TYÖASIAKIRJA. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta TYÖASIAKIRJA säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa Oikeudellisten asioiden valiokunta Esittelijä: József Szájer DT\ doc PE v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Kun Euroopan yhteisöt saivat yhä laajempia valtuuksia, tuli yhä tärkeämmäksi, että näillä valtuuksilla olisi oltava riittävä demokraattinen legitiimiys. Tämä kehitys johti yleisesti Euroopan parlamentin roolin vahvistumiseen ja etenkin yhteispäätösmenettelyn käyttöön ottamiseen. Euroopan yhteisöistä muodostui Euroopan unioni, ja Lissabonin sopimuksen myötä yhteispäätösmenettelystä tuli tavallinen lainsäätämisjärjestys. Euroopan unionissa oli kuitenkin jo kauan laadittu sääntöjä myös lainsäädäntötason alapuolella säädösten täytäntöönpanoa koskevilla säädöksillä komitologiamenettelyn mukaisesti 1. Näillä säännöillä usein täydennettiin säädöksissä vahvistetun politiikan merkitystä. Tämän vuoksi oli tarpeen varmistaa myös näiden sääntöjen riittävä demokraattinen legitiimiys. Näin ollen vanha komitologiamenettely korvattiin Lissabonin sopimuksen 290 ja 291 artiklassa vahvistetuilla delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä. Koska aiempi komitologiamenettely oli vuosien saatossa muuttunut järjestelmästä, joka oli alun perin kehitetty teknisiä seikkoja koskevaa nopeaa ja tehokasta päätöksentekoa varten, järjestelmäksi, johon sisältyi yhä enemmän poliittisten päätösten tekemistä, parlamentti pyrki lisäämään määräysvaltaansa sen osalta, miten komissio käytti tätä järjestelmää. Tämän seurauksena vuonna 2006 otettiin käyttöön valvonnan käsittävä sääntelymenettely, joka antoi parlamentille toimenpiteitä koskevan veto-oikeuden. Nyt kun Lissabonin sopimuksen nojalla on otettu käyttöön delegoidut säädökset, parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä, eikä tämän vastustaminen tarvitse tapahtua tiettyjen ehtojen mukaisesti, kuten komitologiamenettelyssä. Lisäksi parlamentti ja neuvosto voivat yksiselitteisesti määrittää kunkin säädösvallan siirron tavoitteet, soveltamisalan ja keston perussäädöksessä ja tarvittaessa peruuttaa säädösvallan siirron ja lisätä tällä tavoin lainsäätäjän valvontavaltaa. SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklaan liittyvät suuret odotukset, jotka koskivat tämän valvontamekanismin parantamista ja siten myös näiden säädösten demokraattisen legitiimiyden vahvistamista, samalla kun tehostettaisiin ja yksinkertaistettaisiin EU:n lainsäädäntöä, eivät ole kuitenkaan toteutuneet odotetulla tavalla. Sen sijaan on herännyt useita kysymyksiä, jotka liittyvät näiden artikloiden soveltamiseen käytännössä. Tämän työasiakirjan tavoitteena on määrittää nämä kysymykset ja arvioida delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamista. Kysymykset voidaan jakaa yleisesti kahteen ryhmään: Ensinnäkin monissa neuvotteluissa, joissa käsitellään uusia komission säädösehdotuksia ja ehdotuksia voimassa olevan lainsäädännön mukauttamiseksi Lissabonin sopimukseen, on vaikea valita, käytetäänkö delegoituja säädöksiä vai täytäntöönpanosäädöksiä. Toiseksi on monia kysymyksiä, jotka liittyvät delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien ehdotusten valmisteluun ja hyväksymiseen komissiossa sekä niiden käsittelyyn Euroopan parlamentissa, mukaan lukien niihin eri tapoihin, joilla parlamentti toteuttaa tarkasteluvaltaansa, asiantuntijoiden osallistumiseen sekä tehokkaan ja vaikuttavan tiedonkulun luomiseen toimielinten välillä ja parlamentin sisällä. 1 Tämä perustui neuvoston päätökseen 1999/468/EY menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL L 184, , s. 23), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, , s. 11). PE v /9 DT\ doc

