ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE

Transkriptio

1 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE 1962 Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Vol. 1,2 Journal of the Agricultural Research Centre HELSINKI 1962

2 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja Journal of the Agricultural Research Centre E. A. Jan:alainen M. Salonen TOIMITUSNEUVOSTO JA TOIMITUS EDITORIAL BOARD AND STAFF V. Kanervo M. Sillanpää K. Multa/näki 0. Ring J. Säkö V. Vainikainen 0. Valle V. U. Mustonen Päätoimittaja Toimitussihteeri Editor-in-chief Managing editor Ilmestyy 4-6 numeroa vuodessa; ajoittain lisänidoksia Issued as 4-6 numbers yearly and occassional supplements SARJAT SERIES Agrogeologia, -chimica et -physica Maaperä, lannoitus ja muokkaus Agricultura Kasvinviljely Horticultura Puutarhanviljely Phytopathologia Kasvitaudit Animalia domestica Kotieläimet Animalia nocentia Tuhoeläimet JAKELU JA VAIHTOTILAUKSET DISTRIBUTION AND EXCHANGE Maatalouden tutkimuskeskus, kirjasto, Tikkurila Agricultural Research Centre, Library, Tikkurila, Finland IRTONUMEROT (myös kirjakaupoille): Valtion julkaisutoimisto, Annankatu 44, Helsinki

3 ANNALES AGRICULTURAE FENNIAE, VOL. 2 : (1962) Seria AGRICULTURA N. 3 Sarja KASVINVILJELY n:o 3 KAURAN, OHRAN JA KEVÄTVEHNÄN SATOISUUSVERTAILUA Summary: Comparison of yields of oats, barley and spring wheat LEO YLLÖ Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinviljelylaitos, Tikkurila SIS'ÄLLYS Saapunut Alkusanat 74 I. Aikaisemmin julkaistuja lajivertailukokeiden tuloksia 74 II. Kevätviljojen lajivertailukoe kasvinviljelylaitoksella 78 Kokeen järjestely 78 Sääolot 80 Koetulokset 81 Jyväsato 81 Jyväsadon laatu 85 Olkisato 86 Rehuyksikkö- ja viljayksikkösato 87 III. Satoisuusvertailua koeasemien lajikekokeissa 88 IV. Satoisuusvertailua kiinteitten koekenttien lajikekokeissa 94 V. Kevätviljojen sadot maataloustilaston mukaan 95 VI. Tulosten tarkastelua 99 VII. Tiivistelmä 102 Kirjallisuutta 104 Summary 106 Sivu

4 Alkusanat Kaura, ohra ja kevätvehnä ovat Suomen tärkeimpiä viljakasveja. Maatalous-. tilaston mukaan niiden keskimääräiset viljelyalat olivat vuosina seuraavat: kaura ha, ohra ha ja kevätvehnä ha eli yhteensä ha, mikä on 29,9 % pelto- ja 84,5 % viljan viljelyalasta. Tämän lisäksi viljeltiin kauraa ja ohraa seosviljan ja vihantarehun joukossa. Vaikka kokemuksesta tiedetään, että eri kevätviljoista saadaan hyvin erilaisia satoja, on niiden välisiä satoisuussuhteita tutkittu verrattain vähän. Niiden selvittely edellyttää sellaisia pitkäaikaisia kokeita, joissa eri kevätviljoja viljellään samassa kokeessa samanlaisissa olosuhteissa. Tällainen lajivertailukoe on ollut käynnissä Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinviljelylaitoksella Tikkurilassa vuodesta Seuraavassa otetaan mainitun kokeen tulokset yksityiskohtaisen tarkastelun alaiseksi. Kun Tikkurilan tulokset ovat sovellettavissa lähinnä Etelä-Suomen oloihin, käsitellään kevätviljojen satoisuussuhteita myös eri koeasemien ja kiinteitten koekenttien lajikekokeiden tulosten valossa. Lopuksi tehdään yhteenveto kauran, ohran ja kevät-. vehnän hehtaarisadoista Suomessa. I. Aikaisemmin julkaistuja lajivertailukokeiden tuloksia Suomessa ja sen naapurimaissa julkaistujen kevätviljojen lajivertailukokeiden tärkeimmät tulokset on koottu taulukkoon 1. Taulukossa ja myöhemmässä kirjoituksessa käytetään samaa esitysjärjestystä. Ensiksi mainitaan kauran jyväsäto kg/ha, Sen jälkeen ohran ja kevätvehnän suhteelliset sadot kauraan verrattuna (kaura 100). - Taulukon selitykseksi mainittakoon seuraavaa: Tammiston kasvinjalostuslaitoksen (60 17' p.1.) kokeet oli järjestetty erilaatiiisille savimaille, joiden ph oli keskimäärin 5,5. Koekasveina olivat Kultasade II-kaura, Binder-ohra ja Timantti- (v Ruskea-) kevätvehnä. Kauran jyyä,soto oli keskimäärin kg/ha, ohran suhteellinen sato 85 ja kevätvehnän 67 (Hvr:ruNEiv. 1938, LÄHDE 1950). Kasvinviljebrlaitoksen lajivertailukokeen tuloksista Tikkurilassa (60 18' p.1.) on aikaisemmin julkaistu yhteenvetoja eri kausilta (VALLE 1946, LÄHDE 1950, YLLö 1961 a). Koetulosten yksityiskohtaiseen tarkasteluun palataan tässä kirjoituksessa myöhemmin.

5 Taulukko 1. Kevätviljojen lajivertailukokeiden tuloksia Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Eestissä. Table 1. Results of comparative trials on spring cereali in Finland, Sweden, Nornmy, Denmark and Estonia. Koepaikka Trial location Vuodet Years Kok. Jusumäärä No af Mai: Karua Oats kg/ha (= 100) Jyväsato Grain yield Ohm Lady sl. rel. 75 Kevätvehnä.S:pring wheat sl. rel 1. Suomi, Tammisto » Tikkurila " »» » Leteensuo a »» b» Ruotsi, Ultuna » Flahult a »» b » Bohuslääni Etelä- ja. Keski-Ruotsi »» »»» »»» 387 1)100 81,»» Pohjois-Ruotsi » a » b» Norja, Vollebekk, a »,» b» »» c» » Forus ».» » Lunner, Toten » Voll ' >» »» » Vågones a »» b» »» c» Tanska, Jylland »» ) : Eesti, Jögeva = kg/ha. 2) = kg/ha. Leteensuon suoviljelykoeasemalla (61 04' p.1.) oli Kultasade-kauran sato aikaisessa kylvössä (a, keskim. 5/5) kg/ha, Binder-ohran suhteellinen sato 68 ja Timantti- (v Sopu-) kevätvehnän 66. Kolmannessa kylvössä (b, keskim. 23/5) olivat vastaavat luvut: kaura kg/ha, ohra 83 ja kevätvehnä 64. Kylvön myöhästyminen alensi kauran ja kevätvehnän satoa, ohran sato pysyi suunnilleen samana. Kaura oli näissä, pääasiallisesti mutasuolle järjestetyissä kokeissa selvästi satoisin kevätvilja: (VEsiKivi ). Ultunassa (59 49' p.1.), Ruotsin kylvösiemenyhdistyksen Svalöfin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa järjestämissä kokeissa, oli useita lajikkeita. Kauran keskimääräinen sato oli kg/ha, ohran suhteellinen sato 104 ja kevätvehnän vain 60, (NnssoN 1917). Kevätvehnän heikko sato on osittain selitettävissä sillä, että sen viljely oli silloin uutta eikä sopivia lajikkeita ollut

