Kestävää it:tä Voisinko vähentää käyttämäni elektroniikan haittavaikutuksia?

Transkriptio

1 Eettinen it TEKSTI: SUSANNA LYYTIKÄINEN KUVITUS: ERIC LERAILLEZ Kestävää it:tä Voisinko vähentää käyttämäni elektroniikan haittavaikutuksia? Läppärini tulee tiensä päähän. Se ei yllätä, olenhan ostanut sen kaksi ja puoli vuotta sitten. Tarvitsen nopeasti kannettavan uusia työtehtäviäni varten ja valitsen halvan laitteen HP:n valikoimista. Hintalappu vihjaa jo ostohetkellä, että piakkoin tuskailisin koneenraadon kanssa mutta voisinhan ostaa taas uuden. Samaan aikaan kun vanha kannettavani simahtaa, Apple joutuu alihankkijansa Foxconnin Kiinan-tehtaiden työolojen vuoksi medialöylytykseen. Elektroniikanvalmistuksen ihmisoikeusongelmista kohutaan. Se saa ajattelemaan. En ole merkkiuskollinen. Minulla on Applea, Nokiaa, Samsungia, HP:ta, Sonya, Asusia ja Delliä. Nokia E7 -puhelimeni hankin, koska minua nolotti käyttää työkavereideni nähden halpisluuriani. Halusin fyysisen näppäimistön, sillä kosketusnäytöllä kirjoittaminen ärsyttää ja tekstaan paljon. Kun sain tilaisuuden ostaa E7:n muutamalla kympillä, päätös oli helppo. Vähän myöhemmin istun kotona lattialla edessäni läjä eilisen elektroniikkaa. Olen haudannut sitä kaappeihin sitä mukaa kuin olen ostanut uutta: nipin napin toimivia kännyköitä, pari henkitoreissaan olevaa kannettavaa, kuntosalilla nuhjaantuneita nappikuulokkeita... Jätelaitosyhdistyksen kierrätyshakukone kertoo, että vaikka asun Helsingissä, lähin sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanottopaikka on liki seitsemän kilometrin päässä suunnalla, jonne minulla ei ole mitään asiaa. Kauppojen ei ole pakko ottaa SE-romua vastaan, ainoastaan osoittaa lähin kierrätyspaikka. Tuskastuttaa. Kierrätysongelmani olisi tosin pienempi, jos ostaisin järkevämmin. Hullua kyllä, jäte on tavaraa, josta olen maksanut. Vai onko kaikessa kyse suunnitellusta vanhenemisesta siitä että valmistajat eivät yritäkään saada tuotteitaan kestämään mahdollisimman pitkään? Olisiko edes mahdollista, että perustelisin seuraavan laitteeni valinnan reiluudella ja ekologisuudella? Kuka on vihrein Ympäristöjärjestö Greenpeace listaa suuria elektroniikkavalmistajia vihreyden mukaan. Opas vihreämpään elektroniikkaan -raportti kertoo johtavien puhelin-, televisio- ja pcvalmistajien käytännöistä, joiden tavoitteita ovat pienempi ilmastovaikutus, vihreämmät tuotteet ja kestävämpi toiminta. Listaus on tunnettu, mutta ei sisällä läheskään kaikkia valmistajia. Uusin raportti on marraskuulta Nokia on ollut useasti ensimmäinen, mutta putosi viime vuonna kolmanneksi. Ykköspaikkaa pitää sopivasti nyt jo edesmenneen kannettavani valmistaja HP. Osta aina uusinta teknologiaa Tapaan HP:n tuotemarkkinointipäällikön Mika Arhin ja markkinointipäällikön Riku Nuottajärven yrityksen Suomen-pääkonttorilla Espoossa. Arhi neuvoo vihreyttä etsivää: Osta viimeisintä teknologiaa, jos haluat olla mahdollisimman ekologinen. Uusimmat pc-mallit kuluttavat merkittävästi vähemmän virtaa kuin