Marja & Risto & Sade 4v. & Linnea 2v. Ystäväkirje 1/2011, Odessa, Ukraina

Transkriptio

1 Marja & Risto & Sade 4v. & Linnea 2v. Ystäväkirje 1/2011, Odessa, Ukraina Luottamuksellinen-ei julkaistavaksi ilman lupaa Postiosoitteemme: Risto & Marja Liedenpohja P.O.Box 8, Odessa Ukraine Sähköpostiosoitteemme: Marja: Risto: Tervehdys ystävät pitkästä aikaa! Riston kertomaa: Meille kuuluukin nyt paljon uutta. Alkuvuosi on mennyt niin nopeasti että vasta nyt pääsimme kirjoittamaan uutta kirjettämme. Talvikausi oli tällä kertaa pitkähkö täällä Odessassa ja lunta ehti tulla useampaan otteeseen, niin että Sade ja Linnea ehtivät lumiukon tekoonkin kerrostalomme pihamaalla. Samantien tehtiin lumienkelit ja heiteltiin lumipalloja. Kova tuuli tekee pienestäkin pakkasesta usein todella kylmää. Juuri nyt on parin päivän ajan ollut jo leutoa kevättä ilmassa ja lämmintä on tänään +15. Ensi viikolle on kuitenkin luvattu vielä uudestaan kylmenevää. Vihreyttä saamme siis vielä vähän odottaa. Kerhoilua Lapset ovat edelleen käyneet kerhossa, tosin Sade ei halunnut enää nyt kevätpuolella jäädä yksin oman ikäluokkansa kerhoon, joten nyt Sade käy Linnean ja Marjan kanssa samassa kerhoryhmässä. Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa tunniksi ja molemmat tytöt pitävät kovasti kerhokäynneistä; lauluista, leikeistä, askarteluista. Saden oma ryhmä kokoontui kolme kertaa viikossa kolmesta neljään tuntia kerrallaan, joten se ehkä oli vielä vähän liikaa, kun kielikään ei ollut kotimaista, vaikka senkin ryhmän toiminta perustui paljolti samoihin asioihin joista Sade pitää. Linneallekin on hyvä että Sade on samassa ryhmässä, sillä nyt Linnea rohkeammin isosiskon innostamana osallistuu laululeikkeihin ym. tekemiseen. Sade on nimennyt nukkensa itse Tinnaksi ja Sakariinaksi. Linnea on myös itse antanut japanilaiselle nukelleen nimen Tani, joka itse asiassa osoittautuikin japanilaiseksi tytönnimeksi ja merkitsee laaksoa. Niissä onkin kovasti hoitamista perheleikkejä leikkiessä. Usein ollaan myös lahdössä matkalle. Sade: Meidän pitää ottaa evääksi karkkeja, keksejä ja teetä. Lähdemme ihan Afrikkaan asti. Piirileikki työhuoneen lattialla on molemman tytön mieleen. Linneakin koittaa vauhdittaa pyörintää sanomalla isille usein kovaa. Samoin sylissä pyöritys kovaa vauhtia on mieleen. Illalla uni tulee helpommin kun hetki juostaan piiloleikin tai hipan merkeissä huoneesta toiseen. Talvella nämä hauskat hetket tahtoivat jäädä vähiin, mutta nyt on onneksi ollut siihen vähän enemmän mahdollisuuksia. On siis paljon mukavia hetkiä, mutta kyllä myös molempien lasten uhmakaudet ovat ottaneet vanhempien hermoille, samoin kuin sairaushuolet. Haavereita Sairautta ja haavereitakin on siis sattunut. Ihan loppuvuodesta Sadella oli korkeaa kuumetta, joten piti kutsua lääkärikin paikalle. Sitten vielä vähän myöhemmin Saden kurkkuun tarttui ruoto kalaruokaa syödessä. Ruoto (tai sen raapaisu) tuntui monta päivää kurkussa, mutta ilmeisesti se kuitenkin itsekseen lähti mahaan jossain vaiheessa. Ihan täyttä varmuutta asiaan ei