6 76 Flahultin köeaseman (Ruotsissa, 57 42' p.1.) kokeista muta- ja rahkasuolla on tähän vertailuun otettu Kultasade IIkauran, Asplund-ohran ja Timantti II-kevätvehnän sadot. Koealueiden keskimääräinen ph oli 5,5. Kasvukauden sääolot ovat Flahultissa koeaseman suhteellisen: korkean sijainnin vuoksi viljan viljelylle sangen epäsuotuisat. Kauran sato oli mutasuon kokeissa (a) ilman typpilannoitusta kg/ha, ohran suhteellinen sato 133 ja kevätvehnän 88. Rahkasuolla (b), jossa koekasveille annettiin kg/ha kalkkisalpietaria, oli kauran sato kg/ha, ohran suhteellinen sato 116 ja kevätvehnän 74. Ohra oli siis ylivoimainen kauran ja kevätvehnään verrattuna. (WINKLER ja LUSTIG 1959). Bohusläänissä, Svalöfin Länsi-Götan filiaalin kokeissa, (n p.1.) oli Voittokauran sato kg/ha, Voitto-ohran ja Timantti-kevätvehnän suhdeluvut 91 ja 84 (WALLER 1933). Etelä- ja Keski-Ruotsissa (n p.1.) on vuodesta 1926 lähtien ollut runsaasti lajivertailukokeita paikalliskokeina. Näissä kokeissa vertailtiin useita, yleisesti viljeltyjä lajikkeita. Esimerkiksi vuosien kokeissa olivat Kultasade IIkaura, Maija-ohra ja Timantti II-kevätvehnä (ELiAssoN ja DANELL 1956). Kuten taulukosta 1 havaitaan, vaihteli kauran hehtaarisato eri koesarjoissa 2 750:stä kg:aan, ohran suhteellinen sato oli Kevätvehnän suhteellinen sato oli kaikissa koesarjoissa 81. Vuosien laaja koetulosaineisto on ryhmitelty myös maan happamuuden mukaan. Tällöin todettiin, että kaura menestyi hyvin happamillakin (ph alle 5,5) mailla, kun sitä vastoin ohra ja osittain myös kevätvehnä eivät sietäneet kovin happamia alueita. Kokeet osoittivat lisäksi, että ohra ja kevätvehnä käyttivät juurikasvien, perunan ja palkokasvien hyvää esikasvivaikutusta hyväkseen paremmin kuin kaura (ELiAssoN 1947). Pohjois-Ruotsissa, Norrlannissa (60 :n p.l. pohjoispuolella), jossa lajivertailu aloitettiin myöhemmin kuin etelässä, on vertailtu pääasiallisesti vain kauraa ja ohraa. Lähinnä paikalliskokeina järjestetyissä kokeissa oli Norrlannissa yleisimmin viljeltyjä lajikkeita. Vuosien kokeissa oli kauran sato kg/ha ja ohran suhteelli- :nen sato 111. Vuosien kokeet olivat yhdistettyjä lajivertailu- ja kylvöaikakokeita. Aikaisessa kylvössä (a) kauran sato oli keskimäärin kg/ha ja 'ohran suhteellinen sato 101. Myöhäisessä kylvössä (b) jäivät sadot heikoiksi, Ohra kärsi kylvön myöhäisyydestä vähemmän kuin kaura (ELIAssoN 1947, 1958). Vollebekkissa (59 40' p.1.), Norjan maatalouskorkeakoululla, järjestetyissä kokeissa tutkittiin eri kevätviljojen suojaviljavaikutusta nurmen satoon. Näissä kevyellä savi- Maalla (ph 5,9-6,5) järjestetyissä kokeissa, jotka samalla olivat typpilannoituskokeita, käytettiin kolmea erilaista kylvösiemenmäärää. Koekasveina olivat Örn, Jeftul ja Kultasade II-kaura, Asplund- ja Maija-ohra sekä Fram II-kevätvehnä ja kevätvehnän linja Huomioon ottaen keskimääräiset kylvömäärät ( kg/ha) oli kauran sato ilman typpilannoitusta (a) keskimäärin kg/ha, ohran :suhteellinen sato 84 ja kevätvehnän vastaavasti 69. Kalkkisalpietarilannoitus (b 150 kg/ha, c-300 kg/ha) lisäsi kaikkien kevätviljojen satoa, ohran ja kevätvehnän ;satoa kuitenkin enemmän kuin kauran. Ohran ja osittain myös kevätvehnän suoja-

7 viljavaikutus oli ensimmäisen vuoden nurmissa parempi kuin kauran. Erot tasaantuivat toisen vuoden nurmissa. Nurmen apilapitoisuuteen eri kevätviljojen suojaviljavaikutus oli suunnilleen sama (VII( 1953). Foruksen koeasemalla (58 55' p.1.) ja sen ympäristössä Etelä-Norjassa järjestetyissä kokeissa oli Kultasade-kauran sato vuosina keskimäärin kg/ha ja Borsum-kevätvehnän suhteellinen sato 84. Kun kokeita myöhemmin jatkettiin, pysyi kauran satotaso suunnilleen ennallaan. Kevätvehnästä saatiin satoisamman Timanttilajikkeen ansiosta parempi sato kuin aikaisemmassa koesarjassa (LINLAND 1928, 1942). Lunnerissa ja Itä-Totenissa, Oslosta pohjoiseen (n ' p.1.), järjestetyissä kokeissa oli Blenda-kaura satoisin, jyväsato kg/ha. Ohran (Varde, Domen, Herta) suhteellinen sato oli keskimäärin 97 ja kevätvehnän (Norröna, Svenno) vastaavasti 82. Koepaikkojen sijainti oli m merenpinnan yläpuolella, maalaji moreenia ja keskimääräinen kylvöaika 18/5 (FROGNER 1961). Vollin koeasemalla Norjassa ja sen ympäristössä (n ' p.1.) järjestetyissä kokeissa oli Kultasade-kauran sato vuosina keskimäärin kg/ha, Asplund-ohran suhteellinen sato 90 ja Beirsum-kevätvehnän 83 (Lova 1927). Vuosien kokeissa saatiin Kultasade-kaurasta jyviä keskimäärin kg/ha. Kun koejakson aikana oli useita viileitä ja sateisia kasvukausia, menestyi ohra suhteellisesti paremmin kuin kaura ja kevätvehnä. Ohran suhteellinen sato oli 103 ja kevätvehnän (lajike.as) 86. Kolmena vuonna ei kaurasta eikä kevätvehnästä saatu tuleentunutta satoa. Suurin osa kokeista sijaitsi multavilla hiekkamailla (EIKELAND 1937). Kokeita jatkettiin vuosina _ Näissä kokeissa oli Kultasad'e II-kauran sato kg/ha, kuusitahoisen Herse-ohran suhteellinen sato 94 ja As-kevätvehnän. 81. Kaurasta saatiin siis suurin sato kuten ensimmäisessä koesarjassakin (BRuN 1951). Vägoneksen koeaseman (n. 67 p.1.) kylvöaikakokeissa Pohjois-Norjassa vuosina oli Nidar-kauran (v Perle) sato aikaisessa kylvössä (keskim. 6/5) kg/ha ja Donnes-ohran (v Maskin) suhteellinen sato 88. Kauran sato väheni sitä mukaa kuin kylvöä siirrettiin. Myös ohra kärsi kylvön myöhäisyydestä, kuitenkin vähemmän kuin kaura. Myöhäisimmässä kylvössä (keskim. 28/5) ohran suhteellinen sato oli 108. Kokeet sijaitsivat hiekka- ja multamailla. Kevätvehnän kylvöaikakokeita oli koeasemalla vain vuosina Satotaso jäi heikoksi, suhteellinen sato oli vain 55 verrattuna kauran satoon samoilta vuosilta (HANSEN 1943). Tanskassa on kevätviljojen lajivertailukokeita järjestetty lähinnä paikalliskokeina, joista taulukkoon 1 on otettu esimerkki Jyllannista. Vuosina oli kauran sato keskimäärin kg/ha ja ohran suhteellinen sato 108. Mainittu aineisto on jaoteltu myös maalajin ja maan happamuuden mukaan. Kaura menestyi suhteellisesti parhaiten humuspitoisilla, happamilla (ph alle 6,0) mailla, joilla sen sato oli melkein yhtä suuri kuin ohran. Ohran ja kevätvehnän vertailukokeissa kevätvehnän suhdeluku oli vuosina keskimäärin 80 (Beretning om Planteavlsarbejid). PEDER SENIN (1950) mukaan on kevätvehnän satoisuus Tanskassa % pienempi kuin 77

