SAVUN SANOMAT. Kiimasjärvellä joulukuussa 2011 Nro 66 Kotiseudun asialla

Transkriptio

1 SAVUN SANOMAT Kiimasjärvellä joulukuussa 2011 Nro 66 Kotiseudun asialla Tässä lehdessä: Anna-Maija Hirven Kalejuttu Pauli Pääkkönen vanhenee käsiin Lanneveden paini oli piirin parasta ennen Pääkkösen syntymää Eturivi vas. Olli Tulonen, Vilho Porri, Jukka Tikkanen, Tommi Kuparinen ja Pentti Hyytiäinen Keskellä Pentti Haaparanta ja Kauko Nikara. Takana Eero Vehtari, Viljo Haaparanta, Reijo Hänninen, Viljo Kovanen, Aarne Rahkonen, Mauno Oksanen, Voitto Hummer, Markku Oksanen, Pentti Ratu ja Santeri Niiranen. Kuvan ottajasta ei ole tietoa. Kuva on kopioitu Lanneveden kyläkirjasta. Näiden Lanneveden molskimiesten harjoittelusta ja saavutuksista 1930 ja 1940-luvulla kerrotaan enemmän tässä lehdessä. Kuva on 1940-luvun puolivälin tieneiltä. Hyvä veikkaus voisi olla, että kuva on otettu Leppälän riihessä, joka vuonna 1945 kunnostettiin painiverstaaksi ja siellä harjoiteltiin kahdesti viikossa.

2 Puheenjohtajan palsta Kahdeksan sivuinen Savun Sanomat on 66. kerran valmis nautittavaksi. Lehtemme lienee ainoa useamman kerran vuodessa ilmestyvä kotiseutulehti Saarijärvellä. Savun Sanomia on tehty pian 25 vuotta. Sen ensimmäinen numero ilmestyi huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna Oli oikein sopivaa, että lehti ilmestyi aprillipäivänä, sillä kirjoittelu oli tuohon aikaan melko levotonta, eivätkä kaikki jutut olleet totuutta tavoittelevia. Nythän on toisin, eikä leikkiä enää Sanomien palstoilla lasketa. Pelkää faktaa vaan, hah-hah-haa. Oli noiden juttujen suhteen miten tahansa, karkki vai kepponen, totta tai tarua, voimme jo tulevana keväänä juhlia lehden neljännesvuosisataista taivalta. Seuraavana keväänä tuleekin sitten kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun Kiimasen Savun syntysanat lausuttiin ja huhtikuussa 2014 on vuorossa seuramme perustamisen (perustamissopimus allekirjoitettiin ) 30-vuotisjuhla. Pitoja piisaa, sillä Suomessa tiedetään, että ensi kesänä Hernesalmen myllyllä järjestetään 30. Kiimasen Savulenkki. Miltähän Savulenkki mahtaa näyttää eläkeläisen näkökulmasta? Ei perhana, Marita näyttääkin tuolta tulevan, täytyy lopettaa. Hyvät joulut ja uuvet vuuvet! Hannu *** Kahden maratonin ja Savun ennätyksen vuosi 2011 Risto Gröndahl hölkytteli ensimmäisen maratoninsa ja pääsi Savun ennätysmiesten harvalukuiseen joukkoon. Kaarinan syysmaratonilla Risto sijoittui 65-vuotiaissa kuudenneksi ajalla Kuinka tähän ennätykseen vastaakaa kunniapuheenjohtajamme Hekuli Vesterinen? Kimmo Hietikko palasi parin vuoden tauon jälkeen kuninkuusmatkalle. Kunto näyttää säilyneen hyvin talven taklauksesta (2010) huolimatta. Selkää juilii ja juilii, mutta mies vaan menee. Kimmo pääsi taas palkintopallille Kankaanpäässä ajalla Tavoite vuodelle 2013 lipsahti hyvän suorituksen jälkeen: Kuusikymppisten Savun ennätys on melko heppoinen ja sitä joutaa hiukan korjata! Tämä on helppo uskoa, sillä Vesa Takalan ei todellakaan vakuuta. Eikös kumipyörä Vesterinenkin juossut kutakuinkuinkin noita aikoja. Tähän vielä viralliset tiedot vuoden 2011 savulaismaratoneista: Kimmo Hietikko Kiimasen Savu Kankaanpää (3./M55) Risto Gröndahl Kiimasen Savu Kaarina (6./M65, SE) *** 12. Myllybluesin esiintyjät selvillä Myllybluesin taiteellinen johtaja Vesa Walamies on valinnut kahdennentoista konserttimme esiintyjät ja alustavasti sopinut heidän kanssaan, että valmistautuvat soittamaan perjantaina 27. heinäkuuta 2012 klo alkaen Hernesalmen myllyllä. Orkesterit ja kokoonpanot ovat: 1. Groovy Blue: Otto Kuparinen (voc,g), Harri Hunnakko (g), Leo Walamies (b), Sauli Rutanen (dr) ja Ari Hiekkavirta (hca) Perintesitä bluesia soittava kokoonpano. 2. Hillbilly Hidalcos: Petri Tavinen (laulu), Hemmo Hirvonen (kitara). Timo Väätänen (basso), Ari Hiekkavirta (huuliharppu, viulu), Ari Krats (piano), Hannu Riekko (rummut) Biisivalikoimaan kuuluu lähinnä Ray Charlesin bluesnumeroita, Hank Williamsin countrypaloja, reipasta rhytm`blues ja rock n roll musaa tyyliin Chuck Berry, Gene Vincent, Elvis Presley. Elikkä roots- musaa laidasta laitaan bluespainotteisesti. 3. Big Boddy & The Bearhill Boys: Hemmo Hirvonen (voc,g), Otto Kuparinen (b), Harri Hunnakko (dr) Country blues- ja Chicago blues-tyylistä ohjelmistoa soittava kokoonpano. ***

3 Vanhankaupunginkoskella Helsingissä Anna-Maija Hirvi Pieniä kertomuksia Kiimasen Savun koirasarjan voittajasta ja yhdestä kissasta. Se on tämä Kale Toiviainen urheilukoira parhaimmasta päästä. Hallava, paksuturkkinen, vilkasluonteinen, hyvät rukkasetkin siitä saisi. Olettehan nähneet hänet useana juhannusaattona Kiimasen Savun juhannusjuoksun lähtöviivalla kello 12? Innosta läähättäen, numerolappu pannassa repsottaen hän ryntää matkaan lähtölaukauksen kuultuaan ja suostuu jopa laahaamaan perässään jotakuta norttisarjan amatööriä. Juhannukseen 2010 sattui erittäin kuumat kelit, ja Kalen tankkaus ja douppaus menivät pieleen. Mukana narunpäässä juosseet kaksi vetreätä blondia joutuivat jopa kantamaan Kalea reitin varrella hetkittäin ja vilvoittamaan häntä ojassa. Voitto tuli silti! Kalen lenkkeilyn parhaat harjoitusmaastot sijaitsevat Summasjärven Kantosaaressa. Siellä on hehtaarin alueelle asemoituna lenkkipolkua noin 10 kilometrin verran, jyrkästi mutkitellen tosin. Lukuisat kerrat Kale on siellä harjoitellut, jäniksenään milloin myyrät, milloin siilit ja viime kesinä useimmiten minkit. Kovin vastus oli yhdestä mustasta villiminkistä: se pahus juosta viiletti ympäri saarta sataa salamaa nopeammin ja lopulta kaivautui syvälle kivien koloon. Kale yritti perässä. Seurauksena oli haukkua ja murinaa, vinkumista ja ulahtelua, kunnes minkin ärhäkkä hajuruisku osui suoraan