vuodentakaiset. Mutta on ekologisuudessa kyse muustakin. Arhi kertoo, että HP:n kannettavat tietokoneet ja pc:t on tehty yli 90-prosenttisesti kierrätykseen sopivista materiaaleista. En näe ristiriitaa uuden ostamisessa ja ekologisuudessa, jos vanhat laitteet kierrätetään, hän sanoo. Tapahtuuko niin? HP:lla on kuluttajille muun muassa ilmainen tulostinten muste- ja väriainekasettien kierrätyspalvelu sekä kampanjoita, joiden aikana uutta laitetta ostaessa voi vanhasta, kierrätykseen menevästä saada hyvitystä. Viestiä on viety, mutta loppujen lopuksi kierrättäminen lähtee kuluttajasta itsestään, tulostinpuolella työskentelevä Nuottajärvi 34 MikroPC 9/2012

2 Pii 1 % Tina 1 % Styreenibutadieenikumi 1 % Polypropyleeni (muovi) 1 % Ruostumaton teräs 1 % Polyetyleenitereftalaatti (muovi) 0 % Lyijy 0 % Polykarbonaatti (muovi) 2 % Epoksihartsi 4 % Polyasetaali (muovi) 2 % Ferriitti 2 % Polyvinyylikloridi (pvcmuovi) 4 % Kadmium 2 % Mistä on tietsikat tehty? Viisi vuotta vanhan kannettavan raaka-ainekoostumus Arizonan valtionyliopiston professori Eric Williamsin mukaan. Raaka-aineiden jakauma voi vaihdella mallista riippuen melko paljon. Akryylinitriilibutadieenistyreeni (abs-muovi) 28 % Alumiini 4 % Nikkeli 4 % Akryylihartsi 5 % Lasi 9 % Kupari 11 % Teräs 18 % MikroPC 9/

3 Eettinen it sanoo. Tässä on perää, Suomessakin. Kierrätyspisteistä huolimatta moni dumppaa ongelmajätteensä tienpientareelle tai roskikseen. Mutta: ihminen on laiska ja lähin kierrätyspiste usein vähän turhan kaukana... Sekavassa viherviidakossa voi HP-läisten mukaan suunnistaa ympäristömerkeillä. Kuluttaja voi heidän mukaansa myös tutkia valmistajien kotisivuilta, millaisista arvoista ne puhuvat ja mitä sertifikaatteja ne ovat saaneet. Viimeksi mainituista varmasti on apua, ajattelen, mutta askel puheista tekoihin voi sen sijaan olla pitkä. Jokainen suuri valmistaja, jonka sivuilla olen vieraillut, tarinoi ympäristöasioista. Puhuupa moni myös sosiaalisesta vastuusta. Kuluttajan voi kuitenkin olla hankala arvioida, kuinka hyödyllisiä ja toimivia valmistajien mainitsemat vihertoimenpiteet ovat. Ja ylipäänsä ongelmilta on mahdotonta välttyä. HP:kin käyttää sapiskaa saanutta Foxconnia. Se kuitenkin listaa kotisivuillaan kaikki alihankkijansa, joten tieto on sentään helposti saatavilla. Arhi arvelee, että eettis-ekologiseen tuotantotapaan siirryttäessä valmistuskustannukset saattavat ainakin lyhyellä aikavälillä kasvaa. Uskomme silti, että nämä asiat hyödyttävät liiketoimintaa ja ovat kaikkien etu. Kysymys reilun kaupan laitteesta saa Arhin ja Nuottajärven aprikoimaan. Sitä varten pitäisi luoda sertifioitu järjestelmä. Elektronisissa laitteissa on enemmän vertailtavaa kuin banaanissa, joten kuluttajan on vaikea raivata tiensä tuotantoketjun alkuun. He uskovat silti, että kuluttajakampanjoilla voi olla suuria vaikutuksia. Tuotteita tehdään ihmisten tarpeisiin, Nuottajärvi summaa. Tehokas pilvi on luomua Haluan toisen valmistajan mielipiteen. Otan yhteyttä Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteiden johtajaan Max Mickelssoniin. Hän kutsuu minut Keilarantaan. Microsoft myy lähinnä ohjelmistoja ja palveluita. Se valmistaa myös muun muassa Xbox-pelikonsoleita, mutta yleensä sen tuotteita käytetään muiden valmistajien laitteilla. Mickelsson kertoo niin innokkaasti Microsoftin tavoitteista, että melkein hengästyn kuunnellessani. Hänen mukaansa ict:n ekologisuudessa on kuluttajan näkökulmasta kyse kahdesta asiasta. Ensimmäinen on se, miten kuluttajat voivat hallita laitteidensa energiankulutusta. Olennaisempana hän näkee sen, miten ict:llä voidaan pienentää hiilidioksidipäästöjä. Hän puhuu yhdistetystä viestinnästä ja Jäljet pelottavat TUOTTEEN VALMISTUKSEN, käytön ja jälkikäsittelyn ilmastovaikutuksia kuvataan yleensä suureella hiilijalanjälki. Se ilmaisee, kuinka paljon tuote elinkaarensa aikana lisää ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja. KUN YRITYS haluaa olla hiilineutraali, se pyrkii hyvittämään ilmakehälle aiheuttamansa haitat päästöjä kompensoimalla. Yleensä tämä tapahtuu sijoittamalla hankkeisiin, jotka vähentävät päästöjä. Tuskin koskaan kuluttajalla on ollut niin paljon valtaa kuin nyt. läsnätyöstä. Ne tarkoittavat, että ihminen voi sijainnistaan riippumatta olla työssään läsnä laitteiden ja ohjelmien avulla. Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat ennen kaikkea rakennukset ja liikenne. Pelkään, että olemme joutumassa sivuraiteille. Mickelsson selittää. Microsoft haluaa olla hiilineutraali kesäkuun 2013 loppuun mennessä. Tavoite on kova. Jos onnistumme, tuotteemme ovat kiinnostava vaihtoehto muihin verrattuna työntekijämme ympäristöjalanjälki on merkittävä. Ekologisuutta voi ajatella myös yrityksen hiilijalanjäljen koon kannalta. Kysyn valmistusketjusta. Mickelsson myöntää, että kuluttajan on vaikea selvittää valmistuksen vaikutuksia ympäristöön ja ihmisiin. Mitä uudempaa softaa käyttää, sitä todennäköisemmin se on vihreämpää. Kuluttaja voi tarkastella myös, miten yritys kertoo ongelmista, hän opastaa. Kuluttajien ympäristötietoisuus on Mickelssonista kasvanut viime vuosina. Tuskin koskaan kuluttajalla on ollut niin paljon valtaa kuin nyt. Hän puhuu pontevasti pilvipalveluiden puolesta: toisin kuin luomuruokatuotannossa, pilvessä ekologisuus syntyy massiivisuudesta. Mutta mitä enemmän pilvipalveluita käytetään, sitä suurempia datakeskusten on oltava. Jatketaanko tässä hölmöläisen peittoa? Mickelsson siteeraa tutkimusyhtiö Gartneria. Sen mukaan ict:n vaikutusta ympäristöön voidaan vähentää radikaalisti pilvilaskennalla, ict:n joukkoliikenteellä. Valtavassa Irlannin-datakeskuksessaan yhtiö aikoo parissa vuodessa pyrkiä merkittäviin energiansäästöihin. Kutsuisin luomusoftaksi mahdollisimman tehokkaasti ja vähällä hukalla tuotettuja pilvipalveluita. Tietojenkäsittelyssä on kyse automatisoinnista. Ympäristöystävällisyys edellyttää tehokkuutta, jonka myötä hintakin laskee, Mickelsson vakuuttaa. Myöhemmin luen Greenpeacen Onko pilvesi puhdas? -raporttia viime huhtikuulta. Sen