4/04 Kielenopetus avaa maahanmuuttajalle tien työelämään

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 4/04 Kielenopetus avaa maahanmuuttajalle tien työelämään

2 Pääkirjoitus 3. maaliskuuta 2004 Riittämätön kielen opetus pitää yllä maahanmuuttajien syrjintää Tutkija Toby Archer pitää Ulkopoliittisen instituutin äskettäin julkaisemassa raportissa Suomea turvallisena maana: Todennäköisyys, että Suomi joutuisi kansainvälisen terrorismin iskun kohteeksi on pieni ja sattumanvarainen. Mutta terrorismi tarvitsee ja käyttää hyväkseen rikollisia tekoja. Rikoksiin ajautumisen riski taas on suurin yhteiskunnasta syrjäytyneillä henkilöillä. Mitä paremmin maahanmuuttajat integroituvat yhteiskuntaan, sitä epätodennäköisempiä tällaiset iskut ovat, Archer kirjoittaa. Maahanmuuttajat integroituvat parhaiten yhteiskuntaan koulutuksen ja työn avulla. Koulutukseen osallistumisen ja työn saannin edellytyksenä on riittävä suomen kielen taito. Sen saavuttamiseksi maahanmuuttajien on saatava riittävästi suomen kielen opetusta, ja heidän on saatava oleskella suomea puhuvassa yhteisössä. Maahanmuuttajalapsen on saatava valtaväestön lasten tavoin äidinkielensä opetusta koulussa ja päiväkodissa. Lapsen äidinkieli ei kehity riittävästi pelkästään kotona vanhempien opetuksen varassa. Ruotsista löytyy varoittavia esimerkkejä maahanmuuttajalasten äidinkielen opetuksen laiminlyönnin seurauksista. Sekä äidinkieleltään että uuden kotimaansa kieleltä puolikielisiksi jääneiden lasten oppimisvaikeudet vaarantavat heidän opiskelunsa ja myöhemmin työelämään sijoittumisensa. Tässä lehdessä tuonnempana olevaa Paula Konstin kirjoitusta lainaten: Maahanmuuttajien lasten oman kielen opetuksessa säästetyt rahat kannattaa sijoittaa hyvin tuottaville tileille, sillä heikon pohjakoulutuksen saaneet nuoret ja aikuiset tulevat kalliiksi. Aikuisina tai nuorina Suomeen tulleista maahanmuuttajista osa joutuu nykyisin odottamaan kauan vuoroaan kielenopetukseen, eivätkä he saa opetusta riittävästi. Suomi on vaikea ja omalaatuinen kieli, muunkielisiltä sen oppiminen vie aikaa. Muutaman kuukauden hajanaiset kurssit eivät riitä, vaan jokaisen maahanmuuttajan kielenopetuksen olisi oltava suunnitelmallinen muutaman vuoden jatkuva projekti. Helmikuun alussa tuli voimaan yhdenvertaisuuslaki, joka kieltää ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Tosin laissa todetaan, että erilainen kohtelu on sallittua esimerkiksi työhönotossa, jos sen perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus. Useimmissa työtehtävissä kielitaito on tällainen vaatimus samoin ammattikoulutukseen tai muuhun opiskeluun pääsyssä. Niin kauan kuin maahanmuuttajille ei järjestetä riittävää kielenopetusta, kielitaidon puute pysyy syrjivänä tekijänä yhdenvertaisuuslaista huolimatta. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 4/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2004 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen p , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Huoltaja-säätiön hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Satu Kontiainen p satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Minna Tarvainen p minna.tarvainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tanja Varonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: toimistosihteeri Janina Venäläinen p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaushinnat ,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino ISSN SOSIAALITURVA 4/2004

3 Tässä numerossa Rohkeat lapset -projektissa maahanmuuttajalapset tutkivat rohkeutta muun muassa sanataiteen keinoin. s. 16. SATU KONTIAINEN Erityisopettaja Kyösti Parviainen opettaa suomea maahanmuuttajien Starttiryhmässä Vantaalla. s. 8. MERJA MOILANEN Helsingin seudun asioimistulkkikeskuksen suunnittelija Mohsen Tavassoli kertoo, miksi tulkkia tarvitaan. s. 12. MINNA TARVAINEN 2 Riittämätön kielen opetus pitää yllä maahanmuuttajien syrjintää Merja Moilanen 4 Kielitaito määrää maahanmuuttajien työmarkkina-asemaa Satu Kontiainen 6 Kielitaidon kehittyminen avaa uusia työmahdollisuuksia Satu Kontiainen 8 Kaikki oppivat puhekielen Merja Moilanen 10 Kolumni Byrokratian rajat Arja Tuomi Maahanmuuttajilla on oltava oikeus omaan kieleen Paula Konsti 12 Asioimistulkki hallitsee kielen ja kulttuurin Minna Tarvainen 14 Sosiaalisella sovittelulla ratkotaan etnisten ryhmien ristiriitoja Sini Lehtinen 16 Rohkeutta taiteesta Satu Kontiainen 17 Kirjallisuutta Skeittaamisesta vietnamilaiseen tyttökäsitykseen Minna Tarvainen 18 Naiseus yhdistävänä voimana Kati Ala-Ilomäki 19 Uutta lainsäädäntöä Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän 20 Neuvoja ja tukea verkkokonsultilta Erja Saarinen 22 Tarkkaan harkittua vuorovaikutusta Erja Saarinen 23 Kotitalousvähennyksen suosio kolminkertaistui Timo Riistaniemi 24 Omaisten hoitovapaa helpottaisi vanhusten hoivapainetta Matti Heikkilä 25 Tuomisia & Viemisiä Arkipäivät, Argipäevad, Week Days perheleirillä Virossa Sirkka Puustinen-Niemelä & Leena Huttunen 26 Käytännön työ ja tutkijan uteliaisuus johdattelevat hyvään lopputulokseen Kati Ala-Ilomäki 26 Nettipaloja Verkosta omakielistä tietoa maahanmuuttajille Erja Saarinen Kannen kuva: Ilkka Toivonen Seuraava Sosiaaliturva 5/04 postitetaan lukijoille 18.maaliskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 11.maaliskuuta SOSIAALITURVA 4/2004 3

4 Kielitaito määrää maahanmuuttajien työmarkkina-asemaa Työllistyminen edesauttaa tehokkaasti kotoutumista ja kielen oppimista. Lähes kaikissa töissä edellytetään kuitenkin edes kohtalaista olemassa olevaa kielitaitoa. Uutena poikkeuksena ovat rakennusurakat ja ryhmässä tehtävät siivoustyöt, joissa kielitaitoa ei edellytetä, eikä sitä myöskään synny. Siivousalalla ja rakennuksilla on nykypäivänä paljonkin töitä maahanmuuttajille, eikä suomen kieltä tarvitse juuri osata. yhteiskunnassa työ on yhteiskunnallisen aseman ensisijainen lähde, ja sen määrittelykeino, joten ainakin yhden per- Tässä heenjäsenen pitäisi sosiaalisen koheesion ja perheen hyvinvoinnin kannalta olla töissä, esittää Svenska socialoch kommunalhögskolanin sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön vs. professori Annika Forsander. Maahanmuuttajien työllistymisessä on kuitenkin monia esteitä, joista eri maassa saatu koulutus ja työkokemus, työnantajien ennakkoluulot ja puutteellinen kielitaito ovat suurimpia. Työllistymistä pidetään peruskoulun ohella parhaimpana kotouttajana. Kotoutumissuunnitelmien tärkein tavoite tavallisesti onkin työllistyminen. Kotouttamislain toimeenpanosta vastaavat TE-keskukset, ja kotoutumissuunnitelmat laaditaan työvoimatoimistojen ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyönä. Kotouttamislain ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen piirissä ovat kaikki työttömät työvoimaan kuuluvat maahanmuuttajat ensimmäisen kolmen maassaolovuotensa ajan. Koulutus painottuu kieliopintoihin, mutta opetusta tarjotaan myös uuden asuinmaan kulttuurista ja työelämästä. EEVA MEHTO Vuosi tiukkaa kielikoulua Kaikista maahanmuuttajista huonosti koulutetut, luku- ja kirjoitustaidottomat, pakolaiset ja heistä erityisesti naiset ovat vaikeimmin työllistyviä. Heidän kielitaitonsa ja opiskeluvalmiutensa ovat maahanmuuttajaryhmistä heikoimpia. Pakolaisnaisilla on usein paljon lapsia, ja irrottautuminen kotoa voi olla hyvin vaikeaa. Se aika, jonka maahanmuuttaja olisi työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen piirissä, kuluu monella naisella äitiyslomilla. Lasten päivähoitoa voi olla vaikea järjestää kurssien ajaksi, ja kurssipaikat voivat olla kaukana kotoa. Latinalaisia aakkosia tuntemattomalle juna-asemien ja kadunnimien mukaan suunnistaminen voi olla toivotonta. Luku- ja kirjoitustaidottomat voivat myös vierastaa suomalaisten kielikurssien kielioppipainotteisuutta niin, että jättävät kurssin kesken. Moni maahanmuuttaja on kuitenkin kyvykäs ja motivoitunut opiskelemaan kieltä kotoutumisen ja työllistymisen toivossa. Kaikkein suurin ongelma työvoimapoliittisessa kielikoulutuksessa onkin sen katkonaisuus, Annika Forsander kertoo. Uuteen maahan tullessaan ihmisellä on kova halu oppia maan kieltä. Tämä pitäisi hyödyntää, ja nämä ihmiset pitäisi saada kiinni. Jos aikaa kuluu puoli vuotta ja vuosikin ilman kielitaitoa, motivaatio alkaa vaihtua pikku hiljaa toivottomuudeksi. Kurssien odottaminen ja pitkät paussit niiden välillä tappavat orastavan opiskelumotivaation. Meidän pitäisi pystyä turvaamaan noin 8-12 kuukauden katkoton kielenopetus. Siihen kannattaa myös yhdistää työharjoittelua ja muuta käytännönläheistä motivaatiota tukemaan. Sisääntuloammatit vähissä Kielitaidottomille maahanmuuttajille on maassamme vähäisesti työtä tarjolla. Suomessa ei ole koskaan ollut sellaista teollisuutta, joka olisi palkannut kokoamislinjoille suuria määriä maahanmuuttajia, niin kuin monissa muissa maissa. Teollisuudessa ei ole enää minkäänlaista apumies-järjestelmää, kun kaikki toiminta on tehostettu äärimmilleen. Aiemmin jalan 4 SOSIAALITURVA 4/2004

