Iisalmi Mansikkaniemen arkeologinen tutkimus Ennakkotieto. Ote muinaisjäännösrekisterin kartasta

Transkriptio

1 1 Iisalmi Mansikkaniemen arkeologinen tutkimus Ennakkotieto Hannu Poutiainen, Mikroliitti Oy Yleiskartat Ote muinaisjäännösrekisterin kartasta Työkartta. Siihen on päälle piirretty alueella aiemmin sijainneet rakennukset sinisellä ja pellot ruskealla (v ja 1971 kartoilta). Vanha tielinja on paikannettu v kartalta.

2 2 Vanha Ouluntie Tielinjaa tutkittiin kaivamalle sen poikki yksi koeoja. Kaivinkoneella kaivettiin tien poikki kaivanto metsän puoleisesta ojanteesta nurmikon puolelle saakka (kaivannon leveys 1 m, pituus noin 10 m, maksimisyvyys 1.2 m). Kaivannon leikkauksen maa-aineksessa havaittiin selviä tien perustamiseen, leventämiseen, kunnostamiseen ja käyttöön liittyviä kerroksia. Tien muinaisjäännösstatus, suojelu- ja tutkimusarvo täytyy selvittää tulkinnanvarainen. Kuoppajäännökset Kuoppajäänteistä tutkittiin yhtä, polun varressa olevaa eteläisintä kuoppaa. Kaivinkoneella kaivettiin kaivanto kuopan halki. Koeoja ulottui polun reunasta kuopan pohjoisreunan vallille ja sen poikki (kaivannon leveys 0,7 m, pituus noin 6 m, maksimisyvyys 1.6 m). Heti kaivamisen alettua havaittiin, että kuoppaan oli tuotu runsaasti kaatopaikkajätettä: jätteitä täynnä olevia muovikasseja, peltitynnyri, rautaputkista koottuja kulkuesteitä, kettinkiä jne. Kaivannon leikkauksesta todettiin, että kuoppa on alun perin ollut noin 1.5 m syvä ja noin 2.2 m leveä. Rakenteita tai niiden jäännöksiä ei löytynyt. Kuoppia on alueella kaikkiaan 8 kpl. Niistä pohjoisinta tutkittiin v. 2005, mutta kuopan iästä ja merkityksestä ei voitu esittää luotettavaa ja perusteltua arviota. Aiemmin on epäilty kuoppien liittyvän Koljonvirran taisteluihin. Alueella on lisäksi yksi selvästi suurempi, edellä mainituista erillään oleva kuoppa, jota on arveltu mahdolliseksi majoituskorsuksi. Pentti Leskinen kertoi ( ) ukkinsa ja mummonsa kertoneen 1960-luvulla, että kyseiset juhlakentän itäreunan tuntumassa olevat kuopat olisivat nauris- tai perunakuoppia. Kuoppa, jota tutkittiin toukokuussa 2018, voisi sijaintinsa ja mittojensa puolesta sellaiseksi sopia. Toisaalta se on (koekaivannossa todetuilta) mitoiltaan samankaltainen kuin alueen majoituskorsuksi arveltu kuoppa. Toki on myös mahdollista, että majoituskorsua olisi myöhemmin hyödynnetty perunakuoppana, minkä jälkeen se sai toimia jätekuoppana. Selvää arkeologista todistusaineistoa ko. kuoppien merkityksen ja iän määrittämiseksi ei kuitenkaan ole. Ei siten myöskään siihen, että ne liittyisivät Koljonvirran taisteluihin. Ne - tai ainakin jotkut niistä - voivat olla myös eri-ikäisiä ja alun perin eri tarkoituksiin tehtyjä. Esitämme että kuoppajäännökset eivät ole muinaisjäännöksiä eivätkä suojelukohteita (kartoilla kuopanteet ) Oletettu hauta-alue Kuoppajäännösten koillispuolella on metsässä suhteellisen pieni alue, jonne on arveltu haudatun venäläisiä sotilaita Koljonvirran taistelujen jälkeen. Aiemmissa tutkimuksissa paikalla on havaittu epämääräisiä painanteita, joita on epäilty ruumishautojen synnyttämiksi. Alueella tehtiin ensin huolellisia silmänvaraisia havaintoja kulkemalla ristiin rastiin ja tarkkailemalla maastoa. Paikalla havaittiin kaksi epämääräistä ja matalaa painannetta.

