BORIS SPEKKE SUOMI TÄNÄÄN MATKAKUVAUSPIIRTOJA SUOMENTANUT HELMI PEUHKURI VALTION KUSTANNUSLIIKE KIRJA LENINGRAD

Transkriptio

1

2 BORIS SPEKKE SUOMI TÄNÄÄN MATKAKUVAUSPIIRTOJA SUOMENTANUT HELMI PEUHKURI VALTION KUSTANNUSLIIKE KIRJA LENINGRAD

3 Printed in USSR

4 MATKALLE Huhtikuisen päivän hämärtäessä lähestyi juna raja-asemaa, Valkeasaarta. Matkani oli Suomea kohti. Koskaan aikaisemmin en ollut siellä ollut, tiesin siitä vain sen, mitä olin kuullut kerrottavan. Paljon olin kuullut sen lumoavista villeistä maisemista, tavattomasta puhtaudesta, kukoistuksesta. Jouduin olemaan tässä pienessä, todella kauniissa maassa pitemmän ajan. Matkustin sen ristiin rastiin, kohtasin useita henkilöitä monilta aloilta, eri luokista ja eri yhteiskunta-asteilta. Tarkastelin sen elämää ja oloja nykyhetken todellisuudessa. Kaikesta, mitä näin, kuulin, luin haluan kertoa tässä kirjassa. Se on kokonaisuudessaan kokoonpantu matkakuvauksista, keskustelujen muistiinpanoista, nähdystä ja vaikutelmista. Tiedän, että moniaat kohdat saattavat vaikuttaa irrallisilta, epätäydellisiltä, vaadittaisiin enemmän muokkausta, selvityksiä, täydellisempää analyysia. Kerron vain sen, minkä ehdin ja kykenin näkemään. Suomessa ei tällä kertaa ole kovinkaan helppoa nähdä sitä, mikä kiinnostaa vastatullutta ihmistä. Maa on nykyisin fasistidiktatuurin lukon takana. Vapaa, elävä ajatus ja sana on tukahdutettu, alaspainettu. Työtätekevä väestö, elää fasististen vankilamuurien veristen lakien alaisena, ohranan ja fasistijoukkioiden mielivallan ja oikeudenkäytön alituisen uhan alla. Kaikkialla ja kaikkia seuraa ohranan kätyrin herkeämätön, silmälläpito. Ei ole helppoa päästä tutustumaan työn raatajain elämään, tunte- 3

5 maan sitä. Vielä vaikeampi on päästä kanssakäymiseen heidän kansaan. Se uhkaa heitä vapauden menettämisellä. 1 ) Valkeasaari raja-asema neuvostopuolella. Neljänkymmenen minuutin pysähdys. Puna-armeijalainen sillan tällä puolen hymyili iloisesti ja vei kätensä reippaasti lakinreunaan, kun jäähyväisiksi heilautin hänelle kättäni. Juna kulki sillan ylitse. Vilahti puna-valkoinen juova ja me saavuimme Suomen porvarillisen tasavallan alueelle. Katselin ulos akkunasta, kun selkäni takaa äkkiä kuului ääni: «Esittäkää passinne, olkaa hyvä». Se oli rajavartioston (tai ohranan) edustaja. Rajajoki. Ensimmäinen asema Suomen puolella. Astuin asemalaiturille. Aivan vastapäätä vaunun ovea seisoi suomalainen santarmi. Aivan niin, ehta elävä santarmi roteva, syötetty, pullisilmineen ja hiljaa liikkuvine pitkine viiksineen. Hän kiilasi minuun pullisilmiensä ankaran ja tarkkaavaisen katseen. Se oli ensimmäinen Suomen edustaja, jonka kohtasin suomalaisella maaperällä. Santarmi Rajajoella. Kuinka usein kuukausien kuluttua, matkustellessani ympäri maata ja tutustuessani sen väestön elämään, palasikaan mieleeni tuo luonteenomainen, vanttera olio harmaassa santarmipuvussa ja ratsusaappaissa. Se oli porvarillisen Suomen valtiovallan elävä ruumiillistuma fasistisantarmin ratsusaapas painoi lujasti maan anturansa alle... 1 ) Välttämätön ennakkohuomautus: niiden henkilöiden nimien sijasta, joiden kanssa jouduin kosketuksiin ja keskusteluihin, on erinäisten seikkojen vuoksi käytetty tekaistuja, joskus jätetty kokonaan pois. 4