5 Kotouttamislain mukainen työvoimapoliittinen kielikoulutus koskee pian vain pientä osaa maahanmuuttajista. Jo nyt suuri kysymys on, kuinka kielikouluttaa maahamme työn vuoksi tulleita,annika Forsander pohtii. oven väliin saattoi saada kisälli-mestari -systeemin kautta, Forsander kertoo. Kun avustavia tehtäviä ei enää ole, kaikki yksittäiset tehtävät alkavat olla niin vaativia, että niiden taitamiseen vaaditaan koulutus ja ohjeiden ymmärtämiseen työturvallisuudenkin vuoksi edes vähäinen kielitaito. Sisääntuloammatit ovat monen vuoden ajan keskittyneet suorittavan teollisuustyön sijaan palvelusektorille, jolla vaaditaan kohtalaista kielitaitoa. Jos kielitaito on heikko, niin esimerkiksi siivous on ihan hyvä vaihtoehto. Siinä saa tuntumaa suomalaiseen työelämään. Harjan varressa voi samalla kerätä motivaatiota opiskeluun ja työnhakuun. Kun työuran aloittaa, se tavallisesti kehittyy nousujohteisesti ajan kanssa. Suurempi ongelma Forsanderin mukaan onkin, että nämä palveluammatit ovat niin matalapalkkaisia, että niistä saatu raha ei riitä elämiseen saatikka sitten perheen elättämiseen.yhden työssäkäyvän palkka ei riitä pitämään perhettä toimeentulotukirajan yläpuolella. Monet toimeentulotukea saavista maahanmuuttajista ovat työssä. Kielitaitovaatimukset riippuvat markkinoista Viime vuosina on ollut havaittavissa, että työnantajat ovat valmiita tinkimään vaaditun kielitaidon tasosta markkinatilanteen SATU KONTIAINEN mukaan. Lama-aikoina töihin ei maahanmuuttajia juuri haluttu: työnantajat pitivät tiukkaa seulaa vaatimalla kansalaisuutta ja kielitaitoa, Forsander kertoo. Nykyisin esimerkiksi hoiva-ala työllistää yhä enemmän maahanmuuttajia. Kova pula työntekijöistä johtaa siihen, että ollaan valmiita palkkaamaan huonomminkin suomen kieltä taitavia. Myös siivouksessa ja rakennusalalla alkaa olla paljonkin töitä tarjolla maahanmuuttajille, eikä suomen kieltä tarvitse juuri osata.vaikka työlupien myöntäminen on helpottunut, rakennusalan työnantajat valittavat, että työntekijöitä on vaikea saada riittävästi. Silti maassamme on jo työkunnittain väkeä, joissa yhteinen kieli on viro tai venäjä. Rakennuksilla monet työt tehdään ryhmissä, joissa riittävänä pidetään, että yhdellä jäsenellä, nokkamiehellä, on kielitaitoa. Kotouttamista myös työssäkäyville Työn takia Suomeen muuttaneiden määrä onkin noussut 1990-luvun loppupuolelta voimakkaasti. Kasvu tulee Forsanderin mukaan jatkumaan, ja kotouttamissuunnitelmat koskevat kohta vain pientä osaa kaikista maahanmuuttajista. Suurin ongelma kymmenen vuoden päästä on se, millaisilla ohjelmilla yhteiskuntaan kiinnitetään ne, jotka ovat tulleet tänne työn kautta. Jos kunnialla ei selvitä edes niiden ihmisten kielikoulutuksesta, jotka ovat tulleet tänne kotoutumissuunnitelman puitteissa, niin miten aiotaan selvitä siitä porukasta, joka on tullut maahan työvoimana, Forsander kysyy. Jos emme huomioi tätä, syyllistymme aivan samaan vierastyöläisstrategiaan, mihin moni Euroopan maa syyllistyi luvuilla. Kun maahan tulee paljon väkeä ilman mitään integroivia keinoja, käy niin kuin esimerkiksi monille suomalaisille takavuosina Ruotsissa. Maahanmuuttajat joutuivat nousukauden jälkeen ulos tehtaasta ja jäivät kellumaan yhteiskunnan armoille ilman kielitaitoa, koska heiltä ei sitä edellytetty näissä teollisuuden sisääntuloammateissa. Englannilla ei pärjää Kielikurssien lisäksi aktiivisimmat maahanmuuttajat voivat harjoittaa kielitaitoaan arkielämän tilanteissa, harrastuksissa ja asioidessaan. Monet maahanmuuttajat kuitenkin valittavat, että Suomessa oppii paremmin englantia kuin suomea. Suomalaiset kestävät heikosti huonon suomen kuuntelemista, ja jos toinen osaa englantia, vaihdetaan kieli helposti siihen. Suomen kielen käyttöä arkisissa tilanteissa ei rohkaista, Forsander pahoittelee. Jos maahanmuuttaja osaa englantia, häntä voidaan kohdella joissain asiointitilanteissa paremmin, mutta turvallisemman työmarkkina-aseman kannalta suomen kielen osaaminen on edelleen olennaista. Englannin kielellä pärjää suomalaisessa työelämässä vain muutamalla saarekkeella, lähinnä informaatioteknologian parissa, liikkeenjohdossa ja akateemisessa tutkimusmaailmassa. Maahanmuuttajille nämä työt harvemmin avautuvat, koska ne kaikki vaativat länsimaisen akateemisen koulutuksen. Riittävä suomen kielen taito suhteessa siihen työhön mitä tekee tai hakee, on hyvä tavoite Forsanderin mukaan. Tulevaisuuden suunnitelmat ja urakehitys olisi kuitenkin pidettävä mielessä, vaikka urakkaa tuntuisi sillä hetkellä riittävän. Maahanmuuttajien työttömyydestä Satu Kontiainen Maahanmuuttajien työttömyysaste on noin kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Pakolaisten työttömyys on korkeinta, esimerkiksi somalialaisten työttömyysaste on reilu 50 prosenttia, irakilaisten lähes 70 ja afganistanilaisten peräti 80. Sen sijaan esimerkiksi virolaisilla ja venäläisillä työllisyystilanne alkaa olla aika hyvä. Työttömyysmittarit ovat kuitenkin vaikeita tulkita, koska rekistereihin ei ensinnäkään kirjata syntymämaata vaan kansalaisuus. Kansalaisuuden saatuaan nämä maahanmuuttajat ovat muiden suomalaisten kanssa samassa tilastossa. Toinen pulma tilastoinnissa on se, että erityisesti pakolaisnaisista suurin osa on työvoiman ulkopuolella. Pakolaisnaisten työvoimaosuus voi olla noin prosenttia, josta lasketaan sitten työttömyysaste. Maahanmuuttajien työllisyydessä maassaoloaika on kriittinen asia.työttömyys vähenee sitä mukaa, mitä kauemmin maahanmuuttajat ovat olleet maassa. Maahanmuuttajat aiheuttavat yhteiskunnalle yleensä kustannuksia ensimmäisen vuoden aikana.tämän jälkeen he alkavat tienata yhteiskunnalle reilusti sen, minkä aiempien vaiheiden palvelut ovat maksaneet. SOSIAALITURVA 4/2004 5

6 Kielitaidon kehittyminen avaa uusia työmahdollisuuksia Valtaosa Hyvinkään työvoimatoimiston maahanmuuttaja-asiakkaista on pääkaupunkiseudun työvoimatoimistojen kriteerien mukaan kielitaidon tasolla kaksi.tämä taso mahdollistaa paikkakunnalla lähinnä pakkaus- ja varastotyötä sekä rakennusapumiehen töitä. Hyvinkäällä on hieman alle 800 maahanmuuttajaa, ja määrä nousee tasaisesti. Valtaosa heistä on Virosta,Venäjältä, Albaniasta,Vietnamista ja Afganistanista.Tänä keväänä on tulossa uusi ryhmä afganistanilaisia. Hyvinkään maahanmuuttajista 238 on työvoimatoimiston asiakkaita. Työvoimatoimiston maahanmuuttajaasiakkaille tarjotaan kolmen vuoden kotoutumisajan sisällä työvoimapoliittisena aikuiskoulutuksena tavallisesti yksi suomen kielen peruskurssi ja yksi jatkokurssi. Kurssit pyritään saamaan peräkkäin, mutta aina se ei onnistu, Hyvinkään työvoimatoimiston maahanmuuttaja-asioista vastaava työvoimaneuvoja Teija Ahponen kertoo. Valtakunnallinen suositus on 40 opintoviikkoa kielikoulutusta kaikkinensa kotoutumisajan sisällä. Koulutuksen pitäisi olla pidempikestoista, jopa kaksi tai kolmekin vuotta yhtäjaksoista kielenopettelua, mutta tähän eivät nykyiset resurssit riitä. Kursseille ei pääse automaattisesti Hyvinkäällä järjestetään pääsääntöisesti yksi tai kaksi suomen kielen peruskurssia vuodessa, riippuen hakijoiden määristä ja heidän tarpeistaan. Viimeisimmälle peruskurssille otettiin 30 opiskelijaa noin 50 hakijasta. Hakijoita on aina enemmän kuin mitä voimme heitä ottaa. Muutama vuosi sitten suhdeluku oli paljon lohduttomampi, 80 hakijasta pystyimme ottamaan vain 16. Sen jälkeen olemme saaneet enemmän rahoitusta, Ahponen kertoo. Asiakkaan työnhakusuunnitelman laatimisen yhteydessä arvioidaan tarve kielikoulutukseen. Kursseille ilmoittaudutaan aina erikseen. Monet eivät ymmärrä, että työvoimatoimiston asiakkuus ei automaattisesti ohjaa heitä kursseille. Jokaista alkavaa kurssia varten pitää täyttää oma hakukaavake. Kurssilaiset valitaan hakemusten perusteella. Kielitaidon tasot Viimeisin peruskurssi on alkanut tammikuussa ja kestää kesäkuun puoleenväliin saakka. Opetusta on viitenä päivänä viikossa, 6-7 tuntia päivässä. Kurssilaisia on kaksi ryhmää. Ensimmäisen ryhmän tavoitteena on kielitaito, jolla pärjää arkipäivän asioinnissa, eli että saavuttaa pääkaupunkiseudun työvoimatoimistojen kriteerien mukaan kielitaidon kakkostason (kts. laatikko). Kuten valtaosa peruskurssia aloittavista, ensimmäisen ryhmän opiskelijat ovat plustasolla eli alimmalla kielitaidon tasolla. Osa kurssilaisista on puolen vuoden jälkeen edelleen tällä tasolla. Näillä opiskelijoilla voi olla oppimisvaikeuksia, joiden selvittäminen vieraalla kielellä on hyvin vaikeaa. Olemme saattaneet antaa näille opiskelijoille mahdollisuuden käydä peruskurssin uudelleen, jos heidän elämäntilanteensa on hieman tasoittunut, ja heillä olisi paremmat valmiudet opiskeluun. Toinen ryhmä on aloittanut kakkostasolta. Heidän kohdallaan tavoite on kolmostaso. Heidän haaveissaan voivat olla esimerkiksi ammatilliset opinnot. Jos kurssin kuluessa havaitaan, että tavoite on liian korkea, voidaan opiskelija siirtää ensimmäiseen ryhmään. Kurssien päätteeksi tehtävissä tasoarvioissa huomioidaan kielioppi, kirjoittaminen ja puhuminen. Monilla tasoarviota laskee kieliopin heikko hallinta. Opiskelija voi ymmärtää vaikeitakin asioita suullisesti esitettyinä. Lisäopetusta aktiivisille Peruskursseille ei kuulu työharjoittelua, mutta jatkokurssille saadaan jo enemmän käytännönläheistä sisältöä. Jatkokurssit Maahanmuuttajien työmahdollisuudet paranevat kielitaidon kehittymisen myötä. Toki työllistymiseen voi vaikuttaa myös omalla motivaatiolla ja innostuksella,teija Aponen kertoo. muokataan sen mukaan, kuinka ryhmä on peruskurssilla edennyt, ja mitkä kurssilaisten tarpeet ovat. Tavoitteena on tarjota enemmän työelämävalmiuksia. Tämän kevään kurssit järjestetään Hyvinkään-Riihimäen Aikuiskoulutuskeskuksessa. Keskuksessa järjestetään myös omaehtoista koulutusta niille maahanmuuttajille, joiden kielitaito on tasoa kolme tai parempi. Näillä opiskelijoilla voi olla vielä kotoutumisaikaa jäljellä, jolloin he voivat hakea kurssiensa ajaksi kotoutumistukea tai SATU KONTIAINEN 6 SOSIAALITURVA 4/2004

7 Maahanmuuttajien suomen kielen koulutuksen tasot ja kriteerit + Opiskelija osaa lukea ja kirjoittaa latinalaisella kirjaimistolla. Opiskelija ei juuri osaa suomea. (taso 1) Opiskelijan suullinen kielitaito ei riitä tavallisimmissa arkipäivän tilanteissa selviytymiseen. Ääntäminen saattaa vaikeuttaa opiskelijan puheen ymmärtämistä. Opiskelija kykenee ymmärtämään hitaasti puhuttua suomea, kun aihepiiri on tuttu. Kirjallinen ilmaisu on niukkaa ja rakenteiden tuntemus on vähäistä. Opiskelija kykenee ymmärtämään yksinkertaisia kirjoitettuja arkipäivän viestejä. (taso 2) Opiskelijan suullinen kielitaito riittää arkipäivän tilanteissa selviytymiseen, mutta uudet oudot tilanteet tuottavat vaikeuksia. Ääntämisessä on vierautta, joka ei kuitenkaan merkitsevästi vaikeuta opiskelijan puheen ymmärtämistä. Opiskelija kykenee kohtalaisesti ymmärtämään selkeää puhetta, jos aihepiiri ei ole aivan tuntematon. Opiskelija kykenee välittämään kirjallisesti oleellisimman lyhyissä viesteissä, mutta heikko rakenteiden hallinta vaikeuttaa tuottamista. Opiskelija kykenee ymmärtämään pääpiirteet yksinkertaisista teksteistä. (taso 3) Opiskelijan suullinen kielitaito on melko hyvä, ja se riittää selviytymiseen useimmissa käytännönläheisissä arki- ja työelämän tilanteissa. Ääntäminen on ymmärrettävää. Opiskelija kykenee ymmärtämään melko paljon normaalitempoisesta yleiskielisestä puheesta, jos aihepiiri ei ole aivan tuntematon. Opiskelija kykenee tuottamaan erilaisia lyhyitä tekstejä, mutta asioiden laajempi käsittely kirjallisesti on vielä vaikeaa. Opiskelija tuntee melko hyvin kielen rakenteita, mutta niiden käyttäminen on horjuvaa. Opiskelija ymmärtää pääpiirteet yleiskielisestä tekstistä. (taso 4) Opiskelijan suullinen kielitaito on hyvä, ja hän kykenee ymmärtämään yleiskielistä puhetta hyvin. Opiskelija kykenee ilmaisemaan itseään kirjallisesti, vaikka kieliopin rakenteissa on vielä puutteita. Opiskelijan kielitaito on riittävä, jotta hän voi selviytyä ammatillisista opinnoista, kunhan hänellä on mahdollisuus aktiivisesti kartuttaa kielitaitoaan. Opiskelija saattaa tarvita lisätukea opinnoissaan. Opiskelija kykenee ymmärtämään olennaisen asiatekstistä. (taso 5) Opiskelijan suullinen kielitaito on hyvä, ja hän kykenee ymmärtämään suurimman osan myös nopeatempoisesti puhutusta yleiskielestä. Opiskelija kykenee kirjoittamaan erityyppisiä tekstejä, esimerkiksi virallisluonteisia kirjeitä ja lyhyitä esseevastauksia. Epätarkkuus kielen perusrakenteissa on vähäistä. Opiskelija ymmärtää erityyppisiä tavallisia tekstejä hyvin. Lähde: Pääkaupunkiseudun työvoimatoimistot opintotukea. Muut rahoittavat omaehtoisen opiskelunsa itse. Muuta suomen kielen opetusta järjestään muun muassa Keravan aikuislukiossa, jossa käykin paljon maahanmuuttajia, sekä Hyvinkään kansalaisopistossa. Opiston kurssit järjestetään kerran viikossa. Tämä on monille kuitenkin liian harvakseltaan. Kielioppipainotteisuutta vierastetaan Peruskurssi on suomen kielen opiskelua suomen kielellä. Tämä kauhistuttaa monia asiakkaita. Englantia käytetäänkin hieman apukielenä ja tarvittaessa kursseille voidaan ottaa myös tukihenkilöitä, Ahponen kertoo. Tukihenkilöt ovat yleensä työvoimatoimiston maahanmuuttaja-asiakkaita, joilla on suomen kielen taitoa ja vaadittava äidinkielentaito. Heidät voidaan sijoittaa kurssille esimerkiksi työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen. Ryhmässä on kuitenkin oltava useampi saman kieliryhmän edustaja, koska yksittäiselle ihmiselle tukihenkilöä ei voida hankkia. Peruskurssi voi olla hyvinkin teoriapainotteinen, ja kielioppia korostetaan. Joillekin tämänkaltainen opiskelu on vierasta. Heille käytännönläheisempi kurssi toimisi varmasti paremmin, esimerkiksi työpajatyyppinen toiminta, jossa tekeminen ja opiskelu vaihtelisivat. Tehtäviä ei joutuisi puurtamaan yksin, ja niissä joutuisi käyttämään suomen kielen taitoa. Osalle myös 6-7 tuntia päivässä koulussa oloa on liian raskasta. Sekavat perhetilanteet, traumaattiset muistot kotimaasta tai heikot opiskelutaidot saattavat Ahposen mukaan aiheuttaa sen, että jotkut asiakkaat väsyvät opiskeluun. Varsinkin, jos he eivät opi yrityksistään huolimatta. Työt avautuvat kielitaidon tasojen perusteella Valtaosa Hyvinkään työvoimatoimiston maahanmuuttaja-asiakkaista on kakkostasolla. Osa on vielä ykkös- tai plus-tasolla, mutta kolmoselle ja nelosellekin edenneitä on. Plus-tasolla oleva henkilö voi Ahposen mukaan työllistyä, mutta työ ei saa vaatia monimutkaista ohjeistusta, eivätkä työohjeet saa vaihdella. Tällaiset työt ovat Hyvinkään alueella olleet lähinnä pakkaus- ja varastotyötä. Kesäaikaan myös marja- ja vihannesviljelmät työllistävät. Siivousala ei ole erityisen suuri maahanmuuttajien työllistäjä paikkakunnalla. Hajaantumista on paljon. Etniset verkostot ovat ehkä selvin maahanmuuttajien yksittäinen työllistäjä.työn saaminen on helpompaa, jos työpaikassa on jo töissä sellaisia henkilöitä, jotka puhuvat työnhakijan äidinkieltä. Myös maahanmuuttajien omat yritykset, kuten etniset ravintolat työllistävät. Rakennusapumiehen töistä voi Ahposen mukaan selvitä jo ykkös- tai kakkostason kielitaidolla. Oletusarvona on kuitenkin vastaavan alan työkokemus kotimaasta. Hyvää kielitaitoa ei tarvita, jos voidaan olettaa, että työ on tehty lähtömaassa samalla tavalla kuin Suomessa eli oletetaan maahanmuuttajan ymmärtävän, miten työ pitää tehdä. Kolmos- ja nelostason kielitaito avaa jo huomattavasti enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi toimistotöissä. Silti sellainen asiakaspalvelutyö, johon liittyy puhelinpalvelua, vaatii tätäkin parempaa suomen kielen taitoa. Puhelinviestinnässä moni-ilmeisyys ei tule esille, ja sanalliselta ilmaisulta vaaditaan jo paljon, Ahponen pohtii. Myös kirjoittaminen on aika vaativaa, vaikkapa tekstin tuottaminen valmiin rungon pohjalta. Nykypäivän työelämässä vaaditaan moniosaamista, kun töitä ei enää pilkota erillisiin tehtäväkokonaisuuksiin. Kirjoittaminen on yksi tärkeä työtaito moninaisten tehtäväkokonaisuuksien hallinnassa. Viitostasoa eli melkein virheetöntä suomen kielen taitoa vaaditaan esimerkiksi päivähoidossa. Se on tärkeää lasten kielenkehityksen kannalta. Tämä on sikäli vaikea asia, että meillä on työnhakijoita, jotka ovat olleet lähtömaassaan lastentarhanopettajia, eivätkä pysty pitkään aikaan työllistymään omaan ammattiinsa täällä. Satu Kontiainen SOSIAALITURVA 4/2004 7

