Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä lintujen syysmuuton seuranta

Transkriptio

1 Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä lintujen syysmuuton seuranta Johdanto AIRIX Ympäristö Oy tilasi alikonsultointityönä PaltamoPandionilta lintujen syysmuuttoselvityksen, joka kuuluu Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen YVA -menettelyn luontoselvitykseen. Yhteyshenkilönä AIRIX Ympäristö Oy:n puolesta toimi Mika Manninen ja PaltamoPandionin puolesta Vesa Hyyryläinen, joka myös suoritti konsultointityön käytännössä. Syysmuuton seurannan tavoitteena oli toteuttaa Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen YVA -menettelyn luontoselvitykseen liittyvä muuttolintujen syysmuuton seuranta ajanjaksolla Alun perin seurantaan oli tarkoitus käyttää 12 päivää, mutta tavoitteeseen lisättiin elokuun lopussa viisi päivää puistoalueen laajentuneen rajauksen mukaisesti. Seuranta pyrittiin toteuttamaan optimaalisesti hajautettuina hyville muuttopäiville lopullisen tavoitteen mukaisesti 17 päivän aikana annetulla aikavälillä. Seuranta on hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyvä perusselvitys, jonka keskeisenä tavoitteena oli kerätä annettujen resurssien puitteissa mahdollisimman kattavasti lintujen syysmuuttoon liittyvää aineistoa, jota voidaan hyödyntää arvioitaessa tuulivoimapuiston vaikutuksia hankealueen kautta muuttaviin lintuihin. 2. Aineisto ja menetelmät Vaalan Metsälamminkankaalle suunniteltavan tuulipuistoalueen läpi muuttavaa linnustoa tarkkailtiin Tarkkailupisteeksi oli alun perin valittu Turkkisuon länsipuolella sijaitsevan voimalan numero 9 lähellä oleva hakkuuaukea. Havainnointipisteen tarkka sijainti on (ETRS-TM35FIN - tasokoordinaatit). Tämä paikka osoittautui puistoalueen kattavimmaksi tarkkailupisteeksi myös siinä vaiheessa, kun aluerajaus kasvoi länteen ja pyrittiin löytämään vaihtoehtoinen tarkkailupaikka. Havainnointipaikalta on hyvä näkyvyys itään ja etelään, mutta näkyvyyttä pohjoiseen ja varsinkin länteen haittaa tiheä mäntytaimikko. Tarkkailupäiviä kertyi elokuussa 6, syyskuussa 7 ja lokakuussa 4. Viimeinen havainnointipäivä oli Lintujen muuttoa seurattiin aamuisin auringonnoususta puoleenpäivään. Peto- ja kurkimuuton aikaan tarkkailua suoritettiin myös iltapäivisin klo asti. Koko havainnoinnin suoritti Vesa Hyyryläinen. Havaituista lentävistä linnuista kirjattiin ylös seuraavat tiedot: laji (suku, laji -ryhmä tai kokoluokkaan perustuva luokittelu), yksilömäärä, lentosuunta ja lentokorkeus, ohituspuoli ja -etäisyys havainnoijaan ja havaintopisteeseen nähden (mikäli ohittaa havainnoijan tai havaintopisteen), onko lintu muuttava, kiertelevä tai paikallinen. Lisäksi kirjattiin säätiedot. Lentokorkeuden määrittelyssä käytettiin kolmeportaista asteikkoa (1 = lapakorkeuden alapuolella lentävä/0-80m, 2 = lapakorkeudella lentävä/80-200m, 3 = lapakorkeuden yläpuolella lentävä/yli 200m). Tällaista aineistoa voidaan käyttää törmäysriskianalyysia laadittaessa. Lintujen lentosuuntien kirjaamiseen käytettiin pää- ja väli-ilmansuuntia.

2 Ilmansuunnat määritettiin maastossa kompassin, GPS -laitteen ja karttojen avulla. Mikäli linnulla ei ollut havaittavissa selkeää lentosuuntaa, lintu lenteli sinne tänne, tai lintu eteni tiettyyn suuntaan eteneviä lintuja selvästi hitaammin, se kirjattiin kierteleväksi. Lintujen ohituspuoli oli tavoitteena määrittää siten, että havainnoijan katseen ollessa linnun tulosuuntaan, oikealta puolelta ohittava lintu merkitään + ja vasemmalta puolelta ohittava - merkillä. Jos lintu, tai linnut lentävät havainnoijan päältä, kirjataan ne +-. Lintujen ohituspuoli pystyttiin kuitenkin useimmissa tapauksissa määrittämään tarkemmin siten, että kirjattiin esimerkiksi: 500 m tarkkailupisteestä itään, muuttosuunta S, korkeus 2. Tähän oli syynä tarkkailualueen selväpiirteisyys, jonka johdosta em. tekijät pystyttiin arvioimaan. Metsähanhia tavattiin laskennassa Tulokset Seuraavassa luettelossa esitetään systemaattisessa järjestyksessä kaikki seurannassa havaitut lajit. Yhteensä määritettiin 95 eri lajia (tai taksonia) ja lintujen kokonaisyksilömäärä ylitti lintua. Kunkin lintulajin kohdalla kuvataan muuton yksityiskohtia ja pyritään erittelemään muuton kannalta tärkeitä seikkoja. Kunkin lajin kohdalla kerrotaan myös sen lentokorkeus ja uhanalaisuusluokitus. Tarkkailupäivien vähäisyydestä johtuen muuttavien lintujen määrät jäivät sen verran alhaisiksi, että se asettaa haasteita tulkintojen tekemiseen. Joka tapauksessa saatiin käsitys tarkkailujakson aikana alueella tavattavista lintulajeista ja monista niiden muuttoon liittyvistä yksityiskohdista. Selkeiden muuttolinjojen määrittämiseen saatu aineisto on aika suppea, mutta suuntaa antavia tuloksia toki saatiin.

3 Tulokset täsmentyvät varmasti myöhemmin kun alueella toteutetaan kevätmuutonseuranta ja pesimälinnustokartoitus. Kaakkuri Gavia stellata EUD1,NT Kaakkureita havaittiin seurantapaikalla 9 yksilöä. Linnut tulkittiin lähialueiden soilla pesiviksi yksilöiksi, jotka käyvät säännöllisesti kalastamassa Oulujärvellä. Kaakkurit lensivät pääasiassa lapakorkeuden alapuolella, mutta pari yksilöä myös lapakorkeudella. Kaikki kaakkurit nähtiin hankealueen pohjoispuolella. Kuikka Gavia arctica EUD1 Muuttavia kuikkia nähtiin 5 yksilöä. Muuttavien lintujen lentokorkeus vaihteli m:n välillä ja pääsuunta oli SW. Silkkiuikku Podiceps cristatus Havaittiin 3 muuttavaa yksilöä lentämässä lapakorkeuden yläpuolella länteen. Laulujoutsen Cygnus cygnus EUD1, () Havaittiin 167 muuttavaa yksilöä. Päämuuttosuunta oli SW ja lentokorkeus vaihteli m:n välillä. Tundrahanhi Anser albifrons Syyskuun 23. päivä muutti korkealla 1 parvi (11 yksilöä) SW. Parven mukana muutti yksi metsähanhi. Tundrahanhi on Kainuussa hyvin vähälukuinen läpimuuttaja. Syyskuun loppupuolella havaittiin myös muita hanhia, joutsenia ja kurkia muuttamassa lounaaseen. Metsähanhi Anser fabalis NT,() Metsähanhia havaittiin syyskuun lopussa yhteensä 68 muuttavaa yksilöä. Linnut lensivät SW pienissä parvissa pääasiassa lapakorkeuden yläpuolella. Valkoposkihanhi Branta leucopsis Syyskuun päivä muutti seurantapisteen yli 420 valkoposkihanhea lounaaseen. Muuttoparvien koko vaihteli yksilön välillä. Parvet lensivät pääosin lapakorkeudessa. Sinisorsa Anas platyrhynchos Sinisorsia nähtiin yhteensä 54 yksilöä. Pääosa havainnoista koski matalalla lentäviä pieniä muuttoparvia. Selkeää päämuuttosuuntaa ei lajilla todettu. Haapana Anas penelope () Kaksi arktista muuttoparvea havaittiin lokakuun alussa. Yhteismäärä 320 yksilöä. Toinen parvi muutti korkealla (yli 200 m) SW, toinen parvi lensi noin 100 m:n korkeudella länteen 2 km tarkkailupisteen pohjoispuolelta. Tavi Anas crecca () Muuttavia taveja havaittiin seurantajakson aikana 12 yksilöä muutolla SW matalalla. Tukkasotka Aythya fuligula VU, ()

4 Tukkasotkia havaittiin muuttamassa korkealla lounaaseen 28 yksilöä syys - lokakuun vaihteessa. Mikäli tarkkailujaksoa olisi jatkettu lokakuun lopulle, määrät olisivat todennäköisesti kasvaneet. Myöhään syksyllä arktisten vesilintujen päämuuton yhteydessä yksilömäärät yleensä moninkertaistuvat. Tällöin nähdään usein myös monia muita vesilintulajeja, kuten alleja, uiveloita, lapasotkia ja mustalintuja. Mustalintu Melanitta nigra Mustalinnut aloittelivat syysmuuttoaan tarkkailujakson loppupuolella. Seurantapisteestä havaittiin syyskuun lopussa ja lokakuun alussa 122 muuttavaa yksilöä pikkuparvissa SW-S -suunnassa. Yksilömäärät olisivat todennäköisesti kasvaneet selvästi, mikäli seurantaa olisi jatkettu kauemmin. Alli Clangula hyemalis Alleja havaittiin syyskuun loppupuolella 28 yksilöä lennossa korkealla SW. Telkkä Bucephala clangula () Muuttavia telkkiä havaittiin seurantajakson aikana 18. Yksilömäärät kasvavat yleensä selvästi lokakuun lopussa arktisten vesilintujen päämuuton yhteydessä. Pääasiassa linnut lensivät matalalla SW. Uivelo Mergus albellus EUD1, () Kaksi naaraspukuista havaittiin muutolla SW lokakuun ensimmäisellä viikolla. Uiveloa koskee sama kuin muitakin arktisia vesilintuja, eli niiden määrät kasvavat lokakuun aikana ollen huipussaan kuun loppupuolella. Isokoskelo Mergus merganser NT, () Yksi muuttava parvi (12 yksilöä) ylitti tarkkailupisteen syyskuun viimeisellä viikolla SW. Merikotka Haliaeetus albicilla EUD1, VU, LA Havaintojaksolla nähtiin kaksi merikotkaa. Nuori yksilö muutti matalalla länteen osittain myös törmäyskorkeudessa ja vanha lintu hyvin korkealla lounaaseen Kalasääski Pandion haliaetus EUD1, NT Sääksi nähtiin seurantajaksolla seitsemän kertaa. Kaikki havainnot koskevat todennäköisesti SALASSA PIDETTÄVÄ. Linnut lensivät noin puolitoista kilometriä tarkkailupisteen itäpuolella suunnassa luoteesta kaakkoon ja takaisin. Sääksiä ei havaittu tuulipuiston alueella. Maakotka Aquila chrysaetos EUD1,VU, LA Maakotkia nähtiin kaksi eri yksilöä. Aikuinen lintu oli ilmeisesti saalistuslennolla Turkkisuon pohjoisosassa Nuori ensimmäisen kalenterivuoden maakotka kaarteli 3.9. puolisen tuntia tuulipuistoalueella. Lintu saapui pohjoisesta ja tehtyään laajan kierroksen palasi luoteeseen. Mahdollisesti kyseessä on puistoalueen SALASSA PIDETTÄVÄ sijaitsevan pesän poikanen. Ruskosuohaukka Circus aeruginosus EUD1