3 3 Niistä toinen, soikeahko, todettiin maanäytekairauksissa luontaiseksi. Myöskään sen pituusakselin suunta (lähinnä pohjois-eteläsuuntainen) ei tukenut mahdollista hypoteesia venäläisestä sotilashaudasta (ortodoksihaudat ovat itä-länsisuuntaisia). Toinen painanne on lähinnä pyöreähkö tai neliömäinen. Muotoa oli mahdoton hahmottaa tarkasti, koska painanne sijaitsee kookkaiden mäntyjen vieressä. Painanteen arvioitu laajuus maan pinnalla on 2.5x2 m, syvyys 20 cm. Sitä tutkittiin ensin maanäytekairauksin. Niissä todettiin suhteellisen runsaasti hiiltä ja nokea, mikä viittasi mahdolliseen hiilihautaan. Kairausten perusteella päätettiin kaivaa lapiolla ja lastalla koekuoppa (70x50 cm), joka kaivettiin painanteen keskikohdasta kaakkoon. Koekuopasta löytyi lisää hiiltä ja hiiltynyttä puuta, minkä perusteella, samoin kuin painanteen muiden ominaisuuksien nojalla, kyseessä on hiilihauta. Tutkitulla alueella ei havaittu mitään ruumishautoihin viittaavaa. Paikka sinänsä olisi niille sopiva maalajin sekä topografian perusteella. Ne ja epämääräiset painanteet joita syntyy maastoon myös luontaisesti erilaisten prosessien tuloksena eivät kuitenkaan ole riittävä arkeologinen näyttö siihen, että paikan voisi perustellusti tulkita hauta-alueeksi. Ehdotamme, että oletetun hauta-alueen muinaisjäännösstatus poistetaan. Konkreettisia merkkejä siitä ei ole se perustuu vain oletukseen. Sen sijaan hiilihaudan jäännös on nykykäsityksen mukaan muinaisjäännös pistekohde. Hiilihauta on muinaisjäännöksenä varsin vähäinen. Korsualue Tutkimusalueen itäosassa sijaitsee Koljonvirran taisteluihin liittyvä korsualue. Majoituskorsut näkyvät alueella nykyisin lähinnä neliön muotoisina kuoppajäännöksinä. Niiden kunto ja sijainti sekä alueen laajuus tarkastettiin maastossa. Alueen todettiin olevan ennallaan. Korsujen sijaintiin ja alueen laajuuteen ei tullut oleellisia muutoksia vain pieni tarkistus sen muinaisjäännösrajaukseen. Korsualueen itäpuolisessa maastossa tehtiin arkeologista inventointia. Siinä ei löytynyt muinaisjäännöksiä. Tarkkuusinventointialue Mansikkaniemessä Vanhan Ouluntien pohjoispuoleisella metsäalueella tehtiin silmänvaraista havainnointia ja maanäytekairauksia. Siellä havaittiin kolme painannetta, joista pohjoisin todettiin luontaiseksi. Kaksi eteläisempää saattavat liittyä alueen leiritoimintaan tai muuhun ihmisen toimintaan myöhäisellä historiallisella ajalla. Painanteista toinen (koko 2x1.5m x 25 cm) on pohjois-eteläsuuntainen. Siinä on humuksen sekaista hienoa hiekkaa (12 cm), ruskeaa/vaaleanruskeaa hiekkaa (32 cm) ja sen alla hiekassa paikoin läikittäin humusta (noin 30 cm syvyydeltä), mahdollisesti puun juurista tai muusta maatuneesta eloperäisestä aineksesta. Toinen kuoppa, edellisestä 8 m itään), on jokseenkin pohjois-eteläsuuntainen (koko 2x1.3x0.25). Siinä todettiin humuksen sekaista hienoa hiekkaa (50 cm), sen alla vaaleampaa sekoittunutta hiekkaa (10 cm) ja alinna harmaa hieta (12 cm). Vanhan leirikeskuksen kohdalla ja liepeillä tehtiin silmänvaraista havainnointia ja maanäytekairauksia. Maastossa todettiin, että leirikeskuksen alueella maa-ainesta oli kuorittu vaihtelevilta syvyyksiltä ja maanpintaa oli tasattu. Maa-ainesta oli kuorittu niin syvältä, että mahdolliset muinaisjäännökset olisivat tuhoutuneet.

