P 1 9, sisältäen esiopetuksen opetussuunnitelman pääkohdat, on nyt käyttövalmis.

Transkriptio

1 Alkusanat P ietarsaaren perusopetuksen opetussuunnitelma vuosiluokille 1 9, sisältäen esiopetuksen opetussuunnitelman pääkohdat, on nyt käyttövalmis. Opetussuunnitelma mielletään usein kuivaksi kokoelmaksi normeja ja asetuksia, joilla ei ole juurikaan yhteyttä käytännön opetustyöhön. Tämä opetussuunnitelma on pyritty laatimaan sekä kirjoitusasultaan että taitoltaan mahdollisimman helppolukuiseksi ja eläväksi. Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet ovat normi, joka ohjaa kaikkea tässä asiakirjassa olevia asioita. Mitään ei ole jätetty pois, mutta perusteita on tarkistettu ja työstetty oman kaupunkimme ja ympäristömme oloja vastaavaksi. Eräs keskeisimpiä uudistuksia onkin Opetushallituksen määräys, että opetussuunnitelmaa rikastetaan paikallisella kulttuurilla, mahdollisuuksilla ja käytännöillä. Tämän vuoksi opetussuunnitelman laatimiseen ovat osallistuneet useat eri tahot. Oppilaiden näkökulma on mukana kuvituksessa ja runoissa, samoin opettajat ovat kertoneet käytännön työstään arkipäiväisin esimerkein tai runoin. Lisänä on myös käsitteitä selventäviä tekstejä tai lyhennelmiä aihetta valaisevista kirjoituksista. Opetussuunnitelman jako ja kappalenumerointi seuraavat tarkasti valtakunnallisia perusteita, koska näin Pietarsaaren perusopetuksen opetussuunnitelmassa olevat asiat voidaan helposti tarkistaa ja tarvittaessa päivittää. Tekstin muotoilussa on pyritty käyttämään kansantajuista kieltä ja vierasperäisiä käsitteitä on mahdollisuuksien mukaan vältetty. Kappaleet ovat harkitusti muotoiltu lyhyiksi ja otsikointi eri yhteyksissä on mahdollisimman kuvaavaa. Kuvituksen tehtävänä on sekä keventää että värittää opetussuunnitelmaa paikallisella aineksella. Kuvissa ovat edustettuina niin historialliset aiheet, kuin kaupunkimme rakennettu ympäristö ja nähtävyydet. Luontokuvat heijastavat merellisiä tunnelmia ja vehmaan pikkukaupungin kodikkuutta oppilaiden ja aikuisten näkökulmista. Opetussuunnitelman sininen ja vihreä väritys saa sävynsä merellisestä, vihreästä kaupungista. Yläviitteenä läpi koko asiakirjan on Pietarsaaren kaupungin strategian logo, Pietarsaari tulevaisuuden kaupunki. Alaviitteessä oleva Wapen laiva kuvaa perusopetuksen yhtenäistä linjaa: se liukuu esiopetuksesta perusopetuksen päättövaiheeseen meren pinnalla.

2 Sinistä väriä on käytetty johdonmukasesti sisältöosissa. Tavoitteet erottuvat vihreistä sävyistään saaden lisää värikylläisyyttä liikuttaessa alhaalta ylös. Hyvän osaamisen kuvaukset ja päättöarvioinnin kriteerit on sijoitettu kuvataustalle siten, että ne johdattavat kuvainnollisesti kaupungintalomme, Strengbergin kaariportin kautta uusiin haasteisiin. Usko liittyy useimmiten esiopetukseen, toivo vuosiluokkiin 1 2 ja siitä ylöspäin rakkaussymboli viittaa luokka asteeseen tai ikäkauteen, mikäli se on ollut mahdollista. Symbolit ovat mukana myös yleisten osien luetteloissa. Liittestä löytyvät näiden symbolien historiikki ja tausta. Tavoitteena on se, että lukija löytää tarvitsemansa tiedon mahdollisimman helposti: oppiaineen tavoitteet ja sisällöt esiopetuksesta 9. luokalle voi tarkistaa lähes yhdellä silmäyksellä. Aihekokonaisuuksien käsittely eri aineissa löytyvät siniharmaan meren päältä. Runoja ja erikoistekstejä on sijoitettu niin ikään kimaltelevan meren pinnalle, sekä tyyliteltyjen symbolien, uskon, toivon ja rakkauden, päälle. Opetussuunnitelman käyttöä helpottaa sen sisäinen linkitys. Linkit ohjaavat sähköisessä versiossa lukijaa asiakirjan muihin kohteisiin, joissa asiaa käsitellään tai selvennetään. Linkin avulla lukija pääsee myös takaisin lähtökohtaansa. Tavoitteena on luoda tästä asiakirjasta sellainen sähköinen versio, joka päivittyy käyttäjiensä avulla. Tässä opetussuunnitelmassa sekä Pietarsaaren kouluportaalissa käytetään kaupunkimme symboleja, uskoa, toivoa ja rakkautta esimerkiksi luetteloinnissa. Pietarsaaren koulusivuston aloitussivu

