ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

Transkriptio

1 N E J Ö T S E J R Ä J A T LIIKUN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY, Outi, Jari Lämsä en in k ä M o Jarm nita Frantsi, Aarresola, Ja Laine, inen, Kaarlo Tuomas Vih ri a a S en & Aija Kati Lehton ro 50 aisusarja, n KIHUn julk (pdf) ISBN

2 Jarmo Mäkinen, Jari Lämsä, Outi Aarresola, Janita Frantsi, Tuomas Vihinen, Kaarlo Laine, Kati Lehtonen & Aija Saari LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES 1

3 Kihun julkaisusarja, nro 50 Copyright 2015 KIHU ISBN (pdf) Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2015 Jyväskylä

4 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO Vuoden 2014 hankekokonaisuus Kehittämishankkeen toteuttaminen ARVIOINTI JA LIIKUNTAPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO Tulosohjaus ja sen jälkeiset valtionapuehtojen muutokset Arvioinnin tietopohja Arvioinnin perustyypit Arviointi ja kaksipäinen päätöksenteko LAJILIITTOKYSELYN TULOKSET Lajiliitot ja kansalaistoiminta...16 Jäsenet...16 Vapaaehtoiset...16 Liiton tarjoamat palvelut ja avustukset jäsenseuroille Strategiset tavoitteet ja toiminnan mittarit...19 Lajiliittojen näkemys toiminnan mittareista Lajiliiton toiminta valtion asettamien painopistealueiden valossa Kommentit valtionavustuspolitiikasta Tasa-arvon, monikulttuurisuuden, kestävän kehityksen ja anti-dopingtyön edistäminen...25 Tasa-arvoa edistävät toimenpiteet...25 Kestävän kehityksen toimenpiteet lajiliitoissa Erityisliikuntaa ja vammaisurheilua koskevan erillisselvitys LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN SEURANTAKORTTI Seurantakortin tietopohja...30 Lajiliittojen talous- ja tilinpäätöstiedot...30 Tiedot kansalaistoiminnasta...31 Tiedot lajiliittojen kilpailija- ja harrastajalisensseistä...31 Tiedot lajiliittojen kansainvälisestä urheilumenestyksestä Seurantakortin tietojärjestelmäratkaisu SEURAAVAT ASKELEET JA TULEVAISUUDEN HAASTEET...35 LÄHTEET...37 LIITTEET

5 JOHDANTO 4 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

6 1 JOHDANTO Raportissa esitetään opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman kehittämishankkeen ja siihen liittyneen lajiliitoille suunnatun kyselyn (Liite 1) tulokset. Vuonna 2014 toteutettu kehittämishanke koski liikunnan kansalaistoiminnan arviointia, mikä tarkoittaa liikuntajärjestöjen ja seurojen toiminnan sekä niiden piirissä tapahtuvan urheilun ja liikunnan arviointia. Kehittämishankkeeseen liittyvä kysely koski lajiliittojen toimintaa, tavoitteita sekä mittareita. Kysely tehtiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntaneuvoston aloitteesta. Kehittämishankkeen tausta on teemoissa, jotka on nostettu esiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntaneuvoston (VLN) raporteissa vuonna 2011 ja 2013 (Valtion liikuntaneuvosto 2011, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Valtion liikuntaneuvosto 2013). Vuonna 2011 julkaistussa raportissa hahmotellaan arviointijärjestelmää, jonka avulla VLN voisi toteuttaa liikuntapolitiikkaa koskevaa arviointitehtäväänsä. Raportissa tarkastellaan strategisia päämääriä sekä odotettuja tuloksia ja niiden vaikutuksia kaikkiaan seitsemällä tavoitealueella. Kehittämishankkeen näkökulmasta raportin keskeinen anti on yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten valtion intervention ajatellaan vaikuttavan kaikilla näillä tavoitealueilla. Vuoden 2011 raportin ansio olikin tämän arviointilogiikan (ohjelmateoreettinen) kuvaus. Valtion liikuntaneuvoston vuoden 2013 raportissa käsitellään muun muassa tietotuotantoa liikuntapoliittisen päätöksenteon näkökulmasta. Raportissa tuodaan ansiokkaasti esiin puutteita siinä tietopohjassa, johon arviointilogiikan toteutumisen pitäisi nojautua. Valtion liikuntapolitiikassa voidaan nähdä haasteita siis sekä arviointikäytäntöjen omaksumisessa että tietopohjan kehittämisessä. Yleinen, arvioinnin merkitystä painottava hallintokulttuurin muutos edellyttää, että myös valtion liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutukset tulevat aiempaa tarkempaan seurantaan. Tähän on reagoitu korostamalla tiedolla johtamisen strategista merkitystä liikuntahallinnossa (Opetusministeriö 2006). Sen avulla ministeriön rahoittamia tutkimuksia on suunnattu tukemaan entistä selkeämmin tiedolla johtamista ja päätöksentekoa (Opetusministeriö 2009). Niiden myötä onkin havaittu aiemman hankemaailman synnyttämän tietopohjan pirstaleisuus, koordinoimattomuus, lyhytjänteisyys, päällekkäisyys ja yhteistyön puute sekä tulosten hajaannus ja leviämättömyys (Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Valtion liikuntaneuvosto 2013, 154). Liikuntajärjestöjen arvioinnin kehittämishankkeessa kartoitetaan ja jäsennetään arvioinnin tarpeita liikunnan kansalaistoiminnassa, lisätään alueella toimivien tahojen välistä yhteistyötä ja käynnistetään tietopohjaa systematisoivia osahankkeita. Ennen kaikkea hankkeessa on haluttu edistää liikuntajärjestöjen seurannan ja arvioinnin toimeenpanoa käytännössä. Kehittämishanketta on viety eteenpäin lähinnä tutkijoista koostuvassa arviointiryhmässä, johon kuuluvat Outi Aarresalo (Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU), Kaarlo Laine (Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES), Kati Lehtonen (LIKES), Jari Lämsä (KIHU), Jarmo Mäkinen (KIHU) ja Aija Saari (Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry). Hankkeen vastuuorganisaatio on ollut KIHU ja vastuuhenkilönä on toiminut Jarmo Mäkinen. 5

7 1.1 Vuoden 2014 hankekokonaisuus Vuodelle 2014 tehty suunnitelma koostui kahdesta kokonaisuudesta (kuvio 1). Ensimmäinen kokonaisuus oli liikunnan kansalaistoiminnan seuranta- ja arviointityön kehittämishanke (A), jossa oli tarkoitus kehittää systemaattisen arvioinnin suuntia, tarpeita ja tietopohjaa sekä virittää yhteistyötä tiedon tuottajien kesken. Toinen kokonaisuus (B) koostui osahankkeista. Tässä kokonaisuudessa haluttiin viedä eteenpäin konkreettista arviointityötä niissä liikunnan kansalaistoiminnan teemoissa, joissa tutkimuslaitoksilla oli olemassa olevaa osaamista ja tietopohjaa. Kokonaisuuteen nostettiin osahankkeiksi aihealueita, joiden kehittämisen tarve on pitkäaikainen. Se edellyttää alueiden systemaattisuuden ja hallittavuuden kehittämistä. Alla olevassa kuviossa keltaisella merkittyjen osahankkeiden kehittämiseen haettiin rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä vuodelle Kehittämishankkeen avulla muodostettiin sateenvarjo niiden pienten arviointi- tai tietoprojektien ylle, joista arviointiryhmän jäsenillä ja/tai heidän taustaorganisaatioillaan oli kokemusta. A Kehittämishanke B Osahankeket 1 Seuraharrastaminen ja vapaaehtoistyö 2 Menestysanalyysit 3 Lisenssianalyysit 4 Vammaisurheilun integraation prosessit 5 Talous ja tuloksellisuus Ensimmäisessä osahankkeessa tavoitteena oli tuottaa seurantatietoa liikunnan harrastamisesta ja vapaaehtoistyön tekemisestä urheiluseuroissa. Toisessa, 6 Benchmarking menestysseurantaa koskevassa osahankkeessa oli tarkoitus tuottaa systemaattista tietoa huippu-urheilun oman päätöksenteon tueksi (mm. erilaiset tuki- ja Kuvio 1. Vuoden 2014 hankekokonaisuus. avustuspäätökset) sekä palvella myös huippu-urheilun tuloksellisuuden ulkoista arviointia. Neljäs osahanke koski vammaisurheilun integraation prosessien seurantaa. Viides osahanke tähtäsi liikuntajärjestöjen ministeriölle toimittamiin tiliselvitysten ja muihin toiminnallis-taloudellisiin tiedonantoihin pohjautuvan seurannan kehittämiseen. Lisenssianalyysit rajattiin osahankkeiden ulkopuolelle, koska lisenssien tietohallintaan liittyvät kysymykset olivat tuona ajankohtana epäselviä muun muassa rakennemuutoksen vuoksi. Lähinnä huippu-urheilua koskeva benchmarking-työ jätettiin myös ulkopuolelle, koska sen systematisointi, toistettavuuden lisääminen ja alueen niveltyminen muihin osahankkeisiin arvioitiin mahdollisuuksiltaan heikoiksi. 6 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

