VT 6 Hevossuo-Tykkimäki yleissuunnitelmaan liittyvä luontoselvitys

Transkriptio

1 16T-2 VT 6 Hevossuo-Tykkimäki yleissuunnitelmaan liittyvä luontoselvitys Petri Parkko

2 Sisällys 1. Taustoja Menetelmät ja aineisto Suunnittelualueen luonnon yleiskuvaus Luonnonsuojelualueet Natura alueet Liito-oravan Pteromys volans (Dir II ja IV, VU) elinalueet Liito-oravalle sopivia metsäkuvioita Liito-oravasta Saukon Lutra lutra (Dir IV) elinalueet Täplälampikorennon Leucorrhinia pectoralis (Dir II ja IV) elinalue Uhanalaislajiston esiintymät Kirjokortteen Equisetum variegatum (RT) kasvupaikka Keltamataran Galium verum (VU) kasvupaikka Harsosammalen Trichocolea tomentella (VU) kasvupaikka Haapariippusammalen Neckera pennata (VU) kasvupaikka Haaraliuskasammalen Riccardia multifida (NT) kasvupaikka Päätelmät ja suositukset Valtakunnallisesti arvokkaat elinympäristöt Päätelmät ja suositukset Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Päätelmät ja suositukset Muut arvokkaat elinympäristöt Päätelmät ja suositukset Lähteet

3 1. Taustoja Tämä luontoselvitys liittyy VT 6 perusparannuksen yleissuunnitelmaan. Vuonna 2011 tutkittiin väli Hevossuo-Tykkimäki, jonka suunnittelualueeseen (kartta 1) kuuluu valtaväylä liittymäjärjestelyineen, seututie 370 Heparoon asti sekä VT 15 Toikkalaan. Vuonna 2012 selvityksiä jatkettiin Jokelasta Rapojärvelle asti. Kartta 1. Suunnittelualueen rajaus. 3

4 Vuonna 2014 tehtiin Savonsuon-Tanttarin alueella laaja liito-oravaselvitys, joka liittyi Sito Oy:n laatimaan Savonsuon Natura-tarvearvioon. Tiehankkeen vaikutusten arviointia varten tarvittiin tiedot Savonsuon-Tanttarin alueen ja lähialueiden liito-oravien elinalueista, puustoisista kulkuyhteyksistä elinalueiden välillä, lisääntymispaikoista ja puuston korkeudesta suunnitellun rinnakkaistielinjan sekä VT 6 tuntumassa. Kaikkien tiehankkeeseen liittyvien luontoselvitysten tilaajana oli Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri vastuualue. Luontoselvitys ei sisältänyt lepakkoselvityksiä, vaan Timo Metsänen (Luontoselvitys Metsänen) on laatimassa suunnittelualueelta erillistä lepakkopotentiaalin arviointia. Kaikki maassamme esiintyvät lepakkolajit ovat EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajeja, joten niillä on suuri merkitys kaikessa maankäytön suunnittelussa. Tiehankkeissa tulee huomioida lisäksi lepakoiden ruokailualueet ja lentoreitit. Lepakkoarviointi valmistuu vuoden 2014 aikana. 2. Menetelmät ja aineisto Luontoselvityksen 2011 maastotyöt tehtiin Huhti toukokuussa tarkistettiin tiedossa olevia liito-oravan (Dir II ja IV, VU) Pteromys volans elinympäristöjä sekä muita lajille sopiviksi arvioituja metsiä. Liito-oravan elinympäristöiksi sopivissa metsissä tutkittiin haapojen ja suurempien kuusten tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Papanat löytyvät helpoiten keväällä lumen sulettua, jolloin ne ovat siitepölypitoisen ravinnon takia keltaisiksi värjäytyneitä. Löydettyjen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä muiden papanapaikkojen koordinaatit tallennettiin GPS-laitteeseen. Luonnonsuojelualueet ja Natura alueet jätettiin vuonna 2011 liito-oravaselvityksen ulkopuolelle. Arvokkaita elinympäristöjä ja muita luontoarvoja kartoitettiin kesä elokuun 2011 aikana. Tutkimukset keskitettiin ilmakuvien perusteella varttuneisiin metsiin sekä vesistöjen varsille, jyrkänteille ja kallioalueille, joilla arvokkaiden luontokohteiden esiintymisen todennäköisyys on suurin. Teiden varsilla kartoitettiin korvaavia paahdealueita. Vuoden 2011 maastotöihin käytettiin yhteensä 70 h. Vuonna 2012 luontoselvityksiä jatkettiin VT 15 suunnitteluvälillä Jokela Toikkala th sekä päivitettiin tiesuunnittelun kannalta ongelmallinen Savonsuon liito-oravatilanne. Kevään ensimmäinen käynti alueelle tehtiin jolloin seulottiin kariketta Harjunmäen 4

5 paahteisen tieluiskan pälviltä. Liito-oravalle sopivia varttuneita sekametsiä tutkittiin 22. ja Liito-oravalle sopivissa elinympäristöissä tutkittiin haapojen ja suurempien kuusten tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Samalla arvioitiin kesällä tehtävien luontoselvitysten tarvetta ja rajattiin kartoille kohteita kesällä tehtäviä selvityksiä varten. Kevään maastokäynneillä kuljettiin Harjunmäen rinteen alaosat etsien uhanalaisen (VU) kangasvuokon Pulsatilla vernalis kasvupaikkoja. Lajista on tehty 2000-luvulla havaintoja rinteen yläosissa (Matti Kiltilä, suull.). Kesä elokuussa tutkittiin arvokkaita elinympäristöjä ja havainnoitiin suunnittelualueen kasvillisuutta ja hyönteislajistoa. Harjunmäen paahteinen piennaralue haavittiin kenttähaavilla kahdesti läpi, jolloin saatiin melko hyvä käsitys sen ludelajistosta ja putkilokasvilajistosta. Vuonna 2014 tehtiin Savonsuon ympäristössä laajat liito-oravaselvitykset, joiden tutkimussuunnitelma hyväksytettiin ennen maastotöiden aloittamista Kaakkois-Suomen ELYkeskuksen Y-vastuualueella. Savonsuon ja Tanttarin alueen liito-oravia on kartoitettu usean vuoden ajan tie- ja kaavahankkeiden yhteydessä, mutta nyt selvitykset ulotettiin Naturaalueelle sekä selvästi tiehankkeen ulkopuolelle jääville kohteille. Näin saatiin selvitettyä liitooravien ydinalueet sekä liito-oraville välttämättömät puustoiset kulkuyhteydet. Selvitysten perusteella voitiin arvioida Savonsuon alueen merkittävyyttä Kouvolan liito-oravien lisääntymisalueena sekä tiehankkeen vaikutuksia niiden liikkuvuuteen. Lumet sulivat keväällä 2014 varhain puiden tyviltä ja maastoon päästiin jo maaliskuun alussa. Alueelta tutkittiin välisenä aikana Savonsuon Natura-alue, Tanttarin alue, Hinkissuo, Kotiharju, Ahlmannintien molemmat puolet Sääksniemeen johtavaan tiehen asti, koko Sääksniemi, Kuusaanlammen rantametsät Riihikalliolle asti sekä Kurvin alue käsittäen Vahtermäen Natura-alueen. Kevään jäätilanne mahdollisti Savonsuolla liikkumisen, joten kaikki Natura-alueen puustoltaan liito-oravan elinympäristöksi sopivat kohdat pystyttiin kartoittamaan. Suunnitellulta rinnakkaistielinjalta etsittiin lisääntymis- ja levähdyspaikat, johon liittyen tehtiin erillinen risupesätutkimus. Maastotöihin käytettiin vuonna 2014 yhteensä 32 tuntia. Suunnittelualueeseen otettiin vuonna 2014 mukaan VT 15 varrelta Käyrälammen kohta, johon suunnitellaan kevyenliikenteenväylää. Alueella ei tehty luontoselvityksiä, vaan tähän raporttiin lisättiin alueelta aiemmissa selvityksissä kerätty suunnittelun kannalta merkittävä luontotieto. 5

6 Kaikkien luontoselvitysten maastotyöt sekä raportoinnin teki luontokartoittaja (eat) Petri Parkko, joka toimi myös työn vastuu- ja yhteyshenkilönä. Liito-oravaselvityksissä keväällä 2012 avusti metsätalousinsinööri Niina Rinne. FM Riitta Ryömä (2012) Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta teki kesällä 2012 sammalselvityksen, jonka tulokset yhdistettiin tähän raporttiin. Raporttiin yhdistettiin myös Kouvolan kaupungin kaavoitusta varten 2012 teettämien luontoselvitysten suunnittelun kannalta merkittävät luontoarvot. Petri Parkko ja Niina Rinne digitoivat vuosien 2011 ja 2012 VT 6 luontoselvitysten luontokohteet sekä Kouvolan kaupungin 2012 luontoselvityksissä löytyneet liito-oravakohteet samaan tietokantaan. Maastossa kerättyjen tietojen lisäksi raporttiin lisättiin suunnittelualueen tiedossa olevat merkittävät luontoarvot alueella tehdyistä luontoselvityksistä sekä uhanalaistiedot (UHEX), jotka saatiin Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta. Eliölajien uhanalaisuus raportissa perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010). Ritva Töntsi Kouvolan kaupungilta toimitti kartta-aineiston Kouvolan merkittävistä luontokohteista sekä Tykkimäki Kaipiainen yleissuunnitelman luontoselvitysraportin (Vauhkonen & Kaitila 2009). Riitta Ryömä varmisti valokuvista uhanalaisten sammalten määritykset. Kohteiden arvotus on soveltaen Södermanin (2003) mukaan ja luontotyyppien uhanalaisuus Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -kirjan (Raunio ym. 2008) mukaan. Sito Oy:n vanhempi asiantuntija Taina Klinga teki suunnitteluvälin luontokartat, joista on leikattu raportin kohdekartat. Raportissa käytettyjä lyhenteitä: Dir II = EU:n luontodirektiivin II-liitteen laji, jolle on osoitettava erityisiä suojelualueita; Dir IV = EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty; L-dir = EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji; EN = erittäin uhanalainen; VU = vaarantunut; NT = silmälläpidettävä; RT = alueellisesti uhanalainen. 3. Suunnittelualueen luonnon yleiskuvaus VT 6 varrella Hevossuon ympäristössä on vähän merkittäviä luontoarvoja, sillä alue on Elimäen laajojen peltoaukeiden ympäröimä ja metsät ovat olleet voimallisessa metsätalouskäytössä. Suunnittelualueen alkupäässä on kaksi liito-oravakohdetta: Martinaron ja Korian raviradan liito-orava. Radan ylityksen jälkeen valtatien itäpuolella on valtatien läheisyydessä enimmäkseen nuoria kasvatusmetsiä, mutta kauempana tiestä on edustavaa 6