8 Kaikki oppivat puhekielen Kaikki oppivat ainakin puhekielen, uskoo maahanmuuttajille suomea opettava Kyösti Parviainen. Erityisluokanopettaja Kyösti Parviainen opettaa Vantaan Avoimessa oppimiskeskuksessa maahanmuutajanuorten Starttiryhmää. Ryhmään on koottu vuotiaita nuoria, joiden työnhaku tai opiskelu ei onnistu suomen kielen taidon puutteen tai oppimisvaikeuksien vuoksi. Starttiryhmä on osa Vantaan Vasama-projektia. Vasama tulee sanoista Vantaan sateenvarjo maahanmuuttajille. Vasama saa ESR-rahoitusta ja jakautuu aikuisten ja nuorten Vasamaan. Nuorten Vasamassa on työharjoittelua sisältävä Omaura-koulutus kielitaitoisemmille ja peruskielitaitoa ja erityistukea tarvitsevien Startti-koulutus. Starttiryhmä toimii non-stop -periaatteella. Siinä voi olla vuoden, mutta jos löytyy sopiva työ- tai opiskelupaikka, voi lähteä aiemmin. Jos kielitaito on vielä hyvin heikko vuoden opiskelun jälkeen, opiskelija voi jatkaa toisenkin vuoden. Starttiryhmä kokoontuu joka arkipäivä, viikkotunteja on Tämä on kotouttamiskoulutusta niille, joilla on kotouttamissuunnitelma. Pelisäännöistä on sovittu työvoimatoimiston ja sosiaalitoimiston kanssa. Kotoutujat saavat työmarkkinatukea, Kyösti Parviainen kertoo. Kaikkia välineitä käytetään Starttiryhmän 12 opiskelijaa ovat eri maista: Somaliasta, Irakista, Iranista, Turkista, Kosovosta, Venäjältä ja Kongosta. Nuoret ovat tulleet Suomeen pakolaisina tai perheenyhdistämisten kautta. Kielelliseltä taustaltaan ja oppimisvalmiuksiltaan hyvin epäyhtenäinen ryhmä on opettajalle todellinen haaste. Käytän hyväkseni kaikkia osaamiani välinekieliä, Kyösti Parviainen kertoo. Hänen omasta valikoimastaan löytyy muun muassa somalikieli ja arabia. Arabiasta on ollut apua myös kurdin kielen ja farsin kielen ymmärtämisessä. Tarpeen tullen alkeellinen espanjakin otetaan käyttöön. Tällä hetkellä olen pulassa albanian ja turkin kielen kanssa, joita en osaa. Opetan turkkilaista opiskelijaa sanakirjan avulla. Hänellä on onneksi vaimo, joka on ollut Suomessa jo pitempään ja auttaa häntä opiskelussa kotona. Ryhmässä on yksi Iranin kurdi, joka osaa vähän turkkia ja on apuna ohjeiden antamisessa. Turkkilaisen opiskelu helpottui myös siitä, kun opettaja ja opiskelija oivalsivat, että turkin kielessä on sijapäätteet kuten suomessakin. Peilaan opiskelijan äidinkielen rakennetta suomeen. Olen ottanut oppia Erik Geberin toimittamasta Suomen kielen kontrastiivisesta oppaasta. Siinä vertaillaan harvinaisempien kielten ja suomen kielen rakenteita. Apua on myös opiskelijan äidinkielen alkeiskirjoista ja sanakirjoista. Kaikki ympäristön virikkeet otetaan käyttöön. Jos joku aivastaa, opetellaan sana aivastaa. Heitin kuivuneen tussikynän roskiin ja kysyin oppilailta: Osuiko? Tästä opittiin uusia ilmaisu: Ohi meni. Kun yhteistä kieltä ei aluksi ole, väärinymmärryksiä sattuu. Kyösti Parviainen kertoo albaniankielisestä opiskelijasta, joka nimitti hänen naispuolista sijaistaan myös Kyöstiksi. Käsitteet opettaja ja Kyösti eivät olleet auenneet opiskelijalle. Ryhmässä ne, joilla ei ole yhteistä kieltä, puhuvat keskenään suomea sitä mukaa kuin oppivat sitä. Samankieliset puhuvat keskenään yhteistä kieltään. Siitä on se hyvä puoli, että he voivat neuvoa toisiaan, mutta minun pitää vähän kuunnella, että he todella neuvovat eivätkä kerro toisilleen uutisia, Kyösti Parviainen naurahtaa. Jos ryhmässä on useampia, jotka osaavat englantia, siitä on sekä hyötyä että haittaa. Asiat on helpompi selittää englanniksi, mutta opiskelijat tottuvat turvautumaan englantiin eivätkä lähde opettelemaan vaikeita asioita suomeksi. Ensin opetellaan puhekieli Kielenopiskelu aloitetaan tervehdyssanoilla, jokapäiväisillä kysymyksillä ja vastauksilla. Koetetaan saada syntymään kielellistä vuorovaikutusta. Kun sanan saa suuhunsa ja sieltä ulos, se jää paremmin mieleen. Opiskelijat tarvitsevat paljon ääntämisharjoittelua ja tilaisuuksia puhua. Ääntämistä opetellaan yhdessä toistamalla ja kannustavien aplodien säestyksellä. Erityisesti sanojen taivuttaminen ja sijapäätteet ovat vaikeita oppia. Esimerkiksi Itäkeskuksen taivuttaminen vaatii opettelua. Kun opiskelija oivaltaa, miten ilmaista itseään, suomen oppiminen lähtee etenemään. Seuraavaksi opetellaan jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa selviytymissanastoa. Hyvin pian opiskelijat haluavat kirjoittaa oppimansa uudet sanat muistiin. Viimeaikoina kaikki ryhmään tulleet opiskelijat ovat olleet luku- ja kirjoitustaitoisia. Tosin joidenkin taidot ovat olleet heikkoja. Jos opiskelijalla on jo jonkin alan ammattikoulutus, kartutetaan hänen alansa suomenkielistä sanastoa. Eräälle opiskelijalle löydettiin apuvälineeksi hänen oman alansa suomenkielinen ammattioppikirja, josta hän opetteli ammattisanastoa. Opiskelijat etenevät hyvin eri tahtia. Koko ajan pitää olla selvillä, mitä kukin osaa. Meillä on käytössä yhteinen oppikirja, mutta eri opiskelijoiden kanssa siitä luetaan eri kohdista tarpeen mukaan, Parviainen kertoo. Tietokone apuna Ryhmä on saanut käyttöönsä kaksi tietokonetta. Parhaillaan opetellaan tietokoneenkäytön perusasioita. Internetistä opiskelijat voivat käydä katsomassa oman maansa uutisia omalla kielellään. Kyösti Parviaisen mielestä on hyvä, että opiskelijat voivat käydä oman maansa uutiskanavilla, etteivät he jää kokonaan uutispimentoon. Jos maailmalla on tapahtunut jotakin järkyttävää, sitä käsitellään tunnilla. Samalla opitaan uusia sanoja. Internetistä löytyy myös Kyösti Parviaisen kokoama suomen kielioppi, jossa painotetaan asioita, jotka ovat tärkeitä suomea vieraana kielenä opetteleville ( edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/suomen_kielioppi/index.htm). Kieliopin tekemiseen minut johtivat edistyneimmät opiskelijat, jotka kysyivät, miksi jokin asia on niin ja niin. Muutoin opetuksessa ei ole päällimmäisenä kielioppi. Rohkaisen opiskelijoita käyttämään kieltä, vaikka he eivät osaakaan sitä vielä täydellisesti. Pelkillä perusmuodoilla jo voi saada itsensä ymmärretyksi. Seuraavaksi tulee päätejärjestelmä. Painotan opiskelijoille, että 8 SOSIAALITURVA 4/2004

