Vapautuvan tukiohjelma. Palveluohjausta verkossa osahanke LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 KRIMINAALIHUOLLON TUKISÄÄTIÖ Vapautuvan tukiohjelma Palveluohjausta verkossa osahanke LOPPURAPORTTI Palveluohjaaja Reino Seppänen

2 Sisällysluettelo 1. Projektin lähtökohdat 1 2. Projektin tavoitteet 1 3. Projektin kohderyhmä 1 4. Projektin organisointi ja yhteistyötahot YRE-Tampere hanke Silta-Valmennus ry Khl:n Tampereen aluetoimisto Vankilat Sosiaalitoimi Muut viranomaisyhteydet Järjestöjen yhteistyö 5 5. Projektin eteneminen 5 6. Toiminta vankilassa KYV:n Vapari-kurssit Yksilötyö vankilassa Vapautumistilanteet Palveluohjaus vapaudessa Vapautumissuunnitelmat Asiakkaan toiminta Projektin asiakkaat ja heidän elämäntilanteensa Projektin tulokset Tamperelaisen vapautuvien palveluohjausmallin luonnostelua Johtopäätökset 31

3 1 PaVe-projektin loppuraportti 1. Projektin lähtökohdat Palveluohjausta verkossa, PaVe, oli Vapautuvien tukiohjelman tamperelainen osahanke, joka ajoittui vuosille Kriminaalihuollon tukisäätiön vetämä Vapautuvan tukiohjelma oli laaja järjestöjen yhteishanke. Sen tarkoituksena oli vahvistaa ja koordinoida eri toimijoista koostuvaa, vapautuvia vankeja sekä kriminaalihuollon asiakkaita auttavaa tukipalveluverkostoa. Hankkeen pitkänajan tavoite oli luoda järjestöt käsittävä kriminaalihuoltojärjestelmä. Kriminaalihuollon tukisäätiö koordinoisi tätä valtakunnallisesti profiloitunutta ja alueellisesti toimivaa järjestelmää, jonka tehtävänä olisi tukea kunnissa tehtävää työtä. Hankkeen välittöminä tavoitteina oli taas löytää kunta-, järjestö- ja seuraamusjärjestelmäkumppaneita, joiden kanssa suunnitella ja toteuttaa em. tarvealueisiin liittyviä osahankkeita vuoteen 2007 saakka. Lisäksi projektin avulla haluttiin tukea, täydentää ja kehittää muiden tahojen tuottamia palveluja sekä kehittää yhteistyötä kohderyhmän tarpeita palvelevan tukiverkoston luomiseksi. Vapautuvan tukiohjelman järjestöyhteistyökumppaneita sopimustasolla ovat olleet Hämeenlinnan seudun työvalmennussäätiö Luotsi, Kalliolan Setlementti, Silta- Valmennusyhdistys ja Sininauhasäätiö. 2. Projektin tavoitteet PaVe-hankkeen päämääränä oli uusintarikollisuuden vähentäminen ja yhteiskuntaan kiinnittymisedellytysten parantaminen. Tavoitteena oli kehittää konkreettisen asiakastyön yhteydessä lainrikkojille soveltuva kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten yhteistoimintaan perustuva paikallinen, tamperelainen palveluohjausmalli sekä tämän mallin toimintasisältöjä. Toiminnan pyrkimyksenä on edistää tamperelaisten vankilasta vapautuvien suunnitelmallista vapautumista ja parantaa siten heidän selviytymisedellytyksiään vapaudessa. Paikallisen palveluohjausmallin kehittämisen rinnalla hankkeen muina tavoitteina oli kartoittaa lainrikkojille soveltuvan palvelutarjonnan puutteita sekä rakentaa järjestötoimijoista koostuva paikallinen palveluverkosto. 3. Projektin kohderyhmä Projektin aikaisena kohderyhmänä olivat Kylmäkosken ja Satakunnan vankiloista vapautuvat tamperelaiset vangit. Viimekätisenä tavoitteena kaikki vapautuvat tamperelaiset vangit. 4. Projektin organisointi ja yhteistyötahot Koska Palveluohjausta verkossa -hanke oli Kriminaalihuollon tukisäätiön Vapautuvan tukiohjelman Tampereen osahanke, projektin palveluohjaaja työskenteli hankkeen projektipäällikkö Maarit Suomelan alaisuudessa. Palveluohjaaja oli projektin ajan sijoitettuna Silta-valmennusyhdistys ry:n tiloihin. Koska keskeisimpiä lähtökohtia projektin organisoinnissa oli paikallinen yhteistyö, nousi tärkeäksi yhteistyökumppaniksi YRE-Tampere hanke. Yhteistyö YRE:n kanssa perustui ajatukseen, että molempien projektien yhteisessä toiminnassa on ensisijaisena lähtökohtana palvelutarve eikä lainrikkojuus. Tavoitteeksi asetettiin tietenkin

4 2 asiakkaiden elämäntavan muutoksen tukeminen. PaVen osalta nähtiin tärkeäksi kehittää palveluohjausta, polutusta ja palvelujen sisältöä lainrikkojien kanssa tehtävän työn erityisosaamisen näkökulmasta YRE-Tampere -hanke Palveluohjausta verkossa -hanketta Tampereella paikallisesti suunniteltaessa oli siis esillä ajatus, että hankkeen tulisi liittyä hyvin läheisesti YRE-Tampere hankkeeseen. Siten oli selvää, ettei paikallista yhteistyöverkostoa ja toimintaa ollut tarpeen rakentaa tätä hanketta varten erikseen, vaan projekti nivellytettiin jo suunnitteluvaiheessa Yhteistyössä rikoksettomaan elämään hankkeen Tampereen osahankkeeseen. Tämä ajatus osoittautui erittäin hyväksi oivallukseksi. Käytännössä PaVe-projektin yhteydet eri toimijatahoihin syntyivät luontevasti YRE:n jo olemassa olevien rakenteiden kautta. Palveluohjaaja kuului jäsenenä YRE-Tampere osahankkeen ohjausryhmään, joka toimi myös Palveluohjausta verkossa hankkeen ohjausryhmänä. Niin ikään palveluohjaaja oli jäsenenä YRE-tiimissä. Tästä organisointitavasta koitui erityistä hyötyä PaVe hankkeen asiakastyölle ja sen luontevalle käynnistymiselle. Osaltaan asiaan lienee vaikuttanut sekin, että palveluohjaaja oli aikaisempien työyhteyksiensä kautta tuttu osalle toimijaverkoston vaikuttajista. Tammikuussa 2004 YRE-Tampere hankkeen projektisuunnittelija ja PaVen palveluohjaaja sopivat projektien välisestä rajanvedosta ja keskinäisestä työnjaosta. Sen mukaan PaVen palveluohjaajalla oli vetovastuu vankilan ryhmävalmennuksesta, asiakastyövastuu niiden asiakkaiden osalta, jotka eivät vapaudu valvontaan, palveluohjausvastuu, vertaistuen kehittämisvastuu, järjestötoimijoiden verkoston kokoamis- / kehittämisvastuu yhdessä projektisuunnittelijan kanssa ja raportointivastuu PaVe-projektista. Palveluohjausta verkossa hankkeen käynnistyessä YRE-yhteistyöyhmässä oli jo näyttävä edustus tamperelaisista toimijatahoista. Näitä olivat Tampereen sosiaalitoimi, työvoiman palvelukeskus (TYP), mielenterveyskeskus, A-klinikkasäätiö, Kela, Kylmäkosken vankila, Kriminaalihuoltolaitos, Silta-valmennusyhdistys, Verkosto 2000 sekä Kriminaalihuollon tukisäätiön / PaVe-projektin edustajat. YRE-hankkeen päättyessä ohjausryhmän toimintaa päätettiin jatkaa YRE-yhteistyöryhmän nimillä. Tässä vaiheessa ryhmän koostumus ja henkilöt siinä hieman vaihtuivat. Ryhmässä oli edustettuina sosiaaliasema Paussi, päihdeasiakasohjaus Loisto, Tampereen Vuokra-asunnot Oy, A-klinikkasäätiön Matala, KHL:n Tampereen aluetoimisto, Kylmäkosken vankila, Silta-Valmennusyhdistys ry, työvoiman palvelukeskuksesta, Setlementti Naapuri, Kris-Tampere ry, Tampereen seurakuntayhtymä, Kela ja Kriminaalihuollon tukisäätiön Palveluohjausta verkossa - hankkeen palveluohjaaja. YRE:n ohjausryhmän yhteyteen perustettiin toukokuussa 2004 YRE-tiimi, jonka tehtävänä oli käytännössä terästää hankkeiden kohderyhmänä olevien asiakkaiden palveluohjausta. Ajatuksena oli tamperelaisen palveluohjausmallin kehittäminen näiden asiakastapausten ja käytännössä hankittujen kokemusten kautta. Niinpä PaVe:n asiakasasioita käsiteltiin ja toimintaa seurattiin myös YRE-tiimissä. Siihen kuuluivat alussa YRE-Tampere hankkeen projektisuunnittelija Minna- Kaisa Järvinen, PaVe:n palveluohjaaja Reino Seppänen sekä kaksi kaupungin sosiaalityöntekijää, Minna Leino ja Seppo Ahteneva. Myöhemmin tiimin jäseneksi tuli Kris- Tampereen edustajana Timo Valkama. Vuoden 2005 lopulla YRE-tiimiä päätettiin laajentaa uusilla edustajilla Tampereen sosiaalitoimesta, Kylmäkosken vankilasta ja Länsi-Suomen vankilasta. Käytännössä tiimi keskittyi tamperelaisten vankilasta vapautuvien mallin luomiseen ja sen käynnistämiseen.