mukaan datakeskuksissa on huomioitava energiansäästön lisäksi myös, kuinka energia tuotetaan. Nuhteita likaisen energian käytöstä saavat kolme suurinta pilvipalveluiden tuottajaa: Microsoft, Amazon ja Apple. Tosin edellä mainitussa Irlannissa Microsoft on raportin mukaan sitoutunut käyttämään vain uusiutuvaa energiaa. Voimakkaimmin uusiutuvan energiaan käyttöön pilvipalveluita laajennettaessa it-sektorin yrityksistä satsaavat Google ja Yahoo, raportti kertoo. Ympäristömerkitön ei ole välttämättä huonompi Hankkiudun vielä kuvantamisen ja informaationhallinnan ratkaisuja tarjoavan Canonin kehitysjohtajan Jaakko Muilun pakeille. Jos ekoasioihin haluaa syventyä, kannattaa selvittää mitä valmistaja kertoo ympäristöpolitiikastaan, Muilu neuvoo. Selkeimpinä suuntamerkkeinä hän pitää sertifioituja ympäristöjärjestelmiä, joita valvoo ulkopuolinen taho. Suurin ja tunnetuin on ISO sertifikaatti. Canonilla se on. Toisin kuin HP-läiset, Muilu ei perusta ympäristömerkeistä. Tällainen on esimerkiksi joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Merkki on kaupallinen tuote, jonka voi ostaa. Jos se puuttuu, tuote ei automaattisesti ole muita huonompi. Minun ostopäätöksiini ei ympäristömerkki vaikuta. Muilua häiritsee, että merkeillä saatetaan mainoksissa perustella tuotteiden ympäristöystävällisyyttä. Ympäristöystävällisiä laitteita ei ole olemassa. Merkki kertoo vain, että tuote täyttää sen asettamat kriteerit. Valmistajien pitäisi pyydettäessä tarjota kuluttajille tuotteiden it-ympäristöselosteet. Muilu esittelee Canonin sivuilta erään tulostimen selostetta, johon tehdas on koonnut tiedot ympäristövaikutuksista. Hän kuitenkin toteaa, että jaksaakseen vertailla selosteita kuluttajan on oltava varsin innostunut asiasta. Ihmisille aiheutettujen haittojen tutkiminen on Muilun mukaan mutkikasta. Meillä on paljon alihankkijoita, joilla on 36 MikroPC 9/2012

4 850 km ajo (Helsinki Pello) VW Passatilla (bensa) 170 Läppäri litraa appelsiinimehua 170 Kännykkä 200 Lcd-näyttö 230 Pöytäkone 260 Ympäristömerkki on kaupallinen tuote, jonka voi ostaa. omat alihankkijansa. Ketjun eettisyyden selvittäminen voi olla hyvin hankalaa. Olemme kuitenkin sitoutuneet Kansainväliseen työjärjestöön ILOon, jonka normistojen mukaan toimimme. Suomalaiskuluttajat tuntevat Muilun mielestä elektroniikan kierrätysmahdollisuuksia huonosti. Hän ei usko monenkaan tuntevan kierrätyshakukonetta, sitä samaa, josta olen itsekin etsinyt lähintä elektroniikkajätteen vastaanottopaikkaa. Muilu arvelee, että kuluttaja tekee ostopäätöksen hinnan ja ominaisuuksien perusteella. Eräs jälleenmyyjä halusi myydä laitteita, joiden ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman alhaiset. Se yritys ei kauan pysynyt pystyssä. Muilu ei kuitenkaan usko, että ympäristöhaittojen minimoiminen valmistuksessa nostaa merkittävästi laitteen hintaa. Jätteiden lajitteleminenkin tuo säästöjä. Canonilla uskotaan, että monessa tapauksessa rikki mennyt laite kannattaa korjata, kunhan sen tekee