Maarit Sireni. Maaseudun harvuus ja väljyys

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Maarit Sireni. Maaseudun harvuus ja väljyys"

Transkriptio

1 Maarit Sireni Maaseudun harvuus ja väljyys M a a s e u t u p o l i t i i k a n y h t e i s t y ö r y h m ä n j u l k a i s u j a

2 MAASEUDUN HARVUUS JA VÄLJYYS Maarit Sireni

3 Julkaisusarja: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 6/2011 Julkaisija: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Ulkoasu: John Zetterborg Taitto: Paula Karjalainen/Juvenes Print Paino: Tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print, Tampere 2011 ISSN ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu)

4 Sisällysluettelo Tiivistelmä 5 Sammandrag 6 Summary 7 Esipuhe 9 1. Johdanto Väljyys urbaanin Suomen ongelmana Onko urbaani väljyys maaseudun ongelma? Maaseudun harvuus ja väljyys: Tavoitteet Ilmastonmuutos, aluekehitys ja maaseutu Tavoitteet ja tarkasteltavat asiakirjat Maaseutunäkökulma ilmastotavoitteissa Ilmastonäkökulma aluekehitystavoitteissa 16 Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva 16 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 17 Aluekehittämisstrategia 19 Ilmasto- ja energia-asiakirjat 20 Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia 20 Maaseutupoliittinen selonteko Maaseudun rooli ilmastotalkoissa 23 3 Eheyttämistavoite kuntapoliitikkojen arvioitavana Yhdyskuntarakenne kuntavaaliteemana 25 Eheää ja tiivistä ilmastosyistä 25 Vaalikoneiden kaavoituskysymykset Vaalikoneaineisto ja analyysi 29 Tavoitteet: Mihin kaavoituksella pitäisi pyrkiä? 29 Menetelmät ja analyysin vaiheet Pitäisikö tiivistää vai pitää kaikki kylät elävinä? 32 Tiivistäminen ei päätavoite paikallistasolla 32 Ei eroja maaseudun ja kaupunkien välillä Argumentit tiivistämisen puolesta 34 Ympäristösyyt 34 Keskittämällä säästetään 35 Kaupunkimainen imago vetovoimatekijänä 35 Tapauskohtaista harkintaa tarvitaan 36 Muita tiivistämisen perusteluja Kaikkien kylien elinvoimaisena pitämisen perustelut 37 Alueiden ja ihmisten välinen tasa-arvo 37 Vapaus valita sallittava 38 Maaseutu resurssina 39 Väljyys resurssina 39 Muita argumentteja kaikkien kylien puolesta Keskittämisen ja hajautumisen edut ja haitat vaakakupissa 40

5 4. Harvuuden ongelmat ja väljyyden strategiat kunnissa Tutkimusasetelma 42 Haastattelut 42 Tulkintakehikko Kontiolahti Muuttovoittaja Pohjois-Karjalassa 44 Kontiolahden ominaispiirteitä 44 Sijainti ja pientalovaltaisuus ovat valttia 46 Valinnanvapautta yksilön vastuulla 46 Matalien kylien ja monien koulujen politiikka 48 Haja-asutus on vahvuus 50 Yhteenveto: Alueellisen tasa-arvon merkitys Nurmijärvi Hajautumisen varoittava esimerkki? 51 Maaseutua kivenheiton päässä: kuntatietoa 51 Maalaisidylliä nurmijärveläisittäin 52 Liukumia ja realismia 53 Nurmijärven malli 55 Ongelmana haja-haja-asutus 58 Yhteenveto: Riittääkö eheyttäminen? Seinäjoki Urbaania ja ruraalia 60 Uusi uljas Seinäjoki 60 Entistä vahvempi veturi 62 Maaseudun rakentamista keskuksen ehdoilla 62 Urbaani keskusta ja tiivistyvät taajamat 64 Uuden Seinäjoen tulkintoja haja-asutuksesta 66 Yhteenveto: Yhteen hiileen Johtopäätökset 69 Lähteet 71 Viimeaikaiset julkaisut 76

6 Tiivistelmä Julkaisija Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä Julkaisusarja 6/2011 Julkaisun nimi Maaseudun harvuus ja väljyys Ilmestymisajankohta Kesäkuu 2011 ISSN ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 76 Tekijä Maarit Sireni Avainsanat Harvuus, hajautuminen, ilmastopolitiikka, maaseutu, väljyys, yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Julkaisun kuvaus Maaseudun väljä tila on ylellisyyttä, jolle on kysyntää. Pendelöinnistä yhdistettynä maaseutuasumiseen on muodostunut tärkeimpiä maaseudun kehittämisstrategioita. Tämä strategia on tullut haastetuksi tilanteessa, jossa Suomessa pyritään eurooppalaisia alue- ja yhdyskuntasuunnitteluperiaatteita seuraten vähentämään liikennemääriä. Ilmastopolitiikka edellyttää energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamista. Eräs kansainvälisistä esikuvista johdettu ohjenuora päästöjen vähentämiseksi on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Käsillä oleva teos käsittelee valtakunnan ja paikallisen tason toimijoiden poliitikkojen ja virkamiesten tulkintoja ilmastopolitiikan maaseutuasumiselle asettamista haasteista. Tarkastelu kohdistuu siihen, missä määrin ja millä tavalla Suomea urbaanimpien ja tiiviimpien maiden kokemuksista johdetut maankäyttöä ja rakentamista koskevat normit suodattuvat suomalaisiin käytäntöihin. Aineistona käytetään eri hallinnonalojen ilmastonmuutosta ja alueidenkäyttöä käsitteleviä asiakirjatekstejä, kuntavaalien 2008 yhteydessä kerättyä noin tuhannen Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ehdokkaan näkemyksistä koostuvaa Internet-kyselyaineistoa, sekä teemahaastatteluja kolmessa kohdekunnassa Kontiolahdella, Nurmijärvellä ja Seinäjoella. Eheyttäminen on lyhyessä ajassa vakiintunut itsestään selväksi osaksi ilmastopolitiikan toteuttamisen keinovalikoimaa. Se on kuitenkin ensisijaisesti pääkaupunkiseudulle ja muille kasvaville kaupunkiseuduille tarkoitettu väline liikennemäärien leikkaamiseksi. Maaseudulla puolestaan voidaan tuottaa ja käyttää kestävää energiaa. Tästä näkökulmasta urbaani väljyys on energiaa kuluttavaa ja päästöjä lisäävää hajautumista, mutta maaseudun väljä tila on päinvastoin resurssi. Uudet kaupunkisuunnittelun traditioista ponnistavat suunnitteluperiaatteet eivät ole suodattuneet paikallisen tason käytäntöihin ja päätöksentekoon maaseutukunnissa. Kuntapoliitikot eivät pidä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä kaavoituksen päätavoitteena, vaan he suosivat mieluummin asuinrakentamista eri puolille kuntaa. Maaseutukunnissa asuinrakentamisen sijoittumista ei tavallisesti yhdistetä ilmastopolitiikkaan. Kuntatasolla kysymys on alueiden välisen tasa-arvon ja ihmisten valinnanvapauden turvaamisesta, maaseudun asuttuna säilyttämisestä sekä maaseutumaisen imagon vaalimisesta. Toimintojen keskittäminen on ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa. 5

7 Sammandrag Sammandrag Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen Seriens nummer 6/2011 Publikation Landsbygdens gleshet och rymlighet Utgivningsdatum Juni 2011 ISSN ISBN (häftad) ISBN (pdf) Sidantal 76 Forfattare Maarit Sireni Nyckelord gleshet, decentralisering, klimatpolitik, landsbygden, rymlighet, samhällsstrukturens förenhetligande Beskrivning av publikationen Landsbygdens rikliga utrymme är en lyx som har efterfrågan. Att bo på landet och pendla har utvecklats till en av de viktigaste utvecklingsstrategierna för landsbygden. Kommunerna utnyttjar rymligheten som argument, men strategin har blivit utmanad i ett läge där man i Finland eftersträvar att minska på trafikmängderna i enlighet med europeiska region- och samhällsplaneringprinciper. Klimatpolitiken förutsätter minskad energiförbrukning och minskade växthusgasutsläpp. En mall för att få ner utsläppen, tagen från internationella förebilder, är samhällsstrukturens förenhetligande. Detta verk behandlar det nationella och lokala planets aktörers politikers och tjänstemäns tolkningar av de utmaningar som klimatpolitiken ställer landsbygdsboendet inför. Betraktelsen fokuserar på i vilken mån och på vilket sätt markanvändnings- och byggnormer härledda från mer urbana och tätt bebodda länders erfarenheter tillämpas i Finland. Som material används handlingar om klimatförändringen och områdesanvändningen från olika förvaltningsområden, ett Internet-enkätmaterial innehållande ungefär tusen kommunalvalskandidaters förmenanden samlade inför valet år 2008 i Sydösterbotten och Österbotten samt temaintervjuer på tre utvalda kommuner, Kontiolahti, Nurmijärvi och Seinäjoki. Förenhetligandet har på kort tid etablerat sig som en självklar del av de medel med vilka klimatpolitiken förverkligas. Men förenhetligandet är dock i första hand ett redskap avsett för huvudstadsregionen och andra växande stadsregioner att minska trafikmängden. På landsbygden kan man producera och använda hållbar energi. Ur denna synvinkel är rymlighet i en urban miljö energislösande och utsläppsökande, men det rikliga utrymmet på landsbygden är tvärtom en resurs. De nya planeringsprinciper som framspringer ur stadsplaneringens traditioner har inte nått den praktiska tillämpningen och beslutsfattandet på lokalplanet i landsbygdskommuner. Kommunalpolitikerna uppfattar inte förenhetligandet av samhällsstrukturen som planläggningens huvudmål utan favoriserar hellre bostadsbyggande på olika håll i kommunen. I landsbygdskommuner kopplas utplacerandet av bostäder vanligen inte ihop med klimatpolitiken. Det handlar om att på kommunnivå trygga jämlikheten mellan olika områden, garantera människornas valfrihet, hålla landsbygden bebodd samt ombesörja en lantlig image. Att centralisera funktioner står i konflikt med dessa mål. 6

8 Summary Publisher Rural Policy Committee Serial number 6/2011 Publication Climate Policy and the Utilization of Housing Space in Sparsely Populated Rural Areas Date of publication June 2011 ISSN ISBN (Printed) ISBN (PDF) Number of pages 76 Author Maarit Sireni Keywords sparsity, de-concentration, climate policy, rural areas, spatial coherence of rural settlements. Description of the publication Many people see rural space as luxury. The demand for this rural space can be seen in the fact that housing has become an important strategy in rural development. However, this strategy has been challenged due to the fact that climate policy, following international guidelines, aims at reducing traffic volumes, including commuting. As a result, a more coherent spatial structure has grown in importance as one of the goals in the debate on rural development. This report investigates how local and national actors (politicians and civil servants) interpret the implications of climate policy for rural housing. The empirical material comprises the key documents concerning climate policy and land use, internet survey data on the views and arguments of electoral candidates in municipal elections in western Finland in 2008, and theme interviews conducted with civil servants and local politicians in three municipalities in western, southern and eastern Finland. In the planning documents, the goal of a more coherent structure is emphasized as the overall guideline. However, there are some differences in how its relevance is seen with respect to rural areas. The views of the Ministry of the Environment differ from those of other ministries, in that it argues this guideline should apply in the same way to all municipalities. In some other documents, the potential of rural areas in climate policy is seen in a wider perspective, for instance, by arguing that renewable energy is an asset which can be effectively utilized in rural areas. Following this argumentation, the scattered settlement structure is primarily a problem in urban areas, and rural areas may well provide specific solutions to the challenges of climate change. The survey and interview data clearly indicate that the principles deriving from urban planning have not gained ground in planning practices in rural municipalities. Most local politicians do not see a more coherent structure as a leading aim in allocating housing space, and they are willing to allow the construction of new houses in various parts of the municipalities. This planning and policy practice is not typically argued for by referring to climate policy. Instead, the key arguments are equality, freedom of choice, and the maintenance of sustainable rural settlements. The spatial concentration of rural housing is seen to be in conflict with these objectives. 7

9 8

10 Esipuhe Käsillä oleva teos on maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman tutkimus- ja kehittämishankkeen Maaseudun harvuus ja väljyys: miten niitä tulkitaan ja miten ne ovat yhdistettävissä kehittämistoiminnassa? loppuraportti. Hankkeen tavoitteena on eritellä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja eri politiikan aloilla esiintyviä erilaisia tulkintoja maaseudun aluerakenteesta: nähdäänkö se ongelmallisena harvuutena vai myönteisessä mielessä väljyytenä? Alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämiskysymyksiin on viime vuosina otettu kantaa erityisesti ilmastopolitiikan yhteydessä. Tästä syystä myös käsillä olevassa teoksessa keskitytään tarkastelemaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen alueidenkäytölle asettamia uusia haasteita. Ilmastoa ja alue- ja yhdyskuntarakennetta koskevassa keskustelussa on käsitelty lähinnä pääkaupungin ja kaupunkien läheisen kasvavan maaseudun hajautumiskehitystä. Valtaosassa suomalaista harvaan mutta kauttaaltaan asuttua maaseutua haja-asutusalueiden väestömäärä ei kuitenkaan ole kasvussa. Kirjassa pohditaan, onko urbaanin Suomen hajautumisesta ja maaseudun harvasta aluerakenteesta aiheutuvien liikennemäärien vähentämiseen perusteltua käyttää samoja keinoja. Lisäksi pohditaan sitä, onko urbaaneilla alueilla ongelmallisena pidetty väljyys ongelma myös maaseudulla, vai voidaanko maaseudun väljyys nähdä päinvastoin resurssina. Parhaat kiitokset hankkeessa työskennelleelle FL Jukka Sihvoselle, joka vastasi haastatteluaineiston hankinnasta Kontiolahdella, Seinäjoella ja Nurmijärvellä. Olen kirjoittanut luvun 4 yhdessä hänen kanssaan. Lea Kervinen Karjalan tutkimuslaitoksesta auttoi useassa käytännön pulmassa, muun muassa karttojen piirtämisessä. Luvussa 3 käytettyä aineistoa on työstetty yhdessä maantieteen opiskelijaryhmän kanssa Itä-Suomen yliopistossa. Kiitos Seija Heikkala, Jarno Pääkkönen, Tuomas Turpeinen, Heidi Hiironen, Hanna Jantunen, Matias Luostarinen, Elli Seppä, Tero Härkönen, Anne Mäkelä, Jenni Kylliäinen, Antti Hiltunen, Laura Felin, Emmi Malin, Taina Mustonen ja Maija Pajunen. Kiitokset hankkeen ohjausryhmälle työn kommentoinnista sen eri vaiheissa. Kiitos myös haastatelluille kuntapoliitikoille ja viranhaltijoille, jotka valottivat harvuuden ja väljyyden kysymyksiä kohdekunnissa. Joensuussa Maarit Sireni 9