3 Työn alla oleva Pietarsaaren kouluportaali, koulujen verkkofoorumi on ulkoasultaan opetussuunnitelman kanssa samanhenkinen sivusto. Sen perusideana on toimia kehyksenä opetussuunnitelmalle, mutta se sisältää myös muita käytännön opetustyötä helpottavia toimintoja. Sen taitto ja loogisuus noudattavat samaa symboliikkaa, kuin tämä asiakirja. Opetussuunnitelma on jatkuva prosessi, joka jatkuu. Vaikka koko opettajakunta, oppilaat, vanhemmat ja kaupungin virkamiehet ovat olleet työstämässä sitä, tässä vaiheessa on paikallaan antaa kiitokset myös niille, jotka ovat vaikuttaneet lopputulokseen erityisesti kirjoitus ja taittovaiheessa. Tämä opetussuunnitelma on rakennettu osista, joita työstivät lähes kaksi vuotta kestäneen prosessin aikana prosessinohjaajien työryhmä, Kaija Norrbygård, Teija Kauppinen ja Anna Leena Salokorpi. Tämän lisäksi johtoryhmään kuuluivat Klaus Koskela, Rami Manninen, Lasse Perhiö ja Rainer Smedman. Kiitokset kuuluvat myös niille oppilaille ja opettajille, jotka ovat antaneet luovuutensa käyttöön runojen, tekstien ja kuvien muodossa. Kuvamateriaalista ovat vastanneet Gerd Sunngren, Jürgen Lehmann, Stig Göran Berglund ja kaupunkimme kotisivujen laatijat. Osa kuvista on allekirjoittaneen omista arkistoista, kuvattu erikseen tätä opetussuunnitelmaa varten tai skannattu eri kirjoista. Myös Kristina Lundström Björk antoi symboleista kertovan tekstinsä käyttöömme. Esiopetuksen ja edellisen opetussuunnitelmaprosessin vetäjä, erityislastentarhanopettaja Orvokki Sainio, on ollut suureksi avuksi sekä tekstin tarkistamisessa että yhdistämisessä. Hänen tekstejään ja runojaan on tässä opetussuunnitelmassa edelleen muuttamattomina. Kieliasun ja sisällön tarkistamisessa auttoi erityisesti luokanopettaja Seija Nylund. Hänen lisäkseen äidinkielenopettajat Tiina Stara ja Kati Orjala, luokanopettajat Ritva Juuti ja Ole Ahlvik sekä koulutoimenjohtaja Terhi Päivärinta olivat muiden opettajien ohella suureksi avuksi.

