TAIDEHISTORIA Vuosikertomus

Transkriptio

1 TAIDEHISTORIA Vuosikertomus

2 Taidehistoria Kaivokatu Turun yliopisto oppiaineet/taidehistoria Toimitus ja taitto: Tilda Junko Turku 2015

3 Taidehistorian vuosikertomus Sisällys Lukuvuosi Avoimen yliopiston taidehistorian lukuvuosi Poimintoja Kuvatuksen lukuvuodesta Barcelonan ekskursio Research visits from Umeå University, Sweden 19 Gender and Visual Analysis -workshop Arkkitehtuuri auki 22 Sources to Art History -seminaari Tieteellinen toiminta

4 Altti Kuusamo Lukuvuosi Syksy 2013 S yyslukukausi alkoi julkaisuihin liittyvän tiiviin yhteistyön merkeissä: taiteiden tutkimuksen oppiaineryhmän yhteinen pääsykoekirja keväälle 2014, Taide, kokemus, maailma, ehti loppusuoralle ja vaati tiivistä yhteistyötä eri taiteiden tutkimuksen oppiaineiden kesken. Tiivistä yhteistyötä, kuitenkin lähinnä taidehistorian oppiaineen sisällä, edellytti myös Turku konferenssimme Proceedings-teos Machineries of Public Art. Kauden alkuun sijoittui myös iso muutos: FT Katve-Kaisa Kontturi, pitkäaikainen assistenttimme ja tutkijatohtorimme, siirtyi post doc -tutkimustehtäviin. Samalla muutettiin työn tehtäväkuvausta: yliopisto-opettaja FT Petri Vuojala aloitti opetustyönsä Katve-Kaisa Kontturin tilalla. Lehtori Lars Saari vastasi perusopetukseen kuuluvista kursseista Johdatus Taidehistoriaan tieteenalana I II (periodit I II), Petri Vuojala luennoi aine- ja syventäviin opintoihin kuuluvan arkkitehtuurin historian kurssin Teollistuvan yhteiskunnan arkkitehtuuria: Arkkitehtuurin historia ; kurssi ulotti kestonsa yli joulun (periodit I III). Prof. Altti Kuusamo luennoi aine- ja syventäviin opintoihin kuuluvan metodologia-kurssin Teos, tulkinta, menetelmät (periodit I II). FM Eeva Hallikainen luennoi Itämeren alueen taiteen luentosarjan The Baltic Sea Region in Art History (I II), joka kurssi voitiin myös laskea kuuluvaksi tuleviin ns. kvopintoihin. Petri Vuojala vastasi Proseminaarista ja kanditutkielmista, Altti Kuusamo puolestaan syventävien opintojen seminaarista. Myös tutkijaseminaari kokoontui syyskauden aikana useita kertoja. Museoinstituutiot -kenttäkurssi suuntautui syksyllä 2013 Barcelonaan, matkanjohtajanaan Lars Saari. Oppiaine järjesti myös 4

5 Taidehistorian vuosikertomus semiotiikkapäivän Luennoitsijoina toimivat Altti Kuusamo ja FM Vesa Matteo Piludu. Taidehistorian oppiaine osallistui myös Luovan kirjoittamisen järjestämään Taide- ja kulttuurijournalismin kurssiin, joka harjoitusosioineen koski koko taiteiden tutkimuksen oppiaineryhmää. Altti Kuusamo piti kurssilla luennot kuvataidekritiikin näkökulmasta. Historian, kulttuurin ja taiteidentutkimuksen laitoksen yhteiskursseille osallistuttiin, eritoten Transnationalismi taiteen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmana, vetäjänään Heidi Grönstrand, sekä Avoin data ja sähkökäyttöiset aineistot humanistisen tutkimuksen käytössä, vetäjänään koordinaattori Tapio Onnela, olivat suosittuja. Dosentti Harri Kalha piti vierailuluennon aiheesta Tähtisumua belle époquen tyyliin: Nainen modernin symbolikuvana Syyslukukaudella FM Kai Stahl toimi taidehistorian valtakunnallisen tohtoriohjelma Junon tohtoriohjelmassa palkallisena tohtorikoulutettavana. Syksy 2013 tuotti oppiaineelle kaksi uutta dosenttia: annettuaan opetusnäytteet FT Petri Vuojala ja FT, dos. Harri Kalha nimitettiin taidehistorian dosenteiksi joulukuussa FT Anna Rådström Umeån yliopistosta oli oppiaineemme tutkijavieraana lukuvuoden aikana uudelleen, useaan otteeseen; syyskaudella Ulkomaille suuntautuneiden tutkijavierailujen ja konferensseihin osallistumisen tahti näytti vain kiihtyvän. Katve-Kaisa Kontturin tukijavierailu kohdistui Kanadan Concordia Universityn SenseLabiin Katve-Kaisa Kontturi johti myös laitoksen uusmaterialismi-hanketta yhdessä FT Milla Tiaisen ja FT Ilona Hongiston kanssa. Kontturi toimi myös kutsuttuna kuraattorina Turun Taiteilijaseuran 89. vuosinäyttelyssä Galleria Brinkkalassa, Turussa, Hän oli myös valitsemassa Turun Taiteilijaseuran vuoden taiteilijaa yhdessä Susana Nevadon kanssa. Altti Kuusamo piti 12 luentotunnin mittaisen Erasmus-luentosarjan taidehistorian instituutissa (Kunstiteaduse 5

6 instituut) Eestin taideakatemiassa (Estonian Academy of Arts) Tallinnassa Kokonaisuutena vuosi 2013 oli oppiaineessamme vilkasta aikaa. Johanna Ruohosen väitöksen lisäksi arvosteltiin kokonaista 13 pro gradu -tutkielmaa. Sivuainetutkielmia arvosteltiin kaksi. Lukukauden lopussa järjestettiin Turun kaupungin pääkirjastossa teoksen Machineries of Public Art. From Durable to Transient, from Site-bound to Mobile julkaisutilaisuus. Kysymyksessä oli Turun kulttuuripääkaupunkivuoden projektiimme liittyvä kansainvälinen seminaari yhdessä mediatutkimuksen kanssa. Kirja oli oppiaineemme voimanponnistus. Tilaisuuden juonsi FT Johanna Ruohonen, joka on myös teoksen toimittaja yhdessä FM Asta Kihlmanin kanssa. Tilaisuudessa käyttivät puheenvuoron taiteilija, KuT, Jan Kenneth Weckman, Dos. Hanna Johansson ja Altti Kuusamo. Machineries of Public Art -teoksen toimittivat Johanna Ruohonen ja Asta Kihlman. Esipuheen kirjoittivat yhteistyönä Johanna Ruohonen, Jukka Sihvonen ja Altti Kuusamo (s. 7 15). Johanna Ruohonen kirjoitti osuuden s , Altti Kuusamo osuudet s sekä s Utukirjojen puolesta kustannustoimittajana teoksessa toimi Riikka Niemelä. Vuoden 2013 aikana tutkijamme ja opetushenkilökuntamme osallistuivat aktiivisesti kolmeen muuhun julkaisuun: Synteesin Kuva - tutkimus - kulttuuri -teemanumeroon (Synteesi 1/2013) kirjoittivat Roni Grén, Natasa Bulatovic Trygg ja A. Kuusamo yhteensä neljä artikkelia. Loppuvuodesta ilmestyi Eetoksen kustantama kirja Toisin sanoin. Taiteentutkimusta representaation jälkeen, jossa oppiaineemme edustus oli vankka: FM Marko Gylénin, Katve-Kaisa Kontturin ja Altti Kuusamon artikkelit muodostivat melkeinpä kolmasosan kirjasta. 6

