Maahanmuutto on pitkään käsitetty

Transkriptio

1 Työperäinen maahanmuutto maaseudulle Kirjallisuusselvitys Ulla Partanen MTT Taloustutkimus Maahanmuutto on pitkään käsitetty ainoastaan kaupunkialueita koskevaksi ilmiöksi. Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa maatalouden käyttämä ulkomainen kausityövoima on ollut todellisuutta jo pitkään (Brox 2006). Kansainvälinen muuttoliike maaseudulle on melko uusi asia Euroopassa, mutta sillä on jo ollut vaikutusta Euroopan maaseutualueiden kehitykseen. Maaseudulle suuntautuvalle työperäiselle muuttoliikkeelle on useita syitä. Maaseudun väestön poismuutto ja ikääntyminen ovat synnyttäneet suuria työvoiman tarpeita, joita ei voida kattaa omin voimin. On myös esitetty, ettei paikallisväestöllä olisi tarvittavaa motivaatiota työskennellä suhteellisen huonoilla palkoilla vaativissa työolosuhteissa. Lisäksi maatalous ei ole Euroopan maaseutualueiden ainoa elinkeino. Erilaiset tuotantoprosessit, turismi, rakennusala sekä virkistäytymiseen ja vapaa-ajan käyttöön liittyvät toimialat ovat Euroopan maaseutualueiden uusia työllistäjiä (Kasimis 2008). Maaseutualueille suuntautuvasta työperäisestä maahanmuutosta ei ole vielä saatavilla paljoa tutkimustietoa. Aihetta sivuavaa tietoa on kuitenkin saatavilla Euroopan demografista kehitystä ja siirtolaisuutta koskevista tutkimuksista. Ilmiön tutkimisessa yleinen ongelma ovat maahanmuuttotilastot ja niiden luotettavuus ja vertailukelpoisuus eri Euroopan maiden välillä, sillä tilastointitavat poikkeavat huomattavasti toisistaan. Tilapäinen maahanmuutto ja ennen kaikkea sen kesto ei näy niissä välttämättä ollenkaan. Etenkin maataloudessa kausityöntekijöiden määrä on merkittävä alan sesonkiluonteisuudesta johtuen. Viime aikoina useat Euroopan maat ovat olleet tiukentamassa maahanmuuttopolitiikkaansa kasvavan työttömyyden pelossa. Osa Euroopan maista suunnittelee rajoituksia työperäiseen maahantuloon ja osa pakolaisten vastaanottamiseen, mikä tuo uusia näkökulmia myös maaseudun ulkomaalaistyövoimaa koskevaan tutkimukseen. Tiukennuksia on myös jo toteutettu joissakin maissa. Tutkijat ovat uskoneet tulevaisuuden työvoimapulan vaativan suuria maahanmuuttajamääriä, mutta viimeaikainen maailman talouskehitys on johtanut suunnitelmiin maahanmuuton tiukentamisesta. Tämän analyysin tarkoituksena on kartoittaa maaseudun ulkomaalaistyövoimatilannetta Euroopan unionissa ja esitellä tutkimuksessa esiin tulleita näkökohtia, jotka liittyvät ilmiön nykyhetkeen ja tulevaisuuteen sekä sen vaikutuksiin eri Euroopan alueilla. Analyysi perustuu kirjallisuusselvitykseen, jossa on käytetty kotimaisia ja kansainvälisiä julkaisuja. 42 Maaseudun uusi aika 3/ 2008

2 Euroopan demogrfinen rakenne ja siirtolaisuus Ulkomaalaistyövoimailmiön taustalla on Euroopan demografisen rakenteen muuttuminen tulevien vuosikymmenien kuluessa. Sotien jälkeiset suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, kun taas nuoret työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat huomattavasti edeltäviä sukupolvia pienempiä matalan syntyvyyden vuoksi. Kun lisäksi keskimääräinen elinikä nousee jatkuvasti, tulee iäkkäiden ihmisten lukumäärä kasvamaan voimakkaasti tulevaisuudessa. Vastatakseen demografisiin haasteisiin Euroopan Komissio on lokakuussa 2006 määritellyt avainaloja, joiden avulla se pyrkii vaikuttamaan tilanteeseen politiikan toimenpitein. Näitä ovat syntyvyyden ja työllisyyden edistäminen, pyrkimys saavuttaa tuottavampi ja dynaamisempi Eurooppa, julkisen talouden turvaaminen sekä siirtolaisten saaminen ja integroiminen eurooppalaisiin yhteiskuntiin (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Huolimatta siitä, että kansainvälinen siirtolaisuus voi auttaa ratkaisemaan tulevaisuuden työmarkkinoiden ongelmia, sen merkitystä väestön ikääntymisen hidastajana pidetään pienenä. YK:n arvion mukaan väestön ikääntymisen pysäyttäminen tai edes hidastaminen vaatisi suuria määriä nuoria siirtolaisia Eurooppaan. Siirtolaisuus ei siis pysty estämään vanhenemista, mutta sen voidaan realistisesti olettaa helpottavan työmarkkinoiden pullonkauloja (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Elli Heikkilän ja Maria Pikkaraisen (2008) mukaan ikääntyvissä yhteiskunnissa maahanmuutto on kuitenkin nostettu esiin yhtenä väestön uusintamista edistävänä tekijänä (Heikkilä ja Pikkarainen 2008: 131). Euroopan unionin sisäinen muuttoliike ei tietenkään vaikuta EU:n demografiseen rakenteeseen kokonaisuutena, mutta se parantaa mahdollisuuksia korkeampaan työllisyyteen (Literature Study on Migrant Labour). Tämä pitää paikkansa erityisesti, jos maahanmuuttajat ovat keskimäärin kohdemaan syntyperäistä väestöä nuorempia kuten Suomessa, Etelä- Euroopan