4 Arvokkaat taitolliset ja ulkoasua koskevat neuvot säästivät vaivaa ja aikaa: Pirkko Aro, Stig Göran Berglund, Kerstin Kalliosaari ja Glenn Nylund antoivat käytännöllisiä vihjeitä ja neuvoja. Oppilaan näkökulman Etelänummen koulusta Tärkein työ on vielä tekemättä: tekstin muuttaminen toimivaksi käytännön koulutyössä. Toivottavasti tämä opetussuunnitelma kuluu käyttäjiensä käsissä ja toimii sille asetetun tehtävän mukaisesti: arkipäivän koulutyön ohjaajana. Pietarsaaressa 12. toukokuuta 2005 Anna-Leena Salokorpi Opetussuunnitelmaprosessinohjaajien ja johtoryhmän puheenjohtaja ja sihteeri

5 1.Koulukaupunkimme,Pietarsaari Monikymmenvuotinen johtajaopettaja O. V. Ruikka kertoo värikkäästi opetuksen ja koulun alkutaipaleista kirjassaan Pietarsaaren suomalainen kansakoulu (Vaasan kirjapaino 1955), jonka tekstistä historiikin lyhennelmä, lainaukset ja otsikointi ovat saaneet innoituksensa. V uonna 1652 perustetussa Pietarsaaressa asuu noin asukasta, joista noin puhuu äidinkielenään ruotsia ja noin suomea. Kunnallisella päivähoidolla ja varhaiskasvatuksella on Pietarsaaressa pitkät perinteet. Vanhimmat päiväkotimme ovat täyttäneet 90 vuotta. Pietarsaari voi olla ylpeä jopa erityisopetuksen menneisyydestään, sillä täällä on aikanaan toiminut kuuromykkäkoulu. Pietarsaari on pitkään ollut myös ruotsinkielisen lastentarhanopettajakoulutuksen kaupunki, ja sen heijastuksia näkyy suomenkielisessäkin varhaiskasvatuksen pedagogiikassa. Myös kansakoululla on täällä pitkä ja kunniakas historia. Johtajaopettaja O. V Ruikan teos vuodelta 1955 Johtajaopettaja O. V. Ruikka Koulun syntyvaiheet V uoden 1866 kansakouluasetuksessa velvoitettiin kaupunkikunnat perustamaan ja ylläpitämään riittävästi kansakouluja 8 12 vuotiaille lapsille. Pietarsaaren ensimmäinen kansakoulu pääsi aloittamaan toimintansa syksyllä 1873.

6 Koulun opetuskieli oli ruotsi, sillä parin tuhannen asukkaan kaupunki oli tuolloin käytännössä ruotsinkielinen, vaikka kaupunkiin oli kulkeutunut jonkin verran suomenkielisiä käsityöläisiä, kotiapulaisia ja muuta työläisväkeä. Lapsiperheitä oli kuitenkin niin vähän, ettei suomenkielisen koulun perustaminen voinut tulla kysymykseenkään pitkiin aikoihin luvun viimeisinä vuosikymmeninä jouduttiin uuteen taloudelliseen kehitysvaiheeseen, kun entinen kauppaa ja meriliikettä harjoittanut pikkukaupunki muuttui käden käänteessä muutamien tarmokkaiden liikemiesten toimesta voimistuvaksi teollisuuskaupungiksi. Väestö lisääntyi nopeasti, ja muutos kaksikieliseksi paikkakunnaksi alkoi sen myötä. Vaikka suomenkielisiä lapsia oli tuolloin paljon, joutuivat he alkuvaiheessa pyrkimään ruotsinkieliseen kansakouluun, jos osasivat edes vähän ruotsin kieltä. Omankielistä koulua kaivattiin jo vuosisadan vaihteessa, ja sen puutetta korvasivat opetus ja valistuskurssit, joilla opetettiin lukemista, kirjoitusta, laskentoa ja laulua kolmena iltana viikossa. Lisäksi pidettiin keskustelutilaisuuksia, joiden tarkoituksena oli herättää nuorissa isänmaallista mieltä. Vapaaehtoinen valistustoiminta, iltakurssit eivät riittäneet tyydyttämään suomalaisväestön opintarvetta, vaan kaupunginvaltuustoon tehtiin vetoomus suomalaisen kansakoulun saamiseksi kaupunkiin. Koulu toimi supistettuna (korvikekouluna) Mariankoulun huoneistossa kolmiosastoisena, kahtena ala ja yhtenä yläkoulun luokkana lukuvuodet Ensimmäiset täysiluokkaisen koulun päästötodistukset annettiin vuonna Varsinainen kansakoulutoiminta pääsi alkamaan vuonna 1904 syksyllä vanhan kaupungintalon sivurakennuksessa Choraeuksenkadun varrella, nykyisessä Tomtebon huoneistossa. Tomtebon päiväkoti Kun oppilasmäärä kasvoi, saatiin tilavampi koulu Isonkadun varrelta, entisen Säästöpankin tontilta, 1907 alkaen ja myöhemmin myös Marian kansakoulutalon tilat jäivät suomenkielisten käyttöön ruotsinkielisten saatua koulunsa Laamanninkadulta. Monien vaiheitten jälkeen valmistui uusi koulu, Suomalainen kansakoulu, Alholmankadun varteen vuonna 1928.

