Virrin Viesti. Tervetuloa sukujuhlaan ja vuosikokoukseen! KESÄKUU 2015

Transkriptio

1 Virrin Viesti KESÄKUU 2015 Tervetuloa sukujuhlaan ja vuosikokoukseen! Sukuseuramme kokoontuu juhlimaan 20-vuotista taivaltaan sunnuntaina Vammalan seurakuntatalolla. Vuosikokouksen lisäksi ohjelmassa on muun muassa Pohjan Pojjaat reippaine lauluineen, perinteinen kyläluutakilpailu, arpajaiset upeine voittoineen ja paljon muuta! Lantulan seudun kyläyhdistyksen plikat tarjoilevat maittavan lounaan ja kakkukahvit. Tilaisuuteen voi ilmoittautua klo alkaen, ohjelma alkaa klo 12. Ennen juhlaa on mahdollisuus osallistua omatoimisesti jumalanpalvelukseen Tyrvään kirkossa klo 10. Juhlan jälkeen on mahdollisuus osallistua Pyhän Olavin kirkossa järjestettävään tilaisuuteen Pieni Pyhä Hetki, joka alkaa klo 17. Vammalan seurakuntatalo, Asemakatu 6, Sastamala Tyrvään kirkko, Kirkkokatu, Sastamala Pyhän Olavin kirkko, Kallialan kirkkotie 50, Sastamala ILMOITTAUTUMINEN mennessä sukuseuran kotisivulla virrit.yhdistysavain.fi tai puhelimitse Hilkka Krapi OSALLISTUMISMAKSU Aikuiset 20 euroa / hlö vuotiaat 10 euroa / hlö Alle 10-vuotiaat ilmaiseksi Osallistumismaksu sisältää tarjoilun. Muistathan kertoa ilmoittautumisen yhteydessä mahdolliset erityisruokavaliot sekä osallistuvien lasten iät. Maksu suoritetaan mennessä Virrin sukuseuran pankkitilille FI Nähdään elokuussa! Terveisin Sukuseuran hallitus ja toimihenkilöt

2 Sukututkimusta nörttiaikaan Sukututkimus on sana, joka saattaa monissa herättää lähes säälinsekaista kunnioitusta tuota omituisen vaivalloista salatiedettä ja sen harrastajia kohtaan. Jos ikävuosia ei vielä ole kovin paljon, tarjoutuu myös mielikuva vanhoista harmaapäistä pöyhimässä pölyisiä paperikasoja hämärissä arkistohuoneissa. Uskotaan, että sukututkijat ovat iloisia löytäessään edellisistä sukupolvista merkittävästi kunnioitettavia henkilöitä ja ehkä hiukan hymähtävät vaivautuneesti, kun sieltä nouseekin vastaan kirkonmenojen aikana pappilanmäellä humalassa esiintymisestä sakotettu esi-isä. Todelliselle sukututkijalle noilla seikoilla ei ole merkitystä. Ne ovat elämän monimuotoisuutta. Tutkimuspaikkana kotisohva, työkaluna läppäri Tietotekniikka on tämän päivän nuorille jokapäiväistä elämää. Se avaa myös sukututkimuksen ensimmäiset ovet. Peruskäsitteet ja menetelmät ovat varsin vaivattomasti selvitettävissä ja omaksuttavissa. Nuorten nörttien on helppo aloittaa itse oman sukupuun rakentaminen ja avustaa samassa tehtävässä bittimaailman edessä ehkä hiuksiaan harovia (iso)vanhempiaan. Sana genealogia tuottaa Googlessa yli 2 miljoonaa mainintaa. Kannattaa kuitenkin ensin poimia vain Suomen Sukututkimusseuran sivut esille, niistä löytyy perustietoa, jonka tarkastelu ei edellytä seuran jäsenyyttä. Suurin osa parista miljoonasta maininnasta johtaa ympäri maailman monikielisille sivustoille. Sana sukututkimus tuottaa Googlessa 373 tuhatta mainintaa. Tähän joukkoon kannattaa perehtyä selailemalla eri otsikoiden alta löytyvää