ESPOSTI SISÄLLÖSSÄ 2 PÄÄKIRJOITUS 3 OPPILASKUNNALTA 4 VAIHTARITERPAT AZMA 5 PUSUT YKKÖSILLE JOSEFINA 6 LEFFASSA VENLA 8 AJATUKSIA

Transkriptio

1 ESPOSTI ESPOSTI LOKAKUU 2013 SISÄLLÖSSÄ TOIMITUKSESSA 2 PÄÄKIRJOITUS 3 OPPILASKUNNALTA 4 VAIHTARITERPAT AZMA 5 PUSUT YKKÖSILLE JOSEFINA 6 LEFFASSA VENLA 8 AJATUKSIA SUSANNA 10 ESITTELYSSÄ 12 RUNOJA KOULUN ALKAJAISTUNNELMIA 13 FRONTERISSA KUVAOIKEUDET 14 KIRJAVINKKEJÄ 15 KIRJOITUSKILPAILU KIITOKSET ANSKULLE, NATHANILLE JA JP.PHOTOLLE

2 PÄÄKIRJOITUS lokakuu 2013 Jes, kouluuh! Niin, heipsut kesäheiloille, auringolle ja rantahiekalle: paluu arkeen on alkanut. Ensimmäinen koulupäivä oli monin tavoin ennaltaan tuttu: uusien ykkösten vieras ilme, kakkosten kyllästynyt vaikutelma ja abien (+ nelosten) stressisilmät jaksavat aina vain naurattaa minua (hermostuneesti). Ensinnäkin tahdon toivottaa ykköset erityisen tervetulleeksi koko Espostin toimituksen puolesta. Älkää turhaan säikähtäkö lukion rankkaa mainetta, tarttukaa työhön pala kerrallaan niin pärjäätte, sillä: jos minä pärjään (ainakin tähän asti, sormet ristissä), niin miksette tekin? Jokainen jylla-nyytti, ykköset mukaan lukien, saavat minulta lahjaksi pienen auringonsäteen, sillä tuleva vuosi tulee olemaan unohtumaton: Jylla saa uudet kasvot vuoden vaihteessa, ja juuri me tulemme ottamaan ensimmäiset askeleemme tahrattomalla lattialla, käännämme Jyllan historialle uuden sivun. Eihän unohdeta saamaamme kunniaa. Tänä vuonna tulen myös jättämään hyvästit niin Jyllalle kuin Espostin toimituksellekin, joten aion tehdä kaikkeni että henkeni jäisi elämään koulun käytävillä: vaikka silmäni näyttäisiväkin väsyneiltä, viestin elämäniloa ja ahkeruutta jokaisella sanallani. Ainakin useimmiten... Oikein hyvää toisen jakson alkua! Rakkaudella, Azma Dolor adipiscing: Urna Semper Toimisto: Matkapuhelin: Sähköposti:

3 Lukiomme reipas ja tervehenkinen oppilaskunnan hallitus vietti suuremmoisen ja työntäyteisin seminaaripäivän maanantaina 2.9 Tallinnassa. Menomatkalla kokoustimme ahkerasti yli 3 tuntia, ja nyt on sitten hommat pulkassa loppuvuoden osalta. Taksvärkkiä, puurojuhlaa, munarallia pukkaa iloksenne! Kiitos loisteliaasta ja ahkerasta seminaarimatkasta kaikille hallituksen jäsenille. Terkuin Henkka ja Maukka eli Heli ja Mari -opet

