Nettiraivo tekee onnettomaksi sekä vihakirjoittajan että lukijan

Transkriptio

1 Nettiraivo tekee onnettomaksi sekä vihakirjoittajan että lukijan Oulussa raiskattiin elokuun alussa 15-vuotias tyttö. Ei kestänyt kauan, kun netissä alkoi levitä huhuja tekijöistä: maahanmuuttajia! Huhut ja juorut lienevät ikiaikainen osa ihmisyhteisöjä, mutta netin ansiosta ne leviävät ennennäkemätöntä vauhtia. Tiedoissa ei ollut perää raiskauksesta epäillyt ovat poliisin mukaan "kantasuomalaisia" mutta moni piti nettihuhuja niin uskottavina, että oli Sivu 1 / 5

2 valmis liittymään lynkkausjoukkoon. Ei ainoastaan sosiaalisessa mediassa vaan kirjaimellisesti. "Ihminen tulkitsee asioita niin, että ne vahvistavat omia ennakkoluuloja", selittää nettivihaa tutkinut taloussosiologian professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta. Ilmiötä kuvaa psykologian termi vahvistusvinouma: ihminen pyrkii omaksumaan mieluiten sellaisia ajatuksia, jotka tukevat hänen asenteitaan ja käsityksiään. Vastaavasti pyrimme välttämään keskenään ristiriitaisia ajatuksia eli kognitiivista dissonanssia. Tämäkin on yleisinhimillisistä. Uutta on, että joku ruokkii koko ajan aktiivisesti ennakkoluulojamme, kohdistuivat ne mihin tai kehen tahansa. Google, Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut muistavat, mitä olemme aiemmin etsineet ja mistä olemme tykänneet. Ne pyrkivät tarjoamaan käyttäjälle samantyyppisiä hakutuloksia ja päivityksiä kuin aiemminkin. Algoritmit toimivat näin, jotta kuluttajalle voidaan kohdistaa juuri tietynlaisia mainoksia ja tarjota paikallista informaatiota fyysisen sijainnin perusteella. Sitä sanotaan personoinniksi. Eri ihmiset saavat siis samasta asiasta erilaista tietoa. "Internet ei ole mikään yksi massamedia", Räsänen sanoo. Kun meillä vielä on taipumus itsekin hakeutua samanmielisten seuraan, kupla on valmis. On se sitten punavihreä, sinivalkoinen tai jotakin muuta. Mitä enemmän ihmiset ovat tekemisissä vain kaltaistensa kanssa, sitä enemmän he ajattelevat, että tämä on vallitseva elämäntapa. Sivu 2 / 5

3 "Se on yksinkertaista ryhmädynamiikkaa, ja sosiaalinen media tukee sitä." Kuplassa pienet asiat alkavat herkästi tuntua suurilta, kun kaikki toitottavat samaa asiaa. Ilmiö ei esiinny vain sosiaalisessa mediassa, vaan kuppikuntia löytyy kaikkialta muualtakin. Kuplat törmäävät väistämättä esimerkiksi lehtien kommenttipalstoilla. Ihannemaailmassa ne olisivat foorumeita, joilla riitelisivät asiat eivätkä ihmiset ja paras argumentti voittaisi. Tästä on kyse Nettimarkkinoinnin tarpeisiin kehitetty personointi syventää kuiluja eri tavoin ajattelevien ryhmien välillä. Vihamieliset nettikirjoitukset vähentävät nuorten luottamusta toisiin ihmisiin myös elävässä elämässä. Todellisuus on tutkitusti toisenlainen. Omissa kuplissaan marinoituneiden keskustelijoiden päätä ei käännä parhainkaan retoriikka. Luottamus korreloi onnellisuuden ja terveyden kanssa. Eurooppalainen tutkijaryhmä analysoi vuonna 2010 tietokoneiden avulla yli 2,5 miljoonaa nettikommenttia Britannian yleisradioyhtiön BBC:n keskustelupalstalta. Tutkijat havaitsivat, että pisimmät ketjut olivat yleensä sellaisia, joissa todella käytiin keskustelua eivätkä käyttäjät vain laukoneet omia ajatuksiaan. Tämä kuulostaa vielä hyvältä. Negatiivisesti ilmaistut tunteet näyttivät kuitenkin olevan polttoaine, joka pitää nettikeskusteluja yllä. Ketjujen aktiivisimmat kommentoijat olivat useimmiten myös vihaisimpia. Kiihkottomaan sävyyn alkaneet keskustelut hiipuivat yleensä nopeimmin. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud uskoi, että padottu viha voi paisuessaan purkautua esimerkiksi hysteriana. Siksi sitä pitäisi päästää tarkoituksella ulos. Tämän teorian perusteella voisi ajatella, että keskustelupalstoilla Sivu 3 / 5

