Tähän ei auto kykene. Hevosella on myös energiataloudellista nerokkuutta. Kuljettaessaan ihmistä kaupungista toiseen hevonen luo energiaa lihastyön ja polttoaineeksi kelpaavan lannan muodossa. Kestävän kehityksen näkökulmasta kannattaa harkita ennemmin suhdettaan hevoseen kuin Alla kuvissa jutun kirjoittajat Pietari Kylmälä (vas) ja Eero Yli-Vakkuri (oik). Kulttuuri kylässä 15 keskittyä vuoraamaan itseään puettavalla elektroniikalla, joka mahdollistaa jatkuvan sähköpostin tarkistamisen. Tulevaisuudessa yhä useampi suomalainen saa elantonsa palvelemalla ja hoivaamalla toisia. Kun on tunnustettu hevosen rooli hoivaeläimenä, voidaan nähdä sukulaisuus nykytyöläisen ja hevosen välillä. Satulatuoliteollisuuden palvelema toimistotyöläinen ja ratsun tarjoama psyko-fyysinen hoivatyö liikkuvat samoilla talouden alueilla. Heidän neroutensa on sopeutumista monimutkaisiin työympäristöihin, mahdollisuuksien näkemistä tiukentuvien työolojen puristuksissa, luovuutta luoda uusia ekonomioita ja hellyyden alueita. taiteilijoiden Hevoslinja-hanke haluaa osoittaa, että hevosella on yhteiskunnassa aktiivinen rooli muutenkin kuin urheiluvälineenä, statussymbolina tai traktorina. Hevonen osallistuu nyky-yhteiskunnan hienojakoiseen työkulttuuriin täysipainoisesti. Se voidaan nähdä taiteilijana, luovana yksilönä, joka vaikuttaa omien ympäristöjensä mahdollisuuksiin. Taidekuraattori Jussi Koitela on puhunut taiteilijoiden mahdollisuudesta luoda uusia ekonomioita tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion jatkuvuus on uhattuna ja omaehtoisen, luovan toiminnan taloudelliset reunaehdot tuntuvat tukahduttavilta. Yksi tällainen taiteilija voisi olla hevonen. Se on kyennyt muokkaamaan ympäristönsä kehitystä. Se on nero. Pietari Kylmälä & Eero Yli-Vakkuri

16 Syksy Soi! 2. Kulttuurifestivaalin yhteydessä järjestettävä Lepsämä-päivä tarjoaa ohjelmaa koko perheelle sunnuntaina Lepsämän Nuorisoseurantalo Toukolassa. Klo Maalaismarkkinat: ohjelmassa mm. arpajaiset, kilpailuja, kahvila, makkaranpaistoa, lettuja ja puuhaa lapsille. Antti Grönthal soittaa haitarimusiikkia ja Kimmo Mäkirannan luontokuvat esillä. Klo 11 ja 12 Teatteri Roinela esittää Kolme pientä porsasta & Nurmijärven Musiikkiopiston Laulujoutsenten kuoroesitys. Liput myynnissä ovelta 4 (sis. teatteri- ja kuoroesityksen) tuntia ennen esitystä. Klo 14 Syksy Soi! -muusikot esittävät Sota-ajan sävelmiä. Lippu 15 (liput myynnissä ennakkoon ja tuntia ennen konserttia ovelta) Lepsämä-päivä Järjestäjänä Lepsämän Perinne ja kyläyhdistys. Yhteistyössä mukana Lepsämän kyläsuunnittelutiimi, Lepsämän Nuorisoseura, Lepsämän Partio ja kylän talkooväki sekä Nurmijärven Musikantit. Lepsämä-päivän ohjelmaan voi vielä tulla muutoksia, lisätietoja ja Lepsämän kylän Facebook-sivuilla. Syksy Soi! -kulttuurifestivaali Klaukkalassa ja Lepsämässä. Varjofestivaali