lääkärikäynneistä huolimatta tullut, koska kohta kurkussa oli ilmeisesti nielun takana jonne ei silmä nähnyt tai lääkärin sormi päässyt. Linnea puolestaan löi suunsa keittiössä niin kovaa puupenkkiin, että omat hampaat tekivät huulen sisäpuolelle kunnon loven. Loppujen lopuksi huuleen laitettiin neljä tikkiä, mutta operaatio piti tehdä nukutuksessa. Aamun operaation jälkeen pääsimme kyllä kotiin heti Linnean herättyä nukutuksesta, mutta vielä kotonakin alkuiltaan asti Linnean olo oli niin huippaavaa että meinasi lattialla istualla ollessaankin helposti keikahtaa kumolleen. Lisäksi on ollut sitä tavallista flunssaa ja yskää itse kullakin, joka tahtoo väsyttää pitkään kestäessään. Elokuvia Uusi vuosi alkoi JFJ:n (Jews for Jesus) työnsuunnittelulla. Päätimme tänä vuonna kokeilla joitain uusia asioita. Niinpä heti tammikuussa ja helmikuussa järjestimme elokuvanäytöksiä yhteistyössä uuden messiaanisen seurakunnan kanssa heidän tiloissaan. Molemmat filmit ovat

2 JFJ:n (Juutalaiset Jeesukselle) omaa tuotantoa. Toinen kertoo koskettavasti muutamien holokaustista selvinneiden juutalaisten elämästä ja kärsimyksistä sekä siitä kuinka he löysivät uskon Jeesukseen. Toinen filmi puolestaan kertoo juutalaisesta ja palestiinalaisesta, jotka aiemmin olivat vihollisia, mutta nyt löydettyään uskon Jeesuksessa ovat uskon yhdistämiä ystäviä ja kertovat yhdessä evankeliumia molemmille kansoille. Alkuperäiset filmit ovat englanninkielisiä, mutta täällä näytimme venäjänkielisiä versioita. Toiseen tilaisuuteen jaoimme kutsuja kadulla ja toiseen kutsuja lähti myös postitse. Tilaisuuksiin tulikin tuttujen lisäksi joitain ihan uusia tulijoita, joita filmit koskettivat. Filmin jälkeen tammikuun tilaisuudessa Igor piti todistuspuheenvuoron uskoontulostaan ja helmikuun tilaisuudessa puolestaan Galina. Tilaisuuksien lopuksi tarjottiin teet ja monet jäivät pitkäänkin vielä keskustelemaan. Purim Vastikään saimme viettää täällä Odessassa purimjuhlaa. Juhlaa edelsi toki muutaman viikon valmisteluvaihe. Juhlan sisältöä mietittiin ja lauluja ja näytelmää harjoiteltiin. Tällä kertaa teimme myös erillisiä purimjuhlakutsuja, joista osa lähti postitse juutalaisosoitteisiin ja osan jaoimme keskustan kaduilla. Vastustusta oli ilmassa siten että viikkoa ennen juhlaa saimme tietää että emme saakaan isoa salia käyttöömme. Pienen hämmennyksen jälkeen valmistelut kuitenkin jatkuivat ja pikkusalin tuolijärjestystä muuttamalla sinnekin saatiin mahtumaan noin kahdeksankymmentä paikkaa. Sali tulikin aivan täyteen, mutta kaikille vieraille riitti kuitenkin juuri istumapaikka. Alkupuheen, lauluesitysten ja kolehdin (samalla kerättiin osallistujien täyttämät yhteystietolaput) jälkeen oli vuorossa purim-näytelmä. Näyttelijät eläytyivät loistavasti kuninkaan, Esterin ja Mordokain ja Hamanin rooleihin. Purim-juhlaahan vietetään sen kunniaksi että kuningatar Ester pelasti kansansa tuholta. Esterin kirja onkin hyvää luettavaa siitä kuinka Jumala toimii; kutsuu kansaansa puoleensa, pitää kansastaan huolen ja on kaikkiavaltias niin että Hänen