5 Kolme muuttavaa ruskosuohaukkaa nähtiin tarkkailujakson aikana (muuttosuunta matalalla SW). Muuttavista kaksi oli naaraspukuisia, yksi vanha koiras. Sinisuohaukka Circus cyaneus EUD1, VU Viisi naaraspukuista sinisuohaukkaa muutti seurantajaksolla matalalla tuulipuistoalueen yli S SW. Hiirihaukka Buteo buteo Yhdeksän muuttavaa S. Lentokorkeus vaihteli m. VU, LA Piekana Buteo lagopus Piekanoja määritettiin seurannan aikana 13 yksilöä, joista suurin osa muutti syyskuun lopussa hyvin korkealla, mutta pari yksilöä myös lapakorkeudessa. Esimerkiksi seurantapisteen ohitti 8 lajilleen määritettyä piekanaa. Päämuuttosuunta lajilla oli S - SE Mehiläishaukka Pernis apivorus EUD1, VU Mehiläishaukkoja muutti seurantajakson aikana 4 yksilöä korkealla SW -suuntaan. Varpushaukka Accipiter nisus Pääasiassa S - SW muuttavia varpushaukkoja havaittiin yhteensä 17 yksilöä. Muutama tulkittiin paikallisiksi. Kanahaukka Accipiter gentilis Viisi kanahaukkahavaintoa, joista kaikki tulkittiin kierteleviksi linnuiksi. Tuulihaukka Falco tinnunculus Tuulihaukasta tehtiin jaksolla 16 havaintoa. Noin kolmasosa linnuista tulkittiin kierteleviksi lähialueiden pesijöiksi. Valtaosa muutti etelään. Yli puolet tuulihaukoista havaittiin törmäyskorkeudessa, loput matalampana. Nuolihaukka Falco subbuteo Kaksi länteen muuttavaa ja yksi kiertelevä yksilö nähtiin. Muuttohaukka Falco peregrinus EUD1, VU Yksi kiertelevä muuttohaukka havaittiin Turkkisuon pohjoisosassa. Lintu lensi matalalla SE - E. Tulkittiin lähisoilla pesiväksi emoksi. Ampuhaukka Falco columbarius EUD1 Kainuussa ampuhaukka on nykyisin hyvin vähälukuinen pesijä. Metsälamminkankaalla nähtiin yksi muuttava (S), hetken paikallisena viivähtänyt yksilö Metso Tetrao urogallus EUD1, () Yksi koiras käveli 3.9. tarkkailupaikan läheisellä metsäautotiellä. Teeri Tetrao tetrix EUD1, NT, ()

6 Havaintomääräksi kirjattiin yhteensä koko jakson aikana 220. Luvusta suuri osa koskee paikallisia aamusoitimella olleita lintuja, joita oli päivittäin noin 20. Kurki Grus grus EUD1, NT Kurkia havaittiin yhteensä 240 yksilöä. Näistä valtaosa muutti syyskuun loppupuolella. Esimerkiksi merkittiin kolme muuttoparvea (80, 40, 30), jotka lensivät matalalla, osin myös lapakorkeudessa, SW tuulipuistoalueen länsilaidalla. Joitakin paikallisia kurkia havaittiin myös. Kapustarinta Pluvialis apricaria EUD1 Kaksi arktista kapustarintaparvea (22,40) nähtiin syyskuun ensimmäisellä viikolla muutolla hyvin korkealla SW. Kahlaajien osalta oltiin yleisesti ottaen myöhässä. Useimmat lajit ovat elokuun puoliväliin mennessä jo eteläisillä talvehtimisalueillaan. Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Vain kaksi yksilöä havaittiin muutolla matalalla SW. Lehtokurppa Scolopax rusticola Yksi matalalla länteen muuttava yksilö havaittiin. Taivaanvuohi Gallinago gallinago Neljä muuttavaa yksilöä SW. Naurulokki Larus ridibundus NT Tarkkailujaksolla nähtiin vain kaksi talvipukuista naurulokkia muuttamassa länteen. Tämän lajin osalta kartoitus pitäisi aloittaa jo heinäkuun puolella. Laji pesii paikoittain Oulujärvellä kohtuullisen kokoisina yhdyskuntina samoin kuin sen pienempi sukulainen pikkulokki kuten myös kala- ja lapintiira. On todennäköistä, että puistoalueella näkyisi aiemmin kesällä jonkin verran kierteleviä naurulokkeja. Tällaisten suurina joukkoina pesivien lajien esiintyminen pitäisi kaavoituksessa selvittää erityisen hyvin. Kalalokki Larus canus Merkittiin 45 muuttavaa ja kiertelevää yksilöä. Valtaosa nähtiin lapakorkeuden alapuolella, mutta osa myös ylempänä. Harmaalokki Larus argentatus Tarkkailujakson aikana nähtiin 78 harmaalokkia, joista suurin osa oli kierteleviä lintuja. Valtaosa nähtiin lapakorkeuden alapuolella, mutta osa myös ylempänä. Sepelkyyhky Columba palumbus Sepelkyyhkyjä muutti tarkkailualueella 386 yksilöä. Pääasiassa linnut muuttivat muutaman yksilön pikkuparvissa. Päämuuttosuunta oli SW. Käki Cuculus canorus Kaksi muuttavaa yksilöä tavattiin elokuun viimeisellä viikolla.

7 Hiiripöllö Surnia ulula Yksi hiiripöllö viihtyi muutaman tunnin paikallisena Turkkisuon länsirannalla. Tervapääsky Apus apus Tervapääskyt olivat tarkkailun alussajo pääosin muuttaneet. Vain kolme kiertelevää yksilöä havaittiin. Palokärki Dryocopus martius Palokärkiä havaittiin seurannassa neljä kiertelevää yksilöä. EUD1 Käpytikka Denrocopos major Syksyn 2013 aikana käpytikat vaelsivat runsaslukuisasti länteen ja lounaaseen. Metsälamminkankaalla havaittiin tarkkailujaksolla 78 pääasiassa länteen vaeltavaa ja paikallista lintua. Vaelluslinnut liikkuivat leveällä rintamalla koko puistoalueen alueella. Pohjantikka Picoides tridactylus EUD1, NT, () Syyskuun 13. havaittiin yksi koiras muuttolennossa länteen ja hetken paikallisena. Kiuru Alauda arvensis Yksi kiuru muutti etelään Haarapääsky Hirundo rustica Pääskylajit olivat selvityksen alkaessa jo suurelta osin muuttaneet. Tarkkailualueella havaittiin jakson alussa 82 haarapääskyä pikkuparvissa kiertelemässä hyvin matalalla. Räystäspääsky Delichon urbicum Kaksi yksilöä havaittiin kiertelevänä Niittykirvinen Anthus pratensis NT Niittykirvisiä muutti lounaaseen pienissä hajanaisissa parvissa tarkkailujakson aikana 185 yksilöä. Metsäkirvinen Anthus trivialis Metsäkirvishavaintoja merkittiin 68. Havainnot koskivat pääasiassa yksittäisiä lintuja ja muutaman yksilön pikkuparvia, jotka muuttivat matalalla etelään - lounaaseen. Lapinkirvinen Anthus cervinus Kaksi yksilöä havaittiin muuttolennossa etelään. LA Västäräkki Motacilla alba Västäräkkejä muutti matalalla hajanaisissa pikkuparvissa S - SW 186 yksilöä. Keltavästäräkki Motacilla flava Havaittiin 58 muuttamassa suuntaan S - SW. VU, LA Tilhi Bombycilla garrulus Tilhimuutto oli vaatimatonta; vain 54 yksilöä nähtiin tarkkailujaksolla. Todennäköisesti myöhemmin syksyllä määrät olisivat kasvaneet. Pikkuparvet liikkuivat matalalla eteläisiin ilmansuuntiin.

8 Rautiainen Prunella modularis Muuttavista rautiaisista tehtiin 28 äänihavaintoa. Punarinta Erithacus rubecula Muuttavia ja paikallisia lintuja havaittiin 36. Leppälintu Phoenicurus phoenicurus () Leppälintuja nähtiin 19 yksilöä. Kivitasku Oenanthe oenanthe Paikallisia ja kierteleviä yksilöitä nähtiin jakson aikana kuusi. VU, LA Pensastasku Saxicola rubetra Kierteleviä yksilöitä nähtiin neljä. Laulurastas Turdus philomelos Pääasiassa etelään muuttavia laulurastaita merkittiin 125 yksilöä. PunakylkirastasTurdus iliacus Punakylkirastaita määritettiin lajilleen 680 yksilöä. Linnut muuttivat matalalla pääasiassa etelään, mutta joitakin parvia liikkui myös pohjoisen suuntaan. Kulorastas Turdus viscivorus Neljätoista etelään muuttavaa yksilöä. Räkättirastas Turdus pilaris Räkätti oli peipon jälkeen yleisin muuttolintulaji. Lajia havaittiin koko tarkkailujakson aikana, mutta runsaimmat päiväsummat sattuivat elokuun viimeiselle viikolle ja syyslokakuun vaihteeseen. Yhteensä merkittiin muistiin 5210 lajilleen määritettyä yksilöä. Räkättirastas oli myös ainoita lajeja, joilla havaittiin jonkinlaisia muuttolinjoja. Suuri määrä rastaita muutti etelään seuraten hankealueen läpi kulkevaa sähkölinjaa, mutta toisaalta rastasparvia havaittiin koko hankealueen leveydeltä. Todennäköisesti melkoinen joukko rastaita muutti huomaamatta hankealueen länsiosan tiheän männikön kautta. Pääosin rastasmuutto suuntautui etelään, mutta joinakin päivinä nähtiin myös pohjoiseen lentäviä parvia. Pajulintu Phylloscopus trochilus Jaksolla havaittiin 58 muuttavaa yksilöä. Tiltaltti Phylloscopus collybita Tiltaltteja muutti puistoalueella seitsemän yksilöä. Hippiäinen Regulus regulus Kahdeksan muuttavaa. Harmaasieppo Muscicapa striata Paikallisia ja muuttavia harmaasieppoja havaittiin 14.

9 Taltiainen Parus major Länteen ja lounaaseen liikkuvia talitiaisia laskettiin tarkkailujaksolla 187. Sinitiainen Parus caeruleus Sinitiaishavaintoja tehtiin 86. Suurin osa linnuista oli SW -W -suuntaan liikkuvia yksilöitä. Töyhtötiainen Parus cristatus Lajista tehtiin 12 havaintoa. Hömötiainen Parus montanus Yhteensä nähtiin 17 yksilöä, joista osa vaelsi länteen. Tiaisvaellus vilkastui syksyn mittaan niin, että tarkkailujakson jälkeen lokakuun loppupuolella Kainuussa vaelsi runsaasti tiaisia. Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Lokakuun alussa havaittiin kaksi länteen vaeltavaa pyrstötiaisparvea (24 yksilöä). Puukiipijä Certhia familiaris Yksi puukiipijä muutti elokuun lopulla. Isolepinkäinen Lanius excubitor Viisi paikallista yksilöä nähtiin jakson aikana. Harakka Pica pica Kierteleviä harakoita laskettiin 24. Närhi Garrulus glandarius Närhillä esiintyi jonkin verran vaellusta. Pieniä parvia (8-13 yksilöä) nähtiin lentämässä NE -suuntaan. Yhteensä havaittiin 96 yksilöä. Pähkinähakki Nucifraga caryocatactes Yksi itäinen hakki vaelsi NE. Samaan aikaan vaelsi närhiä. Naakka Corvus monedula Kolme yksilöä havaittiin kaukana Turkkisuon itäpuolella lentämässä etelään. Naakkoja esiintyy varsin runsaasti mm. Säräisniemellä asutuksen lähellä, mutta metsäalueille ne eksyvät harvoin. Varis Corvus corone Pääasiassa länteen muuttavia variksia laskettiin 74. Myös joitakin paikallisia ja kierteleviä yksilöitä nähtiin päivittäin. Korppi Corvus corax Kierteleviä yksilöitä nähtiin yhteensä 16. Valtaosa nähtiin matalalla, mutta osa myös lapakorkeudessa. Peippo Fringilla colebs Kohtuullisen vilkasta peippomuuttoa havaittiin jakson aikana. Laji oli räkättirastaan ohella runsaslukuisin muuttaja. Yhteensä merkittiin kaavakkeisiin 6450 etelään ja lounaaseen muuttavaa yksilöä. Kun peippojen määrään lisätään taksonin PL linnut, saadaan