7 Taidehistorian vuosikertomus Kevät 2014 K evätlukukauden luento- ja seminaaritoiminta oli vilkasta. Panostimme myös kansainvälisiin, englannin kielellä järjestettäviin opintoihin. Lehtori Lars Saari luennoi perusopetukseen kuuluvan kurssin Suomen ja lähialueiden taidehistoria (III IV periodi). Dos. Petri Vuojala piti perusopetukseen kuuluvan menetelmäkurssin Ohjattu analyysiharjoitus (IV periodi). Lars Saari vastasi myös aineopintoihin kuuluvista Museoinstituutiot: kenttäkurssista (III IV periodi) ja Taiteen valokuvadokumentoinnin kurssista (IV periodi). Prof. Altti Kuusamo johti aine- ja syventäviin opintoihin kuuluvan kuvataidekritiikin harjoituskurssin Kritiikin kieli, käsitteet ja taidekäsitykset. Petri Vuojala luennoi kurssin Taideteoriat ja taiteen tutkimus Pliniuksesta Panofskyyn (IV periodi). Vuojalan kurssi teollistuvan yhteiskunnan arkkitehtuurista jatkui vielä kevätlukukaudella periodilla III. Proseminaariryhmä jatkoi kevätkaudella vetäjänään Petri Vuojala. Samoin oli syventävien opintojen seminaarin laita, Altti Kuusamon johdolla. Myös englanninkielistä opetusta järjestettiin kurssien muodossa ja yhden päivän seminaareina. Jatko-opiskelijamme Natasa Bulatovic Trygg luennoi aineopintoihin kuuluvan kurssin Authenticity and Its Variations in Visual Culture (periodit III IV). Akatemiatutkijamme dos. Tutta Palin ja FT Anna Rådström (Umeån yliopisto) johtivat syventäviin opintoihin kuuluvan kurssin Gender and Visual Analysis: Workshop (periodi III). Yhden päivän seminaareja järjestettiin kaksi, kummastakin kurssista on ollut hyötyä tulevissa kv-opinnoissa. Natasa Bulatovic Tryggin organisoimassa ja johtamassa seminaarissa Copy + Paste = Ready; Seminar on Authenticity, Originality and Plagiarism in Visual Culture ( ) esitelmöivät Natasa B-T:n lisäksi FT Sirkku Pihlman, FT Pauliina Laitinen-Laiho, konservaattori emerita Tuulikki Kilpinen ja Altti Kuusamo. Jatko-opiskelijamme Eleonora Lanza organisoi taidehistorian oppiaineen ja 7

8 TUCEMEMSin yhteisen seminaaripäivän Sources to Art History ( ) oppiaineen seminaarihuoneessa. Puhujina seminaarissa olivat FT Teemu Immonen, Emerita konservaattori Kilpinen, fil. lis. Elina Sopo, FM Eleonora Lanza ja Altti Kuusamo. Petri Vuojala toimi kevään ulkomaanekskursion vetäjänä. Teemana oli Budapest: Kaksoismonarkian menneisyys ja nykyisyys Taiteiden tutkimuksen oppiaineryhmän yhteisistä opinnoista mainittakoon Feministisen taiteentutkimuksen kurssi vetäjänään Minna Nikunen (periodi III), osallistuttiin myös kurssille Luokan aika: luokka, minuus ja affektit, vetäjinä olivat Kati Launis, Mari Pajala ja Mona Mannevuo (III periodi). Lisäksi järjestettiin kurssi Johdatus taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin tutkimukseen (Marja-Liisa Honkasalo, Anu Laukkanen ja Varpu Alasuutari). FM Kai Stahl toimi Junon tohtoriohjelmassa palkallisena tohtorikoulutettavana kevätkauden FT Anna Rådström Umeån yliopistosta toimi oppiaineessamme tutkijavierailijana jaksot ja Akatemiatutkija, dos. Tutta Palin oli huhtikuun 2014 tutkijavierailulla Hampurin yliopiston taidehistorian Kunstgeschichtliches Seminar-yksikössä. Altti Kuusamo oli tutkijavierailulla Warburg-instituutissa ja Courtauld-instituuutissa Lontoossa Katve-Kaisa Kontturi aloitti Melbournen yliopiston Victorian College of Arts ssa McKenzie postdoc-tutkijana. FM Riikka Niemelä oli residenssitutkijan periodilla Saaren kartanossa, Mietoisissa Altti Kuusamo toimi Lauri Ockenströmin väitöskirjan Talismaaneja, tulenliekkejä ja taivaallisen heijasteita. Marsilio Ficinon kuvamagian taustat ja hermeettinen perinne vastaväittäjänä Jyväskylän yliopiston taidehistorian oppiaineessa Taiteiden tutkimuksen yhteinen pääsykoekirja Taide, kokemus, maailma. Risteyksiä tieteidenväliseen taiteiden tutkimukseen saatettiin kunnialla päätökseen; julkistustilaisuus oli Minerva-talossa, Sirkkalassa. Oppiaineemme panos kirjassa oli tuntuva: Altti Kuusamo kirjoitti Kuva -luvun päätekstin (s ) Katve-Kaisa 8

9 Taidehistorian vuosikertomus Kontturi kirjoitti Kuva-luvun alaosion Feministinen kuvantutkimus (s ). Riikka Niemelä puolestaan laati Väline -luvun alaosion Kuva, väline, katsoja ( ) ja Altti Kuusamo Kieli -luvun alaosion Kielen ja kuvataiteen suhteesta (s ). Utukirjojen puolesta kustannustoimittajana teoksessa toimi Riikka Niemelä ja Tutta Palin. Riikka Niemelä päätti monivuotisen kautensa Utukirjojen (taiteiden tutkimuksen oppiaineryhmän refereejulkaisusarjan) toimituskunnan jäsenenä, ja Tutta Palinista tuli sarjan päätoimittaja maaliskuusta 2014 alkaen. Oppiaineen toimistosihteerinä kaudella jatkoi Laura Salmi. 9

10 Eeva Hallikainen Avoimen yliopiston taidehistorian lukuvuosi Taidehistorian lukuvuosi käynnistyi avoimessa yliopistossa tavanomaiseen tapaan perusopinnoilla: verkko-opinnot alkoivat maanantaina 2.9. ja Turun luennot seuraavana maanantaina 9.9. Opetus alkoi jaksoilla Johdatus taidehistoriaan tieteenalana I ja Johdatus taidehistoriaan tieteenalana II ja työskentely kesti koko syyslukukauden. Joulukuussa vierailimme vielä Turun taideakatemian Piirustuskoulussa tutustumassa konkreettisesti kuvan tekemisen tekniikoihin ja taiteilijakoulutukseen tänä päivänä. Keväällä 2014 Suomen ja lähialueiden taidehistorian perusopintojaksojen opetus järjestettiin toistamiseen integroituna opetuksena, ts. avoimen yliopiston opiskelijat osallistuivat oppiaineen lehtorin Lars Saaren pitämille luennoille. Luennot olivat avoimen opiskelijoiden kannalta mukavasti iltaaikaan, tosin kolmena päivänä viikossa, mikä vaikutti jossain määrin sivutoimisesti opiskelevien osallistumismahdollisuuksiin. Luento-opetuksen lisäksi avoimen yliopiston opiskelijat tekivät vapaaehtoisen vierailun Turun tuomiokirkkoon. Tutustuimme rakennuksen vaiheisiin, hautamuistomerkkeihin ja muihin yksityiskohtiin kirkon oppaan johdattamana. Aiheeseen jo perehtyneet opiskelijat esittivät hyviä kysymyksiä. Aineopinnot alkoivat virallisesti lauantaina aloitustapaamisella Turussa. Heti seuraavana maanantaina alkoi A4-erikoiskurssi verkossa 1900-luvun taide II. Kurssi jatkui joulukuun puoliväliin ja se tarjosi pääosin itsenäisesti suoritettaviin aineopintoihin yhdessä opiskelemisen kokemuksia. Myös keväällä 2014 aineopintojen ohjelmaan sisältyi kursseja, jotka kokosivat yhteen eri 10