7 varttunutta metsää. Tien länsipuolelle on tullut uusia hakkuita ja varttunutta metsää on enää vähän. Napanrinteen kohdalla on melko laaja varttunutta mäntyä ja kuusta kasvava metsäkuvio. Suunnitellun Suviojan eritasoliittymän länsiosassa, Venäläistöyryllä, on pohjavesivaikusta, ojitettua ravinteista suota sekä melko edustava jyrkänne alusmetsineen. Muuten Venäläistöyryn alueen metsät ovat nuoria, eikä niistä löydy arvokkaita elinympäristöjä. Alueella on vanha soranottoalue ja maankaatopaikka. Pienialaisesti löytyy mm. uhanalaisen kangasvuokon kasvupaikaksi sopivaa valoisaa ja puustoltaan varttunutta mäntykangasta. Vastamäellä on rinteessä kasvavaa kosteapohjaista kuusivaltaista metsää, jossa elää liitoorava. Suunnittelualue jatkuu VT 12 pohjoispuolelle Suurensuonpelloille asti. Alueen pohjoisosassa oleva Vieristönmäki on harjualuetta ja sen pohjoisreunassa on pohjaveden purkautumispaikkoja. Alueella esiintyy uhanalaisia sammallajeja sekä liito-oravaa. Suviojan ja Keltin välillä on korvaavia paahdeympäristöjä, paahteisia tienreunaluiskia, joilla esiintyy vaateliasta lajistoa. VT 6 ja VT 12 välisessä kiilassa on liito-oravan elinalue. Ennen Keltin hautausmaata on Suvianojan METSO-ohjelmaan ehdotettu edustava puronvarsi. Keltin alue on luontoarvoiltaan erittäin merkittävä ja Kymijoen rannoilta löytyy useiden valtakunnallisesti uhanalaisten eliölajien esiintymiä. Edustavimmat kohteet ovat luonnonsuojelualueita ja Natura 2000-alueita, jotka ulottuvat paikoin suunnittelualueelle, mutta lehdot jatkuvat suojeltujen alueiden ulkopuolelle. Arvokkaita törmälehtoja on myös joen itärannalla, jossa luonnonsuojelu- ja Natura-alueet ovat kauempana valtatiestä. Keltin laajaalainen liito-oravan elinalue ulottuu Keltinkosken sillan sekä etelä- että pohjoispuolelle. Myös saukko elää Keltin jokiosuudella. Välillä Keltinkosken sillalta Tervaskankaalle on melko vähän luontoarvoja, sillä alueelta on äskettäin hakattu viimeiset uudistusikäiset metsät. Välillä Hinkissuolta Ravikylään on huomattavan paljon merkittäviä luontoarvoja: alueella on Savonsuon Natura 2000-alue, joka on Suomen edustavimpia tervaleppäkorpia, sekä laaja liito-oravan elinalue. Savonsuolla tavataan mm. uhanalaista (EN) valkoselkätikkaa sekä harvinaisia putkilokasvilajeja. Palomäeltä on löytynyt aiemmissa luontoselvityksissä liito-oravaa ja myös Suutarinpellon perinnebiotooppi ulottuu suunnittelualueelle. Palomäellä ja Palokankaalla on paljon varttuneita kuusi- ja mäntyvaltaisia metsiä ja Palokangas on myös liito-oravan elinaluetta. 7

8 Viitakummun kohdalla esiintyy soita, joista VT 6 eteläpuolella oleva Viilansuo on melko luonnontilainen ja edustava räme. Suunnittelualueen itäisimmässä osassa oleva Tykkimäen alue on voimakkaasti rakennettu ja tieliittymien pirstoma, mutta leirintäalueen pihapiiristä VT 6 tuntumasta alkaa laaja, Käyrälammen rantoja pitkin aina Jokelaan asti ulottuva liito-oravan elinalue. Seututie 370 alkaa Ravikylästä ja päättyy Heparoon. Seututien varrelta löytyneet liito-oravan elinalueet ovat tien itäpuolella, ja etenkin Vahtermäen luonnonsuojelualue lähiympäristöineen on puustoltaan erityisen hyvää elinympäristöä lajille. Seututien varrella on joitakin paikallisesti arvokkaita elinympäristöjä: kallioalue, noron varsi, rämekuvio ja jyrkänteenalusmetsä. Heparon eritasoliittymän tuntumassa kasvaa Kymenlaaksossa hyvin harvinaista putkilokasvilajia kirjokortetta (RT). VT 15 varrella Jokelassa on merkittävä Käyräjoen molemmille puolille ulottuva liito-oravan elinalue, joka on yhteydessä Käyrälammen liitooraviin. Myös saukko elää Käyräjoella. Jokelan sillalta Jyrääntien risteykseen suunnittelualue on enimmäkseen rakennettua ympäristöä kauppoineen ja teollisuushalleineen. VT 15 linjausta on parannettu kesällä 2012 rakentamalla kevyenliikenteenväylä. Valtatien eteläpuolella, Virtalankalliolla, on melko pienialaisena kuviona varttunutta kuusivaltaista metsää ja pieni paikallisesti arvokkaaksi elinympäristöksi luokiteltava kallioalue. Jyrääntien risteyksestä Valkealan kirkonkylään johtavan tien risteykseen asti suunnittelualueella on pienialaisia peltoja. Valtatien eteläpuolella, pellon reunassa, on liito-oravan elinalue. Papanoita löytyi myös aivan kirkonkylään johtavan tien risteyksen tuntumasta, josta on myös aiempia liito-oravahavaintoja (Enviro 2010). Valkealan ABC:n jälkeen tien eteläpuolella on reunaosistaan voimakkaasti ojitettu Ämminsuon räme ja pohjoispuolella alkaa Harjunmäen harjumuodostelma (kuva 1). Harju on suosittua lähivirkistysaluetta, mutta siltä löytyy myös luontoarvoja: rinteessä kasvaa uhanalaista (VU) kangasvuokkoa ja alueella pesii mm. kangaskiuru (L-dir). Lisäksi seututien piennaralueella on laaja korvaava paahdealue, jolla on merkitystä kuivien ketojen kasvi- ja hyönteislajistolle. Seututien eteläpuolella on suon jälkeen entisiä heinittyneitä peltoja, joiden reunoilla kasvaa yksittäin suuria mäntyjä. 8

9 Kuva 1. Valkealan Harjunmäkeä keväällä 2012 Petri Parkko Seututien pohjoispuolelle jää Röykynmäen Natura 2000-alue, joka on vanhaa kuusivaltaista metsää suurine haapoineen. Tien eteläpuolella, Kirvesvuorella, on laaja hakkuuaukea, jonka etelä- ja itäosissa on edelleen kaistaleena varttunutta kuusivaltaista metsää. Tien pohjoispuolella Morsiusmäellä on ojitettu lähteikkö, jossa on edelleen selvä pohjavesivaikutus sekä liito-oravan elinalue. 9

10 4. Luonnonsuojelualueet Suunnittelualueella tai sen tuntumassa sijaitsevat seuraavat yksityiset luonnonsuojelualueet: Lähderannan luonnonsuojelualue YSA Luonnonsuojelualue sijaitsee Natura alueen FI sisällä. Saniaisrannan luonnonsuojelualue YSA Luonnonsuojelualue sijaitsee Natura alueen FI sisällä. Laut-Valkaman luonnonsuojelualue YSA Luonnonsuojelualue sijaitsee Natura alueen FI sisällä. Savonsuon tervalepikot YSA Luonnonsuojelualue sijaitsee Natura alueen FI sisällä. Vahtermäen kallionaluslehto YSA Kahdessa osassa oleva luonnonsuojelualue sijaitsee Natura alueen FI sisällä. Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole välittömiä vaikutuksia luonnonsuojelualueisiin. 5. Natura alueet Suunnittelualueella tai sen tuntumassa sijaitsevat seuraavat Natura alueet: Keltin ja Ahkojan rantalehdot FI Savonsuon tervalepikot FI Vahtermäen kallionaluslehto FI Röykynmäki FI

11 Natura-alueilla on merkitystä suuri merkitys mm. tikoille. Kuva 2 (vas). Pikkutikkakoiras. Sääksniemi Kuva 3 (oik). Rummuttava harmaapäätikka Savonsuon Natura-alueella Petri Parkko Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole välittömiä vaikutuksia Natura-alueisiin. Jos tiehankkeella voi olla heikentävää vaikutusta niihin luontoarvoihin, joiden perusteella kohteet on otettu Natura-ohjelmaan, tulee tehdä Natura-arviointi riippumatta siitä, kohdistuuko hanke suoraan Natura alueeseen. Keltinkosken ja Savonsuon kohdalla joudutaan arvioimaan liito-oravan tarvitsemia kulkuyhteyksiä. Sito Oy on laatinut kohteista Naturatarvearvion vuonna Liito-oravan Pteromys volans (Dir II ja IV, VU) elinalueet Martinaro liito-orava (kartta 2) Martinaron liito-orava on löytynyt Ympäristöministeriön liito-oravakannan arviointiin liittyvissä satunnaisruutututkimuksissa 2003 (UHEX/ Laura Murto) ja elinalueelta on löytynyt papanoita myös vuosina 2007 ja 2008 (Petri Parkko). Alueelta ei ole löytynyt lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Karttaan 3 rajattu ydinalue erottuu puustoltaan valtatien läheisyydessä olevasta metsästä vanhempana: alueella on suuria mäntyjä ja noin 20-metrisiä kuusia. Haapaa kasvaa etenkin Ahkojan varsilta. Kohteelta on puustoinen kulkuyhteys Ahkojan rantametsiä pitkin tiedossa oleville Korian liito-oravan elinalueille. Päätelmät ja suositukset: Martinaron liito-oravan elinaluetta ei tarvitse huomioida tässä tiesuunnittelussa: suunnittelualueelta ei löytynyt lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ja ydinalue on selvästi suunnittelualueen itäpuolella. Valtatien länsipuolella ei ole Martinaron kohdalla liito-oravalle sopivaa elinympäristöä. Metsäinen yhteys Martinarosta Ahkojan vartta Korialle tulee säilyttää kaikissa hankkeissa. 11

