Tyttö. joka kävi intin. Ekologinen haavekuva. Uhkana Google. Pappien hurjat pidot Sähköyhtiösi asiakaslehti Yhdestoista vuosikerta

Transkriptio

1 Sähköyhtiösi asiakaslehti Yhdestoista vuosikerta Ekologinen haavekuva Uhkana Google Tyttö joka kävi intin Pappien hurjat pidot Esse Elektro-Kraftin, Herrforsin, Kruunupyyn Sähkölaitoksen, k atternö 1 Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen ja Vetelin Sähkölaitoksen asiakkaille.

2 Kolme kysymystä Sisältö Sähköä mutta vain joskus? Ostatko lähiruokaa? Eva-Stina Kjellman JARMO VIINANEN syntyi Imatralla, varttui Pietarsaaressa, pelasi jalkapalloa Jarossa. Hän on menestynyt diplomaatin uralla ja toiminut mm. presidentin kanslian kansliapäällikkönä v , YK:ssa Suomen pysyvän edustuston suurlähettiläänä v ja Suomen suurlähettiläänä Tukholmassa vuodesta Miten sinä kansainvälisten kokemustesi valossa kuvaisit Pohjanmaata? Pohjanmaa on koti, sinne on aina mukava palata. Eri puolilla maailmaa on käynnissä vaikeita ja tuskaisia konflikteja. Pohjanmaa on rauhallinen ja kaukana niistä. Silti pohjalaiset välittävät lähimmäistensä kärsimyksistä ja ovat valmiit auttamaan. Pohjanmaa on elinvoimainen, ja siellä pyritään jatkuvasti eteenpäin. Luotetaan siihen, että tulevaisuudesta voi tehdä entistäkin paremman, kunhan sen puolesta tekee töitä. Pohjanmaalla luotetaan itseensä ja toisiin. Siellä on sellaista yhteenkuuluvuutta, joka puuttuu monesta muusta maailmankolkasta. Ei ole sattumaa, että Pohjanmaa kuuluu maailman parhaiten voiviin alueisiin. Miten kuvaisit Pohjanmaan vahvuuksia? Pohjanmaan vahvuutena ovat ihmiset, jotka haluavat rakentaa parempaa huomista itselleen ja lapsilleen. Yrittäjyys on todella tyypillistä Pohjanmaalle, ja monien yrittäjien on myytävä tuotteitaan tai palveluaan myös ulkomaille. Mieltäni lämmittää, että Ruotsi on usein ensimmäinen vientimaa, ja toivon, että yhä useammat yritykset vakiinnuttaisivat asemaansa naapurimaassa. Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee? Tarpeeksi aikaa rakkaimpien seurassa. Työtä josta nauttii. Mahdollisuutta sopivissa rajoissa tehdä mitä haluaa. Tulevaisuuden energialähde 4 Antaa päästökaupan ohjata 5 Ekologinen haavekuva 6 Luomuviljely ei ole kestävä menetelmä 12 Lähiruoka houkuttelee yhä useampia 14 Rautaesiripun murtuminen elvytti muuton 22 Tyttö joka kävi intin Amerikassa 24 Suuret pidot 30 Google, uusi sähköntoimittajasi? 38 Uusi tavoite: Euroopan energiaunioni 40 Energiewende pirstoo Saksaa 42 Päästöjä pienemmiksi turpeenkorjuulla 44 Ympäristölobbarit bioenergiaa vastaan 46 Yhä enemmän tuulivoimaa Katternössä 47 Katternö Vastaava julkaisija Stefan Storholm, Kauppiaankatu 10, Pietarsaari, puh. (06) , fax (06) , stefan.storholm@katterno.fi, Osoitteenmuutokset Siv Granqvist, puh. (06) , siv.granqvist@katterno.fi Projektipäällikkö Svenolof Karlsson, Toimittajat Svenolof Karlsson, Johan Svenlin, Susanne Strömberg Käännös Paula ja Erika Bertell Layout Gun-Marie Wiis, Kaj Frilund Kansikuva Karl Vilhjálmsson Paino Forsberg 2015 Lehden aiempia numeroita on luettavissa osoitteessa Uusi hallitus voi olla varma yhdestä asiasta: sen hallitusohjelma luetaan energia-alalla sana sanalta. Mitä uusia lakeja on ennakoitavissa? Muuttuvatko pelisäännöt jo käynnissä tai valmisteilla olevissa investoinneissa hankkeissa, jotka ovat ehkä olleet seurausta edellisen hallituksen suurisuuntaisista tavoitteista? Tuulivoiman rakentamiskiintiön leikkaus, jonka Sipilän hallitus mainitsee ohjelmassaan, on juuri tällainen esimerkki. Monet ovat jo sijoittaneet huomattavia summia hankkeisiin, jotka on nyt ehkä keskeytettävä. Samaan aikaan on selvää, että aiempien hallitusten uusiutuvan energian politiikka on perustunut väärille oletuksille. Tuulivoiman kiinteä syöttötariffi on toki saanut laajentamaan tuulivoimaa nopeaan tahtiin. Mutta kaksi kolmasosaa tuulivoimayhtiöille taatuista tuloista katetaan tällä hetkellä verovaroin. Se ei ole taloudellisesti kestävää. Biopolttoaineisiin panostaminen on lähestulkoon romahtanut. Osaksi sen vuoksi että niiden tuki kytkettiin päästöoikeuksien hintaan, joka ei ole ollenkaan noudattanut teorioiden ennustuksia. Osaksi siksi että Kataisen hallitus asetti turpeelle haittaveron joka on käytännössä toiminut hiilen eduksi. Vertailun vuoksi: tuulivoimaa tuetaan tällä hetkellä n. 69 /MWh mutta metsäbiomassaa vain n. 15 /MWh. Lisäksi tuulivoimalla on verkossa etusija, joten se syö olemassa olevien voimaloiden käyttöaikaa. Mussalon ja Inkoon voimalat onkin suljettu kustannussyistä. Tänä vuonna suljetaan Vaasan ja Kristiinankaupungin öljyvoimalat. Lisäksi Tahkoluodon ja Kristiinankaupungin hiilivoimalat ovat vaarassa. Näiden voimaloiden yhteenlaskettu kapasiteetti on yli MW. Se on yhtä paljon kuin Suomeen nyt tuodaan ulkomailta sähköä, enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Energiantuonti maksaa maallemme liki kuusi miljardia euroa vuodessa. Suomi hyödyntää käytännössä vain puolet metsän vuotuisesta noin 110 miljoonan kiintokuutiometrin kasvusta. Maamme on päätynyt tilanteeseen, jossa emme voi kylminä pakkaspäivinä luottaa selviävämme sähköhuollosta omin avuin. Euroopassa vain yhdellä toisella maalla, nimittäin Belgialla*), on Euroopan kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö ENTSO-E:n mukaan yhtä suuria ongelmia sähköhuollossaan kuin Suomella. Jos pahin toteutuu, joudumme hyväksymään kiertävät sähkökatkot koko Suomen alueella ja juuri pakkaskausina, jolloin yhteiskunta on haavoittuvimmillaan. Sitä tuskin hurrattaisiin kansallisena juhlapäivänä. Kestävä yhteiskunta edellyttää ehdottomasti kestävää energiahuoltoa. Suomella on toisin sanoen oltava säästä ja tuonnista riippumaton energiantuotanto. Siihen meillä on käytettävissämme vesi- ja ydinvoima sekä lämpövoimalat, joissa meidän on voitava käyttää biomassan ja turpeen kaltaisia kotimaisia uusiutuvia polttoaineita. Jokaisen hallituksen velvollisuutena on tarjota siihen edellytykset. STEFAN STORHOLM, TJ, Katternö u Tom Djupsjöbacka, u Christel Svenfors-Store, Teerijärvi Teerijärvi Kyllä, olen kauppareissulla Ostan mieluiten lähiruokaa tarkka ja ostan mieluiten ja etsin aina kaupassa kotimaista ruokaa. Joskus luomutuotteita. Luomuperunat, -tomaatit, -kurkut ja jopa ajan lähimmälle kasvihuoneelle, jotta saisin -salaatit on helppo löytää; mahdollisimman tuoretta vaikeampaa on löytää luomulihaa kaupan hyllyiltä. kurkkua ja salaattia. Kesäisin lähiruoan ja ulkomaisten Minulla on suunnitteilla vihannesten hintaero tasoittuu, mutta olen totta kai siitä ei riitä koko perheen oma pieni viljelmä, mutta valmis maksamaan enemmän tukeakseni paikallisia mänkin harrastus. tarpeisiin. Siitä tulee enem- elintarviketuottajia. u Maria Sundberg, Pietarsaari Hinta on ratkaiseva tekijä, kun valitsen ruokatuotteita. Tutkin kauppojen tarjoukset ja ostan paikallisia tuotteita, jos ne ovat edullisia. Makkara- ja leikehyllyltä valitsen mielelläni seudun tuottajien tuotteita. Ja piparkakut ostan aina paikallisesta leipomosta. Karolina Isaksson u Kaj Björklund, Pietarsaari Ostan lähi- ja luomuruokaa, jos ne osuvat kaupassa silmiini, mutta en käytä erikseen paljon aikaa niiden etsimiseen. Uskon, että ne ovat kaukaa tuotuja vihanneksia terveellisempiä. Elintarvikkeiden hintataso on Suomessa niin korkea verrattuna muihin eurooppalaisiin maihin, että ymmärrän hyvin sen, että monet ostavat halvempia ulkomaisia vihanneksia. *) Katso Euroopan kartta Kysy Jallelta palstasta s k atternö k atternö 3

3 Tulevaisuuden energianlähde Antakaa päästökaupan ohjata Unkarin Pécs, asukkaan kaupunki, on maan ensimmäinen vihreä kaupunki. Aiemmin siellä tuottivat sähköä ja lämpöä hiilikaivoksen lähelle perustettu hiilivoimala ja sitä täydentänyt kaasulaitos. Nyt niiden tilalla on kaksi biomassalaitosta, jotka kaupungin kaukolämpöjärjestelmän kautta kattavat asuntoa ja 450 laitosta. Ajatus biomassaan siirtymisestä syntyi pian vuosituhannen vaihduttua. Hiilivoimala muunnettiin puubiomassalaitokseksi vuonna 2004 (190 MW lämpöä, 50 MW sähköä) ja olkea polttoaineena käyttävä lämpövoimala otet tiin käy t töön vuonna 2013 (72 MW lämpöä, 35 MW sähköä). Seudun viljelijät toimittavat voimalaan tonnia olkea vuodessa. Lisäksi laitokseen toimitetaan joka vuosi tonnia metsäbiomassaa, josta 60 % on heikkolaatuista puuta hakkuualueilta ja 40 % on sahojen sivutuotteita. Oljen primäärienergia maksaa lähes saman kuin puuhakkeen primäärienergia. Varsinaisten energiakasvien primäärienergia on kalliimpaa, pellettien paljon kalliimpaa. Vuosittaiset hiilidioksidipäästöt supistuivat hiilidioksiditonnia näiden voimaloiden yhteisvaikutuksesta. Laitokset omistaa suuri ranskalaisyritys Dalkia, joka toimii 40 maassa. Biomassa on monipuolinen resurssi, joka hyödyttää ihmistä ruokana, energiana, materiaalina ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, luonnonympäristönä. Toisin kuin muut uusiutuvat energialähteet (aurinko, tuuli, geoterminen energia ja vesi), bioenergiaa voidaan toimittaa eri olomuodoissa kiinteänä, nestemäisenä tai kaasuna. Lisäksi sitä voidaan käyttää useisiin hyödyllisiin tarkoituksiin esim. lämpönä, sähkönä ja polttoaineena. Maailmanlaajuisesti bioenergialla katetaan tällä hetkellä 14 % energian loppukulutuksesta, ja 2,6 miljardin ihmisen energiansaanti on riippuvainen biomassasta. Pécsin kaupunki lämpiää biomassalla. Tärkeimmät tekniset innovaatiot keskittyvät nyt nestemäiseen biopolttoaineeseen. USA ja Brasilia ovat bioetanolin ja biodieselin johtavia tuottajia. USA on saavuttanut merkittävää edistystä uusien biopolttoaineiden kehittämisessä; siellä on nykyään käytössä esim. neljä selluloosapohjaista kaupallista laitosta. Kuljetukset ovat tärkeä markkinasektori niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Edistykselliset biopolttoaineet ovat tällä hetkellä ainoa lentopolttoaineen korvaamiseen kykenevä uusiutuva vaihtoehto. Kiina toteutti juuri ensimmäisen koelennon polttoaineella, joka oli 50/50-sekoitus tavallista lentopolttoainetta ja Bio-Jet-biopolttoainetta. Isossa-Britanniassa on käynnistetty uusiutuvan lämmöntuotannon kannustinohjelma, jolla on suuri merkitys biomassan käytön lisäämiselle tulevaisuudessa. Suuntaus on sama USA:n kaupungeissa, ja niissä ollaan yksimielisiä biodieselsekoituksen lisäämisestä asuntojen lämmitysöljyyn. Thaimaan, Malesian ja Indonesian kaltaisissa kehitysmaissa ei ole vielä nähty poliittisia avauksia bioenergialla tuotetun lämmön hyödyntämiseksi, vaikka niiden teollisuudessa ja ruoanlaitossa käytetään suuria määriä biomassaa. Valitettavasti tällainen käyttö puun, puuhiilen, karjanlannan ja maatalouden muiden jäännöstuotteiden poltto keittimissä on hyötysuhteeltaan matala ja ympäristövaikutukseltaan kielteinen. Dalkia Nopean kaupungistumisen ja kasvavan energiantarpeen takia yhteiskunta korvaa perinteistä biomassaa yhä enemmän muilla energiamuodoilla, esim. nestekaasulla (Liquified Petroleum Gas, LPG). Se tarjoaa mahdollisuuden ottaa käyttöön tehokkaampia, yleensä helposti paikallisesti saatavilla olevaan biopolttoaineeseen perustuvia keittimiä. Pellettimarkkinat ovat toinen nopeasti kasvava bioenergiasektori. Pellettejä käytetään eniten Euroopassa, ja niitä tuodaan lähinnä USA:sta. Uutena innovaationa on nk. musta pelletti puuaines, joka räjäytetään höyryssä ja sitten puristetaan pelleteiksi. Pienimuotoisten biokaasulaitosten kasvava käyttö Kiinassa kannattaa panna merkille. Kasvua selittää mm. Kiinan hallituksen tuki. Myös pyrolyysiöljyn ja torrefioinnin parissa tapahtuu mielenkiintoista kehitystä. Ihmiset pystyvät eri puolilla maailmaa ratkaisemaan monia energiaongelmia bioenergian kehityksellä. Näin energian omavaraisuus kasvaa, ilmastotavoitteiden saavuttaminen helpottuu ja kauppa virkistyy sekä alueellisesti että paikallisesti. Ruotsissa bioenergia kattaa tällä hetkellä 34 % maan koko energiankulutuksesta enemmän kuin vesi- ja ydinvoima yhteensä. Bioenergialle ei ole näkyvissä ylärajaa. Suomen luonnon tuntien bioenergian potentiaali on täällä varmasti samoissa mitoissa kuin naapurimaassakin. KARIN HAARA Karin Haara syntyi ja varttui Kukkolassa, Ruotsin puolella Tornionjokea. Hän on World Bioenergy Association -järjestön (WBA) toiminnanjohtaja. WBA:n tavoitteena on edistää maailmanlaajuisesti bioenergian käyttöä tehokkaalla ja kestävällä tavalla sekä tukea bioenergian yritysilmapiiriä. Suomen energiajärjestelmä ei saa olla politiikan koekenttä. Se tulee aivan liian kalliiksi, kirjoittaa Paikallisvoima ry:n toiminnanjohtaja Mikko Rintamäki. Kaikki puhuvat tehokkaasti toimivan eurooppalaisen sähkömarkkinan tarpeellisuudesta. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan edistää pitkällä aikavälillä teollisuuden menestystä ja investoijien halukkuutta panostaa energiahankkeisiin. Sähkö on tärkeä kustannustekijä sekä teollisuudelle että sen alihankkijoille, työntekijöille ja ylipäätään meille kaikille. Tehokkaasti toimiva sähkömarkkina on elinehto energiayhtiöille, joiden on jatkuvasti suunniteltava uusia investointeja. Toimivan markkinan vaihtoehtona on subventioihin, tukiin ja maksuihin perustuva järjestelmä. Onko meillä tehokkaasti toimivat sähkömarkkinat? Ei, kaukana siitä. Olemme luoneet sekajärjestelmän, jossa hallitsematon tukipolitiikka on yhdessä laman kanssa painanut sähkön markkinahinnan niin alas, että markkinaehtoiset investoinnit sähköntuotantoon ovat lähestulkoon päättyneet. Sen seurauksena sähkön tuotantokapasiteettia poistuu pala palalta markkinoilta. Samalla kun olemassa olevien sähköntuotantolaitosten alta vedetään mattoa, rakennetaan uutta tuotantokapasiteettia takuuhinnan ja investointitukien varassa. Ironista kyllä, sähkön käyttäjätkään eivät hurraa tilannetta. Sitä mukaa kuin sähköhinta on laskenut, sähkövero on noussut. Mitä tulee teollisuussähkön hintaan, se on useissa tärkeissä kilpailijamaissa laskenut enemmän kuin meillä. Miten tästä eteenpäin? On aina helpompi luetella, mitä on pielessä, kuin kirjoittaa lääkettä, jolla potilas tervehtyisi. Voidaan myös kysyä, riittääkö, että potilas piristyy tilapäisesti vai pitäisikö potilaan tauti parantaa pysyvästi. Lyhyen ja pitkän perspektiivin taitekohdaksi voidaan ajatella vuotta Tarvitsemme lääkkeen, jonka vaikutus kestää siihen saakka. Mutta viimeistään silloin meillä on oltava valmiina pitkäjänteinen kestävä ratkaisu, jotta potilas pystyy sen jälkeen elämään terveenä ilman lääkkeitä. Kestävä ja uskottava sähkömarkkinamalli on tällaisen ratkaisun perusedellytys. Malli johon voimme luottaa ainakin seuraavat 15 vuotta. Tiedämme tässä vaiheessa aivan liian hyvin, mihin meillä ei ole varaa: sekametelisoppaan, johon on sekoitettu päästökauppa, uusiutuvan energian tukijärjestelmä, energiankäytön tehostamistuet, EU-tason ohjelmat, kansalliset erityispanostukset ym. Vaikka kullakin näistä tavoitteista voi sinällään olla myönteisiä vaikutuksia, yhdessä ne muodostavat sekavan kokonaisuuden, joka on paitsi hallitsematon myös kallis. EU-alueen tukijärjestelmät ovat tulleet maksamaan käsittämättömiä summia, satoja miljardeja euroja. Rahan ja energiayhtiöiden arvonalennusten lisäksi on menetetty työpaikkoja, hyvinvointi on heikentynyt ja alan uskottavuus kärsinyt. Energia-alalla on saanut laajaa kannatusta ehdotus, jonka mukaan annettaisiin päästökaupan ei muiden ohjauskeinojen ohjata. Jos päästökustannus saa ohjata sähkön hintaa, kaikki haluavat vähentää hiilidioksidipäästöjä. Mutta heti kun siihen aletaan yhdistää muita ohjauskeinoja, syntyy tavoitteiden välisiä ristiriitoja ja epätoivottuja sivuvaikutuksia. Mikäli nykyinen päästökauppamalli koetaan puutteelliseksi, sitä voisi koettaa kehittää. Suora hiilidioksidivero voi olla yhtenä vaihtoehtona. Mutta mitä tahansa sitten tehdäänkin, tulee keskittyä ensisijaiseen tarkoitukseen. Ei sekoittaa eri lääkkeitä, joiden yhteisvaikutusta ja sivuvaikutuksia ei tunneta. Sitä mukaa kuin päästöoikeuksien hinta nousee, päästöttömän sähköntuotannon kannattavuus paranee ja näin ollen ei tukia tarvita. Jos sähkömarkkina voitaisiin muokata uusiksi tästä lähtökohdasta, se voisi luoda edellytyksiä kannattavalle, ilman tukia selviävälle sähköntuotannolle siinä 2020-luvun puolivälissä. Siihen saakka, tai ainakin 2020-luvun alkuvuosiin, joutunemme tyytymään keinotekoisen mataliin sähkönhintoihin. Karl Vilhjálmsson Ala tarvitsee sellaisen sähkömarkkinamallin, johon se voi luottaa vähintään 15 vuotta, Mikko Rintamäki sanoo. Niinpä useat sähköä ja lämpöä tuottavat laitokset, joita tarvitaan tuotannon hoitamiseen huippukuormituksen aikana, joutuvat vielä pitkään kamppailemaan lakkautusuhan alla. Jotta valot saadaan pidettyä päällä tässä maassa, joudumme ehkä myöntämään erityisiä tukia myös näille laitoksille, samantyylisiä kuin nyt useissa EU-maissa ajankohtaiset kapasiteettimaksut. Siksi nyt on kiire. Suomen energiajärjestelmä ei voi toimia poliitikkojen koekenttänä. Se on siihen liian tärkeä. MIKKO RINTAMÄKI 4 k atternö k atternö 5