9 Vantaan maahanmuuttajien kielenopetus Starttiryhmän opiskelijat ovat Somaliasta, Irakista, Iranista, Turkista, Kosovosta, Venäjältä ja Kongosta. Puhekielen oppimista edistäisi, jos maahanmuuttajat saisivat olla paljon suomea puhuvissa yhteisöissä, erityisopettaja Kyösti Parviainen sanoo. MERJA MOILANEN Vantaalla kouluikäisten maahanmuuttajalasten ja -nuorten suomen kielen opetus järjestetään peruskoulujen valmistavissa ryhmissä. Kouluilla on omat ryhmänsä alaja yläasteikäisille. Peruskouluiän ohittaneiden vuotiaiden nuorten maahanmuuttajien suomen kielen valmistava opetus on keskitetty Vantaan kaupungin Avoimeen oppimiskeskukseen. Avoin oppimiskeskus on Vantaan ammatillisen koulutuskeskuksen alainen opetusalayksikkö. Samassa yksikössä toimivat kymppiluokat. Valmistavassa opetuksessa annetaan suomen kielen perustaidot, jotta opiskelijat pystyvät aloittamaan suomenkielisen perusopetuksen. Valmistavaa opetusta annetaan kolmessa ryhmässä. Yksi ryhmä on venäjänkielisille, ja ryhmässä on venäjää ja suomea osaava opettaja. Kaksi ryhmää ovat sekaryhmiä, jotka on jaettu tason mukaan. Ensimmäisenä tavoitteena on puhekielen opettaminen. Sen jälkeen opetetaan peruskoulun oppiaineiden sanastoa. Valmistavan kielenopetuksen jälkeen opiskelijat voivat halutessaan siirtyä suorittamaan peruskoulun tutkintoa. Yli 20-vuotiaille kielenopetus järjestetään kotouttamislain mukaisena työvoimapoliittisena koulutuksena. sanan alkuosa antaa merkityksen ja sanan loppuosassa on informaatiota. Esimerkiksi alkuosa talo kertoo, että talosta on kysymys, loppuosa oon tai sta kertoo, mennäänkö taloon tai talosta pois. Astevaihtelut ja ääkköset tulevat vasta tämän jälkeen. Suomalainen ymmärtää hyvällä tahdolla, mitä maahanmuuttaja aikoo tehdä, kun hän tappaa jonkun asemalla. Maahanmuuttaja itse ei edes kuule tapaa- ja tappaa-sanojen eroa. Opiskelijoilla on halu oppia Opiskelijoilla on hyvä motivaatio oppia suomea, koska he tietävät, että siitä on hyötyä heille. Parviaisen kokemuksen mukaan parhaiten suomea oppivat opiskelijat, joilla on opiskelutaitoja jo ennestään. He muodostavat itse oman opiskelujärjestelmänsä ja rakentavat sen avulla suomen kieltä itselleen. Toinen ääripää ovat opiskelijat, jotka eivät ole käyneet paljon koulua tai ovat käyneet vähän vanhanaikaista koulua, jossa opettaja kaataa tietoa oppilaille ja oppilaat itse ovat passiivisia. Somalialaiset ovat yleensä käyneet tämäntapaista koulua. Somalikielisten kielenopiskelua vaikeuttaa myös se, että heidän omaa äidinkieltään on kirjoitettu latinalaisin aakkosin vasta vuodesta 1972 lähtien. Kielen rakenteellinen tarkastelu ei ole tuttua somalialaiselle, koska painopiste on puhekielen käyttötaidossa. Suullinen viestintä runollisessa muodossa onkin korkealle arvostettua somalialaisten keskuudessa. Kyösti Parviainen uskoo, että puhekielen oppivat kaikki, mutta siitä eteenpäin voi olla vaikeuksia, jos ei ole opiskelutaitoja omasta takaa. Puhekielen oppimista edistäisi, jos maahanmuuttajat saisivat olla paljon suomea puhuvissa yhteisöissä. Hän painottaa myös lapsen oman äidinkielen omaksumista ennen vieraan kielen opettelua. Hyvälle omalle äidinkielelle voi rakentaa vahvan vieraankielen taidon. Maahanmuuttaja äideille pitää suoda mahdollisuus hoitaa itse lapsensa ja opettaa heille äidinkieli kotona. Nykyisin kotouttamislain mukaista kielikoulutusta voi saada vain kolmen vuoden ajan osana kotouttamissuunnitelmaa. Jos äiti jää kotiin, hän menettää oikeutensa kielenopetukseen. Jos äidit taas menevät kielikoulutukseen ja mahdollisesti töihin, he joutuvat laittamaan lapsensa liian pieninä päiväkotiin vieraskieliseen ympäristöön. Asiaa voisi auttaa järjestämällä äideille suomen kielen opetusta vaikkapa äiti-lapsi -kerhoissa. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 4/2004 9

10 Kolumni NÄKÖKULMA Arja Tuomi BYROKRATIAN RAJAT taas alkanut nähdä työhön liittyviä painajaisunia, valitti työuupumuksen vuoksi eläkkeellä oleva kollegani. Lääninhallitus oli lähettänyt hänelle joukon Olen asiakirjoja ja vaati tekemään lausunnon miehestä, jonka asioita hän oli aikoinaan hoitanut. Työtehtäviä siis, vaikka hän ei enää ollut virassakaan. Eikö hänen sairauttaan otettu todesta? Missä olivat byrokratian rajat? Juuri tämä asiakas oli yksi niitä, joiden vuoksi sairastuin burnoutiin, sanoi kollega. Hän muisteli, miten oli käyttänyt paljon aikaa psyykkisessä kriisissä olleen miehen kanssa. Tämä oli kuitenkin alkanut uhkailla häntä niin, että hän oli alkanut pelätä. Se oli huono pohja toimivalle asiakastyölle, joten toinen sosiaalityöntekijä oli tullut avuksi. Hänestäkin oli mies kannellut.vastine oli lääninhallituksen lähettämissä papereissa. Olin pitänyt itsestään selvänä, ettei eläkkeellä olevaa viranhaltijaa voitu enää velvoittaa entiseen työhön liittyviin tehtäviin. Asiakkaan tietosuojakin minua askarrutti, kun salassa pidettäviä papereita lähetettiin työpaikan sijasta kotiin, jossa ne eivät välttämättä olleet missään lukkojen takana, vaan alttiina sukulaisten, ystävien ja tuttavien uteliasuudelle. Puhelimeen tavoittamani tietosuojavaltuutettu katsoi, että sosiaalitoimiston tehtävä on pyytää tällainen lausunto entiseltä työntekijältään, ei lääninhallituksen, mutta kehotti varmistamaan asian eduskunnan oikeusasiamieheltä. Onko tosiaan tehtävä pyytää, ihmettelin. Miten huonokuntoinen pitää sosiaalityöntekijän olla, että hän saa viettää eläkepäiviään rauhassa? Itse jouduin viran puolesta vuoden alussa vastaamaan lääninhallitukselle, oliko eräällä asiakkaalla aika 19. heinäkuuta 1994, ja jos oli, miksi en ollut ottanut häntä vastaan. Oli sattumaa, että minulla oli tallessa vanhoja ajantilauskirjoja pitkältä ajalta, vaikka ne on yleensä ollut tapana hävittää sitä mukaa, kun uusi on tullut käyttöön. Joten saatoin antaa tyhjentävän vastauksen. Sitä vain jäin ihmettelemään, mitä lääninhallitus tällaisella joutavanpäiväisellä, kymmenen vuoden takaisella tiedolla tekee. Ja mitä tekee asiakas? Auttaako se häntä edes identiteettityössä, johon tällaiset vanhojen asioiden pohdinnat saattavat liittyä? Sosiaalityöntekijöiden aika ei tahdo riittää todellisten jokapäiväisten kriisien ja ongelmien hoitoonkaan. Asiakasjonot kasvavat ja joudutaan tekemään paljon ylityötä. Ja kaupungin ylityökiellon vuoksi palkattomasti, yhteiskunnan viimesijaisena suojaverkkona. Siksi on aika turhauttavaa vastailla edellisenlaisiin kyselyihin. Mielestäni lääninhallituksen pitäisi tehdä jonkinlaista valintaa asiallisten ja asiattomien tekstien välillä eikä toimia kaikkien kantelijoiden byrokraattisena juoksupoikana. Eduskunnan oikeusasiamiehellekin soitin lopulta kollegani lausunto-asiassa. Hän vastasi puhelimessa yleiseltä tasolta ja ykskantaan, että kollega ei ole velvollinen antamaan lausuntoa. Eläkkeellä oleva on vapautettu kaikista työtehtävistään, myös lausunnoista eikä hänen tarvitse muistaa mitään työhönsä liittyvää. Siinä menivät byrokratian eräät rajat. Paula Konsti Maahanmuuttajilla on oltava oikeus omaan kieleen Maahanmuuttajien lasten oman kielen opetuksessa säästetyt rahat kannattaa sijoitta hyvin tuottaville tileille, sillä heikon pohjakoulutuksen saaneet nuoret ja aikuiset tulevat kalliiksi. Olen työskennellyt eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa yli 13 vuotta. Aluksi opetin maahanmuuttajalapsia valmistavassa luokassa viisi vuotta ja sen jälkeen olen ollut s2- opettajana Vantaalla. Näinä vuosina maahanmuuttajaoppilaiden määrä on kasvanut huomattavasti. Kun aloitin 1990-luvun alussa työni, oli siinä 600 oppilaan koulussa vain seitsemän mamuoppilasta. Nyt olen 300 oppilaan koulussa, jossa on 80 mamuoppilasta. Oma kieli jää kehittymättä Nykyisin suurin osa oppilaistani on syntynyt Suomessa. He ovat olleet muutaman vuoden päiväkodissa, ennen kuin tulevat kouluun valmistavaan luokkaan. Lasten suomen kielen taito on jo hyvällä alulla, kun he siirtyvät ensimmäiselle luokalle. Suurin huoli onkin, miten lapsen oman äidinkielen taito saadaan kehittymään samaan tahtiin kuin suomi. Harvassa päiväkodissa on vielä lapsen oman äidinkielentaitoisia kasvattajia ja hoitajia, jotka voisivat seurata oppiiko lapsi samat asiat myös äidinkielellään kuin on oppinut suomeksi. Jo ensimmäisellä luokalla huomaan, miten tavalliset lapsen arkeen liittyvät sanat ovat lapsen muistissa vain suomenkielisinä. Tunneillani on usein monta eri kansallisuutta, ja kuvia katsellessamme pyydän lapsia nimeämään esimerkiksi kuvissa esiintyviä eläimiä omalla äidinkielellään. Niillä lapsilla, jotka saavat oman kielen opetusta, on huomattavasti laajempi ja rikkaampi sanavarasto omalla kielellään kuin niillä, jotka kuulevat vain kotona käytettävää arkikieltä. Onnettominta on, että tämä oman kielen opetuksen puutteesta johtuva oppimisen hidastuminen ja hankaloituminen jatkuu vuodesta toiseen yhä vaikeampana. Kun lapsella ei ole mitään apua omasta kielestään, hänen on vaikea ymmärtää, miten eri asiat liittyvät toisiinsa. Hänen on vaikea liittää uutta tietoa hatarasti rakentuneisiin pohjatietoihinsa, ja osan asioista hän yrittää opetella ulkoa. Ruotsin esimerkki varoittaa Vaikka nämä oman äidinkielen opetuksen puutteesta johtuvat oppimisen esteet ovat hyvin tiedossa, on useissa kunnissa siirretty oman kielen opetustunnit koulupäivän jälkeen pidettäviksi. Opetustyhmät kootaan useis- 10 SOSIAALITURVA 4/2004

11 ta kouluista keskuskouluille, joihin oppilaan on matkustettava kaukaakin. Jo 1990-luvun alussa Ruotsin koulujen opettajat varoittivat, ettemme toistaisi Suomessa heidän virheitään tässä asiassa. He painottivat, että lapsen on saatava oman kielensä opetusta kuten valtaväestönkin lapset eli kouluaikana ja omassa koulussa.vain valistuneemmat vanhemmat jaksavat kannustaa ja tukea lasta oman kielen opiskeluun, iltapäivätunneilla käymiseen ja kuljettaa lastaan muihin kouluihin. Iltapäivätuntien myötä ovat oman kielen opetusryhmät Ruotsissa pienentyneet ja yleisopetuksen luokissa ongelmat vastaavasti kasvaneet, kun lapset, jotka ovat puolikielisiä kummallakin kielellä, eivät enää jaksa istua hiljaa ja olla kiitollisia lintukodostaan. Meillä näyttää tapahtuvan samoin, tosin vain kymmenen vuoden viiveellä. No niin kirjoitetaanpa hauska kirje vaikkapa isovanhemmille. Tietoa ei saada käytäntöön Kävin muutama kuukausi sitten kuuntelemassa luentosarjaa maahanmuuttajaoppilaiden luku- ja kirjoitustaidon vaikeuksista eli luki-vaikeuksista. Meitä oli kolmisenkymmentä syntyperäistä suomalaista mamuopettajaa kuulijoina eikä yhtään eri kieli- ja kulttuuritaustaista mamuopettajaa, jolla olisi kenties ollut erilainen näkökulma esille tulleisiin asioihin. Kurssin oheislukemistossa annettiin runsaasti tietoja, miten tarkat kuulohavainnot ja kuullun oikea ääntäminen ovat pohjana mamulapsen suomen kielen puhumiselle ja puhuminen taas on pohjana kirjoittamiselle.tämä kaikki on toki totta ja tutkittua tietoa. Olen huomannut vuosien varrella, että osa oppilaista ei jaksa opiskella, vaikka olen yrittänyt tehdä parhaani, että he saisivat tarkkoja kuulohavaintoja ja rauhallisen opiskeluympäristön. Useimmat opettajille laaditut oppikirjat eivät mainitse mitään niistä lukuisista vaikeuksista, jotka estävät oppilasta saamasta tarkkoja kuulohavaintoja puhumattakaan siitä, että hän jaksaisi paneutua koululaisena olemiseen. Ryhmässä on aina oppilaita, joiden pakomatkojen ja pakolaisleirillä oleskelun traumaattiset kokemukset sekä nykyinen elämäntilanne vievät voimat opiskelulta. Eräässä artikkelissa annettiin opettajalle ohjeita, että hänen on hyvä selvittää mamuopiskelijoiden äidinkielet ja niiden suomen kielestä poikkeavat tai niistä mahdollisesti puuttuvat, suomen kielessä tarvittavat äänteet, jotta suomen opiskelu sujuisi suotuisammin. Koulussa, jossa opetan, puhutaan yli 18 eri kieltä. Opetusryhmissäni saattaa olla samalla tunnilla viidestä kuudesta eri kieliryhmästä olevia eriikäisiä oppilaita. Ensisijaisena ongelmanani ei ole suinkaan oppilaiden äidinkielen poikkeavat äänteet tai erilaiset kirjoitussuunnat ja oppimisstrategiat, vaan hyvin arkipäiväiset työrauhaa, tunnemyllerrysten rauhoittamista sekä rennon mutta jämäkän ja oppimismyönteisen ilmapiirin luomista koskevien haasteiden täyttäminen. Oppilaiden vaikeuksien seuraaminen turhauttaa Tietäminen lisää tuskaa. Usein opettaja näkee selkeästi minkälaisissa vaikeuksissa oppilas kamppailee, pettyy ja turhautuu vuodesta toiseen. Hän saattaa tietää, että jollakin tavalla oppilasta voitaisiin auttaa, mutta avunsaanti näyttää heikentyvän säästöjen myötä. Olen usein joutunut kovettamaan itseni, jotta voisin tehdä tätä työtä järkeä menettämättä, kun seuraan ensimmäiseltä luokalta murrosiän kynnykselle asti niitä mamuoppilaita, joita olisi pitänyt auttaa jo esiluokilla. Kuulen joistakin mamuoppilaista muutaman yläkouluvuoden jälkeen, miten he viettävät aikaansa asemilla ja kauppakeskuksissa, ovat poliisin tuttuja, eivät saa tai eivät jaksa PAULA KONSTI hakea jatkokoulutuspaikkaa ynnä muuta. Näiden nuorten jatkokoulutuksen räätälöiminen ei ole halpaa. Jos oppilasta olisi autettu koulunkäynnin alussa, hän olisi voinut käyttää koko peruskouluaikansa oppimiseen, saanut iloa omasta kehittymisestään ja lähtenyt toisella mielellä jatkamaan kohti aikuisuutta ja yhteiskunnan täysivaltaista jäsenyyttä. Toki on sanottava, että suurin osa maahanmuuttajaoppilaista selviytyy ihmeen hyvin opinnoissaan, vaikka heidän elämänvaiheensa ovat olleet rankkoja, ja elämä on usein raskaampaa kuin suomalaisten samanikäisten. Heidän edistymisensä ja oppimisenilonsa saa jaksamaan tässä työssä. Kirjoittaja toimii suomi toisena kielenä -opettajana Vantaalla. SOSIAALITURVA 4/