11 1. Johdanto 1.1 Väljyys urbaanin Suomen ongelmana Suomalaisten toiveet asumisensa suhteen ovat yhdenmukaisia. Asumisen unelma koostuu pientaloasumisesta ja luonnonläheisyydestä (Strandell 2005; Juntto 2007). Preferenssit ovat siinä määrin samanlaisia riippumatta koulutuksesta, tulotasosta tai muista taustatekijöistä, että tutkijat puhuvat asumistoiveiden yhtenäiskulttuurista (Kortteinen ym. 2005). Maallemuuton motiiveja erittelevissä tutkimuksissa päädytään tyypillisesti samoihin perusteluihin. Muuttajat arvostavat elinympäristössään luonnonläheisyyttä, omaa tilaa, rauhallisuutta ja vapautta riippumatta siitä, minkä tyyppiselle maaseudulle he ovat muuttaneet. Elinympäristön koetut heikkoudet ovat sen sijaan erilaisia erityyppisillä maaseutualueilla. Kaupunkien läheisellä maaseudulla ongelmana pidetään esimerkiksi liikkumisesta aiheutuvia kustannuksia, ja harvaan asutulla maaseudulla palvelujen ja joukkoliikenneyhteyksien puuttumista. (Kytö ym. 2006) Kun ihmisiä pyydetään määrittelemään hyvä elinympäristö, luonnonläheisyyden ohessa korostuvat tyypillisesti hyvät palvelut ja toimivat liikenneyhteydet (esim. Koistinen & Tuorila 2008). Suomalainen unelma väljästä pientalovaltaisesta asumisesta on ristiriidassa sen kanssa, mitä yhdyskuntasuunnittelussa nykyisin ymmärretään ekotehokkaalla rakenteella. Varsinaista yksimielisyyttä ei ole olemassa siitä, millainen on mahdollisimman ekotehokas yhdyskuntarakenne, ja onko tiivis kaupunki kaikissa tapauksissa ympäristön kannalta kestävämpi vaihtoehto kuin esimerkiksi hajautettu omavarainen yhdyskunta, jota voidaan niin ikään puolustaa kestävän kehityksen argumentein. Sen kestäviä ominaisuuksia ovat esimerkiksi paikallinen energian- ja ruoantuotanto sekä jätteiden käsittely lähellä. Joitakin yhdyskuntarakenteen kehityssuuntia pidetään kuitenkin yleisesti ongelmallisempina kuin toisia. (Lapintie 2003: 14; Mäntysalo ym. 2010: 27) Ilmastonmuutoksen torjunnan ja energiansäästön kannalta tällaisena pidetään asutuksen ja työpaikkojen hajautumista kaupunkikeskustojen ulkopuolelle. Perusteena on se, että hajautuva kaupunkirakenne lisää henkilöä kohden laskettua liikenteen energiakulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna tiiviiseen kaupunkirakenteeseen (esim. Harmaajärvi & Huhdanmäki 1999; Wahlgren 2008; Næss 2005). Tästä syystä yhdyskuntasuunnittelussa pidetään kompaktia kaupunkirakennetta ilmaston kannalta parempana mallina kuin laajalle alueelle levittäytyvää väljää pientaloasumista. Tiivistä rakennetta perustellaan usein myös sillä, että toimivat palvelut, infrastruktuuri ja joukkoliikenne joita ihmiset laadukkaassa elinympäristössä arvostavat edellyttävät riittävää väestöpohjaa, joka puuttuu haja-asutusalueilta. Eheyttävälle yhdyskuntasuunnittelulle, joka pitää sisällään sekä yhdyskuntarakenteen tiivistämisen että elinympäristön laadun parantamisen esitetään siten ympäristösyiden lisäksi kuntatalouteen liittyviä perusteluja (esim. Sairinen & Maijala 2009: 7). Kestävän kehityksen kannalta ongelmallinen asutuksen ja työpaikkojen hajautuminen on Suomessa erityisesti pääkaupunkiseudulle leimallinen ilmiö. Euroopan unionin ympäristöviraston julkaiseman raportin mukaan Helsingin seutu johon kuuluvat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi osia Sipoosta ja Kirkkonummesta on Pohjois- ja Länsi-Euroopan hajautuneimpia kaupunkiseutuja (EEA 2006). Haja-asutusalueiden väestömäärä on luvuilla kasvanut Helsinkiä ympäröivällä vyöhykkeellä, joka on siirtynyt kymmenien kilometrien etäisyydelle keskustasta (Helminen & Ristimäki 2007). Pääkaupungin lisäksi kasvua on ollut nähtävissä myös eräitä muita kaupunkiseutuja kuten Oulua, Turkua, Jyväskylää, Kuopiota, Joensuuta ja Tamperetta ympäröivillä haja-asutusalueilla. Sen sijaan useimpien keskisuurten ja pienten keskusten ympäristöissä, ja varsinkin syrjäisillä haja-asutusalueilla, väestökehitys on päinvastoin ollut 2000-luvulla negatiivista (Helminen & Ristimäki 2007). Siten alue- ja yhdyskuntarakenteen kehitys on Suomessa kaksijakoista: haja-asutus vähenee ja asutus keskittyy taajamiin pääsääntöisesti kaikkialla muualla paitsi pääkaupunkiseutua ja muutamia kasvavia kaupunkiseutuja ympäröivillä haja-asutusalueilla, joille hakeutuu uusia asukkaita. Kaupunkien hajautumiselle on useita syitä, jotka liittyvät sekä yksilöiden että kuntien ja elinkeinoelämän toimintaan. Keskeisinä selittävinä tekijöinä pidetään asuntojen korkeita hintoja ja maanoston vaikeutta keskustojen tuntumassa. Hajautunutta asuntokysyn- 10

12 tää aiheuttavina tekijöinä pidetään myös ihmisten mieltymystä luonnonläheiseen omakotiasumiseen, jonka katsotaan liittyvän Suomessa maaseutumaisuuteen kytkeytyvään kulttuuriperintöön (Sairinen & Maijala 2009: 8; Mäntysalo ym. 2010: 26). Perintö elää vahvana urbaanin Suomen ytimessä, mitä kuvaa se, että tiivis yhdyskuntarakenne ei vastaa pääkaupunkiseudun asukkaiden asumistoiveita (Kyttä & Kahila 2006). Useissa viimeaikaisissa tutkimushankkeissa on pureuduttu kaupunkiväestön asumispreferensseihin, joita purkamalla ja erittelemällä on haettu ratkaisuja ihmisten toiveiden ja yhdyskuntarakenteen tiivistämistä koskevien tavoitteiden kohtaamattomuuteen (Lapintie 2010: 44). Tutkimuksissa on kritisoitu sitä, että ihmisten näkemyksiä on kartoitettu suoraviivaisesti kyselyillä, joiden perusteella tehdyt havainnot asumistoiveiden yhtenäiskulttuurista ovat yksinkertaistavia ja kertovat vain siitä, mistä ihmiset unelmoivat (Vasanen 2009; Lapintie 2010). Onkin esitetty, että kyselyistä esille nouseva pientalotoive voidaan tulkita kollektiivisesti tuotetuksi mielikuvaksi pientaloasumisen tavoiteltavuudesta (Vasanen 2009: 21). Koska tutkimukset ovat eräs joskaan ei kovin laajan yleisön tietoisuuteen leviävä tapa tuottaa ja pitää yllä mielikuvia, on tärkeää pohtia sitä, millaisia mielikuvia ihanteellisesta asumisesta tutkimuksilla halutaan vahvistaa: toistetaanko niissä maaseutumaisen asumisen ihannetta vai esitelläänkö tälle mallille vaihtoehtoja. Tuoreiden tutkimustulosten mukaan ahdistuksen aika onkin ohi kivitalokortteleissa ja onnea on alkanut löytyä myös kaupungista, kuten Helsingin Sanomissa julkaistun artikkelin otsikko kertoo (Helsingin Sanomat 2010). Laadullisilla menetelmillä saatujen havaintojen mukaan helsinkiläisten ja espoolaisten kokemukset asuinalueistansa ovat pääsääntöisesti sitä parempia, mitä tiiviimmin rakennetussa ympäristössä he asuvat (Kyttä 2010). Kansalaisten asenteiden ja kollektiivisten mielikuvien muokkaamisen lisäksi kaupunkien hajautumiskehitykseen voidaan yrittää vaikuttaa ohjauksella ja ohjeistuksella. Vastikään uudistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, jotka linjaavat koko maan kannalta merkittäviä alueidenkäytön kysymyksiä, kiinnitetään erityistä huomiota pääkaupunkiseudun ja yleensä kaupunkien reuna-alueiden hajautumiskehitykseen, joka pyritään kääntämään kohti eheytymistä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta (Ympäristöministeriö 2009: 3). Samalla linjataan ja ohjeistetaan maankäyttöä ja rakentamista myös muualla maassa. Näissä tavoitteissa, jotka tulee maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ottaa huomioon valtion viranomaisten toiminnassa, maakunnan suunnittelussa sekä kuntien kaavoituksessa, alueidenkäytön keskeisenä periaatteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Tähän pyritään eheyttämällä yhdyskuntarakennetta, vähentämällä liikennemääriä ja kiinnittämällä huomiota joukkoliikenneyhteyksiin ja kevyen liikenteen hyödyntämismahdollisuuksiin(ympäristöministeriö 2009: 7). Harvaan asutulla maaseudulla ja taantuvilla alueilla eheyttämistavoite tarkoittaa käytännössä sitä, että alueidenkäytössä ja uusien rakennusten sijoittamisessa tulee hyödyntää jo olemassa olevia rakenteita ja infrastruktuuria, ja välttää rakentamista muille alueille (Ympäristöministeriö 2009: 9). Eheyttämispolitiikka ei ole toistaiseksi kovin hyvin kanavoitunut käytäntöihin (Sairinen ym. 2009). Perusrakentamisoikeus ja maanomistajan omaisuuden suoja on ollut Suomessa perinteisesti laaja verrattuna muihin Euroopan maihin (vrt. esim. Keenleyside ym. 2009). Tätä lakiin kirjoittamatonta mutta vakiintunutta perinnettä on pidetty yhtenä syynä sille, miksi asutus hajautuu. Kunnat, joilla on keskeinen rooli alueidenkäyttöä ja rakentamista koskevassa päätöksenteossa, tasapainoilevat maanomistajien oikeuksien, ihmisten asumispreferenssien ja maankäytön suunnittelua koskevien yleisten tavoitteiden välimaastossa. Periaatteessa kunnat ohjaavat maankäyttöä ja rakentamista alueellaan laatimiensa ja hyväksymiensä kaavojen avulla, mutta käytännössä kaavoista poikkeaminen on erittäin tavallista. Kuntien keskinäinen kilpailu vaikeuttaa maankäytön pitkäjänteistä suunnittelua, eikä muodollinen seutuhallinto takaa yhteistyökykyä tai yhteisymmärrystä tavoitteista (Mäntysalo ym. 2010). Paikallisia päättäjiä on syytetty tiedon puutteesta ja heikosta suunnittelutahdosta (Sairinen ym. 2009: ). Maaseutukunnat pyrkivät yleensä tukemaan alueelleen suuntautuvaa uutta asutusta, ja vastaavat myönteisesti ihmisten lupahakemuksiin riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen varatuille alueille rakentaminen sijoittuu (Jokelainen & Mäntysalo 2007: 35; Jarva 2007). Väljyys ja maaseutumaisuus ovat kunnille kilpailuvaltteja, kun sen sijaan tiiviyttä pidetään haittana uusien asukkaiden houkuttelussa. Myös maaseudun kehittämistoiminnassa maaseutumai- 11