jäsenmaissa ja Iso-Britanniassa tilanne on ollut. Suomeen muuttavista siirtolaisista noin 75 prosenttia on työikäisiä (Kohonen 2007: 8). Suomessa sekä syntyvyys että eliniän ennuste ovat lähellä EU:n keskiarvoa, minkä odotetaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Siirtolaisten syntyvyys on korkeampi kuin syntyperäisellä väestöllä. Vanhusten huoltosuhde on myös lähellä Euroopan unionin keskiarvoa, mutta ikääntyneiden määrä kasvaa tulevaisuudessa, kun taas lasten määrä vähenee. Tällä hetkellä Suomen julkinen velka ei ole kovinkaan suuri, mutta väestön ikääntyminen vaikuttaa siihen kielteisesti tulevaisuudessa. Tämän kehityksen uskotaan olevan jopa nopeampaa kuin EU:ssa keskimäärin. Työllisyysaste saattaa kuitenkin nousta, kun ulkomaiden kansalaiset ja vähemmistöt saavat paremman pääsyn työmarkkinoille ja koulutuksen piiriin. Väestö ja työpaikat ovat keskittyneet voimakkaasti Etelä- ja Lounais-Suomeen. Ahvenanmaalla ja Koillis- Suomella on suurimmat vaikeudet kompensoida eläkkeelle siirtyvä väestöänsä omin työntekijöin (Heikkilä ja Pikkarainen 2008). Nettomuutto Euroopan unioniin saavutti huippunsa vuosina , jolloin se oli lähes kaksi miljoonaa henkeä. Tästä määrästä kaksi kolmasosaa on kuitenkin selitettävissä Italian ja Espanjan päätöksellä rekisteröidä suuri määrä laittomia siirtolaisia. Mikäli siirtolaisuus pysyisi näin korkealla tasolla, Euroopan unionin työikäisen väestön määrä kasvaisi aina vuoteen 2030 saakka. Noin 3,7 prosenttia Euroopan unionin (EU-27) väestöstä on jonkin muun kuin EU-maan kansalaisia (5,1 % EU-15). YK:n arvion mukaan Euroopan unionissa oli noin 40 miljoonaa maahanmuuttajaa vuonna 2005, mikä tarkoittaa 8,8 prosenttia koko väestöstä. (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007) Suomeen suurin osa maahanmuuttajista tulee naapurialueilta, mutta elintasokuilun kavetessa Maaseudun uusi aika 3/

3 siirtolaisten määrän oletetaan vähenevän. Samalla tilapäinen maahanmuutto ja lyhytaikaiset työsuhteet yleistyvät. Työvoiman tarpeen uskotaan olevan vuositasolla noin henkilöä (Heikkilä ja Pikkarainen 2008). Euroopan unionin laajentuminen on lisännyt muuttoliikettä uusista jäsenmaista etenkin Iso-Britanniaan ja Irlantiin. Iso-Britannia, Irlanti ja Ruotsi sallivat uusien EU-maiden kansalaisten maahanmuuton heti näiden liityttyä Euroopan unioniin. Kaikkia sisäisen muuttoliikkeen vaikutuksia Euroopan unionissa ei vielä tunneta, sillä eri EU-maissa yhä käytössä olevat työvoiman liikkuvuuden siirtymäajat hankaloittavat uusien EU-maiden kansalaisten siirtymistä maasta toiseen Euroopan unionin alueella (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Suomi, Portugali ja Espanja poistivat työvoiman liikkumista koskevat rajoitukset toukokuussa Tällä hetkellä suuri osa EU-maista on siirtymävaiheessa, joka rajoittaa EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Vuoteen 2011 mennessä rajoitukset on tarkoitus poistaa kaikista jäsenmaista (Literature Study on Migrant Workers). Vuonna 2006 noin 1,5 prosenttia EU-kansalaisista asui ja työskenteli eri jäsenmaassa kuin missä on syntynyt. Tilanne ei ole merkittävästi muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana, mutta muuttoliikkeen suunta on erilainen kuin ennen. Esimerkiksi 1960-luvulla espanjalaiset muuttivat työn perässä Saksaan, Ranskaan ja Belgiaan. Nykyään puolalaiset ja tshekit muuttavat Espanjaan (Literature Study on Migrant Workers). Siirtolaismäärät vaihtelevat eri jäsenmaiden välillä. Välimeren alueen jäsenvaltioihin muuttaa absoluuttisesti mitattuna enemmän siirtolaisia kuin muualle Euroopan unioniin. Laiton siirtolaisuus on erityisen suuri ongelma kyseisellä alueella (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Euroopan työturvallisuus- ja työterveysjärjestö on arvioinut laittomien siirtolaisten määräksi EU-25:ssa 6 8 miljoonaa henkeä. Ilmiö on yleinen Etelä- Euroopassa ja harvinaisempi pohjoisessa. Vuonna 2004 Euroopan unionin alueella asui noin 25 miljoonaa (5,5 %) muiden kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaista. Suurin osa heistä oleskeli Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Iso-Britanniassa ja Italiassa. Suurimmassa osassa Euroopan unionin jäsenvaltiosta muiden kuin Euroopan unionin maiden kansalaisten osuus oli 2 8 prosenttia (Literature Study on Migrant Workers). Maaseudun väestökehitys Maaseudun ulkomaisen työvoiman tarpeen taustalla on sama demografisen rakenteen muuttuminen kuin Euroopan yleisemminkin. Aluetasolla on jo nähtävissä väestön ikääntymisen ja poismuutosta johtuvan väestön vähenemisen vaikutus. Väestön ikääntyminen on selkeintä Euroopan unionin maaseutualueilla etenkin Portugalissa, Espanjassa, Kreikassa, Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Lisäksi