12 Asioimistulkki hallitsee kielen ja kulttuurin Kuinka äskettäin maahan tullut iranilainen keski-ikäinen mies ja suomalainen nuorehko naissosiaalityöntekijä tulevat juttuun keskenään? Nyt taidamme olla perusasioiden äärellä. Sanotaan, että tulkin ammatti on maailman toiseksi vanhin ammatti, Helsingin seudun asioimistulkkikeskuksen suunnittelija, rekrytoija ja perehdyttäjä Mohsen Tavassoli nauraa. Tulkkeja on tarvittu maailman sivu hoitamaan kommunikaatiota eri kieliä puhuvien välillä. Ja samaa työtä he tekevät vielä 2000-luvullakin. Tulkkia tarvitaan, kun henkilöillä ei ole yhteistä kieltä. Tulkin avulla pyritään luomaan ymmärtämisen edellytykset kieli- ja kulttuurimuurista huolimatta, lukee asioimistulkin ammattitutkinnon perusteissa vuodelta Kieli on kulttuuria Vaikka tulkin tehtävä tuntuu yksinkertaiselta hän kääntää puhetta kielestä toiseen se ei ole sitä. Ammattitulkki tekee puolestamme paljon sellaista, mitä me emme edes huomaa. Ei riitä, että hän osaa työkielensä hyvin. Pelkkiä sanoja kääntämällä hän ei voi synnyttää asiakkaidensa välille ymmärrystä. Aivan yhtä tärkeätä on tuntea kielten taustalla olevia kulttuureja. Viestimme sanojen ja lauseiden ohella eisanallisesti. Käytämme ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä. Ja juuri ne ovat Tavassolin mukaan hyvin kulttuurisidonnaisia ilmaisuja. Tulkki ei käännä sanoja ja lauseita kielestä toiseen, vaan hän ottaa vastaan sanomat, viestit ja ajatukset, joita on välitettävänä. Hän pukee ne kohdekielelle sen kieli- ja kulttuurinormien mukaisiksi, hän kiteyttää tulkin tehtävän. Jotta viestit, ajatukset ja sanomat menevät perille sellaisina kuin ne on tarkoitettu, tulkin täytyy hallita osapuolten käyttämät viestinnän keinot asioimistilanteessa. Voimme pohtia esimerkiksi tilannetta, jossa sosiaalitoimistoon tulee ensimmäistä kertaa asioimaan iranilainen, keski-ikäinen, vasta maahan tullut mies. Hän esiintyy ja Tulkkikeskuksilta on mahdollista saada etätulkkausta joko puhelimen tai videoiden välityksellä. Mohsen Tavassoli esittää, kuinka videotulkkaus toimii. Tulkkausta Suomineidon kainaloista varpaisiin Suomessa toimii seitsemän alueellista tulkkikeskusta. Helsingin seudun asioimistulkkikeskus sijaitsee Vantaalla, Pirkanmaan tulkkikeskus Tampereella, Pohjanmaan keskus on Vaasassa ja Pohjois-Suomen tulkkipalvelu Oulussa.Turun seudun tulkkikeskus on löytänyt paikkansa nimensä mukaisesti Turusta ja Lahden tulkkikeskus Lahdesta. Kukin keskus palvelee pääasiassa omia ympäristökuntiaan. Esimerkiksi Turun keskus tarjoaa tulkkipalveluita Satakunnan ja Varsinais- Suomen alueille ja Pohjois-Suomen keskus Lapin lääniin. Tulkkikeskusten rahoitus tulee TE-keskuksilta ja työministeriöltä. Hallinnollisesti ne kuuluvat isäntäkaupunkiensa alaisuuteen. Osa rahoituksesta tulee maksullisista tulkkauksista ja käännöksistä. Soitto Närpiöön sosiaalityöntekijä Annika Riddarille paljastaa, että tulkin saaminen järjestyy siellä jouhevasti. Lähin tulkkikeskus on Vaasassa 80 kilometrin päässä.tulkkipalveluja hän on saanut joko sieltä tai Närpiössä asuvalta freelancerilta. Pohjois-Suomen tulkkikeskuksen johtaja Titta Heikkinen kertoo, että heidän alueensa erikoisuutena on puhelintulkkauksen laaja käyttö. Välimatkat ovat pitkiä, joten 43 prosenttia tulkkauksista tehdään puhelimen välityksellä. Kun tulkkia tarvitaan paikan päällä, ei tämä lähde matkaan puolen tunnin vuoksi, vaan paikkakunnalla järjestetään yleensä tulkkipäivä. Joitakin erityisen harvinaisten kielten tulkkauksia tulkkikeskus on hankkinut Suomen muista keskuksista. Itä-Suomen alueella ei ole omaa tulkkikeskusta. Tarja Siltari Kuopion pakolaishuollon yksiköstä kertoo, että he ovat löytäneet tulkit omien verkostojensa kautta. Ongelmana on ollut ainoastaan burman kielen naistulkin löytäminen naisten terveydenhoidon vastaanotoille.tämäkin pulma ratkesi sattumalta. Siltari pitää tärkeänä, että tulkki ja tulkattava eivät tule saman yhteisön sisältä. Siksi osa heidän tulkeistaan matkustaa Kuopioon muualta Suomesta. Heilläkin ovat olleet käytössä erityiset tulkkipäivät, jolloin yritetään hoitaa kaikkien saman kielen tulkkia tarvitsevien asiat yhden päivän aikana. 12 SOSIAALITURVA 4/2004

13 ajattelee vielä puhtaasti oman kulttuurinsa mukaisesti. Nuorehko naissosiaalityöntekijä aloittaa keskustelun tavalliseen suomalaiseen tapaan: Hei. Mitä sulle nyt kuuluu? Millaisissa asioissa oletkaan täällä? Jos tulkki kääntäisi lauseet tuttavallisessa sinuttelumuodossa, hän tekisi tulkkausvirheen. Miehen kulttuurissa nuoremmat eivät sinuttele vanhempia muuten kuin loukatakseen. Sosiaalityöntekijä puolestaan valitsi puhetavan ehkä siksi, että hän halusi osoittaa heidän voivan olla samalla tasolla viranomaisen valta-asemasta huolimatta. Asiansa osaava tulkki kääntäisi siis esimerkkirepliikin kunnioittavaan teitittelymuotoon. Tulkin tehtävänä on antaa osapuolille mahdollisuus osallistua keskusteluun oman kulttuurinsa mukaisesti, ilman pelkoa väärinkäsityksistä ja tahattomista loukkauksista. Tulkki on vain tulkki Kulttuurituntemuksestaan huolimatta tulkki vastaa tulkkaustilanteessa vain viestien MINNA TARVAINEN välittämisestä. Hän pysyttelee omassa tulkin roolissaan. Tavassoli muistuttaa, että tulkki ei ole asiakkaan tai viranomaisen avustaja. Hän ei ole kääntäjä. Hän ei myöskään anna neuvoja ja ohjeita tulkattaville. Iranilainen mies saattaa toimia suomalaisittain hassusti. Hän voi esimerkiksi antaa lääkärin esittämään yksinkertaiseen kysymykseen tuskastuttavan pitkän vastauksen. Hänen kotimaassaan on tapana kertoa asioiden ja vaivojen taustat ensin ja päätyä lopuksi tämän päiväiseen päänsärkyyn.tulkilla ei ole kuitenkaan lupaa lisätä lääkärin tekemään kysymykseen vastausohjeita. Tulkkina en saa sanoa potilaalle: Älä nyt jaarittele. Sano vain mikä NYT on hätänä. Älä kerro sitä, mitä tapahtui 55 vuotta sitten! Tulkki ei saa vaatia potilasta muuttamaan tämän tapaa toimia asioimistilanteessa. Lääkäri voi sitä ehdottaa. Ja ajan myötä maahanmuuttaja oppii suomalaisia asioimistapoja myös itse. Neutraali ja ulkopuolinen Tulkin on myös pysyttävä puolueettomana ja neutraalina. Hänen omat henkilökohtaiset mielipiteensä eivät saa vaikuttaa hänen työhönsä. Yleisenä sääntönä pidetään, että tulkki on esteellinen tulkkaamaan omia lähisukulaisiaan. Harvinaisten kielten tulkkauksia tilattaessa onkin tärkeätä kertoa tulkattavan nimi, sillä kieliyhteisöt ovat Suomessa pieniä.tulkin on hyvä varmistaa etukäteen, ettei tulkattava ole esimerkiksi hänen serkkunsa. Esteenä pidetään niin ikään taloudellisia siteitä tulkin ja tulkattavan välillä. Puhutaan myös tulkin ulkopuolisuudesta. Hän ei voi olla kokonaan ulkopuolella keskustelun, jossa hän on avainhenkilö: jos tulkki poistuu, tyrehtyy keskustelu usein siihen. Mutta silti, asiaan nähden tulkki on ulkopuolinen. Hän ei saa esittää omia mielipiteitä, hän ei saa ottaa kantaa mihinkään asiaan, hän ei saa osallistua keskusteluun, hän ei saa ryhtyä antamaan ohjeita, kuinka hänen mielestään tätä asiaa on hyvä hoitaa. Tavassoli vakuuttaa, että selkeällä ammattikuvalla varustettu tulkki pystyy keskittymään omaan päätehtäväänsä. Hän käsittelee viestejä vain sillä tasolla, että hän välittää ne toiselle osapuolelle. Aloitteleva tulkki voi joutua kamppailemaan itsensä kanssa, että tämä ei ole nyt minun asiani, tämä ei ole minun asiani. Minä vain välitän viestit sellaisina kuin ne ovat. Vaikka kuinka minun mielestäni tapahtuu vääryys, niin ei. Tulkki ja tunteet Tulkkikeskuksessa on otettu huomioon se, että tulkki ei ole kielenkääntökone vaan ihminen.tulkit joutuvat vaikeisiin tilanteisiin, jotka herättävät tunteita. Varotoimenpiteenä on sovittu, että henkisesti rasittavimpia tulkkauksia ei kasata yhden tulkin niskaan kohtuuttomasti.tulkkikeskus jakaa esimerkiksi Kidutettujen kuntoutuskeskuksen tulkkaukset useiden työntekijöiden kesken. Jotkut tulkeista ovat pakolaisia, ja he ovat saattaneet itse joutua kidutuksen kohteeksi kotimaassaan. Heillä potilaiden kertomukset voivat nostaa pintaan omat tunteet ja muistot, jolleivät he ole työstäneet niitä. Tällöin on vaarana, että tulkista tuleekin autettava. Hankalien tilanteiden purkua varten tulkeille on järjestetty työnohjaus. Vakituisilla se on säännöllistä. Suuri osa tulkeista työskentelee kuitenkin freelancereina. He saavat työnohjausta tarvitessaan. Tulkin ammattietiikkaan kuuluu, että hänellä on myös oikeus keskeyttää tulkkaus. Tulkki on ratkaisevan tärkeässä asemassa vaikkapa turvapaikan hakijan kuulusteluissa. Siksi hänen on oltava tarkkana itsensä kanssa. Jos omat tunteet ja näkemykset alkavat olla mielessä häiritsevästi, tulkki keskeyttää kohteliaasti tilanteen ja sanoo, että hän ei voi jatkaa. Parempi niin, kuin että tulkin omat ajatukset sotkeutuvat siihen. Kieli on valtaa Tavassolin puheessa vilahtelee sana valta, kun hän kertoo kielestä. Kielellä voidaan hallita. Siksi kannattaa harkita tarkkaan, asioiko maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa ilman tulkkia vai tulkin välityksellä. Monet maahanmuuttajat suostuvat kohteliaasti asioimaan vaikkapa englanniksi. Tämä ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu, jos osapuolten kielitaidon tasot poikkeavat toisistaan. Jos asiointikieli ei ole kummankaan osapuolen oma äidinkieli, saatetaan kieltä käyttää vallan välineenä. Se joka hallitsee vierasta kieltä paremmin, voi ilmaista itseään niin kuin haluaa. Se, joka hallitsee kieltä heikommin, ei voi. Hän sanoo ne asiat, jotka hän osaa sanoa sillä kielellä. Silloin ei olla enää samalla tasolla. Tilanne voi olla samankaltainen, jos kieleksi valitaan suomi. Maahanmuuttaja saattaa pystyä vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin, mutta monimutkaisia asioita hän ei ymmärrä eikä osaa kertoa. Jos taas tulkiksi otetaan maahanmuuttajaperheen lapsi, kääntyvät perheen sisäiset SOSIAALITURVA 4/