3 Tämän työasiakirjan tarkoituksena on näin ollen helpottaa mietinnön hyväksymistä avoimessa ja osallistavassa menettelyssä, jossa määritetään ne parlamentin valiokuntien ja yksiköiden työn osa-alueet, joilla voidaan tehdä selvennyksiä ja parannuksia ja sen myötä saavuttaa lopullisena tavoitteena oleva varhaisten varoitusmerkkien ja parhaiden käytäntöjen vahvistaminen tarjoamalla ohjeita ja käytännön ratkaisuja kaikille, jotka edustavat parlamenttia delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yhteydessä alkaen lainsäädäntöasiakirjoja käsittelevistä esittelijöistä aina niihin henkilöstön jäseniin, jotka keräävät tietoja tarkastelua varten. I. Tausta a) Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten ero Perussäädös on asiakirja, jossa ensin määritellään perussopimuksessa olevan asianmukaisen oikeusperustan nojalla vahvistettu unionin politiikka. Delegoitu säädös on täydentävä asiakirja, jonka tarkoituksena on määritellä tarkemmin perussäädöksen sisältöä. Siinä säädetään vain perussäädöksen muista kuin keskeisistä osista. Keskeiset osat kuuluvat lainsäätäjän toimivaltaan, eikä niitä voida sisällyttää delegoituun säädökseen eikä täytäntöönpanosäädökseen 1. Täytäntöönpanosäädös on asiakirja, jolla perussäädöksessä annetut säännöt pannaan täytäntöön, silloin kun perussäädöksen täytäntöön panemiseksi tarvitaan yhtenäisiä ehtoja. Säädöksen määrittäminen delegoiduksi säädökseksi tai täytäntöönpanosäädökseksi on tehtävä objektiivisin perustein, joiden on mahdollistettava tehdyn ratkaisun oikeudellinen valvonta. Komissio jätti äskettäin tuomioistuimen käsiteltäväksi parlamenttia ja neuvostoa vastaan esitetyn kanteen, jolla pyritään kumoamaan eräs biosidivalmisteita koskevan asetuksen artikla, jossa vahvistetaan Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) suoritettavat maksut täytäntöönpanosäädöksellä eikä delegoidulla säädöksellä. Komission mukaan kyseinen artikla täydentäisi tiettyjä säädöksen muita kuin keskeisiä osia ja tällainen säädös olisi sen vuoksi hyväksyttävä SEUT-sopimuksen 290 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti eikä SEUT-sopimuksen 291 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti 2. Tämä tapaus voisi tarjota unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden selventää näiden kahden säädöstyypin välistä eroa. b) SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltaminen Valmistellessaan SEUT-sopimuksen 290 artiklan käytännön täytäntöönpanoa parlamentti hyväksyi vuonna 2010 mietinnön säädösvallan siirtovaltuudesta esittelijän laatiman mietintöluonnoksen pohjalta 3. Sen varmistamiseksi, että SEUT-sopimuksen 290 artiklaa 1 Keskeisten ja muiden kuin keskeisten osien välistä eroa koskeva vakiintunut oikeuskäytäntö on vahvistettu ja sitä on selvennetty äskettäin Schengenin rajasäännöstöä käsittelevässä asiassa; unionin tuomioistuimen asiassa C-355/10, Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto, antama tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). 2 Asia C-427/12, komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto. 3 EUVL C 81 E, , s. 6. DT\ doc 3/9 PE v02-00

4 sovelletaan jatkuvasti käytäntöön, hyväksyttiin huhtikuussa 2011 parlamentin aloitteesta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välinen yhteisymmärrys 1. Tässä ei-sitovassa asiakirjassa esitetään ne käytännön järjestelyt ja hyväksytyt selvennykset ja suositukset, joita voidaan soveltaa säädösvallan siirtoihin, sekä annetaan ohjeita ja sanamuotojen malleja säädösvallan siirron tavoitteiden, sisällön, soveltamisalan ja keston määrittämistä varten. Työjärjestyksen liitteen VII nojalla oikeudellisten asioiden valiokunnan vastuulla on unionin oikeuden tulkinta, soveltaminen ja yksinkertaistaminen sekä unionin säädösten yhdenmukaisuus primaarioikeuden kanssa. Tämän vuoksi valiokunnalla on parlamentissa laaja-alainen vastuu delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvissä kysymyksissä. Valiokunta voi myös 37 a artiklan nojalla antaa lausuntoja erityisistä