6 PULAN JÄLKIÄ SEURAAMASSA Kaukaisen Pohjolan maassa Metsiä ja järviä. Verraton puhtaus. Väestön rehellisyys.. Suomen omintakeiset tunnusmerkilliset piirteet. Metsien ja järvien merkitys maalle ei rajoitu vain lumoavaan kauneuteen ja jylhään juhlallisuuteen, minkä ne luovat kaukaisen pohjolan pienelle maalle. Metsät ja järvet ne ovat a ja o Suomelle. Ne ravitsevat 9/10 koko maan väestöstä. Metsät ja niihin nojautuva paperituotanto on maan koko taloudellisen elämän tukikohta. Maan viennistä lankeaa puun ja paperituotannon osalle %. Lähes puolet teollisuusproletariaatin koko lukumäärästä tekee työtä puu- ja paperiteollisuudessa. Kaikilla muilla teollisuusaloilla on yleensä toisarvoinen osuus, ne ovat ikäänkuin lisänä puuteollisuudelle. Samoin maatalouskin, johon kuuluu 2/3 koko väestöstä, on monin sitein sidottu puuteollisuuteen. Siltä maatalous ammentaa elinnesteensä, rahavaransa, sille se työntää liian ihmisvoimansa % maan koko metsäalueesta kuuluu tuhansina pikku metsäpalstoina talonpoikaistolle. Palstojen omistajat vuokraavat niitä metsänhakkuuseen, perien maksun kantoluvulta. Tämä on aina ollut suurena apuna Suomen niukassa ja epäkiitollisessa maataloustuotannossa. Järvet suunnattomin sinipeilein levittäytyvät yli maan. Viimeisten tilastotietojen mukaan on Suomessa järveä. Suurin osa niistä on arvokkaiden metsäalueiden lähettyvillä. Ne ovat luonnollisia, mukavia ja halpoja kuljetusväyliä maan perustuotteen puun uitossa. 5

7 Hiukan historiaa V.v olivat tavattoman kukoistuksen aikaa Suomen talouselämässä. Metsät tekivät sen mahdolliseksi. Yleismaailmalliselle kapitalismin sodanjälkeiselle väliaikaiselle ja suhteelliselle stabilisatiolle (vakaantumiselle) oli luonteenomaista kuumeinen rakennustoiminta, joka useimmissa kapitalistimaissa levittäytyi laajalle. Porvaristo pyrki lääkitsemään imperialistisen sodan aikana saamiaan kuolettavia haavoja. Uudestaan rakennettiin kauaskantavien tykkien hävittämät kaupungit, laitokset, talot, rakennettiin uusia satumaisia palatseja ja loistohuviloita sotaryöväreille, keinottelijoille, jotka olivat rikastuneet kymmenien miljoonain taisteluissa kaatuneiden työtätekevien veren hinnalla. Rakennustarpeiden hankinnan alalla kohosivat konjunktuurit huimaavasti. Puutavaran kysyntä kasvoi. Suomelle oli sodan aikana kasaantunut suuria metsävarastoja ja se saattoi tarjota puuta. Sen asema oli sitäkin edullisempi, kun SNTL, maailman puutavaramarkkinain vakituinen hankkija, oli poissa markkinoilta. Kansalaissota ja hävitys oli painanut jälkensä neuvostojen maahan, se otti ensi askeleitaan jälleenrakentamisen tiellä. Suomella oli ennenkuulumaton menestys. Ennen sotaa oli Suomen vuotuisen puutavaran viennin rajana tuh. standarttia. V vei Suomi ulos 1050 tuh. standarttia, v , v milj. 300 tuh. standarttia. Satumaisia määriä pikkumaan talouselämälle 3½ milj. asukaslukuineen. Suomi astui maailman puutavaran viejäin eturiveihin. Uittopuun, tukkien, paperipuiden virtaa vastaan, joka liukui Suomen tuhatjärvien peilipintaa myöten, suuntautui kapitalistimaista Suomeen rauta- ja vesiteitä pitkin puhdas kulta leveänä virtana. 6

8 Päätä huimasi... Lujeni kapitalistinen ote. Kasvoi Suomen porvariston ahneus, luottamus omiin voimiinsa. Kehkeytyi legenda Suomen «prosperity»sta, pettävä käsitys iänikuisesta kukoistuksesta. Sellainen valheellinen käsitys aiheutti suurta vahinkoa maan taloudelle. Muutamia vuosia kestäneen sattumalta kohonneen konjunktuurin aikana juopuivat tavallisesti tasaisten ja flegmaattisten suomalaisten porvarien mielet menestyksestä, sairastivat taloudellista optimismia. Alkoi puutavaratuotannon luonnoton paisutus, kasvoi pörssikeinottelu ja harkitsematon vauhti, uusia teollisuuslaitoksia rakennettiin ilman tukikohtia, ilman riittävän vahvaa perustaa ja perspektiivejä, nopeasti kohosi itsenäisten tavaranviejäin lukumäärä, luotiin keinotekoisia epävarmoja suhteita, ilmalinnoja. Puutavaran nopean menekin hopussa alkoi rantamailla sijaitsevien uitolle sopivampien metsien ryöstöhakkaus ja hävittäminen ilman luettelointia, määräperäisen uudelleentuottamisen turvaamista. Liike-elämän alalta siirtyi päihtymys yksityiselämäänkin. Suomalainen porvari, tehtaanomistaja, pankkiiri, kulakki alkoi elää leveästi, kukkaron suu levällään... Sitä kitkerämpi ja voimakkaampi oli pohmelo, jonka eteen Suomen porvaristo joutui keinotekoisten konjunktuurien riettaan ympyrän kierrettyään... Yleismaailmallinen taloudellinen pula iski Suomeen lujasti, kärkevästi ja johdonmukaisesti. Isku oli kaksinkertainen: Suomen talouden päätuotantoartikkelin puutavarain konjunktuurit laskivat huimaavasti, kysyntä väheni, maailmanmarkkinat kapenivat. Neuvostojen maa astui markkinoille taloudellisen elpymisensä koko mahdilla. Ja jo lyhyen ajan kuluttua Neuvostoliitto valloitti venäläisen puutavaraviennin entiset asemat maailman puutavaramarkkinoilla. Suomen puutavaran vienti alkoi luisua alaspäin. Kahden vuoden, 1930 ja 1931, kuluessa laski se standar- 7