Saksassa, Pohjoismaissa ja Baltian maissa sekä Etelä- Euroopassa on nähtävissä voimakasta naisten maalta kaupunkiin suuntautuvaa muuttoa, mikä johtaa maaseudun väestön muuttumiseen miesvoittoiseksi (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Euroopan maaseutualueet eivät ole homogeenisia, mutta joitakin demografisia malleja voidaan erottaa. Ensimmäinen niistä on ikärakenne. Näyttää siltä, että Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä on tässä suhteessa suuri ero. Etelä-Euroopan jäsenvaltiot tulevat kokemaan suurimman väestön ikääntymisen maaseutualueillaan ja näin ollen myös heikomman huoltosuhteen kuin Pohjois-Eurooppa. Toisaalta harvaan asutut pohjoiseurooppalaiset alueet sekä vähemmän kehittyneet eteläeurooppalaiset ja itäeurooppalaiset maaseutualueet menettävät poismuuton myötä etenkin nuoria naisia. Jotkut näistä kehityskuluista on saatu pysäytettyä kahden erillisen ilmiön myötä, jotka ovat kaupungeista maalle suuntautuva muutto sekä kansainvälinen muuttoliike maaseutualueille (Kasimis 44 Maaseudun uusi aika 3/ 2008

4 2008). Maallemuutto on erityisen relevantti ilmiö kaupungin läheisellä maaseudulla, eikä sen vaikutus ulotu niinkään harvaan asutuille seuduille. Kaupungin läheinen maaseutu on onnistunut houkuttelemaan uusia asukkaita ja samalla uusia työpaikkoja (Gareth 1998). Monilla Euroopan unionin itäisen Keski- Euroopan alueilla on ollut negatiivista väestökehitystä vuosikymmenen alusta alkaen. Joillakin alueilla Länsi-, Keski- ja Etelä- Euroopassa väestön luonnollinen väheneminen on kuitenkin kompensoitunut positiivisella muuttoliikkeellä. Pohjois-Puolassa puolestaan positiivinen luonnollinen kasvu on korvautunut muuttotappiolla. Tästä syystä alueellisten ja paikallistason julkishallinnon merkitys politiikan tekijöinä ja palvelujen tarjoajina on kasvussa (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Ulkomaalainen työvoima Euroopan unionissa Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat onnistuneet eriasteisesti pyrkimyksissään kotouttaa maahanmuuttajat ja saada heidät työmarkkinoille. Siirtolaisten keskimääräinen koulutustaso on yleensä heikompi kuin kantaväestöllä. Useissa maissa siirtolaiset myös päätyvät heikompaa osaamista vaativiin töihin kuin heidän koulutuksensa edellyttäisi. Tuloksena on se, että väestöään menettävät maat menettävät korkeasti koulutettua väkeä, jonka taidot jäävät hyödyntämättä Euroopan unionissa. Perinteisesti noin kaksi kolmasosaa siirtolaisista on ollut miehiä, mutta naissiirtolaisten määrä on kasvanut viime aikoina. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat suuria ongelmia työmarkkinoilla ja erot kantaväestön ja maahanmuuttajien työllistymisasteessa ovat useissa maissa huomattavat (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Maahanmuuttajien työllisyysaste on yleisesti ottaen kasvanut 1990-luvun alusta Euroopan unionin maissa, etenkin Etelä-Euroopassa, Iso-Britanniassa ja Irlannissa, mutta joissakin Keski-Euroopan maissa kasvu on ollut vähäistä tai jopa negatiivista. Ero syntyperäisen väestön työllisyysasteeseen on huomattava etenkin Pohjoismaissa (Kohonen 2007: 22 25). Euroopan unionin toukokuun 2004 laajentumisen jälkeen Länsi-Eurooppaan ja Pohjoismaihin on tullut runsaasti työvoimaa uusista jäsenvaltioista. Pohjoismaihin suuntautunut työperäinen maahanmuutto on tullut etenkin Baltian maista ja Puolasta. Pohjoismaat ovat yhteensä myöntäneet uutta työlupaa ja uusineet työlupaa uusien jäsenvaltioiden kansalaisille. Eri Pohjoismaiden välillä on suuria eroja työlupien määrissä. Erot eivät korreloi voimakkaasti siirtymäaikojen kanssa: Norja ja Islanti sekä jossain määrin Tanska ovat lisänneet työlupien määrää voimakkaasti. Ruotsilla ei ole ollut rajoituksia työperäiselle maahanmuutolle uusista jäsenvaltioista missään vaiheessa. Suomi ja Islanti poistivat rajoitukset vuonna Norja ja Tanska poistavat ne vuonna 2009 (Doelvik ja Eldring Line 2008). Suomi oli maastamuuttoaluetta aina 1990-luvun alkuun saakka. Käänne tapahtui kun somalialaiset turvapaikanhakijat ja muut siirtolaiset alkoivat tulla maahamme Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tuolloin Suomeen tuli myös inkeriläisiä paluumuuttajia. Nykyään suurin osa siirtolaisista tulee Venäjältä, Virosta ja Ruotsista sekä entisestä Jugoslaviasta ja Irakista. Tutkimus, joka tehtiin Suomessa asuvien venäläisten, virolaisten, somalialaisten ja vietnamilaisten keskuudessa osoitti, että virolaisten työllisyysaste on samaa luokkaa suomalaisten kanssa. Somalialaisten työttömyysaste on kaikkein suurin. Ulkomaalaisten työmarkkinatilanne on kahtalainen siinä mielessä, että heidän työnsä edellyttää joko korkeaa osaamista tai on hyvin vähän erityistaitoja vaativalta alalta (Literature Study on Migrant Workers). Suomen osalta ulkomaalaisten työllistymistilanne on keskimääräistä huonompi. Tilanteen uskotaan johtuvan ennen kaikkea kieliongelmista, sosiaalisten verkostojen puutteesta sekä Maaseudun uusi aika 3/