4 Karl Vilhjálmsson Ekologinen haavekuva Elfvingin perheen kevät on ollut kiireinen. He ovat ostaneet siirtolapuutarhamökin palstoineen ja odottavat innolla pääsevänsä kasvattamaan omia luomuvihanneksiaan. Perhe pyrkii elämään mahdollisimman kestävästi. Mutta kuinka kestävää luomuviljely on? 6 k atternö k atternö 7

5 Tarpeen vaatiessa kokeilemme ehkä joitain kotikons teja hyönteisiä vastaan Karl Vilhjálmsson mehiläistarhaa metsässä 40 km:n päässä Kramforsista. Isä myy hunajaa ympäri Västernorrlannin lääniä. Olen kysynyt häneltä, miksei hän halua luomusertifiointia, sillä silloin kai hunaja myisi entistäkin paremmin. Isä ei kuitenkaan halua ostaa luomusokeria joltain tuntemattomalta myyjältä kaukomailta. Hän ostaa mehiläisilleen mieluummin ruotsalaista sokeria, sillä se on hänen mielestään kestävämpi tapa. Kaupan hyllyllä hänen hunajapurkkiensa vieressä on kalliimpaa luomusertifioitua hunajaa, jonka valmistaneet mehiläiset ovat saaneet ravinnokseen maahantuotua luomusokeria. Se on saanut Hedvigin miettimään: Onko luomu aina hyvästä? Kuinka kestävää on kuljettaa luomutuotteita toiselle puolelle maapalloa? Ja entä ruotsalainen sokerijuurikkaan viljelijä? Ajatteleeko hän niin kuin isäni että hän tuottaa sokeria jo aika kestävästi ja että luomusertifioinnista aiheutuu lähinnä vain vaivaa? Karl Vilhjálmsson Rut-tyttönen istuu sorakäytävällä ja nostelee punaisella lapiollaan pikkukiviä nurmikolle. Hänen vanhempansa, Hedvig ja Andreas Elfving, ovat ostaneet mökin Tunan siirtolapuutarhasta Upsalasta, ja puolitoistavuotias Rut on kuin kotonaan möyriessään puutarhapalstalla. Soraa nurmikolla. Kaaoksen synnyttäminen on paljon helpompaa kuin järjestyksen luominen. Kerään jonain aurinkoisena päivänä kivet takaisin sorakäytävälle, Hedvig Elfving sanoo. Perhe on ostanut luomusiemeniä ja luomusiemenperunoita. Kotona vain 20 minuutin kävelymatkan päässä kasvaa ikkunalaatikoissa siemenestä kasvatettuja mansikoiden, ahomansikoiden, tomaattien ja purjosipulien taimia, jotka he aikovat säiden lämmettyä istuttaa ulos. Sokeriherneet, tarhapavut, taitepavut ja porkkanat he kylvevät suoraan maahan. Hedvig ja Andreas eivät ole lannoittaneet siirtolapuutarhapalstaansa eivätkä aio käyttää kemiallisia rikkaruohojen tai tuholaisten torjunta-aineita. Kokeilemme näin ensi alkuun. Kasvit saavat kasvaa miten haluavat, sadon epäonnistuminen ei kaada maailmaa. Tarpeen vaatiessa kokeilemme ehkä joitain kotikonsteja, esim. mäntysuopaa, hyönteisiä vastaan, Hedvig sanoo. Valko- ja mustaherukoiden, vadelmien, karviaismarjojen, omenapuiden ja raparperien lehdet alkavat puhjeta. Mökin lattiassa on luukku alas maakellariin. Siellä aiomme säilyttää hilloja ja mehuja. Mökin maali hilseilee ja katto vuotaa sateella. Kattotiilien alle aiotaan kesällä laittaa uudet pahvit. Hedvig Elfving toimii lääkärinä Upsalan yliopistosairaalassa. Andreaskin valmistuu pian lääkäriksi. He valitsevat kaupassa usein luomuvaihtoehdon ja pyrkivät Rut Elfving auttaa Andreas-isää työssä. syömään enemmän kasvisruokaa ja vähemmän lihaa. Tietyt tuotteet ostamme aina luomuna. Emme kuitenkaan ole ihan johdonmukaisia. Joissain tuotteissa jätämme joskus luomuvaihtoehdon kaupan hyllylle, jos luomu maksaa vaikka viisi kruunua enemmän, Hedvig kertoo. Hedvig ja Andreas valitsevat luomutuotteita ensi sijassa sillä perusteella, että he haluavat ruokansa olevan viljelty ympäristön kannalta hyvällä tavalla. Mutta hedelmistä ostamme aina luomuvaihtoja Rutin takia, jotta hän ei saisi elimistöönsä myrkkyjä. Isä myy hunajaa Hedvig Elfving varttui Ruotsin Ångermanlannissa. Hänen isänsä pitää siellä Onko luomu kestävämpää? Onko luomuviljely tavallista viljelyä kestävämpää? Ei, sanoo Thomas Kätterer. Hän on Upsalassa sijaitsevan Ruotsin maatalousyliopiston järjestelmien ekologian professori. Luomutuotannon säännöt ovat lukittuja ja estävät kestävää kehitystä. Yhtenä esimerkkinä luomusääntöjen järjettömyyksistä luomuviljelijät ostavat eläimilleen luomusertifioitua soijarehua Kiinasta, kun taas tavalliset ruotsalaiset maanviljelijät viljelevät eläintensä rehuksi härkäpapua ollakseen vähemmän riippuvaisia muualta tuodusta rehusta. Kätterer selittää, että luomuviljelyn ja tavallisen maanviljelyn ero piilee lähinnä peltojen lannoitustavassa. Kaupallisten lannoitteiden eli kivennäislannoitteiden käyttö on luomuviljelyssä kiellettyä. Kivennäislannoitteet ovat kuitenkin hyviä siinä mielessä, että niiden avulla maanviljelijä voi annostella ravinteita sadolleen juuri oikeaan aikaan. Erityisesti juhannuksen aikoihin kasvit tarvitsevat paljon ravinteita, Kätterer selittää. Luomuviljelijät lannoittavat peltojaan karjanlannalla sekä palkokasvien satojätteillä (palkokasvit pystyvät sitomaan ilmasta kasvien tarvitsemaa typpeä). Tällöin ravinteet ovat aluksi sitoutuneina orgaanisiin yhdisteisiin, jolloin kasvit eivät pääse heti hyödyntämään niitä. Ravinteiden vapautuminen maatuvas- Hedvig Elfving korjaa ensimmäisiä raparpereja. Hänellä on suomalaisia sukujuuria, sillä hänen Irmeli-isänäitinsä oli viipurilainen. Myös Rut-tyttären toinen nimi on Irmeli. 8 k atternö k atternö 9

6 Luomuviljely ei ole yhtä kestävää kuin tavanomainen maanviljely Thomas Kätterer on Ruotsin maatalousyliopiston järjestelmien ekologian professori. Elintarvikeketjujen ja kuluttajien mielestä luomutuotanto ja kestävyys ovat sama asia, mutta Thomas Kättererin mukaan luomuviljely vaikuttaa ympäristöön kielteisesti ja on vähemmän kestävää kuin tavallinen maanviljely. Karl Vilhjálmsson Svenska Dagbladet -lehdessä. Kirjoitus johti kiihkeään keskusteluun lehdissä, radiossa ja tv:ssä. Keskustelu osoitti, että monet ovat täysin hylänneet tieteen. Meille on yhteiskuntaamme syntynyt tietorelativismi, jossa jokaisen omalla mielipiteellä katsotaan olevan yhtä paljon painoarvoa kuin tieteellisesti todistetulla tiedolla, Kätterer huokaa. Karl Vilhjálmsson ta orgaanisesta lannoitteesta kasvien käyttöön riippuu puolestaan säästä, kosteudesta, lämpötilasta ja maan happamuusasteesta. Luomupelloilta voi valua suuria määriä ravinteita esimerkiksi syksyllä, kun pelloilla ei ole enää kasveja sitomassa vapautuvia ravinteita. Jos kasville onnistutaan lannoittamaan ravinteita kasvin kannalta juuri oikeaan aikaan, sadosta tulee suurempi ja peltojen ulkopuolisille ekosysteemeille valuu vähemmän ravinteita. Mutta tutkimusten mukaan luomuviljelystä valuu tuotettua satomäärää kohti enemmän ravinteita peltojen ulkopuolelle kuin perinteisestä viljelystä, Thomas Kätterer sanoo. Monet hylkäävät tieteen Thomas Kätterer on yhdessä kolmen yliopistokollegansa kanssa kirjoittanut kirjan Den ekologiska drömmen (vapaa suomennos Ekologinen haavekuva), jossa he kuvaavat luomuviljelyn myyttejä ja totuuksia. He nostivat hiljattain aiheen julkisuuteen mielipidekirjoituksessaan Ekologisk odling vägen till svält (vapaa suomennos Luomuviljely nälänhädän tie ) Riittävästi ruokaa Itse asiassa maatalous tuottaa riittävästi ruokaa jo nyt. Nälänhätä johtuu siitä, etteivät ruoka ja ihmiset monista eri syistä kohtaa. Väestötieteilijöiden todennäköisyyslaskelmien mukaan maapalloa asuttaa seuraavan vuosisadan alussa miljardia ihmistä. Tällä hetkellä meitä on runsaat 7 miljardia. Vaikka pystyisimme muuttamaan ruokatottumuksiamme, syömään enemmän kasvisruokaa ja vähentämään ruokahävikkiä, meidän on silti tulevaisuudessa tuotettava nykyistä enemmän ruokaa. Täälläpäin ihmisten pitäisi syödä vähemmän lihaa sekä terveys- että ympäristösyistä. Monet ympäristöongelmat ovat yhteydessä maatalouseläimiin ja karjanlannan väärään käsittelyyn. Samalla lihankulutus lisääntyy köyhissä maissa tulevaisuudessa. Arvioiden mukaan Intian lihankulutus kasvaa kuusinkertaiseksi nykyiseen verrattuna, Thomas Kätterer kertoo. Jos luomuviljelyä halutaan laajentaa, tarvitaan suurimittaista lihan- ja maidontuotantoa, sillä luomuviljely on riippuvainen karjanlannan saannista. Mikäli haluamme siirtyä kasvispainotteisempaan ruokaan, meidän on siirrettävä kasveille ravinteita ajassa ja paikassa jollakin muulla tavalla kuin karjanlannalla. Maanviljelyn ravinnekierto ei ylläpidä itseään loputtomiin, sillä ravinteet siirtyvät sadon mukana pelloilta koteihin ja päätyvät lopuksi jätevedenpuhdistamoon. Luomuviljelyä ei voi laajentaa Luomuviljelijät ostavat perinteisen maatalouden tuottamaa rehua, olkia, karjanlantaa ja teurasjätteitä täyttääkseen tyhjiön. Monet luomuviljelijät ostavat karjanlantaa perinteistä karjanhoitoa harjoittavalta naapuriltaan. Jotkut viljelijät taas harjoittavat samanaikaisesti sekä luomuviljelyä että perinteistä karjanhoitoa. Luomuviljelyä ei ole mahdollista laajentaa, sillä se toimii vain samanaikaisen Andreas, Rut ja mansikantaimet. perinteisen maanviljelyn yhteydessä, Thomas Kätterer selittää. Jotta voisimme luoda suljetun ravinnekierron, meidän pitäisi polttaa yhdyskuntajätteet (jätevedenpuhdistamoiden lietteet), teurasjätteet ja karjanlannat siten, että tuhkan ravinteet voitaisiin hyödyntää raaka-aineena kivennäislannoitteen valmistamiseksi. Kivennäislannoitteet voitaisiin puolestaan levittää takaisin pelloille. Kestävä maanviljely edellyttää ravinteiden palauttamista pelloille. Luomuviljely ei pysty sitä ratkaisemaan, sillä se on sulkenut ovet keinolannoitteille. Thomas Kätterer varttui viinitilalla Etelä-Saksassa. Viinialueen luomuviljelijät käyttävät kuparisulfaattia sienisairauksien torjuntaan. Hehtaaria kohden kuluu vuodessa kuusi kiloa torjunta-ainetta. Sadan vuoden kuluttua maalle ei ole enää käyttöä, sillä kuparisulfaatti tuhoaa maaperän biologian täysin. Luomuviljelijät joutuvat turvautumaan haitalliseen kuparisulfaattiin, sillä he eivät saa käyttää uusia torjunta-aineita. Kaikki on myrkyllistä väärin annosteltuna Kaikki aineet voivat olla eri pitoisuuksina annosteltuina myrkyllisiä, ja aineiden myrkyllisyys myös vaihtelee eliöstä toiseen. Tavallisen suolankin liiallisesta syömisestä voi kuolla. Elintarvikkeiden mahdollisten torjunta-ainejäämien on lain mukaan oltava hyvin alhaisella tasolla, jopa sata kertaa alemmalla tasolla kuin mikä riskiarviointien mukaan on haitallista. Maanviljelijät eivät käytä rikkaruoho-, hyönteis-, leväsieni- ja homesienimyrkkyjä sen takia, että ne olisivat halpoja tai helppoja. Niitä käytetään, koska sadot voivat muuten pienentyä tai jäädä kokonaan saapumatta tuhojen takia. Tuhojen määrää on usein mahdotonta tietää etukäteen. Ruotsin luomuviljelijät saavat tukea, jonka tarkoituksena on hyvittää tällaisia sadonmenetyksiä, sillä hehän eivät saa käyttää tarvittavia torjunta-aineita. Luomuperunaviljelijät saavat suurinta tukea, sillä lehtihome iskee usein pahiten heidän satoonsa, Thomas Kätterer selittää. Mitä enemmän tutkijat oppivat kasvinsuojeluaineista, sitä paremmin niitä voidaan jalostaa. Ihannetapauksessa kasvinsuojeluaineet voivat tehota valikoiden juuri tiettyä tuholaista vastaan ja olla harmittomia muille eliöille. Kaikki viljelijäthän haluavat käyttää vähemmän torjuntaaineita. Organic farming Englanniksi luomuviljelyä kutsutaan nimellä organic farming. Organic viittaa siihen, että viljelijä ravitsee peltojaan orgaanisiin yhdisteisiin sitoutuneilla ravinteilla. Suomeksi tätä kutsutaan luomuviljelyksi tai luonnonmukaiseksi viljelyksi. Ekologia on eliöiden ja niiden elinympäristön välistä vuorovaikutusta tutkiva tiede. Luomuviljely on ominut myönteisiä tunteita herättävät sanat, kuten ekologinen, orgaaninen, biologinen ja luonnollinen. Ekologia on kuitenkin tieteenala, Thomas Kätterer sanoo. Luomuviljelyyn liittyvä romantiikka peittää viljelyn materialistisemman puolen. Ekoalalla on suuria taloudellisia intressejä, onhan siinä kyse miljardisummista. Se ei kuitenkaan kykene seisomaan omilla jaloillaan, vaan sitä pidetään elossa tuilla sekä sairaaloiden ja koulujen julkisilla hankinnoilla. Tällä tavoin tuemme rahallisesti toimintaa, joka ei itsessään ole elinvoimaista. EU:ssa on vireillä uusi ekoasetusehdotus, joka uudistaisi luomutuotannon sääntöjä. Uudet säännöt asettaisivat samat vaatimukset EU:n ulkopuolelta tuoduille ja EU:ssa tuotetuille luomuelintarvikkeille ja -rehulle. Tällä hetkellä tuontituotteita voi markkinoida EU:ssa luomutuotteina, vaikka ne olisi tuotettu vientimaiden (löysempien) luomuviljelysääntöjen mukaisesti. Lisäksi uusissa säännöissä vaadittaisiin käyttämään luomuviljelyssä luomusiemenviljaa ja säännöissä estettäisiin harjoittamasta samanaikaisesti perinteistä ja luomutuotantoa samalla tilalla. Toisin sanoen uusi ekoasetus pakottaisi luomutuotannon vähentämään riippuvuuttaan perinteisestä maataloudesta. Monet luomuviljelyn puolestapuhujat vastustavat ehdotusta, ja EU:n ekoasetuksen tilanne onkin tällä hetkellä epävarma. LISA BESTE 10 k atternö k atternö 11