14 Sini Lehtinen valtasuhteet nurin niskoin. Sen lisäksi, että lapsi joutuu tulkkina ollessaan kohtuuttoman suuren vastuun kantajaksi ja hänelle outojen termien välittäjäksi, saa hän sananvallan perheessä.tulkatessaan lapsi loppujen lopuksi päättää, mitä viranomaiselle sanotaan ja missä muodossa. Tavassoli suosittaa, että tulkki kutsutaan paikalle aina, kun keskustelun pohjalta on tarkoitus tehdä päätös. Keskustelu on parasta käydä tulkin välityksellä myös silloin, jos on vaarana, että asiakas menettää jonkin etuuden väärinkäsityksen vuoksi. Nuori vanha ammatti Asioimistulkin ammatti on meidän maassamme nuori. Nimike on ollut käytössä vasta viitisentoista vuotta. Euroopan valtakielten tulkkeja ja kääntäjiä on kyllä koulutettu yliopistoissa kautta aikojen. Mutta harvinaisten kielten tulkkien tarve nousi vasta 80-luvun lopulla, jolloin Suomi alkoi ottaa vastaan kiintiöpakolaisia ja tänne alkoi tulla turvapaikanhakijoita. Pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja perheenyhdistämisohjelman kautta tulleiden kohdalla tulkin tarve korostuu. Heissä on paljon sellaisia, jotka osaavat vain omaa äidinkieltään. Lisäksi nämä kielet ovat yleensä hyvin harvinaisia, Tavassoli kertoo. 80-luvun Suomi ei ollut varautunut harvinaisten kielten tulkkien tarpeeseen. Aluksi tulkiksi kelpasikin ihminen, jonka vain tiedettiin osaavan puhua kyseistä kieltä. Nykyisin asioimistulkit kouluttautuvat noin kahdeksan kuukauden pituisella kurssilla, jonka jälkeen opiskelijan taidot tarkastetaan näyttökokeessa. Asioimistulkin ammattitutkinto tuli käyttöön vuonna Nykyisin Helsingin asioimistulkkikeskus tarjoaa tulkkausta jo 61 eri kielellä. Tulkkipalvelujen käyttöä säätelevät lukuisat lait. Näitä ovat kielilaki, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, laki potilaan asemasta ja oikeuksista, hallintolaki sekä liki kymmenen muuta lakia. Lisäksi Suomi on sitoutunut joihinkin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa on säädöksiä myös tulkkauksesta. Tulkkauksesta on huolehdittava mahdollisuuksien mukaan. Ammattitulkit noudattavat oman ammattisäännöstönsä ohjeita. Ammattisäännöstö löytyy Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton Internet-sivuilta pdf-muotoisena: Tulkkikeskuksista voi tilata asiakaskoulutusta, joissa kerrotaan muun muassa kulttuurien välisestä viestinnästä ja tulkin välityksellä toimimisesta. Minna Tarvainen Sosiaalisella sovittelulla ratkotaan etnisten ryhmien ristiriitoja Sosiaalisen sovittelun Let s Talk -projektissa kehitettiin malleja etnisten ryhmien tai eri kansallisuuksien välisten konfliktien ratkaisemiseen. Sosiaalisen sovittelun käsite tulee Ranskasta, jossa on jo vuosien ajan ratkottu sosiaalisen sovittelun menetelmällä erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten välisiä ristiriitoja. Ranskassa sovittelija voi olla joko sosiaalialan ammattilainen tai vapaaehtoinen koulutuettu sovittelija. Sovittelijalla itsellään on usein maahanmuuttajatausta. Suomessa sovittelija on tähän tehtävään koulutettu vapaaehtoistyöntekijä. Tavoitteena on, että kokenut suomalainen monikulttuurikoulutuksen saanut sovittelija toimii maahanmuuttajataustaisen sovittelijan työparina. Sovittelu ennen rikosilmoitusta Sosiaalisen sovittelussa on tavoitteena saada riidat sovitteluun, ennen kuin ne kärjistyvät ja niistä tehdään rikosilmoitus. Sosiaalisessa sovittelussa riidan tai rikoksen osapuolet voivat tavata toisensa ja etsiä sovittelijaparin avulla molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua riitaansa ja/tai sopivaa korvausta tapahtuneeseen vahingontekoon. Mikäli sopiva ratkaisu löytyy, tehdään kirjallinen sopimus, ja sopimuksen täyttymistä seurataan yhdessä sovittu ajanjakso. Sovittelu on aina kaikille osapuolille vapaaehtoista. Aloite sovitteluun voi tulla kummalta/keneltä tahansa riidan osapuolelta tai esimerkiksi sosiaalityöntekijältä, opettajalta, poliisilta tai isännöitsijältä. Sosiaalisen sovittelun tavoitteena on suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen lisääminen erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten välillä, rasismin vastustaminen ja vähentäminen sekä monikulttuuristen riitojen ehkäiseminen. Sosiaalinen sovittelu on siis ennen kaikkea molemminpuolinen oppimisprosessi. Let s Talk -projekti Let s Talk -projekti alkoi vuoden 2002 lopulla ja päättyi tämän vuoden tammikuussa. Projektin tavoitteena oli kehittää sosiaalisen sovittelun malleja eri kansallisuuksien tai etnisten ryhmien välisten konfliktien ratkaisemiseen.tavoitteita toteutettiin koulutuksella ja verkostoitumisella. Projektin toteutuksesta vastasi Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Baltian ja Pohjoismaiden aluetoimisto partnereinaan Vantaan kaupunki, Helsingin kaupunki ja North East Consortium for Asylum Support Services Newcastlessa Englannissa. Pääasiallinen rahoittaja on ollut Euroopan Pakolaisrahasto. Koulutusta kulttuurien kohtaamiseen Vantaalla järjestettiin toukokuussa 2003 projektin kansallinen seminaari, johon osallistui 134 vapaaehtoissovittelijaa sekä 74 eri alan ammattityöntekijää. Projektin päävastuullinen koordinaattori IOM järjesti lokakuussa 2003 Helsingissä Euroopan seminaarin, jossa oli mukana 47 edustajaa 13 eri Euroopan maasta. Ammattilaisille järjestettiin sosiaalisesta sovittelusta kahden iltapäivän mittainen koulutus sekä Helsingissä että Vantaalla. Näihin koulutuksiin osallistui yhteensä 21 työntekijää. Projektin päätehtävä oli kuitenkin paikallisten sovittelijoiden kouluttaminen. Koulutus oli 36 oppitunnin pituinen ja sille osallistui 30 kokenutta sovittelijaa, joista 23:lle annettiin todistus kurssin suorittamisesta ja kolmelle kurssille osallistumisesta. Koulutuksessa käsiteltiin monikulttuurista viestintää, arabialaisesta kulttuurista johtuvia sovittelun esteitä, elintasoshokkia, perheen ja uskonnon merkitystä somalialaisille pakolaisille, luottamuksen esteitä venäläisessä kulttuurissa ja toimimista asioimistulkin kanssa. Palauteseminaarissa kurssilaiset tuottivat sovittelijan muistilistan poikkikulttuuriseen sovitteluun. Kulttuurien kohtaamista leirikurssilla Salonsaaren Lomakylässä pidettiin kesä-heinäkuussa 2003 leirikurssi, jolla kiteytettiin 14 SOSIAALITURVA 4/2004

15 Kuvassa koulutuksien yhteisessä todistustenjakojuhlassa takana vas. : sosiaalisovittelijat Jelena Saveljeva, Inna Lankinen, Abdulgadir Ali, Abdultakir Sheikh Mao, Tamara Lensu sekä Ulla Laamanen. Eturivi vas. lukien: projektikoordinaattori Sini-Tuulia Lehtinen, sovittelijat Mariá del Pilar Valdivia, Surinder Sharma, Heily Mängel, Vantaan sovittelutoimiston suunnittelijaterttu Mehtonen sekä Helsingin sovittelutoiminnan vs. suunnitelija Jaana Ylähollo. pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa tapahtuvan sovittelun perusvalmiuksia. Tuloksia hyödynnettiin sekä maahanmuuttajille räätälöidyllä sovittelijakurssilla että yleensä monikulttuurisen sovittelun kehittämisessä. Punaisena lankana olivat kohtaamisen vuorovaikutustaidot. Molemmat leirin kouluttajat, Markku Laitinen ja Sinikka Metsätähti, olivat saaneet rekisteröidyn MOD (Mångfald OchDialog) -kouluttajakoulutuksen. Leirikurssille oli kutsuttu viisi maahanmuuttajaa sekä arvottu viisi sovittelijoiden kurssin osallistujaa. Lisäksi kurssille osallistuivat Vantaan sovittelutoiminnan johtaja Terttu Mehtonen ja kirjoittaja. MOD-menetelmä ei ole mikään suoralinjainen monikulttuurisuuden koulutusohjelma vaan kouluttajan työkalupakki erilaisia hyväksi koettuja menetelmiä harjoituksineen, joista kouluttajat valitsevat kulloinkin sopivan harjoituksen kuhunkin ryhmäprosessin tilanteeseen. Sovittelukurssi maahanmuuttajille Syksyllä 2003 toteutettiin sosiaalisen sovittelun sekä rikos- ja riita-asioiden sovittelukurssi pakolaisille ja maahanmuuttajille. Koulutus kesti samat 30 tuntia kuin muutkin rikos- ja riita-asioiden sovittelun peruskurssit. Pakolais- ja maahanmuuttajataustaisia henkilöitä rekrytoitiin kurssille henkilökohtaisesti. Projektikoordinaattori sopi kiinnostuneiden kanssa kahden tunnin haastattelun. Osa haastatelluista kertoi jo toimivansa sovittelutehtävissä, minkä vuoksi he eivät enää tarvitse koulutusta. Sen sijaan IOM 2003.(PHOTO: TIINA PALONEN) useat olisivat halunneet työsuhteiseksi sovittelijoiksi, sillä heidän ensisijainen toiveensa oli palkkatyön saaminen. Hakijoilta ei voitu vaatia suomen kielentaitoa siten kuin ennakkoon oli ajateltu.vain todella pieni osa pakolais- ja maahanmuuttajataustaisista henkilöistä taitaa suomea siten, että he selviävät vaikeista neuvottelutilanteista. Koulutukseen tuli 18 osallistujaa. Ensimmäisen viikonloppukokonaisuuden jälkeen koulutuksen keskeytti kolme osallistujaa. Sen jälkeen kurssilla oli 15 osallistujaa, joiden alkuperäinen kotimaa on ollut Somalia, Kongo, entinen Neuvostoliitto, Viro, Bulgaria, Bosnia-Hertsegovina, Intia, Ranska, sekä kolme suomalaista, joista yksi oli romani ja yksi monikulttuurisesta perheestä. Koulutus käsitti luentoja, harjoituksia sekä kaksi itsenäistä kotitehtävää. Aiheina olivat: monikulttuurinen viestintä, poliisin toiminta ja sen suhde sovitteluun, sovittelun oikeudellinen asema, sovittelijan neuvottelutaidot: kuunteleminen ja rakentavat kysymykset, pakolaisten ja maahanmuuttajien asenteiden muokkaaminen vastaanottavaisemmaksi sovittelua ajatellen, vastuunotosta vastuuntuntoon, sovittelusopimuksen tekeminen, sen muodot ja sisältö, kulttuurien kohtaaminen sovittelussa sekä esimerkkejä käytännön sovittelutilanteista ja rasismista. Lopputyönään osallistujat työstivät pienen esityksen sosiaalisesta sovittelusta omalla äidinkielellään. Maahanmuuttajataustaisille sovittelijoille järjestettiin lisäksi verkostoistumistapaamiset joulukuussa 2003 oman valinnan mukaan Vantaan tai Helsingin sovittelijoiden pikkujoulujuhlien yhteydessä. Kaikille Let s Talk -projektin koulutuksiin osallistuneille järjestettiin Helsingissä tammikuussa 2004 yhteinen jatkokoulutuspäivä, jossa käsiteltiin erilaisia sovittelukorvauksiin liittyviä asioita. Verkostoja ristiin rastiin Verkostoitumisen välineinä olivat projektitiedotteet ja henkilökohtaiset yhteydet. Projektissa oli vain yksi osa-aikainen työntekijä, joten hänen aikansa ei riittänyt sellaiseen yhteydenpitoon eri maahanmuuttajatahojen kanssa kuin olisi ollut tarpeellista. Projektitiedote jaettiin sähköisenä sadoille eri työntekijöille Vantaalla: maahanmuuttajien yhteispalveluyksikköön, sosiaalija terveystoimen aluejohtajille ja johtaville sosiaalityöntekijöille, päiväkotien johtajille ja koulukuraattoreille sekä kaikille Vantaan maahanmuuttajajärjestöille. Helsingissä tiedote saavutti maahanmuuttajajärjestöt Helsingin kansainvälisen kulttuurikeskuksen Caisan tiedotuksen kautta. Helsingin sovittelutoimiston kautta se levisi myös kaikille sovittelutoimiston yhteistyökumppaneille. Henkilökohtaista verkostoitumista tapahtui seuraavien tahojen henkilöstöjen kesken: Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajatyön yksiköiden verkosto, Vantaan maahanmuuttajien yhteispalveluyksikkö, Vantaan kaupungin yhdenvertaisuustyöryhmä, Vantaan JOIN -projekti, Hakunilan kansainvälisen yhdistys, Vantaan poliisi ja kihlakunnanoikeus, Helsingin kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa, Helsingin poliisi, Helsingin yliopiston käännöstieteen laitos, Pohjoismainen sovittelufoorumi (Nordiskt Forum för Medling) sekä Suomen sovittelufoorumi. Kirjoittaja on toiminut Let s Talk -projektin projektikoordinaattorina Vantaan sovittelutoimistossa. Projektissa on tuotettu yhteistyössä IOM:n kanssa esitevihkonen Mitä on sosiaalinen sovittelu? Perustietoa sovittelutoiminnasta. Suomenkielinen esite ilmestyi lokakuussa 2003 ja kevään kuluessa sitä on saatavissa myös ruotsin, englannin, ranskan, venäjän, arabin ja somalin kielellä. IOM julkaisee englanninkielisen raportin projektin Euroopan seminaarista sekä Sosiaalisen sovittelun käsikirjan pakolaisille. Projektista on tulossa englanninkielinen evaluaatioraportti. Let s Talk -projektin kirjallisia tuotoksia saa sähköisessä muodossa Vantaan sovittelutoimistosta. SOSIAALITURVA 4/