10 todelliseksi määräksi noin yksilöä. Valtaosa peipoista muutti matalalla, mutta joitakin parvia nähtiin myös korkeammalla. Järripeippo Fringilla montifringilla Etelään ja lounaaseen matalalla muuttavia lajilleen määritettyjä järripeippoja laskettiin 820. PL (Pikkulintu tarkoittaa tässä katsauksessa lajilleen määrittämätöntä peippolintua) Tähän taksoniin merkittiin 4800 yksilöä, joista valtaosa oli ilmeisesti peippoja. Suurinta osaa ei pystytty määrittämään lajilleen pitkän etäisyyden takia. Valtaosa muutti matalalla, mutta pieni osa myös lapakorkeudessa. Urpiainen Carduelis flammea Urpiaiset vaelsivat pääasiassa itään. Yhteensä havaittiin 268 pienissä parvissa muuttavaa yksilöä. Vihervarpunen Carduelis spinus Etelään muuttavia vihervarpusia laskettiin 28. PunatulkkuPyrrhula pyrrhula Havaittiin yhteensä 18 yksilöä, joista suurin osa muuttolennossa länteen. Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Käpylintuja havaittiin 226 yksilöä. Linnut muuttivat matalalla pikkuparvissa pääasiassa S ja SW suuntiin, mutta muutama parvi vaelsi myös luoteeseen. Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Harvinainen kirjosiipikäpylintu havaittiin äänestä pikkukäpylintuparvessa muuttamassa lounaaseen. Pajusirkku Emberiza schoeniclus Lajista tehtiin 23 havaintoa lounaaseen muuttavista linnuista. Lapinsirkku Calcarius lapponicus Lapin tunturialueella pesivästä lapinsirkusta tehtiin yhdeksän muuttohavaintoa. Linnut lensivät muiden peippolintujen tapaan matalalla eteläisiin ilmansuuntiin. Pohjansirkku Emberiza rustica Kaksi äänihavaintoa. KeltasirkkuEmberiza citrinella Muuttavia keltasirkkuja laskettiin 15. Syysmuuton tarkkailussa havaitut lajit on esitetty tiivistetysti taulukossa 1. Taulukkoon on merkitty lintujen tarkat yksilömäärät ja joitakin yksityiskohtia muutosta: kunkin lajin päämuuttokorkeus ja sulkeissa toissijainen muuttokorkeus, mikäli lajin yksilöitä havaittiin useammissa lentokorkeuksissa; samaan sarakkeeseen on merkitty myös lajin päämuuttosuunta ja viimeiseen sarakkeeseen uhanalaisuusluokat. Taulukon lopussa esitetään lentokorkeusluokituksen ja uhanalaisuusluokkien tulkinta. Lopuksi kuvataan hankealueen läpi kulkevaa muuttoa ryhmäkohtaisesti

11 Pohjantikkoja muutti hankealueen yli tikkavaelluksen yhteydessä yksi koiras. Hiiripöllö viipyili hankealueella

12 Taulukko 1. Vaalan Metsälamminkankaan tuulipuistoalueen lintujen syysmuutto LINTULAJI MÄÄRÄ LENTOKORKEUS JA - UHANALAISUUSLUOKITUS SUUNTA Kaakkuri 9 (ruokailulentoja) 1,(2) SW EUD1,NT Kuikka 5 3, (1) SW -W EUD1 Silkkiuikku 3 3 W Laulujoutsen 167 1, (2) SW, S, W EUD1, () Tundrahanhi 11 (parvi) 3 SW Metsähanhi 68 3, (2) SW NT,() Valkoposkihanhi 420 (parvia á ) 2 SW Sinisorsa 54 1, (2) Haapana 320 (2 arktista parvea) 3, (2) SW, W () Tavi 12 1 SW () Tukkasotka 28 3 SW VU, () Mustalintu 122 (5 pikkuparvea) 3 SW, S Alli 28 3 SW Telkkä 18 1, (2) SW () Uivelo 2 np m 1 SW EUD1, () Isokoskelo 12 (1 parvi) 1 SW NT, () Merikotka 2 1,(2), 3 W, SW EUD1, VU, LA Sääksi 7 1,2 SE, NW EUD1, NT Maakotka 2 1,2 EUD1,VU, LA Ruskosuohaukka 3 1 SW EUD1 Sinisuohaukka 5 1 S, SW EUD1, VU Piekana 13 3,(2) S, SE Hiirihaukka 9 1 (2) S Mehiläishaukka 4 3 SW Varpushaukka 17 2, 1 S, SW, kiert. Kanahaukka 5 1 Tuulihaukka 16 2, 1, S, kiert. Nuolihaukka 3 1 W, kiert. Muuttohaukka 1 1 kiert. EUD1, VU Ampuhaukka 1 1 S EUD1 Metso 1 k 1 EUD1, () Teeri 220 (päivittäin p +-20) 1 EUD1, NT, () Kurki 240 (parvia á 20-80) 2,1 SW, kiert. EUD1, NT Kapustarinta 62 (2 parvea á 22, 40) 3 SW EUD1 Töyhtöhyyppä 2 1 SW Lehtokurppa 1 1 W Taivaanvuohi 4 1 SW Naurulokki 2 tp 1 W NT Kalalokki 45 1, 2 SW, kiert. Harmaalokki 78 (pikkuparvia ja yks.) 1, 2, kiert. Sepelkyyhky 386 (parvia á 3-60) 1 SW Käki 2 1 S Hiiripöllö 1 1 Tervapääsky 3 1 kiert. Palokärki 4 1 kiert EUD1 Käpytikka 78 (muuttavia ja paikallisia) 1 SW, W, kiert. Pohjantikka 1 k m 1 W Kiuru 1 ä m 1 S Haarapääsky 82 (parvia á 4-20) 1 Räystäspääsky 2 1 Niittykirvinen 185 (parvia á 3-14) 1 SW, S Metsäkirvinen 68 (parvia á 2-4) 1 S, SW, p Lapinkirvinen 2 ä m 1 S

13 Västäräkki 186 (parvia á 2-12) 1 S, SW Keltavästäräkki 58 (parvia á 3-16) 1 S, SW Tilhi 54 (pikkuparvia) 1 S, SE Rautiainen 28 1 S, SW Punarinta 36 1 S, W Leppälintu 19 1 Kivitasku 6 1 Pensastasku 4 1 Laulurastas S, N, NW Punakylkirastas S, N, NW Kulorastas 14 1 S Räkättirastas 5210 (parvia á 5-120) 1 S, N, NW Pajulintu 58 1 S Tiltaltti 7 1 S Hippiäinen 8 1S, E Harmaasieppo 14 1 S, p Talitiainen SW, SE Sinitiainen 86 1 SW, SE Töyhtötiainen 12 1 p Hömötiainen 17 1 Pyrstötiainen 24 (2 parvea) 1 W Puukiipijä 1 1 S Isolepinkäinen 5 1 Harakka 24 1 kiert Närhi 96 1 NE, kiert. Pähkinähakki 1 1 W Naakka 3 1 S Varis 74 (pääsuunta W) 1,2 W, kiert. Korppi 16 1,2 Peippo 6450 (parvia á 5-200) 1, (2) S, SW Järripeippo 820 (parvia á 3-25) 1 S, SW Urpiainen 268 (pikkuparvia E) 1 E, SE Viherpeippo 6 1 Vihervarpunen 28 1 S Punatulkku 18 1 W, N Pikkukäpylintu 226 (parvia á 4-15) 1 S, SW, NW Kirjosiipikäpylintu 1 ä m 1 SW Pajusirkku 23 1 SW Lapinsirkku 9 1 S Pohjansirkku 2 ä m 1 S Keltasirkku 15 1 S, SW, E PL (pikkulintu) ,(2) S, SW YHT Lyhenteiden selitykset: EUD1 EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit VU Vaarantunut (IUCN luokitus)) NT Silmälläpidettävä (IUCN luokitus)) LA Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lajit luonnonsuojeluasetuksessa (Liite 4) () Kansainväliset vastuulajit Lentokorkeusluokat (arvioituna 140 metrin napakorkeuden mukaan): 1 = 0-80 m 2 = m (lapakorkeus) 3 = yli 200 m Taulukossa ensimmäisenä lentokorkeus, jossa valtaosa, tai kaikki lajin yksilöt havaittiin. Sulkeissa toissijainen lentokorkeus, jossa osa lajin yksilöistä havaittiin.

14 Ryhmäkohtaisia havaintoja Kuikkalinnut ja uikut Tarkkailujaksolla nähtiin yhteensä vain 14 muuttavaa kuikkalintua. Havainnot tulkittiin yleisesti ottaen lähialueiden soilla pesiviksi linnuiksi. Kaikki kaakkurit havaittiin hankealueen pohjoispuolella lentämässä itä-länsi -suunnassa todennäköisesti pesäsuoltaan ruokailemaan Oulujärvelle. Muutama kuikka nähtiin hankealueen ilmatilassa muuttolennossa selvästi lapakorkeuden yläpuolella. Tämä onkin tyypillistä kuikkalinnuille, jotka muuttavat mielellään kirkkaalla säällä hyvin korkealla. Yksi kuikka muutti matalalla noin 50 metrissä SW. Uikkulinnuista nähtiin vain kolme silkkiuikkua muuttamassa lapakorkeuden yläpuolella länteen. Laulujoutsen Laulujoutsenia muutti hankealueen läpi tasaisesti koko havainnointijakson ajan yhteensä 167 yksilöä. Lajin päämuutto painottui Kainuun alueella marraskuuhun, joten tarkkailujaksolla ei havaittu suuria päiväsummia. Joutsenten päämuuttosuunta oli SW ja suurin osa linnuista muutti matalalla (tasolla 1). Vain kaksi pikkuparvea havaittiin lapakorkeuden rajamailla. Koska laulujoutsenen päämuutto ajoittui havainnointijakson ulkopuolelle, tarvitaan joutsenen osalta vielä lisäselvityksiä. Lähialueen soilla pesii joitakin joutsenpareja. Näiden lintujen pesimäaikaisesta liikehdinnästä olisi myös hyvä saada tietoa. Hanhet Syksyinen hanhimuutto on Kainuun alueella yleensä melko vaatimatonta. Kohdealueella nähtiin kartoituksen aikana 68 metsähanhea, 11 tundrahanhea ja 420 valkoposkihanhea. Valkoposkien määrä on alueellisesti melko suuri. Hanhimuutto oli vilkkainta syyskuun loppupuolella. Kaikki hanhet muuttivat lounaaseen. Syyskuun 23. päivä muutti hankealueen pohjoisosan yli noin kaksisataa valkoposkihanhea lounaaseen. Samassa virtauksessa muutti myös muutama kurkiparvi, syksyn ainoa tundrahanhiparvi ja jonkin verran ilmeisesti arktisia puolisukeltajia. Valkoposkihanhien muuttokorkeudeksi arvioitiin 150 metriä tai vähän enemmän, mikä tarkoittaa, että ne lensivät törmäyskorkeudella. Metsähanhet lensivät pääasiassa lapakorkeuden yläpuolella, mutta muutama yksilö myös lapakorkeudella. Tundrahanhiparvi muutti lapakorkeuden yläpuolella. Kotkat Havaintojaksolla nähtiin molempia kotkalajeja kaksi yksilöä. Mikäli tarkkailujaksoa olisi jatkettu marraskuulle, molempien lajien määrät olisivat todennäköisesti kasvaneet selvästi. Maa- ja merikotkan päämuuttoaika on yleensä loka-marraskuussa nähty nuori merikotka ja 3.9. havaittu ensimmäisen kalenterivuoden maakotka lensivät matalalla, mutta vähän aikaa myös törmäyskorkeudella. Vanha merikotka muutti hyvin korkealla selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella, mutta sen sijaan nähty saalistava vanha maakotka lensi törmäyskorkeudella ja sen alapuolella. Muut petolinnut Kotkalajien lisäksi nähtiin muutonseurannan aikana 74 muuta petolintuyksilöä, mitä voidaan pitää melko pienenä määränä. Yleisesti ottaen pedot muuttivat hankealueen ylitse