valtuutettu ammattilainen. Yhtiö on kehittänyt myös kierrätysjärjestelmiä esimerkiksi tulostimien kaseteille. Jonkun mielestä ei ole vastuullista lanseerata uusia laitemalleja. Itse ajattelen, että myös ihmisten työllistäminen on vastuullista, Muilu virkkoo. Hänen mukaansa ympäristöasioista saattaa nykyään olla vaikea kertoa niin, että puhuja otetaan vakavasti. Kuluttajaliikkeet voivat hänen mielestään kuitenkin vaikuttaa valmistajiin, jos niiden vaatimukset ovat perusteltuja. Monitoimilaite 410 Kg CO2eq Eri tuotteiden hiilijalanjälkiä. Käytetty yksikkö on hiilidioksidiekvivalentti eli (tuotteen aiheuttamien) ilmastoa lämmittävien kasvihuonekaasujen massa muunnettuna ilmastovaikutuksiltaan vastaavaksi hiilidioksidimääräksi. Lähde: WWF Huomioi koko elinkaari Valmistajat vakuuttavat tekevänsä sitä mitä me kuluttajat haluamme. Mitä se sitten on? Kyselen tuttaviltani, millä perusteella he ostavat laitteita. Muiden suositukset, arviot, ominaisuudet ja hinta, minulle vastataan. Kukaan ei mainitse ympäristö- saati ihmisystävällisyyttä. Se ei ole ihme. Ympäristöasioista kyllä jutellaan, mutta valmistukseen liittyvistä ihmisoikeusongelmista puhuminen on valmistajillekin vaivalloista. En kuitenkaan jaksa uskoa sen johtuvan silkasta pahantahtoisuudesta vaan ongelman monisäikeisyydestä. Kirjoitan Googleen eettinen elektroniikka. Löydän eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen Make IT Fair -kampanjan, joka tiedottaa elektroniikan valmistamisen ongelmista. MikroPC 9/

5 Eettinen it Mukana on Finnwatch-järjestö, joka tarkkailee suomalaisten ja tänne sidoksissa olevien yritysten vaikutuksia kehitysmaissa. Sovin aamukahvitreffit järjestön tutkijan Henri Purjeen kanssa. Hän kertoo ostaneensa hiljattain työpuhelimen ja -tietokoneen. Hän halusi toimia niin kuin opettaa eli valita mahdollisimman eettisen tuotteen. Todellisuus tuli vastaan. Tuotteissa on vain hyvin pieniä eroja. Reilun kaupan tietokonetta tai kännykkää ei ole olemassa eikä todennäköisesti tule lähivuosina olemaankaan. Eettinen vaihtoehto on hänen mielestään käytetty laite. Silloin resurssit hyödynnetään pidemmällä aikavälillä. Kannattaa myös ostaa kestäviä tuotteita ja käyttää ne loppuun. Ostin pöytäkoneen, koska sitä on helppo päivittää vuosia. Oleellista on huomioida tuotteen koko elinkaaren energian- ja luonnonvarojen kulutus. Ajattelen hämilläni halpisläppäriäni. Sittemmin tein kuten Purje ja siirryin pöytäkoneen käyttäjäksi. Ja nykyisen kännykkäni hankin sentään käytettynä. Kuluttajien valituneisuutta yliarvostetaan EU kieltää elektroniikkajätteen viemisen unionin ulkopuolelle, mutta sitä päätyy silti laittomasti Afrikkaan ja Aasiaan. Purje kertoo, että prosenttia Euroopan ja Yhdysvaltain e-jätteestä vain häviää. Kukaan ei tarkasti tiedä, minne. Suuri osa päätyy köyhien maiden kaatopaikoille. Siellä sitä tonkivat ja myyvät eteenpäin myös lapset. Koko tuotantoketjun eettisyyden varmistaminen on Purjeesta älyttömän vaikeaa. Tällä hetkellä vastuullinen tuotantotapa on mahdollista