13 nen väljä asumisen tila nähdään resurssina ja mahdollisuutena, ja maaseutuasumista markkinoidaan tutuilla ja hyviksi havaituilla argumenteilla kuten tilalla, luonnolla ja omalla rauhalla (esim. Kunnat eivät kuitenkaan ole yhtäläisessä asemassa sen suhteen, missä määrin ne voivat käyttää väljyyttä vetovoimatekijänä kilpaillessaan asukkaista. Sen tarjoamat mahdollisuudet korostuvat kehittämisresursseina alueilla, jotka ovat parhaiten saavutettavissa suhteessa työpaikkoihin. 1.2 Onko urbaani väljyys maaseudun ongelma? Ympäristöä kuormittavan hajautumisen lääkkeet asumista koskevien arvostusten ja mielikuvien muokkaaminen, yhdyskuntarakenteen tiivistäminen sekä joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittäminen ovat pääkaupunkiseudulle ja muille kaupunkiseuduille sopivia ratkaisuja. Jotta kasvihuonekaasupäästöjen alentamista koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa, on tärkeää, että kaupungeissa asuva väestö omaksuu ajatuksen urbaanin asumisen ilmastoystävällisyydestä ja ekologisuudesta, käyttää oman auton sijasta julkisia liikennevälineitä ja polkupyörää sekä löytää haluamaansa luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta omasta elinympäristöstään. Luontoa voivat edustaa esimerkiksi vehreä näkymä asunnon ikkunasta tai kiinteästi kaupunkirakenteeseen sijoittuva puutarhapalsta kerrostalon pihassa tai pyöräilymatkan päässä. Harvaanasutulle maaseudulle soveltuvat kestävät ratkaisut ovat erilaisia. Lisäksi erityyppisille maaseutualueille pitää kehittää omanlaisiaan ratkaisuja. Toistaiseksi yhdyskuntarakenteesta käytyä keskustelua ovat raamittaneet paljolti Helsingin ympäristökuntien ja metropolialueen erityiskysymykset (esim. Sairinen 2009). Suomalainen maaseutu on samastettu pääkaupunkiseutua ympäröivään laimenevaan kaupunkirakenteeseen, jossa tiiviys alenee ja toimintojen väliset etäisyydet kasvavat, mutta maaseutua on muilla kriteereillä vaikea erottaa kaupungista. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimusperinteestä maaseudun ilmastovastuuta peräävät tutkijat ovat korostaneet sitä, että maaseudun ja kaupungin välinen erottelu ei ole hedelmällistä, vaan maaseutua pitää koskea samat vaatimukset kuin kaupunkeja. Maaseudun ja kaupungin välisten erojen tunnistaminen ja niistä keskusteleminen johtaa kriittisten arvioiden mukaan siihen, että maaseutu ulkoistaa itsensä pois ilmastovastuusta (Sairinen & Mononen 2010: 94). Vastuunkannon todellisena osoituksena pidetään eheyttävää suunnittelua, jonka merkityksen ja soveltuvuuden kyseenalaistamisen katsotaan olevan osoitus siitä, etteivät maaseudun puolustajat ole kiinnostuneita yhteisistä ongelmista. Puulämmitys ja kompostointi eivät tämän näkemyksen mukaan riitä maaseudun puolustukseksi, vaan ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää hyvien selitysten sijaan tositoimia eli eheyttävää suunnittelua (emt. 107). Maaseutua on kuitenkin monenlaista, kuten maaseutututkimuksen alalla on havaittu. Lisäksi on havaittu, ettei asutus hajaudu ja haja-asukkaiden määrä kasva maaseudulla yleensä tai valtaosin (Helminen & Ristimäki 2007). Suomalainen maaseutu on myös pääosin erilaista kuin maaseutu muissa Euroopan maissa, joiden aluesuunnittelua ja alueiden käyttöä koskeviin normeihin Suomi pyrkii sopeutumaan ja joiden tutkimusperinteestä tutkijat ammentavat vaikutteitaan. Aluerakenteen eroavuuksia on kuvattu perinteisesti vertailemalla asukastiheyttä, joka on Suomessa noin kymmenesosa siitä, mitä Keski-Euroopassa. Viime vuosina aluerakenteen vertailussa on ryhdytty käyttämään käsitettä harvuus, jolla viitataan siihen, että matalan asukastiheyden ohella Suomen tyypillinen ominaispiirre on se, että maa on Pohjois-Suomen asumattomia seutuja lukuun ottamatta kauttaaltaan asuttu (Gløersen et al. 2005). Harvuudesta nähdään aiheutuvan useita ongelmia, joihin on kiinnitetty huomiota kansallisessa aluepolitiikassa ja Euroopan unionin koheesiopolitiikassa. Hajautunutta rakennetta pidetään uhkana sekä koheesiopolitiikan tasa-arvotavoitteelle että kilpailukykytavoitteelle. Tämä johtuu siitä, että paikallisen kysynnän niukkuus nostaa yksikkökustannuksia yksityisten ja julkisten palvelujen tarjonnassa. Kasautumisedut puuttuvat ja infrastruktuurikustannukset ovat korkeita. Nämä syyt rajoittavat harvaan asuttujen seutujen kehittymis- ja kehittämismahdollisuuksia. Kauttaaltaan mutta harvakseltaan asutussa maassa lähtökohdat ja edellytykset yhdyskuntarakenteen kehittämiselle tiiviimpään ja vähemmän henkilöautoista riippuvaiseen suuntaan ovat pääkaupunkiseutua ja suurimpia kaupunkiseutuja lukuun ottamatta erilaiset kuin Euroopassa yleensä. Tästä syystä kaupungin ja maaseudun välisestä vastakkainasettelusta luo- 12

14 puminen, eli silmien sulkeminen alueiden välisiltä eroilta, ei ole Suomen olosuhteissa hedelmällistä. Maaseudun ja kaupungin sekä erilaisten maaseutualueiden välisiin eroihin pitää päinvastoin kiinnittää erityistä huomiota ja niiden merkitystä pitää eritellä kriittisesti, jotta erityyppisille alueille löydetään tarkoituksenmukaiset keinot kaikkia yhteisesti koskevan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kaupunkiseutujen hajautuminen ja aluerakenteen harvuus ovat kaksi eri ilmiötä, ja ilmastonmuutoksen torjumisen keinoja pohdittaessa on syytä erottaa ne toisistaan. Samalla on tärkeää tunnistaa, mistä maaseudusta milloinkin puhutaan: leviävistä lievealueista vai entisestään harvenevasta vähäisen rakentamispaineen maaseudusta. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen hajautumisen estokeinot eivät poista aluerakenteen harvuutta ja siihen liittyviä pitkiä etäisyyksiä, puutteellisia julkisia liikenneyhteyksiä ja riippuvuutta henkilöauton käytöstä, joka on suomalaisessa asumista ja ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa keskeisin argumentti haja-asumista vastaan. Autoilu syö väistämättä päästösäästöjä, joita maaseudun ekokylissä saadaan aikaan esimerkiksi puulämmityksellä (Wahlgren 2008: 58). Harva aluerakenne ja liikkumista edellyttävä elämäntapa ovat yhdistelmä, jonka purkaminen on vaikeaa kummastakin päästä. Väestömäärältään supistuvan haja-asutetun maaseudun harvuus ei tihene tiivistämällä, eikä henkilöautoilulle ole näköpiirissä varteenotettavia vaihtoehtoja. Hyvä kysymys onkin, voidaanko maaseudulla tehdä mitään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ellei puulämmityksellä ja kompostoinnilla ole merkitystä? Onko olemassa keinoja, joilla on merkitystä? Voidaanko maaseutukuntien asukkaiden henkilöautoilua ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentää ratkaisevasti eheyttämällä kirkonkyliä ja muita yhdyskuntia, kuten on esitetty? Eheyttämisen tärkeyttä ja merkitystä maaseudulla on perusteltu mittaustuloksilla, jotka osoittavat, että haja-asutusalueilla asuvien henkilöautosuoritteet eli autoilukilometrit asukasta kohden vuorokaudessa ovat korkeampia kuin esimerkiksi kirkonkylissä asuvien (Sairinen & Mononen 2010: 101, sit. Kalenoja et al. 2008). Kirkonkylien asukkaiden pienempiä suoritteita on selitetty sillä, että kylät voivat olla varsin omavaraisia palvelujen ja työpaikkojen suhteen, jolloin autoilun tarvetta on vähemmän kuin muissa maaseutukylissä tai harvaanasutuilla alueilla (Sairinen & Mononen 2010: 102). Asukasta kohden laskettuja suorite-eroja voivat toisaalta selittää myös väestön ominaispiirteet kuten esimerkiksi aktiivisen autoiluiän ohittaneen eläkeläisväestön ja autottoman väestönosan kasautuminen kirkonkylien vuokra- ja palvelutaloihin. Vastaavia ajatuksia palvelujen ja työpaikkojen suhteen omavaraisista pienistä yhdyskunnista ovat esittäneet tutkijat, jotka ovat hahmotelleet erilaisia auton jälkeen tulevaisuusskenaarioita (esim. Dennis & Urry 2009). Eräs tällainen skenaario on paluu paikalliseen ja omavaraiseen elämäntapaan. Se ei edellytä liikkumista, sillä ihmiset asuvat, työskentelevät ja viettävät vapaa-aikansa samassa paikassa (emt ). Maaseudun tila ja resurssit ovat tällaisen elämäntavan välttämätön edellytys. Nykytilanteessa kun vettä, ruokaa ja polttoainetta on toistaiseksi saatavilla mikään ei viittaa siihen, että maaseudulla ollaan siirtymässä paikalliseen elämäntapaan, jossa elämä rakentuu entistä enemmän lähikylän palvelujen, sosiaalisten suhteiden, harrastusten ja työpaikkojen perustalle. Päinvastoin pendelöinti on Suomessa laajaa ja yleistä, ja koskee jo noin kolmasosaa työllisistä (Myrskylä 2008). Pendelöinnin vähenemistä lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa, sillä työpaikat jatkavat ennusteiden mukaan keskittymistään harvoihin keskuksiin. Etätyö ei muuta tätä asetelmaa, sillä etätyön merkitys on osoittautunut odotettua vaatimattomammaksi. Eniten pendelöintiä tapahtuu suuriin kaupunkeihin niitä ympäröivistä kunnista (Nivalainen 2006, Myrskylä 2008). Myös tiiviistä kaupunkikeskuksista, kuten Helsingistä, pendelöidään jonkin verran muihin kuntiin. Toiseksi keskittymiskehitys näkyy myös palveluiden siirtymisenä pienistä kylistä suurempiin keskuksiin, jolloin mahdollisuudet asua ja elää lähikylän palvelujen varassa heikkenevät. Palveluiden tavoittaminen edellyttää yhä useammin liikkumista lähintä kirkonkylää kauemmas. Myös kuntaliitokset voivat lisätä asukkaiden riippuvuutta omasta autosta, kun asiointimatkat pitenevät ja mutkistuvat. Kirkonkylien välillä on eroja siinä, miten omavaraisia ne ovat työpaikkojen ja palvelujen suhteen. Tämä vaikuttaa puolestaan siihen, missä määrin yhdyskuntasuunnittelulla voidaan vähentää merkittävästi henkilöautoilua. Mikäli työikäinen väestö käy töissä ja hankkii palvelunsa pääasiassa kunnan ulkopuolelta sopivaksi katsomastaan kaupunkikeskuksesta, autoilu jatkuu en- 13

15 tiseen tapaan riippumatta siitä, minne uudisrakentaminen ohjataan. Siksi yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ei ole kategorisesti kaikissa maaseutukunnissa riittävä keino autoilun vähentämiseksi, vaan pikemminkin se voi olla tapauskohtaisesti perusteltua ja tarpeellista myös maaseudulla riippuen alueen sijainnista, väestörakenteesta ja muista ominaispiirteistä. 1.3 Maaseudun harvuus ja väljyys: Tavoitteet Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan sitä, miten maaseutu asemoituu asumisen tilana tilanteessa, jota raamittaa edellä luonnehdittu Suomessa paljolti pääkaupunkiseutua ympäröivän maaseudun erityiskysymysten pohjalta käyty keskustelu hajautuneen yhdyskuntarakenteen yhteydestä ilmastonmuutokseen ja lisääntyviin yhdyskuntakustannuksiin sekä harvuuden myötä heikentyvään kilpailukykyyn ja kansalaisten eriarvoisuuteen palvelutarjonnan suhteen. Maaseutututkimuksessa ja kehittämistyössä asumisen väljyys on perinteisesti mielletty maaseudun luontaiseksi vetovoimatekijäksi, joka yhdistettynä maaseudun lupaavimpaan uuteen elinkeinoon eli pendelöintiin on ollut etenkin taloudellisesti heikosti menestyneille kunnille tärkeä resurssi väestökadon tasaamiseksi (Nivalainen 2010). Maaseudun kehittämisen näkökulmasta olennainen kysymys on se, miten maaseutumaiseen väljään asumiseen ja harvaan rakenteeseen suhtaudutaan ja millaisena maaseutuasumisen merkitys nähdään nykyisissä puitteissa. Pidetäänkö sitä maaseutukuntien mahdollisuutena ja resurssina vai päinvastoin ongelmana, joka esimerkiksi vaarantaa kestävän kehityksen? Vai onko maaseutu merkityksetön sivujuonne ilmastoa ja yhdyskuntarakennetta koskevassa keskustelussa, jota käydään pääkaupunkiseudun ja muiden suurten kaupunkiseutujen ongelmien ja kokemusten pohjalta kiinnittämättä huomiota näiden seutujen ulkopuolisiin alueisiin ja niiden erityispiirteisiin? Käsillä olevan raportin ydinkysymys koskee sitä, millaista sopeutumista maaseudulta vaaditaan ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi. Tähän liittyy kysymys siitä, tunnistetaanko erityyppisten alueiden olosuhteet ja ominaispiirteet ja otetaanko ne huomioon maaseutuasumista ja yhdyskuntarakennetta koskevassa keskustelussa. Vaikka vastuu ilmastosta koskee kaikkia, on sopimuksenvaraista ja tahdonvaraista, mitä toimenpiteitä eri ihmisryhmiltä tai alueilta edellytetään. Toiseksi raportissa tarkastellaan sitä, tulevatko ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät vaatimukset ymmärretyiksi paikallisessa asumista ja maankäyttöä koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Konkreettisesti tämä raportti jakautuu kolmeen osaan, joiden tavoiteasettelu on seuraava: Ensimmäisen osan (luku 2) tavoitteena on jäsentää, missä määrin ja millä tavalla maaseutu on esillä eri ministeriöiden tuottamissa asiakirjoissa, joissa otetaan kantaa alueidenkäyttöön, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tarkastelun kohteena on se, tunnistetaanko hallinnon eri sektoreilla alueiden väliset erot ja erilaiset edellytykset, ja otetaanko nämä erot huomioon tavoitteita ja keinoja määriteltäessä. Toisessa ja kolmannessa osassa (luvut 3 ja 4) tarkastellaan sitä, miten maaseudun alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen kannalta keskeiset paikalliset toimijat tulkitsevat alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen kohdistuvia suosituksia ja ohjeita. Luvussa 3 analysoidaan kuntapoliitikkojen näkemyksiä alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämisen tarpeista ja tavoitteista. Osiossa tarkastellaan sitä, missä määrin paikallispoliitikot yhtäältä vetoavat väljyyteen maaseudun resurssina ja toisaalta tunnistavat harvuuden haitat, ja mitä argumentteja he esittävät näkemystensä perusteluina. Vetoavatko he alueiden väliseen tasa-arvoon, kilpailukykyyn tai ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen? Analyysi perustuu kuntavaalien 2008 yhteydessä kerättyyn Internet-kyselyaineistoon, joka koostuu hieman yli tuhannen eri puolueita edustavan kuntavaaliehdokkaan näkemyksistä. Paikallispoliitikkojen tulkintoja verrataan puolueiden virallisissa vaaliohjelmissa esitettyihin näkemyksiin yhdyskuntarakenteen kehittämisestä. Kolmannessa osassa (luku 4) tarkastellaan kolmea väestöltään kasvavaa kuntaa Seinäjokea, Kontiolahtea ja Nurmijärveä koskevien tapaustutkimusten avulla alueidenkäyttöä koskevia päätöksentekoprosesseja kuntatasolla. Tavoitteena on ymmärtää, miten paikallisen tason kaavoituksesta vastaavat viranhaltijat ja johtavat kuntapoliitikot tulkitsevat harvuuden ongelmia ja väljyyden strategioita näissä erilaisissa konteksteissa. Aineistona käytetään viranhaltijoiden ja poliitikkojen teemahaastatteluja. 14

