PALVELUOPAS PIEKSÄMÄEN IKÄIHMISILLE

Transkriptio

1 PALVELUOPAS PIEKSÄMÄEN IKÄIHMISILLE Seija Okker ja Seija Tsupari Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)

2 ESIPUHE Tietä kulkemalla sen oppii tuntemaan, ja kohta kulkijalla on tieto hallussaan. Niin kuin Tie elämä eläjää opettaa. Silmien edessä maailma meitä odottaa. Mutta jos liikaa pinnistää, se pään vain sekoittaa. Minä olen minä ja sinä joku muu, ja muina ihmisinä meiltä luonnistuu se minkä tekijäksi ei sovi kukaan muu. Silloin löytynyt on Tie, ja Tietä kulkiessa muut tiet unohtuu. -Benjamin Hoff Nalle Puhin sanoja lainaten kiitämme yhteistyökumppaniamme, joka avasi meille mahdollisuuden uuden tiedon haltuunottoon. Kiitos myös elämänkumppaneillemme, jotka ovat tätä tiedon tietä kanssamme kulkeneet. Tekijät

3 TIIVISTELMÄ Okker, Seija ja Tsupari, Seija. Palveluopas Pieksämäen ikäihmisille. 69 s., 3 liitettä. Pieksämäki, kevät Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli koota palveluopas Pieksämäen kaupungissa asuvien ikäihmisten, heidän omaistensa ja kaupungin työntekijöiden käyttöön. Opinnäytetyö oli toiminnallinen ja työelämään kiinteästi liittyvä hanke, jossa työelämäkumppanina oli Pieksämäen kaupungin kotihoito. Yhteistyö alkoi syksyllä 2006 yhteydenotolla vanhuspalvelujohtajaan. Sopimus opinnäytetyöyhteistyöstä allekirjoitettiin keväällä Kokoamistyön perustana käytettiin kaupungissa vuonna 2006 käytössä ollutta ikäihmisten palveluopasta. Vuoden 2007 alussa Pieksänmaan kunta ja Pieksämäen kaupunki yhdistyivät. Kuntaliitoksen seurauksena syntyi tarve täydentää ja päivittää entisen oppaan tiedot. Oppaaseen kerättiin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamia, ikäihmisille tarpeellisia palveluja. Tietoja kerättiin yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta lehti-ilmoituksilla sekä sähköpostilla ja puhelimitse. Tiedot julkisen sektorin palveluista koottiin kaupungin nettisivuilta ja kotihoitotoimistosta. Prosessin aikana haettiin palautetta oppaan käyttökelpoisuudesta. Palautelomakkeessa oli strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Palautetta kysyttiin ikäihmisiltä, heidän omaisiltaan ja kotihoidon työntekijöiltä kaupungin eri osista. Saadun palautteen mukaan ikääntyneet ja heidän omaisensa kokevat oppaan tarpeelliseksi ja käyttökelpoiseksi. Myös kotihoidon työntekijät käyttävät opasta työvälineenä. Palveluoppaan kokoaminen opinnäytetyönä oli hyödyllinen sekä työelämäkumppanille että oppaan kokoajille. Opasta tullaan käyttämään kopioituna ennalta ehkäisevillä kotikäynneillä 80-vuotiaiden kaupunkilaisten luona. On myös mahdollista, että se on tulevaisuudessa käytettävissä kaupungin nettisivujen kautta. Asiasanat: ikääntyneet, palvelut, oppaat, tiedotus, Pieksämäki, toiminnallinen opinnäytetyö Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki, kirjasto

4 ABSTRACT Okker, Seija and Tsupari, Seija. Service Guide for the Elderly People in Pieksämäki 69 pages, 3 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services The aim of the thesis was to collect a service guidebook for elderly people, their families and employees who are living or working in the city of Pieksämäki. This thesis was a functional project and closely connected with working life. The domestic care organisation of Pieksämäki acted as a working life partner. The cooperation started in autumn 2006 when the manager of senior services was contacted. The agreement of the thesis cooperation was signed in spring As the basis for the guidebook there was a Service Guide for Elderly People, which was used in town in In the beginning of the year 2007 the county of Pieksänmaa and the city of Pieksämäki were merged. As a consequence of this city-county merger it was essential to supplement and update the facts in the earlier guidebook. Services necessary for elderly people, which were produced by public, private or the third sector, were collected in the guide. Information from private and the third sector was collected by , phone and advertisements. The facts of the public services were collected from web pages and the domestic care department of Pieksämäki. During the process elderly people, their families and domestic care employees in different areas of the city were asked to give feedback about the guide book and its usability. The feedback form included questions, some of them were open and some structured. Based on the feedback the guidebook was considered essential and usable by the elderly people and their families. The guidebook is also used as a working tool by the employees of domestic care. The compilation of the service guide as a thesis was very useful both for the partner and for the collectors. Copies of the guidebook are used during preventive domestic visits to 80-years old citizens. It is also possible that in the future the guide can be used in the web sites of Pieksämäki. Keywords: elderly people, services, guidebooks, publicity, Pieksämäki, functional thesis Deposited: Diaconia University of Applied Sciences, Diak East, Pieksämäki, library