12 Korian ravirata liito-orava (kartta 2) Liito-oravan elinalue löytyi keväällä 2014 ratavarren hakkuisiin liittyvässä luontoselvityksessä (Parkko 2014). Naaraspesä löytyi suuresta kolohaavasta läheltä ravirataa, eikä aivan valtatien tuntumasta löytynyt lisääntymispaikoiksi sopivia puita. Liito-oravat olivat kuitenkin papanahavaintojen perusteella ruokailleet valtatien tuntumassa kasvavissa nuorissa haavoissa. Päätelmät ja suositukset: Hankkeella ei ole kevään 2014 selvityksen perusteella heikentävää vaikutusta liitooravan elinalueeseen: valtatien länsipuolelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja lisääntymispaikka on kaukana valtatiestä. Kartta 2. Martinaron ja Korian raviradan liito-oravan elinalueet. Suontaustanmäki liito-orava (kartta 3) Kohde kartoitettiin keväällä 2014 VT 12 rinnakkaisteiden suunnitteluun liittyvän luontoselvityksen yhteydessä. Alueella on varttunutta, harvennettua kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa suurempia haapoja. Metsästä ei löytynyt lisääntymispaikkaa. 12

13 Päätelmät ja suositukset: Kohde jää tiehankkeen ulkopuolelle. Vieristönmäki liito-orava (kartta 3) Varttuneesta kuusivaltaisesta pohjavesivaikutteisesta metsästä löytyi liito-oravan papanoita kolohaavan alta. Peltojen tuntumassa on melko paljon liito-oravalle sopivaa habitaattia. Alue on rajattu liito-oravalle sopivaksi elinympäristöksi jo vuonna 2003 Kuusankosken yleiskaavan luontoselvityksessä (Luontoselvitys Kotkansiipi 2004), jolloin siltä ei löytynyt papanoita. Päätelmät ja suositukset: Liito-oravan elinalue on aivan suunnittelualueen pohjoisreunassa, joten tiehankkeella on tuskin hävittävää tai heikentävää vaikutusta siihen. Karttaan 5 sinisellä rajattu alue on pohjavesivaikutteinen ja sillä esiintyy liito-oravan lisäksi kaksi uhanalaiseksi (VU) arvioitua sammallajia, harsosammal ja haapariippusammal, joten alue on syytä jättää luontoarvokeskittymänä hakkuiden, kaivun ja kaiken rakentamistoiminnan ulkopuolelle. Kartta 3. Keltin alueen arvokkaita luontokohteita. 13

14 Nappa liito-orava (kartta 3) Tämä kevään 2012 kartoituksissa (Parkko 2012) löytynyt liito-oravakohde on yhteydessä Napasuon liito-oravan elinalueeseen. Alueelta ei löytynyt lisääntymispaikkaa ja kyseessä on todennäköisesti vain ruokailualue. Koska valtatien läheisyydessä on useita järeitä haapoja, on lisääntyminen kohteella kuitenkin lähivuosina mahdollista. Vuonna 2014 alueelta löytyi edelleen liito-oravan papanoita aivan valtatien tuntumasta (Petri Parkko). Päätelmät ja suositukset: Napan ja Napasuon liito-oravan elinalueet ovat varmasti yhteydessä toisiinsa, mutta kulkuyhteyden järjestäminen näiden välillä ei ole välttämätöntä. Napan liito-oravan elinalueella on kuitenkin paljon järeitä haapoja, joten alikasvoskuusten kasvettua riittävän korkeiksi kohteella voi olla lisääntymispaikka. Ennen mahdollisia hakkuita tulee tarkistaa sen hetkinen liito-oravatilanne. Jos kohde osoittautuu lisääntymisalueeksi, tulee puustoinen kulkuyhteys Napasuolle turvata tiehankkeen yhteydessä. Napasuo liito-orava (kartta 3) Valtatien molemmilla puolilla on liito-oravalle sopivaa varttunutta sekametsää. Valtatien eteläpuolella sopivaa liito-oravahabitaattia on vain Suvianojan varsilla, mutta pohjoispuolella sitä on melko laajalti. Valtatien pohjoispuolelta on löytynyt liito-oravan lisääntymispaikkoja Ympäristöministeriön liito-oravakartoituksissa 2000-luvun alussa (UHEX), mutta ei vuoden 2011 maastotöissä (Parkko 2011 b). Keväällä 2012 alueelta löytyi jälleen liito-oravan papanoita ja lisääntymispaikoiksi tulkittavia puita (Parkko 2012). Alueelta on edelleen, uusista hakkuista huolimatta, puustoinen kulkuyhteys Suvianojan METSO-kohteen kautta Kymijoen rantametsiin. Päätelmät ja suositukset: Alueelta on tällä hetkellä puustoinen kulkuyhteys Napan elinalueelle. Alueelta on säilytettävä kulkuyhteys ainakin idän suuntaan Suvianojan ehdotetun METSO-rajauksen kautta Kymijoen varren liito-oravan elinalueille. Vastamäki liito-orava (kartta 3) Rajattu elinalue on rinteessä kasvavaa varttunutta kuusivaltaista ja kosteapohjaista monin paikoin korpista metsää, jossa kasvaa vähän haapaa. Lisääntymispaikka löytyi keväällä 2014 (Petri Parkko) kolohaavasta aivan rajatun alueen pohjoisosasta. Päätelmät ja suositukset: Vastamäeltä on puustoinen kulkuyhteys Napasuon liito-oravan elinalueelle sekä pohjoisen suuntaan Vieristönmäen elinalueelle. Elinalue jää todennäköisesti kokonaan tiehankkeen ulkopuolelle. Metsä voisi sopia METSO-ohjelmaan korpisuuden ja liito-oravan esiintymisen puolesta. 14

15 Keltti liito-orava A, B ja C (kartta 3) Keltissä liito-oravia elää sekä valtatien että Kymijoen molemmilla puolilla. Natura alueelta Keltin ja Ahkojan rantalehdot löytyy elinvoimainen liito-oravakanta, joka jatkuu pitkälle Korian sillan pohjoispuolelle (Parkko 2009). Koska liito-oravalle sopivaa metsää on etenkin joen länsirannalla vain joen rantavyöhykkeessä, on metsäinen kulkuyhteys valtatien toiselle puolelle elintärkeä. Kymijoen itäpuolella liito-oravan elinalue ulottuu valtatien eteläpuolella lähelle tietä. Liito-oravaa on löytynyt aiemmissa luontoselvityksissä myös valtatien pohjoispuolelta Niskalasta ja Kouvolan kaupungin Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaan liittyvissä liito-oravakartoituksissa 2012 (Parkko 2013) Kytöahosta. Päätelmät ja suositukset: Alueelle tulee jättää puustoiset kulkuyhteydet valtatien toiselle puolelle Kymijoen molemmilla rannoilla. Kymijoki on Keltin kohdalla liian leveä liito-oravan liitämiseen sen yli, joten myös Keltin sillan itäpuolelle tulisi järjestää puustoinen kulkuyhteys. Keltin liito-orava A:n elinalue on hyvin kapea, joten kaikkia hakkuita valtatien pohjoispuolen rantavyöhykkeessä tulee välttää. Kuva 4. Savonsuon Natura-alueen läheisyydessä olevien jättöhaapojen alla oli keväällä 2014 hyvin paljon papanoita Petri Parkko Savonsuo liito-orava A, B ja C (kartta 5) Savonsuon Natura-rajauksen sisällä liito-oravalle sopivaa metsää on vain itä- ja eteläreunoissa, sillä tervaleppäkorven ydinalue on liian märkä suojaaville kuusille. Hyvin todennäköisesti liito-oravat hakevat leppien norkkoja tervaleppäkorvesta ja käyttävät aluetta ruokailualueenaan. Liito-oravat olivat papanoiden perusteella oleskelleet talvella 2013/

16 eniten luonnonsuojelualueen itäpuolella olevassa taimikossa, radan ja Natura-alueen välissä, johon on jätetty suuria haapoja. Niiden alta löytyi keväällä 2014 huomattavan paljon papanoita (kuva 4). Savonsuon Natura -alueen itäpuolella on merkittävä liito-oravan elinalue, josta löytyi 2011 (Parkko 2011 b), 2012 (Parkko 2012) ja 2014 maastotöissä useita lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (kuva 5) sekä huomattavan paljon ulostepapanoita. Liito-oravan elinalueelta on puustoinen kulkuyhteys Savonsuon Natura-alueelle, joka on ennestään tiedossa ollutta lajin elinaluetta. Kuva 5 (vas). Liito-oravan lisääntymispaikka Kouvolan Savonsuon itäpuolella keväällä Kuva 6 (oik). Liito-oravan papanoita Tanttarin elinalueella Petri Parkko Savonsuo liito-orava B -elinalueen pohjoisimmat lisääntymispaikoiksi sopivat kolot ovat varsin lähellä Ahlmannintietä, mutta papanoiden perusteella vuonna 2014 käytössä olleet kolot olivat kuitenkin karttaan rajatun alueen lounaisosassa, jossa kasvaa myös eniten suuria haapoja. Teollisuushallin eteläpuolella on varttunutta kuusikkoa, jossa haapaa on vähän. Teollisuushallin itäpuolen metsää on äskettäin hakattu, eikä siltä osalta löytynyt liito-oravan lisääntymispaikkaa. Kuusialikasvoksen kasvettua sekin osa on varmasti sopivaa elinympäristöä liito-oravalle, sillä haapoja on jätetty paljon pystyyn. Savonsuo liito-orava C sijaitsee junaradan ja valtatien välissä. Metsä on lähellä rataa olevalta osaltaan erityisen hyvää habitaattia liito-oravalle ja tällä alueella oli keväällä 2014 lisääntyvä naaras. Myös kerrostalojen välissä olevalta harjukannakselta löytyi liito-oravan lisääntymis- 16

