Iloiten te saatte lähteä matkaan

Transkriptio

1 Lähetysseuran työn tavoitteena on, että sanoma Jumalan rakkaudesta toteutuu kaikkialla maailmassa ilona, rauhana ja oikeudenmukaisuutena. Iloiten te saatte lähteä matkaan Vapauteen - Heinäkuussa 2018, Katariinan kertomana Valo siivilöityy kultaisina juovina bambumajan seinien raoista. Savu kirvelee silmiä. Avotulella paistuu maissi ja orrella roikkuu rivi kuivattuja sammakoita. Teräväkatseinen, jo kumaraan painunut vanha nainen istuu risti-istunnassa majan lattialla. Hän on kooltaan pienen pieni. Kasvojen uurteet kertovat eletystä elämästä - ja käsissä näkyy vuosikausien raskaan työn jäljet. Olin etukäteen toivonut saavani tavata tämän naisen. Nang Ben on alueen ensimmäisiä kristittyjä, ja hänen ja hänen perheensä vaikutuksesta kristinusko alkoi levitä alueella parikymmentä vuotta sitten. Voi miten iloinen olen vierailustasi, pastori. Mutta en tiedä, onko minulla mitään kerrottavaa... hän aloittaa arkaillen. Elämä on ollut rankkaa. Koko perheemme oli pahojen henkien piinaama. Henget tekivät lapsistani sairaita. Kolme itsemurhaa...eikä kärsimykselle näkynyt loppua. Kävelin päivien matkan vuorten yli Laosiin, koska tiesin, että siellä asuu taitavia henkitohtoreita..mutta mikään ei auttanut. Perheen pelastukseksi koitui Nang Benin poika Min, joka oli kuullut kristittyjen Jumalasta ja kertoi siitä äidilleen. Muistan miten eräänä iltana Min sanoi minulle, ettei meillä ole mitään muuta ulospääsyä tästä kärsimyksestä kuin Kristus. Että vain Kristus voisi meidät vapauttaa.

2 Ministä ja hänen äidistään tuli kristittyjä. Vihdoinkin perheemme oli vapaa. Vapaa pelosta. Vapaa henkien vallasta ja pakottamisesta. Ministä tuli luterilaisen kirkon evankelista ja hän on ollut mukana kaksi vuotta sitten alkaneessa Naanin evankelistojen koulutusprojektissani. Ja tämä ihmeellinen vanhus, Nang Ben, hän lähtee edelleen joka aamu vuorten rinteille, pelloille töihin ja jatkaa patikkamatkojaan - nyt ilosanoman viejänä. Kristuksen luona - Lokakuussa 2018 Teron kertomana Istun Huay Khaan kylän rinteillä olevassa bambumajassa Naanissa, Thaimaassa ja jaan yhdessä kahden paikallisen ystäväni kanssa ehtoollista perheille, jotka eivät sairauden tai huonon kunnon takia ole päässeet kirkkoon. Tämä on jo kolmas koti, jonne meidät on kutsuttu asettamaan ehtoollista. Bambulattialle lasketut Kristuksen ruumis ja veri ovat niin paljaana, että tilanne hiljentää minut täysin. Kristuksen haavat ovat tässä hetkessä läsnä ja hänen kasvonsa lähellä. Välillä joku koskettaa vastaansa tai päätään ja näyttää, missä on kipua. Rukoillessa me kosketamme näitä samoja kohtia. Sanotaan, että Kristus kulkee aina edellämme. Kristus on jo siellä minne me vasta suunnittelemme menevämme. Tämä on mysteeri, paradoksi lähetystyöntekijälle, joka kuvittelee olevansa jonkinlainen rajojen ylittäjä, pioneeri, jolla on mukanaan pelastuksen sanoja ja tekoja. Kristus on lähetystyöntekijän kanssa, mutta samalla aikaa hän kohtaa Kristuksen juuri siellä, minne hän on menossa. Kristus paljastaa kasvonsa erityisesti siellä, missä on hämärää, haurasta, siellä missä on kärsimystä, jota ei voi ymmärtää. Kristus on haavoissa ja heikkoudessa. Kristus on hiljaisuudessa ja yksinkertaisuudessa. Hänen pyhyytensä ei ole loistoa. Täällä se on bambumajan pölyistä valoa.