15 leveänä rintamana, eikä mitään selkeitä muuttolinjoja ollut havaittavissa. Tämä tukee Pöyhösen (1995) näkemystä, jonka mukaan petolintujen muuttoreitit vaihtelevat vuosittain tasaisilla alueilla, joiden yläpuolella linnut eivät voi käyttää hyväkseen nousevia ilmavirtauksia siinä määrin kuin mäkisissä maastoissa. Petolinnuista yleisimmät olivat varpushaukka(17) ja tuulihaukka(16). Näiden lajien havaituista yksilöistä yli puolet lensi törmäyskorkeudella, loput matalalla lapakorkeuden alapuolella. Hiirihaukat, piekanat ja mehiläishaukat lensivät valtaosaltaan lapakorkeuden yläpuolella, mutta joitakin yksilöitä nähtiin myös alempana. Kaikki havaitut kanahaukat, suohaukat, nuolihaukat, ampuhaukka ja yksi muuttohaukka lensivät matalalla lapakorkeuden alapuolella. Jakson aikana havaitut seitsemän kalasääskeä lensivät saalistuslennoillaan matalalla,mutta osin myös törmäyskorkeudessa, hankealueen itäpuolella. Sääksen osalta tarvitaan kuitenkin lisäselvityksiä, koska lähellä tarkkailualuetta pesii joitakin pareja. Myös muuttohaukan osalta kaivataan lisäselvityksiä. Kurki Syksyllä 2013 havaittiin hankealueella yhteensä 240 kurkea, mitä voidaan pitää pienenä määränä. Syyskuun 23. päivänä nähtiin kolme muuttoparvea (80, 40, 30), jotka lensivät matalalla, mutta osin myös törmäyskorkeudessa, SW tuulipuistoalueen länsilaidalla. Linnut nousivat kaukana lännessä kaarrellen korkeammalle jatkaakseen muuttoaan lounaaseen. On mahdollista, että linnut lähtivät lentoon lähellä sijaitsevilta Pelson pelloilta, joilla lepäilee monina syksyinä satoja kurkia. Tällaiset suuret lepäilevät lintuparvet voivat lentoon noustessaan muodostaa törmäysriskin. Lähialueiden soilla pesii myös joitakin kurkipareja. Näiden lintujen pesimäaikaiset liikkeet olisi myös hyvä selvittää. Kahlaajat, lokit ja kyyhkyt Kahlaajien ja lokkien osalta syysmuutonseuranta toteutettiin niin myöhään syksyllä, että valtaosa näiden ryhmien lajeista oli jo ehtinyt muuttaa. Havaituista harmaa- ja kalalokeista pieni osa muutti törmäyskorkeudella. Toisaalta Metsälamminkankaan hankealue on sellaista tasaista metsäseutua, jonka läpi ei ko. ryhmien lajeja todennäköisesti edes muuta kovin suuria määriä. Näiden ryhmien osalta tarvitaan joka tapauksessa lisäselvityksiä. Sepelkyyhkyjä havaittiin muutolla vajaa 400 yksilöä, jotka muuttivat hankealueen läpi. matalalla leveänä rintamana. Varpuslinnut Törmäysriskin kannalta suurin osa varpuslinnuista ei ole kovin merkittäviä lajeja, koska ne usein muuttavat suhteellisen matalalla. Havainnointiaineistoissa tämän ryhmän lajit muodostavat kuitenkin usein selvästi runsaslukuisimman lintulajiryhmän. Metsälamminkankaan hankealueella syksyn 2013 runsaimmat lajit olivat peippo(6450) ja räkättirastas(5210). Molemmat lajit muuttivat koko hankealueen leveydeltä matalalla pääsuuntanaan S-SW. Tämä oli odotettua, sillä hankealue on tasaista metsä/suoseutua, jossa ei esiinny merkittäviä muuttoa ohjaavia vesistöjä tai muita selvästi ympäröivästä maastosta poikkeavia maaston muotoja. Rastaitten havaittiin kuitenkin joinakin päivinä seuraavan tarkkailupisteen länsipuolella sijaitsevaa leveää sähkölinjaa. Näiden yleisten varpuslintulajien ohella havaittiin tarkkailujaksolla lukuisa määrä muita varpuslintuja. Törmäysriskin kannalta merkittäviä voisivat olla vaeltavat varislinnut, joita kuitenkaan ei havaittu hankealueella kovin paljon. Länteen muuttavista variksista pieni osa lensi niin korkealla, että niillä olisi ollut vaara törmätä tuulivoimaloiden lapoihin.

16 Hankealueen lähellä pesii muutama sääksipari. 4. Epävarmuustekijät Lintujen syysmuuton seurantaan ja siitä vedettäviin johtopäätöksiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Koska lintujen syksyiset ja keväiset muuttoreitit poikkeavat toisistaan selvästi, seurantaa tulisi jatkaa keväällä kattavan kokonaiskuvan saamiseksi. Törmäysriskianalyysin toteuttaminen luotettavalla tavalla vaatii myös riittävän tutkimusaineiston. Seurantajaksojen olisi syytä olla tarpeeksi pitkiä, useita viikkoja kestäviä. Pitkät seurantajaksot takaavat tarpeeksi luotettavan aineiston sekä laadullisesti että määrällisesti. Seurannassa havaittujen lintujen määrä on aina vain otos lintujen todellisesta määrästä. Myös seurantajakson ajoitus asettaa omat rajoituksensa. Elokuun puolivälissä monet lajit ja lajiryhmät ovat jo muuttaneet pois alueelta. Kahlaajat aloittavat syysmuuttonsa kesäkuussa ja pääosa niistä on muuttanut elokuun puoliväliin mennessä. Heinä-elokuussa muuttavia lintuja ovat mm. kertut, kerttuset, siepot, pääskylajit, monet siemensyöjät ja useat petolinnut. Toisaalta monien arktisten vesilintujen ja mm. joutsenen muutto jatkuu usein pitkälle joulukuuhun. Näiden epävarmuustekijöiden eliminoimiseksi olisi hyvä järjestää säännöllinen muutonseuranta koko muuttoajalle ja jos mahdollista, toteuttaa havainnointi useissa pisteissä kohdealueella. Metsälamminkankaalla havainnoinnin luotettavuutta heikentää huono näkyvyys alueen länsiosassa. Tiheän mäntytaimikon ja maaston tasaisuuden vuoksi suuri osa matalalla liikkuvista linnuista jää havaitsematta yhdestä pisteestä. Tämän takia esimerkiksi hankealueen läpi matalalla muuttavien rastaiden ja monien pienempien varpuslintujen kokonaismäärä jää osin arvailujen varaan.

17 Lähellä kohdealuetta sijaitsee soidensuojelualueita, joilla pesii monia tiukasti suojeltuja lintulajeja. Näiden lajien pesintäaikainen liikkuminen ja muutto voitaisiin huomioida hankkeessa esimerkiksi järjestämällä tarkkailua kyseisten lintujen reviireillä. Samoin on tiedossa, että lähialueilla on suurten muuttolintujen, kuten kurkien ja joutsenten muutonaikaisia lepäilypaikkoja. Näistä saataisiin tallennettua tietoa hyödyntämällä esimerkiksi Tiira -tietokannassa olevia aineistoja. 5. Yhteenveto syysmuutosta Vaalan Metsälamminkankaalla syksyllä 2013 toteutetun muuttohavainnoinnin perusteella voidaan todeta, että suunnitellun hankealueen läpi muuttaa syksyllä kymmeniä tuhansia lintuyksilöitä. Havainnointialueella ei todettu seurannassa selkeitä muuttolinjoja, vaan todettiin, että linnut muuttavat alueen kautta leveänä rintamana. Tämä johtuu todennäköisesti alueen tasaisuudesta ja siitä, ettei maastossa ole selkeitä muuttoa ohjaavia muotoja, kuten harjanteita, jokiuomia tai järvenrantoja. Monista muuton yksityiskohdista saatiin kuitenkin arvokasta tietoa ryhmä- ja lajikohtaisesti. Näitä tietoja analysoidaan raportin eri osissa. Seurannan yleisimmät lintulajit olivat peippo ja räkättirastas, joiden yhteinen osuus muodostaa huomattavan osan kaikista havaituista linnuista. Tuulivoiman kannalta merkityksellisimpiä lintulajeja ovat monet suuret linnut, kuten joutsenet, kurjet, metsäkanalinnut, hanhet ja useat petolinnut. Näitä lajeja tavattiin tarkkailualueella kohtuullisesti niin, että voitiin loppuraportin laji- ja ryhmäosioissa analysoida niiden suhdetta kaavailtuihin tuulivoimahankkeisiin. Samalla todettiin kuitenkin, että lintujen muutosta ja pesinnästä tarvitaan vielä lisätietoa, jota voidaan käyttää hankkeiden suunnittelussa. Olisikin suotavaa, että kohdealueella toteutettaisiin kattava kevätmuuton seuranta ja pesimälinnuston kartoitus. Ruskosuohaukka muutolla

18 6. Kirjallisuus Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: Forsman, D.(toim.)1993. Suomen haukat ja kotkat. Kirjayhtymä, Helsinki Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. html Koistinen, J Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö. Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus.helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Matikainen Jyrki 2012: Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Matikainen Jyrki 2012: Voimamylly Oy: n Humppilan-Urjalan tuulivoimapuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys Mullarney, K., Svensson, L., Zetterrström, D. 2008: Suuri lintukirja -Euroopan ja Välimeren alueen linnut, Otava Natura-arvion täydennys. Laulujoutsenen, hanhien ja kurjen kevätmuuton seurantaselvitys Suomen Luontotieto Oy 8/2012 Oja Jyrki ja Kosonen Lasse 2011: Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys Suomen Luontotieto Oy 12/2011. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No s. Cambridge, UK: Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Ympäristöministeriö. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainvälise

19 Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä lintujen kevätmuuton seuranta Johdanto AIRIX Ympäristö Oy tilasi alikonsultointityönä PaltamoPandionilta lintujen kevätmuuttoselvityksen, joka kuuluu osana Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen YVA -menettelyn luontoselvitykseen. Yhteyshenkilönä AIRIX Ympäristö Oy:n (nyttemmin SWECO Oy:n) puolesta toimi Mika Manninen ja PaltamoPandionin puolesta Vesa Hyyryläinen, joka myös suoritti konsultointityön käytännössä. Kevätmuuton seurannan tavoitteena oli toteuttaa Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen YVA -menettelyn luontoselvitykseen liittyvä muuttolintujen kevätmuuton seuranta ajanjaksolla Seurantaan käytettiin kaikkiaan 14 tarkkailupäivää hajautettuna optimaalisille muuttopäiville kyseisellä ajanjaksolla. Seuranta on hankkeen ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyvä perusselvitys, jonka keskeisenä tavoitteena oli kerätä annettujen resurssien puitteissa mahdollisimman kattavasti lintujen kevätmuuttoon liittyvää aineistoa, jota voidaan hyödyntää arvioitaessa tuulivoimapuiston vaikutuksia hankealueen kautta muuttaviin lintuihin. Kevätmuutontarkkailun yhteydessä aloitettiin myös kanalintujen soidinpaikkojen kartoitus. 2. Aineisto ja menetelmät Vaalan Metsälamminkankaalle suunniteltavan tuulipuistoalueen läpi muuttavaa linnustoa tarkkailtiin Tarkkailupisteeksi valittiin aluksi Turkkisuon länsipuolella sijaitsevan voimalan numero 9 lähellä oleva hakkuuaukea, joka oli osoittautunut puistoalueen kattavimmaksi tarkkailupisteeksi syysmuutolla Pian kuitenkin havaittiin, että selvästi paremman kuvan kevätmuutosta saa hankealueen kaakkoispuolella sijaitsevalta Pikku Turkkisuolta, josta valittiin lopulliseksi tarkkailupisteeksi alueen läpi kulkevalla sähkölinjalla oleva kääntöpaikka (ETRS-TM35FIN) Havainnointipaikalta on hyvä näkyvyys kaikkiin ilmansuuntiin, joskin pohjoisen ja idän suunnissa mäntytaimikko haittaa jonkin verran näkyvyyttä. Tarkkailupisteestä näkyy erityisen hyvin hankealueen ylitse etelän- ja lännen suunnasta muuttava linnusto. Tarkkailupäiviä kertyi sekä huhtikuussa että toukokuussa 7. Lintujen muuttoa seurattiin aamuisin auringonnoususta puoleenpäivään ja muutamana peto- ja kurkimuuttopäivänä myös iltapäivisin. Koko havainnoinnin suoritti Vesa Hyyryläinen. Havaituista lentävistä linnuista kirjattiin ylös seuraavat tiedot: laji (suku, laji -ryhmä tai kokoluokkaan perustuva luokittelu), yksilömäärä, lentosuunta ja lentokorkeus, ohituspuoli ja - etäisyys havainnoijaan ja havaintopisteeseen nähden (mikäli ohittaa havainnoijan tai havaintopisteen), onko lintu muuttava, kiertelevä tai paikallinen. Lisäksi kirjattiin säätiedot. Lentokorkeuden määrittelyssä käytettiin kolmeportaista asteikkoa (1 = lapakorkeuden alapuolella lentävä/0-80m, 2 = lapakorkeudella lentävä/80-200m, 3 = lapakorkeuden yläpuolella lentävä/yli 200m). Tällaista aineistoa voidaan käyttää törmäysriskianalyysia laadittaessa. Lintujen lentosuuntien kirjaamiseen käytettiin pää- ja väli-ilmansuuntia. Ilmansuunnat määritettiin maastossa kompassin, GPS -laitteen ja karttojen avulla. Mikäli linnulla ei ollut havaittavissa selkeää lentosuuntaa, lintu lenteli sinne tänne, tai lintu eteni tiettyyn suuntaan eteneviä lintuja selvästi hitaammin, se kirjattiin kierteleväksi. Lintujen ohituspuoli oli tavoitteena määrittää siten, että havainnoijan katseen ollessa linnun tulosuuntaan, oikealta puolelta ohittava lintu merkitään + ja vasemmalta puolelta ohittava - merkillä. Jos lintu, tai linnut lentävät havainnoijan päältä, kirjataan ne +-. Lintujen ohituspuoli pystyttiin kuitenkin useimmissa tapauksissa määrittämään tarkemmin siten, että kirjattiin esimerkiksi: 500 m tarkkailupisteestä itään, muuttosuunta S, korkeus 2. Tähän oli syynä tarkkailualueen selväpiirteisyys, jonka johdosta em. tekijät pystyttiin arvioimaan.

20 3. Tulokset Seuraavassa luettelossa esitetään systemaattisessa järjestyksessä kaikki seurannassa havaitut lajit. Yhteensä määritettiin 107 eri lajia (tai taksonia) ja lintujen kokonaisyksilömäärä oli noin lintua. Kunkin lintulajin kohdalla kuvataan muuton yksityiskohtia ja pyritään erittelemään muuton kannalta tärkeitä seikkoja. Kunkin lajin kohdalla kerrotaan myös sen lentokorkeus ja uhanalaisuusluokitus. Tarkkailupäivien vähäisyys asettaa haasteita tulkintojen tekemiseen. Joka tapauksessa saatiin käsitys tarkkailujakson aikana alueella tavattavista lintulajeista ja monista niiden muuttoon liittyvistä yksityiskohdista. Selkeiden muuttolinjojen määrittämiseen saatu aineisto on aika suppea, mutta suuntaa antavia tuloksia saatiin. Näyttää siltä, että hankealueen ylitse suuntautuva kevätmuutto tapahtuu selväpiirteisemmin kuin syysmuutto. Aivan alueen eteläpuolella näyttäisi kulkevan muuttolinja, joka ulottuu osin myös hankealueelle. Suuri osa muuttavista lintuyksilöistä muutti kuitenkin hankealueen ylitse leveänä rintamana siten, ettei näiden osalta voitu määrittää selkeää muuttolinjaa. Uiveloita nähtiin kevätmuutolla 8 yksilöä. Kuvassa kaksi pariskuntaa huhtikuussa Vaalan Nimisjärvellä. Kaakkuri Gavia stellata EUD1,NT Kaakkureita havaittiin seurantapaikalla 7 yksilöä. Valtaosa yksilöistä tulkittiin lähialueiden soilla pesiviksi yksilöiksi, jotka käyvät kalastamassa Oulujärvellä. Kaksi yksilöä (21.4.) tulkittiin kuitenkin alueen yli muuttaviksi. Muuttavat yksilöt lensivät hankealueen eteläreunassa NE lapakorkeudella; muut yksilöt lapakorkeuden alapuolella. Kuikka Gavia arctica EUD1 Muuttavia kuikkia nähtiin 8 yksilöä. Linnut lensivät yhtä yksilöä lukuun ottamatta lapakorkeudella ja pääsuunta oli NE. Silkkiuikku Podiceps cristatus Havaittiin 5 muuttavaa yksilöä lentämässä lapakorkeuden alapuolella itään. Laulujoutsen Cygnus cygnus EUD1, ()

21 Havaittiin 108 muuttavaa yksilöä. Joutsenet muuttivat pääosin matalalla lapakorkeuden alapuolella, mutta pari pikkuparvea myös lapakorkeudella. Päämuuttosuunta oli N. Metsähanhi Anser fabalis NT,() Metsähanhia nähtiin muutama pikkuparvi (49 yksilöä). Linnut lensivät pääasiassa matalalla lapakorkeuden alapuolella, mutta muutama yksilö myös lapakorkeudella. Havaituista metsähanhista vain yksi 8 yksilön parvi (21.4.) muutti hankealueen ylitse, muut ohittivat alueen eteläpuolelta. Merihanhi Anser anser Oulujärvellä harvinaisena pesiviä merihanhia havaittiin huhtikuun lopussa 4 yksilöä. Linnut muuttivat matalalla lapakorkeuden alapuolella itäisiin ilmansuuntiin. Sinisorsa Anas platyrhynchos Sinisorsia nähtiin yhteensä 38 yksilöä. Pääosa linnuista oli matalalla itään lentäviä pieniä muuttoparvia. Haapana Anas penelope () Haapanoita nähtiin 6 yksilöä, jotka lensivät itään lapakorkeudella, mutta ohittivat hankealueen eteläpuolelta. Tavi Anas crecca () Koilliseen muuttavia taveja havaittiin seurantajakson aikana 8 yksilöä. Kaikki lensivät lapakorkeuden alapuolella. Jouhisorsa Anas acuta Pariskunta lensi matalalla (alle lapakorkeuden) itään hankealueen ylitse VU Tukkasotka Aythya fuligula VU, () Pikkuparvia muutti pääasiassa hankealueen eteläosan ylitse. Osa muutti lapakorkeudella. Mustalintu Melanitta nigra Kevätmuutolla Kainuun alueella vähälukuisia arktisia mustalintuja havaittiin jakson aikana 36, joista pääosa muutti lapakorkeuden yläpuolella. Alli Clangula hyemalis Koilliseen muuttavia alleja havaittiin toukokuussa 14. Arktisten vesilintujen määrät ovat Kainuun alueella syksyisin moninkertaisia kevääseen verrattuna. Telkkä Bucephala clangula () Jakson aikana havaittiin lähinnä yksittäisiä, tai pariskuntina muuttavia telkkiä 35 yksilöä. Valtaosa linnuista lensi matalalla koilliseen. Uivelo Mergus albellus EUD1, () Jakson aikana havaittiin matalalla koilliseen muuttavia uiveloita 8 yksilöä. Määrät voisivat olla paljon suurempiakin, sillä lähijärvillä (mm. Nimisjärvi) lepäilee toukokuussa jopa satojen yksilöiden parvia. Isokoskelo Mergus merganser NT, () Kaksi pikkuparvea (yhteensä 9) muutti huhti - toukokuun vaihteessa matalalla koilliseen hankealueen eteläosan ylitse.

22 Merikotka Haliaeetus albicilla EUD1, VU, LA Havainnointijaksolla nähtiin 3 merikotkaa. Yksi nuori yksilö muutti lapakorkeudella ( m) SW noin 1500 m hankealueen eteläpuolelta. Ilmeisesti pariskunta kierteli aamupäivällä matalalla noin 2 km hankealueen länsipuolella, mutta lintuja ei havaittu alueella enää myöhemmin.. Kalasääski Pandion haliaetus EUD1, NT Seurantajaksolla havaittiin viisi kalasääskeä, jotka muuttivat matalalla hankealueen ylitse itään ja pohjoiseen muutti yksi lintu lapakorkeudella suoraan hankealueen ylitse pohjoiseen. Kyseessä oli mahdollisesti alueen pohjoispuolella SALASSA PIDETTÄVÄ pesivä emo, joka nähtiin pesällään muutama päivä myöhemmin. Kiljukotka Aquila clanga EUD1, CR, LA Hyvin harvinainen ja uhanalainen kiljukotka nähtiin yllättäen muuttamassa alueen ylitse pohjoiseen. Kyseessä oli vanha lintu, joka tuli lännestä matalalla alueen eteläreunaa hipoen ja hetken kaarreltuaan jatkoi suoraviivaisesti muuttoaan N-NNE. Maakotka Aquila chrysaetos EUD1,VU, LA Maakotkia nähtiin havaintojaksolla 2 yksilöä. Nuori maakotka muutti hyvänä petomuuttopäivänä koilliseen alueen eteläosan reunaa hipoen. Lintu lensi noin 100 m:n korkeudella, mutta siirtyi korpin ja kurkiparven ahdistelun seurauksena noin 200 metriin. Myöhemmin nähtiin hankealueen pohjoisreunalla matalalla NE suuntaan lentävä vanha maakotka, joka saattoi olla SALASSA PIDETTÄVÄ pesivä emolintu. Ruskosuohaukka Circus aeruginosus EUD1 Jaksolla havaittiin kaksi muuttavaa ruskosuohaukkaa. Molemmat linnut olivat naaraspukuisia ja muuttivat matalalla NE. Sinisuohaukka Circus cyaneus EUD1, VU Kuusi sinisuohaukkaa muutti seurantajaksolla matalalla tuulipuistoalueen yli N NE. Linnuista 4 oli vanhoja koiraita, kaksi naaraspukuisia. Hiirihaukka Buteo buteo VU, LA Varmuudella määritettiin 9 NE -suuntaan muuttavaa hiirihaukkaa, jotka muuttivat samaan aikaan piekanoiden kanssa pääosin huhtikuun loppupuolella. Lisäksi havaittiin muutama kaukana alueen eteläpuolella koilliseen muuttava hiirihaukkalaji, joita ei pystytty varmuudella tunnistamaan lajilleen. Piekana Buteo lagopus Huhtikuun loppupuolella oli muutama vilkas petomuuttopäivä (vilkkain muuttopäivä oli 21.4.), jolloin laskettiin lähes 70 koilliseen muuttavaa Buteo -lajia. Näistä määritettiin varmasti piekanoiksi 48 lintua. Suurin osa linnuista muutti lapakorkeudella, mutta noin kolmasosa lapakorkeuden alapuolella. Noin 80 % piekanoista lensi juuri ja juuri hankealueen eteläosan eteläpuolelta, mutta joitakin yksilöitä muutti suoraan hankealueen ylitse leveänä rintamana. Mehiläishaukka Pernis apivorus EUD1, VU Mehiläishaukkoja nähtiin toukokuussa 2 yksilöä. Molemmat ylittivät hankealueen eteläosan lapakorkeudessa. Muuttosuunta oli NE.