8 1.2 Kehittämishankkeen toteuttaminen Kehittämishankkeen toteuttaminen vuonna 2014 osui liikuntapoliittisesti muutosten aikaan. Valtakunnallisten järjestöjen rakenteet ja toimintatavat olivat liikkeessä, valtion avustusjärjestelmä kaipasi päivitystä ja uusi liikuntalaki oli valmisteilla. Kehittämishankkeen sisältöihin vaikuttivat opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntaneuvoston tarpeet. Kehittämishanke kytkettiin näiden tahojen toiveesta lajiliitoille tehtävän kyselyn suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Lajiliittokysely koski avustusjärjestelmän uudistamista, ja se toteutettiin helmikuussa 2014 (ks. OKM Lajiliittokysely 2014). Kyselyn tulokset esitettiin liikuntajärjestöpäivillä saman vuoden toukokuussa. Samassa yhteydessä esiteltiin ajatus erityisestä seurantakortista (tuolloin tuloskortti), joka keräisi kaikki keskeiset indikaattorit ja mittarit yhdelle paperille. Kortti herätti mielenkiintoa, ja OKM:stä esitettiin toive sen jatkotyöstämisestä. Tämän jälkeen kehittämishankkeen painopiste siirtyi selkeästi seurantakortin jalostamiseen sekä osahankkeiden toteuttamiseen. Ajatus erillisen kehittämissuunnitelman työstämisestä jäi taka-alalle. Kehittämishankkeen toteuttaminen poikkesi siten jonkin verran alkuperäisestä suunnitelmasta. Nyt julkaistava selvitys ja seurantakortti ovat kehittämishankkeen konkreettiset tulokset tässä vaiheessa. Näistä kerrotaan tarkemmin seuraavissa luvuissa. NEXUS on liikuntajärjestöjen edustuksella laajennettu arviointiryhmä. Näkökulma seurantaan ja arviointiin lähtee Nexuksessa järjestöjen tarpeiden suunnasta. Myös järjestöjen toimintaympäristön muutoksiin liittyvän ennakoinnin teemat ovat vahvasti mukana siinä käytävissä keskusteluissa. Tutustuminen sosiaali- ja terveyssektoria edustavien SOSTEn ja RAYn arviointitoiminnan sisältöihin avasi mahdollisuuksia käydä vuoropuhelua järjestöjen toiminnan arvioinnista ja seurannasta myös liikuntakulttuuria laajemmassa kehyksessä. Kehittämishankkeen sisältöihin vaikuttivat kuitenkin voimakkaimmin OKM:n ja VLN:n tarpeet. Niiden vaikutuksesta hankkeen pääpaino siirtyi vähitellen voimakkaammin osahankkeiden (B) ja seurantakortin (luku 4) toteuttamiseen. Ajatus erillisen kehittämissuunnitelman (A) työstämisestä jäi taka-alalle. Kuviossa 2 on esitetty ryhmän tärkeimmät tapaamiset ja tapahtumat, joista on olemassa myös yksityiskohtaisemmat dokumentit. Tapaamisia pidettiin ryhmän kesken, järjestöjen suuntaan (NEXUS, VALO, OK, suuret lajiliitot) sekä valtion suuntaan (OKM, VLN). 7

9 NEXUS-tapaaminen, JKL Ideointi liikuntaa ja urheilua koskevien mittareiden ja indikaattoreiden kehittämiseksi järjestöjen tarpeisiin käynnistyy KIHUn ja LIKESin tutkijoiden tapaaminen, JKL Arviointia koskeva hakemus OKM:lle Vierailu SOSTE ry:ssä Yhteinen halu toimia tietopohjan ja seurannan systemaattisuuden lisäämiseksi valtion liikuntapolitiikassa Hakemus liikunnan kansalaistoiminnan arvioinnin kehittämissuunnitelman tekemiseksi ja osahankkeiden toteuttamiseksi Sote-sektorin kattojärjestön tekemään arviointityöhön tutustuminen, jossa pääpaino on kehittävässä arvioinnissa Arviointityöryhmän tapaaminen JKL OKM:n ja VLN:n pyyntö lajiliittoselvityksen tekemiseksi Arviointityöryhmän tapaaminen JKL Hanke kytkeytyy selvityksen tekemiseen ja avustusjärjestelmän uudistamiseen Palaveri OKM:ssa Arviointityöryhmän tapaaminen JKL Käsiteltiin 'akuuttia' selvitystä lajiliittoista sekä liikuntajärjestöjen avustusjärjestelmän sekä seurannan pitkäjänteisempää kehitystarvetta. Osallistumista, menestystä, taloutta ja integraatiota kuvaavien mittareiden työstö ja yhteistyökumppanit Arviointityöryhmän tapaaminen JKL Järjestöpäiville tehtävien materiaalien työstö Järjestöpäivät Viking XPRS Vierailu RAY:ssa, HKI Arviointityöryhmän tapaaminen JKL Arviointia koskeva jatkohakemus OKM:lle Arviointityöryhmän tapaaminen JKL VALOn ja arviointityöryhmän tapaaminen TRE Selvityksen tulokset esitetään järjestöille. Halu kehittää seurantakortin kaltaista tiivistelmää vahvistuu. RAY:n arviointitoimintaan tutustuminen, jossa pääpaino on avustettavien järjestöjen toimintojen tulosten ja vaikutusten analysoinnissa sekä myös esille tuomisessa. Todetaan seurantakorttien työstön käynnistyminen ja tähän liittyen kahden uuden työntekijän liittyminen hankkeeseen. Hakemuksessa pääpaino seurantakortin tekemisessä lajiliitoille ja muita järjestöjä koskevan selvityksen toteuttamisessa. Aiemman hakemuksen osahankkeita viedään eteenpäin seurantakortin toteuttamisen kautta. Päivitetään seurantakorttipilottia ja hyväksytään sen toteuttamien pilvisovelluksena. Keskusteltiin tietojärjestelmien kehittämisestä, arvioinnin ja tiedontuotannon haasteista ja seurantakorteista Liipo Seurantakortin esittely VLN:n liikuntapolitiikan jaostossa HUY ja suuret lajiliitot NEXUS-tapaaminen JKL Seurantakortin esittely HUY:n ja suurten lajiliittojen tapaamisessa Pyrittiin ratkomaan ongelmia ja haasteita, jotka liittyvät liikuntajärjestöjen, tiedon tuottajien, VLN:n ja OKM:n epäselviin rooleihin ja vastuisiin. Lajiliittojen seurantakorttipilotti valmis liittojen kommentoitavaksi. Kuvio 2. Arviointiryhmän keskeiset tapahtumat ja aiheet 8 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