suunnitelmansa toteutuvat. Näytemän jälkeen oli Igorin vuoro pitää tällä kertaa saarna juuri Esterin kirjasta. Saarnan lopuksi muutama uusista osallistujista nosti kätensä ylös ja toisti omalla paikallaan Igorin perässä katumusrukouksen. Sen jälkeen heidän kanssaan vielä keskusteltiin ja lahjoitettiin mm. Uusi Testamentti. Juhla oli lopulta erittäin onnistunut ehkä osittain jopa siksi että pienessä salissa ihmiset olivat lähempänä toisiaan. Näin Jumala osoitti suuruutensa tässäkin asiassa. Rukoilla voi että juhlaan ensi kertaa tulleet saisivat halun käydä säännöllisesti JFJ:n sapattitilaisuudessa ja hakeutua jonkin seurakunnan yhteyteen. Lauantain sapattiin meitä kokoontuu yleensä noin kolmekymmentä henkeä, joten lisää mukaan vielä mahtuu. Illalla sain vielä osallistua messiaanisen seurakunnan purimjuhlaan, josta alla oleva kuva on otettu. Kylväjäblogiin laitoin myös pienen juhlajutun ja paljon valokuvia. Kuva. Purim-juhla. Kohtaamisia On ollut hienoa huomata kuinka Jumala toimii ja järjestää kohtaamisia! Yhtenä iltana saatettuani vieraat perille Jumala muistutti, että minulla on vielä muutama kymmenen puurim-juhlan kutsua jakamatta. Niinpä kello yhdeksän illalla pysähdyin hetkeksi kadunkulmaan ja kaivoin kutsut esille. Olin jo jakanut lähes kaikki, kun muutaman nuoren ryhmä saatuaan kutsun kääntyi takaisin ja tuli keskustelemaan kanssani. Näillä juutalaisnuorilla oli kysymyksenä mitä tekemistä keskenään on juutalaisella juhlalla ja Jeesuksella. Niinpä sain heille lyhyesti kertoa juutalaisesta Jeesuksesta ja hänen kuolemastaan puolestamme syntiemme tähden. He kuuntelivat oikein tarkkavaisesti ja kysymyksen esittänyt tyttö kiitti ystävällisesti tiedoista, koska sanoi että heitä on opetettu toisin. Annoin vielä lopuksi heille mukaan luettavaksi pienet vihkoset, joihin on koottu avainjakeita Raamatusta.

3 Jumala järjestää usein kohtaamisia myös eijuutalaisten kanssa, vaikka erityisesti juutalaistyöhön lähetettyinä täällä olemmekin. Heitä on nyt myös syksystä lähtien ollut hyvä kutsua luterilaiseen seurakuntaan, kun uuden papin myötä, pappi pitää aina jumalanpalvelukset. Hiljattain menin maksamaan sähkölaskua. Tavalliseen tapaan luukulle oli jonoa. Tällä kertaa lähes tunnin verran. Jonon viimeisenä oli nuori mies Gena, joka alkoi heti keskustella kanssani. Pitkään jo keskusteltuamme hän kysyi miksi olemme Ukrainaan tulleet. Siitä virisi sitten hengellinen keskustelu. Hän sanoi uskovansa Jumalaan, mutta Jeesukseen uskomisesta hän ei sitten oikein enää tiennytkään ja sanoi olevansa etsintävaiheessa. Hän oli kyllä vastaanottavainen ja kysyi jopa itse keskustelumme päätteeksi kuinka käytännössä voi saada syntinsä anteeksi. Puolitoista vuotta sitten syksyllä kirjoitin Sergeistä, joka oli silloin onnettomassa tilanteessa ja sain häntä auttaa eteenpäin. Hän asui naapurimaassa, joten vuoteen en kuullut hänestä mitään, mutta sitten hän tuli Odessaan töihin ja lyhyessä ajassa tapasimme useasti, rukoilimme yhdessä ja luimme Raamattua ja katekismustakin. Luterilaisessa seurakunnassakin hän ehti käydä