17 ja levähdyspaikoiksi tulkittavia kolohaapoja, joissa ei papanoiden määrän perusteella ollut lisääntyvää naarasta. Päätelmät ja suositukset: Kevään 2014 havaintojen perusteella Savonsuon alue on merkittävä liito-oravan lisääntymisalue, jossa on useita pesiviä naaraita. Alueelle rakentaminen vaatii erityisjärjestelyjä, sillä rinnakkaistielinjaus on suunniteltu menemään Savonsuon liito-orava C:n elinalueen läpi. Savonsuon Naturaalueelta on tällä hetkellä varsin hyvä kulkuyhteys junaradan itäpuolen metsään: alueella on monessa kohdassa riittävän korkeaa puustoa avoimien paikkojen ylittämiseen liitämällä. Junaradan itäpuoliselta osalta on myös hyvä kulkuyhteys Kotiharjun suuntaan. Valtatie 6 ei ole myöskään nykyisellään niin leveä, etteivät liito-oravat pääsisi liitämään sen yli: ylitys onnistuu monesta kohdasta (kartta 4) ja valtatien varrelta löytyi papanoita todennäköisistä ylityspaikoista korkeiden puiden alta. Liito-oravan elinalue jatkuu valtatien eteläpuolella idän suuntaan aivan valtatien varressa, mutta lisääntyminen vuonna 2014 oli papanoiden vähäisyyden perusteella epätodennäköistä. Ravikylän asuinalueen pihat ovat puustoisia, joten liito-oravat pääsevät varmasti liikkumaan niitä pitkin Savonsuon ja Kotiharjun väliseltä alueelta Vahtermäelle: ainoastaan raviradan kohdalla on selvä liikkumiseste. Kartta 4. Suunnitellulla rinnakkaistielinjauksella olevat liito-oravan lisääntymispaikat ovat merkitty tähdillä ja valtatien tuntumassa olevat korkeat liitopuut vihreillä palloilla ja nuolilla. Korkeaa puustoa kasvavat alueet on viivoitettu. Tanttari liito-orava (kartta 5) Elinalueelta ei ole ennen kevättä 2014 löydetty papanoita, vaikka metsä sopii puustonsa puolesta hyvin liito-oravan elinympäristöksi: vanhoille pelloille on kasvanut varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa on sekapuustona mäntyä, koivua, harmaaleppää ja haapaa. 17

18 Lisääntymispaikaksi tulkittu vanha oravan risupesä sijaitsee noin 70 metrin päässä valtatielinjasta. Alueelta on puustoinen kulkuyhteys Savonsuolle sekä valtatien yli Hinkissuolle. Päätelmät ja suositukset: Suunniteltu rinnakkaistie kulkee elinalueen eteläreunan läpi. Tuolta alueelta ei löytynyt lisääntymispaikkaa, mutta tilanne tulee tarkistaa ennen puiden kaatamista. Kohde tulisi jättää mahdollisimman yhtenäiseksi. Hinkissuo liito-orava (kartta 5) Alueelta ei löytynyt edelleenkään lisääntymispaikkoja ja papanoita oli todella vähän keväällä Kohde on kuitenkin tärkeä kulkuyhteys valtatien reunassa. Kohteen rajausta pienennettiin puuston rakenteen perusteella: suolla ei ole liito-oravalle sopivaa habitaattia. Päätelmät ja suositukset: Hinkissuon itäpuolella oleva rautatiealikulku on hyvin väljä ja sillan reunoilla kasvaa nuorta puustoa (kuva 7), joten liito-oravien liikkuminen sillan alitse on mahdollista. Kuva 7. Hinkissuon itäpuolella oleva rautatiealikulku on hyvin väljä ja mahdollistaa eläinten liikkumisen valtatien ali Petri Parkko Kotiharju liito-orava A (kartta 5) Valtatien eteläpuolella olevan kapean metsäkiilan läntisimmässä osassa on vähän suojapuustoa ja metsä on hyvin lehtipuuvaltainen. Ennen kerrostaloja metsä muuttuu kuusivaltaiseksi. Kerrostalojen kohdalla on äskettäin harvennettua järeää kuusikkoa, jossa ei kasva haapaa: liito-oravalle sopiva metsä on hyvin kapea kaistale valtatien varressa. Vuoden 2011 selvityksessä (Parkko 2011 b) alueella ei tehty papanahavaintoja. Vuonna

19 kohteelta löytyi melko paljon papanoita sekä lisääntymispaikoiksi tulkittu kolohaapa ja vanha oravan risupesä. Päätelmät ja suositukset: Kohteelta tulee säilyä kulkuyhteys valtatien yli Savonsuon suuntaan. Kotiharju liito-orava B (kartta 5) Alue on tutkittu viimeksi sairaalahankkeen yhteydessä (Parkko 2010). Paikalta löytyi tuolloin liito-oravan papanoita, mutta ei lisääntymispaikkaa. Todennäköisesti karttaan rajattu alue on ollut tuolloin vain liito-oravan ruokailualue. Myös rajatun alueen eteläpuolella oleva osa teiden väliin jäävästä metsästä sopisi vuonna 2011 tehdystä harvennuksesta huolimatta liito-oravan elinympäristöksi. Päätelmät ja suositukset: Metsässä on vanhoja oravan risupesiä ja käpytikat ovat voineet tehdä uusia koloja, joten metsässä voi olla lähitulevaisuudessa lisääntymispaikkoja. Ennen puuston poistamista alueella tulee tehdä liito-oravatarkistus. Kuva 8. Mahdollinen VT6:n ylityspaikka Savonsuo liito-orava C:n ja Kotiharju liito-orava A:n kohdalla Petri Parkko 19

20 Kuva 9. Paloaseman kohdalla liito-oravat pääsevät siirtymään tien yli Kotiharjusta Palomäen suuntaan Petri Parkko Kotiharju liito-orava C (kartta 5) Alueella on teiden ja asutuksen ympäröimä pieni liito-oravan elinympäristöksi sopiva metsäkuvio: järeää kuusta ja suurehkoja haapoja. Alueelta löytyi liito-oravan papanoita ja pesintään sopiva kolohaapa vuoden 2011 selvityksessä (Parkko 2011 b). Keväällä 2014 kohteelta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta. Päätelmät ja suositukset: Metsällä on merkitystä kulkuyhteytenä Palomäen suuntaan. Keväällä 2014 käytiin arvioimassa Kauppalankadun ylityspaikkaa Kotiharjusta itään Palomäen metsiin. Tie on nelikaistaisena melko leveä, mutta puusto on paloaseman kohdalla melko korkeaa ja tien keskelle istutettu puurivi helpottaa ylittämistä (kuva 9). On siis hyvin todennäköistä, että liito-oravat pääsevät kulkemaan paloaseman pohjoispuolelta Palomäelle, vaikka kulkuyhteyttä ei saatukaan varmennettua papanahavaintojen perusteella. Espoossa 2013 tehdyssä lähetinseurannassa (Virtanen ym. 2013) liito-oravat ylittivät liitäen vastaavanlaisia paikkoja. On mahdollista että kohde on jälleen seuraavina vuosina liito-oravan asuttama, joten se on syytä jättää rakentamisen ja hakkuiden ulkopuolelle. Ennen mahdollisia hakkuita tulisi tehdä liito-oravatarkistus. 20

21 Kartta 5. Savonsuon ympäristön arvokkaita luontokohteita. Kuusaanlampi liito-orava (kartta 5) Ahlmannintien pohjoispuolella oli aiemmin tehty yksittäinen liito-oravan papanahavainto (Jukka Airola, suull.), mutta alueella ei ollut tehty varsinaista liito-oravaselvitystä ennen kevättä Metsä on hyvin lehtipuuvaltainen: mäntyjä ja etenkin kuusia kasvaa vain harvakseltaan (kuva 10). Haapaa ja harmaaleppää löytyy kuitenkin varsin paljon ja alueelta löytyi myös liito-oravan lisääntymispaikka. Metsä on valkoselkätikan (EN, L-dir) ruokailu- ja pesimäaluetta. Puusto muuttuu pohjoisosassa nuoremmaksi, mutta voimalinjan pohjoispuoliselta osaltakin löytyi papanoita. Riittävän korkeita suojakuusia löytyy monin paikoin. 21

22 Päätelmät ja suositukset: Liito-oravat pääsevät liikkumaan Kuusaanlammen rantametsiä pitkin pohjoiseen ja myös kulku Vahtermäen Natura-alueelle on mahdollinen. Oletetuilta kulkuyhteyksiltä ei löytynyt papanoita, mutta Kuusaanlammen rantametsästä kylläkin. Liikkuminen rantaa pitkin saatiin siis todistettua, mutta ei kulkua rannasta edelleen Vahtermäelle. Kohde tulisi jättää hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Metsä on luontoarvoiltaan erityisen merkittävä ja se olisi suojelualueena hyvä jatke Savonsuon tervalepikot -luonnonsuojelualueelle. Metsä sopisi hyvin METSO-ohjelmaan. Hinkismäki, Kasarminmäki ja Marjoniemi liito-orava (kartta 5) Kohteet jäävät tiehankkeen ulkopuolelle, mutta ovat tärkeitä koko Kasarminmäen alueen rakentamista ja tieverkostoa suunniteltaessa. Kohteilta on puustoiset kulkuyhteydet Hinkissuolle ja Kotiharjuun. Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole välitöntä heikentävää vaikutusta em. elinalueisiin, mutta välillisenä vaikutuksena voi olla kulkuyhteyksien heikkeneminen valtatien yli. Kuusaanlampi E liito-orava (kartta 5) Pienestä liito-oravan elinympäristöksi sopivasta metsästä löytyi keväällä 2014 lisääntymispaikaksi tulkittu kolohaapa. Alueelta on puustoinen kulkuyhteys Kuusaanlammen rantoja pitkin Savonsuolle ja pohjoisessa todennäköisesti myös Vahtermäen Natura-alueelle. Päätelmät ja suositukset: Kohde jää selvästi tiehankkeen ulkopuolelle. Metsä jätetään kaikenlaisten hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Kuva 10 (vas). Ahlmannintien pohjoispuolen metsä on hyvin lehtipuuvaltaista, mutta kuusta on riittävästi suojapuustoksi. Kuva 11 (oik). Lisääntymispaikaksi tulkittu kolo Kuusaanlammen elinalueella Petri Parkko 22

