virallinen lehti C 305 Euroopan yhteisöjen Tiedonantoja ja ilmoituksia Suomenkielinen laitos Ilmoitusnumero Sisältö Sivu

Transkriptio

1 virallinen lehti C 305 Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Suomenkielinen laitos Tiedonantoja ja ilmoituksia ISSN X C vuosikerta 30. lokakuuta 2001 Ilmoitusnumero Sisältö Sivu I Tiedonantoja Tilintarkastustuomioistuin 2001/C 305/01 Erityiskertomus nro 6/2001 maitokiintiöistä sekä komission vastaukset 1 FI [ ]

2 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/1 I (Tiedonantoja) TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN ERITYISKERTOMUS nro 6/2001 maitokiintiöistä sekä komission vastaukset (annettu EY:n perustamissopimuksen 248 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan nojalla) (2001/C 305/01) SISÄLLYS Kohdat Sivu TIIVISTELMÄ MAIDON KIINTIÖJÄRJESTELMÄ OTETTIIN KÄYTTÖÖN TARJONNAN JA KYSYNNÄN VÄLISEN EPÄTASAPAINON VÄHENTÄMISEKSI MAITOALAN MARKKINOILLA TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMEN TOIMITTAMA TARKASTUS KIINTIÖJÄRJESTELMÄN VAIKUTUS MAITOALAN MARKKINOIDEN KEHITYKSEEN Kiintiöiden taso on vaihdellut eri aikoina Maidontuotannon määrä vastaa suurin piirtein kansallisten kiintiöiden tasoa Kiintiöiden taso johtaa kuitenkin rakenteelliseen ylijäämään Talousarviomenot Tuotantohinnat ja maidontuottajien tulot Kuluttajille koituvat kustannukset Maidontuotannon rakenneuudistusta on jatkettu kiintiöjärjestelmän aikana Kiintiö on varallisuusarvo JÄSENVALTIOILLA ON PÄÄVASTUU KIINTIÖJÄRJESTELMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA Kiintiöjärjestelmä saa aikaan maidontuotannon tehottomuutta Järjestelmän täytäntöönpano Jäsenvaltioissa toimitetut tarkastukset Kiintiöiden jako ja hoito Tasausmekanismi Ostajien toimiluvat Suoramyyjiä koskevat huomautukset Ostajien ja suoramyyjien valvonta Lisämaksun laskeminen ja maksaminen Lisämaksun ilmoittaminen ja kirjaaminen komissiossa Viivästyskorot

3 C 305/2 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Kohdat Sivu KIINTIÖIDEN TASON HALLINNOINTI AGENDA PÄÄTELMÄT Kiintiöjärjestelmä Järjestelmän täytäntöönpano Maidon hinta SUOSITUKSET LIITE 1 Komission ehdotus vuodelta Neuvoston päätöksen vaikutus Unionin laajentuminen LIITE 2 Maitokiintiöt (käytettävissä olevat kiintiöt, kun huomioon otetaan yhteisön varaston käyttö, SLOM-kiintiöt ja määrät, joista odotetaan päätöstä) LIITE 3 Lehmänmaidon tuotanto ja toimitukset LIITE 4 Lehmänmaidon toimitukset LIITE 5 Maitoalan tarjontatase maitoekvivalentteina LIITE 6 Maidon yhteisestä markkinajärjestelystä aiheutuvat menot ryhmittäin sekä tuotteen perusteella eriteltyinä LIITE 7 Maito- ja maitotuotealan yhteisen markkinajärjestelyn talousarviokustannukset Komission vastaukset

4 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/3 TIIVISTELMÄ I. Maidon kiintiöjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1984osana maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä. Tarkoituksena oli vähentää maito- ja maitotuotealan markkinoiden tarjonnan ja kysynnän välistä epätasapainoa. Järjestelmän tavoitteena on rajoittaa tuotantoa ottamalla käyttöön maidontuottajien viitemäärät (tilakohtaiset kiintiöt), joihin liitettiin varoittava lisämaksu tilakohtaiset kiintiöt ylittävästä maidontuotannosta (ks. kohta 1). II. Samassa yhteydessä hyväksyttiin toimenpiteitä, joiden avulla oli tarkoitus vähentää tuotantoa noin 8 prosenttia yhdeksän vuoden aikana. EU:n 15 jäsenvaltion maidontuotanto on vakiintunut 120 miljoonaan tonniin. EU:n osuus maailman vientimarkkinoista on pienentynyt, mutta vientiin menevä ylijäämä on pysynyt noin 15 miljoonassa tonnissa vuodesta Huolimatta tästä tuetusta ylijäämästä maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä uudistavissa päätöksissä on säädetty kansallisten viitemäärien lisäämisestä 2,5 prosenttia huhtikuun 2000 ja huhtikuun 2005 välisenä aikana (ks. kohta 3). III. Edeltävissä kertomuksissaan tilintarkastustuomioistuin tutki vuoteen 1991 mennessä hyväksyttyjä toimenpiteitä. Tässä kertomuksessa tarkastellaan mainitun ajankohdan jälkeen hyväksyttyjen toimenpiteiden hallinnointia komissiossa. IV. Tarkastuksessa pyrittiin arvioimaan täytäntöönpannun kiintiöjärjestelmän vaikuttavuutta EU:n maidontuotannon hillitsemisen ja markkinoiden tasapainottamisen kannalta (ks. kohta 6). V. Kiintiöjärjestelmällä on yleisesti ottaen saavutettu tuotannon rajoittamista kohdetasolle koskeva tavoite, sillä kansalliset viitemäärät ylittävän ylituotannon ilmoitetaan olevan määrältään alle prosentin (ks. kohdat 9 13). VI. Kiintiöiden kokonaistason vahvistaminen on vakiinnuttanut tuotantoa. Kiintiöiden avulla ei ole kyetty mukauttamaan maidontuotantoa tukien ulkopuolelle jäävään sisäiseen kulutukseen ja ilman tukia toteutettavaan vientiin (ks. kohdat 14 15). VII. Samalla kiintiöjärjestelmä ei ole merkittävästi vaikeuttanut maitoalan rakenneuudistusta kussakin jäsenvaltiossa. Suuntaus, jonka mukaan maitotilojen koko kasvaa ja määrä pienenee, on jatkunut yhteisössä. Alan järkeistämisen myötä monet pienet tilat ovat lopettaneet toimintansa. Useimmat jäljellä olevat maataloustuottajat saavat alle puolet tuloistaan maataloudesta. Tämä pitää paikkansa niin maidontuotannon kuin muidenkin maatalouden alojen kohdalla. Lisäksi maito- ja maitotuotealan yhteisen markkinajärjestelyn aiemmin jatkuvasti kasvaneet talousarviokustannukset ovat nyt kääntyneet laskuun (ks. kohdat 16 24). VIII. Komissio ja neuvosto ovat sallineet järjestelmän kehittyä yhä joustavammaksi. Jäsenvaltioiden kokonaiskiintiöitä olisi ollut tässä yhteydessä syytä pienentää. Jäsenvaltiot voivat maatilojen rakenteen osalta toteuttaa hyvin erilaisia toimintalinjoja osana samaa maidon kiintiöjärjestelmää. Tästä syystä joitakin rahoituksellisia ja taloudellisia etuja, joita järjestelmällä oli tarkoitus saada aikaan, ei ole saavutettu (ks. kohdat 40 42). IX. Maitoalan rakenteellisen ylijäämän myynti edellyttää merkittävää tukea yhteisön talousarviosta myös jatkossa. Talousarviosta maksettava tuki voi jopa lisääntyä tulevaisuudessa unionin laajentumisen myötä, kulutuksen kehityssuunnan vuoksi ja Maailman kauppajärjestön painostaessa vientitukien vähentämiseen. Tätä taustaa vasten komission on ehdotettava maitoalan perusteellista rakenneuudistusta, jonka avulla maidontuotannon kokonaistasoa saadaan alennettua ja mukautettua se mahdollisuuksiin myydä tuotteet markkinoilla ilman tukea (ks. kohdat sekä liite 1). X. Neuvoston perättäiset päätökset kansallisten viitemäärien lisäämisestä ilman interventiohintojen merkittävää alentamista eivät ole jättäneet tilaa maito- ja maitotuotealan vapauttamiselle samaan tapaan kuin peltokasvien alalla on tapahtunut. Kyseisten menojen määrä laski 4285,3 miljoonasta eurosta vuonna 1983 (27 prosenttia EMOTR:n tukiosaston menoista) 2 601,3 miljoonaan euroon vuonna 1999 (6,5 prosenttia EMOTR:n tukiosaston menoista). Jatkuvasta ylijäämätilanteesta, joka johtuu vääjäämättä neuvoston päätöksistä, aiheutuu kuitenkin vuosittain lähes kolmen miljardin euron menot. Veronmaksajien maksaman tuen lisäksi kuluttajille aiheutuu EU:ssa maidosta ja maitotuotteista ylimääräisiä kustannuksia (ks. kohta 72).