16 Uomarinteen 4B-luokan draamaesityksessä kuvattiin, kuinka pelottavassa tilanteessa, kuten korkealla köyden varassa kulkemisessa, voi saada tukea ystäviltä. SATU KONTIAINEN Rohkeutta taiteesta Rohkeat lapset -projektissa eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset ja nuoret ovat tutkineet rohkeutta muun muassa sanataiteen, musiikin, tanssin, sirkuksen ja draaman keinoin. Vantaan kaupunki järjesti yhdessä lukuisten järjestöjen ja yhteisöjen kanssa eri kulttuureista tulleille koululaisille viime vuoden syyslukukaudella taideterapiaprojektin Rohkeat lapset. Projektissa tuettiin taiteen eri keinoin maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten psyykkistä selviytymistä ja ehkäistiin näin maahanmuuton aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia. Menetelminä olivat ennen kaikkea äidinkieliset ryhmät, joissa leikin, musiikin, kuva- ja sanataiteen ja draaman keinoin käsiteltiin lasten tunteita, kuten pelkoja ja rohkeutta, yksinäisyyttä ja ystävyyttä. Puolen vuoden aikana projektiin osallistui 134 lasta ja nuorta Vantaan kouluista, joista muodostettiin 11 ryhmää. Rahoituksen tarjosi Etelä-Suomen lääninhallitus ja opetusministeriö. Sanan sankarit Vieras kulttuuri ja oma erilaisuuden tunne on monille maahanmuuttajalapsille pelon aihe. Kielitaidon puutteita ja siitä johtuvaa epävarmuutta käsiteltiin monissa ryhmissä. Halusimme aikaansaada tunteen, että lapsi riittää, vaikka hänen kielitaitonsa ei riittäisi, sanataideopettaja Kaija Markus Hakunilanrinteen koululta kertoo. Hakunilanrinteen ryhmään osallistui koulun vietnaminkielisiä lapsia. Sanataideharjoitusten tavoitteena oli, että lapsi ilmaisee rohkeasti itseään sillä suomen kielen tasolla, joka hänellä on. Aihepiirit koskettivat lasta oman elämänsä sankarina. Sanataide on helppoa, siinä onnistuu aina. Nämä ovat rohkaisevia kokemuksia lapsille.toivottavasti myös jatkossa nämä lapset käyttävät suomen kieltä rohkeasti, Markus toivoo. Voimaeläin auttaa Seikkailemaan lähdetään rohkeasti, mutta ennen pitkää tulee ensimmäinen mutka matkaan. Pelottavissa tilanteissa rohkeutta tuovat kaverit tai ka- Hyvä yleisö! Jos teitä joskus pelottaa, suosittelen kaikille omaa pupua,puhutteli Uomarinteen ala-astetta käyvä Kevin Rohkeat lapset -seminaarin osallistujia. Kevinin voimaeläin on Aulis-pupu. SATU KONTIAINEN 16 SOSIAALITURVA 4/2004

17 vereiden puuttuessa voimaeläin, Aila Keturi kertoo. Keturi opettaa Uomarinteen koulun 4 b-luokkaa, jonka oppilaista lähes puolet on maahanmuuttajataustaisia. Luokassa käsiteltiin rohkeutta kuvaamataiteen, draaman ja voimaeläimen avulla. Voimaeläimeksi valittiin jänis, jonka kukin oppilaista sai ottaa mukaansa kotiin, jos jokin asia jännitti tai pelotti. Pelottava tilanne käytiin läpi yhdessä opettajan kanssa, minkä jälkeen oppilas kirjoitti kokemuksensa ylös luokan yhteiseen Pupua ei pelota -vihkoon. Draamaharjoituksissa oppilaat valmistelivat varjoteatteriesityksen, jossa he kertoivat, miten pelko saadaan pois ja kasvetaan rohkeaksi. Draamassa katsottiin ensin pelottavaan, sitten käytiin pelottavassa ja tämän jälkeen pelko säikäytettiin pois. Lopuksi pelko kerrottiin ääneen. Peikoista veikkoja Nykytaiteen museo Kiasmassa järjestetyssä projektin päätösseminaarissa professori Raija- Leena Punamäki kertoi traumasta selviämisestä. Punamäki on tutkinut traumaattisten kokemusten välittymistä lasten uniin ja unien hoitavaa vaikutusta.vantaan kouluissa on paljon pakolaistaustaisia lapsia, joiden muistot kotimaasta saattavat olla traumaattisia. Uni suojelee lapsen mielenterveyttä traumatilanteissa.tunteikkaat, suojelevat unet kompensoivat lapsen henkistä tasapainoa, kun elämä on muuten pelottavaa kaaosta, Punamäki kuvailee. Taidetta verrattiin päätösseminaarissa unia vastaavaan itsehoitoon. Taiteen keinoin voi ulkoistaa omia pelkoja. Niitä voi piirtää tai kirjoittaa ylös ja tämän jälkeen muokata, leikata, sumuttaa ja värjätä mielensä mukaan, jolloin syntyy kokemus pelottavan tilanteen hallinnasta. Esimerkiksi Mikkolan koulun videotaideryhmässä lapset pohtivat mitä pelko ja rohkeus ovat, voiko sitä piirtää paperille, voiko siitä laatia käsikirjoituksen elokuvaa varten ja lopulta voiko siitä kuvata elokuvan. Lopputuloksena oli elokuva rohkeudesta. Ryhmien ohjaajat kävivät lasten rinnalla läpi syvällisiäkin kokemuksia traumoista ja peloista sekä niiden voittamisesta. Ohjaajat pitivät päiväkirjaa ryhmiensä toiminnasta, lasten tavoista toimia ja projektin kuluessa heränneistä tunteista sekä omista pohdinnoistaan. Ohjaajien yhteisissä tapaamisissa jaettiin kokemuksia. Tapaamisia konsultoi virolainen taideterapeutti Kene Truve Suomen Pakolaisavun tukemana. Satu Kontiainen Hakunilanrinteen sanataideryhmän lapset esittivät vietnaminkielisen laulun rohkeudesta opettajansa Nguyen Quoc Cuongin johdolla. SATU KONTIAINEN Konsti, P., Korpela, H. & Luusalo, A. (toim.): Juttuja ja tuttuja. Suomea toisena kielenä seitsemäsluokkalaisille. Opetushallitus. Tammerpaino Opetushallituksen julkaisema suomi toisena kielenä oppikirjan tekstit rakentuvat monikulttuurista arkea elävän seitsemännen luokan ympärille. Marko, Niko, Joris, Hue, Jere, Abdi ja 18 muuta oppilasta kertovat vuorotellen muulle luokalle tarinan itselleen tärkeästä asiasta. Näin juttujen aihepiirit vaihtuvat luontevasti aina vegetarismista vietnamilaiseen tyttökäsitykseen, rullalautailusta suomalaisiin hautajaisiin ja Somalian sisällissotaan. Luokan opettaja Marikin tuo murteellaan oman värinsä luokkaan: Kyl miuta jännittu, ko mie avasin tään luokan oven. Sanasto ja kieli pysyttelevät nuorten elämänpiirissä: harrastuksissa, tunneilmaisuissa, suomalaisissa arjen sanonnoissa. Mukana on myös chattailyyn, mediaan ja skeittailuun liittyvää sanastoa. Varsinaisten lukukappaleiden lomassa on puhekielellä kirjoitettuja Helmin päiväkirjatekstejä ja Kevinin sähköpostiviestejä. Näin lukija pääsee vertailemaan kirjakielen ja pehekielen eroja. Helmi pohtii päiväkirjansa sivuilla lähinnä ihmissuhteitaan ja ahdistuu aika ajoin, niin kuin teini ainakin. Kevin raportoi päivän tapahtumia Chilessä opiskelevalle isolle veljelleen ja ikävöi eteläamerikkalaisia sukulaisiaan. KIRJALLISUUTTA Skeittaamisesta vietnamilaiseen tyttökäsitykseen Tekijät ovat nostaneet kirjassaan esiin myös monikulttuurisuutta sivuavia ikäviä piirteitä. Kaikki eivät suhtaudu erilaisiin kulttuureihin pelkästään myönteisesti. Romanitaustaisen Roosan kertomus kaupan vartijan ennakkoluuloisesta asenteesta kiteyttää vähemmistöihin kuuluvien tuntemukset. Meitä romaneja kohtaan on niin paljon ennakkoluuloja. Jos yksi romani on tehnyt väärin, kuvitellaan, että kaikki romanit ovat samanlaisia. Me olemme kaikki erilaisia! Roosa sanoo. Loppujen lopuksi kirjan Roosa kääntää tilanteen kaupassa edukseen. Hän pysäyttää kintereillään seuraavan vartijan ja selittää tälle, kuinka pahalta hänestä tuntuu, kun häntä aina epäillään varkaaksi. Oppikirja on tehty seitsemäsluokkalaisille, mutta tekijöiden mukaan se sopii kaikenikäisille. Tekstit ovat kuitenkin melko pitkiä, joten niiden omaksuminen vaatii jo melko laajaa sanavarastoa, tottumusta pitempien tekstien käsittelyyn ja suomen kielen perusrakenteiden tuntemusta. Ilmeikkään kuvituksen on tehnyt Irmeli Matilainen. Minna Tarvainen SOSIAALITURVA 4/

18 Naiseus yhdistävänä voimana Vantaalla toimiva Nicehearts ry on monikulttuurinen naisten ja tyttöjen yhdistys.yhdessä tekemällä haetaan apua arkeen ja luodaan tulevaisuutta. syrjäytymistä perustellaan usein heidän yhteisö- ja Maahanmuuttajanaisten perhekeskeisellä kulttuurillaan. Tosiasia kuitenkin on, että suurimmalla osalla maahanmuuttajanaisia perhe ja yhteisö jäävät lähtömaahan. Elämän mallia ei välttämättä voi sellaisenaan tuoda Suomen oloihin, huomauttaa Niceheartsin projektinjohtaja Hannele Lilja. Tekeminen yhdistää Mitä voi tehdä maahanmuuttajaäiti, kun suomalaista koulua käyvät lapset haluavatkin yhtäkkiä pöytään makaronilaatikkoa? Nicehearts tarjoaa maahanmuuttajanaisille mahdollisuuden siihen yhteisöllisyyteen, jossa puretaan pieneltä näyttäviä arjen ongelmia. Sillä juuri niistä pikkuasioistahan voi perheen sisällä syntyä mehevä riita. Meidän projektissamme monikulttuurisuuteen sisältyy myös suomalaisuus. Idea on tuoda eri ikäisiä ja taustaisia naisia saman katon alle, Lilja kertoo. Liian usein suomalaisuus ikään kuin suljetaan monikulttuurisen ulkopuolelle. Yhteinen lanka naisten keskinäiseen kommunikaatioon löytyy tekemisen kautta. Päivisin Niceheartsin tiloissa toimii harrastepaja, jossa naiset tekevät yhdessä käsitöitä ja laittavat ruokaa. Totta kai vieraiden kulttuurien kohtaaminen aiheuttaa jonkin verran jännitettä, mutta pian huomaamme, että kaikki me naiset olemme aika samanlaisia, kertoo Niceheartsin projektityöntekijä, Keniasta kotoisin oleva Jane Kivilahti. Yrittämällä eteenpäin Niceheartsin toiminta on työllistymiseen tähtäävää, ja esimerkiksi Vantaan sosiaalitoimi voi lähettää Niceheartsiin asiakkaita, joille aktivoivasta harrastustoiminnasta katsotaan olevan hyötyä. Erityistä kiinnostusta Niceheartsissa käyvät naiset ovat osoittaneet yrittäjyyttä kohtaan. Käsitöitä ei tehdä täällä vain omaksi iloksi. Viime syksynä järjestimme kolmet myyjäiset, ja näin naiset voivat kokeilla kuinka heidän taitonsa kantavat markkinoilla, Lilja selittää. Niceheartsin bänditytöt osallistuivat kesällä 2003 Lontoossa pidettyyn EU:n nuorison kulttuuritapaamiseen. TYTTÖTYÖLLÄ TIETOA Niceheartissa tehdään vuotiaille tytöille suunnattua tyttötyötä. Cheerleadauksen, kokkauksen ja salibandyn ohessa tytöt tykkäävät keskustella ohjaajien kanssa. Niceheartsin puheenjohtaja Johanna Räisänen ihmetteleekin tyttöjen tiedon puutetta tasa-arvokysymyksissä. Yläasteikäiset suomalaiset tytöt eivät välttämättä tiedä, että suuressa osassa maailmaa naisten asema on heikko. Lisäksi esimerkiksi raiskaukseen liittyvät asenteet ovat huolestuttavia. Tytöt pitävät herkästi tyttöä syypäänä raiskaukseen. Ehkä se on antanut ymmärtää, mutta ei ole ymmärtänyt antaa, he saattavat sanoa, Räisänen pudistelee päätään. Vaikka meistä aikuisista näyttää, että maailma tulvii tietoa, tulisikin muistaa, että lapset ja nuoret eivät välttämättä juuri sen tarpeellisen tiedon luokse itse löydä, vaan saattavat eksyä helposti sulatettavien, valmiiden stereotypioiden maailmaan. Yrittäjyyttä kannustetaan kutsumalla Niceheartsin tiloihin paikallisia naisyrittäjiä keskustelemaan toiminnastaan. Näistä naisyrittäjistä yritetään myös koota tukihenkilöverkostoa yritystä aloitteleville naisille. Suomen byrokratian koukeroissa on helppo mennä sekaisin, ja maahanmuuttajalla ei välttämättä ole perhettä tai NICEHEARTSIN ARKISTO 18 SOSIAALITURVA 4/2004