varmistaa kokoonpanosta myyntivaiheeseen. Kiperin ongelma on raaka-aineiden ja komponenttien alkuperä. Kulutuspäätöksillä ei hänen mielestään ole helppoa vaikuttaa, kuluttaja kun voi valita vain kauppojen valikoimista. Hän kuitenkin uskoo julkisen paineen voimaan. Apple kertoi Foxconn-ongelmista vastuullisuusraporteissaan, joita kukaan ei vain ollut jaksanut lukea. Kun mediakohu nousi, Applen oli reagoitava. Julkisella mielipiteellä on siis vaikutusta etenkin brändivetoisiin yrityksiin, hän selittää. Kohun jälkeen Apple liittyi Fair Labor Associationiin eli FLA:han, joka auditoi sen alihankkijoiden tehtaita. On hyvä merkki, jos yrityksellä on vastuullisuussertifikaatti, Purje ohjeistaa. Yleisin on BSCI. Tavoiteltavin on hänen mukaansa SA Se perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja lasten oikeuksien sopimukseen, Kansainvälisen työjärjestön ILOn keskeisiin yleissopimuksiin sekä paikalliseen lainasäädäntöön. Purje sanoo, että vastuullisuusraportit ovat etenkin suurilla yhtiöillä yleensä hyviä. Ilahdun: valmistajien neuvo kotisivujen tutkailusta ei siis ole tuulesta temmattu. Purjeen mukaan kuluttajien valistuneisuutta on tapana yliarvostaa. Alkusysäyksen reiluuteen pitäisi lähteä lainsäädännöstä. Maissa, joissa ei ole toimivaa valtiota, vastuu on yrityksillä. Kaikki suuret monikansalliset yhtiöt kyllä tunnustavat, että niillä on vastuu koko tuotantoketjusta. Käytetty laite on ekologisin ja eettisin vaihtoehto. Valistunut eettinen valinta on mahdoton Taas on puhuttu tuotantoketjun alkupäästä, mutta mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu? Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon pokannut toimittaja Hanna Nikkanen pureutuu Viaton imperiumi -kirjassaan (2010) elektroniikassa käytettävien raaka-aineiden alkuperään ja erityisesti Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Hän kertoo maan verisestä historiasta, kaoottisesta nykytilasta ja mineraaleista, joita kirjan ilmestymiseen aikaan arvioitiin olevan Kongossa koskemattomina vielä jopa miljardin euron arvosta. Koboltti, kupari, tina ja tantaali. Niitä ovat valtion haurasta tilaa hyväkseen käyttäen tavoitelleet niin kaivosyhtiöt kuin yksityiset armeijat. Puhelimessasi on noin tusinaa erilaista metallia. Kuluttajana et voi tarkkaan tietää, mistä ne tulevat, Nikkanen kirjoittaa. Hänen mukaansa on syytä uskoa, että joukossa on mineraaleja, jotka tulevat Itä-Kongon sota-alueelta tai Etelä-Kongon ympäristöä tuhoavista valtavista kaivoksista. Parhaimmillaan kännykkävalmistajat valvovat tuotantoketjujaan vain sulatoilta eteenpäin. Kobolttia tarvitaan erityisesti kannettavien laitteiden akuissa. Mobiilibuumin myötä elektroniikkateollisuuden koboltinnälkä kiljuu yhä kovempaa. Pitäisikö läppäreiden ja tablettien sijaan suosia pöytäkoneita? Kuinka epämuodikasta! On meilattava Nikkaselle. Tavallaan uskon, että pöytäkoneiden suosiminen kannattaisi. Kobolttia kuluisi akuttomuuden takia vähemmän. Pöytäkoneet kestävät käytössä pidempään ja vähentävät