5 suoritettujen tutkintojen vertailuongelmista (Kohonen 2007: 25). Tosin tutkimuksen mukaan siirtolaiset eivät aina itse näe kielitaidon puutetta suurena ongelmana (Literature Study on Migrant Workers). Työperäisen maahanmuuton alueelliset erot Suomen hallitus otti käyttöön uuden siirtolaisuuspolitiikkaohjelman lokakuussa Sen tavoitteena on edistää työperäistä maahanmuuttoa ja kompensoida näin työvoiman tarjonnan puutteita Suomen työvoimamarkkinoilla (Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma 2006). On arvioitu, että vuosina noin miljoona ihmistä poistuu työelämästä. Siirtolaisten määrä Suomessa vuonna 2006 oli henkeä, mikä tekee 2,3 prosenttia koko väestöstä ja 1,6 prosenttia työvoimasta (jälkimmäinen luku vuodelta 2000). Työperäisen maahanmuuton osuus koko maahanmuutosta on 5 10 prosenttia. Alueelliset erot ovat huomattavia Suomessa ja kilpailu työvoimasta on epätasaista. Suurin osa siirtolaisista asuu kaupungeissa, eteläisillä ja läntisillä rannikkoalueilla sekä Itä-Suomessa Venäjän rajan läheisyydessä. Korkeasti koulutetut, länsimaalaiset maahanmuuttajat työllistyvät parhaiten. Tulevaisuudessa talouskasvu ja lähtömaiden väestön väheneminen vaikuttavat tilanteeseen myös Suomessa (Heikkilä ja Pikkarainen 2008). Charalambos Kasimiksen (2008) mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että suuri osa työperäisen maahanmuuton myötä saapuneista siirtolaisista on asettunut nimenomaan maaseutualueille perinteisten siirtolaisten kohdealueiden eli kaupunkien sijaan Euroopan unionin vuoden 2004 laajentumisen jälkeisenä aikana. Maaseudulle suuntautuva muuttoliike on järjestetty laillisemmalle perustalle ja on kausiluontoisempaa kuin kaupunkialueilla. Maaseudulle muuttaneet siirtolaiset ovat keskittyneet tietyille maantieteellisille alueille, joissa heidän osuutensa kokonaistyövoimasta on merkittävä. He ovat myös työllistyneet tietyille aloille kuten maatalouteen, elintarviketeollisuuteen ja palvelualalle. Pohjois- ja Etelä- Euroopan välillä on suuria eroja myös maaseudulle suuntautuvan maahanmuuton suhteen. Pohjoismaihin suuntautuva työperäinen maahanmuutto kasvoi EU:n vuoden 2004 laajentumisen myötä. Viime aikoihin asti se on ollut etupäässä laillisesti järjestettyä ja kausittaista mukaan lukien työllistyminen maatalouteen ja elintarviketalouteen. Palkat ovat olleet matalia ja työskentelyolosuhteet vaatimattomia. Etelä-Euroopan maaseutualueilla maaseudulle suuntautuva maahanmuutto kasvoi jo ja 1990-luvuilla. Siirtolaisuus on ollut pääasiassa laitonta ja lähettäjämaat ovat sijainneet etenkin Afrikassa ja Balkanin alueella. Viime aikoina, Euroopan unionin vuoden 2007 laajentumisen myötä romanialaiset ja bulgarialaiset maahanmuuttajat ovat kasvattaneet osuuttaan kokonaisluvuissa. Ulkomaalaistyövoima on työllistynyt kausittaisesti sekä perheviljelmille että suurempiin maatalousyrityksiin, mutta he vaihtavat työpaikkaa usein maatalouden, turismin ja rakennusalan välillä sekä esimerkiksi vanhustenhoitoon (Kasimis 2008). Maatalouden ulkomaista työvoimaa koskevat viralliset tilastot näyttävät laillisen ja pysyvän maahanmuuton lukuja. Kuten jo aiemmin mainittua kausittainen ja laiton maahanmuutto on Euroopan tasolla yleinen ilmiö maataloustyötä tekevien ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla. Tällaisia tietoja on kuitenkin vaikea löytää tilastoista niiden merkittävyydestä huolimatta (Literature Study on Migrant Workers). Uusi tilastoista vaikeasti löydettävissä oleva ilmiö koskien ulkomaista työvoimaa on luonnonmarjojen poiminta Pohjois- Suomesta. Työntekijät saapuvat Suomeen loppukesästä ja alkusyksystä turistiviisumilla, eivätkä virallisesti ole marjat ostavan yhtiön työntekijöitä. Luonnonmarjojen poiminta on jokamiehenoikeus, ja tästä syystä sille ei ole olemassa minkäänlaista sääntelyä. Ruotsi muutti säädöksiään vuonna 2006 niin, että poimijoiden tulee maksaa tuloveroa myymiensä marjojen tuotosta. Järjestelmässä on kuitenkin edelleen porsaanreikiä, eikä tilanne ole käytännös- 46 Maaseudun uusi aika 3/ 2008