4 4 Maastossa havaittiin, että leirikeskuksen eteläpuolella, sen läheisyydessä, on jyrkkä ja korkea sorakuopan seinämä. Se jatkuu rannassa olevalle mökille johtavalle tielle saakka. Sen kohdalta mäkeen johtaa kaivamaton kaistale, jonka vierestä alkaa toinen laajahko soramonttu. Sorakuoppa on metsittynyt ja pusikoitunut. Seinämien yläosa oli kuitenkin paikoin vapaa kasvillisuudesta ja turvepaakuista ja voitiin tarkastaa silmänvaraisesti mahdollisten löytöjen varalta. Mitään löytöjä tai muita arkeologisesti merkittäviä havaintoja ei todettu. Mainittakoon, että sorakuoppaalue ulottuu liki Vanhalle Kainuuntielle saakka. Vanhan Ouluntien eteläpuoleisella peltoalueella tehtiin maanäytekairauksia ja metallinilmaisinetsintää sekä kaivettiin koekuoppia lapiolla ja koeojia kaivinkoneella. Maanäytekairauksissa ei havaittu mitään anomalioita, ainoastaan normaali muokkauskerros ja sen alla luontaista maa-ainesta. Peltoalueelle muodostuu korkeussuhteiden perusteella niemeke, jonka alueelle kaivettiin lapiolla 12 koekuoppaa. Niissä todettiin normaali muokkauskerros (paksuus cm), muutamia yksittäisiä tiilenmuruja, ei anomalioita. Samalle alueelle kaivettiin koeoja (leveys 1 m), josta tehdyt havainnot ovat yhteneväiset kairausten ja koekuopituksen kanssa. Niemekkeen kärjessä, pienessä metsäsaarekkeessa, todettiin silmänvaraisessa havainnoinnissa peltokivikasa (koko noin 5x2 m), jossa näkyi myös betonia. Peltoalueen pohjoisosaan, ylimmille korkeustasoille, kaivettiin kaivinkoneella lähinnä itälänsisuuntainen koeoja (pituus parisataa metriä, leveys 1 m). Myöskään siitä ei tullut merkittäviä kulttuuriperäisiä anomalioita. Yhdessä kohtaa todettiin hiukan hiiltä ja nokea sekä tiilenkappale, minkä perusteella paikalle avattiin pieni laajennus. Mitään rakennetta tai kulttuurikerrosta ei todettu. Metallinilmaisinetsinnässä ei paljastunut mitään löytökeskittymiä eikä kiinteään muinaisjäännökseen viittaavia löytöjä. Kiinnostavin löytö on yksi musketin kuula. Muut löydöt ovat yksittäisiä rautanauloja yms. Alueella ei ole kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tarkkuusinventointi Naulalammen itäpuolella Naulalammen itäpuoleisella peltoalueella tehtiin maanäytekairauksia ja metallinilmaisinetsintää sekä kaivettiin koekuoppia lapiolla. Maanäytekairauksissa ei havaittu mitään anomalioita, ainoastaan normaali muokkauskerros ja sen alla luontaista maa-ainesta. Alueelle kaivettiin lapiolla 25 koekuoppaa. Niissä todettiin normaali muokkauskerros (paksuus cm), muutamia yksittäisiä tiilenmuruja ja yksi naudan poskihammas. Myöskään metallinilmaisinetsinnässä ei tullut löytökeskittymiä eikä kiinteään muinaisjäännökseen viittaavia löytöjä. Löydöt ovat yksittäisiä rautanauloja yms. Alueella ei ole kiinteitä muinaisjäännöksiä.

5 5 Tulos Nyt tutkitulla alueella on kaksi kiinteää muinaisjäännöstä: aiemmin tunnettu korsualue alueen itäosassa ja aiemmin hauta-alueeksi merkityllä alueella pistekohteena hiilihaudan jäännös (suojelualueen laajuus on sen kohdalla 10 m halkaisijaltaan oleva ympyrä). Vanha Ouluntie saattaa olla jollain tavalla suojelukohde, joko muinaisjäännöksenä rakenteineen tai linjauksena. On myös mahdollista että sen suojelu sekä linjauksen että rakenteiden osalta on kokonaan tarpeetonta tai että tielinjan mahdollinen muuttaminen tai poistaminen voi vaatia vielä lisätutkimuksia. Museoviranomainen päättää. Alueella muinaisjäännösrekisteriin merkitty hauta-alue ei suurella todennäköisyydellä ole hauta-alue. Mitään konkreettisia merkkejä hautauksista ei useissa tutkimuksissa ole saatu. Hautaalue perustuu puhtaasti olettamaan eikä siten ole muinaisjäännös. Alueella v havaitut kuoppajäännökset (kartalla kuopanteet ) ovat ilmeisen nykyaikaisia tai merkityksettömiä, eivätkä ne liity Koljonvirran taisteluun. Ne eivät ole muinaisjäännöksiä. Peltoalue on arkeologisessa mielessä täysin tyhjä, kuten sen pohjoispuolinen metsä- ja järvenranta, samoin kurssikeskuksen pohjoispuolinen alue Hannu Poutiainen, FM.