kuonolle. Juoksut oli juostu sillä kertaa, sillä minkin taisteluase on yhtä järeä kuin sukulaisensa haisunäädän. Minkki oli niin tappavan hyvä treenikaveri, että saaren isäntäväkikin siitä kiinnostui. Asettivat pyydyksiä ympäri saarta mokoman pikajuoksijan ja linnun lannistajan kiinni saadakseen. Koska kalaa ei saatu pyydykseen houkuttimeksi, laitettiin HK:n sinistä aimo kimpale. Pian napsahtikin pyydys mökin nurkalla. Katsomaan mentäessä havaittiin Kale pyydyksessä, nolona, tassut silmillä. Oli makkaran himo iskenyt ankarana. Siili oli puolestaan estejuoksun erikoismies terävine piikkeineen. Puhisi ja piikitteli juostessaan pelottavasti. Kale juoksi perässä pitkin rantahiekkaa ja siilin piikkien alle ja ohi yrittäessään kaivoi ojaa syvemmältä kuin Ala-Leppilampi muinoin kolusi vesiesteitä. Kissojen kanssa Kale on aina ollut kaveri ei juoksukisoja, ei ärhentelyä. Liekö syynä se, että kissojen ruokakupeista on aina löytynyt Kalelle jotain pahimpaan nälkään, ilman kiinnijäämistä. Kerran Kantosaaressa oli todellinen hätä ja mekkala, kun Luotolan Jussin pikkuinen Onne-kissa päästettiin heti venerannassa vapaaksi eikä se palannut isäntäväkensä luokse edes vierailun päättyessä. Kyllä huudeltiin, kyllä etsittiin, koko kahden viikon kesäloman ajan. Omistaja Jussi ja vaimonsa Siska näkivät painajaisunia minkin raatelemasta kissaraasustaan! Tuli sitten mustikkaaika ja armoton marjastajahirmu, äskettäin edesmennyt, rakas kantaäitimme Aili tuli saareen mustikkaan. Saaren rinteet ovat tunnetusti jyrkkiä, joten kantaäiti konttasi polvillaan, haroen sankoonsa runsasta mustikkasatoa kaksin käsin. Mikähän sai muorin silloin naukumaan kuin kissa? Sitä voimme vain aavistella, mutta niin van kävi, että surkea, laihtunut, pieni Onne-kissa saapui muorin vierelle ja naukui haikeasti. Muori nappasi kissan sankoonsa ja kiikutti omistajille. ***

4 LÄHELLÄ VANHENEMISTA Ollessani Summassaaressa edellisellä viikolla töissä olin viemässä ryhmääni kuuntelemaan psykologin luentoa. Aiheena oli Vanheneminen. Ryhmäläiset, jotka kaikki olivat vanhempia kuin minä, kääntyivät takaisin ja sanoivat etteivät halua mennä kuuntelemaan ikääntymisestä vielä. Ja pari viikkoa aikaisemmin olin kutsuttuna puhujana eräällä työpaikalla, kun siellä jäi henkilö eläkkeelle. Aloin miettiä, olenko siis vanhenemassa? Minäkö? Jotakuin siihen suuntaan on tapahtumassa. Viime kesänä olin tyttäreni Ennin kanssa Äänekosken urheilukentällä. Enni halusi kokeilla vetoja ja 600 testijuoksua. Hän otti vedot 5x200 m kevyellä palautuksella. Keskiarvoa en kerro olivat sen verran hyvät, että pelottaa. 