4 TERVEISET VAIHTO-OPPILAALTA! I ll start off by saying that it is going to be very difficult going back to school in Canada after being on this exchange, because so far, I have nothing but good things to say about school in Finland. It is hard to believe school in Canada and Finland would be different they are both countries run under similar governments, but from what I have experienced up to this point, they are. Generally all schools in Canada follow the same seasonal schedule, starting within the first few days of September and ending in late June, however the day-to-day routine differs from school to school. My home school carriesout a schedule from eight-thirty am until three-thirty with four ninety minute classes, which is exhausting. Plus there is no break in between, so you go straight from class 1 to class 2! There is a thirty-minute break after the first two periods for lunch, which is not served like it is here, it must be bought or brought from home. The courses offered in Canada are generally the same as the ones they offer here, but some that are unique are computer studies, woodwork shop, sports therapy, and money management. You take the same four courses for half the year with final exams in each subject at the end of that semester. You then take four new subjects for the preceding six months with another set of final exams in June. It is possible to only have three courses and have a spare, which is basically an open block, but it is fairly rare since the requirements to graduate high school are high. The schedule is not only exhausting but quite punctual as well, and it is not uncommon to be yelled at by a teacher if you are late for a class. Dolor adipiscing: Urna Semper Toimisto: Matkapuhelin: Sähköposti: no_reply@apple.com It isn t all hell over there though. Many of the teachers in Canada are very good at what they do and are excellent at teaching their students the required content. Also, we have holidays off school fairly often and about every three or four weeks, there are 4 or 5 daylong weekends. Free tuition and transport to and from the school are also things we cannot really complain about either. In all honesty, Canadian school isn t better or worse than Finnish school. It s just different. Nathan

5 Uudet jyllalaiset - Tämä on juttu teistä ja teille, ykköset Keitä he ovat, nuo kirkkain silmin ja vilpittömin mielin käytäviä täyttävät juniorit? Ovatko he toivomme hyvistä yo-tuloksista ja Jyllan tulevaisuudesta? Kun haastattelimme opettajia, he luonnehtivat uusia tulokkaita sanoilla aktiivinen, iloinen, postiivinen, avoin! Tärkeitä piirteitä opiskelijalle! Säilyttäkää asenteenne vielä sittenkin, kun olette asettuneet taloksi! Myös tutoreiden mielestä uudet opiskelukaverit ovat mukavia ja huumorintajuisia. Miten sitten ykkösemme näkevät uuden koulunsa? YKKÖSET OVAT JUNIOREITAMME ENÄÄ KUITENKIN VAIN HETKEN! VIHERLAAKSON YLÄKOULU ON SULJETTU HUONON SISÄILMAN TAKIA, JA YSIT SIJOITETAAN MEIDÄN HELLÄÄN HUOMAAMME! TERVETULOA! ME LUPAAMME KOHDELLA TEITÄ KILTISTI! Positiivisuutta kuvaa ainakin se, että haastattelemamme uudet opiskelijat löytävät koulunalusta enemmän hyvää kuin huonoa: Suurin osa kehuu ruokaa - terveisiä keittöön! Tosin eräs kaipaa oikeaa riisiä - konkreettinen toive, hyvä! Kaikki haastatellut kehuvat opettajia ja ovat huomanneet heidät nyt jo reiluiksi ja ammattitaitoisiksi - ja oikeassa olette! (Muistakaa tämä myös silloin, kun lennätte ekalta kurssilta!) Myös yleinen ilmapiiri saa plussaa. He antavat pisteitä itselleen samoista asioista kuin tutoritkin. Sen sijaan miinusta saa varakoulumme rakennuksena: keittiön palautuspiste ei vedä ja luokat ovat tunkkaisia ja kuumia. Uutta rakennusta odotetaan jo kovasti: siellä happi liikkukoon ja aikaansaakoon vielä paremman oppimisympäristön. Mopoparkkikin on pieni, eikä kaappeja riittänyt kaikille. Tilanne muuttukoon joulun jälkeen! Asiat voisivat olla paremmin irtiottojenkin kannalta: nasutusta olisi kuulemma saanut jatkaa, ja ykkösristeilyä kaivataan. Fronterin käyttöäkin odotetaan, vaikka kokemukset siitä ovat vielä joko vähäisiä tai haparoivia. Moni ehdottaa, että fronteriin voisi jatkossa tutustua jo opoilun yhteydessä. Nyt kaikki opettajat odottavat itsestäänselvyytenä, että fronterin käyttö luonnistuu. Espostin toimitus toivottaa rakkaat ykköset tervetulleiksi! Fronterista lisää s. 13