5 C 305/4 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti XI. Järjestelmän täytäntöönpanossa on edelleen ongelmia. Italiassa on yhä samoja lisämaksun kantamiseen liittyviä perustavanluonteisia ongelmia, joita korostettiin jo edeltävissä kertomuksissa. Espanjassa ja Kreikassa tilanne on parantunut, vaikka maksamattomista lisämaksuista syntynyt velkasumma aiheuttaa ongelmia. Kun yksittäiset maidontuottajat eivät maksa lisämaksua, sen varoittava vaikutus katoaa ja ylituotantoon kannustetaan. Lisäksi järjestelmä vastaa itse asiassa tietyille maidontuottajille maksettavaa kansallista tukea, sillä komissio perii velkasummat maidontuottajien sijaan jäsenvaltioilta, mikä vääristää kilpailua (ks. kohdat 32 37). XII. Noin 17 vuotta kiintiöjärjestelmän käyttöönoton jälkeen sitä ei vieläkään ole pantu täysin täytäntöön, mistä on todisteena jatkuva tarve pienentää ennakkomaksuja ja tehdä tilien tarkastusta ja hyväksymistä koskevia päätöksiä joidenkin jäsenvaltioiden osalta. Tämä on seurausta siitä, että ylläpidetään sellaista markkinoiden vääristymistä aiheuttavaa järjestelmää, jota jäsenvaltiot eivät aina hallinnoi tiukasti (ks. kohta 70). XIII. Komission tehtävää lisämaksujen maksamisen valvojana ja vastuuta niiden saamisesta olisi tarkasteltava uudelleen sen varmistamiseksi, että säännöksiä sovelletaan tarkkaan ja oikeaan aikaan. Komission olisi tutkittava mahdollisuutta tehostaa järjestelmään kuuluvia tarkastuksia ja seuraamuksia sekä edistettävä hyviä käytäntöjä jäsenvaltioissa antamalla yksityiskohtaiset ohjeet toteutettavista tarkastuksista. Yhteisön sääntelykehykseen olisi sisällytettävä useita erilaisia seuraamuksia, joilla jäsenvaltiot voisivat rangaista ostajia ja suoramyyjiä vähäpätöisemmistä sääntöjen rikkomisista. Lyhyellä aikavälillä komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta sallia kiintiöiden siirtäminen eri jäsenvaltioissa toimivien tuottajien välillä ja alennettava jäsenvaltioiden kokonaiskiintiöitä vastaavasti. Keskipitkällä aikavälillä komission olisi tehtävä ehdotuksia maitoalan uudistamiseksi perusteellisesti siten, että saavutetaan tasapaino maidontuotannon kokonaistason, tuen ulkopuolelle jäävän sisäisen kulutuksen sekä ilman tukea mahdollisesti toteutuvan viennin välillä; samalla varmistettaisiin maidontuottajille kohtuullinen elintaso ja luovuttaisiin kiintiöjärjestelyistä (ks. kohta 73). MAIDON KIINTIÖJÄRJESTELMÄ OTETTIIN KÄYTTÖÖN TARJONNAN JA KYSYNNÄN VÄLISEN EPÄTASAPAINON VÄHENTÄMISEKSI MAITOALAN MARKKINOILLA 1. Maidon kiintiöjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1984( 1 ). Sen tarkoituksena oli vähentää maito- ja maitotuotealan markkinoiden tarjonnan ja kysynnän välistä epätasapainoa rajoittamalla tuotanto tietylle tasolle siten, että otettiin käyttöön maidontuottajia koskevat maidon viitemäärät (tilakohtaiset kiintiöt). Tilakohtaiset kiintiöt saadaan, kun jäsenvaltioissa jaetaan neuvoston kullekin jäsenvaltiolle vahvistama kansallinen viitemäärä (kansallinen maitokiintiö). Tilakohtaiset kiintiöt ylittäviin tuotettuihin maitomääriin sovelletaan varoittavaa lisämaksua ( 2 ). Maidon tuottaja maksaa kyseisen lisämaksun maidon ostajille ( 3 ) tai maidon suoramyyjä ( 4 ) toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. EMOTR:n maksajavirastot ilmoittavat maksuista saadun tuoton negatiivisena menona. 2. Komission neuvostolle esittämästä maidon kokonaistilanteesta nähtiin, että vuonna 1984tarjonta oli 120 prosenttia sisämarkkinoiden kysynnästä, ja huolimatta siitä, että vienti oli arviolta 12,7 miljoonaa maitoekvivalenttitonnia, yhteisön ylijäämä samana vuonna oli 6,7 miljoonaa maitoekvivalenttitonnia ( 5 ). Tuolloin kymmenen jäsenvaltion muodostaman Euroopan yhteisön kansalliset maitokiintiöt vahvistettiin alun perin kaikkiaan 103,7 miljoonaksi tonniksi (toimitukset meijereihin 99,9 miljoonaksi tonniksi), mikä oli lähes samaa tasoa kuin vuosien keskimääräiset toimitukset. Tilintarkastustuomioistuimen mielestä taso oli liian korkea, kun otetaan huomioon, että maidon ja maitotuotteiden kulutuksen yhteisössä arvioitiin olevan 85 miljoonaa tonnia ( 6 ). ( 1 ) Järjestelmä otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84, annettu 31 päivänä maaliskuuta 1984 (EYVL L 90, ), viideksi 12 kuukauden pituiseksi kaudeksi eli ajalle 1. huhtikuuta maaliskuuta Järjestelmän voimassaoloa jatkettiin alun perin 31. maaliskuuta 1992 saakka asetuksella (ETY) N:o 1109/88, annettu 25 päivänä huhtikuuta 1988 (EYVL L 110, ) ja vielä asetuksella (ETY) N:o 816/92, annettu 31 päivänä maaliskuuta 1992 (EYVL L 86, ). Neuvosto antoi 28. joulukuuta 1992 asetuksen (ETY) N:o 3950/92 (EYVL L 405, ), jolla lisämaksujärjestelmän voimassaoloa jatkettiin seitsemällä 12 kuukauden pituisella kaudella 1. huhtikuuta 1993 alkaen. Kyseisellä asetuksella kumottiin ja korvattiin kaikki aiemmat säädökset. ( 2 ) Ensimmäisten kolmen kauden aikana lisämaksu oli prosenttia maidon tavoitehinnasta, ja se nostettiin 100 prosenttiin markkinointivuonna ja 115 prosenttiin vuonna Ks. tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/93, kohta 3.24 (EYVL C 12, ). ( 3 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3950/92, annettu 28 päivänä joulukuuta 1992, 2 artiklan 2 kohta (EYVL L 405, ). ( 4 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3950/92, annettu 28 päivänä joulukuuta 1992, 2 artiklan 3 kohta (EYVL L 405, ). ( 5 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/87, taulukko 3 (EYVL C 266, ). ( 6 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/87, kohdat (EYVL C 266, ).

6 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/5 3. Tämän jälkeen hyväksyttiin joukko toimenpiteitä maidontuotannon vähentämiseksi ( 1 ), ja kiintiöitä pienennettiin kokonaisuudessaan 8 prosenttia yhdeksän vuoden aikana (maidon markkinointivuodesta vuoteen ). Samana aikana maidontuotanto väheni noin 10 prosenttia. Tämän jälkeen kansallisia viitemääriä ei ole mukautettu, ja viidentoista jäsenvaltion maidontuotanto on vakiintunut 120 miljoonaan tonniin. Vuodesta 2000 sovelletuissa päätöksissä, joilla vahvistetaan maito- ja maitotuotealan markkinajärjestelyn uudistus, säädetään kansallisten viitemäärien 1,18 prosentin lisäyksestä huhtikuun 2000 ja huhtikuun 2001 välisenä aikana ja määrien lisäämisestä edelleen 1,28 prosenttia huhtikuusta 2005 eteenpäin (ks. liite 1 kohta 4). 4. Kiintiöiden siirto ei ole sallittua jäsenvaltioiden välillä. Se on sallittua tuottajien välillä jäsenvaltioiden sisällä, mutta siirtoon liittyvien sääntöjen yksityiskohtainen soveltaminen on jäsenvaltioiden vastuulla. Jäsenvaltiot voivat sallia kiintiöiden kaupan lähes vapaat markkinat. Tällainen lähestymistapa lisää kiintiöiden keskittymistä tehokkaimmille tiloille. Vaihtoehtona on, että jäsenvaltiot valvovat keskitetysti kaikkia kiintiöiden siirtoja, joita voidaan tehdä ainoastaan jäsenvaltion säätämien hallinnollisten perusteiden mukaisesti. Tämä lähestymistapa noudattaa maaseudun kehittämiseen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyviä alueellisia tavoitteita. 5. Maidon kiintiöjärjestelmää koskevien tilintarkastustuomioistuimen toimittamien aiempien tarkastusten tulokset on julkaistu kahdessa erityiskertomuksessa ( 2 ) ja kolmessa vuosikertomuksessa ( 3 ). TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMEN TOIMITTAMA TARKASTUS valvotaan ostajia ja suoramyyjiä vuosittain sekä peritään Euroopan yhteisölle maksettavat lisämaksut ja pidetään niistä kirjaa. 8. Tilintarkastustuomioistuin tutki komission toimia ja tarkasti järjestelmän täytäntöönpanon yhdeksässä jäsenvaltiossa (Alankomaat, Espanja, Irlanti, Italia, Kreikka, Portugali, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta), joille on jaettu 80 prosenttia myönnetyistä kiintiöistä. KIINTIÖJÄRJESTELMÄN VAIKUTUS MAITOALAN MARKKINOIDEN KEHITYKSEEN Kiintiöiden taso on vaihdellut eri aikoina 9. Kuten liitteestä 2 voidaan nähdä, kokonaiskiintiöiden taso yhteisössä on muuttunut vuodesta Vuosina kansallisia viitemääriä pienennettiin keskimäärin 8 prosenttia. 10. Maidon markkinointivuodesta ( 4 ) alkaen kahdentoista jäsenvaltion kansalliset viitemäärät ovat pysyneet yhteensä 109 miljoonassa tonnissa. Luvussa on otettu huomioon, että määrä kasvoi markkinointivuoteen verrattuna 2,2 miljoonaa tonnia. Suurin osa tästä määrästä koostui Italialle, Espanjalle ja Kreikalle myönnetystä kansallisen viitemäärän 1,5 miljoonan tonnin lisäyksestä. Maidon markkinointivuodesta kolmen uuden jäsenvaltion, eli Itävallan, Ruotsin ja Suomen, kansalliset viitemäärät vahvistettiin yhteensä 8,4miljoonaksi tonniksi. Sen jälkeen viidentoista jäsenvaltion kansalliset viitemäärät on vahvistettu yhteensä 117,5 miljoonaksi tonniksi, joista 1,6 miljoonaa tonnia on tarkoitettu maidontuottajien suoramyyntiin. 6. Tarkastuksessa pyrittiin arvioimaan sovelletun kiintiöjärjestelmän vaikuttavuutta EU:n maidontuotannon hillitsemisen ja markkinoiden tasapainottamisen kannalta. 11. Italian, Espanjan ja Kreikan kansallisten viitemäärien mukautukset sekä kolmen uuden jäsenvaltion kansalliset viitemäärät johtivat viitemäärien nousuun kaikkiaan 10,6 miljoonalla tonnilla. 7. Tarkastuksen tavoitteena oli erityisesti arvioida, a) valvooko komissio järjestelmän täytäntöönpanoa tällä hetkellä asianmukaisesti, onko se ottanut käyttöön riittäviä valvontamenettelyjä ja toteuttaako se tarvittavat toimet järjestelmän tiukentamiseksi tapauksissa, joissa kyse on rikkomuksista tai joissa on todisteita valvonnan heikkoudesta; b) ovatko jäsenvaltiot noudattaneet sääntelykehystä järjestelmän täytäntöönpanon yhteydessä sen suhteen, onko jäsenvaltioissa olemassa riittävät kansalliset oikeus- ja hallintorakenteet ja kuinka niissä valvotaan tuotettua maitoa koskevia ilmoituksia, jaetaan tilakohtaisia kiintiöitä, annetaan ostajille toimilupa, ( 1 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/93, kohdat (EYVL C 12, ). ( 2 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/87 (EYVL C 266, ) ja erityiskertomus nro 4/93 (EYVL C 12, ). ( 3 ) Vuosikertomus varainhoitovuodelta 1988 (kohdat ), vuosikertomus varainhoitovuodelta 1992 (kohdat ) ja vuosikertomus varainhoitovuodelta 1993 (kohdat ). Maidontuotannon määrä vastaa suurin piirtein kansallisten kiintiöiden tasoa 12. Vuodesta 1993 maidontuotanto on vakiintunut noin 120 miljoonaan tonniin (ks. liite 3). Useimmat jäsenvaltiot ovat pienentäneet tuotantoaan yli 10 prosenttia verrattuna vuoteen 1984, jolloin maitokiintiöt otettiin käyttöön. Maidontuotanto on lisääntynyt Portugalissa (10 prosenttia vuosina 1992 ( 5 ) 1998) ja Kreikassa (9 prosenttia vuosina ). ( 4 ) Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1560/93, annettu 14päivänä kesäkuuta 1993 (EYVL L 154, ), jolla muutettiin neuvoston asetusta (ETY) N:o 3950/92, annettu 28 päivänä joulukuuta 1992 (EYVL L 405, ), vahvistettiin taatut määrät kaudelle seuraavien periaatteiden mukaisesti: edeltävien kausien kiintiöiden väliaikainen keskeyttäminen muuttui maidontuotannosta luopumiseksi, yhteisön varasto sisällytettiin lopullisesti jäsenvaltioiden kiintiöihin ja Kreikan, Espanjan ja Italian kiintiöitä lisättiin. ( 5 ) Portugalissa alettiin soveltaa maidon kiintiöjärjestelmää markkinointivuodesta