16 2. Ilmastonmuutos, aluekehitys ja maaseutu 2.1 Tavoitteet ja tarkasteltavat asiakirjat Ministeriöiden esimerkiksi valtioneuvoston kanslian, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön julkaisemissa strategioissa, ohjelmissa ja puheenvuoroissa otetaan kantaa siihen, miten eri hallinnonaloilla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen hillitsemistavoitteisiin 1, joihin Suomi on sitoutunut. Kun puhutaan ilmastonmuutoksen hillinnästä ja alueista, puhutaan tavallisesti samalla alue- ja yhdyskuntarakenteesta ja liikennemääristä. Alueidenkäytön suunnittelu ja sen erityisenä ohjenuorana yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ei kuitenkaan ole ainoa tapa rajoittaa ilmastonmuutosta. Muita keinoja ovat esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannon ja käytön lisääminen. Tässä luvussa tarkastellaan keskeisiin alueidenkäyttöön ja ilmastonmuutoksen rajoittamiseen kantaa ottaviin asiakirjoihin sisältyviä näkemyksiä eri alueita, ja erityisesti maaseutua, koskevista vastuista ja velvoitteista ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Asiakirjatarkastelun tavoitteena on 1) erottaa, tunnistetaanko eri ministeriöiden julkaisemissa teksteissä maaseudun erityisluonne kaupunkimaisiin alueisiin verrattuna, eli puhutaanko niissä erikseen maaseudusta ja kaupungeista sekä erityyppisistä maaseutualueista. Tarkastelun kohteena on se, miten alueiden väliset erot ja erilaiset edellytykset otetaan huomioon määriteltäessä ilmastonmuutoksen rajoittamiskeinoja. Koskevatko maaseutua ja kaupunkeja esimerkiksi samat yksityisautoilun vähentämiseen tähtäävät ohjeistukset, ja miten näitä näkemyksiä perustellaan? Vai katsotaanko päästöjen alentamistavoitteiden koskevan pääasiassa vain kaupunkiseutuja, ja millä perusteilla? Miten tärkeässä roolissa alueidenkäyttö ylipäätään on suomalaisessa ilmastonmuutoksen hidastamista koskevassa keskustelussa: onko alueidenkäyttö ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ainoa neuvo, vai esitelläänkö asiakirjoissa myös muita keinoja ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi? Toisena tavoitteena on 2) eritellä, millä tavalla ilmastonäkökulma on esillä aluepolitiikassa ja maaseutupolitiikassa. Tunnistetaanko ilmastonmuutos keskeiseksi aluekehitykseen ja maaseudun kehitykseen vaikuttavaksi tekijäksi? Katsotaanko siihen sisältyvän uhkia vai mahdollisuuksia aluekehityksen näkökulmasta? Analyysin kohteeksi valittiin seitsemän ilmastoon ja aluekehitykseen kantaa ottavaa ajankohtaista asiakirjaa: 1. Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta, Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva (Ympäristöministeriö 2006) 2. Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäytön tavoitteista (Ympäristöministeriö 2009) 3. Suomen aluekehittämisstrategia 2020 (Työ- ja elinkeinoministeriö 2010) 4. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008 (Työ ja elinkeinoministeriö 2008) 5. Ilmastopolitiikka ja alueet, Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevaisuusselontekoa varten (Valtioneuvoston kanslia 2008) 6. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea (Valtioneuvoston kanslia 2009) 7. Maaseutu ja hyvinvoiva Suomi. Valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko eduskunnalle (Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2009) Osassa edellä mainituista asiakirjoista, kuten Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa, tarkastelun keskiössä on ilmastonmuutos ja sen hillitseminen. Alueita tai maaseutua tarkastellaan ilmastokysymyk- 1 Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä tai rajoittamisella tarkoitetaan ihmisen toimintaa, joka vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä tai lisää niiden nieluja. YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan painopiste on ollut ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ilmastonmuutokseen sopeutumisella puolestaan tarkoitetaan luonnon ja ihmisen mukautumista odotettuihin tai jo tapahtuneisiin ilmastollisiin muutoksiin hyödyntämällä etuja tai minimoimalla haittoja. (Ympäristöministeriö 2009: 19) 15

17 sen osana. Osassa asiakirjoista, kuten esimerkiksi Suomen aluekehittämisstrategiassa ja Valtioneuvoston maaseutupoliittisessa selonteossa, aluekehitys tai maaseudun kehittäminen ovat ensisijaisia tarkastelun kohteita, ja kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutosta käsitellään näiden kysymysten yhteydessä. Asiakirjojen analyysissä sovelletaan kvalitatiivista sisällönanalyysiä, jonka päätarkoituksena on ymmärtää, mitä kirjoittaja tai puhuja tarkoittaa ja mistä syystä (esim. Toivonen 1999). Aluksi asiakirjat on käyty läpi pääpiirteissään: mikä on niiden keskeinen sisältö ja mihin tarkoitukseen ne on tuotettu. Sen jälkeen asiakirjoista on haettu hakusanoilla kohdat, joissa puhutaan ilmastonmuutoksen hidastamisesta alueiden, maaseudun tai kaupunkien yhteydessä. Tämän jälkeen asiakirjoissa esitettyjä näkemyksiä tulkitaan niitä koskevien taustatekijöiden valossa. Huomio kohdistuu siihen, kuka näkemykset esittää, kenelle ja mistä syystä. Teksteihin sisältyviä näkemyksiä alueista ja ilmastotavoitteista analysoidaan ja tulkitaan asiakirjakirjakohtaisesti, jotta niissä esitettyjen näkemysten kontekstit ja asiayhteydet käyvät samalla ilmi. 2.2 Maaseutunäkökulma ilmastotavoitteissa Ilmastonäkökulma aluekehitystavoitteissa Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva Ympäristöministeriön (2006) julkaisema Kilpailukykyä, hyvinvointia ja ekotehokkuutta, Suomen aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuva on ympäristöministeriön puheenvuoro siitä, mihin suuntaan aluerakennetta ja alueidenkäyttöä tulisi Suomessa kehittää ja mistä syistä. Kehityskuva on tarkoitettu maakuntien liitoille ja valtionhallinnolle tueksi ja tausta-aineistoksi aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittämistyölle. Raportissa aluerakenne on ensisijainen tarkastelun kohde ja ilmastonmuutosta käsitellään tämä kysymyksen osatekijänä. Ympäristöministeriön (2006) näkemys aluerakenteen kehittämisestä perustuu monikeskuksisuuteen eli eritasoisten keskusten kehittämiseen ja verkottuvaan aluerakenteeseen. Monikeskuksisuus on vallitseva paradigma eurooppalaisessa aluekehittämisessä ja aluesuunnittelussa, jossa painotetaan keskusten merkitystä sekä aluekehittämisen toimenpiteissä että niitä koskevissa puheissa. Retoriikkaan sisältyy suurten kaupunkien merkityksen korostaminen taloudellisen kehityksen moottoreina tai vetureina, jotka huolehtivat koko maan selviytymisestä globaalissa kilpailussa. (Remahl 2008: 68 71) Suomessa monikeskuksisuuden ideaa on näkyvimmin ilmentänyt ympäristöministeriön (2006) lisäksi sisäasiainministeriön (vuodesta 2008 työ- ja elinkeinoministeriön) koordinoima aluekeskusohjelma, joka korvautui koheesio- ja kilpailukykyohjelmalla eli KOKO-ohjelmalla vuoden 2010 alussa. Johdantoluvussa luonnehditaan Suomen asemaa kansainvälisesti (Ympäristöministeriö 2006: 7). Vaikka Suomi on menestynyt vertailuissa sekä taloudellisen kilpailukyvyn että kestävän kehityksen osalta, tulevan menestyksen haasteet tunnistetaan mittaviksi. Suomen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat ensinnäkin globalisaatio ja teknologiakehitys. Koska Suomen talous perustuu jatkossa innovaatiovetoiseen kehitykseen, keskusten vetovoimaisuuden vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Innovaatiovetoisessa kehityksessä kilpailukyvyn ja kasvun perustekijöinä ovat panostukset osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan, nopea teknologinen kehitys sekä toimiva logistiikka ja infrastruktuuri (emt. 11). Osaamisperusteisessa kasvussa alueiden tulee tarjota luovuutta tukevia elinympäristöjä osaajille, joita yritykset seuraavat. Kasvun moottoreina toimivat etenkin suurimmat kaupunkiseudut. Vahvin peruste tälle on niiden osaamisintensiivisyys: kaupunkikoon kasvaessa erikoistumisen sekä mittakaavaetujen ja resurssien yhteiskäytön edellytykset paranevat (emt. 11). Esimerkiksi pitkään jatkunutta Helsingin seudulle kohdentunutta keskittymiskehitystä pidetään myönteisenä siitä syystä, että se vastaa kiristyvän kansainvälisen kilpailun haasteeseen luoda vahvoja kaupunkiseutuja, mikä puolestaan ehkäisee uhkia talouskasvun hiipumisesta tai toimintojen hakeutumisesta Suomesta pois (emt. 22). Monikeskuksisuudella kuitenkin ehkäistään toimintojen liiallista keskittymistä, joka voi vaarantaa ekologisen kestävyyden. Globalisaation ja teknologiakehityksen lisäksi Suomen menestyksen haasteiksi määritellään väestön vanheneminen ja ilmastonmuutos (emt. 7). Koska 16

18 yhteiskunnan toimivuus riippuu toimintojen sijoittumisesta ja siitä millainen kokonaisrakenne näin syntyy, on tehtävä oikeita ratkaisuja aluerakenteen ja alueidenkäytön suhteen (emt. 7). Hajautunut aluerakenne ei mitä ilmeisimmin ole oikea ratkaisu nykypäivän haasteisiin, vaikka tätä ei kehityskuvassa aivan suoraan todetakaan. Hajanaisuus on ollut ominaista entisaikojen maatalousyhteiskunnalle, jonka piirteitä voidaan yhä havaita Suomen aluerakenteessa (emt. 11). Nykyaikaan kuuluva ratkaisu on sen sijaan eurooppalaista mallia seuraten monikeskuksisuus, jolla voidaan vastata kaikkiin haasteisiin samanaikaisesti 2. Sillä edistetään Suomen kilpailukykyä, ekologista kestävyyttä sekä asukkaiden hyvinvointia, jotka kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa: Kilpailukyky paranee vahvistamalla keskuksia, etenkin suurimpia kaupunkeja. Ekologinen kestävyys ja varsinkin ilmastonmuutoksen rajoittaminen puolestaan edellyttää toimintojen ohjaamista sinne, missä toimintoja on jo ennestään: olemassa olevien rakenteiden ja infrastruktuurin yhteyteen. Edistämällä ekologista kestävyyttä lisätään samalla kaupunkikeskusten vetovoimaisuutta ja sitä kautta koko kansakunnan kilpailukykyä. Se on edellytys ihmisten hyvinvoinnille ja muun muassa sille, että kasvavasta ikääntyvien joukosta pystytään huolehtimaan. Ekologista kestävyyttä edistämällä lisätään suomalaisten hyvinvointia myös siinä mielessä, että palvelujen saatavuus, toimiva julkinen liikenne ja hyvä saavutettavuus turvataan (emt , 26). Väestön ikääntyessä yhdyskuntarakenteen eheyttämisen merkityksen uskotaan kasvavan, sillä hajanaisessa rakenteessa palveluja ei pysytä järjestämään kohtuullisin kustannuksin (emt. 16). Ympäristöministeriön (2006) kehityskuvassa pääroolissa ovat keskukset ja kaupunkiseudut sekä niiden kilpailukyky; maaseutu on sivuroolissa. Maaseudun kehitys nähdään riippuvaisena keskusten kehityksestä, menestyksekkäästä vuorovaikutuksesta keskusten kanssa ja maaseudun sijainnista suhteessa keskuksiin: kehitysedellytyksiä luonnehditaan parhaiksi kaupunkien läheisellä maaseudulla (emt. 12). Maaseutua käsitellään jonkin verran myös luonnonvarojen ja laadukkaan ympäristön yhteydessä. Laadukas ympäristö tunnistetaan vahvojen keskusten ja hyvän saavutettavuuden ohella kolmanneksi avainkysymykseksi Suomen kilpailukyvyn ja väestön hyvinvoinnin kannalta. Maaseudun alueidenkäytössä tärkeää on sekä maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksien säilyttäminen että laadukkaan ympäristön ja maaseutumaisemien vaaliminen. Maaseudun luonnonympäristöt ja kulttuurimaisemat, ja etenkin rannat, tarjoavat hyvät puitteet suomalaisten vapaa-ajanvietolle ja matkailulle. Sen tuomia toimeentulomahdollisuuksia maaseudun asukkaiden tulisi hyödyntää monipuolisesti mutta kuitenkin kestävällä tavalla esimerkiksi siten, että loma-asutus ohjataan tukemaan olemassa olevia kylärakenteita ja niiden palveluja (emt ). Kehityskuvassa käsitellään sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista että sen hillitsemistä. Aluerakenteen todetaan vaikuttavan kasvihuonekaasupäästöjen määrään eniten liikenteen energiakäytön kautta. Liikennettä aiheuttavat harva asutus ja pitkät etäisyydet (emt. 16). Tästä syystä hajautunut aluerakenne ei ole kestävä. Monikeskuksisuudessa puolestaan kriittinen tekijä ekologisen kestävyyden kannalta on se, miten keskukset kehittyvät seutuina. Tätä seutuistumista tulee ohjata siten, että syntyy yhdyskuntarakenteeltaan eheitä kokonaisuuksia (emt. 26). Avain ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on siten monikeskuksinen aluerakenne ja eheä yhdyskuntarakenne. Eheyttämistavoite koskee erityisesti kaupunkiseutuja ja kaupungin läheistä maaseutua (emt. 26). Muusta maaseudusta ei suoraan puhuta ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhteydessä. Raporttiin sisältyy yksi maininta uusiutuvan energian hajautetusta tuotannosta ja sen tuomista toimeentulomahdollisuuksista maaseutualueille (emt. 12). Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäytön tavoitteista (Ympäristöministeriö 2009) on osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, johon kuuluvat lisäksi maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaavalla ratkaistaan alueidenkäytön maakunnalliset kysymykset, ja yleis- ja asemakaavoilla ohjataan kuntien alueidenkäyttöä. Alueidenkäyttötavoitteet ovat valtioneuvoston vahvistamia tavoitteita koko maan kannalta merkittäviksi määriteltyihin alueidenkäytön 2 Ympäristöministeriön linjaukset kytkeytyvät kiinteästi ESPD:n (Euroopan komissio 1999) mukaisiin eurooppalaisiin esikuviinsa. 17