23 Varpushaukka Accipiter nisus Eri suuntiin muuttavia ja kierteleviä varpushaukkoja nähtiin jaksolla yhdeksän yksilöä. Pari koilliseen muuttavaa lintua lensi lapakorkeudella, muut matalammalla. Kanahaukka Accipiter gentilis Kuusi kanahaukkahavaintoa, joista neljä tulkittiin muuttaviksi ja kaksi paikallisiksi. Yleisesti ottaen linnut liikkuivat matalalla, mutta nähtiin pariskunnan lentävän soidinta hankealueen lounaisosassa, jolloin lentokorkeus vaihteli m. Tuulihaukka Falco tinnunculus Tuulihaukasta tehtiin jaksolla 14 havaintoa. Noin puolet oli muuttavia lintuja, loput kierteleviä. Pääosa muuttavista linnuista lensi törmäyskorkeudessa pohjoiseen. Nuolihaukka Falco subbuteo Toukokuussa nähtiin yhteensä 6 matalalla lentävää nuolihaukkaa. Muuttohaukka Falco peregrinus EUD1, VU Huhtikuun lopussa nähtiin yksi matalalla lentävä muuttohaukka hankealueen pohjoisosassa. Kyseessä mahdollisesti lähisuolla pesivä emolintu. Ampuhaukka Falco columbarius EUD1 Kaksi matalalla pohjoiseen viilettävää ampuhaukkaa nähtiin jakson aikana. Molemmat yksilöt ohittivat alueen niukasti eteläpuolelta. Pyy Bonasa bonasia EUD1 Kaksi havaintoa paikallisista pyistä tehtiin lähellä hankealueen etelärajaa. Riekko Lagopus lagopus NT Hankealueella esiintyy jonkin verran viime vuosina vähentynyttä riekkoa. Muutontarkkailun yhteydessä havaittiin yhteensä 6 yksilöä. Riekon esiintyminen käsitellään tarkemmin kanalintukartoituksen yhteydessä. Metso Tetrao urogallus EUD1, () Metsoja nähtiin kevätmuuton havainnoinnin aikana 8 yksilöä, joista osa koski todennäköisesti samoja paikallisia yksilöitä. Kanalintujen esiintyminen kartoitettiin erikseen ja esitetään toisaalla. Teeri Tetrao tetrix EUD1, NT, () Muutontarkkailun aikana kirjattiin havainnot 250 teerestä, joista suurin osa koski paikallisia pikkuparvissa soitimella olevia lintuja. Kurki Grus grus EUD1, NT Kurkimuuttoa havaittiin vilkkaimmillaan huhtikuun 20:nen päivän tienoilla. Yhteensä laskettiin 248 muuttavaa ja kiertelevää kurkiyksilöä. Osa kurjista muutti lapakorkeudella pohjoiseen, osa matalammalla. Alueella kierteli myös muutama paikallinen lintu. Kapustarinta Pluvialis apricaria EUD1 Jaksolla havaittiin pari korkealla muuttavaa pikkuparvea ja kaksi paikallista yksilöä.

24 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Jakson aikana laskettiin 86 eri suuntiin muuttavaa töyhtöhyyppää. Kaikki linnut lensivät matalalla törmäyskorkeuden alapuolella. Lehtokurppa Scolopax rusticola Laji havaittiin kolmesti. Taivaanvuohi Gallinago gallinago Kahdeksan muuttavaa ja kiertelevää yksilöä laskettiin jakson aikana. Pikkukuovi Numenius phaeobus () Pikkukuoveja havaittiin 7 yksilöä, joista viisi muutti matalalla alueen eteläosan ylitse, kaksi oli paikallisia, todennäköisesti pesiviä yksilöitä. Kuovi Numenius arquatus () Koilliseen ja itään muuttavia kuoveja laskettiin 28 yksilöä. Kaikki muuttivat matalalla. Metsäviklo Tringa ochropus Itään muuttavia metsävikloja havaittiin 3 yksilöä. Liro Tringa glareola EUD1, () Kaksi havaintoa tehtiin mahdollisesti pesivistä yksilöistä. Valkoviklo Tringa nebularia () Valkovikloja muutti matalalla alueen yli 6 yksilöä. Naurulokki Larus ridibundus NT Itäisiin ilmansuuntiin muuttavia naurulokkeja muutti 45lintua, joista muutama lensi törmäyskorkeudella. Kalalokki Larus canus Pohjoiseenja koilliseen muuttavia ja kierteleviä kalalokkeja laskettiin 68 yksilöä. Valtaosa nähtiin lapakorkeuden alapuolella, mutta osa myös ylempänä. Harmaalokki Larus argentatus Tarkkailujakson aikana nähtiin 37 harmaalokkia, joista suurin osa oli kierteleviä lintuja. Valtaosa nähtiin lapakorkeuden alapuolella. Selkälokki Larus fuscus VU, () Jakson aikana havaittiin 3 selkälokkia muuttamassa itäisiin ilmansuuuntiin. linnuista yksi lensi lapakorkeudella, kaksi matalammalla. Pikkulokki Larus minutus EUD1, () Hankealueen yli muutti pohjoiseen 86 pikkulokkia. Määrä yllätti, mutta myöhemmin havaittiin pohjoisempana sijaitsevalla Nimisjärvellä yli 2000 pikkulokin paikalliskertymä, joka viipyi paikalla pitkälle kesäkuuhun.

25 Kalatiira Sterna hirundo EUD1, () Lähinnä itään lentäviä kalatiiroja laskettiin 8 yksilöä. Linnuista 2 lensi lapakorkeudessa, muut matalammalla. Sepelkyyhky Columba palumbus Sepelkyyhkyjä muutti matalalla eri suuntiin 146 yksilöä. Käki Cuculus canorus Neljä muuttavaa yksilöä muutti jakson aikana matalalla hankealueen yli. Suopöllö Asio flammeus Yksi suopöllö muutti huhtikuun lopussa alueen eteläosan ylitse itään. Myöhemmin laji todettiin todennäköisesti pesivänä hankealueen pohjoisosan tietämillä. Tervapääsky Apus apus Hyönteispyynnissä kierteleviä tervapääskyjä laskettiin jaksolla 28 yksilöä. Palokärki Dryocopus martius Palokärkiä havaittiin seurannassa kolme kiertelevää yksilöä. EUD1 Käpytikka Denrocopos major Kevätmuuton aikana nähtiin 18 muuttavaa ja kiertelevää käpytikkaa. Pohjantikka Picoides tridactylus EUD1, NT, () Huhtikuun alkupuolella tehtiin yksi havainto kiertelevästä pohjantikasta. Pesimälinnustokartoituksen yhteydessä laji havaittiin todennäköisesti pesivänä alueen pohjoispuolella. Kiuru Alauda arvensis Koilliseen muuttavia kiuruja havaittiin äänen perusteella kaksi yksilöä. Törmäpääsky Riparia riparia Kahdeksan muuttavaa törmäpääskyä havaittiin jakson aikana. Haarapääsky Hirundo rustica Lähinnä matalalla kierteleviä haarapääskyjä laskettiin jakson aikana 107. Räystäspääsky Delichon urbicum Toukokuussa nähtiin 18 hyönteispyynnissä kiertelevää räystäspääskyä. Niittykirvinen Anthus pratensis NT Niittykirvinen oli havaintojakson valtalajeja. Yhteensä laskettiin lähes 3000 yksilöä ja todennäköisesti määrittämättä jääneistä pikkulinnuista suuri osa oli tätä lajia. Metsäkirvinen Anthus trivialis Metsäkirvisiä määritettiin muuttolennossa ja paikallisina 85 yksilöä. Västäräkki Motacilla alba Västäräkkejä muutti matalalla pikkuparvissa 1125 yksilöä.

26 Keltavästäräkki Motacilla flava Havaittiin 28 eri suuntiin muuttavaa ja kiertelevää yksilöä. VU, LA Tilhi Bombycilla garrulus Tilhi on yleensä kevätmuutolla huomaamaton paluumuuttaja ja sitä nähdään yksittäin. Jakson aikana havaittiin tilhi kaksi kertaa: kaksi yksilöä ja yllättävän suuri kevätparvi 20 yksilöä lensivät matalalla itään huhtikuun puolivälissä. Rautiainen Prunella modularis Muuttavia rautiaisia laskettiin 16. Punarinta Erithacus rubecula Muuttavia ja paikallisia lintuja havaittiin 42. Leppälintu Phoenicurus phoenicurus () Leppälintu merkittiin havaintotaulukkoon jakson aikana kuusi kertaa. Kivitasku Oenanthe oenanthe VU, LA Kivitaskuja nähtiin muuttoaikana kaksi kertaa. Myöhemmin lajin todettiin pesivän hankealueella. Pensastasku Saxicola rubetra Itään muuttava yksi pensastasku havaittiin alueen eteläosassa. Laulurastas Turdus philomelos Eri suuntiin muuttavia laulurastaita laskettiin 87 yksilöä. PunakylkirastasTurdus iliacus Punakylkirastaita määritettiin lajilleen 169 yksilöä. Linnut muuttivat matalalla eri suuntiin. Kulorastas Turdus viscivorus Kulorastas havaittiin 36 kertaa. Räkättirastas Turdus pilaris Räkätti oli runsaimpia muuttavia lajeja. Yhteensä merkittiin kirjoihin lähes 4000 eri suuntiin muuttavaa yksilöä. Pajulintu Phylloscopus trochilus Jaksolla havaittiin 26 muuttavaa yksilöä. Tiltaltti Phylloscopus collybita Tiltaltista tehtiin 4 muuttohavaintoa. Hippiäinen Regulus regulus Hippiäinen merkittiin havaintovihkoon 12 kertaa. Harmaasieppo Muscicapa striata Muuttavia ja kierteleviä harmaasieppoja havaittiin 9.

27 Taltiainen Parus major Eri suuntiin lentäviä talitiaisia laskettiin 47 yksilöä. Sinitiainen Parus caeruleus Sinitiaishavaintoja tehtiin 68. Töyhtötiainen Parus cristatus Mahdollisesti paikallisia töyhtötiaisia merkittiin kierteleviksi 4 kertaa. Hömötiainen Parus montanus Yhdeksän havaintoa eri suuntiin liikkuvista yksilöistä. Isolepinkäinen Lanius excubitor Kuusi paikallista yksilöä nähtiin jakson aikana. Lajin todettiin myöhemmin pesivän hankealueella. Harakka Pica pica Kierteleviä harakoita laskettiin 14. Närhi Garrulus glandarius Närhiä havaittiin muutaman kerran liikkuvan itään huhtikuun alkupuolella. Yhteensä merkittiin 16 muuttavaa ja kiertelevää yksilöä. Naakka Corvus monedula Kahdeksan yksilöä nähtiin hankealueella jakson aikana. Varis Corvus corone Variksia laskettiin 46 yksilöä. Korppi Corvus corax Kierteleviä yksilöitä nähtiin yhteensä 16. Valtaosa nähtiin matalalla, mutta osa myös lapakorkeudessa. Peippo Fringilla colebs Lajilleen määritettiin yli muuttavaa 8000 peippoa. Todennäköisesti lajilleen määrittämättömät peippolinnut olivat myös valtaosaltaan peippoja. Linnut muuttivat tyypillisesti hyvin matalalla jopa viidensadan yksilön parvina Järripeippo Fringilla montifringilla Peipon pohjoisia sukulaisia järripeippoja määritettiin lajilleen Urpiainen Carduelis flammea Eri suuntiin muuttavia ja kierteleviä urpiaisia nähtiin alueella jakson aikana 342 yksilöä. Viherpeippo Carduelis chloris Kaksi yksilöä muutti länteen huhtikuun lopulla. Vihervarpunen Carduelis spinus Eri suuntiin muuttavia vihervarpusia laskettiin 218. PunatulkkuPyrrhula pyrrhula

28 Havaittiin yhteensä 12 muuttavaa ja paikallista yksilöä. Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Muutama pikkuparvi (yhteensä 85 yksilöä) muutti itään ja pohjoiseen. Kirjosiipikäpylintu Loxia leucoptera Kirjosiipikäpylintuja määritettiin äänestä käpylintuparvista 4 kertaa. Pajusirkku Emberiza schoeniclus Lajista tehtiin 6 havaintoa koilliseen muuttavista linnuista. Lapinsirkku Calcarius lapponicus Lapissa pesivä lapinsirkku tunnistettiin äänestä kaksi kertaa kevään aikana. Pohjansirkku Emberiza rustica 7 äänihavaintoa. KeltasirkkuEmberiza citrinella Muuttavia keltasirkkuja laskettiin 27. Pikkulintu Tässä katsauksessa pikkulinnulla tarkoitetaan lähinnä muuta määrittämätöntä pikkulintulajia kuin peippolajia. Todennäköisesti suurin osa tämän taksonin linnuista oli kaukana muuttavia niittykirvisiä. Kevätmuuton tarkkailussa havaitut lajit on esitetty tiivistetysti taulukossa 1. Taulukkoon on merkitty lintujen tarkat yksilömäärät ja joitakin yksityiskohtia muutosta: kunkin lajin päämuuttokorkeus ja sulkeissa toissijainen muuttokorkeus, mikäli lajin yksilöitä havaittiin useammissa lentokorkeuksissa; samaan sarakkeeseen on merkitty myös lajin päämuuttosuunta ja viimeiseen sarakkeeseen uhanalaisuusluokat. Taulukon lopussa esitetään lentokorkeusluokituksen ja uhanalaisuusluokkien tulkinta. Lopuksi kuvataan hankealueen läpi kulkevaa muuttoa ryhmäkohtaisesti Pikkulokkeja muutti keväällä yllättävän paljon.