7 C 305/6 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Markkinointivuodesta lähtien meijereihin toimitettavan maidon viitemäärät ovat järjestelmällisesti hiukan (yhteensä alle yhden prosentin verran) ylittyneet useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka maidontuotannon ja kansallisten viitemäärien välinen ero on pienentynyt. Syynä on ollut pääasiassa maidon rasvapitoisuuden lisääntyminen. Meijereihin toimitetun maidon määrä mukautetaan siten, että sen todellista rasvapitoisuutta verrataan maitokiintiöiden käyttöön ottamisen aikaan voimassa olleeseen rasvapitoisuuden viitearvoon. Rasvapitoisuuden perusteella tapahtuvat mukautukset ovat syynä siihen, että kansalliset viitemäärät ylittyvät ja lisämaksua sovelletaan (ks. kaavio 1). Kaavio 1 Meijereihin toimitetun maidon bruttomäärä, toimitetun maidon määrä rasvapitoisuuden perusteella mukautettuna, maitotuotteiden tuonti sekä maitotuotteiden kulutus yhteisössä milj. tonnia Meijereihin toimitetun maidon bruttomäärä Toimitetun maidon määrä rasvapitoisuuden perusteella mukautettuna Maitotuotteiden tuonti Maitotuotteiden kulutus yhteisössä / / / / / / / / 1993 Lähde: ZMP-Bilanz Milch. Asetuksen (ETY) N:o 536/93 8 artiklan mukaisten kyselylomakkeiden vastauksista laaditut yhteenvetotaulukot (PO AGRI). 1993/ / / / / / 1999 Kiintiöiden taso johtaa kuitenkin rakenteelliseen ylijäämään 14. Kiintiöiden taso nousi huolimatta siitä, että yhteisön markkinoilla oli rakenteellista ylitarjontaa (ks. kaavio 1). 15. Vientituen avulla vietyjen maitotuotteiden määrä on viime vuosikymmenen aikana vakiintunut noin 15 miljoonaan tonniin (ks. liite 5, maitoalan tarjontatase maitoekvivalentteina, sekä kaavio 2). Lisäksi tilintarkastustuomioistuin arvioi voin ja rasvattoman maitojauheen tuetun sisäisen kulutuksen määräksi 10 miljoonaa maitoekvivalenttitonnia. Tuetun voin osuus sisäisestä kulutuksesta nousi 26,8 prosentista 32 prosenttiin vuosina Vuodesta 1995 yhteisön tukea, joka on keskimäärin 30 prosenttia markkinahinnasta ( 1 ), on myönnetty noin tonnille voita eli 28 prosentille sisämarkkinoilla kulutetusta määrästä. Samanaikaisesti sisämarkkinoilla käytetyn tuetun rasvattoman maidon määrä ( 2 ) on pienentynyt. Yli 50 prosentille sisämarkkinoilla kulutetusta rasvattomasta maitojauheesta on maksettu tukea. Kyseisen tuen määrä on vahvistettu noin 35 prosenttiin markkinahinnasta ( 3 )(ks.kaavio 3). ( 1 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2000, kohta 22 (EYVL C 132, ). ( 2 ) Eläinten ruokintaan tarkoitettu rasvaton maitojauhe ja eläinten rehussa ja kaseiinin tuotantoon käytetty nestemäinen rasvaton maito. ( 3 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/99, kohta 21 ja taulukko 2 Rasvattoman maitojauheen määrät.

8 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/7 miljoonaa maitoekvivalenttitonnia Kaavio 2 Maitoalan tarjontatase: ylitarjonta verrattuna kysyntään yhteisössä, vienti sekä varastojen muutokset Varastojen muutokset Vienti Ylitarjonta verrattuna kysyntään yhteisössä * Huom.: Vuosina EU-12 (ilman Saksan uusia osavaltioita). Vuosina EU-12 (myös Saksan uudet osavaltiot). Vuodesta 1995 alkaen EU-15; vuoden 1998 luvut ovat arvioita. Vuosi 1992: ZMP-Bilan Milch 92 -asiakirjassa julkaistuja väliaikaisia lukuja (päivitetyt tiedot eroavat niistä huomattavasti). Muiden vuosien osalta on esitetty uusimmat käytettävissä olevat tiedot. Mukaan ei ole otettu kulutusta tilalla eikä suoramyyntiä. Lähde: ZMP-Bilanz Milch. Kaavio 3 Maitotuotteiden myynti (1998) Varastojen muutokset Vienti 1,41 milj. t 13,79 milj. t talousarvioon miljoonan euron nettokustannukset vuonna Eri toimenpiteiden kustannukset on eritelty liitteessä 6 (ks. kaaviot 4 ja 5). Yhteisön talousarvioon suoritettavien lisämaksujen kokonaismäärä kattaa 16 prosenttia maito- ja maitotuotealan yhteisen markkinajärjestelyn kustannuksista. Tuettu kulutus yhteisössä 10,1 milj. t Lähde: ZMP-Bilanz Milch. Tuen ulkopuolelle jäävä kulutus yhteisössä 92,28 milj. t 17. Maito- ja maitotuotealan tuesta aiheutuvat suhteelliset talousarviomenot ovat pienentyneet merkittävästi kiintiöjärjestelmän käyttöönoton jälkeen. Näiden menojen osuus EMOTR:n tukiosaston menoista pieneni 6,5 prosenttiin vuonna 1999, kun se vuonna 1983 oli 27 prosenttia (ks. liite 7). Menojen kokonaismäärä, vuosittain noin 2,5 miljardia euroa, on vielä suhteellisen suuri rahoitettavaksi, kun kyse on jäsenvaltioiden epäsuorasti sallimasta ylijäämästä. On muistettava, että veronmaksajien maksaman tuen lisäksi kuluttajat maksavat EU:ssa maidosta ja maitotuotteista korkeita hintoja (ks. kohdat 22 ja 63). OECD arvioi kuluttajille näiden tuotteiden osalta unionissa aiheutuvien ylimääräisten kustannusten arvoksi yli 20 miljardia euroa vuodessa ( 2 ). Talousarviomenot 16. Maito- ja maitotuotealan markkinoiden tasapainoa ylläpidetään myyntiä varten myönnetyn yhteisön rahoituksen avulla; 25 miljoonan maitoekvivalenttitonnin ( 1 ) myynnistä aiheutui ( 1 ) Asiakirjassa Situation & Outlook Dairy Sector (YMP sarjan valmisteluasiakirjat) komissio määrittää ylijäämän laskemalla tuotannon ja kokonaiskulutuksen välisen erotuksen. Maatilalla tapahtuva kulutus ja maataloustuotannon kulutus (suoramyynti) sisältyvät kokonaiskulutukseen. Näin ollen ylijäämä arvioitiin 8,8 miljoonaksi tonniksi vuonna ZMP:ltä (Zentrale Markt- und Preisberichtsstelle) saatujen tietojen perusteella toimitusten ylijäämä verrattuna sisäiseen kulutukseen (tuontia lukuun ottamatta) oli 10,8 miljoonaa tonnia. Maatilalla tapahtuva kulutus ja maataloustuotannon kulutus eivät sisälly ZMP:n julkaisemiin määriin, sillä nämä tuotteet ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä ei aiheudu ylijäämää, eikä niistä ole tilastotietoja. Taulukosta 6 (lähde: ZMP) voidaan nähdä ylijäämä suhteessa teollisten tuotteiden kokonaistarjontaan (tuonti mukaan luettuna). ( 2 ) OECD: Agricultural policies in OECD countries, monitoring and evaluation 2000.

9 C 305/8 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Kaavio 4 Maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely Menot ryhmittäin milj. euroa Muut toimenpiteet Varastointikustannukset Myyntitoimenpiteet Vientituki Rahoitusosuus Lähde: Vuodet : komission PO VI, YMP 2000 valmisteluasiakirja: Situation and outlook dairy sector, taulukko 14, huhtikuu Vuodet : tilintarkastustuomioistuin valmistellut EMOTR:n tukiosaston menojen kehitykseen liittyvien asiakirjojen perusteella, komission PO VI. G.2. Vuoden 1998 bruttomenoihin sisältyvät luvun B1-20 menot (2 810,8 milj. ecua), koululaisten maito budjettikohdasta B1-312 (105 milj. ecua) sekä voin kulutustuki sosiaalihuollon edunsaajille budjettikohdasta B1-313 (4milj. ecua). Vuoden 1999 bruttomenoihin sisältyvät luvun B1-20 menot (3 007,8 milj. ecua), koululaisten maito budjettikohdasta B1-312 (87,6 milj. ecua) sekä voin kulutustuki sosiaalihuollon edunsaajille budjettikohdasta B1-313 (3,6 milj. ecua) Kaavio 5 Maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely Menot eriteltyinä tuotteen tai toimenpiteen mukaan milj. euroa Muut toimenpiteet Muut tuotteet Koululaisten maito Juusto Rasvaton maitojauhe Voi Huom. Muita toimenpiteitä ovat muun muassa palkkio lopullisesta tai väliaikaisesta maidontuotannosta luopumisesta. Muita tuotteita ovat esimerkiksi täysmaitojauhe ja kondensoitu maito. Lähde: Ks. kaavio 4.