4 meuhkaaminen on hyvä tapa päästellä höyryjä. Teoriaan voi törmätä vielä 2000-luvullakin, mutta vakuuttavaa tukea se ei ole tutkimuksista saanut, kertoo sosiaalipsykologian apulaisprofessori Atte Oksanen Tampereen yliopistosta. Päinvastoin: vaikka höyryjen päästely voi sillä hetkellä tuntua rentouttavalta, tutkimusten mukaan se lisää aggressiivisuutta pidemmällä aikavälillä. Samoin on näyttöä siitä, että aggressiivisten vuodatusten lukeminen ja kirjoittaminen voi tehdä meistä onnettomampia. Tämä varmaan monesta tuntuu itsestään selvältä ilman tutkimustakin. "Netissä on niin sanottuja rant siteja eli räyhäämissivustoja, jotka on tarkoitettu juuri höyryjen päästämiseen. Tutkimusten mukaan se on kuitenkin räyhääjille itselleen haitallinen toimintalogiikka", Oksanen kertoo. "Heistä tulee entistäkin vihaisempia ja heillä on voimakkaita mielialan vaihteluja." Netistä ei tarvitse kauan etsiä kirjoituksia, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkistön. Usein kyseessä on selvästi tunnekuohun vallassa näpytelty teksti. Moni kirjoittaa omalla nimelläänkin tekstiä, josta voisi helposti napsahtaa tuomio kunnianloukkauksesta tai kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan, jos poliisi ja syyttäjä vain ehtisivät puuttua asiaan. "Vihainen netinkäyttäjä voi helposti häiritä jopa satoja muita joutumatta kohtaamaan minkäänlaisia seurauksia", Oksanen toteaa. Entä sitten, voi joku kysyä, mahtuuhan maailmaan puhetta. Puhe ei kuitenkaan aina ole harmitonta. Sivu 4 / 5

5 Kesällä Räsäsen ja Oksasen ryhmä julkaisi Information Technology & People -lehdessä tutkimuksen "Exposure to online hate material and social trust among Finnish youth". He havaitsivat, että verkossa vihamateriaalia kohdanneet nuoret luottivat sekä tuntemattomiin että läheisiin ihmisiin vähemmän kuin ne, jotka olivat välttyneet vihapuheelta. Vaikutus näkyi, vaikka nuori ei itse ollut vihan tai kiusaamisen kohteena. Vastaavia tuloksia on muualtakin maailmasta. On mahdotonta sanoa, miten heikentynyt luottamus näkyy yksittäisen nuoren arjessa. Muissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu yhteys luottamuksen ja onnellisuuden välillä. Mitä luottavaisempia ihmiset ovat, sitä onnellisempia. Onko yhteys kausaalinen eli johtuuko onnellisuus luottamuksesta, siitä ei ole tietoa. Luottamus joka tapauksessa korreloi monen muunkin positiivisena pidetyn asian kanssa, myös terveyden. Ihmiseen kannattaa siis uskoa vaikka nettikeskusteluja lukiessa usko välillä horjuisi. Kirjoittaja on mukana Koneen Säätiön rahoittamassa Tampereen ja Turun yliopistojen Vihan verkko -hankkeessa, joka tutkii äärimmäisiä verkkoyhteisöjä. Sivu 5 / 5