6 The way back matka takaisin vapauteen (h#p:// Pitäisitkö sananvapaudestasi kiinni rakkaasi hengen uhalla? Kumman valitsisit: kuoleman oman rintaman sankaritaistelijana vai elämän vankina, kiellettynä ihmisenä? Mitä tekisit vapautesi eteen? Kituisit, kärsisit, karkaisit? Valitsisin joka vaihtoehdon, tai sitä mieltä on toisen maailmansodan puolalainen upseeri Janusz Wieszczek, joka on jäänyt puna-armeijan sotavangiksi. The Way Back on pakomatka Neuvostoliiton kommunistien kolhoosista takaisin vapauteen. Pakosuunnitelma läpi hankien, järvien ja aavikon porotuksen ilman ruoka- ja juomavarastoa on toiselle jo syntyessään susi, mutta toiselle elämän viimeinen oljenkorsi. Ihminen on paha ja vieraantunut olento. Se tappaa lajitovereitaan ilman, että se olisi sille elintärkeää selviytymisen kannalta, eikä se osaa edes itse selviytyä luonnossa eläimen tavoin. Vai osaako? Janusz on taituri: hän osaa löytää vesilähteen, suunnistaa auringosta ja kutoa takin taljasta. Hän on ennen kaikkea empaattinen auttaja, omien luottomies. Janusz on rehti mies niin kuin kuuluu olla, mutta hän on kuitenkin kielletty ihminen, punaisten vihollinen, joten hän ei ole mitään. Sota on raakaa, ja ihmisiä kuolee. Sodassa mitataan, kuka on mies ja kuka ei. Miehen sisin

7 paljastuu vasta, kun hänet on riisuttu aseista. Luonto on ihmisen paras ase. Se on rankin kivääri, turvallisin juoksuhauta, runsain muonavarasto. Mutta kuka osaa hyödyntää sitä? Ei nykyihminen tietotekniikkaongelmineen, eivät 90-luvun laman velkaantuneet, eivätkä 70-luvun vapaan kasvatuksen kannattajat. Sitä osasivat hyödyntää isovanhempiemme vapauden taistelijat ja sankarit vanhempiemme lapsuuden iltasaduissa - niissä jotka ovat jääneet kauas taakse kaiken kiireen keskellä. Ihminen on jälleen vieraantunut olento. Meillä on sananvapaus, kirjoittelemme yleisönosastolle epäsiisteistä ja piittaamattomista koiranulkoiluttajista mutta rukoilemme armahdusta egoistisesta elämäntyylistämme haukuttuamme naapurin kolistelijaa huoraksi. Elämme noidankehässä emmekä mene itseemme ja mieti, että näin ei ole ollut aina. Emme näe juuriamme, käännä katsettamme takaisin luontoon, sinne, joka on elämän ja voiman lähde. Puolalainen upseeri uskoo hyvyyteen. Vapautta ei voi saada ilman hyvyyttä. Janusz uskoo vapauteen. Hän rämpii Siperian hangista Baikalille, kalastaa omat ja muiden kalat ja hän ottaa yksinäisen tytön joukkojensa suojaan. Nykynuorelle vapaus on itsestäänselvyys, hyvyys jossain tietämättömissä. Hän raahautuu kouluun tunnin myöhässä, naama irveellä. Hänelle ruoka on aina kelvotonta ja kaveritkin merkityksellisiä, kunhan ei tarvitse selviytyä yksin. Mitä jos vapautesi otettaisiin pois, ei vain aatteidesi vaan myös piittaamattomuutesi takia? Mitä tekisit toisin vapautesi puolesta? Sen, joka on jo kerran taisteltu sinulle. Olisitko se upseeri, joka näyttää tien muille epätoivon ja epäuskon läpi uuteen päivään? Ihminen oppii virheistään, tai siihen uskotaan. Janusz ei valitse jo kuljettua polkua. En paina delete ilman varmuuskopioita. Jokainen askel on harkittu riski, vaikka se olisikin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Oli sitten sota tai ei, jokaisen on muokattava arvomaailmansa arvostamisen arvoiseksi. Jokaisen on aika mennä takaisin luontoon, taisteltava vapautensa takaisin. Elokuvan The Way Back (2010) innoittamana. Josefina