10 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/9 18. Tilintarkastustuomioistuin on jo aiemmin tuonut esiin maitoalan markkinoihin (erityisesti tällä hetkellä voimassa olevasta maitokiintiöstä johtuvan 25 miljoonan maitoekvivalenttitonnin suuruisen määrän myymiseksi käytettäviin toimenpiteisiin) liittyviä eri näkökohtia. Tilintarkastustuomioistuin on kritisoinut sitä, että käytettävissä olevista vaihtoehdoista ei ole tehty tarkkaa arviota. Komissio on ilmoittanut tilintarkastustuomioistuimelle, että tällainen tutkimus toteutettaisiin ( 1 ). Tuotantohinnat ja maidontuottajien tulot 19. Maitotilojen tulot, jotka lasketaan perhekohtaisen työvoimayksikön nettolisäarvon (FNAV/FWU) ( 2 ) perusteella, kasvoivat enemmän kuin maataloustuottajien kokonaistulot vuosina (66 prosenttia verrattuna 61 prosenttiin). Koko kauden ajan maidontuottajien tulot olivat selvästi suuremmat kuin maataloustuottajien tulot keskimäärin. 20. Kasvuun on kolme syytä: tuotantohintojen tuki, maitotilojen lisääntynyt tuottavuus (ks. kohta 23) sekä suora yhteisön tuki muilta aloilta. Vaikka maidon kohdalla suora tuki ei olekaan yhtä merkittävä kuin muilla maatalouden aloilla, sen osuus maidontuottajien tuloista on kasvanut tasaisesti nousten 24prosenttiin vuonna 1996, kun se vuonna 1990 oli 7 prosenttia. 21. Maidontuottajille maksetut hinnat ja tuottajien tulot ( 3 ) vaihtelevat yhä suuresti eri jäsenvaltioiden välillä. Huolimatta siitä, että hintoja on lähennetty vuodesta 1984, tuottajille maksettu korkein keskimääräinen hinta vuonna 1999 (Italiassa, Kreikassa ja Ruotsissa) oli 25 prosenttia korkeampi kuin alhaisin keskimääräinen hinta (Belgiassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Tuloerot ovat vielä suuremmat. Maidontuottajien tulot ovat pienimmät Portugalissa ja Ruotsissa. Vuonna maidontuottajien tulot olivat Portugalissa ainoastaan 32 prosenttia ja Ruotsissa ainoastaan 36 prosenttia maidontuottajien keskimääräisestä tulosta Euroopan unionissa. Hintojen ja tulojen erot johtuvat tilojen rakenteeseen ja ostajiin, tuotantokustannuksiin sekä kysyntään liittyvistä eroista, eivät kiintiöjärjestelmästä. Kuluttajille koituvat kustannukset 22. Talousarviokustannukset ovat pienentyneet edelleen, mutta kuluttajat maksavat yhä maitotuotteista korkeita hintoja juuri hintatukitoimenpiteiden vuoksi. Kaudella OECD arvioi tuottajien tukiekvivalentin ( 4 ) olevan 54prosenttia maidon koko tuotantomäärän arvosta ja 44 prosenttia kaikkien maataloustuotteiden koko tuotantomäärän arvosta. Toisin sanoen kuluttajat maksavat EU:ssa maitotuotteista kaksinkertaisen hinnan verrattuna siihen, mitä he maksaisivat vapailla markkinoilla. Maidontuotannon rakenneuudistusta on jatkettu kiintiöjärjestelmän aikana 23. Vuosina , ennen kiintiöjärjestelmän käyttöönottoa, maitotilojen tuottavuus lisääntyi huomattavasti. Maitotilojen määrä pieneni noin 4prosenttia vuosittain, ja lypsykarjan määrä pieneni hieman. Tilojen keskimääräinen karjakoko kasvoi 4,5 prosenttia vuosittain (ks. kaavio 6). 24. Maitotilojen tuottavuus on lisääntynyt edelleen maidon kiintiöjärjestelmän käyttöönoton jälkeen (ks. kaavio 7). Maitotilojen keskimääräinen tuotanto kasvoi 119 prosenttia vuosina Kasvu voidaan selittää sillä, että tuotanto lypsylehmää kohti lisääntyi (29 prosenttia) ja maitotilojen keskimääräinen koko kasvoi (74prosenttia). Maidontuotanto keskittyy yhä suurempiin ja harvempiin tiloihin (vähennystä 56 prosenttia). Vuonna 1997 kaikesta yhteisön lypsykarjasta 48 prosenttia oli tiloilla, joilla oli yli 50 lehmää (kun määrä vuonna 1985 oli 31,5 prosenttia). ( 1 ) Komission vastaus erityiskertomukseen nro 8/2000 (EYVL C 132, ). ( 2 ) Tilakohtainen nettolisäarvo (FNAV) tarkoittaa bruttomääräistä kokonaistuotantoa (mukaan luettuna tilalla tapahtuva kulutus), josta vähennetään maataloustoimintaan liittyvät kiinteät ja muuttuvat kustannukset. Mukaan ei lueta rahoituskuluja, työvoimakustannuksia tai maatilan vuokraa. Nettolisäarvoa mukautetaan tullien, verojen, palkkioiden ja tukien mukaan ottamiseksi ja siinä annetaan positiivinen painotus perheeseen kuuluvalle ja palkatulle työvoimalle, omalle ja vieraalle pääomalle sekä tilanhoidolle. Vuosittainen työvoimayksikkö tarkoittaa yhden kokoaikaisen työntekijän vuoden aikana palkallisena tai palkatta tekemää maataloustyötä. Perhekohtainen työvoimayksikkö tarkoittaa maataloustuottajan ja hänen perheenjäsentensä tekemää työtä. Lähde: RICA. ( 3 ) Tulojen vertailussa käytettiin tämänhetkisiä valuuttakursseja. ( 4 ) Tuottajien tukiekvivalentti osoittaa maataloustuottajille tietyn vuoden aikana maatalouspolitiikan eri välineistä tehtyjen varainsiirtojen arvon. Siinä otetaan huomioon hintatukitoimet, tuottajien saama suora tuki, tuotantokustannusten alentamiseen tarkoitetut tuet ja muut yleisiä maatalouspalveluja koskevat toimenpiteet. Tukiekvivalentin tarkoituksena on esittää määrällisesti veronmaksajan rahoittamat suorat varainsiirrot ja kuluttajan rahoittamat välilliset varainsiirrot, jotka osaltaan ylläpitävät maataloustuloa. Lähde: OECD.

11 C 305/10 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Kaavio 6 Maitotilojen rakenteen kehitys Lypsylehmien lukumäärä (tuhatta) Tilojen lukumäärä (tuhatta) Lypsylehmiä tilaa kohti Maitotilojen lukumäärä Lypsylehmien lukumäärä Lypsylehmiä tilaa kohti Lähde: EUROSTATin selvitykset tilojen rakenteesta; PO VI toistaa tiedot asiakirjassaan Maatalouden tilanne... sekä New Cronos. Kaavio 7 Maidontuotannon kehitys maitotiloilla Tuotetun maidon määrä tilaa kohti (tonnia) Lypsylehmien lukumäärä tilaa kohti kg 14 Tuotetun maidon määrä tilaa kohti (t) Tuotos lypsylehmää kohti (kg) 56,4 t kg 18 78,7 t Lypsylehmiä tilaa kohti kg ,6 t kg ,6 t Tuotos lypsylehmää kohti (kg) Lähde: EUROSTATin selvitykset tilojen rakenteesta; PO VI toistaa tiedot asiakirjassaan Maatalouden tilanne... sekä New Cronos.

12 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/11 Kiintiö on varallisuusarvo 25. Alkuperäiset kiintiöt jaettiin ilmaiseksi tuottajille, jotka olivat ennenkin tuottaneet maitoa. Kiintiöllä on nyt rahallinen arvo täysin kiintiöjärjestelmän olemassaolon vuoksi. Jopa sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa kiintiöiden markkinoita ei ole, kuten Ranskassa, kiintiön alainen maa-alue on arvokkaampi kuin maa-alue, johon kiintiötä ei sovelleta. Näin ollen pääsy maitoalan markkinoille tai yksittäisten tilojen laajentaminen on vaikeampaa ja kalliimpaa. Kiintiöiden poistaminen saattaa johtaa siihen, että kiintiöiden haltijat pyytävät korvauksia. 26. Vaikka tämä varallisuusarvo perustuu yhteisön asetuksiin, kiintiöiden hankkimiseen oli mahdollista saada rahoitusta rakennerahastoista ainakin yhdessä jäsenvaltiossa. Irlannissa tukikelpoisille maataloustuottajille korvattiin rakenneuudistusta koskevan ohjelman mukaisesti 75 prosenttia kiintiön ostamisen kustannuksista; varat otettiin yhteisön talousarviosta. Espanjassa taas eräät maataloustuottajat saivat rakennerahastoista tukea maidontuotannon kehittämiseen, mutta heillä ei ole ollut varaa ostaa riittäviä kiintiömääriä tehokkaan maatilan luomiseksi. Riittävien kiintiöiden ostamiseen ei myönnetty rakennetukea. 27. Nämä tapaukset osoittavat, että tällainen osarahoittaminen yhteisön talousarviosta lisää maitoalan tuesta aiheutuvia kustannuksia ja johtaa erilaiseen kohteluun eri jäsenvaltioissa. JÄSENVALTIOILLA ON PÄÄVASTUU KIINTIÖJÄRJESTELMÄN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA 28. Pääasiallinen vastuu kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanosta ja hallinnoinnista on jäsenvaltioilla. Kiintiöjärjestelmä saa aikaan maidontuotannon tehottomuutta 29. Uusimpien jäsenvaltioiden liityttyä unioniin yhteisön markkinoita olisi voitu tasapainottaa jakamalla kahdelletoista jäsenvaltiolle aiemmin osoitetut kansalliset viitemäärät uudestaan viidentoista jäsenvaltion kesken. Tällöin ylijäämää, jonka myyntiä tuetaan yhteisön talousarviosta, olisi voitu pienentää. Tilaisuutta ei kuitenkaan käytetty hyväksi. Jokaisella viidestätoista jäsenvaltiosta on kansallinen viitemääränsä, ja kiintiöitä ei voida siirtää eri jäsenvaltioissa toimivien tuottajien välillä, mikä tarkoittaa sitä, että maidon tuottamiseen käytettyjä voimavaroja ei pystytä optimoimaan. Tämä vaikeuttaa tuotannon järkiperäistä kehittämistä ja rajoittaa tuotantoa sellaisilla EU:n alueilla, joilla on parhaat edellytykset maidontuotantoon. Eri jäsenvaltioissa toimiville tuottajille asetetut rajoitukset, jotka koskevat kiintiöiden siirtämistä sekä tasausmekanismia (ks. kohdat 40 42), vaikuttavat vanhentuneilta yhtenäismarkkinoiden kannalta ja kun otetaan huomioon Euroopan unionissa voimassa oleva kilpailulainsäädäntö. Jos nämä rajoitukset poistetaan, yhteisön kokonaiskiintiötä olisi alennettava vastaavasti. 30. Markkinointivuodesta lähtien kiintiöillä on rajoitettu tuotantoa kaikissa jäsenvaltioissa (lukuun ottamatta Saksan uusia osavaltioita). Neljässä jäsenvaltiossa (Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) maidon tuotanto on vähäisempää kuin sen kysyntä. Kolmessa muussa jäsenvaltiossa (Tanskassa, Irlannissa ja Alankomaissa) kansallinen tuotanto taas ylittää kysynnän. Tämä on johtanut siihen, että jotkut ensin mainittujen valtioiden maidontuottajat eivät ole hyväksyneet tätä järjestelmää, jota he pitävät epäoikeudenmukaisena. Kansalliset viranomaiset puolestaan ovat kohdanneet vaikeuksia järjestelmän täytäntöönpanossa, kun yhteiskunnallinen vastustus on ollut kiivasta. Näin on käynyt erityisesti Italiassa. Taulukossa 1 on arvioitu jäsenvaltioiden omavaraisuusastetta, sillä komissiosta ei saatu maitoekvivalentteina ilmaistua sisäistä kulutusta koskevia lukuja.