19 UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän ystäviä, jotka kysymyksiin voisivat vastata. Sijaismummi auttaa arjessa Nuorempana Mirja Riihimaa työskenteli vapaaehtoisena Nicaraguassa ja Kuubassa. Nyt hän istuu Niceheartsin tuvassa ja näppärin sormin valmistaa tuohisormuksia. Sairauden vuoksi työelämästä poissa oleva Riihimaa ei enää paljoakaan matkustele, mutta into vieraita kulttuureita kohtaan ei ole laantunut. Idea sijaismummista syntyi, kun Kivilahden kolme poikaa tuskailivat, miksi heillä ei ole mummia vaikka kaikilla muilla lapsilla sellainen on. Ylpeänä Riihimaa esittelee kolmen lapsenlapsensa valokuvia. Lasten kanssa touhuaminen virkistää ihan kauheasti, vaikka pikkuisin pojista on kyllä niin vilkas, että ei perässä tahdo pysyä, Riihimaa hymyilee. Lapsille sijaismummista on paljon iloa. Nyt poikien ei tarvitse tuntea itseään koulussa ulkopuoliseksi, kun kaverit puhuvat isovanhemmistaan, Kivilahti toteaa tyytyväisenä. Lisäksi he oppivat sellaisia asioita suomalaisesta kulttuurista, joita minä en osaisi opettaa. Riihimaa kertoo nuorimman pojan Pekka Töpöhäntä -innostuksesta, ja korostaa kuinka tärkeää pojalle on ollut tutustua samanlaisiin satuihin muiden lasten kanssa. Ja tottahan se on, pienten lasten piirissä Pekka Töpöhännän tuntemus saattaa olla juuri se ryhmästä erottava tai ryhmään yhdistävä juttu. Kati Ala-Ilomäki Helmikuun alussa tuli voimaan Yhdenvertaisuuslaki( /21), joka kieltää ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Lakia sovelletaan työhönottoperusteisiin, työoloihin, työehtoihin, uralla etenemiseen, koulutukseen sekä yrittämisen edellytyksiin ja elinkeinotoiminnan tukemiseen. Syrjintänä ei kuitenkaan pidetä sellaista erilaista kohtelua, jonka perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus. Syrjintänä ei myöskään pidetä jonkun ryhmän osakseen saamaa positiivista erityiskohtelua. Esimerkiksi nuoriin kohdistuvat työllistämistoimet eivät ole iäkkäämpien työttömien syrjimistä. Palvelut tasa-arvoisesti kaikille Laki kieltää henkilön asettamisen eri asemaan etnisen alkuperän perusteella sosiaali- ja terveyspalveluissa, sosiaaliturvaetuuksissa tai muissa sosiaalisin perustein myönnettävissä tuissa ja etuuksissa. Laki koskee myös tavaroiden, omaisuuden ja palvelujen, mukaan lukien asumispalvelujen, tarjontaa ja saatavuutta. Ainoastaan yksityisten henkilöiden väliset palvelut ja tavaroiden ja omaisuuden osto ja myynti jäävät lain ulkopuolelle. Yksityinen henkilö voi esimerkiksi vuokrata asuntonsa kenelle haluaa, mutta kunnan tai julkisen yhteisön on noudatettava vuokralaisten valinnassa yhdenvertaisuuslakia. Yhdenvertaisuussuunnitelma Laissa kielletään sekä välitön että välillinen syrjintä. Myös häirintä ja ohje tai käsky syrjiä määritellään kielletyksi syrjinnäksi. Laki edellyttää viranomaisten edistävän kaikessa toiminnassaan yhdenvertaisuutta. Valtion ja kuntien viranomaiset velvoitetaan laatimaan suunnitelmia, joilla parannetaan etnistä yhdenvertaisuutta. Suunnitelman voi liittää osaksi jotakin muuta suunnitelmaa. Yhdenvertaisuuden edistämiseen pyritään myös vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamista koskevalla säännöksellä. Lisäksi laissa säädetään vastatoimien kiellosta. Se tarkoittaa, että epäedullisen kohtelun tai seurausten kohdistaminen henkilöön, joka ryhtyy tai osallistuu toimiin yhdenvertaisuuden turvaamiseksi, on kielletty. Lain soveltamisalueeseen kuuluu muun muassa jäsenyys ja toiminta työntekijä- tai työnantajajärjestöissä. Uutta laissa on, että todistustaakka syrjimisestä ei enää ole yksin syrjinnän kohteeksi joutuneella, vaan syrjinnästä syytetyn tahon on myös pystyttävä osoittamaan, että se ei ole syrjinyt euroa hyvitystä Syrjinnän kieltoa tai vastatoimen kieltoa rikkonut voidaan tuomita maksamaan hyvitystä loukkauksesta syrjinnän tai vastatoimen kohteeksi joutuneelle. Hyvityksen enimmäismäärä on euroa. Syrjintälautakunta Työ- ja palvelussuhteisissa lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset. Muilla alueilla etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän valvonta kuuluu vähemmistövaltuutetun ja syrjintälautakunnan tehtäviin. Vähemmistövaltuutetun tehtävät laajentuvat. Ohjeiden, neuvojen ja suositusten antamisen lisäksi vähemmistövaltuutetulta voi pyytää toimia, kuten tapaamisten järjestämistä sovinnon aikaansaamiseksi asianosaisten kesken.tavoitteena on, että osapuolet pääsisivät kummankin kannalta kohtuulliseen sopimukseen syrjinnän kohteeksi joutuneelle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Vähemmistövaltuutettu voi viedä asian syrjintälautakunnan käsiteltäväksi. Syrjintälautakunta uutena oikeusturvaelimenä lisää oikeusturvan tosiasiallista saatavuutta. Lautakunta voi osapuolen tai vähemmistövaltuutetun aloitteesta vahvistaa sovinnon tai kieltää jatkamasta tai uusimasta syrjinnän ja vastatoimien kiellon vastaista menettelyä. Määräämäänsä velvoitteeseen syrjintälautakunta voi liittää sakon uhan ja tarvittaessa myös määrätä uhkasakon maksettavaksi. Syrjintälautakunta ei korvaa käytössä olevia muutoksenhakukeinoja ja -elimiä. Sen toimivaltaan ei kuulu viranomaispäätösten muuttaminen. Valtioneuvosto on nimennyt syrjintälautakuntaan seuraavat henkilöt: puheenjohtajaksi lainsäädäntöneuvos Jukka Lindstedt oikeusministeriöstä ja varapuheenjohtajaksi Helsingin kihlakunnan syyttäjänvirastosta varatuomari Vilja Kutvonen, joka on myös lautakunnan lakimiesjäsen. Lautakunnan muut lakimiesjäsenet ovat Markku Fredman Asianajotoimisto Fredman & Månsson Oy:stä ja Thea Lång Helsingin hovioikeudesta. Heidän varajäsenensä ovat Marja Vanamo Kiteen kihlakunnan syyttäjänvirastosta, Kirsi Tarvainen Asianajotoimisto Asianaisista ja Jukka Rainio Tuusulan käräjäoikeudesta. Lisäksi jäseniä ovat Juhani Kortteinen ja Inga Jasinskaja-Lahti Helsingin yliopistosta sekä toimittaja Adrián Soto. Heidän varajäsenensä ovat Timo Makkonen Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutista, Karmela Liebkind Helsingin yliopistosta ja Ahmed Akar Kansainvälisestä kulttuurikeskus Caisasta. SOSIAALITURVA 4/

20 Neuvoja ja tukea verkkokonsultilta Sosiaalialan ammattilaiset voivat hakea työhönsä neuvoja, apua ja tukea verkossa toimivilta konsulteilta tai kollegoiltaan. Sähköistä konsultointia kokeillaan Lapissa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa. Suurelle yleisölle suunnatusta verkkoneuvonnasta on paljon kokemuksia. A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-palvelussa voi esittää eri riippuvuuksia koskevia kysymyksiä A-klinikoiden ammattilaisille. Apua.info-portaali tarjoaa tietoa ja tukea muun muassa mielenterveys- ja ihmissuhdeongelmiin. Opiskelijat voivat nojautua vaikeuksissaan Nyyti ry:n virtuaaliolkapäähän. Verkkolääkäreitä, -hoitajia ja -asianajajia on kansalaisille tarjolla, mutta ammattilaisten keskinäinen konsultaatio verkon välityksellä on ainakin sosiaalialalla vasta aluillaan. Verkkokonsultit neuvovat Lapissa Pitkien etäisyyksien Pohjois- Suomessa sähköinen konsultointi voi säästää huomattavasti aikaa ja rahaa.viime marraskuusta lähtien Lapin kuntien sosiaalityöntekijät ovat voineet kysyä hankalissa asiakastapauksissa verkkokonsulteilta neuvoja. Kokeneet sosiaalityöntekijät, lastenpsykiatri ja lakimies neuvovat työntekijöitä lastensuojeluasioissa ja alaikäisten huumetyössä. Palvelu toimii verkon välityksellä suojatussa yhteydessä. Vaikka käytössä on suojattu yhteys, asiakkaan tunnistamisen mahdollistavia tietoja ei välitetä. Neuvoista on ollut apua Palveluun on vielä tullut vähän kysymyksiä, mutta tärkeintä on, että kysyjät ovat tunteneet saavansa apua, hankkeen vetäjä, sosiaalityön seutukoordinaattori Kerttu Vesterinen kertoo. Uudentyyppinen palvelu otetaan hitaasti käyttöön ja työntekijät tarvitsevat rohkaisua siihen tutustuakseen. Olenkin kiertänyt kuntia ja laatinut yhdessä työntekijöiden kanssa kysymyksiä, kun kysymisen tarvetta on selvästi ollut. Kysymykset ovat koskeneet muun muassa syntymättömän lapsen suojelua, kun odottavalla äidillä on vakava päihdeongelma. Konsulteilta on pyydetty neuvoa myös siihen, miten huostaanotetun lapsen sijoittamista joko sukulaisperheeseen tai ammatilliseen perhekotiin tulisi punnita keskenään. Innostuneita konsultteja kunnista ja järjestöistä Verkkokonsultteja on Pohjois- Suomesta löytynyt mukavasti. Osa heistä konsultoi oman kunnallisen työnsä ohella. Osa työskentelee järjestöissä, kuten Pelastakaa Lapset ry:ssä. Mukana on myös muutama yksityisyrittäjä. Vesterinen on vakuuttunut siitä, että verkkokonsultit voivat vastata osaan pienten kuntien konsultoinnin tarpeesta.verkon avulla konsulttien asiantuntemus voidaan välittää myös muiden kuin neuvon kysyjän hyödyksi. Lapissa pohditaankin yleisimpien kysymysten ja vastausten julkaisemista verkossa. Vesterinen korostaa kuitenkin, ettei verkkoneuvonta aina riitä. Sosiaalityön kysymyksiin on harvoin yhtä oikeaa vastausta. Monitahoisia pulmia pitää joskus päästä puimaan kasvotusten kollegan tai konsultin kanssa. Olen huolissani siitä, että Lapissa on hyvin hankalaa saada työparia tai konsulttia Sosiaalityön seutukoordinaattori Kerttu Vesterinen (vas.) ja kehittämispäällikkö Asta Niskala kehittävät Pohjois-Suomessa etäkonsultointia.verkkokonsulttipalvelun lisäksi kokeillaan videoja nettineuvotteluja. paikan päälle kuntaan auttamaan sosiaalityöntekijöitä. Palvelun maksullisuutta kokeillaan Verkkokonsulttipalvelun tuottaa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus valtakunnallisen Sosiaalihuollon ekonsultaatiohankkeen aluehankkeena. Palvelu oli aluksi kunnille ilmainen, mutta nyt kokeillaan 60 euron maksua. Vesterinen korostaa, että asiantuntemuksen hankkiminen maksaa aina ja siihen pitäisi varata määrärahoja. Kunnat ovat tottuneet maksamaan muun muassa lakimiesten palveluista melkoisia summia. Vastaavasti pitäisi olla halua maksaa myös sosiaalialan erityisasiantuntemuksesta. Päihdetyön konsultaatiota Päijät-Hämeessä Päijät-Hämeessä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät voivat kysyä neuvoja päihdetyöhön Internetin välityksellä. Kysymyksiin vastaavat päihdeasioihin perehtyneet a-klinikoiden ammattilaiset. A-klinikkasäätiöllä on pitkä kokemus suurelle yleisölle suunnatusta verkkoneuvonnasta Päihdelinkki-palvelun kautta. Tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi kertoo, että säätiö tavoittaa jo kymmenen kertaa enemmän ihmisiä eri verkkopalveluiden kautta kuin perinteisillä A-klinikoilla ja nuorisoasemilla. Nyt verkkoneuvontaa tarjotaan myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Tarvitaan valtakunnallisia palveluita Päihdelinkin ekonsultaatio-hanke palvelee vain Päijät-Hämeen työntekijöitä. Peltoniemi korostaa kuitenkin, että neuvontapalveluiden pitäisi olla valtakunnallisia. Suuri osa kysymyksistä on riippumattomia siitä, missä päin maata ihminen työskentelee. Valtakunnallinen palvelu levittäisi tietoa mahdol- ERJA SAARINEN 20 SOSIAALITURVA 4/2004