19 kysymyksiin. Tavoitteet ovat sidoksissa kansainvälisiin sopimuksiin, kuten esimerkiksi ilmastoa koskeviin sopimuksiin, ja eurooppalaisiin aluekehityksen ja aluesuunnittelun suuntaviivoihin (Euroopan komissio 1999). Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat ohjausväline, jolla pyritään vaikuttamaan valtion viranomaisten toimintaan, maakuntien suunnitteluun ja kuntien kaavoitukseen. Valtion viranomaisten odotetaan toimivan linjassa tavoitteiden kanssa ja välttävän ratkaisuja, jotka vaikeuttavat niiden toteuttamista. Tavoitteiden huomioon ottaminen koskee eri ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen laatimia ohjelmia, suunnitelmia, toimenpiteitä ja päätöksiä, jotka vaikuttavat alueidenkäyttöön. Maakuntien tasolla tavoitteiden odotetaan konkretisoituvan erityisesti maakuntakaavoissa, jotka puolestaan ohjaavat kuntakaavoitusta. Kuntatasolla valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet tulisi ottaa huomioon yleiskaavoituksessa sekä myös asemakaavassa, joka noudattaa yleiskaavan linjauksia. Alueidenkäyttötavoitteita tarkistettiin vuonna 2008, jotta ne vastaisivat alueidenkäytön uusiin haasteisiin, erityisesti ilmastonmuutokseen (Ympäristöministeriö 2009: 7). Uutta vanhoihin vuonna 2000 määriteltyihin tavoitteisiin verrattuna on monikeskuksisuuden korostaminen. Toimivalla aluerakenteella tarkoitetaan nyt monikeskuksista, verkottuvaa ja hyviin liikenneyhteyksiin perustuvaa kokonaisuutta, jonka kehittäminen perustuu alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin eli sillä viitataan samanlaiseen rakenteeseen kuin edellä käsitellyssä ympäristöministeriön (2006) aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuvassa. Toimivan aluerakenteen runkona pyritään kehittämään Helsingin seutua, maakuntakeskuksia sekä kaupunkiseutujen ja maaseudun keskusten muodostamaa verkostoa. Yleistavoitteena on edistää kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta sekä kyläverkostoa. Erikseen mainitaan, että harvaan asutulla maaseudulla ja taantuvilla alueilla alueidenkäytössä kiinnitetään huomiota jo olemassa olevien rakenteiden hyödyntämiseen, toisin sanoen kylien vahvistamiseen. Toisaalta samassa yhteydessä nostetaan esille maaseudun tarve saada uusia pysyviä asukkaita (emt. 9). Uusituissa tavoitteissa myös yhdyskuntarakenteen eheyttämistavoite todetaan selvemmin kuin aiemmassa versiossa: maakuntakaavoituksessa ja yleiskaavoituksessa tavoitteena ei ole vain selvittää mahdollisuuksia eheyttämiselle vaan edistää eheyttämistä (emt. 10). Esipuheen kirjoittaneen asuntoministerin mukaan avain kestävään alueiden käyttöön on eheyttäminen, sillä vain järkevä yhdyskuntarakenne tarjoaa mahdollisuuden hillitä ilmastonmuutosta, parantaa yhdyskuntien toimivuutta ja säästää kustannuksia (emt. 3). Eheyttämistavoite koskee erityisesti taajamia ja kaupunkiseutuja, joista erikseen käsitellään Helsingin seudun kysymyksiä. Helsinkiä koskevissa erityistavoitteissa todetaan, että alueidenkäytössä tulee ehkäistä olemassa olevasta yhdyskuntarakenteesta irrallista hajarakentamista. Alueidenkäytön suunnittelulla tuetaan olemassa olevaa kyläverkostoa ohjaamalla rakentamista kylien yhteyteen (emt. 16). Sama tavoite koskee periaatteessa myös maaseutua, mutta maaseudun hajarakentamiseen ei kuitenkaan puututa yhtä suoraviivaisesti. Alueidenkäyttötavoitteissa todetaan, että maaseudulla on tarpeen ottaa huomioon haja-asutukseen ja yksittäistoimintoihin perustuvat elinkeinot. Maaseudulla eheyttämistavoite ohjaa erityisesti maakunnan suunnittelua, jossa on selvitettävä maaseudun alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä kyläverkon kehittämiseen liittyvät toimenpiteet, joilla edistetään olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä, palvelujen saatavuutta, maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista sekä ympäristöarvojen säilymistä. Sekä maaseutuasutusta että matkailu- ja muita vapaa-ajan toimintoja on suunnattava tukemaan maaseudun taajamia ja kyläverkostoa sekä infrastruktuuria (emt. 11). Valtakunnalliset alueidenkäytön suuntaviivat ovat selkeät ja yksinkertaiset: uudet toiminnot sijoitetaan olemassa olevien rakenteiden ja infrastruktuurin yhteyteen sekä maaseudulla että kaupungeissa 3. Maaseudun osalta ohjeisiin jää jonkin verran tulkinnanvaraa esimerkiksi sen suhteen, mitä tarkoitetaan maaseudun tarpeella saada uusia pysyviä asukkaita ja maaseudun haja-asutukseen perustuvilla elinkei- 3 Alueidenkäyttötavoitteissa eheyttäminen tarkoittaa, että uusi rakennus sijoitetaan pääosin jo rakennettujen alueiden yhteyteen niitä hallitusti laajentamalla ja tukeutumalla jo olemassa olevaan infrastruktuuriin. Eheyttäminen tarkoittaa myös uuden rakentamisen sijoittamista jo rakennettujen alueiden sisälle täydennysrakentamisella erityisesti silloin, kun kyse on matalan rakentamistehokkuuden alueista (Ympäristöministeriö 2009: 19). 18

20 noilla. Selväksi tulee se, että yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on alueidenkäytön suunnittelussa ja ohjaamisessa tärkein neuvo ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Aluekehittämisstrategia Työ- ja elinkeinoministeriön (2010) johdolla laadittu Suomen aluekehittämisstrategia 2020 määrittelee alueiden kehittämisen pitkän aikavälin periaatteet ja strategiset linjaukset. Se on tehty tulevan aluepolitiikan ja EU:n koheesiopolitiikan valmistelun pohjaksi, ja ohjaamaan Suomen aluekehitystyötä vuoteen Tarkoituksena on, että eri ministeriöt ottavat strategian linjaukset huomioon omissa kehittämisstrategioissaan ja toimintasuunnitelmissaan. Strategia määrittelee myös maakunnissa tapahtuvaa aluekehitystyötä. Aluekehittämisstrategian laatimiseen on osallistunut laaja, eri intressiryhmiä edustava työryhmä, jonka tukena on toiminut aluetutkimuksen asiantuntijoista koostunut sparrausryhmä. Valmisteluvaiheessa kuultiin alueiden edustajia sekä eri ministeriöiden ja etujärjestöjen edustajia. Aluekehittämisstrategia jakautuu kahteen osioon, joista ensimmäinen sisältää aluekehitysvision 2020 ja sen perustelut sekä strategian toteuttamisen periaatteet toimenpiteineen. Toisen osan, eli strategian taustamuistion, laatimisessa on hyödynnetty laadintaprosessin aikana kerättyä materiaalia. Siitä todetaan, että se sisältää erilaisia ja osittain ristiriitaisiakin näkemyksiä tulevan kehityksen suunnasta ja sen keskeisistä haasteista, eikä se edusta työryhmän yhteistä kantaa tulevasta kehityksestä (emt.8-9). Varsinaisessa aluekehitysvisio-osiossa, jossa kuvataan millaiseen alueellisen kehityksen tilaan kansallisessa alueellisessa kehittämisessä pyritään, aluerakenteen ytimen muodostavat elinvoimaiset maakunnat ja kattava kaupunkiverkosto sekä niiden välille luodut kehityskäytävät (emt. 11). Aluekehittämisstrategiassa puhutaan monikeskuksisesta kaupunkiverkostosta samaan tapaan kuin edellä käsitellyissä asiakirjoissa. Helsingin verkostometropolialue todetaan tärkeäksi koko maan talouden ja hyvinvoinnin kehitykselle, mutta myös muut suuret kaupunkiseudut, joilla on merkittäviä osaamis- ja innovaatiokeskittymiä, ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä yritysten toimintaympäristöjä (emt ). Pääkaupunkiseutu ja suurimmat kaupungit ovat sekä oman alueensa vetureita että kansantalouden moottoreita (emt. 13, 25). Keskeisten kaupunkien lisäksi aluekehittämisstrategiassa käsitellään muiden alueiden roolia. Visiossa todetaan että maamme alueet tarjoavat yrityksille ja muille organisaatioille maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön. Alueet ovat erilaistuneet ja niiden väliset kehityserot ovat kaventuneet (emt. 10). Alueilla tarkoitetaan yhtäältä entisten läänien tapaisia alueita, joista esimerkiksi Itä-Suomen myönteinen kehitys perustuu alueen luonnonvaroihin sekä alueellisten vahvuuksien ja osaamisen innovatiiviseen hyödyntämiseen. Toisaalta puhutaan kaupunkihierarkiassa eritasoisten keskusten ja muiden alueiden roolista. Esille nostetaan muun muassa seutukaupunkien merkitys julkisten ja yksityisten palvelujen tarjoajina. Maaseudulla on kansantaloudessa oma roolinsa, joka on muotoiltu jonkin verran näkyvämmäksi ja aktiivisemmaksi kuin esimerkiksi edellä käsitellyssä ympäristöministeriön (2006) aluerakenteen ja alueidenkäytön kehityskuvassa. Visiossa kehityskäytävät sitovat maaseudun ja kaupungit tiiviiseen vuorovaikutukseen keskenään, jolloin toiminnalliset työssäkäyntialueet laajenevat ja kaupungit ja maaseutu muodostavat yhdessä kilpailukykyisiä ja dynaamisia toiminta-alueita (emt. 19). Maaseudun asema rakentuu paikallisten vahvuuksien ja voimavarojen perustalle: puuhun, luonnontuotteisiin, kaivannaisiin sekä ruuan, energian ja palveluiden tuotantoon. Lisäksi maaseutu toimii useiden hyvinvointitekijöiden ympäristönä ja sillä on kasvava merkitys virkistyksessä, matkailussa, kulttuuritoiminnassa, elämysteollisuudessa sekä asumisessa (emt. 25). Visiossa ilmastonmuutoksen hidastaminen on esillä usealla tavalla. Ensinnäkin päästöjä ja energiankulutusta vähennetään eheyttämällä kaupunkiseutujen yhdyskuntarakennetta ja kehittämällä joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä. Maaseudun asutusta, matkailua ja muita toimintoja suunnataan tukemaan maaseudun taajamia ja kyläverkostoa sekä infrastruktuurin säilymistä (emt. 11, 19). Toiseksi kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään parantamalla energiatehokkuutta kaikessa toiminnassa. Kolmanneksi uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä lisätään voimakkaasti (emt. 15). Uusiutuvan energian tuotanto ja uudet energiaratkaisut kuten bioenergian tuotanto 19

Suomalainen tarvitsee tilaa ympärilleen

Suomalainen tarvitsee tilaa ympärilleen Maarit Sireni Maaseutututkijatapaaminen 26-27.8.2010 Suomalainen tarvitsee tilaa ympärilleen Tutkimus kuntapoliitikkojen kaavoituksen tavoitteita koskevista käsityksistä 1. Johdanto Suomen alue- ja yhdyskuntarakenne

Lisätiedot

POHJANMAAN LIIKENNEJÄRJESTELMÄSUUNNITELMA 2040 SEMINAARI

POHJANMAAN LIIKENNEJÄRJESTELMÄSUUNNITELMA 2040 SEMINAARI POHJANMAAN LIIKENNEJÄRJESTELMÄSUUNNITELMA 2040 SEMINAARI VALTAKUNNALLISTEN ALUEDENKÄYTTÖTAVOITTEIDEN OHJAAVUUS JOUNI LAITINEN 23.1.2012 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET (VAT) Valtioneuvosto päätti

Lisätiedot

Valtion näkökulma Helsingin seudun kehyskuntien maankäytön kehittämiseen. 30.3.2010 Ulla Koski

Valtion näkökulma Helsingin seudun kehyskuntien maankäytön kehittämiseen. 30.3.2010 Ulla Koski Valtion näkökulma Helsingin seudun kehyskuntien maankäytön kehittämiseen 30.3.2010 Ulla Koski Lähtökohta Kunnat ja maakunnat päättävät alueidenkäytön ratkaisuista. Valtio asettaa tavoitteita ja ohjaa.

Lisätiedot

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä

Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Suomen aluerakenteen muutokset kansainvälisessä ja kansallisessa perspektiivissä Sosiaalialan osaamiskeskuspäivät Pyhätunturi 27.8.2009 Heikki Eskelinen Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos 1. Johdanto

Lisätiedot

Keskusjärjestelmä 2.0

Keskusjärjestelmä 2.0 Keskusjärjestelmä 2.0 DI, VTM, YY-Optima Oy Fil. lis. Anna Saarlo, YY-Optima Oy HTT Ilari Karppi, Tampereen yliopisto HTL Ville Viljanen, Tampereen yliopisto DI, HTM Sakari Somerpalo, Linea Oy FM Jaana

Lisätiedot

Aluerakenteen kehitysnäköaloja

Aluerakenteen kehitysnäköaloja Aluerakenteen kehitysnäköaloja Jussi S. Jauhiainen 1 Taustaa Aluerakenne on käytännössä aina (materiaalisesti) monikeskuksinen verkosto, ja tällä materiaalisella verkostolla on sosiaalinen ulottuvuus ja

Lisätiedot

Uusiutumiskykyinen ja mahdollistava Suomi

Uusiutumiskykyinen ja mahdollistava Suomi Uusiutumiskykyinen ja mahdollistava Suomi Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 Luonnos 9.1.2015 Suuntaviivat (tavoitteet) aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämiselle Uudistuvan

Lisätiedot

MRL-arvioinnin raportti viimeistelyvaiheessa. Raportti julkistetaan 13.2.2014. Eri luvuissa päätelmiä kyseisestä aihepiiristä

MRL-arvioinnin raportti viimeistelyvaiheessa. Raportti julkistetaan 13.2.2014. Eri luvuissa päätelmiä kyseisestä aihepiiristä MRL-arvioinnin raportti viimeistelyvaiheessa Raportti julkistetaan 13.2.2014 Eri luvuissa päätelmiä kyseisestä aihepiiristä Loppuun (luku 14) tiivistelmä, jossa keskeisimmät asiat Raporttiin tulossa n.