23 Saksanaho liito-orava (kartta 5) Kohde on keväällä 2014 Savonsuon pohjoispuolelta löytynyt elinalue, jolta on puustoinen kulkuyhteys Savonsuon Natura-alueelle sekä Ahlmannintien yli Sääksniemeen. Metsä on hyvin lehtipuuvaltainen: puusto on enimmäkseen haapaa ja koivua, reunoilla kasvaa lisäksi harmaaleppää. Metsässä kasvaa muutamia vanhoja mäntyjä, mutta vain yksi kuusi, jonka alta löytyi kymmeniä liito-oravan papanoita. Lisääntymispaikaksi tulkittu kolohaapa on melko kaukana Ahlmannintiestä. Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole heikentävää vaikutusta elinalueeseen. Sääksniemi liito-orava A (kartta 5) Liito-oravan elinalue kiertää Sääksniemeä Ahlmannintieltä rantametsää pitkin kärkeen asti. Sääksniemeen on istutettu ulkomaisia puulajeja, etenkin pihtoja. Osa alueesta on selvästi mäntyvaltaista, eikä koko alue sovi liito-oravan elinympäristöksi. Sääksniemen reunametsissä kasvaa suuria kuusia ja paljon haapaa sekä harmaa- ja tervaleppää. Tanssilavan luona on erillinen elinalue, jolta löytyi myös lisääntymispaikka. Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole heikentävää vaikutusta elinalueeseen. Sääksniemi liito-orava B (kartta 5) Rajatusta elinalueesta osa on varttunutta kuusivaltaista kasvatusmetsää, jossa kasvaa jonkin verran nuorta haapaa. Lisääntymispaikaksi tulkittu kolohaapa sijaitsee lähellä Kuusaanlammen rantaa. Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole heikentävää vaikutusta elinalueeseen. Palokangas liito-orava (kartta 5) Palokankaan liito-oravan elinalue löytyi Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksessa (Parkko 2009). Vuoden 2012 selvityksessä (Parkko 2012) alueelta löytyi myös lisääntymispaikka. Kohdetta ei tarkistettu vuonna Päätelmät ja suositukset: Mikäli liito-oravan elinalueeseen kohdistetaan hakkuita tai rakentamista, tulisi tehdä liito-oravatarkistus. 23

24 Vahtermäki liito-orava (kartta 5) Ks. Vahtermäen kallionaluslehto Vahtermäen Natura- ja luonnonsuojelualueiden kallionaluslehdoissa on erityisen hyvää habitaattia liito-oravalle: alueella on paljon järeitä haapoja ja kuusia sekä metsälehmusta ja raitaa. Alueelta ei löytynyt keväällä 2014 mitään merkkejä liito-oravasta. Päätelmät ja suositukset: Liito-oravatilanne vaihtelee paljon vuosien välillä, joten Vahtermäen alue on hyvin todennäköisesti jälleen lähitulevaisuudessa lajin asuttama. Alueelle on monesta eri suunnasta puustoiset kulkuyhteydet, mutta Lehtomäen pohjoispuolelle tulleet laajat hakkuut ovat voineet heikentää yhteyksiä itäisiin ilmansuuntiin. Alue jää tiehankkeen ulkopuolelle, eikä hankkeella ole merkittävää heikentävää vaikutusta kulkuyhteyksiin. Riihikallio liito-orava A, B, C, D ja E (kartta 5) Nämä liito-oravan elinalueet ovat yhteydessä Vahtermäen luonnonsuojelualueeseen, joka on ennestään tiedossa oleva liito-oravan elinalue. Aivan asutuksen tuntumassa ja kapeissa metsäkaistaleissa kasvaa paljon haapaa ja kuusta, mutta keväällä 2014 koko alueelta löytyi vain muutama papana. Osa liito-oravan lisääntymispaikoista on ollut varmasti omakotitalojen piharakennuksissa ja linnunpöntöissä. Aivan asutuksen tuntumassa olevasta liitooravametsästä (Riihikallio liito-orava E) löytyi liito-oravan maastopoikanen (raportin kansikuva). Liito-oravatutkija Ilpo Hanskin (kirjall. ilm.) mukaan poikanen on syntynyt aivan löytöpaikan läheisyydessä, joten pesäpaikan täytyi olla joko vanhassa oravan risupesässä, pihapöntössä, tai rakennuksessa. Mikonniityn (vanhaa peltoa) pohjoispuolella kasvaa paljon nuorta haapaa (Riihikallio liitoorava C ja D). Suurten kuusten alta löytyi liito-oravan papanoita 2011 maastotöissä. Kohteilta on puustoinen kulkuyhteys Vahtermäen luonnonsuojelualueelle, Sarkonmäelle ja Vahtermäen jyrkänteenalusmetsiin, joissa on huomattavan paljon liito-oravalle sopivaa puustoa. Päätelmät ja suositukset: Kulkuyhteyden säilyttäminen liito-oravan elinalueiden välillä on tiesuunnittelussa tärkeää. Vahtermäen kallionaluslehto on lajin ydinalue, mutta lähellä maantietä olevat liito-oravakohteet tulee huomioida tienparannushankkeessa. Liito-oravan lisääntyminen on mahdollista kaikilla karttaan rajatuilla alueilla, vaikka vuonna 2014 lajista tehtiin vain yksi papanahavainto. 24

25 Kartta 6. Suunnitteluvälin Kurvi-Jokela luontokohteita. Jokela liito-orava A, B, Myllymäki ja Myllynkoski liito-orava (kartta 6) Jokelassa liito-oravan elinalue on hyvin laaja ja se ulottuu Käyräjoen länsireunassa Mikkelintien molemmille puolille. Myös joen itärannalta (Myllynkoski liito-orava) on löytynyt lajin lisääntymispaikka. Jokelan liito-oravan elinalueilta on puustoinen kulkuyhteys Käyrälammen liito-oravan elinalueisiin, jotka jatkuvat aina Käyrälammen leirintäalueelle asti. Suuri osa Jokelan liito-oravan elinalueesta on löytynyt jo 2004 Valkealan kunnan omistamien maiden luontoselvityksessä (Luontoselvitys Kotkansiipi 2004). Mikkelintien pohjoispuolinen osa alueesta (Jokelan liito-orava B) kartoitettiin Kouvolan METSO-kartoitusten (Parkko 2011) yhteydessä, jolloin metsän todettiin täyttävän METSOkriteerit. Metsässä on liito-oravan lisäksi muitakin luontoarvoja; mm. alueen aivan pohjoisosan lähteiköllä kasvaa uhanalainen (VU) harsosammal Trichocolea tomentella. Alueesta tulee todennäköisesti lähitulevaisuudessa luonnonsuojelualue. Päätelmät ja suositukset: Aivan Mikkelintien tuntumasta ei ole löytynyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, mutta alueella tärkein tienparannuksessa huomioita asia on metsäisen kulkuyhteyden säilyttäminen valtatien yli. Sarantomäki liito-orava (kartta 7) Liito-oravan elinalue löytyi kevään 2012 kartoituksissa (Parkko 2012). Pellon reunassa kasvaa paljon haapoja ja niiden läheisyydessä suojakuusia. Alueen puustoa on harvennettu, 25

26 mutta metsä sopii edelleen liito-oravan elinympäristöksi. Alueelta löytyi lisääntymispaikka (naaraspesä) suuresta kolohaavasta. Liito-oravalle sopiva metsä jatkuu etelän suuntaan, joten se saattaa olla yhteydessä Jyräänjoen ja edelleen Käyrälammen liito-oravan elinalueisiin. Yksittäisiä papanahavaintoja on tehty myös Sarantomäen pohjoispuolella, Valkealan kk:n liittymän tuntumassa. Enviro Oy:n (2010) selvityksessä papanoita löytyi myös valtatien länsipuolelta aivan suunnitellun liittymän tuntumasta. Alueelta ei ole löytynyt lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Kuva 12. Jokelan liito-orava B:n pohjoisosaa keväällä 2011 Petri Parkko Päätelmät ja suositukset: Kohde jää kauas valtatiestä, eikä hankkeella ole välittömiä vaikutuksia siihen. Kohteelta on puustoiset kulkuyhteydet eteläisiin ilmansuuntiin, eikä kulkuyhteys valtatien toiselle puolelle ole välttämätön. Morsiusmäki liito-orava (kartta 7) Elinalueelta löytyi papanoita vuonna 2012 (Parkko 2012) läheltä tielinjaa suurten kuusten alta, mutta lisääntymispaikkaa ei löytynyt. On mahdollista että se on tiheän kuusen latvaosissa. Kohde on uudistusikäistä kuusivaltaista sekametsää, jossa kasvaa liito-oravan ruokailupuiksi sopivia harmaaleppiä ja haapoja. Myös lahopuuta on melko paljon. Metsä on, ojituksesta huolimatta, hyvin kosteapohjainen pohjavesivaikutuksen takia. 26

27 Kartta 7. Valkealan kk:n tuntumassa olevia luontokohteita. Päätelmät ja suositukset: Liito-oravalle sopiva metsä jatkuu Mikkelintien itäpuolella, joten alueella on kulkuyhteystarve tien yli. Metsä sopisi hyvin METSO-ohjelmaan. Joutsenenpesänkallion liito-orava (kartta 8) Elinalue on kartoitettu viimeksi vuonna 2012 (Parkko 2013), jolloin se todettiin asutuksi. Kohde on nuorten talousmetsien ympäröimä, järeää kuusta ja haapaa kasvava, metsäkuvio, jossa on useita liito-oravan pesintään sopivia kolohaapoja. Varsinaisen rajatun elinalueen lounaispuolella on pieni liito-oravan elinalueeksi sopiva metsäkuvio, jolta ei keväällä 2012 löytynyt papanoita, mutta voi olla tulevaisuudessa lajin elinaluetta. 27

28 Kartta 8. Käyrälammen ympäristön luontokohteita. Utunmäki, liito-orava (kartta 8) Valtatien reunassa kasvaa paljon haapaa hakkuun reunassa ja tältä alueelta löytyi vuoden 2008 kartoituksessa (Parkko 2009) liito-oravan papanoita. Kuvio on tärkeä valtatien ylityksen 28