5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TIETOA PIEKSÄMÄESTÄ VANHUSPOLITIIKKA SUOMESSA Valtakunnallinen vanhuspolitiikka Pieksämäen vanhuspalvelustrategia VANHUUS ELÄMÄNVAIHEENA OPINNÄYTETYÖN TAVOITEET PALVELUOPPAAN LAATIMISEN PERUSTEET Tiedottamisen merkitys Kuntaliitos ja sen vaikutus tiedottamiseen Ikäihmisen hyvä elämä palveluoppaan laatimisen lähtökohtana PALVELUOPPAAN KOKOAMINEN OPINNÄYTETYÖNÄ Toiminnallinen opinnäytetyö Prosessin aloittaminen ja eteneminen Tietojen kokoaminen Hakusanalistasta oppaaksi PALAUTETTA PALVELUOPPAASTA Palautekyselyn toteutus Palautekyselyn tulokset Muu palaute POHDINTA JA ARVIOINTI Oppiminen ja ammatillinen kasvu Opinnäytetyö parityöskentelynä Ajankäyttö Opinnäytetyöprosessin arviointi Oppaaseen kirjattujen tietojen rajaus Huomioita käytetyistä lähteistä Oppaan arviointi LOPPUSANAT LÄHTEET LIITTEET LIITE 1: Lehti-ilmoitus... 39

6 LIITE 2: Palautelomake LIITE 3: Ikäihmisten palveluopas... 41

7 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme idea, palveluopas ikäihmisille, syntyi syksyllä 2006 vanhuusopintokokonaisuuden aikana. Harjoitteluympäristönä olivat Pieksänmaan kunnan eri vanhustenhuollon yksiköt. Pieksänmaan kunta oli syntynyt vajaa kolme vuotta aiemmin kolmen kunnan, Jäppilän, Virtasalmen ja Pieksämäen maalaiskunnan, yhteenliittymisen tuloksena. Syksyllä 2006 kunnassa elettiin odottaen uutta kuntaliitosta. Pieksänmaan kunta ja Pieksämäen kaupunki olivat nopeasti edenneiden kuntaliitosneuvotteluiden jälkeen yhdistymässä uudeksi Pieksämäen kaupungiksi. Kuntaliitos toteutui vuoden 2007 alussa. Uuden kaupungin asukkaista yli 40 % oli osallisena kummassakin liitosprosessissa. Tuleva kuntaliitos ja siitä aiheutuvat muutokset herättivät epätietoisuutta sekä ikääntyneiden kuntalaisten että työntekijöiden keskuudessa. Edellisenkään kuntaliitoksen jäljiltä kaikki palvelurakenteet eivät olleet selvillä. Lisäksi kuntaliitoksen myötä oli tulossa uusia muutoksia sosiaali- ja terveyspalveluihin. Koimme, että ikäihmisten palveluoppaalle oli olemassa ajankohtainen tarve. Sosiaalialan arvojen ja eettisten periaatteiden ymmärtäminen, tasa-arvoisuus ja asiakkaan yksilöllinen huomioiminen ovat alueita, jotka sosionomin tulee hallita. Sosionomin ydinosaamiseen kuuluu myös palvelujärjestelmän ja siihen liittyvän lainsäädännön tunteminen. Ikäihmisten palveluoppaan kokoaminen on syventänyt edellä mainittuja tietoja ja taitoja. Julkisen palvelutuotannon lisäksi tarvitaan yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Näiden palvelujen kokoaminen oppaaksi auttaa ikäihmisiä tiedon saannissa. Tässä raportissa kerromme aluksi Pieksämäen kaupungista. Teemme katsauksen valtakunnallisen vanhuspolitiikan perusteisiin ja tuomme esille pääkohtia Pieksämäen vanhuspalvelustrategiasta. Teoreettiseksi taustaksi työllemme tarkastelemme lyhyesti vanhuutta ja sen vaikutuksia ikääntyvälle ja hänen elämäntilanteelleen. Kirjallisiin lähteisiin viitaten esitämme perusteita sille, miksi palveluista tiedottaminen on tärkeää. Tuomme esille asioita, jotka mielestämme ovat tärkeitä ikäihmisen hyvän elämän rakentumisessa ja joita haluamme laatimamme oppaan avulla heidän elämässään tukea. Raportin loppu-

8 8 osassa kuvaamme palveluoppaan laatimisprosessin ja kerromme saamastamme palautteesta. Pohdinta- ja arviointiosuudessa käymme läpi prosessin aikana saamiamme kokemuksia, oppimistamme ja ammatillista kasvuamme. 2 TIETOA PIEKSÄMÄESTÄ Pieksämäen kaupunki sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kaupungin pinta-ala on 1836,4 km 2 ja asukasluku noin (Pieksämäen kaupunki 2007). Maantieteellisesti laajassa kunnassa on varsinaisen kaupunkikeskuksen, kantakaupungin lisäksi Naarajärven, Virtasalmen ja Jäppilän taajamat sekä haja-asutusta kyläyhteisöissä ja niistä irrallaan. Pieksämäen kaupungin asukkaiden ikärakenne on vanhuspainotteinen ja vanhusten osuus väestöstä lisääntyy koko ajan. Väestöllinen huoltosuhde kuvaa väestön ikärakennetta vertaamalla lasten ja vanhusten määrän suhdetta työikäisten määrää kohti. Tilastokeskuksen vuoden 2007 väestöennusteen pohjalta laskettu Pieksämäen väestöllinen huoltosuhde oli hieman yli 57 %. Tuolloin kaupunkilaisista oli alle 15-vuotiaita noin 14 %, työikäisiä eli vuotiaita lähes 64 % ja yli 64-vuotiaita noin 22 %. Vuoteen 2015 mennessä kaupungin asukasluvun arvioidaan laskevan yli tuhannella hengellä ja samanaikaisesti yli 65-vuotiaiden kaupunkilaisten osuuden arvioidaan nousevan lähes 30 %:iin koko asukasmäärästä. Ennusteiden mukaan huoltosuhde olisi tuolloin yli 72 %. (Tilastokeskus 2007.) Pieksämäki muodostaa oman seutukunnan. Seutukunnat ovat sisäasianministeriön vuosittain vahvistamia kokonaisuuksia, jotka muodostuvat kaupunkiseuduista tai pienemmistä kaupunkikeskuksista ja niitä ympäröivästä maaseudusta (Kunnat 2008). Seutukuntajakoa määrättäessä otetaan huomioon alueen työssäkäynti, asiointi ja liikenneyhteydet sekä eri kuntien välinen yhteistyö (Sisäasiainministeriö 2008). Pieksämäen suurimmat työnantajat ovat kaupunki, VR ja Vaalijalan kuntoutuskeskus. Merkittäviä työllistäjiä ovat myös kauppa ja muut palveluelinkeinot sekä metalli- ja graafinen teollisuus.