8 AJATUKSIA Kielletty rakkaus Maailmaa on puhuttanut viime aikoina paljon Venäjällä toteenpantu laki ns. homopropagandan esittämisen kieltämisestä. Venäjän päättäjien mielestä alaikäisiä tulee suojata tämän propagandan levittämiseltä. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen se, että nämä kyseiset pättäjät pyrkivät suojelemaan ainoastaan itseään hedän mielestään epämiellyttäviltä asioilta, jotka tässä tapauksessa tarkoittavat jokaisen olemassa olevan homoseksuaalin olemassaoloa. Lisäksi kyseisen lain voimaanastumisen jälkeen minun on erittäin vaikea uskoa, että elämme 2000-luvulla. En ole henkilökohtaisesti koskaan ymmärtänyt, millä tavalla homoseksuaalit eroavat heteroista arvoltaan tai oikeuksiltaan, mutta silti liian monet heterot kokevat voivansa kohdella homoseksuaaleja ikään kuin he olisivat vähemmän arvokkaita. Minä, kuten varmasti me kaikki, olen kohdannut elämäni aikana sekä kerrassaan ihania, että inhottavia ihmsiä. Koskaan heidän ihanuutensa tai kamaluutensa ei ole millään tavalla liittynyt siihen, mikä sukupuoli heitä mahtaa miellyttää. On kerrassaan naurettavan lapsellista ajatella, että henkilön ihmisarvo tai luonne yleensäkään liittyisi millään tavalla siihen, kenen kanssa hän haluaa harrastaa seksiä tai seurustella. Sitäpaitsi, eikö ole aika sairaalloista kiinnostua niin paljon toisen seksuaalielämästä, että siitä kehittää itselleen ongelman? Kenellä on valtaa kontrolloida toisen seksuaalielämää, jos se ei ketään vahingoita? Lapsen kanssa ei saa harrastaa seksiä, mutta mistä lähtien henkisesti ja fyysisesti kypsät, vapaaehtoiset ihmiset eivät ole saaneet tehdä keskenään, mitä haluavat? Tiedän myös tapauksia, joissa kaverisuhde on loppunut kuin seinään toisen osapuolen tultua kaapista. Useimmiten tämä johtuu kaksikon hetero-osapuolen pelosta, että tämä homoseksuaalinen osapuoli alkaisi lähennellä hetero-osapuolta tai katsella häntä sillä silmällä. Mielenkiintoinen ajatus sikäli, että jos kyseinen pelko pitäisi paikkansa, me kaikki juoksentelisimme holtittomasti hormoniemme viemänä jokaisen ihmiseksi tunnistettavan olennon perässä tavoitteena seksuaalinen kanssakäyminen, emmekä kykenisi hallitsemaan eläimellisiä halujamme missään määrin. Joku homofobinen hetero varmasti tuhahtaa ja ajattelee nyt, että en minä ole tuollainen. Miksi sitten kuvittelet, että homoseksuaalit ovat tuollaisia? Ovatko he mielestäsi eläimiä? Tätä Venäjän homolakia pohtiessani mieleeni herää surullinen ajatus siitä, että taas liian monen nuoren annetaan ymmärtää, etteivät he kelpaa sellaisina kuin ovat. Että heidän pitää muuttua ollakseen kelpoja veronmaksajia. Että heistä voi kasvaa kunnon kansalaisia ja menestyä elämässä. Taas jossakin joku mies miettii, ettei koskaan voi sanoa tahdon elämänsä miehelle, ja jossakin joku nainen suree jo etukäteen, ettei koskaan voi olla lapselleen se toinen kahdesta äidistä tuntematta häpeää. Venäjän homolaki ei kiellä propagandan levittämistä, se kieltää kokonaisen ihmisryhmän.

9 Me nuoret olemme äärimmäisen herkkiä. Me olemme herkkiä vaikutteille sekä ajatus- ja käytösmalleille. Me olemme herkkiä muiden mielipiteille ja kovalle arvostelulle. Me olemme herkkiä paineille ja vaatimuksille, joita meille asetetaan. Ja me olemme mestareita tuntemaan itsemme vääränlaisiksi. Joten miksi, Venäjä, haluat sortaa omia nuoria ihmisalkujasi entisestään? Miksi olet poiminut Raamatusta sen yhden lauseen, jonka voi tulkita homojen paheksumiseksi, mutta unohdat sen tärkeimmän opin kautta aikojen: Miksi et rakasta homoseksuaaleja kuin lähimmäisiäsi, vaan kiellät heidät? Venla