aineistoa. Lisälinkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Kuvahakua kannattaa myös käyttää. Hakusanapari sukututkimus netissä keskittää maininnat noin 35 tuhanteen kappaleeseen. Ensimmäisiä askelia pääsee ottamaan keräämällä kirjanmerkki- tai suosikkilistaansa sopivimmilta tuntuvat. Ohessa mainittu muutamia keskeisiä nettiosoitteita. Jenkkien MyHeritage.com -sivusto tunkee itseään esille aina silloin tällöin, kun näissä sivustoissa liikkuu. Se toimii pitkälti suomeksi, mutta on muistettava, että laajemmasta käytöstä on myös hiukan maksettava. Kun haluaa jatkaa itseopiskelua laajemmalle, on hyvä etsiytyä useiden kansalais- ja työväenopistojen sukututkimuskursseille. Sukututkijoiden tiedot ovat kaikki henkistä yhteisomistusta, joten hyvä tie on myös yhteys johonkin paikalliseen sukututkimusseuraan. OS Raija Jalaskoski innostui sukututkimuksesta puolisen vuotta sitten. Sen jälkeen digitoitujen kirkonkirjojen ääressä on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Tähän mennessä tutkimuskohteena on ollut pääasiassa puolison suvun eri haaroja, koska niiden tutkimisessa alkuun auttoivat jo aiemmin seurakunnasta pyydetyt virkatodistukset. Vanhimmat löytyneet esi-isät ovat nyt viiden su- Arkistolaitos myös Sota-arkisto Mormonien hakuohjelma Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys SSHY Ohjelmat: Sukujutut Juuret Genus Tampereen seudun sukututkimusseura Turun seudun sukututkijat ry Vammalan seudun sukututkijat ry Vesilahden seudun sukututkijat Satakunnan sukututkimusseura Netti avaa sukuhistorian kupolven takaa, mutta vielä vanhempien tietojen löytäminenkään ei tunnu mahdottomalta. Aikaa se kuitenkin vaatii. Esi-isien elämänkulkujen tutkiminen on kiinnostavaa ja tutkimus tahtoo usein rönsyillä vähän huomaamatta. Hän aloitti tutkimustyön netissä tutustumalla Hiski-historiakirjoihin ja Tyrvään seurakunnan arkistoon. Tutkimuksen edetessä hyödyllisiä lähteitä ovat olleet

3 Mitä tiedämme esivanhemmistamme? Matts Svensson Matts oli luultavasti entinen sotilas, joka viljeli autiotiloja, ensin Isojärven Linkillä 1628 ja sen jälkeen 1634 Lummajan Jartulla. Hän kuoli ilmeisesti vuonna 1635, koska puoliso mainitaan Jartulla asuvana leskenä Mårten Mattsson Brita Maisa Jörnsdotter Mårten on merkitty lapseksi ( son ) Jartulla , sen jälkeen talon pitäjäksi/isännäksi ( bonde ) vuonna Hän on ollut ensin sotilaana, sen jälkeen isäntänä Soukon Prihtillä ja Poikia oli kolme: Grels, Anders ja Simon. Mårten asui viimeiset vuotensa poikansa Andersin luona Isojärven Virrillä. Hänet on haudattu Grels Mårtensson Lisbeta Johansdotter Grels oli suutari. Hän oli Soukon Prihtillä isäntänä 1660 n ja asui siellä sen jälkeenkin. Lapsia oli useita. Lisbeta kuoli Grels ja pojat Michel, Johan ja Jöran kuolivat kaikki samana suuren nälänhädän vuonna Anders Mårtensson Brita Henricsdotter Anders avioitui Virrin tilaa hoitaneen Henric Sigfridssonin tyttären kanssa ja toimi Virrin tilan haltijana Sen jälkeen hänestä löytyy merkintä