muutamaan kertaan jumalanpalveluksessa ja raamattupiirissä ja keskustella kahdestaan pastorin kanssa. Hän selvästi oli jo uskossa. Hänellä oli ko. aikana kuitenkin monia vaikeuksia ja sitten hän vain yhtäkkiä katosi tulematta sovittuun tapaamiseen. Ehkä hän yllättäen joutui palaamaan naapurimaahan, sai sairaskohtauksen tai jotain muuta tapahtui. Olen kuitenkin kiitollinen että sain olla yhtenä lenkkinä hänen elämässään. Lauantaina sapattitilaisuuden jälkeen minut pysäytti kadulla yllättäen kaksi jehovantodistajaa. He aikoivat tietenkin kertoa omastaan, mutta Jumala johdatti tilannetta ja sain kertoa heille uskostani Jumalaan ja Jeesukseen, Jumalan Poikaan, joka kuoli puolestamme syntiemme sovitukseksi. Richard ja mukana ollut nainen nyökkäilivät siihen asti, kunnes alleviivasin että Jeesus itse on Jumala, että Jumala itse kuoli puolestamme, koska jonkun tavallisen ihmisen kuolema ei toisi meille pelastusta. Toivottavasti Jumala saa tehdä työtään heidänkin sydämessään. Eilen tulimme taksilla kotiin. Kerroin taksikuskille että käymme sunnuntaisin luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksessa. Hän sanoi uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen syntien sovittajana. Hän sanoi kuitenkin lukeneensa myös koraania, ja että siellä on hänen mielestään samat käskyt. Selitin että he pitävät Jeesusta vain profeettana, mutta että heiltä puuttuu pelastus synneistä Jeesuksen, joka itse on Jumala, uhrikuoleman kautta. Hän kertoi vaimonsa olevan juutalainen, joten annoin perille päästyämme kutsun tulla sapattitilaisuuteen. Kaikille heille annoin pienen vihkosen Put k Bogu (Tie Jumalan luo), koska esim. taksikuski sanoi että hänellä kyllä on kotona Raamattu, mutta hän ei ehdi sitä lukea koska ajaa taksia yleensä aamusta iltaan. Ehkä ko. autossa mukana kulkeva pieni raamatunjaevihkonen tulee kuitenkin luettua. Iloisia masu-uutisia ja kesäuutisia Perheemme on kovaa vauhtia kasvamassa. Isäkin nimittäin jo tuntee vauvelin potkut äidin masussa! Tulemme kesäksi Suomeen synnyttämään. Laskettu aika on Kylväjän järjestämät Lähetyksen kesäpäivät ovat tänä vuonna Vaasassa , joten tervetuloa osallistumaan ohjelmaan ja tapaamaan meitäkin (tarkempi ohjelma mm. Kylväjä-lehdessä ja Lauantaina 18.6 pidämme lounaan jälkeen klo alkaen koko perheen voimin renkaan tapaamisen jossain koulun luokassa. Tervetuloa kaikki mukaan kuuntelemaan uusimpia kuulumisiamme. Suunnitelmissa on sitten ensi talvena palata uudelle kaudelle Ukrainaan kolmilapsisena perheenä. Marjan kertomaa: Pyhäkoulu Kauan kaivattu ja odotettu pyhäkoulu pääsi vihdoin alkamaan luterilaisessa seurakunnassa helmikuun puolella. Lapset eivät päästäneet minua halukkaille opettajille tarkoitettuun kokoukseen, mutta lopulta pyhäkoulun pito tuli minun ja erään toisen äidin, Tonjan, vastuulle, vaikka tarkoitus oli koota paljon isompi tiimi. Käytännössä Tonja vastaa opetuksesta; minun tehtäväkseni jää huolehtia omien lasten hyvinvoinnista ja lisäksi saatan opettaa jonkun uuden laulun, askartelun, antaa vinkkiä muistolauseiden opetteluun tms.