29 kannalta, sillä liito-oravilla täytyy olla puustoinen kulkuyhteys Käyrälammen rantaan ja edelleen rantoja pitkin muihin lajin asuttamiin metsiin. Kohdetta ei tarkistettu vuonna Päätelmät ja suositukset: Tiehankkeella ei ole välitöntä heikentävää vaikutusta elinalueeseen. Alueelta on kuitenkin kulkuyhteystarve valtatien yli Käyrälammen rantametsiin. Tien ylittäminen on tällä hetkellä mahdollista useammasta paikasta, eikä kevyenliikenteenväylän rakentaminen levennä nykyistä valtatielinjaa kuin järven kohdalta Liito-oravalle sopivia metsäkuvioita Seuraavassa esitellyt metsäkuviot sopisivat liito-oravan elinalueiksi, mutta niiltä ei ole löytynyt lajin ulostepapanoita. Kohteilta on puustoinen kulkuyhteys liito-oravan asuttamiin metsiin, joten lajin esiintyminen on tulevaisuudessa hyvin mahdollista. Venäläistöyry liito-orava (kartta 3) Jyrkänteen alla on varttunutta kuusivaltaista metsää, joka on ravinteisuudeltaan mustikkatyypin kangasta, josta löytyy myös vähän lahopuuta, yksi iso raita ja vähän koivua. Yövilkka Goodyera repens ja suuret muurahaiskeot indikoivat luontoarvoiltaan tavanomaista talousmetsää edustavampaa metsää. Vaikka kuusikossa on niukasti lehtipuuta, löytyy haapaa etenkin jyrkänteen (ks. 11. Paikallisesti arvokkaat kohteet) tuntumasta. Lehtomäki ja Viitakumpu liito-orava (kartta 4) Valtatien molemmin puolin on vähintään liito-oravan ruokailualueeksi sopivaa metsää, jossa ei ole tehty papanahavaintoja. Vuonna 2014 kohteita ei tarkistettu. Kurvi-Riihikallio liito-orava (kartta 6) Varttuneessa kuusivaltaisessa metsässä kasvaa haapoja, joista ainakin kahdessa on tikankolo. Alueelta ei löytynyt liito-oravan papanoita 2011 maastotöissä. Vuonna 2014 kohdetta ei tarkistettu. Heparo liito-orava (kartta 6) Nuorten metsien ympäröimässä noronvarressa on kapea kaistale liito-oravalle sopivaa metsää, joka on taimikoiden kasvettua erityisen hyvää habitaattia. 29

30 Päätelmät ja suositukset: Edellä esitellyt liito-oravalle sopivat metsät jätetään mieluiten kokonaan hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Jos metsiin kohdistetaan hakkuita, tulisi niillä tehdä liito-oravatarkistus. Liitooravakannan pysyminen vakaana edellyttää myös tyhjillään olevien metsäkuvioiden säästämistä nuorille dispersoiville yksilöille (Virtanen ym. 2013) Liito-oravasta Liito-orava on uhanalainen (VU) EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) nisäkäslaji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Lisääntymispaikka voi olla tikankolo, linnunpönttö tai oravan rakentama risupesä. Joskus liito-orava voi pesiä myös rakennuksissa. Lain suojaama lisääntymispaikka käsittää myös suojaavat lähipuut. Levähdyspaikkana liito-orava voi käyttää kolon tai risupesän lisäksi tiheitä kuusia, joissa liito-orava on suojassa pedoilta ja joihin se voi kerätä talvivarastoja. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämiseksi ja heikentämiseksi voidaan tulkita selvän lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen lisäksi kulkuyhteyksien katkaiseminen muihin metsiin. Lajin kannan pitäminen vakaana edellyttää myös liito-oravan elinympäristöiksi sopivien asuttamattomien metsikkölaikkujen turvaamista dispersoiville nuorille liito-oraville (Hanski ym. 2000). Laji suosii elinympäristönään varttuneita sekametsiä, mutta voi elää myös kasvavassa yli 20 metrisessä metsässä, jossa on kolopuita. Metsän tulee olla riittävän suuri, yli 4 ha, ja yhteydessä toisiin lajille sopiviin alueisiin vähintään 10 metriä korkean metsän välityksellä. Liito-oravanaaras elää keskimäärin 8 hehtaarin alueella, mutta koiras liikkuu keskimäärin 60 hehtaarin alueella (Hanski 2001). Maaliskuussa kiima-aikaan koiraan liikkuvuus voi olla useita satoja metrejä ja keskimäärin noin 750 metriä. Liito-orava on riippuvainen sopivista ruokailupuista, etenkin haavoista, männyistä ja lepistä, sekä tiheistä kuusista joihin se pääsee suojaan. Tiheisiin kuusiin laji tekee myös talveksi norkkovarastoja (Sulkava, P. & M. 1993). Lisäksi liito-orava tarvitsee pesäpaikakseen tikankolon, linnunpöntön tai oravan rakentaman risupesän. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat luonnonsuojelulain suojelemia, joten suunnittelualueella tulee ehdottomasti säästää kolopuut lähipuineen. Lisääntymispaikan tuntumaan tulee aina jättää myös kuusia suojapuiksi. 30

31 7. Saukon Lutra lutra (Dir IV) elinalueet Keltti saukko Kymijoella elää elinvoimainen saukkokanta ja Keltin sillan eteläpuolella on tehty useita jälkihavaintoja. Saukosta on tehty näköhavaintoja sillan eteläpuolella Kymen paviljongin rannassa mm (Petri Parkko & Niina Rinne, ei julkaistu). Käyräjoki-Jokelanjoki saukko Joella on tehty jälkihavaintoja lähes vuosittain, viimeksi (Simo Jokinen, kirjall. ilm.). Päätelmät ja suositukset: Saukolla oleellisin huomioitava asia on silloitusten tekeminen niin, että saukko pääsee liikkumaan jokiluiskia pitkin menemättä tielle. Siltarakenteesta on annettu suosituksia Ympäristöministeriön julkaisussa (Sierla ym. 2004). Kuva 13. Täplälampikorento elää Käyrälammen länsiosan luhdalla. Käyrälampi Petri Parkko 31

32 8. Täplälampikorennon Leucorrhinia pectoralis (Dir II ja IV) elinalue Käyrälampi luhta (kartta 8) Luhdan edustan kortteikossa havaittiin heinäkuussa 2005 kaksi täplälampikorentoa (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005). Laji suosii reheviä ja kasvillisuudeltaan monipuolisia vesistöjä. Päätelmät ja suositukset: Luhdan reunaan rakennettavalla tiellä ei ole heikentävää vaikutusta täplälampikorentoon, sillä varsinaiset lisääntymispaikat jäävät hankkeen ulkopuolelle. Lajille sopivaa habitaattia on myös järven pohjoispään luhdalla. 9. Uhanalaislajiston esiintymät 9.1. Kirjokortteen Equisetum variegatum (RT) kasvupaikka Heparo kirjokorte (kartta 6) Heparon kirjokortekasvusto on löytynyt jo vuonna 2005 (Petri Parkko, ei julkaistu) ja määritys on varmistettu näytteestä Helsingin yliopiston Kasvimuseossa. Kirjokorte kasvaa suon ja liittymän välissä, kosteassa järviruokoa kasvavassa painanteessa. Kirjokorte on Kymenlaaksossa hyvin harvinainen putkilokasvi, jota on aiemmin pidetty uustulokkaana. Uusimman uhanalaismietinnön yhteydessä laaditussa alueellisessa uhanalaisarvioinnissa kirjokorte arvioitiin Eteläboreaalisella vyöhykkeellä alueellisesti uhanalaiseksi. Kirjokortetta on kasvanut Kymenlaaksossa Iitin Tillolankankaalla yhdellä lähteiköllä (kasvusto jo tuhoutunut), Pyhtään Räskin louhoksella (Parkko 2007), Kouvolan Kerungin Välijoensuolla (Parkko 2013) sekä Kouvolan ja Kotkan rajalla VT 12 varressa olevalla louhoksella (Petri Parkko, ei julkaistu). Louhoksilta löydetyissä esiintymissä on kyse uustulokkaista, mutta soiden reunoilta löytyneet voivat olla alkuperäisesiintymiä. 32

33 Kuva 13. Kirjokorte on Kymenlaaksossa hyvin harvinainen putkilokasvilaji Petri Parkko 33

34 9.2. Keltamataran Galium verum (VU) kasvupaikka Harjunmäki paahdealue Ks. 12. Muut arvokkaat elinympäristöt: Harjunmäki paahdealue Harsosammalen Trichocolea tomentella (VU) kasvupaikka Harsosammal kasvaa Suomessa pääosin varjoisissa, lähteisissä korvissa, lähdepurojen varsilla ja rinteenjuurten tihkupainanteissa (Ulvinen ym. 2002). Nykyisiä esiintymiä on noin 140 (Laaka-Lindberg ym. 2009). Harsosammalta kasvaa Kymenlaaksossa etenkin Salpausselkään liittyvillä lähteiköllä. Vieristönmäki harsosammal (kartta 3) Vieristönmäen pohjavesivaikutteisessa korvessa kasvaa muutamia pieniä kasvustoja (kuva 8) pohjaveden purkautumispaikan reunoilla. Kuva 14 (vas). Harsosammal on uhanalainen lähteikkölaji. Kuva 15 (oik). Haapariippusammal kasvaa järeiden haapojen rungoilla. Suurensuonpellot Petri Parkko 9.4. Haapariippusammalen Neckera pennata (VU) kasvupaikka Haapariippusammal on haavan rungolla hyllymäisinä kasvustoina kasvava lehtisammal. Laji on taantunut ja uhanalainen suuressa osassa Eurooppaa ja se on Euroopan uhanalaisten sammalten luettelossa. Laji vaatii kasvupaikaltaan kostean pienilmaston, joten se ei kestä 34