10 ARVIOINTI JA LIIKUNTAPOLIITTINEN PÄÄTÖSTENTEKO 9

11 2 ARVIOINTI JA LIIKUNTAPOLIITTINEN PÄÄTÖKSENTEKO Liikuntapoliittinen päätöksenteko ja sen valmistelu on monimutkaistunut. Päätöksentekoon vaikuttavat muun muassa hallitusohjelma, ministerit ja heidän avustajansa, johto- ja työryhmät, virkamiehet, asiantuntijat ja etujärjestöt. Verkostomaiseksi levittäytynyt hallintokulttuuri on lisännyt päätöksenteon moniäänisyyttä mutta samalla myös hajauttanut sitä, ja tehnyt siitä poliittisista sykleistä riippuvaista. Lisäksi se on vaikeuttanut pitkäjänteistä kehittämistä sekä hämärtänyt vastuunjakoa poliittisten ja hallinnollisten toimijoiden välillä. Tällainen kompleksinen hallintorakenne on hyvin haastava myös arvioinnin tekijälle, koska sen tekemiselle ei löydy selkeää viitekehystä (Virtanen 2007, 233). Tätä heijastaa myös valtion liikuntahallinnon kyvyttömyys toimeenpanna omia arviointia koskevia suunnitelmiaan. Yksi syy on todennäköisesti se, että tämä vaatisi 1990-luvulla luodun tulosohjausjärjestelmän perusteellista uudistamista. Seuraavassa luvussa esiteltävä tulosohjaus muodostaa periaatteellisella tasolla edelleen keskeisimmän valtion resursseja liikuntajärjestöille suuntaavan normiston. Sitä ei kuitenkaan edelleenkään tueta kokoamalla tietoja systemaattisesti, analysoimalla niitä ja arvioimalla sen vaikutuksia. Valtionvarainministeriön tulosohjauksen arviointihankkeen loppuraportissa (2010) todetaan, että nämä ovat edelleen hyvin perusteltuja työvälineitä 2010-luvun julkisjohtamisessa (mts. 92). Tulosohjauslukua seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan tietopohjaa sekä arvioinnin ja seurannan käsitteitä. Lopuksi sovitetaan valtion ja järjestöjen päätöksentekoa tukevia tieto- ja arviointitarpeita yhteen kuvaan. 2.1 Tulosohjaus ja sen jälkeiset valtionapuehtojen muutokset Suurimmat valtionavustusten jaon muutokset ajoittuvat 1990-luvun alkuun. Liikuntakulttuurin strategiatyötä eli Likustra-prosessia seurasivat liikuntakentän järjestörakenteen muutos ja siirtyminen valtionhallinnossa normi- ja panosohjauksesta tulosohjaukseen. Liikuntajärjestöjen osalta tulosohjaukseen siirryttiin vuoteen 1995 mennessä. Tulosohjauksen perusteena oli valtion oikeus asettaa tavoitteita taloudellisesti tukemalleen toiminnalle. (Aarresalo & Mäkinen 2012a, 38.) Tulosohjauksen myötä valtionavustusten jaossa on painotettu kansalaisaktiivisuuden sijaan liikunta-aktiivisuutta (Aarresola & Mäkinen 2012a, 39). Liikunta-aktiivisuus määriteltiin yhdeksi liikuntakulttuurin tulosalueeksi jo Likustrassa, jossa se jaettiin lasten ja nuorten harrasteliikunnan, aikuisten harrasteliikunnan ja huippu-urheilun osa-alueisiin (Virtala 1992, 16). Lajiliittojen valtionapuehdoissa tämä jako näkyi 1990-luvun puolivälistä aina 2010-luvulle asti. Arviointiperusteiden painotus oli vahvasti lasten ja nuorten liikunnassa, jonka painoarvo oli 50 prosenttia. Toinen puolikas jaettiin aikuisten liikunnan ja kilpa- ja huippu-urheilun kesken, jolloin molemmilla oli 25 prosentin painoarvo. (Aarresola & Mäkinen 2012a, 39.) Tulosaluepainotukset pysyivät samoina vuoteen 2014 asti sillä pienellä muutoksella, että aikuisten harrasteliikunta nimettiin yleisesti harraste- ja terveysliikunnaksi. Vuonna 2013 julkaistuissa valtionavus- 10 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

12 tuksen hakuohjeissa vuodelle 2014 tulosalueita ja niiden painotusprosentteja oli ensimmäistä kertaa muutettu (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013). Uudet arviointiperusteet ovat käytössä myös vuodelle 2015 (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014). Uusista jakoperiaatteista huolimatta lajiliittojen täyttämiin tiliselvityslomakkeisiin ei ole vielä tehty muutoksia, vaan lajiliittojen tulot ja menot jaotellaan edelleen ensimmäisten jakoperiaatteiden mukaan. Uusissa arviointiperusteissa tulosalueiden nimet ja painotukset ovat hiukan muuttuneet edeltäjiinsä verrattuna. Uudet tulosalueet pohjautuvat niin kutsuttuun elämänkaarimalliin ikäryhmiin perustuvan jaottelun sijaan (Aarresola & Mäkinen 2012b, 88). Painotukset jakautuvat nyt harrasteliikunnan, huippu-urheilun ja järjestö- ja seuratoiminnan kesken siten, että harrasteliikunnalla on 55 prosentin, huippu-urheilulla 25 prosentin ja järjestö- ja seuratoiminnalla 20 prosentin painoarvo (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013). Harrasteliikunnan voidaan katsoa pitävän sisällään aiemmista arviointiperusteista sekä lasten ja nuorten että aikuisten liikunnan (Aarresola & Mäkinen 2012b, 88). Harrasteliikunta jaetaan ei-kilpailulliseen ja kilpailulliseen harrasteliikuntaan. Kilpailullisuus on siis huippu-urheilun tulosalueen lisäksi osana harrasteliikuntaa. Ei-kilpailullisen liikunnan näkökulma korostaa liittojen jäsenseurojen roolia ei-kilpailullisen harrasteliikunnan edistämisessä ja niiden kykyä rekrytoida uusia liikkujia. Sen arviointi keskittyy liittojen harrasteliikunnan toimintoihin ja niiden laatuun, ja arviointikriteereinä ovat muun muassa lajiliiton strategia ei-kilpailullisen liikunnan edistämiseksi ja lajia harrastavien määrä seuroissa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013.) Kilpailullista aspektia harrasteliikunnassa perustellaan lajiliittojen osalta niiden toiminnan painottumisella. Arviointiperusteissa todetaan, että harrastamisen ja kilpailemisen välinen raja ei ole täysin selvä ja että kyse on enemmänkin siitä, miten kilpailu määritellään. Suurimman osan erityisesti lasten ja nuorten kilpailutoiminnasta mainitaan olevan harrasteliikuntaa. Kilpailullisen harrasteliikunnan arviointikriteerejä ovat esimerkiksi kilpailutoiminnan ja osallistujien määrät, kilpailulisenssien määrä sekä valmentaja- ja ohjaajakoulutus. (Mt.) Huippu-urheilun arvioinnissa keskitytään liiton urheilullisiin tuloksiin ja niitä tukeviin toimiin. Järjestö- ja seuratoiminnan arvioinnissa huomio kiinnitetään lajiliittojen alaisten seurojen tukemiseen ja liiton yleiseen toimintaan ja talouteen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013.) Järjestö- ja seuratoiminta otettiin vuonna 2014 ensimmäistä kertaa varsinaiseksi tulosalueeksi arviointiperusteisiin, vaikka lajiliittojen tiliselvityksen liitelomakkeessa se on ollut yhtenä jaottelun osa-alueena jo pitkään. Vuonna 2012 julkaistussa Liikuntajärjestöjen toimialaselvityksessä oli esitetty huoli kansalaistoiminnan arvostuksen vähentymisestä ainoastaan liikunta-aktiivisuuteen perustuvien arviointiperusteiden takia. Tulosohjauksen myötä liike ja liikkuminen todettiin tärkeäksi, eikä kansalaistoiminnassa mukanaoloa nähty valtion näkökulmasta tuettavana toimintana. (Aarresola & Mäkinen 2012b, 88.) Askel eteenpäin on tässä suhteessa otettu. Huomioitavaa vuonna 2014 käyttöön otetuissa uusissa valtionavustusten arviointiperusteissa on se, että kyseisiä jakoperiaatteita oli ehdotettu ensimmäisen kerran jo vuonna Vuonna 2008 asetettu, Hannu Tolosen johtama viides liikuntajärjestöjen avustustyöryhmä ehdotti näitä uusia tulosalueita muistiossaan vuonna 2009 (Opetusministeriö 2009, 14). Ehdotus ei kuitenkaan tuolloin vielä edennyt ja arviointiperusteet pysyivät samoina vielä usean vuoden ajan. 11