5 Silta-Valmennus ry PaVen keskeisin yhteistyötaho järjestösektorilla hankkeen aikana oli Silta-valmennusyhdistys, jonka tiloissa ja välineillä projektin palveluohjaaja on työskennellyt. Silta-valmennus oli yhtenä keskeisenä toimijana myös synnyttämässä Palveluohjausta verkossa hanketta. Samoin Siltavalmennuksen toiminnanjohtaja Sampo Järvelä oli monella eri tavoin myötävaikuttamassa ja helpottamassa projektin sisäänajoa PaVen käynnistymisvaiheessa. Hankkeen palveluohjaaja kävi niin ikään lukuisia keskusteluja toiminnanjohtaja Järvelän kanssa projektin tilanteesta sen eri vaiheissa ja sai tarvittaessa neuvoja sekä konkreettista apua ongelmatilanteisiin. Siltavalmennus on myös käytännössä avustanut PaVen asiakastyötä antamalla kuljetusapua, tarjoamalla tiloja projektin asiakkaiden tilapäiseen tavaroiden säilyttämiseen sekä ottamalla PaVen asiakkaita mukaan toimintoihinsa. Näihin käytäntöihin ja asiakastilanteisiin liittyviä keskusteluja on käyty myös eräiden muiden Sillan sosiaalisen kuntoutuksen työntekijöiden kanssa Khl:n Tampereen aluetoimisto Seuraamusjärjestelmässä Kriminaalihuoltolaitoksen Tampereen aluetoimisto oli PaVe hankkeen toinen tärkeä yhteistyökumppani yhdessä Kylmäkosken vankilan kanssa. KHL:n Tampereen aluetoimisto oli jo alun perin mukana hyvin sitoutuneesti YRE-Tampereen osahanketta käynnistettäessä. Tätä kautta myös PaVe-hanke niveltyi luontevasti KHL:n aluetoimiston yhteistyökumppaniksi. Asiakastyön kannalta KHL:n Tampereen aluetoimisto oli myös ensiarvoisen tärkeä yhteistyötaho PaVe-hankkeelle, koska melkoinen osa hankkeeseen mukaan tulleista asiakkaista oli jossakin vaiheessa ollut asiakkaana myös aluetoimistossa. Niin ikään KHL:n aluetoimiston työntekijöiltä tuli muutama ehdotus henkilöistä projektin asiakkaaksi. Näistä yksi myös päätyi varsinaiseksi asiakkaaksi PaVe-hankkeeseen. Tampereen aluetoimisto oli myös muuten eri tavoin tiiviisti mukana YRE-hankkeeseen liittyvässä yhteistyössä ja sen toiminnoissa. YRE:n Tampereen osahankkeen projektisuunnittelija oli niin ikään rekrytoitu KHL:n Tampereen aluetoimistosta ja myös työskenteli toimiston tiloissa ja välineillä. Merkittävä yhteistyöhanke KHL:n Tampereen aluetoimiston kanssa syntyi, kun suunniteltiin PaVe-hankkeen asiakastyötä ja sen rekrytoitumisen kanavia. Tässä vaiheessa palveluohjaaja nosti esille ajatuksen kokeilla vapauteen valmentavaa kurssia eräänä rekrytoinnin välineenä. YRE- Tampere hankkeen projektisuunnittelija puolsi ideaa ja esitti, että kurssi koskisi kaikkia Tampereelle vapautuvia, jolloin palveluohjausvastuu valvontaan tuleville kuuluisi KHL:n Tampereen aluetoimistolle. Näin myös tältä osin voitaisiin kokeilla tätä kurssia valvontatyön välineenä yksilötyön rinnalla. Ehdotus hyväksyttiin aluetoimistossa, vaikka se käytännössä merkitsi myös työpaineiden lisääntymistä toimiston toisten työntekijöiden osalta. Käytännön toteutukseen aluetoimisto nimesi sosiaalityöntekijä Tuija Hämäläisen, joka oman kiinnostuksensa lisäksi oli myös ammatillisen keskiasteen opettajankoulutuksessa sen viime vaiheessa ja siten pystyi hyödyntämään suunniteltua kurssia oman koulutuksensa harjoitteluvaiheessa Vankilat Kylmäkosken vankila oli Vankeinhoitolaitoksen toimijoista ehdottomasti keskeisin ja tärkein Palveluohjausta verkossa -hankkeen yhteistyötaho. Niinpä PaVe-hankkeeseen rekrytoidut asiakkaat tulivat kahta lukuun ottamatta Kylmäkosken Vapari-ryhmän kautta. Projektin aikaisia yhteyksiä palveluohjaajalla on ollut myös Satakunnan vankilaan, josta PaVe:n asiakkaaksi rekrytoitui ohi Vapari-kurssin syksyllä 2005 yksi vapautunut. Ohjaaja tapasi myös Huittisissa

6 4 sinne siirrettyjä vaparilaisia. Vilppulan vankilaan palveluohjaaja piti yhteyttä muutaman kerran, mutta yrityksistä huolimatta asiakasta projektiin sieltä ei onnistuttu saamaan. Toinen Kylmäkosken vankilan ulkopuolisista projektin asiakkaista tuli syksyllä 2004 Suomenlinnan työsiirtolasta. Rekrytointi tapahtui kuitenkin asiakkaan entisen valvojan välityksellä. Kylmäkosken vankilassa toteutettiin projektin aikana yhteistyössä Kriminaalihuoltolaitoksen Tampereen aluetoimiston kanssa kaikkiaan kuusi tamperelaisille vapautuville suunnattua vapauteen valmentavaa kurssia. Vankila nimesi tämän toiminnan Vapari kurssiksi. Kurssit kokoontuivat 12 kertaa, jolloin kurssin kestoksi tuli noin kolme kuukautta. Palveluohjausta verkossa hankkeen asiakkaat rekrytoituivat Vapari-kursseilla olleista ja ilman valvontaa vapautuneista vangeista. Kylmäkosken vankila oli edustettuna myös YRE-hankkeen Tampereen ohjausryhmässä. Vankilan edustajat osallistuivat myös aktiivisesti YRE:n Tampereen osahankkeen ympärille syntyneeseen yhteistyöhön ja toimintaan, kuten Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa kartoitukseen sekä hankkeen verkostokoulutustapahtumiin. Näissä toiminnoissa oli mukana myös Satakunnan vankilan edustus Sosiaalitoimi Niin hankkeen tavoitteiden kuin käytännön palveluohjauksen kannalta yksi keskeisimpiä yhteistyötahoja oli luonnollisesti Tampereen sosiaalitoimi. Yhteydet sosiaalitoimeen rakentuvat paitsi asiakastyössä myös YRE-Tampereen ohjausryhmän ja YRE-tiimin kautta. Palveluohjaaja tapasi sosiaalitoimen johtoa ja osallistui neuvotteluihin näiden kontaktien ja YRE:n projektisuunnittelijan kanssa. Joissakin palavereissa oli mukana myös YRE-hankkeen vetäjä Jari Nurmi sekä Silta-Valmennuksen toiminnanjohtaja Järvelä. Palveluohjaaja on myös käynyt esittäytymässä ja esittelemässä hanketta kaupungin sosiaalityöntekijöiden henkilökuntapalaverissa. Samoin hän on ollut läsnä esiteltäessä YRE-tiimin toimintaa kaupungin sosiaalityöntekijöille. Sosiaalitoimelle pyrittiin tarmokkaasti viestittämään erityissosiaaliaseman tarpeellisuudesta Tampereella. Tätä tarvetta kaupungin edustajat eivät kuitenkaan omasta näkökulmastaan nähneet, vaan pitivät nykyistä järjestelmää toimivana. Tässä oli havaittavissa selvä ero useiden kaupungin omien sosiaalityöntekijöiden näkemysten ja heidän asiakastyössä hankitun kokemuksensa kanssa. Paremmin johdossa suhtauduttiin vankilasta vapautuvien asunnottomuusongelmaan ja pyrkimyksiin sen ratkaisemiseksi Muut viranomaisyhteydet Osa hankkeen viranomaisyhteyksistä, eräällä tavalla ylätasolla, on toteutunut kuten sanottua YRE-hankkeen kautta. Käytännön tasolla yhteistyö on liittynyt PaVen asiakastyöhön ja palveluohjaukseen. Tässä mielessä näiden yhteyksien kirjo on ollut laaja. Palveluohjaaja on käynyt asiakkaidensa kanssa mm. työvoimatoimiston eri palveluissa, Kelan toimistoissa, sairaalakäynneillä Taysissa, Hatanpäällä, Kaivannon sairaalassa, poliisisissa, käräjäoikeudessa, haastemiesten luona, mielenterveystoimistossa, edunvalvonnassa. Näiden käyntien tärkein tehtävä oli tietenkin aina kulloisenkin asiakkaan asian hoitaminen tai ongelman ratkaiseminen. Kuitenkin käyntien yhteydessä palveluohjaaja on esitellyt itsensä ja hankkeen, jossa työskentelee. Samalla on useasti keskustelu laajemminkin vankilasta vapautuneiden problematiikasta ja viranomaishenkilöiden omista siihen liittyvistä kokemuksista.

7 Järjestöjen yhteistyö Tamperelaisten järjestötoimijoiden organisointi ja yhteistyö viranomaistahojen kanssa olivat alun perin kirjattuina PaVe-hankkeen tavoitteisiin. Tämä toiminta jäsentyi kuitenkin sujuvasti YRE-Tampere osahankkeen yhteydessä. Tampereen järjestötoimijoiden verkostuminen oli eräiltä osin tapahtunut jo aiemmin Verkosto 2000 puitteissa. YRE-ohjausryhmän, nykyisen YRE-yhteistyöryhmän ja YRE-tiimin lisäksi merkittäviä yhteistyön rakentajia olivat Eija Heineen verkostokartoitus Tampereen osalta eli tutkimus Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa sekä YRE:n aloittama verkostokoulutus. Sarja oli aikanaan hyvin suosittu ja sitä päätettiinkin jatkaa YRE-projektin päättymisen jälkeen. PaVen palveluohjaaja on osallistunut kaikkiin toteutuneisiin verkostokoulutussarjan tilaisuuksiin. Hän on myös pitänyt myös kahdessa niistä esityksen hankkeesta ja sen osa-alueista. Verkostokoulutuksen tilaisuudet ovat kaikki olleet PaVen toiminnan kannalta tärkeitä, mutta erityisesti on syytä mainita vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla järjestetty ja Kris-Tampereen toteuttama koulutustapahtuma Kohtaamisia matkalla vankilasta siviiliin. Kyseinen tilaisuus muodostui näyttäväksi yhteenvedoksi siitä kuinka vankilasta vapautuva voi Tampereella paikallisesti hyödyntää olemassa olevaa palveluverkkoa. Lähtökohtana oli konkreettinen asiakastapaus, joka eteni Kylmäkosken vankilan Vapari-kurssilta Silta-valmennuksen kautta Kris- Tampereen toimintaan ja sieltä koulutukseen sekä työelämään. Tämä polku oli eri toimijoiden esittelyn perustana. Siinä yhteydessä myös palveluohjaaja esitteli niin PaVe-hanketta kuin yhdessä KHY:n Tampereen aluetoimiston sosiaalityöntekijän Tuija Hämäläisen kanssa Kylmäkosken vankilan Vapari-kurssia. Teemaa valotettiin tämän lisäksi Kylmäkosken vankilan, KHL:n aluetoimiston, Tampereen kaupungin sosiaalitoimen sekä Silta-valmennuksen jatkokuntoutuksen näkökulmista. Verkostokoulutustapahtumia tullaan jatkamaan vastaisuudessakin. 5. Projektin eteneminen Palveluohjaaja aloitti Kriminaalihuollon tukisäätiön palveluksessa vuoden 2004 maaliskuun puolivälissä. Hän oli sitä ennen tehnyt valmistelevaa työtä Silta-Valmennusyhdistyksen työntekijänä jo vuoden 2003 lopulta lähtien. Hankkeen valmistelu tapahtui Yhteistyössä rikoksettomaan elämään Tampereen osahankkeen projektisuunnittelijan ja Silta- Valmennusyhdistyksen toiminnanjohtajan kanssa. PaVe-projektin alkuvaiheessa työskentely tapahtui hetken aikaa Kriminaalihuollon tukisäätiön rahoituksella. Projektin loppujakson rahoitus tuli Raha-automaattiyhdistyksen kautta Vapautuvan tukiohjelmaan liittyen. PaVen palveluohjaaja oli tiiviisti mukana YRE-Tampere hankkeen ryhmissä, tuetun asumisen mallin palavereissa, verkostokoulutustilaisuuksissa ja lainrikkojien palveluiden arvioivan kartoituksen tilaisuuksissa. Merkittävintä työtä tamperelaisten eri toimijatahojen verkostoitumisessa ja YRE-hankkeen tavoitteiden edistämisessä tehtiin YRE-Tampereen ohjausryhmässä. Ryhmän tapaamiset tapahtuivat likipitäen kuukausittain ja toiminta oli monessakin mielessä tuloksellista. Ryhmän toiminta jatkui myös PaVe-hankkeen viimeisenä toimintavuonna 2006 aktiivisesti. Yhteistyöryhmä on alkuvuoden 2006 aikana kokoontunut viisi kertaa, jonka lisäksi se lähetti edustajansa tapaamaan Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Päivi Sillanaukeeta Tapaamisessa luovutettiin Sillanaukeelle oikeusminiteriön, sosiaali- ja terveysminiteriön ja Kuntaliiton yhteinen Jälkihuoltotyöryhmän raportti. Keskustelussa apulaiskaupunginjohtajan kanssa kiinnitettiin huomio lähinnä raportin suosituksiin sekä kahteen Tampereella havaittuun epäkohtaan; asunnottomuuteen, joka on erityisen ongelmallista vankilasta

