HUIPUT HETKET. Scouting är précis det vad du själv gör det till. Musiikkiteatteri» sivu 18 Leirikirkko» sivu 8. Personporträtt på mediaambassadör

Transkriptio

1 4 Kilkkeen leirilehti Scouting är précis det vad du själv gör det till Personporträtt på mediaambassadör Niilo Karjalainen» sidan 14 HUIPUT HETKET Musiikkiteatteri» sivu 18 Leirikirkko» sivu 8 1

2 2

3 AVAJAISET 4 5 Kilkkeen kääntöpuoli Ohjelmalavan konehuoneessa on tuhat mahdollisuutta säätää. Kolumni: Kuusen alta Ylittäjät ovat tehneet Kilkkeen. PÄÄKIRJOITUKSET Puolivälin pohdintoja Kesäleiri on kuin parisuhde. Alussa nauretaan, kuplitaan, räjähdellään ja juoksennellaan tuliterä leiripaita päällä yössä yhdessä. Ajatellaan, että on elettävä hetkessä ja otettava kaikesta kaikki irti. Leirin tai suhteen puolivälissä paita on jo likaantunut, sukat mustuneet, silmäpussit pulskistuneet ja yöunet lyhentyneet. Pikkuasiat ärsyttävät isosti, ja kaverille tulee välillä tiuskittua. Pehmiskiskan jonoon ei huvita enää juosta. Lyhyetkin vapaatuokiot tekisi mieli viettää mättäällä nuokkuen. Unettavassa iltapäiväauringossa, varpujen kutitellessa niskaa sitä tulee miettineeksi laiskasti, toki kaikenlaisia kysymyksiä. Esimerkiksi tällaisia: Miksi niin usein ne parhaat tyypit lopettavat partion? Eikö kukaan tajunnut kääntää eilisen musiikkiteatteria englanniksi ja ruotsiksi? Jos käyttäisin aina partiopaitaa, muuttuisiko ryhtini pysyvästi sotilaallisemmaksi? Onko totta, että Maalaakson hyppypisteellä pojat pääsivät loikkaamaan korkeammalta kuin tytöt? Miltähän tuntuisi asua tämänkokoisen partioleirin naapurissa? Kaipaanko suihkua, sänkyä ja omaa rauhaa jo niin paljon, että tätä voi kutsua koti-ikäväksi? Enimmäkseen sitä on kuitenkin eri tyytyväinen siihen, että saa olla naimisissa juuri tämän leirin kanssa. Välillä pitää vain elää niissa hitaissakin hetkissä. Anna Munsterhjelm Scouting should be encouraged to change Tents, food lines, scout uniforms, huge shared programs and the scarves that swirl above heads in different colors. All this you can find at Kilke as well as other big camps. Even though every camp is different, the traditions in scouting are strong and the symbols are found everywhere combining scout events. When I walk around Kilke, I feel a scene of belonging with everyone I meet. Even though I ve never met some of the people, I know that they also once gave the scout promise, they ve been at campfire, stood in a friendship circle, and I know that they understand why I ve spent my holiday and money to be on a camp, working hard. The traditions show that we are not the first ones and hopefully not the last who with a scarf around their neck, on a jamboree, make a marshmallow stick at the campfire. But traditions shouldn t be too important. At Kilke, information on the Internet moves fast and technology blends in with the old ways of doing things. Things aren t always meant to be done as they were done 100 years ago. If the younger ones think that some of the older ways aren t working as it should, the older ones should also be able to listen and adjust. If the new scout generations don t have the possibility to show directions for scouting, the movement will not survive this century. Laura Saarikoski 6 7 Kahvitauolla Tarpoja pärjää haikilla, kun kampaus on oikea. Rymyä! & Yrmyy 8 11 Puheenaiheet Wakka Wakka at the International Evening Finnish Tradition: No Swimming Freely Hetki ennen hengellisyyttä Tanskalaiselle partiojohtajalle kultaa Simply Black Scout Tents Svåra frågor men lätt stämning SUURI ILTANUOTIO Rymyraati Millaisia haikkeja leireillä oli? Rymy valistaa Älä häpäise lippukuntaasi lipunnostossa. Partioperhesuhteita Partiolaisia kolmessa polvessa Personporträtt på Niilo Karjalainen Din scouting är din spegelbild Partioilmiö: Kuka täällä johtaa? Nousujohteisuutta vai äkkijyrkkyyttä Kolumni: Isoveli valvoo myös partiossa Gallup: Milloin olet kypsä johtajaksi? Kuka tukisi aikuista? Reportaasi: Esiripun edessä ja takana. Älä nai karhua. Hämmennystä kulissien molemmin puolin. PÄÄTTÄJÄISET Pasa-yhtyeen Feniks Willamo tykkää luonnossa hengailusta Vertailussa leirit eri puolella maailmaa Puuhasivu täynnä vihaa Leiriterapeutti...Terveisiä perheestä Iltasatu Partyo! SIVUPOLKU Terveisiä juttukeikalta Sata vuotta partiotarinoita Teksti: Sirkku Juhantila ja Anna Voutilainen Meitä pyydettiin tutkimaan partion muuttumista viimeisten kymmenen vuosikymmenen aikana. Totta kai suostuimme tässähän on kiinnostava haaste. Alkuinnostuksen jälkeen jäimme pohtimaan, onko oikeasti mahdollista löytää 1920-luvulla partiota harrastanut. Apua onneksi löytyi. Jopa erään edesmenneen partiolaisen vaimo olisi hätätilanteessa ollut valmis muistelemaan miehensä partiouraa. Lopulta kuitenkin huomasimme, että meitä partiolaisia on paljon joka vuosikymmeneltä. Kertomukset saivat miettimään. Leireilyä pula-aikana selluvellin voimin? Tytöillä ja pojilla erilainen partio-ohjelma? Ei läppäriä leirillä? Ja silti partiossa monet asiat näyttävät pysyvän samanlaisina kautta vuosien. Muistelot veivät mukanaan. Oli kiva jutella. Lue Rymyraati sivulta 12. At Camp We... p. 22 Reportaasi s Partyo! s. 28 Suomen Partiolaisten suurleiri Kilkkeen leirilehti. Seuraava Rymy ilmestyy Rymy ilmestyy 5 kertaa kesän 2010 aikana. Painosmäärä Painopaikka Salon Lehtitehdas PÄÄTOIMITTAJAT Anna Munsterhjelm, Laura Saarikoski TOIMITUSPÄÄLLIKÖT Laura Tikku Ticklén, Karoliina Tikka AD Mari Pinja Vahteristo TOIMITUSSIHTEERI Janne Haukkis Haonperä KUVATOIMITTAJA Eeva Helle TOIMITTAJAT Veera Räsänen, Anna Voutilainen, Sirkku Juhantila, Niina Partanen, Jaana Ketola, Eva Carlson, Oona Kantele, Milla Savo, Johanna Korhonen, Noona Rautajärvi, Teppo Lakiasuo, Mira Penttilä, Markus Helaniemi, Annika Santalahti, Rosa Heikkinen, Saana Kurkela, Tuuli Seppälä, Antti Keränen, Tobias Weissenmayer, Deborah Dryland, Martin Sebald, Sami Sjöblom VALOKUVAAJAT Jaakko Roppola, Joel Nykter, Johanna Skarp, Tuomas Sauliala, Meri Säynätkari, Sacu Kouti, Sami Tarkiainen, Timo Vehviläinen, Sanna Jykylä, Marjukka Källi TAITTAJAT Elina Juola, Lauri Lankinen, Matteus Pentti, Jussi Peso, Kaisu Laulainen, Nicole Finell, Ester Pentti AVUSTAJAT Jyrki Vainio TÄTÄ RYMYÄ TEHTÄESSÄ on kuunneltu leirilaulua, moottorisahaa, tiuskimista, Rymyn housebändi Hälvettä, hyviä vitsejä, huonoja vitsejä, reggaeta sekä jatkuvasti piippaavaa tekstaripalstan kännykkää. KANNESSA RYMYÄÄ Pinja Korvenoja Hespartosta. Kuvan otti Sanna Jykylä. 3

4 MITÄ SILMÄT EI NÄÄ Kuvia Kilkkeen kääntöpuolelta Kuvat: Timo Vehviläinen Leirin konehuoneesta, päivää Ohjelmalavan mikserillä on tuhat ja yksi mahdollisuutta säätää. Painikkeiden lisäksi johtojen hallittu kaaos herättää kunnioitusta. Osaisitko sinä käyttää näitä? KANNON NOKASTA Piirtäjä dokumentoi Kilkkeen arkea Piirros: Jyrki Vainio JOTAIN LAINATTUA Tätä meistä takanapäin puhutaan Nuoret saa ihan liian vähän tehdä mitään nykysin, hienoo et on partio jossa tehdään edes joskus jotain. Kommentti, aamulehti.fi Ennätyslämpötilat eivät Evolla leireileviä partiolaisia haittaa. Ohjelmissa ollaan mukana innolla helteestä huolimatta. Vesilaakson ohjelmat lienevät odotetuimpia näillä keleillä. MTV Jos noi retkikeittimet on noin vaarallisia, miksi niitä vielä myydään? Nimim. Eki, aamulehti.fi Kokeilimme palomiesten hauislihasten kestävyyttä. Irman & Tarmon blogi, kilke.fi Tää on ihan syvältä! Ollaa eksytty! Ihana haikki -,- Facebook Partiolaisten Kilke suurleirillä Evolla on joka päivä yli nälkäistä suuta, jotka haluavat syödä useamman kerran päivässä. Ruokalistalla on niin lihapullakastiketta kuin makkarakeittoa ja välillä yllätyspullaakin. Kun kaikki leiriläisistä eivät olleet vielä saapuneet, ei Tiina Ruokosella ollut kyläkeittiöllä puuroa. Leirin rakentajaväki sen sijaan sai yllättyä iloisesti saadessaan tilalla pullaa. Yle Silent party was damn weird to watch but it was damn fun to take part! Kilke rocks + we have nice british girls our camp. Karo Minua ottaa pattiin, kun uutisissa tai kuvissa ei ole kuvattu Lapa-alaleiriä, eli pohjoisen porukka metsänvihreissä huiveissaan on jätetty kehä kolmosen jalkoihin. :/ Facebook