7 Luomuviljely ei ole parempi ympäristön kannalta Luomusta on tullut menestyvä markkinointikonsepti. Mutta luomuviljely perustuu maalaisromantiikalle eikä ole kestävää ja ympäristöystävällistä viljelyä, neljä ruotsalaisprofessoria toteaa ajankohtaisessa kirjassaan Sadot, vertailu 0 Peruna Syysvehnä Kevätvehnä Sato (kg kuiva-ainetta hehtaarilta) 2008 Tavanomainen Luomu Ohra Kaura Heinä Pavut Herneet Ruotsin tilastokeskuksen virallisten satotilastojen mukaan luomuviljely laskee satomääriä noin 40 prosenttia. Luomutuotteet ovat usein tavallisia tuotteita kalliimpia. Mitä saamme rahan vastineeksi? Terveellisempiä tuotteita? Luonnollisuutta? Paremman ympäristön? Holger Kirchmann, Lars Bergström, Thomas Kätterer ja Rune Andersson kirjoittivat yhdessä populaaritieteellisen Den ekologiska drömmen -kirjan (vapaa suomennos Ekologinen haavekuva, Fri tanke -kustantamo, 2014), jossa he kuoppaavat luomuviljelyyn liittyviä myyttejä. Kirchmann, Bergström, Kätterer ja Andersson ovat Upsalassa sijaitsevan Ruotsin maatalousyliopiston tutkijoita. He kuvaavat kirjassaan erilaisia maanviljelytapoja historiallisesta näkökulmasta. Luomuviljelyssä maanviljelijä tuo pelloilleen ravinteita lähinnä karjanlannan ja muiden orgaanisten jäännöstuotteiden kautta. Tavanomaisessa viljelyssä Typpivalumat, vertailu Valumavesien typpipitoisuudet Typpivalumat Typpivalumat satoyksikköä kohti Typpivaluma samalla satomäärällä kuin tavanomaisessa viljelyssä puolestaan käytetään myös kivennäislannoitteita. Tutkijat esittelevät tutkimustuloksia ja tilastoja, jotka osoittavat, ettei luomuviljely ole tuotannon suhteen kestävää eikä ympäristöystävällistä. Luomuelintarvikkeet eivät myöskään ole terveellisempiä Monet näkevät sielunsa silmin, miten maata viljeltiin Eemelin aikaan Vaahteramäellä. Mutta sillä on hyvin vähän yhteistä nykypäivän maatalouden kanssa. paitsi, että tiettyjen vihannesten C-vitamiinipitoisuus on suurempi kasvien harvemman lehdistön ansiosta, sillä se päästää enemmän valoa läpi. Luomu Tavanomainen Typpivalumat luomuviljelystä ja tavanomaisesta viljelystä, ilman karjaa. Ilmoitetut vertailuluvut ovat suhteellisia ja perustuvat 6-vuotisen viljelykierron vuosikeskiarvoihin. Viljelmien satomäärissä oli suuri ero, sillä tavanomaisilta viljelmiltä saatiin keskimäärin 6,1 tonnia kuiva-ainetta hehtaarilta, luomuviljelmiltä 2 tonnia hehtaarilta Torjunta-ainejäämän raja-arvo juomavedessä on aineen myrkyllisyydestä riippumatta 0,1 mikrogrammaa litrassa. Jos juo päivässä 2 litraa vettä, joka sisältää yhden mikrogramman torjunta-ainetta litrassa, tämä määrä on juotava koko elämän ajan, jotta torjunta-ainetta tulisi nauttineeksi 5 milligrammaa. Se on noin 100 kertaa vähemmän kuin yhden Aspirintabletin vaikuttavan aineen määrä Esimerkit kirjasta Den ekologiska drömmen. Yleisen käsityksen mukaan luomuviljely on hyväksi. Monilla ei silti ole syvempää tietoa viljelyjärjestelmistä ja ekologiasta. Yleisön käsitys perustuu kirjoittajien mukaan uskoon, haavekuviin ja ideologioihin pikemminkin kuin tieteellisiin faktoihin. Luomulla on paljon kannattajia erityisesti kaupungeissa. Mutta mitä suurkaupunkilaiset tietävät viljelystä? Maanviljelystä on vallalla romantisoitu käsitys. Monet näkevät sielunsa silmin kanojen tepastevan vapaana tiluksilla ja Eemelin Anton-isän ja Aatu-rengin kääntävän maata Vaahteranmäellä. Mutta nykypäivän maanviljely muistuttaa hyvin vähän Astrid Lindgrenin maailman filmatisointien antamaa kuvaa. Nykyiset luomumaitotilat ovat pinta-alaltaan ja karjamäärältään suunnilleen yhtä suuria kuin tavanomaiset tilat. Modernin maanviljelyn kehitykseen kuuluvat kivennäislannoitteet, korkeatuottoiset kasvilajikkeet ja uudet tekniikat (esimerkiksi puimakoneet). Niiden ansiosta maataloustöihin tarvitaan nykyään vain muutama prosentti väestöstä. Suuri enemmistö voi myötävaikuttaa yhteiskunnan rakentamiseen muilla tavoin. Mikä on mainosten tarkoitus? Elintarvikeketjujen mainokset ylläpitävät luomutuotannon myönteistä kuvaa. Mutta miksi voittoa tavoittelevat elintarvikeketjut ovat niin kiinnostuneita ympäristöstä? Ja miksi on niin tärkeää ylläpitää luomutuotteiden ja tavanomaisesti viljeltyjen tuotteiden jyrkkää raja-aitaa? Luomutuotannosta on valtion tuen ansiosta muodostunut merkittävä toimiala, jossa kaikilla toimijoilla viljelijällä, sertifiointiyrityksellä (KRAV), jalostusteollisuudella ja ruokakaupalla on omat intressinsä alaa kohtaan, todetaan Den ekologiska drömmen -kirjassa. Luomusta on tullut menestyvä markkinointikonsepti. Luomutuotteiden kysyntä kasvaa, ja yhä useammat ostaisivat luomua, jos se olisi halvempaa. Mikäli viljelijät eivät saisi rahallista korvausta luomusertifioinnin sääntöjen vaatimasta viljelystä, luomutuotteet olisivat vieläkin kalliimpia. Käytännössä nämä muuttumattomat säännöt haittaavat kestävän maatalouden kehitystä sellaisen maatalouden, joka voisi seistä omilla jaloillaan, tutkijat selittävät. Kaikki viljely on epäluonnollista Kirjassa kuvataan viljelysmaiden ja luonnonalueiden eroja (Suomessa ja Ruotsissa luonnonmaat ovat pääasiassa kuusimetsää, mikä ei ole ollenkaan suotuisin ekosysteemi luonnon monimuotoisuudelle) ja todetaan, että kaikenlainen viljely merkitsee luontoon kajoamista. Kaikki viljely on lisäksi epäluonnollista, mikäli luonnollisella tarkoitetaan ihmistoiminnan puuttumista. Luonnollinen ei kuitenkaan ole sama kuin hyvä. Jotkin ihmisen luomat ympäristöt, esim. niityt, ovat suotuisampia luonnon monimuotoisuudelle kuin jotkin luonnolliset ympäristöt, esim. kuusimetsät. Kansainvälisen terveyden professori Hans Rosling kuvailee romanttista ajatusta luonnon kanssa sopusoinnussa elämisestä näin: Ihminen ei ole koskaan elänyt tervettä elämää tasapainossa luonnon kanssa. Ihmiset ovat eläneet sairasta elämää ja kuolleet tasapainossa luonnon kanssa. Mikäli luonnollisuudella sen sijaan viitataan luonnonlakien noudattamiseen, kaikki viljelytavat ovat yhtä luonnollisia. Den ekologiska drömmen -kirjassa selitetään, kuinka ravinteet liikkuvat tai kiertävät luomuviljelyssä ja tavanomaisessa viljelyssä. Samat luonnonlait pätevät kumpaankin: ravinteiden poistuminen pelloilta kasvi- tai eläinperäisten elintarvikkeiden kautta on korvattava ravinteiden lisäämisellä. Laajamittainen luomuviljely mahdotonta Luomuviljely tuottaa tavanomaista viljelyä pienemmän sadon viljelypinta-alaa kohti. Väestömäärän lisääntyessä meidän on kuitenkin saatava suurempi sato viljelypintaalaa kohti, ei pienempi. Tämän takia luomuviljely ei ole laajamittaisena tuotantona kestävää. Luomuviljelyn lisääminen tarkoittaisi, että meidän pitäisi käyttää paljon enemmän maata viljelyyn, ja viljelysmaat ovat rajallinen resurssi nykymaailmassa. Kirja on herättänyt keskustelua, jossa yhtenä juonteena on, että luomu- ja ympäristöliikkeen tulisi saada tunnustusta muutoksista, joita se ajoi maatalouteen, sekä viljelyyn että karjatalouteen, ja erityisesti ja 1980-luvuilla. Tavanomainen maanviljely kuormittaa ympäristöä huomattavasti aiempaa vähemmän, koska peltojen ravinnevalumien estämiseksi torjunta-aineiden käyttö on vähennetty, täsmälannoitusta lisätty ja muita hyödyllisiä toimenpiteitä toteutettu. LISA BESTE Teoksen kirjoittaja Lisa Beste on kasvifysiologian tohtori ja hortonomi. Hän on erikoistunut tiedetoimittajaksi. Hänen äidinäitinsä Hilda Katajamaa tuli Ruotsiin Rovaniemeltä. 12 k atternö k atternö 13

8 Karolina Isaksson Lähiruoka houkuttelee yhä useampia Pernilla Björkell tukee mielellään paikallisia viljelijöitä. REKO-ruokapiiri otti ensimmäiset haparoivat askelensa Optiman parkkipaikalla Pietarsaaressa kaksi vuotta sitten, ja nyt toiminta on levinnyt 50 paikkakunnalle Suomessa. Lähiruoan suorakauppa kukoistaa koko maassa, ja asiakkaiden määrä kasvaa tuhansilla joka kuukausi. T orstai-ilta on vakiintunut satojen pietarsaarelaisten REKO-illaksi. Illan aikana myydään lavoittain kananmunia, laatikoittain lihaa ja ämpäreittäin jogurttia kotiin vietäviksi. Siinä välissä käsitellään päivän kuumimmat puheenaiheet ja kehutaan paikallisten maanviljelijöiden tuotteet. Pernilla Björkell pitelee vaivattomasti 30 kananmunan kennoa jutellessaan tuttujensa kanssa. Hän on ensimmäistä kertaa REKO-ruokapiirissä. Vanhempani ja tuttuni ovat kehuneet täällä myytävien tuotteiden laatua. Paikallisilta tuottajilta ostaminen tuntuu hyvältä, en vain ole saanut sitä aikaiseksi ennen, hän selittää. Hän aikoo ostaa myös salaattia. Ympäristölle ja terveydelle on varmasti hyväksi, ettei ruokaa kuljeteta pitkiä matkoja. Ulkomaisista salaateista ei tiedä, mitä reittejä ne on kuljetettu ja missä avonaiset pakkaukset ovat lojuneet, hän lisää. Tina Storm on ostanut vihanneksia ja leipää. Hän arvostaa paikallisten tuotteiden tuoreutta. Maku ja koostumus ovat aivan toista luokkaa kuin kauppojen tuotteissa. Ostokset ovat minusta täällä myös edullisempia kuin isoissa supermarketeissa. REKO-ruokapiirit ovat saaneet suorakaupan kukoistamaan. Sten-Olof Backlund antaa kasvot suorakaupalle. Elintarvikkeet ovat lyhempien kuljetusmatkojen ansiosta tuoreempia. Räjähdysmäinen kasvu REKO täyttää nyt kaksi vuotta, ja se on ollut todellinen menestystarina. On kuitenkin helppo unohtaa, ettei menestys ollut ollenkaan varmaa ruokapiirin alkumetreillä. Kaikki alkoi siitä, kun Pietarsaarenseudun kuluttajat ihmettelivät, miksi alueen tuoreet raaka-aineet lähetetään jonnekin kauas ja alueen kaupoissa puolestaan myydään jostain kaukaa tuotua ruokaa. Samanaikaisesti maanviljelijät valittivat elintarviketeollisuuden ja kaupan laskeneen sisäänostohinnat häpeällisen alas. Näiden kahden intressin kohtaaminen hyödyttäisi molempia, mutta suorakaupan käynnistämiseen tarvittiin silti yhden organisaation vankka panos. Foodian Jonas Harald kuului taustavoimiin, kun Pietarsaarenseudun tuottajat ja kuluttajat tapasivat keväällä 2013 keskustellakseen, voitaisiinko välikädet ohittaa. Olimme keränneet muutamia tuottajia, jotka olivat valmiita kokeilemaan tätä. He eivät varmaan vielä silloin uskaltaneet ajatella, että kuluttajat olisivat näin kiinnostuneita hankkeesta, Jonas Harald muistelee. Osapuolet sopivat, että asiakkaat tilai- sivat ja maksaisivat tuotteet etukäteen, ja tuottajat toisivat tuotteet sovitulle paikalle. Tapaamispaikaksi sovittiin Optiman parkkipaikka kello Samanlainen tapaaminen järjestettiin myös Vaasassa. Nämä kaksi ruokapiiriä alkoivat vähitellen kasvaa ja saada seuraajia ympäri Suomea. Suomessa oli syyskuussa 2014 yhteensä 17 REKO-ruokapiiriä ja 6000 asiakasta, ja siitä meno on vain yltynyt. Kasvu on ollut tänä vuonna valtavaa. Tammikuussa meillä oli 35 ruokapiiriä ja asiakasta, mutta jo toukokuussa 50 ruokapiiriä ja lähes asiakasta. Joka kuukausi piiriin on liittynyt 6000 uutta kuluttajaa. Rahat jäävät kotiseudulle REKO ei ole tiukasti juridisesti suojattu tuotemerkki. Ruokapiirien tarjonnassa ja käytännön järjestelyissä on paikallisia eroja. Kaikkia yhdistää se, että verkosto perustuu kuluttajien tarpeisiin ja siihen, että tuottajat myyvät vain omia tuotteitaan. Periaatteena on, että tuotteet tilataan etukäteen tavalla tai toisella, Jonas Harald selittää. Pietarsaaren REKO-piirin Facebookryhmässä on jo 2200 jäsentä, ja sen liikevaihdon arvioidaan tänä vuonna ylittävän euroa. Tällä on kouriintuntuva merkitys paikallistaloudelle, sillä rahat kiertävät paikkakunnalla sen sijaan, että ne päätyisivät keskuspaikoille, Jonas Harald sanoo. Paikalliseen verkostoon kuuluu nyt parisenkymmentä viljelijää ja karjankasvattajaa. He lisäävät Facebook-ryhmän sivuille ilmoituksen ja mahdolliset kuvat tulevana torstaina myytävistä tuotteista. Asiakkaat vastaavat kertomalla, kuinka paljon mitäkin tuotetta he haluavat ostaa. Tuotteet maksetaan tapaamisiltana. Sten-Olof Backlund, kolmannen polven vihannesviljelijä ja torikauppias, on ollut REKO-toiminnassa mukana alusta alkaen. Kiinnostus kasvaa kasvamistaan. Pääsyynä on uskoakseni se, että asiakkaat haluavat tuntea viljelijän tai kasvattajan tuotteen takaa, hän kertoo. Vasikoiden varaäiti Alaveteliläinen Ylikallion tila kuuluu RE- KO-myyjien myöhäisempään joukkoon. Tilan naudanlihaa myydään yleensä Pietarsaaren, Kruunupyyn, Kokkolan ja Kaustisen REKO-tapaamisissa, mutta tällä viikolla tuotteet ovat loppu. 14 k atternö k atternö 15