11 Taidehistorian vuosikertomus puolilla Suomea (ja maailmaa) asuvia opiskelijoita. Ensimmäinen näistä oli Sirkkalan tiloissa järjestetty kahden intensiivisen lauantaipäivän mittainen Teoriat ja metodit -harjoituskurssi, jonka luennoitsijoina oli taidehistorian oppiaineen tutkijoita. Ensimmäisenä lauantaina 5.4. Asta Kihlman johdatti jakson kysymyksiin, Ringa Takanen tarkasteli ikonografisen taiteentutkimuksen näkökohtia ja Roni Grén luennoi aiheesta Esteettisen teorian suhteista eläintaiteeseen: metodin ongelmia. Asta Kihlman aloitti toisen lauantaipäivän tarkastelemalla luennossaan feminististä estetiikkaa, Kai Stahl selvitti Lotmanin ja kulttuurisemiotiikan kysymyksiä ja Riikka Niemelä päätti Avoimen yliopiston taidehistorian opiskelijoita kenttäkurssilla Kiasmassa keväällä

12 tilaisuuden puhumalla performanssiin ja teknologiaan liittyvistä metodiongelmista. Kevään toinen erityinen tapahtuma oli toukokuun lopussa yhden lauantain ja sunnuntain kestänyt ja verkkokeskusteluilla pohjustettu Museoinstituutiot-kenttäkurssi Helsingissä. Allekirjoittanut toimi kurssin vetäjänä ja vastuuopettajana. Opiskelijat olivat perehtyneet ennalta kohteisiin ja tehtävänantoihin ja olivat valmistaneet esitykset, jotka pidettiin kohteiden äärellä. Aiheista keskusteltiin myös yhdessä. Kurssin kenttäosuus alkoi lauantaina Kiasmassa, jossa kokoelmanäyttelyn ohella olivat esillä Alfredo Jaar: Kun runous ei riitä sekä Marimekko ja Kiasma: Kimpassa. Sattumalta tapasimme myös taiteilija Jaarin. Kävimme lisäksi Ateneumissa Tove Janssonin juhlanäyttelyssä ja päivän päätteeksi vielä Tennispalatsissa (mm. Chaplin kuvissa ). Sunnuntain ohjelmassa olivat Amos Andersonin taidemuseon näyttelyt (mm. Beda Stjernschantz ja Jean Tinguely ) ja vielä Sinebrychoffin museon Ateneumin kokoelmista koottu näyttely Naisten matkassa. Uusien perus- ja aineopintojen opiskelijoiden ohella joukko aiemmin aloittaneita opiskelijoita jatkoi opintojaan eri jaksoilla ja itsenäisesti ympäri vuoden. Kesällä 2014 avoimen yliopiston taidehistoriassa tarjottiin itsenäisesti suoritettavia jaksoja, kirjallisuustenttejä ja muita kirjallisia tehtäviä, joiden ohjaus oli verkossa. Avoimen yliopisto-opetuksen suunnittelijan näkökulmasta lukuvuosi oli tavanomaiseen tapaan kiireinen ja haasteellinen. Suunnittelijan ja opettajan työhön sisältyi lukukauden alussa erilaisia opetuksen järjestelyihin ja tiedottamiseen liittyviä tehtäviä ja samalla opetuksen sisältöjen valmisteluja. Opetuksen kehittämisen kannalta erityisiä tapahtumia olivat lokakuun Verkkoja kokemassa -seminaari Turussa ja toukokuun alun Pedagogiset messut samoin Turussa. Allekirjoittanut osallistui lisäksi erinäisiin pienempiin koulutuksiin. 12

13 Taidehistorian vuosikertomus Perehtymisten jälkeen ja sähköisen tenttipalvelun tukihenkilön Hely Lahtisen ystävällisellä avustuksella avoimen yliopiston taidehistorian perusopintojen kirjatentit tulivat viimein kevätlukukauden 2014 aikana tentittäviksi myös tenttiakvaariossa. Keväälle antoi lisäksi oman sävynsä avoimen yliopiston muutto uusiin tiloihin PharmaCityn 3. kerrokseen. Tämä liittyi vuoden alussa tapahtuneeseen organisaatiomuutokseen. Avoimesta tuli osa laajentunutta ja uudelleen nimettyä Braheakeskus-erillislaitosta. Brahean Tyky-ryhmän jäsenenä allekirjoittanut järjesti keväällä taidehistoriallisen kävelyretken Myllysillan veistoksia katsomaan. Matkan varrella tutkittiin muitakin kiinnostavia kohteita. Allekirjoittaneella oli ilo osallistua lukuvuoden aikana moniin oppiaineen palavereihin ja tapahtumiin. Jatko-opintojen seminaareihin osallistuminen jäi kovin vähäiseksi, mutta sitäkin mielenkiintoisempi oli niihin liittyvä tapaaminen marraskuussa Turun linnassa, jossa Natasa Bulatovic Trygg esitteli empiirisesti ja teoreettisesti väitöskirjansa aihetta. Syksyn suurin satsaus avoimessa työskentelyn ohella oli allekirjoittaneen Baltic sea region studies -ohjelmaan sisältyvä taidehistorian luentokurssi. Avoimen yliopiston taidehistorian henkilökuntaan kuuluivat lukuvuonna avoimen yliopiston suunnittelija (allekirjoittanut) sekä koulutussihteeri Elina Renvall. Perusopintojen opetuksesta vastasivat allekirjoittaneen lisäksi sivutoimiset tuntiopettajat: Turussa luennoi FM Ringa Takanen, verkossa tuutoroi FM Anu Taivalkoski ja tenttejä ja esseitä vastaanotti FM Reija Vanhanen. Aineopinnoissa edellä mainittujen harjoituskurssin opettajien lisäksi 1900-luvun taide II -kurssin tuutorina oli FM Mirkka Mattheiszen ja Suomen taide: uudempi tutkimus -opintojakson tehtäviä vastaanotti FM Mirva Mattila. Metodikirjallisuuden ja harjoituskurssin tenttejä ja esseitä vastaanotti FM Asta Kihlman. 13

14 Poimintoja Kuvatuksen lukuvuodesta Kuva: Jukka Aukia Uudet taidehistorian opiskelijat tutustutettiin yliopistomaailmaan ja kastettiin sekä Kuvatuksen perinteisin salamenoin että taiteidentutkimuksen ainejärjestöjen yhteisin riennoin syyskuussa. Näiden tapahtumien välissä järjestettiin myös Syksyn avaus, jossa opiskelijat ja henkilökunta saivat tutustua toisiinsa. Lokakuussa sosiaalipoliittinen vastaavamme Anna Tolppa järjesti hyvinvointipäivän retken Pyhän Katariinan polulle. Marraskuussa oli kulttuuritapahtuman vuoro. Kolmatta kertaa järjestetty Elävän taiteen ilta keräsi ainejärjestötalo Mimesikseen suuryleisön. Illan aikana nähtiin erilaisia musiikkiesityksiä klassisesta jousisoitannasta herkkään poppiin ja eroottiseen stoner-rockiin. Myös oma lauluvirtuoosimme Anna Peltomäki esiintyi jälleen. Yleisöä hemmoteltiin myös baletti- ja nykytanssilla sekä vaikuttavalla runonlausunnalla. 14