13 2.2 Arvioinnin tietopohja Liikunnasta ja urheilusta koostuvaa tietopohjaa voidaan kuvata oheisen tietopyramidin (kuvio 3) avulla. Tietopyramidi on alun perin tuotettu sosiaali- ja terveysalan tarpeisiin. Se pohjautuu Simpuran (2008) tekemään kiteytykseen Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin hyvinvointi-tulosalueella tehdystä projektista, joka koski tutkimuksilta odotettuja tuloksia. Myös Stakesin hyvinvoinnin tutkimuskenttä koostui ennen projektia erillisistä hankkeista sekä niiden erillisistä lähtöaineistoista ja tuotoksista. Tutkimusraportit Ainutkertaiset (harvoin) (Tiedon käyttö päätöksenteossa) Erilliselvitykset ja toimeksiantoraportit Säännölliset tutkimukselliset katsaukset ja tilastoraportit Toistuvat haastattelu-ja kyselytutkimukset Toistuvat (usein) Vuosittaiset tilasto-ja rekisteriaineistot Kuvio 3. Tietopyramidi (Simpura 2008). Tietopyramidin alimmissa kerroksissa ovat rekisteriaineisto, tilastot ja erilliset tiedonkeruut. Välikerrokset koostuvat tutkimuskatsauksista ja toimeksiantona saaduista selvitysraporteista. Huipulla ovat akateemiset tutkimusraportit. Alimpina ovat siis jatkuvasti kerättävät tai kertyvät tietoaineistot. Mitä ylemmäksi pyramidissa mennään, sen harvemmin ja epäsäännöllisemmin tietoja kerätään ja raportteja julkaistaan. (Simpura 2008.) Simpuran (mt.) mukaan sektoritutkimuslaitoksen on pystyttävä tuottamaan kaikkia pyramidin tietotuotteita. Erityisesti hän nostaa sektoritutkimuslaitokselle ominaiseksi tietotuotteeksi tutkimuksellisen (hyvinvointi)seurannan eli määrävälein julkaistavat tutkimustietoon ja tutkimusaineistoihin perustuvat katsaukset laajoista ilmiökokonaisuuksista (esimerkiksi Suomalaisten hyvinvointi 2008). Simpura myöntää, ettei kaikilla sektoritutkimuslaitoksilla ole rekisteriaineistoja ja tilastotuotantoa, mutta niitä on muuten saatavilla tutkimustyöhön. Sosiaali- ja terveysalaan verrattuna liikunnan alueen tiedontuottajatahot ovat pieniä ja niitä on useita. Lisäksi tiedon keräämiseen liittyvät hankkeet koostuvat edelleen toisistaan irrallista olevista palasista. Kattavat tiedot liikunnan alan tiedontuottajatahoista löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön strategisen tiedolla johtamisen julkaisusta (opetus- ja kulttuuriministeriö 2006). Sen tiivistelmässä ehdotetaankin liikunnan alan päätöksentekoon vaikuttavan tietovarannon kokoamista yhden napin alle. 1 Vuoden 2009 alusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 12 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

14 Työtä tiedon merkityksen vahvistamiseksi päätöksenteossa on jossain määrin jatkettu valtion liikuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arvioinnissa (opetus- ja kulttuuriministeriö ja Valtion liikuntaneuvosto 2011). Julkaisun tekstit lähtevät liikkeelle liikuntapolitiikan temaattisista tavoitealueista, jonka jälkeen pyritään haarukoimaan tutkimuspohjaisia havaintoja ja peilaamaan niitä tavoitteiden toteutumisen suhteen. Julkaisun tavoitteena ei ole ratkaista liikuntapoliittisen päätöksenteon ja sitä tukevan tiedon suhdetta, mutta se havainnollistaa hyvin, miten sirpaleinen ja kausaalisesti epälooginen tämä suhde on. Vielä ei ole tehty systemaattista suunnitelmaa, jonka tavoitteena olisi selkiyttää liikunnan alan päätöksentekoa palvelevan tietopohjan rakennetta. 2.3 Arvioinnin perustyypit Tietopohjan täytyy toimia myös arviointityön kannalta tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Esimerkiksi rekisterien ja tilastojen indikaattorit on valittava huolella kyseessä olevan ilmiöalueen seurannassa. Laajan käsityksen mukaan suuri osa sektoritutkimuksesta voidaan katsoa mahtuvan arviointikäsitteen alle (Simpura 2008). Koko väestöön yksilötasolla kohdistuvat selvitykset ovat ehkä tyypillisempiä sosiaali- ja terveys- kuin liikuntasektorille, jossa arvioinnin kohteina ovat useammin organisaatioiden ominaisuudet ja toimenpiteet. Lasten ja nuorten liikuttamisesta sekä urheilumenestyksestä päävastuun kantavat organisoituneet kansalaisjärjestöt ja seurat, joiden tuloksellisuutta arviointityössä osaltaan tarkastellaan. Koko väestön ja etenkin aikuisten liikunta-aktiivisuutta koskevissa kysymyksissä yksilöt ovat puolestaan luonnollisempi havaintoyksikkö. Organisaatioiden arviointi ja yksilöiden käyttäytymisen seuranta vaativat erilaisia arvioinnin välineitä. Kuvio 4 esittää, millaisia kohteita ja suuntia arviointityö voi ottaa. Vaakasuora viiva jakaa arvioitavan kohteen prosessien tai tulosten ja vaikutusten arviointiin. Pystysuora viiva jakaa sen toiminnan muutosta tai ylläpitoa tarkastelevaan arviointiin. Kuvion halkaiseva katkoviiva jakaa arvioinnin tekijän suhteen ulkoiseen tai sisäiseen arviointiin. Muutos ja muutostarpeet 1. Järjestöjen muutosprosesseja kehittävä itsearviointi 2. Urheilun muutosprosessin tavoitteiden kriittinen arviointi Prosessit 3. Järjestöjen olemassaolevien prosessien kehittäminen ja hallinnoinnin ja tehokkuuden näkökulmista 4. Järjestöjen talouden ja tuloksellisuuden seuranta Tulokset ja vaikutukset Ylläpito ja toteuttaminen Kuvio 4. Arvioinnin teoreettinen kartta (mukailtu Aalto-Kallio et al. 2009). 13