8 6 vapautuneiden kohdalla sekä erityissosiaaliaseman tarpeellisuuteen. Tästä tarpeellisuudesta yhteistyöryhmässä on vallinnut suuri yksimielisyys. Verkostokoulutustapahtumia päätettiin YRE-yhteistyöryhmässä jatkaa myös vuoden 2005 jälkeenkin. Vuoden 2006 aikana niitä suunniteltiin pidettäväksi kaksi, mutta toisesta luovuttiin, koska aiotusta teemasta, vankeuslain muutoksesta, toteutui Tampereella toinen asiaa käsitellyt seminaari. Verkostokoulutuksen erään tilaisuuden ideoimana syntyi Tampereelle ammattilaisten ja vertaistuen yhteistyöryhmä, joka toimikin aktiivisesti vuoden 2005 kesään asti. Palveluohjaaja on osallistui viiteen ammattilaisten ja vertaistuen Apina ja gorilla nimellä järjestettyyn yhteistapaamiseen. Vuosien 2004 ja 2005 aikana nämä erilaiset kokoontumiset veivät merkittävän osan palveluohjaajan työajasta. YRE-tiimin kohdalla vuoden 2006 aikana ilmeni ongelmia, jotka johtivat syksyllä esitykseen tiimin lakkauttamisesta. YRE-tiimi ei kokoontunut alkuvuonna kuin kahdesti. Edellisenä toimintavuonna tiimi kokoontui lähes joka kuukausi. Tämä oli siinä mielessä outoa, että palvelumallin sisäänajo takelteli melko pahasti ja vapautuvia tamperelaisia vankeja koskevat tiedot eivät välittyneet sovitulla tavalla vankiloista KHL:n Tampereen aluetoimistoon, jonka tuli välittää ne edelleen Tampereen sosiaalitoimeen. Tilanteeseen on ehkä ollut vaikuttamassa se, että yhteistyöryhmä on myös ollut aktiivinen vapautumismallin sisäänajossa. Näyttääkin siltä, ettei YRE-tiimi ole ainakaan toistaiseksi löytänyt paikkaansa ja tehtäväkenttäänsä YREyhteistyöryhmän rinnalla, vaikka tilausta sille näyttää olevan. On olemassa vaara, että nämäkin yhteistyörakenteet katoavat tai rapautuvat, kuten on tapahtunut aikaisempien yritysten kohdalla. Kylmäkosken Vapari-kurssi käynnistyi vuoden 2004 tammikuussa ja tuotti ensimmäiset asiakkaat PaVe-projektiin saman vuoden keväällä. Vapari-kursseja Kylmäkosken vankilassa toteutettiin vuoden 2004 kaikkiaan kolme. Vuoden aikana PaVe-projektissa oli 18 asiakasta. Konkreettinen asiakastyö vapaudessa synnytti uusia yhteistyösuhteita ja testasi vanhojen toimivuutta. Toisaalta vapautuvien vankien ongelmat asunnon löytämiseksi siirsivät huomion painopistettä alueelle, joka huomioitiin näyttävästi myös YRE-Tampere hankkeessa.tutkija Riitta Granfelt teki hankkeen piirissä mm. Tamperetta käsittävän selvityksen vapautuvien vankien asumisesta ja asumisvaihtoehdoista. Hänen työskentelynsä sivusi myös PaVe-hanketta ja PaVen taholta sitä pyrittiin auttamaan eri tavoin. Riitta Granfelt osallistui myös kahden Vapari-kurssin asumisteeman opetukseen. Hänen selvityksensä valmistui vuoden lopulla. Kokemukset Kylmäkosken vankilan Vapari-ryhmän vierailijoista ja heidän kanssaan käydyt keskustelut vertaistuen tärkeydestä ja sen organisoinnin mahdollisuudesta johtivat siihen, että keväällä toukokuun 24. päivä 2004 pidettiin Silta-valmennuksen tiloissa aiheesta Siltavalmennuksen silloisen työntekijän Jouni Lehdon ja palveluohjaajan ideoima palaveri. Tilaisuutta oli valmistelemassa myös YRE-Tampere hankkeen projektisuunnittelija. Palaverissa keskusteltiin laajasti vertaistuesta ja sen merkityksestä vankilasta vapautuneiden selviytymisessä päihteettömään ja rikoksettomaan elämään. Keskustelussa nousi myös voimakkaasti esille ajatus Kris-toiminnan käynnistämisestä Tampereella. Asiaa valittiin tilaisuudessa valmistelemaan muutamia oman selviytymiskokemuksen omaavia henkilöitä, joiden työn tuloksena voitiin elokuun 1. päivä 2004 pitää Kris-Tampereen perustava kokous. Tämä innostus kehittää vankilasta vapautuneiden vertaistukea poiki vielä 29. syyskuuta toteutetun YRE-verkostokoulutuksen. Tilaisuus Vertaistuki ja sen mahdollisuudet kiinnosti laajasti tamperelaisia ja ulkopuolisiakin toimijatahoja. PaVen palveluohjaaja alusti tilaisuudessa Vapari-ryhmän kokemuksista vertaistuesta yhdessä KHL:n aluetoimiston sosiaalityöntekuä Tuija Hämäläisen kanssa. Ehkä yllättäenkin vankilasta vapautuneiden vertaistuen kehittäminen nousi vuoden 2004 aikana yhdeksi keskeiseksi tehtäväksi PaVessa. Vuoden 2004 syksyllä oli ilmeinen tilaus Kris-toiminnalle ja sen

9 7 käynnistämiseen tarvittiin apua myös kohderyhmän ulkopuolelta. Koska kyseessä on Ruotsista lähtöisin olevasta toimintatavasta, joka perustuu ajatukseen vapautuneiden keskinäisestä tuesta, oli palveluohjaajan ja PaVen rooli tämän vuoksi lähinnä konsultoiva, avustava ja toimintaan tukea antava. Erääksi tukitoimenpiteeksi yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi palveluohjaaja organisoi Kris-Tampere:n väelle tutustumismatkan Kris-toiminnan alkujuurille Ruotsiin. Kris-Tampereen ryhmä, kahdeksan henkeä, kävi tutustumassa joulukuuta Kris-Sverigeen Tukholmassa. Matkan teki mahdolliseksi Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Silta-Valmennusyhdistyksen taloudellinen tuki. Matkalle osallistui myös PaVen palveluohjaaja. Vuosi oli 2005 PaVe:n nopean kehittymisen aikaa. Projekti eteni kyseisenä vuonna aiemmin suunnitelulla tavalla ja hankkeen toiminta sekä työtavat vakiintuivat. PaVen asiakastyö kehittyi vuoden 2005 aikana yhä intensiivisempään suuntaan. Asiakastyön kautta ovat myös yhteydet eri toimijoihin ja yhteistyötahoihin kehittyivät ja laajentuivat. Asiakkaita PaVessa oli vuoden 2005 aikana kaikkiaan 17, joista yhdeksän asiakkuus oli alkanut jo vuoden 2004 aikana. Vuoden 2005 aikana pidettiin Kylmäkosken vankilassa kaksi Vapari-kurssia, joista toinen kevät- ja toinen syyspuolella. Vapari-kurssin sisältöä ja toteutusta kehitettiin edelleen. Työn pohjana olivat Vaparista käydyt erilaiset keskustelut, yhteiset arviot ja vetäjien kursseilta saamat kokemukset. Vuoden 2005 aikana PaVen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli vankilasta vapautuneiden vertaistuen ja Kris-Tampereen työn tukeminen. Yhteys Kris-Tampereeseen nähtiin hyvin tärkeänä, koska kokemukset vertaistuen merkityksestä PaVen asiakastyön ja etenkin KYV:n Vapari-kurssin yhteydessä olivat myönteisiä ja rohkaisevia. Palveluohjaaja jatkoi vuoden 2005 kesään asti edellisen vuoden syksyllä alkanutta Kris-Tampereen kahden työntekijän työnohjausta. Työnohjauskertoja oli alkuvuonna kuusi. Vuoden 2005 alkupuolella palveluohjaaja järjesti Kris- Tampereen edustajille tutustumiset Kriminaalihuollon tukisäätiön Helsingin asumisyksikköihin sekä kontaktipiste Redikseen. Samoin hän järjesti tutustumiskäynnin Kriminaalihuollon tukisäätiön Hämeenlinnan KuVa-projektiin. Samalla matkalla vierailtiin myös kohtauspaikka Living roomissa. Kris-Tampereen toimijoiden kanssa käytiin vuoden 2005 aikana lukuisia, osin suorapuheisiakin neuvotteluja ja yhteydenpitoja, jotka selvensivät osapuolten näkemyksiä ja tavoitteita. Keskustelut olivat tuloksellisia, sillä vuoden loppupuolella päädyttiin ratkaisuun, jolla Kris- Tampere kytkettiin mukaan Kylmäkosken vankilan Vapari-kurssien toteuttamiseen. Tällä ratkaisulla oli yhtäältä tarkoitus varmentaa Vapari-kurssien jatkuminen Kylmäkosken vankilassa sekä toisaalta tarjota Kris-toiminnalle Ruotsin mallin mukaisia toimintafoorumeja. Vuoden 2005 aikana käytiin myös keskusteluja ja neuvotteluja Redis-tyyppisen päiväkeskuspaikan saamiseksi Tampereelle usean toimijatahon yhteishankkeena. Tämä yritys ei kuitenkaan saanut tuulta purjeisiinsa monesta eri syystä. Tärkeimpänä niistä oli riittävän rahoituksen puuttuminen. Vuoden 2006 alkupuolella Pave-hankeessa oli asiakkaita mukana vielä yhdeksän, jotka kaikki olivat kahden edellisen vuoden aikana projektiin mukaan tulleita. Uusia asiakkaita ei hankkeeseen enää vuoden 2006 aikana otettu, vaikka tarjontaa olisi ollut. Vuoden 2006 alkupuolella toteutetun Vapari-kurssin ilman valvontaa vapautuvien asiakkaiden palveluohjaus sovittiin toteutettavaksi Kris-Tampereen toimesta. Alkuvuonna PaVe-hankkeessa mukana olleiden asiakassuhteet päätettiin syksyyn 2006 mennessä. Tosin eräät asiakkaat ovat vielä tämänkin jälkeen ottaneet yhteyttä palveluohjaajaan. Vuoden 2006 aikana toteutettiin Kylmäkosken vankilassa yksi Vapari-kurssi, jossa PaVe oli vielä mukana palveluohjaajansa kautta. Kurssi oli myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että sitä toteuttamassa oli nyt myös uusi toimijataho eli Kris-Tampere ry. Näin suunnitelma Vaparikurssien jatkumisesta PaVe-hankkeen päättymisen jälkeen sai myönteisen lopputuloksen. Vuoden 2006 toinen Vapari-kurssi toteutuikin jo KHL:n aluetoimiston ja Kris-Tampereen yhteistyöllä.