15 Taidehistorian vuosikertomus Kuvatuksen vuosi 2013 huipentui joulukuussa vuosijuhlaristeilyyn Tukholmaan, jossa osallistujat kävivät tervehtimässä vaihdossa ollutta Rosa Reivistä ja nauttimassa Tukholman museotarjonnasta. Kevätlukukaudella Kuvatuksella riitti tapahtumia, kuten työelämäseminaari, viininmaistajaiset, laskiainen ja Tuomiokirkon ympärijuoksu. Tänä vuonna Tuomiokirkon ympärijuoksuun osallistui myös yliopisto-opettaja Petri Vuojala! Vappua juhlittiin jälleen kaikkien opiskelijoiden yhteisessä tilaisuudessa Puolalanmäellä sekä Kuvatuksen omalla porukalla ravintola Kertussa. Kesällä Kuvatus järjesti Sirkkalan kasarmin pihalla vielä kirpputorin, joskin se jäi osallistujamäärältään hieman vähäiseksi. Läpi kesän kuvatuslaiset tapasivat toisiaan Vartiovuorenmäellä keskiviikkopiknikkien merkeissä. Kuva: Jukka Aukia 15

16 Barcelonan ekskursio Lars Saaren pitämä Museoinstituutiot -kenttäkurssi on taidehistorian opiskelun parhaita puolia. Kohdekaupungin saavat kurssilaiset aina päättää itse, ja vuonna 2013 Barcelona vei kirkkaasti voiton Venetsian biennaaleista. Viiden päivän aikana ehdimme nähdä valtavan määrä arkkitehtuurikohteita ja museoita, Barcelona Art Kuva: Rose Pietola 16

17 Taidehistorian vuosikertomus korttia hyödyntäen. A ntoni Gaudín tuotannosta näimme Palau Güellin, Park Güellin, La Sagrada Familian, Casa Milan ja Casa Batllon. Emme käyneet rakennuksissa sisällä, vaan tyydyimme ihailemaan niitä ulkopuolelta. 17

18 Säät suosivat joka päivä reipasta joukkiotamme, joka eteni metrolla sekä kävellen kohteesta toiseen. Lämpötila liikkui 23:n ja 30:n celsiusasteen välillä ja aurinko paistoi. Vierailimme päivittäin intoa pursuen suurissa museoissa, joita kierrellessä kului monta tuntia. Näitä suuria olivat Tapiés-säätiön museo, Joan Miró -museo, MNAC eli Katalonian taiteen kansallismuseo, Salvador Dalí -museo läheisessä Figueresin pikkukaupungissa, Picasso-museo, Santa Monican nykytaidekeskus sekä nykytaidemuseo MACBA. Viikon päätteeksi olimmekin aikamoisessa taideähkyssä. Mies van der Rohen Barcelona-paviljongin näkeminen paikan päällä oli monelle kurssilaiselle tärkeä hetki. Maistuvat tapakset, viihtyisät ravintolat herkullisine ruokineen ja viineineen, sekä rantakävelyt ja virkistävät lepohetket puistoissa ja kahviloissa tekivät taiteen ahmimisen ohella Barcelonan ekskursiosta ikimuistoisen. Barcelona on kaupunki, jonne kannattaa palata uudestaankin. Valtavasta kattauksesta huolimatta moni mielenkiintoinen kohde jäi vielä näkemättä. 18

19 Taidehistorian vuosikertomus Anna Rådström Research visits from Umeå University, Sweden I work as a senior lecturer and researcher in art history at Umeå University in Sweden. Since September 2012 I have been a visiting scholar at the unit of Art History, University of Turku on four occasions. During these visits which together add up to a bit more than four months I have had the pleasure and privilege of being part of a generous and dynamic teaching and research environment. Although this is a brief report for the academic year of , I cannot refrain from also including my first onemonth visit in While being a visiting scholar two research seminars led by professor Altti Kuusamo gave me valuable opportunities to present and discuss my on-going work on contemporary photography and film. I was also invited to give a lecture in the MA-course Perspectives on Modernism in the Visual Arts and together with docent Tutta Palin I held an interdisciplinary MA/PhD workshop. These more formal activities were all along surrounded by daily informal and inspirational discussions with teachers and researchers of the department. Seminars: So where may this lead? Some ideas from an ongoing research project on contemporary photography and film in relation to archive and memory, to borders and passages, and to emotions such as intimacy, trauma and ambivalence. (September 2012) Ambivalences and Betweens : Reflections Through and Around Some Photographs Made by Annika von Hausswolff. (November 2013) Lecture: Approaching Lee Miller s photographs from the 1930 s. (September 2012) 19

20 Workshop: Gender and Visual Analysis (February 2014) My latest visit in June 2014 was for only one week and was not scheduled with lectures or seminars. Nonetheless it was productive as it provided time for research collaboration with Tutta Palin who in the fall of 2014 spent one month as a much-appreciated visiting scholar at my department in Umeå. Riikka Niemelä & Kai Stahl Gender and Visual Analysis -workshop Feministinen tutkimus on yksi oppiaineen painopisteistä. Tätä edusti alkuvuonna 2014 akatemiatutkija Tutta Palinin yhdessä oppiaineessa vierailleen Uumajan yliopiston taidehistorian yliopistonlehtori Anna Rådstömin kanssa järjestämä Gender and Visual Analysis -kuva-analyysikurssi. Intensiivikurssille osallistui opiskelijoita opintojen erivaiheesta: graduaiheita työstäviä taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen maisteriopiskelijoita sekä taidehistorian jatko-opiskelijoita. Osallistujat esittelivät kuva-aineistoja 1920-luvulta nykyhetkeen. Työpajan aikana tarkasteltiin transsukupuolisuuden, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden representaatioita valokuvataiteessa, supersankarielokuvissa, saksalaisessa uusasiallisuudessa, virolaisissa karikatyyreissä, videotaiteessa ja nykymaalaustaiteessa, sekä 20

21 Taidehistorian vuosikertomus pohdittiin sukupuolta suhteessa mediumiin, materiaalisuuteen tai tekijyyteen. Sukupuoli tarjosi näkökulman hyvin erilaisten tutkimusaineistojen tarkasteluun. Kurssilla nousi hedelmällistä keskustelua myös monipuolisemman käsitteistön, määritelmien ja tarkastelutapojen tarpeesta visuaalisten kuva-aineistojen analysoimisessa varsinkin transsukupuolisuuden represerntaatioiden yhteydessä. Seminaaripäivän aikana saatiin ohjaajilta ja kanssaopiskelijoilta ehdotuksia kuinka jatkaa eteenpäin tutkimusaiheiden parissa. Hyväntuulisen ja antoisan työpajapäivän sekä intensiivisen vuorovaikutuksen takasi oman työn kirjallinen ja suullinen esittäminen sekä huolellinen valmistautuminen kaikkien tekstien kommentoimiseen. Mahdollisuuksia keskeneräisten tekstiluonnosten ja alustavien argumenttien kollektiiviseen työstämiseen on akateemisissa opinnoissa harvemmin: seminaareissa esitetään usein vasta alustavia tutkimussuunnitelmia tai jo pitkälle työstettyjä argumentteja ja päätelmiä välivaiheiden jäädessä helposti väliin. Palinin ja Rådstömin työpaja tarjosi keskustelukumppanuutta kullakin työn alla olleen teoreettisen ongelmanasettelun tai lähestymistavan hiomiseen. Temaattiset, tiettyyn ajanjaksoon tai teoreettiseen lähestymistapaan keskittyvät harjoituskurssit ovat motivoivia ajatushautomoita varsinkin opinnäytetöitä kirjoittaville opiskelijoille. Lyhytkestoisiin työpajoihin on myös tiukkojen aikataulujen kanssa painivien tai jo työssä käyvien opiskelijoiden helppo osallistua. Samalla lyhyehköjen tekstien työstäminen mahdollistaa paneutumisen muutamaan spesifimpään kysymykseen. Gender and Visual analysis -seminaarista kehkeytyi vilkkaan ja hedelmällisen monitieteisen keskustelun tila, johon toivottavasti myös ohjaajat olivat yhtä tyytyväisiä kuin me aiheen parissa askartelevat osallistujat. 21