600 kohtalaisesti. Kotikenttä innosti sen verran, että kokeilin itse Cooperin testin. Pääsin 12 minuutissa ruhtinaalliset 2400m!!!. Siis jotain on tapahtunut. Mitä helvettiä siis 2400m. Kävin toisen kerran lenkillä tuossa syksyllä kun oli hieman masentava olo ja arvelin piristyväni. Siinä juuri hieman kävelyvauhtia nopeammassa juoksussa, jos sitä nyt juoksuksi voi enää sanoa, ajattelin joskus juostuja lenkkejä ja vauhdin hurmaa. Rennosti annoin askeleeni rullata lantion alla ja tunsin kuinka jalan tullessa maahan, reisilihakseni viestittivät sekä rennolla värähdyksellään, mutta heti piki miten sitä seuraavalla ponnistuksella näillä mennään vielä joskus kovaa. Annoin juoksun rullata ja hengityksen tulla mukaan endorfiinin myötä kasvavaan olotilaan. Kumarruin kevyesti eteenpäin ja kiihdytin vauhtia. Annoin askelrytmin kiihtyä, hengityksen tulla näkyväksi keuhkojen liikkeeksi, käsien rentojen heilahdusten pienesti aistia sitä, että jospa ne kohta veisivät minua matalalentoon. Kuulin askeleeni, tunsin jännemäisen voiman pohkeissani kun nilkka ojentui saattamaan ja nostamaan lantiota ylemmäs. Nyt kiihtyvä vauhti oli lähinnä sitä, että yritin tikuttaa lyhyillä askelilla eteenpäin ja perse roikkui lähellä maata. Kiihtyvä vauhti tuntuikin, mutta tuntuihan se, kun ennen mitä tarvittiin yhteen askeleeseen, niin nyt tarvittiin kaksi. Ja hengitys. Pinnalliset yritykset imeä happea oli lähinnä vinkumista ja juuri ja juuri saatoin nähdä kylkiluideni kohoavan. Pulssia en enää uskaltanut mitata. Tunsin sen. Tunsin sen päässä, ohimoilla ja joka paikassa. Oksetti. Nyt oksetti myös se, että miksi sen pitikään tuntua niin pahalta. Ennen pahanolon tunne ja oksennus oli tietoista itsensä voittamista ja valmistautumista seuraavaan harjoitukseen. Nyt oksennus oli pahaa oloa. Ja kipu! Kipu joka aiemmin oli ollut euforiaa nyt laittoi pelottamaan se on perkele sydäninfarkti. Onko tämä pakko? Eikö ihmisellä voisi olla kauniimpikin vanheneminen, kuin muistella yritysnuoruuslenkeillään kuinka mentiin joskus kovaa. Vai oliko se edes kovaa? Onkohan ihminen rakennettu jollain ihmeellisellä aikakäsitys koneistolla? Nuorena jaksoi mennä joka paikkaan ja tehdä mitä eriskummallisempia asioita ja vielä harjoitella siihen päälle. Nyt tuntuu, että aika menee kovaa vauhtia ja ei ennätä mihinkään ja ei jaksa mihinkään. Sunnuntai saattaa mennä, että herää myöhään, katselee TV:tä ehkä lukee jotain. Käy puita ja lämmittelee takkaa, saunoo ja juo pullollisen olutta. Päivällä on syönyt hyvin. Nauttinut lihan kanssa punaviiniäkin. Ja sitten miettii... Teoreettisesti elettyjä elinvuosia on takanani kuin edessä. Ja jos aikakäsityskoneistoni on kääntynyt johonkin muka vanhenemisen suuntaan, niin ehkä haluan nähdä sen vain elinkaareni tänä kohtana. Ja nauttia joka helkutin päivästä, myös niistä vaikka kävisin vain tikuttamassa eli köpöttelemässä. Elokuvissa joskus onnistutaan vangitsemaan eri ajankohtia ihanasti juoneen mukaan. Tähän lopuksi liitän marraskuun merkintöjä ajalta jolloin olin n v. Merkinnät päiväkirjamerkintöjä armeijaajalta, siviilipäiväkirjasta sekä harjoituspäiväkirjasta.

