LÄHEISET TAAKKA VAI TUKI PÄIHDEHOIDOSSA? Päihdetyön erikoislehti 2 n 2015 KANNABIKSEN AMERIKAN-VALLOITUS

Transkriptio

1 LÄHEISET TAAKKA VAI TUKI PÄIHDEHOIDOSSA? Päihdetyön erikoislehti 2 n 2015 KANNABIKSEN AMERIKAN-VALLOITUS

2 2 n 2015 Päihdetyön erikoislehti SISÄLTÖ Päihdetyön erikoislehti, vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa ISSN JULKAISIJA A-klinikkasäätiö Maistraatinportti Helsinki p fax (09) PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi ULKOASU Katriina Iho TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaija Seppä Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto toimistosihteeri p tilaukset@a-klinikka.fi TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA Esa Print 3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI 16 TYÖ JA TEKIJÄ Tuija Siera 20 TIETEEN KENTILTÄ 26 TUTKITTUA 31 HENKIREIKÄ Jaakko Vesterberg 6 16 Kannabis valloittaa Yhdysvaltoja 6 Omaiset päihdekuntoutujan hoidossa: taakka vai tuki? 12 Tiimi sai hyvän arvosanan 22 Systeemin hetteikössä 23 Isyys esiin päihdekuntoutuksessa TIIMI 50 Piilosta pois Yrjö Nuorvala KATAINEN Itsekontrolli yksilön vai olosuhteiden ominaisuus? 21 SARVANTI Kiinalaisia juomatapoja 29 KIRJAT Itsehoitooppaasta apua alkoholin liikakäyttöön 30 Koreilemattomia tarinoita 24 KANNEN KUVA Scanstockphoto 2 Tiimi 2 n 2015

3 PÄÄKIRJOITUS AINO MAJAVA Lääke voi auttaa hyvään elämään Päihdehoitoon hakeudutaan, kun halutaan muutosta omaan riippuvuuskäyttäytymiseen, eivätkä omat keinot riitä. Motivaatio voi olla vaihteleva tai heikko, mutta kontaktin synnyttyä luottamus avun saamiseen kasvaa ja sen myötä voidaan asettaa uusia tavoitteita. Kuntoutuminen etenee yksilöllisesti. Opioidiriippuvaisten kuntouttava korvaushoito tavoittelee päihteetöntä elämää. Yleisempää on haittoja vähentävä korvaushoito, joka tähtää parempaan elämänlaatuun päihteettömyys ei ole edellytys. Puheen hoidon kuntouttavasta tai haittoja vähentävästä tavoitteesta ei pidä antaa hämätä: pelkkä lääkkeenjako ei koskaan ole riittävä hoito. Kuntouttavia elementtejä tarvitaan aina. Millaista kuntoutusta korvaushoidossa voi saada? Yksilökeskusteluja, yhteisöhoitoa ja perusterveydenhuoltoa. Palveluohjausta arjen perusasioiden, kuten asumisen, järjestämiseksi. Valitettavasti kuntien korvaushoitoon osoittamat määrärahat eivät tahdo riittää muuhun kuin lääkekulujen kattamiseen. Hoitohenkilöstö venyy, koska halu tehdä hyvää työtä on kova. Apuun on tullut koulutettuja vertaistoimijoita, kuten Tiimin tässä numerossa haastateltava Tuija Siera. Usein korvaushoidon annos pienenee ajan kanssa, mutta lääkkeestä kokonaan luopuminen ei onnistu. Hoidon tulokset voivat silti olla hyviä! Kun taustalla on Pelkkä lääkkeenjako ei koskaan ole riittävä hoito. moninaisia psyykkisiä, sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia, elämänlaadun parannus hoidon myötä on merkittävä. Hyötyjiä ovat yhtä lailla kuntoutujan läheiset ja ympäristö. Joidenkin mielestä tällainen ei käy, oikea tapa on kuntoutua ilman lääkettä! Vaatimus päihteidenkäyttäjien lääkkeettömyydestä on hieman erikoinen. Onhan olemassa monia tapoja kuntoutua. Erilaiset, elämää ylläpitävät ja elämän laatua parantavat jopa mahdollisia tulevaisuuden terveyshaittoja ehkäisevät lääkitykset ovat nykyään arkipäivää. Suomessa jopa joka viides syö psyykenlääkkeitä. Onko se tarpeen vai pitäisikö myös yhteiskunnan tilaa hoitaa, voidaan hyvällä syyllä kysyä. Yhtä useampi saa kuitenkin lääkkeestä avun, jolla elämä kulkee. Moni ei osaa nukahtaa ilman tablettia loput ovat kahvikoukussa. Olisiko A-klinikalle helpompi mennä, jos se olisi sellainen addiktioklinikka, pohti kollegani. Kaikillahan on jokin addiktio! Mitä oikeasti edellytämme itseltämme ja muilta myös niiltä, joiden lähtökohdat ovat todella heikot? Lääke ei kai itsessään ole ongelma, kun arki kantaa. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: 2 n 2015 Tiimi 3

4 Y-Säätiölle YK:n palkinto Vilja Tamminen/Y-Säätiö YK:n asuinyhdyskuntaohjelma UN Habitat on palkinnut Y-Säätiön kansainvälisellä World Habitat Award -palkinnolla. Palkinnolla halutaan nostaa esiin käytännöllisiä ja innovatiivisia ratkaisuja asunnottomuuteen ja muihin asumiseen liittyviin ongelmiin. Palkinnon perusteluissa todetaan erityisesti Y-Säätiön rooli asunto ensin -periaatteen toteutuksessa asunnottomuuden vähentämisessä Suomessa. Toimeentulotuki siirtyy Kelaan 2017 Perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirtyvät kunnilta Kelan hoidettavaksi vuoden 2017 alusta alkaen. Tämän jälkeen asiakas hakee toimeentulotukea pääasiassa Kelasta. Jos asiakkaalla on lisäksi sellaisia yllättäviä tai erityisiä menoja, joita kattamaan perustoimeentulotuki ei riitä, asiakas kääntyy kunnan puoleen. Kunnan tehtäväksi jää myös lakimuutoksen jälkeen myöntää täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki, joista kumpikin edellyttää harkintaa. Lakimuutos ei vaikuta toimeentulotuen tasoon eikä tuen myöntämisperusteisiin. Raittiustyölaki historiaan Eduskunta on hyväksynyt ehkäisevän päihdetyön lain, joka korvaa raittiustyölain. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan tämän vuoden aikana. Vastuu laaja-alaisen päihdetyön järjestämisestä säilyy kunnilla, ja sen tulee olla jatkossakin osa kuntien lakisääteistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Kunnat saavat ohjausta ja tukea työhönsä aluehallintoviranomaisilta. Uuden lain valtakunnallinen ohjaus kuuluu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Sininauhasäätiö yhtiöitti palvelutoimintansa Sininauhasäätiö ry on myynyt päihde- ja asunnottomien palvelutoimintansa Sininauha Oy:lle. Siirtyvän toiminnan vuosivolyymi on noin 4,5 miljoonaa euroa. Sininauhasäätiö omistaa Sininauha Oy:n kokonaisuudessaan. Sininauha Oy toimii markkinoilla itsenäisesti erillään Sininauhaliiton ja Sininauhasäätiön toiminnasta. 4 Tiimi 2 n 2015