8 78 ohran. Sama tekijä esittää eräitä tanskalaisia lajivertailukokeiden tuloksia, joista käy selville, että ohra on hyväkuntoisilla savimulta- ja hiekkamailla satoisampi kuin kaura, mutta ei pysty kilpailemaan kauran kanssa heikossa kasvukunnossa olevilla mailla. Ohran hyvää satoisuutta osoittavat myös eräiden koeasemien (KNupsEN 1948) ja Sj ellannissa järjestettyjen paikalliskokeiden tulokset (Beretning om landboforeningernes virksomhed). Jögevan kasvinjalostuslaitoksella (58 45' p.1.) Eestissä sijaitsi kevätviljojen lajivertailukoe vuosina lievästi happamalla (ph 6,5-7,0) hietasavimaalla. Voitto-kauran jyväsato oli keskimäärin kg/ha, Kulta-ohran suhteellinen sato 109 ja Rubin-kevätvehnäri 69. Neljätahoisen Rathlef-ohran sato -jäi pienemmäksi kuin kauran. (PILL 1939). Yhteenvetona mainittakoon, että kevätviljojen satota-so vaihteli edellä selostetuilla koepaikoilla erittäin paljon, kuten kauran sadot taulukossa 1 havainnollisesti osoittavat. Myös satoisuussuhteissa esiintyi melkoista vaihtelua. Vuosivaihtelu, jota ei taulukosta näy, oli niin ikään useimmissa kokeissa suuri. Tästä huolimatta havaitaan koetuloksissa tiettyä säähnönmukaisuutta. Kaura oli useimmissa kokeissa satoisin kevätvilja. Ohrasta saatiin lähes yhtä suuri tai eräissä tapauksissa suurempi sato kuin kaurasta. Varsinkin sellaisissa kokeissa, joiden aikana kasvukausi oli lyhyt ja viileä, ohra monasti voitti kauran. Tanskassa ohra on yleensä ollut satoisin kevätvilja. Kevätvehnän sato jäi kaikilla koepaikoilla selvästi pienemmäksi kuin kauran ja ohran. II. Kevätviljoj en lajivertailukoe kasvinviljelylaitoksella Kaura, ohra jå kevätvehnä olivat lajivertailukokeessa Tikkurilassa vuodesta 1937 lähtien kaikkina vuosina lukuun ottamatta vuosia 1942 ja Vuoden 1954 kokeesta ei 5/8 sattuneen raekuuron takia saatu tuloksia. Kun vuonna 1948 kokeita oli kaksi, kertyi aineistoa kaikkiaan 23:sta kokeesta., A. Kokeen järjestely _ Koe järjestettiin rivimenetelmän- mukåan. Koeruutujen koko vaihteli eri-vuosina välillä 15,1-25,2 m2 ja oli keskimäärin 19,1 m2. Kertåuksia oli 4-7, useimmiten 5. 1\/1 a a.1 a j i.vaihteli eri vuosina-melkoisesti. Vuosina kokeet sijaitsivat suhteellisen vähämultaisilla hietasavimailla (A-lohkot), joissa oli humusta 3-10.%. Vuoden ?-koe. oli kuitenkin järjestetty multavanimalle D-II-lohkolle,. jossa oli humusta n. 15 -%. _Vuosien kokeet olivat,sitä vastoin- multavilla hietal savimailla (J-lohkot),, joiden humuspitoisuus - oli %..Myös jankon laatu vaihteli eri.lohkoilla huomattavasti, -A-. ja D.-lohkoilla: aitosavesta -hietasaveen ja J -lohkoilla liejusavesta liejuhietaan., Koemaiden happamuus oli 'vuosina suoritetun viljavuustutkimuksen mukaan.'ph.5,0=6,5. Kyntökerroks.en fosfori- ja kalipitoisuus oli A- ja -D-lohkoilla välttävä -tai tyydyttävä,-- mnitavilla J-lohkoilla sitä:: vastoin : huono. -

9 Esika s veina olivat useimpina vuosina kevätvilja, syysrypsi tai nurmi. L a n ri oitus vaihteli eri vuosina jonkin verran, riippuen maan kasvukunnosta. KoekaSveille annettiin NPK-lannoitus kaikkina vuosina lukuun ottamatta vuotta 1940, jolloin ei kalia käytetty ja vuotta 1945, jolloin koe sai yksinomaan typpeä. Vuotuislannoitus vastasi keskimäärin seuraavia lannoitemääriä: kalkkisalpietaria 160 kg/ha, "superfosfaattia 330 kg/ha ja 50-6/0:sta kalisuolaa 130 kg/ha. Multavilla J-lohkoilla käytettiin runsaampia PK-määriä kuin A- ja D-lohkoilla vuosina Kalkkia annettiin vuosina 1944 ja Taulukko 2. Kevätviljojen lajivertailukoe kasvinviljelylaitoksella Tikkurilassa v Table 2. Comparative trial of spring cereals at the Department of Plant Husbandry, Tikkurila,' Vuosi Year Kylvöpäivä Date of Jyväsato Grain yield kg/ha') roving Kaura Ohta Oats Barley Kevätvehnä. Spring wheat Kaura Oats Olkisato Straw field kg/1122) Ohra Barley. Kevåtv ehnä Spring wheat a 1948b /5 13/5 13/5 23/5 23/5 20/5 19/5 9/5 26/5 17/5 5/5 20/5 11/5 11/5 18/5 8/5 4/5 25/5 15/5 12/5 25/4 12/5 28/ ' , ')4380 3) " '. 6 1,10" '160 ')6' ' , ', 5 130, - 3) ' Keskim. 13/5 Average Suhdel. rel * *** *, F-arvo (viljat viljat x vuodet) 70,33*** F-value (species species X years)»varma ero» (P = 5 %) kg/ha Sign. Diff (P = 5 %) kg/ha m %. St. Error % 2,3 3,22* %:n kosteana moist. cont. 15 %. Ilmakuivana airdried Olkisatoa ei punnittu, sato laskettu Straw yield not wighed,yield calculated