5 KUUSEN ALTA Kolumnissa maalaillaan leiriin liittyviä tunteita ja tuoksuja. Ollaan ylittäjiä, tehdään paremmin Tarpoja kertoo rinkkalauttansa uponneen vesistön ylityksessä. Ihan pohjaan asti. Eipä aikaakaan, kun kohtalotoveri kertoo omansa uponneen vieläkin syvemmälle: paikalle on saapunut ylittäjä. Partio on täynnä näitä ylittäjiä. Jos jossakin alaleirissä Bajamaja haisee pahalle, jossain toisessa vieläkin pahemmalle. Helsinkiläisessä lippukunnassa huudetaan kovaa, mutta Keuruulla vieläkin kovempaa. Avajaisista Loiston Kauramiestä luultiin tylsimmäksi, mutta Kilkkeen Kill Kill olikin vielä tylsempi. Lapassa on megabeibejä, mutta Kalevassa vieläkin megampia tai beibempiä. Alittajien asiat eivät voi enää mennä huonommin, ylittäjien voi. Aina on ylittäjä. Meidän lippukunnallamme on ensi kesänä leiri kimpassa toisen lippukunnan kanssa, koska kohtasin tänään ylittäjän. Ohimennen mainitsin lounaalla olevani suhteellisen erinomainen leirikokki, kuten on ylittäjänikin. Asiaan piti saada selvyys. Niinpä kokkisota johti ystävyyden rakentamiseen yli kunnan rajojen. Ainakin olen ylivoimaisesti parempi syömään leiriruokaa, koska olen lihavampi. Mielestäni ylittäjät ovat partion kehitystä eteenpäin vievä voima. Ylittäjät eivät ole kerskailijoita ja tyhjän kehujia, vaan kaiken paremmin tekeviä moottoreita. Itsensä ja asioiden kehittäjiä. He nauttivat säälipullakahveja ja -haleja sekä nukkuvat tasaisemmalla alustalla. Siksi Kilkkeen vesihuolto on paljon kehittyneempi kuin Miilulla ja Bajamaja on paljon mukavampi sekä ekologisempi kuin jätesäkkimuovista väsätty höndäri. Kilke on kansainvälisempi kuin Karelia. Leirisää on paljon miellyttävämpi ja tytöt hymyilevät paljon kauniimmin. Haikillakin oli paljon rankempaa. Meidän porukkamme on muuten paljon hauskempi kuin noiden ja Rymy on kaikkien aikojen paras leirilehti. Asioiden taustalla ovat ylittäjät, jotka tietävät ja osaavat paremmin. Ylittämisellä pyritään parhauteen ja ainakaan samoja virheitä ei uusita, koska vain alittajat sortuvat moiseen. Minunkin rinkkalauttani kelluu nykyään, ja sitä voi käyttää ylitykseen. Tai siis tarkoitan sen erään tarpojan rinkkalauttaa. Kilke on ylitys. Kilkkeen ovat tehneet ylittäjät. Parhaimmat ovat ylittäneet itsensä. Kilke on maalaiskaupungin kokoinen partiotaajama, jossa on enemmän kahviloita ja ravintoloita sekä erikoisliikkeitä kuin oikeassa sivistyksen pariin rakennetussa kaupungissa. Kilkkeellä on myös täystyöllisyys. Kilkkeen ylittäjät ovat pyrkineet tekemään saman kuin aiemmilla suurleireillä, mutta paremmin. Ensi jamboreen toteuttavat taas uudet ylittäjät. Mieluummin överit kuin vajarit. Teppo Lakiasuo Kirjoittaja on ylipainoinen keskivertosuorittaja, jolla on kohta neljä suurleiriä takanaan. Kuva: Johanna Skarp KUIN KAKSI KARJAA Whoever said scouts were not cool? Kuvat: Ines Sirén & sxc.hu Twitter Anna kaikkien huivien heilua. Anna kaikkien kukkien kukkia. OIKAISUT Oli ilo vierailla Kilkkeellä. Pieni haikeus hiipi, etten ole sitä siellä rakentamassa ja jakamassa teidän kanssa. Leirillä olemme iloisempia ja hauskempia kuin missään muualla, mutta olemme myös ahkerampia ja auttavaisempia, herkempiä ja vakavampia. Olemme hyviä tovereita toisillemme ja rohkenemme tuoda esiin oman itsemme. (Partiotytön opas v. 58) Tätä kaikkea teissä näin, puurtajat. Voimia loppuleiriin! Facebook Kilke-leirin vierailupäivät ruuhkauttavat liikennettä Lammin seudulla. Yle Whoever said scouts were not cool? Twitter Kiitos oli ilo vierailla Kilkkeellä ja vielä suurempi il0 nähdä, että meidän junnu voi hyvin ja viihtyy vallan mahtavasti leirillä. Facebook Virheiltä ei vältytty myöskään Rymyn numerossa 3: Sivulla 7 Vaeltajabileiden ajankohta oli ilmoitettu väärin. Bileet järjestetään Näädänpesässä klo Sivulla 14 Rymyraadin tekstit olivat virheelliset. Lue juttu kokonaisuudessaan tämän lehden sivulta 25. Sivun 18 kuvassa on Anders Huldén, ei Antti. Sivulla 25 Olli Lehtisen ja Teemu Nurmisen lippukunta on Langinkosken Samoajat. Sivulla 28 tanssivat Jesper ja Lasse ovat kotoisin Tanskasta, eivät Saksasta. Rymyn toisen numeron sivulla 8 Virva Kokon nimi oli muuttunut toisessa lainauksessa Virpiksi. 5

6 KAHVITAUOLLA Tarpoja Vera Savinainen Tarpojan rinkka painaa aina liikaa Vera Savinainen, 13, ei pelkää. Aikamoinen reissu saattaa olla rankka, mutta oikealla kampauksella Launeen Lähdesiskojen tyttövartio ei voi epäonnistua. Aika ajoin on kuitenkin otettava kuksa kouraan ja istahdettava puun juurelle lepäämään. Teksti: Oona Kantele Kuva: Joel Nykter Olet matkalla Aikamoisen reissun ensimmäiselle rastille. Oletko ollut aikaisemmin haikilla? Kerran. Se oli aika rankkaa ja silloin oli liikaa tavaraa. Ihan niin kuin nytkin. Rinkasta tulee aina turhan painava. Millainen olisi unelmiesi haikki? Ainakin rasteja pitäisi olla paljon. Kävelyä ei tarvitsisi olla niin hirveästi. Miten olet valmistautunut Aikamoiseen reissuun? Olen harjoitellut suunnistusta. On ihan kivaa mennä haikille, ja odotan tulevaa innolla. Mikä olisi Aku Ankan sudenpentukenraalin arvonimesi? P.I.P.P.U.R.I. Pieni, Iloinen, Paras, Peloton, Urhea ja Rohkea Intoilija Mikä on ehdoton haikkieväs? No varmaan ruisleipä. Se on terveellistä ja hyvää. Mikä on paras kampaus haikille? Nuttura olisi hyvä, mutta se ei pysy. Myös hiukset auki on hyvä, mutta niin tulee vähän kuuma. Miten aiot viettää kahvitaukosi haikilla? En juo kahvia, mutta mehutauon voin pitää haikilla laavussa tai leirissä teltassa kavereiden kanssa. Asteikolla 1 10, kuinka haisevat ovat sukkasi Aikamoisen reissun jälkeen? Kahdeksan. Ei ne kovin puhtaina pysy. Kuinka monta rakkoa luulet löytäväsi jaloistasi palatessasi leiriin? Varmaan kaksi molemmista. Entä mikä on paras keino torjua rakkoja? Jalkojen teippaus, ehkä laastarit. Kantavatko kaverisi rinkkasi maaliviivan yli? Eivät! Selviän itse, vaikka haikki onkin aika rankka. Ja lopuksi: mikä on vinkkisi vielä haikkia vartoville? Pitää ottaa mukaan vähän tavaraa, jotta rinkka ei painaisi liikaa. On myös hyvä kantaa rinkassa paljon juomavettä ja nukkua hyvin ennen haikkia. Kilkkeen tarpojat ja samoajat pääsevät alaleiri kerrallaan seikkailemaan vuorokaudeksi Aikamoiselle reissulle. Haikilla liikutaan vartioittain ja kukin vartio saa valita kolmesta vaikeus-asteesta itselleen sopivimman. Yö vietetään laavuissa leirialueen ulkopuolella hyttysten ininässä. Seuraavana päivänä leiriläiset saapuvat takaisin savuihinsa muutamaa harhareittiä rikkaam-pina. Onnekkaimmat ovat saattaneet päästä harjoittelemaan myös eksymistilanteessa toimimista. Vera Savinainen aikoo mutustella tauollaan ruisleipää. RYMYÄ! / YRMYY... Kilkkeen nousevat ja laskevat trendit RYMYÄ! YRMYY... Jonotus. Sosiaalisten kontaktien kiireetön mekka. Ennen tavattiin kaivolla, nyt tiskijonossa. Tähän on kaikilla varaa. Kiire. Hyöty-liikunnan äiti! Mitä tiukemmaksi vedät aikataulusi, sitä kovempaa kävelet. Rymy. No hei, ihan oikeesti! Kyllä tässä vaiheessa leiriä jo voi kehua itseään. Leirin lehdistön pirteä kukkanen. Ruoka. Ihan pastaa. Savinen pottu ja sillikin maistuisi välillä. Suihkun kylmä vesi. Miehille aiheutuu identiteettiongelmia. Vierailupäivän pesti. Vain bussikuskit saivat kahvia. 6