7 Ohjessäännön liitteenä oli koulunjohtajan yksissäneuvoin opettajakunnan ja kansakouluntarkastajan kanssa määräämä opetussuunnitelma tuntimäärineen ja oppikursseineen. Ristikarin koulu Tilapulaa koettiin vielä tämänkin jälkeen ja sitä yritettiin helpottaa vuoroluvulla. Oppikoulun toiminta Pietarsaaressa alkoi myös vuonna Suppeaohjelmaista iltakoulua pidettiin lapsille, joiden koulunkäynti oli syystä tai toisesta laiminlyöty. Esimerkkinä tuon ajan alakansakoulun piirustuksen opetussuunnitelmasta oli tehtäväksi merkitty suoria janoja siniviivaiselle ja pistepaperille ja kuudennella luokalla suoritettiin jo käsivaraista piirustusta, varjostetusta ja väritystä! Vuodesta 1945 lähtien opetusohjelmaan on kuulunut myös ns. yhteinen tunti, jonka ohjelman luokan oppilaat opettajan johdolla suunnittelivat. Se oli entisajan luovan ilmaisun oppiaine. Myös urheilutoiminta oli vilkasta, ja kilpailuja järjestettiin sekä koulun sisällä että koulujen välillä. Opetussuunnitelmaa N oihin aikoihin koulun lukuvuosi alkoi 1. syyskuuta ja päättyi 31. toukokuuta. Joululomaa pidettiin koko kuukausi ja ns. kuukausiloma säännöllisesti kuukausittain. Vuoden 1907 ohjesäännön mukaan alimmilla luokilla opetettiin uskontoa, kirjoitusta, laskentoa, laulua ja käsitöitä, jotapaitsi oppilaita harjoitettiin voimailuleikeissä ja liikkeissä, kertoo johtajaopettaja Ruikka kirjassaan. Ylemmillä luokilla mukaan tulivat historia, maantieto, luonnontieto, mittausoppi, piirustus sekä jos mahdollista puutarhanhoito. Voimistelutunti Marian koulussa