9 Karolina Isaksson REKO on ollut meille oikea lottovoitto, Anne Rintamäki kertoo hieroessaan silmiään valvotun yön jälkeen. Tilalla oli yöllä syntynyt karitsoja ja vasikoita, ja uuhet ja lehmät tarvitsivat varaäidin apua navetassa. Muutamia piti ruokkia tuttipullolla, ja Mauri-karitsa syntyi liian aikaisin ja tarvitsi villapaidan ylleen ensimmäisiksi päivikseen. Isoilla tiloilla heikommat ja tuottavuutta laskevat yksilöt karsittaisiin ehkä heti, mutta me emme toimi niin. Rintamäen perhe osti tilan syksyllä 2012, ja Annen uranvaihto viestintäalan yrittäjästä maatilan emännäksi oli totta. Olin pitkään unelmoinut maalla asumisesta ja eläintenhoidosta. Pienimuotoiseen kasvatukseen ja suoramyyntiin panostaminen on merkinnyt paljon töitä, jotta löytäisimme asiakkaita ja oppisimme, miten he haluavat tuotteensa toimitetuksi. Tajman uusi teurastamo Kolpissa on ollut REKOn lisäksi tärkeä seudun pienimuotoisille karjankasvattajille. Olemme Tajman osakkaita ja saamme eläimemme teurastettuna, paloiteltuna ja pakattuna juuri toiveidemme mukaan. Se kestää vähän kauemmin, mutta voimme suunnitella toimintaamme teurastamon aikataulujen perusteella. Järjestelyn selkeänä etuna on myös teurastamon sijainti lähellä meitä ja asiakkaita. Rosaa ruokapöydässä Pienimuotoisen lihankäsittelyn ansiosta asiakkaat voivat ostaa lihaa sellaisina paketteina, jotka eivät sovellu suurimittaisen lihateollisuuden prosesseihin. Television ruokaohjelmat ovat lisänneet ihmisten kiinnostusta ruoanlaittoon ja myös heidän yleistä ruokaosaamistaan. REKO-asiakkaat haluavat tietää enemmän lihasta muustakin kuin vain fileestä. Vanhemmat ihmiset, jotka eivät ole koskaan tehneet patapaistia, kysyvät minulta ohjeita. Lihasta paljon tietävät asiakkaat ovat myös valmiita maksamaan hyvistä raaka-aineista, vaikka kilohinta voikin olla hieman korkeampi. Ruoan alkuperästä ollaan kiinnostuneita erittäin yksityiskohtaisella tasolla. Asiakkaat haluavat tietää tarkkaan lihan alkuperän. Jotkut jopa kysyvät eläinten nimiä. Monet haluavat tukea lihantuottajia, jotka kasvattavat eläimiään hyvissä oloissa. Anne Rintamäki pitää perheen karjankasvatusta on myös eräänlaisena kulttuuritekona. Hän on Anssi-miehensä kanssa päättänyt panostaa itäsuomalaiseen Rintamäen perhe on harjoittanut pienimuotoista luomukarjankasvatusta syksystä 2012, jolloin he ostivat Alavetelin tilansa. He saavat lehmien ja lampaiden rehun omilta pelloiltaan Kauhavalta. Santeri- ja Iisakki-pojat auttavat mielellään tilan töissä, mutta odottavat myös kesän vapaapäivää, jolloin perhe lähtee huvittelemaan PowerParkiin. Kyyttö-rotuun sen sijaan, että kasvattaisivat maailmanlaajuisesti levinneitä rotuja. Kyyttöjä oli 1980-luvulla jäljellä enää 50 yksilöä, ja rotu oli kuolemassa sukupuuttoon. Nyt Suomessa on noin 1200 kyyttöä; niiden joukossa Ylikallion tilan 60 vallatonta yksilöä. Niillä on omanlaisensa luonteenlaatu, ja vasikoiden erottaminen emoista on hankalampaa. Emot kuitenkin huolehtivat erittäin hyvin vasikoistaan. REKO-menestyksen ansiosta tuottajat voivat nykyään luottaa, että paikallista suoramyyntiä arvostavia kuluttajia riittää jatkossakin. Asiakkaat ovat todistaneet olevansa valmiita uhraamaan tunnin ajastaan joka viikko lähituotteiden ostoon. Satoi tai paistoi. Kaikki tämä siitä huolimatta, että supermarketit houkuttelevat asiakkaita pidemmillä aukioloajoilla, miellyttävän lämpimillä kaupoilla ja kanta-asiakastarjouksilla. Pietarsaaren ja Vaasan ruokapiirit ovat kasvaneet niin isoiksi, että niihin tarvitaan enemmän tuottajia vastaamaan kysyntään. Nyt ollaan käynnistämässä uutta paikallista ruokatuotantoa, joka räätälöidään REKO-asiakkaille, Jonas Harald kertoo. Kukaan ei kai olisi uskonut sitä kaksi vuotta sitten. JOHAN SVENLIN 16 k atternö k atternö 17

10 Karolina Isaksson Karolina Isaksson Kaapelimies, kartta ja kompassi KIIRETTÄ PITÄÄ. Työn vaihtelevuus on linja-asentajan työn hyviä puolia. Pidän tosi paljon ulkoilmassa työskentelystä ja ihmisten tapaamisesta, ja tässä työssä pysyy myös suhteellisen siistinä työpäivän aikana, Andreas Byfält kertoo. Alennusta oman säiliön vedellä u Suurasiakkaat, jotka yön aikana juoksuttavat vuorokausikulutuksensa verran vettä omaan säiliöönsä, voivat saada 20 prosentin alennuksen. Uudenkaarlepyyn Voimalaitos pyrkii näin tasoittamaan vesijohtoverkkonsa kulutushuippuja. Aamupäivisin, kun turkistarhaajat ja maanviljelijät kääntävät vesihanansa yhtä aikaa auki, heidän järjestelmiinsä ja vesijohtoverkkoon syntyy paineongelmia. Ne voivat tukkia hiekkasuodattimemme ja aiheuttaa muitakin ongelmia verkkoon, selittää Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen vesi- ja viemärilaitoksen käyttöpäällikkö Ben Ingman. Vedenkulutus on suurimmillaan lämpiminä elo-syyskuun päivinä, kun turkistarhoilla on eniten eläimiä häkeissään. Uudenkaarlepyyn Voimalaitos kehottaa nyt suurasiakkaitaan investoimaan vuorokausikulutusta vastaavaan säiliöön, jotta kulutushuippuja saataisiin tasoitettua ja vesijohdoissa säilyisi hyvä paine. Omaan säiliöön yöaikana juoksutetun veden hinta on alempi. Vahvistamme verkkoa jatkuvasti selvitäksemme kuormituksesta, mutta uusilla investoinneilla on oma aikataulunsa. Rohkaisemalla tarhaajia investoimaan omaan säiliöön voimme edistää sekä suurasiakkaiden että omaa tilannettamme kuutiometrin säiliö maksaa noin euroa. Tällaisen investoinnin takaisinmaksuaika voi tuntua pitkältä, mutta omasta säiliöstä on myös muita etuja. Se nostaa huoltovarmuutta merkittävästi. Jos asiakkaalla on vuorokausikulutusta vastaava vesimäärä varastossa, verkon mahdolliset häiriöt eivät ole katastrofi, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen johtaja Tony Eklund korostaa. Uusikaarlepyyläiselle tarhalle on keväällä asennettu vertailusäiliö, jotta muut tarhaajat voisivat tutustua tekniikkaan ja säiliön etuihin. JOHAN SVENLIN u Andreas Byfält nauttii raittiista ilmasta. Pitkän ulkona vietetyn työpäivän jälkeen hän laittaa usein juoksukengät tai sukset jalkaansa ja lähtee iltalenkille. Kesäisin hän osallistuu useisiin puolimaratoneihin sekä Kruunupyyn ja Kokkolan metsissä järjestettäviin lukuisiin suunnistuskilpailuihin. Ja tavallisena talvena hänen tavoitteenaan on hiihtää tuhat kilometriä. Tässä on vielä monta vuotta edessä ennen 40-vuotispäivääni, ja sitä ennen aion juosta kokonaisen maratonin, hän lupaa tavatessamme Oivussa. Hän on työskennellyt siellä kaksi keväistä viikkoa Kruunupyyn sähkölaitoksen asentajakollegoidensa kanssa. Alueelle on rakennettu paljon, ja me vahvistamme ja uudistamme sähköverkkoa, jotta se kestää suurempaa kuormitusta, hän selittää. Andreaksen mielestä linja-asentajan työ on edelleen yhtä hauskaa kuin uran alussa toukokuussa Työhön on tosin tullut muutamia käytännön muutoksia 11 vuoden aikana. Tolppiin kiipeily on vähentynyt ja nosturiauton korissa on tullut vietettyä enemmän aikaa. Ja nykyään asennetaan enemmän maakaapeleita. Vaikka maakaapelit vähentävät myrskyjen aiheuttamia kiireellisiä tehtäviä, Andreas Byfält pitää silti ilmajohdoistakin. Uusien ilmajohtojen vetäminen on kivempaa, sillä niissä näkee oman työnsä jäljen niin selvästi. Maakaapeleista ei näe muuta kuin uran maassa. Joka haluaa nähdä Andreaksen työn tulokset omin silmin, voi käydä Oivussa. Siellä on sekä uusia ilmajohtoja että ura maassa. Andreas on kuitenkin jo siirtynyt muualle. JOHAN SVENLIN PARANTAA PAINETTA. Sen sijaan että suurasiakkaat odottavat vesijohtoverkon muutostöitä, joiden lupaprosessit voivat viedä useita vuosia, he voivat vaikuttaa tilanteeseen nopeasti asentamalla oman vesisäiliön. LÄHELLÄ VERKKOA. Katternön sähköasemasta tulee sähkön pientuottaja, kun sinne asennetaan uusi aurinkoenergialaitos elokuussa. Katternön sähköasemalle aurinkoseinä u Herrfors pystyttää täysautomaattisen aurinkoenergialaitoksen Katternön sähköaseman alueelle loppukesästä. Laitoksen pinta-alaksi tulee 30 m2, kaikkiaan 18 aurinkopaneelia. Kunkin paneelin teho on 250 W, eli yhteensä 4,5 kw. Jotta sähköntuotanto saataisiin maksimoitua, laitos asennetaan telineeseen, joka kiertyy automaattisesti ja kääntää paneelit aurinkoa kohti. Tuotantomäärää pystyy koko ajan seuraamaan internetistä. Sähkön pientuotanto on kasvussa, ja haluamme tutustua tähän tekniikkaan lähemmin pystyäksemme itse vertaamaan aurinkosähkön tuotantoon vaikuttavia olosuhteita omalla seudullamme, Herrforsin Kristian Finell selittää. Uusi laitos noudattaa pientuotannon periaatteita, sillä sen tarkoituksena on kattaa ensi sijassa sijaintipaikkansa rakennuksen sähköntarve. Kun tuotanto ylittää kulutuksen, ylijäämä myydään sähköverkkoon. Jokainen pientuotantoa harjoittava sähköasiakas saa aikaa myöden raportin omasta sähköntuotannostaan. Uusi laitos on myös tästä syystä tärkeä, jotta me Herrforsilla osaamme kehittää Herrforsin verkkoon liittyneille pientuottajille suunnattua raportointia ja seurantaa. Katternön sähköaseman laitos ostetaan valmiina pakettina, ja toimittaja asentaa koko laitoksen. Herrfors suunnittelee syksylle toisen yhtä suuren aurinkoenergialaitoksen rakentamista. Se sijoitetaan oman toimistorakennuksen katolle Kolppiin ja koostuu osista, jotka Herrforsin asentajat kokoavat omaksi järjestelmäksi. Haluamme verrata sähköntuotantokykyä käyttämällä laitoksissa erilaista tekniikkaa ja sijoittamalla laitokset eri tavalla. Erilaisia paketteja ja itsenäisiä komponentteja on runsaasti tarjolla markkinoilla, ja niiden hintataso vaihtelee. Saamme laitosten avulla tärkeää vertailutietoa palvelujemme kehittämiseen, Kristian Finell sanoo. JOHAN SVENLIN MAANALAISTA TIEDUSTELUA. Maanalainen lähetin mittaa maan kosteuspitoisuuden ja lämpötilan ja lähettää tiedot maan päälle kerran tunnissa. Langaton maanalainen lähetin aina valmiina u Liikakastelu näkyy viljelmillä nopeasti. Sitä vastoin on vaikeampi tietää, kasteleeko liian vähän. Viljelijät ja puutarhurit kääntävät tämän epävarmuuden vuoksi kastelulaitteet päälle usein vähän turhaankin. Maanviljelyn nykyisellä tehottomalla resurssienkäytöllä vesivarannot eivät riitä lisääntyvän väestömäärän tarpeisiin. Asiakkaamme pystyvät järjestelmämme avulla säästämään 20 % veden- ja energiankulutuksestaan, sanoo suomalaisen Soil Scout -yrityksen toim. joht. Jonathan Skelly. Säästeliäämmän kastelun ansiosta voidaan käyttää vähemmän lannoitteita, ja vesistöihin päätyy vähemmän fosfaatteja, jotka aiheuttavat rehevöitymistä. Kastelutarpeen tarkkailun nykytekniikka perustuu viljelymaahan kaivettuihin johtoihin tai aikaa vieviin, käsin otettaviin näytteisiin. Soil Scoutin järjestelmä koostuu maanalaisesta anturista, joka lähettää kerran tunnissa lämpötila- ja kosteustiedot maanpinnan yläpuolella sijaitsevaan antenniin. Lähettimen signaalit kulkevat jopa 4-metrisen maa-, hiekka- tai betonikerroksen läpi. Lähetin sammuu aina lähetyksen jälkeen, ja litiumpariston arvioidaan kestävän 20 vuotta ilman vaihtoa. Lähetin eli tunnustelija (scout) on yhtiömme ydintuote yhdessä antennin kanssa. Patenttien hakuprosessi näyttää kummankin osalta lupaavalta, ja suhtaudumme avoimesti muihin mahdollisiin sovelluksiin. Järjestelmässä voi olla useita maanalaisia lähettimiä, ja siihen sisältyy lisäksi tukiasema, signaalivahvistin ja pilvipalvelu, jossa lähetetyt tiedot analysoidaan. Soil Scout on saanut tiedusteluja useilta aloilta, mm. seismistä toimintaa mittavaan lähettimeen on ollut kiinnostusta. Langattomasta maanalaisesta mittarista voi olla hyötyä myös rakennusalalla ja infrastruktuurin suunnittelussa. Urheilukenttien ruohomatot tarvitsevat myös runsaasti kastelua, ja Soil Scoutilla on suosittelijoidensa joukossa jo useita suomalaisia golfkenttiä. Suurimmat mahdollisuudet vedenkäytön tehostamiseen ovat globaalisti katsottuna maataloudessa, mutta suhtaudumme avoimesti tekniikan moniin muihinkin sovelluksiin. Tavoitteena on valmistaa yksiköt Suomessa, Jonathan Skelly sanoo. JOHAN SVENLIN 18 k atternö k atternö 19

11 Keväisin isoisä puuhailee koko ajan puutarhamaalla. Hänellä on kärryissä hevosenlantaa, johon on sekoitettu turvetta. Pitää tehdä monenlaista, jos haluaa, että sato kasvaa hyvin. Oikeanlainen lannoittaminen on oma tieteenalansa. Hyi! Kuinka joku voi syödä myyriä! Myyrät ovat herkkua! Piirrokset: Terese Bast Teksti: Svenolof Karlsson Mistä vihanneksesta tykkäät eniten? Tavallisista tomaateista. Mieti, kuinka kasvihuoneessa tuoksuu tomaateilta ja niitä voi vaan poimia suoraan suuhunsa. Minun tuli nälkä. Mennään katsomaan, onko isoäiti laittanut ehkä jo lounasta. Tai ehkä punajuurista... Nam, punajuurilätyt ja fetajuustoa ja kurkkusalaattia... Vaikka porkkalätyt ovat kyllä herkullisia! Voi, kun ne paistetaan rapeiksi ja syödään jugurtin ja rakuunan kanssa... Ei, mustajuuri vie kyllä voiton! Niin kuin äiti ne valmisti, todella miedon makuisia ja paljon voita päällä. Parempaa kuin parsa! Isoisä miettii vieläkin, mikä voisi olla kaikkein herkullisin vihannes. Ei, maa-artisokka on kyllä parasta! Kun sen soseuttaa ja lautaselle mukaan lihanpala ja punasipulia ja herneenversoja... Ei sittenkään, kukkakaali! Kokonaisena uunissa kypsennetty ja voita ja salviaa päälle... Mutta sinähän tapaat sanoa, ettei mikään ole niin hyvää kuin uudet perunat. No mutta tietysti! Uudet perunat suoraan maasta nostettuna, keitettynä ja voin kanssa. Tai kesäkurpitsa... ratatouille ja paljon sipulia. Tai yhdessä fenkolin kanssa, marinoituna sitruunalla ja hunajalla... Miska ryntäilee sinne tänne ja jahtaa myyrää. Isoisä jatkaa miettimistä: 20 k atternö k atternö 21