7 RYMYMENOT Maanantai 2.8 Vaeltajaohjelma Ilmalaaksossa klo 9 12 ja Toivetta 3 löytötavaroiden suhteen Elli Jokinen, Löytötavaratoimisto Best things at the Play Station Teemu Pulkkinen, Play Station Samoajaluotsiasema Kalevassa Ketun kyläkeittiössä klo Päiväkaraoke Kahvila Lapasessa lounaan jälkeen. Kilkettä kupissa LPKJ-tapaaminen kahvila Katapultissa klo Otto laulattaa lapsia Kahvila Lapasessa klo 10 ja 15. Kuva: Marjukka Kalli 1. Tutki tavarasi. Käy läpi rinkkasi, ennen kuin lähdet leiriltä. Leiriltä on löytynyt laatikoittain juomapulloja, aurinkolaseja ja puukkoja. 2. Nimikoi omaisuutesi. Jos löytötavarassa lukee nimi ja savun numero, se osataan lähettää suoraan omistajalleen. 3. Tee ilmoitus. Jos kadotat jotakin, tee katoamisilmoitus alaleirissä tai käväise löytötavaratoimistossa. Kuva: Marjukka Kalli 1. International athmosphere People can make friends from all around the world. 2. Buddy Exchange. You can enjoy an ice cream with a new friend. 3. Funny games. Be prepared to teach a game to others. Rymy 4 julkkarit Pressiklubilla klo Mikko Alatalo keikkailee Kahvila Kivessä klo 19. KAS NÄIN! Tarpojaluotsiasema Kahvila Kivessä klo Vaeltajabileet Luvassa mm. stand-up-koomikon esitys. Näädänpesässä klo Aikuisohjelmaa klo Erityislapset kahvila Saimaassa Raffun ohjelmateltassa Partion julkisuuskuva Kahvila Lapasessa aikuisen paikka partiossa. Tiistai 3.8 Alueohjaajien tapaaminen Kahvila Katapultissa klo Vaeltajaluotsiasema Kalevassa Ketun kyläkeittiössä klo Elvis-show ja Golf Open Kahvila Kivessä klo 18. Iltakaraoke Kahvila Lapasessa klo 18 alkaen. EB-tapaaminen Klo Katapultissa. Aikuisohjelmaa klo Erityislapset Lapassa, Leton kyläkeittiössä Kahvila Saimaassa Aikuisen paikka partiossa Raffun ohjelmateltassa Partion julkisuuskuva. Pinkkipartion tapaaminen Kaikenikäisille ei-niin-heteroille partiolaisille vapaamuotoinen tapaaminen klo melontapisteen vieressä niemenkärjessä, sillalta 100m pohjoiseen. Näin näytät hyvältä loppuleiristäkin Teksti: Anna Munsterhjelm Piirros: Niina Partanen Ennen. 1. Suihkuun et tietenkään kiireeltäsi ennätä. Leiki siis uhrautuvaista ja tarjoudu avuksi vesitiimiin. Tarkastaessanne putkien liitoksia irrota elintärkeä mutteri ja anna veden suihkuta itseesi. Muista voidella itsesi saippualla jo etukäteen. 2. Jättäydy tekosyyn varjolla yksin telttaan ja käy hehkeimmän kaverisi meikkipussilla. Ne ärsyttävän vaaleat silmänaluset ja nenän mattapinta eivät todellakaan ole luojan luomia. Tee samalla tutkimusmatka rinkkaasi. Sen pohjalta löytyy takuulla vielä puhtaitakin vaatteita ainakin niitä, jotka äiti tai tyttöystävä sinne kaksi viikkoa sitten pakkasi. Ennen pukeutumista haistele housujasi: aavistus pesuainetta, ah! Jälkeen. 3. Jos hyttysenpuremat ovat paisuneet kävyn kokoisiksi, finnit loistavat kuin liikennevalot eikä lika enää irtoa käsistä, käännä tappio voitoksesi. Hae Maalaaksosta kasvomaaleja ja peitä naaman näppylät reilulla sotamaalauksella. Kieriskele tiepölyssä niin, että saat ruskean kokovartalomaskin. Työnnä päähän lisää risuja, mahdollisesti myös pieneläinten luita. Lopeta suomen puhuminen ja kerro olevasi itsesi kauan sitten kadonnut, Australian aboriginaalien keskuudessa kasvatettu kaksonen. Ulkkareilla käy kahvilassa aina parempi flaksi! Great Finals of the Quiz Näädänpesä Leaders Café at 9 pm. Keskiviikko 4.8 Gospelbändi Fisu Bändi esiintyy kahvila Katapultissa. Iltapäiväbingo Kahvila Lapasessa klo 13 alkaen. Aikuisohjelmaa klo Kahvila Saimaassa Aikuisen paikka partiossa Kalevassa Ketun kyläkeittiössä Erityislapset. HUOM! Lapasessa lasten leikkipaikka. Kahvilat sulkeutuvat aiemmin päättäjäisten takia. LEIRIHOROSKOOPPI Ajalle Kaleva Viereisen teltan kiinnostavat asukkaat ovat kuin ovatkin vilkuilleet sinun telttaasi! Illasta voi tulla ikimuistoinen. Varokaa kuitenkin, sillä vihainen yövalvoja voi tulla keskeyttämään rattoisan iltanne. Lapa Aurinko paistaa iloiselle lapalaiselle. Vieraile ohjelmalaaksoissa ja saatat tutustua uusiin ihmisiin. Varo kuitenkin haastamasta riitaa tuikkulaisten kanssa, sillä heidän yläpuolellaan näkyy synkkiä pilviä. Leivo Epärehellisyytesi saattaa paljastaa sinut, joten ole tarkkana, mitä puhut. Rehellisyys maan perii, kuuluu vanha astrologien sanonta. Jos kuitenkin juksaat, jopa iltaisin kimppuun hyökkäävät hyttyset alkavat karttaa sinua. Pöpö Merkittävät planeettakuviot haittaavat menoanne, ja suunnitelmat menevät uusiksi. Puuro on yhtä vetistä kuin ilma, joten pukekaa lapset lämpimästi ja säästytte enemmiltä harmeilta. Raffu Vastoinkäymisistä huolimatta aamu hymyilee ja leirielämä maistuu. Kaikki Saturnuksen kuut ovat puolellasi, mutta sen renkaat hankaloittavat matkaa. Pidä siis varasi ja muista juoda riittävästi! Tuikku Synkkyytesi paistaa leirin toiseen päähän. Älä piilottele murheitasi, vierailupäivän iloiset muistot lämmittävät mieltäsi. 7

8 PUHEENAIHEET Leirijumalanpalvelusta seurasi lähes koko kymmentuhatpäinen leiri. Hetki ennen hengellisyyttä Kilkkeen ekumeeninen jumalanpalvelus järjestettiin sunnuntaina. Mitä tapahtui lavan takana ennen tilaisuuden alkua? Teksti Suvi Takala Kuva Sami Tarkiainen Reilu tunti aiemmin valmistelut olivat jo täydessä vauhdissa. Lavan takana tunnelma ei ole kovin jännittyneen oloinen, vaikka kiirettä riittää. Ensiapuhenkilöt, turva ja tekniikka valmistelevat omaa osuuttaan samaan aikaan, kun kuoro availee ääntään. Leirijumalanpalveluksen saarnaaja, Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen kertoo, että jumalanpalveluksen tavoitteena on tarjota leiriläisille mahdollisuus pysähtymiseen ja hiljentymiseen. Hänen mielestään jumalanpalvelus on luonnollinen osa partiota. Partioliikkeen vahvuus on siinä, että se ottaa huomioon myös ihmisten uskonnolliset tarpeet. Mikko Kohonen Harjun Pojista toimii leirillä tekniikan apulaisena valoissa. Jumalanpalveluksessa hän tarkkailee backstagea. Jumalanpalvelus tuo esiin partion hengellistä puolta. Monien lippukuntien taustavaikuttajana toimii seurakunta. Kyllä jumalanpalvelus tällaiseen suurl eiriin kuuluu, Mikko sanoo. Rebekka Nyyssönen Illinkiertäjistä on mukana jumalanpalveluksen kuorossa. Laulava ja koskettimia soittava nainen on kokenut esiintyjä eikä juurikaan jännitä lavalle menoa. On hyvä, että jumalanpalvelusta ei pidetä aina kirkossa. SÄHKEET Kolmesta palovammoja trangiakeittimestä saaneesta tarpojasta kaksi on kotiutettu sairaalasta. Yksi heistä on edelleen hoidossa Töölön sairaalassa. Onnettomuuden nähneet rastimiehet ja läheiset ovat saaneet kriisiapua. Woomal-elokuvakilpailun parhaat palkittiin Kilkkeellä perjantaina. Voiton veivät Rakinan Samoajat Raision KilliNalleista (L-SP). Parachute Fitness näytti esimerkkiä vilpittömästä palautteenannosta. He antoivat lähikeittiölleen Raffussa kiitosta ja kannustusta. Keittiö tekee peruspuuhasta partiohauskaa olemalla luova. WOSMn Euroopan alueen johtaja David McKee vierailee Kilkkeellä David tutustuu Evon maastoon, jossa pidetään kansainvälinen Roverway-vaeltajatapahtuma vuonna