4 Pyhäkoulu ei kuitenkaan ole aivan sellainen, joksi sen kuvittelin. Oleg-pastori on tehnyt pyhäkoulun opetussuunnitelman ja antanut aiheen, raamatunkohdan ja muistolauseen joka sunnuntaille, mikä on todella hieno asia. Asumme kuitenkin Tonjan kanssa kaukana toisistamme, joten yhteinen suunnittelu ei oikein onnistu kuin puhelimitse. Tonjalla ei ole käytössään mitään havainnollistavaa materiaalia, joten meidän tyttöjen, jotka muutenkin ovat joukon nuorimmat ja kielitaidottomat, on mahdotonta seurata opetusta. Niinpä jos joku teistä kirjeen saajista tai nimikkoseurakunnistamme saatte sydämellenne lahjoittaa flanellosarjan tälle seurakunnalle, niin se on enemmän kuin tervetullut! Vieraita Maaliskuun puolivälissä saimme vieraiksemme uuden työaluevastaavamme Arja Halttusen tutustumaan työhömme Odessassa. Hänen mukanaan tuli Kouvolasta hyvä ystävämme Kaarina. Suomalaiset vieraat olivat kovasti lasten mieleen, vaikka he kyselivätkin, miksi Arja ja Kaarina tulivat. Selitin, että Kaarina on äidin ystävä ja tuli meitä tapaamaan ja Arja tuli työmatkalle, mutta olisi voinut tulla muutenkin, kun on myös äidin ystävä. Siihen Sade: Arja on minunkin ystävä! Arja opetti Saden tekemään kiepin käsistä pitämällä etu- ja takaperin, piti laulutuokiota lapsille, luki kirjaa ja matikanopettajana vastaili kärsivällisesti Saden kysymyksiin Mitä on viisi plus viisi? Mitä on kaksi plus kolme? Kun tuli hyvästien aika, Sade sanoi: Minä olisin halunnut, että ne olisi olleet meillä aina! Vierailun ajalle sattui sopivasti purim-juhla ja he pääsivät myöskin nauttimaan Prinsessa Ruusus-baletista kaupungin kauniissa oopperatalossa. Me emme ole sinne vielä päässeet, koska lapset ovat olleet sen verran pieniä, ja toisekseen olemme kuvitelleet lippujen hintatasoa samaksi kuin Pietarissa, jossa ulkomaalaisilta peritään moninkertainen hinta paikallisiin verrattuna. Vieraat saivat kuitenkin permantopaikat kymmenellä eurolla, joten hinta ei paljon päätä huimannut. Kuva. Vieraitten ottama ulkoilukuva. Peppi ja Annikka Viime kuussa alakerran naapuri oli merkannut lähes joka toisen päivän nukkumapäiväkseen, jolloin toivovat meidän elelevän hissukseen. Niinpä, kun ei ollut mikään menopäivä, lapset saivat usein katsottavakseen jonkun lastenvideon, jotta olisivat edes hetken paikoillaan. Peppi karkuteillä on katsottu jo monta kertaa, ja sen seurauksena meillä asuukin nyt Peppi ja Annikka, jotka tekevät ties mitä temppuja niin keinuhevosen selässä kuin keittiön penkillä. Peppi teki näin! ja Minä olen sata kertaa vahvempi kuin Peppi, ovat usein kuultuja lauseita. Ja Linnea ihmettelee: Mikh Peppi jala pöyäle? ja Mikh Tommi naurahti? Ennen Sade sanoi, että hänestä tulee koulunopettaja, mutta Linnean huulenpaikkausreissun jälkeen toiveammatiksi on vaihtunut sairaanhoitaja. Äiti on kuitenkin se, jonka pitäisi olla koko ajan pistämässä tyttöjä, milloin peppuun, milloin kantapäähän. Äidin nopeasti kasvanut maha on myös tuonut uusia leikkejä. Tytöt tunkevat paitansa alle pehmolelun ja sitten pitää vatsa mitata ja leikata vauva sieltä ulos. Sade on kovasti innostunut laskemisesta, on hyvin verbaalinen ja ajatteleva tyttö. Uhmaikäiselle olemme yrittäneet antaa omaa päätösvaltaa kasvatusoppaiden malliin antamalla pari vaihtoehtoa tyyliin, Saat valita, haluatko nukkua päiväunet omassa sängyssäsi vai rattaissa. mutta neidillä onkin ollut heti omat vaihtoehdot vanhemmille tarjolla: Voin nukkua päiväunet isän ja äidin sängyssä tai en nuku ollenkaan päiväunia, kumman valitset? No, nyt on päiväunista luovuttu kokonaan Saden osalta ja Linnea menee mielellään kärryyn päiväunille, jos siltä tuntuu.