6 sä parantunut. Suomessa marjojenpoiminnasta ja myynnistä saatua tuloa ei edelleenkään veroteta (Valkonen ja Rantanen 2006). Työperäisen siirtolaisuuden seuraukset Työperäisellä muuttoliikkeellä on seurauksia sekä vastaanottavissa että työvoimaa lähettävissä maissa. Vastaanottavissa maissa työperäinen maahanmuutto on pohjoismaisen tutkimuksen mukaan lisännyt talouskasvua ja hidastanut inflaatiota sekä poistanut pullonkauloja. Toisaalta siirtolaisuus on jyrkentänyt eroja osassa työmarkkinoita ja lisännyt matalapalkka-alojen kasvua. Paljon pelätystä sosiaaliturismista ei ole ollut näyttöä, tosin Norjassa tilastot näyttävät siirtolaisten käyttävän sosiaalietuuksia yhä enenevissä määrin. Vastaanottavat maat ovat myös joutuneet kokemaan matalapalkkakilpailua sekä sääntöjen kiertoa. Välittäjäorganisaatioihin liittyvät ongelmat ovat olleet yhteisiä haasteita Euroopan unionin alueella, niiden hankalan kontrolloinnin vuoksi. Toinen haaste liittyy rekisteröintitoimenpiteiden kehittämiseen Euroopan unionin säädöksiä mukaileviksi, mutta tehokkaan sääntelyn mahdollistaviksi. EU-säädökset vapaasta liikkuvuudesta sisältävät tiukkoja rajoja käytettävissä oleville toimenpiteille. Lisäksi sääntelyyn ja kontrollointiin liittyvät toimenpiteet ovat usein poliittisesti kiistanalaisia. Pohjoismaat ovat valinneet erilaisia strategioita sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Suomi, Islanti ja yhä enenevissä määrin Norja perustavat politiikkansa yhteisten palkkasopimusten yleispätevyyteen ja tiukkaan kontrolliin. Tanska ja Ruotsi puolestaan luottavat ammattiyhdistystoimintaan ja sen mahdollisuuksiin boikotoida ja käyttää työtaistelutoimenpiteitä varmistaakseen yhteisten palkkaratkaisujen ulottuvuuden myös ulkomaalaisiin työntekijöihin ja yrityksiin (Doelvik ja Eldring Line 2008). Lähtömaissa maastamuuton vaikutukset ovat olleet saman tutkimuksen mukaan pääosin kielteisiä. Osaavasta työvoimasta on ollut pulaa Puolassa ja Baltian maissa, mikä on osoittautunut suureksi esteeksi taloudellisen kehityksen ja kasvun tiellä. Maastamuutto ja osaavan työvoiman puute saattavat johtaa tiukempaan talouspolitiikkaan, työmarkkinoiden esteisiin, inflaatioon ja palkkojen nostamiseen, mikä hidastaa talouskasvua näissä maissa. Pitkällä aikavälillä tämä saattaa heikentää EUmaiden välisten elintasoerojen tasoittumista (Doelvik ja Eldring Line 2008). Maaseudulle suuntautuvalla maahanmuutolla on kuitenkin erilaisia vaikutuksia myös lähettäjämaissa. Siirtolaiset jotka lähtevät maaseutualueilta aiheuttavat luonnollisesti työvoiman vähenemistä lähtöalueillaan. He saattavat kuitenkin lähettää rahaa maaseutualueille, joista ovat lähtöisin ja tällä tavoin vaikuttaa positiivisesti lähtömaiden ja -alueiden taloustilanteeseen (Knerr 2006). Vuonna 2004 rahalähetysten arvoksi laskettiin globaalilla tasolla 126 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi siirtolaiset voivat tehdä investointeja kotimaihinsa, käyttää uusia taitojaan ja lisätä näin kasvua paikallistasolla. Ottar Broxin (2006) arvion mukaan kyseiset myönteiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole todellisuudessa yhtä merkittäviä kuin teoriassa (Brox 2006). Kansainvälinen maastamuutto koskee etenkin rakenteellisesti heikkoja alueita. Usein korkeasti koulutettu työvoima muuttaa pois ja alueelle tulevat ovat heikommin koulutettua työvoimaa (Knerr 2006). Ennen Euroopan unionin vuoden 2004 laajentumista maataloudessa työskenteli 4,5 miljoonaa kausityöntekijää, joista puoli miljoonaa oli muita kuin EU-kansalaisia. Suurimmassa osassa Euroopan unionin jäsenvaltioita, lukuun ottamatta Pohjoismaita, maatalouden kausityöntekijöiden määrä jopa ylitti kokoaikaista työtä tekevien määrän (Renaut 2003). Suomen maataloudessa uusi ulkomaalaisten työvoima-aalto alkoi 2000-luvun alussa, kun virolaiset kiinnostuivat työnteosta Suomessa ja lyhytaikaiset työsuhteet tulivat tavallisemmiksi nuorilla. Euroopan unionin vuoden 2004 laajentumisen jälkeen virolaisten marjanpoimijoiden määrä on vähentynyt ja kausityöntekijät Suomen maatalous- ja Maaseudun uusi aika 3/

7 puutarhasektorilla tulevat nykyään pääasiassa Venäjältä ja muista Euroopan unioniin kuulumattomista maista. Kokonaisuudessaan maataloussektorin työntekijöiden mediaani-ikä on melko korkea ja maatalouden työvoimatarpeen on ennakoitu vähenevän tulevaisuudessa (Heikkilä ja Pikkarinen 2008). On myös viitteitä siitä, että maatalous toimisi maahantuloväylänä uuteen maahan ja siirtolaiset eivät edes aikoisi jäädä työskentelemään maaseutualueille saati maataloussektorille (Knerr 2006). Ulkomaalaistyövoiman kannalta ongelmallisiksi ovat osoittautuneet kysymykset koskien palkkoja, työturvallisuutta ja työterveyttä, työtunteja sekä työsopimuksia, jotka ovat usein suullisia. Monissa tapauksissa sopimuksia ei ole ollenkaan ja ammattiyhdistykset ovat olleet melko voimattomia tehdäkseen mitään parannuksia tilanteeseen. Maatalouden työvoima on usein palkattu välittäjäorganisaation kautta, yksin Isossa-Britanniassa noin seitsemänkymmentä prosenttia työntekijöistä on palkattu niiden välityksellä. Eurooppalaiset maataloussektorin