15 2.4 Arviointi ja kaksipäinen päätöksenteko Valtion seuraa liikuntajärjestöjen taloutta ja tuloksellisuutta sekä ohjaa niiden perusteella järjestöjen toimintaa. Kysymys kuuluu, miten valtion ja järjestöjen seurantaan liittyvät tietotarpeet tulisi sovittaa yhteen kansalaistoiminnan autonomista luonnetta kunnioittaen. Kuvio 5 esittää tavoitteiden, toiminnan, tiedon, päätöksenteon ja arvioinnin suhteita liikuntapolitiikassa. Siinä järjestöjen toiminta ja sen tulokset ovat keskiössä, ja ainoastaan näkökulmat ja interventiotyypit voivat vaihdella. Ne eivät voi kuitenkaan vaihdella mielivaltaisesti järjestöjen toiminnan häiriintymättä. Järjestöjen omat tavoitteet ja valtion tavoitteet pitää pystyä harmonisoimaan. Interventiot eivät voi olla keskenään ristiriitaisia eivätkä ne voi irtautua järjestöjen toiminnallisesta todellisuudesta. Pitää myös muistaa, että valtion tuen ansaitakseen järjestöjen toiminnan on oltava yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja yleishyödyllistä Järjestöjen toiminnasta tuotettu tieto on kriittistä sekä päätöksenteon että arvioinnin kannalta. Mikäli tiedon tuottamisen perusta ei ole kunnossa, voi järjestöjen oma kuin valtionkin liikuntapoliittinen päätöksenteko pohjautua virheellisiin käsityksiin, eikä arviointia kyetä toteuttamaan tehokkaasti. Tiedon tuottamisen tulee olla systemaattista ja laajalti hyödynnettävissä olevaa, eikä sitä voida jättää yksittäisten arviointihankkeiden varaan. Käsitys tiedon tuottamisen toteutuksesta, sen vaatimista sisällöistä, tavoista ja resursseista tulisi olla muodostettu jo tavoitteita luotaessa, muutoin näyttö niiden toteutumisesta saattaa jäädä saamatta. Seurannan ja arvioinnin onnistunut toteuttaminen vaatii valtion ja järjestöjen yhdessä luotuja avustuskriteereitä, niiden indikaattoreita ja systemaattista seurantaa sekä tästä kokonaisuudesta vastuun kantavaa tahoa. Ennakointi tieto, tieteellinen näyttö, tieto maailmasta Ennakointi, tieteellinen näyttö, tieto maailmasta VALTION VALTION TAVOITTEET TAVOITTEET JÄRJESTÖJEN JÄRJESTÖJEN TAVOITTEET TAVOITTEET Valtion Valtion Keinot liikuntaneuvoston tavoitteiden saavuttamiseksi VLN VLN liikuntapoliittiset tavoitteet Liikunnan kansalaistoiminnan tukeminen Valtionavustus liikuntajärjestöille ja sen tarkoitus (avustusperusteet) OKM JÄRJESTÖJEN TOIMINTA JA TULOKSET Järjestöjen Järjestöjen kansalaistoiminnan omat omat strategiset tavoitteet Valtionavustus liikuntajärjestöille ja sen tarkoitus (avustusperusteet) OKM PÄÄTÖKSENTEKO PÄÄTÖKSENTEKO Tietopankki, tieto toiminnasta ja sen tuloksista PÄÄTÖKSENTEKO PÄÄTÖKSENTEKO Valtion tavoitteiden suunnassa Valtion tavoitteiden suunnassa ARVIOINTI ARVIOINTI TIETO Järjestöjen omien tavoitteiden suunnassa Järjestöjen omien tavoitteiden Kuvio 5. Tieto osana päätöksentekoa. 14 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

16 LAJILIITTOKYSELYN TULOKSET 15

17 3 LAJILIITTOKYSELYN TULOKSET Lajiliittoselvitys toteutettiin vuoden 2014 helmikuussa. Selvityksen taustalla oli liikuntajärjestöjen valtionavustusjärjestelmän uudistaminen, mikä edellyttää nykyistä oleellisesti vahvempaa ja kootumpaa kuvausta järjestöjen toiminnasta. Tarkoituksena on, että selvitys tukee systemaattisen tiedonkeruujärjestelmän luomista liikunnan kansalaisjärjestötoiminnan kuvaamiseen. Selvityksen tavoitteena on ollut jokaisen valtionavustusta saavan lajiliiton toiminnan kuvaaminen keskeisten tunnuslukujen kautta. Selvityksessä on hyödynnetty olemassa olevaa tietopohjaa järjestöjen taloudesta (esimerkiksi Liikuntajärjestöjen toimialaselvitys 2012) sekä koottu uutta tietoa erillisen kyselyn avulla (liite 1). Kyselyssä selvitettiin liittojen toiminnan määrää ja laatua keskeisten muuttujien (esimerkiksi toiminnan volyymi ja painottuminen eri tulosalueille, arvokisamenestys) suhteen. Kyselyyn vastasi yhteensä 64 lajiliittoa. Kyselyn toimeenpanosta vastasivat opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualue ja valtion liikuntaneuvosto, jotka samalla koordinoivat yhteistyössä koko prosessia. Aineiston analysoinnista vastasivat KIHUn ja LIKES-tutkimuskeskuksen tutkijat, jotka osallistuivat myös kyselyn suunnitteluun. 3.1 Lajiliitot ja kansalaistoiminta Jäsenet Kyselyyn vastanneissa lajiliitoissa on yhteensä jäsenyhdistystä. Henkilöjäseniä jäsenyhdistyksissä on Liittojen tapa kerätä jäsentietoja on hajanainen. Tiedonkeruutapoina on sporttirekisteri, webropol tai muut sähköiset kyselyt, sähköposti ja omat jäsenrekisterit. 45 liitolla on käytössä jonkinlainen laatujärjestelmä liiton oman toiminnan tai seurojen toiminnan arvioimiseksi, jolloin on mahdollista kerätä jäsenistöltä palaute- tai ohjaustietoa toiminnan tueksi. Käsitykset jäsenyydestä poikkesivat toisistaan: osa liitoista ilmoitti lisenssin maksaneiden määrän, toiset tarkoittivat seuroissa jäsenmaksun maksaneiden määrää. Osa liitoista ilmoitti parhaillaan uudistavansa ja laajentavansa jäsenkyselyitään. Jäsentietojen osalta on jatkossa oleellista selventää, mitä jäsentiedoilla tarkoitetaan ja edellytetäänkö tietoa kaikilta liitoilta. Lisäksi on arvioitava tarve kerätä tietoa liikkujien määristä jäsenyhdistyksissä. Nämä kaikki (lisenssi-, jäsen- ja liikkujamäärä) kuvaavat eri näkökulmista kunkin lajiliiton jäsenyhdistysten toimintaa ja sen kehittymistä. Vapaaehtoiset Lajiliitoista 13 ilmoitti keräävänsä tiedot jäsenseuroissa toimivien vapaaehtoisten määrästä. Lisäksi kaksi liittoa ilmoitti vapaaehtoisten määrän, vaikka ei ilmoittanut keräävänsä tietoa. Yksi taas ilmoitti keräävänsä tiedot, mutta ei ilmoittanut vapaaehtoisten määrää. Osa liitoista ilmoitti hyvin tarkan luvun, kun taas osa on antanut yleisen arvion. 16 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