35 hakkuiden aiheuttamaa kuivumista: sopivaa elinympäristöä ei muodostu talousmetsissä (Ulvinen, T. ym. 2002). Haapariippusammalesta on Suomessa tiedossa runsas 170 kasvupaikkaa, joista suurin osa on viime vuosikymmeniltä (Laaka-Lindberg ym. 2009). Vieristönmäki haapariippusammal (kartta 3) Hakkuun reunassa, suuren haavan rungon alaosassa, kasvaa Kymenlaaksossa hyvin harvinaista haapariippusammalta n. 0,5 m korkeudella maasta pienialaisena kasvustona (kuva 15). Hakkuun takia pienilmasto on kuivunut, joten kasvusto on voinut olla suurempi. Pohjavesivaikutteisuus on pitänyt maan melko kosteana, joten lajin säilyminen alueella on mahdollista Haaraliuskasammalen Riccardia multifida (NT) kasvupaikka Venäläistöyry haaraliuskasammal (kartta 3) Alueelta löytyi kesän 2012 sammallajistoselvityksessä (Ryömä 2012) silmälläpidettävän (NT) haaraliuskasammalen Riccardia multifida esiintymä sekä kaksi vaateliasta luontoarvoja osoittavaa sammallajia: lettoväkäsammal Campylium stellatum ja lettorahkasammal Sphagnum teres. Alueella on tavattu erittäin uhanalaiseksi (EN) arvioitua isonuijasammalta Meesia longiseta, mutta lajista ei tehty havaintoja kesän 2012 sammalselvityksessä (Ryömä 2012). Paikka oli tutkittu viimeksi 1999 (Tuula Tanska, kirjall. ilm.), jolloin lajia ei myöskään löytynyt. Isonuijasammal esiintyy maassamme laajalti, mutta harvinaisena. Isonuijasammal on mesoeutrofi laji, joka kasvaa keski- ja runsasravinteisilla letoilla ja nevoilla etenkin lähteisissä ja tulvaisissa reunaosissa väli- ja rimpipinnoilla (Ulvinen ym. 2002). Laji on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava. Suo, jolta isonuijasammal on aikoinaan löydetty, on voimakkaasti ojitettu, mutta alueen reunoille kaivetuissa ojissa näkyy pohjaveden purkautumispaikkoja ja alue on pysynyt suurelta osin hyvin märkänä. Monet kuvion kenttäkerroksessa kasvavat putkilokasvilajit kertovat sen ravinteisuudesta: suo-ohdake, kultapiisku, kurjenjalka, suo-orvokki, purtojuuri, keltasara Carex flava (kuva 16), rätvänä, metsäkorte, maariankämmekkä, mesiangervo ja tähtisara. Ojien risteyksissä kasvaa leskenlehteä, joka on lähteiköillä alkuperäislaji. 35

36 Kuva 16. Venäläistöyryn suolla kasvaa Kymenlaaksossa melko harvinaista keltasaraa Petri Parkko 9.6. Päätelmät ja suositukset Keltamatara (VU) on vasta äskettäin levinnyt VT 15 reunaan Harjunmäen kohdalle ja kasvusto on vielä melko pieni. Kasvit näyttävät lajipuhtailta keltamataroilta, mutta ne tulevat risteytymään hyvin todennäköisesti alueen piennarmataroiden kanssa. Kasvustolla ei ole, ainakaan vielä, suurta merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Samalla piennaralueella kasvaa myös ketoneilikkaa (NT). Koko valtatien pohjoispuolen piennaralue on syytä jättää tienrakennuksen ulkopuolelle ja siirtää mahdollinen tienlevennys valtatien toiselle puolelle. 36

37 Harsosammalen ja haapariippusammalen kasvupaikat ovat aivan suunnittelualueen pohjoisosassa ja ne jäävät todennäköisesti tiehankkeeseen liittyvien rakennustöiden ulkopuolelle. Pohjavesivaikutteisella alueella on kuitenkin huomioitava alueen vesitalous, jonka muuttuminen saattaa kuivattaa rinteen lajeille sopimattomaksi. Lajien kasvupaikat lähiympäristöineen tulisi jättää kokonaan hakkuiden ja rakennustoiminnan ulkopuolelle. Isonuijasammalta (EN) ei löytynyt 2012 sammalselvityksessä (Ryömä 2012). Alue on pohjavesivaikutteinen ja kasvillisuudeltaan melko edustava. Se olisi mahdollista ennallistaa ojia tukkimalla ja puustoa harventamalla. Liittymäjärjestelyt alueella voidaan mahdollisesti toteuttaa niin, että sammallajisto säilyy ja saa paremmin valoa ja kasvutilaa. 10. Valtakunnallisesti arvokkaat elinympäristöt Vieristönmäki korpi (kartta 3) Ks. 6. Liito-oravan elinalueet: Vieristönmäki liito-orava Selvästi pohjavesivaikutteisen kuvion puustona kasvavat kuuset, haavat sekä terva- ja harmaalepät. Kuviolla on kohtalaisesti lahopuuta. Pohjaveden purkautumispaikan tuntumassa kasvaa uhanalaista (VU) harsosammalta (kuva 14). Kuvion kenttäkerroksessa kasvaa käenkaalia, isoalvejuurta, hiirenporrasta, paikoin rentukkaa, valkovuokkoa, lehtokortetta, ojakellukka, leskenlehteä ja karhunputkea sekä vähän maariankämmekkää. Kaikki rehevät korvet ovat arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Keltti lehto (kartta 3) Keltissä on Natura- ja luonnonsuojelualueiden ulkopuolella melko paljon lehtoja. Kohteilla on joen rannoilla suuri merkitys ekologisina käytävinä. Niillä elää useita uhanalaisiksi arvioituja eliölajeja. Suvianoja METSO-kohde (kartta 3) Kohde on Napan ja Keltin välissä sijaitseva puronvarsilehto, josta on muodostumassa lyhyellä aikavälillä edustava luontokohde. Kohde sijaitsee lisäksi Keltin luonnonsuojelualueiden tuntumassa. Puron uoma on luonnontilainen ja puronvarren puusto harmaaleppävaltaista. Kuolleita harmaaleppiä, pajuja ja tuomia on kaatunut puron päälle, lisäksi alueella on yksi suurempi haapamaapuu. Kuolleissa lepissä on tikkojen ruokailusuppiloita. Pensaskerroksessa kasvaa tuomen lisäksi mustaherukkaa ja vadelmaa. Kenttäkerroksessa kasvaa paikoin Pohjois-Kymenlaaksossa harvinaista saniaista 37

38 kotkansiipeä Matteuccia struthiopteris (kuva 18). Puusto on melko nuorta, mutta alueesta on kehittymässä lyhyellä aikavälillä erityisen arvokas luontokohde. Kuva 18. Suvianojan puronvartta kotkansiipineen keväällä 2011 Petri Parkko Puron pohjoisreunan rinteeseen tulee kosteutta Ropakonmäeltä, mikä näkyy hiirenportaan ja kevätlinnunsilmän runsautena ylhäällä rinteessä. Todennäköisesti rinteeseen valuu pohjavettä. Muita kenttäkerroksen kasveja puron pohjoispuolen rinteessä ovat mm. mesiangervo, suokeltto, rönsyleinikki, ojakellukka, luhtalitukka, metsäkorte, rentukka, valkovuokko, korpikaisla, korpi-imarre, karhunputki ja lehtotesma. 38

39 Suvianoja kuuluu METSO-valintakriteereissä luokkaan II: Muut monimuotoisuudelle merkittävät lehdot. Alueen suojeluarvoa nostavat sijainti luonnonsuojelualueiden läheisyydessä, edustava kasvillisuus sekä sijainti pienvesiympäristössä. Rajausehdotukseen otettiin mukaan täydentäviä pieniä tavanomaista talousmetsää kasvavia kaistaleita, jotka toimivat suojavyöhykkeinä METSO-rajauksen ja talousmetsien välissä (Parkko 2011). Purot ovat uhanalaisiksi arvioituja luontotyyppejä ja vesilain suojelemia kohteita. Enoharjunmäki puronvarsi (kartta 8) Luonnontilaisen kaltainen puronvarsi on arvotettu Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksissa (Rämä 2002 ja Parkko 2009) erityisen arvokkaaksi luontokohteeksi. Purot ovat uhanalaisiksi luokiteltuja luontotyyppejä ja vesilain suojelemia kohteita Päätelmät ja suositukset Edellä kuvatuista kohteista valtakunnalliseen luokkaan arvotettiin vesilakikohteina Vieristönmäki korpi (lähteikkö), Suvianoja ja Enoharjunmäki puronvarsi. Keltti lehto on merkittävä useille valtakunnallisesti uhanalaisille lajeille. Vesilakikohteiden säilyminen edellyttää niiden vesitalouden huomioimista hankkeessa rakentamisen yhteydessä. 11. Paikallisesti arvokkaat elinympäristöt Venäläistöyry jyrkänne (kartta 3) Jyrkänteillä (kuva 17) on melko edustavia hyllyjä ja onkaloita. Jyrkänteen puustona kasvavat vanhat kitukasvuiset männyt sekä haavat ja yksi raita. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kalliohyllyillä kasvaa kallioimarretta, ahomansikkaa, mustikkaa, oravanmarjaa ja sormisaraa. Jyrkänteen alta kenttäkerroksesta löytyy mustakonnanmarjaa ja kieloa. Jyrkänteiden pohjoisosassa kasvaa paljon nuorta haapaa. Kuvio lähiympäristöineen sopii liito-oravan (Dir II ja IV, VU) elinympäristöksi. Keskiravinteiset varjoisat kalliojyrkänteet on arvioitu silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi. 39

40 Kuva 17. Venäläistöyryn jyrkänteitä heinäkuussa 2011 Petri Parkko 40

41 Palomäki jyrkänne (kartta 4) Paloaseman takana kohoava jyrkänne, jonka alla kasvaa nuorta haapaa. Ulkoilureitti menee jyrkänteen alla. Jyrkänteellä ja sen päällä kasvaa kilpikaarnaisia vanhoja mäntyjä. Alusmetsä on mustikkatyypin ja lehtomaista kangasta. Pienialaisesti esiintyy lehtoa, jossa kasvaa mm. mustakonnanmarjaa. Eteläosa on luonnontilaisin ja arvokkain: kuusi- ja mäntyvaltainen (myös koivua) puusto on järeää ja varsin luonnontilaista. Kuvio sopii liito-oravan (Dir IV, VU) elinympäristöksi. Kohde on arvotettu Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksissa (Rämä 2002 ja Parkko 2009) erityisen arvokkaaksi luontokohteeksi. Palomäki korpi (kartta 4) Ojitettu metsäkortekorpi, joka on arvotettu Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksessa (Parkko 2009) arvokkaaksi luontokohteeksi. Metsäkortekorvet ovat erittäin uhanalaisiksi (EN) luokiteltuja luontotyyppejä. Suutarinpelto perinnebiotooppi (kartta 4) Suutarinpelto on arvokas perinnebiotooppi, jota hoidetaan säännöllisesti niittämällä. Pellolla kasvaa Kymenlaaksossa harvinaista ketonoidanlukkoa Botrychium lunaria (NT). Kohde on arvotettu Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksessa (Parkko 2009) arvokkaaksi luontokohteeksi. Viilansuo (kartta 8) Viitakummussa sijaitseva Viilansuon aivan pohjoisin osa ulottuu suunnittelualueelle. Suo on arvotettu Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksessa (Parkko 2009) erityisen arvokkaaksi luontokohteeksi. Suurimäki kallio (kartta 4) Hakkuiden ja nuorten kasvatusmetsien ympäröimä puustoltaan melko luonnontilainen ja maisema-arvoiltaan edustava kallioalue, joka on jätetty metsälakikohteena hakkaamatta. Heparo noronvarsi (kartta 6) Ks. Heparo liito-orava Uoma on suurelta osin luonnontilainen ja siinä kasvaa suovehkaa ja rantarentukkaa. Uoman reunoilla kasvaa puustona suuria kuusia sekä tervaleppää ja koivua. Kuviolle on tullut paljon kuusimaapuuta. Kohde on jätetty ympäristötukialueena hakkaamatta, mutta sen ulkopuolella 41