9 Svåra frågor men lätt stämning På söndagmorgon dammar vägen utanför Scoutideologins hus av ca. 300 par fötter, som tillhör scouter som ska delta i det allternativa programmet som ersätter den ekumeniska lägergudstjänsten. Text: Sonja Eloranta Fotografier: Meri Säynätkari och Johanna Skarp Skulle du äta kött ifall du var vegetarian och kidnappad och du inte fått mat på två dagar? Svåra frågor så som denna lockade till diskussion under söndagens alternativa program. Då alla anlännt till skogsgläntan vid Scoutideologins hus, formar deltagare i alla åldrar grupper på fem och den långa kön börjar maka på sig mot den Etiska stigen. Mängden deltagare är större än någon förväntat sig men alla är på gott humör och färdiga för diskussion. Skulle du hjälpa någon i livsfara fastän du själv skulle stå i stor risk? Skulle du äta kött ifall du var vegetarian och kidnappad och du inte fått mat på två dagar? Är en 15-årig mogen att hamna i fängelset? Bland annat dessa knepiga frågor får svar inom flertal diskuterande grupper, som svarar på frågorna genom att trär JO- eller NEJ-pärlor på en bit ståltråd. Under loppet av banan med 25 frågor har varje grupp skrattat, funderat och debatterat i glad anda. Då ståltrådsbitarna fyllts av pärlor får den Etiska stigen ett naturligt slut med allsång och en stor syskonring. Explorerscouterna Daniel från Sjöscoutkåren Havsörnarna och Niklas, Axel, Sander och Vincent från Sjöscoutkåren Stormfågeln tycker att frågorna på den Etiska stigen lockade till diskussion och de menar att styrkan med programmet var att det inte var i formen av en föreläsning, utan alla fick delta naturligt i diskussionen. Daniel och Niklas föreslår att man kunde ha delat in deltagarna i blandade grupper för att få fram mer mångsidiga tankar från bland annat utländska scouter. Också Essi och Sarah från Kaukapartio, Anna-Katariina från Hervannan Hukat och Henrik från Rekolan Metsänkävijät gillade stigen och tycker att idén är värd att återanvända senare. Även internationella Kilke-deltagare trivs och en grupp scouter från Senegal beskriver programmet med orden Hyvä, hyvä, joo! och ler stort. Enligt dessa roverscouter och vuxna innehöll stigen redan bekanta diskussionsämnen i en ny form. Gruppen tyckte speciellt mycket om att alla fick en chans att diskutera sin världssyn och beskriva sina känslor. Allt som allt verkar alla deltagare vara nöjda med chansen för diskussion och självbetraktelse och man kan lätt saga att den Etiska stigen var lyckad. EN YMMÄRRÄ Rymy kysyy hyviä tyhmiä kysymyksiä Miksi tiskivesi on kuumaa? Fråga 14: Du beskylls för att ha rökt tobak i skolan. Den skyldige är dock din kompis. Skulle du avslöja honom? Kilkkeellä tiskataan ilahduttavan puhtaissa ja kuumissa vesissä. Mitä oikein on tapahtunut, Rumban keittiöpäällikkö Antti Saarisalo? Teksti: Sirkku Juhantila Medan majoriteten av lägerdeltagarna deltog i gudstjänsten, fanns även alternativt program vid Scoutideologins hus. Leirin johto on antanut ohjeet hygienian parantamisesta ja leirin keittiöt ovat järjestäneet toteutuksen. Kilkkeellä tiskauspaljujen määrä on neljä aiemmin totuttujen kolmen sijaan. Lisäksi lisäsimme keittiömme tiskauslinjojen lukumäärä. Tiskauspöytä on suora, joten vesien siirtely uutta vettä tuotaessa on helppoa. Vesi tulee letkua pitkin aivan soppatykin vierelle, sitä ei tarvitse kantaa kaukaa. Rumban keittiössä meillä pöhisee kolme soppatykkiä pelkästään tiskivesiä varten. Koska kaikki on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi, rutinoitunut ja tehokas työntekijä pystyy hoitamaan esimerkiksi aamiaisen tiskivedet tarvittaessa yksinkin, emmekä ole joutuneet hankkimaan lisää henkilökuntaa tähän. Olemme myös erityisesti panostaneet tiskiä hoitavien henkilöiden koulutukseen, sitä kautta toimintaa on saatu tehostettua. 9

10 PUHEENAIHEET The Senegalese scouts performed the Wakka Wakka song on stage. Rhythm is International Scouts from Hong Kong, Nepal, Germany and many more enjoyed a night of international spirit at the leaders café. Text and Photo: Martin Einstein Sebald Drums are sounding through the beautiful woods close to Kilke; it sounds like a wonderful party is happening. Näädänpesä s visitors seem to be even more colourful this evening. No wonder, it s the international evening at the leaders café and almost every country taking part at Kilke has provided a representative. There are scouts from Hong Kong, Britain, Germany And there are also scouts from Senegal and Nepal because of the special affinity between Finland and these countries under the Finnish Scout Association s partnership projects. Inside the café, there is a hive of activity badge swapping! Scouts from different countries, equipped with large plastic bags filled with badges, are buzzing around trying to get the best deal. The busiest of these are the scouts from Hong Kong. They have brought with them many colourful badges in unusual shapes that will later be added to many campfire blankets throughout Europe. There are also many British scouts and guides who have brought along other items to swap. Scouts who have brought only a few items run out of stock very soon. As if to encourage the badge swappers to trade even more quickly, the Senegalese scouts, who are performing on stage, beat their drums faster and sing with great gusto! Different in their style of music but no less passionate are the Nepalese scouts, who performed a Nepalese dance in traditional costume. Then came a rendition of the B-P Spirit that is known by scouts around the world, which served as a good introduction to the panel discussion that followed. With speakers from Nepal, Senegal, and one from Finland (representing Finland and its neighbours around the Baltic Sea), the discussion focused on the different projects that have been undertaken by scouts in those countries where scouting is well-respected. In different ways, each of these three countries is involved in projects that serve their communities and helps in the environment. For example, last year, scouts in Senegal helped 10,000 people affected by flooding. In Nepal, one of their projects has been to develop access to B-P Peak, a 5000m mountain that was named after the founder of the Scout Movement, which is often visited by foreign scouts and was recently climbed by a party of Finnish scouts. Scouts from the Baltic countries have joined forces to protect the ecology in their surrounding areas from further destruction. In addition, the representatives of Nepal and Senegal confirmed their intentions to learn from the structure and organisation of Kilke with a view to implementing these at their own future Jamborees. The Thilia Thalia part of the evening turned out to be an improvisation contest, which proved to be particularly challenging the team from Senegal was tasked with acting out a horror movie set in a Finnish sauna, whilst the British team made everyone laugh with their documentary entitled, The Board of Finnish Scouting Goes Hiking Through The Woods. The Senegalese scouts decided to step up on stage and perform the Wakka Wakka song, best known from the World Cup, which brought everyone to the dance floor in a mass of colour and in party mood. At least officially, this wonderful international evening had come to an end (but, of course, in reality it went on and many stayed at Näädänpesä until the early morning). Visitors Day A visiting day can be a very stressful event. Therefore it is necessary to consider several topics for making visitors day enjoyable for all. Text: Oona Kantele & Martin Einstein Sebald 10 International Office Because there is plenty of staff in the international office everything went on without problems. Some of the staff members even helped in other tasks like road safety. Camp Office In total all seemed to be satisfied with the day. Rymy could not even find out the most annoying question visitors asked the office staff. Toilets Some toilet areas along main road Kilkkeen suora had been improved the day before. Even in the crowded areas of the site the situation of the sanitary facilities was normal after the visitors left the camp. Muonitus Vierailupäivän ruokailun jonotus sujui rauhallisesti, eivätkä jonot venyneet turhauttavan pitkiksi. Tiskauksessa oli ruuhkaa, sillä kaikki vierailijat eivät noudattaneet ohjeistusta tiskien viemisestä kotiin. Ensiapu Ihmismäärään nähden ensiapuasemalle saapuneita oli yllättävän vähän. Vierailijoilla ei ollut hätää, useimmat apua tarvinneet olivat leiriläisiä. Turva Autoliikenne sujui sutjakkaasti Turvan hankkimin apuvoimin. Itse leirialueella oli rauhallista ja vierailupäivänä Turva toimi kuin minä tahansa muuna leiripäivänä.

11 Linnut tapasivat Näädänpesässä Teksti: Jaana Ketola Sunnuntaina järjestetty Kolmiapila-Gilwell-tapaaminen keräsi sankoin joukoin Ko-Gi-kurssin käyneitä johtajia kahvila Näädänpesään. Tunnelma oli lämmin, kun vanhat kurssikaverit moikkailivat toisiaan. Monelle tapaamiset ovat jo perinne. Esimerkiksi Visa Liippola kertoi, että hänelle kokoontuminen on järjestyksessään noin kolmaskymmenes. Aktiiviselle piiri- ja keskusjärjestötoimijalle nämä ovat tärkeitä ja kivojakin tilaisuuksia. Ko-Gi on pj-kurssin käyneille aikuisille tarkoitettua johtajakoulutusta. Perinteisen kurssin rinnalle on lanseerattu myös monimuotokoulutus. Ko-Gi-ryhmän varapuheenjohtaja Pasi Mikkonen muistutti, että uuteen koulutusmuotoon kannattaa suhtautua avoimin mielin. Se on ihan yhtä hyvä ellei jopa parempi kuin perinteinenkin Ko-Gi. Saksalaiset Kohte-teltat ovat käytössä Raffun savuissa 213 ja 214. German Scout Tents: Simply Black Text: Martin Einstein Sebald Kuva: Jaakko Roppola Have you ever experienced a typical German scout camp? If so, then you would easily be able to recognise their unique style of tents. They are black and you might think that they look a little old-fashioned! But they are very practical and German scouts would never think of replacing them with any other style of tent. The origin of these tents that are called Kohte lies in Lapland. The Saami tents, called saame koachte or kåta, inspired a member of the German youth movement in the 1920 s to design something similar for his group. In particular, his design incorporates two important characteristics: it allows scouts to have a fireplace inside the tent; and it can be divided into four sections to make it easier to carry when hiking. Suomen Partiolaiset kiitti tanskalaista partiojohtajaa Suomen Partiolaiset jakoi Kilkkeellä kultaisen ansioristin numero 20 tanskalaiselle Jörgen Rasmussenille. Euroopan partiosäätiön puheen johtaja Rasmussen on toiminut korvaamattomana apuna suomalaisten partiolaisten hoitaessa kansainvälisiä yhteyksiään. Hän on esimerkiksi kannustanut suomalaisia hakeutumaan kansainvälisiin tehtäviin. Parhaillaan Jörgen tukee suomalaisen Karin Ahlbäckin ehdokkuutta WOSMin maailmankomitean vaaleissa The canvas is also in separate sections, and all the pieces must be joined together to make the finished tent. There are four sections to one German tent. However, other sections can also be added to make for a much bigger tent. For example, six pieces of Kohte will give you a large roof, which can be supported by the addition of other rectangular pieces of canvas to make a tent resembling a Mongolian Jurte that can accommodate people. With some creativity and a lot of tent pieces it is possible to build big castles. So watch out for the black scout tents at Kilke! If you want to find out more, see them for yourself at Raffu subcamp. Lakes But No Swimming Welcome to Finland, the land of a thousand beautiful lakes! Then, why is it that we can t go swimming whenever we want? Text: Sirkku Juhantila Illustration: Nicole Finell Well, first of all, it s a tradition of Finnish scout camps that we don t swim freely. At Kilke, each sub-unit has been assigned only two swimming sessions together with some additional limitations. Kalle-Pekka Mannila, Technology Director, told Rymy that the beach at Ylinen Rautjärvi has been established especially for Kilke. The lake was chosen because the only other alternative, at Pitkänniemenjärvi, is a nature reserve. Special attention was also given to ensuring the lake is used safely under the appropriate supervision. Establishing the beach has been quite a big and costly operation. The lake was dredged not only to make it deeper but so that sand could be added to improve the texture of the soil. It s this soil at the bottom of the lake that gives the water its dark appearance. However, campers using the lake, especially in the evenings, churn this up with their feet, which turns the water muddy. 11