9 tista 700 tuhanteen standarttiin 40 prosentilla. Tarttuva on lamaantumisen esimerkki erikoisesti kapitalististen pulien kaudella. Johtavan alan jälkiä myöten kulki alaspäin myös toisarvoinen tuotanto. Mainittuina vuosina ja v oli lasku metallurgian alalla yli 50 %, tekstiiliteollisuudessa 45 %, ravintoainetuotannossa 32 %, rakennus- ja lasiteollisuudessa 60 % j.n.e; pitkä jono laskua, tappioita, tuhoa, laitosten, tehtaiden, pankkien ja kauppaliikkeiden konkursseja ja nurinmenoja. Matkaamme metsätyökeskuksien, laivarakennuskeskuksien, kutomoteollisuuspiirien kautta, uittovesien sinipintoja pitkin. Etelä-Karjalassa ja Pohjolassa oli laajimmat metsätyöt, suurin määrä sahoja, puutavaratuotantolaitoksia. «Puulle» rakentui kokonaisia kaupunkeja. Lauloivat suunnattomat konesahat, helisivät hakkuussa metsätyöläisten tuhannet kirveet, paukahtelivat remmit, paksuna valkopilvenä kohosivat ilmaan sahajauhot, höylänlastut, kajahtelivat kymmenientuhansien metsätyöläisten tiukan raikkaat äänet. Kokonaiset kaupungit, kunnat, piirit satatuhantisine väestöineen saivat elantonsa metsästä, metsäpalstojen vuokraamisesta, uitosta, muokkauksesta. Painostava ja raskas hiljaisuus vallitsee nyt noissa entisissä työn mehiläispesissä.. Seisovat sahat, synkkinä vaieten liikuskelevat muutamin paikoin vielä työssä olevat työläisryhmät. Ovat jähmettyneet liikkumattomiksi kutomoteollisuuslaitokset ia laivatelakat. Metsät ovat tietenkin paikallaan. Kauniit ovat niiden korkeat, ikuisesti vihreät juovat. Mutta synkkinä ja vaiteliaina ne seisovat. Levossa ovat sinijärvien vedet. Jalokivien lailla ne koristavat kaukaisen pohjolan jylhiä kiveliöitä. Mutta eloa vailla ovat nuo vedet ilman jokapäiväistä uurastustaan uittoa, uittomiesten kuulakkaita ääniä, reippaan työn kiirivää kaikua. 8

10 Vinhaan ja vapaasti harppoo metsien ja järvien laakeuksien yli pula, juhlii työtätekevien nälän, työttömyyden, kurjuuden ja köyhtymisen muistojuhlaa. Horjuvat perusteet Suomen kansa on erittäin rehellistä. Rehellisyys on aina ollut suomalaisen väestön tunnusmerkillisenä piirteenä. Se ei ole kuitenkaan ollut esteenä sille, että maailman kriminaalitilastossa Suomella on ensi sija kriminaalirikosten lukumäärään nähden. Suomen etusija tässä suhteessa lankeaa murhien osalle. Lukuisat murhat ovat osaksi olleet maan «raittiuden» seurauksena. Kahdentoista vuoden kuluessa, v lähtien, oli Suomessa voimassa ankara kieltolaki. Yrittelijät käyttivät tätä asianhaaraa hyväkseen. Pirtun salakuljetus ja viinanpoltto oli tuottavaa hommaa. Sillä ansaittiin huimia omaisuuksia. Kansaa juovutettiin sikunamyrkyllä. Päihtyneenä suomalainen, joka tavallisesti on apaattinen ja hidas, muuttuu pedoksi. Pienimmästäkin aiheesta välähtää kuulu puukko ilmassa. Yksityisomaisuuteen nähden on Suomen porvaristo osannut juurruttaa Suomen kansaan pyhän vavistuksen ja kunnioituksen. Mutta epäilemättä on rehellisyys sanan parhaassa merkityksessä ammoisista ajoin ollut Suomen työtätekevälle väestölle ominaista. Se on vississä määrin vastaavan kulttuuritason, samoin kuin raskaiden olosuhteiden, luontoa vastaan käytävän taistelun ankaran koulun heijastusta. Vanhojen turistikirjain mukaan todistavat suomalaisten rehellisyyttä seuraavat esimerkit: raitiovaunussa ei ole konduktoreja eikä myöskään kontrollööreja, vaan kansalaiset laskevat tunnollisesti penninsä erikoiseen lippaaseen. Kirjojen mukaan ei ollut sellaista tapausta, että joku matkustajista olisi jättänyt laskematta penninsä lippaaseen. Toisena todistuskappaleena suomalaisten rehellisyydestä olivat... asemaravintolat. Samaisten opaskirjojen mukaan 9