sotilaana Liuhalan Knuutilassa. Useita lapsia, joista ei tarkempia tietoja. Myös Anders kuoli suurena nälkävuonna Simon Mårtensson Valborg Thomansdotter Simon Mårtenssonista eteenpäin olemme käyttäneet suomenkielisen asun nimiä. Simo syntyi 1663 ja hänestä tuli Virrin tilan haltija veljensä Andersin jälkeen Ensimmäinen puoliso Beata Jaakontytär kuoli 1708, avioliitto oli lapseton. Toinen puoliso (vihitty 1709) Valpuri oli Ekon kylästä, s Poika Juho syntyi , kastettiin Tytär Maria syntyi Simo kuoli 1712, hautauspäivä oli Hänen leskensä nimissä oli talon isännyys eli siihen asti, kun Juho täytti 15 vuotta. Valpuri solmi v uuden avioliiton Järviän Roikalta peräisin olevan Henrik Henrikinpojan kanssa. Tämä lienee käytännössä vastannut tilan hoitamisesta Juho-pojan alaikäisyyden aikana. digitaaliarkisto ja Lasse Iso-Iivarin kokoama talonhaltijaluettelo (users.utu.fi/isoi/talot/). Lisäksi suurena apuna on ollut myheritage.com-sivusto, johon on voinut rakentaa sukupuuta sitä mukaa kun tietoja on löytynyt. Hienointa tutkimuksessa on ollut sukupolvien ketjusta puuttuvien henkilöiden löytäminen, ja haasteellisinta kirkonkirjojen vanhojen käsialojen tulkinta. Tutkimus on avannut ikkunan suvun menneisyyden asuinpaikkoihin ja laajemmin Suomen historian vaiheisiin. Jalaskosken mielestä sukututkimus on hyvä avain historian ja entisajan arkielämän syvempään ymmärtämiseen. SJ Simosta eteenpäin jatkuu Virrin vanhimpien poikien ketju, jossa Matts Svenssonista alkaen on 14 sukupolvea. Lienee sattuman leikkiä, että ketjun nykyisin nuorin on myös sotilas, kuten esiisä Matts aikoinaan. OS

4 Sukuseuran Sukuseuramme perustamiseen johtanut kokoontuminen oli Virrillä huhtikuun neljäntenä päivänä Perustamispäätös kirjattiin ensimmäisen sukukokouksen pöytäkirjaan saman vuoden heinäkuun viimeisenä päivänä. Yhdistysrekisteriin Virrin sukuseura merkittiin toukokuussa Kolmas vuosikymmen on siis alkanut sekä de facto että de jure. Kaksikymmentä vuotta. Onko se pitkä vai lyhyt aika? Joskus 1940-luvun loppuvuosina tämän päivän nuorison mielestä siis ilmeisesti suunnilleen varhaisemmalla pronssikaudella Tyrvään Yhteiskoulun rehtori Hariola historian tunnilla määritteli ikuisuuden mitaksi noin kaksikymmentä vuotta. Perusteluna oli se, että kansojen ja valtioiden väliset rauhanym sopimukset on yleensä juhlalli-

5 20 vuotta sesti solmittu kestämään ikuisiksi ajoiksi. Ja yleensä ne parinkymmenen vuoden päästä ovat repeytyneet. Kansainvälisten päätösten elämässä ikuisuuden mitta on siis useimmiten vain pari vuosikymmentä. Virrin sukuseuran osalta ikuisuus kestää varmasti pitempään. Ensimmäisten 20 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Muistettavimpia lienevät ensimmäinen sukutapaaminen, hartaushetki Pyhän Olavin kirkossa silloin kun sen sisus vielä oli yksi Euroopan vanhimmista, Tuomas Juhonpojan esiintyminen 200-vuotispäivänään, nyt jo kovasti täydennystä ja täsmentämistä kaipaavan sukukirjan ilmestyminen ja viimeisimpinä lisätietojen löytyminen 1700-luvun lopusta entistä laajemmalle sekä esi-isähorisontin ulottuminen kaksi sukupolvea luultua taaemmaksi. Kuvat tällä aukeamalla ja erikoisesti tapaamisemme ensi elokuun 23. päivänä kertovat lisää. OS