29 Hiirihaukkoja muutti hankealueen läpi kymmenkunta. Kuvassa hiirihaukan poikasia pesällään. Saaliina vielä sätkyttelevä kyy. Kuva on otettu Paltamossa heinäkuussa Taulukko 1. Vaalan Metsälamminkankaan tuulipuistoalueen lintujen kevätmuutto LINTULAJI MÄÄRÄ LENTOKORKEUS JA - UHANALAISUUSLUOKITUS SUUNTA Kaakkuri 7 (osin ruokailulentoja) 1,(2) E, W, NE EUD1,NT Kuikka 8 2, (1) NE, E, N EUD1 Silkkiuikku 5 1, E Laulujoutsen 108 1, (2) N, NE, kiert. EUD1, () Metsähanhi 49 1, (2) N, NE NT,() Merihanhi 4 1, NE, E Sinisorsa 38 1, E, kiert. Haapana 6 2, E () Tavi 8 1, NE () Jouhisorsa 2 1, E VU Tukkasotka 46 1,2,3 NE VU, () Mustalintu 36 3, 2, N, NE Alli 14 3, NE Telkkä 35 1, (2), NE, E () Uivelo 8 1,NE EUD1, () Isokoskelo 9 1,NE NT, () Merikotka 3 1, 2, NE, NW, SW EUD1, VU, LA Sääksi 5 2, 1, N, NE, E, EUD1, NT Kiljukotka 1 1, N-NNE EUD1, CR, LA Maakotka 2 1,2, NE EUD1,VU, LA Ruskosuohaukka 2 1, NE EUD1 Sinisuohaukka 6 1 N, NE EUD1, VU Piekana 48 2, (1), N, NW, NE, W Hiirihaukka 9 2, (1), N, NE Buteo sp 8 2, 1, N, NE, E

30 Mehiläishaukka 2 2, NE EUD1, LA, VU Iso petolintu 3 2, 1 NE, E Varpushaukka 9 2, 1, N, NE, kiert. Kanahaukka 6 1, kiert, E, P Tuulihaukka 14 1, 2, N, E, kiert. Nuolihaukka 6 1, N, W, kiert. Muuttohaukka 1 1, W EUD1, VU Ampuhaukka 2 1, N, NE EUD1 Pyy 2 1 kiert. P EUD1 Riekko 6 1 kiert. P NT Metso 8 1, kiert. P EUD1, () Teeri 250 1, kiert, P EUD1, NT, () Kurki 248 (parvia á 2-36) 2, 1, N, NE, kiert. EUD1, NT Kapustarinta 14 3, (1), NE, W, P EUD1 Töyhtöhyyppä 86 1, N, E, W Suokukko 15 2, NE EUD1, EN Lehtokurppa 3 1, E, kiert. Taivaanvuohi 8 1,NE, E, kiert, P Pikkukuovi 7 1, N, E, P () Kuovi 28 1, NE, E () Metsäviklo 3 1, E Liro 2 1 kiert. P EUD1, () Valkoviklo 6 1 NE, E () Naurulokki 45 1, 2, NE, E NT Kalalokki 68 1, 2 N, NE, kiert. Harmaalokki 37 (pikkuparvia ja yks.) 1, 2, E, kiert. Selkälokki 3 1, 2, E, NE VU, () Pikkulokki 86 1, 2, N, NE EUD1, () Kalatiira 8 1, 2, E, NE EUD1, () Sepelkyyhky N, E, kiert. Käki 4 1 N, NE Suopöllö 1 1 E EUD1 Tervapääsky 28 1, kiert. Palokärki 3 1 kiert EUD1 Käpytikka 18 1 NE, E, kiert. Pohjantikka 1 1, P,kiert Kiuru 2 1,NE Törmäpääsky 8 1, N, NE Haarapääsky 107 1, kiert Räystäspääsky 18 1, kiert Niittykirvinen 2860 (parvia á 5-200) 1, N, NE, W, kiert Metsäkirvinen 85 1, NE, N Västäräkki 1125 (parvia á 2-40) 1 NE, E, N, W, kiert Keltavästäräkki 28 1, E, W, kiert Tilhi 22 E Rautiainen 16 1 N, NE Punarinta 42 1 N, E, W, P Leppälintu 6 1, kiert, P Kivitasku 2 1, NW, P Pensastasku 1 1, E Laulurastas 87 1, N, NW, S P Punakylkirastas 169 1, N, NW, S, P Kulorastas 36 1 NE, W, S, P Räkättirastas 3850(parvia á 5-120) 1, N, NW, S, kiert Pajulintu 26 1, N, NE, E Tiltaltti 4 1, N, NE Hippiäinen 12 1,N, NE, E Harmaasieppo 9 1, N, NE, E Talitiainen 47 1, N, NE, S, kiert Sinitiainen 68 1, N, NE, S, kiert

31 Töyhtötiainen 4 1 kiert, P Hömötiainen 9 1, E, W, S Isolepinkäinen 6 1, kiert, P Harakka 14 1 kiert, E Närhi 16 1 E, kiert Naakka 8 1 kiert Varis 46 1, kiert Korppi 16 1,2, N, S, kiert Peippo 8428 (parvia á 3-300) 1, N, NE, W, kiert Järripeippo N, NE Peippo laji , N, NE, W Urpiainen NE, E, S, kiert Viherpeippo 2 1 W Vihervarpunen NE, N, W, S Punatulkku 12 1, N, NE, P Pikkukäpylintu 85 1 N, E Kirjosiipikäpylintu 4 ä m 1 E Pajusirkku 6 1 NE Lapinsirkku 2 ä m 1 Pohjansirkku 7 ä m 1 NE Keltasirkku 27 1 N, W, E, P PL (pikkulintu) ,(2) N, NE, YHT Lyhenteiden selitykset: EUD1 EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit VU Vaarantunut (IUCN luokitus)) NT Silmälläpidettävä (IUCN luokitus)) LA Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lajit luonnonsuojeluasetuksessa (Liite 4) () Kansainväliset vastuulajit Lentokorkeusluokat (arvioituna 140 metrin napakorkeuden mukaan): 1 = 0-80 m 2 = m (lapakorkeus) 3 = yli 200 m Taulukossa ensimmäisenä lentokorkeus, jossa valtaosa, tai kaikki lajin yksilöt havaittiin. Sulkeissa toissijainen lentokorkeus, jossa osa lajin yksilöistä havaittiin. Ryhmäkohtaisia havaintoja Kuikkalinnut ja uikut Tarkkailujaksolla nähtiin yhteensä 15 kuikkalintua, joista 8 kuikkaa ja kaksi kaakkuria tulkittiin muuttaviksi. Kaikki kaakkurit havaittiin hankealueen pohjoispuolella lentämässä itä-länsi -suunnassa todennäköisesti pesäsuoltaan ruokailemaan Oulujärvelle. Myöhemmin todettiin kaakkurin pesintä Rankun suolla hankealueen pohjoispuolella. Uikkulinnuista nähtiin viisi silkkiuikkua muuttamassa lapakorkeuden alapuoleen. Laulujoutsen Laulujoutsenia muutti hankealueen läpi havainnointijakson aikana yhteensä 108 yksilöä.. Joutsenten päämuuttosuunta oli N ja suurin osa linnuista muutti matalalla lapakorkeuden alapuolella. Muutama pikkuparvi muutti kuitenkin myös törmäyskorkeudella. Pääosa muuttavista joutsenista lensi vähän hankealueen eteläpuolelta, mutta havainnointipäivien vähäisyyden takia ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä muuttolinjoista. Lähialueen soilla pesii joitakin joutsenpareja. Näiden lintujen esiintymistä kuvataan pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Hanhet

32 Hanhimuutto on Kainuun alueella yleensä melko vaatimatonta keväin ja syksyin. Kevätmuutolla havaittiin hankealueella vain 53 hanhea(49 metsähanhea ja 4 merihanhea). Pääosa hanhista muutti matalalla lapakorkeuden alapuolella, mutta kaksi metsähanhiparvea (21.4.) lensi törmäyskorkeudella alueen eteläosan ylitse. Hanhiparvet, kuten myös pääosa muista isoista linnuista (joutsenet, kurjet) muuttivat valtaosaltaan hieman hankealueen eteläpuolelta. Havaitut merihanhet voivat olla Oulujärvellä pesiviä lintuja. Järvellä pesii nykyisin arviolta 5-8 paria merihanhia. Kotkat Kevätmuuton havainnoinnin yhteydessä nähtiin 6 kotkayksilöä (3 merikotkaa, 2 maakotkaa ja kiljukotka). Yksi merikotka ja yksi maakotka lensivät törmäyskorkeudella, muut matalammalla tai vähän alueen ulkopuolella. Kiljukotka on valtakunnallinen harvinaisuus ja sen näkemistä hankealueella voidaan pitää poikkeuksena. Lähellä pesii maakotka ja sen esiintymistä kuvataan tarkemmin pesimälinnustokatsauksessa. Muut petolinnut Kotkalajien lisäksi nähtiin muutonseurannan aikana 121 muuta petolintuyksilöä. Suurimman törmäysriskin lentokorkeuksien mukaan arvioituna näistä muodostavat piekana ja alueen liepeillä pesivät sääkset. Myös joitakin hiirihaukkoja, mehiläishaukkoja, varpushaukkoja ja tuulihaukkoja nähtiin törmäyskorkeudella. Alueen välittömässä läheisyydessä pesii muuttohaukka ja sen esiintyminen tulee huomioida tuulivoimaloiden suunnittelussa. Kevätjaksolla nähtiin yksi muuttohaukka, joka tulkittiin lähisuolla pesiväksi emolinnuksi. Petolintujen kevätmuutto näytti kulkevan pääosin samaa linjaa kuin isoilla linnuilla, eli suurin osa pedoista muutti hankealueen eteläreunan ylitse tai vähän alueen eteläpuolella. Kuitenkin noin neljäsosa linnuista ylitti hankealueen leveänä rintamana. Havainnointipäivien vähäisyydestä johtuen ei voida varmasti sanoa, noudattavatko alueen ylitse muuttavat petolinnut selkeää muuttolinjaa, vai oliko havaittu eteläinen reitti sattumalta käytössä tarkkailujaksolla. Pöyhösen (1995) mukaan petolintujen muuttoreitit vaihtelevat vuosittain tasaisilla alueilla, joiden yläpuolella linnut eivät voi käyttää hyväkseen nousevia ilmavirtauksia siinä määrin kuin mäkisissä maastoissa. Kurki Kurkia muutti alueen ylitse 248 yksilöä. Vilkkaimmat muuttopäivät sattuivat huhtikuun 20:nen päivän tietämille. Melko suuri osa linnuista havaittiin lapakorkeudessa, mutta toisaalta valtaosa nähdyistä parvista muutti hankealueen eteläpuolelta. Lähialueiden soilla pesii myös joitakin kurkipareja, joiden esiintymistä kuvataan pesimälinnustokatsauksessa. Kahlaajat ja lokit Kahlaajia havaittiin kevätmuutolla 172 yksilöä ja lokkeja 239, mitä voidaan pitää varsin pienenä määränä. Jo syysmuuton analyyseissa todettiin, että Metsälamminkankaan hankealue on sellaista tasaista metsäseutua, jonka läpi ei ko. ryhmien lajeja todennäköisesti edes muuta kovin suuria määriä. Pikkulokkien suurehko määrä aineistossa selittyy mahdollisesti lähellä sijaitsevan Nimisjärven keräytymillä. Saatujen havaintojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että molempien ryhmien yksilöitä voi lentää törmäyskorkeudella.