13 C 305/12 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Taulukko 1 Jäsenvaltioittain esitetyt määrät maitoekvivalentteina (1 000 t) BELGIA Kiintiö ( 1 ) 3 211, , , , , , , , , , , , ,4 Tuotanto ( 1 ) 3 269, , , , , , , , , , , , ,7 Omavaraisuusaste ( 2 ) 102 % 97 % 103 % 102 % 101 % 98 % 99 % 100 % 101 % 100 % 100 % 100 % TANSKA Kiintiö ( 1 ) 4 882, , , , , , , , , , , , ,6 Tuotanto ( 1 ) 4911,0 4660,0 4539,0 4547,0 4542,0 4440,0 4405,0 4461,0 4441,0 4473,0 4495,0 4433,0 4468,0 Omavaraisuusaste 165 % 162 % 163 % 163 % 160 % 158 % 159 % 159 % 161 % 161 % 161 % 161 % SAKSA Kiintiö ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,0 Tuotanto ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,6 Omavaraisuusaste 104% 100 % 102 % 104% 102 % 102 % 103 % 101 % 102 % 102 % 102 % 102 % KREIKKA Kiintiö ( 1 ) 537,0 504,8 491,4 536,7 536,7 526,0 526,0 626,0 626,0 626,1 629,8 629,8 629,8 Tuotanto ( 1 ) 465,7 485,6 506,1 543,7 560,5 533,0 549,1 602,3 638,9 643,6 607,8 616,7 647,9 Omavaraisuusaste 73 % 72 % 76 % 74% 77 % 74% 76 % 77 % 76 % 77 % 76 % 74% RANSKA Kiintiö ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,9 Tuotanto ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,0 Omavaraisuusaste 115 % 113 % 111 % 111 % 107 % 105 % 105 % 104% 104% 103 % 101 % 101 % IRLANTI Kiintiö ( 1 ) 5 583, , , , , ,45 199,45 230, , , , , ,6 Tuotanto ( 1 ) 5 478, , , , , , , , , , , , ,3 Omavaraisuusaste 206 % 203 % 205 % 206 % 205 % 203 % 200 % 201 % 200 % 199 % 197 % 195 % ITALIA Kiintiö ( 1 ) 8 798, , , , , , , , , , ,49 698,49 698,4 Tuotanto ( 1 ) 8 547, , , , , , , , , , , , ,0 Omavaraisuusaste 72 % 69 % 67 % 67 % 68 % 75 % 73 % 71 % 72 % 73 % 72 % 71 % LUXEMBURG Kiintiö ( 1 ) 290,0 274,1 267,5 270,8 270,8 266,5 266,5 268,1 268,1 268,1 268,1 268,1 268,1 Tuotanto ( 1 ) 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,5 255,1 255,2 Omavaraisuusaste ( 2 ) t.p. t.p. t.p. t.p. t.p. t.p. t.p. ALANKOMAAT Kiintiö ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,9 Tuotanto ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,0 Omavaraisuusaste 192 % 188 % 187 % 186 % 184% 181 % 180 % 178 % 176 % 175 % 175 % t.p. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Kiintiö ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,0 Tuotanto ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,0 Omavaraisuusaste 87% 84 % 95% 94 % 94 % 88% 88% 89% 86% 84 % 84 % 84 % ESPANJA Kiintiö ( 1 ) 4650,0 4522,0 4354,7 4551,2 4551,2 4458,3 4458, , , , , , ,6 Tuotanto ( 1 ) 4637,1 4547,7 4377,3 4485,7 4501, , , ,0 4925, , , , ,0 Omavaraisuusaste 97 % 99 % 100 % 99 % 97 % 96 % 94% 92 % 94% 93 % 92 % 92 % PORTUGALI Kiintiö ( 1 ) 1 743, , , , , , , ,5 Tuotanto ( 1 ) 1 147, , , , , , , , , , , , ,7 Omavaraisuusaste 98 % 100 % 103 % 105 % 109 % 100 % 97 % 100 % 102 % 102 % 101 % 101 % ITÄVALTA Kiintiö ( 1 ) 2 369, ,42 383, ,0 Tuotanto ( 1 ) 2 292, , , ,0 Omavaraisuusaste t.p. t.p. t.p. t.p. SUOMI Kiintiö ( 1 ) 2 355, , , ,5 Tuotanto ( 1 ) 2 365,42 328, , ,6 Omavaraisuusaste t.p. t.p. t.p. t.p. RUOTSI Kiintiö ( 1 ) 3 300, , , ,0 Tuotanto ( 1 ) 3 243, , , ,5 Omavaraisuusaste t.p. t.p. t.p. t.p. Yhteensä Kiintiö ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,3 Tuotanto ( 1 ) , , , , , , , , , , , , ,5 Kulutus , , , , , , , , , , , , ,0 Omavaraisuusaste 121 % 110 % 110 % 114% 118 % 117 % 113 % 112 % 111 % 112 % 112 % 111 % 111 % ( 1 ) Meijereihin toimitettavia määriä koskevat kiintiöt ja toimitetuksi ilmoitetut määrät rasvapitoisuuden perusteella mukautettuina. ( 2 ) Belgian ja Luxemburgin talousliiton omavaraisuusastetta koskeva arvio. Lähde: Kiintiöiden ja tuotettujen määrien osalta asetuksen (ETY) N:o 536/93 8 artiklan mukaisten kyselylomakkeiden vastauksista laaditut yhteenvetotaulukot, päivitetty (PO IV); omavaraisuusasteen osalta Zentrale Markt- und Preisberichtsstelle ZMP-Marktbilanz Milch.

14 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/ Jäsenvaltioissa, joissa kiintiöiden jakaminen ja niiden siirtäminen maidontuottajien välillä tapahtuu hallinnollisten kriteerien perusteella, pienet maidontuottajat saavat yleensä suurimman osan uudelleen jaetuista kiintiöistä. 36. Taulukossa 2 ilmoitetaan niiden lisämaksujen osuus, jotka kyseisessä kolmessa jäsenvaltiossa oli komissiolta kesäkuussa 2001 saatujen tietojen mukaan peritty tuottajilta. Järjestelmän täytäntöönpano 32. Tilintarkastustuomioistuimen aiemmassa erityiskertomuksessa nro 4/93 kritisoitiin kolmea jäsenvaltiota (Espanjaa, Italiaa ja Kreikkaa) erityisesti kiintiöjärjestelmän pirstaleisesta soveltamisesta. Taulukko 2 Tuottajilta perittyjen lisämaksujen prosentuaalinen osuus KREIKKA 97,5 Ei maksua 95,2 66,9 ESPANJA 3,9 10,0 Ei maksua 67,9 ITALIA 17,3 0,2 0,0 0,0 33. Italiassa maidon kiintiöjärjestelmää ei vieläkään ollut pantu täytäntöön kokonaisuudessaan. Italian oli maksettava kansallisen viitemäärän ylittämisestä lisämaksuja 202,7 miljoonaa euroa maidon markkinointivuodelta , 203,4miljoonaa euroa markkinointivuodelta , 224,8 miljoonaa euroa markkinointivuodelta ja 239,5 miljoonaa euroa markkinointivuodelta Komissio on perinyt lisämaksut Italian viranomaisilta pienentämällä EMOTR:n kuukausittaisia ennakkomaksuja. Maidon ostajat, joiden velvollisuus on periä maksu kiintiön ylittäneiltä maidontuottajilta, eivät ole perineet maksuja eivätkä suurelta osin tilittäneet niitä Italian viranomaisille markkinointivuoden jälkeen ( 1 )(ks.taulukko 2). 34. Espanjassa maidon kiintiöjärjestelmä on pantu täysimääräisesti täytäntöön vasta markkinointivuodesta alkaen. Ennen sitä kansalliset viranomaiset eivät ilmoittaneet asianmukaisesti maidon ostajille perittävien lisämaksujen oikeita summia eikä kaikille maidontuottajille ilmoitettu maksettavien lisämaksujen määriä. Lisämaksuja kertyi maksettavaksi maidon markkinointivuosilta (11,4miljoonaa euroa), (42,1 miljoonaa euroa) ja (23,2 miljoonaa euroa). Kansallisten viranomaisten maidon ostajille lähettämien lisämaksuja koskevien laskujen laillisuus kuitenkin kyseenalaistettiin ja lisämaksujen perintä keskeytettiin. Tarkastuksen aikaan maidon ostajat olivat perineet ja maidontuottajat maksaneet ainoastaan pienen osan maksettavista maksuista. Komissio on kerännyt saatavat pienentämällä Espanjalle maksettavia EMOTR:n kuukausittaisia ennakkomaksuja, kuten Italian tapauksessa tehtiin. 35. Kreikassa tilanne on parantunut. Maidon ostajille ja maidontuottajille on ilmoitettu maksettavista lisämaksuista ja huomattavia maksuja maksetaan. Kreikassa lisämaksuja oli maksettava 2,7 miljoonaa euroa markkinointivuoden , 1, 7 miljoonaa euroa markkinointivuoden ja 8,8 miljoonaa euroa markkinointivuoden osalta. 37. Kiintiöjärjestelmän täytäntöönpanoon Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa liittyvien ongelmien jatkumisen syynä ovat oikeusmenettelyt, joiden vuoksi lisämaksuja ei voida periä tehokkaasti maidontuottajilta. Lisämaksuja koskevista maksukehotuksista valitetaan heti, ja oikeusmenettelyt kestävät useita vuosia. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että lisämaksujen suorittaminen viivästyy määrittelemättömän ajan. Jäsenvaltioissa toimitetut tarkastukset Kiintiöiden jako ja hoito 38. Maitokiintiöt määritetään maidon määrän ja rasvapitoisuuden perusteella. Alun perin vahvistettua rasvapitoisuutta käytetään viitearvona, kun kuluvan vuoden maidontuotantoa mukautetaan kunkin tuottajan osalta. Mukautettua tuotetun maidon määrää verrataan kiintiöön. Viitteellisen rasvapitoisuuden vahvistamisessa alun perin käytetyt tiedot on säilytettävä kolmen vuoden ajan, mikä ei kuitenkaan mahdollista tarkastuksen toimittamista peräkkäisinä vuosina. Näin tärkeisiin tietoihin ei pitäisi soveltaa aikarajaa. 39. Portugalissa tuotannon määrä saavutti kiintiön vasta vuonna Tilintarkastustuomioistuin pyysi kansallisilta viranomaisilta saada käyttöönsä alkuperäisen kiintiön vahvistamiseen käytetyn viitekauden tuotantotiedot. Tietojen avulla ei kuitenkaan voitu perustella EU:n asetuksessa tosiasiassa säädetyn kiintiön tasoa, eikä komissio kyennyt selittämään, mistä tämä johtui. ( 1 ) Italiassa Consiglio di Stato, joka toimii vetoomustuomioistuimena Tribunali amministrativi regionalien (TAR; hallinnollisia asioita käsitteleviä alueellisia tuomioistuimia) tekemien päätösten osalta, kumosi 16. tammikuuta 2001 Lazion alueen hallinnollisia asioita käsittelevän tuomioistuimen päätöksen, jolla oli keskeytetty lisämaksun periminen tilakohtaisen kiintiön ylittäneeltä maidontuottajalta. Tämän jälkeen Italian viranomaiset (Agenzia per le erogazioni in agricoltura, AGEA) ovat antaneet asianomaiselle maidontuottajalle uuden ilmoituksen lisämaksun määrästä, ja viranomaisten on nyt perittävä kyseinen maksu. Consiglio di Staton odotetaan kumoavan myös useita muita vastaavanlaisia TARien päätöksiä. Tasausmekanismi 40. Tilakohtaisten kiintiöiden alittumisen ja käyttämättömien kiintiöiden (kuten kansallisen varaston) avulla voidaan tasata kiintiöiden ylittymistä tuottajien tai meijereiden tasolla ( 2 ). ( 2 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 3950/92, annettu 28 päivänä joulukuuta 1992, 2 artiklan 1 kohta (EYVL L 405, ).