10 8 Vapari-kurssit jatkuvat Kylmäkosken vankilassa myös vuonna 2007 samalta pohjalta. Tämä ratkaisu edistää erästä PaVen keskeisintä tavoitetta eli vankilasta vapautuneiden vertaistuen ja Kris-Tampereen työn tukemista. Samalla voitiin varmistaa jatko yhdelle hankkeen aikana syntyneistä toimivista käytännöistä. Se edistää myös vankilan tavoitteita vapautumissuunnitelmien realisoitumisen osalta. 6. Toiminta vankilassa Hankkeen keskeinen yhteistyövankila on ollut Kylmäkosken vankila, jonka kanssa yhteistyö sujui hyvin. Keskeiset kontaktihenkilöt vankilassa olivat palveluohjaajalle entuudestaan tuttuja, millä seikalla oli varmasti merkityksensä yhteistyön luistavalle alulle ja onnistumiselle yleensä. Yhteistyö Kylmäkosken vankilan kanssa on ollut hankkeen aikana monella tapaa aktiivista. Palveluohjaaja on tavannut vankilan apulaisjohtajaa sekä vankilan sosiaalityöntekijää paitsi vankilakäyntien yhteydessä myös YRE-Tampereen hankkeen eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Apulaisjohtaja Taina Nummela on kuulunut YRE-Tampereen osahankkeen ohjausryhmään sekä myöhemmin YRE-yhteistyöryhmään. Vankilan sosiaalityöntekijä on kuulunut YRE-tiimiin sen laajentumisesta vuoden 2005 syksystä lähtien. Palveluohjaaja on käynyt myös muutaman kerran Satakunnan vankilassa. Näissä yhteyksissä hän tapasi myös Kylmäkoskelta Huittisiin siirtyneitä aiemmin Vapari-kurssilla olleita vankeja. Näin siitä huolimatta, että he eivät tulleetkaan PaVeen vapautumisensa jälkeen palveluohjaukseen. Samoin hän tapasi näillä kerroilla myös valvontaan vapautuvia entisiä vaparikurssilaisia KYV:n Vapari-kurssit Vapauteen valmentavat Vapari-kurssit alkoivat tammikuussa Kurssit olivat tematisoidut siten, että kullakin kokoontumiskerralla oli oma teemansa. Teemoihin kurssilaiset valmistautuivat etukäteen annetulla tehtävällä. Se palautettiin ja käsiteltiin asianomaisella teemakerralla. Vaparikursseilla oli sekä valvontaan että ilman valvontaa vapautuvia vankeja. Ilman valvontaa vapautuvilla oli mahdollisuus jatkaa vapaudessa yhteistyötä palveluohjauksen merkeissä PaVen palveluohjaajan kanssa. Valvontaan vapautuvilla palveluohjauksesta vastasivat heidän valvojansa. Vapari-kurssien kokoontumisten valmistelusta ja toteutuksista ovat vastanneet ryhmän vetäjät palveluohjaaja Reino Seppänen ja sosiaalityöntekijä Tuija Hämäläinen. Kumpikin oli orientoitunut kursseihin, niiden suunnitteluun ja kehittämiseen oman työ- ja koulutustaustansa pohjalta. Molemmat vetäjät ovat sekä sosiaalityöntekijöitä että ammatillisen keskiasteen opettajia, jotka ovat pitkään tehneet yksilö- ja ryhmätyötä lainrikkojien parissa. Näissä lähtökohdissa nähtiin kurssin ideointivaiheessa paljon myönteisiä puolia ajatellen vapautuvien valmennusta, mutta seurasiko niistä myös jotain rajoitteita, jää arvioitavaksi. Vapari-kurssien jokaiselle kokoontumiskerralla oli hankittu vertaisvierailija, jolla on ollut omaa vankila- ja päihdekokemusta. Nämä vierailijat ovat välittäneet ryhmälle kokemuksiaan omista selviytymisistään päihde- ja rikoskierteestä. Joidenkin teemojen kohdalla ryhmässä kävi myös asiantuntijavieraita. Näitä olivat asuminen, työvoimapalvelut ja velkajärjestely. Kolmella Vaparikurssilla vieraili myös tamperelaisia palvelutuottajat esittelemässä toimintaansa. Vapari-kurssien suunnitteluun ja evaluointiin panostettiin paljon. Kurssisuunnittelun lähtökohtana pitää olla aina se kohderyhmä, jolle koulutus on tarkoitettu. Tällöin on mietittävä

11 9 niitä valintoja, jotka parhaiten palvelevat kohderyhmän oppimista ja kurssin tavoitteita. Siis miten kohderyhmän tarpeet ja tavoitteet tulisi ottaa huomioon sisältöjen sekä opetusmenetelmien osalta opetusta toteutettaessa. Vankien kaltaisen erityisryhmän kyseessä ollen on selvää, ettei itse kohderyhmä useinkaan pysty kovin selkeästi ilmaisemaan todellisia tarpeitaan. Niinpä monasti tavoitteet jäävät asettamatta tai ovat hyvinkin epämääräisiä. Myös vankila ja vankeus näyttävät vaikuttavan paljon siihen miten tulevaan vapauteen orientoidutaan. Tämän vuoksi kohderyhmän ja sen taustojen tunteminen on äärimmäisen tärkeää kurssin tavoitteiden toteutumisen kannalta. Lähtökohtana tulisi myös olla herkkyys ottaa vastaan palautetta kurssilaisilta ja yhteistyötahoilta ja tulkita tätä palautetta oikein. Vielä tärkeämpää itse asiassa on kurssin vetäjien oma arviointi kurssin ja sen kulloisenkin kokoontumisen osalta. Tätä arviointia Vapari-kurssien vetäjät tekivät oman arvionsa mukaan kohtuullisen hyvin. Vapari-kurssien kohderyhmän oletettu heterogeenisyys oli suunnittelun lähtökohtana jo kurssinvetäjien aikaisempien kokemusten pohjalta, vaikka edeltä käsin onkin lähes mahdotonta ennustaa, minkälaiseksi ryhmä kulloinkin tulee muodostumaan. Vankiryhmän kyseessä ollen on hyvin todennäköistä, että ainakin yhdellä ryhmäläisellä on luku- ja kirjoitusvaikeuksia. Myös luetun ja kuullun ymmärtämisessä heillä saattaa olla pahojakin vaikeuksia. Niin ikään tarkkaavaisuudessa ja keskittymisessä ryhmässä mitä todennäköisimmin tullaan useammankin kohdalla törmäämään siitä seuraaviin ongelmiin. Kokemuksen mukaan vankiryhmiin on usein liittynyt myös näiden oppimisvaikeuksien lisäksi puutteita päättelyn ja tulkintojen johdonmukaisuudessa. Koulutuksen tavoitteiden lisäksi oli siis paikallaan myös pohtia didaktisia ja pedagogisia lähtökohtia. Oli mietittävä, kuinka paljon painotetaan uuden tiedon jakamista ja kuinka paljon taas asenteisiin vaikuttamista. Koska kyseessä oli viime kädessä kuitenkin uusintarikollisuuden ehkäisyyn tähtäävästä toiminnasta, painottui kurssin toiminta hyvin paljon asenteiden kanssa työskentelemiseen. Tästä johtuen kurssin tärkein materiaalikin oli itse asiassa kätevästi saatavissa. Jokaisessa Vapari-ryhmässä on ollut valtava määrä kokemuspohjaista tietoa rikos- ja päihdekeskeisestä elämäntavasta. Kyse oli siitä, miten tämä materiaali olisi käytettävissä opetuksellisesti siten, että kurssilaiset voisivat hyödyntää sitä kukin oman vapaudessa pärjäämisensä osalta. Suunnittelussa pyrittiin löytämään oikeanlaisia näkökulmia ja työtapoja, jotta tämä kokemuspohjainen materiaali olisi hyödynnettävissä kursseilla. Oleellisina tekijöinä siihen ovat liittyneet oppijakeskeiset ja aktivoivat opetusmenetelmät sekä oman päihde- ja vankilakokemuksen omaavat vertaistukea edustavat selviytyjät. Tärkeää niin vertaistuen kuin erilaisten tehtävienkin kohdalla oli se, että kurssilainen voi keskustella ja työskennellä tuttujen ongelmien parissa toisten elämää arvioiden ja tarkastellen. Tällöin voitiin pitkälti kiertää kurssilaisten omat puolustusmekanismit, joilla ihmiset selittävät mm. ratkaisunsa, tekonsa ja elämäntapansa. Tärkeintä on ehkä synnyttää tunnistettava ristiriita selitysten ja tekojen välillä, ei niinkään antaa suoria ohjeita siitä miten tulisi elää, ettei joudu vankilaan. Toisaalta tavoitteena oli myös käsitellä kurssilaisen omia ongelmia ja omaa elämäntilannetta suhteessa vapautumiseen ja sen suunnitteluun. Tämä toteutui paitsi Vapari-ryhmässä niin myös yksilöllisten keskustelujen kautta. Vapari-kurssin teemoja, teemojen sisältöä ja opetusta kehitettiin kaiken aikaa hankkeen edetessä. Niinpä kuudes ja PaVe-hankkeen viimeinen Vapari oli jo sisällöiltään ja toteutukseltaan erilainen kuin ensimmäinen Kylmäkosken vankilan kurssi. Kurssin vetäjät tuottivat Vapari-kurssista myös käsikirjan, jonka tarkoitus on osaltaan kirjata kursseista saatuja kokemuksia talteen ja toisaalta myös auttaa mahdollisia uusia vetäjiä toteuttamaan tulevia Vapareita näiden kokemusten viitoittamana. Oletettavasti Vapari-kurssia tullaan vastaisuudessakin kehittämään, joten mitään