8 Opetusta ja havaintovälineitä V iihtyisyyden ja tarpeellisen vaihtelun aikaansaamiseksi on vuodesta 1936 kuunneltu yleisradion kansakouluille järjestämiä opetusohjelmia. Kovaääniset asennettiin koulun kaikkiin luokkahuoneisiin vuonna Opetuksen havainnollistamiseksi hankittiin koululle havaintokuvaston lisäksi skioptikon kone, kuvaheitin, ja vuonna 1948 oma elokuvakone, jolla esitettiin Suomi Filmin kustantamia lyhytfilmejä sekä ulkopuolisten toimesta jopa värifilmejä Amerikan ja Venäjän luonnosta. Fysiikan ja kemian koetoimintaa varten oli kojeisto ja kemiallisten aineiden kokoelma. Opettajisto piti oppilaskirjastoja jo tuolloin tarpeellisina. Kirjastotoiminta alkoi, kun myös kaupungin yleinen kansankirjasto toimi koulutalossa. Kirjastosta lainattiin yläkoulun oppilaille yksi kirja kerrallaan. Opettajakirjastoon kuului opetukseen liittyviä ohje ja valmistekirjoja ja aikakauslehtiä. Kalusteet haalittin aluksi eri paikoista, mutta soittimiin piti panostaa muuten: Koululle hankittiin mm. pianiino ja kolme harmooniota. Suomalaisen kansakoulun opettajat seminaarista saamiensa aatteiden innoittamina vaativat opetuksen helpottamiseksi ja tehostamiseksi kaikki saatavissa olevat opetus ja havaintovälineet: karttoja, kuvastoja, havaintokuvia, koevälineistöä ja täytettyjä lintuja. Koulussa pidettiin vuosittain kuusijuhlat ja lukuvuoden päättäjäiset. Jouluna lapset saivat koulusta joulunamuset ja joululehden. Pitkäaikaisen tavan mukaan oli päättäjäispäiväksi järjestetty oppilasten käsitöiden ja piirustusten näyttely sekä myös kirjoitus ja laskuvihkojen näyttely. Lisäksi koulussa vietettiin monia isänmaallisia ja kansallisten suurmiesten merkkipäivien juhlia. Koululaiset osallistuivat myös Suomen raittiusliiton raittiuskilpakirjoituksiin, ja samassa yhteydessä oppilaat suorittivat koko maassa yhtäaikaisen kirjallisen kokeen. Parhaat kirjoittajat saivat kirjapalkintoja. Kansakoulujen yhteisen johtokunnan käytettävissä olivat opintorahastot, joista jaettiin varoja hakemuksen perusteella. Kehoituspalkintoina jaettiin kunnostautuneille oppilaille kirjoja päättäjäistilaisuudessa. Järjestystä ja kurinpitoa P ietarsaaren kaupungin kansakoulujen ohjesäännössä vuodelta 1907 velvoitetaan koulussa vallittavan ankara järjestys, jonka mukaan opettajattaren piti kaita oppilaita sekä tunnilla että joutohetkinä. Opettajan ja johtokunnan rangaistuskeinoina olivat nuhtelu luokan kuullen, seisottaminen, tovereista erottaminen, istumaan jättäminen, nuhtelu kouluun kokoontuneen nuorison kuullen, aresti ja ruumiillinen kuritus sekä karkoitus koulusta määräajaksi tai ainiaaksi.

9 Näitä kaikkia myös käytettiin erityisesti suomalaisen kansakoulun ensimmäisenä kymmenvuotiskautena. Tavallisimpia rikkomuksia olivat uppiniskaisuus, tottelemattomuus ja näpistys. Ruumillinen kurittaminen kiellettiin vuonna Opettajatkin opiskelevat ja kokoustavat V älttyäkseen kaavoihin kangistumiselta on tarpeen, että opettaja mahdollisimman virkeästi seuraa koulun ajankohtaisia virtauksia ja kokeiluja. Tämä on kai vuosisadan alkuvuosina ollut mielessä Pietarsaaren kansakoulun ohjesäännön laatijoilla, jossa määrätään vuosittain annetavaksi jollekulle opettajista tai opettajattarista kolmensadan markan suuruinen matkaapuraha. Saaja on velvollinen vähintäin kuuden viikon aikana seuraamaan opetusta jossakin koulussa koti tai ulkomailla. Kuunteluavun saajan piti myöhemmin laatia tarkka ketomus kansakoulun johtokunnalle matkastaan ja havainnoistaan. Johtokunta puolestaan jätti selvityksen koulujen opettajien tutkittavaksi, opiksi ja ojennukseksi. Kaiken muun toiminnan ohella harjoittivat opettajat innokkasti opintoja omin avuin osallistumalla lukuisiin urheilu, voimistelu, leikki, piirustus, käsityö, raittius ym. kursseihin ja opintotilaisuuksiin. Vanha alkeiskoulu Etelänummen koulun ensimmäiset rakennukset, piirros: Pirkko Sukselainen luvun alussa suomen ja ruotsinkielisillä oli yhteinen hallinto ja opettajainkokoukset pidettiin kaksikielisinä. O.V. Ruikka ylistää kirjassaan järjestelyn hyödyllisyyttä: Toista kieltä taitamattomia tämä saattoi kyllästyttääkin, mutta tutustumalla toiskielistenkin käsityskantoihin päästiin helpommin yksimielisiin ehdotuksiin ja päätöksiin. Myös tilaisuuksien vapaassa seurustelussa tultiin lähemmin tuttaviksi ja joskus jopa ystäviksi!