15 C 305/14 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Jäsenvaltiot voivat päättää tasausmekanismien yksityiskohtaisesta soveltamisesta, ja ne ovat tehneet hyvin erilaisia valintoja myös tältä osin. Ranskassa tasausta hyödynnetään mahdollisimman vähän, ja tilakohtaisen viitemäärän ylittäneet maataloustuottajat saattavat joutua maksamaan lisämaksua sellaisinakin vuosina, jolloin kansallinen viitemäärä ei ylity. Lisämaksuista saatu tuotto suunnataan kansallisiin rakenneuudistustoimenpiteisiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa taas kansallisella tasolla ja ostajien tasolla toteutettavat tasausjärjestelyt antavat maataloustuottajille mahdollisuuden myydä kiintiöitään ja hienosäätää näin tilakohtaisia kiintiöitään kansallisen viitemäärän ylittämisestä tehtyjen uusimpien arvioiden mukaisesti. On tapahtunut jopa niin, että maataloustuottajat, jotka uskoivat, etteivät joutuisi tiettynä vuonna maksamaan lisämaksua, siirsivät kiintiönsä kokonaisuudessaan muille (rahallisen voiton vuoksi), mutta jälkeenpäin he joutuivat maksamaan lisämaksun koko tuotannostaan siitä syystä, että kansallinen viitemäärä olikin ylittynyt. 42. Järjestelmän kehittyminen sellaiseksi, että tasauksen toteuttamisessa voidaan käyttää erilaisia joustavia lähestymistapoja, on vähentänyt kiintiöjärjestelmän tehokkuutta maitoalan markkinoiden ylijäämän pienentämisessä, minkä vastapainoksi maidon kokonaiskiintiötä yhteisössä olisi alennettava vastaavassa määrin. Ostajien toimiluvat Ostajien ja suoramyyjien valvonta 46. Jäsenvaltioiden on yhteisön säännösten mukaisesti erityisesti tarkistettava maidon ostajien ja suoramyyjien ilmoitukset ( 4 ). Jäsenvaltioissa toimitettujen tarkastusten tarkoituksena oli tutkia, toteutettiinko tuotetun maidon kokonaismäärää koskevat tarkastukset, olivatko ne tehokkaita ja voitaisiinko niitä parantaa. 47. Säännöksissä vaaditaan, että jäsenvaltiot: tarkastavat vuosittain vähintään 40 prosenttia ostajista ja 5 prosenttia suoramyyjistä, toimittavat nämä tarkastukset vakioitujen riskianalyysien perusteella, valvovat maitokuljetuksia, joilla maito kerätään tiloilta, tarkistavat ostajien ja suoramyyjien tiloissa ostettua ja tuotettua maitoa koskevat ilmoitukset ja tarkastavat säännösten nojalla pidettävät tilit ja kirjat, 43. Asetuksissa säädetään, että kunkin jäsenvaltion viranomaiset myöntävät toimiluvat kaikille maidon ostajille kyseisessä maassa. Ostajan toimiluvan peruminen, jos ostaja ei noudata kiintiöitä koskevia säännöksiä, on ainoa jäsenvaltioiden käytössä oleva todellinen seuraamus. 44. Ostajan toimiluvan peruminen on voimakkaasti vaikuttava toimenpide, joten sitä sovelletaan ainoastaan räikeimpien järjestelmän väärinkäytösten kohdalla. Tilintarkastustuomioistuimen tutkimassa kahdessa tapauksessa jäsenvaltiot (Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta) peruivat toimiluvan vasta tarkan harkinnan jälkeen. Suurten ostajien toimiluvan peruminen ei maidontuottajiin kohdistuvien vaikutusten vuoksi ole realistinen rangaistus. Suoramyyjiä koskevat huomautukset 45. Vaikka kyseiset määrät olivat suhteellisen vähäisiä, tilintarkastustuomioistuin tarkasti useita suoramyyjiä, jotka ostivat ylimääräisiä maitomääriä ( 1 ). Näissä tapauksissa suoramyyjät tarvitsevat ostajan toimiluvan. Tästä syystä kirjanpitojärjestelmän on oltava pidemmälle kehitetty kuin muilta suoramyyjiltä vaadittava järjestelmä ( 2 ). Jotkin tarkastetut suoramyyjät ostivat ylimääräisiä maitomääriä ilman ostajan toimilupaa. Tarkastettujen suoramyyjien kirjanpidossa oli yleensä huomattavia puutteita ( 3 ) (ks. kohta 53). ( 1 ) Saksassa, Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa havaitut tapaukset. ( 2 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 7 artiklan 1 kohdan e f alakohta (EYVL L 57, ). ( 3 ) Espanjassa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyt havainnot. toteuttavat kaikki tarvittavat toimet maidon lisämaksun maksamisen varmistamiseksi ( 5 ). 48. Useimmissa jäsenvaltioissa joukko erittäin suuria ostajia hallitsee markkinoita, ja niiden ostaman maidon kokonaismääriä koskevien ilmoitusten tarkistaminen vie paljon aikaa ja edellyttää ammattitaitoa. Jäsenvaltioiden käytännöt vaihtelivat paljon. Kolmessa jäsenvaltiossa (Alankomaissa, Ranskassa ja Saksassa) ilmoitukset ja varastokirjanpito tutkittiin yksityiskohtaisesti, minkä jälkeen ne täsmäytettiin yrityksen muiden kaupallisten asiakirjojen kanssa. Toisissa jäsenvaltioissa (Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa) tarkastukset eivät olleet yhtä laajoja, ja joskus niissä tukeuduttiin erityisesti tarkastusta varten laadittuihin asiakirjoihin. Espanjassa ja Portugalissa lukuja ei ristiintarkastettu julkaistujen tilitietojen tai muiden asiakirjojen kanssa. Ostajia (ja suoramyyjiä) koskevien tarkastusten tulokset havaittiin puutteellisesti dokumentoiduiksi kolmessa jäsenvaltiossa (Irlannissa ja Kreikassa sekä Ranskassa ainoastaan suoramyyjien osalta). 49. Huolimatta siitä, että suoramyyjiä tarkastettiin suhteellisen vähän, suoramyyjien valvonta on tärkeää erityisesti kun otetaan huomioon, että suurimmalla osalla suoramyyjistä (mukaan luettuina kaikki tarkastuskäynnin kohteena olleet suoramyyjät) on suoramyynnin kiintiö ja tavanomaisten meijeritoimitusten kiintiö. Toimituksia ja suoramyyntiä koskevat tiedot olisi tarkastettava ristiin. Tätä vaikeuttaa yhdessä jäsenvaltiossa (Ranska) se, että ( 4 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 7 artikla (EYVL L 57, ). ( 5 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 7 artiklan 1 kohta (EYVL L 57, ).

16 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/15 suoramyynnin ja toimitusten valvonta ovat täysin eri organisaatioiden vastuulla. Yleisesti ottaen suoramyyjien valvonta oli puutteellista. Tarkastuksessa tuli ilmi tapauksia, joissa eri kiintiöitä (suoramyynnin ja toimitusten kiintiöitä) oli muutettu virheellisten ilmoitusten salaamiseksi tai lisämaksujen välttämiseksi ( 1 ). 53. Portugalissa komissiolle ilmoitettu tuotannon kokonaismäärä ei ole toistaiseksi ollut täysin yhdenmukainen maksajaviraston asiakirjoissa olevien tietojen kanssa. Ilmoitetut tuotantomäärät lähenevät kansallista viitemäärää tai ovat ylittämässä sen, joten kysymys on tärkeä ja sitä pitäisi käsitellä pian. 50. Tarkastetuista jäsenvaltioista ainoastaan kolmessa (Alankomaissa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) tarkastettiin tiloilta tapahtuvia maitokuljetuksia. Tämän vaatimuksen ( 2 ) noudattaminen (esimerkiksi sen päättäminen, millä elimillä on oikeus pysäyttää ja tutkia säiliöautot) on joskus osoittautunut monimutkaiseksi. 51. Yhdessä jäsenvaltiossa ( 3 ) maidontuottajat pienensivät ilmoitettuja tuotantomääriä vähentämällä niistä määrät, joita pidettiin maatilalla tapahtuvana kulutuksena ja joita ei niin ollen tarvinnut ilmoittaa lisämaksua varten. Nämä maitomäärät lähtivät kuitenkin tilalta, ja ne jalostettiin muun muassa juustoksi paikallisessa osuuskunnassa. Tuottajat ostivat juuston ja muut tuotteet (myös muut kuin maitotuotteet) osuuskunnalta toimitetun maidon hintaan. Käytäntö on maitokiintiöitä koskevien säännösten vastainen ja johti siihen, että maidon kokonaistuotanto ilmoitettiin todellista alhaisempana. Kyseinen käytäntö vaikutti olevan yleinen tarkastuksen kohteena olleella alueella, ja maan tulliviranomaiset tutkivat sitä parhaillaan osana petostutkimuksia. Lisämaksun laskeminen ja maksaminen Lisämaksun ilmoittaminen ja kirjaaminen komissiossa 54. Yhteisön lainsäädännön mukaan ( 4 ), jos jäsenvaltio ei ilmoita määräaikaan mennessä (menoilmoitukset syyskuuhun mennessä) yhteisölle maksettavan lisämaksun määrää, komissio pienentää ennakkomaksuja suhteessa maksettavaan summaan tai sen arvioon. Alustavassa tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevassa päätöksessä huomioon otetut menot vähennetään vastaavasti. Säännöstä on sovellettu neljään jäsenvaltioon (Espanjaan, Italiaan, Kreikkaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) aiempien maidon markkinointivuosien osalta ( 5 ). 55. Jotta komissio voi oikea-aikaisesti pienentää jäsenvaltioille maksettavia ennakkomaksuja, jäsenvaltioiden on ilmoitettava ajoissa komissiolle ( 6 ) arviot maksettavan lisämaksun määrästä. Komissio käyttää ennakkomaksuja pienentäessään jäsenvaltioiden toimittamia tietoja, vaikka luvut eivät välttämättä ole luotettavia. 56. Espanjalle, Kreikalle ja Italialle markkinointivuosina ja maksettujen ennakkomaksujen pienentäminen viivästyi yli puolella vuodella, koska tiedot toimitettiin myöhään. 52. Lisämaksun laskemisessa otetaan huomioon tuottajan tuottaman maidon voirasvapitoisuuden perusteella määritelty tuotantomäärä. Kolmessa jäsenvaltiossa (Irlanti, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta) tutkittiin tapauksia, joissa rasvapitoisuuden määrää ja sitä kautta myös ilmoituksia oli muutettu, mikä aiheutti virheitä tuotannon lopullisen määrän ja siihen perustuvan lisämaksun laskemisessa. Petostutkimukset ja hallinnolliset tutkimukset olivat käynnissä näissä jäsenvaltioissa. Kun otetaan huomioon edellä mainitut tapaukset, tietojen muuttaminen ja rasvapitoisuuden avulla määritetyn tuotannon määrän laskemisen monimutkaisuus, komission olisi vaihdettava aktiivisemmin tietojen muuttamista ja tällaisten tapausten paljastamiseksi sovellettavia menetelmiä koskevia tietoja. 57. Komissio voi tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyssä päättää maksettavan lisämaksun oikeasta määrästä. Kun lopullinen summa lasketaan vasta tällöin, komissio saa lopulliset luvut käyttöönsä jopa usean vuoden viiveellä. Markkinointivuotta edeltävien kausien tilit oli tarkastettu ja hyväksytty tilintarkastustuomioistuimen tarkastukseen mennessä, kun taas markkinointivuosien ja tilien tarkastaminen ja hyväksyminen oli vielä meneillään komissiossa. Italian esittämä arvio markkinointivuosia ja koskevasta velkasummasta oli pienempi kuin komission toimittamassa tarkastuksessa saatu summa. Italia jätti marraskuussa 2000 sovitteluelimelle mainittuihin kahteen vuoteen liittyvän valituksen vuonna 2000 tehdyn tilien tarkastusta ja hyväksymistä koskevan päätöksen osalta. ( 1 ) Kiintiöitä havaittiin muutetun Ranskassa, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tutkittiin lisäksi tapausta, jossa suoramyyjä myi pieniä määriä kermaa ja jäljelle jäävä maito toimitettiin meijeriin. Maitoa käsiteltiin kuitenkin komission ohjeiden mukaisesti sivutuotteena eikä sitä otettu huomioon määriteltäessä toimituksia koskevaa lisämaksua vaan suoramyyntiä koskevaa lisämaksua, joka on edellistä alhaisempi. ( 2 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 7 artiklan 3 kohta (EYVL L 405, ). ( 3 ) Ranska (Jura). ( 4 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 5 artiklan 2 kohta (EYVL L 57, ). ( 5 ) Kreikka (markkinointivuodet , , ja ), Italia (markkinointivuodet , , ja ), Espanja (markkinointivuodet , ja ) ja Yhdistynyt kuningaskunta (markkinointivuodet , , ja ). ( 6 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 8 artikla (EYVL L 57, ).