säädösehdotuksista joko asiasta vastaavan valiokunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Tähän mennessä muiden valiokuntien pyynnöstä on annettu kolme lausuntoa 2. c) Parlamentissa saadut kokemukset Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentti on sopinut neuvoston kanssa delegoituja säädöksiä koskevien säännösten sisällyttämisestä 74:ään eri säädökseen 3. Parlamentti on kuitenkin kohdannut ja kohtaa edelleenkin useissa neuvotteluissa delegoitujen säädösten käyttöönottoon liittyviä ongelmia sellaisten säännösten yhteydessä, jotka selvästi täyttävät SEUT-sopimuksen 290 artiklassa vahvistetut perusteet. Tätä kysymystä on käsitelty monesti sekä puheenjohtajakokouksessa että valiokuntien puheenjohtajakokouksessa. Puheenjohtajakokous vahvisti 13. tammikuuta 2011 uudelleen yhteisen linjan, jonka mukaan parlamentin neuvottelijoiden on aina vaadittava delegoitujen säädösten sisällyttämistä kaikkiin päätöksiin, jotka täyttävät SEUT-sopimuksen 290 artiklassa vahvistetut perusteet, jotta parlamentti voi turvata oikeutensa. Puheenjohtajakokous kannatti 19. huhtikuuta 2012 pidetyssä kokouksessaan laaja-alaista lähestymistapaa, jota sovelletaan tämän asian käsittelemiseen ja jolla varmistetaan, että parlamentti voi käyttää Lissabonin sopimuksessa sille myönnettyjä valtuuksia täysimääräisesti. Ensimmäiseksi neuvotteluihin osallistuvien on varmistettava, että he tekevät oikean valinnan delegoidun säädöksen ja täytäntöönpanosäädöksen välillä sen perusteella, mitkä perusteet täyttyvät kyseissä tapauksessa. Jos neuvosto vaatii täytäntöönpanosäädöksiä siitäkin huolimatta, että SEUT-sopimuksen 290 artiklassa vahvistetut perusteet selvästi täyttyvät, parlamentti voi harkita vahvemman roolin antamista kansallisille asiantuntijoille delegoitujen säädösten valmisteluvaiheessa. Toinen mahdollisuus voisi olla se, että mahdollisimman monta säännöstä sisällytetään yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttäviin perussäädöksiin. Vaikka tämä saattaakin myöhemmin pidentää näiden säädösten mahdollisia muuttamismenettelyjä, se auttaisi kuitenkin turvaamaan parlamentin oikeudet. Asiakirjoja, 1 Puheenjohtajakokouksen 3. maaliskuuta 2011 hyväksymä yhteisymmärrys käytännön järjestelyistä delegoitujen säädösten käyttämisessä. 2 Uuselintarvikkeet (oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan 24. marraskuuta 2010 päivätty kirje Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan puheenjohtajalle), luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnät (oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan 27. huhtikuuta 2012 päivätty kirje maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajalle) ja kadmiumia sisältävät paristot (oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan 26. helmikuuta 2013 päivätty kirje ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajalle). 3 Luku perustuu 20. maaliskuuta 2013 mennessä virallisessa lehdessä julkaistuihin säädöksiin. PE v /9 DT\ doc

5 joissa parlamentin institutionaalinen oikeus sisällyttää säädökseen delegoituja säädöksiä ei ole turvattu, ei anneta täysistunnon käsiteltäväksi. Samassa kokouksessa puheenjohtajakokous päätti myös, että valiokuntien puheenjohtajakokouksen olisi tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisten yksiköiden kanssa ryhdyttävä arvioimaan muun muassa valmisteilla olevia säädösehdotuksia, jotta tulevaisuudessa voidaan välttää oikeudellisesti kyseenalaisten päätösten tekeminen. Käytännössä tämä johti kahteen yleiseen selvitykseen, joissa arvioitiin jokaisen valmisteilla olevan säädösehdotuksen kohdalla sitä, olivatko parlamentti ja neuvosto ja/tai komissio eri mieltä delegoituja säädöksiä koskevasta kysymyksestä tai oliko todennäköistä, että ne olisivat siitä eri mieltä. Tämän yleisen selvityksen lisäksi tarkistetaan kuukausittain kaikki neuvoston kanssa tehtävät sopimukset, joita