12 10 viimeistä muotoa siitä ei siksi voida esitellä. Nykymuotonsa Vapari sai vuoden 2005 aikana. Sen mukaisesti Vapari-kurssin kokonaisuus on seuraavanlainen: 1. Aloitus Kokoontumiskerralla tutustutaan ja orientoidutaan kurssiin. Sovitaan yhteisistä pelisäännöistä, joihin kaikki sitoutuvat. Keskustellaan vapautumisista ja kerätään kurssilaisilta alustavasti vapautumista koskevat tiedot. Laaditaan henkilökohtainen SWOT (uhkat, mahdollisuudet, heikkoudet, vahvuudet nelikenttä). Kuullaan vertaisvierailijan puheenvuoro ja käydään keskustelu sen pohjalta. Lopuksi kerrotaan seuraavasta kokoontumiskerrasta ja annetaan ns. sellitehtävä. 2. Verkostot Sellitehtävän käsittely. Alustus verkostoista ja verkostotehtävän esittely. Laaditaan yksilötehtävänä oma verkostokartta ja käsitellään niitä sekä yksilöllisesti vetäjien kanssa että ryhmässä niiltä osin mitä kurssilainen haluaa siitä kertoa. Kokoontumiskerran vierailija käyttää puheenvuoronsa, johon liittyen käydään ryhmäskeskustelu. Annetaan seuraavan kerran sellitehtävä. 3. Asuminen Sellitehtävän purkaminen ja palaute. Alustus ja keskustelu aiheesta asunnon hankkiminen. Käydään läpi tamperelaisia asumismahdollisuuksia ja tarjotaan halukkaille hakemuksia ja materiaalia. Alustus ja keskustelu aiheesta asunnon säilyttäminen. Annetaan siihen liittyvää materiaalia mm. vuokralaisen oikeudet ja velvollisuudet -moniste. Alustus vuokrasopimuksesta ja keskustelu siitä. Käydään tarvittaessa läpi myös asumistuki pääpiirteissään. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu siitä. Annetaan seuraavan kerran sellitehtävä. 4. Ajankäyttö Sellitehtävän läpikäynti, keskustelu ja palautteen antaminen siitä. Alustus ajan jäsentämisestä ja ihmisen suhteesta aikaan. Opetuskeskustelu aiheesta. Käydään keskustellen ja kysellen vertailu vankilan ja vapauden päivärytmien eroista ja yhtäläisyyksistä. Keskustellaan esiin nousevista erilaisista päivärytmeistä ja niiden syistä. Vertaillaan mahdollisuuksien mukaan vangin ja palkkatyöläisen päivärytmiä ja mietitään mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja sekä niiden syitä. Tehtäviä asiaan liittyen. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu sen pohjalta. Annetaan seuraavan kerran sellitehtävä. 5. Muutos Sellitehtävän purkaminen. Alustus päivän teemasta ja muutoksen mahdollisuudesta. Käydään keskustelu alustuksen pohjalta. Katsotaan video Pilvilinna. Keskustelu katsotun pohjalta. Muutoksen pyörän esittely ja keskustelu. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu sen pohjalta. Tilanteen mukaan ja vaihtoehtoisesti voidaan käsitellä muutokseen liittyviä pettymyksiä ja pettymyksen hallintaa. Annetaan sellitehtävä seuraavalle kerralle. 6. Päihteet Teemasta on ollut erilaisia variaatioita liittyen siihen, onko teemaa ollut toteuttamassa vankilan työntekijä, Kris-Tampereen edustaja vai Vapari-kurssin alkuperäiset vetäjät. Seuraavanlainen käsittelytapa on ollut useimmin Vaparilla: Sellitehtävän purku. Alustus päihteiden haitoista ja eduista. Keskustelu alustuksen pohjalta. Omien

13 11 kokemusten esiin nostamista. Tehtäviä. Jaetaan materiaalia teemaan liittyen. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu sen pohjalta. Annetaan sellitehtävä seuraavalle kerralle. 7. Väkivalta Teeman on toteuttanut kriisiterapeutti Jukka Tukia Setlementti Naapurin Lyömättömästä linjasta. Teeman yhteydessä Jukka Tukia on käynyt läpi sellitehtävän, joka on hänen antamansa. Teemassa on ollut myös vertaisvierailija, jonka puheenvuoron pohjalta on käyty keskustelu. Lopuksi annetaan sellitehtävä seuraavalle kerralle. 8. Tamperelaiset toimijat Sellitehtävän purkaminen ja keskustelu palautteineen siitä. Esitellään vapautuvan vangin näkökulmasta tärkeitä tamperelaisia toimijoita ja palveluntuottajia mm. päihdehoitoon ja asumiseen liittyen. Jaetaan toimijoiden esitteitä ja muuta materiaalia. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu sen pohjalta. Annetaan sellitehtävä seuraavalle kerralle. 9. Toimeentulo Sellitehtävän purkaminen, keskustelu ja palaute. Alustus toimeentulon muodoista. Keskustelu alustuksen pohjalta. Toimeentulotuen esittely etenkin vapautuvan vangin näkökulmasta. Alustuksen toteuttavat kaksi Tampereen kaupungin sosiaalityöntekijää. Keskustelua ja mahdollisuus kysymysten tekoon. Vertaisvierailijan puheenvuoro ja keskustelu siihen liittyen. Sellitehtävän antaminen seuraavaa kertaa varten. 10. Työelämä Sellitehtävän käsittely. Alustus palkkatyöstä toimeentulon muotona. Keskustelu. Tarja Rosenbergin esitys työvoimatoimiston palvelut. Keskustelua ja kysymysten esittämistä. Vertaisvierailijan puheenvuoro ja keskustelu. Sellitehtävän anto seuraavalle kerralle. 11. Velat ja korvaukset Sellitehtävän purkaminen ja palaute. Alustus velkajärjestelystä (velkajärjestelyn edellytykset ja esteet, velkajärjestelyn myöntäminen painavilla syillä, velkajärjestelyn hakeminen, ulosotto). Opetuskeskustelua alustuksen yhteydessä ja sen jälkeen. Esimerkkejä. Mahdollisuuksien mukaan käsitellään myös henkilökohtaisen taloudenpidon tarvetta ja mahdollisuuksia. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu sen pohjalta. Sellitehtävän antaminen seuraavalle kerralle (kurssin loppuarviointi). 12. Vaparikurssin päätös Loppuarvioinnin palautus ja tarvittava täydennykset niihin. Vierailijan puheenvuoro ja keskustelu siitä. Katsotaan elokuva esimerkiksi Häjyt tai Klaani. Keskustelu elokuvan pohjalta. Loppupuheenvuorot ja todistusten jakaminen. Kakkukahvit. Kurssille on pyritty saamaan myös vankilan henkilökuntaa vetämään jonkun teeman tai sen osan. Tässä on onnistuttu kuitenkin vain kolmen kurssin kohdalla. Ulkopuolisina teeman apuvoimina Vapari-kurssilla ovat vierailleet kriminaaliasiamies Matti Huunan-Seppälä ja projektityöntekijä Kauko Niinimaa Velat ja korvaukset -teemassa, Riitta Granfelt Asuminen teemassa kahdella kurssilla, sosiaalityöntekijät Minna Leino ja Seppo Ahteneva Toimeentulo-teemassa kolmella

14 12 kurssilla, kriisiterapeutti Jukka Tukia Lyömätön linjan Väkivalta teemassa kolmella kurssilla sekä Tarja Rosenberg Työelämä teemassa kaikilla kuudella kurssilla. Näiden lisäksi ovat tamperelaiset palveluita tarjoavat toimijat käyneet kolmella kurssilla esittelemässä toimintaansa. Kurssille valitseminen tapahtui siten, että vankila tarkisti tiedostoistaan, ketkä tamperelaiset vangit ovat vapautumassa kurssin päättymisen jälkeisenä aikana ja jakoi näille henkilöille tiedotteen Vaparista. Lisäksi vankilan sosiaalityöntekijä kertoi lähemmin potentiaalisille kurssilaisille alkavasta kurssista. Palveluohjaaja sekä KHY:n aluetoimiston sosiaalityöntekijä pitivät kurssin vetäjien ominaisuudessa tiedotustilaisuuden vankilassa, jonka päätteeksi haastateltiin paikalle tulleet vangit. Monesti tämä henkilökohtainen keskustelu kallisti vasta asianomaisen sille kannalle, että hän päätti osallistua alkavalle kurssille. Vaikka infotilaisuudessa oli mahdollisuus tehdä kysymyksiä, ei niitä kuitenkaan jostain syystä tehty tarkemman tiedon saamiseksi. Henkilökohtainen keskustelu ja siinä tarjoutunut mahdollisuus saada omalta kannalta tarpeellista tietoa oli se ratkaiseva sysäys, joka kallisti vaa ankielen osallistumisen kannalle. Tämä on tärkeä havainto myös tulevaa ajatellen. Kurssille valittujen kanssa allekirjoitettiin sopimus, jossa asianomainen myös sitoutui Vapari-kurssille ja yhteistyöhön palveluohjaajan kanssa. Kylmäkosken Vapari-kurssilla olleiden määrä on huomattavasti suurempi kuin todistuksen saaneiden osuus. Vaihtuvuus nousi varsinkin vuoden 2004 viimeisen eli kolmannen Vapari-kurssin kohdalla yllättävän suureksi. Kurssin aloittaneista yhdeksästä henkilöstä piti kuuden tulla PaVen palveluohjaukseen, mutta heistä tuli täydennysten jälkeenkin vain kaksi. Vaihtuvuus ei johtunut niinkään kurssin omasta tahdostaan keskeyttäneistä, vaan siitä, että vaparilaisia siirrettiin ajoittain hyvinkin voimaperäisesti toisiin vankiloihin. Kaikilta kuudelta kurssilta todistuksen saaneita oli kaikkiaan 37, joista PaVen asiakkaita oli lähes puolet eli 18. Hankkeen asiakkaista seitsemän kurssi loppui siis kesken vankilan toimesta ja vain kolme päätti sen omasta aloitteestaan. On myös huomattava, että tässä tarkastellaan vain PaVen asiakkaita. Luvut kasvavat, kun otetaan huomioon myös kursseilla olleet ja valvontaan vapautuvat. PaVen potentiaalisten kolmen asiakkaan keskeyttämisen syyt liittyivät kahdessa tapauksessa asianomaisten näkemykseen siitä, että he ansaitsevat työtoiminnassa paremmin kuin kurssilla ollessaan. Yhden kohdalla kysymys oli siitä, ettei asianomaisen kyky seurata ja osallistua kursseille ollut riittävä. Tämä varmaan pitäneekin paikkansa, koska vuosia aiemmin hänen älykkyysosamääräkseen oli tutkimuksessa todettu 45. Hieman samasta asiasta on kyse rangaistustaan sovittavien maahanmuuttajien kohdalla, kun puutteellinen kielitaito häiritsee opetuksen seurantaa, keskusteluun osallistumista sekä tehtävien tekemistä. Vapari-kursseilla oli yksi maahanmuuttaja, joka tietyistä vaikeuksista huolimatta onnistui kurssin läpiviemisessä. Kaikkiaan Kurssilta kurssilla todistuksen PaVeen Valvontaan olleita saaneet: vapautuneet: vapautuneet: 1. Vapari-kurssi ( ) 2. Vapari-kurssi ( ) 3. Vapari-kurssi ( ) 4. Vapari-kurssi ( ) 5. Vapari-kurssi ( ) 6. Vapari-kurssi ( )