9 9 (Pieksämäen kaupunki 2007.) Pieksämäellä on monen eri alan ammatillista koulutusta, joten sitä voidaan pitää myös koulutuskaupunkina. Ikäihmisille suunnattuja palveluja kaupungissa tuottavat julkinen, yksityinen ja kolmas sektori. Kaupungin omana toimintana tuotetaan terveyden- ja sairaanhoitoa, kotihoitoa, palveluasumista ja laitoshoitoa. Lisäksi kaupungilla on vanhuksille tarkoitettuja vuokraasuntoja. Kaupungin tuottamia palveluja täydennetään ostamalla yksityisiltä palveluntuottajilta palveluasumista, tehostettua palveluasumista ja laitoshoitoa. Sekä kaupungin omiin että yksityisiin asumispalveluihin hakeudutaan keskitetysti kaupungin kotiutus/sas-hoitajan kautta. Vuokra-asuntoja ikääntyneille tarjoavat myös vanhustentalosäätiöt, joita Pieksämäen kaupungin alueella on kolme. (Pieksämäen kaupunki 2007.) Yksityissektorilta on mahdollista hankkia kodinhoito- ja hoivapalveluja sekä siivous- ja remonttipalveluja. Yksityistä lääkäripalvelua ja kuntoutuspalveluja on saatavilla julkisen sektorin tuottamien palvelujen lisäksi. Kolmannen sektorin, eli yhdistysten ja järjestöjen, tuottamana on tarjolla mm. kodinhoito ja siivouspalveluja. Omaiset, eli neljäs sektori, vastaavat myös jonkun verran ikäihmisten päivittäisen avuntarpeen tyydyttämisestä. Kaupungin tiedottamista johtaa kaupunginhallitus, joka hyväksyy yleiset ohjeet kaupungin tiedottamisen periaatteista (Hallintosääntö 2007). Pieksämäen kaupungin palveluista, suunnitelmista ja päätöksistä tiedotetaan asukkaille lehdistön ja internetin välityksellä. Internetsivuille on koottu tietoa kaupungin palveluista toimialoittain. Sivuilta voi käydä myös lukemassa kaupunginvaltuuston ja -hallituksen esityslistat ja pöytäkirjat. Alueelliset sanomalehdet ja paikallislehti kirjoittavat mm. kaikkia kuntalaisia koskettavista asioista ja päätöksistä. Kaupungin tiedotelehti kertoo ajankohtaiset asiat. Se ilmestyy noin kerran kuukaudessa Pieksämäen Lehden liitteenä. Tiedotelehden ilmestymispäivinä Pieksämäen Lehti jaetaan kaikkiin kaupungin alueen kotitalouksiin. Lisäksi kaupungin työntekijät ja viranhaltijat vastaavat osaltaan tiedottamisesta asiakkailleen.

10 10 3 VANHUSPOLITIIKKA SUOMESSA Vanhuspolitiikalla tarkoitetaan ikääntyvän väestön aseman ja tarpeet huomioon ottavaa yhteiskuntapolitiikkaa, ja se luo lainsäädännölliset ja taloudelliset edellytykset ikääntyvien parissa tehtävälle työlle. Tänä päivänä ei tosin puhuta enää pelkästään vanhuspolitiikasta, vaan rinnalle on noussut ikäpolitiikka. Ikäpolitiikka ottaa huomioon kaikkien ikäryhmien tarpeet ja mahdollisuudet. Erityinen vanhuspolitiikka on edelleen tarpeen, mutta toisaalta on muistettava, että hyvää vanhuutta ei edistetä pelkästään iäkkäisiin ihmisiin kohdistuvilla toimilla. Edellytykset hyvälle vanhuudelle luodaan elämänkaaren kaikissa vaiheissa. (Virnes, Sahala, Majoinen & Laukkanen 2006, 6-8.) 3.1 Valtakunnallinen vanhuspolitiikka Suomen perustuslaki turvaa kaikille maassamme asuville taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Valtio ja kunnat ovat vastuussa näiden perusoikeuksien toteutumisesta ja työvälineeksi on rakennettu kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä rakentuu pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallin mukaan. Sen keskeisiä piirteitä ovat universaalisuus, yhdenvertaisuus, vahva julkinen sektori, verorahoitus, kansalaisten lakiin perustuvat oikeudet ja suhteellisen suuri etuuksien taso. Sosiaaliturva muodostuu ehkäisevästä sosiaali- ja terveyspolitiikasta, sosiaalija terveyspalveluista sekä sairaus- työttömyys- ja vanhuudenajan turvasta ja muusta toimeentuloturvasta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.) Vanhuspolitiikan linjauksista Suomessa vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Vanhuspolitiikassa halutaan edistää ikäihmisten hyvinvointia ja toimintakykyä, tukea itsenäistä selviytymistä ja tuottaa hyvää hoitoa. Keskeisiksi arvoiksi nousevat vanhusten tasaarvoisuus, itsemääräämisoikeus, taloudellinen riippumattomuus, turvallisuus ja sosiaalinen integraatio. (Helminen & Karisto 2005, 12.) Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikäihminen voi elää omassa kodissaan ja tutussa asuinympäristössään mahdollisimman pitkään (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007).