18 Vapaaehtoisten määrä vaihteli lajeissa parista sadasta :een (taulukko 1). Vapaaehtoisten määrä yhtä seuraa kohden vaihteli välillä Vapaaehtoisten osuus seurojen jäsenmäärästä vaihteli kolmesta prosentista 111 prosenttiin. On siten selvää, että käsitys vapaaehtoisista vaihteli lajiliitoissa paljon, ja osa lajiliitoista todennäköisesti raportoi vain sellaisista vapaaehtoisista, joista heillä on tavalla tai toisella tieto. Jatkossa kyselyssä on syytä määritellä, mitä vapaaehtoisella tarkoitetaan. Taulukko 1. Lajiliittojen ilmoittama vapaaehtoisten määrä yhteensä sekä yhtä jäsenseuraa kohden. Lajiliitto Vapaaehtoisten määrä Vapaaehtoisten määrä jäsenseuraa kohden AKK-motorsport Ampumahiihtoliitto Ampumaurheiluliitto Golfliitto Ilmailuliitto Judoliitto Karateliitto Miekkailu- ja 5-otteluliitto Moottoriliitto Nyrkkeilyliitto Ratsastajainliitto Pesäpalloliitto Uimaliitto Palloliitto* Jääpalloliitto* *=ei kerää tietoja Huolimatta tiedon keräämisen vaikeuksista tieto vapaaehtoisista on tärkeä toiminnan volyymin tunnusluku. Kansalaistoiminnassa vapaaehtoistyön määrällä tai siihen osallistuvien ihmisten määrällä on suuri merkitys toiminnan aikaansaamisessa. Liikuntasektorilla vapaaehtoistyön tunnistaminen on jäänyt itse liikkumisen tarkastelun varjoon. Liiton tarjoamat palvelut ja avustukset jäsenseuroille Vuonna 2012 julkaistussa Liikuntajärjestöjen toimialaselvityksessä lajiliittojohtajat listasivat liittojen tärkeimmäksi tehtäväksi seurojen palvelun ja edunvalvonnan (Aarresola & Mäkinen 2012). Tämän raportin pohjana olevassa kyselyssä lajiliittoja pyydettiinkin kuvaamaan konkreettisesti liiton tarjoamia palveluita jäsenseuroille. Lajiliitot kertoivat hyvin monimuotoisesti palveluistaan ja aineistoa kertyi monta kymmentä sivua. Palvelut on ryhmitelty tässä kahdeksaan kategoriaan. Talous ja hallinto. Talous- ja hallintopalveluihin kuuluvat normaalit toimistopalvelut, lomakkeet ja asiakirjamallit sekä jäsenrekisteripalvelut. Joillakin liitoilla oli myös käytössä jäsenmaksupalvelu, jossa liitto huolehtii seuran puolesta jäsenmaksujen laskutuksen. Lisäksi toimistotehtävinä huolehdittiin Gramexja Teosto-lajiliittosopimuksista, vakuutuksista ja muun muassa antidopingsopimuksista. Osa liitoista oli 17

19 neuvotellut etuja jäsenistölleen ja osa tuki seuroja varainhankinnassa. Ansiomerkit, palkinnot ja erilaiset huomionosoitukset kuuluivat liiton hallintotehtäviin. Viestintä ja markkinointi. Liiton viestintä seuroille käsitti jäsenlehdet ja -kirjeet sekä liiton internetsivut. Lisäksi osalla oli käytössä lajikohtaisia käytäntöjä, kuten esimerkiksi Koripalloliitolla Hae harrastus -palvelu. Liitot myös tarjosivat apua seurojen omaan viestintään. Monet liitot tuottivat lajin esittelymateriaalia ja tekivät seurojen kanssa lajimarkkinointia esimerkiksi kouluilla ja tapahtumissa. Kilpailutoiminta. Kilpailutoiminnan järjestäminen ja hallinnointi nähtiin yhtenä tärkeimmistä seurapalveluista. Liitot ylläpitivät lisenssijärjestelmää, kilpailukalenteria ja -lupia, järjestivät kilpailutapahtumia, pitivät tulos- ja tilastointipalvelua, rekisteröivät pelaajasiirtoja sekä koordinoivat tuomaritoimintaa. Lisäksi sääntöjen ja kurinpitoasioiden hallinnointi oli lajiliittojen tehtävänä. Myös kasvattajaseurajärjestelmä ja pelaajasiirtoasiat kuuluivat kilpailutoiminnan järjestämiseen. Osa liitoista myös tuki seuroja tapahtumien järjestämisessä, muun muassa lainasi välineitä kilpailutapahtumien järjestämistä varten. Valmennustoiminta. Valmennuksen ytimessä olivat liitoissa valmennusjärjestelmän kehittäminen sekä toiminnan erilaiset konseptit, joita seurat voivat ottaa käyttöön. Lisäksi tuotettiin materiaaleja, esimerkiksi harjoituspäiväkirjoja. Liitot myös edistivät lajin yhteistyötä valmennuskeskusten ja akatemioiden kanssa, sekä organisoivat asiantuntijapalveluita maajoukkueurheilijoille. Suuri osa liitoista järjesti myös leirejä, sekä huipuille että junioreille. Suurimmissa liitoissa oli pystytty esimerkiksi palkkaamaan valmentajia aluetoimintaan tai ottamaan käyttöön sähköinen järjestelmä pelaajien arviointia ja kehittämistä varten. Osaamisen kehittäminen ja koulutus. Jäsenseurojen toiminnan kehittäminen kuuluu jokaisen liiton tehtäviin. Konkreettisimmillaan tehtiin jäsenneuvontaa sekä koulutusta. Jäsenneuvonnasta oli aineistossa paljon erilaisia mainintoja, joten mitä ilmeisimmin tähän on paljon tarvetta. Seuroja tuettiin yleisesti toiminnan kehittämisessä, tukien hakuprosesseissa, tapahtumien järjestämisessä (mm. lupaasiat) sekä harjoitustilakysymyksissä kuntien kanssa. Esimerkiksi sinettiseurajärjestelmä on käytössä 44 lajissa. Koulutustoiminta oli niin ikään varsin vilkasta. Lajiliitot ylläpitivät koulutusjärjestelmää, joka sisälsi ainakin seuraavia osa-alueita: valmentaja- ja ohjaajakoulutus, valmentajien auktorisointi, tuomarikoulutus, toimitsijakoulutus, muu koulutus (kilpailun järjestäminen, kilpailunjohtajakoulutus, liikuntapaikan hoitoon liittyvä koulutus), jokin lajispesifi koulutus kuten suunnistuksessa ratamestarikoulutus, olosuhdekoulutus ja seuratyön koulutus. Näiden lisäksi osaamista kehitettiin lajin parissa erilaisilla työnohjaus- mentorointi- tai tutorointikäytännöillä. Muutamat liitot mainitsivat kansainvälisestä yhteistyöstä ja vaihto-ohjelmasta. Olosuhdetyö ja edunvalvonta. Lajin edunvalvonta ja olosuhdetyö kuuluu lajiliiton tehtäviin, ja monet tästä raportoivatkin. Vaikuttaminen kohdistui ensisijaisesti seurojen toimintaedellytysten turvaamiseen eli kuntiin. Tapahtumat. Lajiliitot raportoivat järjestävänsä monenlaisia tapahtumia. Edellä mainittujen kilpailutapahtumien ja leirien lisäksi järjestettiin muun muassa kuntotapahtumia ja varainhankintaan liittyviä tapahtumia. Taloudellinen tuki seuroille. Osa liitoista jakoi suoraa taloudellista tukea seuroille kulloistenkin kriteerien 18 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