10 Sitä paitsi paljon vanhempi ruotsalainen kansakoulu perinteineen ja kokeneine opettajineen tarjosi Ruikan mukaan suomalaisille virkaveljille ja sisarille paljon hyödyllistä opittavaa. Eräänä seurauksena menetelmästä on varmaan ollut, että erikielisten koulujen opettajakunnat ovat aina suhtautuneet suopeasti sisarkoulun pyrkimyksiin kouluolojen parantamiseksi. Kokouksissa käsiteltiin koulujen opetus ja kurikysymyksiä. Kenties tärkein tehtävä oli koulun opetussuunnitelman uusiminen. Oppilashuoltoa O ppilashuolto koulun alkuaikoina sisälsi paljon nykyaikanakin toteutuvia muotoja, vaikka moni tehtävä onkin ajan myötä muuttunut tarpeettomaksi. Pietarsaari on ollut kouluterveydenhuollon edelläkävijä, valistuneen ja tarmokkaan, koululääkäri Woldemar Backmanin, ansiosta. Kouluterveyshuoltoon kuuluivat koululääkärin terveystarkastukset, jonka tutkimusten pohjalta hän lääkäri esitti keinoja oppilaiden terveyden ja olojen parantamiseksi, kuten terveyskasvatusta oppitunneilla ja kesäsiirtolatoimintaa. Jopa koululääkärin vastaanottohuone oli koulun tiloissa! Opettajien tehtävänä oli oppilaiden mittaaminen ja punnitseminen sekä teveydentilan havainnointikaavakkeen täyttäminen. Terveyskaavakkeen tietojen avulla tehtiin toimenpiteet vaikeiden sairauksien, tuberkuloosin tai trakomian, varalle tai vaikkapa heikkonäköisten tai kuuloisten istumapaikkoja sijoitellessa. Viikottain suositeltiin pidettäväksi siisteystarkastus, jolloin oppilaat näyttivät kaulansa ja käsivartensa kulkiessaan tarkastavan opettajan sivu. Koulusairaanhoitaja aloitti toimintansa vuonna 1918 ja kouluhammaslääkäri vuotta myöhemmin. Kaupunkiin siirtynyt suomalaisväestö oli pääasiassa työläisväkeä, joiden toimeentulo ei ollut aina kehuttava. Koulumaksut ja koulutarpeiden ostaminen saattoivat käydä monilapsisille perheille ylivoimaisiksi. Koulu teki voitavansa ja otti auliisti vapaaoppilaita, joilta ei peritty 1 2 markan suuruista koulumaksua. Vaatteiden puutteessa monet oppilaat joutuivat jättämään koulunkäyntinsä kesken. Kesäsiirtola Nissarössä

11 Johtokunta anoi rahaa avustuksia varten kaupunginvaltuustolta, joka myönsikin varoja väkijuomainmyynnin voittovaroista suhteellisen auliisti. Opettajat järjestivät arpajaisia kenkien ja ruoan hankkimiseksi puutteessa oleville oppilaille. Lasten oloja pyrittiin helpottamaan myös perustamalla kaupunkiin yhdistys, jonka tuella toimi koulukoti. Siellä oppilaat saivat myös ruokaa viettäessään vapaa aikaansa. Koulukeittiö rakennettiin Suomalaiselle kansakoululle vasta vuonna 1943, jolloin kouluruokailu tuli yleiseksi ja maksuttomaksi. Keittoruoan jakelu alkoi ja ruokailuvälineet annettiin koulun puolesta, mutta leipä tuotiin kotoa. Ruokalistalla oli viikottain kaurapuuroa, hernesoppaa, kauravelliä, puolukkapuuroa, ohravelliä ja perunasoppaa. Elintarvikepulan aikana oppilaille jaettiin viljelyspalstoja läheiseltä pellolta, joka kunnostettiin ja lannoitettiin kaupungin toimesta. Varoja kerättiin myös keräämällä pulloja ja jätepaperia. Puhtaus ja siisteys K oulu siivottiin puhtaussääntöjen mukaan lakaisemalla kosteita sahanpuruja käyttäen, tuulettamalla, pyyhkimäällä pulpetit ja kerran kuussa pidettävällä suursiivouksella, jolloin pestiin saippualla ovet ja akkunat, seinälaudoitus, pulpetit ja muut huonekalut, sylkykupit ja käymälät. Siivouksen toimittivat vahtimestari, oppilaat ja opettajat. Aivan koulun ensimmäisestä vuodesta alkaen on koulun puolesta ja kaupungin kustannuksella järjestetty kaikille oppilaille ilmainen saunominen saunalaitoksessa. Viikottaiset saunamatkat kouluaikana olivat vuodesta vuoteen hyvin suosittuja. Vasta vuoden 1953 koulun talousarviossa ei ollut enää menoerää oppilaiden vapaat kylvyt. Työskentelyä koulun kasvitarhassa v Kaupungin sauna