11 oli kaikkialla Suomen asemilla avonaiset ravintolat. Pitkille pöydille oli asetettu kaikenlaisia leikkeleitä, Voita, leipää, juomia. Matkustaja laskee erikoiseen lippaaseen yhden suomenmarkan ja siitä maksusta saa syödä mitä ja kuinka paljon hän haluaa, vaikka aamusta yöhön saakka. Ei ollut yhtään tapausta, että joku matkustajista olisi väärinkäyttänyt hänelle osotettua luottamusta. Varkaus on samojen tietolähteitten kohteliaan selonteon mukaan harvinainen, miltei tuntematon sana Suomessa. Useissa kaupoissa oli tapana, että omistaja tai myyjä oli harvoin tavattavissa kaupassaan. Hän meni asioilleen moniksi tunneiksi, jättäen kaupan ja -kassan avoimeksi. Hänen poissaollessaan kävivät ostajat, itse mittasivat, punnitsivat tai suorastaan ottivat tarvitsemansa määrän tavaraa, jättivät kassaan asianmukaisen maksun, joka on merkittynä tavaroihin kiinnitetyissä lapuissa tai hintaluettelossa, ja menivät matkoihinsa,. Ja taaskin vakuuttavat kirjat, että petkuttamistapauksia ei ollut. Raivoava pula kulki hädän karkeana luutana maan kaikilla kulmilla, luhistaen vakiintuneen elämänjärjestyksen, tavat, perusteet.) Raitiovaunuihin ovat jo kauan sitten ilmestyneet ei vain tarkat konduktöörit, mutta myöskin tarkastajat. Ja oli jo aikakin, sillä kerrotaan, että muutamat kansalaiset alkoivat unhoittaa laskea penninsä lippaaseen, jopa vaunusta lähtiessään pyrkivät viemään lippaankin mukanaan. Paljon on kansaa ollut työttömänä jo pitkän tuokion; he pyrkivät livahtamaan konduktorien ja tarkastajain ankaran silmän alta ja ajamaan raitiovaunulla jäniksenä nälkä on heikentänyt väsyneet jalat ja pennit matkan maksuiksi ovat käden saavuttamattomissa. ) Kirjoittajan saamat tiedot suomalaisten aikaisemmasta rehellisyydestä ovat vahvasti liioiteltuja eivätkä kaikissa kohdin vastaa tosiasioita. Myöskään ei "moraalinen luhistuminen" alkanut vasta nykyisen pulan aikana, vaan paljon aikaisemmin maailmansodan ja varsinkin v vallankumousta seuranneen valkoisen terrorin aikana, vaikkakin pula tietysti on sitä kiihdyttänyt. Toim. 10

12 Surullinen: kohtalo on tullut myöskin asemaravintolani ja ostajain rehellisyyteen perustuvan myynnin osaksi. Kaupungeissa, maanteillä, asemilla on joukottain työttömiä kulkureita, anojia. Tämä väki on aikoja sitten unohtanut porvarillisen moraali-idyllin, porvarillisen laillisuuden rajat. Nälkä ajaa armahtamatta rikollisuuden viettävälle tielle. Varkaus on muutamille tullut ainoaksi keinoksi saada itselleen leipäpalasen, päästä tästä päivästä huomiseen. Niin leikkeleitä asemasalin pöydällä kuin pöytiä ja tuolejakin vartioi tarkasti ravintolan omistaja, keitetyn veden astiat ja tuopit on vahvasti kiinnitetty paikoilleen. Kaupoissa sekä isännät että myyjät pitävät tarkoin silmällä ostajia. He ovat kokemuksensa perustalla varmistautuneet siitä, että nykyinen ostaja saattaa viedä mukanaan sekä tavaran että kassankin. Rikollisuus kasvaa uhkaavasti. Samoin ryöstöt. Onpa pääkaupungissakin, Helsingissä, erinäisissä paikoissa vaarallista liikkua yksinään hämärän tullen. Varkaus on tullut aivan vitsaukseksi varakkaille väestökerroksille. Huvila-asutukset olivat tänä vuonna tulvillaan varkaita. Kalvikissa, lähellä Helsinkiä, toimi viime kesänä järjestyneesti suuri varastrusti. Se oli jakanut koko paikkakunnan eri osiin, joihin suunnitelmanmukaisesti ja järjestyksessä, yksi toisensa jälkeen, tehtiin varashyökkäyksiä. Asia päättyi huvila-asukkaiden pakoon. Porvaristo ryhtyy toimenpiteisiin omaisuutensa suojelemiseksi. Rajoittaessaan mitättömiin työttömyysmäärärahat ja sulkiessaan köyhien ruokalat varojen puutteen verukkeella hallitseva luokka ei kitsastele järjestyksensä suojelijoita poliisia ja ohranaa palkatessaan. V menobudjettia supistettiin 1/3:11a, valistusmäärärahoja supistettiin 18 %:11a, yhteiskunnallisiin tarpeisiin käytettäviä määrärahoja 34 %, työttömyysmäärärahoja ja yleisiä töitä työttömiä varten supistettiin, eläkkeen maksu vanhoille lopetettiin j.n.e. Mutta samaisena vuonna 1932 vahvistettiin määräys vakituisten poliisikaaderien huo 11