5 Illalla päästään sitten entistä aikaisemmin nukkumaan, kunhan isi on ensin temputtanut tyttöjä. Linnea on vihdoin kokonaan vieroitettu. Tutin tilalla on ilmeisesti äidin laukku, vanha käsilaukkuni, jota ilman Linnea ei ota kahta askelta. Se pitää olla vieressä niin potalla kuin syödessä ja nukkuessa. Vaipoistakin on kokonaan päästy, kun Linnea on kieltäytynyt niitä käyttämästä. Reppukyytikään ei enää kelpaa, kantoapu kyllä, kun jalat väsyvät. Kaikki pitää tehdä itte. Jos äiti erehtyy auttamaan, niin pitää palata lähtöpisteeseen. Kieli on edelleen melkoista intiaanikieltä, ja Linnea lyhentää taitavasti pitkiä sanoja, esim. ketsuppi on keppu, kananmuna on kamu, Tuhkimo on Tuhmi jne. Pikkusisko matkii isosiskoa kaikessa, myöskin älyttömissä oikuissa. Näin siis meillä on jo kaksi isoa pikkutyttöä ja välillä kaksi pikkuvauvaa. Enää puuttuu vain siirtyminen omaan sänkyyn. Linnea onkin jo kauan haaveillut omasta vaaleanpunaisesta sängystä. Kuva. Peppi ja Annikka. Neuvolassa Kevään mittaan on tullut tutustuttua myös paikalliseen äitiysneuvolaan. Jotta virallisesti tuli todettua, että olen raskaana, piti käydä niin kirurgilla, silmälääkärillä kuin sydänkäyrässäkin. Itse neuvolassa käydään aina lääkärin vastaanotolla, mutta käynneistä on yksityisyys kaukana, kun huoneessa on kaksi äitiä kerrallaan syynissä. Kun lääkäri tutkii toista, kätilö täyttää toisen papereita. Lisäksi huoneessa on joskus myös sairaanhoitaja, jos olen arvannut tittelit oikein. Tietokoneesta ei ole tietoakaan, vaan kaikki kirjoitetaan käsin. Vastaanotolle ei myöskään varata aikaa, vaan sinne mennään jonoon istumaan vastaanottoaikana. Vatsani näyttää siltä, kuin synnytys olisi jo ovella, vaikka siihen on aikaa lähes neljä kuukautta. Paino on virallisesti mitattu vain ensimmäisellä käynnillä, ja sekin talvisaappaat jalassa. Hemoglobiini samoin on otettu vain raskauden alkupuolella, kun lukemat ovat vielä hyvät. Sen sijaan keskiraskauden rakenneultra oli hyvin perusteellinen ja sen mukaan kaikki olisi kunnossa. Vointini on ollut koko alkuraskauden mitä parhain, eikä edelleenkään ole havaittavissa muuta kuin lieviä närästyksen oireita. Kiitos siitä! Purim2 Kiitos Herralle, pääsimme tyttöjen kanssa osallistumaan JFJ:n purim-juhlaan, vaikkakin nuhaisina. Näin maallikkona minulle oli uutta, että Esterin kirjan mahtavan kuningas Kserkseen isä oli kuningas Artakserkses, joka oli antanut Nehemialle luvan lähteä rakentamaan uudelleen Jerusalemia. Ajattelin, että sen vuoksi Jumala oli siunannut kuningas Kserksestäkin, niin että tämän valtakunta ulottui Intiasta Afrikkaan saakka. Uutta oli myös se, että Mordokai ja Ester olivat niin sanotusti assimiloituneita juutalaisia, jotka halusivat sulautua ympäröivään yhteiskuntaan. Hehän eivät olleet palanneet Israeliin Nehemian korjattua Jerusalemin sortuneet muurit, vaan olivat jääneet elelemään mukavasti Babyloniaan, ja Mordokai käski Esterin salata kansallisuutensa. Vaikka Esterin kirja on ainoa Raamatun kirja, jossa ei sanallakaan mainita Jumalaa, siinä jos missä näkyy, miten Jumala toimii niin yksittäisten ihmisten elämässä kuin kansojen historiassa, kutsuu puoleensa vaikeuksien kautta, varjelee kansaansa tuholta ja voi muuttaa itkun iloksi. Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten. Est. 4:14. Eivätkö ylläolevat Mordokain sanat Esterille haasta meitäkin jokaista rohkeammin kertomaan ympärillämme oleville ihmisille pelastuksesta Jeesuksessa? Saden sanomaa: Lähdetään Etiopiaan. Haluan nähdä monia maita.