10 80 Lajikkeina olivat vuosina Kultasade II-, Tähti- ja Simo-kaura, Binder-, Vankkuri- (v Kulta-) ja Maija-ohra sekä Timantti-, Hopea- (v Sopu-) ja Tammi-kevätvehnä. Tässä tutkimuksessa on käytetty edellä mainittujen lajikkeiden keskisatoja. -Vuosina olivat vertailtavina Kultasade II-kaura, Binder-ohra (v Maija, jonka sato muunnettu lajikekokeiden tulosten perusteella Binderin sadoksi) ja Timantti-kevätvehnä. Näissä kokeissa oli kevätviljojen lisäksi myös erilaisia seos:. vilj oja (VALLE 1946). Vuosina koekasveina olivat Sisu-kaura (v Sisu L), Balderohra ja Svenno-kevätvehnä (v ja v Kärni II). K ylv öaika oli eri vuosina vaihdellen 25/4-26/5. Se oli keskimäärin 13/5 (taul. 2). Simentä kylvettiin seuraavat määrät: kauraa 220 kg/ha, cihraa 220.kg/ha (vuodesta 1950 lähtien kuitenkin 270 kg/ha) ja kevätvehnää 280 kg/ha (Vuodesta kg/ha). Edellä mainitut kylvömäärät tarkoittavat sellaisen kylvösiemenen määrää, jonka käyttöarvo 100 % ja jyvän paino kauralla 30 g,'phr011a 45 g ja kevätvehnällä 35 g. Kokeet kylvettiin 12 cm:n rivivälein. Ennen kylvöä siemen yleensä peitattiin elohopeapitoisella peittausaineella. Vuodesta 1956 lähtien kokeessa on suoritettu rikkaruohoruiskutus MCPA-aineilla. Koetulosten tilastollinen tarkastelu suoritettiin pääasiallisesti MUDRAN (1958) esiftämällä tavalla. Sääolot Yleispiirteenä koekauden aikana vallinneista sääoloista mainittakoon, että kasvukaudet olivat useimpina vuosina normaalia lämpimämpiä. Touko elokuun keskilämpötila oli normaalia alempi vain vuosina 1952 ja Ottaen huomioon kaikki koevuodet touko dokuun lämpötila oli 0,5 C normaalia korkeampi (normaali v ,5 C). Eri kuukausien lämpötiloissa oli eri vuosina suuria eroja. Varsinkin toukokuun lämpötilan vuosivaihtelu oli huomattava. Kasvukau&n alku oli normaalia viileämpi erityisesti vuosina 1941, ja Normaalia aikaisemmin saapui kevät sitä vastoin vuosina 1937, 1940, 1943; ja Keväthalloja esiintyi melkein kaikkina vuosina vielä orastumisen jälkeen, mutta oraitten vioitusta havaittiin vain vuoden 1959 poikkeuksellisen aikaisessa (25/4) kylvössä. Tällöin oraat kärsivät toukokuun loppupuolella sattuneessa hallassa,(maan pinnalla 10 C), ohra pahemmin kuin muut. Kasvukaudet olivat yleensä normaalia kuivempia. Runsassateisia kasvnkausia esiintyi kuitenkin vuosina , 1953, 1956 ja Kaikki vuodet huomioon ottaen satoi touko elokuun aikana keskimäärin 233 mm eli 12 niin (5 %) normaalia vähemmän (normaali v mm). Sademäärän jakauturnisessa eri kuukausien kesken oli eri vuosina hyvin suuria eroja. Kasvukauden alku oli usein kuiva, syyskesä sitä vastoin runsassateinen. Yksityiskohtaisesti on Tikkurilan vuoden 1946 jälkeisiä sääoloja käsitellyt VALLE (1958, 1962).

11 C. Koetulokset Kokeet onnistuivat yleensä hyvin. Kaikki kokeet huomioon ottaen oli jyväsadon koevirhe 2,3 % (taul. 2). Tähän lukuun.sisältyy myös koejäsenten ja vuosien välisestä vuörovaikutuksesta, johtuva virhe. Eri vuosina virhe oli niin Ikään pieni, lukuun ottamatta vuosia 1945 ja 1946, jolloin se oli 4,7.% ja:, 4,4 %. Kasvua häiritsevistä tekijöistä mainittakoon useina vuosina esiintyneitä poutakausia ja hallan vioitusta V Kasvitaudeista voidaan mainita.kätkönoen esiintyminen ohrassa, runsaimmin sitä havaittiin v Viljojen tähkälletulossa oli suuria vaihteluja. Esimerkiksi v Sisu-kaura tuli.röyhylle (keskimäärin 61) päivässä kylvöstä. Balder-ohran vastaavat luvut olivat (keskim. 59) päivää ja Svenno- (Kärni -II-) kevät-. vehnän (55) päivää. Kasvuajan pituus vaihteli myös erittäin paljon. Esimerkiksi v oli Sisu-kauran kasvuaika (aika kylvöstä keltatuleentumisasteelle) , keskimäärin 104 päivää. Balder-ohran vastaavat luvut olivat , keskimäärin 101 päivää ja Svenno- (Kärni II-) kevätvehnän , keskimäärin 111 päivää. Kevätviljojen kasvuaika oli yleensä pisin 1950-luvun kokeissa, mikä johtui viileistä kasvukausista ja ohran sekä kevätvehnän suhteellisen myöhäisistä lajikkeista (YLLö 1961 a). Kesän lämpötila vaikutti ratkaisevasti kasvuajan pituuteen. Kevätviljat tuleentuivat nopeimmin lämpiminä kesinä vuosina 1937, , ja 1960,. Korren 1 ui u-u s oli v keskimäärin: kaura- 7,3, ohra 7,0- ja kevätvehnä 8,1 (10 täysin pystyssä, 0 maata myöten laossa). Vertailuun otettiin vain sellaiset vuodet (yht. 13), joina eroja havaittiin. Kevätvehnä oli siis luja- ja ohra heikkokortisin Jyväsato Kauran jyväsato oli keskimäärin kg/ha. Sato oli heikoin (2480 kg/ha) v. 1941, mikä johtui lähinnä myöhäisestä kylvöstä ja viileästä sekä kuivasta alkukesästä. Paras sato (6 110 kg/ha) kaurasta saatiin v Tällöinkin kylvö myöhästyi, mutta sääolot olivat varsinkin löppukesällä -kaör-alle edulliset. Satovaihtelu oli eri vuosina suuri (kuva 1). Ohran jyväsato oli keskimäärin kg/ha eli 270 kg/ha pienempi kuin kauran. Sato oli heikoin ( kg/ha) vuosina 1937, 1946 ja Syyt olivat erilaisia, kuten v lähinnä kuivuus, v alkukesän viileys ja sateisuus ja v. 1959' keväthalla sekä ankara kuivuus. Parhaita ( kg/ha) olivat ohran sadot, kuten kaurankin, sääoloiltåan suotuisina vuosina 1953 ja Ohran suhteellinen jyväsato oli keskimäärin 94 (kaura = 100). Våihtelut olivat hyvin suuria (kuva 2). Suhteellinen sato oli pienin (suhdel. 66) viileänä kasvukautena v. 1952, jolloin aikaisin (8/5) kylvetyssä kokeessa ohra ei pystynyt kilpailemaan kauran kanssa. Tähän oli todennäköisesti syynä maan happamuus (pfi 5,4). Muina,