13 mattavasta lisäämisestä, uuden 150 henkeä käsittävän varaosaston luomisesta poliisilaitokselle. Uusien poliisikaaderien ylläpitämiseen on määrätty lisämääräraha 1 milj. 250 tuh. mk.; ohranakaaderien lisäämistä varten on myönnetty 119 tuh. markan lisämääräraha. Uusien poliisi- ja ohranakaaderien päätarkoituksena on taistella työläisten esiintymisiä, vallankumouksellisia leimahduksia vastaan. Taistelu varasaineksia vastaan on poliisin toisarvoisena tehtävänä, sitäkin suuremmalla syyllä, kun viimemainittu usein itse osallistuu varkaiden, trokarien ja salakuljettajani toimintaan. Tätä todistavat parhaiten ne skandaalimaiset tosiasiat, joita pulpahteli ilmi kieltolain voimassaolon aikana Suomessa; poliisi- ja ohranapäälliköt olivat monissa paikoin henkilökohtaisesti viinanpolttaja- ja trokarisakkien johdossa. Ei siinä ole mitään ihmeteltävää. Porvariston vartijalla, poliisilla ja ohranalla, on edessään esikuva Suomen porvaristo ei ole koskaan ollut liialla rehellisyydellä pilattu. Suomalaisten kuulu rehellisyys oli työtätekevien työläisten, talonpoikain, rahvaan luonteenomaisena piirteenä. Hallitseva porvaristo pankkiirit, kauppiaat, tehtailijat, maanomistajat ovat hankkineet mainetta huimalla keinottelulla, petkutuksilla, väärennyksillä ja kavalluksilla. Suomen rikostilastossa on petkutuksilla ja keinottelulla toinen kunniapaikka murhien jälkeen. Pulakausi tietenkin johti tämänlaatuisten rikosten lisääntymiseen. Väärennykset, petkutukset ja kavallukset kävivät jokapäiväisiksi ilmiöiksi. Jopa sellainenkin vaatimaton toisluokkainen porvarisperheen aines kuin sosialidemokraatit saa keitetyksi sensatiojuttuja; vasta puolisen vuotta sitten entinen Suomen sosdem puolueen puheenjohtaja ja sosdem hallituksen jäsen v Itkonen teki monimiljoonaisen kavalluksen ja moniaita petkutuksia ja tällöin puijasi Suonen porvarillisen maailman huomattavimpia suurpuijareita. Lapualaishyökkäyksen eepos yhä havainnollisemmin 12

14 esitti Suomen porvariston «rehellisyyttä». Lapualaiset esittivät koko maailmalle ennenkuulumattoman kriminaalirikosesimerkin: he osoittivat, että voi varastaa ei vain vieraita tavaroita ja varoja, vaan myöskin ihmisiä. Lapualaisrosvot muiluttivat, murjoivat ja murhasivat satoja työläisiä. Hävitettiin työväentaloja, järjestöjä, vallankumouksellisten lehtien toimituksia ja kirjapainoja, ryövättiin niiden omaisuus ja kassat. Tähän rikolliseen toimintaan osallistuivat toimekkaasti «laillisuuden ja järjestyksen» vartijat paikkakunnilla: poliisi, ohrana, rajavartiosto ja papit. Poliisipäälliköt ja papit usein johtivatkin lapualaisrosvojen hyökkäyksiä. Ja Suomen hallitseva porvaristo ja sen lehdistö julisti lapualaisten toimet isänmaallisiksi teoiksi ja maksoi niistä runsaalla kädellä. Sellaista on Suomen porvariston poliittinen rehellisyys, sellaiset sen taistelumetoodit poliittisia vastustajiaan vastaan. Mitä tämä on? Tapojen turmelusta? Ei suinkaan. Porvarillisen Suomen tavat saavat luonnollisen loppunsa. Kapitalistiset pulat ovat aina sinä valonheittäjänä, joka räikeästi valaisee kapitalistisen systeemin kaiken mädännäisyyden, vastakohdat ja kestämättömyyden. Kuten muuallakin porvarillisessa maailmassa, pulakausi pienoisessa Suomessa paljasti hajoamisen syvyyden, osoitti kuinka pitkälle ovat mädäntyneet porvarillisen valtiollisuuden perusteet. Köyhtymisen merkkejä Pula on lyönyt leimansa elämän kaikkiin puoliin. Vajaukset kaupunkien ja kuntain kassoissa ovat huimaavasti kasvaneet, muutamat kunnat ovat menneet konkurssiin, toiset ovat vararikon partaalla. Åbo Underrättelser lehti kirjoitti jo viime vuonna Kaarinan kunnan vararikosta. 11 kuntaa oli vararikon partaalla, 19 kuntaa kulki häviötä kohti. Asemasta pelastuakseen useat kaupunkien ja kuntien valtuustot turvautuivat koettuun keinoon kohottivat paikallisveroja työtätekevien 13