työmarkkinaosapuolet GEOPA/COPA (työnantajat) ja EFA/EAY (ammattiliitot) ovat pyrkineet työstämään kehyssopimusta, jolla säädellä enimmäistyötunteja ja vähimmäispalkkaa (Renaut 2003). Pohjoisamerikkalaisen tutkimuksen mukaan kieliongelmat ovat suurin este maatalouden ulkomaalaistyövoiman työterveydenhuollon piirin pääsemiselle. Muita esteitä ovat kulttuuriset näkemykset, liikkuva elämäntapa, sairausvakuutusten puute ja matalat palkat, työluvan puute ja työterveyspalvelujen puute. Syyt voivat toisin sanoen olla kulttuurisia, rakenteellisia, laillisia, taloudellisia tai maantieteellisiä (Arcury ja Quandt 2007: ). Suomalaisen tutkimuksen mukaan siirtolaiset pitävät työtään monotonisena ja fyysisesti raskaana suomalaisia useammin. Tästä huolimatta he olivat tyytyväisempiä työhönsä. Pohjoismaalaisessa tutkimuksessa selvisi, että työtapaturmat eivät ole siirtolaisilla kantaväestöä yleisempiä, mutta muissa maissa tehdyt tutkimukset eivät tue tätä tulosta. Useat eri tekijät selittävät siirtolaisten huonoa asemaa työmarkkinoilla. Pula heikosti palkattujen ja epämiellyttäviksi koettujen alojen työntekijöistä tekee näistä helposti siirtolaisten töitä. Tämä on erityisen relevanttia ei-länsimaalaisten siirtolaisten osalta, joiden työt ovat vähemmän taitoa vaativia ja epävarmempia. Rekisteröimättömät siirtolaiset tekevät töitä, jotka edellyttävät vain vähän erityistaitoja. Huono kielitaito ja työmarkkinoiden heikko tuntemus pahentavat useassa tapauksessa tilannetta. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat sen, että siirtolaisilla on vähemmän tehokkaat strategiat työnhaussa kuin kantaväestöllä. Toinen yleinen ilmiö on se, että siirtolaiset ovat heikosti koulutettuja tai eivät saa alkuperäisiä koulutustodistuksiaan käyttöön uudessa asuinmaassaan (Literature Study on Migrant Workers). Maatalouden ulkomaalaistyövoimailmiö on herättänyt myös kokonaisuudessaan kritiikkiä joidenkin tutkijoiden keskuudessa. Maataloustuotanto on työvoimaa vaativaa, ja koska paikalliset työntekijät eivät ole kiinnostuneet työskentelemään maataloussektorilla, työvoima tulee köyhistä maista ja on usein laitonta. Laittomalla työvoimalla on vähemmän kansalaisoikeuksia ja ongelmat matalien palkkojen ja huonojen työolosuhteiden kanssa tekevät maataloussektorista entistä vähemmän houkuttelevan paikallisten työntekijöiden keskuudessa. Tästä syystä maataloustyö saattaa saada päälleen ikuisen siirtolaistyön leiman. Tässä mielessä voidaan kyseenalaistaa, ratkaiseeko ulkomaalaistyövoima työvoimapulaa vai pahentaako se vain ongelmaa. Kysymys kuuluukin, auttaako halvan työvoiman siirtyminen köyhistä rikkaisiin maihin pitämään yllä globaalia köyhyyttä (Brox 2006). Huolimatta siitä, että maiden väliset tuloerot on merkittävä kansainväliseen muuttoliikkeeseen vaikuttava tekijä, tutkimusten mukaan maastamuutto hyvin köyhistä maista on kuitenkin vähäisempää kuin maastamuutto kehittyneemmistä ja vauraammista maista (Kohonen 2007: 14). Maatalouden kausityönteko on joka tapauksessa merkittävä tulonlähde suhteellisesti köyhemmistä maista tuleval- 48 Maaseudun uusi aika 3/ 2008

8 le työvoimalle ja kotimaan taloustilanne vaikuttaa siirtolaisten määrään. Suomalaisen tapaustutkimuksen mukaan Puolan ja Viron parantunut elintaso johti siihen, että työntekijöiden määrä Suomeen näistä maista putosi peräti seitsemänkymmentä prosenttia lyhyessä ajassa. Samalla työntekijöiden määrä Venäjältä ja Ukrainasta kasvoi suuresti ja kompensoi virolaisten ja puolalaisten työntekijöiden vähentynyttä määrää (AlijoŠiute 2005). Ulkomaalaistyövoiman tulevaisuudesta Euroopan unionin uskotaan tarvitsevan sekä korkeasti koulutettua että heikosti koulutettua työvoimaa tulevaisuudessa. Suurin haaste siirtolaisten työvoimapotentiaalin käyttöönotossa liittyy heidän kotouttamiseensa eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Siirtolaisväestön kotouttaminen on nähty ongelmallisena useassa Euroopan unionin jäsenmaassa, ja tästä syystä suuret odotettavissa olevat siirtolaismäärät herättävät huolta siirtolaisten integroimismahdollisuuksista eurooppalaisiin yhteiskuntiin. Eurobarometrin tulosten mukaan keskimäärin vain neljäkymmentä prosenttia EU-kansalaisista uskoo, että siirtolaisuus on hyväksi heidän maalleen, kun taas 52 prosenttia on tämän väittämän kanssa eri mieltä (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Työpaikan ja ympäröivän yhteiskunnan ilmapiiri saattaa toisinaan aiheuttaa ongelmia, ja ei-valkoiset ovat kokeneet rasismia muita useammin. Toinen kielteinen seuraus siirtolaisuudesta voi olla sosiaalinen syrjäytyminen (Literature Study on Migrant Workers). EU:n lähialueiden väestönkasvu etenkin Afrikassa yhdistettynä Euroopan vaurauteen ja poliittiseen