11 11 Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton antaman Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen mukaan jokaisen kunnan pitää laatia vanhuspoliittinen strategia, joka turvaa ikääntyneiden sosiaaliset oikeudet. Strategian lisäksi laadittavan palvelurakenteen kehittämisohjelman lähtökohtana tulee olla ikääntyneiden hyvä elämänlaatu, itsemääräämisoikeus ja itsenäinen suoriutuminen riippumatta heidän toimintakyvystään. Palvelujen tulee olla asiakaslähtöisiä ja yhteistyön omaisten sekä eri palveluntuottajien ja omaisten kanssa pitää toimia saumattomasti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007.) Lisäksi suositus korostaa ikääntyneiden näkökulman huomioon ottamista kunnissa kaikessa toiminnassa. Kuntalain mukaan kunnan tehtävä on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. (Virnes ym 2006, 7, 37). Vuonna 2007 astui voimaan puitelaki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Uudistuksen pontimina ovat väestön ikääntymisestä johtuvat muutokset ja kuntien taloudellisen perustan turvaaminen niin, että niiden vastuulla olevat tehtävät pystytään jatkossakin toteuttamaan. Kyseiset tehtävät edellyttävät kunnilta sisäisen yhteistyön lisäksi verkostoitumista seudun muiden kuntien, elinkeinoelämän, kolmannen sektorin ja oppilaitosten kanssa. Tarvitaan myös yhteiskunnallista keskustelua kuinka vastuu kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisesta ja rahoituksesta jaetaan ihmisten itsensä, julkisen ja yksityisen sektorin kesken. (Virnes ym. 2006, 7-9.) 3.2 Pieksämäen vanhuspalvelustrategia Pieksämäen vanhuspalvelustrategia toimii kaupungin strategisen johtamisen välineenä ja sen pohjalta tehtävät ratkaisut ja toimenpiteet tarkennetaan vuosittain tehtävän taloussuunnittelun yhteydessä. Vanhuspalvelustrategia pyrkii ottamaan huomioon kaupungin ja sen ikääntyvän väestön tarpeet, tarjolla olevat voimavarat ja palvelurakenteet sekä lähivuosien muutos- ja kehittämistarpeet. Pieksämäen vanhuspalvelustrategian tavoitteena on auttaa kuntaa näkemään ja ymmärtämään vanhuspalvelujen kokonaisuus, havaita toimintaa haittaavat ongelmat, nähdä mahdollisuudet ja luoda pohja sellaiselle toiminnalle ja kehittämisohjelmalle, jonka avulla kunta pystyy tilannetta hallitsemaan ja kehittämään halutulla tavalla. (Pieksämäen kaupunki 2003.) Väestörakenteen muuttuminen saa aikaan palvelutarpeiden muuttumisen. Vanhusväestössä yli 85-vuotiaiden ikäryhmän arvioidaan kasvavan eniten ja sen seurauksena palve-

12 12 luntarvitsijat tulevat olemaan iäkkäämpiä kuin ennen. Palvelutarpeiden muutosta arvioidaan sekä yksilön että kunnan tasolla. Yksilötasolla palvelutarve siirtyy korkeampaan ikään. Kunnan tasolla palvelutarve kasvaa ikääntyvien lukumääräisen kasvun seurauksena. (Pieksämäen kaupunki 2003.) Pieksämäen kaupungin vanhustenhuollon arvoja ovat asiakaslähtöisyys, oikeudenmukaisuus, avoimuus, normaalisuus, osallisuus ja kunnallistaloudellisesti kestävä toiminta. Kaupungin tehtävänä on vanhuspalvelujen järjestäminen. Palvelujen tuottajina voivat toimia myös yritykset ja kolmas sektori. Strategian mukaan kaupungin vanhuspalvelurakennetta muutetaan koti- ja avopalvelukeskeiseksi vähentämällä laitoshoitopaikkoja ja lisäämällä kotiin annettavia palveluja. Ennalta ehkäiseviä palveluja lisätään ja kehitetään ja vanhusväestön kasvun vuoksi lisäpalveluja hankitaan yksityisiltä markkinoilta. (Pieksämäen kaupunki 2003.) Vanhuspalvelustrategian mukaan on tärkeää, että palvelujen käyttäjät ja heidän omaisensa toimivat itse aktiivisesti huolehtimalla terveydestään ja ottamalla selvää tarjolla olevista palveluista. Elämänvaihe eläkkeelle siirtymisen ja varsinaisen vanhuuden välillä voi kestää vuotta. Tänä aikana terveydessä tapahtuvat myönteiset tai kielteiset muutokset vaikuttavat tulevaan palvelutarpeeseen. Ravinto, liikunta, harrastukset ja sosiaaliset kontaktit voivat vaikuttaa myönteisesti varsinaisen vanhuusiän elämään. Omaisten tehtäviin sisältyvät myös sosiaalisissa kontakteissa ja käytännön arkipalveluissa auttaminen. Kaupungin tuottamien palvelujen rinnalle tarvitaan muita palvelujen tuottajia, jotta vanhuspalvelustrategian tavoitteet voisivat toteutua. (Pieksämäen kaupunki 2003.) 4 VANHUUS ELÄMÄNVAIHEENA Vanhuuden voidaan katsoa alkavan 65 vuoden iässä, kun oikeus vanhuuseläkkeeseen alkaa. Vanhuuseläkkeellä olevien henkilöiden ikäjakauma on kuitenkin hyvin suuri, 65 vuoden iästä jopa yli 100 vuoden ikään. Iäkkäät ihmiset eroavat toisistaan suuresti terveydentilansa, toimintakykynsä, elämänkokemuksensa sekä taloudellisten ja sosiaalis-