12 82 k a :. '.. :.... 1? P R.. : i. :. -9 : '.',1.o. 1 4 : * t:/ ; P :. jo % ;51 i % / \ --. **1 1,. / t / : % /,., ' i ' " S ö 1 i I / P%..". I /I -._. i i.4 / V % 61 I \ i t t i I / ' I.: :,...d. / V % / V / % % 1 \ li o I/ ck ;,,,::: ' Kuva 1. Kevätviljojen jyväsadot kasvinviljelylaitoksen lajivertailukokeessa Tikkurilassa v kaura, (vrt. taul. 2). ohra, kevätvehnä Fig. 1. Grain yields of spring cereals in comparative trial at the Department of Plant Husbandry, Tikkurila, oats, barley, spring wheat (see Table 2) : i i.% o P. :. ''. i P.... / % :... 1) i - - *.o..,( 5 '..4:5 : f% t % t. o I %,... "tt.... I % , t 1 1 jr.k / % / /R Nj i % i ' V V % / - % I. I,"1,..-0 i I ; %,./ 60 t I 0 i, / P,_! v V II I I i I I I I % Kuva 2. Kevätviljojen suhteelliset jyväsadot kasvinviljelylaitoksen lajivertailukokeessa. kaura (= 100), ohm, kevätvehnä (vrt. kuvaa 1). Fig. 2. The relative yields of spring cereals in comparative trial at the Department of Plant Husbandry, Tikkurila. oats (= 100), barley, --- spring wheat (tee Fig. 1).

13 vuosina ohra menestyi suhteellisesti paljon paremmin lukuun ottamatta vuotta 1961, jolloin sen suhdeluku oli 80. Mainittuna vuonna alkukesän kuivuus haittasi ohran kasvua pahemmin kuin kauran. Parhaita olivat ohran suhteelliset sadot (suhdel: ) vuosina ja Yhteistä näille vuosille oli myöhäinen kylvö (20-23/5), josta ohra kärsi vähemmän kuin kaura. Vuonna 1943 kasvukausi oli lisäksi varsinkin syyskesästä viileä ja sateinen. K evät v ehnän jyväsato oli keskimäärin kg/ha eli kg/ha pienempi kuin kauran. Heikoin sato (1 600 kg/ha) saatiin v. 1941, jolloin myös muitten kevätviljojen sadot jäivät verrattain pieniksi. Kasvukauden alku oli mainittuna vuonna normaalia huomattavasti viileämpi ja kuivempi. Satoa alensi myös kylvön myöhäi -373rs. Parhaita olivat kevätvehnän sadot ( kg/ha) vuosina 1947 ja 1955, jolloin myös kauran ja ohran sadot olivat hyviä. Kevätvehnän suhteellinen sato oli keskimäärin 68 (kaura = 100). S en såt o jäi kaikkina vuosina heikommaksi kuin kauran ja ohran (kuvat 1-2). Vuonna 1943 sato ero kauraan verrattuna oli kuitenkin tilastollisesti epävarma. Heikoin oli kevätvehnän suhteellinen sato (suhdel. 49) vuoden 1948 kokeessa verrattain jäykällä savimaalla, jossa kevätvehnä kärsi alkukesän kuivuudesta enemmän kuin muut. Myös eräinä muina vuosina (1949 ja 1952) alkukesän kuivuus haittasi kevätvehnää enemmän kuin kauraa. Suhteellisesti parhaita satoja saatiin kevätvehnästä vuosina 1943 ja 1950, jolloin suhdeluvut olivat 94. Kuten edellä selvisi, vaihtelivat jyväsadot eri vuosina hyvin voimakkaasti. S a t o- v a i'h t e l'u k er. t oi m et (hajonta %:na keskisadosta) olivat kauralla 23, ohralla 20 ja kevätvehnällä 29. Näihin lukuihin sisältyy satunnaisen vuosivaihtelun ja systemaattisen mnuntelun eli trendin vaikutus. Ohran kokonaisvaihtelu oli pienin ja kevätvehnän suurin. Tarkasteltaessa satotason kehitystä havaitaan tason paranemista vuosien kuluessa. Jyväsadon ja ajan (vuosien) välinen riippuvuussuhde oli kaikilla viljoilla sangen huomattava, korrelaatiokettoimet: kaura r = 0,61**, ohra r = 0,39 ja kevätvehnä r = 0,51*. Korrelaatioita laskettaessa otettiin huomioon myös välivuodet (1942, 1954 ja 1957), jolloin kokeita ei ollut. Vuoden 1948 osalta käytettiin kokeiden a ja b keskiarvoja. Saman periaatteen mukaan suoritetussa regressiolaskussa saatiin, käyttämällä ensimmäisen asteen yhtälöä, keskimääräiseksi- s ad onlisäyk s ek si vuotta kohden: kanta 83,2** kg/ha eli 2,0 % keskisadosta, ohra 42,4 kg/ha eli 1,1 % ja kevätvehnä 53,2* kg/ha eli 1,8 %. Kauran ja kevätvehnän sadonlisäys oli voimakkain, ohran sitä vastoin heikoin ja tilastollisesti epävarma (P = 8 %). Edellä mainittua satotason paranemista tehostivat mm. lajikkeiden vaihto v ja kokeen siirtäminen multavammalle maale v. 1952, jolloin myös PK-lannoitusta huomattavasti lisättiin. Muista satovaihteluun ja satoisuussuhteisiin vaikuttavista tekijöistä mainittiin jo ohran jyväsatojen käsittelyn yhteydessä kylvöaika. Koko aineiston puitteissa jyväsadon ja kylv ö aj an -välinen,vnorosuhde jäi kuitenkin heikoksi, korrelaatiokettoimet: kaura r = 0,27, ohra r = 0,22 ja kevätvehnä r = 0,12. Kertoimet olivat 83