12 Rautaesiripun mur tuminen elvytti muuton Idän ja lännen välinen rautaesirippu oli historian poikkeus, jolloin muuttoliikkeet hetkeksi pysähtyivät. Nyt rajoja ylitetään jälleen vilkkaasti ihmisten hakiessa onnellisempaa elämää ja mahdollisuuksia unelmiensa toteuttamiseen. Karolina Isaksson Karolina Isaksson ETÄISYYTTÄ. Markku Mattila on varttunut Hämeenlinnassa ja sukkuloi työhönsä Seinäjoelle kotoa Tampereelta. Lähin sukusiteeni Pohjanmaalle on isänäidinisä, joka oli Lapualta. Uskon, että pohjalainen identiteetti on tärkeämpää teille itsellenne kuin muille. S einäjoki ilmoitti maaliskuussa kaupungin poliitikkojen päättäneen, ettei kaupunki ota enää vastaan pakolaisia. Etelä-Pohjanmaasta tuli näin Suomen ainoa maakunta, joka sulkee ovensa pakolaisilta aikana, jolloin yhä useammat pakenevat sotaa ja sortoa. Päätöstä kiitetään sosiaalisessa mediassa, mutta monet pitävät sitä myös epäsolidaarisena ja itsekkäänä. Päätös ei noudata puoluepoliittisia värejä. Täällä on niin tiivistä vastarintaa muita kulttuureja kohtaan, ja sitä on vaikea selittää. Fennomaanisen propagandan vaikutus on ehkä ollut liian suuri näillä seuduilla, miettii Seinäjoella sijaitsevan Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksen tutkija Markku Mattila. Kaupunki on viime vuosikymmeninä kasvanut dynaamisten työmarkkinoiden ja lähinnä ympäröivältä maaseudulta suuntautuneen muuttoliikkeen vuoksi. Mutta kaupungissa on myös ulkomaalaisia maahanmuuttajaryhmiä, jotka on alun kylmän vastaanoton jälkeen toivotettu tervetulleiksi, esim. burmalaiset siirtolaiset, joita on saapunut Seinäjoelle kolmena aaltona vuoden 2006 jälkeen. Burmalaisten määrä on kasvanut myös sen vuoksi, että heidän entisiä maanmiehiään on muuttanut muista kaupungeista Seinäjoen elinvoimaiseen vähemmistöryhmään. Murretta kunnioitetaan Seinäjokelaiset pitävät yleisesti burmalaisia ahkerina ja luotettavina. Uutterina marjanpoimijoina. Täkälaiselle luonteenlaadulle on tyypillistä, että aluksi ollaan epäileviä, mutta sitten kun on opittu tuntemaan joku ryhmästä, mielipide muuttuu. Mattila viittaa kollegansa tutkimukseen, jossa tämä selvitti kuortanelaisten suhtautumista kotiseutuun. Useat haastateltavat mainitsivat venäläisten Isonvihan ja Suomen sodan ( ) aikana te- VAHVUUDET sosiaalinen yhteenkuuluvuus korkea syntyvyys kaksikielisyys maahanmuuttajien on usein helppoa oppia ruotsia MAHDOLLISUUDET innovatiivinen ympäristö yrittäjähenkisyys valmius maahanmuuttajien kotouttamiseen vahvat yritysryppäät kemät ilkityöt. Sitä vastoin Kuortaneella jatkosodan jälkeen pidettyjä sotavankeja kuvattiin kunnon miehiksi. Paikkakuntalaisten haastatteluista kävi ilmi laajaa ennakkoluuloa venäläisiä kohtaan ryhmänä, mutta niillä, jotka tunsivat jonkun yksittäisen venäläisen, oli erittäin hyviä kokemuksia juuri siitä venäläisestä. Ja kääntäen: ne ulkomaalaiset, jotka onnistuvat pääsemään osaksi yhteisöä, kunnioittavat paikallista mielenlaatua. Yksi haastatelluista venäläisistä maahanmuuttajista arvosti todella sitä, että pohjalaiset vaalivat murrettaan ja perinteitään. Se on hänestä komiaa, paikallista käsitettä käyttääkseni, Mattila naurahtaa. Toinen sukupolvi puristuksissa Venäläiset ovat vuosien saatossa olleet suurimpia Suomeen asettuneita ulkomaalaisryhmiä. Venäjän vallan aikana monet venäläiset sotilaat jäivät Suomeen saatuaan eläkkeen palveltuaan tsaarin armeijassa 20 vuotta. Vallankumous ja kommunismi synnyttivät suuren venäläisemigranttien muuttoaallon, ja vuonna HEIKKOUDET väestökato haja-asutusalueiden palvelujen heikentyminen pitkät etäisyydet UHAT maahanmuuttajiin kohdistuneet ennakkoluulot palvelujen keskittyminen ikääntyvä väestö Markku Mattila ja kollegansa Magnus Enlund tekivät yhteistyötä Katternö-lehden edellisen numeron artikkelia varten, ja siksi analyysissa on samat kohdat kuin Pohjanmaa osa 9:ssä. POHJALAISIA KAIKKIALLA. Kun kanadalainen valtameriristeilijä Empress of Ireland toukokuussa 1914 upposi Saint Lawrencen joessa, 1012 hukkuneen joukossa oli myös pohjalaisia. Siirtolaisuus Pohjanmaalta Pohjois-Amerikkaan oli erittäin voimakasta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen saakka, Siirtolaisuusinstituutin tutkija Markku Mattila toteaa Seinäjoella Suomessa oli virallisesti venäläistä maahanmuuttajaa. Suurin venäläisten muuttovirta kuitenkin ohitti Suomen ja suuntautui Ranskaan ja USA:han. Tutkittaessa venäläisten sukujen asettumista Suomeen voidaan todeta heidän kotoutuneen yhteiskuntaan hyvin. Ensimmäinen sukupolvi joutui usein raatamaan ja kuulemaan loukkauksia alkuperästään, mutta toinen sukupolvi sai jo paremmat lähtökohdat. Sama kuvio näkyy myös Amerikkaan asettuneissa emigranttiryhmissä. Nyt näemme toisenlaisen kuvion, jossa ensimmäinen sukupolvi selviää hyvin, mutta toisen on vaikeampi sopeutua. He joutuvat vanhempiensa arvojen ja uuden kotimaansa arvojen ristivetoon. Sukua Länsi-Euroopalle Maailman kriisipesäkkeistä on viime vuosina lähtenyt suuria muuttoliikkeitä. Samaan aikaan kehitysmaiden monet hyvinkoulutetut näkevät ulkomaille muuton mahdollisuutena nousta köyhyydestä. Muuttoliikkeet ovat nyt palanneet normaalitilaansa. Idän ja lännen välinen rautaesirippu oli historian poikkeus, jolloin muuttoliikkeet hetkeksi pysähtyivät luvulta lähtien myös Pohjanmaalle on tullut uusia maahanmuuttajia, etenkin Itä-Euroopasta. Kanssakäyminen Manner-Euroopan kanssa on ollut vilkasta vuosisatojen mittaan. Jos joku nyt menee naimisiin saksalaisen tai sveitsiläisen kanssa, se herättää luultavasti enemmän huomiota kuin se olisi tehnyt vuotta sitten. Länsi- Suomen ja Länsi-Euroopan geeniperimä on hyvin samankaltainen, mikä viittaa siihen, että perheitä on muodostettu ristiin rastiin nykyisen EU:n alueella. Aiemmin naiset jäivät kotiseudulle ja miehet liikkuivat. Tämä ero ei enää päde. Mattila luettelee pari esimerkkiä Suomeen muuttaneista miesryhmistä: Meille tuli hansakauppiaita keskiajalla, kaivosmiehiä ja lasinpuhaltajia luvuilla, teollisuusmiehiä luvuilla. Ja sitten tietenkin venäläiset siirtolaiset. Hän uskoo, että nuoret suhtautuvat avoimemmin muista maista saapuviin ihmisiin. Kun minä lähdin interrailille vuonna 1978, kesti kaksi päivää ennen kuin saavuin Saksaan Ruotsin ja Tanskan kautta. Meille jokainen rajanylitys junassa oli suuri elämys matkalla Manner-Eurooppaan. Nyt lentolippu maksaa muutaman kympin. Tietenkin se värittää sitä, miten suhtautuu muuhun maailmaan, Markku Mattila toteaa. JOHAN SVENLIN 22 k atternö k atternö 23

13 Jan Sandvik Tyttö, joka kävi intin Amerikassa Ensivaikutelma tradenomi Päivi Lesteristä on lempeä ja ystävällinen, mutta säyseän ulkokuoren alla piilee kova tahto. USA:n armeijan harmaissa kaiken perustana olivat kuri, säännöt sekä fyysinen ja psyykkinen rääkki. Päivi suoritti armeijan huippuarvosanoin ja kunniamitalein. Halusin ottaa mittaa itsestäni. Nyt tiedän, että pystyn ihan mihin vain. 24 k atternö k atternö 25

14 Ensivaikutelmani oli, että Päivi oli positiivisessa miele ssä hieman crazy Fort Jacksonin sotilastukikohta Etelä- Carolinassa USA:ssa huhtikuussa Maastoon rakennettu pystysuora lankkuseinä ei houkuttele 23-vuotiasta sotamies Lesteriä. Mutta ei auta; Päivi nappaa tiukan otteen köydestä. Korkeanpaikankammo ei tietenkään auta asiaa, eikä se, että ankara koulutuskersantti huutaa ivalliseen sävyyn korvaan Too easy Private, too easy! Armeijassa huutoon sai tottua, se oli jokapäiväistä. Ja vaikka haukkuminen otti koville, sen ei saanut antaa vaikuttaa. Armeijan psykologiseen strategiaan kuuluu nimittäin rikkominen ja uudelleen rakentaminen. Toisella on ihan täysi valta sinuun eikä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin totella. Niinpä Päivi puri hampaansa yhteen, itki, kipusi ja itki. Ylös asti. Huipullakin itkin, mutta siihen se loppui. En ole mikään itkupilli, mutta silloin pelotti. Nuorena Päiviä eivät koulut kiinnostaneet. Kokkolan ammattiopisto jäi kesken, samoin sellon soitto ja opiskelu Kaustisen musiikkilukiossa. Minua kiinnostivat enemmän kaverit ja poikaystävä. Olin kai lähellä syrjäytymistä. Päivi kuitenkin muutti elämänsä suunnan ja karisti pikkukaupungin pölyt jaloistaan. Hän lähti 19-vuotiaana au-pairiksi Yhdysvaltojen pääkaupunkiin Washingtoniin. Alkoi itsenäistymisen, vastuun otta- Tyttö, joka kävi intin on vuonna 1980 julkaistu suosittu leffa, jonka pääosaa esitti Goldie Hawn. misen ja itsetunnon kasvun aika. Pian Päivi tapasi elämänsä rakkauden, viisi vuotta vanhemman yhdysvaltalaisen Matthew Lesterin, joka työskenteli kunniavartiossa Washingtonissa. Hänen työnkuvaansa kuului politiikkojen, valtiovieraiden ja presidentin suojeleminen. Upseeri ja herrasmies Matthew muistaa hyvin hetken, jolloin tapasi Päivin ensimmäistä kertaa. Tein niihin aikoihin lisätienestinä baarimikon hommia. Menin aamuyöstä töiden jälkeen juhliin, joissa Päivi oli suomalaisen ystävänsä kanssa. Ensivaikutelmani oli, että Päivi oli positiivisessa mielessä hieman crazy. Hän vaikutti myös erittäin ujolta mutta samalla itsevarmalta. Parasta hänessä kuitenkin oli, että hän oli kaikkea muuta kuin tyypillinen amerikkalainen nainen, Matthew kertoo. Päivi ja Matthew menivät naimisiin, kun ensitapaamisesta oli kulunut puoli vuotta. Ihastuin Matthew n rehellisyyteen ja siihen, miten huomaavainen hän oli, ei pelkästään minua vaan kaikkia kohtaan. Näin sisälläni tytön, joka tulisi suorittamaan intin ja saamaan upseerinsa ja herrasmiehensä. Minulla oli myös oleskelulupa taskussa. Teimme molemmat kahta työtä samanaikaisesti. Aamulla tein töitä Ikeassa ja illalla työskentelin yömyöhään neljän tähden ravintolassa. Lesterit asuivat Washingtonissa 9/11-terrori-iskun aikaan. Terrorismi oli yhtäkkiä osa ennen niin turvallista arkea. New Yorkin kaksoistornit eivät olleet ainoa kohde, vaan myös Pentagoniin hyökättiin. Useat ihmiset menettivät henkensä tuona päivänä. Päivi työskenteli tuolloin sijoitustoimistossa, joka oli erikoistunut armeijan sotilaiden eläkerahastoihin ja henkivakuutuksiin. Meillä oli asiakkaina myös naisia, joiden miehet olivat kuolleet iskussa. Suru ja kauhu olivat käsin kosketeltavissa. Amerikkalaisten urhoollinen yhteishenki ja voima olivat kuitenkin sanoinkuvaamattomia! Itse olimme silloin niin nuoria ja sinisilmäisiä, ettemme osanneet pelätä. Suomi alkoi vähitellen kiinnostaa herra Lesteriä; hän halusi omin silmin nähdä ja kokea vaimonsa kotimaan. Matthew työskenteli tuolloin siviilissä. Niinpä siis muutimme Pietarsaareen, ostimme talon ja remontoimme sen. Päivi ja Matthew palasivat kuitenkin jo kymmenen kuukauden kuluttua takaisin USA:han. Suomessa oli liian rauhallista. Sosiaalista verkostoa oli vaikea solmia, kun ihmiset olivat niin erilaisia. Ja koittihan rapakon takana kohta Päivin armeijapalveluskin. Niinpä Pietarsaaren talo pistettiin vuokralle ja Matthew palasi armeijan leipiin. Päivi työskenteli hetken tarjoilijana ravintolassa, ja vapaaajallaan hän keskittyi kuntonsa kohottamiseen. Alussa en jaksanut yhtäkään punnerrusta, mutta armeijaan mennessäni tein jo 60 punnerrusta kahdessa minuutissa. Kovaa kuria Palataan takaisin Fort Jacksonin alokasaikaan. Armeijassa oli kova kuri, lomille ei päästy eikä kanttiinissa tarjottu munkkeja. Ne olivat kiellettyjen listalla, kuten karkitkin. Kotiin sai soittaa vain sunnuntaisin kolikkopuhelimella, ja puhelu sai kestää korkeintaan kaksi minuuttia. Päällikkö käski, milloin luurit sai nostaa koukuista ja napsautti ajan käymään kellostaan. Ei siinä paljon kuulumisia ehditty vaihtaa. Kun tuli käsky lopettaa puhelu, se oli end of story. Kerran eräs nainen huikkasi lapselleen lopuksi vielä I love you, josta kertyi viisi sekuntia yliaikaa. Koko komppaniaa rangaistiin, ja loput jonossa olleet eivät saaneet soittaa ollenkaan. Lisäksi piti tehdä kädet ylös, kädet alas -liikettä kiväärit olkapäillä niin kauan, että kädet olivat spagettia. Päivi eli kuitenkin unelmaansa, sillä hän oli haaveillut sotilaana olosta ihan pienestä asti. Jostain selittämättömästä syystä se ajatus oli vain tullut. Koulutus jakaantui kahteen osaan: kolmen kuukauden alokasaikaan (Basic Training) ja puolen vuoden erikoistumiseen (Advanced Individual Training). Alokasaika oli fyysisesti raskas ja sisälsi paljon teoriaa. Koulutuksen selkärankana toimi seitsemän pyhää arvoa: uskollisuus, velvollisuus, kunnioitus, epäitsekäs palveleminen, kunniallisuus, rehellisyys ja henkilökohtainen rohkeus. Päivät alkoivat liikunnalla aamuviideltä. Vuoropäivinä juostiin ja tehtiin voimaharjoittelua. Ruokaa sai kolmesti päivässä, mutta aikaa syödä oli tasan sen verran kuin päällikön ruokailussa kesti. Koko päivä oli aamusta iltaan täynnä ohjelmaa: ampumista, suunnistusta, marssimista... Joskus ylitimme ja alitimme esteitä, ja joskus heitimme kranaatteja muurin yli tai tähtäsimme singolla kaukaiseen kohteeseen. Lähitaistelun asiantuntija Lähitaistelu ilman aseita oli Päivin mieleen. Siinä sai ottaa painissa mittaa toisesta. Kun asui samassa tuvassa kymmenen naisen kanssa, lähitaistelutunneilla sai hyvin purettua paineita. Illalla nukkumatti tuli heti, kun pään oli saanut painettua tyynyyn. Joskus meidät tosin herätettiin keskellä yötä ulos punnertamaan tai siivoamaan vessoja. Ihan vain huvin vuoksi. Kaasukammiokin tuli alokkaille tutuksi. Se oli aika ilkeä paikka. Harjoituksissa monet oksensivat happinaamareihinsa. Kerran metsäleirillä pamahti oikein kunnolla. Päivi oli yöllä poterossa puolustusasemissa kahden muun naisen kanssa, Onnellinen perhe. Matthew ja Päivi Lester sekä lapset Amy, 8, Caitlyn, 10, ja David, 6. Jan Sandvik kun yhtäkkiä selän takaa kuului pamaus. Kaasua! Kaasua levisi ympäriinsä. Hyppäsimme salamannopeasti poterosta ylös ja konttasimme pois ja huusimme. Se oli virhe, kertoi kranaatin salaa poteroon heittänyt päällikkö, meidän olisi pitänyt jäädä paikoillemme odottelemaan kaasunaamari kasvoilla. Leiriruoka ei ollut kummoista. Enimmäkseen söimme pussi- ja purkkiruokaa kylmänä. Ei siellä välittänyt, oliko ruoka kylmää, kun oli niin tajuton nälkä. Joskus alokkaat saivat lämmintä ruokaa, jota pisteltiin suuhun jonossa, koko ajan liikkuen pöydän alkupäästä loppuun. Ja kuten arvata saattaa, syöminen loppui siihen mihin pöytäkin. Nukkuminen tapahtui kahden hengen teltoissa, satoi tai paistoi. Kamiinoita ei ollut missään. Pataljoonan paras Alokasajan lopussa koitti kuntotesti. Kahdessa minuutissa piti punnertaa, tehdä vatsalihaksia ja juosta mahdollisimman lujaa. Sotamies Lester oli komppaniansa paras naisjuoksija, kestävin ja nopein. Hän juoksi ainoana naisena nopeimmassa ryhmässä miesten kanssa. No joo, olihan se ihan kivaa, hän sanoo hymyillen. Päivin kuntotestin tulos oli pataljoonan paras: 275/300 pistettä. Kaikki tiesivät, että Päivi oli sisukas ja kovapäinen. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että Päivillä oli testipäivänä kaksi murtumaa lonkassa. Hiusmurtumat tulivat todennäköi- 26 k atternö k atternö 27