22 Petri Vuojala Arkkitehtuuri auki Arkkitehtuurin osastoilla, maamme eri yliopistoissa on viime vuosina toteutettu kehittämistoimia, joiden tuloksena varsinkin arkkitehtuurin historia, arkkitehtikoulujen ainoa aidosti humanistinen oppiala, on joutunut kärsimään supistuvien resurssien alla. Arkkitehtuurihistoria ei ole vain teoreettista historian opiskelua, vaan sillä on myös käytännöllinen puolensa rakennussuojelun ja restauroinnin toimintahorisontissa. Molempien niiden lähtökohtana on itsestään selvästi rakennushistoriallinen tutkimus. Arvot tulevat mukaan automaattisesti, koska juuri niiden vaalimisesta rakennussuojelutoiminnassa on kysymys. Suojelemisesta ja varjelusta on absurdia puhua, jos tiedossa ei ole se mitä ollaan suojelemassa. Vastaavasti arvokkaiden biotooppien suojelu kaavoittamalla olisi täysin absurdia, jos biologien asiantuntemus suunnittelussa sivuutetaan. Arkkitehtien historiaosaamisen kaventuminen on haaste ja mahdollisuus taidehistorialle. Taidehistorian opiskelijan tulevaisuuden ansiotulot voivatkin olla nyt lainsäädännöllä turvattu. Maankäyttöja rakennuslaissa (1999) muutoksen alla olevasta kohteesta on määrätty tehtäväksi rakennushistoriaselvitys. Kaiken lisäksi rakennussuojelulaissa (2010) suojelukohteen historiallinen arvottaminen on määritelty keskeiseksi suojelutoiminnan lähtökohdaksi. Suojelullisten tavoitteiden määrittelemiseksi määrätään tehtäväksi kohteista kulttuurihistoriallinen analyysi ja arvottaminen. Laissa arvokäsitteitä viljellään eri muodoissa ja eri tavoin määritellen: voimme lukea sieltä mm. taidehistorioitsija Alois Rieglin alun perin lanseeraamia termejä kuten historiallinen arvo, todistusarvo, rakennushistoriallinen arvo, maisema- ja ympäristöarvo, säilyneisyysarvo, patina, autenttisuus, iän jälki, taiteellinen ja visuaalinen arvo ja identiteetti- ja symboliarvot. Kaikki nämä ovat taiteentutkijan tavanomaisia työkäsitteitä. 22

23 Taidehistorian vuosikertomus Taidehistorioitsijan työnkuva on tunnetusti hyvin laaja, kaikkea visuaalista kulttuuria syleilevä ja myönteisellä tavalla joustava. Työllistävien ammattitaitojen kehittämiselle on kuitenkin aina sijaa. Arkkitehtuurin historian perustietämyksen ja metodisen tuntemuksen syventämisen rinnalla taidehistorioitsija voi hioa taitojaan arkistotutkimusosaamisessa ja arkkitehtuuripiirustusten lukemisessa. Koska suurin osa rakennushistoriaselvityksistä tehdään tilaustöinä moderneista kohteista, osaamista voi tarkentaa nimenomaisesti tähän substanssiin. Paljon annettavaa on uusien käytännön valmiuksien opiskelulla; harjaantumisella sekä perinteisten käsivaraisten että etenkin uusien digitaalisten dokumentointi- ja inventointimenetelmien (fotoskannaus ja laserkeilaskannaus) käyttöön. Ei ole haitaksi, jos rakennustutkija hallitsee kenttätyömenetelmiä ja osaa tuottaa omat deskriptiiviset visuaaliset aineistonsa omiin teksteihin. Näiden valmiuksien myötä arkkitehtuuri on taidehistorioitsijalle auki ja sitä kautta myös tie rakennussuojelun alan organisaatioihin tai jopa omatoimiseen työllistymiseen osuuskuntaperiaatteella. Rakennussuojelun kentällä on monenlaisia toimijoita virkamiehistä poliitikkoihin ja arkkitehteihin. Siellä on kuin tilauksesta paikka taidehistorialliselle asiantuntemukselle ja osaamiselle. Taidehistorian oppiaineet voisivat ottaa haasteen vastaan ja laajentaa koulutustaan näihin käytännön valmiuksiin, missä voisi avautua yllättäviä yhteistoimintamahdollisuuksia rakennusalan koulujen suuntaan. 23

24 Hilja Roivainen Sources to Art History -seminaari Taidehistorioitsijat tulkitsevat taideteoksia varsin kirjavasti. Keskeistä tulkinnassa ovat lähteet. Taidehistorian oppiaine ja TUCEMEMS-keskus järjestivät suomen ja englanninkielisen Lähteet taidehistoriassa / Sources to Art History -seminaari-iltapäivän torstaina klo Seminaari pulppusi tietoa primaarilähteiden käytöstä, attribuoinnista ja ikonografisesta teosanalyysistä. Tutustuimme seminaarissa mm. konservoinnin, teknisen taidehistorian ja mikrohistorian kautta Monte Cassinon luostarin freskoihin, Venäjän keisareiden rooleihin taidekeräilyn kehittäjinä Suomessa, Edelfeltin maalaustekniikoihin, sekä venetsialaisen Tiepolon maalauksen kaupparetkeen Italiasta Suomeen. Seminaarissa käytiin attribuoinnin problematiikan kautta läpi taideteoksen tulkinnan näkökulmia. Attribuointia ovat mm. taideteoksen tekijän tunnistaminen jäljittämällä teoksen liikkumista taidekaupoissa, näyttelyissä ja kokoelmissa sekä teoksen paikantuminen suhteessa toisiin teoksiin. Taidehistorioitsija Johanna Vakkarin mukaan attribuointi tarkoittaa taiteilijan tuotannon tunnistamista edesauttavien piirteiden määrittelemistä muotoanalyysin ja tekniikan avulla, johon tarvitaan lisäksi yleiskäsitys taidehistoriasta, sen ajallisista, paikallisista ja taiteilijakohtaisista tyyleistä teosten ja niitä koskevien dokumenttien kautta sekä kirjallisuuden tuntemus ja tieto kokoelmista, joihin teos on kuulunut. 1 Seminaari käynnistyi taidehistorian professori Altti Kuusamon johdantoluennolla, joka käsitteli taideteosten sisällön kontekstualisointia, viitaten hermeneutikko Gada- 1 Vakkari, Johanna Lähde ja silmä. Helsinki: Palmenia-kustannus. 24