12 RYMYRAATI 100 vuotta partiomuistoja Millaisia haikkeja leireillä oli? Koonneet: Sirkku Juhantila ja Anna Voutilainen 1920-luku Saara Nevanlinna, 92, Helsingin Oravat (Helsinki) Meillä ei ollut, taisimme olla liian nuoria ja kokemattomia luku Lassi Westerling, 85 vuotta, Töölön Siniset (Helsinki) sekä Kelovartijat (Espoo) Matkat olivat aika pitkiä, mutta samana päivänä tultiin leiriin takaisin. Ilmat olivat aina kauniita haikeillakin. Eräältä haikilta mieleen on jäänyt mäyrä, joka teki nopean 180 asteen käännöksen meidät huomattuaan luku Päkä Malmi, 77, Toimen Pojat (Helsinki) 40-luvulla ei vielä harrastettu haikkeja ainakaan niillä leireillä, joille minä osallistuin luku Arja Rinkamo, 64, Karimo (Rauma) Tuohon aikaan haikit eivät vielä kuuluneet tyttöjen suoritusohjelmaan, joka oli erilainen kuin poikien luku Teija Lehtiranta, 52, Leirisiskot (Salo) Haikkien sijaan kävimme usein yöretkillä, joilla tavoitteena oli tehdä mahdollisimman paljon luokkasuorituksia luku Jussi Jupo Lares, 44, Lauritsalan Siniveljet (Lappeenranta) Esimerkiksi piirileireillä oli haikkeja, joilla oli ptkisojen tapaan rasteja tehtävineen. Myös Kareliapiirileirillä vuonna 1979 oli haikki, mutta valitettavasti itse vietin juuri tuon yön leirisairaalassa luku Jussi Salminen, 31, Kalevan Karhut (Tampere) Meillä nuorilla oli vain päivähaikkeja. Ylläksellä pidetyllä lippukuntaleirillä kävelimme parin kilometrin päähän leirikeskukselta. Se oli hieno päivä, kun sai olla johtajien kanssa kalassa ja heitellä virvelillä luku Mikko Silli Sillander, 27, Vaasan Metsäveikot (Vaasa) Meillä oli aika pitkiä haikkeja rasteineen. Kerran emme jaksaneet kantaa kaikkia tavaroitamme, joten macho vartionjohtajamme kantoi sankarillisesti kolme rinkkaa. Suosio tyttöjen parissa oli taattu luku Matias Jääskeläinen, 16, Muuratpartio (Muurame) sekä Kortepartio (Jyväskylä) Olen ollut yhdellä haikilla, ja sekin meni pieleen. Tarkoitus oli kiertää rasteja ja suunnistaa, olla laavussa yötä ja riihittää samalla kolmas luokka, mutta haikki jouduttiin keskeyttämään jo ensimmäisenä päivänä kovan ukkosen takia. Olimme hyvin märkiä ja hypimme kuralätäköissä. Mieleen jäi näkemäni erikoinen, pistemäinen salama. RYMY VALISTAA Tämäkin partiotaito pitäisi jo osata Näin toimit lipunnostossa Etiketti on syytä hallita tilaisuuteen osallistuessa, jottei vallan häpäise itseään ja lippukuntaansa. Teksti ja kuvat: Tuuli Seppälä 1. Ennen lipunnostotilaisuutta kunkin tulee pukeutua viralliseen partioasuun ja siistiytyä miten parhaiten vallitsevissa olosuhteissa taitaa. Lisäksi tilaisuudessa kaikkinainen arvokas käytös on välttämättömyys. Miespuolisten ei sovi käyttää päähineitä. 2. Aivan aluksi osanottajat kokoontuvat lipputangon ympärille kaarimuodostelmaan hiljaisuuden vallitessa. Johtaja aloittaa tilaisuuden reippaalla käskyllä lipunnostajat. Valitut partiolaiset kävelevät ripein askelin tangon luo ja kiinnittävät lipun naruun. Kun tämä tehtävä on moitteettomaasti suoritettu, annetaan seuraava käsky; nosta lippu. 3. Katsojat tervehtävät lippua siitä hetkestä, kun se irtoaa kannattelijansa käsistä aina siihen hetkeen asti, kun se saavuttaa lakipisteensä. Kun lippunaru on huolekkaasti kiinnitetty tankoon, lipunnostajat ottavat yhtäaikaisesti kolme askelta taaksepäin ja tervehtävät lippua. Heidän poistuttuaan lipunnostoseremonia on ohitse Näin valmistat oikeaoppisen lippusolmun. Kuva: Miika Sirkiä 2010-luku Otso Sirkiä, 1,5, tuleva lippukunta Kätkän Kävijät (Kittilä) Haikeilla ei enää aina suunnisteta kävellen, vaan esimerkiksi pyörillä tai melomalla. Tehtävistä tulee monipuolisempia ensiavun ja solmujen lisäksi olisi esimerkiksi etiikkaan liittyviä tehtäviä. (Äiti Kaisa Sirkiä auttoi vastaamisessa.) KÄPYJÄ SELÄN ALLA Edellisen numeron Rymyraadin tekstit olivat virheelliset. Lue juttu kokonaisuudessaan tämän lehden sivulta Matteus Pentti

13 Antti, Laura ja Esa viihtyvät vesillä myös partion ulkopuolella. Meillä on oma matkapurjevene ja oikeastaan vietämme kaiken vapaa-aikamme Saimaalla, kertoo Laura. PARTIOPERHESUHTEITA Partiolaisia kolmessa polvessa Esa Kirjalainen, 60, Laura Putkonen, 40, ja Antti Putkonen, 14, kokevat partion lähentäneen heitä. Teksti: Suvi Takala Kuva: Sinikka Kirjalainen Esa Liityin partioon 13-vuotiaana kavereiden houkuttelemana. Talvilta mieleeni ovat jääneet talvileirit ja -retket, kesiltä veneily ja purjehtiminen. Noin 20-vuotiaana menin sotaväkeen. Pian sen jälkeen menin myös naimisiin ja lapset syntyivät. Siinä vaiheessa partioharrastus jäi vähemmälle. Myöhemmin venekunnan johtajana oli ystäväni, joka houkutteli minut takaisin. Tällä hetkellä en ole varsinaisessa partiotoiminnassa mukana. Lippukunnallamme on kuitenkin 20-metrinen matkustajaalus Lola3, jonka hengissä pitämisestä vastaan. Toimin yhtenä Lolan kippareista. En ole aktiivinen pappapartiolainen, mutta jos lapset tai lapsenlapset pyytäisivät minua mukaan partioprojektiin, voisin lähteä. Vaimoni kanssa olemme molemmat olleet partiossa, ja kyllähän se on toiveena ollut, että omatkin lapset lähtisivät partioon. Kaikki kolme lastamme ovat sittemmin olleetkin partiotoiminnassa hyvin aktiivisina mukana. Partio on vaikuttanut myönteisesti sukumme keskinäisiin suhteisiin. Jos harrastukset lastenlasten ja lasten kanssa ovat samat, pystyy niistä keskustelemaan helposti. Toista ihmistä ymmärtää paremmin, kun on itse kokenut saman asian. Olen iloinen, kun saan katsella lastenlasteni innostusta partiota kohtaan ja kuunnella heidän kertovan kokemuksistaan. Siitä tiedän, että partiolla on vielä paljon annettavaa nykyajan lapsille ja tulevillekin sukupolville. Laura Varhaisimmat partiomuistoni ovat oikeastaan fiiliksiä: leirinuotioita ja teltan tuoksua. Ekin Partiossa harrastimme maapartiojuttuja ja kävimme kisoissa, mutta pian mukaan tuli myös vesillä liikkuminen. 15-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni purjeveneessä. Aktiivipartiolaisuus loppui oikeastaan opiskeluaikana. Tällä hetkellä työt ja perhe vievät sen verran aikaa, että olen mukana taustajoukoissa. Minä ja mieheni olemme aikaisemmin olleet koulutusalus Lola3:n kansimiehinä, mutta nykyään olemme jo vähän etääntyneet aktiivisesta partioinnista. Omat lapseni Antti, Riikka ja Tuomas ovat kaikki partiossa. Perheessämme onkin vitsailtu, että partio on muka vapaaehtoista! Antti halusi jossain vaiheessa lopettaa partion ja sanoin, että se kyllä sopii. Hän sai tuolloin olla pois partiosta joka toinen viikko. Nyt Antti on taas aktiivisesti mukana partiotoiminnassa. Paha sanoa, miksi niin moni suvustamme on partiossa. Ehkä ainakin omien lasten kohdalla partioon liittymistä on pitänyt melkein itsestäänselvyytenä. Olen saanut partiosta kestäviä ystävyyssuhteita ja fiiliksiä, joita en varmasti olisi mistään muualta voinut saada. Lapsille partio on tuonut oma-aloitteisuutta. Vanhempana voi luottaa siihen, että lapset pärjäävät partion ansiosta monissa eri tilanteissa. Mieheni kanssa meillä on pitkä yhteinen partiotausta, ja osittain sen vuoksi ajatusmaailmamme ovat hyvin samanlaiset. Sisarusteni kanssa meillä on yhteisiä partiomuistoja, mikä pitää meidät näin aikuisiälläkin hyvinä ystävinä. Perheessämme on vitsailtu, että partio on muka vapaaehtoista. Laura Antti Liityin partioon heti, kun siihen sai liittyä, eli noin 7-vuotiaana. Silloin en juurikaan tiennyt partiosta mitään, vaikka perhettä olikin mukana. Tällä hetkellä olen tarpojaikäinen, ja toimin ryhmän apulaisjohtajana lippukunnassamme. Aion jatkaa partiota niin kauan kuin se vain huvittaa. Ainakin johtajaksi tähtään. Ehkä myöhemmin elämässä minusta tulee aikuinen tuki. Lähdin partioon siksi, että äiti ja vaarikin olivat siellä. Mielestäni ei ole kovin erikoista, että moni suvustamme on partiossa. Ei se ole koskaan pahemmin ahdistanut tai vaivannut. Tällä hetkellä olen partiossa kivojen kavereiden takia. Parhaat partiomuistoni ovatkin hetkiä kavereiden kanssa vietetyiltä kesäleireiltä. Ehkä myöhemmin elämässä minusta tulee aikuinen tuki. Antti 13