on tarkoitus käsitellä täysistunnossa, ennen niitä koskevan äänestyksen toimittamista. Puheenjohtajakokous myös totesi, että työjärjestyksen 37 a artiklaa voitaisiin soveltaa järjestelmällisesti. Kaikki jo ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa voimassa olleisiin säädöksiin sisältyvät komitologiamenettelyssä annetut säännökset on mukautettava vastaamaan delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä tämän vaalikauden loppuun mennessä. Näiden säädösten mukauttaminen on kuitenkin osoittautunut hankalaksi etenkin aloilla, joilla ei sovellettu yhteispäätösmenettelyä ennen Lissabonin sopimusta, kuten maatalouden ja kalastuksen aloilla, ja tämä työ on monien asiakirjojen osalta edelleen kesken 1. Voidakseen arvioida edellä kuvattua kehitystä ja antaakseen valiokunnille delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevia lisäohjeita 2, oikeudellisten asioiden valiokunta pyysi 13. marraskuuta 2012 valtuuksia laatia valiokunta-aloitteisen mietinnön, joka ei liity lainsäädäntöön, seuratakseen SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla tapahtuvaa säädösvallan siirtoa, yhteisymmärryksen käyttöä, komission täytäntöönpanovaltuuksien käyttöä SEUT-sopimuksen 291 artiklan nojalla jäsenvaltioiden valvonnassa sekä täytäntöönpanosäädöksistä annetun asetuksen soveltamista erityisesti mukauttamisen yhteydessä. II. Uusien säädösten laatiminen Delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva valinta on ongelmallinen monissa neuvotteluissa, jotka koskevat uusia säädöksiä ja voimassa olevien asiakirjojen mukauttamista Lissabonin sopimukseen. Ensimmäisinä vuosina Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tätä valintaa pidettiin usein teknisenä kysymyksenä ja se jätettiin rutiininomaisesti 1 Yllättävä ongelma liittyy SEUT-sopimuksen 290 artiklan soveltamisalaan, kun sitä verrataan valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamisalaan, sellaisena kuin se on määritelty päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa. Yleisesti oli ajateltu, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan soveltamisala olisi laajempi ja kattaisi kaikki valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamisalaan kuuluvat ja täydentävät toimenpiteet. Viimeaikaisten kokemusten mukaan sekä neuvosto että komissio kuitenkin ehdottavat usein valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä koskevien valtuuksien korvaamista täytäntöönpanosäädösten antamista koskevilla valtuuksilla. 2 Tämänhetkisiin tietosuoja-asetusta (2012/0011(COD)) ja unionin tullikoodeksin uudelleenlaatimista (2012/0027(COD)) koskeviin komission ehdotuksiin sisältyy useita ehdotuksia, joka koskevat säädösvallan siirtämistä komissiolle. DT\ doc 5/9 PE v02-00

6 neuvottelujen loppuvaiheeseen ja lopulta sivuutettiin, jotta päästäisiin sopimukseen. Vaikka delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä tehtävät päätökset ovatkin usein teknisiä ja yksityiskohtaisia, ne voivat kuitenkin todellisuudessa olla poliittisesti merkittäviä, koska niillä on usein huomattavia vaikutuksia terveyteen, ympäristöön ja talouteen ja niillä voi olla suora vaikutus kansalaisiin, yrityksiin ja kokonaisiin elinkeinoaloihin. Päätös siitä, käytetäänkö tietyssä tapauksessa delegoituja säädöksiä vai täytäntöönpanosäädöksiä, ratkaisee sen, onko parlamentilla toimenpiteitä koskevaa sananvaltaa (delegoidut säädökset) vai ei (täytäntöönpanosäädökset) 1. Puheenjohtajakokous korosti tämän vuoksi moneen kertaan sitä, että yksittäisten esittelijöiden olisi heti neuvottelujen alussa korostettava delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten merkitystä parlamentille keskeisenä institutionaalisena kysymyksenä. Tällä tavalla vältettäisiin se, että kysymystä käsitellään vasta neuvottelujen loppuvaiheessa. Tässä yhteydessä on osoittautunut tärkeäksi pitää kysymys koko ajan esityslistalla