5 Harjoituspäiväkirjasta: Verryttely 9 km 4.11 TV -kevyt 11 km 5.11 TV 11 km 6.11 Aamulenkki 5 km 6.11 Keskip verryt 6 km 6.11 Ip. Tv kova 7 km 7.11 Aamulenkki 5 km 7.11 TV kevyt 11 km 8.11 Verryt 8 km Seuraavana vuonna: Tv 11 km 6.11 Peurunka vetoja; 200m 27,0, 400m 55,7, 3x200m ka 29 sek Punttitreeni; vatsa,selkä, penkkipun., jalkakyyky yht kg 8.11 Tv-juoksu 13 km 9.11 Halliharj. Puntit; vatsa, selkä, penkkipun, 3100 kg Aamulenkki 5 km Ip: TV rauhal 13 km Armeija-ajalta: Aamup. Oppitunteja. Iltap. Tieto korpiksi ylennyksestä (loppukuusta tieto RUK:n pääsystä) Oppilasjoht.teht. hoitoa jo 2 vkoa. Pikamarssi 15 km rynnärin kanssa, saappaat jalassa 1h 10 min.mutta perkele kranun heitto suoritus hylättiin, joten kult. Merkki jäi saavuttamatta. Johdin siivouksen Vartiossa helposti TST harjoitus; oppilasjohtajana hieman helpompi osuus Iltap. Cooper-testi meni heikosti 3400 m, mutta olin silti paras Sotaharjoitus; jouk.varajoht. sissikeikalla Suoria sitatteeja vanhalle eli isälleni (silloin v.-78 hän oli 45v) alokasajaltani laittamastani kirjeestä: Cooper testi on tänään. Jos juoksee yli 3000m niin voi kuulema saada jonkun merkin. Kyllähän nyt 3000m pitäisi mennä. Kunto ei kyllä tunnu hyvältä, koska en ole päässyt lenkille.... kun taas jatkan tätä kirjettä oli Cooper-testikin jo juostu. Kirjoitan nimittäin aina vapaa-ajalla. Cooper-testi meni kohtuu hyvin, juoksin 3605m ja olin komppanian neljänneksi paras. Voittaja juoksi 3900m. Voin olla siis tyytyväinen. Nyt olisi käytävä lenkillä, sillä kohta n. 1½ viikon päästä juostaan uusi Coopperi... Alokasajasta 3605 Cooperista kunto siis selvästi huonontunut RAUK:n aikoihin, jolloin siis tuo ym meni. Muutamia otteita päiväkirjamerkinnöistä: Ennen klo 9 kävin aamulenkin. Verryttelin n. 6 km. Alussa tuntui melko hyvältä, mutta loppua kohden tuli jalkoihin huono olo. En tiedä mistä johtui. Huomenna olisi Peurunka päivä ja keskiviikkona hieronta... iltapäivällä kävin myös terveyskeskuksessa. Menin kysymään saisinko tosta noin vaan ajan verikokeisiin. Mutta ei kuulema saa. Pitäisi tilata aika jollekin lääkärille ja sitä kautta labraan. No asiat järjestyi hyvin. Näin nimittäin Siitosen Sepon ja hän kyseli missä olen ollut kun ei ole näkynyt pitkään aikaan. Tänään olisi se testijuoksu. Seppo järkkäs mut lääkärille. Tunsi

6 sieltä kanslisteja ja hoitajia. Lääkäri olisi huomenna klo Klo 16 oli Sepon luona. Ja testi oli TV kova 5 km. Meni aikaan Mä en ollu okein tyytyväinen. Keli oli liukas ja silleen. Lonkkakin vaivas. Seppo sitä paineli ja sanoi olevan issiasta. Testin jälkeen menin vielä hallille. Otin siellä pienen harjoituksen muiden poikien kanssa. Paikat meinasi reveä. Kotona klo Kävin suihkussa. Oli aika väsy olo.....postissa tuli työnvälitystoimistolta kirje. Olen alkanut saada työttömyysavustusta 29,50 mk /päivä. Jalat olleet kipeät. Pitää näköjään nuo hyppelyt ehkä ottaa varovammin. Eilen jäi 6 km väliin. Onneksi tänään on lepopäivä. Huomiseksi merkitty 14 km., saa nähdä pystyykö vetämään. Perkele, ei