17 C 305/16 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti Rangaistuksia sovelletaan, jos jäsenvaltioiden toimittamat ilmoitukset tuotetuista maitomääristä ovat myöhässä tai jos maksettavan lisämaksun määrä on arvioitu yli 10 prosenttia liian alhaiseksi ( 1 ). Komissio ei ole kuitenkaan koskaan soveltanut rangaistuksia huolimatta siitä, että tällaisia tapauksia on ollut useita. Yleisenä käytäntönä on ollut varoituskirjeen lähettäminen. 59. Käytettävissä olevat rangaistukset eivät komission mukaan ole riittäviä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot tekevät virheellisiä tai puutteellisia ilmoituksia, joiden perusteella lisämaksu arvioidaan liian alhaiseksi. Italia oli alun perin ilmoittanut maksujen summat 116,2 miljoonaa euroa liian pieninä markkinointivuonna ja 63,9 miljoonaa euroa liian pieninä vuonna Kolmen prosentin lisävähennystä ei koskaan tehty. Ainoa myöhemmin toteutettu kansallisten viitemäärien muutos on määrien korottaminen Espanjan, Kreikan ja Italian osalta (vuonna 1993). Kansallisia viitemääriä ei ole tämän jälkeen muutettu, vaikka rasvapitoisuus on noussut edelleen, mikä lisää ylituotannon myyntiin liittyviä ongelmia. Voin interventiohintaa alennettiin kahdessa vaiheessa yhteensä 5 prosenttia heinäkuusta 1993 alkaen ja rasvattoman maitojauheen interventiohintaa alennettiin 1,2 prosenttia heinäkuussa Interventiohintojen alennukset eivät olleet riittäviä vaikuttaakseen tarjontaan. 63. Tästä seuraa, että ylituotanto on edelleen myytävä vientituen ja sisäisen kulutustuen avulla. Maitotuotteiden kuluttajahinnat ovat yhä kaksinkertaiset maailmanmarkkinahintoihin nähden, mistä aiheutuu kuluttajille vuosittain noin 20 miljardin euron kustannukset. Viivästyskorot AGENDA Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuoden lopussa maatalousmenoja koskevan ilmoituksen, johon sisältyvät määräajan jälkeen maksetut lisämaksut. Jäsenvaltioiden olisi perittävä viivästyskorkoa näistä myöhästyneistä maksuista ja suoritettava kyseiset määrät komissiolle ( 2 ). Jäsenvaltioiden on päätettävä sovellettavasta korosta tiettyjen suuntaviivojen mukaisesti. Tilien tarkastamisen yhteydessä ilmeni, että kolme jäsenvaltiota (Kreikka, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) ei ole perinyt viivästyskorkoa markkinointivuoden myöhästyneistä lisämaksuista. Jäsenvaltioille maksettavien ennakkomaksujen pienentäminen ei kata viivästyskorkoja. Komissio voi tarkastaa viivästyskorot vasta joidenkin vuosien kuluttua itse tapahtumasta, kun asiaa käsitellään tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan tarkastuksen yhteydessä. Tarkastuksen toimittamisen aikaan Italian viranomaiset laskivat ja laskuttivat parhaillaan kyseisiä määriä markkinointivuosien ja kiintiöiden osalta. Lasketut viivästyskorot ovat siis näissä tapauksissa maksamatta, sillä ainoat maksut on suoritettu ennakoiden vähentämisen kautta. KIINTIÖIDEN TASON HALLINNOINTI 64. Agenda 2000:ssa ( 5 ) asetettiin vuonna 1997 yhteiselle maatalouspolitiikalle seuraavat tavoitteet kautta varten: kilpailukyvyn lisääminen elintarvikkeiden maailmanmarkkinoiden odotetusta myönteisestä kehityksestä hyötymiseksi, kohtuullisen elintason varmistaminen maatalousväestölle, ympäristötavoitteiden sisällyttäminen yhteiseen maatalouspolitiikkaan sekä vaihtoehtoisten tulonlähteiden ja työpaikkojen luominen maataloustuottajille. Komission tarkistetut ehdotukset on eritelty liitteessä Komissio teki ehdotuksen maito- ja maitotuotealan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksesta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö oli seuraava: kiintiöjärjestelmän jatkaminen vuoteen 2006 kiintiöitä pienentämättä, tukihintojen asteittainen alentaminen 10 prosenttia ( 6 ) kauden aikana ja 215 euron suuruinen lypsylehmäpalkkio lehmää kohti. 66. Uudistuksen tuloksena maidontuotannon uskotaan vähenevän 2 miljoonaa tonnia vuoden 2005 loppuun mennessä, maidon ylijäämän kasvavan 0,5 miljoonaa tonnia vuosina verrattuna sisäiseen kulutukseen ja rasvattoman maitojauheen varastojen kasvavan vastaavasti. 61. Komissio ehdotti maaliskuussa 1991 ( 3 ) kansallisten viitemäärien vähentämistä 5 prosenttia maito- ja maitotuotealan markkinoiden epätasapainon vuoksi (mikä johtui erityisesti siitä, että interventiovarastot olivat alkaneet uudelleen täyttyä, ks. liite 5). Vähennys oli tarkoitus jakaa usealle maidon markkinointivuodelle niin, että vähennys olisi aluksi 2 prosenttia vuonna Neuvosto ( 4 ) hyväksyi alustavan 2 prosentin vähennyksen kansallisiin viitemääriin. ( 1 ) Komission päätös 93/673/EY, tehty 10 päivänä joulukuuta 1993, 1, 2 ja 3 artikla (EYVL L 310, ). ( 2 ) Komission asetus (ETY) N:o 536/93, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1993, 3 artiklan 4kohta (EYVL L 57, ). ( 3 ) KOM(91) 72 lopullinen, 8. maaliskuuta ( 4 ) Neuvoston asetus (ETY) N:o 1630/91, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1991 (EYVL L 150, ). PÄÄTELMÄT Kiintiöjärjestelmä 67. Maidon kiintiöjärjestelmä, jota täydennetään lisämaksun perimisellä tilakohtaisten viitemäärien ylittyessä, on johtanut siihen, että tuotanto on vähentynyt keskimäärin 10 prosenttia (kymmenen jäsenvaltion osalta). Kiintiöjärjestelmällä voidaan yleisesti ( 5 ) KOM(97) 2000 lopullinen, 15. heinäkuuta ( 6 ) Komissio ehdotti vuonna 1998 alennuksen kasvattamista 15 prosenttiin (ks. liite 1, kohta 1).