42 olevat metsät ovat kaikki hyvin nuoria. Kuvio sopii liito-oravan (Dir IV, VU) elinympäristöksi, mutta siltä ei löytynyt papanoita 2011 maastotöissä (Parkko 2011). Kivimäki jyrkänne (kartta 6) Jyrkänteen (kuva 19) päällä kasvaa vanhoja mäntyjä ja jyrkänteellä muutama suurempi metsälehmus. Kuviolle on tullut melko paljon lehtilahopuuta. Alusmetsän pohjoisosassa kasvaa nuoria lehmuksia, mutta kuvio ei täytä luonnonsuojelulain jalopuumetsän vaatimuksia (yli 20 runkomaista jalopuuta/ ha). Lisäksi kuviolta löytyy haapaa ja muutama suuri raita. Pensaskerroksessa kasvaa lehtokuusamaa ja kenttäkerroksessa mm. kieloa, kivikkoalvejuurta ja mustakonnanmarjaa. Kohde on arvotettu Kouvolan arvokkaiden luontokohteiden kartoituksissa (Rämä 2002 ja Parkko 2009) erityisen arvokkaaksi luontokohteeksi. Kuva 19 (vas). Kivimäen jyrkännettä Heparon eritasoliittymän läheisyydessä. Kuva 20 (oik). Rämekuvio Heparon eritasoliittymän itäpuolella Petri Parkko Heposuo räme (kartta 6) Heposuo on suurelta osin ojitettu, mutta suon länsiosassa on pieni luonnontilaisen kaltainen isovarpurämekuvio (kuva 20), jolla kasvaa suopursua ja juolukkaa yhtenäisenä kasvustona. Etenkin kuvion reunat ovat kuivuneet ja niissä kasvaa jo paljon metsäsammalia. Isovarpurämeet ovat arvioitu uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäviksi (NT). 42

43 Jokela kallio (kartta 6) Pieni kallioalue, jolla esiintyy kallioketoja. Kallion päällä kasvillisuus on hyvin kulunutta. Paikoin kasvaa sianpuolukkaa mattomaisina kasvustoina. Kallion puustona kasvavat vanhat männyt ja pensaskerroksessa kasvaa katajaa. Kalliohyllyillä kasvaa paikoin metsäkastikkaa. Kallioalueen keskiosan kalliokedolla kasvaa hyvin runsaasti mäkitervakkoa (kuva 21) ja huopakeltanoa sekä isomaksaruohoa. Huopakeltanoissa ruokaili keltanoluteita Hoplomachus thunbergii (kuva 22) Kuva 21 (vas). Virtalankallion kalliokedon mäkitervakkoja ja huopakeltanoita. Kuva 22 (oik). Keltanolude huopakeltanon kukinnolla. Valkeala, Virtalankallio Petri Parkko Käyrälampi lehto (kartta 8) Avantouimalan ja VT 15 väliin jää pieni kostea rantalehto, jonka latvuskerroksessa kasvaa terva- ja harmaaleppää sekä halavaa. Alikasvoksena kasvaa koivua ja pihlajaa sekä nuorta kuusta. Pensaskerroksen muodostavat paatsama, punaherukka ja vadelma. Kenttäkerroksen kasveja ovat mm. peltokorte, käenkaali, rönsyleinikki, karhunputki, nokkonen, ahomansikka, hiirenporras, vuohenputki, metsäkorte, mesiangervo, nuokkuhelmikkä, rätvänä ja isotalvikki. Lehtokuvio vaihettuu pienialaiseksi metsäluhdaksi. Kohde on kartoitettu vuonna 2005 (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005). 43

44 Käyrälampi luhta (kartta 8) Järvikortevaltaisella korteluhdalla esiintyy runsaasti luhtakasveja, kuten pullosaraa, leveäosmankäämiä, terttualpia, rantamataraa sekä harvakseltaan järvikaislaa. Rannan puolella esiintyy monipuolisesti pieninä kuvioina muitakin luhtatyyppejä: viilto- ja piukkasaravaltaista sara- ja ruoholuhtaa sekä kiiltopajuvaltaista pajuluhtaa. Jouhisaraa kasvaa muutamina yhtenäisinä kasvustoina. Paju- ja saraluhdan väliin jää kapea suomyrttivyö. Luhta on täplälampikorennon (Dir II ja IV) lisääntymisaluetta (ks. 8. Täplälampikorennon elinalue). Kohde on kartoitettu vuonna 2005 (Luontoselvitys Kotkansiipi 2005) Päätelmät ja suositukset Edellä kuvatut paikallisesti arvokkaat elinympäristöt ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä ja ne pyritään jättämään kokonaan tiehankkeen ulkopuolelle. Arvokkailla elinympäristöillä on suuri uhanalaislajiston esiintymisen todennäköisyys, joten ennen niihin kohdistuvia hakkuita, tai rakennushankkeita tulisi tehdä perusteelliset luontoselvitykset. 12. Muut arvokkaat elinympäristöt Venäläistöyry paahdealue (kartta 3) Kuvio on Korialta tulevan tien ja VT 12:n risteystä vastapäätä oleva paahteinen ja hiekkapohjainen luiska. Kuvion kasvillisuutta ja eläimistöä ei ole tutkittu tämän luontoselvityksen maastotöissä. Vastamäki paahdealue (kartta 3) Pitkä ja lajistoltaan melko edustava korvaava paahdeympäristö, jossa kasvaa yksittäisiä nuoria mäntyjä. Luiskalla kasvoi 2011 ja 2012 kelta-apilaa (NT) (kuva 24) viitenä erillisenä kasvustona. Huopakeltano kasvaa runsaana, lisäksi löytyy mm. nurmikohokkia, metsäapilaa, ketokarvaskallioista, lampaannataa, kissankelloa ja päivänkakkaraa. Ylempänä rinteessä kasvaa kanervaa ja poronjäkäliä. 44

45 Kuva 23 (vas). Viirukorsilude Vastamäen koillisosan paahteisella luiskalla. Kuva 24 (ylh). Kelta-apila kasvaa laajoina kasvustoina paahdealueella Petri Parkko Luiskan hyönteislajistosta mainittakoon Suomessa melko harvinainen viirukorsilude Aelia klugii (kuva 23), joka elää kuivilla pientareilla, paahdekentillä ja harjurinteillä (Rintala & Rinne 2010). Luiska on rajattu arvokkaaksi elinympäristöksi jo 2006 VT 6 suunnitteluun liittyvässä välin Suvioja Keltti luontoselvityksessä (Parkko 2006). Harjunmäki paahdealue (kartta 7) Harjunmäen alarinteessä lähes koko Mikkelintien pohjoinen luiska kasvaa vähintään 10 metrin levyisenä kaistaleena kuivan kedon kasvillisuutta. Putkilokasvilajistoon kuuluvat mm. keltamatara Galium verum (VU) ja ketoneilikka Dianthus deltoides (NT). Päivänkakkara on piennaralueella erityisen runsas, joten alueelta saattaa löytyä lajilla eläviä uhanalaisia hyönteislajeja. Paikoin esiintyy kanerva- ja hietakastikkakasvustoja. Ahomansikka, huopakeltano, ahosuolaheinä ja lampaannata kasvavat runsaina. Piennaralue muuttuu kaakkoisosassa paahteiseksi luiskaksi (kuva 25). 45

46 Kuva 25. Korvaavaa paahdeympäristöä Mikkelintien varrella Petri Parkko Kuviolta löydettiin kariketta seulomalla, kenttähaavilla haavimalla sekä hiekkapohjaista maata havainnoimalla yhteensä 39 ludelajia, joista mielenkiintoisimpia olivat melko harvinainen ja levinneisyydeltään itäpainotteinen ruosteaholude Criocoris crassicornis ja samettiluteista harvinaisin, mustasamettilude Trapezonotus anorus (kuva 27). Kuviolta ei löytynyt uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, mutta perusteellinen hyönteisselvitys edellyttäisi useampia haavimiskertoja ja kuoppapyydysten käyttöä. 46

47 Kuva 26 (vas.). Kärppälude. Kuva 27 (oik). Mustasamettilude Petri Parkko Päätelmät ja suositukset Kuivat, hiekkapohjaiset tieluiskat ja piennaralueet ovat ns. korvaavia paahdeympäristöjä, joilla on suuri merkitys etenkin monille uhanalaisille hyönteislajeille. Kovakuoriaisissa, pikkuperhosissa ja luteissa on useita uhanalaisia paahdeympäristöjen lajeja. Vuonna 2014 Mikkelintien varrelta löytyi uhanalainen (VU) ja hyvin harvinainen paahdekangaslude Geocoris dispar vastaavanlaisesta paikasta (Pekka Raukko, kirjall. ilm.). Paahteiset tieluiskat pidetään kaikissa rakennushankkeissa hiekkapohjaisina, eikä niille saa tuoda muualta rehevöittäviä maa-aineksia. Muualta tuotujen maa-aineksien mukana voi tulla myös haitallisten tulokaskasvien, kuten lupiinin, siemeniä. Jos tässä raportissa esitellyt luiskat joudutaan tiehankkeen yhteydessä hävittämään, on syytä tehdä ennen maansiirtotöiden aloittamista vähintään kovakuoriaisselvitys. 13. Lähteet Enviro Oy 2010: Valtatie 15 parantaminen rakentamalla kevyen liikenteen väylä välille Jokela Valkeala kk, Kouvola Luontoselvitys Tutkimusraportti 7 s. 47