14 14

15 din spegelbild din scouting är PERSONPORTRÄTT Standardsvaret på frågan Varför kom du på storläger? är För att jag ville träffa nya spännande människor! Om du ännu inte har hunnit hitta någon inspirerande, impulsiv, intelligent scout att stifta bekantskap med ska du söka dig mot underlägret Lapa. Där bor nämligen Niilo Karjalainen. Text: Eva Nyppe Carlson Foto: Marjukka Källi Det är sällan man tar sig tid att sitta ner med en totalt främmande människa och prata bort några timmar. Med Niilo Karjalainen, 18 år, känns två timmar som en frustrerande kort stund. Samtalsämnena avlöser varandra, och ju mera Niilo pratar, desto klarare blir det: Finlands Scouter har valt rätt man då de rekryterade honom till mediaambassadör. Niilo är en i gänget av Young Spokespeople, vars uppgift det är att föryngra scoutingens image i Finland. Niilo har naturligtvis funderat på vad scouting är mera än de flesta, i och med sin uppgift. Men fostran och ledarskap är ämnen han tänker satsa på också i framtiden. Om två år borde studierna vara slutförda och Niilo kan titulera sig ungdoms- och fritidsledare med kulturinriktning. Ledarskap är min passion, det är ett kall. Det är inte fråga om att ha makt, utan om att få dela med sig av något, av sig själv. Som ledare försöker jag vara rento. Inte så mycket en auktoritet, mera en organisatör som hjälper andra att hitta sig själv, filosoferar Niilo. Att den här unga filosofen är en människa som kommer överens med andra människor är en fördel i den bransch han har valt. Jag har haft nytta av studierna i scoutingen, och massor av nytta av scoutingen i studierna. Den egna kåren,keminmaan Kivekkäät, hör till distriktet Lapin Partiolaiset. Niilo drar kårens roverscoutgrupp, som är ett sammansvetsat gäng med många personligheter. Det bästa med vår roverscoutgrupp är att alla har sysslat med något eget på sidan om. Alla har någon utbildning eller någon expertis som vi andra har nytta av. DET är att utnyttja resurserna tillsammans är man mycket mera. Det märks att roverscoutgruppen är som en andra familj för Niilo, hans bruna ögon lyser när han berättar om hur gruppen fungerar. Vi gör scouting på vårt eget sätt. Vi planerar inte vad vi ska göra utgående från något program, vi gör vad vi känner för och det mesta av vår verksamhet hittas antagligen nog i scoutprogrammet. Men vi följer inte någonting slavaktigt. Niilos sätt att scouta återspeglar ganska långt hans sätt att leva. Han har många hobbier, bland annat är han trummis i ett band som spelar finsk metall. Men också i bandet är alla utom gitarristen roverscouter. Allt smälter ihop till en helhet. För mig är scouting just precis det vad du själv gör det till. Jag tänker inte på scouting som en hobby eller som något jag presterar. Det är en del av mig. Jag Scouting är en hobby som ser ut just så som den som idkar den. har nytta av allt jag har upplevt i den här rörelsen, och säkert har den här hobbyn också fört med sig negativa saker. Men det är nu den jag är. Niilo tycker att det är tacksamt att få fungera i en så här stor organistation. Enligt honom finns det gränslöst med möjligheter för att förverkliga sig själv. Och allt som finns omkring en påverkar ju en. -Scouting är en hobby som ser ut just så som den som idkar den. Det är helt förståeligt att Niilos familj och hans vänner kallar honom för ett stressmonster. Han har tusen järn i elden. Kanske det är just för att vidga sina vyer och lära sig mera hela tiden. Det verkar vara den unga Torneåbons motto. Jag tycker att jag har lyckats ganska bra med att förbli fördomsfri. Jag försöker vara öppen för allt och undvika allt som heter ytterligheter. Men jag har ju nog starka åsikter. Jag älskar att debattera. Jag kan provocera någon bara för att få den att diskutera. Men fast Niilo säkert kan vara provokativ verkar det finnas få människor han inte skulle komma överens med. Det skulle i så fall vara någon som inte vågar vara sig själv. Oäkta människor skapar en otrygg miljö, tycker han. Det finns människor som alltid visar upp nån sorts fasad, som alltid spelar. Men det finns ju ingen realism i det! Allt är inte genomfantastiskt alltid, det finns ingen som skiter nonpareller. Det känns helt overkligt att hitta den här gemytliga, genomempatiska världsförbättraren i ett ljusrött förkläde i byn Luppo. Niilo har två lägeruppdrag: Dels jobbar han i byns kök och dels är han kontrollant på hajken. Han trivs i båda uppdragen och särskilt då den första hajken drogs upplevde han att han verkligen har varit till nytta. Det är klart att lägret blir helt annorlunda än till exempel Tarus, då jag var med som deltagare. Nu är jag ju här på jobb hela tiden. Men det var ju det vi kom hit för: För att göra något. Man blir inspirerad av Niilos ordflöde: det är ju just så där det ska vara! Ofta klagar vi över att tiden inte vill räcka till för scouting. Men vem har sagt att man inte kan göra en keikkabuss som roverprojekt? Mitä tulee mieleen sanasta... RYTMI Soitin LEADERSHIP Ammatti SADE Tarus LUPPOAIKA Kylän keittiö METSÄ Leiri ERILAISUUS Normaalia UUSI IHANNE Kasva läpi elämän! 15