18 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/17 ottaen katsoa saavutetun tuotannon rajoittamista kohdetasolle koskeva tavoite, sillä kansalliset viitemäärät ylittävän ylituotannon ilmoitetaan olevan määrältään alle prosentin (ks. kohdat 9 13). Samalla kiintiöjärjestelmä ei ole merkittävästi vaikeuttanut maitoalan rakenneuudistusta kussakin jäsenvaltiossa. Alan järkeistämisen myötä monet pienet tilat ovat lopettaneet toimintansa. Useat pientilat tarjoavat nyt toisen tulolähteen osa-aikaisille maidontuottajille (ks. kohdat 23 24). Lisäksi maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä talousarvioon koituvat kustannukset, jotka aiemmin lisääntyivät, ovat vähentyneet vuodesta 1993 lähtien (ks. kohdat 16 18). 68. Kiintiöiden kokonaistason vahvistaminen vaikuttaa kuitenkin olevan enemmän vallitsevan tilanteen ylläpitämistä koskevan poliittisen tavoitteen mukaista kuin sen taloudellisen tavoitteen mukaista, joka koskee maidontuotannon mukauttamista tuen ulkopuolelle jäävään sisäiseen kulutukseen ja ilman tukia toteutettavaan vientiin (ks. kohdat 14 15). Komissio ja neuvosto ovat sallineet järjestelmän kehittyä yhä joustavammaksi. Tämän vastapainoksi maidon kokonaiskiintiötä yhteisössä on alennettava vastaavassa määrin (ks. kohdat 40 42). Yhteisön asetuksia ( 1 )on muutettu siten, että on otettu käyttöön useita toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kansallisten viitemäärien ylittämisestä maidontuottajiin kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia ja lievennetään lisämaksun varoittavaa vaikutusta. osittain suojella Euroopan unionin taloudellisia etuja, järjestelmän perustavoitetta, eli kunkin yksittäisen tuottajan asettamista vastuuseen omasta ylituotannostaan, ei ole saavutettu. Ennakkomaksujen pienentäminen sekä tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevat päätökset ovat edelleen tarpeen maidon kiintiöjärjestelmässä, joten voidaan katsoa, että kiintiöjärjestelmää ei vieläkään ole täysin pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa noin 17 vuotta sen käyttöönoton jälkeen. 71. Maidontuottajien maksettavaksi koituneen lisämaksun maksamisen lykkäämisellä, maksusta luopumisella tai siitä vapauttamisella on useita vaikutuksia: a) Lisämaksut on tosiasiassa peritty Italian ja Espanjan veronmaksajilta niin, että komissio on pienentänyt EMOTR:n tuen määrää. Kun korjaavia toimenpiteitä ei toteuteta, tämä vastaa maidontuottajille maksettavaa kansallista tukea, mikä on selvästi ristiriidassa yhteisön politiikan kanssa ja antaa Italian ja Espanjan maidontuottajille epäoikeudenmukaisen edun. b) Kun maidontuottajat eivät maksa lisämaksua, sen varoittava vaikutus katoaa ja ylituotantoon kannustetaan. 69. Rakenteellista ylijäämää (ks. kohdat 14 15), jonka myynti edellyttää yhteisön talousarviosta maksettavaa merkittävää rahoitustukea, on todennäköisesti olemassa myös tulevaisuudessa. Se voi jopa lisääntyä jatkossa Euroopan unionin laajentumisen myötä ja kulutuksen nykyisen suuntauksen vuoksi. Tilanne vaikeutuu todennäköisesti entisestään Maailman kauppajärjestössä vientitukien tulevaisuudesta käytävien keskustelujen vuoksi (ks. liite 1). Tähän päivään mennessä hyväksytyillä uudistuksilla ei luoda edellytyksiä maito- ja maitotuotealan markkinoiden vapauttamiselle. Tätä taustaa vasten näyttää siltä, että maidontuotannon kokonaismäärä olisi mukautettava tuen ulkopuolelle jäävään sisäiseen kulutukseen ja ilman tukea toteutettavaan vientiin. Maidon hinta 72. Neuvoston perättäiset päätökset kansallisten viitemäärien lisäämisestä ilman interventiohintojen merkittävää alentamista ovat estäneet maito- ja maitotuotealan vapauttamista muiden maatalousalojen mukaisesti. Kuluttajat maksavat unionissa maidosta ja maitotuotteista huomattavasti enemmän kuin he maksaisivat vapailla markkinoilla. Lisäksi voin ja rasvattoman maitojauheen vientiä ja käyttöä tiettyihin tarkoituksiin joudutaan tukemaan EU:n talousarviosta vuosittain miljoonalla eurolla. Järjestelmän täytäntöönpano SUOSITUKSET 70. Italiassa on edelleen jo edellisissä kertomuksissa esiin tuotuja perustavanluonteisia ongelmia, jotka koskevat sitä, etteivät tuottajat maksa lisämaksua (ks. kohta 33). Espanjassa ja Kreikassa tilanne on parantunut, vaikka maksamattomista lisämaksuista syntynyt velkasumma aiheuttaa ongelmia. Komissio on väliaikaisesti perinyt lisämaksut joiltakin jäsenvaltioilta pienentämällä maatalousmenoihin myönnettäviä kuukausittaisia ennakkomaksuja sekä tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevien päätösten yhteydessä (ks. kohdat ja 54 59). Vaikka näin voidaan ( 1 ) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/93, kohdat 4.17 ja 4.22 (EYVL C 12, ). 73. Komission olisi: a) lyhyellä aikavälillä tarkasteltava mahdollisuutta sallia kiintiöiden siirtäminen eri jäsenvaltioissa toimivien tuottajien välillä ja alennettava jäsenvaltioiden kokonaiskiintiöitä vastaavasti, täsmennettävä aiempaa tarkemmin, millaisia tarkastuksia maksajavirastojen on tehtävä, jotta varmistetaan tarkastusten soveltamisen ja niitä koskevan raportoinnin yhdenmukaisuus,

19 C 305/18 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti ehdotettava säännöksiä, joissa säädetään eriasteisista seuraamuksista meijereille, jotka eivät noudata kiintiöitä, lujitettava järjestelyjä lisämaksun soveltamiseksi ja sen maksamisen varmistamiseksi sekä huolehdittava siitä, että viivästyskorot lasketaan ja peritään yhdenmukaisella tavalla, varmistettava, että saatavilla on riittävästi luotettavia tietoja maitotuotteista, jotta markkinoiden hallinnointia varten on käytettävissä tietoa muun muassa maitoekvivalentteina ilmaistusta sisäisestä kulutuksesta tai jäsenvaltioiden omavaraisuusasteesta; b) tehtävä jo vuonna 2002 ehdotuksia maitoalan uudistamiseksi perusteellisesti. Tavoitteena tulisi olla tasapainon saavuttaminen toisaalta maidontuotannon kokonaistason ja toisaalta tuen ulkopuolelle jäävän sisäisen kulutuksen ja ilman tukea mahdollisesti toteutuvan viennin välillä. Uudistuksen pitäisi mahdollistaa kiintiöjärjestelyjen päättyminen ja samalla varmistaa maidontuottajille kohtuullinen elintaso. Tilintarkastustuomioistuin on hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 11. ja 12. heinäkuuta 2001 pitämässään kokouksessa. Tilintarkastustuomioistuimen puolesta Jan O. KARLSSON presidentti

20 FI Euroopan yhteisöjen virallinen lehti C 305/19 LIITE 1 Komission ehdotus vuodelta Komission maaliskuussa 1998 tekemässä tarkistetussa ehdotuksessa ( 1 ) esitettiin hintojen ( 15 prosenttia neljässä vaiheessa vuosittain heinäkuusta 2000) ja lypsylehmäpalkkion alentamista (330 euroon vuodesta 2003). Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava perusteet viljelijöiden saamien määrien määrittelemiseksi. Ehdotuksessa perusteltiin kansallisten viitemäärien lisäämistä 2 prosenttia sen vastapainoksi, että sisäisen kysynnän hinnat alenevat ja tuonti voi lisääntyä. Uudistuksen hinnaksi arvioitiin miljoonaa euroa koko kaudella Agenda 2000:tta koskevassa lausunnossaan ( 2 ) tilintarkastustuomioistuin varoitti, että ehdotetut ja hyväksytyt kiintiöiden lisäämiset johtaisivat yhä suurempaan ylijäämään maitoalan markkinoilla, mikä rasittaisi edelleen yhteisön talousarviota. 3. Kaikkien neuvoston tutkimien vaihtoehtojen tarkoituksena oli alentaa maidontuottajalle maksettavaa hintaa, jotta eroa yhteisön markkinoiden maitotuotteiden hintojen ja maailmanmarkkinahintojen välillä voitaisiin kuroa umpeen. Näin helpotettaisiin mahdollisen ylituotannon vientiä ilman tukia. Seuraavat vaihtoehdot tutkittiin: a) 10 prosentin hinnanalennus ja kiintiöiden lisääminen 2 prosenttia sekä osittainen tulonmenetyksen korvaus; b) 30 prosentin hinnanalennus ja kiintiöiden lisääminen 4prosenttia sekä osittainen tulonmenetyksen korvaus; c) kansallisten viitemäärien lisääminen 2 prosenttia ilman hinnanalennuksia. Tämä vaihtoehto esitettiin talousarviota vähiten rasittavana, sillä siinä maidontuottajien suora tuki säilytettäisiin nykyisellä tasollaan, mutta sen haittana olisi vientituen säilyminen nykyisellä tasollaan, siitä huolimatta, että Maailman kauppajärjestö (WTO) painostaa tällaisen tuen vähentämiseen tai poistamiseen. 4. Neuvosto päätti lopulta jatkaa kiintiöjärjestelmää huhtikuuhun Kreikalle, Espanjalle, Italialle, Irlannille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle (Pohjois-Irlanti) jaettavia kansallisia viitemääriä lisätään 1,39 miljoonaa tonnia vuosina ja muiden jäsenvaltioiden kansallisia viitemääriä 1,44 miljoonalla tonnilla vuosina ( 3 ). Kansalliset viitemäärät ovat näin ollen 2,83 miljoonaa tonnia (2,4prosenttia) suuremmat kuin maidon markkinointivuonna sovelletut viitemäärät. Hintoja alennetaan 15 prosenttia kolmen vuoden aikana vuodesta Korvaavaa suoraa tukea maksetaan vasta vuodesta Kokonaiskustannukset yhteisön talousarvioon ovat enintään 13,9 euroa tonnilta vuonna 2005, ne mutta nousevat jyrkästi 41,7 euroon tonnilta vuonna 2007 ( 4 ). Neuvoston päätöksen vaikutus 5. Komission keskipitkän aikavälin ennusteiden mukaan voin kysyntä laskee 0,8 prosenttia vuodessa ja rasvattoman maitojauheen 2,2 prosenttia vuodessa. Juuston kysyntä kasvaa 1,1 prosenttia vuodessa. Kaiken kaikkiaan kulutus vähenee noin 350 tuhannella maitoekvivalenttitonnilla vuodessa ( 5 ). Tässä tapauksessa tilintarkastustuomioistuimen arvioiden mukaan maailmanmarkkinoilla myytävä ylijäämä lisääntyy 2,86 miljoonalla tonnilla vuodessa vuosina , kun lukuun ei oteta unionin laajentumista, jonka vaikutus viennin ylijäämään vuodesta 2005 on komission arvioiden mukaan 2 miljoonaa maitoekvivalenttitonnia lisää ( 6 ). 6. Jos sisämarkkinoiden hinnat eivät alene merkittävästi (tai maailmanmarkkinahinnat nouse), ylijäämän myynti maailmanmarkkinoilla aiheuttaa lisäkustannuksia. Lisäkustannusten suuruus riippuu tuottajille maksetusta hinnasta, josta puolestaan riippuu vientitukina ja ylijäämän myyntiin sisämarkkinoilla tarkoitettuna tukena maksettavan summan suuruus. ( 1 ) KOM (1998) 158 lopullinen, ( 2 ) Tilintarkastustuomioistuimen lausunto nro 10/98. ( 3 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1256/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999 (EYVL L 160, ). ( 4 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1255/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, 16 artiklan 1 kohta: Tuottajat ovat oikeutettuja lypsylehmäpalkkioon. Se myönnetään kalenterivuosittain, tilakohtaisesti ja tilalla käytettävissä olevan tuottajakohtaisen palkkio-oikeutetun viitemäärän perusteella (tonnia kohti). 18 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kokonaismäärä, joka voidaan myöntää tuottajakohtaisen viitemäärän perusteella (tonnia kohti), toisin sanoen: 13,9 euroa (tonnia kohti) vuonna 2005, 27,8 euroa (tonnia kohti) vuonna 2006 ja 41,7 euroa (tonnia kohti) vuonna 2007 (EYVL L 160, ). ( 5 ) AGRA Europen vuonna 1997 julkaistun tutkimuksen arviot, jotka toistuvat YMP:n tarkistamista koskevassa komission asiakirjassa, lokakuu ( 6 ) Agenda 2000, osa II, KOM(97) 2000 lopullinen,