10 Esi!elyssä Elina Tjänare! Sain vienon pyynnön esi!äytyä E$o%in sivuilla ja päätin täy!ää itsestäni y%äväkirjan sivun. Nimi: Elina Pohjonen Syntymäpäivä: K'luni: E$oonlahden lukio. Työ: Ruotsin ja englannin aineenope Kotipaikka: Synnyin Pietarsaaressa (kuten kansall(runoilijamme Runeberg J ) op(kelin Oulussa ja nyt kotini on Helsing(sä. Harra%ukseni: Tanssi, kuntosali, lenkkeily, lukeminen Mielu(in TV-ohjelma: Put's. Paras lukemani kirja: Niitä on monia, mu!a yksi mieleenpainuvimm(ta on Aravind A)gan *e White Ti+r. Hauskin k'luaine: Ruotsi ja englanti tietenkin! Omina lukioaikoinani tykkäsin myös filosofia%a. Lempiruokani: Intialainen.

11 Lempijuomani: Kahvi. Sitä ilman ei aamu ala. Suosikkipelini: Alias Terve(eni E$oonlahden väelle:

12 RUNOJA Syksy Kun lapset kävelivät yksin, Kun tuuli oppi kuiskaamaan, Kun aurinko muutti suuntaansa, Kun linnut eksyivät aavikkoon, Kun värikynät syleilivät lehtiä, Kun pimeys tuli varjosta, Kun oksat luovuttivat rakkaansa, Kun puut hyväksyivät sen, Kun sadepisarat kapaloivat sieniä, Kun marjat synnyttivät, syksyn hedelmä, minä, synnyin. Azma Olethan tällä minua varten, kun se on ohi? Odotathan? Kun vain odotamme, kun vain kestämme tovin ja toisen olemme toistemme. Voi, jaksathan odottaa? Lupaan sinulle kuun ja tähdet, lupaan sinulle auringon. Olethan minun? Ansku

13 FRONTERIN KANSSA OPINTIELLÄ ELI SINNE JA TAKAISIN? FRONTER on jo arkipäivää: monella kurssilla tehdään osa tehtävistä fronterissa, ja ensimmäisessä jaksossa pyöri jo kaksi kokonaista kurssiakin. Esposti haastatteli opettajista Maria, Pirjoa ja Samppaa ja muutamia opiskelijoita, miltä uusi oppimisympäristö tuntuu ja mitkä sen vahvuudet ja lisäarvo ovat: Fronterin avulla on pystynyt järjestämään kurssin, joka ei olisi muuten lukujärjestykseen mahtunut. Ensimmäisellä kerralla kun kurssia pitää tulee luonnollisesti asioita vastaan jotka vaativat hiomista (sekä sisältöön että tekniseen toteutukseen), aloittaa Samppa. Lukujärjestykselliseen lisäarvoon opiskelijatkin ovat tyytyväisiä: En olisi pystynyt valitsemaan esim. kielenhuoltoa, jollei kurssi olisi nimenomaan netissä, yksi abi toteaa. Toisaalta Mari muistuttaa, että nettiopiskelu kärjistää tasoeroja: Fronterin lisäarvo on pieni meidän tasoisessamme lukiossa. Fronterin omatoimisesta opiskelusta hyötyvät lähinnä erittäin hyvät, ja jo lähtökohtaisesti akateemisesti suuntautuneet opiskelijamme. Toisaalta koen kuitenkin että fronter toimii hyvin juuri heidän kanssaan, opettaja saa aidosti ohjata fronterin kautta tutkielman teossa (huomioitava, että minulla kokemusta vasta tutkielmakurssin vetämisestä, tulevissa jaksoissa sitten normikursseja fronterissa). Myös nämä "hyvät" opiskelijat osaavat hyödyntää esim. fronterin mainiota keskustelupalstaa hienosti oman tutkielman ongelmien käsittelyssä muiden kanssa. Tyytyväisin fronteriin on Pirjo, joka on käyttänyt sitä tavallisen opetuksen tukena: Opiskelijat ovat työskennelleet kurinalaisesti ja pysyneet hyvin aikataulussa. Vastaukset ovat olleet laajempia ja sisällöiltään parempia kuin perinteisellä tavalla toimittaessa. Monet ovat vierailleet kiitettävän usein huoneessa, jotkut jopa yli sata kertaa kurssin aikana. Toinen haastatelluista abeista epäilee, että kyse on vielä uutuudenviehätyksestä. Toisaalta fronter vähän koukuttaakin. Kyllä mä luen wilmaakin ihan liian usein, hän sanoo. (Esposti lohduttaa: liian usein on juuri s o p i v a s t i! ) Samppa ja Mari toteavat, että fronterkurssi vaatii itsenäistä työskentelyä ja vastuunkantokykyä. Opettajan pitää huomioida opiskelijoiden taso - ja oppilaiden pitää sisäistää, tetttä työt on joka tapauksessa tehtävä. Pirjo tähtää huoneiden vuorovaikutteisuuden hyödyntämiseen entistä tehokkaammin. Palautteen antaminen on kuitenkin ollut ehkä vielä nopeampaa ja laajempaa kuin muulloin. Kolmannen abin sanat kiteytttävät tämänhetkiset kokemukset hyvin: Fronter on ihan hyödyllinen opiskeluväline. Itse olen kuuntelijatyyppiä, joten normaaleista kursseista pidän enemmän. Fronter voisi kuitenkin hyvin soveltua kokeeseen kertaamiseen ja kurssitöiden palautukseen. Varmaan kaikki reaaliaineet sopivat hyvin Fronteriin. Susanna