oo olleet pitkään aikaan näin kipeät. Kävin alhaalta kellarista sellaisen tehokkaan hehkulampun jonka avulla voi lämmittää jalkoja. Minä lämmittelin. Eihän nuo asettunu. On vaan vielä niin kipeät......tänään on taas lenkkipäivä. Ohjelmassa se 14 km. Pelkäsin lähteä, koska jalat olivat niin kipeät. No sain lenkkivehkeet ylle ja läksin. Juoksin 14 km ja ei tuo kovin pahasti jaloissa tuntunut. Tunnin lepo ja piti lähteä maapohjahallille. Siellä pääasiassa voimistelin ja otin koordinaatioharjoituksia... heräsin klo 7. Aamupala. Aamupäivän aikana kävin myös lenkillä. Juoksin 11 km. Illalla vielä toinen lenkki. Sain tänään luettua kaikki Päätalon Iijoki-sarjan kirjat loppuun. Kaiken kaikkiaan 9 kirjaa ja n 5000 sivua, tarkalleen 5559 sivua. Laskin tuon luvun. Klo 12 jälkeen kävin kaupungilla ja lehtilukusalissa. Kotia tultuani join kahvit ja kuuntein musiikkia. Iltapäivälenkin juoksin VL.nä. Otin myös pieniä vetoja. Sitten huilailin. Klo alkoi Koskelassa kansalaisopiston miesten kuntoliikunta ja menin sinne. Pelattiin sählyä ja voimisteltiin... LÄHELLÄ VANHENEMISTA ELÄMÄ. Ennen kuin tiedän olevani vanha, sano minulle, että se oli sen arvoista. Ennen kuin olen vanha haluan tietää, että se oli sen arvoista Saisinko mitään uusiksi, kaipuu hyvälle olkoon positiivisuus, se mitä en halua muistaa opettakoon nauttimaan tästä hetkestä. Onko mitään sellaista millaisen arvelisit sen olevan, ja jos se olisi juuri niin, niin jäisikö nostalgialle sijaa. Nostalgisuus vuodattakoon kyyneleen sille kaikelle vasta sitten kun sanon olevani vanha. Siihen toivottavasti menee aikaa, muta jos se tulee huomenna anna minun itkeä yksin rauhassa. Kadotettu kauneus olkoon salaisuuteni, salaisuuteni elämästä olkoon kauneus vanhuudelle. Nyt en ole vielä vanha, kypsyn vasta vanhuuteen ja elämän viinin eliksiiri virtaa kuin bensa suonissani. Nautin vielä monta kilometriä.

7 Riihet ja puimahuoneet Lanneveden mestaripainijoiden harjoitteluareenoina Lanneveden painijat piirin parhaita ja -40 luvulla Lanneveden Sammossa harrastettiin 1930-luvulla hiihtoa ja yleisurheilua pesäpallon ohella, mutta paini ja painonnosto olivat kuitenkin valtalajit pesäpallon ohella. Painin ja painonnoston sieluna seurassa oli Markku Oksanen, joka usean vuoden ajan johti piirin painonnostojaostoakin. Sampo oli ainoa seura piirissä, jonka ohjelmaan kuului painonnosto. Paini tuli tunnetuksi Lannevedellä, kun Jyväskylän Voimailijoiden edustajat esittelivät lajia painiiltamissa keväällä Tästä iltamasta innostuttiin ja jo vuonna 1937 piirin toimintakertomuksessa sanottiin painiharrastuksen olevan Lannevedellä vilkasta. Vuonna 1938 Lanneveden painijat saivat korkean tason opastusta, kun Painiliiton vapaapainin neuvoja August Jokinen kävi pitämässä paini-illan Sampolassa. Lannevedellä harrastettiin sekä kreikkalais-roomalaista, että vapaapainia. Markku Oksanen voitti kuusi piirin mestaruutta vuosina Lanneveden Sampolle piirinmestaruusmitaleita toivat myös Pentti Haaparanta, Aarne Temonen ja Mauno Oksanen