13 13 ten voimavarojensa suhteen. Iäkkäät ihmiset eivät haluakaan itseään kutsuttavan vanhuksiksi pelkästään ikänsä perusteella. Tämän vuoksi vanhus-nimityksen rinnalla käytetään muita nimityksiä, kuten ikääntynyt, seniori tai ikäihminen. Näiltä nimityksiltä puuttuu vanhus-sanaan usein liitetyt ajatukset raihnaisuudesta ja riippuvuudesta. (Helin 2003, ) Vanhuutta määritettäessä on kysyttävä, mihin ihminen on vanha. Teoksessa Vanhustyö (Koskinen, Aalto, Hakonen & Päivärinta 1998, 17) todetaan, että vanhuus on suhteellista. Vanheneminen on elinikäinen prosessi, jonka aikana tapahtuu biologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia. Vanhuus on tämän muutosprosessin lopputulos, elämän viimeinen vaihe. (Koskinen ym.1998, 17.) Iäkkäiden ihmisten itse kokemana vanhuus alkaa, kun heillä on toimintarajoitteita, jotka haittaavat itsenäistä selviytymistä tai rajoitteita, joihin he eivät koe saavansa riittävästi ulkopuolista apua. Epävarmuuden tunteet omasta selviytymisestä sekä rajoitukset sosiaalisessa elämässä ja harrastuksissa tai muissa itselle tärkeissä asioissa saavat myös aikaan kokemuksia vanhuudesta. Yhtenä vanhuuden merkkinä voidaan pitää myös sitä, että yksilö ei kykene enää sopeutumaan omasta kehosta tai ympäristöstä aiheutuviin muutospaineisiin. (Helin 2003, ) Ajallisesti pitkäkestoista vanhuutta voidaan jakaa ajanjaksoihin ikääntyvien henkilöiden toimintakyvyn ja elämäntavan perusteella. Puhutaan kolmannesta, neljännestä ja viidennestä iästä (Helin 2003, 38). Kolmannella iällä tarkoitetaan ajanjaksoa 65:n ja 79 ikävuosien välillä. Kolmannessa iässä elämä on usein itsenäistä ja aktiivista. Mahdollisista sairauksista huolimatta sitä pidetään vireänä ja kohtalaisen hyväkuntoisena aikana. Neljänteen ikään, 80. ikävuodesta eteenpäin, liittyy usein lisääntyvä avun ja hoivan tarve. Toimintakyvyn rajoittuneisuus ja sairastavuus lisääntyvät ja aiheuttavat monimuotoisten palvelujen tarpeen. (Sainio 2005, 157; Rintala 2003, 157.) Monen ikääntyneen kohdalla varsinaisen vanhuuden voidaan katsoa alkavan tässä iässä. Tosin eri ikävaiheet voivat useinkin lomittua ja niitä eletään osittain myös samanaikaisesti. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana Suomen väestörakenteen muutoksessa on kyse nimenomaan kolmanteen ikään tulleiden eläkeläisten, 65 vuotta täyttäneiden mutta ei vielä 85- vuotiaiden määrän kasvusta. (Virnes ym. 2006, 6,14.)

14 14 Viides ikä (Helin 2003, 38) on ajanjakso, jolloin ollaan riippuvaisia toisista ihmisistä. Toimintarajoitteiden määrän kasvaessa tai muuttuessa toimintavajeiksi osa ikääntyneistä joutuu siirtymään palvelutaloihin tai laitoshoitoon. Joka neljäs 85-vuotias on jo laitoshoidossa. Suomalaisten eliniän odote on lähes kaksinkertaistunut runsaassa sadassa vuodessa ja kaikkein iäkkäimpien, 80 vuotta täyttäneiden, lukumäärä ja osuus väestöstä kasvavat. Kehitys johtaa väistämättä siihen, että viidennessä iässä olevien ikääntyneiden määrä tulee myös kasvamaan. (Helin 2003, ) Vanhuudessa on olennaista saada tyydytystä samoille inhimillisille perustarpeille kuin missä muussa elämänvaiheessa hyvänsä. Ikääntynyt tarvitsee turvallisuutta, mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, rakastetuksi tulemista ja seksuaalisuutta. Vanhuudessa sairaudet ja elämäntavat, esimerkiksi liikunnan puute, heikentävät toimintakykyä. Ennaltaehkäisy onkin tärkeää jo silloin, kun mitään suuria ongelmia ei ole vielä ilmaantunut. (Vallejo Medina, Vehviläinen, Haukka, Pyykkö & Kivelä 2006, ) Ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että ikäihmiset tietävät ajoissa mistä apua ja tukea on saatavissa, kun sitä tarvitsee. Ajoissa saatu pienikin apu saattaa ehkäistä tai siirtää vaativamman tuen tarvetta. (Rajaniemi & Sonkin 2002, ) Vanhukset tarvitsevat hoitoa eri sairauksiin ja sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä arjen sujuvuuden tukemiseen. Yksilöllisen palvelukokonaisuuden aikaansaamiseksi yhteistyö eri tahojen kanssa edellyttää tietoa palvelujärjestelmän kokonaisuudesta ja moniammatillisen työn valmiuksista. (Tenkanen 2003, 16.) Vanheneminen on yksilöllistä ja se tuo mukanaan luopumista, mutta siihen voi liittyä myös hyvinvoinnin lisääntymistä ja mahdollisuuksia kehittyä. Biologiseen vanhenemiseen vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Sisäiset tekijät ovat geneettisiä ja ulkoiset tekijät muodostuvat elintavoista ja elinympäristöstä. Fyysinen vanheneminen on pääasiassa elimistön toimintojen hidastumista ja heikkenemistä eikä sitä voi estää. Olisikin hyvä jos se voitaisiin nähdä ja kokea ihmisen kehittymiseen luonnollisesti kuuluvana asiana. Fyysistä vanhenemista voidaan hidastaa terveellisillä elämäntavoilla, kuten liikunnalla ja hyvällä ravinnolla. (Vallejo Medina ym. 2006, )