Lisätiedot

Kestävä alueidenkäytön suunnittelu ja ilmastotavoitteita edistävä kaavoitus. Maija Neva, ympäristöministeriö

Kestävä alueidenkäytön suunnittelu ja ilmastotavoitteita edistävä kaavoitus. Maija Neva, ympäristöministeriö Kestävä alueidenkäytön suunnittelu ja ilmastotavoitteita edistävä kaavoitus Maija Neva, ympäristöministeriö Mitä kestävällä alueidenkäytön suunnittelulla tarkoitetaan? FIGBC:n Kestävät alueet toimikunnan

Lisätiedot

Ajankohtaista alueiden käytön suunnittelusta

Ajankohtaista alueiden käytön suunnittelusta Ajankohtaista alueiden käytön suunnittelusta Esa Hoffrén/ Alueiden käytön yksikkö 19.1.2011 1 Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto 19.1.2011 2 Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto 19.1.2011

Lisätiedot

Haja-asutusalueen suunnittelu ja kestävät vesihuoltoratkaisut HAKEVE Iisalmen UZ Road show 18.4.2013

Haja-asutusalueen suunnittelu ja kestävät vesihuoltoratkaisut HAKEVE Iisalmen UZ Road show 18.4.2013 Haja-asutusalueen suunnittelu ja kestävät vesihuoltoratkaisut HAKEVE Iisalmen UZ Road show 18.4.2013 Mika Ristimäki ( esitys), Ville Helminen, Sanna Vienonen Suomen ympäristökeskus Haja-asutuksen kestävä

Lisätiedot

Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi. Paavo Moilanen

Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi. Paavo Moilanen Kaupunkiseutujen toimialojen kasautuminen, YKR analyysi Paavo Moilanen Kaupunkiseutujen kasautumisanalyysi Ydinalue = pienin alue/tila (250 m ruudut) jolle sijoittuu 90 % työntekijöistä Kasautumisluku

Lisätiedot

Ilmastonmuutos ja suomalainen kulttuuriympäristö Näkökulmia ja kysymyksiä

Ilmastonmuutos ja suomalainen kulttuuriympäristö Näkökulmia ja kysymyksiä MUSEOVIRASTO RAKENNUSHISTORIAN OSASTO Ilmastonmuutos ja suomalainen kulttuuriympäristö Näkökulmia ja kysymyksiä Mikko Härö 25.11.2009 Taustoja, mm. Ilmastomuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia, MMM

Lisätiedot

FInZEB 2015 Lähes nollaenergiarakennus Suomessa. 5.2.2015 Finlandia-talo Ylijohtaja Helena Säteri

FInZEB 2015 Lähes nollaenergiarakennus Suomessa. 5.2.2015 Finlandia-talo Ylijohtaja Helena Säteri FInZEB 2015 Lähes nollaenergiarakennus Suomessa 5.2.2015 Finlandia-talo Ylijohtaja Helena Säteri Esityksen sisältö EU:n tavoitteet nyt ja jatkossa Kansallinen ilmstopolitiikka Toimintaympäristön muutkokset

Lisätiedot

Mänttä-Vilppulan kehityskuva. Rakennemallivaihtoehdot ja vertailu 28.4.2011

Mänttä-Vilppulan kehityskuva. Rakennemallivaihtoehdot ja vertailu 28.4.2011 Mänttä-Vilppulan kehityskuva Rakennemallivaihtoehdot ja vertailu 28.4.2011 RAKENNEMALLIVAIHTOEHDOT Rakennemallivaihtoehtojen kautta etsitään Mänttä-Vilppulalle paras mahdollinen tulevaisuuden aluerakenne

Lisätiedot

Kaupunkisuunnittelu strategisen eheyttämisen toimintakulttuurina. Raine Mäntysalo Professori, johtaja YTK

Kaupunkisuunnittelu strategisen eheyttämisen toimintakulttuurina. Raine Mäntysalo Professori, johtaja YTK Kaupunkisuunnittelu strategisen eheyttämisen toimintakulttuurina Raine Mäntysalo Professori, johtaja YTK Eheyttäminen Kuva: Paula Kangasperko Spinoza: Ihmisen ja yhteisön toiminta ympäristössään luonnon

Lisätiedot

Pohjoisen. Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa. pääkaupunkien verkosto. Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia. Eija Salmi

Pohjoisen. Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa. pääkaupunkien verkosto. Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia. Eija Salmi Ihmisten Metropoli Pohjoisen horisontista Helsinki Suomessa ja Etelä-Suomessa - maailman pääkaupunkien verkosto Oulu Pohjois-Suomessa - Pohjoisen keskuksia METROPOLI - KÄSITE Vakiintunut suomalaiseen hallinto-

Lisätiedot

Paikallisesti eriytyvä maaseutu

Paikallisesti eriytyvä maaseutu 27.8.2015 Maaseutututkijatapaaminen, Säkylä Paikallisesti eriytyvä maaseutu Olli Lehtonen FT, Tutkija Maaseutupolitiikan ja maaseudun tutkimus Luonnonvarakeskus Maaseutupolitiikka ja maaseudun tutkimus

Lisätiedot

Ihmisen paras ympäristö Häme

Ihmisen paras ympäristö Häme Ihmisen paras ympäristö Häme Hämeen ympäristöstrategia Hämeen ympäristöstrategia on Hämeen toimijoiden yhteinen näkemys siitä, millainen on hyvä hämäläinen ympäristö vuonna 2020. Strategian tarkoituksena

Lisätiedot

Kestävästä kehityksestä liiketoimintaa: Kestävä yhdyskunta ohjelma 2007-2012

Kestävästä kehityksestä liiketoimintaa: Kestävä yhdyskunta ohjelma 2007-2012 Kestävästä kehityksestä liiketoimintaa: Kestävä yhdyskunta ohjelma 2007-2012 Angelica Roschier Energia ja ympäristö, Tekes DM Rakennettu ympäristö fyysisenä ja virtuaalisena palvelualustana Julkiset tilat

Lisätiedot

Urban Zone. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet

Urban Zone. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Urban Zone Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet TUTKIMUSRYHMÄ Suomen ympäristökeskus SYKE, Rakennetun ympäristön yksikkö: Mika Ristimäki, Maija Tiitu, Ville Helminen, Antti Rehunen, Panu Söderström Tampereen

Lisätiedot

Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa - Perttu Vartiaisen selvityksen esittely

Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa - Perttu Vartiaisen selvityksen esittely Suomi tarvitsee kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa - Perttu Vartiaisen selvityksen esittely Lounaisrannikkoseminaari 5.2.2015 Neuvotteleva virkamies Olli Alho Lähtökohtia TEM tilasi selvityksen yhteiskuntamaantieteen

Lisätiedot

LUOVASTI LAPPILAINEN, AIDOSTI KANSAINVÄLINEN ON MONIPUOLISTEN PALVELUJEN JA RAJATTOMIEN MAHDOLLISUUKSIEN KASVAVA KESKUS

LUOVASTI LAPPILAINEN, AIDOSTI KANSAINVÄLINEN ON MONIPUOLISTEN PALVELUJEN JA RAJATTOMIEN MAHDOLLISUUKSIEN KASVAVA KESKUS LUOVASTI LAPPILAINEN, AIDOSTI KANSAINVÄLINEN ON MONIPUOLISTEN PALVELUJEN JA RAJATTOMIEN MAHDOLLISUUKSIEN KASVAVA KESKUS 21.11.2013 Lapin pääkaupunki ja Joulupukin virallinen kotikaupunki 21.11.2013 Matkailufaktoja

Lisätiedot

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT)

Monikeskuksisuuden monet todellisuudet (MOT) Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan alue ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuurit (AYI) jaoston tutkimuskokonaisuus "Monikeskuksinen aluerakenne ja alueiden toimivuus Monikeskuksisuuden monet Raine Mäntysalo

Lisätiedot

Rakennesuunnitelma 2040

Rakennesuunnitelma 2040 Rakennesuunnitelma 2040 Seutuhallituksen työpaja 28.5.2014 TYÖ- SUUNNITELMA TAVOIT- TEET VAIHTO- EHDOT LINJA- RATKAISU LUONNOS EHDOTUS Linjaratkaisu, sh. 23.4.2014 Linjaratkaisuehdotus perustuu tarkasteluun,

Lisätiedot

Kylien maankäytön suunnittelu ja kylähelmien kehittäminen. Case Jyväskylä

Kylien maankäytön suunnittelu ja kylähelmien kehittäminen. Case Jyväskylä Kylien maankäytön suunnittelu ja kylähelmien kehittäminen 3.9.2015 Iisalmi Case Jyväskylä Julia Virtanen Muuramen kunta Jyväskylä 2009 JYVÄSKYLÄ - Kaupunkikeskusta - 86 500 JKYLÄN MLK - Taajamia - 36 400

Lisätiedot

Nurmijärven Maankäytön Kehityskuva 2040. Nettikyselyn tuloksia

Nurmijärven Maankäytön Kehityskuva 2040. Nettikyselyn tuloksia Nurmijärven Maankäytön Kehityskuva 2040 Nettikyselyn tuloksia Kysymykset 1. Miten ajattelet oman / lastesi elämän / Nurmijärven muuttuvan vuoteen 2040 mennessä? 2. Mitkä ovat mielestäsi Nurmijärven mahdollisuudet

Lisätiedot

PAIKALLISPOLITIIKAN, ASUMISPREFERENSSIEN JA KESTÄVYYDEN TASAPAINOTTAMINEN MAASEUTU-KAUPUNKI -VÄLIVYÖHYKKEIDEN UUSILLA ASUINALUEILLA (BALANCE)

PAIKALLISPOLITIIKAN, ASUMISPREFERENSSIEN JA KESTÄVYYDEN TASAPAINOTTAMINEN MAASEUTU-KAUPUNKI -VÄLIVYÖHYKKEIDEN UUSILLA ASUINALUEILLA (BALANCE) 1 PAIKALLISPOLITIIKAN, ASUMISPREFERENSSIEN JA KESTÄVYYDEN TASAPAINOTTAMINEN MAASEUTU-KAUPUNKI -VÄLIVYÖHYKKEIDEN UUSILLA ASUINALUEILLA (BALANCE) ASU-LIVE -tutkimusohjelman päätösseminaari 22.10.2015 Toivo

Lisätiedot

ITÄ-SUOMI ALLI -aluefoorumi. Jussi Huttunen

ITÄ-SUOMI ALLI -aluefoorumi. Jussi Huttunen ITÄ-SUOMI ALLI -aluefoorumi Jussi Huttunen 20.11.2013 2013 MIHIN SUUNTAAN JA MITEN SUOMEN ALUERAKENNETTA JA LIIKENNEJÄRJESTELMÄÄ TULISI KEHITTÄÄ laatia Suomen uusi kehityskuva? o Kun edellinen kysymys

Lisätiedot

Liikenne- ja viestintäministeriön toimet kestävän liikenteen edistämiseksi

Liikenne- ja viestintäministeriön toimet kestävän liikenteen edistämiseksi Liikenne- ja viestintäministeriön toimet kestävän liikenteen edistämiseksi Saara Jääskeläinen, liikenne- ja viestintäministeriö Kestävän liikkumisen korttelit ja kiinteistöt työpaja 6.11.2009 Miksi toimia

Lisätiedot

MUUTTUVA UUSIMAA. Uudenmaan ympäristökeskuksen materiaaliin perustuva esitys. Henrik Sandsrtröm

MUUTTUVA UUSIMAA. Uudenmaan ympäristökeskuksen materiaaliin perustuva esitys. Henrik Sandsrtröm MUUTTUVA UUSIMAA Uudenmaan ympäristökeskuksen materiaaliin perustuva esitys Henrik Sandsrtröm 1 UUSIMAA JA ITÄ-UUSIMAA OVAT KOKONAISUUS TIIVIS METROPOLIN YDIN AKTIIVISTEN KAUPUNKIEN VERKOSTO SÄTEETTÄISET

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN RAKENNEMALLI

KESKI-SUOMEN RAKENNEMALLI KESKI-SUOMEN LIITON STRATEGIASEMINAARI JA KUNTALIITON MAAKUNTAKIERROS KESKI-SUOMEN RAKENNEMALLI 6.9.2013 Kimmo Vähäjylkkä Aluejohtaja, AIRIX Ympäristö Strategista maankäytön suunnittelua / KEHITTÄMISVYÖHYKKEET

Lisätiedot

Tulevaisuuden Tuusula 2040- kyselyn raportti

Tulevaisuuden Tuusula 2040- kyselyn raportti Tulevaisuuden Tuusula 24- kyselyn raportti Tuusulan kunta Sisältö Kysely... 3 Asukkaiden näkemykset... 3 Tuusulan vahvuudet ja heikkoudet... 3 Kehitettävät ja ennallaan säilytettävät alueet... 4 Rakentamisen

Lisätiedot

KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020. ICT JA ELEKTRONIIKKA http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia

KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020. ICT JA ELEKTRONIIKKA http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020 ICT JA ELEKTRONIIKKA http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia Kainuun ilmastostrategia 2020-projekti valmistellaan maakunnallinen strategia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi

Lisätiedot

Keskus- ja palveluverkko. UZ3 työpaja 1.6.2015 Ville Helminen

Keskus- ja palveluverkko. UZ3 työpaja 1.6.2015 Ville Helminen Keskus- ja palveluverkko UZ3 työpaja 1.6.2015 Ville Helminen Keskus- ja palveluverkko Keskusverkko muodostuu valtakunnantasolle sekä yhdyskuntarakennetasolle Valtakunnantasolla kyse on kaupunkiseutujen

Lisätiedot

- Hyvän suunnittelun avulla voidaan lisäksi vaalia maaseutuympäristön vetovoimatekijöitä: maisemaa, luontoa ja perinteistä rakentamistapaa.