6 Lähdetään Etiopiaan lähetystyöhön. Sade kolistelee kahta tyhjää vesikanisteria vastakkain ja sanoo: Soitan käsiharppua. Sade koittaa isin pidentynyttä pehmeää partaa: Mäkin haluun parran. - naurua - Sitten kun olen aikuinen, mäkin haluun parran. Linnea on syntymäpäiväkeisari. Syntymäpäiväkeisarilla on uudet vaatteet Äiti: Raamattu on pitkä. Siinä on oikeastaan monta kirjaa. Sade: Onko se sata kertaa pisempi kuin leijonan häntä? Sade kömpii kuivaustelineen alle, jossa riippuu vaatteita. Sade: Tässä on mun kujo. Äiti: Kuja. Sade: Eikun kujo. Äiti: Mikä se on? Sade: Maa, jossa ei kasva hedelmiä eikä kasviksia. Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille! Aikaa jolloin Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme meidän syntiemme tähden, jotta muistaisimme tämän pääsiäisen sanoman ja ottaisimme sen vastaan rukouksessa Jumalan edessä. Kiitos kaikesta tuestanne ja mukanaolostanne monin eri tavoin tänäkin vuonna! Olemme teille kaikille suuresti kiitollisia! Jokainen pieni rukous tai lahjoitus on tärkeä Jumalan valtakunnan työssä. Lähettinne, Risto&Marja, Sade&Linnea&masu-vauveli Ps. Toukokuun puolenvälin jälkeen ei kannata meille tänne Ukrainaan lähettää postia, vaan postia voi lähettää jo Suomen osoitteeseemme: Hollitie 905, Liedenpohja. soittamalla pääsiäisjuhlasapattiin 23.4., jossa kerrotaan Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa niin juutalaisille kuin ei-juutalaisille. JFJ:n katuevankeliointikampanjat ja Odessan suurkampanjan valmistelut ja toteutus Jumalan erityisessä johdatuksessa. Luterilaisen synodin piispa Viktor perheineen ja Odessan pastori Oleg sekä kesän leiri- ym. toiminta. Kesäpäivät Vaasassa Mahdolliset tukimaksut Kylväjän tilille Nooa Säästöpankki IBAN: FI BIC: HELSFIHH (myös vanhassa muodossa olevaa tilinumeroa on vielä toistaiseksi mahdollisuus käyttää eli ). Käytä viitenumeroa, jonka saat osoitteesta jaana.kovanen@flom.fi, tai tai kirjoita viestikohtaan Liedenpohjat ja oma kotiseurakuntasi. Ps. Muistattehan ilmoittaa muutokset posti- ja -tiedoissa: Osoitteenmuutokset lähettisihteereillemme Reino ( ) ja Sirpa ( ) Niemelle, reino.niemi@wippies.fi tai Kylväjän toimistolle , osoitteenmuutokset@flom.fi Sähköpostikirjeen tilaukset ja sähköpostiosoitteenmuutokset Ristolle rliedenpohja@yahoo.com Rukous- ja kiitosaiheita, joista voit ottaa halutessassi jonkun jatkuvaksi rukousaiheeksi: Kadulla tavatut juutalaisnuoret Gena ja Sergei Jehovantodistajat; Richard ja hänen mukanaan ollut nainen Taksikuski perheineen Pikku-vauveli, joka vielä viettää aikaa masussa Loppuraskaus ja synnytys Koko perheelle voimia ja terveyttä Pyhäkoulun säännöllistyminen jokaviikkoiseksi Voimia Suomeen muuttoon Pääsiäisaika; ihmisten kutsuminen jakamalla kutsuja kadulla, postitse ja