6 Tyrvään kaksi erikoista kirkkoa Miten se vanha, laajalti Vammaskosken ympärillä tuttu sanonta kuuluukaan: Kehuu kun tyrvääläinen kirkkoonsa. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko jonka me vanhimmat tyrvääläiset taidamme muistissamme parhaiten tuntea vanhana kirkkona on viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana ollut julkisuudessa esillä ehkä enemmän kuin yksikään muu kirkko koko maassa. Mutta muistammeko, että sukuseuran kotipitäjässä on myös hyvin erikoinen pääkirkko. Se kaksitorninen siinä entisen Vammaskosken rannalla, maisemaa hallitseva aina Vammaskosken siltaa ylitettäessä ja hyvin esillä myös Puistokadun suunnasta. Ja sisältä valoisampi kuin useimmat kirkot. Merkittävin erikoisuus on tietysti kirkon arkkitehtuuri. Katedraalityyppisiä kaksitornisia kirkkoja on Suomessa tasan kaksi. Johanneksen kirkko Helsingissä on se toinen. Ja näistä kahdesta Tyrvään kirkko on vanhempi. Selataanpa hiukan historian lehtiä. Kirkonkokouksessa vuonna 1826 todettiin välttämättömäksi rakentaa uusi kirkko, koska 300 vuoden ikäinen vanha kirkko oli ahdas ja jo kovin huonokuntoinen. Kustannuksia tietysti pohdittiin perusteellisesti kuulostaako mitenkään tutulta? Vanhan kirkon laajentamista esitettiin ratkaisuksi. Ja ennen kaikkea aluepolitiikka nousi tärkeäksi. Uuden kirkon paikasta kiisteltiin kiivaasti kuulostaako edelleen tutulta? Itse asiassa kirkonkylä pitäjän keskuksena haluttiin siirtää Kallialan kylästä vesistön toiselle puolelle Kokemäenjoen ja Turun-Tampereen tien risteykseen. Näiden asioiden käsittelyyn kului valituksineen kolmetoista vuotta. Hänen hirmuisuutensa, maaherra Lars Gabriel von Haartman hylkäsi 1839 lopullisesti valitusten jälkeen vanhan kirkon laajennushakemuksen. Kului taas melkein vuosikymmen ennen kuin uuden kirkon rakennustyö alkoi Vammaskosken tuntumassa olevan niemen raivaamisella. Kaikkiin päätöksiin ja käytännön toimiin vaikutti keskeisesti varsin nuorena Tyrvään nimismieheksi tullut P. W. Gallen taiteilija Akseli Gallen-Kallelan isä. Kirkon lopullisesti hyväksytyt piirustukset laati Turun kaupunginarkkitehti, alun perin linnoitusupseeri Pehr Johan Gylich. Tyrvään kirkko on Suomen vanhin katedraalikirkko. Kirkon rakentaminen oli alueelle valtaisa ponnistus, mutta innostus oli suuri. Talot määrättiin manttaalin mukaan tekemään työpäiviä jalkamiehinä ja hevosen kanssa. Piti luovuttaa rakennuksen rungoksi tukkeja sekä ajaa kymmeniä tuhansia kuormia Sammaljoen kankaalta hautausmaan pohjaksi täytemaata. Savea tarvittiin samoin tuhansia kuormia rakennusaikaisen tiilitehtaan käyttöön kirkon vaatimaa tiilimäärää varten. Wirrin 1823 syntynyt isäntä, yhteistoimiin aktiivisesti osallistunut Tuomas Wilhelm vertasikin aikoinaan hommaa (nykykielellä sanottaisiin kai