ja käsitellä sitä poliittisella tasolla. Delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva valinta ei ole ainoa neuvotteluissa toistuva kysymys. Joissakin neuvotteluissa sekä parlamentti että neuvosto päättävät poiketa yhteisymmärryksessä olevista ei-sitovista malleista. Myös komissio on äskettäin lisännyt säädösehdotuksiinsa uuden vakiomuotoisen johdanto-osan kappaleen, joka koskee asiantuntijoiden kuulemista. Näin ollen mietinnössä voitaisiin käsitellä tarkemmin näitä lisäkysymyksiä ja arvioida myös yhteisymmärryksen toimivuutta tästä näkökulmasta. III. Voimassa olevan lainsäädännön mukauttaminen Yksi täytäntöönpanosäädöksiä koskevan asetuksen käsittelyn tuloksista oli se, että komission tehtäväksi annettiin laatia ehdotuksia sellaisten voimassa olevien säädösten mukauttamiseksi uuteen delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin perustuvaan järjestelmään, joissa oli tai joissa olisi pitänyt olla viittauksia komitologiapäätökseen. Asetukseen liitetyssä lausunnossaan komissio ottaa tehtäväkseen tarkastella kaikkia säädöksiä, joita ei ollut mukautettu komitologiapäätökseen ennen Lissabonin sopimukseen voimaantuloa, ja laatia ehdotuksia näiden säädösten mukauttamiseksi SEUT-sopimuksen 290 artiklassa vahvistettuun delegoitujen säädösten järjestelmään. Sellaisten voimassa olevien säädösten osalta, joissa viitataan komitologiapäätökseen, komissio tarkastelisi uudelleen olennaisia säännöksiä kussakin sellaisessa säädöksessä, jota se aikoo muuttaa, mukauttaakseen nämä säännökset perussopimuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti. Lisäksi parlamentilla ja neuvostolla on oikeus tuoda esiin perussäädöksiä, jotka niiden mielestä olisi ensisijaisesti mukautettava. Tässä yhteydessä on todettava, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan soveltamisalan ja valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamisalan yhtäläisyyksien vuoksi tällä mukauttamisella olisi ennen kaikkea mahdollistettava tällaisten säädösten hyväksyminen tulevaisuudessa delegoiduiksi säädöksiksi. Näiden tapausten lisäksi mukauttamisen olisi katettava kaikki yleiset 1 Täytäntöönpanosäädöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 182/ artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa ilmoittaa komissiolle katsovansa, että ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi ylittää perussäädöksessä säädetyn täytäntöönpanovallan. Tällöin komission on tarkasteltava ehdotusta uudelleen. Parlamentti ei kuitenkaan voi keskeyttää säädöksen käsittelyä, koska komissio voi päättää pitää ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi voimassa, muuttaa sitä tai peruuttaa sen. PE v /9 DT\ doc

7 toimenpiteet, jotka täyttävät SEUT-sopimuksen 290 artiklan vaatimukset. Komissio otti tehtäväkseen arvioida tämän prosessin tuloksia vuoden 2012 loppuun mennessä ja valmistella asianmukaisia lainsäädäntöaloitteita, joita tarvitaan mukauttamisen loppuun saattamiseksi Euroopan parlamentin seitsemännen kauden loppuun mennessä, jolloin kaikki säännökset, joissa on viittauksia valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, täytyy olla poistettu kaikista säädöksistä. Heinäkuussa 2012 komissio ilmoitti parlamentille 1, että 50 säädöksen osalta ehdotukset on jo hyväksytty ja että 75 säädöksen osalta työ jatkuu ja ehdotuksia valmistellaan parhaillaan. Tämän edistymisen osalta parlamentti on kuitenkin ilmaissut huolensa siitä, että neuvosto on tosiasiallisesti keskeyttänyt maatalouteen ja kalastukseen liittyvien mukautusehdotusten käsittelyn. Vaikka parlamentti on täysistunnossa hyväksynyt useita ehdotuksia koskevan kantansa ensimmäisessä käsittelyssä, näiden ehdotusten käsittely on keskeytetty neuvostossa. Jonkinlaista edistystä voidaan kuitenkin havaita tapahtuvan kauppapolitiikkaa koskevien ehdotusten käsittelyssä (etenkin Omnibus I ja II -direktiivien osalta). Komissio ilmoitti äskettäin aikovansa esittää 75 mukauttamista koskevaa ehdotusta, minkä vuoksi parlamentti on korostanut, että ehdotusten käsittelyä neuvostossa on jälleen jatkettava ja että on saatava aikaan oikeudellisesti tyydyttäviä tuloksia. IV. Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tarkastelu Euroopan parlamentissa Parlamentin pysyvillä valiokunnilla on ensisijainen rooli sen varmistamisessa, että delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevia kysymyksiä käsitellään asianmukaisesti niiden toimivaltaan kuuluvien asiakirjojen yhteydessä. Valiokunnissa on kehitetty erilaisia menettelyjä ja käytäntöjä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä koskevien komission toimien valvomiseksi. Valiokuntien vaihtelevat käytännöt liittyvät delegoitujen säädösten valmisteluvaiheeseen, valiokunnille tiedottamiseen, säädösten tarkastelutapoihin ja siihen, onko valiokunnilla pysyvät esittelijät delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä varten. Jotkin valiokunnat osallistuvat tiiviisti delegoitujen säädösten valmisteluvaiheeseen ja pyrkivät vaikuttamaan säädöksen sisältöön jo varhaisessa vaiheessa muun muassa esittämällä komissiolle huomautuksia. Toiset valiokunnat saattavat toisinaan lähettää sihteeristönsä edustajan tarkkailijaksi valmisteleviin kokouksiin etenkin poliittisesti arkaluonteisissa tapauksissa varmistaen näin, että parlamentti pysyy ajan tasalla. Käytännöt näyttävät vaihtelevan sen osalta, miten parlamentin asiantuntijoita kutsutaan valmisteleviin kokouksiin 2. 1 Komission puheenjohtajan Maros Sefcovicin 5. heinäkuuta 2012 päivätty kirje oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajalle Klaus-Heiner Lehnelle. 2 Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdassa ja liitteessä 1 vahvistetaan, että komissio voi parlamentin pyynnöstä kutsua parlamentin asiantuntijoita DT\ doc 7/9 PE v02-00

8 Kun hyväksytyt delegoidut säädökset toimitetaan parlamentille, jotkin valiokunnat ilmoittavat siitä jäsenilleen tiedotteessa. Toiset valiokunnat ovat nimittäneet pysyviä esittelijöitä, jotka vastaavat kyseisessä valiokunnassa delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä, kun taas toiset tukeutuvat enemmän perussäädöksestä vastaavaan esittelijään. Parlamentti on vastaanottanut 31. maaliskuuta 2013 mennessä 55 delegoitua säädöstä (4 vuonna 2010, 5 vuonna 2011, 33 vuonna 2012 ja 13 tähän mennessä vuonna 2013), joista 50 on ollut delegoituja säädöksiä, 2 delegoituja direktiivejä ja 3 delegoituja päätöksiä. Parlamentti ja neuvosto eivät ole vastustaneet toistaiseksi yhtäkään delegoitua säädöstä. Vain yksi delegoitua säädöstä vastustava päätöslauselmaesitys on hyväksytty valiokunnassa, mutta sen käsittely täysistunnossa peruutettiin. Koska delegoidut säädökset ovat suhteellisen uusia asiakirjoja, on syytä todeta, että maaliskuuhun 2013 mennessä parlamentti on vastustanut vain viisi kertaa ja neuvosto 14 kertaa toimenpiteiden laatimista valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti. Vuonna 2010 komissio hyväksyi valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä 164 toimenpidettä ja vuonna 2011 yhteensä 163 toimenpidettä. Vuoden 2012 tiedot eivät ole vielä saatavana. On todettava, että monissa tapauksissa jäsenet vastustivat tiettyjä valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisia toimenpiteitä, mutta kun asiasta oli keskusteltu valiokunnassa tai täysistunnossa, vastustaminen ei saanut ehdottoman enemmistön kannatusta usein sen vuoksi, että jäsenten enemmistö päätti olla hylkäämättä toimenpidettä sen jälkeen, kun komissio oli selittänyt asiaa seikkaperäisesti. Komissio hyväksyi täytäntöönpanosäädösten osalta toimenpidettä vuonna 2010 ja toimenpidettä vuonna Parlamentin on vielä ilmoitettava komissiolle täytäntöönpanosäädöksistä annetun asetuksen 11 artiklan nojalla 2, että se katsoo erään