17 Syksy Soi! Kulttuuri kylässä 17 Valokuvat (isot kuvat): Timo Mokkila 2014 Torvirummun kajahtaessa, kera kavereiden, prinsessojen ja sammakoiden, soi soitto ja laulu kahvilan varjoissa. Käy Varjofestivaalille tie. Kuka taitavi lempeä vastustaa, ketä voita ei lemmen kieli, sitä kuulee taivas ja kuulee maa ja ilma ja ihmismieli, syksyisessä sonetissa. Mut miss on tahtipuikko, löytävätkö lapsoset sen, ja kulttuurinälkää poteva, saa keittiörevyyssä aimo annoksen. Muistot kultaiset kaikuvat sävelten, ja vievät juhlaan soitinten. Satu Savioja Kulttuurivoimaa! Syksy Soi! -kulttuurifestivaali järjestetään tänä syksynä toista kertaa. Klaukkalan kirjaston Taiteiden yön, opistojen ja Taidekiepin kautta päästään tänä vuonna myös festivaaliviikolla järjestettävään Varjofestivaaliin, jossa saa laulaa karaokea, ihailla tanssia, kuunnella lasten soittoa ja laulua sekä ihmetellä torvirumpua. Haaveemme on alusta saakka ollut, että tämä syksyinen kulttuurirypäs toisi kuntalaiset yhteen. Olisiko ihan hullua, että tulevaisuudessa myös yleisö pääsisi tekemään jotakin yhdessä kulttuurialan ammattilaisten kanssa? Mitäs jos nuoriso ja muusikot tekisivät jotain repäisevää, musiikin genret sekoittavaa, ja tuotos paljastettaisiin sitten suurelle yleisölle? Entäs vauvat? Ja varttuneempi väki, mitä luovuus merkitsee teille? Tutkimusten mukaan taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia ja edistävät terveyttä. Se on suuri voimavara. Hallituksen kulttuuriohjelmassa sanotaan, että taide ja kulttuuri ovat perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille. Tervetuloa viihtymään kanssamme kaikkiin Varjofestivaalin ja Syksy Soi! -kulttuurifestivaalin tapahtumiin! Satu Savioja Festivaalijohtaja Syksy Soi! -kulttuurifestivaali

18 18 Kulttuuri kylässä Ari Grönthal Laulu, freelancer. Lepsämä. Kumi Komori Piano, opettaja ja säestäjä Nurmijärven opistossa ja musiikkiopistossa. Erkki Ylimäki Pasuuna, Lohjan kaupunginorkesteri. Klaukkala. Asko Heiskanen Klarinetti, Tapiola Sinfonietta. Espoo. Niina Moijanen Laulu, Metronomitytöt. Lepsämä. Marja Kopakkala Klarinetti, Radion sinfoniaorkesteri. Espoo. Harri Joy Fagotti, freelancer. Perttula. Tero Toivonen Käyrätorvi, Tapiola Sinfonietta. Helsinki. Tuire Grönthal Laulu, Nurmijärven opiston laulunopettaja. Lepsämä. Perttu Pölönen Jazz-piano & sävellys, Sibelius Akatemia. Valkjärvi. Esko Savioja Trumpetti, Kansallisoopperan orkesteri. Klaukkala. Mart Ernesaks Piano, Helsingin konservatorion lehtori. Klaukkala. Greta Ernesaks Sello, Sibelius Akatemia. Klaukkala. Kati Salovaara Kontrabasso, Radion sinfoniaorkesteri. Klaukkala. Satu Savioja Viulu, Helsingin kaupunginorkesteri. Klaukkala. Heini Lehto Piano, Käpylän musiikkiopiston säestäjä & opettaja, Lepsämä. Susanna Huppunen Laulu, Metronomi-tytöt. Perttula. Jussi Jaatinen Oboe, Helsingin kaupunginorkesteri ja Kamariorkesteri Avanti. Klaukkala. Syksy Soi! -muusikot 2014

19 Kulttuuri kylässä 19 Tuia Palonen Laulu. Nurmijärvi. Päivi Valjakka- Salminen. Viulu. Klaukkala. Satu Ranta Urut, Nurmijärven seurakunta. Klaukkala. Lauri Purhonen Käyrätorvi, Sibeliuslukio. Klaukkala. Aet Ratassepp Viulu, Kansallisoopperan orkesteri. Klaukkala. Elias Koivulehto Basso, Jazz-trio Kuomat. Helsinki. Santtu-Matias Rouvali Kapellimestari, lyömäsoittimet. Lepsämä. Jukka Rantamäki Viulu, Tapiola Sinfonietta. Vihti. Anna Hohti Viulu, Radion sinfoniaorkesteri. Klaukkala. Tuija Rantamäki Sello, Radion sinfoniaorkesteri ja Avanti!-kamariorkesteri. Lepsämä. Kati Rantamäki Viulu, Tapiola Sinfonietta. Vihti. Taina Evijärvi Alttoviulu, alttoviulunsoitonopettaja. Klaukkala. Aino-Maija Riutamaa de Mata Sello, freelancer. Rajamäki. András Fodor Klarinetti. Kaartin Soittokunta. Jarmo Ojala Laulu, Suomen kansallisooppera. Nurmijärvi. Paula Suhonen Huilu, Kaartin soittokunta. Klaukkala. Elisa Reunanen Runojen ohjaus. Klaukkala. Maiju Ranta Runojen tulkinta. Lepsämä. Pinja Laine Sello, freelancer. Helsinki. Lotta Poijärvi Alttoviulu, Helsingin kaupunginorkesteri. Espoo. Samuel Santasärkkä Rummut, Jazz-trio Kuomat. Vantaa. Josi Grönthal Laulu. Lepsämä.