33 Varpuslinnut Havainnointiaineistoissa varpuslinnut muodostavat usein selvästi runsaslukuisimman lintulajiryhmän. Törmäysriskin kannalta suurin osa varpuslinnuista ei ole kovin merkittäviä lajeja, koska ne usein muuttavat suhteellisen matalalla. Hankealueella kevään 2014 valtalajit olivat peippo(8428), räkättirastas(3850) ja niittykirvinen(2860); myös västäräkkejä muutti melko suuria määriä (1125). Varpuslinnuilla ei havaittu selkeitä muuttolinjoja, vaan ne lensivät leveänä rintamana koko hankealueen leveydellä. Tämä oli odotettua, sillä hankealue on tasaista metsä/suoseutua, jossa ei esiinny merkittäviä muuttoa ohjaavia vesistöjä tai muita selvästi ympäröivästä maastosta poikkeavia maaston muotoja. Varpuslintujen merkitystä törmäysriskin kannalta on selostettu syysmuuttokatsauksessa. 4. Epävarmuustekijät Lintujen muuton seurantaan ja siitä vedettäviin johtopäätöksiin liittyy monia epävarmuustekijöitä, jotka on pääpiirteittäin selostettu syysmuuttoraportissa. Yhteenveto kevätmuutosta Vaalan Metsälamminkankaalla keväällä 2014 toteutetun muuttohavainnoinnin perusteella voidaan todeta, että suunnitellun hankealueen läpi muuttaa kevään aikana kymmeniä tuhansia lintuyksilöitä. Kevätseurannassa havaittiin isoilla linnuilla ja pedoilla eteläinen muuttolinja, jota läheskään kaikki yksilöt eivät kuitenkaan käyttäneet, vaan suuri osa linnuista muutti alueen kautta leveänä rintamana. Tämä johtuu todennäköisesti alueen tasaisuudesta ja siitä, ettei maastossa ole selkeitä muuttoa ohjaavia muotoja, kuten harjanteita, jokiuomia tai järvenrantoja. Monista muuton yksityiskohdista saatiin kuitenkin arvokasta tietoa ryhmä- ja lajikohtaisesti. Näitä tietoja analysoidaan raportin eri osissa. Seurannan yleisimmät lintulajit olivat peippo, räkättirastas ja niittykirvinen, joiden yhteinen osuus muodostaa huomattavan osan kaikista havaituista linnuista. Tuulivoiman kannalta merkityksellisimpiä lintulajeja ovat monet suuret linnut, kuten joutsenet, kurjet, metsäkanalinnut, hanhet ja useat petolinnut. Näitä lajeja tavattiin tarkkailualueella kohtuullisesti niin, että voitiin loppuraportin laji- ja ryhmäosioissa analysoida niiden suhdetta kaavailtuihin tuulivoimahankkeisiin. Pesimälinnustokatsauksessa ja erillisessä Rumala-Kuvaja-Oudonrimmet Natura-alueen katsauksessa raportoidaan kyseisten ryhmien esiintymistä tarkemmin. 5. Kirjallisuus Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: Forsman, D.(toim.)1993. Suomen haukat ja kotkat. Kirjayhtymä, Helsinki Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. html Koistinen, J Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö s. Ympäristöministeriö.

34 Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus.helsinki. Koskimies, P. &Väisänen 1991:Monitoring bird populations in Finland. A manual of methods applied in Finland. Finnish Museum of Natural History.Helsinki 145 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Matikainen Jyrki 2012: Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Matikainen Jyrki 2012: Voimamylly Oy: n Humppilan-Urjalan tuulivoimapuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys Mullarney, K., Svensson, L., Zetterrström, D. 2008: Suuri lintukirja -Euroopan ja Välimeren alueen linnut, Otava Natura-arvion täydennys. Laulujoutsenen, hanhien ja kurjen kevätmuuton seurantaselvitys Suomen Luontotieto Oy 8/2012 Oja Jyrki ja Kosonen Lasse 2011: Voimavapriikki Oy:n Forssan tuulipuistohankkeen ympäristöselvitykset. Lintujen kevätmuuton seurantaselvitys Suomen Luontotieto Oy 12/2011. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No s. Cambridge, UK: Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Ympäristöministeriö. Tuulivoimarakentamisen suunnittelu. Työryhmän ehdotus tuulivoimarakentamisen kaavoitusta, vaikutusten arviointia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut.

35 Vaalan Metsälamminkankaan tuulipuistoalueen pesimälinnusto Loppuraportti Vesa Hyyryläinen/PaltamoPandion Kartoituksen tavoitteena oli toteuttaa Vaalan Metsälamminkankaan tuulivoimahankkeen YVA - menettelyn luontoselvitykseen liittyvä pesimälinnustoselvitys. Kartoitus suoritettiin , mutta täydentäviä havaintoja tehtiin jo aikaisemmin kevätmuuton tarkkailun yhteydessä. Alueella toteutettiin lisäksi erityiskartoitus, jossa tutkittiin hankealueeseen rajoittuvan Natura-alueen pesimälinnustoa (Rumala-Kuvaja-Oudonrimmet). Kartoituksessa käytettiin sovellettua kartoituslaskentamenetelmää, jossa pesimälinnusto kartoitettiin 250 metrin säteellä voimalapaikoista sekä uusien teiden ja tuulivoimapuiston sisäisten sähkönsiirtolinjojen lähialueilta kahteen kertaan. Kartoituksen yhteydessä selvitettiin myös kanalintujen soidinpaikat ja pesivät pöllölajit. Lintulajeja pyrittiin havainnoimaan myös jonkin verran varsinaisen alueen ulkopuolella, jotta saataisiin suuntaa antava kuva lähialueiden pesivistä lajeista. Havainnoinnissa keskityttiin lintudirektiivin I -lajeihin, erityisesti suojeltaviin lajeihin, kansallisesti ja alueellisesti uhanalaisiin lajeihin sekä Suomen vastuulajeihin, mutta loppuraporttiin on koottu kaikki alueella pesivät lajit. Laskennoissa havainnot kirjattiin kartoille ja kaavakkeille. Harvalukuisista lajeista kirjattiin GPS -laitteen avulla koordinaatit, joista laaditaan paikkatietoaineisto. Käytetty koordinaattijärjestelmä on ETRS-TM35FIN. Alueen kaikki havaitut pesimälajit (70 lajia) on koottu taulukkoon 1. Taulukossa kerrotaan lajin lisäksi havaitut pari/reviirimäärät sekä kunkin lintulajin uhanalaisuusluokitus. Havaituista lintulajeista yli kolmasosa (26) kuului johonkin erityiskategoriaan. Näiden lajien ja joidenkin vähälukuisten lajien esiintyminen inventointialueella kuvataan lajikohtaisesti ja tähän katsaukseen liitetään myös paikkatiedot. Arvioitaessa tuulipuiston vaikutuksia pesivään linnustoon, on syytä huomioida myös hankealueen tuntumassa pesivät sääksi, muuttohaukka ja maakotka. Joutsenia pesi hankealueella kaksi paria. Kuvassa juuri kuoriutuvia poikasia.

36 Taulukko 1. Vaalan Metsälamminkankaan tuulipuiston pesimälinnusto (Puistoalueella ja sen pohjoisosaan rajoittuvalla Natura -alueella havaitut pesiviksi tulkittavat lintulajit) LINTULAJI MÄÄRÄ UHANALAISUUSLUOKITUS Kaakkuri Pesä 1,2 km NNE myllystä SALASSSA PIDETTÄVÄ EUD1,NT Laulujoutsen Pesintä SALASSSA PIDETTÄVÄ EUD1, () Metsähanhi Mahd. pesintä rimmillä 1,2 km SALASSSA PIDETTÄVÄ NT,() Sinisorsa Pesintöjä Metsälammilla ja Iso-Rankun suolla Tavi 2-3 paria: Iso Rankku, N-Tekolampi, W-osa () Telkkä 2-3 pesintää: Metsälampi. Iso-Rankku () Sinisuohaukka Mahdollinen pesintä (lähellä mylly 6) EUD1, VU Kanahaukka Todennäköinen pesintä (21 ja 4 välissä) Tuulihaukka 2-4: havaintoja eri puolilla hankealuetta Nuolihaukka 1 pari Pyy 1-2 paria alueen S-osassa EUD1 Riekko 1-2 paria NT Metso Pesii: useita aikuisia, poikue EUD1, () Teeri Runsas koko alueella EUD1, NT, () Kurki 1-2 paria: Turkkisuon W-puoli, Iso Rankku EUD1, NT Kapustarinta 3 paria: Turkkisuo, Pikku Turkkisuo, Iso Rankku EUD1 Töyhtöhyyppä 1 pari: Iso Rankku Liro 2 paria: Iso Rankku, N- Tekolampi EUD1, () Metsäviklo 2-3 reviiriä Valkoviklo 2-3 paria: N -Tekolampi, Iso Rankku, Pikku Turkkisuo () Isokuovi 1 pari: Iso Rankku () Pikkukuovi 2 paria: Pikku Turkkisuo, Iso Rankku () Lehtokurppa Useita havaintoja reviirillä lentävistä Taivaanvuohi Useita havaintoja: pesii Kalalokki 2-3 paria: Iso Rankku, Metsälampi Sepelkyyhky Useita havaintoja Käki Useita havaintoja Viirupöllö Soidinta alueen W-osa EUD1 Helmipöllö 1 pari: soidinta alueen S-reuna EUD1, () Suopöllö Todennäköinen pesintä SALASSSA PIDETTÄVÄ EUD1 Tervapääsky Useita Palokärki 1-2 paria: Alueen W- ja S-osa EUD1 Käpytikka Useita havaintoja Niittykirvinen Useita reviirejä alueella NT Metsäkirvinen Useita reviirejä alueella Västäräkki Useita reviirejä alueella Keltavästäräkki 5-6 paria: Iso Rankku, Turkkisuo, Pikku Turkkisuo LA Rautiainen Useita reviirejä alueella Punarinta Useita reviirejä alueella Leppälintu Useita reviirejä alueella () Kivitasku 2-3 paria () Pensastasku 1 pari Laulurastas Useita reviirejä alueella Punakylkirastas Useita reviirejä alueella Kulorastas Useita reviirejä alueella Räkättirastas Harvalukuinen pesijä Hernekerttu 2-4 paria Lehtokerttu 1 pari Pensaskerttu 1-2 paria Pajulintu Yleinen Sirittäjä 3 paria NT

37 Tiltaltti 3-4 paria Hippiäinen Harvalukuinen Harmaasieppo Useita reviirejä Talitiainen Muutama reviiri Sinitiainen Muutama reviiri Töyhtötiainen 2-3 reviiriä Hömötiainen Muutama reviiri Isolepinkäinen 2 paria: Turkkisuon W-laita, Pikku Turkkisuo Harakka 2 paria Närhi Useita Varis Useita Korppi mahdollinen pesintä Murtonevan N-puolella Peippo Yleinen Vihervarpunen Yleinen Punatulkku Useita reviirejä Pikkukäpylintu Vaeltavia, mutta mahdollinen pesijä Pajusirkku 2-3 reviiriä Keltasirkku Useita reviirejä Pohjansirkku 2 reviiriä VU YHT. pesiviä lajeja 74 Lyhenteiden selitykset: EUD1 EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit VU Vaarantunut (IUCN luokitus)) NT Silmälläpidettävä (IUCN luokitus)) LA Uhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lajit luonnonsuojeluasetuksessa (Liite 4) () Kansainväliset vastuulajit Sinisuohaukka oli todennäköinen pesijä hankealueella. Kuvassa aikuinen naaras. Vaalan Metsälammin alueella havaitut erilaisiin uhanalaisuuskategorioihin kuuluvat lajit systemaattisessa järjestyksessä: SALASSA PIDETTÄVÄ.