25 Taidehistorian vuosikertomus merin määrittelemään taiteen vaikutushistorian Wirkungsgeschichten- käsitteeseen. Wirkungsgeschichten eli taideteoksen sosiaali-, toiminta- ja tulkintahistoria tai historiallinen vaikuttavuus luo uusia lähteitä taidehistorioitsijalle. Voidaan kysyä missä aineistolöytöjen sekä uudelleen löydettyjen unohtuneiden aineistojen, kuten arkistoitujen valokuvalaatikkojen tulkinta sijaitsee? Kuusamon mukaan tulkintaan vaikuttaa se mihin tutkimuksessa pyritään ja miten tutkimusta kontekstualisoidaan. Kulttuurihistorioitsija Teemu Immosen esitelmä käsitteli kristinuskon ideaalien rakentumista Monte Cassinon fresko-ohjelman merkitysjärjestelmissä. Immonen tarkasteli fresko-ohjelman kuva-aiheen narratiivin esiintymistä ja tulkintaa muiden aihetta kuvaavien visuaalisten dokumenttien kautta, kuten mosaiikeissa, jättimäisissä käsintehdyissä raamatuissa ja norsunluukaiverruksissa sekä Vaticanus latinus (1202) -käsikirjoituksessa. Freskosysteemi toimii Immosen mukaan kronologisena narratiivina, joka laskeutuu kohti katsojaa. Katsojan ja kuvan tarinan aika kohtaavat katsomisen kontemploivassa tilassa. Tätä Immosen sanoin syklistä ketjumallia hyödynnetään pilarien luennassa roomalaisessa perinteessä. Artikkelissaan The Changes in the Pictorial Decoration of the Rule of St Benedict at Monte Cassino in the 10th and 11th Centuries Immonen (2013) pohtii, miten Monte Cassinossa elävä Benediktien säännön alla toimiva munkkiyhteiskunta tulkitsi maailmanmuutosten aikaan yhteisön perustuslakia symbolisesti. 2 Immosen mukaan Pyhän Benedictuksen sääntö loi Cassinon luostariyhteiskunnan perustan ja yhteisöllisen identiteetin. Laki esimerkiksi säännösteli asumisen hierarkioita ja luostarin asuinrakennusta rinnastettiin jopa Siinain vuoreen, Immonen väittää viitaten McKitterickin (1990: 303); de 2 Immonen, Teemu The Changes in the Pictorial Decoration of the Rule of St Benedict at Monte Cassino in the 10th and 11th Centuries, Studia Neophilologica Vol. 86, Iss. sup1. JSTOR. 25

26 Hamelin (1994: 101); Maddalon (1996: 375) ja Carruthersin (1998: 169) tutkimuksiin. Edellisten kirjoittajien mukaan ympäröivän maailman muutokset vaikuttivat tapaan, jolla Cassinon yhteisön perustustekstiä luettiin, joka näkyy käsikirjoitusten koristelutavoissa. Nimikirjaimilla, miniatyyreilla ja kuvilla oli käsikirjoituksen yhteydessä sisältöä muokkaava ja muistamista tehostava rooli. Esimerkiksi, tuhoutuneen tekstin sijaan kirjoitetussa uudessa Pyhän Benedictuksen säännöskirjan miniatyyrikuvituksessa luostarin johtaja apotti John vastaanottaa Benedictuksen säännön. Tämä kuva on Immosen mukaan hermeneuttinen, tekstin pyhää laatua korostava, koska kuvassa tapahtuma sijoitetaan kirkkotilaan ja enkeli- Kuva 1. Gloria di San Benedetto -fresko. kuva: 26

27 Taidehistorian vuosikertomus hahmo liitetään säännönlaatija Benedictuksen seuraan arvostetuimmalle pyhälle istuimelle. Erilaisten tekstien kuvitusta vertailemalla, Immonen osoittaa, että ikonografinen samankaltaisuus kuvissa viestittää Benedictuksen säännön yhteneväisyyttä Kristuksen opetusten kanssa. Immosen tutkimuksessa keskiössä on miten kuvan käsikirjoitukset muodostavat Monte Cassinon ideologiaa tukevaa kuvastoa, ja miten kuvien tulkintaa voidaan rakentaa tekstidokumenttien kautta antiikin ja paavin latinalaisen klassisen kirjallisuuskulttuurin jatkeena. Taidehistorioitsija, filosofian lisensiaatti Elina Sopo Jyväskylän yliopistosta esitelmöi otsikolla Observations on sources related to cultural and museum historical processes between the Russian Imperium s centre and the Western borderland, such as the Grand Duchy of Finland. Esitelmä käsitteli venäläisen museohistorian ja keräilyn vaikutuksia suomalaisiin taidekokoelmiin. Sopo tarkasteli taidekeräilyn kehittymistä 1800-luvulla Suomessa, johon vaikuttivat aikakauden kulttuuriset ja taloudelliset vuorovaikutussuhteet Venäjän ja Suomen välillä. Erityisenä tarkastelun kohteena oli Suomen kansallisgalleria vuosina Kansallisgallerialla oli Sopon mukaan eurooppalaiset esikuvansa muun muassa Lontoon ja Berliinin museoissa. Alkuperän idean kautta voidaan ymmärtää Kansallisgallerian kokoelmien roolia identiteettikuvan ja historiakäsityksen rakentamisessa osaksi julkista ympäristöä. Sopo viittasi perustuslailliseen historian kirjoitukseen osoittaessaan gallerian nationalistisen tarkoitusperän. Museologiassa tarkastellaan prosesseja, joiden kautta kulttuurista todellisuutta luodaan, kuten sitä mitä kulttuurisia esineitä halutaan säilyttää. Sopo nosti esiin kaksi erilaista näkemystä museologiassa, menetelmäkeskeisyyden (vanha museologia) ja kulttuurisosiologisten merkitysten syntymisen (uusi museologia). Edellisessä näkemyksessä mikroyksilö henkilökohtaisella tasolla, historiallisessa kontekstissa, kokemuksineen tunteineen ja 27

28 Kuva 2. Codex Casinensis 442, p. 1. By courtesy of the Monastery of Monte Cassino Archivio dell Abbazia. 28

29 Taidehistorian vuosikertomus muistoineen on todettu osaksi historian rakentumista. Kysytään: kenen muistoja esitetään ja yleistetään? Uusi museologia on vastoin jälkimmäistä, suurten linjojen merkityksiä korostavaa menetelmäkeskeistä museologiaa. Sopon mukaan uusi museologia toi mikroyksilön mukaan tutkimukseen. Aiheesta kirjoittamassaan artikkelissa, Sopo korostaa Suomen kansallisgallerian Sinebrychoffin museon kuraattoreiden, konservaattoreiden ja vierailevien tutkijoiden taidehistoriallisen tutkimuksen materiaalisuutta vastoin aiempaa teoriapainotteisuutta. 3 Sopon esitelmässä tuotiin esille miten kokoelmakäytännöt ovat Suomessa kehittyneet Venäjän keisarin tuella osana historiallisia muutoksia, jotka näkyivät mikrohistoriallisten dokumenttien, kuten venäjän kabinetin kirjeiden kautta. Sopo osoitti primäärilähteiden kautta Nikolai I:sen, Aleksanteri I:sen ja II:sen taloudellisen 3 Sopo, Elina Some early Finnish art collectors in the light of new sources. Scandinavian Journal of History. 34 (1). tuen tärkeyden kansallisgallerian kehittymiselle. Venäjän kabinetin kirjeet Suomeen todistavat tiiviin kontaktin julkisella ja etäisellä tasolla Venäjän ja Suomen välillä. Erilaiset prosessit ja mekanismit loivat Venäjällä raken- Kuva 3. Figure 1. Codex Casinensis 175, p. 2. By courtesy of the Monastery of Monte Cassino. Archivio dell Abbazia. 29