stabiiliuteen varmistavat sen, että Eurooppa on jatkossakin houkutteleva kohde siirtolaisille. Lisäksi globalisaatio ja transnationaalisuus, esimerkiksi Espanjan ja Latinalaisen Amerikan yhteys, lisäävät potentiaalisten siirtolaisten liikkuvuutta (Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities 2007). Siirtolaisuus on itseään kasvattava prosessi, johon vaikuttavat useat tekijät. Kasvavat siirtolaisten verkostot, välitystoimistot, oppiminen, tiedonkulku ja parempi työmarkkinoiden ja elinolosuhteiden tuntemus sekä lähtömaiden työmarkkinatilanne, epätasapaino, työvoiman liiallinen tarjonta, matalammat palkat ja työllistymismahdollisuudet vaikuttavat muuttohalukkuuteen (Doelvik ja Eldring Line 2008). Nuorten aikuisten suuri osuus lähtömaiden väestöstä sekä maantieteellinen läheisyys ovat muita maahanmuuttoon vaikuttavia tekijöitä (Kohonen 2007: 14). Pohjoismaiden uskotaan tarvitsevan siirtolaistyövoimaa, eikä heistä tällä hetkellä ole pulaa. Erot palkoissa, elinolosuhteissa ja uramahdollisuuksissa yhdessä kumulatiivisten verkostojen vaikutusten ja oppimisen kanssa todennäköisesti vain lisäävät ulkomaalaisen työvoiman maahanmuuttoa. Kuitenkin kilpailun tarvittavasta työvoimasta uskotaan kovenevan kun useat EU-maat ja etenkin Saksa avaavat ovet työmarkkinoilleen. Pohjoismailla uskotaan olevan kaksi suurta etua puolellaan, nimittäin suotuisat työvoimaolosuhteet ja melko korkeat palkat matalapalkka-alan työntekijöille. Jon Erik Doelvikin ja Fafo Elring Linen (2008) mukaan Pohjoismailla on myös korkeat standardit sekä tehokkaat toimenpiteet käytettävissään epätasa-arvoisen kohtelun, kilpailun vinoumien sekä alemman työntekijäluokan syntymisen ehkäisemiseen (Doelvik ja Eldring Line 2008). On myös esitetty näkemyksiä, joiden mukaan Suomella saattaa olla tulevaisuudessa hankaluuksia löytää sopivaa työvoimaa maataloussektorilleen useasta eri syystä. Maatalouden ulkomaalaisia työntekijöitä tutkineen suomalaisen tapaustutkimuksen mukaan työntekijät pitivät kaikkein kielteisimpänä asiana Suomessa työskentelynsä kannalta maan tiukkaa ulkomaalaislakia sekä korkeaa verotusta. He kokivat, että suomen veroaste, jopa 35 prosenttia, vähentää ulkomaalaisten työntekijöiden määrää. Tilanteen uskottiin olevan helpompi nuorille, kokopäiväisille opiskelijoille. Venäläisiä, ukrainalaisia ja kiinalaisia lukuun ottamatta työnantaja pidätti Maaseudun uusi aika 3/

9 sosiaaliturvamaksun (1,5 %), työttömyysturvamaksun (0,25 %) ja eläketurvamaksun (4,6 %) palkasta. Kokonaisveroprosentti oli näin laskettuna 39,85 prosenttia, kun se kyseisen tutkimuksen mukaan monissa muissa maissa oli ollut noin 20 prosenttia. Paikallisväestön ja ulkomaalaisten työntekijöiden välillä oli myös esiintynyt negatiivista jännitettä kulttuurisista eroista johtuen. Tapaustutkimuksessa todettiin, että kantaväestön on huomattavasti helpompaa löytää töitä kuin ulkomaalaisten työnhakijoiden (AlijoŠiute 2005). Maatalous- ja metsäsektori ovat voimakkaasti supistuvia aloja tulevaisuudessa. Ensin mainitun osalta puhutaan 28 prosentin ja jälkimmäisen kahdenkymmenen prosentin vähennyksestä. Noin kolme prosenttia työvoimasta työllistyi maatalouteen vuonna 1994 ja kaksi prosenttia vuonna Siirtolaisten määrä maatalous- ja metsäsektorilla oli 0,6 prosenttia tai hieman alle 700 henkeä vuonna On arvioitu, että luku olisi 2,2 prosenttia vuonna Maatalous työllisti 1,9 prosenttia siirtolaisista ja sen on arvioitu työllistävän 2,3 prosenttia siirtolaisista Suomessa vuonna 2015 (Heikkilä ja Pikkarainen 2008). Maatalouden ulkomaalaistyövoiman tarve voi kuitenkin säilyä tulevaisuudessa useista eri seikoista johtuen. Maataloussektorin palkat ovat matalat, mutta elintaso ja elinkustannukset nousevat. Nuoria työntekijöitä uskotaan tarvittavan myös muilla sektoreilla. Suomen työvoimapolitiikalla on puolestaan omat rajoitteensa: esimerkiksi työttömän ei kannata välttämättä ottaa vastaan kausityötä, sillä se vähentää sosiaalietuuksia. Lisäksi maataloustyön arvostus yhteiskunnassa on matala. Nämä seikat johtavat siihen, että ulkomaiselle työvoimalle on edelleen kysyntää maataloudessa (AlijoŠiute 2005). Yhteenveto Euroopan väestö vanhenee lähivuosikymmeninä ja yksi sen aiheuttamien haasteiden vähentämiseksi tarkoitettu toimenpide on työperäinen maahanmuutto. Sen uskotaan voivan helpottaa työmarkkinoiden pullonkauloja, mutta väestön ikääntymisen pysäyttäminen vaatisi suuria määriä työikäisiä maahanmuuttajia, eikä sitä pidetä realistisena. Euroopan unionin sisäinen siirtolaisuus ei luonnollisestikaan ratkaise väestön ikääntymisen ongelmia kokonaisuutena. Euroopan unionin laajentuminen on lisännyt muuttoliikettä unionin uusista jäsenmaista vanhoihin jäsenmaihin, mutta sen kokonaismerkitystä