14 84 kaikilla kevätviljoilla negatiivisia ja tilastollisesti epävarmoja (P esimerkiksi kauralla 21 %). Ne viittaavat siihen, että aikainen kylvö oli yleensä edullisempi kuin myöhäinen. :Kuten jo edellä selvisi, oli sääoloj en vaikutus useina vuosina varsin merkittävä. Koko aineiston puitteissa jäi säätekijöiden ja jyväsadon välinen riippuvuussuhde kuitenkin heikoksi. Touko-elokuun keskilämpötilan ja jyväsadon korrelaatiokertoimet olivat: kaura r = 0,31, ohra r = 0,27 ja kevätvehnä r = 0,13. Kertoimet olivat kaikilla kevätviljoilla negatiivisia, ja tilastollisesti epävarmoja (P esimerkiksi kauralla 16 %). Voimakkain oli lämpötilan muutosten vaikutus heinäkuussa. Edellä esitetyt korrelaatiokertoimet viittaavat siihen, että lämpöä oli koekasveille yleensä riittävästi ja että keskimääräistä korkeammat lämpötilat jopa alensivat satoa. Tällainen tulos on selitettävissä mm. sillä, että koevuosien toukoelo kuun keskilämpötila oli jo sinänsä sangen korkea eli 0,5 C normaalia korkeampi. Touko=elokuun sademäärän ja jyväsadon väliset korrelaatiokertoimet olivat: kaura r = 0,23, ohra r = 0,25 ja kevätvehnä r = 0,25. Vuorosuhde oli siis heikko. Kertoimet olivat positiivisia, mikä viittää siihen, että keskimääräistä suuremmalla sademäärällä oli edullinen vaikutus satoon. Selvimmin mainittu vaikutus tuli esiin touko-heinäkuussa. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, koekaudet olivat keskimäärin normaalia hieman (5 %) vähäsateisempia. Lopuksi on syytä mainita, että lämpötilan ja sademäärän välillä ei ollut mainittavaa vuorosuhdetta, lukuun ottamatta elokuuta, jolloin vuorosuhde oli r = 0,65*. Viimeksi mainittu seikka ei kuitenkaan olennaisesti muuta edellä esitettyä kuvaa, vaikka aineistosta suoritettaisiin osittaiskorrelaatiolasku. Näyttää siis siltä, että kevätviljat sopeutuivat varsin hyvin ja sunnnilleen samalla tavalla sääolojen muutoksiin. Jyvä- ja olkisadon välillä oli positiivinen, melko selvä vuorosuhde, kaura r = 0,43, ohra r = 0,67** ja kevätvehnä r = 0,72*". Suuria olkisatoja seurasi siis yleensä hyvä jyväsato, varsinkin kevätvehnällä ja ohralla. Kauran kohdalla vuorosuhde oli heikompi ja tilastollisesti epävarma (P = 15 %). Vuorosuhteet eivät kuitenkaan olleet täydellisiä, mikä osoittaa, että jyväsato oli osittain muista tekijöistä riippuvainen kuin olkisato. Lopuksi on syytä tarkastella sat otas on vaikutusta satoisuussuhteisfin. Tarkastelu voidaan suorittaa monella eri tavalla. Yksinkertaisinta on seurata edellä mainittuja trendiarvoja. Ne osoittivat, että sadon lisäys oli suurin kauralla ja pienin ohralla. Kauran ja ohran välinen satoero suureni siis vuosien kuluessa, ts. ohran satotaso laski suhteessa kauran satoon. Kevätvehnän suhteellinen satotaso pysyi sitä vastoin jokseenkin muuttumattomana, sillä keskimääräinen sadonlisäys oli kauralla ja kevätvehnällä melkein sama eli 2,0 % kauralla ja 1,8 % kevätvehnällä. Satotason vaikutus jäi siis varsin vähäiseksi. - Samaan tulokseen päästään, jos keskimääräiset suhteelliset sadot lasketaan vuosittaisten suhdelukujen keskiarvoina ja näin saatuja lukuja verrataan Satomäärien perusteella laskettuihin suhteellisiin satoihin, jöita tähän mennessä on käytetty (taul. 2).

15 Eri vuosien suhdelukujen keskiarvot olivat (suluissa luvut taulukosta 2 ilmaistuna 0,1 %:n tarkkuudella): ohra 95,2 (93,7) ja kevätvehnä 68,5 (68,2). Ensiksi mainitut sriliteellisteri satojen keskiarvot, joista oli poistettu vuosivaihtelun vaikutus, olivat jonkin verran suurempia kuin satomäärien perusteella lasketut sadot. Tämä osoittaa, että vuosina, jolloin kaikkien viljojen sadot olivat huonoja, ohrasta saatiin suhteellisesti hieman parempi tulos kuin kaurasta. Kevätvehnällä mainittu ero oli hyvin pieni. Satotasolla ei siten ollut kovin suurta vaikutusta satoisuussuhteisiin. Tämä ori varsin luonnollista, sillä satotaso ei sellaisenaan voi vaikuttaa satoisuussuhteisiin, vaan ne eri tekijät, joista taso riippuu ja jotka vaikuttavat eri kasveihin eri tavalla. Kun nämä tekijät, kuten esimerkiksi kylvöaika, maalaji, happamuus, sääolot jne. olivat vaikuttamassa satotulokseen, muodostui yhteisvaikutus eri kevätviljoille keskimäärin suunnilleen samaksi. Yhteenvetona mainittakoon, että kasvinviljelylaitoksen lajivertailukokeessa saatiin suurin jyväsato kaurasta, keskimäärin 4280 kg/ha. Ohran sato oli hieman (suhdel. 94), kevätvehnän sato sitä vastoin huomattavasti (suhdel. 68) pienempi kuin kauran Jyväsadon laatu Jyväsadosta tehtiin eräinä vuosina raakaproteiinin; jyvän painon ja hehto litranpainon määrityksiä. Raakaproteiinipitoisuus oli vuosina ja 1961 (9 koetta) keskimäärin: kaura 12,6 %, ohra 12,0 % ja ke'vätvehnä 15,0 % kuiva-aineesta. Mainittuja lukuja laskettaessa käytettiin kaikille viljoille kerrointa 6,25 (x N %). Tämä on otettava huomioon tuloksia arvosteltaessa, sillä kerroin on kevktvehnälle ja jossakin määrin myös kauralle hieman liian suuri. Proteiinipitoisuus vaihteli eri vuosina melkoisesti, esimerkiksi kauralla 10,2-14,0 %. Vaihtelut olivat eri viljoilla yleensä samansuuntaisia. Vähiten sisälsivät jyrät raakaproteiinia sateisena kasvukautena 1944: Kuten edellä mainittiin, oli kauran proteiinipitbisuus hieman suurempi kuin ohran, mutta ero ei ollut tilastollisesti varma (P = 20 /,;) KeVätvehnä sisälsi sitä vastoin kaikkina vuosina proteiinia selvästi runsaammin kuin Muut kevätviljat. ' Mainitut tulokset käyvät varsin hyviä yhteen sen kanssa, mitä vastaavanlaisissa kokeisa. ori aikaisemmin todettu (WINKLER ja LUS'I'IG 1959, ELIASSON ja DANELL 1956, Ylle 1953, PILL 1939). Raakaproteiinisaddt olivat keskimäärin: kaiira 474 kg/ha, ohran suhteellinen: sato 88 ja kevätvehnän 81. Lähinnä runsaanlyväsadon ansiosta kaurasta saatiin proteiinia eniten j yvän painot olivat v (12 koetta) keskimäärin: Kriltasade II-kaura 32,5 g, Binder-ohra 40.0 g ja Timantti-kevätvehnä 33,1 g. Vuosina (10 koetta) olivat vastaavat luvut: Sisu 33,9 g, Balder 41,5 g ja SVenno (Kärni II) 37,4 g. Vaihtelut olivat eri vuosina suuria, esimerkiksi Kultasaḏe II -kauralla 37,0 g ja Sisu-kauralla 31,1-38,8 g.