12 Sota aikaa S ota aika aiheutti koulutoiminnalle monia vaikeuksia: opettajia kutsuttiin palvelukseen, työttömyys, elintarpeitten puute ja poliittisten selkkausten aiheuttama järkytys. Vuonna 1939 uusi kansakoulu määrättiin tyhjennettäväksi, koska koulun huoneustoon asettui viipurilainen, sotilasvarusteita valmistava pukutehdas, jonka sotilasviranomaiset olivat määränneet siirtymään koululle kaikkine työläisineen, koneineen ja varastoineen. Sota aikana annettiin supistettua opetusta pääasiassa kotitehtävien muodossa, jota varten voitiin kokoontua Suomalaiselle yhteiskoululle tai Palokunnan ravintolahuoneustoon. Koulujen toiminta muodostui säännöttömäksi ja katkonaiseksi lakkaamatta uusiutuvien majoitusten takia ja koulut olivat sotilaskäytössä. Saatavilla olevia tiloja käytettiin vuorotellen. Sotatoimien päätyttyäkin koulut toimivat edelleen sotasairaaloina. Nykyaikaa T eollisuus toi kaupunkiin suomenkielistä väestöä erityisesti Järviseudulta luvulla puunja lostusteollisuus voimakkaan laajenemi sen takia tarvitsi uutta työvoimaa ja erityisesti silloin suomenkielisen väes tön määrä kasvoi nopeasti. Vaikka suuren muuttoliikkeen vaihe on jo ohi, niin suomenkielisen väestön kotiutu minen on edelleen kesken. Pietarsaari kotikaupunkimme Peruskoululaisten vanhemmissa on jo Pietarsaaressa syntyneitä, mutta heidän vanhempansa ovat enimmäkseen muuttaneet tänne muualta. Tutkijoiden mukaan ihmisen juurtuminen asuinpaikkaansa vaatii neljän sukupolven ajan. Sotakoulun tykki museon pihalla Suomenkielisten juuret ovat vasta ottamassa kasvutilaansa Pietarsaaren mullasta, kun taas ruotsinkielisten juuret ovat kasvaneet siinä vuosisatoja.

13 Otteita korvikekoulun ensimmäisen opettajan laatimasta kertomuksesta 1900 luvun alusta Pietarsaaren kotiseutumuseo

14 Mistä on pienet pietarsaarelaiset tehty? Mistä on Pietarsaaren tytöt tehty? Mistä on Pietarsaaren pojat tehty? Luontoäidin syleilystä, tupakkarullan hyräilystä merituulen kohinasta, samettimetsän suhinasta veden kalvon katselusta auringonlaskusta meren helmaan merenkulkijain tarinoista kun laiva purjehtii seikkailemaan Runebergin runoilusta suomen ja ruotsin sorinasta, kahden kielen rikkaudesta Laiska-Jaakon perinnöstä wanhan ajan torilla Strengbergin kellon ihmettelystä puutalo-skatan reunalla

15 Koulupuiston kauneudesta, Lucia-neidon kynttilöistä uskosta, toivosta, rakkaudesta niistä on Pietarsaaren lapset tehty Hanhiemoa mukaillen Orvokki Sainio (Opetussuunnitelma 1-2 luokille 2002) Fäbodan rantakallioista, selluloosan hajusta, makkarasta ja jätskistä,

16