15 maksettavaksi. Mutta sekin keino osottautui kelpaamattomaksi. Työttömyys on suunnattomasti kasvanut ja yhä kasvaa. On sellaisiakin kuntia, maaseutupaikkoja, joissa väestö kokonaisuudessaan on vailla työtä. Huomattava määrä laitoksia on joutunut vasaran alle. Samanlaiseen asemaan on joutunut tuhansia kyläyksikköjä. Köyhtyminen ja vararikko tulevat useimpien kaupunkien ja kuntien osaksi. Aseman parantaminen korotettujen veromaksujen avulla osoittautui turhaksi luuloksi; sekä valtion- että kunnanverojen suoritus alenee yhtämittaisesti. Kaupunkien ja kuntien valtuustojen kassat ovat tyhjinä. Kaupunkien ja kuntien valtuustot ovat erottaneet paljon työläisiä ja osan henkilökuntaa. Kaupunkien ja kuntien talous joutuu kestämään ennenkuulumattoman raskaita koettelemuksia. Se heijastuu kaupunkien ja kylien ulkonäössä. Valtuustoilla ei ole varaa työläisten ylläpitämiseen, ei ole mahdollisuutta ylläpitää järjestystä kaupungeissa ja kylissä. Rautateiden tulot myöskin laskevat. Autioituminen alkaa painaa leimansa kaupunkien ja kuntien katuihinkin ja yleisiin paikkoihin; helposti kiintyy huomio lakaisemattomiin katuihin ja toreihin ja jopa muidenkin yleisten paikkojen autiuteen ja likaisuuteen. Se pistää silmään vielä erikoisesti sen vuoksi, että se on tavatonta Suomen oloissa. Pelastuakseen hävitykseltä ja nälältä on monien kuntien työtön väestö paennut monivuotisilta asuinpaikoiltaan. Väestö on jättänyt talorähjänsä, talonpoikaistaloutensa. Laudotettuine akkunoineen ja ovineen seisovat ne satoina kalmanmerkkeinä kylissä ja kauppaloissa, huollottomiksi jätetyt työtätekevän väestön talopahaset ravistuvat ja tuhoutuvat. Joskus voi tavata kokonaisia pakoon lähteneen väestön jättämiä kuolleita kyläkuntia. Yhä useammin tulee vastaasi köyhtymisen ja häviön jälkiä, sen taloudellisen pulan painamia, mitä maa jo nelisen vuotta on potenut. 14

16 TYÖLÄISTEN ASEMA Puristuskone toimimassa Kun useissa maissa alotettiin parjauskamppailu «pakkotyöstä Neuvostoliitossa», ei Suomi jäänyt siinä läheskään viimeiselle paikalle. Sen lehdistö oli joka päivä ja vielä nytkin on joskus kirjavanaan «silminnäkijäin» kertomuksia pakkotyön «kauhuista» Neuvostoliitossa. Näiden valheiden piti antaa Englannin kovakalloisille «todenperäistä aineistoa» heidän neuvostovastaisille esiintymisilleen parlamentissa, joiden tarkoituksena taas osittain oli Neuvostoliiton poissysääminen Englannin markkinoilta, erikoisesti puutavaramarkkinoilta. Se oli edullista Suomen puuteollisuuden harjoittajille. Englannin markkinoille menee 42,1 % Suomen koko puutavaran viennistä, mutta viime vuonna on Neuvostoliitto ruvennut valtaamaan vakavan aseman Englannin puutavaramarkkinoilla. Mutta tämän kamppailun päätarkoituksena oli peittää Suomen työläisten palkkoja vastaan järjestetty hyökkäys. Jo v. 1929, s.o. talouspulan kehityksen ensi hetkistä lähtien, Suomen porvaristo ja kulakit ryhtyivät toimenpiteisiin pulan rasituksien siirtämiseksi kaupunki- ja maalaisköyhälistön niskoille. V kuluessa alennettiin työpalkka useilla teollisuusaloilla %. Mutta suurempia saavutuksia on porvaristo saanut v ja v Työläisten työpalkkaa alennettiin yhtaikaa kaikilla teollisuusaloilla: rakennusteollisuudessa 60 %, sahoilla %, paperiteollisuudessa 40 %, metallialalla %, nahka- 15