15 13 Ensimmäisenä toimintavuotena 2004 Vapari-kursseja oli kaikkiaan kolme. Vuoden 2005 aikana niin montaa kurssia ei pystytty pitämään, koska vapautuvia tamperelaisia ei löytynyt riittävästi. Tamperelaisuus oli yksi itse projektiin kuuluva rajaus. Toinen asiaan vaikuttava seikka oli se, että Kylmäkosken vankilassa vuoden 2004 lopulla tehdyn selvityksen mukaan 58 % vangeista oli siellä alle kolme kuukautta. Näistä lähtökohdista päädyttiinkin siihen, että Vapari-kursseja pidettiin jatkossa vain kaksi yksi kevätpuolella ja yksi syksyllä. Toisaalta kolmannen kurssin toteutus vetäjien resurssien kannalta olisi ollut liikaa. PaVen kannalta ajatellen asiakkaita hankkeessa oli jo aivan riittävästi. Näin siksi, että asiakkaiden läpimeno projektissa ei ollut suunnitelmissa oletetun kaltaista, vaan asiakkaat jäivät projektiin pitkäksi aikaa. Mistään jumittumisesta ei ollut kysymys, koska asiakkaiden tilanteet ja ongelmat vaativat pitkäkestoista tukea. Tämä myös todettiin ja hyväksyttiin projektin seurantaryhmässä sekä YRE-tiimissä. Todettakoon vielä, että Kris-Tampereen tullessa jatkamaan toisena toteuttajana Vapari-kursseja, tamperelaisuuden vaatimuksesta on luovuttu, mikä helpottaa vastaisuudessa ryhmien kokoamista. Ryhmäkoko vankilakursseilla on yleensä kahdeksan ja sitä on tavoiteltu. Keskeyttäneiden tilalle on otettu uusia. Kaikki ilman valvontaa vapautuneet eivät tulleet PaVen asiakkaiksi. Keskeytyneiden kurssilaisten osuus oli kolmannes (31,5 %) kursseilla olleiden määrästä (kurssin alussa olleet ja täydennyksinä tulleet) ja PaVen asiakkaista tasan kolmasosa. Tämä on ehdottomasti aivan liian suuri määrä, koska kurssin lopettaneet järkyttivät aina ryhmän tasapainoa ja aiheuttivat epävarmuutta ryhmässä. Näyttää myös siltä, että tavoitteisiin ja jatkotyöskentelyyn sitoutuminen jäi heikoksi kesken prosessia ryhmään tulleiden osalta. Kahden ensimmäisen ryhmän osalta vetäjät arvioivat niiden toimineen odotetusti, vähintäänkin hyvin. Ongelmia alkoi esiintyä etenkin kolmannen Vaparin kohdalla. Tilannetta mutkisti vielä se, että vankien tuominen ryhmään alkoi takellella pahasti, joka myös vaikutti ryhmäläisten orientaatioon ja ryhmähenkeen. Se, ettei kyse ollut vain Vaparin vetäjien omista tuntemuksista, vahvistui silloin, kun aiemmillakin kursseilla mukana ollut kokenut koulutusryhmien vetäjä myös ihmetteli tilannetta. Ryhmään tuomisessa tapahtuneet laiminlyönnit nousivat esiin myös Vapari-kurssin palautteissa. Esiin nousseista ongelmista käytiinkin vankilan johdon ja yhteistyöhenkilöiden kanssa keskustelu Palaverissa sovittiin käytännöistä, joiden avulla vastaisuudessa pyrittiin välttämään tämänkaltaiset tilanteet. Valitettavasti ongelmista ei päästy täysin eroon, vaikka niiden määrä pienenikin huomattavasti. Tapahtuneen kritiikkiin ei liene kovin paljoa aihetta ainakaan Vaparin vetäjien näkökulmasta, koska vankilan arkeen ja käytäntöihin liittyvät lukuisat seikat ja yksityiskohdat eivät heidän tiedokseen ole tulleet. Palveluohjaajan kohtalaisen pitkän vankilatyökokemuksen mukaan vankilalla yleensä on hyvä käsitys vankien tilanteesta ja ymmärrys siitä, missä kulloinkin mennään. Siksi esimerkiksi Vapari-kursseille valinnassa vankilan rooli on oltava jatkossakin keskeinen. Kuitenkin vastaisuudessa kurssivalintoja tehtäessä olisi varmaankin paikallaan kiinnittää huomiota seikkoihin, jotka lisäävät kurssin keskeytymisen riskiä. Toisaalta valinnoissa olisi syytä myös katsoa tilannetta kurssille motivoitumisen näkökulmasta. Jos vapautuminen jää syystä tai toisesta kovin kauas kurssin alkamisesta, ei asianomaisella ehkä ole vielä kovin suurta kiinnostusta lähteä käsittelemään ja valmistelemaan tulevaa vapautumistaan. Näin siitä huolimatta, vaikka innokkuutta hakeutua kurssille jo olisikin. Varsinkin, jos tuomion jatkumiselle on olemassa todennäköisiä mahdollisuuksia (valitus hovioikeudessa), motivaatio kurssin asialliseen jatkamiseen romahtaa uuden tuomion tultua täytäntöönpanoon. Tästä oli konkreettisia esimerkkitapauksia toteutettujen Vapari-kurssien kohdalla. Selkein esimerkki on esitettävissä kolmannen Vapari-kurssin osalta. Siinä kahden lisää tuomiota saaneen kurssilaisen siirtäminen toiseen vankilaan itse asiassa pelasti ryhmän jatkon. Näiden kurssilaisten käyttäytyminen muuttui ryhmässä, kun tieto tuomion jatkumisesta tuli. Ikävintä oli se, että pari pyrki vetämään mukaansa kahta muuta ryhmäläistä, jotka horjuivat valintatilanteessa

16 14 helppohintaisen vankisolidaarisuuden ja omien, havaittavissa olevien muutospyrkimysten välillä. Lisää tuomiota saaneiden asenteet muuttuivat ilmiselvästi mm. rikosmyönteisemmiksi, mikä tuli näkyvästi esille ryhmäläisille annetussa tulevaisuustehtävässä. Kyseisessä tehtävässä piti kertoa vuoden 2014 seurantatutkimusta tekevälle, mitä kuuluu Kylmäkosken Vaparilla syksyllä 2004 olleille vaparilaisille. Toinen puheenaolevista vangeista kirjoitti seuraavanlaisen vastauksen tehtävään: Olen XX, 44-vuotias ammattirikollinen. Olen huhkinut hiki hatussa ja niska limassa ansioni ja paremman tulevaisuuden eteen. Asun jossain etelän lämmössä isossa ja hienossa talossa. Mikään muu ei ole juuri muuttunut kuin se, että teen rikokset suunnitellen jäämättä juuri koskaan niistä kiinni. Minulla on paljon nuoria työntekijöitä, joille myös maksan hyvää palkkaa 100 % vaitiolosta. Olen tyytyväinen elämääni ja aikaansaannoksiini. Kuitenkin suunnittelen vielä tekeväni jonku suuremman luokan ATK-alan rikoksen, josta saan paljon rahaa. Minun ei tarvitse haaveilla, kun voin tehdä haaveistani totta! Tekstiä voi hyvästä syystä tulkita monella eri tavoin. Tilanteeseen suhteutettuna siinä on tunnistettavissa kirjoittajan pettymys lisääntyneen vankilatuomion vuoksi. Ehkä siinä on jopa nähtävissä pettymys omaan itseensä ja mahdollisiin muutospyrkimyksiin. Pettymys purkautuu katkerana, hieman naivina uhmana ja taustoja ajatellen melko epärealistisena unelmointina. Toisaalta se tuo myös näkyviin useimmiten ulkopuolisilta piilossa pysyvää vankien haaveilua huonosti menneen rikollisen uran kääntämisestä loppupelissä voitoksi. Jokainen alaa tunteva tietää, että todellisuudessahan asia on juuri päinvastoin: ikääntyminen, urautuminen ja kontrollikoneiston rattaisiin joutuminen eli tunnettavuus pienentävät haaveiden onnistumisen mahdollisuuden minimiin. Sosiaalityöntekijän ja vankien muutospyrkimyksiä tukevan kannalta on kuitenkin oleellista ymmärtää näiden haaveiden olemassaolo. Usein ne ovat vankien vahvoja toiveita muuttaa elämäntavan tuoma nurjuus vanhoin keinoin onnen kukoistukseksi vaikkapa etelän auringossa. Koko vankipopulaatiota ajatellen ilmiö on yleinen ja sitä voinee kuvata myös vanhalla sanonnalla vanha suola janottaa. Tämän janon kanssa kilpailee kuitenkin useimpien kohdalla kaiken aikaa halu ns. normaaliin, tavalliseen elämään. Tästä tilanteesta puhumme käsitteellä kaksoissiteen kärjistyminen. Vapari-kurssien todellisten vaikutusten arvioiminen vaatinee pitempiaikaista seurantaa. Se olisi syytä jossakin vaiheessa tehdä perusteellisesti, kun toimintaa on toteutettu vielä muutama vuosi lisää. Odotukset ja vaatimukset vankeja kuntouttavan ja heidän elämänmuutostaan tukevan toiminnan osalta ovat monasti epärealistisia ja kohtuuttomia. Oletetaan ja odotetaan, että jollakin yksittäisellä kurssilla tai toimella on suora ja hyvinkin nopea vaikutus kohderyhmän käyttäytymiseen. Joissakin tapauksissa näin tietysti onkin, mutta pääsääntöisesti ihmisen käyttäytymisen muuttuminen perustavaa laatua olevilta osin kestää ajallisesti kauan, usein vuosia ja vaatii asianomaiselta itseltään kovaa työskentelyä muutoksen ja elämänongelmien parissa. Koska näin on, kohdistuvat asiaa tuntemattomien tai vankien kuntoutusta periaatteessa vastustavien paine kohtuuttomasti paitsi itse elämänmuutosta tukevaan toimintaan sen vähättelynä myös sitä tukevaan ammattihenkilöstöön niin vankilassa kuin vapaudessa. Odotuksissaan pettyneet tai rangaistuskeskeiset henkilöt, jotka eivät hyväksy vankien paijaamista, eivät näe tai halua tunnustaa toiminnan tuloksellisuutta pitkällä tähtäyksellä. Näinkin tarkastellen toiminta on paitsi inhimillisesti tärkeää myös yhteiskuntatalouden kannalta mielekästä. Vapari-kurssien tuloksellisuuden arvioinnissa on tärkeä näkökulma kurssilaisten kokemukset ja palaute. Toisaalta palaute täytyy aina suhteuttaa vankilaympäristön arkeen ja kurssin osuuteen sen rikkomisessa sekä kurssilaisten jonkinlaiseen hyvän mielen tunteeseen omasta saavutuksestaan