15 15 Psyykkinen vanheneminen on kehittymistä, kypsymistä ja muuttumista. Ihminen siirtyy ikääntyessään uuteen elämänvaiheeseen. Hän joutuu sopeutumaan fyysisen vanhenemisen aiheuttamiin muutoksiin. Hän joutuu luopumaan työstä ja sen tuottamasta sosiaalisesta ja taloudellisesta tyydytyksestä. Luopumista liittyy usein myös läheisiin ihmissuhteisiin. Pystyäkseen hyväksymään vanhenemisen mukanaan tuomat rajoitukset ja luopumiset ihmisen on käytävä läpi niiden synnyttämä suru. (Vallejo Medina ym. 2006, ) 5 OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET Opinnäytetyön tärkeimpänä tavoitteena oli koota palveluopas, jossa on tietoa ikäihmisille tarpeellisista palveluista, niiden tuottajista sekä erilaisista tukimuodoista. Tietojen kokoamisella ja oppaan laatimisella pyrittiin tukemaan ikäihmisten itsenäistä tiedonhankintaa ja arkielämässä selviytymistä. Tavoitteena oli tehdä selkeä ja helppolukuinen kokonaisuus, joka olisi mahdollisimman monen kaupungissa asuvan ikääntyneen saatavilla. Tavoitteena oli jakaa tietoa myös ikäihmisten omaisille, jotka huolehtivat läheistensä hyvinvoinnista. On tärkeää, että ikäihmisten omaiset saavat tietoa tarjolla olevista palveluista ja pystyvät tukemaan läheistään tämän valinnoissa. Opinnäytetyön suunnitteluvaiheessa visiona oli oppaan julkaiseminen myös sähköisessä muodossa. Kaupungin internet sivuilla julkaistavaa opasta pystyisivät käyttämään muilla paikkakunnilla asuvat omaiset. Lisäksi palveluoppaan kokoamisella pyrittiin luomaan työväline kaupungin työntekijöiden sekä yksityisen ja kolmannen sektorin palvelujen tuottajien käyttöön. Tieto kaupungin alueella tarjolla olevista palveluista auttaa eri sektoreiden toimijoita kokoamaan asiakkailleen mahdollisimman tarkoituksenmukaisia palvelukokonaisuuksia. Samalla tuetaan verkostoitumisen mahdollisuutta.

16 16 6 PALVELUOPPAAN LAATIMISEN PERUSTEET 6.1 Tiedottamisen merkitys Tiedon saanti ja yhdenvertaisuus ovat lainsäädännöllä varmistettuja suomalaisten perusoikeuksia. Kuntalaki säätää kunnan velvollisuudesta tiedottaa kunnan asioista. Tiedottamalla ja avustamalla kunnan asukkaiden oma-aloitteista asioiden hoitoa kunta edistää asukkaidensa osallistumista ja vaikuttamista. (Kuntalaki 365/1995, 27, 29.) Perustuslaissa korostetaan kaikkien suomalaisten yhdenvertaisuutta (Perustuslaki 731/1999, 6 ). Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on huolehdittava sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvien palveluiden sekä ohjauksen, neuvonnan ja tiedottamisen järjestämisestä (Sosiaalihuoltolaki 710/1982, 13 ). Tiedottaminen on osa hyvää kunnallista palvelukulttuuria, ja sillä edistetään kuntalaisten osallisuutta ja oikeutta käyttää palveluja. Tutkimustulosten mukaan kuntien asukkaat eivät yleensä ole kovin hyvin perillä niistä palveluista, joihin he ovat oikeutettuja. (Vaarama, Luomahaara, Peiponen & Voutilainen 2001, 7,41.) Tietoa tarjolla olevasta avusta tarvitsevat kunnan palvelujen piirissä olevien ikäihmisten lisäksi ne ikääntyneet kuntalaiset, jotka eivät vielä käytä varsinaisia vanhustenhuollon palveluja. Lisäksi tietoa tarvitsevat vanhusten omaiset ja läheiset. Kunnan työntekijät tarvitsevat laajasti tietoa erilaisista vaihtoehdoista (julkinen, yksityinen ja epävirallinen apu), jotta he pystyvät räätälöimään asiakkailleen yksilöllisiä ja tarkoituksenmukaisia palvelukokonaisuuksia. Eri palvelujen tuottajien kannalta on myös tarpeellista, että he saavat tietoa toisistaan, jotta keskinäinen verkostoituminen ja palveluketjujen rakentaminen onnistuisi mielekkäällä tavalla. (Rajaniemi & Sonkin 2002, ) Palveluneuvontaa ja tiedottamista tarvitaan, jotta tieto saatavilla olevista palveluista saavuttaisi kaikki niitä tarvitsevat (Vallejo Medina ym. 2006, 363). Kunnallisista ja muista alueellisista palveluista ja asioista tiedottamiseen voidaan käyttää esitteitä, kirjasia, tiedotteita, kunnan omia internet-sivuja, paikallisia tiedotusvälineitä, teematapahtumia ja keskustelutilaisuuksia (Vaarama ym. 2001, 7). Ikäihmisten palveluoppaalla edesautetaan tasapuolista tiedonsaantia kaupungin eri osissa.