17 teollisuudessa 40 %, valtion laitoksissa ja rautateillä %. Erittäin luonteenomaisena keinona työpalkan alentamiseksi oli «työttömyysavustus». Jo edellisenä vuonna oli asetettu valtionkomitea harkitsemaan toimenpiteitä mainitun avustuksen järjestämistä varten. Harkintansa tuloksena komitea laati ohjeet, joissa m.m. määrättiin, että työpalkan työttömiä varten järjestetyillä työmailla tulee olla 20 % pienemmän kuin sekatyöläisten paikkanormi kyseessäolevalla paikkakunnalla. Ohjeessa ei määritelty minkäänlaista alinta rajaa työpalkalle. Tämä aiheutti työläisille raskaan tilanteen. Työläisten työpalkkaa on kaikkialla alennettu % pulan edelliseen kauteen verraten. Mutta työttömille järjestetyissä töissä tulee työpalkan olla 20 % yleistä työpaikkatasoa alemman. Kun minkäänlaista alinta rajaa ei ollut, niin palkat yleisissä ja muissa työttömille järjestetyissä töissä luisuivat aivan mitättömän alhaiselle tasolle. Pikku esimerkki: kaupunginvaltuuston järjestämissä yleisissä töissä Tampereella maksoivat urakoitsijat työläisille vain 1½ markkaa tunnilta, siis 15 markkaa 10-tuntisesta työpäivästä. Toisena työttömien avustustoimenpiteenä piti olla työttömien lähettäminen työhön yksityisille maanomistajille. Viimemainitut velvotetaan vain ruokkimaan työläisensä., Paikallisten kuntien tuli suorittaa lisämaksu työläisille työttömyysavustuksena. Työttömät on toisin sanoen saatettu orjien asemaan, kulakit voivat riistää heitä kuinka paljon tahansa, suorittaen maksun vain ruokana. Kunnat taas suorittavat työläisille lisämaksun, mutta se tapahtuu hyväntekeväisyyden muodossa ja ymmärrettävästi vain siinä tapauksessa, jos kunnalla on varoja ja halua maksaa. Samanlaisella vauhdilla käy hyökkäys työpalkkaa vastaan myös maatalouden linjalla. Kahden viime vuoden aikana on maatyöläisten työpalkka, joka ei koskaan ole 16

18 Suomessa ollutkaan korkea, alennettu kurjuustasolle. Vaikka alennus suoritettiinkin. henkilökohtaisesti, jokaisen suurmaanviljelijän ja kulakin oman harkinnan mukaisesti, niin oli sillä kuitenkin yleensä samantapainen ja systemaattinen luonne. Tänä vuonna ryhtyivät suurmaanviljelijät järjestetysti edelleen alentamaan maatalouden palkkatyöläisten elintasoa. Maanviljelijäin liitto asetti erikoiskomitean laatimaan uusia paikkanormeja maatyöläisille. Virallisesti komitea ehdotti alennuksen suoritettavaksi siten, että maatyöläisen täysi palkka, luonnossa ja käteisellä ei kohoaisi markkaa korkeammaksi (60 70 kop.) päivässä. Työnjohtajien, karjakkojen ja karjapiikain palkat on ehdotettu alennettavaksi 20 %. Sitäpaitsi komitea, samalla kun sääsi mitättömän palkan rajattomasta työpäivästä, ennakolta jätti kulakeille oikeuden minä hetkenä tahansa yhä vähentää ennestäänkin pientä palkkaa. Komitean päätös osoittautui tavattoman tuottoisaksi. Kukaan suurviljelijöistä ja kulakeista ei aikonutkaan noudattaa sitä. Maatyöläisten palkkaa alennettiin paikkakunnittain erikseen jokaisen isännän oman harkinnan mukaisesti. Päiväpalkka on keskimäärin markkaa (28 30 kop.) Työläisnainen saa 8 10 markkaa. Tässä muutamia kuivia numeroita. Ne puhuvat siitä, minkälaiset ovat ehdot niillä onnenpojilla, joilla Suomessa on vielä työtä. Kertomus viilari Toivon elämästä Istumme siistissä kamarissa Hämeentien eräällä poikkikadulla (Hämeentie on eräs työläispiirin suurimpia katuja Helsingissä). Siinä asuu viilari Toivo L t. Kaksikymmentä vuotta on hän ollut viilarina konerakennustehtaassa. Ikää on hänellä lähes 50 vuotta. Näöltään reipas, tukeva, kasvot luonteenomaiset suomalaiset, kuin kivestä veistetyt, jyrkkäpiirteiset. Huoneistoon kuuluu pikku huone ja keittiö. Siinä asuu 5 henkeä, Toivo, hänen vaimonsa, poikansa, tyttärensä ja tyttärentytär. 17