projektia...) Jerusalemin temppelin rakentamiseen. Ainakin yksityistä kritiikkiä esitettiin. Kunnioitamme Akseli Gallen- Kallelaa yhtenä maan suurimmista taiteilijoista ja muistamme hänen eläneen lapsuutensa kesät Tyrväällä ja maalanneen ensimmäiset työnsä täällä, kuuluisimpana Poika ja Varis. Hän kuitenkin kuului arvostelijoihin jossakin vaiheessa hän kirjoitti ystävälleen Tyrvään isäntämiesten olevan pähkähulluja, kun ovat ryhtyneet pystyttämään tuommoista katedraalia tänne erämaahan... Seitsemän vuotta kestäneen rakennustyön jälkeen vietettiin Suomen ensimmäisen kaksitornisen kirkon vihkiäisiä ensimmäisenä adventtina Vanhasta kirkosta siirrettiin uuteen kaksi messinkikruunua ja 1700-luvulla valetut kellot. Turkulaisen R.W. Ekmanin maalaamat alttaritaulut valmistuivat vasta yksitoista vuotta myöhemmin. Niistä keskimmäistä pidetään miltei kopiona Turun tuomiokirkon alttaritaulusta. Ensimmäiset urut hankittiin Kangasalan Urkutehtaalta melkein kolmenkymmenen vuoden päästä Ne palvelivat puoli vuosisataa, kunnes uudet urut saatiin vuonna Kirkko sähköistettiin vuonna Parinkolmenkymmenen vuoden välein on yleensä tehty erilaisia kunnostustöitä, huomattavin arkkitehti B. Strömmerin johdolla Vuonna 1918 kevättalvella kirkko oli jonkin aikaa punaisen puolen linnoituksena ennen Vammalan tuhonnutta paloa. Torniin sijoitetulla konekiväärillä pyrittiin hallitsemaan Vammaskosken siltaa. Vaurioita kirkolle ei aiheutunut. Todellisessa vaarassa kirkko oli 1982, kun edellisenä vuonna aloitetun perusteellisen remontin valmistumisesta oli ehtinyt kulua vasta pari kuukautta. Tulipalo tuhosi juuri uusitun kirkon lattian ja penkit, pilasi urut sekä nokesi seinät, mutta lähellä ollut täydellinen tuho vältettiin, kun satunnainen

7 ohikulkija teki yöllä hälytyksen. Oli lähellä se, mikä Pyhän Olavin kirkolle tapahtui viisitoista vuotta myöhemmin. Lähteinä on käytetty Marja-Liisa Rönkön ja Pirjo Silverin kirkkoa koskevia teoksia sekä eräitä lehtiartikkeleita. Ex-kirkkoherra Osmo Ojansivun mukaan Tyrvään kirkkoa on kutsuttu jopa arkkihiippakunnan pohjoispuolen katedraaliksi. Kirkossa on tilaa 1200 ihmiselle ja sen tornit kohoavat 39 metrin korkeuteen. OS Juuret Kirjapääkaupungissa Monta kertaa lienee jo todettu, että sukuseuramme voi todella kunnioittaa kotiseutunsa nimeä, historiaa ja perinteitä. Tunnustus on yhtä perustellusti annettava myös nykyisyydelle, Sastamala-nimen alla. Sovittakoon kuitenkin, että juuremme ovat Sastamalan Tyrväällä, alunperin Isojärven kylässä, joka tänään tunnetaan paremmin Lantulana. Silloin ei asiaan jää mitään epäselvää. Sastamala julistautui Suomen kirjapääkaupungiksi Julistautuminen tapahtui tietysti hiukan pilke silmäkulmassa nimessä paino on kahdella ensimmäisellä osalla kuten Pekka Vuoren laatima tunnuskuviokin vahvistaa. Mutta ulottuuhan kirjan perinne Tyrvään tienoilla satojen vuosien päähän. Julistautumisen alkuna oli Vammalan kaupungin toukokuussa 1984 järjestämä matkailuseminaari, jossa Tampereen