5 Varjomaailman neuvontapalvelu avattu Tulevat sukupolvet eivät ole raitistumassa A-klinikkasäätiön Varjomaailma-verkkopalvelussa on avattu anonyymi neuvontapalvelu. Varjoneuvonta toimii osoitteessa www. varjomaailma.fi/varjoneuvonta. Varjoneuvontaan voi lähettää kysymyksiä läheisten aikuisten päihteidenkäyttöön liittyen. Neuvonta on tarkoitettu pääasiassa vuotiaille nuorille. Varjoneuvonnan vastaajina toimii lastensuojelun ja päihdetyön ammattilaisia. Nuoret alaikäiset juovat aiempia ikäluokkia vähemmän mutta aloitettuaan jopa niitä humalahakuisemmin. Tämä kävi ilmi vuotiaiden suomalaisten juomatapoja vuodesta 1977 asti seuranneesta tutkimuksesta luvulla syntyneet nuoret joivat vanhempia ikäluokkia vähemmän alkoholia 12-, 14- ja 16-vuotiaina. Kuitenkin 18. ikävuoteen mennessä ero vanhempiin ikäluokkiin oli hävinnyt. Juominen siis alkaa myöhemmin, mutta täysi-ikäisyyden rajalla juominen ja humalajuominen on yhtä yleistä kuin vanhemmilla ikäluokilla. Nyt julkaistu tutkimus osoittaa, että alkoholipolitiikasta päättävät tahot eivät voi tuudittautua sen varaan, että ongelmat hoituvat pois itsestään nuorten raittiimpien sukupolvien aikuistuessa. Alkoholinkäytön aiheuttamien haittojen vähentäminen vaatii aktiivisia alkoholipoliittisia toimia, sanoo Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtaja Tomi Lintonen. LYHYESTI Asumisen ohjaus kannattaa n Asumisen ohjauksella on merkittävä rooli asunnon saannissa, säilyttämisessä ja arjen rakentumisessa. Asumisohjaajien verkostot ja tieto ovat tärkeitä, mutta myös ohjaajan persoonalla on suuri vaikutus luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymiselle. Nämä asiat saatiin selville opinnäytteessä, jossa selvitettiin Oulussa toimivan Kenttä- Paavo -hankkeen asiakkaiden kokemuksia asumisen ohjauksesta ja tuesta. Kenttä-Paavo -hanke on osa valtakunnallista pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa Paavoa. Paula Vidnäs & Simo Holtinkoski: Asiakkaiden kokemuksia saamastaan asumisen ohjauksesta ja tuesta Kenttä- Paavo -hankkeessa. Sosiaalialan koulutusalan opinnäytetyö, Oulun ammattikorkeakoulu Myös internetissä. Tomi Lintonen ym.: Tulevat sukupolvet eivät ole raitistumassa. Yhteiskuntapolitiikka 1/ n 2015 Tiimi 5

6 TUUKKA TAMMI UC Santa Cruz Santa Cruzin yliopiston professori Craig Reinarman tutkinut muun muassa kannabiksen käyttäjien kontrollia ja lääkekannabiksen käyttäjiä Yhdysvalloissa. Kannabis valloittaa Yhdysvaltoja Osavaltio toisensa jälkeen on laillistanut kannabiksen Yhdysvalloissa. Miten äkillinen suunnanmuutos on mahdollinen maassa, joka on tunnettu kovan linjan huumesodastaan? 6 Tiimi 2 n 2015

7 Kannabiksen laillistaminen edennyt nopeasti Yhdysvaltojen eri osavaltioissa. Washingtonin ja Coloradon osavaltiot hyväksyivät kannabiksen laillistamisen kansanäänestyksessä vuonna Sittemmin kannabiksen ovat laillistaneet Oregon ja Alaska. Myös monissa muissa osavaltioissa on suunta kohti laillistamista. Kaupungeista muun muassa pääkaupunki Washington D.C. on laillistanut kannabiksen käytön. Lääkekannabiksen käyttö on sallittu yli 20 osavaltiossa. Moni on hämmästellyt, mistä on kyse. Miten äkillinen suunnanmuutos on mahdollinen maassa, jossa aikanaan keksittiin sittemmin globaaliksi Lääkekannabiksen levinnyt huumeiden täyskieltopolitiikka ja käyttö on sallittu joka on tunnettu kovan linjan huumeso- yli 20 osavaltiossa dastaan? Yhdysvalloissa. Professori Craig Reinarman on pitkän linjan huumepolitiikan tutkija Santa Cruzin yliopistosta Kaliforniasta. Hän tunnetaan muun muassa yhdessä Harry Levinen kanssa kirjoittamastaan kirjasta Crack in America, jossa analysoitiin Reaganin kaudella yltynyttä huumesotaa. Hän on tutkinut myös kannabiksen käyttäjien kontrollia ja lääkekannabiksen käyttäjiä Yhdysvalloissa. Haastattelin Reinarmania helmikuussa Kannabiksen laillistaminen vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Laillistaminen vaatii paljon rahaa Nyt tapahtuvien laillistamisten taustalla on pitkä ja systemaattinen muutostyö ja paljon rahaa, sanoo Reinarman. Rahoittajina ovat toimineet erityisesti kaksi tunnettua miljardööriä, George Soros ja Peter Lewis. Soros on rahoittanut Drug Policy Alliance -järjestöä ja Peter Lewis erityisesti Marijuana Policy Project -järjestöä. Järjestöt ovat olleet avainasemassa kannabiksen laillistamisessa. Vakuutusbisneksessä omaisuutensa tienannut, vuonna 2013 kuollut Peter Lewis oli myös itse näkyvästi esillä laillistamiskampanjoissa. On arvioitu, että Lewis on rahoittanut kannabiksen laillistamista miljoonalla ja Soros noin 80 miljoonalla dollarilla. Kahden rahamiehen motiivit ovat erilaiset. Lewisille kyse on ollut enemmän henkilökohtaisesta projektista, varsinkin sen jälkeen, kun hänen jalkansa amputoitiin vuonna 1998 ja hän löysi lääkekannabiksesta avun kivunlievitykseen. Soros on rahoittanut huumepolitiikan reformihankkeita paljon myös USA:n ulkopuolella eikä vain kannabikseen liittyen. Hänen Open Society -instituuttinsa on panostanut varsinkin Itä-Euroopan ja kehitysmaiden demokratiakehitykseen ja huumepolitiikkaan sen osana. Seuraavaksi Kalifornia? Reinarman arvelee, että seuraavaksi kannabiksen laillistaa Kalifornian osavaltio. Siellä asiasta äänestettiin jo kerran, vuonna 2010, mutta laillistaminen kaatui täpärästi. Vuosi 2016 on ideaali ajoitus. Silloin pidetään presidentinvaalit, jotka saavat äänestäjät ja varsinkin nuoret äänestäjät hyvin liikkeelle. Tarkoitus on käyttää tilaisuus hyödyksi. Tällä hetkellä gallupit näyttävät laillistamiselle vahvaa kannatusta. Suurin osa vastustuksesta tulee lainvalvonnalta: poliisilta, vankilahenkilöstöltä ja syyttäjälaitokselta. Tai oikeastaan 4 5:ltä näiden etujärjestöltä. Siis ihmisiltä ja organisaatioilta, jotka hyötyvät nykyisestä huumekieltolaista. Kutsun heitä huumekontrolliteollisuuden kompleksiksi, Reinarman sanoo. Se, miten laillistaminen käytännössä tehdään, vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Käytännöt vaihtelevat osavaltioittain. Esimerkiksi Kaliforniassa täytyy ensin tehdä juristivoimin lakitekstialoite, joka sitten lähetetään hyväksyttäväksi osavaltion keskushallintoon. Tämän jälkeen tehdään hakemus aloitteen alistamiseksi kansanäänestykselle. Tähän tarvitaan satojatuhansia allekirjoituksia. Se ei ole ongelma, jos pystyy maksamaan sadoille allekirjoitusten kerääjille. Kun tarvittavat allekirjoitukset on saatu ja hyväksytty, aloite etenee äänestykseen. Äänestystä edeltää toinen paljon rahaa vaativa vaihe: mainoskampanjat. Esimerkiksi Kalifornia ei ole vain yksi mediamarkkina-alue vaan kalliit kampanjat täytyy tehdä erikseen eri alueille. Uhkakuvat eivät ole toteutuneet Maailma seuraa nyt Coloradoa silmä tarkkana. Vuosikymmeniä on pohdittu, mitähän tapahtuisi, jos kannabis laillistettaisiin. Kysyn Reinarmanilta, miten Coloradoa seurataan ja arvioidaan. Tietty osa verotuotosta on siellä korvamerkitty tutkimukseen: kuinka paljon käytetään, mitä ongelmia ilmenee, paljonko on huumaantuneena ajamista ja niin edelleen. Näitä tutkitaan, jotta haittoja voidaan hallita, Reinarman sanoo. 2 n 2015 Tiimi 7 > > >

8 Tuukka Tammi Kannabiksen parempi saatavuus ei ole ollut kohtalokasta. Oikeastaan koko globaali kannabispolitiikka rakentuu oletukselle, että jos kannabista olisi vapaasti tai helposti saatavilla, kamalia asioita tapahtuisi. Coloradossa tähän mennessä tapahtunut osoittaa toista. Lääkekannabiksen kriitikot sanoivat aiemmin, että sen salliminen lisää saatavuutta, joka edelleen lisää käyttöä. Näin ei ole käynyt. Käyttöluvut ovat menneet alaspäin jo vuosia. Coloradossa nuorten kannabiksen käyttö on jopa laskenut hieman. Huumaantuneena ajaminen ei ole lisääntynyt. Myöskään minkäänlainen porttiteoria ei ole toteutunut. Metro-lehdessä on Kaliforniassa sivukaupalla lääkekannabismainoksia. 8 Tiimi 2 n 2015

9 Samoja uhkakuvia maalailtiin aikanaan Alankomaista, mutta ne eivät ole toteutuneet sielläkään. Käytön esiintyvyys on Euroopan keskitasoa. Esimerkiksi Espanjassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa käytetään enemmän kannabista. Jo nykyisten kokemusten perusteella voidaan todeta, että saatavuuden paraneminen ei ole mitenkään kohtalokasta. Jotkut Coloradoa ympäröivät konservatiiviosavaltiot ovat kyllä valittaneet, että se kun väki käy hakemassa Coloradosta marijuanaa, aiheuttaa lisäkustannuksia heidän lainvalvonnalleen. He vaativat, että Coloradon pitäisi maksaa nämä kustannukset, Reinarman huomauttaa. Lääkekannabis raivasi tien Puhutaan hetki lääkekannabiksesta. Kerron Reinarmanille käsityksenäni, että se on toiminut tienraivaajana myös viihdekäytön laillistamiseksi. Lääkekannabisliike käynnistyi Pohjois-Kaliforniassa 1990-luvulla. Bay Arean seudulla mainonta on varsin avointa ja runsasta. Matkallani lueskelin Metro-ilmaisjakelulehteä, jossa oli kaksi isoa sivua täynnä lääkekannabismainoksia. Osa mainostajista on niin kutsuttuja arviointikeskuksia, joista voi lunastaa itselleen lääkekannabiksen ostokortin (red card) ilmeisen helposti. Onko lääkekannabiksesta tullut käytännössä myös säännellyn viihdekäytön muoto? Reinarman sukii hetken partaansa ennen kuin vastaa. Muotoilisin tuon vähän eri tavalla, mutta vastaus on kyllä. Menet vain yhteen noista keskuksista ja täytät lomakkeen. Jos selityksesi hyväksytään kuten yleensä tapahtuu saat kortin. Kortin saaminen on kuitenkin helppoa lähinnä Kaliforniassa, sillä täällä lääkekannabista koskeva säädös on kirjoitettu löyhällä tavalla, jotta mahdollisimman moni kannabishoidosta hyötyvä pääsisi sen piiriin. Huumepolitiikan heiluri heilahtamassa Craig Reinarman näkee, että kannabispolitiikan muutoksessa on kyse myös yleisemmästä huumepolitiikasta. Kannabiksen laillistamiset ovat osa isompaa irtiottoa huumesodasta ja vankiloiden täyttämispolitiikasta. Kaliforniassa hyväksyttiin hiljattain lakialoite, joka kevensi merkittävästi kaikkien huumeiden hallussapidosta annettavia tuomioita. Vastaavia muutoksia on monissa osavaltioissa. Voisi sanoa, että huumepolitiikan heiluri on heilahtamassa huumesodan ääriasennosta takaisinpäin, Reinarman arvelee. Mutta vielä on paljon tehtävää. Vankilat ovat ylikansoitettuja. Kaliforniassa on edelleen voimassa laki nimeltään three strikes. Se tarkoittaa, että jos teet kolmannen kerran rikoksen, vankilatuomion pituus on automaattisesti 25 vuodesta elinkautiseen. Kolmas rikos voi olla vaikka kuinka pieni ja triviaali ja usein se onkin kuten esimerkiksi pienen huumemäärän hallussapito, positiivinen huumetesti ehdonalaisessa tai dvd:n näpistäminen kaupasta. Tätä yritetään nyt muuttaa. Korkein oikeus on hiljattain linjannut, että vankilatuomioiden määrää pitää rajoittaa, Reinarman kertoo. Huumesodan kapasiteetin kasvu ajoittuu Reaganin aikaan ja George Bush kiihdytti sitä, mutta vasta Clinton vei sen äärimmilleen. Hän toteutti kovempaa kuripolitiikkaa kuin äärioikeistolaiset ja toi kaduille poliisia lisää. Kun kapasiteetti on kerran luotu, sitä on vaikea purkaa. Poliisille riittää, että he osoittavat tehneensä paljon huumepidätyksiä. Pidätysten määrä hoituu Liittovaltio vaatii poliisilta määrärahojen vastineeksi riittävää määrää huumepidätyksiä. helpoiten nappaamalla kamarille kaduilla näkyviä marijuanan polttelijoita, jotka ovat pääosin hispaanoja tai afroamerikkalaisia, Reinarman sanoo. Kun talouskriisi on kuristanut osavaltioiden verotuottoja, poliisi on kääntynyt rahoitusvajeensa paikkaamiseksi entistä enemmän liittovaltion huumesotarahojen suuntaan. Ainoa, mitä liittovaltio poliisilta vaatii määrärahojen vastineeksi, on riittävä määrä huumepidätyksiä. Yksi hyvä argumentti huumekieltolakia vastaan itse asiassa on ollut, että se vääristää poliisityötä ja suuntaa sen resursseja pois muusta poliisityöstä. Ja että huumesodan isot rahat uhkaavat korruptoida osan poliiseista. Meksiko on tästä tietysti ääriesimerkki, mutta tapauksia tulee ilmi myös Yhdysvalloissa, kertoo Reinarman. Tuukka Tammi työskentelee Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajana ja kehittämispäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Kommentoi juttua osoitteessa: Jutun nettiversion lopussa on lista jutun lähteistä ja muusta aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. 2 n 2015 Tiimi 9

10 TIIMI TIIMI-LEHTI TÄYTTÄÄ 50 TÄNÄ VUONNA. Palstalla luodaan katsauksia Tiimin ja sitä kautta päihdetyön menneisiin vuosiin. Turun A-klinikan A-ketju oli varhaista A-klinikoiden asiakastoimintaa. Tässä ketjulaisia oman lehden teossa. Kuva Tiimistä 2/1965. Tiimin arkisto Piilosta pois Päihde- ja mielenterveystyössä puhutaan tänä päivänä paljon kokemusasiantuntijoista. Ihmiset, joilla on omaa kokemusta mielenterveyden horjumisesta tai kamppailusta riippuvuuksien kanssa, halutaan mukaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan palveluja. Ei mitään uutta auringon alla. A-klinikkasäätiössä kiinnostuttiin 1960-luvulla asiakkaiden omaehtoisen toiminnan tukemisesta ja toimintaedellytyksistä. A-klinikkasäätiön silloinen toiminnanjohtaja K. E. Lanu kirjoitti Tiimissä 2/1965, kuinka A-klinikoiden asiakkaiden omaa toimintaa on syytä tarkastella paitsi periaatteellisena ja ideologisena kysymyksenä, myös menetelmänä saattaa piilevinä olleita voimavaroja tulokselliseen käyttöön. Hän mainitsee esimerkkeinä asiakkaiden kokemusten hyödyntämisen tiedottamisessa ja hoitotyössä. Asiakkaiden omaehtoinen toiminta kuitenkin herättää Lanussa kaksi kysymystä. Ne ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä: 1) Missä määrin hoitohenkilöstö on valmis osallistumaan tasapäiseen vuorovaikutukseen asiakkaiden kanssa ja luopumaan kenties korostetusta yksinoikeudestaan hoidolliseen kehitykseen? 2) Millainen tulee olemaan sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten asennoituminen a-klinikan asiakkaisiin, jotka toimikuntiensa nimissä tekevät esityksiään, esittävät pyyntöjään ja tarjouksiaan? Vuotta myöhemmin Tiimissä kerrotaan, kuinka jokaisella A-klinikalla jo toimii asiakastoimikunta. A-klinikoiden asiakkaiden liitto ry rekisteröidään Se muuttaa nimensä A-kiltojen liitoksi Asiakastoiminta kehittyi sittemmin omia latujaan. Se tunnetaan nykyään A-kiltatoimintana. A-kiltojen toiminta suuntautui vertaistukeen ja päihteettömän toiminnan järjestämiseen. Tänä päivänä A-klinikkasäätiön yksiköissä vertaiset pitävät hoitoryhmiä ja joissain yksiköissä myös yksilövastaanottoja. Hoitoyksiköissä on kokemusasiantuntijoita myös suunnittelemassa ja arvioimassa toimintaa. Helsingin Vinkissä vertaistyötä on kehitetty pitkään, ja siellä vertaiset ovat monessa mukana n 2015 Tiimi

11 Itsekontrolli yksilön vai olosuhteiden ominaisuus? Omien elintapojen muuttaminen on vaikeaa. Tämän on huomannut jokainen, joka on yrittänyt tehdä elämässään pienempiä tai isompia muutoksia. Riippuvuudet edustavat tapojen muuttamisen vaikeudessa ääripäätä, mutta myös pienemmät muutokset, vaikkapa kasvisten syönnin lisääminen ja herkuttelun vähentäminen, tuottavat usein ongelmia. Ihmisessä tuntuu taistelevan kaksi voimaa: toinen on rationaalinen ja tavoitteellinen, toinen taas mukavuuden- ja nautinnonhaluinen. Rationaalinen voima meissä kehottaa lähtemään lenkille sohvalla löhöilyn sijaan, mutta mukavuudenhalu usein torppaa rationaalisen puolemme yritykset. Se muistuttaa huonosta säästä ja raskaasta työpäivästä ja kehottaa siirtämään lenkkeilyn toiseen päivään. KUN RATIONAALINEN puolemme onnistuu väistämään mukavuudenhaluisen puolemme maanittelut, kutsumme sitä itsekontrolliksi. Joillain itsekontrollia tuntuu olevan enemmän kuin toisilla. He onnistuvat esimerkiksi noudattamaan tarkkaa ruokavaliota ja he liikkuvat aktiivisesti. Kaiken kaikkiaan heidän vuorokaudessaan tuntuu olevan enemmän tunteja kuin muilla. Itsekontrollilla on korvissamme positiivinen kaiku: itseään kontrolloiva ihminen herättää ihailua, koska ympäristömme on niin täynnä houkutuksia ja leppoistamisen mahdollisuuksia. Lisäksi ihmiseen on koodattu taipumus käyttäytyä mahdollisimman energiatehokkaasti, mikä tarkoittaa käytännössä helppouden valitsemista ponnisteluiden sijaan. Tässä mielessä jatkuvasti itsekontrollissa onnistuva ihminen on luonnonoikku. Juuri taipumuksemme muodostaa tapoja ja halumme pitäytyä niissä tekee arjestamme sujuvaa. Meidän ei tarvitse jatkuvasti tehdä päätöksiä, vaan toimimme, kuten olemme ennenkin toimineet. Ongelmaksi tämä taipumus muodostuu, kun tapamme ovat itsellemme haitaksi. KATAINEN ANU KATAINEN Jatkuvasti itsekontrollissa onnistuva ihminen on luonnonoikku. Miksi jotkut ovat parempia kontrolloimaan tekemisiään kuin toiset? Ehkä siksi, että syvälle juurtuneet tapamme eivät vaadi kontrolloimista. Kun koko ikänsä liikuntaa harrastanut lähtee kuntosalille, kyse ei ole itsekontrollista, vaan tavasta. OLEN POHTINUT, kuinka tarpeellinen koko itsekontrollin käsite on. Johtaako se itse asiassa esittämään vääränlaisia kysymyksiä ihmisen käyttäytymisen irrationaalisesta puolesta? Itsekontrollin käsitteellä on vahva moraalinen lataus. Tulkitsemme liian helposti toistemme tekemistä joko osoitukseksi itsekontrollista tai sen puutteesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain yksilöllinen kyky, vaan myös elinolosuhteiden tuote. Itsekontrollissa on kyse samoista asioista kuin elämässä menestymisessä muutenkin. Kun elämässä on ollut tarpeeksi rakkautta ja materiaalisia ja sosiaalisia resursseja, on helpompi elää tavalla, joka ulkopuolisen silmin näyttäisi edellyttävän jatkuvaa itsekuria. Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: 2 n 2015 Tiimi 11

12 12 Tiimi 2 n 2015

13 Teksti: TALVIKKI NYSTRÖM Kuvitus: PÄIVI KARJALAINEN Omaiset päihdekuntoutujan hoidossa: taakka vai tuki? Läheisten tuki on suuri voimavara päihdehoidossa. Hoidossa kannattaa satsata siihen, että myös läheisille kerrotaan, mistä päihdeongelmissa on kyse. Päihdekuntoutujien perheiden ja läheisten myötäeläminen hoitoprosessin aikana näyttää olevan yksi selkeä kuntoutumista edistävä tekijä. Omaisten osallistuminen päihdekuntoutujan hoitoon kuitenkin vaihtelee suuresti. Omaisten suhtautuminen, asenne ja ymmärrys päihdesairauden luonteesta vaikuttavat suuresti siihen, kokeeko päihdekuntoutuja omaisten olevan hoitoprosessissa tukena vai taakkana. Olen työskennellyt sairaanhoitajana erilaisissa päihdepalveluyksiköissä ja nähnyt monenlaista omaisten suhtautumista ja osallistumista päihdekuntoutujan hoitoon. Omaisten osallisuus päihdekuntoutujan hoidossa nousi yhdeksi keskeiseksi teemaksi tehdessäni ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä päihdekuntoutujien hoitoprosesseista ja niiden sujuvuudesta. Opinnäytetyöni on teemahaastatteluihin perustuva laadullinen arviointitutkimus. Päihdekuntoutujien kokemuksia, heidän kertomaansa ja saamaansa hoitoa sekä sen kulkua päihdepalveluissa on kuvattu narratiivisten kertomusten ja prosessikuvausten avulla. Olen haastatellut opinnäytettä varten kolmea päihdekuntoutujaa, yhtä kuntoutujan äitiä ja hoi- > > > 2 n 2015 Tiimi 13

14 totyöntekijää. Kuntoutujilla oli omakohtaista kokemusta hoitoprosessista, sen kulusta ja toimivuudesta. Aineistosta nousi esiin kolme keskeistä teemaa: perheen tuki ja sen merkitys, asiakkaan saama hoito ja luottamus hoitotahoon sekä asiakkaan oma hoitomotivaatio. Kokemukset omaisten pikkuhiljaa palautuvasta luottamuksesta lisäsivät kuntoutujien motivaatiota. Perheen tuki piti yllä hoitomotivaatiota. Läheisten tuki auttaa hoidossa Analyysini tulokset osoittavat, että perheen tuki vaikuttaa merkittävästi päihdekuntoutujien hoitopolkujen sujuvuuteen. Mikäli lähipiiri ei ymmärtänyt päihdesairauden vakavuutta ja monimutkaisuutta, päihdekuntoutuja saattoi kokea suhtautumisen taakaksi ja omaa hoitomotivaatiotaan heikentäväksi. Osa päihdekuntoutujien perheistä ja läheisistä oli myötäelänyt hoitoprosessissa ja tukenut keskustelemalla ja kuuntelemalla. Tukea oli saatu muun muassa omalta lapsuuden perheeltä, puolisolta, lapsilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Kuntoutujat kertoivat perheen tuen ylläpitäneen merkittävästi hoitomotivaatiota. Omaiset olivat melko vähän mukana päihdekuntoutujan hoitopolulla. Mukanaolo näkyi enimmäkseen omaisen aktiivisuutena päihteitä käyttävän perheenjäsenen hoitoon hakeutumisen tukemisessa ja hoitoon saattamisessa. Kielteisenä kokemuksena mainittiin esimerkiksi päihdekuntoutujan hoidon häirintä ja puolison epäilykset hoidossa olijan motiiveista. Puoliso ei oo ymmärtäny tätä mun tarvetta saada hoitoo tähän ongelmaan. Ja hän ymmärsi sen ihan väärin. Se sitten häiritsi kyllä, vääränlainen suhtautuminen siihen, et hän ei ymmärtäny mun motiiveja eikä asian tärkeyttä. Kuvitteli, et mä oon siellä muista syistä. Toisaalta koettiin myös, että omaisten mukanaolo hoitopolulla ei ollut ollut lainkaan mahdollista: Se on jo niin väsyny se omainen siihen juomiseen ja päihteenkäyttöön ja kaikkeen mitä siitä seuraa. Että hän ei yksinkertaisesti jaksa. Hän ei jaksa siihen osallistua. Hän niinku ajattelee, että se on hänelle valtava helpotus ylipäätään, et se toinen lähtee hoitoon. He toivovat siltä paljon, ja tavallaan sitte niinku heiltä poistuu se taakka, että viimeinki sen vastuun vierittää viranomaiselle sen sijaan että he itte on vuosikausia useimmiten niitä oksennuksia korjanneet ja soitelleet työnantajalle ja paikkailleet jälkiä ja sietäneet kaiken sen, mitä siihen juomiseen liittyy. Lisää tietoa ja ymmärrystä kaivataan Omaisten tietämys ja ymmärrys päihdesairauden kehittymisestä ja luonteesta on usein vähäinen. Päihteiden ongelmakäyttäjän perheelle ja muille läheisille aiheuttamat hankaluudet lisääntyvät käytön jatkuessa ja koettelevat läheisten sietokykyä. On ymmärrettävää, että hoitoprosessin alkaessa vastuu hoidon onnistumisesta jätetään asiakkaalle itselleen ja hoitavalle taholle. Kuntoutujat näkivät, että perheellä tulisi olla nykyistä parempi mahdollisuus osallistua asiakkaan hoitoon. Omaisten saaminen mukaan hoitoprosessiin edes osittain parantaisi hoidon tuloksellisuutta. Hoitopolun sujumista tukisi perheen antaman muun tuen ohella esimerkiksi se, että asiakkaan lähiverkosto kutsuttaisiin koolle ja käsiteltäisiin päihdesairauden luonnetta ja haasteita. Päihdekuntoutujan läheisverkoston systemaattisen kartoittamisen ja hyödyntämisen koettiin tukevan hoitoa ja edistävän asiakkaan kuntoutumista. Siihen, että asiakasta hoidettiin yksilönä eikä perhekokonaisuutta huomioitu, ei oltu tyytyväisiä. Tämä tulos korostui niiden asiakkaiden kohdalla, joilla oli puoliso ja lapsia. Mahdollisuutta saada enemmän hoitoa perheenä tulisi parantaa esimerkiksi niin, että puoliso voisi olla mukana hoidossa. Omaisten yhteydenpidon hoidossa olevaan päihdekuntoutujaan nähtiin tukevan hoitoa ja edesauttavan sen sujumista. Osa päihdekuntoutujien omaisista oli osallistunut mahdollisuuksiensa mukaan esimerkiksi ryhmiin. Jotkut omaiset olivat olleet mukana vastaanotolla ja vierailleet kuntoutujien luona laitosjaksojen aikana. Hoitopolun sujuvuuteen koettiin vaikuttavan, että hoitoon oli päässyt heti halutessaan. Katkaisuhoidon alkuvaiheen rauhoittamista vierailuilta pidettiin hyvänä. Katkokset pois hoitopoluilta Jokaisella päihdekuntoutujalla hoitopolut rakentuivat eri tavoin. Kaikki olivat hakeutuneet hoitokontaktiin ensimmäisen kerran jonkin ulkopuolisen tahon ohjaamana. Hoitopolut jatkuivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta todella pitkään. Kuntoutujat olivat ehtineet kiertää eri päihdepalveluissa useaan otteeseen. Välillä he olivat palanneet hetkeksi kentälle ja tulleet katkaisu- tai vieroitushoidon kautta takaisin hoitoon. Kaikkien kuntoutujien hoitopoluissa oli yhteistä liiat tauot hoitojen välillä. Opinnäytteeni tulosten mukaan suurin hoitoa tukeva ja ylläpitävä voima oli kuntoutujan oma halu ja motivaatio. Omaa motivaatiota lisäsi hoitopaikoissa muiden kuntoutujien vertaistuki ja keskinäiset keskustelut sekä itsetutkiskelun merkityksen ymmärtäminen. Kuntoutujien motivaatiota lisäsivät myös havainnot ja kokemukset hoidon 14 Tiimi 2 n 2015

15 myötä omaisten pikkuhiljaa palautuvasta luottamuksesta, esimerkiksi perhejuhliin kutsuttiin ja tuli mahdollisuus tavata lapsia ja lapsenlapsia. Hoitopolun sujumisessa keskeistä oli, miten hoitohenkilökunta suhtautui päihdekuntoutujaan ja hänen hoitoonsa. Asiakkaat kokivat, että hoitopaikoissa keskityttiin oikeisiin asioihin, työskenneltiin tosissaan ja henkilökunta oli ammattitaitoista. Asiakkaiden mielestä heidät kohdattiin arvostavasti ja heidän asiansa koettiin tärkeiksi. Hoitopai- Kaikki haastatellut nostivat esiin jatkotuen tarpeen kuntoutuksen jälkeen. koissa oli tuettu raittiuteen ja hoitohenkilökunta oli ollut empaattista ja ymmärtäväistä. Suhtautuminen oli ollut rakentavaa, ei moittivaa tai tuomitsevaa. Hoitotahoihin luotettiin ja hoitopaikat koettiin turvallisiksi. Kaikki haastatteluihin osallistuneet toivat esille jatkotuen tarpeen intensiivisen kuntoutuksen jälkeen. Näin kuntoutuja ei jäisi tyhjän päälle eikä hoitosuhde katkeaisi yhtäkkisesti. Sujuvampi siirtyminen laitoshoidosta avohoitoon olisi mahdollista varmistaa sillä, että asiakas voisi tavata tulevan avohoidon työntekijän laitoshoidon loppuvaiheessa. Jatkohoidolta toivottiin eri tahojen tiiviimpää yhteistyötä ja verkostotyöotetta. Esiin nousi sektorirajoja ylittävän yhteistyöryhmän muodostaminen hoitojakson lopussa. Yhteistyöryhmään Jatkohoidolta toivottiin eri tahojen tiiviimpää yhteistyötä ja verkostotyöotetta. voisivat kuulua esimerkiksi asiakas ja asiakkaan perhe, avohoidon työntekijä, asiakkaan sosiaalityöntekijä, seurakunnan päihdetyötä tekevä diakoni ja vertaistukihenkilö. Verkostolla varmistettaisiin asiakkaan kiinnittyminen hänelle sopivaan jatkotukeen, johon olisi mahdollista osallistua niin kauan kuin asiakas tuntee tarvetta. Kuntoutuksen jälkeisen tuella pyritään vahvistamaan hoidon ja kuntoutuksen tuloksia niin, että arki kantaa ja asiakas saa sairautensa ja elämäntilanteensa hallintaan. Päihdekuntoutujat kaipasivat hoidon tuloksia tukevia ja omaa motivaatiota ylläpitäviä palveluita, joita olisi helposti saatavilla ympäri vuorokauden. Yhtenä kehitysideana on koota alueellinen tiimi, joka voisi hätätilanteessa tulla kotikäynnille, mikäli asiakas esimerkiksi kokee ylivoimaiseksi lähteä ulos asunnosta. Tämän lisäksi nähtiin, että tarvetta olisi vuorokauden ympäri toimivalle puhelinpäivystykselle. Sinne voisi ottaa yhteyttä, kun kokee henkistä ahdistusta, päihteidenkäytön mielitekoa tai retkahtamisen pelkoa. Talvikki Nyström työskentelee osastonhoitajana Rinnekoti-säätiön Nuorten Majakassa. Artikkeli perustuu hänen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhönsä Päihdekuntoutujan hoitoprosesseja. Laurea-ammattikorkeakoulu n 2015 Tiimi 15

16 Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN Tuija Siera on oppinut vertaisena ja kokemusasiantuntijana menemään eri tilanteisiin, ottamaan härkää kiinni sarvista ja tuomaan asiansa julki. Vertaisena voimaantunut Tuija Siera ilmaantuu haastatteluun reppu selässä ja Suomen Lumme ry:n huppari päällä. Lumme perustettiin kymmenen vuotta sitten antamaan ääni ihmisille, jotka tietävät omasta kokemuksestaan, millaista on huumeidenkäyttäjän elämä. Hupparissa on Lumpeen logo ja teksti Ei puhetta meistä ilman meitä. Se on aika hyvä ja kuvaava iskulause. Meistä ei tarvi puhua ilman että me ollaan paikalla, sanoo Tuija. Tuija Siera tekee vertaistyötä ja toimii kokemusasiantuntijana Helsingin Vinkissä ja Suomen Lumme ry:ssä. Hän itse näkee asian niin, että Lumme on hänen taustajärjestönsä ja Vinkki käyttää hänen työpanostaan. Vertaisena Tuija tekee työvuoroja Vinkin toimipisteissä ja toimii huumeita käyttävien tukihenkilönä. Hän on paikkaillut haavoja ja saattanut ihmisiä esimerkiksi päihdehoitopaikkoihin ja sairaalaan. Hän myös jakaa puhtaita käyttövälineitä. Mulla on aina mukana reppu, jossa on puhtaita välineitä. Vaikka jotkut hienostelijat ajattelee, että välineitä ei saisi jakaa. Ne ajattelee, että huumeita vedetään kaiken aikaa, jos välineitä jakaa. Mutta ei se niin ole, huokaa Tuija. 16 Tiimi 2 n 2015

17 TYÖ ja TEKIJÄ Ei helppoa elämää Hänestä tavallisten matti ja maija meikäläisten käsityksissä huumeidenkäyttäjistä on paljonkin korjaamisen varaa. Huumeidenkäyttäjän elämä ei ole kivaa eikä helppoa eivätkä he myöskään ole yleensä aggressiivisia. Huumeidenkäyttäjän elämä on kovaa työtä ja tosi raskasta. Eivät he saa mitään ilmaiseksi. Eikä kaman vetämisestä saa kuin pahan mielen. Elämä ei ole helppoa. Kenellekään. Tuija on huomannut olevansa suosittu tukihenkilö. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että hän on hyvä kuuntelija. Kuuntelemisen merkitystä Tuija korostaa moneen kertaan. Olen huomannut, että ihmiset uskaltaa lähteä mun kanssa eri paikkoihin. Nuoremmat tytöt ja pojat ottavat mut vähän kuin äidiksi. Se on välillä aika raskastakin. Tuija sanoo kokeneensa vertaisena monia onnistumisia: ihmiset ovat rohkaistuneet hakemaan apua ja he ovat sitä myös saaneet. Elämäntilanteet ovat kohentuneet. Mutta on myös huonoja kokemuksia. On raskaita asiakkaita ja heitä, joiden kohdalla kaikki näyttää ensin oikein hyvältä, mutta sitten ihminen suistuu takaisin huume-elämään. Se on tosi ikävää, sanoo Tuija. Tilanteiden kanssa on joskus > > > 2 n 2015 Tiimi 17

18 Olen huomannut, että ihmiset uskaltaa lähteä mun kanssa eri paikkoihin. vaikea elää. Niitä käydään läpi työnohjauksessa, Vinkkitiimissä ja Lumpeen palavereissa. Tuija sanoo saaneensa paljon vertaisena toimimisesta. Oon oppinut menemään kaikkiin juttuihin ja ottamaan härkää sarvista kiinni. Ennen en ikinä olisi mennyt yksin mihinkään. Vertaistyö voimaannuttaa paljon. Tosin hän huomauttaa, että työstäkin voi tulla addiktio. Sitä vain tekee ja tekee, kunnes väsyy. Siksi vertaisten kanssa töitä tekevien ammattilaisten pitää pysyä valppaina. Hyvää haluaa mielellään jakaa. Siksi Tuijakin kertoo värväävänsä uusia vertaisia voimistuneista ihmisistä. Vinkissä on mietitty, miten kynnystä tulla mukaan vertaistoimintaan saataisiin matalammaksi. Yksi ajatus on ollut, että ei pyydetä eikä sanota, että tuu mukaan, se on jo vaatimista. Sanotaan sen sijaan, että olet tervetullut. Omalla asunnolla oli iso merkitys Tuija Siera innostui vertaistyöstä käytyään Helsingin Vinkin vertaiskoulutuksen ja kuultuaan katuklinikasta. Ihmisten murheiden kuunteleminen oli tuttua jo ennestään. Hän oli myös hakenut Vinkistä käyttövälineitä ja jakanut niitä, vaikka omat välineensä hän oli saanut muuta kautta. Tuijan tietä vertaiseksi tasoitti se, että Vinkissä hänet otettiin avosylin vastaan. Oli aika kiva tilanne, kun mentiin Vinkkiin. Olin tottunut, että ihmiset eivät ole niin mukavia eivätkä ne välttämättä halua mua minnekään. Huomasin, että kyllä ne vaan halusivat. Se. Olin aika ihmeissäni, että miten ihmiset on tämmöisiä. Tuija arvelee, että hänen voimaantumisensa alku oli, kun hän sai asunnon oltuaan neljä vuotta asunnottomana. Siitä alkoi nousu rapakosta, sanoo Tuija. Samalla hän löysi tiensä Kontulan Symppikseen, joka on matalan kynnyksen päivätoimintakeskus. Siellä mut otettiin vastaan ihmisenä ja sieltä sain oikeasti apua. Menin sinne todella arkana. En puhunut sanaakaan. Sai vetää kolme hammasta irti, ennen kuin musta lähti ääntäkään. Tuija halusi lopettaa huumeidenkäytön, kun piikittämisestä tuli vaikeaa. Hän arvelee, että käytön lopettaminen kysyy halua lopettaa ja suunnanmuutosta omassa päässä. Hän toivoo, että ihmiset ottaisivat avun vastaan sillä tavalla kuin he siihen pystyvät. Korvaushoito avannut elämää Tuija on iloinen siitä, että Lumpeen myötä entiset huumeidenkäyttäjät ovat saaneet ääntään kuuluviin. Puheita on käyty pitämässä eduskuntaa myöten. Myös Tuija on käynyt kertomassa huumeidenkäyttöön liittyvistä teemoista erilaisissa tilaisuuksissa. Esimerkiksi Päihdelääketieteen päivillä hänellä oli yleisönä sankka joukko lääkäreitä. Alkuun esiintyminen pelotti, mutta kun huomasi, että yleisö ei pure eikä mitään muutakaan pahaa tapahdu, helpotti. Esitykset ovat olleet varmasti hyödyllisiä, Tuija arvelee. 18 Tiimi 2 n 2015

19 TYÖ ja TEKIJÄ Tuija Siera Vertainen ja kokemusasiantuntija Helsingin Vinkissä ja Suomen Lumme ry:ssä. Paras ominaisuutesi työssä? Olen ehkä hyvä kuuntelemaan. Luulen, että olen myös luotettava ja turvallinen. Mä olen aika ahkera, vaikka se voi olla huonokin ominaisuus. Huonoin ominaisuutesi työssä? Olen huono tekemään asioita itseni puolesta. Rakkain työkalusi? Hyvä muisti. Mistä olet oppinut vertaisena ja kokemusasiantuntijana? Olen oppinut tekemään asioille jotain ja puhumaan ihmisille. Ehkä paras asia on, että olen oppinut avoimemmaksi. Siitä on ollut eniten hyötyä. Mistä saat vastapainoa työlle? Puuhailusta koiran kanssa. Mulla on saksanpaimenkoira, joka ollut töissäkin mukana. Ellet olisi vertainen ja kokemusasiantuntija, mitä voisit olla? En tiedä. Ellen tekisi sitä mitä nyt teen, en olisi niin voimakas ja avoin mitä nyt olen. Sen on huomannut siitä, että kun on saanut esityksensä pidettyä, ihmiset ovat olleet hiljaa ja sanoneet sitten, että suomut putosivat silmiltä. Pitäisi enemmän käyttää ihmisiä, joilla on todellista kokemusta erilaisista asioista. Mistä muuten tiedetään, mitä se elämä on oikeasti asiakastasolla. Monien Lumpeen aktiivien tavoin Tuija Siera on korvaushoidossa. Hän on korvaushoitoon hyvin tyytyväinen. Elämä on rauhoittunut, ja korvaushoitolääkkeen myötä huumeidenkäytöstä on päässyt eroon. Lääkäriin pääsee, jos sille on tarvetta. Omahoitajan kanssa voi käydä keskusteluja, kun Tuija itse on siihen valmis. Mitä hyvänsä apua tarvitsee, se järjestyy, hän kiittelee. Pääsy korvaushoitoon on avannut mulle elämää. Olen terve eikä tarvitse enää piikitellä. Hoito on muuttanut mun elämää hyvään suuntaan, sanoo Tuija. Hän kiittelee myös sitä, että terveyskeskus- ja erikoislääkärit ymmärtävät korvaushoidon hoitomuotona eivätkä huumeidenkäyttönä, minä ihmiset sitä valitettavasti joskus pitävät. Lumpeen aktiivit kysyivät korvaushoidossa olevilta, mitä he korvaushoidossa muuttaisivat, jos voisivat. Lopputulos oli, että ihmiset eivät olisi muuttaneet mitään. Ja silti korvaushoitoa haukutaan, huokaa Tuija. Valitetaan, että korvaushoitopaikka on ihan kauhea ja lääkäri on diktaattori. Ihmiset keksivät ongelmia ja tekevät asioista ongelmia. Jos jollain on suuremmat lääkeannokset kuin itsellä, nähdään, että ainoa vaihtoehto on, että itsellä annokset on liian pienet. Kuitenkin lääkeannokset ovat yksilöllisiä, eivätkä kaverin lääkemäärät kuulu asiaan. Näin se vain menee. Tuija arvelee, että korvaushoidossa olevat eivät loppujen lopuksi edes ole tyytymättömiä, vaan he valittavat koska kuuluu valittaa. Mitä, Tuija, ajattelet tulevaisuudesta? Mä en ajattele tulevaisuutta. Multa puuttuu sellainen kyky. Se on mulle aina vaikeaa. 2 n 2015 Tiimi 19

20 TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Korvaushoitopotilailla pelaaminen johtaa helpommin ongelmiin KORVAUSHOITOPOTILAAT pelaavat rahapelejä yhtä yleisesti kuin väestö keskimäärin, mutta korvaushoitopotilailla on enemmän pelaamiseen liittyviä ongelmia. Tämä tulos kävi ilmi suomalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin korvaushoidossa olevien rahapelien pelaamista ja sitä, onko pelaamisella yhteyttä sukupuoleen, ikään, käytettävään korvaushoitolääkkeeseen tai hoito-ohjelmaan. Tutkimusryhmän muodosti 114 korvaushoidossa olevaa henkilöä kolmessa avohoitoyksikössä. Tutkimukseen osallistuneista 70 prosenttia oli pelannut rahapelejä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Rahapelejä pelanneista noin 12 prosenttia voitiin arvioida ongelmapelaajiksi. Miehistä osuus oli vajaat 15 prosenttia ja naisista runsas 11 prosenttia. Sukupuolella, iällä, käytettävällä korvaushoitolääkityksellä tai hoito-ohjelmalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ongelmapelaamiseen. Sari Castren et al.: Past-year gambling behavior among patients receiving opioid substitution treatment. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy 4/2015. Perimä vai ympäristö? SITÄ, TULEEKO miehestä päihteiden väärinkäyttäjä, selittävät sekä geneettinen perimä että kasvuympäristöön liittyvät syyt, kertoo ruotsalainen kaksostutkimus. Tutkimushenkilöiksi poimittiin rekistereistä identtistä ja muuta miespuolista kaksosta, sekä muuta veljestä. Tutkittavien tuli olla asunut samassa osoitteessa vähintään 80 prosenttia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Veljesten ikäeron piti olla alle kaksi vuotta. Päihteiden väärinkäyttöä arvioitiin kuolin-, sairaala- ja rikollisuusrekisterien tietojen pohjalta. Naisia ei voitu tutkia, koska heillä päihteiden väärinkäyttö on siinä määrin vähäistä, ettei tilastollinen analyysi valitulla menetelmällä olisi ollut mahdollista. Tutkimuksessa selvitettiin geneettisten ja ympäristötekijöiden yhteyttä kannabiksen, amfetamiinien, kokaiinin ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttöön. Tutkimuksen tulosten mukaan geneettisten syiden osuus päihteiden väärinkäytön selittäjänä vaikutti ympäristötekijöitä suuremmalta, mutta myös ympäristötekijät vaikuttivat. Samat syyt selittivät eri päihteiden väärinkäyttöä sen sijaan, että taustalla olisi ollut eri polkuja. Tutkijat päättelivät, että vaikka eri päihteet vaikuttavat aivoissa eri alueisiin, päihteiden väärinkäyttöä selittävät ilmeisesti yleisesti päihteidenkäyttöön liittyvät aivotoiminnot, kuten kokeilunhaluun, palkitsemiseen ja yleiseen nautintoon liittyvät reaktiot. Kenneth Kendler et al.: A population-based Swedish Twin and Sibling Study of cannabis, stimulant and sedative abuse in men. Drug and Alcohol Dependence, April Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: n 2015 Tiimi