- Hyvän suunnittelun avulla voidaan lisäksi vaalia maaseutuympäristön vetovoimatekijöitä: maisemaa, luontoa ja perinteistä rakentamistapaa. Lapin 25. kylätoimintapäivät 12. 13.10.2013 Levi, Hotelli Hullu Poro - Rakentamalla jo olemassa oleviin kyliin ja niiden yhteyteen helpotetaan palvelujen ja teknisten järjestelmien tehokasta ja edullista

Lisätiedot

Ympäristöministeriön ajankohtaiskatsaus: Ilmastotavoitteet ja nollaenergiarakentaminen (NZEB) eri kaavatasoilla

Ympäristöministeriön ajankohtaiskatsaus: Ilmastotavoitteet ja nollaenergiarakentaminen (NZEB) eri kaavatasoilla Ympäristöministeriön ajankohtaiskatsaus: Ilmastotavoitteet ja nollaenergiarakentaminen (NZEB) eri kaavatasoilla Ympäristöneuvos Antti Irjala Ympäristöministeriö Rakennetun ympäristön osasto Ajankohtaista

Lisätiedot

-päästöjään ainakin 20 % vuoteen 2020 mennessä.

-päästöjään ainakin 20 % vuoteen 2020 mennessä. Helsinki aikoo vähentää CO 2 -päästöjään ainakin 20 % vuoteen 2020 mennessä. Jotta tavoitteet saavutetaan, tarvitaan uudenlaista yhteistyötä kaupungin, sen asukkaiden, kansalaisjärjestöjen sekä yritysten

Lisätiedot

MAL-verkosto ja kaupunkipolitiikka. Erityisasiantuntija Olli T. Alho Työ- ja elinkeinoministeriö / Alueosasto 16.10.2012 Vaasa

MAL-verkosto ja kaupunkipolitiikka. Erityisasiantuntija Olli T. Alho Työ- ja elinkeinoministeriö / Alueosasto 16.10.2012 Vaasa MAL-verkosto ja kaupunkipolitiikka Erityisasiantuntija Olli T. Alho Työ- ja elinkeinoministeriö / Alueosasto 16.10.2012 Vaasa Jäsentelyä MAL osana kaupunkipolitiikkaa Sopimusperusteinen kaupunkipolitiikka

Lisätiedot

Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointi 2013

Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointi 2013 Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointi 2013 Maanmittauspäivät 20. 21.3.2013 Seinäjoki Lainsäädäntöneuvos Jyrki Hurmeranta Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) toimivuutta on seurattu jatkuvasti

Lisätiedot

Kylät maaseutupolitiikan kokonaisuudessa

Kylät maaseutupolitiikan kokonaisuudessa VOIMISTUVAT KYLÄT -kampanja 2010-2012 Voimistuvat kylät-kampanja 14.-15.10.2011 Etelä-Karjala, Imatra Kylät maaseutupolitiikan kokonaisuudessa Eero Uusitalo professori, maaseutuneuvos, YTR:n pääsihteeri

Lisätiedot

1 Riihimäen seutu seudullista näkökulmaa koskevat tavoitteet

1 Riihimäen seutu seudullista näkökulmaa koskevat tavoitteet 1 Riihimäen seutu seudullista näkökulmaa koskevat tavoitteet Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista

Lisätiedot

HELSINGIN YLEISKAAVA - Seminaari 22.4.2013 Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus

HELSINGIN YLEISKAAVA - Seminaari 22.4.2013 Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus HELSINGIN YLEISKAAVA - Seminaari 22.4.2013 Vähittäiskaupan suuryksiköiden kaavoitus 22.4.2013, Helsinki, Laituri Pekka Normo, Ympäristöministeriö VÄHITTÄISKAUPAN PALVELUT - KESKUSTA-ALUEET, LÄHIKAUPAT,

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ILMASTOSTRATEGIAN SEURANTA

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ILMASTOSTRATEGIAN SEURANTA TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ILMASTOSTRATEGIAN SEURANTA Pirkanmaan ilmastoseminaari 6.3.2014 Kaisu Anttonen Ympäristöjohtaja Tampereen kaupunki Strategian taustaa EUROOPAN TASOLLA osa EU: ilmasto- ja energiatavoitteita

Lisätiedot

Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa -hanke

Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa -hanke Kokonaisuuden hallinta ja ilmastonmuutos kunnan päätöksenteossa -hanke Anu Kerkkänen, projektitutkija, Kuntaliitto Kuntien 5. ilmastokonferenssi 5.-6.5.2010, Tampere tavoitteena parantaa kuntien edellytyksiä

Lisätiedot

Metropolipolitiikka, seutupolitiikka, aluepolitiikka- Mistä oikein on kysymys? Helsinki 15.9.2010

Metropolipolitiikka, seutupolitiikka, aluepolitiikka- Mistä oikein on kysymys? Helsinki 15.9.2010 Metropolipolitiikka, seutupolitiikka, aluepolitiikka- Mistä oikein on kysymys? Helsinki 15.9.2010 Perttu Vartiainen Monitasoinen aluepolitiikka vai kamppailu aluetasoista? Alue- ja kaupunkijärjestelmän

Lisätiedot

Mäntsälän maankäytön visio 2040. Rakennemallien kuvaukset

Mäntsälän maankäytön visio 2040. Rakennemallien kuvaukset Mäntsälän maankäytön visio 2040 Rakennemallien kuvaukset 1 Sisällysluettelo 1 Rakennemallien kuvaukset... 3 1.1 Kaikilla mausteilla... 4 1.2 Pikkukaupunki... 6 1.3 Nykymalliin... 8 2 Vaikutusten arviointi...virhe.

Lisätiedot

Kehittyvien kaupunkiseutujen merkitys menestyville alueille

Kehittyvien kaupunkiseutujen merkitys menestyville alueille KUNTAUUDISTUKSEN SEUTUTILAISUUS OULUN KAUPUNKISEUTU, Oulu 4.4.2014 Professori Perttu Vartiainen, Itä-Suomen yliopisto Kehittyvien kaupunkiseutujen merkitys menestyville alueille Mihin yritän vastata ja

Lisätiedot

Miksi tiivistää kyliä? Miksi ei? Kehittyvät kylät seminaari 16.12.13 Gustav Tallqvist, YSI Valtuustoryhmän puheenvuoro

Miksi tiivistää kyliä? Miksi ei? Kehittyvät kylät seminaari 16.12.13 Gustav Tallqvist, YSI Valtuustoryhmän puheenvuoro Miksi tiivistää kyliä? Miksi ei? Kehittyvät kylät seminaari 16.12.13 Gustav Tallqvist, YSI Valtuustoryhmän puheenvuoro Sipoon kylät ja suurjako Ennen suurjakoa Suurjaon jälkeen = nyt Kylissä on yhteisöllisyyttä

Lisätiedot

Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa

Seutukaupungit aluerakenteessa ja sektoripolitiikassa Tutkimushanke: Kaupunkiverkon ja maaseudun välimaasto mikäon seutukaupunkien paikka aluerakenteessa? (9/2010 3/2011) Sektoritutkimus; alue ja yhdyskuntarakenteet ja infrastruktuuri jaosto Seutukaupungit

Lisätiedot

Uusiutuvan (lähi)energian säädösympäristö

Uusiutuvan (lähi)energian säädösympäristö Uusiutuvan (lähi)energian säädösympäristö Erja Werdi, hallitussihteeri Ympäristöministeriö/RYMO/Elinympäristö Alueelliset energiaratkaisut -klinikan tulosseminaari, Design Factory 29.3.2012 Uusiutuvan

Lisätiedot

Palveluverkot alue- ja yhdyskuntarakenteessa

Palveluverkot alue- ja yhdyskuntarakenteessa Palveluverkot alue- ja yhdyskuntarakenteessa 1.6.2015 Antti Rehunen Suomen ympäristökeskus SYKE Keskus- ja palveluverkko Keskusverkko muodostuu valtakunnantasolle sekä yhdyskuntarakennetasolle Valtakunnantasolla

Lisätiedot

KESTÄVÄ KEHITYKSEN YHTEISKUNTASITOUMUS

KESTÄVÄ KEHITYKSEN YHTEISKUNTASITOUMUS KESTÄVÄ KEHITYKSEN YHTEISKUNTASITOUMUS Keskustelutilaisuus kestävän kehityksen edistämisestä korkeakouluissa 4.11.2013 Ilkka Turunen Neuvotteleva virkamies Kestävä kehitys valtioneuvoston strategioissa

Lisätiedot

viherrakenne ja maatalousalueet Uudellamaalla maakuntakaavan näkökulmasta Kehittämispäällikkö Sirkku Huisko Uudenmaan liitto 13.6.

viherrakenne ja maatalousalueet Uudellamaalla maakuntakaavan näkökulmasta Kehittämispäällikkö Sirkku Huisko Uudenmaan liitto 13.6. viherrakenne ja maatalousalueet Uudellamaalla maakuntakaavan näkökulmasta Kehittämispäällikkö Sirkku Huisko Uudenmaan liitto 13.6.2013 Esityksen sisältö Maakunta Maakuntakaava osana kaavajärjestelmää j

Lisätiedot

KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020. YMPÄRISTÖKASVATUS http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia

KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020. YMPÄRISTÖKASVATUS http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia KAINUUN ILMASTOSTRATEGIA 2020 YMPÄRISTÖKASVATUS http://maakunta.kainuu.fi/ilmastostrategia Kainuun ilmastostrategia 2020-projekti valmistellaan maakunnallinen strategia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi

Lisätiedot

Millä keinoilla kestävään liikennejärjestelmään?

Millä keinoilla kestävään liikennejärjestelmään? Millä keinoilla kestävään liikennejärjestelmään? Matti Räinä tiejohtaja Oulun tiepiiri Näkökulmia aluesuunnittelun ja liikenteen tavoiteasettelu LPS 2008 Liikenne 2030. Suuret haasteet, uudet linjat hallinnon

Lisätiedot

Ongelmanratkaisu. Kaupan suuryksiköt. 3.12.2008 Kestävä yhdyskunta -seminaari

Ongelmanratkaisu. Kaupan suuryksiköt. 3.12.2008 Kestävä yhdyskunta -seminaari Ongelmanratkaisu Kaupan suuryksiköt Ryhmä Oulun luonnonsuojeluyhdistys On koonnut taustamateriaalin On laatinut ongelmanratkaisun kysymykset Ryhmä Oulun seudun kunnallispoliitikkoja On laatinut vastaukset

Lisätiedot

Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa

Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa Kulttuurinen näkökulma kaupunkisuunnittelussa Maahanmuuttajat metropolissa Asumisen keskittymä vai ei? Kimmo Lapintie Yhdyskuntasuunnittelun professori Biopoliittisesta kulttuuriseen ja posthumanistiseen

Lisätiedot

Elinvoimaa yhdyskuntarakenteen suunnittelulla. Ruotsin kokemuksia Kauko Aronen 13.5.2015

Elinvoimaa yhdyskuntarakenteen suunnittelulla. Ruotsin kokemuksia Kauko Aronen 13.5.2015 Elinvoimaa yhdyskuntarakenteen suunnittelulla Ruotsin kokemuksia Kauko Aronen 13.5.2015 Filosofiaa: miten yhdyskuntarakenne vaikuttaa elinvoimaan? Toiminnot: työpaikat, asuminen, palvelut Maasta, luonnosta

Lisätiedot

Kulttuuriympäristö ihmisen ympäristö

Kulttuuriympäristö ihmisen ympäristö Kulttuuriympäristö ihmisen ympäristö Kulttuuriympäristö ihmisen ympäristö tarvitsee strategian Maisemat ilmentävät eurooppalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön monimuotoisuutta. Niillä on tärkeä merkitys

Lisätiedot

Katsaus maakuntakaavoituksen. Maisema-analyysin kurssi Aalto-yliopisto 30.11.2015

Katsaus maakuntakaavoituksen. Maisema-analyysin kurssi Aalto-yliopisto 30.11.2015 Katsaus maakuntakaavoituksen maailmaan Maisema-analyysin kurssi Aalto-yliopisto 30.11.2015 Iltapäivän sisältö Mikä on Uudenmaan liitto? Entä maakuntakaava? Maakunta-arkkitehti Kristiina Rinkinen Maisema-arkkitehdin

Lisätiedot

MIKÄ ON MAAKUNTAKAAVA?

MIKÄ ON MAAKUNTAKAAVA? MIKÄ ON MAAKUNTAKAAVA? 2 maakuntakaavoitus on suunnittelua, jolla päätetään maakunnan tai useamman kunnan suuret maankäytön linjaukset. Kaava on kartta tulevaisuuteen Kaavoituksella ohjataan jokaisen arkeen

Lisätiedot

Eheyttävää kyläkaavoitusta totta vai tarua?

Eheyttävää kyläkaavoitusta totta vai tarua? Eheyttävää kyläkaavoitusta totta vai tarua? Maaseutututkijatapaaminen Karstulassa yliarkkitehti Anne Jarva, ympäristöministeriö 1 Mitä eheyttäminen on? MRL 44 kyläyleiskaavoituksesta Kyläkaavoituksen kehittämishanke

Lisätiedot

Miten maakuntia jatkossa kehitetään? Työ- ja elinkeinoministeriö Mari Anttikoski 17.1.2013

Miten maakuntia jatkossa kehitetään? Työ- ja elinkeinoministeriö Mari Anttikoski 17.1.2013 Miten maakuntia jatkossa kehitetään? Työ- ja elinkeinoministeriö Mari Anttikoski 17.1.2013 1. Taloustilanne haastaa uudistumaan 2. Maakuntien kehittäminen lyhyellä ja pitemmällä aikajänteellä 3. Maakuntaohjelmien

Lisätiedot

Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään?

Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään? Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään? Asumisen valinnat Mahdollisuuksien maaseutu Pälkäne 29.11.2011 Eija Hasu Tohtorikoulutettava Maisema-arkkitehti, KTM Arkkitehtuurin

Lisätiedot

Näkökulmia liikenteen laajempiin taloudellisiin vaikutuksiin

Näkökulmia liikenteen laajempiin taloudellisiin vaikutuksiin WHOLE-hanke asiantuntijatyöpaja 17.5.2016 Seppo Laakso Kaupunkitutkimus TA Oy Näkökulmia liikenteen laajempiin taloudellisiin vaikutuksiin Saavutettava sijainti resurssina Liikenteen laajemmat vaikutukset

Lisätiedot

Jatkuuko kaupungistuminen väestönkasvun moottorina?