15 Silloin Päiville, kolmen lapsen äidille, kävi käsky: hänen täytyi lähteä reservikomppanian kanssa Irakiin sotimaan Kulunut kevät on ollut Päiville erittäin kiireinen, sillä hän päätti asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi. Hänen keskeiset vaaliteemansa koskivat nuoria, lapsiperheitä ja pienyrittäjiä. Päivi sai ensimmäisellä yrityksellään 341 ääntä, joista 243 oli Pietarsaaresta. sesti päällikön erikoisesta ideasta juosta sprinttejä alamäkeen. Kuntotestin jälkeen jouduin jonkin aikaa kävelemään kepeillä. Alokasajan loputtua Päivi palkittiin pataljoonansa parhaana with distinguished honours 97,5:n keskiarvolla. Kunniamitaleita ropisi. Hän oli nyt PFC, Private First Class, ensimmäisen luokan sotamies. Seuraavaksi oli vuorossa jatkokoulutus (Advanced Individual Training), jossa kouluttauduttiin henkilökohtaiselle sotilasuralle. Päivi sai loistavien arvosanojensa ansiosta valita haluamansa alan. Lakiala kiinnosti, joten hän opiskeli asianajajan avustajaksi (Paralegal Specialist). Puolen vuoden jälkeen Päivi sai päättää, missä sotilastukikohdassa hän haluaisi työskennellä. Havaiji kuulosti hyvältä! Valmistelin työssäni asianajajien käyttöön syytteet sotaoikeuteen. Ehdin olla kahdessa oikeudenkäynnissä mukana; ensimmäinen oli rattijuopumustapaus, jossa yksi ihminen kuoli, ja toinen oli väärennöstapaus, jossa toimelias sotilas oli tehtaillut mittavan määrän vääriä seteleitä. Molemmista tuli ankarat vankeustuomiot. USA kävi sotaa Irakissa, mutta Havaijilla Lesterit elivät autuaassa lämmössä. Nuorina ja lapsettomina elämä oli yksinkertaista. Siellä oli rajallinen määrä virikkeitä, mutta olosuhteet olivat loistavat. Paikka oli totta kai kallis, mutta juuri semmoinen paratiisi kuin kaikki sen kuvittelevatkin olevan. Jouluaamuna saatoimme laittaa kalkkunan uuniin ja kävellä tien toiselle puolella sijaitsevalle rannalle. Merikilpikonnia saattoi polskia meressä vieressä. Konnat olivat jännittäviä. Päivin sotilasura eteni hyvin, ja hän sai jälleen uuden kunnianosoituksen, tällä kertaa Paralegal of the Quarter -kilpailusta. Tosissaanko sotimaan? Eipä aikaakaan, kun luonnonlaki astui voimaan, ja esikoinen ilmoitti tulostaan vuonna Päivi ja Matthew olivat innoissaan ja he päättivät, että Suomi olisi perheelle Jan Sandvik paras paikka asua. Päivi oli viimeisillään raskaana, kun he muuttivat takaisin Pietarsaareen. Erottuaan armeijasta Päivi jäi sopimuksen mukaan vielä kuudeksi vuodeksi reserviin. Esikoinen syntyi Suomessa, ja Päivi oli nyt perheenäiti, mutta samalla hän oli USA:n armeijan käytettävissä oleva reserviläinen. Parin vuoden päästä syntyi toinen lapsi, ja lasten ollessa pieniä Päivi opiskeli tradenomiksi. Pian kolmannen lapsen synnyttyä postilaatikkoon tippui jymy-yllätys: kutsu reservikomppanian kanssa Irakiin sotimaan! Olin ollut poissa armeijasta neljä vuotta ja minulla oli hoidettavana kolme pientä lasta. Päivi ei voinut ajatellakaan lähtevänsä sotimaan, joten hän otti aseista terävimmän käteensä ja kirjoitti armeijalle kirjeen. Päivi tunsi hyvin USA:n sotilaslain ja päätti pistää kampoihin. Nyt koitti oikea jättien kamppailu! Ihmiset saattavat ajatella, että olen kiltti ja helposti johdateltavissa. Ja olenhan minä kiltti, mutta minulla on myös omat vahvat mielipiteeni, en vain välttämättä ole niitä hirveän äänekkäästi tuomassa esiin. Nyt Päivi kuitenkin taisteli leijonaemon lailla. Hän laati armeijalle karvaan vastineen, jossa hän ampui alas kohtuuttomat vaateet one by one. Vetosin siihen, ettei armeijasta eronnutta voitu velvoittaa palvelemaan reservissä, mikäli tämä oli asunut tietyn ajan toisessa maassa. Tämä argumentti osui ja upposi, ja kuukauden päästä Päivi sai lopullisen eron armeijasta. Asiat olisivat kuitenkin voineet päättyä toisinkin. Jos en olisi tuntenut lakia, olisin joutunut lähtemään Irakiin. Kieltäytyminen olisi merkinnyt sotilaskarkuruutta. Yhtä hullu kuin nuorenakin Nyt Lesterit ovat asuneet Pietarsaaressa kymmenen vuotta. Päivi sai eron armeijasta yksitoista vuotta sitten. Nykyään hän työskentelee After Eight -musiikkikahvilassa talousvastaavana. Matthew puolestaan työskentelee elinkaaren palvelupäällikkönä Pietarsaaren Baltic Yachtsilla ja joutuu työssään matkustamaan paljon. Matthew haluaa sanoa muutaman sanan vaimostaan. Päivin paras puoli on hänen epäitsekkyytensä. Hän on parhain mahdollinen ystävä ja kaikkien äiti, iloinen ja luonnollinen mamma. Sellainen, jonka kanssa haluat viettää aikaa, ei mikään valittaja. Ja edelleenkin hän on aivan yhtä hullu kuin ennenkin. Alkuajan ujous ja itsetietoisuus johtui päällisin puolin siitä, ettei hän aina täysin ymmärtänyt, mitä sanoin. Olemme monikulttuurinen pari, ja rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Syksyllä Päivi ryhtyy taas opiskelemaan, tällä kertaa joko kauppatieteitä Vaasan yliopistolla tai liiketalouden johtamisen ylempää korkeakoulututkintoa Pietarsaaren Centriassa. Todennäköisesti hän valitsee Centrian perhesyistä. Päivi tietää, ettei merta edemmäs välttämättä enää tarvitse lähteä kalaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä me tulevaisuudessa keksitään... SUSANNE STRÖMBERG Kysymyksiä Päiville Keitä naisia ihailet ja miksi? Hillary Clinton. Hän on älykäs, voimakas, peloton ja määrätietoinen. Jenkkilässä politiikka on paljon rumempaa kuin täällä. Hän on silti noussut yhdeksi USA:n arvostetuimmista naisista. Oprah Winfrey. Hän on menestynyt nainen, joka tekee töitä muiden ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hän ei pelkästään lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen vaan tekee myös itse töitä hänelle tärkeiden asioiden puolesta. Tarja Halonen. Yksinhuoltajaäiti joka nousi Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi. Jutta Urpilainen. Vahva nainen, joka olisi voinut antaa periksi kaiken negatiivisen julkisuuden jälkeen viime syksynä. Hän haluaa silti olla vielä pelissä mukana ja tehdä töitä paremman Suomen puolesta. Mitä teet vapaa-aikanasi? Sitä ei paljon ole, mutta vapaaajallani juoksen ja käyn kuntosalilla. Pidän myös elämäkertojen, tositarinoiden ja fiktion lukemisesta. En välitä romanttisista novelleista. Viimeksi luin kirjan 12 Years a Slave. Asuit USA:ssa viitisen vuotta. Mitä olet oppinut kokemuksesta? Minusta sekä nuorten että vanhojenkin pitäisi jossain vaiheessa elämäänsä lähteä vähän pidemmäksi aikaa pois Suomesta. Sitä oppii arvostamaan Suomea ja suomalaisuutta ihan eri tavalla, mikä avartaa maailmankuvaa hirmuisesti. Sinulla on ulkomaalaistaustainen aviomies. Onko Suomi hyvä maa ulkomaalaiselle asua? On, mutta tarvitsemme hieman lisää avarakatseisuutta. Monesti ihmiset eivät ajattele miestäni ulkomaalaisena, koska hän on amerikkalainen! Minusta se on hassua, koska onhan hänkin maahanmuuttaja. Maahanmuuttokriittisyys on yhä enemmän noussut pinnalle. Tavallaan tuomitsemme ihmisiä ja yksilöitä syistä, joita toiset ovat joskus toisaalla tehneet. Maahanmuutto ei ole ongelma, kunhan kotouttaminen saadaan kuntoon. Vihanlietsominen ei johda mihinkään. Miten kuvailisit miestäsi? Olemme olleet naimisissa 16 vuotta, ja voin rehellisesti sanoa olevani vieläkin rakastunut häneen. Matthew on kiltti, huomaavainen ja luotettava. Hän osaa myös olla itsepäinen, määrätietoinen, voimakastahtoinen ja seikkailunhaluinen. Aika samanlainen kuin minäkin. Kampanjoidessasi eduskuntavaaliehdokkaana sydäntäsi lähinnä olivat nuorten asiat. Millainen parempi nuorisolaki olisi? Lakiin pitäisi ehdottomasti kirjata enemmän ennaltaehkäisevää työtä ja laittaa työpajat lakisääteisiksi, mikä turvaisi niiden jatkuvuuden. On tärkeää, että nuori pääsee palveluiden piiriin ennen syrjäytymistään. Nuorisotakuu on kyllä ok, mutta ei riittävä. Huonoa on se, että ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ei hyväksytä mukaan. Työpaja-ajat ovat myös liian lyhyet. Millainen kokemus armeija sinulle oli? Mahtava! Opin itsekuria ja lopetin valittamisen pikkuasioista. Näin myös yhteistyön voiman. Pitäisikö Suomen naisten suorittaa asevelvollisuus? Kyllä, jos kerran armeija pidetään pakollisena. Sittenhän se olisi tasa-arvoa parhaimmillaan. Armeijakavereiden muistoja Päivistä Fort Jacksonin sotilastukikohta, Etelä-Carolina, USA. Lester, Thank you for being a good leader for our platoon. I think your maturity helped all of us grow to be more responsible. Your kind spirit will get you far in life because everyone loves the person who loves everyone and you show that through your actions. I pray you and your family have a happy life. Remember to keep close to God as God keeps close to you. You are of a great value to Him; don t forget that. God Bless You. Lester, Good luck with your military career. You should do some spy stuff cause you re straight out of a James Bond movie. You re a sweetheart. Stay cool. Peace. Päälliköiden muistoja Päivistä Fort Jacksonin sotilastukikohta, Etelä-Carolina, USA. Lester, Always do what you know is right, never leave your buddies behind, and stay motivated. You ll always be a Bushmaster. Lester, Way to go. You have heart, which is what it takes to be a great soldier. Continue being strong. 28 k atternö k atternö 29

16 Gun-Marie Wiis Suuret pidot Torniolaispapin hautajaisista muodostuu tapahtuma, jota matkalaiset eivät hevin unohda. Hautajaisiin saapuneet papit nostavat useiden pikarillisten jälkeen vielä kauniiden tyttöjen maljan, sen jälkeen Ranskan ja Ruotsin kuninkaiden maljan. Mutta kun he hiljentyvät rukoukseen, ranskalaisvieraat purskahtavat nauruun. Mitä enemmän nämä yrittävät nauruaan pidätellä, sitä pahemmaksi tilanne käy. On 2. syyskuuta 1681, ja ranskalaiset saavat olla mukana pidoissa, joiden päätteeksi kaikki papit makaavat juovuspäissään pöydän alla. 30 k atternö k atternö 31

17 Häntä syytetään valtijansa haaremiin murtautumisesta ja tuomitaan siksi kuolemaan Jälkimaailma tuntee Pariisissa syntyneen Jean-François Regnardin ( ) lähinnä hänen kirjoittamistaan komedioista. Matkustelusta innostuneena nuorena miehenä hän päätyi sattuman oikusta Lappiin kesällä Puoli vuosisataa myöhemmin hänen jäämistöstään löytyi käsikirja, joka perustui hänen matkan aikana tekemiinsä päiväkirjamerkintöihin. Kirja tarjoaa mielenkiintoista tietoa Tornionjokilaakson ja Lapin elämänmenosta Kaarle XI:n aikaan. Päivällisajan paikkeilla keskiviikkona kolme ranskalaisherraa astuu Tukholmassa laivaan aikomuksenaan matkata maailman ääriin. He ovat Jean-François Regnard, Cousteaux de Fercourt ja Nicolas de Corberon ja maailman äärellä he tarkoittavat Lappia. He olivat vähän aiemmin tavanneet kuningas Kaarle XI:n, joka oli ehdottanut heille matkaa. Regnard: Kuultuaan meidän matkustavan vain tiedonhaluamme tyydyttääksemme hän [kuningas] sanoi, että Lappi on tiedonhaluisille näkemisen arvoinen yhtä hyvin sijaintinsa kuin asukkaidensakin vuoksi, joiden elämäntavat ovat muille eurooppalaisille täysin tuntemattomat. Seurue saa valtiovarainhoitaja Sten Bielkeltä suosituskirjeet maaherroille, joiden maakuntien läpi he kulkisivat matkallaan. He purjehtivat ensin Ahvenanmaan ohi, ja kuvailevat sitä turvapaikaksi hirville, jotka hakeutuvat sinne talvisin jäitä myöten Liivinmaalta ja Karjalasta. Regnard tietää kertoa, että kaadetun hirven talja kuuluu aina kuninkaalle, ja talonpojat ovat kuolemanrangaistuksen uhalla velvollisia luovuttamaan taljat maaherralle. Seurueella on suotuisa myötätuuli, ja kolmen päivän päästä he jo näkevät Merenkurkun saaret. Neljäntenä he saapuvat Tornioon; alus oli saanut purjehtia samoilla purjeilla koko matkan. Kokenut matkaaja Jean-François Regnard on jo 26-vuotiaana ehtinyt kokea yhtä ja toista. Hän syntyi kultalusikka suussa kauppiasperheeseen, joka oli rikastunut ilmeisesti pohjoisesta tuotujen sillien ja kapakalojen myynnillä. Regnardin isä jätti pojalleen niin suuren perinnön, ettei pojan tarvinnut koskaan vaivata päätään työnteolla. Paul-Erik Öhman, joka käänsi Regnardin Lapin retkikertomuksen ruotsiksi, toteaa näin: Regnard on jo parikymppisenä taloudellisesti riippumaton ja saanut koulutuksen, jollaisen tuohon aikaan vain hienosto pystyi tarjoamaan pojilleen. Hän on täysinoppinut kavaljeeri, yhtä lahjakas niin latinan kuin ranskan kielenkin riimittelyssä, viisujen laulussa, kitaransoitossa sekä ratsastamisessa ja miekkailussa. Tämän lisäksi häntä on siunattu kadehdittavan hyvällä ulkonäöllä. Pariisin huvielämä ei kuitenkaan riitä Jean-François Regnardille, vaan hän haluaa nähdä maailmaa. Ensimmäisenä hän matkustaa Italiaan, jossa uhkapelihimo kukoistaa ylhäisissä piireissä. Regnardin palatessa Ranskaan hänellä on mukanaan écun pelivoitot käsittämätön summa niihin aikoihin ja aineistoa, josta myöhemmin muodostuisi hänen tunnetuin teoksensa, komedia Le Joueur. Seuraavakin matka suuntautuu Italiaan mutta ei ole yhtä onnekas. Regnard rakastuu Bolognassa provencelaisneitoon, joka on 16 ikävuodestaan huolimatta jo naimisissa. Sattuman oikusta provencelaisneito ja tämän aviomies matkustavat Regnardin kanssa samalla laivalla Ranskaa kohti. Laiva joutuu merirosvojen kynsiin, ja matkustajat viedään Algeriin, jossa heidät myydään orjiksi. Regnardin ostaa rikas itämaalainen nimeltä Achmet Talem, ja provencelaisneidon ostaa vanha turkkilaismies nimeltä Baba Hassan. Regnard saa orjan asemastaan huolimatta liikkua vapaasti Algerissa, ja hän onnistuu pääsemään Baba Hassanin palvelukseen piirtämään narsisseja, orvokkeja ja tarhaorvokkeja kankaalle, jota kaunis provencelaisneito kirjailee. Epäonnistunut pakoyritys Nuoret päättävät paeta, mutta heidät saadaan kiinni ja palautetaan isännilleen. Rangaistuksena Regnard siirretään Achmet Talemin keittiöön kokiksi. Hän onnistuu tehtävässään niin hyvin, että hän saa jälleen lisää vapauksia. Vapaaaikanaan hän rakentaa lintuhäkkejä ja saa luvan lähteä kaupunkiin myymään niitä. Myöhemmin Regnardin tilanne mutkistuu, sillä kaksi Achmet Talemin neljästä vaimosta rakastuu häneen ja yrittää houkutella häntä suorittamaan muitakin kuin keittiössä tehtäviä palveluita. Paul-Erik Öhman kuvailee tapahtumia seuraavasti: Kuin Joosef, joka järkkymättä torjui Potifarin vaimon, niin myös Regnard säilyi uskollisena provencelaisneidolleen, vaikka hän kokikin Joosefin kohtalon. Regnardia syytettiin isäntänsä haaremiin murtautumisesta ja hänet tuomittiin kuolemaan, mutta ennen tuomion täytäntöönpanoa satamaan saapuu laiva mukanaan hänen lunnasrahansa ja vapautensa. Regnard lunastaa vapaaksi myös provencelaisneidon, jonka aviomies on huhun mukaan kuollut ruttoon isäntänsä maatilalla. Nicolas de Fercourt, Regnardin ystävä ja matkakumppani, vahvistaa tarinan ja paljon muutakin kertomuksessaan, joka sai laajaa huomiota vasta paljon myöhemmin (vuonna 1917). Näistä seikkailuista huolimatta Regnard lähtee vielä kolmannen kerran matkaan , tällä kertaa pohjoiseen, Hollantiin. Hänen seurueeseensa kuuluu jälleen de Fercourt ja lisäksi juristi Nicolas de Corberon, todennäköisesti hänkin nuori ja varakas pariisilainen herrasmies. Regnard ja kumppanit saavat Amsterdamissa kuulla Tanskan hovin sijaitsevan vain kolmen päivämatkan päässä Oldenburgissa. He haluavat tavata kuningas Kristian V:n mutta saavat Oldenburgiin saavuttuaan kuulla kuninkaan jo matkanneen Hampuriin, ja matkalaisten saapuessa Hampuriin kuningas on jo ehtinyt poistua sieltäkin. Matkalaiset päätyvät lopulta Kööpenhaminaan, jossa he viimeinkin saavat audienssin kuninkaalta. Regnard kirjoittaa tavanneensa Kööpenhamissa niin henkeviä ja kauniita naisia, että minun olisi ollut perin vaikea erota heistä, ellei minulle olisi vakuutettu, että Ruotsissa tapaisin yhtä viehättäviä. Valkoinen Lappi Tukholman välinäytöksen jälkeen Regnard kumppaneineen saapuu Tornioon sunnuntaina Hän kuvailee paikkaa maailman pohjoisimmaksi kaupungiksi. Hänen silmissään kaupunki ei juuri ole muuta kuin rykelmä puumökkejä, vaikka kaupunki on varakas ja pystyy vuosittain maksamaan 2000 kuparitaalerin verot. Maata Torniosta pohjoiseen Nordkappiin asti asuttavat vain [villit lappalaiset], joilla ei ole kiinteitä asumuksia. Regnardin mukaan talvella, kun jää on tarpeeksi vahvaa kantaakseen rekiä, Tornion markkinoilla näkyy kaikenlaista pohjolan kansaa: venäläisiä, moskovalaisia, suomalaisia ja kaikkien kolmen valtakunnan (Ruotsin, Tanskan ja Venäjän) lappalaisia nykynimeltään tietenkin saamelaisia. Saapumista seuraavana päivänä Regnard päättää vierailla rovasti Johannes Tornaeuksen luona. Tornaeus on maineikas oppinut, joka on kääntänyt kaikki Daavidin psalmit saameksi, kirjoittanut saamelaisten historian ja matkustanut laajalti Itämaissa ja opiskellut itämaisia kieliä valtakunnanneuvoston ja diplomaatti Bengt Bengtsson Oxenstiernan palveluksessa. Regnard saa kuitenkin kuulla Tornaeuksen kuolleen vain kolme päivää aiemmin. Rovasti lepää arkussaan, ja hänen vaimonsa istuu huoneessa ja osoittaa kyynelillään ja huokauksillaan kaipaavansa puolisoaan. Paikalla on monia vaimon ystävättäriä, jotka hekin ottavat nyyhkyttäen osaa suruun. Hieman lohtua tarjoaa ainakin Regnardin mielestä useat suuret antiikkistyyliset hopeamaljat täynnä ranskalaista ja espanjalaista viiniä, muutamissa viinaakin. Talon emäntä huolehtii siitä, etteivät maljat ole kauaa tyhjillään, ja keskeyttää usein nyyhkytyksensä kehottaakseen vieraitaan juomaan. Regnardille ja tämän kumppaneille kaupataan seuraavana päivänä monenlaisia turkiksia, muun muassa suuria valkoisella jäniksennahalla vuorattuja vällyjä. Heille esitellään lappalaisia poronnahkavaatteita ja varusteita, saappaita, rukkasia, kenkiä, vöitä ja lakkeja. Seuruetta kummastuttaa, kun heidän tiellä kohtaamansa ihmiset pakenevat heitä. Seuraavana päivänä heidän luonaan vierailee pormestari illalliskutsun kera. Seudun asukkaat riensivät joukoittain katsomaan ateriointiamme, Regnard toteaa. Purjehdus jokea pitkin Matkalaiset lähtevät seuraavana päivänä veneellä Tornionjokea ylös seuranaan opas ja tulkki. On vaikea kuvitella kulkuneuvoa, joka olisi yhtä hyvin tehty ja yhtä kevyt: pari kolme miestä pystyy helposti kantamaan tällaista venettä, milloin on pakko ohittaa koskipaikat maitse. Tämän joen kosket ovat nimittäin niin hurjia, että ne vierittävät valtavia kiviäkin mukanaan. Raju tuuli ajoi veneeseen vettä sellaisella voimalla, että ellei sitä olisi nopeasti tyhjennetty, se olisi pian ollut laitojaan myöten täynnä. Seurue joutuu hurjien koskien takia vaeltamaan suuren osan matkasta joenvartta pitkin. He metsästävät riistaa ja hämmästelevät sorsien, hanhien ja kuovien suuria parvia. Meillä oli hirveä kiusa sääskistä, jotka ovat näiden seutujen vitsaus ja saattoivat meidät kerrassaan epätoivoon. Lappalaisilla ei ole näitä kirottuja eliöitä vastaan muuta keinoa kuin täyttää savulla se paikka jossa he oleskelevat. Myös Regnard ja kumppanit ympäröivät itsensä savulla ja kohtaavat saksalaismiehen, joka on asunut Lapissa 30 vuotta ja kerännyt veroja Ruotsin kuninkaalle. Joskus lappalainen saattaa olla velvollinen suorittamaan veroa Ruotsin kuninkaalle, Tanskan kuninkaalle sekä Moskovan suuriruhtinaalle. Ensimmäiselle he maksavat siksi että asuvat hänen alueillaan, toiselle siksi että saavat kalastaa Tanskan kuninkaalle kuuluvalla Norjan rannikolla ja kolmannelle siksi että saavat metsästää hänen maillaan. Seurue ei tietenkään välty saunalta (basse-touches Regnardin omien sanojen mukaan). He saapuvat eräälle maatilalle ja hämmästyvät löytäessään koko talonväen yhdessä saunasta. Kuumuus on tukahduttavaa ja ilma kuin tulta. Astuttuamme sisälle saunaan ällistyimme suuresti, sillä siellä olivat yhdessä tytöt ja pojat, äidit ja lapset, veljet ja sisaret, eivätkä alastomat naiset lainkaan hämmentyneet vaikka tuntemattomat ihmiset näkivät heidät. Vielä enemmän meitä kummastutti se, että nuoret tytöt hakka- Kaarle XI ( ), Regnardin ikäkumppani, kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi jo 4-vuotiaana isänsä Kaarle X Kustaan kuoltua. Leskikuningatar Hedvig Eleonooran johtama holhoojahallitus hallitsi maata, kunnes Kaarle XI julistettiin täysivaltaiseksi hallitsijaksi 16-vuotiaana vuonna Ranskan kieli kuului itsestään selvästi hänen opintoihinsa, mutta hän joutui kamppailemaan sen kanssa lukihäiriönsä takia. Kaarle XI:n esikoinen, Hedvig Sofia, oli syntynyt vain pari viikkoa ennen kuin kuningas tapasi Regnardin. Seuraavana vuonna hallitsijaparille syntyi poika Kaarle XII. Muotokuva Kaarle XI:stä kultasomisteisessa haarniskassa ja kärpännahalla päärmätyssä viitassa. Arvellaan David Klöcker Ehrenstrahlin ( ) maalaamaksi. 32 k atternö k atternö 33