täytäntöönpanosäädöstä koskevan ehdotuksen ylittävän perussäädöksessä säädetyn täytäntöönpanovallan. Komission valmisteluvaiheen ja asiantuntijoiden kuulemisen osalta on tärkeää varmistaa, että parlamentin edustajilla on mahdollisuus tutustua kaikkiin olennaisiin tietoihin, kuten kokousten esityslistoihin ja tekstiluonnoksiin, sekä osallistua komission järjestämiin valmisteleviin kokouksiin. Jotta parlamentti pystyy tarkastelemaan delegoituja säädöksiä, on tärkeää, että sisäinen organisaatio ja asiakirjojen jakaminen, etenkin käsittelyä johtavan valiokunnan ja lausuntoja antavien valiokuntien määrittäminen ja niiden välinen yhteistyö yksittäisten delegoitujen säädösten osalta, sekä kutsut asiantuntijakokouksiin, on järjestetty sillä tavalla, että jäsenet pysyvät täysin ajan tasalla. Mietinnössä voitaisiin analysoida tarkemmin nykyisin käytössä olevia eri tapoja hoitaa delegoitujen säädösten valmistelu ja käsittely, ja siinä voitaisiin määrittää hyviä käytäntöjä ja ratkaistavia ongelmia, jotka liittyvät toimielinten väliseen ja parlamentin sisäiseen tiedonkulkuun, yleisiin avoimuutta koskeviin kysymyksiin, parlamentin asiantuntijoiden rooliin delegoitujen säädösten valmistelussa ja tapoihin, joilla näitä säädöksiä tarkastellaan. osallistumaan valmisteleviin kokouksiin; Euroopan parlamentin työjärjestyksen liite XIV (EUVL L 304, , s. 47). 1 Tämä sisältää myös täytäntöönpanosäädökset, joita ei hyväksytä tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. 2 Katso sivun 6 alaviite 1. PE v /9 DT\ doc

9 Esittelijä toivoo, että mietintöä laadittaessa jäsenet saavat käytännön neuvoja siitä, miten delegoituihin säädöksiin voidaan vaikuttaa ja auttaa samalla parlamenttia käsittelemään näitä asioita tehokkaammin. V. Luettelo mietinnössä mahdollisesti käsiteltävistä kysymyksistä Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kuvaus sekä perussäädökseen sisällytettävien säännösten oikea ja asianmukaisin valinta, ottaen huomioon parlamentin omaksumat kannat, laaja-alainen lähestymistapa ja mahdolliset lisävaihtoehdot parlamentin oikeuksien turvaamiseksi sekä ottaen huomioon myös säännöllisesti toteutettavat arvioinnit. Strategiat sen varalle, että päätetään turvautua tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka alun perin on tarkoitettu hyväksyttäväksi delegoiduilla säädöksillä, mikä voi herättää yleistä oikeudellista huolta, koska ajan kuluessa tämä voi tehdä SEUT-sopimuksen 290 artiklan tehottomaksi. Täytäntöönpanosäädöksistä annetun asetuksen toimivuus, mukaan lukien mukauttamista koskeva kysymys ja asetuksen 5 artiklan 4 kohdan soveltaminen mahdollisiin menettelyihin silloin, kun jäsenvaltioiden edustajista koostuva ja komission edustajan johtama komitea ei anna lausuntoa. Yhteisymmärryksen toimivuus ja erityisesti siinä esitettyihin malleihin liittyvät käytännöt sekä delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä koskevien säännösten laatimiseen liittyvä yleiset kysymykset. Miten valiokuntia voidaan kannustaa hyödyntämään enemmän mahdollisuutta pyytää työjärjestyksen 37 a artiklan nojalla lausunto oikeudellisten asioiden valiokunnalta. Parlamentin asiantuntijoiden rooli delegoitujen säädösten valmisteluvaiheessa pidettävissä komission ja kansallisten asiantuntijoiden välisissä kokouksissa. Sisäinen organisaatio, erityisesti käsittelyä johtavan valiokunnan ja lausuntoja antavien valiokuntien määrittäminen ja niiden välinen yhteistyö yksittäisten delegoitujen säädösten osalta, sekä delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvän toimielinten välisen ja parlamentin sisäisen tiedonkulun hallinta. Tulevaisuudennäkymät niiden kysymysten osalta, jotka liittyvät delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten sisällyttämiseen paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä vuonna 2003 tehdyn sopimuksen tulevaan uudelleentarkasteluun. DT\ doc 9/9 PE v02-00