Jatkuuko kaupungistuminen väestönkasvun moottorina? Jatkuuko kaupungistuminen väestönkasvun moottorina? Ihmiset uskovat, että kaupungeissa on paremmat mahdollisuudet työhön, opiskeluun ja vapaa ajan viettoon. (*****) Jyväskylä kasvaa pienemmät kaupungit

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ILMASTOTYÖ

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ILMASTOTYÖ TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ILMASTOTYÖ Tekpa seutuseminaari 30.5.2012 Kaisu Anttonen Tampereen kaupunki ympäristöpäällikkö STRATEGIASTA TOIMINTAAN Tampereen seudun ilmastostrategia hyväksyttiin 2010 1. Ilmastonmuutoksen

Lisätiedot

Mitä on kestävä kehitys? 22.3.2012. Johanna Karimäki

Mitä on kestävä kehitys? 22.3.2012. Johanna Karimäki Mitä on kestävä kehitys? 22.3.2012 Johanna Karimäki Kestävä kehitys Sosiaalinen -tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, terveys -yhteisö, kulttuuri Ekologinen -luonnonvarat, luonto, biologinen monimuotoisuus -ilmastonmuutos

Lisätiedot

ILMASTOSTRATEGIA JA SEN TAVOITTEET. Hannu Koponen 21.9.2011

ILMASTOSTRATEGIA JA SEN TAVOITTEET. Hannu Koponen 21.9.2011 ILMASTOSTRATEGIA JA SEN TAVOITTEET Hannu Koponen 21.9.2011 Sektorikohtaiset tavoitteet vuoteen 2020 Vertailuvuosi 2004-2006 Liikenne -30% Lämmitys -30% Sähkönkulutus -20% Teollisuus ja työkoneet -15% Maatalous

Lisätiedot

Maaseutuvaikutusten arviointi Kuopio seudun pilotti. Kuntajakoselvittäjien työseminaari 12.3.2015 Tarja Pöyhönen, Kuntaliiton MVA-pilotti

Maaseutuvaikutusten arviointi Kuopio seudun pilotti. Kuntajakoselvittäjien työseminaari 12.3.2015 Tarja Pöyhönen, Kuntaliiton MVA-pilotti Maaseutuvaikutusten arviointi Kuopio seudun pilotti Kuntajakoselvittäjien työseminaari 12.3.2015 Tarja Pöyhönen, Kuntaliiton MVA-pilotti Asiantuntijan rooli ja tausta Yritysneuvoja: monipuoliset tehtävät

Lisätiedot

Savon ilmasto-ohjelma

Savon ilmasto-ohjelma Savon ilmasto-ohjelma Kuntien ilmastokampanjan seminaari 15.11.2011 Anne Saari 1 Kansainvälinen ilmastopolitiikka Kioton sopimus 16.2.2005, v. 2012 jälkeen? Durbanin ilmastokokous 28.11. 9.12.2011 EU 2008:

Lisätiedot

Katsaus Pohjois-Karjalan yhdyskuntarakenteeseen

Katsaus Pohjois-Karjalan yhdyskuntarakenteeseen 10.11.201 5 Katsaus Pohjois-Karjalan yhdyskuntarakenteeseen Timo Korkalainen JOHDANTO ELY-keskus on laatinut vuoden 2015 aikana kuntakohtaiset yhdyskuntarakennekatsaukset Pohjois-Karjalan kunnista. Katsaukset

Lisätiedot

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. Jenni Kuja-Aro 19.11.2014

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. Jenni Kuja-Aro 19.11.2014 Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Jenni Kuja-Aro 19.11.2014 Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Suomi, jonka haluamme 2050. Kansallinen kestävän kehityksen strategia uudistettu 2013 Perinteisen

Lisätiedot

Helsingin liikkumisen kehittämisohjelma

Helsingin liikkumisen kehittämisohjelma Helsingin liikkumisen kehittämisohjelma RIL Liikennesuunnittelun kehittyminen Helsingissä 25.9.2014 00.0.2008 Esitelmän pitäjän nimi Liikennejärjestelmällä on ensisijassa palvelutehtävä Kyse on ennen kaikkea

Lisätiedot

Yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut case Porvoo

Yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut case Porvoo Yhdyskuntarakenne ja vesihuoltopalvelut case Porvoo Sanna Vienonen Suomen ympäristökeskus, Vesikeskus Vesihuolto 2014 Helsinki 3.6.2014 Yhdyskuntarakenteen nykykehitys Väestönkasvu kohdistuu suurille kaupunkiseuduille

Lisätiedot

Ilmastonmuutos ja alueidenkäytön suunnittelu 22.3.2011. Rakennusneuvos Aulis Tynkkynen Ympäristöministeriö

Ilmastonmuutos ja alueidenkäytön suunnittelu 22.3.2011. Rakennusneuvos Aulis Tynkkynen Ympäristöministeriö Ilmastonmuutos ja alueidenkäytön suunnittelu 22.3.2011 Rakennusneuvos Aulis Tynkkynen Ympäristöministeriö ILMASTONMUUTOS Kansallinen ilmastostrategia 2001 ILMASTONMUUTOKSEN TORJUNTA JA HILLINTÄ ILMASTONMUUTOKSEEN

Lisätiedot

Kuntien toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kalevi Luoma, energiainsinööri, DI kalevi.luoma@kuntaliitto.fi

Kuntien toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kalevi Luoma, energiainsinööri, DI kalevi.luoma@kuntaliitto.fi Kuntien toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä Kalevi Luoma, energiainsinööri, DI kalevi.luoma@kuntaliitto.fi Kuntien ilmastoaktivointia Kuntien ilmastokonferenssit 1997, 2000, 2005 ja 2008; seuraava 5.-6.5.

Lisätiedot

Maaseutuasuminen kaavoituksen ja rakentamisen sekä petopolitiikan näkökulmasta

Maaseutuasuminen kaavoituksen ja rakentamisen sekä petopolitiikan näkökulmasta Maaseutuasuminen kaavoituksen ja rakentamisen sekä petopolitiikan näkökulmasta Maaseutuasumiseen liittyviä ajankohtaisia keskustelunaiheita ovat erityisesti kaavoitus ja rakentaminen sekä petopolitiikka.

Lisätiedot

Energiaratkaisut suhteessa alueellisiin kestävyystavoitteisiin. Energiaseminaari 23.4.2015 Juha Viholainen

Energiaratkaisut suhteessa alueellisiin kestävyystavoitteisiin. Energiaseminaari 23.4.2015 Juha Viholainen Energiaratkaisut suhteessa alueellisiin kestävyystavoitteisiin Energiaseminaari 23.4.2015 Juha Viholainen Kestävyystavoitteet Kestävyystavoitteiden toteuttaminen edellyttää yhteiskunnan energiajärjestelmän

Lisätiedot

Kysymyksiä yhdistymissopimuksesta. Johtoryhmä 8.3.2010

Kysymyksiä yhdistymissopimuksesta. Johtoryhmä 8.3.2010 Kysymyksiä yhdistymissopimuksesta Johtoryhmä 8.3.2010 Väestörakenteen historia 1970 luku maatalouden alasajo Teollisuutta taajamiin Teollisuus väheni Muutto suuriin kaupunkeihin Tietoyhteiskunta Muutto

Lisätiedot

Miten asuntomarkkinat toimivat? Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto

Miten asuntomarkkinat toimivat? Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto Miten asuntomarkkinat toimivat? Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto Viisi huomiota Seudullisen kehityksen tilanteesta Hallinnon vastauksista Rakennetun ympäristön kehityksestä

Lisätiedot

Ilmastonmuutoksen globaalit ja paikalliset portinvartijat. Tuuli Kaskinen 6.9.2010 Keski-Suomen liitto www.demos.fi

Ilmastonmuutoksen globaalit ja paikalliset portinvartijat. Tuuli Kaskinen 6.9.2010 Keski-Suomen liitto www.demos.fi Ilmastonmuutoksen globaalit ja paikalliset portinvartijat Tuuli Kaskinen 6.9.2010 Keski-Suomen liitto www.demos.fi ILMASTON- MUUTOS Energiankulutus Autojen lukumäärä Lentokilometrit Globaalit materiaalivirrat

Lisätiedot

Jyväskylän seudun rakennemalli 20X0 Ekotehokkuuden arviointi

Jyväskylän seudun rakennemalli 20X0 Ekotehokkuuden arviointi Jyväskylän seudun rakennemalli 2X Ekotehokkuuden arviointi 27.1.21 Erikoistutkija Irmeli Wahlgren, VTT Irmeli Wahlgren 27.1.21 2 Ekotehokkuuden arviointi Ekotehokkuuden tarkastelussa on arvioitu ns. ekologinen

Lisätiedot

Kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus haaste myös ammatilliseen koulutukseen. 21.11.2012 Annika Lindblom Ympäristöministeriö

Kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus haaste myös ammatilliseen koulutukseen. 21.11.2012 Annika Lindblom Ympäristöministeriö Kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus haaste myös ammatilliseen koulutukseen 21.11.2012 Annika Lindblom Ympäristöministeriö Kestävä kehitys on yhteiskuntapolitiikkaa Ekologinen kestävyys;

Lisätiedot

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos

Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän maankäytön visio 2040 23.3.2010 Seppo Laakso, Kaupunkitutkimus TA Oy Kilpailukyky ja yritystoiminnan muutos Mäntsälän muutos maaseutupitäjästä osaksi Helsingin seutua Mäntsälän yritystoiminta

Lisätiedot

Mitä tapahtuu Haarajoen seudulla: Haarajoki Joenhaara?

Mitä tapahtuu Haarajoen seudulla: Haarajoki Joenhaara? Mitä tapahtuu Haarajoen seudulla: Haarajoki Joenhaara?, Järvenpään kaupunginarkkitehti Mäntsälän maankäytön visio 30.3.2010 1 VAT 2009 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistus Ilmastonmuutoksen

Lisätiedot

Kirkonkylien mahdollisuudet ja eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu

Kirkonkylien mahdollisuudet ja eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu Kirkonkylien mahdollisuudet ja eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu Maa- ja metsätalousministeriö / YTR projekti (2010-12) Itä-Suomen yliopisto Historian ja maantieteen laitos / Ympäristöpolitiikka Karjalan

Lisätiedot

Asumisen näkymiä Helsingin seudulla. ARY-seminaari 9.12.2008 Osmo Soininvaara

Asumisen näkymiä Helsingin seudulla. ARY-seminaari 9.12.2008 Osmo Soininvaara Asumisen näkymiä Helsingin seudulla ARY-seminaari 9.12.2008 Osmo Soininvaara Oikeisiin paikkoihin vai haluttuihin Missä ihmiset halauvat asua? Missä heidän pitäisi haluta? Onko ristiriitaa suunnittelijoiden

Lisätiedot

Mikä asuntostrategia?

Mikä asuntostrategia? Asuntostrategialuonnos Mari Randell Mikä asuntostrategia? Seudun yhteinen maankäyttösuunnitelma, asuntostrategia ja liikennejärjestelmäsuunnitelma on valmisteltu samaan aikaan ja tiiviissä yhteistyössä

Lisätiedot

Yhdyskuntarakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos Millainen on kestävyyttä edistävä yhdyskuntarakenne?

Yhdyskuntarakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos Millainen on kestävyyttä edistävä yhdyskuntarakenne? Yhdyskuntarakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos Millainen on kestävyyttä edistävä yhdyskuntarakenne? Jukka Heinonen, TkT, tutkija Aalto yliopisto Insinööritieteiden korkeakoulu Maankäyttötieteiden laitos

Lisätiedot

Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region

Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region KESKIMAA 90 VUOTTA Supporting the contribution of higher education institutions to regional development: Case Jyväskylä region OECD/IMHE 2006 ESITYKSEN RAKENNE 1. Hankkeen tarkoitus ja toteutus 2. OECD:n

Lisätiedot

Kestävän energiankäytön toimenpideohjelma (Sustainable energy action plan, SEAP)

Kestävän energiankäytön toimenpideohjelma (Sustainable energy action plan, SEAP) Kestävän energiankäytön toimenpideohjelma (Sustainable energy action plan, SEAP) 1 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Kestävän energiankäytön toimintasuunnitelma... 4 3. Johtopäätökset... 5 LIITE: Kestävän

Lisätiedot

Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavan suunnitteluperiaatteet. Elinkeinot ja innovaatiotoiminta sekä logistiikka

Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavan suunnitteluperiaatteet. Elinkeinot ja innovaatiotoiminta sekä logistiikka 15.9.2014 1 (3) Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavan suunnitteluperiaatteet 4. vaihemaakuntakaavan yhteiset suunnitteluperiaatteet Uudenmaan liiton strategian mukaisesti tällä kaavakierroksella pyritään entistä

Lisätiedot

ASEMAKAAVAMUUTOKSEN SELOSTUS Klaukkala, Kiikkaistenkuja

ASEMAKAAVAMUUTOKSEN SELOSTUS Klaukkala, Kiikkaistenkuja Kaavatunnus: 3-331 Asianumero: 507/10.2.03/2012 ASEMAKAAVAMUUTOKSEN SELOSTUS Klaukkala, Kiikkaistenkuja Asemakaavanmuutos koskee korttelin 3086 tonttia 2 Asemakaavanmuutoksella muodostuu osa korttelista

Lisätiedot

Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja

Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu. Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja Rakennerahastokausi 2014-2020 Ohjelman valmistelu Pohjois-Savon maakuntavaltuuston seminaari 8.10.2012, Varkaus Satu Vehreävesa, aluekehitysjohtaja Komission esitykset tulevan rakennerahastokauden osalta

Lisätiedot

1. MIKÄ ON OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA?

1. MIKÄ ON OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA? LEPPÄVIRRAN KUNTA LEPPÄVIRRAN KYLÄ OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA 1. MIKÄ ON OSALLISTUMIS- JA ARVIOINTISUUNNITELMA? Maankäyttö- ja rakennuslain 63 edellyttää, että kaavatyön yhteydessä riittävän

Lisätiedot

Kotkan-Haminan seudun kehityskuvan vaikutusten arviointi

Kotkan-Haminan seudun kehityskuvan vaikutusten arviointi Kotkan-Haminan seudun kehityskuvan vaikutusten arviointi Alueidenkäytön tietojärjestelmäpäivät, SYKE 25.9.2012 Pauli Korkiakoski seutusuunnittelija, Cursor Oy Esityksen teemoja Kotkan-Haminan seutu Mikä

Lisätiedot

Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015. ILMASE työpaja 6.11.2012

Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015. ILMASE työpaja 6.11.2012 Ilmasto- ja energiapolitiikka maataloudessa: vaikutukset tilan toimintaan (ILVAMAP) 2012-2015 ILMASE työpaja 6.11.2012 Erikoistutkija Pasi Rikkonen, KTT, MMM(agr.) MTT taloustutkimus Ilmasto- ja energiapolitiikan

Lisätiedot