18 Voi todella sanoa, että olemme maailman uloimmalla äärellä sivat puun oksalla alastomia miehiä ja poikia. Matkaajille selitetään, että vihtominen avaa huokoset ja helpottaa hien haihtumista. Regnardin on vaikea käsittää, miksi saunojat juoksevat tulikuumasta saunasta vierellä virtaavaan uskomattoman kylmään jokeen. Regnardin johtopäätöksenä on, että näillä ihmisillä täytyy olla hyvin vahva temperamentti. Johannes Tornaeus ( ) syntyi nimensä mukaisesti Torniossa, ylioppilaaksi Upsalassa v. 1625, filosofian maisteriksi v. 1632, minkä jälkeen hän matkusteli diplomaatti Bengt Oxenstiernan mukana Itämaissa ja perehtyi perusteellisesti itämaisiin kieliin. Kotiinpaluunsa jälkeen Tornaeus nimitettiin v Alatornion kirkkoherraksi. Hän pyrki ahkerasti sivistämään seurakuntaansa ja käänsi keskeisiä Raamatun tekstejä saameksi. Hän myös teki vuosittain matkoja Tornion Lapinmaan läpi jopa Utsjoelle asti. Vuonna 1672 Tornaeus laati selvityksen Tornion ja Kemin Lapinmaista. Se julkaistiin vasta sata vuotta myöhemmin. Kuvassa kirja, jota nykyään pidetään klassikkona. Maanmiehen kohtaaminen Seurue jatkaa matkaansa Köngäsen ruukkiin, joka sijaitsee nykyisen Pajalan kunnassa. Ruukki perustettiin vuonna 1645, ja Regnardin aikaan sen omistivat Hollannissa syntyneet veljekset Abraham ja Jakob Reenstierna. Samat veljekset harjoittivat laivanrakennusta Pietarsaaressa vuosina Heidät aateloitiin vuonna 1669, jolloin he vaihtoivat nimensä Mommasta Reenstiernaksi. Köngäsen ruukilla työstetään Norrbottenin kaivosten rautaa ja kuparia. Regnard ihailee seppien työtä ja erityisesti sitä, kuinka he varustavat valmistamansa kupariplootut kuninkaan leimalla. Hän jopa väittää, että eräs seppä ottaa juoksevaa kuparia paljaaseen käteensä ja pitää sitä kourassaan hetken. Matkaajat näkevät useita pääskysiä, vaikka ovatkin jo niin pohjoisessa. Heidän on vaikea uskoa paikallisten selitystä siitä, miten pääskyset selviytyvät kylmästä talvesta: heille nimittäin kerrotaan, että pääskyset kiertyvät keräksi ja kaivautuvat järvien pohjamutiin odottaakseen horroksessa lämpimän kevään paluuta. Olaus Magnus kirjoitti pohjoisen pääskysistä näin jo vuonna 1555, ja Linné piti tätä käsitystä tieteellisenä tosiasiana vielä 1700-luvulla. Svappavaaran kaivoksella Regnard ja kumppanit tapaavat riemukseen ranskalaismiehen. Regnard selittää: Ei ole niin kaukaista maankolkkaa, etteivät ranskalaiset olisi löytäneet sinne tietään. Tämä mies oli työskennellyt kaivoksissa melkein kolmekymmentä vuotta, ja hän olikin enemmän villin kuin ihmisen näköinen. Ranskalaismies on jo osin unohtanut äidinkielensä, sillä hän on asunut kauan Norrbottenissa eikä ole kertaakaan tavannut maanmiehiään lähimmäksi kotimaataan hän pääsi tavatessaan italiaismiehen, joka matkusti Svappavaaran kautta 17 vuotta aiemmin ja josta ei sen koommin ollut kuultu mitään. Tämä italialainen oli varmasti Francesco Negri ( ), joka vuosina matkusti Lapin kautta Finnmarkiin ja Nordkappiin. 1 Regnardin tapaamasta svappavaaralaistuneesta ranskalaismiehestä, Frans Serviosta, muodostuu tärkeä tiedonlähde, ja Servio lähtee seurueen mukaan tulkiksi. Regnard kuvailee Svappavaaran kaivoksia avoimiksi kuiluiksi, jotka tunkeutuivat maan uumeniin asti, jotta päästäisiin manalan liepeille etsimään tyydytystä ihmisten ylellisyydenhalulle ja turhamaisuudelle. Useimmat aukot olivat täynnä jäälohkareita. 1 Francesco Negri vahvistaa matkakertomuksessaan Viaggio settentrionale (julkaistu v. 1703) tavanneensa ranskalaismiehen Svappavaarassa. Torniojärveä kohti Seurue jatkaa matkaansa Torniojärveä kohti, maistaa paikallisten valmistamia taimenia ( vallan mainioita ) ja sytyttää yöksi petoeläinten varalta suuren nuotion jonka he unohtavat sammuttaa. Äkillisesti syntyneen rajuilman kovat tuulet sytyttävät koko metsän palamaan. Kun seurue ohittaa kyseisen paikan kaksi viikkoa myöhemmin, metsä on vieläkin tulessa, mutta onneksi tulipalon aiheuttajia ei rangaista tässä maassa. He saapuvat viimein Jukkasjärven kirkonkylään, kuuluisaan markkinapaikkaan. Regnard: Kristillismielisimmät lappalaiset eivät tyydy antamaan lahjoja vain papilleen vaan tuovat uhrilahjoja kirkkoonkin. Näimme alttarin edessä riippumassa paljon oravannahkoja. Halutessaan torjua jonkin porolaumojaan vaivaavan taudin tai anoa Jumalalta itselleen menestystä he tuovat kirkkoon porontaltoja ja levittävät ne alttarille vievälle käytävälle, jota pitkin pappi joutuu kulkemaan. Näin he uskovat voittavansa taivaan suopeuden. Regnardin mukaan lappalaiset eivät kuitenkaan ole kovinkaan innokkaita kirkossakävijöitä. Hän kertoo, että kruununvoudin pitää väkisin toimittaa ihmisiä kirkkoon. Jotkut yrittävät lahjoa kruununvoutia voidakseen jäädä pois. Toisten mielestä hyväksi poissaolon syyksi riittää se, että he kävivät kirkossa edellisvuonna. Regnard kumppaneineen pitää Jukkasjärveä maailman äärenä, ja he päättävät ikuistaa hetken. Kahden päivän ajan he kaivertavat suureen kiveen ikuista muistomerkkiä, jonka tarkoituksena on julistaa jälkipolville, että nämä kolme ranskalaismiestä eivät kääntyneet matkaltaan ennen kuin he saavuttivat paikan missä maailma päättyy. He kantavat kiven Torniojärvelle vaeltaen neljä tuntia reiteillä, joita ei yksikään kuolevainen ollut ennen tuntenut ja kiipeävät järven luona kaikkia muita vuoria korkeammalle vuorelle. Regnard väittää, että he näkevät vuoren huipulta koko läntisen Lapin ja Jäämeren, aina Nordkapin länsireunalle asti. Voi todella sanoa, että olimme silloin napa-akselin tuntumassa ja maailman uloimmalla äärellä. Sinne, oikealle paikalleen, me pystytimme [...] piirtokirjoituksen, vaikka sitä tuskin koskaan tulevat lukemaan muut kuin karhut. Matkaajat nimeävät paikan Metavaaraksi, joka muodostuu latinan sanasta meta (raja) ja suomen sanasta vaara, tarkoittaen näin rajavuorta. Seurueen uhoamisesta huolimatta kaiverruksen lukee eräs ihminen talvella 1718 itse asiassa jälleen ranskalaismatkamies, Aubry de la Motraye ( ). Hän saapuu paikalle ahkiossa seuranaan sama kyyditsijä, joka oli ollut Regnardin oppaana 37 vuotta aiemmin. Motraye löytää kiven, joka on jo osin sammaleen peitossa. Hän ikuistaa kaiverruksen omaan matkakertomukseensa. 2 Kiveä kaiverruksineen ei sen jälkeen ole kuitenkaan löydetty useista etsinnöistä huolimatta. Regnardin kertomusta ei ole silti syytä epäillä, sillä hän kumppaneineen kaiverrutti saman tekstin puutauluun, jonka he ripustivat Jukkasjärven kirkon alttarin yläpuolelle. Puutaulu on siellä vieläkin. Professori K.B. Wiklund päätteli tutkimuksissaan vuonna 1904, että Metawaran kieleke on nykyiseltä nimeltään Pieksennenä, saameksi Pieskenjarka. 2 Kertomus julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi v nimellä Travels through Europe, Asia and into part of Africa. Erik Dahlberghin kuparipiirros 1600-luvun lopun Torniosta teoksessa Suecia antiqua et hodierna. Näköispainos k atternö k atternö 35