30 teita keräilylle, kuten yhteiskunnan modernisaatioprojekti ja reformiperiodi Sopo esitti keräilyn historian kartoituksen avuksi seuraavanlaisen keräilijäsukupolvien luokittelun, jonka kautta ymmärtää keräilytyylejä: 1. pioneeri aatelisto 2. jäljittelevät virkamiehet ja 3. maallistavat teollisuudenharjoittajat. Sopon mukaan Helsingin keisarillinen taidekokoelma rakentui Suomen Taideyhdistyksen luoman taiteilijahierarkian kautta, jossa seurattiin varakkaita Stroganoveja yhteisessä kokoelman kartuttamiskäytännössä. Sopo väittää, että suomalaiset yleensä yhden keräilijäsukupolven luomat pienet hajanaiset kokoelmat, kuten Paul Sinebrychoffin, Carl von Haartmanin, Hjalmar Linderin tai Otto Klinckowströmin kokoelmat voidaan katsoa olevan laadultaan samaa tasoa joidenkin venäläisten kokoelmien kanssa (ibid.). Seuraavassa puheenvuorossa tuotiin konservoinnin näkökulma taide-esineiden tutkimukseen. Seminaarin kolmas puhuja, emeritusprofessori, International Institution for Historic and Artistic Works Fellow and Council member ( ) sekä konservointiyrittäjä Tuulikki Kilpinen esitteli kuulijoille materiaaliseen analyysiin perustuvan teknisen taidehistorian keskeisiä piirteitä. Kilpisen esitelmässä attribuointi ja taidehistoriallinen kokoelmien tutkimus painottuivat yksittäisten taiteilijoiden dokumenttien kautta tehtävään maalaustekniikoiden kehittymisen analysointiin, erityisesti Albert Edelfeltin työssä. Kilpinen esitteli lähdekirjallisuutta maalaus- ja materiaalitekniikoista, kuten Carl Isak Bethusin Målarbok (1727). Kilpinen kävi tarkemmin läpi maalausten rakennetta ja konservoinnin teknisissä tutkimuksissa käytettäviä metodeja. Esimerkkeinä näistä ovat symmetrinen valo, optinen mikroskooppi, maalausnäytteiden ottaminen, taikka ääriviivojen piirtäminen. Röntgenin ja infrapunan avulla nähdään maalausten pohjakerroksia, maaliaineen kerrostumia ja niihin tehtyjä muutoksia. Maalauksen tunnistaminen materiaalien alkuperää jäljittämällä sekä väriaine- ja 30

31 Taidehistorian vuosikertomus taidemateriaalikaupan kautta on myös teknisen taidehistorian tutkimusta. Esimerkiksi, Kilpinen huomauttaa, että Liettuassa maalausten kiilapuut olivat usein samaa puuta ja paneelimaalaukset tammea. Belgialaisen kankaan alkuperä pystytään puolestaan määrittelemään kudoksen tiheyden perusteella. Taiteilijoita voidaan tunnistaa myös pensselinjäljen tunnun ja värien käytön kautta, esimerkiksi Wacklin oli tunnettu punaisista ja vaaleanpunaisista pohjavärikerroksista. Teknisessä taidehistoriassa hyödyllisiksi primaarisiksi lähteiksi Kilpinen listasi taiteilijoiden biografiat, päiväkirjat, muistelmat, kirjeet, puheet, elämänkerrat, esseet, viralliset oikeudenkäyntidokumentit, luonnoskirjat, manuaalit, piirustukset, tutkielmat, valokuvat ja teoskuvat ylipäätänsä. Maalaustaiteen teknisessä taidehistoriassa itse maalaukset ovat kuitenkin ensikäden primaarilähteitä ja analysoitavia objekteja. Esimerkkinä toteuttamistaan tutkimusprojekteista, Kilpinen esitteli Edelfelt-tutkimusprojektin, joka oli toteutettu yhteistyössä Amsterdamin Rijksmuseon kanssa (2013) sekä tutkimuksen suomalaissyntyisen Isaac Wacklin työskentelymetodeista (Krakelyyri-lehti, 2008/1). Analysoimiensa tulosten perusteella Kilpinen on luonut referenssimateriaalista tietokantaa. Seminaaripäivä huipentui taidehistorian jatko-opiskelija Eleonora Lanzan esitelmään maalaustaiteen ikonografisesta, attribuointiin perustuvasta tekijyyden tunnistamisesta. Lanzan esitelmässä keskityttiin ikonografisen ja sosiaalihistoriallisen tutkimuksen kautta tehtävään attribuointiin. Analysoitavat teokset olivat venetsialaisesta taidemaalari- ja käsityöläisperheestä syntyperäisen Tiepolon ( ) Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmassa sijaitseva maalaus Ratto delle Sabine ja sen Pietarissa sijaitseva toinen versio. Lanzan mukaan Tiepolon töitä on dokumentoitu vähän ja niiden tekovuotta on määritelty usein tyylin perusteella. Analysoimalla mm. röntgenkuvan kautta maalauksesta tehtyä kopiota Lanza 31

32 identifoi Tiepolon maalauksen kuuluvan post-caravaggio-tyyliin osana neo-venetsialaista tyylillistä vallankumousta taiteessa. Lanza esitteli Tiepolon maalauksen sekä siitä tehdyn luonnoksen matkan Venetsiasta Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmaan ja osoitti siten, kuinka maalaus voidaan tunnistaa sen taidemesenaattien ja sijoituspaikkojen avulla. Tiepolon kahden version työstötavat, kuten chiaroscuron käyttö tai muutokset sommitelmissa, tekevät maalauksista erilaiset. Maalauksen materiaalisen koostumuksen rakentumisen tutkimuksen kautta Tiepolon tyyliä on pystytty paikantamaan ajallisesti. Vertailemalla 32

33 Taidehistorian vuosikertomus Tiepolon maalauksia Lanza paljasti maalauksen asetelmaan tehtyjä muutoksia. Esitelmä osoitti miten dokumenttilähteitä tutkimalla pystytään jäljittämään maalausten taidekauppaa. Lanza avasi lisäksi ikonografisen kuva-analyysin kautta maalauksen myyttisen aiheen yhteyttä roomalaisiin hääseremonioihin. Kaiken kaikkiaan, Sources to Art History -seminaarin aiheet omilta osiltaan osoittivat primaarilähteiden tärkeyden taidehistoriallisessa tutkimuksessa. Taide-esineiden materiaalinen sekä kontekstualisoiva tutkimus, intertekstuaalisten lähteiden ja attribuointi-menetelmien käyttö ovat keinoja arvottaa ja analysoida teosta. Giambattista Tiepolo, Il Ratto delle Sabine. Helsinki, Sinebrychoff Art Museum. 33

34 Tieteellinen toiminta Natasa Bulatovic Trygg, MA, JATKO-OPISKELIJA Esitelmät: Cutting Through the Legible Study of Painting Duke Karl Insulting the Corpse of Klaus Fleming by Albert Edelfelt, Imagined Worlds Worldmaking in Arts and Literature. Helsinki (Art) Replication in Middle Ages. Church Archaeology in the Baltic Sea Region Turku Organizer of the seminar Copy + Paste = Ready; Seminar on Authenticity, Originality and Plagiarism in Visual Culture. Art History, Opetustoiminta: Authenticity and its Variations in Visual Culture Level I, organizer and teacher, Art History and Museology, University of Turku, spring Apurahat ja palkinnot: July Received one month grant for finalizing PhD research from Turun yliopistosäätiö. Johanna Frigård, FT, post doc -tutkija Julkaisut: Frigård, Johanna 2014: Autochromekuumeen epikriisi, 2/2014 Tahiti. Helsinki: Taidehistorian seura. johanna-frigard/ ( ) 34