17 17 Iäkkäät ihmiset eivät haluaisi olla omaisilleen taakaksi (Voutilainen, Vaarama & Peiponen 2002, 38). Tällä palveluoppaalla ja siihen koottavalla tiedolla palvelutarjonnasta pyrimme tukemaan ja vahvistamaan ikäihmisten omaehtoista tiedonhankintaa. Samalla tuetaan mahdollisuutta tehdä valintoja itsenäisesti sekä palveluista ja niiden tuottajista että harrastuksista. Itsenäiset valinnat ja päätökset lisäävät ikääntyneen elämänhallintaa ja voimaantumista - empowerment. Palveluista tiedottamisella vahvistetaan myös itsemääräämisoikeutta ja tasavertaisuutta sekä luodaan tilaisuuksia valintoihin oman elämän suunnittelussa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vanhusten kohdalla tasaarvoisuuden ja tasavertaisen toimimisen esteet voivat liittyä myös informaation saamiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 27). 6.2 Kuntaliitos ja sen vaikutus tiedottamiseen Nykyinen Pieksämäen kaupunki on syntynyt kuntaliitoksen seurauksena. Siellä asuvat ikäihmiset olivat opinnäytetyömme ensisijainen kohderyhmä. Kuntaliitoksissa yhdistetään kahden tai useamman eri kunnan palvelujärjestelmät, jolloin tapahtuu muutoksia niissä palvelurakenteissa, joita asiakkaat ovat tottuneet käyttämään. Epävarmuus ja epätietoisuus käytettävissä olevista palveluista lisääntyvät ja myös vapaaehtoispalveluiden tunnettavuus heikkenee, ellei samaan aikaan huolehdita riittävästä tiedottamisesta. (Vallejo Medina ym. 2006, 47.) Muutostilanteissa kokonaisvaltaisen ja laajan tiedottamisen merkitys korostuu. Muutokset kunnallisessa organisaatiossa ja palveluissa koskettavat kaikkia kuntalaisia eri tavalla. Muutosten hallittavuus ja niiden vaikutus jokapäiväiseen elämään ja elämänhallintaan riippuu asukkaan asuinpaikasta, iästä, terveydestä ja kokonaiselämäntilanteesta. Ikääntyvät kuntalaiset ovat lisääntyvässä määrin se asiakaskunta, joka tarvitsee ajan tasalla olevaa ja selkeää tietoa sekä tapahtuvista muutoksista että heille tarjolla olevista palveluista. Heille on tärkeää, että tietoa voi hakea sellaisesta tiedotusvälineestä, jota he ovat tottuneet elämänsä aikana käyttämään.

18 Ikäihmisen hyvä elämä palveluoppaan laatimisen lähtökohtana Palveluoppaan avulla on mahdollista edistää ikäihmisten hyvää elämää. Opinnäytetyömme kannalta keskeisiä käsitteitä, ja samalla perusteita palveluoppaan laatimiselle, ovat asiakaslähtöisyys, elämänhallinta, empowerment, toimintakyky ja sen tukeminen sekä itsemääräämisoikeus. Asiakaslähtöisyys on sitä, että vanhus ymmärretään yksilönä, jolla on yksilölliset tarpeet ja oma arvokas käsityksensä tarvitsemastaan hoidosta. Vanhustyön velvoitteena voidaan pitää sitä, että vanhuksille tarjottavat hoidot ja palvelut vastaavat heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa. Vanhustyön eettinen velvollisuus on myös antaa riittävää ja perusteltua tietoa vanhukselle, jotta hän voi tehdä omat päätöksensä.(lahtinen 2005, ) Asiakaslähtöisessä toiminnassa on kyse asiakkaan voimavarojen esiin nostamisesta ja vahvistamisesta, sekä asiakkaan tasa-arvoisesta mukaan ottamisesta (Voutilainen, Vaarama & Peiponen 2002, 40) ja se perustuu asiakkaan yksilöllisen tilanteen tuntemiseen. (Vaarama & Ahonen 2002, 60). Asiakaslähtöisessä palvelujärjestelmässä vanhuksen näkökulma tulee huomioiduksi (Näslindh-Ylispangar 2005, 152) ja palvelutoimintaa tarkastellaan ja eritellään palvelua saavan asiakkaan näkökulmasta. Asiakaslähtöisen organisaation toiminta suunnitellaan siten, että asiakas on kaiken lähtökohta, keskeinen ja tärkeä. Asiakaslähtöisyys edellyttää asiakkaan todellista mukaan ottamista suunnitteluun, päätöksentekoon ja arviointiin. (Vaarama, Luomahaara ym 2001, 53.) Tenkanen toteaa, että vanhusten palvelujen tarjonnassa kaivataan avoimempia ja joustavampia lähestymistapoja järjestelmäkeskeisen vallankäytön sijaan. Vanhuksen asema palvelujen käyttäjänä ja oman elämänsä suunnitteluun osallistujana ei aina tule riittävästi huomioiduksi. (Tenkanen 2003, ) Elämänhallinta voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen elämänhallintaan. Sisäinen elämänhallinta on sitä, että ihminen kykenee sopeutumaan elämänsä eri vaiheisiin ja pystyy tekemään päätöksiä, joilla on myönteinen vaikutus hänen elämäänsä. Ulkoiseen elämänhallintaan liittyy olennaisesti osallisuus tai sen puute. Ikääntynyt voi olla osallinen tai osaton riittävästä toimeentulosta, harrastuksista, ihmissuhteista tai palveluista. Ikääntynyttä autetaan löytämään voimavarojaan ja opastetaan häntä käyttämään niitä oman elämänsä hallintaan. (Andreev & Salomaa 2005, 163.) Sisäistä elämänhallintaa