siten monen muunkin ongelmametallin kulutusta, Nikkanen vastaa. Mutta koboltti ei ole metalleista hankalin. Pöytäkoneissakin käytettävät tina ja tantaali aiheuttavat suurempia ongelmia. Hedelmällisempää voisi olla suosia pitkäikäisempiä mobiililaitteita ja vähentää erillisten laitteiden määrää, Nikkanen pohtii. Hänen mielestään elektroniikka kuuluu lähtökohtaisesti tuotteisiin, joiden eettisyyttä ja ekologisuutta ei tule sälyttää kuluttajan niskaan. Jos valistunut eettinen valinta kahden elektroniikkavalmistajan välillä tuntuu mahdottomalta, ei pidä syyllistyä: käytännössä valinta on mahdoton. Yksikään valmistaja ei toistaiseksi osaa kertoa tyhjentävästi, kuinka monen käsiparin kautta tuotteen osaset ovat kulkeneet ja onko koko prosessissa noudatettu reiluja sääntöjä. Niinpä tärkeintä olisi ostaa vähemmän, kestävämpää ja mahdollisuuksien mukaan käytettyä. Toisin kuin valmistajat yleensä haluaisivat... Eikä kierrättämistä sovi unohtaa. Nikkasen mukaan Suomen kierrätysjärjestelmä pystyy ottamaan romusta talteen suuren määrän metalleja, joiden louhinta vauhdittaa sotaa ja tuhoaa luontoa. Mitä enemmän kierrätämme metalleja, sitä vähemmän niitä on louhittava. Ja sen hitaammin lähestyy päivä, jolloin ne loppuvat. Nikkasen mielestä reiluus kiinnostaa kuluttajia yhä enemmän. Vielä viitisen vuotta sitten esimerkiksi konfliktimineraaleista ei juuri kyselty, eikä valmistajilla ollut asiasta paineita. Hän arvelee, että markkinoille tulee pian jonkinlaisia reilun kaupan laitteita. Mutta: Olen niiden suhteen jo ennalta vähän kyyninen. Miten reiluuden kriteerit asetettaisiin näin monimutkaisille valmistusprosesseille? Hän uskoo, että reiluus vaikuttaisi myös hintaan. Raaka-aineet kallistuisivat ja työvoimakulut nousisivat. Toisaalta valmistajien kannattaisi nostaa näiden tuotteiden hintaa, koska niistä kiinnostuneet olisivat valmiita maksamaan ekstraa reiluusmerkistä. Parempi ratkaisu olisi, jos tietyt, edes vähäiset, reiluuskriteerit ajettaisiin tavalla tai toisella pakollisiksi kaikkien valmistajien tuotantoon. On parempi, että sata miljoonaa ihmistä ostaa kännykän, jonka komponenteista kymmenen prosenttia on reilusti tuotettuja, kuin että kymmenentuhatta ihmistä ostaa kännykän, jonka komponenteista 80 prosenttia on reiluja, Nikkanen valottaa. Hän ei ole toivoton kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Uskon, että kampanjat voivat vaikuttaa paljon enemmän kuin yksittäisen kuluttajan ostovalinnat. Kritiikin on vain oltava selkeää ja tarjottava mahdollisuus vastata konkreettisella teolla, jolla valmistaja voi parantaa mainettaan. 38 MikroPC 9/2012