14 KIRJAVINKKEJÄ Tuhat loistavaa aurinkoa tuhat syytä rakastaa ja olla rakastamatta, vihata Khaled Hosseini antaa maailmalle lahjan, kauniin vedon Afganistanista, sitä raiskaavista voimista ja sen naisten haavoista. Samalla kirjailija laskee kuihtuneen ruusun jokaisen virkkeensä pisteeksi, sillä lohkeillut kivi ei anna tilaa minkäänlaiselle rakkaudelle. Maan muurit vain virnistävät, tietävät kansalaistensa sisällä piileskelevän tunteen. Se huutaa: Kuinka laskea ne kuut, jotka sen katoilla himertävät, tai ne tuhat loistavaa aurinkoa, jotka sen muurien taa kätkeytyvät. Virke kertoo rakkaudesta kotimaata kohtaan, siitä miten vaikea sieltä on lähteä vaikka tietäisikin, että onnellinen elämä on kirjoitettu toisiin muureihin. Tämä ajatus on voima, jonka uskon sytyttäneen palon Khaled Hosseinin sisällä. En voi koskaan ymmärtää häntä, mutta pystyn näkemään hänen silmiensä kiillon joka kerta kun katson vanhempieni sieluun. Siksi rakastuin muurien lapsiin. Azma HALUATKO KIRJALLISUUSDIPLOMIN? LUE LUKION AIKANA N. 20 KAUNOKIRJALLISTA TEOSTA, JOIDEN POHJALTA KIRJOITAT JA KES- KUSTELET! DIPLOMIA SUUNNITELLAAN YHDESSÄ ÄIDINKIELEN JA KIRJALLISUUDEN OPEJEN KANSSA, JOTEN WILMAILE TAI JUTTELE AIHEESTA ENEMMÄN! TÄLLÄ PALSTALLA SAAT VINKKEJÄ, MITÄ TÄNÄ VUONNA DIPLOMIN SUORITTAVAT OVAT LUKENEET!

15 KIRJOITUSKILPAILU Metsän jälki -kirjoituskilpailu: Metsähallitus, Suomen Metsäyhdistys, Suomen Metsäsäätiö ja Äidinkielen opettajain liitto järjestävät yhdessä metsä-aiheisen kirjoituskilpailun Kirjoita kuvasta: Miten metsä puhuttelee minua? Elääkö Suomi metsästä? Minkälaisen jäljen metsä on jättänyt? Mitä jälkiä metsään on jäänyt? Miksi mennä metsään? Ovatko suomalaiset vielä metsäläisiä? Kilpailun virikeaineistona on kuvia metsästä. Tarkoitus on kirjoittaa teksti essee, novelli, runo, kirje, mielipidekirjoitus, artikkeli kuvan/kuvien innoittamana. Kilpailutyön tyyli, muoto ja pituus ovat vapaat. Lisätietoja kilpailusta ja aineistona olevat kuvat ovat Suomen Metsäyhdistyksen sivuilla: Yksi kilpailukuvista: