2/ VUOSIKERTA SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA

Transkriptio

1 2/ VUOSIKERTA HELSINGIN YLIOPISTON SATAKUNTALAINEN OSAKUNTA

2 pääkirjoitus Veemäistä touhua Helmikuussa lehtimaailmasta kuului kummia. Kaupunkilehti V vedettiin pois jakelusta huumekirjoituksen vuoksi. Lehden vastaavan päätoimittajan mukaan juttu käsitteli huumeiden käyttöä sellaisella tavalla, joka ei ole hyväksyttävää vastuulliselle medialle. Kuukautta myöhemmin V-lehden päätoimittaja hyllytettiin virastaan. Hän oli päästänyt artikkelin lehteen ja katsonut sormien läpi arkaa aihetta. Karhunkierros taitaa sohaista muurahaispesää julkaisemalla artikkelin päihdepolitiikasta. Kyse on vain yhden toimittajan mielipiteestä. Lehden linjaa ei kuvasta yksittäiset artikkelit, vaan ilmapiiri. Haluan omasta puolestani pitää Karhunkierroksen ilmapiirin avoimena. Hyvässä, avoimessa ilmapiirissä on helpompi hengittää. 70-luvulla gospelmuusikko Jaska Löytty lauloi asioista, joista vaietaan. Ajat ovat sittemmin muuttuneet, mutta vaikenemisen jalo taito on tallella. Edelleen on asioita, joista ei puhuta tai puhutaan vasta, jos on ehdoton pakko. Jos epämieluisista vaihtoehdoista ollaan vain hiljaa, niillä on tapana ruveta toteutumaan itsekseen. Maija Alitalo paatoimittaja@satakuntatalo.fi KARHUNKIERROS. Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan tiedotuslehti. Perustettu vuonna ISSN Julkaisija: Satakuntalainen Osakunta, Lapinrinne 1 A5, Helsinki, (09) , Päätoimittaja: Maija Alitalo, paatoimittaja@satakuntalainenosakunta.fi. Toimittajat: Tuomas Aivelo, Mirva Helenius (tiedotussihteeri), Riikka Kinnunen, Petteri Laine, Suvi Peltoniemi, Anna Rintala, Hanne Ristevirta, Salla Seppälä, Sinikka Tuori, Anu Välimäki, Elina Lähdeniemi. Tätä numeroa avustivat: Sanna-Kaisa Lehtinen, ja Mari Männistö. Kannen nimiö: Kalle Järvenpää. Kannen kuva: Tuuli Seppälä. Taitto: Maija Alitalo. Painos: 310 kappaletta. Paino: Tikkurilan paino, Vantaa. KARHUNKIERROS 2/2007

3 tässä numerossa 4 Osakuntauutisia. 5 Edaattorin kuulumisia. 6 Hanne Ristevirta reissaa Kalifornian ruosteisilla kukkuloilla. 8 Lääkärikammo on arkipäivää myös Satakuntatalolla. 10 Toimittaja tutustui sananlaskujen ihmeelliseen maailmaan. 11 Salla Seppälä pohtii huippuyliopistohanketta. 12 Liikunta - terveyttä vai muotia edistämään? 13 SatO:n oma Vickan, Eveliina Nera, kutsui toimittajan kotiinsa. 15 Vammala kutsuu satolaiset ensi kesänä vieraakseen. 17 Vappuruoat hurjassa testissä. 19 Kuvailutulkkaus tekee Riikka Kinnusen puheesta taidetta. 22 Sallitut aineet. 24 Vapun Survivors - eli kuinka selviytyä ensimmäisestä opiskeiljavapusta. 27 Kuolemattomat Vammala lumoaa sivuilla mikä ihmeen sktky SKTKY - Aimo annos hupia ja hyötyä osakuntalaisille ja senioreille. Sääntöjensä mukaan SKTKY:n eli Satakuntatalon Kannatusyhdistyksen tarkoituksena on yhteistoiminnassa Satalinnan Säätiön kanssa aatteellisesti ja taloudellisesti tukea Satakuntataloa ja Satakuntalaisen Osakunnan toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi osakuntailtojen, vuosijuhlien ja pikkujoulujen kaltaisten tilaisuuksien järjestämistä ja monipuolista mukanaoloa Osakunnan arjessa ja juhlassa. Jäsenilleen SKTKY tarjoaa paitsi mahdollisuuden olla tukemassa Satakuntatalon ja osakuntalaisten toimintaa, myös loistavan mahdollisuuden pitää yhteyttä ja viettää aikaa vanhojen osakuntatovereiden kanssa mukavan tekemisen merkeissä. SKTKY:n jäseninä on sekä jo valmistuneita että valmistumiseen lähiaikoina tähtääviä osakuntalaisia. Yhdistykseen liittyminen käy kätevästi maksamalla jäsenmaksun yhdistyksen tilille (Säkylän Osuuspankki ). Jäsenmaksu vuodelta 2007 on 9 euroa. Yhdistyksen ainaisjäsenmaksu puolestaan on 85 euroa. Kuluvana keväänä SKTKY:n toimintaan pääsee tutustumaan ainakin Viisissä järjestettävissä vuosijuhlissa ja niiden jatkoilla. Syksyllä luvassa ovat muun muassa perinteiset pikkujoulut, joita ei kannata missata! Tervetuloa SKTKY:ilemään! KARHUNKIERROS 2/2007

4 osakuntauutisia Osakunnan verkkosivujen uudistus etenee teksti: mirva helenius Verkkosivuille laadittavien toimintaohjeiden pohjasta päätettiin huhtikuun varsinaisessa kokouksessa. Tällä ohjeistuksella kumottiin aikaisempien varsinaisten kokousten päätökset siitä, ettei verkkosivujen sisältöä, kuten kuvia, saa laittaa salasanan taakse. Uusien ohjeiden mukaan osakunnan jäsen saa halutessaan käyttäjätunnuksen osakunnan uusille verkkosivuille. SatO mukana kansansouduissa Satakuntalainen Osakunta osallistuu tänäkin vuonna kirkkoveneellä Satakunnan Kansansoutuihin. Perjantaista sunnuntaihin kestävä kolmipäiväinen koitos soudetaan Retkellä pääsee tutustumaan Kokemäenjoen kauniisiin maisemiin Vammalasta aina Poriin asti. Samalla voi viettää leppoisaa ja riemukasta aikaa osakuntatovereiden seurassa. Käyttäjätunnuksen avulla osakuntalaiset voivat muokata sivuja, kirjoittaa foorumille, lisätä tapahtumia tai oman valokuvagallerian. Kokouksen päätöksen mukaisesti sivuilla oleviin valokuviin ei saa liittää kuvassa esiintyvän henkilön nimeä ilman tämän suostumusta. Osakunnan jäsen voi myös halutessaan pyytää urhoa poistamaan verkkosivuilta häntä koskevaa materiaalia. Urho, valokuvaaja ja tiedotussihteeri päättävät siitä, onko jokin kuva tai teksti tai muu materiaali julkista, jokaiselle sivulla vierailevalle näkyvää vai vain käyttäjätunnuksen omaavien nähtävissä. Sivujen lopulliset toimintaohjeet kirjoittaa urho. Ohjeita voidaan tarvittaessa muuttaa, mutta niiden pitää pohjautua varsinaisen kokouksen päätökselle. Vaalipäälliköt valittiin HYY:n edustajistovaalit lähestyvät jälleen. Satakuntalaisen osakunnan vaalipäälliköiksi 2007 valittiin Laura Aalto- Setälä ja Riina Pykäri. Lisäksi päätettiin liittyä osakuntien suureen vaalirenkaaseen toissavuoden tapaan. Vaalit pidetään ensi syksynä. Lue lisää, ilmianna kuolematon tai anna palautetta osoitteessa: 4 KARHUNKIERROS 2/2007

5 Edaattorin epävirallinen pöytäkirja HYY:n edustajiston kokous Kokous pääsi alkamaan klo Olin paikalla, på plats ja närvarande. Nimenhuutoon vastaaminen voi sisältää monenlaisia poliittisia viestejä, puhumattakaan saliin istuutumisesta. Olen jo tutustunut kaikkien ryhmien edustajiin niin, että saliin tullessa pystyn sujuvasti moikkailemaan niin hippisiipeä kuin poroporvareita. Olin jo valmiiksi levoton johtuen edeltävästä ryhmän tapaamisesta. Ryhmässä syntynyt illuusio vallankäytöstä oli saanut minut innostumaan. Spekuloimme nimittäin Domus Academican muuttamista ympärivuotiseksi hostelliksi ydinkysymyksen ollessa: kumpi on tärkeämpää: 69 opiskelijalle asunto keskustasta vai euroa enemmän rahaa koko ylioppilaskunnalle? Maria tutkii iloisena potilastaan Minä jatkoin kokouksen ajan edustajiston havainnointia. Hippisiiven ja porvarit erottaa toisistaan istumapaikan lisäksi kokouseväistä: Porvarintamalla eväät ovat surutta McDonald sin käärepapereissa ja Wayne s Coffeen kertismukeissa. Vihersiivessä sen sijaan suositaan oluen juomista suoraan pullonsuusta. Tällä kertaa ylioppilaskuntamme vasemmistointellektuellit jakoivat solidaarisesti viinipullon keskenään. Tätä ennen oltiin puhujanpöntöstä kuultu kommentti kolmannen ylioppilastalon biletilojen kalleudesta ja opiskelijoiden ryyppäämisen tukemisesta. Tohtori Virtanen Karhunkierros ylpeänä esittää satakuntalaisen osakuntaelämän aikaansaannoksen, vastavalmistuneen lääketieteen lisensiaatti Maria Virtasen. Pian hänet tunnetaan Maria Tiusasena. Maria on ansioitunut mm. urheiluohjaajana, pääsihteerinä ja laulunjohtajana. Maria jättää talomme huhtikuun viimeisenä päivänä vaihtaakseen Helsingin opiskelijariennot ulvilalaisen maalaisemännän askareisiin. Porilaisten osakuntalaistemme iloksi Mariaa voi jatkossa tavata myös Porin terveyskeskuksessa. Haikein mielin luovumme Mariasta, mutta samalla iloitsemme hänen menestyksestään. Kuohuva malja valmistumisesi kunniaksi! Kuplikoon onni ja elämänilo elämässäsi edelleenkin. Joudun tunnustamaan, etten tänä edustajakautenani ole kertaakaan edustajiston kokouksissa rohjennut korkata puhujapönttöä, saati olutta. Henkinen kynnys puhujapöntön edessä vain kasvaa kauden lähestyessä loppuaan. Mieluummin odotan kuitenkin oikeaa hetkeä ja asiallista sanottavaa, kuin sorrun eräiden muiden edustajien tapaan hakemaan huomiota kannattamalla jo valmiiksi kannatettua ehdotusta. Enkä haluaisi nousta kertomaan asioista, joista en tiedä mitään, viittaamaan vääriin dokumentteihin, pilkkaamaan muita edustajia tai edes kertomaan muille vitsejä. Kokoukset venyvät muutenkin. Huonotkin vitsit kieltämättä piristävät välillä ja toimivat ennen kaikkea retorisena tehokeinona. Olen toistaiseksi tyytynyt arvostelemaan muiden puheita. Sehän on politiikassa hyväksi todettu taktiikka, vaikka siinäkin välttelen arvioideni kanssa esiin tulemista. Toisaalta olen huomannut, että ahkera puhujapöntön käyttäminen saattaa myös kehittää retorisia taitoja. Tässä kokouksessa osaa puheista oli melkein ilo kuunnella, sen verran painokkaita ne olivat. Ehkä edustaja Pykärikin vielä nousee avaamaan sanaisen arkkunsa. Opiskelijoiden liikuntaliittoon liittymisestä, kehyslaskelmasta ja jäsenmaksun korotuksesta käytyjen pitkähköjen keskustelujen jälkeen kokous saatiin päätökseen klo Hyvillä mielin hiippailin kotiin. Ainakin opiskelijapolitiikka on viihdyttävää. Suvi Peltoniemi Riina Pykäri KARHUNKIERROS 2/2007 5

6 Satolainen Louisianassa Unelmia ja todellisuutta Kaliforniassa Askel alkoi painaa San Franciscossa, jossa jyrkimmän kadun kulma on huikeat 21 astetta. Kolmen kuukauden rankka koulutyö palkittiin viikon kevätlomalla. Lähdimme yhdeksän vaihto-opiskelijan voimin kiertämään Kaliforniaa. Jokaisella oli mielessään omat kuvansa länsirannikon osavaltiosta: televisiosarjojen ja elokuvien ystävä unelmoi Beverly Hillsistä ja Mulholland Drivesta, pasifisti toivoi tutustuvansa San Franciscon hippeihin ja rokkari näkisi vihdoinkin niin monien muusikoiden lauluissaan kuvaamat maisemat ja kaupungit. Innokkaimmat uhkapelurit päättivät poiketa Nevadan osavaltion puolella ja katsastaa erämaan keskelle taiotun neonvalomaailman, Las Vegasin. Lensimme Los Angelesiin, vuokrasimme pari autoa, ja matka saattoi alkaa. Los Angeles on kuulemma mahdollisuuksien ja suurten unelmien kaupunki. Monet tuntuvat uskovan tämän, suuri osa hostellissa tapaamistani ulkomaalaisista nuorista pyrkii näyttelijäksi Hollywoodiin. Kaduilla näkyi tyylikkäitä ja juuri sopivan boheemeja parikymppisiä jonottamassa teattereihin vuorosanakansiot käsissään. Hollywoodissa on hauskaa juuri niin kauan kunnes rahat loppuvat. Ehkä juuri siksi siellä asuukin niin moni rikas ja kuuluisa (me bongasimme vain Green Dayn basistin). Santa Barbara hurmasi pikkukylän tunnelmallaan ja siisteydellään. Kaikki rakennukset olivat matalia ja romanttisen vanhanaikaisia. Kaupungille onkin annettu määräys ylemmiltä tahoilta, että uudetkin talot on rakennettava kaupungin henkeä kunnioittaen. Santa Barbara on ehkä kaunein näkemäni amerikkalainen kaupunki, joten terminaattori-kuvernööri tyytyköön vastaisuudessakin kasvattamaan vain lihaksiaan. Kalifornian maisemissa on kuvattu lukematon määrä elokuvia, ja yksi parhaista on viinien maailmaan sijoittuva Sideways. Maistelimme Santa Barbaran lähialueen tilojen viinejä eräässä kuvauspaikkana toimineessa ravintolassa. Kalifornian maisemat olivat paikoitellen huikeita. Ajaessamme rannikkoa pitkin Santa Barbarasta San Franciscoon en vain kerta kaikkiaan voinut uskoa näkemääni: toisella puolella korkeat, vehreät vuoret ja pilvet lähes kosketusetäisyydellä, toisella puolella 6 KARHUNKIERROS 2/2007

7 O s a k u n t a l a i n e n Hanne Ristevirta raportoi vaihtariajastaan Yhdysvalloissa. Tyynen valtameren usean metrin korkuiset aallot löivät rantaan ja jyrkänteen seinämiin. Olo oli kuin suuren budjetin automainoksessa, vaikka ajoimmekin Toyota Corollan economymallilla. Itselläni suurimmat odotukset kohdistuivat ehdottomasti San Franciscoon: Golden Gate Bridge ja iloisia ihmisiä kukkia hiuksissaan. Kaupungissa oli kuitenkin huono ilma, ja suuri punainen silta oli sumun peitossa. Hipit olivat kadonneet. Rähjäiset paidat ja mekot olivat vaihtuneet Louis Vuittonin aurinkolaseihin, piiput piikkeihin. Jouduin todistamaan yhdellä kadunpätkällä kahta huumekauppaa. Poliiseille ei kannattanut soittaa, hehän olivat jo paikalla, tapahtumia autosta käsin tarkkaillen. Hyytävä tuuli ajoi turistit museoihin ja kadunkulmilla makaavat kodittomat kietoutumaan tiukemmin viltteihinsä. Eräät kadut ja kokonaiset asuinalueet olivat niin surullista katsottavaa, etten millään voinut uskoa olevani maailman rikkaimmassa maassa. Viimeisenä päivänämme San Franciscossa sää kuitenkin kirkastui ja päätimme kiivetä Twin Peaks -kukkuloille. Koko kaupunki avautui eteemme valkoisine taloineen ja vehreine metsikköineen. Näky oli uskomattoman kaunis. Aloin miettiä koko vaihto-opiskeluaikaani. Tätä kirjoittaessa sitä on jäljellä enää kuukauden verran. Olen törmännyt asioihin, usein ikäviin, joita en olisi uskonut täältä löytäväni. Yleisesti ottaen kokemus on ollut kuitenkin erittäin positiivinen ja olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että matkustaminen kannattaa aina. Paitsi ympäristön kannalta. Viimeisin ympäristöön liittyvä väittelyni oli kadulla aktivistin kanssa aiheesta Al Gore on rasisti, ja siksi hän kehitti teorian ilmastonlämpenemisestä. Lukija päätelköön itse, olinko puolesta, vastaan, vai täysin hämmentynyt. Miten nämä ajatukset sitten heräsivät katsellesani Twin Peakseilta auringonpaisteen kaunistamaa San Franciscoa? Kaukaa katsottuna moni paikka näyttää upealta, pienet virheet katoavat. Kun menee lähemmäs, joutuu näkemään myös huonot puolet. Siksi suosittelen joskus tarkkailemaan myös omaa maata kauempaa: pienikin opintotuki on erittäin harvinaista luksusta kalliisiin lukukausimaksuihin verrattuna. Ahdaskin soluhuone on viihtyisämpi kuin kadunkulma. menovinkit Kevät ja kesä on pullollaan tapahtumia. Älä jää kotiisi homehtumaan vaan katsasta SatO:n anti! 5.5. Luontoviikonloppu Sipin mökillä Tornien taiston lisäksi Sipillä ihmetellään oman pihapiirin luontoa, huhkitaan risusavotassa ja saunotaan oikein olan takaa SKTKY:n vuosijuhlat ja jatkot Viisissä Satakuntatalon Kannatusyhdistys juhlii taivaltaan hyvän ruoan, juoman ja ohjelman parissa Euroviisu-studio klo 19 Viisissä Tule kannustamaan Hanna Pakarinen voittoon tai ainakin ihailemaan ensimmäisiä suomalaisia Euroviisuja. Tunnelma nousee kattoon suuren screenin avulla Jukolan ja venlojen viesti Lapualla SatO osallistuu jälleen kerran Suomen suurimpaan suunnistustapahtumaan. Lisätietoa saa Maria Virtaselta Åbo-VSO-SatO kesäpäivät Karjaalla Tiivis osakuntakolmikko tiivistyy entisestään kesällä, kun pääsemme viettämään yhteistä aikaa Varsinaissuomalaisen Osakunnan ja Åbo Nationin ihmisten kanssa Karjaalle Satakunnan Kansansoutu Perjantaista sunnuntaihin kestävä retki vie 15 osakuntalaista pitkin kuvankaunista Kokemäenjokea. Urheiluhengellä ei niin väliä, yhteishenki on tässä reissussa monin kerroin tärkeämpää. Varoitus: hauskanpitoa luvassa! KARHUNKIERROS 2/2007 7

8 VALKOTAKKISTEN HOIDOSSA Perusterve osakuntalainen on tyytyväinen opiskelijoiden terveydenhuoltoon, mutta miten onkaan sairaanhoidon laita? teksti: Anna Rintala Miten määrittelet itsesi terveeksi? Olen aina pitänyt itseäni perusterveenä ihmisenä, sillä olen monista päiväkoti- ja koulutovereistani poiketen välttänyt yleiset räkätautikierteet. Muutenkin olen sairastellut erittäin harvoin. Vai olenko sittenkään? Alkaneen vuoden puolella olen ollut jo kahteen kertaan sairaalahoidossa, yhteensä viikon verran, eivätkä sairaalakokemukseni ja kommellukseni siihen rajoitu. Täten poikkean haastattelemistani paristakymmenestä osakuntalaisesta, joista suurin osa on säästynyt sairauksilta ja kommervenkeiltä, sillä he eivät tunnustaneet sairaalassa käyneensä sitten syntymänsä. Tarinat kummallisista sairaalakokemuksistakin tuntuivat olleen harvassa, lieneekö seurustelu suvun vanhempien osapuolten kanssa jäänyt liian vähäiselle. Näkökulmia lääketieteen epämiellyttävimpiin ja epäilyttävimpiin kohtiin kyllä löytyi, niin käytännön toimenpiteiden kuin etiikankin puolelta. Suoliston tutkimiseen liittyvä letkun nieleminen, jäsenien paikalleen laitosta lähtevä krunts-ääni ja rasvaimu puistattivat, samoin toimenpiteet joista aiheutuvaan kipuun ei voida käyttää puudutusta. Eettiseltä puolelta epäilyttivät etenkin ihmisten tuuppaaminen samaan muottiin mielenterveydellisiä ongelmia pakkolääkitessä sekä keinotekoinen elämän jatkaminen. Lääketieteen rajojen määrittäminen ja se kuka sen tekee, huolettivat. Lääkärien arvostelukykyä epäiltiin, sillä monet lääkärit luulevat olevansa erehtymättömiä ja kohtelevat potilaitaan tyhminä. Luvut Suomen päivystyksissä hoitovirheisiin kuolleista järkyttävät. Itsekin sain kokea kaikkea tuota parin päivän aika- Hammaslääkärit, nuo Gestapon pojat ja tyttäret teksti: suvi peltoniemi Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan. Siellä hampaat revitään. Ikenet vain jätetään. Tutkimusten mukaan noin puolet potilaista kärsii hammaslääkäripelosta. Tämän pelon tunteminen on yleisempää miesten keskuudessa, ja kymmenesosalla potilaista pelkotila on niin voimakas, että jo pelkkä tieto hammaslääkärin vastaanotolle varatusta ajasta häiritsee normaaleja arkirutiineja. Hammashoitoa pelkäävä potilas saattaa jopa joutua paniikkiin hoitotoimenpiteiden aikana. Oksennusrefleksikin voi voimistua. Hammaslääkärikammon taustatekijöinä ovat yleensä potilaan omakohtaiset kivuliaat tai epämiellyttävät kokemukset, läheisten kertomukset ja median luomat käsitykset. Esimerkiksi Internetin keskustelupalstalla eräs tyttö kirjoittaa synnyttävänsä mieluummin perätilaneloset luomuna kuin menevänsä hammastohtorille kidutukseen. Merkittäviin pelkoa lisääviin tekijöihin kuuluu myös matala koulutustaso. Hammaslääkärifobia saattaa johtaa tilanteeseen, jossa potilas alkaa vältellä tarkastukseen menoa, ja ajan myötä kynnys 8 KARHUNKIERROS 2/2007

9 VALKOTAKKI? lääkäri suomalainen sotilas talvisodassa hullujenhuone eli satakuntalaisittain Harjavalta leipuri steriiliys sairaala SAIRAALAKOKEMUS? ampiaisen pistoa luultiin vesirokoksi armeijan teollisuusmainen rokotusmeininki kirurginen väline unohtunut mummun sisään, uudelleen leikkaukseen käden katkeaminen kädenväännössä YTHS:ltä lähete Marian sairaalaan, sieltä lähetteellä edelleen Meilahteen ja lopulta Töölöön riemu, jonka saa poskionteloiden punkteeraamisesta katetrin laittaminen itselleen, kun nuori lähihoitaja ei osannut KAMMOTTAVINTA LÄÄKETIE- TEESSÄ? letkun nieleminen sikiöiden tutkimus arveluttavaa armomurha eläimillä kasvatetaan ihmisille elimiä että jotain oikeasti kiinnostaa leikellä toista ihmistä kaikki sairaudet eivät selviä keinotekoinen elämän jatkaminen pakkolääkitys esim. ADHD:n hoidossa miesgynekologit (herää ajatus: miksi ovat valinneet alan?) na sairaalahoidossa: pikkuhutilointia, sitä ettei potilaan sanaan luoteta eikä toiveita kuunnella, epävarmuuden tunnetta, kun hoitajat ja lääkärit vaihtuvat tiuhaan. Mieleeni nousi kysymys: kuka vastaa kokonaisuudesta? Tiedelehtiä lukiessa tuntuu, että ihmisruumiista tiedetään vaikka mitä ja geeniteknologia mahdollistaa loputkin, mutta karu todellisuus kylmää: hyvin monia sairauksia jää selvittämättä. Seurauksia hoidetaan mutta syy usein unohdetaan. Opiskelijaterveydenhuolto, toisin sanoen Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö sai osakuntalaisilta paljon kiitoksia. Hoito on asiantuntevaa, edullista ja joustavaa. Hoitajat ja lääkärit kohtelevat opiskelijoita aikuisina, eivätkä sössötä potilailleen. Toisaalta, jos YTHS:n palveluja ei tarvitse kuin muutaman kerran opiskeluvuosien aikana, 35 euroa per vuosi kirpaisee. Eikä YTHS vastaa kuin terveydenhuollosta arkipäivisin. Jotkut operaatiot vaativat lähetteen kunnalliseen terveydenhuoltoon, mikä voi johtaa aikamoiseen seilaamiseen ympäri Helsinkiä. Jos olet kirjoilla muualla kuin Helsingissä, päivystyksessä voidaan uhata lähettää kiireellistä leikkausta vaativa potilas kotikuntaan. Ongelmia löytyy myös opintotuen puolelta: valtio olettaa opiskelijoiden maksavan yllättävätkin sairausmenot opintotuesta. Vaikka päivittäin otettaviin lääkkeisiin menisi monta sataa euroa vuodessa, toimeentulotukea ei saa, ennen kuin on näyttää Kelalle tilin olevan tyhjä ansio- ja lainarahojen loputtua. Sairastaminen ei kannata, mutta sitä ei koskaan tiedä milloin umpilisäke päättää sanoa poks. hoitoon hakeutumisesta kasvaa entisestään. Hoitamattomat hampaat aiheuttavat omistajalleen häpeän tunteen, jonka vuoksi mahdollisen hoitoajan varaaminen alkaa tuntua entistä hankalammalta. Lisäksi huonokuntoisten hampaiden ruman ulkonäön vuoksi ne voivat vaikuttaa negatiivisesti myös ihmisen sosiaaliseen kanssakäymiseen, sillä suun kauneus on ehkä yllättävänkin keskeinen asia kommunikoitaessa muiden ihmisten kanssa. Nauraminenkin voi muuttua sallituksi vain itsensä seurassa, koska eihän kukaan kehtaa hirveää hammasrivistöään muille paljastaa. Tällaisessa tapauksessa hammaslääkäripelkoa voidaan ajatella psykofyysissosiaalisena ongelmana. Onneksi tänä päivänä löytyy monia keinoja hammaslääkäripelon voittamiseen. Potilaat voivat valita mieleisensä mm. seuraavista vaihtoehdoista: puudutus, nukutus, rauhoittavat lääkkeet, ilokaasu tai hypnoosi. Myös terapiaa käytetään pelonpoistamiskeinona. Kenenkään ei pitäisi luopua hammashoidosta pelkotilojensa tähden. Yleisesti tunnustetaan, että pelko on opittu reaktio. Senpä vuoksi siitä voi päästä myös eroon. Pelosta selviämiseksi on opeteltava uusia käyttäytymismalleja. Askel askeleelta ihminen voi oppia sietämään pelkoa aiheuttavaa tilannetta, joten aina on toivoa. Jopa hammaslääkärifobiasta kärsivillä! KARHUNKIERROS 2/2007 9

10 Aika menee aatellessa, päivät päätä käännellessä Vanhoista sananlaskuista voi löytää yllättäviä viisauksia ja yhtäläisyyksiä nykypäivänäkin varsinkin osakunnassa. teksti: elina lähdeniemi Sananlaskut olivat ennen vanhaan eräänlaisia lentäviä lauseita, joilla moitittiin, kehuttiin, arvosteltiin ja oikeutettiin monenmoista toimintaa. Niistä löysi puolustuksensa niin ahkera kuin laiskakin. Toisaalta ne kehottivat tyytymään kohtaloonsa mutta samalla muistuttivat jokaisen olevan oman onnensa seppä. Tänä päivänä lukija helposti huvittuu sanalaskuja lukiessaan, mutta voi löytää niistä myös uusia näkökulmia ja hitusen entisajan viisauttakin. Myös osakunnan elämää kuvaamaan löytyy monia sanalaskuja. Kukapa ei olisi huomannut, että lauantaina laiskakin virkoaa, jos ei ennen niin ehtoolla? Tai että viina on viisasten juoma, mutta kyllä se tyhmemmänkin päähän käy. Isännän toimenkuvaa kuvaamaan sopii mainiosti sananlasku, joka toteaa: jos olutta kylliksi on, on kyllä ystäviäkin. Aina täytyy kuitenkin muistaa myös, että jokaista juhlaa seuraa arki. Usein osakuntaelämä vie liiaksikin aikaa muulta elämältä, mutta onneksi senkin voi perustella sanalaskulla: laiskuus on hyvä lahja kun sen osaa oikein käyttää. Monen opinnot hieman hidastelevat ja kangertelevat, koska kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie. Onneksi Viisistä löytää muitakin samassa tilanteessa olevia ja sitten voidaan yhdessä viettää päivät päätä käännellessä. Ettei kuitenkaan tulisi liiaksi ajateltua ja esitettyä akateemista, kannattaa muistaa, että on ensimmäinen hullunmerkki, jos itseään luulee viisaaksi. Tärkeintä ovat ne ihmiset, joiden kanssa voi istua tai laulaa, puhua tai nauraa tai ihan mitä tahansa siitä väliltä. Sananlaskun sanoin: hyvät naapurit ovat puoli elämää. Ota opiksesi näistä: Suhtaudu varauksella näihin: Liiat rahat puhkaisevat taskut. Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy. Hyvä on koti olemassa, kun kaupungista tulee. Kyllä Jumala hullut hoitaa, katsokoot viisaat eteensä. Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta. Hulluna on hyvä olla, kun ei vain järki puutu. Ei ryyppy miestä kaada, jos ei mies ryyppyä. Ei kalu kylässä parane. Autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku. Tasavalta tappelussa: se lyö ken ennättää. Kaunista kaikki klähmivät, ruman minä otan. Myöhäistä on katua, kun torakka persettä kaivaa. Ei ne kaikki miehiä ole, jotka pöksyjä kantavat. Tulisi jo vanhaksi, että saisi itseään kehua. 10 KARHUNKIERROS 2/2007

11 Kusipäisiä mukuloita teksti ja kuva: salla seppälä Äskettäin Aasiassa onnistuttiin erottamaan toisistaan siamilaiset kaksoset, joilla oli osin yhteinen sydän. Molemmista tullee elinkelpoisia yksilöitä. Kaksosten mahdollisuutta elää yksilöinä pidettiin niin arvokkaana, että ryhdyttiin riskialttiiseen leikkaukseen. Mitä jos tilanne olisi toisin päin? Naistenklinikalla syntyvistä vauvoista saataisiin kehittyneellä kirurgialla kolmen vauvan kollektiiveja. Nämä huippuyksilöt olisivat tavallisia taaperoita kilpailukykyisempiä paitsi kotimaassa myös kansainvälisesti, onhan kolmella keskimäärin enemmän lahjoja kuin yhdellä. Lisäksi huippuyksilöksi kootut lapset oppisivat yhteistyötä kapaloista asti. Vanhempien näin halutessa ja pääoman vaihtaessa omistajaa huippuyksilöitä voitaisiin toki vastasyntyneiden lisäksi muodostaa myös teini-ikäisistä. Mitä siitä, että näiden mielenkiinnon kohteet ja arvot saattavat jo olla kehittyneet täysin eri suuntiin? Lääkärit vakuuttaisivat epäluuloisille vanhemmille, että kaikki kolme lasta huippuyksilössä saisivat säilyttää oman identiteettinsä. Heillä olisi ainoastaan yhteiset elintoiminnot jaetussa kehossa. Kaikilla olisi omat vanhemmat ja vain tärkeimmät päätökset olisi ulkoistettu asiantuntijoista koostuvalle hallitukselle. Huippuyksilöitä kohdeltaisiin toisin kuin tavallisia lapsia. He saisivat korkeampaa lapsilisää, mikä rahoitettaisiin myymällä valtionyhtiöiden osakkeita ja muodostamalla tuottava rahasto ja pahan paikan tullen leikkaamalla tavallisten lasten lapsilisiä. Kyseenalaistajille kuitenkin väitettäisiin, että huippuyksilöitä ei ole räätälöity elinkeinoelämän tarpeisiin ja että ne ovat siitä yhtä riippumattomia kuin muutkin lapset. Jos alkuperäiset suunnitelmat toteutuisivat, huippuyksilöiden elintoimintoja ryhdyttäisiin yhdistämään jo ensi syksynä ja yhteiset kehot niillä olisi vuoteen 2020 mennessä. Vuosina valtiolta odotettaisiin yhteensä 500 miljoonan euron panostusta hankkeeseen, elinkeinoelämältä ja yksityisiltä tahoilta 200 miljoonaa euroa. Kiireessä ja eurokolikon kiilunta silmissä puuhastellussa huippuyksilö-hankkeessa piilee riski, että synnytetyillä huippuyksilöillä on ylivertaisen kilpailukyvyn sijasta tietoliikenneteekkarin sosiaalisuus, taiteilijan henkinen tasapaino ja kylterin ahneus. Tuntemattomassa sotilaassa Koskela sattuvasti tokaisee: Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä mukuloita. Kaikki yhteneväisyydet valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtaman työryhmän esittämän huippuyliopisto-hankkeen kanssa ovat lukijan mielikuvituksen tuotetta. Työryhmä esittää, että Teknillinen Korkeakoulu, Helsingin Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen Korkeakoulu yhdistetään huippuyliopistoksi vaiheittain syksystä 2008 alkaen. Suurin rahoittaja olisi valtio 500 miljoonan alkupääomalla neljän ensimmäisen vuoden aikana, mutta huippuyliopisto olisi kuitenkin yksityis- eikä julkisoikeudellinen toimija ja sitä hallinnoisi erillinen säätiö. Huippuyliopiston perustaminen tullee hallitusohjelmaan, kahden suurimman puolueen johtajat tukevat hanketta. Epäilijöille on vakuutettu, että yhdistäminen ei uhkaa pieniä, epäkaupallisia opiskelualoja, vaikka esityksessä nimenomaan lukee, että ajan mittaan kokonaisuuden kannalta epäolennaisia osia voidaan karsia. Taikissa, joka olisi pienin liitettävä yksikkö, ollaan huolissaan erityisesti taideidentiteetin säilymisestä. KARHUNKIERROS 2/

12 Liikunta - terveyttä vai muotia edistämään? teksti ja kuva: anu välimäki Mitä teet, kun omatuntoa kalvaa ainainen ryyppääminen, opiskelujen heikko menestys tai muuten vain saamattomuus ja epäterveelliset elämäntavat? Mikään ei puhdista sameaa omaatuntoa yhtä hyvin kuin salille tai lenkille lähtö. Ihan sama kuinka huonosti elämä muuten menee, kunhan säännöllisesti pääsee urheilemaan. Silloin tuntee itsensä aikaansaavaksi, terveeksi ja hyväksi ihmiseksi. Muutamalla lenkillä käynnillä saa ostettua oikeutuksen moneen ravintola-annokseen. Tarkemmin mietittyäni huomaan menneeni samaan lankaan kuin useimmat muutkin: liikunnalla pyrin ostamaan paremman ihmisen statuksen. Mutta huijaanko itseäni vai muita? Urheilu ja terveelliset elämäntavat pursuavat kaikkialta.lehdissä kannustetaan elämään terveellisesti, liikkumaan säännöllisesti, välttämään lihottavia ruokia ja ulkoilemaan raikkaassa ulkoilmassa. Siitäkin huolimatta, että Helsingin kevätilmassa on enemmän kiviainesta kuin happea. Urheiluvaatteet valtaavat vuosi vuodelta yhä enemmän tilaa katukuvassa. Joskus tuntuu, että niihin törmää jo useammin yökerhojen tanssilattialla kuin lenkkipolulla. Rannekellotkaan eivät ole enää rannekelloja, vaan rannetietokoneita, jotka mittaavat pulssin ja rasvanpolton. Lenkkarit jalassa voit marssia työhaastatteluun ja minihameeseenkin saat sporttisuutta kiskomalla jalkaan mutantit, jotka eivät osaa päättää olisivatko korkokengät vai lenkkarit. Urheilu ei ole enää vain urheilua, vaan se on osa muotia. Jos haluat olla tyylikäs, urheilet. Tai ainakin annat mielikuvan, että teet niin. Koska kyse on mielikuvista, merkitystä ei oikeastaan ole sillä liikutko vai et, vaan kuinka liikut. Muotitietoinen liikkuja ei voi ensitreffeillä kertoa perjantaisista sauvakävelyretkistään. Sen sijaan jokaisen itseään arvostavan opiskelijatytön pitää käydä säännöllisesti pumpissa. Tärkeää on tietenkin valita tuntinsa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, jotta mahdollisimman moni näkee sinut trendikkään urheilulaukkusi kanssa. Huomiota pitää kiinnittaa myös siihen, että laukkusi varmasti ymmärretään urheilukassiksi. Eli vaikka pyyhe mahtuisi tavanomaiseen olkalaukkuusi, ota kuitenkin mukaan erillinen, massiivinen, mielellään sporttisella tuotemerkillä varustettu olalla kannettava kassi, joka hankaloittaa liikkumistai yleisissä paikoissa. Tärkeintä on saada mahdollisimman moni tietoiseksi urheiluharrastuksistasi. Loppujen lopuksi sillä, kuinka tehokasta liikuntasi on tai kuinka hyvä kunto sinulla on, ei tunnu olevan merkitystä. Sääli sinänsä, sillä tärkeintähän urheilussa pitäisi olla se, että se tuntuu hyvältä. 12 KARHUNKIERROS 2/2007

13 11 minuuttia SatO:lle Satakuntalaisen osakunnan kuraattori on levoton taiteilijasielu. Hän saa kiksejä huonekalujen öljyämisestä, kankaanpainantakuvista ja reissaamisesta. Hän on työholisti ja tahtoisi vuorokauteensa ekstratunnin. Hän on SatO:n oma kruununprinsessa Vickan, Eveliina Nera. teksti ja kuvat: Sanna-Kaisa Lehtinen Ilmassa on kuninkaallista glamouria. Emäntäni valitsee tiarakokoelmastaan suosikkinsa ja poseeraa diivan elkein kameralle valtikkoineen ja käätyineen. Vaikkakin hänen kruununjalokivensä ovat muovia ja valtikan virkaa toimittaa verhotanko, käädyt ovat ehtaa arvotavaraa. Olen Satakuntalaisen Osakunnan kuraattorin Eveliina Neran vieraana hänen omassa valtakunnassaan, viehättävässä punavuorelaisyksiössä. Katselen, kuinka Nera häärii vastaremontoidussa keittiössään kuin kotihengetär ikään. Hän pitää sisustamisesta, asioiden tekemisestä omin käsin. Vihreät mariskoolit on aseteltu riviin keittiön puiselle työtasolle. Neran itse maalaamat taulut koristavat asunnon vaaleita seiniä. Asunnossa on paljon antiikkia ja huutokaupoista mukaan tarttuneita huonekaluja. Koleasta kevätillasta kuraattorin kotiin pelastautunut toimittaja saa käsiinsä kupposen kuumaa maitokahvia. Olohuoneen pöydälle asetetaan jälleen yksi mariskooli kukkuroillaan suklaakeksejä. Pöydällä auki oleva koirakirja kielii kuraattorin tulevasta asuinkumppanista, staffordshirenbullterrieri Jujusta. Tuleva avokki on saava nimensä lapsuuden mielikuvitusystävän mukaan. Neran löytöretki osakuntaan ei noudata klassista kaavaa maakuntalukion ylioppilaasta, joka suuntaa stadiin teekkaritai yliopisto-opiskelijaksi ja löytää SatO:n. Raumalta kotoisin oleva Nera päätyi Helsinkiin Turun ja Jyväskylän kautta töiden perässä viitisen vuotta sitten. Osakuntaan hänet houkutteli sisko Kaisa, joka on itsekin toiminut kuraattorina. Heidän geeneissään on siis selvästi kuraattorin vikaa. Neran siskokset onkin muodostunut SatO:lla jo omaksi käsitteekseen. Mitä kuraattori sitten oikeastaan tekee? Kuraattorin tehtävänä on valvoa ja tukea osakunnan toimintaa inspehtorin kanssa. Hän pitää osakunnan varsinaiset kokoukset ja osallistuu hallituksen kokouksiin. Vaikka muutos onkin hyvästä, Nera korostaa kuraattorin roolia erityisesti perinteiden ylläpitäjänä. Nera on aikaisemmin toiminut muun muassa Karhunkierroksen päätoimittajana ja tehnyt aktiivisesti erilaisia tiedotuksellisia tehtäviä sekä ollut mukana hallituksessa, kuorossa ja asuntolajohtokunnassa. Kuraattorius oli luonnollinen jatke näille tehtäville. KARHUNKIERROS 2/

14 Kuraattorin valtakausi on kaksivuotinen. Nera saa siis kantaa käätyjään vuoteen 2009 asti. Hänellä on erilaisia missioita tälle ajalle. Hän peräänkuuluttaa parempia yhteyksiä SatO:n, Helsingin ja maakunnan välille. Tuloaan tekee myös sääntöuudistus: tämän vuoden aikana on tarkoitus laatia uudet säännöt 17 vuotta vanhojen sääntöjen tilalle. Nera haluaisi olla osakuntalaisille eräänlainen tuki ja turva - ei mikään sisar hento valkoinen, vaan rennosti erilaisia ideoita tukeva ja kannustava järjen ääni. Hän kiittelee osakuntalaisten aktiivisuutta ja intoa järjestää erilaisia tempauksia, sillä juuri toiminta on osakunnassa tärkeintä. Hän näkee osakunnan hienona amebamaisena sekasikiönä, erilaisten persoonallisuuksien kohtaamispaikkana. Entä mitä kuraattori tekee siviilissä? Onko SatO:n ulkopuolella elämää? Nera käy SatO:lla useita kertoja viikossa niin virallisissa kuin epävirallisissakin merkeissä. Hänen asunnoltaan kestää kävellä talolle vaivaiset 11 minuuttia. Nera on valmistunut filosofian maisteriksi journalistiikasta Jyväskylän yliopistosta. Hän työskentelee tällä hetkellä toimittajana YLE: n aamutelevisiossa. Vapaa-ajallaan hän matkustelee, hengailee ystäviensä kanssa, maalaa, metsästää huutokaupoista antiikkia ja kirjoittelee biisien sanoja, runoja ja kirjojen alkuja (hän on alkanut kirjoittaa kirjaa kolmesti). Hänen seuraava matkakohteensa on Montreal. Työ ja ystävät ovat Neralle erityisen tärkeitä. Hänet voi nähdä työpaikallaan jo aamukolmelta. Ystäviensä kanssa hän parantaa maailmaa, hengaa päämäärättömästi tai etsii nautintoa vaikkapa puistopiknikiltä. Eveliina Nera Syntymäaika: (huomaa pyöreiden vuosien bileet tänä vuonna!) Syntymäpaikka: Rauma Baari: Lostari, Baker s ja Old Anchor (kaamea lähipub kahden sekunnin matkan päässä kotoa) Drinkki: minttubaileys tuplana Ruoka: vuohenjuustosalaatti Pahe: huono unirytmi - nukkuu liian vähän Hyve: pystyy venymään suorituksiin minä vuorokauden aikana tahansa Eläin, joka olisi: lokki Suosikkikuninkaallinen: Ruotsin Vickan Paras SatO-muisto: Vantaa-ekskursio kesällä 2006 Ihannemies (kysymyksistä selkeästi haastavin): kaikki, mitä Matti Nykänen ei ole Nera uskoo kuuluvansa tulevaisuudessakin SatO:n vakiokalustoon. Ei ole olemassa järjestöä, joka pystyisi korvaamaan osakunnan. Järjestöä, jossa voisi toteuttaa itseään samalla tavalla yhtä älykkäässä seurassa. SatO on olennainen osa Neran elämää eikä hän osaisi olla sitä ilman. Voitte siis tavata Neran vuosijuhlien riemuciviksenä muutaman vuosikymmenen kuluttua. Long Live the Queen! 14 KARHUNKIERROS 2/2007

15 Vammala on ollut tämän vuoden ajan satolaisille uudella tavalla ajankohtainen: Vammala valittiin kuntavieraaksi viime syksyn Satakuntalaiseen Ehtooseen ja seuraava kesäretki tehdään Vammalaan. teksti: sinikka tuori Täältä tulee VAMMALA! virhettä tai haavaa. Vammas tarkoittaa lisäksi haavoittavaa esinettä, asetta tai keihästä. Jotkut tutkijat ovat arvelleet sanan juontuvan muinaisyläsaksisesta sanasta vamba. Toisaalta Vammala-nimen ajatellaan juontuvan Vammaskosken nimestä. Vammaskoski sijaitsee Tyrvään kirkon ja kirjaston välissä ja on katettu sillalla. Yksimielistä näkemystä nimen alkuperästä ei ole, mutta yksi asia tiedetään varmasti. Syntyperäisenä vammalalaisena totuin jo pienenä kotipaikkakuntani tuntemattomuuteen. Sain aina selitellä vieraspaikkakuntalaisille, että Vammala on se pieni kaupunki lähellä Tamperetta. Saapuessani Helsinkiin Vammalan sijainnin selventäminen oli jo osa kotipaikkakuntani nimeä. Hämmästykseni olikin suuri, kun huomasin Vammalan olevan yhtäkkiä Suomen kartalla ja vastaantulevien ihmisten tuntevan paikan. Tämä ilmiö ei koskenut ainoastaan sivistyneitä satolaisia. Lyhyt historiankatsaus Vammalan alueelta tunnetaan merkkejä asutuksesta 7000 vuoden ajalta. Vammalassa on kaksi keskiaikaista kivikirkkoa, jotka on rakennettu ja 1500-lukujen taitteessa. Sekä Sastamalan Pyhän Marian kirkko että Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on rakennettu samalle paikalle, missä sijaitsi niitä edeltäneet puukirkot. Molemmilla paikoilla on ilmeisesti ollut seurakunta puukirkkoineen jo 1200-luvulta lähtien. Vammalan kauppala perustettiin vuonna 1907 tsaari Nikolai II:n myöntymyksellä. Vuonna 1965 runsaasti alkuperäisestä laajentunut kauppala muutettiin kaupungiksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin muodostui nykyinen Vammala, kun Tyrvään ja Karkun kunnat liitettiin osaksi Vammalan kaupunkia. Vammala-nimen juuret Vammalan kaupungin nimeä on ihmetelty ja naureskeltu vähän väliä. Spede Pasanen keksi repäistä sketsiinsä ruotsinkielisen käännöksen Vammalasta eli nimen Invaliditet. Mistä moinen nimi oikeasti juontaa juurensa? Lönnrotin mukaan vamma eli vammas tarkoittaa vahinkoa, Vammala nykyään Lapsuuteni Vammalassa oli asukkaita reilu Vuoden alussa Suodenniemi liittyi Vammalaan, joten sekä asukasluku että kaupungin pinta-ala kasvoivat. Itse en vielä osaa suhtautua kuntaliitokseen iloisena asiana, enkä yleensä edes muista koko asiaa. Viikonloppukäynnit kotona eivät ole saaneet lisäväriä vuodenvaihteen jälkeen, mutta siitä huolimatta Vammala elää ja muuttuu. Tänä vuonna juhlitaan Vammalan 100-vuotisjuhlaa. Juhlavuosi näkyy katukuvassa esimerkiksi siinä, että Vammaskosken sillan molemmissa päissä liehuu uudet Vammala-viirit. Nähtävyydet ja tapahtumat Vammala tunnetaan muun muassa Vanhan kirjallisuuden päivistä, Satakunnan kansansoutujen aloituspaikkana olemisesta sekä Sastamala Gregorianasta, joka esittelee vanhaa musiikkia suomalaisten ja ulkomaalaisten taiteilijoiden yhteistyönä. Vammalassa on seitsemän kirkkoa, joista kaksi on keskiaikaisia kivikirkkoja ja suosittuja varsinkin vihkikirkkoina. Itse toimin kaksi kesää kirkko-oppaana Sastamalan kirkolla ja ihastuin idylliseen maalaismaisemaan, johon sopi niin viereisellä pellolla metallinpaljastajan kanssa tallustava mies kuin bussilastillinen venäjänjuutalaisia, joiden kanssa minulla ei ollut muuta yhteistä sanaa kuin vaskresenje eli kaunis. Muita nähtävyyksiä ovat Mauri Kunnaksen hahmoihin perustuva Herra Hakkaraisen talo, Marskin salonkivaunu, muutamat museot sekä Pirunvuori ja siellä sijaitseva Kivilinna. Pirunvuorelta avautuu huikaiseva näkymä alas järvelle ja rauhalliseen metsä- ja peltomaisemaan. KARHUNKIERROS 2/

16 Jari Andersson Vammalan lumovoima Satakuntalaisesta Ehtoosta ja 353. Vuosijuhlasta tuttu kasvo Jari Andersson, Vammalan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja yläasteen rehtori, kertoo Vammalan vetovoiman piilevän siinä, että ihmisillä on merkitystä toisilleen, sillä jokainen on jotakin suhteessa toiseen ihmiseen. Hänen mukaansa Vammala on kaupunkimainen, vaikka se onkin pieni paikkakunta. Andersson pitää hyvänä myös sitä, että isoihin kaupunkeihin on hyvät yhteydet. Voin yhtyä Anderssonin sanoihin joka kohdassa. Vaikka jossakin vaiheessa häpesin Vammalan nimeä ja takapajuisuutta, olen nykyisin ylpeä ja iloinen juuristani. Varsinkin kesät kirkko-oppaana opettivat näkemään ja tuntemaan seudun historiaa ja kulttuuria. Luvassa kesäretkellä Vammalan kaupunki kutsuu satolaiset vieraakseen kesäretkelle ensi kesänä. Tarkka ajankohta on vielä avoin, mutta retki ajoittuu heinä-elokuulle. Andersson lupailee, että kesäretkellä satolaiset pääsevät tutustumaan paikalliseen ruokaperinteeseen sekä sauna- ja uintikulttuuriin. Tämän lisäksi luvassa on kiertoajelu muun muassa Pirunvuorelle ja keskiaikaisiin kirkkoihin. Kirkkoveneeseenkin saatetaan tutustua lähemmin, vaikka osa satolaisista soutelee itsensä väsyksiin jo Kansansouduissa. Andersson lisää lopuksi, että tämä kaikki tapahtuu tietenkin hyvässä seurassa. Kaikki siis joukolla mukaan ottamaan itse selvää Vammalasta! Vammala-visa eli millainen ihminen olet Vammala-tietoutesi perusteella 1. Kuinka monta kirkkoa Vammalassa on? a) 3 b) 5 c) 7 2. Kuka on Vammalan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja? a) A.B. b) J.A. c) K.J. 3. Vammalan jokakesäinen valtakunnallinen tapahtuma on a) Vanhan kirjallisuuden päivät b) Sastamala Gregoriana c) Pirunvuoren valloitus 4. Tyrväällä on oma a) kuttu b) Laukko c) Manta 5. Vammalan seudulla on asunut a) Mauri Kunnas b) Akseli Gallen-Kallela c) Kaarlo Sarkia oikeat vastaukset: 1c, 2b, 3ab, 4ac, 5abc. Tuomio: 9-7 pistettä: Onnitteluni, sillä olet täysiverinen Vammala-nero! Olet sydämellisesti tervetullut kesäretkelle Vammalaan, mistä löydät itsesi kaltaista tietäjien seuraa! 6-3 pistettä: Olet perustavallinen, keskivertoihminen, joka ei toisaalta loista tietämisellään mutta ei myöskään ole aivan tyhmä. Tarvitset kannustusta oppiaksesi uutta. Suosittelen siksi lämpimästi osallistumista kesäretkelle Vammalaan, jossa tietomääräsi kasvaa huimasti ja saatat jopa saavuttaa nerouden tason! 2-0 pistettä: Et ilmiselvästi ole koskaan aiemmin edes kuullut sanaa Vammala, saati sitten tiennyt sen olevan kaupunki Pirkanmaalla. No, koskaan ei ole liian myöhäistä korjata tilannetta. Kesäretki Vammalaan on pakollinen sinun kohdallasi! 16 KARHUNKIERROS 2/2007

17 Totuus tai nakki ei pala tulessakaan teksti ja kuvat: salla seppälä Vappu on fyysisesti vaativa juhla. Opiskelijan on kestettävä ihmismassojen puristusta Mantan lakituksessa, piknikin rasitukset, grillauksen kirot ja mahdollisesti epäsuotuisat ilmastolliset olosuhteet. Yleisen turvallisuuden ja miellyttävyyden nimissä vastaavaa turnauskestävyyttä tulisi vaatia myös elintarvikkeilta. Testissä vappuklassikot tippaleipä ja nakki sekä kuohuviinin kumppaniksi sopiva vaahtokarkki. Iskunkestävyys Paitsi hehkeisiin, nuoriin opiskelijoihin, myös elintarvikkeisiin saattaa kohdistua iskuyrityksiä. Nakin, tippaleivän ja vaahtokarkin iskunkestävyyttä koeteltiin pudottamalla ne kahdeksannesta kerroksesta. Vaahtokarkki selviytyi ainoana pudotuksesta vammoitta. Nakki sai kaksi murtumaa, joista toinen oli vakava. Vaarallisin pudokas oli kuitenkin tippaleipä, jonka sirpaleita sinkoutui metrien päähän maahaniskeytymiskohdasta, ja jonka suurimmat jäljelle jääneet kappaleet olivat alle neljäsenttisiä. Ruuhkaan heitettynä tippaleivän sirpaleet saattavat olla vaaraksi kymmenille ihmisille. Säteilyturvallisuus Aineistoa ei ollut mahdollista altistaa oikeille auringonsäteille, joten sen sai korvata niin ikään säteitä tuottava mikroaaltouuni. Kävi ilmi, että 30 sekuntia mikrossa pullistaa vaahtokarkin moninkertaiseksi, ja jo 90 sekuntia tekee siitä syömäkelvottoman, sitkeän möhkäleen, jonka sisältä valuu tummaa tahmaa. Nakki sitkistyi ja kuivettui, kun taas tippaleipä ei ollut millänsäkään. Sankariruoat ennen rankkaa testiä KARHUNKIERROS 2/

18 Turnauskestävyys Keskimäärin parhain ja kaunein vappuruoka on nakki. Sillä ei ole erityisiä heikkouksia. Riskejä kaihtamaton voi uskaltautua ottamaan eväskoriinsa vaahtokarkkeja tai äärimmäisessä tapauksessa tippaleipiä. Tippaleipien kanssa toimiessa tulee kuitenkin noudattaa poikkeuksellista tarkkaavaisuutta. Vaahtokarkki kärventyi, mutta ei syttynyt tuleen Nakki ei syty tuleen vaikka sitä miten päin pyörittelisi Kosteudenkesto Kaikkia testattuja vappuruokia voitaneen tuhotulvan sattuessa käyttää hengenpelastusvälineinä, sillä ne kelluvat. Kaksi tuntia kestäneen valvotun liottamisen aikana yksikään tuote ei vajonnut pinnan alle eikä kohtuullista turvotusta lukuun ottamatta menettänyt ominaismuotoaan. Paloturvallisuus Totuus ei pala tulessakaan, mutta entä sankarielintarvikkeemme? Vaahtokarkkia, tippaleipää ja nakkia korvennettiin kutakin tuikun päällä kolmesta viiteen minuuttia. Tippaleipä näytti minuutin ajan täysin vaarattomalta, kunnes se syttyi leimahtaen ja paloi hyvällä liekillä useita minuutteja polttaen poikki sitä kannatelleen puutikun. Ilmeisen tulipalovaaran vuoksi tippaleipiä ei liene viisasta säilyttää asuinrakennuksissa. Vaahtokarkki tuotti erityisesti lapsia miellyttävän makean katkun ja sinisen liekin jo oltuaan muutaman sekunnin liekin päällä, mutta se suostui palamaan vain pinnasta. Palaneesta pinnasta tuli rupisen musta. Palon sivutuotteena vaahtokarkista valui nesteitä, jotka toistuvasti sammuttivat tuikun. Vaahtokarkin hyvistä ominaisuuksista huolimatta paloturvallisin oli kuitenkin nakki. Viiden minuutin aikana se ainoastaan mustui, ja kuumimpaan kohtaan syntyi hiiltynyt kuori. Tippaleipä tippui Satakuntatalon 8. kerroksesta - ei lasten silmille 18 KARHUNKIERROS 2/2007

19 Kuningas Lear ontuu vuorelle ja irvistää... Kuvailutulkki toimii sokeiden silminä katsomossa teksti: riikka kinnunen kuvitus: tuuli seppälä Suomen Kansallisteatterin lämpiössä käy vilske. Valkoisia keppejä tuntuu olevan joka puolella. Yksi opaskoirakin pyörii menossa mukana. Sanoit, että Jukka Puotila on jossain vaiheessa puolipukeissa näyttämöllä. Muista sitten kertoa, missä kunnossa sen vatsalihakset ovat, pyytää naisjoukko ympärilläni. Lupaan kertoa. Teatterissa on alkamassa Moliéren klassikkonäytelmä Don Juanin esitys. Olen paikalla Näkövammaisten liiton teatterikerhon kuvailutulkkina. Tehtäväni on sanoin kuvailla katsojien joukossa istuville parillekymmenelle näkövammaiselle ja täyssokealle näytelmän tapahtumat, joita he eivät itse voi nähdä. Lavastuksen, puvustuksen, henkilöiden ulkonäön, ilmeiden ja eleiden välittyminen heille on minun vastuullani. Helppo homma etenkin sulle, on moni ystäväni todennut kerrottuani tulkkauskeikoistani. Sähän puhut muutenkin paljon, nyt pääset tekemään sitä ihan työn puolesta. Minua kuitenkin jännittää. Jännittää, vaikka olen tehnyt tätä jo useasti ennenkin. On loppujen lopuksi aika hassua, että kolmen vuoden tulkkausten jälkeen olen Suomen pioneeri, valtakunnan kokenein kuvailutulkki. Hetken tekisi mieli röyhistää rintaa, mutta sen sijaan tyydyn puristamaan käsissäni näytelmän esitettä. Vieno hermostumishiki valuu pitkin selkääni. Jo alkuvalmistelujen kohdalla moni asia voi mennä pieleen. Tulkkaus tapahtuu Näkövammaisten liitosta lainattujen teknisten välineiden avustuksella. Tulkattavilla on korvillaan kuulokkeet, minulla puolestaan mikrofoni. Laitteiden ansiosta voin itse istua katsomon viimeisellä rivillä, rauhassa ja muita katsojia häiritsemättä. Näkkärit kuten näkövammaiset it- seään nimittävät hankkivat puolestaan paikat ensimmäisestä rivistä; osa heistä näkee jonkun verran, osa erottaa hahmoja ja muotoja. Tulkkauslaitejärjestelmän ansiosta normaali puheääneni kantautuu heidän kuulokkeisiinsa kuin istuisin heidän vieressään. Muu yleisö ei kuitenkaan joudu pakkokuuntelemaan pulputustani. En kuitenkaan luota teknisiin välineisiin. Kuulokkeet toimivat akuilla, jotka vaativat vuorokauden mittaisen ennakkolatauksen toimiakseen. Onko kukaan muistanut ladata niitä? Entä, jos mikrofonistani loppuu paristo kesken kaiken? Tai entä, jos käy niin kuin kerran, jolloin yleisö oli paikalla, tulkki oli paikalla mutta laitteet mitä suurimassa määrin olivat poissa. Vastuuhenkilö oli sattunut unohtamaan koko tulkkausillan. Tällä kertaa alku sujuu kuitenkin moitteetta. Akut napsahtavat kuulokkeisiin, KARHUNKIERROS 2/

20 kuulokkeet ihmisten käsiin ja testaus osoittaa mikrofoninkin toimivan. Astun teatterisaliin ja etsin istumapaikkani. Lähelläni istuvat ihmiset vilkuilevat piilotellun kiinnostuneina mikkiäni sekä mukana raahaamaani suurta salkkua, jossa kuulokkeita säilytetään. Mieleeni pälkähtää yht äkkiä, että jos olisin Lontoossa, en varmaankaan voisi astella katsojien joukkoon näin. Näytän varmaan vähintäänkin terroristinpoikaselta salaperäisine vempaimineni. Selailen näytelmän käsiohjelmaa. Muistanhan varmasti kaikkien henkilöiden nimet? Olen käynyt katsomassa esityksen jo kertaalleen ennakkoon, mutta epävarmuus vaivaa silti. Miksi Kyllikki Forssel ja Seela Sella ovat aina samoissa näytelmissä? Nehän ovat ihan samannäköiset, sekoitan ne varmasti. Miksi lavastajat haluavat aina olla niin pirun kokeellisia ja ympätä näyttämön täyteen videoscreenejä, epämääräisiä, muuntuvia kangasrykelmiä ja härveleitä, joissa on viisisataakahdeksankymmentäkolme pientä, hauskaa osaa, joista jokaisella on oma, merkityksellinen toimintonsa? Mitä vikaa on vanhoissa kunnon koululavasteissa? Puisesta pensaasta ja pahviseinästä koostuva lavastus olisi ainakin helppo kuvailla. Aikoinaan kuvailutulkin tehtäviin valmistautuessani käteeni lykättiin kansiollinen ohjeita. Niissä kehotetaan käyttämään mahdollisimman selkeää ja tiivistä kieltä. Vähemmän on enemmän. Se siitä puheliaisuuden tuomasta hyödystä. Näyttelijöiden repliikkien päälle ei myöskään saisi puhua. Kuten eräs tulkattavani joskus huomautti: sokea on sit eri asia kuin kuuro. Myös näkövammaiset haluavat keskittyä rauhassa näytelmän dialogiin ilman, että samaan aikaan joku kähisee korvaan tietoja näyttämön pittoreskista lintujen kahluualtaasta. Huomaan, että sääntöä on usein kuitenkin vaikea noudattaa. Monet ohjaajat tuntuvat ihastuneen tapaan, jossa näyttämöllä käydään läpi useita kohtauksia samanaikaisesti. Tähänastinen ehdoton suosikkini on Kansallisteatterin Dostojevskin Riivaajat, jossa etualalla henkilö pitää monologia samalla kun taustalla toinen ampuu kolmannen kuoliaaksi raa assa kaksintaistelussa ja neljäs nai raivoisasti viidettä. Seksikohtaukset aiheuttavat muutenkin päänvaivaa ja punastumisen hetkiä. Miten välittää kuvaavasti mutta tyylikkäästi hetki, jossa lähes äänettömässä kohtauksessa nuori runoilijapoika menettää neitsyytensä rakastajattarelleen piinallisen sähellyksen päätteeksi? Vihdoin Alarik ymmärtää levittää naisen jalat ja onnistuu työntymään hänen sisälleen. Parin rajun työnnön jälkeen Alarik laukeaa viidessä sekunnissa. Nähtynä kohtaus on koominen, mutta sanoiksi puettuna se nolottaa. Tänä iltana pääsen kuitenkin helpolla. Vaikka näytelmä on itse Don Juan, seksi on päätetty jättää kulisseihin. Katsomon valot alkavat himmetä. Napsautan mikrofonin päälle. Näytän varmaan terroristinpoikaselta salaperäisine vempaimineni. Näyttämöllä huojuu kolme korkeaa, tuuhealatvaista palmua. Niiden edessä on uima-allas, jonka mosaiikkikuvioidulla laidalla istuu Juha Mujeen esittämä palvelija. Altaan vesi on aivan turkoosinsinistä. Palvelijan luo saapuu Jukka Puotila, Don Juan, mustissa uimahousuissa ja timmissä six-packissa 20 KARHUNKIERROS 2/2007