19 Poika, 22-vuotias vaaleatukkainen jättiläinen, istuu myöskin kanssamme. Vasta viikko sitten pääsi hän linnasta, missä oli istunut 3 vuotta kommunistiseen nuorisoliittoon kuulumisensa vuoksi. Työtön hän on, ymmärrettävästi. Poliittisesti epäluotettavana hän on tuomittu pitkälliseen, kenties loputtomaan työttömyyteen. Suomalainen porvari-yrittäjä, olipa hän teollisuudenhan joittaja tai kauppamies, noudattaa sangen ankaria sääntöjä. Ei hän kärsi työssään «punaista työläistä», vaikka viimemainittu ei olisikaan ollut tuomiolla, vaikka häntä vastaan ei olisikaan mitään todisteita. Riittää, jos työläinen tulee ohranan, poliisin merkkaamaksi tai epäilemäksi. Porvariston luokkakoneisto toimii täsmällisesti ja nopeasti. Ohrana tiedoittaa työnantajille hyvissä ajoin heidän työläistensä silmälläpidon tuloksista. Kun ohrana vain ilmoittaa työnantajalle, että sitä ja sitä työläistä on ruvettu pitämään silmällä, niin saa kyseessäoleva työläinen lopputilin ja sudenpassin. Poliittisen epäluotettavaisuuden takia erotettua työläistä ei yksikään laitos eikä mikään työnantaja ota työhönsä. Talouspulan alkamisesta saakka on kaikissa laitoksissa suoritettu suunnitelmallista ja yhtämittaista kapinallisten työläisten poistamista työstä. Sitä suorittavat jokaisessa laitoksessa lapualaisista ja ohranoista muodostetut puhdistuskomiteat. Vallankumouksellisten ainesten vaino ja panna kohdistuu paitsi itse epäluotettaviin työläisiin myös kaikkiin heidän läheisiinsä aina kolmanteen polveen saakka. Erikoisesti vihattuja ovat ne työläiset ja heidän perheensä, jotka osallistuivat työväen vallankumoukseen v Fasistiset puhdistuskomiteat tonkivat arkistoja, järjestävät kuulusteluja ja hakevat todistajia selvittääkseen työläisten ja heidän omaistensa osuuden v tapauksiin. Jos onnistutaan saamaan selville, että tuo tai tämä työläinen on jossakin 18

20 määrin osallistunut työväen vallankumoukseen, niin asia. on päätöksessä: sekä hän että hänen läheisensä, missä heidän työpaikkansa olleneenkaan, heitetään sangen pian ulos laitoksesta. ' Samaisesta syystä erotettiin vuosi sitten viilari Toivon tytär tupakkatehtaasta, missä hän oli tehnyt työtä 10 vuotta yhtämittaa. Itse ei hän ollut osallistunut vallankumoukselliseen liikkeesseen. Mutta hänen miehensä oli ollut punakaartissa v ja tapettiin taistelussa Viipurin luona. Kun viime vuonna tehtaalla ruvettiin toimeenpanemaan työvoiman supistuksia, heitettiin hänet ensimmäisenä ulos. Siitä saakka on hän 15-vuotisine tyttöineen ollut työttömänä, isänsä elätettävänä. Toivo itse on sosialidemokraatti. Hän kuuluu vieläkin sosdem. puolueeseen ja maksaa säännöllisesti kuukausittain 4 markkaa jäsenmaksua puoluekassaan. Mutta kokouksissa ei hän ole lähes kahden vuoden aikana käynyt. «Mitään uutta ei siellä kuule» selittää hän. Hän on vielä työssä tehtaalla. Mutta peläten hän joka päivä odottaa kutäua tehtaan konttoriin lopputilille. «Minulla on vaarallinen perhe tytär ja poika. Saavat siitä varmasti tiedon. Ja senjälkeen ei minua enää tehtaalle päästetä»... Tästä kaikesta kertoi Toivo matkalla kotiinsa meidän yhteisen ystävämme, polkupyörämestarin luota, käsityöläisen, jonka luona olimme tutustuneet. Toivo on nuoruudestaan saakka ollut innokas pyöräilijä. Niinkuin monilla suomalaisilla ammattitaitoisilla työmiehiilä, oli hänelläkin aikaisemmin pyörä, jolla ajoi työhönsä ja takaisin ja pyhäpäivinä teki pitkiä matkoja Helsingin ympäristöön, metsiin. Nyt ei Toivolla ole pyörää, jo aikoja sitten on hän myynyt sen täyttääkseen budgettiinsa syntyneitä reikiä. Ajattelin, että kun vaikea aika menee ohi, voin ostaa toisen. Olisin ostanut vanhan. Mutta nyt näen, että pyö- 19