6 Kaikkien työssäkäyvien keskipalkka Guangdongin alueella (jossa Shenzen sijaitsee). Kiinalaisten keskipalkkoja (brutto) 3763 rmb (470 ) Foxconnin Shenzenin tehtaan kokoonpanotyötekijä 2000 rmb (250 ) Näin toimit kestävämmin: 1. Osta vähemmän, kestävämpää ja käytettyä. 2. Korjautta hajonneet laitteet. 3. Mieti, tarvitsetko laitteita, joilla on päällekkäisiä käyttötapoja. 4. Kierrättä. Katso Jätelaitosyhdistyksen kierrätyshakukone: 5. Valitse pilvipalveln, joka tuotetaan uusiutuvalla energialla. 6. Tutki, miten valmistaja raportoi ongelmista ja mitä sertifikaatteja sillä on. 7. Vertaile tuotteiden energiankulutusta ja materiaaleja. 8. Kysy tuttaviltasi, voisitko lainata tai kokeilla heidän laitteitaan. 9. Vähennä työmatkoja ict:n avulla. 10. Vaadi reiluutta mieluiten perustellusti ja konkreettisesti osana laajempaa kampanjaa. Julkisuus parantaa tehtaiden työoloja MAAILMAN SUURIMMAN elektroniikan sopimusvalmistajan Foxconnin tehtaiden työolot ovat kohentuneet kuluneen vuoden aikana huomattavasti. Tehtaiden työolosuhteita tutkiva riippumaton Fair Labor Association -järjestö löysi keväällä kolmelta seuraamaltaan Foxconnin tehtaalta kolmatta sataa työaikoihin, palkkaukseen ja työturvallisuuteen liittyvää epäkohtaa. Kesällä tekemässään uudessa tarkastuksessa järjestö totesi, että Foxconn oli korjannut paljon mediahuomiota saaneilta tehtailtaan 195 FLA:n esille nostamaa epäkohtaa. Parannettavaakin silti jäi, järjestön mukaan ainakin 70 epäkohtaa oli vielä korjaamatta. Jakamalla kestävämpää? Lopuksi löydän näkökulman, jota kukaan ei, ihme kyllä, ole vielä maininnut: jakamisen. Siitä minulle kertoo Juho Makkonen, joka pyörittää yhdessä Antti Virolaisen kanssa Sharetribe-jakamispalvelua. Se sai alkunsa Aalto-yliopiston yhteisöllisten palveluiden tutkimusprojektista pari vuotta sitten. Sharetribessa käyttäjät voivat esimerkiksi lainata toisiltaan tavaroita ja vaihtaa palveluita. Viime vuonna Makkonen ja Virolainen irtautuivat Aallosta ja perustivat yhdessä Niklas Begleyn kanssa yrityksen. Sharetribe perustuu jakamistalouden ideaan: kaikkea ei tarvitse omistaa, vaan usein käyttöoikeus riittää. Ilmiöstä puhutaan myös termillä yhteisöllinen kulutus. Palvelu nojautuu olemassa olevien yhteisöjen, kuten yritysten tai taloyhtiöiden, hyödyntämiseen. Sharetribe kehittää ja ylläpitää palvelua maksua vastaan. Ilmeisin hyöty on ajan ja rahan säästö, Makkonen luonnehtii. Jos jakamisesta tulisi suositumpaa, valmistajat ehkä kehittäisivät kestävämpiä tuotteita ja tarjoaisivat lisää korjauspalveluita. Tällä hetkellä Sharetribessa enimmäkseen myydään ja ostetaan, eikä lainaaminen ole vielä yhtä suosittua. Tunnustan: minuakin ahdistaisi antaa puolituttujen käyttää tavaroitani, vaikka idea on mainio. Makkonen arvelee, että minua huolettaa esineen rikkoutuminen. Kuka sen korvaisi? Tässä on Sharetribelle kehitettävää: sen olisi luotava vakuutusjärjestelmä. Tiettyjen laitteiden jakamisessa olisi silti järkeä. Taulutietokone jää helposti vähälle käytölle, mutta olisi matkalla kätevä. Makkonen nyökyttelee. Laitteita voisi myös kokeilla kunnolla ennen ostopäätöksen tekemistä. Jakamisen suurimpia iloja rahan ja luonnon säästämisen lisäksi on yhteisöllisyys. Lainattavan tavaran pitäisi kuitenkin löytyä läheltä ja yhä useamman uskaltautua mukaan. Makkonen kertoo, että Sharetribe on saanut hyvää palautetta. Uskon, että tulevaisuudessa jaetaan yhä enemmän. MikroPC 9/