16 PARTIOILMIÖ Nousujohteisuutta vai äkkijyrkkyyttä? Partiossa ikä määrää vastuualueen. Ohjelman mukaan kaikilla ikäkausilla tarpojista aikuisiin on johtamistehtäviä, mutta kuinka paljon vastuuta kullakin käytännössä on? Miltä vastuu ja tehtävät tuntuvat eri ikäkausista? Teksti/text: Veera Räsänen ja Eva Carlson Kuvitus/illustration: Matteus Pentti Tarpoja tähtää johtajaksi Osku Piiraista, 13, ei johtajuus pelota. Hän on lippukunnassaan Kallan Tiiroissa oman tarpojaryhmänsä vertaisjohtaja. Muutaman vuoden kuluttua Osku toivoo pääsevänsä johtamaan tarpojaryhmää samoajana. Hän tunnustaakin olevansa vastuunkantaja. Olen kuitenkin tavallaan myös huoleton. En nimittäin yleensä stressaa, ja elän hetkessä. Kysymykseen siitä, mikä on luotsi, Osku ei osaa vastata. Käsitteen avaamisen jälkeen Osku toteaa luotsin olevan hyvä keksintö. On tärkeää, että jokaisella partiolaisella on aikuinen, jolle kertoa ongelmista. Aikuisen tuen puoleen on Oskun mielestä hyvä kääntyä, jos esimerkiksi jollekulle iskee masennus. Myös ihan pienistä asioista voi kertoa, hän lisää. Mutta onko yli 22-vuotias liian vanha ymmärtämään tarpojien ongelmia? Se kuulemma riippuu ihmisestä. Oskun mukaan suurin osa ymmärtää paremmin kuin hyvin. Pestien paljous ei paina samoajaa Jenni Louko on 17-vuotias samoaja Hämeen Partiopiiristä. Jennillä riittää tekemistä lippukunnassaan Hollolan Hirvenhiihtäjissä. Tarpojajoukkueen johtamisen lisäksi hän osallistuu myös lippukuntansa tapahtumien järjestämiseen. Ei kai partiouupumus vaivaa? Tässä luonne ratkaisee. En pidä itseäni sellaisena lippukunnan jäsenenä, jota pompotellaan ympäriinsä hommiin. Yleensä tahdon olla kaikessa mukana ja siksi hommia on melko paljon, Jenni kertoo. Jennin mielestä partio on hyvä harrastus, sillä kaikille löytyy sopivia hommia ja asiat voi tehdä omien kykyjen ja rajojen mukaan. Itse myös innostun niin herkästi jutuista partiossa, että uupumusta ei ole koskaan päässyt syntymään. Jenni on toiminut myös oman samoajaryhmänsä vertaisjohtajana. Pesti on Jennin mielestä helpompi kuin tarpojajohtajana toimiminen, vaikka hän pitääkin tarpojia jo melko kypsinä. Tarpojien johtamisen tekee vaikeammaksi se, että joka viikolle on suunniteltava ohjelmaa ja suoritusten saamista kasaan on valvottava. Jenni ei ajattele samoajaryhmän vetovastuuta johtajapestinä. Pitää vaan olla osa ryhmää ja lähinnä katsoa, että homma skulaa ja infota muita, että osaavat tulla paikalle. Jennille ikä ei ole koskaan tuottanut ongelmia pestissä. Apua saa aina, kun sitä tarvitsee. Roverscouten fixar det mesta Marianne Schalin, 18, från Grankulla Scoutkår har under lägret varit fullt upptagen med att instruera paddling i Vattendalen. I den egna kåren drar hon äventyrsscouterna tillsammans med en bunt andra roverscouter och explorerscouter. Det är passligt mycket ansvar i min nuvarande uppgift. Man är ju inte ensam,och det finns också några äldre ledare i kåren som man kan vända sig till. Marianne fick ta ansvar i kåren redan i tidig ålder och tog sen större och större uppdrag med åren. På något sätt tycker jag mängden ansvar ökade i en mera naturlig rytm enligt det gamla scoutprogrammet. Nu verkar det nya programmet vara uppbyggt så att man ganska sent får ta det där ansvaret. Jag tycker att det var lättare då det gradvis ökade, nu blir steget till ledarskap enormt efter tiden som explorerscout. Vuxna ledare behövs för de vet hur saker har gjorts och hur det har fungerat förut, tycker Marianne. Hon tillägger att de vuxna ledarna måste låta de yngre lära sig genom sina egna misstag, de får inte dominera ut de yngre ledarnas iver. En kår kan säkert fungera med några mera handlingskraftiga roverscouter som drar. Men jag skulle inte klara av byråkratin i en förening! Aikuista motivoivat uudet vastuutehtävät Kilkkeellä 35-vuotias Lasse Lehtinen tunnetaan Kaleva-alaleirin johtajana. Normaaliolosuhteissa tämä Lahden Sinisistä ponnistava partiojohtaja toimii Hämeen partiopiirin koulutusohjaajana. Mikä on saanut miehen pysymään aktiivipartiolaisena aikuisenakin? Ai ai. Aika tiukkoja kysymyksiä, päivittelee Lasse ja myöntää miettineensä asiaa usein itsekin. Minua motivoivat nousujohteiset vastuutehtävät, joissa voi kehittää ja kehittyä. Lisäksi uskon vahvasti siihen, että partiolla on paljon annettavaa nuorille. Kun Lasselta kysyy, uhrautuuko hän siis nuorten puolesta, hän antaa hetken miettimisen jälkeen suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Kyllä. Oma kehittyminen on jäänyt taka-alalle. Välillä tuntuu, että partioasioista tulee suoritteita. Lassen tavoitteena on antaa nuorten toimia itsenäisesti ja oppia virheistään. Hän kuitenkin tunnustaa, ettei se aina tunnu helpolta. Jos asiat alkavat mennä pahasti pieleen ja moka koskettaa useita ihmisiä, on Lassen mielestä aiheellista puuttua asiaan. Lassen käsitys aikuisten tarpeellisuudesta partiossa noudattelee tiukasti virallista linjaa. Sudenpennut ja seikkailijat tarvitsevat aikuisen johtajan, muille ikäkausille aikuinen toimii tukena. Lassen mielestä aikuisten houkuttelemiseksi viikkotoimintaan heille pitää löytää tehtävä, joka sopii kunkin resursseihin. Aikuisista puhuttaessa motivaatio on tärkeä. Vertaisryhmiä tarvitaan myös heille. 16

17 Enää eivät pienet pojat voi kärventää tikkuja nuotiolla, koska äiti kieltää. KOLUMNI Isoveli valvoo myös partiossa Eräs painavimmista syistä sille, miksi partiosta on vuosien saatossa tullut lempiharrastukseni, on toiminnan perusluonne. Voin tehdä asioita rauhassa, omalla tavallani ja samalla kokea itseni tarpeelliseksi, ilman suorituspaineita. Juuri tällaiseen, vapaaseen toimintaan partio on luotu, ja se tekee siitä järjestönä ainutlaatuisen. Se ei vaadi jäseneltään suuria ja itseään on mahdollisuus toteuttaa vapaasti. Partio ei myöskään rankaise virheistä vaan kaikkia kehotetaan kokeilemaan, juuri siihen tyyliin ja tahtiin kuin itselleen on hyvä. Ohjelmauudistuksen myötä partiossa ovat kuitenkin ottaneet jalansijaa näkökulmat, jotka jättävät varjoonsa vanhat, hyväksi havaitut keinot. Huolettomuus on kadonnut niin vanhempien kuin johtajienkin mielistä, sillä mahdollisista tapaturmista tai ongelmista syntyvä polemiikki saattaisi jopa aiheuttaa lippukunnalle jäsenkatoa. Jos lippukunta vaatii täysi-ikäisen valvojan retkille, on nuori vartionjohtaja sääntöjen edessä polvillaan. Uusi ohjelma itsessään on mainio väline toiminnan suunnitteluun ja partiotaitojen opetteluun. Painettua tekstiä on kuitenkin mahdollista soveltaa. Eräänä päivänä kaikkien lippukuntalaisten vanhempien sähköpostilaatikkoon kolahti meili. Lippukunnalla johtajapulaa, kaikki vanhemmat mukaan partioon! Pian äitejä ja isiä pyöri leireissä muonitushommissa, mutta töitä aukeni myös johtajiston puolelle. Nyt vanhemmat kaitsevat lapsiaan niin kotona kuin partiossakin. Enää eivät pienet pojat voi kärventää tikkuja nuotiolla tai pitää samoja kalsareita kolmea päivää peräkkäin, koska niin ei saa tehdä. Äiti käskee. Partio on lasten ja nuorten harrastus, jota aikuiset tukevat tarvittaessa. Ei ole normaalia, että lippukunnan johtajistoa ylläpitävät keski-ikäiset. Nuoret johtajat ovat lippukunnan kantava voima. Lippukunta ja sen sisällä kasvavat ryhmät voivat hyvin, kun niille annetaan vapaat kädet toimintansa suunnitteluun. Myös aikuista tukea tarvitaan, mutta lasten on annettava kokeilla asioita myös käytännössä. Viis siitä, tuleeko kuumasta kekäleestä pieni palovamma sormeen. Haluammeko toteuttaa partiota tiukan kurin ja valvonnan alla, vai rentoutuen ja hyvällä mielellä? Partion kanssa elämiseen liittyykin yksi lempisitaateistani, joka tulee itse Baden-Powellin suusta. Me emme ole kerho tai pyhäkoulu, vaan metsien koulu. Näin siis tehkäämme. Annika Santalahti Kirjoittaja on vaeltajaikäinen neiti, joka nauttii tekemällä oppimisesta ja lasten kanssa puuhailusta, mutta vihaa johtajataitojensa arvostelua. GALLUP Milloin muualla maailmassa aletaan toimia johtajina? Teksti ja kuvat: Rosa Heikkinen 1. Milloin sinusta tuli johtaja? Mikä on maassasi tyypillinen ikä aloittaa johtajana? 2. Vertaa suomalaista johtajuutta oman maasi johtajuuteen. Erik Sillén, 31, Ruotsi 1. Minusta tuli johtaja 18-vuotiaana. Virallisesti 18 on ikäraja, mutta monista tulee johtajia jo aiemmin. Ikää enemmän se riippuu yksilöstä. 2. En tiedä Suomen järjestelmästä paljoa, mutta vaikuttaisi, että olemme tässä suhteessa melko samanlaisia. Elias Eerikäinen, 16, Kanada 1. Olen ollut vartionjohtajana 14-vuotiaasta saakka. Yleensä varsinaiseksi johtajaksi ruvetaan parikymppisenä. Mielestäni paljon nuorempikin voisi olla johtaja, ellei laki tule vastaan. 2. Suomessa johtajat ovat keskimäärin nuorempia. Mielestäni on parempi saada aikaisemmin vastuuta, se toimii oikein hyvin, kun ollaan tarpeeksi kiinnostuneita. Phil Anthony, 28, Englanti 1. Minusta tuli johtaja vasta 24-vuotiaana, mutta johtajaksi pääsee täysi-ikäinen, joka on käynyt yhdestä kahteen vuoteen kestävän koulutusjakson. 2. Nuoremmat johtajat saavat lapsiin paremmin yhteyden, joten suomalainen tyyli on mielestäni hyvä. Meillä suurin osa johtajista on vuotiaita minua pidetään hyvin nuorena. Nawapatn Jack Yanvudhi, 38, Thaimaa 1. Sääntöjemme mukaan minusta tuli johtaja 20-vuotiaana. 2. Merkittävin ero lienee se, että Thaimaassa partio on pojille pakollista. Thaimaassa myös opettajien on oltava partionjohtajia. Partiolaisilla on kuitenkin myös vapaa-ajan toimintaa, jossa nuorille annetaan enemmän vastuuta. Kuka tukisi aikuista? Kuka johtaa ketä? Tarpojat ovat vuotiaita partiolaisia, joiden ryhmänohjaajana toimii samoaja. Tarpojaryhmän eli vartion toimintaa ohjaa lisäksi aikuinen luotsi. Samoajat ovat vuotiaita partiolaisia. Heidän keskuudestaan valitaan säännöllisin väliajoin vertaisjohtaja, jonka tukena on aikuinen luotsi. Vaeltajat ovat vuotiaita partiolaisia. Vaeltajaryhmän johtajana toimii saman ikäkauden koulutettu vertaisjohtaja. Aikuiset ovat yli 22-vuotiaita partiolaisia. Aikuinen johtaa ja mahdollistaa nuorempien partiolaisten toimintaa. Partio-ohjelmassa aikuinen määritellään mahdollistajaksi, jonka tehtävänä on tukea nuorempia johtajia. Määritelmässä korostuu se, että aikuiselle partio on enimmäkseen työtä, jota tehdään muiden hyväksi. Palkaksi saa hyvän mielen, jos sitäkään. Entä jos haluaa harrastukselta jotain myös itselleen? Mahdollistaja sanoo sen jo itsessään: aikuiset mahdollistavat partion muille. Mutta ei kukaan jaksa aina vain mahdollistaa. Aikuisista kannattaisi pitää parempaa huolta, sillä ilman aikuisia ei ole partiota. Aikuinen kaipaa tekemisensä lomassa jotain omaa, jotain häntä varten tehtyä. Johtajahuollon vuosittainen retki uimalaan ei riitä: aikuinen haluaa kokea partiota. Muutama aikuisten oma tapahtuma tai retki vuodessa, vaihteeksi jonkun muun mahdollistamana, olisi jo hyvä alku. Kyllä vaeltajakin osaa mahdollistaa. Lisäksi olisi mukavaa saada leireille jotain omaa pientä ohjelmaa, ettei kaikkensa antaneen aikuisen ainoa oma leiriohjelma olisi nukkuminen. Kun aikuinen saa hiukan itsekästä iloa partiosta ja kokee, että hänestä välitetään, hän jaksaa taas tukea. Ulla Kuusinen Kirjoittaja on 27-vuotias partiolainen, joka toivoo harrastukseltaan muutakin kuin mahdollistamista. 17