ei vielä tunneta, sillä siirtymäajat rajoittavat uusien jäsenmaiden työvoiman vapaata liikkuvuutta. Euroopan unionin vauraus ja poliittinen stabiilius puolestaan johtavat siihen, että alue on jatkossakin houkutteleva kohde muualta saapuville siirtolaisille. Siirtolaismäärät vaihtelevat eri jäsenmaiden välillä ja samoin heidän työmarkkinoille sijoittumisasteensa. Suomen osalta tilanne on keskimääräistä huonompi huolimatta siitä, että Suomeen tulevissa siirtolaisissa on paljon työikäisiä. Yhtenä syynä tähän pidetään kieliongelmia. Työmarkkinatilanne on usein kahtalainen: siirtolaiset työskentelevät joko korkeaa koulutusta vaativissa tehtävissä tai vähän koulutusta vaativissa tehtävissä. Työtehtävät eivät aina vastaa koulutusta. Työvoiman sääntelyyn ja työolosuhteisiin liittyy useita ongelmia, joiden ratkaisu on edelleen kesken. Tilanteen keskeneräisyydestä johtuen myös tutkimuksen tarve on suurta. Ulkomaiseen työvoimaan liittyy kokonaisuudessaan lukuisia haasteita. Tällä hetkellä Euroopan unionin maat ovat siirtymävaiheessa ulkomaalaisen työvoiman vastaanottamiseen liittyvissä kysymyksissä. Jotkut Euroopan unionin maat suunnittelevat tiukentavansa siirtolaisten maahanpääsyä. Tutkijat ovat kuitenkin ennakoineet kilpailun työntekijöistä kovenevan tulevaisuudessa, kun elintasoerot kapenevat ja useammat valtiot avaavat työmarkkinansa työperäiselle maahanmuutolle. Laiton siirtolaisuus on ollut lisäksi suuri ongelma etenkin Etelä-Euroopan maissa. Maaseudulle suuntautuva työperäinen maahanmuutto on uusi ilmiö Euroopassa ja etenkin sen pohjoisosissa. Aiheesta ei ole vielä saatavilla paljoa tutkimustietoa sen merkit- 50 Maaseudun uusi aika 3/ 2008

10 tävyydestä huolimatta. Euroopan maaseutualueilla on nähtävissä kahdenlaista kehitystä muuttoliikkeen seurauksena. Jotkut alueet tyhjentyvät työikäisestä väestöstä ja muuttoliike saattaa jopa syödä muuten positiivisen väestönkasvun. Toisilla alueilla taas muuttoliike kompensoi väestön ikääntymistä ja sen jäämistä eläkkeelle. Muuttoliike on myös aaltoilevaa: useilla alueilla tilanne on se, että korkeasti koulutettu väestö muuttaa pois ja tilalle muuttaa vähemmän koulutettua työvoimaa. Maatalous- ja metsätaloussektorin uskotaan olevan voimakkaasti väheneviä aloja tulevaisuudessa, mutta maatalouden kausittaisluonteen uskotaan merkitsevän sitä, että ulkomaisen työvoiman tarve jatkuu. Toisaalta maaseudulla on myös paljon muita työllistäviä aloja kuin maa- ja metsätalous. On myös viitteitä siitä, että työpaikka maaseudulta ja etenkin maataloussektorilta olisi tuloväylä uuteen maahan ja sen työmarkkinoille, eikä sen olisi tarkoituskaan olla pysyvä toimeentulon lähde. Tämä lisää maaseudulle suuntautuvan työperäisen maahanmuuton merkittävyyttä koko ilmiön ymmärtämisessä. Lähteet AlijoŠiute, Ingrida 2005: Majority and Seasonal Labourers in the Agricultural Sector. Case Study of Sauvo, Finland. University of Turku. Arcury, Thomas A. Quandt, Sara A. 2007: Delivery of Health Services to Migrant and Seasonal Farmworkers. Annu. Rev. Public Health. 28, University of Iowa. Brox, Ottar 2006: The Political Economy of Rural Development: Modernization without Centralization? University of Chicago. Doelvik, Jon Erik Eldring Line, Fafo 2008: Arbeidsmobilitet fra de nye EU-landene til Norden utvicklingstrekk og konsekvenser. TemaNord:502. Europe s Demographic Future: Facts and Figures on Challenges and Opportunities European Commission. Gareth, Lewis 1998: Rural Migration and Demographic Change. In: Brian Ilbery (ed.): The Geography of Rural Change. Prentice Hall. Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma Työhallinnon julkaisu. Heikkilä, Elli Pikkarainen, Maria 2008: Väestön ja työvoiman kansainvälistyminen nyt ja tulevaisuudessa. Siirtolaisuusinstituutti Turku. Kasimis, Charalambos 2008: Demographic changes and the multifunctional role of migrant labour in rural Europe. Reviewing Rural Developments in Europe. University of Helsinki May Knerr, Béatrice (Hrsg.). 2006: Vorweggenommene Erweiterungen: Wanderungsbewegungen aus Grenzgebieten in die EU. University of Kassel. Kohonen, Anssi. 2007: Työperäinen maahanmuutto Euroopan unionissa. Suomen Pankki. Rahapolitiikka- ja tutkimusoasasto. BoF Online. No. 13. Literature Study on Migrant Workers European Agency for Safety and Health at Work. European Risk Observatory. Renaut, Anne 2003: Migrants in European Agriculture the new mercenaries. Decent work in agriculture. Labour Education 2 3. No Valkonen, Jarno Rantanen, Pekka 2006: The Question of Seasonal migration and the Practice of Wild Berry Picking in Lapland. In: Östen Wahlbeck (red.): Ny Migration och Etniciteten i Norden 23. sociologkongressen i Åbo augusti Maaseudun uusi aika 3/