19 19 voidaan tukea lisäämällä vanhuksen mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiinsa, saavuttaa päämääriään ja näin saada enemmän valtaa omaan elämäänsä (Hyttinen 2003, 89). Sisäinen voimaantuminen empowerment mahdollistaa ihmisen hyvinvoinnin, jaksamisen, elämänhallinnan ja toimintakykyisyyden (Mäkelä 2002, ). Empowerment käsitteen suomenkielisinä vastineina voidaan käyttää valtuuttamista ja voimaantumista. Se voidaan käsittää ihmisen kehittymiseksi ymmärtämään ja hallitsemaan jokapäiväiseen elämään sisältyviä sosiaalisia ja taloudellisia voimia ja kyvyksi vaikuttaa aktiivisesti elämäntilanteensa paranemiseen. Empowerment auttaa ihmistä löytämään omat voimavaransa ja tekee hänet kykeneväksi. (Niemi 2006.) Voimaantumisteorian keskeisenä ajatuksena on voimaantumisen lähteminen ihmisestä itsestään. Voimaantumista voidaan tukea avoimuudella, toimintavapaudella, rohkaisemisella sekä turvallisuuteen, luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen pyrkimisellä. (Hyttinen 2003, ) Tässä työssä empowermentilla tarkoitetaan ikäihmisten vahvistuvaa mahdollisuutta vaikuttaa oman elämäntilanteensa kannalta merkittäviin henkilökohtaisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin voimiin Toimintakyky voidaan määritellä joko yleiseksi toimintakyvyksi tai toimintakyvyksi jossakin tehtävässä. Yleisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan elinajan, terveydentilan ja itsenäisyyden muutoksia. Toimintakyvyn muutoksiin vaikuttavat ikääntymismuutosten ja sairauksien lisäksi myös se, kuinka arvokkaana ihminen itse pitää toimintakykyään, ja miten hän pitää sitä yllä erilaisilla toiminnoilla ja harjoituksilla. Toimintakyvyn mittarina ikääntyneiden kohdalla voidaan pitää juuri arkirutiineista ja päivittäisistä perustoimista selviytymistä. Se vaatii tietynlaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Toimintakyky, tyytyväisyys elämään ja itsearvostus ovat yhteydessä toisiinsa. (Vallejo Medina ym. 2006, ) Sekä Heikkinen (2003, 29) että Näslindh- Ylispangar (2005, 148) ovat sitä mieltä, että ihmisen hyvinvoinnin kannalta fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn tulee olla tasapainossa. Fyysistä toimintakykyä tuetaan sillä, että vanhuksella on mahdollisuus osallistua aktiivisesti, oman kuntonsa mukaan, kodin päivittäisiin askareisiin ja toimintaan kodin ulkopuolella. Osallistuminen lisää myös psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. (Heikkinen 2003, 29; Näslindh- Ylispangar 2005, 148.)

20 20 Vuonna 2003 voimaantulleessa uudessa perustuslaissa sanotaan, että vanhuksella on itsemääräämisoikeus sekä oikeus yksilölliseen vanhuuteen. Itsemääräämisoikeus on ihmisen vapautta toimia ja oikeutta päättää omista asioistaan. Ikääntynyt ihminen on muodostanut elämänsä kuluessa oman arvomaailmansa, jolle hän perustaa valintansa. Vanhus onkin usein pätevin oman elämäntilanteensa ratkaisujen tekijä ja niiden seurausten arvioija. (Vallejo Medina ym. 2005, ) Myös vanhuspalveluihin sisältyy perusajatus jossa korostuu asiakaslähtöisyys. Asiakasta on palveltava siten, että heidän itsemääräämisoikeuttaan ja päätösvaltaansa vahvistetaan (Tenkanen 2003, 25 26). Tutkimusten mukaan vanhukset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään, koska he näin kokevat voivansa säilyttää itsemääräämisoikeutensa. Kotona selviytyminen vaatii jatkuvaa sopeutumista. Kotiin liittyvät merkitykset ovat hyvin vahvoja. Kun koti ja elinympäristö luovat puitteet vanhuksen elämälle, he yleensä pyrkivät muokkaamaan ympäristönsä siten, että pystyvät selviytymään jokapäiväisistä toiminnoista alentuneesta toimintakyvystä huolimatta. Vanhus pyrkii säilyttämään itsenäisyyttään kompensoimalla menetettyä toimintakykyä. Kotona on oma rauha, siellä voi tehdä asioita omaan tahtiinsa ja olla oma itsensä. Tämä kaikki antaa vanhukselle vapauden tunteen ja kokemuksen autonomiasta. (Ronkainen, Ahonen & Paasivaara 2002, 100.) 7 PALVELUOPPAAN KOKOAMINEN OPINNÄYTETYÖNÄ 7.1 Toiminnallinen opinnäytetyö Palveluoppaan laatiminen luokitellaan toiminnalliseksi opinnäytetyöksi. Toiminnallinen opinnäytetyö on työelämän kehittämistyö, joka tavoittelee ammatillisessa kentässä käytännön toiminnan kehittämistä, ohjeistamista, järjestämistä tai järkeistämistä. Toiminnallinen opinnäytetyö on kaksiosainen kokonaisuus, joka sisältää toiminnallisen osuuden, tässä tapauksessa oppaan kokoamisen, sekä opinnäytetyöprosessin dokumentoinnin ja arvioinnin tutkimusviestinnän keinoin. Toiminnallisessa opinnäytetyössä korostuu käytännönläheisyys, koska prosessin aikana luodaan konkreettinen tuotos. Toiminnallisella opinnäytetyöllä on toimeksiantaja. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9-16.)