17 15 viedä läpi joku kolmen kuukauden tavoitteellinen toiminta. Oman kokemukseni mukaan vankilakursseista palaute pääsääntöisesti on kuitenkin tehty vakavalla mielellä ja omia tuntemuksia puntaroiden. Palaute on hyvä suhteuttaa kurssin vetäjien omiin tuntemuksiin ja havaintoihin, jotka ovat kuitenkin, ammatillisesti ajatellen, vankempi pohja kurssin evaluointiin. Niinpä olemmekin Tuija Hämäläisen kanssa käyneet kokemusten vaihtoa paitsi jokaisesta kurssikerrasta niin myös arviointia kustakin kurssista suhteessa saatuun palautteeseen. Palaute on tässä mielessä ollut pääpiirteissään oikeansuuntaista kurssin vetäjienkin kokemuksen mukaan ja sen mukana on myös tullut arvokkaita vinkkejä ja ehdotuksia, joita on otettu huomioon kurssia edelleen kehitettäessä. Vaparilaisilta pyydettiin aina päätöstilaisuudessa palaute kurssista (Liite 1). Palaute oli muilta osin kaikilla kursseilla samanlainen paitsi opetussisältöjen arvioinnissa. Näin siksi, että kurssin sisällöt muuttuivat sen kehittämisen myötä. Lisäksi palautteen pyytäminen sisällöistä vasta kurssin lopussa oli selvä virhe. Se olisi tehtävä vastaisuudessa kunkin teemakerran jälkeen, jolloin asia ja tuntemukset ovat vielä tuoreita. Toteutuneessa tavassa teemat olivat monesti sotkeutuneet ja niitä olivat arvioineet henkilöt, jotka eivät edes olleet paikalla kyseisessä teemassa. Kuudelta kurssilta tuli vastauksia yhteensä 31. (Liite 2) Kaikki päätöstilaisuuksissa mukana olleet kyllä vastasivat, mutta kaikki todistuksen kurssilta saaneet eivät olleet kurssiensa päätöstilaisuudessa. Vastanneista ainoastaan yksi ei pitänyt kurssia itselleen tärkeänä eikä uskonut, että Vaparista olisi hänelle itselleen apua. Loput 30 pitivät sitä tärkeänä tai jonkin verran tärkeänä. Muille kurssilaisille Vaparia piti tärkeänä tai jonkin verran tärkeänä 24 vastaajaa. Tämä vahvistaa sitä vetäjienkin saamaa kuvaa, että kurssilaiset ovat pitäneet Vaparia tärkeänä apuna oman vapautumisensa kannalta. Niinpä kaikkien kuuden kurssin keskimääräiseksi arvosanaksi tuli hyvä. Tältä osin jakauma oli tasapainoinen (23 hyvää, yksi hyvä-kiitettävä, kolme kiitettävää, yksi hyvätyydyttävä, yksi tyydyttävä-hyvä ja kaksi tyydyttävää). Tärkeä tulos vapauteen valmentamisen tähtäävän työn jatkon kannalta on myös se, että 28 vastaajaa koki Vapari-kurssin kaltaisen toiminnan itsensä kannalta merkitykselliseksi. Vain kaksi ei nähnyt sitä tärkeäksi ja yksi jätti vastaamatta. Näiden lukujen valossa voitaneen tehdä se johtopäätös, että vankien näkökulmasta tämänkaltainen toiminta on suotavaa ja tärkeää. Vapari-kurssin vierailijoista arviota pyydettäessä 20 piti kurssien vierailijoita hyvänä asiana. Viisi näki heissä ongelmiakin ja kolme ei hyväksynyt vierailijoita ollenkaan. Sen sijaan vierailijoiden uskottavuuteen kyllä luotettiin. Vastanneista 27 piti heitä uskottavina ja vain kolme suhtautui epäillen ja yksi täysin kielteisesti. Vierailijat koki itselleen hyödyllisiksi 21 vastanneista. Seitsemän ei kokenut hyötyvänsä heistä ja kolme antoi epämääräisen vastauksen. Toisten ryhmäläisten kannalta taas 24 vastaajista piti vierailijoita hyödyllisinä tai ainakin osin hyödyllisinä. Vain kaksi ei nähnyt heissä muidenkaan ryhmäläisten kannalta mitään hyötyä. Kysyttäessä mitä yhteisiä piirteitä vastaaja havaitsi vierailijoiden selviytymistavoissa, 27 kertoi havainneensa jonkin heitä yhdistävän piirteen. Heistä 15 kertoi täksi yhdistäväksi piirteeksi raittiuden, kuusi vertaistuen tai verkoston, kolme uskovaisuuden ja kolme ei yksilöinyt tätä piirrettä. Vaparilaisilta kysyttiin myös kokoontumisten järjestelyistä ja puitteista. Ehkä yllättävää oli se, että peräti 21 oli tyytyväisiä toteutuneisiin järjestelyihin. Tämä oli yllättävää siinä mielessä, että kurssien kokoontumiset toteutettiin Kylmäkosken vankilan suuressa tapaamishuoneessa, joka ei alun perin ollut tarkoitettu tämäntyyppiseen toimintaan. Tunnettuahan on, että vankila rakennettiin aikoinaan vanhan lääninvankila-ajattelun pohjalta, jolloin ei katsottu tarpeelliseksi rakentaa laajemmin sopivia tiloja koulutusta ja kuntoutusta varten. Kurssin järjestelyissä näki kehittämisen tarvetta seitsemän vastaajaa, mutta näistäkin suurin osa liittyi taukojen ja kahvituksen puutteeseen sekä siihen, ettei henkilökunta aina hakenut vankeja Vapari-kurssille. Näyttääkin siltä, että vaatimattomat tilat sinänsä eivät ole asia, joka olisi liian häiritsevä tekijä,

18 16 jos kurssi muuten koetaan omasta näkökulmasta mielekkäältä Yksilötyö vankilassa Palveluohjaaja on tavannut projektiin tulevia tai projektissa olleita yksilöllisesti vankilassa. Tapaamiset ovat useimmiten ajoittuneet Vaparin ruokatauolle, jolloin kurssilaiset olivat poissa noin puolentoista tunnin ajan. Niinikään tapaamisia järjestettiin ajoittain myös muina aikoina ja erilliskäynteinä vankilaan. Palveluohjaaja myös haki tarvittaessa vapautuvan vankilasta ja eräässä tapauksessa myös vei jo vapautuneen vankilaan lyhytkestoista vanhaa tuomiotaan suorittamaan. Oma lukunsa olivat ne kolme miestä, jotka vapauduttuaan ja oltuaan palveluohjauksessa syyllistyivät uusiin rikoksiin ja siksi joutuivat toistamiseen vankilaan. Kaksi heistä oli vielä vankilassa syksyllä 2006, kun projektin asiakkuudet päätettiin. Yksi vapautui valvonttaan KHL:n Tampereen aluetoimistoon ja lopetti siten projektissa. Palveluohjaaja tapasi myös heitä heidän uuden tuomionsa aikana. Yksilötapaamisissa keskustelut ovat olleet yleensä luottamuksellisempia kuin kurssien ryhmätapaamisissa ja niissä on siten käsitelty asiakkaalle intiimimpiä asioita ja aiheita. Yksilötapaamisten keskeinen sisältö on kuitenkin yleensä ollut asiakkaan vapautumiseen liittyvät seikat ja vapautumisen valmistelu. Vapari-kurssien palautteessa toivottiin parissa kolmessa vastauksessa, että yksilöllistä työskentelyä olisi ollut enemmän jo kurssin aikana. Toivomus on huomion arvoinen ja se kannattaa myös muistaa Vaparia edelleen kehitettäessä, mikäli vain resurssit antavat periksi Vapautumistilanteet Johtava sosiaalityöntekijä Maria Palmgren kertoo päivätyssä esityksessään, että tehdyn selvityksen mukaan Tampereelle vapautui vankiloista vuonna 2005 kaikkiaan 190 henkilöä. Vuoden 2006 helmikuussa heitä oli vankiloissa kirjoilla 149 henkeä. Vuonna 2005 Kylmäkosken vankilasta vapautuneista noin puolet olivat asunnottomia ja 71 prosentilla oli päihdeongelma. Vieroitushoidossa vapautuneista oli peräti 56%. PaVeen rekrytoitui projektin kestäessä kaikkiaan 30 asiakasta, joista kaksi Vapari-kurssien ulkopuolelta. PaVen asiakkuus päättyi Vapari-kurssin keskeytykseen kolmen kohdalla heidän omasta päätöksestä ja seitsemän kohdalla Kylmäkosken vankilan päätöksestä. Potentiaalisia PaVen palveluohjaukseen tulijoita jäi siten jäljelle 20. Näistä kuitenkin kolme oli kuudennella Vapari-kurssilla, jotka eivät tulleet PaVeen, vaan olivat Kris-Tampereen asiakkaiksi meneviä PaVen päättymisen vuoksi. Ennen vapautumista tehtyjen kartoitusten perusteella vapautumisteilanteessa näistä 20:stä puolella eli kymmenellä asiakkaalla oli vapautumistilanteessa tiedossa asunto, joko oma tai puolison / naistuttavan luona. Kymmenestä asunnottomaksi itsensä ilmoittaneesta seitsemälle järjestyi asuinpaikka ennen vapautumista. Vain kaksi vapautui ilman asuntoa PaVeen ja heille asunto hankittiin myöhemmin. Siihen asti asianomaiset majailivat kaveriensa luona. Toisen kohdalla asunto löytyi kuukaudessa, mutta toisen kohdalla siihen vierähti tasan kuusi ja puoli kuukautta. Asunnottomuudesta huolimatta molemmat pysyivät rankasta päihdetaustastaan huolimatta kuivilla. Toinen heistä suoritti asunnottomuutensa aikana jopa 60 tunnin yhdyskuntapalvelun. Ei liene kuitenkaan vaikeuksia ymmärtää millaiset riskit asunnottomuuteen liittyvät vankilasta vapautuneen osalta niin retkahdukseen päihteiden käytön kuin myös uusiin rikoksiin syyllistymisen osalta. Kolmannen ilman asuntoa vapautuneen kohdalta tarkkaa tietoa asunnottomuuden ratkeamisesta ei ole, koska hän oli kuudennen Vapari-kurssin ryhmään kuuluneita. Hänen asunnottomuutensa ratkaisuun ennen vapautumista vaikutti se, että mies oli puheidensa mukaan muuttamassa Helsinkiin,