35 Taidehistorian vuosikertomus Asiantuntijatehtävät ja luottamustoimet: Valokuva- ja mediataideyhdistys Valmed ry:n hallituksen jäsen Elokuvakeskus ISAK ry:n hallituksen jäsen Apurahat ja palkinnot: Kuvataidekoulutus Kankaanpäässä historiikin viimeistely, Suomen Kulttuurirahasto, Satakunnan maakuntarahasto, Roni Grén, FT, post doc -tutkija Julkaisut: Artikkelit tieteellisessä lehdessä: Grén, Roni Museo vastaan historia tapaus André Malraux. Tahiti taidehistoria tieteenä -verkkojulkaisu 4/2013. Helsinki: Taidehistorian seura. museo-vastaan-historia-%e2%80%93-tapaus-andre-malraux/ Artikkelit sanomalehdessä tai vastaavassa: Grén, Roni Roni Grén, väitös: Georges Bataille, historia ja taide. Taidehistoria: Vuosikertomus Turku: Turun yliopisto, taidehistoria. taidehistoria/oppiaine/documents/tahi1213web2.pdf Esitelmät: Esteettisen teorian suhteista eläintaiteeseen: metodin ongelmia. Teoriat ja metodit -seminaari. Turun yliopisto, avoin yliopisto, taidehistoria, Opetustoiminta: Kokeellisen elokuvan työpaja. Taide- ja toimintatalo Vimma, Turku

36 Matkat: Arkistomatka Bibliothèque nationale de France, Muséum national d Histoire naturelle & Bibliothèque de l INHA, Pariisi, Asiantuntijatehtävät ja luottamustoimet: Vertaisarvioitsija Teologinen Aikakauskirja Taidehistorian Seuran hallituksen jäsen Taidehistoriallisia tutkimuksia -kirjasarjan ja Tahiti taidehistoria tieteenä -verkkojulkaisun toimituskunnan jäsen Apurahat ja palkinnot: Apuraha post doc -tutkimukseen aiheesta Eläimen kuva ja moderni taideteoria, Koneen säätiö, Eeva Hallikainen, FM, Avoimen yliopiston suunnittelija ja tuntiopettaja (Avoin yliopisto ja TY, taidehistoria) Opetus: Avoimen yliopiston taidehistorian perusopintojen Johdatus taidehistoriaan tieteenalana I -luennot, ja Tutkimusnäkökulmat ja käytännöt -luento Baltic Sea Region in Art History -luennot, TY, BSRS A4-erikoiskurssi: Itämeren alueen taide (5 op), TY taidehistoria, kirjallisuuskuulustelut Avoimen yliopiston taidehistorian perusopintojen verkkokurssien tuutoroinnit (yksittäisiä viikkoja), perusopintojen tenttien ja esseiden vastaanottaminen (osin) Avoimen yliopiston taidehistorian opintokäynnit Turussa

37 Taidehistorian vuosikertomus Avoimen yliopiston taidehistorian aineopintojen aloitusluento , 1900-luvun taide II -verkkokurssin tuutorointi (yksittäisiä viikkoja), Museoinstituutiot: kenttäkurssi sekä tenttien, esseiden ja muiden tehtävien vastaanottaminen (osin) Asiantuntijatehtävät ja luottamistoimet: Avoimen yliopiston asiantuntijatehtävät suunnittelijana. Asta Kihlman, FM, jatko-opiskelija Julkaisut: Muut tieteelliset artikkelit: Kihlman, Asta Sukupuolen problematiikkaa Beda Stjernschantzin Omakuvassa. Beda Stjernschantz. Ristikkoportin takana Bakom gallergrinden. Toim. Itha O Neill. Helsinki: SKS, Toimitettu kirja: Ruohonen, Johanna & Kihlman, Asta toim Machineries of Public Art. From Durable to Transient, from Site-bound to Mobile. Turku: Utukirjat. Artikkeli sanomalehdessä tai vastaavassa: Kihlman, Asta Kesäistä extravaganzaa. [Antero Turun piirustuskoulun vuosikurssi Galleria Å:ssa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Suvaitsevaisuudesta. [Katarzyna Kozyra: Summertale Turun taidemuseon Pimiössä ja Hasselholdt & Mejlvang: Pomp and Ceremony Shades of Skin Studiossa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Sooma ja psyyke siiveniskussa. [Annika Dahlsten: Ylinen/Alinen. Auran Galleriassa 1.6. saakka] Turun Sanomat

38 Kihlman, Asta Kaskenkadun karnevaali. [Virtaa! Turun taiteilijaseuran juhlanäyttely. Galleria Å:ssa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Käsityöläisen elämänpuu.[inari Krohn. Maalauksia ja grafiikkaa. Auran Galleriassa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Minimalisti raottaa väkivallan verhoja. [Laura Lilja: Kukkaverhot ja ruusutapetti. Galleria Å:ssa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Haamukipuja kuvakollaaseja Kannakselta ja Lontoosta. [Kukka-Maria Rosenlund: Näkymätön jälki. Turun taidemuseon Studiossa ja Maija Timonen: Aune, or On Effective Demise Pimiössä saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Kuvien virtaa. [Janne Kaitala. Maalauksia. Auran Galleriassa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Venytetty silmänräpäys. [Minna Sjöholm. Maalauksia. Galleria Joellassa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Pyöreästi purkasta [Hertta Kiiski: Mnemosyne. Galleria Å:ssa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Komposition poetiikkaa. [Susanne Gottberg. Auran Galleriassa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Värillä on väliä. [Anu Tuomi: Näkymä. Galleria Å:ssa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Vuoden kolahdukset. Turun Sanomat Kihlman, Asta Tekijä ja tekijyys. [Kari-Petteri Kakko: Näin tähtiin tähystin. Auran Galleriassa 5.1. saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Sanaleikkejä kuvilla. [Mari Metsämäki: Avoin kirja. Galleria Å.ssa saakka] Turun Sanomat

39 Taidehistorian vuosikertomus Kihlman, Asta Kuin linnut häkeissään. [Aapo Huhta: A Bird in a Cage. Valokuvakeskus Peri 5.1. saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Matkalla ajassa ja tilassa [Akram Zaatari: Tomorrow everything will be alright. Turun taidemuseon Pimiössä ja Päivi Takala: Torso Studiossa 5.1. saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Pe(i)listä avautuva dystopia. [Jouna Krasi: Magnasanti. Galleria Titanikissa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Hidasta ja hienostunutta nopeaa ja kylmää. [Ari Pelkonen: Whats the Story. Galleria Joellassa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Lintupuun äärellä. [Renja Leino: Lintubaari Vol. 2. Luonto On. Galleria Å:ssa 1.12 saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Graafikkokvartetti ja keksityt eläimet. [ Johanna Havimäki, Tiina Kivinen, Jaakko Matitla, Marko Lampisuo ja Miina Äkkijyrkkä. Auran Galleriassa saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Suomalaisuus pura ja kokoa. [Kati Immonen: Riskiperimä. Galleria Å:ssa 8.9. saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Kaikki hyvät asiat ovat villejä ja vapaita. [Julia Weckman: Mental Traveler. Valokuvakeskus Perissä 8.9. saakka] Turun Sanomat Kihlman, Asta Diskursseja kuun pinnan yläpuolelta. [Jan Kenneth Weckman: Hard facts a closer look. Galleria Joellassa 2.9. saakka] Turun Sanomat Esitelmät: Face the Gaze, Visual Arts in Scandinavia between Internationality and Regionality. Freiburg University, Saksa ( ) 39