16 86 Kauran jyvä oli, huomioon ottaen kaikki kokeet, selvästi kevyin, j. p. keskimäärin 33,9 g. Ohran jyvä oli kaikkina vuosina huomattavasti painavampi kuin kauran ja kevätvehnän. Kevätvehnän jyvä oli keskimäärin painavampi kuin kauran, ero oli tilastollisesti varma (P = 2,1 %). Hehtolitranpainot olivat v (5 koetta): -Kultasade II 54,1 kg, Binder:69,2 kg ja Timantti 81,4 kg. Vuosina (10 koetta) vastaavat luvut olivat: Sisu 51,1 kg, Balder 70,0 kg ja Sii- nno'(kärni II) 81,3 kg. Lajikevaihdosta ym. syistä johtunut muutos oli suurin kauralla. Eri kevätvilj oj en väliset erot tulivat hlpainoissa huomattavasti selvemmin ja tasaisemmin esiin kuin jyvän painoissa, joissa suhteet vaihtelivat enemmän. Eri vuosina esiintyi sangen suuria vaihteluja, jotka olivat kuitenkin eri viljoilla yleensä samansuuntaisia. Parhaita olivat hl-painot sellaisina vuosina, jolloin jyväsadotkin- olivat hyviä. 3. Olkisatö Kauran olkisato oli keskimäärin kg/ha ( kg/ha, taul. 2). Ohran olkisato oli pienempi eli kg/ha ( kg/ha) ja suhteellinen sato keskimäärin 93 (69-118). K e vät vehnän olkisato oli kg/ha ( kg/ha) ja suhteellinen sato keskimäärin 96 (64-119). Kauran ja kevätvehnän välinen satogo ei ollut tilastollisesti varma (P = 20 %). Olkisatojen vaihtelu oli hieman suurempi kuin jyväsatojen. Vaihteluk e-r oimet olivat: kaura 26, ohra 22 ja kevätvehnä 29. Jyväsatoj en käsittelyn yhteydessä selvisi, että ja jyväsadon välillä oli melko selvä, 'joskaan ei täydellinen vuorosuhde. Kasvutekijöistä, jotka vaikuttivat enemmän olkit. kuin jyväsatoihin, mainittakoon sademäärä. Olkisadon ja touko elokuun sademäärän välinen vuorosuhde oli: kaura r = 0,53*, phra r = 0,50* ja kevätvehnä r = 0,46*. Korrelaatiokertoimet olivat selvästi suuremmat kuin jyväsatojen kohdalla. Ne olivat eri kevätviljoilla melkein samat. Sateisina kesinä saatiin siis yleensä runsaita olkisatoja. Lämpötilan muutoksiin suhtautuivat olkisadot suunnilleen samalla tavalla kuin jyväsadotkin. Olkisaclon ja touko elokuun keskilämpötilan välinen vuorosuhde oli: kaura r = 0,32, ohra r -= 0,33 ja kevätvehnä r = 0,36. Korrelaatiokertoimet viittaavat siihen, että keskimääräistä korkeampi lämpötila alensi myös olkisatoja: Kuten korrelaatiokertoimista nähdään, eri kevätviljat suhtautuvat jokseenkin samalla tavalla sademäärän ja lämpötilan muutoksiin. Olki- ja jyväsadon suhde oli kauralla 1,18, ohralla 1,17 ja kevätvehnällä, 1,66. Vaihtelut olivat eri: vuosina hyvin suuria, esimerkiksi Sisu-kauralla 0,88H-1,56. Vaikka edellä mainitut luvut poikkeavat aikaisemmin julkaistuista lajivertailukokeen tuloksista (vrt. esim. HUTTUNEN 1938) ja siitä, mitä käytännössä yleensä on todettu (Pellervon kalenteri 1962) on niiden järjestys eri kevätviljoihin nähden sama.

17 4. Rehuyksikkö- ja viljayksikkösato Satoisuusvertailussa on kiinnitettävä huomio myös sadon laatuun. Laadun merkitys riippuu taas suurelta osalta siitä, mihin tarkoitukseen sato käytetään. Mikäli sato käytetään eläinrehuksi, on rehuyksikkö sopivin vertailuperuste. Hu9mioon ottaen edellämainitut keskimääräiset jyvä- ja olkisadot rehuyksikkösato oli: kaur a ry/ha, ohran suhteellinen rehuyksikkösato 110 ja k e - vät ve hnän sato 80 (kaura = 100). Satoja laskettaessa käytettiin rehutaulukossa mainittuja korvauslukuja, ts. yhteen rehuyksikköön laskettiin jyviä: kauraa 1,2 kg, ohraa 1,0 kg, kevätvehnää 1,0 kg, ja olkia: kauraa 4,0 kg, ohraa 3,9 kg, kevätvehnää 5,3 kg (Pellervon kalenteri 1962). Olkisadon osuus rehuyksikkösadosta oli sangen pieni eli eri kevätviljoilla 24,5-26,2 % (kuva 3). Satoisuussuhteisiin olkien rehuyksikkösadolla oli vain pieni merkitys. Ohrasta saatiin suurin rehuyksikkösato. Tämä on varsin luonnollista, jos otetaan huomioon esimerkiksi kauran ja ohran erilainen kuoripitoisuus. Mainittua laatuominaisuutta ei tässä kokeessa tutkittu, mutta eräissä kasvinviljelylaitoksen aikaisemmissa lajikekokeiden tuloksissa on vertailukelpoisia lukuja. Niinpä oli v Kultasade-kauran kuoripitoisuus 23,3 % ja kaksitahoisten ohrien 10,1 % jyvien kokonaispainosta. PESOLAN (1942) mukaan kauran kuoripitoisuus on % ja ohran yleensä 8-10 %. Kun kevätvehnän jyvä on kuoreton, se on siinä suhteessa kauraa ja ohraa arvokkaampi. 87 JYVIÄ kg/hcl GRAIN VIELD OMA kg/ha Ry/ho V9/h0 STRAW VIEW FEED UNITS Y1ELD GRAIN UNITS YIELD KAURA-OATS 014 RA -BARLEY KEVÄTVENNÄ-SPRING W4IEAT Kuva 3. Kauran, ohran ja kevkvehnän sadot kasvinviljelylaitoksen lajivertailukokeessa Tikkurilassa v Fig. 3. Yields of oats, barley and spring»heru' in comparative triol at the Department of Plant Husbandry, Tikkurila,