3 Siunauksen saaneet - Lokakuussa 2018 Teron ja Katariinan kertomana Olemme tällä erää viimeistä kertaa Naanissa. Työkautemme lähestyy loppuaan ja marraskuun ensimmäisenä päivänä meidän on määrä olla jo Suomessa. Vierailumme viimeisen päivän taittuessa kohti iltaa olemme kaikki kokoontuneet piispa Amnuayn talolle Sapanin kylään. On sunnuntai. Työt on tehty ja kirkon työntekijät ovat palanneet seurakunnistaan. Tavallisesti äänekkäässä porukassa on tänään hiljaista, jäähyväiset eivät oikein ole kenenkään mieleen. Ehdotamme ystävillemme vielä pientä retkeä. Tero ei ole käynyt Paakoon kylässä, eikä tavannut vanhusta, josta kirjeen alussa kerroimme. Iso joukko meitä innostuu ajatuksesta ja hyppäämme mopojen selkään. Pian kiipeämme jyrkkiä rinteitä ylös ja meille avautuu maisemat, jotka hiljentävät. Vihreän lukemattomat eri värisävyt hohtavat ympärillämme.välillä nuotioiden savunhaju peittää viidakon tuoksun. Kaskaat sirittävät ja päristävät loputonta konserttiaan. Koiria ja kanoja vilistää välillä edestämme pois alta. Mopon moottori on vahva ja se nostaa meidät helposti savisia ja soraisia mäkiä ylös. Ilma on viileä ja raikas.

4 Vanhuksen kerrotaan olevan vielä peltotöissä. Syömme eväämme ja jäämme hetkeksi odottamaan kunnes joku erottaa kultaisena hulmuavan vuoren rinteen keskeltä pienen kyyryssä kulkevan naisen. Asetumme istuskelemaan Nang Benin bambumajan alle. Naisen syvä katse pysähtyy vuorollaan jokaiseen. Annamme hänelle lahjaksi ristikorun. Hän ilahtuu lahjasta, tutkii korua ja hymyilee. Emme voi välttyä ajatukselta, että hän tuntee ristin miehen jollain erityisellä tavalla. Juttutuokion päätteeksi rukoilemme yhdessä ja siunaamme tämän naisen. Silti lähtiessä tuntuu, että on saanut itse siunauksen. Mopomatka takaisin Sapanin kylään auringon laskiessa on ihmeellisen rauhallinen. Jokainen syvänvihreä laakso, jonka läpi me kuljemme, vahvistaa jotain minussa, joka ei ole minusta. Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään. (Jesaja 55)

5 Kiitos! Työmme Mekongilla on päätöksessään, mutta työ Jumalan missiossa jatkuu. Palaamme Suomeen kuluvan vuoden marraskuussa ja aloitamme Lähetysseuralla uusissa tehtävissä helmikuussa Katariina tulee vastaamaan lähetystyöntekijöiden työstä heidän Suomen jaksojensa aikana ja kehittämään uusia tapoja kutsua suomalaisia mukaan lähetystyöhön. Teron työ jatkuu kansainvälisellä osastolla asiantuntijatehtävissä. Lähes kuuden vuoden työ Mekongilla on antanut meille enemmän kuin osaamme kertoa. Jotain siitä olemme yrittäneet välittää Teille näiden uutiskirjeiden kautta. Työ ei aina ole ollut helppoa tai kevyttä, mutta ihmeellisellä tavalla kaiken yllä on tuntunut olevan Jumalan siunaus. Vahva yhteys Teihin, meidän tukijoihimme, on ollut kantava tekijä työssämme. Se on myös auttanut meitä näkemään kirkon ja Jumalan mission yhä laajemmin ja syvemmin. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman monet teistä ensi tammikuun aikana, kun vierailemme työmme tukijoiden luona. Voitte seurata Suomen kiertuettamme facebookissa tagilla #oikeusvirratkoon. Kiitollisena Teitä muistaen, Katariina ja Tero Katariina Kiilunen, teologisen koulutuksen koordinaattori, Mekong Tero Massa, vt.mekongin ja Oseanian aluepäällikkö Työtämme voit seurata: Suomen Lähetysseura Kaakkois-Aasia -facebook, -twitter ja instagram-sivuilla Toivo. Yhteistyö. Muutos. Kristillinen sanoma toivosta, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta on ollut työmme lähtökohta jo lähes 160 vuotta. Tule mukaan rakentamaan oikeudenmukaista ja inhimillistä maailmaa. Tue työtämme: IBAN: FI BIC: DABAFIHH, viestiksi työntekijän nimi.