18 ESIRIPUN EDESSÄ & TAKANA Lauantaina ohjelmalavalla nähtiin huima musiikkishow. Lavan takana näyteltiin aivan toisenlaista showta. Teksti: Markus Helaniemi ja Anna Voutilainen Kuvat: Sakari Kouti, Sanna Jykylä, Marjukka Källi, Jaakko Ropponen, Sami Tarkiainen, Timo Vehviläinen 18

19 18.50 JUOKSEN KOHTI SAVUA Kun säntään paikalle minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa, savu on tyhjä. Tutut löytyvät läheltä jonosta. Selkeämpään parijonoon! kuuluu käsky. Kohta varmaan lähdetään. Eipäs lähdetäkään. Varttia myöhemmin seistään yhä samassa paikassa, syödään karkkia, puhutaan kovaa ja kiihkeästi, tapellaan ja vihelletään. Johtajat pohtivat, pääsevätkö vihdoin laulamaan leirilaulua KENRAALIHARJOITUS Ohjelmalavan takana vaikuttaa siltä, että tunnin päästä alkava musiikkiteatteri olisi jo käynnissä. Musiikki soi ja lavan takana on tohina päällä. Kulissien toisella puolella näky on kuitenkin erilainen, sillä lavan eteen aukeava laakso on tyhjä lukuun ottamatta esityksen ohjaajaa Laura Peltoniemeä sekä muutamaa pelastuksen ja turvan työparia, jotka käyvät vielä katsomoa läpi. Illan esityksen kenraaliharjoitus on käynnissä, mutta pauhaava show ei haittaa leirin palomiehiä tarkastamasta pelastusteitä. Kenraali päättyy ja näyttämöllinen esiintyjiä kumartaa tyhjälle katsomolle useamman kierroksen. Lava tyhjenee nopeasti rekvisiitasta ja näyttelijät vetäytyvät backstagelle, joka muodostuu partiomaisesti kahdesta isosta teltasta. Meno lavan takana on samanlaista kuin missä tahansa savussa, ahdasta ja pölyistä JONO LIIKKUU! Pöly nousee ilmaan ruskeina pilvinä, tuntuu nenässä ja maistuu suussa kuivina hitusina. Niin kuin aina. Jostain alkaa kuulua musiikkia bassoineen. Lopulta päämäärä näkyy, ja värikäs ihmisvirta tiivistyy merkityille sektoreille. Missään muualla ei varmasti järjestytä konserttilavan eteen näin kuin partiossa, massojen liikuttelun paratiisissa. Screeni muistuttaa kaupungista LÄMPPÄRIBÄNDI ALOIT- TAA Tunnelma viritetään varmalla valinnalla: Zen Cafén Todella Kauniilla. Lavan takana on kaunistautuminen vauhdissa, kun musiikkiteatterin esiintyjiä meikataan ja laitetaan samaan aikaan. Hiuslakkapurkki sihisee ja partakone surisee puolet backstagesta muodostavan ison perheteltan ulkopuolella. Vauhti on kova ja näyttelijättären selkään jo teipatut mikrofonin johdot meinaavat irrota mekkoa pukiessa TARKKAILUA Alaleirin huuto raikaa, mutta loppuu eri aikoihin kaiun tavoin. Joku huomaa tutun screenillä, jonka kamera kiertää yleisöä. On yllättävän lämmin. Repun päälle istahtaa jokin lentomuurahainen? Poika takanani nojaa taaksepäin ja juttelee kaverinsa kanssa JAMMAILUA LAVAN TA- KANA Kuorosodan kamppailijat saapuvat lavan taakse alaleireittäin ja backstagelle tulee entistä ahtaampaa. Kuorolaiset keräävät kilpailufiilistä lämppäribändin tahdissa ja taitaa sammutinta kantava palomieskin jammailla mukana MIKÄ TUOTA VAIVAA? Nainen lavalla toivottaa meidät tervetulleiksi kuorosotaan. Hmm, eikö tämä ollutkaan musiikkiteatteri? Yleisö on mukana tunnelmassa ja heiluttaa käsiään. Lapan kuoro aloittaa ihanalla innolla, 19

20 ja kannustavassa alaleirissä on joukkovoiman tuntua. Mikä tuota vaivaa, joku ihmettelee tarkoittaen antautuneesti mukana laulavaa tyttöä KUOROSOTA ALKAA Esityksen virallinen osuus starttaa Kuorosodan juontajan astellessa lavalle. Kun juontaja huudattaa alaleirejä, huudetaan lavan molemmin puolin kuorojenkin tukiessa omia asuinleirejään RAF-RAF-RAF-RAF- RAFFUMUSIIKKIA! Raffun versio Popmusiikkia-kappaleesta sytyttää yleisön nauramaan. Vieressä lauletaan mukana: Lounais-Suomen murteella, också på svenska. Kalevan kappaleen leiriheilanpoimimisohjeet saavat edessäni istuvat katselemaan ympärilleen. Tuikun esityksen alkaessa jään keskelle laulavaa ja huiveja pyörittävää joukkoa. Ulkomaalaisten ryhmä opettelee monisteelta alaleirinsä huutoa OMAT BILEET Kalevan kuoro aloittaa Robbie Williams -tribuuttinsa ja meno lavan takana on vähintään yhtä hyvä kuin lavalla. Tuikun kuoro tanssii odottaessaan vuoroaan ja Kilke-biisin esittäjätrio bilettää mukana. Kuorojen palatessa näyttämöltä tunnelma hipoo kattoa, kun kuorolaiset juhlivat hyvin vedettyä keikkaa KORVISSA SOI Koko alaleiri äänestää huutamalla omaa kuorosotakappalettaan. Uskomaton, jatkuva äänen vyöry soi korvissa. Laulamme Kilke-laulun ensimmäistä kertaa tällä leirillä. Koko yleisössä pyörivät huivit NYT JÄNNITTÄÄ Kuorosota on kiivaimmillaan huutoäänestyksen äänivallin vyöryessä päälle, mutta lavan takana vilske on hidastunut. Meikkisiveltimet ja hiuspinnit ovat jääneet ympäri telttaa, kun esiintyjät ovat asettuneet jonoon näyttämön taakse täydessä tällingissä. Jännityksen voi tuntea ilmassa. Leirilaulun alkaessa tunnelma hieman rentoutuu ja näyttelijätkin uskaltavat laulaa mukana KAUPALLISIA TIEDOT- TEITA Yhtäkkiä screenille tulee Gefilus-mainos. Katsojat räjähtävät nauruun. Mainos vaihtuu musiikkiteatterin ammattimaisiin esittelyihin. Yleisö odottaa TUKKA MENI SUUHUN Kun shown vievät kaupalliset tiedotteet, Kilke-bändi palaa backstagelle. Esittäjätrio on innoissaan ja tyytyväinen esitykseen, vaikka laulua haittasivatkin villin esiintymisen myötä suuhun menneet hiukset NYT MENNÄÄN! Tilanne sähköistyy lavan takana, esitys alkaa. Toiminta backstagella lähtee käyntiin hyvin harjoitellusti, näyttelijät osuvat lavalle oikeaan aikaan ja rekvisiitta kaivetaan valmiiksi seuraavaa kohtausta varten. Backstageteltan vieressä kokoustaa pieni porukka, jota ei häiritse, vaikka lavalla räjähtää käyntiin ensimmäinen kappale. Partiobändi Fisu suunnittelee biisilistaa kahvikupin ääressä vilkuillen aina välillä meininkiä lavan takana PÖPPÖSET LAVALLE Nyt se alkaa. Jokin savu huutaa vielä. Pöppösten perhe säntää lavalle, ja ilmeet muuttuvat huvittuneiksi. Lavallehan tulee melkoisen persoonallista väkeä. Esityksen tyttären ilmeikkäät selostukset leppäker- 20