20 mukaan. Esimerkiksi Golfliitto jakoi suoraa tukea seuroille euroa. Jääkiekkoliitto taas tuki myös vähävaraisia perheitä lajin harrastamisessa eurolla vuodessa. Myös monet muut liitot avustivat seuroja taloudellisesti, esimerkiksi tapahtuman järjestämisessä. Yhteenvetona voi todeta, että jäsenseurojen palvelu näyttäytyi varsin moninaisena tehtäväkenttänä, joka vaihteli lajin luonteen mukaisesti. Lajiliitoille yhteisiä osa-alueita olivat monet talous- ja hallintopalvelut sekä osa koulutuksista ja seurojen kehittämisestä. Suuri osa palveluista oli kuitenkin lajikohtaisia. Seurapalveluiden tarkempi analyysi edellyttäisi esimerkiksi sen selvittämisen, mitä palveluja tuotetaan valtionavustuksen turvin ja mitä katteellisena palveluna seuroille. 3.2 Strategiset tavoitteet ja toiminnan mittarit Lajiliittojen toimintaa ohjaavat ensisijaisesti liiton omat säännöt sekä strategiset valinnat. Lisäksi liittojen toimintaan vaikuttavat kansainvälisten lajiliittojen säännöt sekä kansallinen lainsäädäntö ja liikuntapolitiikka avustuskäytäntöineen. Useimmat lajiliitot ovat syntyneet kansainvälisen kilpailutoiminnan myötä, jolloin niiden toiminnan ensisijaisia päämääriä ovat lajin edistäminen valtakunnallisesti sekä lajin kansainvälisen kilpailutoiminnan osallistumisen organisointi. Lajiliitoille suunnatussa kyselyssä liitoilta kysyttiin avoimella kysymyksellä liiton sääntöjen ja/tai voimassa olevan strategian mukaan liiton toiminnan keskeisiä tavoitteita. Kaikki 63 lajiliittoa vastasivat kysymykseen, mutta vastausten lähtökohdat vaihtelivat. Osa liitoista tiivisti vastauksessaan lyhyesti lajiliiton toiminnan tarkoituksen: Liiton toiminnan tarkoituksena on edistää xxxx sekä toimia lajin jäsentensä valtakunnallisena liittona. Osa vastaajista lisäsi liiton toiminnan tarkoituksen jatkoksi liiton toiminnan tavoitealueita: Liiton toiminnan tavoitteet on määritelty seuraavissa osa-alueissa: nuorisovalmennus, harrastetoiminta, kilpa- ja huippu-urheilu, viestinnän kehittäminen, yhteiskunta ja edunvalvonta, ympäristö ja olosuhteet, turvallinen harrastaminen ja jäsenpalvelut. Kolmannen ryhmän vastaajista muodostivat ne liitot, jotka ilmoittivat strategian vision, mission ja strategisia tavoitteita: xxxx on innostavin liikuntaharrastus ja haluttua urheilua hyvässä seurassa Olemme laadukkain lajiliitto ja menestymme arvokilpailuissa. Suurin osa vastauksista lähestyi liiton tavoitteita lajin urheilu- sekä järjestö- ja seuratoimintatavoitteiden kautta (kuvio 6). Noin kolmasosa liitoista huomioi myös liikunnalliset tavoitteet eri käsittein; kuntoilu, terveyttä edistävä liikunta, harrasteliikunta, kunnon kohentaminen, voimailukulttuuri, vesiliikunnan edistäminen, elinikäinen harrastus, kansalaistaito. Usea lajiliitto huomioi vastauksessaan yhteiskunnallisesti merkittävät teemat, kuten liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet. Toiminnassa pyritään edistämään myös sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kysymyksellä pyrittiin saamaan selville lajiliittojen itsensä asettamia tavoitteiden toiminnalle, mutta kysymyksen tulkinnallisuuden vuoksi vastaukset eivät mahdollistaneet syvempää analyysiä. Liiton säännöissä määrätty päämäärä ja strategiset tavoitteet strukturoidulla kysymyksellä olisi pitänyt kysyä erikseen, jotta vastauksia olisi voitu analysoida tarkemmin. 19

21 Maajoukkue Kv. Huippuurheilumenestys Valmentajat Kv. Kilpailujen järjestäminen Kansallinen kilpailutoiminta Nuorten urheilu LAJIN URHEILU- TAVOITTEET Olosuhteet Arvostus & Koulutus Viestintä näkyvyys Asiantuntijuus Myynti & Talous markkinointi JÄRJESTÖ- JA SEURATOIMINTA- TAVOITTEET Edunvalvonta Seuratoiminnan edistäminen Toiminnan arvopohja Lapset & nuoret Yhteisöllisyys Yhteiskuntavastuu Omaehtoinen harrastus LAJIN LIIKUNTA- TAVOITTEET Terveys Kansalaisten hyvinvointi Luonto Kuvio 6. Lajiliittojen vastauksista koottu tavoitekartta. Lajiliittojen näkemys toiminnan mittareista Kyselyssä lajiliittoja pyydettiin nimeämään maksimissaan viisi sellaista toiminnan mittaria, jotka kuvaisivat lajiliiton onnistumista parhaiten (kysymys 10). 62 lajiliittoa teki yhteensä 238 ehdotusta liiton toiminnan mittariksi. Useiden liittojen ehdotuksissa yhteen mittariin oli sisällytetty kaksi mitattavaa asiaa, esimerkiksi jäsenseurojen ja jäsenmäärän kasvu. Nämä tapaukset käsiteltiin kahtena eri mittarina, jolloin ehdotusten määrä kasvoi 272:een (4.4 ehdotusta/lajiliitto). Analyysissä ehdotukset teemoitettiin aluksi yhteensä 80 erilaiseksi mittariksi, joille laskettiin frekvenssiarvot. Tämän jälkeen määriteltiin 20 eniten ehdotetulle mittarille niiden tärkeysarvo. Mittarit saivat arvot välillä 1-5, jossa arvon 1 sai ensimmäisenä mainittu mittari ja arvon 5 viidentenä mainittu mittari. Taulukossa 2 on esitetty kooste liittojen tärkeimmiksi kokemista mittareista. Lajiliittojen vastausten perusteella jäsenmäärä seuroissa, lisenssiurheilijoiden määrä sekä jäsenseurojen määrä olivat kolme tärkeintä mittaria. Muita paljon ehdotuksia saaneita mittareita olivat koulutusvolyymit, kansainvälinen menestys, seuratoiminnan laatu sekä talous. Näistä talous ilmaistiin vastauksissa yleisesti. Suosituimpien mittareiden joukkoon mahtui kaksi laadullista mittaria; seuratoiminnan laatu ja liiton palvelujen laatu. Seuratoiminnan laadussa tuotiin esiin omat laatujärjestelmät tai yleiset kuvaukset hyvin toimivasta seurasta. Osa lajiliitoista oli puolestaan selvittänyt oman jäsenistön arvioita liiton palvelujen laadusta. Kansainvälinen menestys oli eniten mainittu (41 liittoa) mittari, mutta mittarin tärkeys ei noussut harrastajamäärien tasolle. Kaksi kohtuullisen tärkeäksi arvioitua mittaria olivat osallistujien määrä sekä liiton palvelujen laatu. Osallistujien määrällä viitattiin liiton ja/tai seurojen organisoimiin erilaisiin tapahtumiin tai kiertueisiin. Osallistumisen lisäksi muutamissa vastauksissa tuotiin esiin vielä lajin toimijoiden määrä, erityisesti (koulutettujen ja/tai palkattujen) valmentajien osalta. Liiton palvelujen laadulla tarkoitettiin joko yleisesti laatua tai jäseniltä kysyttyä tyytyväisyyttä liiton palveluihin. Lajiliittojen vastauksissa erilaiset osallistumista kuvaavat, varsin perinteiset mittarit nousivat selvästi tärkeimmiksi oman toiminnan onnistumisen indikaattoreiksi. Taulukossa 2 esitetyt mittarit kattoivat 71 % lajiliittojen kaikista ehdotetuista mittareista. 20 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