kaupungin silloinen museotoimenjohtaja Martti Helin teki ehdotuksen vanhan kirjallisuuden päivien järjestämisestä Vammalassa ja esitti hahmotelman ohjelmarakenteeksi. Siitä ehdotuksesta kasvoi pian Vammalan kulttuuritapahtumien kruununjalokivi ja kirja- Vammalasta kuoriutui myöhemmin kirja-sastamala. Kehitykseen liittyy myös sekä pysyvän näyttelyn että monia erikoistilaisuuksia tarjoavan kirjan museon perustaminen Marttilankadun varrelle. Pukstaaviksi nimetty museo avattiin Vanhan Kirjallisuuden Päivien yhteydessä vuonna Kirjailija Kai Linnilä esitti 1985 ajatuksen pysyvästä kirjanäyttelystä Vammalaan. Todellisuudeksi idea kasvoi monien vaiheiden jälkeen 2000-luvulla. Pirkanmaan kylä ja Kylähullu Maaseudun Tiennäyttäjä Jo kauan erittäin aktiivisesti toiminut Lantulan seudun kyläyhdistys sai palkintonsa vuonna 2012, jolloin Lantula valittiin Pirkanmaan vuoden kyläksi. Aktiivisen kylätoiminnan keskipisteenä on ollut Isojärven kouluksi 1930-luvun lopulla rakennettu koulukiinteistö, jonka kyläyhdistys rohkeasti osti kaupungilta, nimesi Lantula-taloksi ja aloitti mittavan vapaaehtoistyön talon kunnostamiseksi kaiken muun toiminnan ohella. Sukuseuramme on kokoontunut Lantula-talolla kaksi kertaa, vuosina 2000 silloin koulu vielä toimi ja Lantulan seudun kyläyhdistyksen saavutukset ovat syntyneet innostuneen, aktiivisen vapaaehtoisryhmän pyyteettömän vaivannäön tuloksina. Kuten monesti tällaisissa tapauksessa niin Lantulassakin voidaan löytää keskeisimmät ideoijat ja vaikuttajat. Vuosittain kylä palkitsee yhden vaikuttajan Kylähullun arvonmellä. Muutama vuosi sitten ensimmäiseksi kylähulluksi nimetty yhdistyksen puheenjohtaja sai Pirkanmaan kylien yhteisessä koontumisessa Maaseudun Tiennäyttäjä -tunnustuksen. Ja viikko sen jälkeen hänet äänestettiin Vammalan avainhenkilöksi. Siis kuka? Tietysti sukuseuramme perusidean jo 1980-luvulla lausunut, alkukokoontumisen organisoinut ja yhdeksän vuotta sukuseuran ensimmäisenä puheenjohtajana toiminut meidän kaikkien tuntema Leena, Leena Virri-Hanhijärvi. OS vanhankirjallisuudenpaivat.com pukstaavi.fi lantula.fi

8 Jäsenmaksu 2015 Sukuseuran jäsenmaksu on 10 euroa vuodessa. Lehden mukana on tilisiirtolomake maksua varten. Muista käyttää viitenumeroa! Jos maksat useamman henkilön maksuja kerralla, älä käytä viitettä vaan mainitse viestikentässä jäsenten nimet. Kiitos! Virrin sukuseuran hallitus ja toimihenkilöt pj. Sanna Jalaskoski , vpj. Eila Mäensivu , Marja Koivisto , Helena Okslahti , Birgit Viikari , Marita Mellin , Raija Jalaskoski , Hilkka Krapi , Arto Mäenpää , Taloudenhoitaja Pirjo Hernesniemi , Sihteeri Jari Lehti , Arkistonhoitaja/tiedottaja Osmo Särkilahti Puistokatu 6 A 1, Ikaalinen ; osmo.sarkilahti@pp.inet.fi Hallituksen erovuoroisuusjärjestys: 2015: E. Mäensivu, A. Mäenpää, H. Okslahti 2018: S. Jalaskoski, M. Koivisto, B. Viikari Virrin sukuseura verkossa: Virrin viesti 2015 toimitus Osmo Särkilahti, Jari Lehti ja Sanna Jalaskoski logo Juho Sipola paino Laserma, Tampere