v. 1945, Tommi Kuparinen v ja 1947 sekä Aarne Rahkonen v Markku Oksanen voitti myös nyrkkeilyn piirinmestaruuden alle 66.5 kg sarjassa v Leppälän riihi painiverstaaksi luvulla alkanut Lanneveden painiharrastus jatkui vahvana sotien jälkeen. Markku Oksanen jatkoi edelleen Sampon painin vetäjänä. Oksanen kunnosti vanhan riihensä painiverstaaksi talvella Leppälän riihessä pidettiin painiharjoituksia kahdesti viikossa. Tiistaisin ja perjantaisin. Markku Oksanen veti harjoituksia myös Lanneveden työväentalolla. Lanneveden painijat osallistuivat huhtikuussa 1945 Jyväskylän Voimialijoiden painikilpailuihin kuudella miehellä. Alle 61 kiloisissa pojissa Pentti Ratu oli kolmas ja Eero Vehtari neljäs. Alle 72 kg:n yleisessä sarjassa Markku Oksanen oli kolmas ja sarjaa ylempänä, 79 kiloisissa Voitto Hummer neljäs. Keski-Suomen piirinmestaruuspaineissa 12. toukokuuta 1945 Lannevedelle tuli kolme pronssia. Pentti Haaparanta alle 61 kg, alle 66 kg:n sarjassa Aarne Temonen ja alle 79 kiloisissa Mauno Oksanen sijoittuivat kolmansiksi. Sampolassa järjestettiin painikisat 19. toukokuuta Alle 66 kiloisten sarjan voitti Pentti Haaparanta, Aarne Temonen oli toinen ja Reijo Hänninen kolmas. Voitto Hummer, Aarne Rahkonen ja Kauko Nikara muodostivat 72 kiloisten kärkikolmikon. Saman vuoden joulukuussa Sampo otteli Tikkakosken Tikkaa vastaan seuraottelun. Tikka voitti ottelun pistein Sampon joukkueessa painivat Toimi Kuparinen (2 voittoa), Kalle Haaparanta (2 tappiota), Pentti Haaparanta (voitto ja tappio), Eero Vehtari (2 tappiota), Aarne Rahkonen (2 tappiota), Aarne Temonen (2 tappiota), Voitto Hummer (voitto ja tappio) ja Kauko Nikara (voitto ja tappio). Lannen pojat painivat Tikkakosken Tikan kansallisissa Markku Oksanen voitti 72 kiloiset, Voitto Hummer oli kolmas 79 kg:n ja Toimi Kuparinen toinen vapaapainin 56 kg:n sarjassa. Markku Oksanen sijoittui toiseksi Jämsän kansallisissa Reijo Hänninen ei päässyt palkinnoille. Lanneveden omissa kisoissa Toimi Kuparinen, Markku Oksanen ja Mauno Oksanen sijoittuivat kaikki toiseksi omissa sarjoissaan. Poikien sarjoissa T. Kuparinen voitti 45 kiloiset ja sampo otti kolmoisvoiton alle 50 kiloisissa järjestyksessä M.Anttila, Kalle Haaparanta ja Leo Sironen. Piirikunnalliset painikurssit Majalan puimahuoneella Majalan puimahuoneella järjestettiin elokuun alkaen painikurssit, joiden neuvojana ja johtajana toimi entinen Suomen ja Euroopan mestari Urho Pappinen Jyväskylästä ja muina

8 ohjaajina Oiva Sironen Vaajakoskelta ja Markku Oksanen Lannevedeltä. Osanottajia kurssille ilmoittautui 38, osa Äänekoskelta ja Jyväskylästä. Lisäksi oli vielä omat iltansa alle 15-vuotiaille pojille. Keski-Suomen piirin painijaosto oli mukana järjestelyissä yhdessä Sampo nuorisoseuran voimailujaoston kanssa. Piirin tuki tuli siitä yksinkertaisesta syystä, että Lanneveden Sampon toiminta oli piirin virkeintä. Keski-Suomen piirin vapaapainimestaruuskilpailuissa Markku Oksanen sai hopeaa alle 67kg sarjassa, Aarne Rahkonen samoin hopeaa alle 79 