19 Jälkiruuaksi tuotiin tupakkaa, ja papit joivat kunnes sortuivat pöydän alle Regnardin seurueen Jukkasjärven kirkkoon ripustama taulu. Tauluun on kaiverrettu: Gallia nos genuit, vidit nos Africa; Gangem Hausimus, Europeamque oculis lustravimus omnem: Casibus et variis acti terraque marique, Hic tandem stetimus, nobis ubi defuit orbis. de Fercourt, de Corberon, Regnard 18 Augusti 1681 Suomennos: Gallia synnytti meidät: Afrikka on meidät nähnyt; olemme ammentaneet Ganges-virran vettä Ja nähneet omin silmin koko Euroopan. Monenlaiset kohtalot ovat heitelleet meitä maalla ja merellä, Ja vihdoin seisomme täällä, missä maanpiiri päättyy. (Marja Itkonen-Kailan suomennos, 1982) Kohtaaminen poppamiehen kanssa Regnard kuulee matkan aikana useasti shamaaneista, poppamiehistä, joilla oli tuohon aikaan tärkeä rooli saamelaisten arjessa. Hän pyytää oppaansa etsimään heille poppamiehen, ja kohta koko seurue lähtee innokkaana oppaan löytämän poppamiehen kodalle. Olimme niin hyvillämme kuin olisimme pitäneet paholaista hännästä, jos tällainen ilmaus sallitaan. [...] Minnepä ihminen ei lähtisi voidakseen omin silmin nähdä paholaisen? Poppamies on luvannut paljastaa ranskalaisille vierailleen monia asioita, joita heidän tekee mielensä tietää. Vieraat testaavat poppamiehen kykyjä muutaman päivän ajan juuri senkaltaisella epäkunnioittavalla asenteella, jota voi odottaa ihmisiltä, jotka kuvittelevat olevansa maailman napa ja kaiken mitta. Regnard: Yksikään pahan hengen riivaama ei ole riehunut niin kuin tämä meidän noitamme. Hän takoi rintaansa kiihkeän säälimättömästi, ja mustelmat, joita hänen rintansa pian oli täynnä, osoittivat hänen olevan tosissaan. Yhtä rajusti hän takoi vasaralla kasvojaan, ja veri valui virtanaan joka puolella. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, silmät kääntyivät nurin, kasvot sinertyivät, hän tuupertui monta kertaa tuleen, mutta kertaakaan hän ei pystynyt ilmoittamaan meille asioita joita kysyimme. Shamaani selittää vierailleen, ettei hänen henkensä ollut ikinä ollut Tukholmaa kauempana, kun taas vieraat tulevat niinkin kaukaa kuin Ranskasta. Häneltä on myös iän myötä lähtenyt hampaita, minkä takia hänen voimansa olivat alkaneet hiipua. Hän lupaa kuitenkin kertoa heille jotain yllättävää, jos hän saa vierailtaan viinaa. Regnard ei kuitenkaan vaikutu poppamiehen humalatilassa kertomista salaisuuksista, ja hänen johtopäätöksensä on: Kukaties heidän keskuudessaan on todella ollutkin noitia ennen muinoin, kun lappalaiset elivät täydelleen vajonneina pakanuuden harhoihin, mutta nykyään on varmasti vaikeaa löytää yhtäkään joka hallitsisi hyvin ammattinsa. Regnard kumppaneineen päättää huvitella juottamalla shamaanin tajuttomaksi ja varastamalla hänen noitakalunsa: Suunnilleen kolmeen päivään hän ei tiennyt mistään mitään, ja meidän oli helppo anastaa kaikki hänen noitakalunsa. Otimme häneltä rummun, vasaran ja osoittimen, jonka muodosti joukko kupariketjulla yhteen liitettyjä sormuksia ja kuparinpalasia, joihin oli kuvattu jokin hornahenki tai kirjaimia. Seurueen valmistautuessa lähtemään shamaani kysyy heiltä, ovatko he nähneet hänen varusteitaan. He vastaavat, että poppamiehenä hänen kai kuuluisi tietää, missä ne ovat, eikä hänelle voisi olla turhan hankalaa selvittää, kuka ne on varastanut. Hautajaisjuhlat Matkaajat todistavat vielä yhtä erityislaatuista tapahtumaa. Seurue palaa Tornioon 2. syyskuuta ja päätyy suoraan keskelle Johannes Tornaeuksen hautajaismenoja. He yllättyvät siitä, kuinka myöhään hautajaiset järjestetään. Heille kuitenkin selitetään, että mitä korkea- arvoisempi vainaja on ollut, sitä pidemmälle hautajaisia lykätään. Lykkäämisellä halutaan saada tarpeeksi aikaa vainajan arvolle sopivien hautajaisten järjestämiseen, ja hautajaisvieraille on jätettävä tarpeeksi aikaa hautajaispaikkakunnalle matkustamiseen. Vieraiden joukossa on todennäköisesti suurin osa Pohjanmaan seurakuntien papeista. Regnard kertoo: Kun sanotaan, että turkkilaiset tuhlaavat omaisuutensa häihin, juutalaiset ympärileikkauksiin ja kristityt oikeudenkäynteihin, niin tähän voidaan lisätä: ja ruotsalaiset hautajaisiin. Tornion pappila on täynnä pappeja mustine palttooneineen ja hattuineen:... niin korkeakupuiset hatut, että niitä olisi voinut luulla kattopalkkeja kannattaviksi pylväiksi. Vainajan arkku on tuotu huoneen keskelle ja peitetty kankaalla. Papit kostuttivat arkkua kyynelillä, jotka valuivat heidän kostunutta partaansa pitkin purosiksi haarautuen; nämä murheiset pisarat olivat heidän vihkivetenään. Seurueen vanhin piti ruumissaarnan kaikkien läsnäolijoiden kuunnellessa, ja hän esitti nähtävästi hyvin surullisia asioita, sillä hänen surkea ilmeensä oli saada meidätkin purskahtamaan itkuun, vaikka emme ymmärtäneet mitään hänen puheestaan. Naiset ovat miehistä erillään pienessä huoneessa ja huokailevat sydäntäsärkevästi. Vainajan leski keskeyttää saarnaajan puheen monta kertaa nyyhkytyksillään. Uumajan rovasti Johannes Plantinus pitää juhlallisen hautajaispuheen ja saa vaivanpalkakseen hopeakepin. Regnard selittää asian näin: Vaikea sanoa, oliko hän ansainnut sen, mutta se on varmaa, että hän huusi kovasti, ja saadakseen asiansa vielä surullisemmaksi hän oli tehnyt itsensäkin vastenmielisen näköiseksi, sillä hänen tukkansa oli sekaisin ja täynnä oljenpätkiä, joita hän ei ollut ehtinyt nyppiä pois. Hän selosti vainajan koko elämänkulun syntymästä viimeiseen hengenvetoon asti [...]. Regnardin kertoman mukaan maassa on tapana pitää hautajaispuheita jopa lakeijoille ja palvelustytöille, jos vain joku maksaa puhujalle écun. Regnard kumppaneineen kutsutaan hautajaisten jälkeisiin pitoihin. Pidot alkavat hiljaisuuden vallitessa, mutta kehittyvät hiljalleen mainioksi juhlaksi. Kuolleen kunniaksi ja tämän perheen menestykseksi juodaan aivan hämmästyttävällä tavalla. Eniten joivat papit, jotka olivat olleet vainajan parhaita ystäviä. Kun oli juotu eri yksityishenkilöiden terveydeksi, siirryttiin kuninkaisiin ja mahtimiehiin. Ensin juotiin kuitenkin kauniiden tyttöjen malja, kuten kaikkialla Ruotsissa on tapana, ja sitten tuli kuninkaiden vuoro. Nämä maljat juodaan astioista, joiden koko on suhteessa kuninkaallisten henkilöiden mahtiasemaan. Kippis kuninkaalle Vieraiden kunnioittamiseksi Regnardia pyydetään juomaan Ranskan kuninkaan malja astiasta, joka on kaikkia muita korkeampi aivan kuin meidän hallitsijamme olisi muita kuninkaita mahtavampi. Olisi ollut rikos kieltäytyä tästä maljasta. Niinpä join sen ja tyhjensin tuopin urheasti. Mutta olisihan ollut sopimatonta juoda Ranskan kuninkaan terveydeksi ja unohtaa Ruotsin kuninkaan terveys, Ruotsissa kun olimme. Niinpä joimme Ruotsin kuninkaan maljan tuopista, joka ei juuri ollut äskeistä pienempi, ja kun tätä maljaa oli seurannut vielä joukko muita, kaikki hiljentyivät rukoukseen. Juuri silloin joku Regnardin seurueesta lohkaisee sukkeluuden, jonka takia ranskalaismiehet purskahtavat niin pitkään ja kovaääniseen nauruun, että papit pahastuvat. Ranskalaiset eivät edes voi piilottaa nauruaan hattujensa taakse, sillä ne on viety pois. Mitä enemmän yritimme sitä [naurua] tukahduttaa, sitä äänekkäämpiä olivat pyrskähdyksemme. Seuraus oli, että papit luulivat meidän pitävän hauskaa heidän uskontonsa kustannuksella, ja he poistuivat salista eivätkä enää suostuneet palaamaan sinne. Muita pappisvieraita suopeammin suhtautunut pappi kertoo ranskalaisille pappien päättäneen kostoksi hyökätä ranskalaisten uskontoa vastaan. Riita kuitenkin onnistutaan välttämään. Kaikki leppyvät noustuaan pöydästä ja miesten kokoonnuttua tupakoimaan. Jälkiruuaksi tuotiin piippuja ja tupakkaa, ja papit joivat kunnes sortuivat pöydän alle, Regnard tiivistää pidot. Hänen suureksi hämmästyksekseen Piitimen kirkkoherra, vainajan vävy Olaus Graan tulee seuraavana päivänä kutsumaan seurueen rääpiäisiin. Hautajaisten jälkeen pidettävät rääpiäiset ovat ranskalaisille jotain aivan uutta. Seurue päättää hyväksyä kutsun, ja he keskustelevat Graanin kanssa ranskaksi sen tauon aikana, joka jäi hänen edellisen ja seuraavan humalansa välille. Olaus Graan on perehtynyt varsin perusteellisesti lääkeoppiin. Todistaakseen osaamisensa hän vetää taskuistaan useita rasioita, jotka olisivat riittäneet vaikka apteekin perustamiseen, Regnard kertoo. Hän antoi minulle palasen majavankivestä ja väitti saavansa tämän eläimen hännästä ihmeellistä voidetta, joka tepsii kaikkiin sairauksiin. Paluu Pariisiin Vihdoin on koittanut paluumatkan aika. Kun matka Tukholmasta Tornioon oli kestänyt vain neljä päivää, paluumatka venähtää lähes neljään viikkoon vastatuulen ja tyvenen takia. Seurue astuu viimein maihin Härnösandissa ja jatkaa matkaansa Tukholmaan maitse Falunin ja Upsalan kautta. Falunissa he vierailevat kaivoksessa ja Upsalassa he käyvät katsomassa Codex argenteus -käsikirjoitusta (nk. Hopearaamattua) ja vierailevat tuomiokirkossa saadakseen koskettaa Eerik Pyhän kalloa ja luita. Tuomiokirkon sakaristossa heille näytetään Thoria esittävä epäjumalankuva. Seurue saapuu Tukholmaan 27. syyskuuta. Regnard tiivistää matkan: Tänne päättyi vaivalloinen retkemme, merkillisin mitä milloinkaan on tehty, retki jonka en suurestakaan rahasummasta olisi halunnut jääneen tekemättä mutta johon en vieläkään suuremmasta ryhtyisi uudestaan. Regnard ilmeisesti tarkoitti, mitä sanoi, sillä kotimatkansa jälkeen Puolan, Turkin ja Unkarin läpi hän ei enää lähtenyt pitkille seikkailuille. Hän osti Pariisin läheltä Grillonista pienen linnan ja asettui aloilleen. Siellä hän kirjoitti kaikessa rauhassa komedioita sekä kutsui kirjailija- ja aristokraattiystäviään tanssiaisiin ja konsertteihin ja luki heille itse ääneen omia näytelmiään. Regnard kuoli 54-vuotiaana vuonna 1709 vaikean ummetuksen jälkeen, jota hän oli yrittänyt lääkitä hevosilleen tarkoitetulla ulostusaineella. Kuolema tuli välittömästi. Lapin matkakertomus löydettiin Regnardin papereiden joukosta 22 vuotta myöhemmin vuonna Käsikirjoitus ei ollut valmis, mutta se julkaistiin silti, ja nousi heti suosioon. Se julkaistiin ensimmäisen kerran ruotsiksi vuonna 1946 ja suomeksi v Ruotsinnoksen kääntäjä Paul- Erik Öhman toteaa, ettei Regnardin kirjaa voida mitenkään tarkastella kansatieteellisenä teoksena. Se ei tarkoita, etteivätkö kirjassa kuvaillut todistajanlausunnot olisi pitkälti aitoja. Regnard piti ilmeisen huolellisesti päiväkirjaa hän on kuitenkin lisännyt kirjan käsikirjoitukseen yksityiskohtia muista senaikuisista Lapin kuvauksista. Aubry de la Motraye, joka löysi Torniojärven kaiverruksen 37 vuotta Regnardin vierailun jälkeen, kertoo kirjassaan tavanneensa lappalaisia, jotka yhä muistivat Regnardin. Heidän kuvauksensa mukaan Regnard kumppaneineen olivat niin mukavuudenhaluisia, etteivät he liikkuneet joenrannasta montaakaan sataa metriä niin Torniossa, Ylitorniossa, Köngäsen ruukilla kuin Jukkasjärvelläkään. SVENOLOF KARLSSON Jean-François Regnard puhuu kertomuksessaan lappalaisista tekemättä ilmeisesti eroa lappalaisten, suomalaisten ja ruotsalaisten kesken. Nykyään alkuperäisväestöä kutsuttaisiin tietenkin saamelaisiksi. Sitaatit ovat Regnardin teoksesta Matka lappiin. Suomennos: Marja Itkonen-Kaila, k atternö k atternö 37

20 Google, uusi sähköntoimittajasi? Googlen datasali Lappeenrannassa. Google on investoinut tänne yli miljardi euroa. Svenolof Karlsson Pian sinunkin kotisi on matkapuhelimessa. Googlen ja Applen kaltaiset yritykset odottavat malttamattomina pääsyä kotiisi, sanoo Per Espen Stoknes ja uskoo, että ne voivat pitkällä aikavälillä toimii jopa sähköntoimittajina. Sitä mukaa kuin Google ja Apple saavat jalansijaa kodeissamme, ne alkavat uhata nykyisiä sähköntoimittajia yhä tiukemmin. Voittajaksi selviää se, joka ymmärtää asiakkaan ajattelutapaa, sanoo Per Espen Stoknes. Taloustieteen tohtori, psykologi Per Espen Stoknes toimii tutkijana Oslon kauppakorkeakoulussa. Hän vastaa Vihreän kasvun maisteriohjelmasta ja on suosittu luennoitsija ja kirjoittanut useita kirjoja, nyt uusimpana ilmastopsykologiasta ( Mitkä mekanismit saavat ihmiset vähättelemään ilmastouhkaa? ). Stoknes on GasPlasin ja AgroPlasin ympäristöteknolo- Google/Lehtikuva giayritysten perustajia, ja hän on työskennellyt niissä toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Lisäksi hän on toiminut esim. Statoil- ja Vattenfall-energiayhtiöiden, Sanoma-mediakonsernin sekä norjalaisten viranomaisten ja poliitikkojen neuvonantajana. Hänen diagnoosinsa on, että energia-ala on sosiaalisen osaamisensa puutteiden vuoksi vaarassa menettää asiakkaitaan Googlen ja Applen kaltaisille toimijoille. Per Espen Stoknesin mukaan neljä trendiä hallitsee energiamarkkinoiden tulevaa kehitystä. EROI (Energy Return on Investment eli miten paljon energiaa saa suhteessa siihen, miten paljon energiaa tuotantoon investoi) laskee öljyn ja kaasun osalta enti- sestään. Toki tällä hetkellä on menossa liuskekaasu- ja liuskeöljyvallankumous, mutta se ei muuta pitkän aikavälin trendiä. Energiankäytön tehostaminen on totta sekä rakennus-, kuljetus- että teollisuussektoreilla vuoden tähtäimellä potentiaali on erittäin suuri. Kiertotalous valtaa yhä enemmän alaa: uusien materiaalien käytön sijaan trendinä on kierrätys; tuotteet suunnitellaan siten, että niitä on helppo kierrättää. Aurinko- ja tuulisähkön kustannukset laskevat entisestään ja muita energiamuotoja nopeammin, ja siksi ne valtaavat yhä enemmän alaa. Hiiltä ja maakaasua käytetään energialähteinä tulevaisuudessakin, mutta niiden kiinnostavuus investoijien silmissä vähenee, Per Espen Stoknes sanoo. Uudet kasvumarkkinat perustuvat asiakassuhteille energia-alan voittajiksi nousevat ne, jotka onnistuvat parhaiten hyödyntämään asiakassuhteita. Monille energiayrityksille asiakassuhde tarkoittaa vain asiakkaalle lähetettävää laskua. Se on avoin kutsu Googlen ja Applen kaltaisille toimijoille, Stoknes sanoo. Hän kertaa historiaa luvulla käytiin taistelua käyttöjärjestelmien kesken, 1990-luvulla verkkoselainten. Seuraava kamppailu käytiin matkapuhelimista, nyt tableteista. Seuraava suuri taistelutanner on älykodit. Kuka koordinoi sähkönkäyttöäsi? Kuka koordinoi käyttäjäystävällisellä tavalla kaikkea sitä kodin sähkötavaraa? Tällainen osaaminen on Applella ja Googlella geeneissä. Matkapuhelimen sovelluksen avulla Google ja Apple voivat neuvotella älykotisi sähköhinnan puolestasi. Sinun tarvitsee vain vastata kyllä kysymykseen, haluatko olla mukana, kun he neuvottelevat sähkönhinnan yhtä aikaa ehkä asiakkaalle. Sinun ei tarvitse valita sähköntuottajaa, jota et kuitenkaan pysty valvomaan tai johon et luota. Sähkö ei ole pääasia vaan osa pakettia. Asiakkaat viis välittävät sähköstä. He haluavat valot, lämpöä, tietoa, viihdettä ja sosiaalisia kontakteja, Per Espen Stoknes sanoo. Googlelle ja Applelle tärkeintä on, että sähkö tarjoaa pääsyn koko asuntoon. Sen avulla he saavat tietoa siitä, miten me elämme. Ehkä uudet toimijat myyvät asiakkaalle paketin tarjoamalla sähköä ilmaiseksi, kaupan päälle? Jotta tämä voisi olla todellisuutta, tarvitaan älykäs sähköverkko ja kodissa älymittari. Mutta ne ovat jo pitkälti tulossa. Stoknes mainitsee, kuinka Google osti Nestin, joka oli kehittänyt älytermostaatin. Se pystyy oppimaan, miten koti toimii ja automaattisesti säätää lämpötilaa ja muita asioita Svenolof Karlsson asiakkaan tottumusten tai toiveiden mukaan. Ehkä se pystyy pian anturin avulla tunnistamaan, että olet ajamassa kotia kohti, ja säätämään kodin haluamaasi kuntoon. Joidenkin mielestä tällainen kehityssuunta on jännittävä, toiset taas eivät halua tällaista puuttumista omaan elämäänsä. Mutta tähän suuntaan se on menossa, se on varmaa, Per Espen Stoknes sanoo ja lisää: Nämä yhtiöt ovat osoittaneet, että ne osaavat viestiä suurten asiakasryhmien kanssa. Ne tietävät, että sähköasiakkaista käytävässä kilpailussa ei ensi sijassa ole kyse sähkönhinnasta vaan viestinnästä. Asiakkaat haluavat räätälöityä tietoa siitä, millaista heidän kotitaloutensa sähkönkäyttö on suhteessa naapuruston kulutukseen. Ja he haluavat tiedon reaaliajassa, ei kuukautta myöhemmin sähkölaskun pylväskuviona, Per Espen Stoknes sanoo. Tässä kaksi hänen esimerkkiään: Energiayritykset eivät osaa asiakasviestintää. Asiakkaista 5 % kirjautuu sisään verkkoportaaliin, mutta 80 % reagoi tämäntyyppisiin viesteihin: Hei Tuomas! Huomenna klo 16 sähkönhinta on huipussaan. Silloin ei kannata käyttää pesukonetta tai käydä suihkussa. Asiakkaat haluavat neuvoja, ei dataa. Unohda pylväsdiagrammit. Keskity yksinkertaisiin ja konkreettisiin asioihin: Termostaattisi on asetettu 21 asteeseen, 100 naapurilla on ylempi, 600:lla alempi lämpötila. Tiesitkö, että 150 taloutta on kaupunginosassasi säästänyt 300 /vuosi parantamalla ikkunoiden ja ovien tiivistystä? Vähäinen sosiaalipsykologinen osaaminen Energia-alan sosiaalipsykologinen osaaminen on Stoknesin mukaan vähäistä. Yritykset eivät ole pyrkineet ymmärtämään asiakkaiden motivaatiota ja elintapoja. Kilpailua käydään sähkönhinnan parilla sentillä sinne tai tänne, mutta ei yritetä luoda asiakkaille lisäarvoa. Sosiaalisten normien voima on suunnaton, Stoknes sanoo ja mainitsee kokeilun, jossa asiakkaita yritettiin saada säästämään energiaa ja laskemaan asuntojensa lämpötilaa. Ihmiset eivät reagoineet tietoon siitä, kuinka paljon sähköä he säästäisivät tai että he osaltaan auttaisivat pelastamaan ilmastoa. Mutta kun he saivat tietää naapureidensa laskeneen lämpötilaa, he reagoivat välittömästi. Sosiaalinen rationaalisuus voittaa taloudellisen rationaalisuuden, mutta se on insinööreille vierasta kieltä. He eivät ymmärrä sosiaalisten normien voimaa. Energia-alan täytyy ottaa tähän kantaa. Minkälainen rooli nykyisillä energiayrityksillä halutaan olevan 5 10 vuoden kuluttua? 10 vuotta kuluu aika nopeasti, Per Espen Stoknes sanoo. SVENOLOF KARLSSON 38 k atternö k atternö 39