19 17 vaikka lopullista päätöstä hän ei asiassa saanut tehtyä. Oletettavasti ratkaisuna oli veljen asunto pääkaupunkiseudulla. Yksi asunnon A-killan asuntolasta saanut ei vaihtoehtoa hyväksynyt, vaan karkasi tukihenkilönsä autosta Tampereella, kun he olivat lähdössä tekemään vuokrasopimusta. Neljä Vapari-kurssin loppuun suorittanutta ei tullut vapauduttuaan PaVen asiakkaaksi tai asiakkuus jäi poikkeuksellisen lyhyeksi. Toisella Vapari-kurssilla ollut 23-vuotias tamperelainen nuorimies vapautui elokuun alkupuolella Hänellä oli vapautessaan asunto ja suunnitelmissa oli työllistyminen. Vapautuessaan hän oli niin sanotusti puhtailla. Isänsä avulla asiakas työllistyi rakennustöihin ja syvempi asiakaskontakti vapaudessa jäi syntymättä. Tosiasiallisesti mitään suurempaa palveluohjauksen tarvetta ei myöskään ollut. Orastanut parisuhde vakiintui ja päihteetkään eivät näyttäneet vetävän asiakasta enää puoleensa. Tilanne on näyttänyt vakiintuneen, sillä syksyllä 2006 muutosta ei siihen palveluohjaajan saamien tietojen mukaan ollut tullut. Kolmannella Vapari-kurssille sen puolivälissä tullut romanimies ilmoitti Vaparin lopussa, ettei ole kiinnostunut tulemaan palveluohjaukseen vapautumisensa jälkeen. Hän myös kertoi, ettei tarvitse vapauduttuaan asuntoa. Näin asiakkuussuhdetta ei enää vapaudessa häneen syntynyt. Seuraavan vuoden toukokuun loppupuolella näkyi lehdessä uutinen, jonka mukaan kyseinen mies oli saanut Tampereella tehdystä taposta kahdeksan vuoden pituisen tuomion. Toinen romanimies neljännellä Vapari-kurssilta ei sen sijaan tullut PaVen asiakkaaksi vapaudessa, koska oli suuntautunut Ruotsiin muuttoon. Hänellä oli kyllä asunto vaimonsa kautta Tampereella, mutta perhe halusi muuttaa maasta miehen vapautumisen jälkeen kesällä Muuttoon liittyen palveluohjaaja opasti asiakasta asunnon hakemisessa Ruotsista. Ensi alkuun perhe oli muuttamassa erään maassa jo asuvan sukulaisen luokse. Viidennellä Vapari-kurssilla ollut vuonna 1980 syntynyt nuorimies hakeutui asumaan vapautumisensa jälkeen erääseen Tampereen naapurikuntaan vanhempiensa luokse. Ratkaisu saattoi olla siinä tilanteessa asiakkaan itsensä kannalta paras mahdollinen, mutta Tampereelta poismuuton vuoksi hänestä ei tullut PaVen palveluohjausasiakasta. PaVen asiakkaiden tilanne asumisen osalta vapautuessa oli poikkeuksellisen hyvä ainakin, jos sitä verrataan aiemmin esitettyihin tamperelaisten vapautuvien keskivertolukuun. Kannattaa myös muistaa, että palveluohjaukseen vapautuneille oli varattu aika sosiaalitoimeen ja heidän ilmoittautumisensa työvoimatoimistoon pyrittiin varmentamaan etukäteen ja myös hoitamaan tarpeen vaatiessa yhteistyössä palveluohjaajan kanssa. Toinen puoli vapautumistilanteessa taas liittyi siihen, miten elämäntavallinen valmentaminen Vapari-kurssilla oli mahdollisesti vaikuttanut vapautuviin. Kurssilla nousi useissa yhteyksissä esille miten tärkeää on heti vapautumisen jälkeinen aika jatkossa selviämisen kannalta. Näytti myös siltä, että useimmat olivat asiasta tietoisia mm. oman kokemuksen kautta. Tämä tuli esille esimerkiksi annetuissa tehtävissä. Aivan tarkkaa tietoa ei valitettavasti ole saatavissa, mutta pidempiä ryyppy- tai käyttöputkia tässä siviliin siirtymisen vaiheessa tuli arviolta noin neljälle viidelle hengelle. Päihdekäyttöä ilmeni tosin enemmänkin myöhemmässä vaiheessa, mutta pääsääntöisesti siviliin siirtyminen näyttää kohderyhmällä onnistuneen suhteellisen hyvin.

20 18 7. Palveluohjaus vapaudessa Vankilassa aloitettua työtä jatkettiin PaVe-hankkeessa vapautumisen jälkeen niiden osalta, jotka halusivat toimintaan sitoutua. Osan vapautuneista vangeista palveluohjaaja haki, jos asianomainen näin halusi, suoraan vankilan portilta. Joskus oli mukana myös vapautuvan tukihenkilö. Asiakkaan vapautumista pyrittiin valmistelemaan myös tukihenkilön kanssa ennen vapautumista keskustellen. Vapauduttuaan eivät kuitenkaan aivan kaikki vaparilaiset olleet halukkaita jatkamaan yhteistyötä palveluohjaajan kanssa. Niinpä palveluohjaajan yritykset pitää yhteyttä vapautuneeseen eräissä tapauksissa jäivät toteutumatta tai kariutuivat jonkin ajan kuluttua. Näyttää siltä, että joissakin tapauksissa Vapari-kurssi ei ole luonut riittävän vahvaa sidettä vapautuvan ja palveluohjaajan välille. Myös päihdekäytöllä siviilissä näytti selvästi olleen vaikutus asiakkaan haluun ylläpitää kontaktia vapaudessa. Asiakkaan päihdekäytön muututtua hallitsemattomaksi tämä ei enää halunnut pitää yhteyttä palveluohjaajaan, jos hänellä ei ollut halua ja tarvetta hoitaa ongelmaansa. Pitkälti tässä lienee kysymys asiakkaan halusta säilyttää kasvojaan suhteessa siihen, mitä oli puhunut Vapari-ryhmässä ja palveluohjaajan kanssa aiemmin sekä miten suunnitellut tulevaisuuttaan. Yksi selkeä havainto yhteydenpitoon liittyen olikin päihdeongelman vaikutus asiakassuhteen sisältöön. Mitä enemmän päihdekäyttöä asiakkaalla oli, sitä epäsäännöllisempiä olivat myös tapaamiset ja sitä laimeampaa niiden sisältö ja intensiivisyys. Niiden asiakkaiden kanssa, jotka ovat jatkoivat yhteistyötä vapaudessa, yhteydenpito projektissa oli tiivistä ja kontaktien otto molemminpuolista. Ei siis yksinomaan palveluohjaajan taholta tapahtunutta. Asiakkaiden tuen tarve oli hyvin yksilöllistä ja tilanneriippuvaista. Tapaamisten ja muun yhteydenpidon tiheyttä sääteli lähinnä asiakkaan oma halu ja tarpeet. Palveluohjaaja pyrki kyllä olemaan aloitteellinen yhteydenotoissaan, mutta tapaamisten sopiminen perustui aina asiakkaasta omaan tahtoon. Vapautumisen alkuvaiheessa saattoi tapaamisia olla kaksi - kolmekin kertaa viikossa. Palveluohjaajan tavoitteena oli kuitenkin tavata asiakas vähintään kerran viikossa. Asiakkaasta johtuen tästä tavoitteesta jouduttiin usein tinkimään. Sovittujen henkilökohtaisten tapaamisten lisäksi yhteyttä pidettiin puhelimitse, mitä tapahtui useasti molemmin puolin niin, että myös asiakas oli aktiivinen palveluohjaajan suuntaan. Asiakkaiden tapaamiset sovittiin pääsääntöisesti muualle kuin palveluohjaajan toimistoon. Tapaamisiin liittyi myös useimmiten muuta oheistoimintaa esimerkiksi kahvittelua, ruokailua, käynti museossa tai muussa kiinnostavassa paikassa. Palveluohjaaja on kokenut tämän menettelyn myönteisenä keinona rikkoa asiakkuuden rajoja ja keskustella vaikeistakin asioista luontevasti ympäristössä, johon asiakas ei ole viranomaisasioinnissa tottunut. Toisaalta on ymmärrettävä myös tällaiseen käytäntöön liittyvät uhkatekijät, joista eräänlainen ulosmittausmentaliteetti on ehkä keskeisin. PaVe-hankkeeseen tulleelle vapautuvalle palveluohjaaja tarjosi aina mahdollisuutta saada itselleen myös tukihenkilö. Palveluohjaukseen tulleesta asiakkaasta tätä mahdollisuutta halusi kuitenkin käyttää vain viisi. Määrän suhteellinen vähäisyys oli yllätys palveluohjaajalle. Syitä siihen miksi näin kävi, on ilmeisesti pääasiassa etsittävä palveluohjaajasta ja hänen kyvyistään tai tavastaan esittää asia tahi riittämättömistä perusteluista tukihenkilön merkityksestä vapaudessa selviytymiselle. Potentiaalisia mahdollisuuksia kehittää tukihenkilötoimintaa on varmasti olemassa. Tätä olettamusta tukee myös Vapari-kurssien palaute. Kurssin päättyessä tehdyissä loppuarvioissa 31 vastaajasta 20 piti Vapari-kurssin vierailijoita hyvänä asiana ja vain viisi näki heissä jonkin ongelman tai puutteen. Jopa 27 piti vierailijoiden kertomuksia uskottavina ja vain kolme vastanneista epäili niitä. Vierailijat koki itsensä kannalta hyödyllisiksi 21 vastanneista ja seitsemän ei nähnyt heitä itselleen hyödyllisiksi. Toisille kurssilaille näki 24 vastanneista kokonaan tai osin hyödyllisinä. Nämä luvut osoittanevat sen, ettei vierailijoiden tarjoamia kaikkia