kg sarjassa ja Tommi Kuparinen kuparia alle 57 kiloisissa. Suomen painin päävalmentaja Lannevedellä Rahkosen riiheen kunnostettiin painikämppä syksyllä 1946 ja Suomen painin päävalmentaja Onni Sirenius veti siellä painikurssit Sampo järjesti piirikunnalliset painikilpailut, joissa Markku Oksanen oli toinen alle 79kg sarjassa, Reijo Hänninen kolmas 67 kg:ssa, Kalevi Mieskonen samoin kolmas 62 kiloisissa. Toimi Kuparinen voitti 57 kiloiset, P.Valkosen ollessa kolmas. Alle 52 kg:ssa Leo Sironen paini toiseksi. Saarijärven kansainvälisissä paineissa Tommi Kuparinen Ls voitti 57 kiloiset, Kalevi Mieskonen oli 62 kiloisissa toinen ja P.Bordi Ls kolmas. Tommi ja Tapani Kuparista (15v.) kovin kehuttiin ja heistä odotetaan kärkinimiä Suomen painiin (Urho Pappinen) ei mainintoja Sampossa Lanneveden painista. Seuraava maininta on Lannella pidetyistä SVUL:n Keski-Suomen piirin vapaapainin mestaruuskisoista. Lontoon olypialaisten kultamitalimies Lenni Viitala voitti alle 57 -kiloiset. Ei mainitoja lanteisten menestyksestä. Kalevi Mieskonen voittaa Vaajakosken Terän painikilpailuissa alle 67 kg sarjan Sampo Nuorisoseuran vuosikokouksen hyväsymässä toimintasuunnitelmassa painia ruvetaan taas harrastamaan. Siinä tarkoituksessa otetaan yhteyttä jo aiemminkin Lannevedellä vierailleeseen Suomen ja Euroopan mestari Urho Pappiseen ja hankitaan painimatto. Painiharjoitukset pidetään Sampolan kerhohuoneessa. Vuonna 1967 Pullistuksen voimailujaosto osti Lanneveden työväentalolta painimaton ja sijoitti sen Harjun koululle. Maton kuluttajista Reino Tannermäki ylsi v.1968 pronssille piirinmestaruuspaineissa ja Kalevi Mieskonen sai hopeaa ja pronssia alle 90 kg sarjassa v Lanneveden Sammottarien, Kirsti Rautiaisen (os. Hakala) ja Terttu Niemisen (os. Vesterinen) pesäpallon kultaisiin vuosiin liittyvässä haastattelussa Hankasalmella syyskuussa 2011, valaisivat puheliaat mummut hiukan myös Lanneveden painin taustoja. Tässä lyhyt ote keskustelusta: Pentti Ratu asui Kivelässä, Kivikkoahon tienhaarassa, missä oli kauppa. Ensin oli Rutanen ja sitten Kivelä. Sitä rakennusta ei ole enää. Ja Kivitalo oli siellä pellolla. Kivistö oli toisella puolella tietä vastapeätä Rutasta. Santeri Niiranen oli karjalaisia. Eero Vehtari oli vanhalla-hännisellä Erkin kasvinkumppanina. Se oli otettu sinne kunnasta. Eeron isä oli sokea. Aarne Rahkonen oli muurari Arvon veli. Aarne oli autoilija ja Arvo koulun vahtimestarina myös. Tommi Kuparisen Kirsti muistaa. Asuivat Rynkäsellä. Tommi oli kortonkikuningas. Se muutti Helsinkiin ja perusti sinne liikkeen. Se kauppas näitä tämmösiä Saarijärvellä asti. Terttu: Kun minä olin Ruotsissa nii Sirosen Leo ja Pinkkalan (Haaparanta) Kalle tul käymää ja myö mäntii sitte ravintollaa syömää ja ol oikein hyvvää ruokaa ja ol semmone iso vati, missä ol lihhoa ja kaikkea semmosta, nii Kalle otti sen tyhjän vajin ja nuoloo näin herrajumala, kato kun se ol nii hyvveä. Ja sinä arvoat mite tarjoilijat suuttu ja hienot asiakkaat nyrpisti nenneä ja keänty poispäin.