20 20 Kulttuuri kylässä Syksy Soi! -ohjelma Pe klo 20. Syysonetti Musiikkia ja runoja Musiikkia Kuulalta, Mahlerilta, Pölöseltä, Rautavaaralta, Respighiltä & Sibeliukselta. Syksy Soi! -festivaalin muusikot, Maiju Ranta, runojen tulkinta, Elisa Reunanen, runojen ohjaus. Vapaa pääsy. Ohjelma ovelta 10 e. Klaukkalan kirkko. (Ylitilantie 6, Klaukkala.) Pe klo Club Afterlife Electronic Dance Music -tapahtuma. Mukana mm. Rise and Fall DJ s. Ikärajaton & päihteetön. Konsertissa käytetään strobo-valoja. Liput 10 e. Järj. Egg Head Studio. Roinela. (Seurantie 2, Klaukkala.) La klo Lastenjuhla Klo 12 ja 14 lastenkonsertti Tahtipuikon metsästys. Mukana Satu Sopanen, Santtu-Matias Rouvali, Metsäpirtin päiväkodin lapset sekä Syksy Soi! -muusikot. Suositusikä konsertissa alle 10v. Liput lastenkonserttiin 5 e. Myös pihalla monenlaista toimintaa. Pihalle vapaa pääsy. Sisällä Nuorisoseuran kahvio. Sirkuskoululaiset esiintyvät. Roinela. (Seurantie 2, Klaukkala.) La klo 19. Keittiörevyy Podetko kulttuurin nälkää? Hiukooko kovin? Tule nauttimaan soiva menu. Musiikillista ilonpitoa ja yllätyksiä. Esiintymässä Syksy Soi! -muusikot, Master Chefinä Jukka Rantamäki. Illan päätteeksi Jazz-trio Kuomat. Liput 20/15 e. Roinela. (Seurantie 2, Klaukkala.) Su klo 14. Sota-ajan sävelmiä Nostalgisia muistoja 70 vuoden takaa. Mukana Petri Ikkelä, harmonikka ja juonto, Ari Grönthal, Josi Grönthal, Metronomi-tytöt ja Syksy Soi! -muusikot. Liput 15 e. Nuorisoseurantalo Toukola. (Lepsämänkaari 4, Lepsämä.) Su klo 19. Soitinten juhla Skandinaavista musiikkia: Pölönen, Merikanto, Grieg, Berwald, Linkola. Mukana kapellimestari Santtu-Matias Rouvali ja Syksy Soi! -muusikot, Jukka Rantamäki juontaa. Vapaa pääsy. Ohjelma ovelta 10 e. YLE taltioi konsertin. Klaukkalan kirkko. (Ylitilantie 6, Klaukkala.) Tarkemmat tiedot festivaalista Tiedustelut: syksysoi@gmail.com, Satu Savioja Syksy Soi! -kulttuurifestivaalin järjestää Nurmijärven Musikantit ry. Lipunmyynti: Klaukkalan ja Nurmijärven kirjastoissa sekä Kirjavassa Puodissa, Klaukkalantie 59, puh , sekä ovelta tuntia ennen konsertteja. Syksy Soi! Varjofestivaali yhdessä Nurmijärven opiston, musiikkiopiston, tanssiopiston ja Klaukkalan kirjaston kanssa Ti klo 18 Torvirumpu Soi klaukkalan kirjastossa. Taiteilija Toivo Jaatinen soittaa ja esittelee keksimäänsä torvirumpua. Mitalirumpua soittaa Tuomo Jaatinen. Järj. Klaukkalan kirjasto. Ti klo 19 Kaverimusa Soi arkadian lukion salissa. (Lepsämäntie 15, Klaukkala.) Nurmijärven musiikkiopiston oppilaat ja opettajat esiintyvät. Järj. Nurmijärven musiikkiopisto Ke klo 18 Prinsessoja ja sammakoita klaukkalan kirjastossa. Nurmijärven tanssiopiston erikoiskoulutusryhmät esiintyvät. Järj. Nurmijärven tanssiopisto ja Klaukkalan kirjasto. Ke klo 19 Karaoke Soi klaukkalan koululla (Kuntotie 1.) Karaokeisäntänä Jussi Stenberg. Kaikki karaokesta kiinnostuneet mukaan! Järj. Nurmijärven opisto. To klo ja Kahvila Soi cafe hugossa (Klaukkalantie 69.) Syksy Soi! -muusikoiden lounaskonsertit. Järj. Nurmijärven Musikantit. To klo 18 Laulu Soi klaukkalan kirjasto. Nurmijärven musiikkiopiston Laulujoutsenet esiintyvät. Järj. Nurmijärven musiikkiopisto ja Klaukkalan kirjasto. varjofestivaalin tapahtumiin on vapaa pääsy!