22 Taulukko 2. Lajiliittojen tärkeimmät ja eniten kannatusta saaneet toiminnan onnistumista kuvaavat mittarit. MITTARI TÄRKEYS (1-5), KESKIARVO MAINNINNAT, KPL 1. Jäsenmäärä seuroissa 1, Lisenssiurheilijoiden määrä 1, Jäsenseuramäärä 2, Lajin harrastajamäärä 2, Koulutusvolyymi(t) 2, Lasten ja nuorten harrastajamäärä 2, Kansainvälinen urheilumenestys 2, Seuratoiminnan laatu 3, Talous 3, Osallistujien määrä (tapahtumat) 2, Liiton palvelujen laatu 2, Lajiliiton toiminta valtion asettamien painopistealueiden valossa Kysymyksissä tiedusteltiin lajiliitoilta heidän toimintansa suhteutumista taulukossa 3 oleviin valtion arviointiperusteiden painotuksiin. (Valtionavustusehtojen muutosten taustasta kerrotaan luvussa 2.) Taulukko 3. Valtion tulos-/painopistealueet ja painotukset vuosina 2009, 2013, Lasten ja nuorten liikunta (50%) Lasten ja nuorten liikunta (50%) Lasten ja nuorten liikunta (55%) Aikuisten liikunta (25%) Aikuisten liikunta (25%) Aikuisten liikunta (20%) Huippu-urheilu (25%) Huippu-urheilu (25%) Huippu-urheilu (25%) Vuosittain ilmoitettavat arviointiperusteet luovat pohjan lajiliittojen valtionavustuspäätöksille. Kysymys on tulosalueista ja niiden prosentuaalisesti ilmoitetuista painoarvoista. Tulosalueet ja prosentit otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1995, ja ne pysyivät samanlaisina aina vuoteen 2013 saakka. Vuonna 2014 aluekohtaiset nimitykset ja niiden prosenttiosuudet muuttuivat merkittävästi. Tässä kyselyssä lajiliittojen toiminnanjohtajia pyydettiin arvioimaan prosentuaalisesti, millaisen painoarvon taulukossa 4 mainitut tulosalueet saavat heidän liittonsa toiminnan ja talouden kokonaisuudessa. Luvut perustuvat siis arvioihin eivätkä suoraan toteutuneisiin talouslukuihin. Kukin toiminnanjohtaja on tehnyt arvionsa omista lähtökohdistaan, toteutuneet, tavoitteelliset tai ihanteelliset painotukset mielessään. 21

23 Taulukko 4. Tunnuslukuja lajiliittojen valtion tulosalueille antamista painoarvoista. Painoalue Lapset ja nuoret Lapset ja nuoret Aikuis- terveysja kunto Aikuis- terveysja kunto Huippu-urheilu Huippu-urheilu Vuosi Keskiarvo 28,17 32,12 26,90 25,86 30,02 30,94 Keskiluku 25,00 30,00 23,00 20,00 26,00 30,00 Max 60,00 60,00 87,00 85,00 60,00 58,00 Min 0,00 3,00 0,00 4,00 0,00 0,00 Hajonta 15,10 15,36 18,47 16,81 14,63 11,83 Painoalue Harraste Huippu-urheilu Järjestö Vuosi Keskiarvo 47,44 29,89 22,43 Keskiluku 50,00 30,00 20,00 Max 85,00 47,00 50,00 Min 5,00 0,00 5,00 Hajonta 13,28 10,07 9,33 Taulukosta 4 ilmenee, että vuonna 2009 kukin tulosalue saa arvioinnissa samaa suuruusluokkaa olevan eli vajaan kolmanneksen painotuksen. Pienimmän painoarvon saanut aikuis-, terveys- ja kuntoliikuntakin saa lähes keskiarvoltaan lähes 27 prosentin painoarvon. Vuonna 2013 erot kolmen tulosalueen keskiarvojen suhteen kasvoivat hieman, kun lasten ja nuorten osuus kasvoi noin neljällä prosentilla. Keskiarvojen tasaisuus luo kuitenkin hieman harhaanjohtavan kuvan, koska yksittäisten lajiliittojen painotusten vaihteluväli on laaja ja hajonta melko suurta. Kuitenkin, kun liittoja tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, voidaan todeta, että vanhassa jaottelussa lajiliittojen kokonaispanostus kohdentui kaikille tulosalueille lähes harmonisen tasaisesti. Vuoden 2014 haussa käyttöönotettu uusi jaottelu muutti tätä harmoniaa merkittävästi. Koko elämänkulun kattavan harrastetoiminnan niputtaminen yhdeksi painoalueeksi kasvatti sen osuuden selkeästi suurimmaksi. Keskimäärin harrastetoiminta muodostaa noin puolet lajiliittojen toiminnan ja talouden kokonaisuudesta. Huippu-urheilulle jää noin 30 prosenttia ja järjestö- ja seuratoiminnalle noin 20 prosenttia. Uudet tulosalueet pienensivät yksittäisten lajiliittojen välisten painotusten eroja, mikä johtui lähinnä kahden aiemmin eri kategoriassa olleiden nuorten ja aikuisten/terveysliikunnan sulautumisesta yhdeksi painoalueeksi. Seuraavassa tarkastellaan vielä yksittäisten lajiliittojen sijoittumista paino-/tulosalueiden suhteen ja siirtymistä uuteen painoaluejakoon. Toisin sanoen omaksi ryhmäkseen ryhmitellään ne liitot, jotka ovat profiloituneet selkeästi esimerkiksi huippu-urheilua koskevaan toimintaan vanhassa luokittelussa. Lisäksi analysoidaan, miten nämä vanhat ryhmät suhteutuvat uuteen jaotteluun. 22 KIHUn julkaisusarja, nro 50 LIIKUNTAJÄRJESTÖJEN ARVIOINNIN KEHITTÄMINEN JA LAJILIITTOKYSELY

24 Ensimmäisenä luokitellaan liitot niiden vuosia 2009 ja 2013 koskevien vastausten perusteella yhdeksään ryhmään: 1. Huippu Huippu-urheilun osuus yli 40 prosenttia liiton toiminnasta 2. Huippu ja nuoriso Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 3. Nuoriso ja huippu Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 4. Nuoriso Lasten ja nuorten liikunnan osuus yli 40 prosenttia liiton toiminnasta 5. Nuoriso ja aikuis Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 6. Aikuis ja nuoriso Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 7. Aikuis Aikuis-, terveys-ja kuntoliikunnan osuus yli 40 prosenttia 8. Tasan Mikään alue ei ylitä 30 prosenttia, kaikki kolme samaa suuruusluokkaa 9. Joku muu Kyselyssä ehdotettujen painopistealueiden yhteenlaskettu osuus jää alle puoleen liiton toiminnasta Toiseksi luokitellaan liitot vuonna 2014 käyttöönotettujen painopistealueiden mukaisesti seuraaviin yhdeksään ryhmään: 1. Huippu Huippu-urheilun osuus yli 40 prosenttia liiton toiminnasta 2. Huippu ja harraste Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 3. Harraste ja huippu Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 4. Harraste Harrasteliikunnan osuus yli 40 prosenttia liiton toiminnasta 5. Harraste ja järjestö Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 6. Järjestö ja harraste Molempien osuus yli 30 prosenttia liiton toiminnasta (ensin mainitulla suurempi) 7. Järjestö Järjestön osuus yli 40 prosenttia liiton toiminnasta 8. Tasan Mikään alue ei ylitä 30 prosenttia, kaikki kolme samaa suuruusluokkaa 9. Joku muu Kyselyssä ehdotettujen painopistealueiden yhteenlaskettu osuus jää alle puoleen liiton toiminnasta Tämän jälkeen kaikki liitot sijoitettiin yhteen kuvioon. Kuvion 7 riveillä ovat vuoden 2013 painotuskategoriat eli vasemmalta oikealle lukiessa näkee esimerkiksi, että huippu-kategoriaan kuuluu kaikkiaan kahdeksan lajiliittoa (ammunta, cheerleading jne.). Kuvion 7 sarakkeissa ovat puolestaan vuoden 2014 painotuskategoriat, jota luetaan alhaalta ylös eli esimerkiksi huippu-kategoriaan kuuluu enää vain kaksi lajiliittoa (ammunta ja melonta). Oikealla olevat rivisummat kertovat liittojen määrät vuoden 2013 kategorioissa ja alhaalla olevat sarakesummat vastaavasti liittojen määrät vuoden 2014 kategorioissa. Kuviosta on jätetty pois kategoria Joku muu tilanpuutteen vuoksi. Tähän kategoriaan kuului vanhassa jaottelussa neljä ja uudessa kaksi lajiliittoa. 23