18 88 Mainittakoon lisäksi, että eri kevätviljojen rehuyksiköt eivät ole joka suhteessa samanarvoisia. Esimerkiksi proteiinia, on kevätvehnän ja kauran rehuyksikössä enemmän kuin ohran. Rasvaa sisältää kaura enemmän kuin muut. Jos kevätvilj oja arvostellaan sen mukaan, miten suuri osuus. sadosta voidaån käyttää ihmisravintona, on viljayksikkö sopivin vertailuperuste. Viljayksikkö on käsitteenä suhteellisen vähän tunnettu ja jossakin määrin vaihteleva, riippuen siitä, millaisia tuotetta kulloinkin tarkoitetaan. Kauran käyttö ruokataloudessa on vähäistä. Sitä käytetään pääasiallisesti ryyneinä, joita saadaan keskimäärin n. 60 % kauran jyväsadosta. Vaihtelu on, riippuen kauran laadusta, melko suuri. Ohrasta tulee jauhoja n. 90 %, ryynejä ja lestyjauhoja vähemmän. Kevätvehnän jyväsato voidaan käyttää 100-%:sesti, koko- eli grahamjauhoina. Tämän lisäksi on otettava huomioon tuotteiden erilainen ravintoarvo. Jos vehnäjauhojen ravintoarvo merkitään 100:ksi, on kauraryynien ravintoarvo PALOHEIMON mukaan 112 ja ohrajauhoj en 101 (Pellervon kalenteri 1949). Kun edellä mainittuja lukuja sovelletaan Tikkurilan lajivertailukokeeseen, saadaan kaur an viljayksikkösadoksi vy/ha, ohran suhteelliseksi vy-sadoksi 127 ja kevätvehnän 101 (kaura = 100). Ohrasta saatiin siis selvästi suurin viljayksikkösato (kuva 3). Kauran ja kevätvehnän vy-sadot olivat melkein yhtä suuria. Arvosteltaessa kevätviljoja viljayksikkösadon mukaan on kiinnitettävä huomiota myös jauhatuksen sivutuotteisiin, joilla on käyttöä kotieläintaloudessa. Yht eenv et ona mainittakoon, että Tikkurilan lajivertailukokeessa oli kaura jyvä- ja olkisadossa satoisin kevätvilja. Ohr a jäi jyväsadossa kauraa hieman heikommaksi, mutta voitti kauran selvästi rehuyksikkö- ja viljåyksikkösadossa. K e vät v ehnäs tä saatiin huomattavasti pienempi jyvä- ja rehuyksikkösato kuin kaurasta ja ohrasta. Viljayksikkösato oli kuitenkin yhtä suuri kuin kauralla. Kevätvehnän proteiinipitoisuus oli parempi kuin kauran ja ohran. III. Satoisuusvertailua koeasemien lajikekokeissa Edellä käsitelty Tikkurilan lajivertailukoe osoitti, että kaura ja ohra ovat Etelä- Suomessa hyväkuntoisilla kivennäismailla selvästi satoisampia kuin kevätvehnä. Seuraavassa tarkastellaan kevätvilj oj en satoisuussuhteita maan muissa osissa. Kun varsinaisia lajivertailukokeita on muualla järjestetty vähän, on tyydyttävä lajike - kokeiden tuloksiin. Lajikekokeista voidaan hyväksyä vertailuun vain sellaiset, joissa kasvuolot ovat kaikille kevätviljoille olleet ainakin lähimain samat. Tällä tavoin suoritetun satoisuusvertailun tulokset on koottu taulukkoon 3. Siihen tarvittava aineisto saatiin koeasemien koetulosmonisteista. Vertailuun otettiin myös kasvinviljely- ja kasvinjalostuslaitosten lajikekokeet. Vanhimpia kokeita ei yleensä otettu huomioon, sillä niistä on LÄHDE (1950) aikaisemmin laatinut vertailun. Kaikki kokeet sijaitsivat kivennäismailla. Ennen aineiston käsittelyä tehtiin tar kis tusver tailu Tikkurilan lajivertailu- ja lajikekokeiden kesken. Vertailu osoitti, että lajikekokeita voidaan eräin

19 Taulukko 3. Kevätviljojen satoisuusvertailua maatalouden tutkimuskeskuksen laitosten ja koeasemien lajikekokeissa. Table 3. Comparison of yields of spring cereals in variety trials at Departments and Experimentalstations of the Agricultural Research Centre. Jyväsato Grain yield Vaihtelukerroin Coef. of variation Leveys- Koevuo»varma Koepaikkal) aste Vuodet sian Kevät- ero» % Kevät- Trial location p. 1. y,, lukum. Kaura Ohra vehnä (P=5 %) velmä N. loi. No of Oats Barley Spring Sign. Kuuta Ohra s,ring ' trialyears kg/ha wheat Diff. % Oats Barley,;',-beat sl. sl. (=100) rel. rel. s% s% 0% 2) 1. Kasvinviljelylaitos 60 18' *** 8, Kasvinjalos-. tuslaitos 60 49' *** 13, Karjalan koeas ' *** 9, , 4. Satakunnan» 61 17' *** 9, Hämeen» 61 20' *** 9, Et.-Savon» 61 40' ** 12, Et.-Pohj.m.» 62 57' *** 6, P.-Savon» 63 09' ** 7, Perä-Pohj.» 66 35' * 19, Keskimäärin Average ***»)3, vrt. kuvaa 4 see Fig. 4. F-testi: viljat viljat x vuodet F Test: species species x years. F-testi: viljat viljat x koepaikat F Test: species species x locations. 89 edellytyksin käyttää hyväksi myös lajivertailussa. Tarkastelun yhteydessä pyrittiin selvittämään lajikkeen vaikutusta satoisuussuhteisiin. Vertailuun otettiin: a) mittarilajikkeet b) kunakin vuonna satoisin lajike tai linja ja c) kunakin vuonna kaksi satoisinta lajiketta tai linjaa. Mittarilajikkeiden käytöstä luovuttiin, sillä niiden suhteen esiintyi eri koepaikoilla melkoista kirjavuutta. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon koeasemien kokeista otettiin vertailuun mittarit, sillä mainitut kokeet olivat samalla lajivertailukokeita. Kokeet oli järjestetty siten, että esimerkiksi kauran lajikekokeeseen: oli otettu sekä ohran että kevätvehnän lajikekokeiden mittarilajikkeet. Yhden ja kahden satoisimman lajikkeen vertailu osoitti, että hajonta oli kummassakin tapauksessa melkein sama. Satoisuusvertailu suoritettiin sen vuoksi kunakin vuonna satoisimman lajikkeen tai linjan mukaan, lukuun ottamatta kahta edellä: mainittua koeasemaa (taul. 3). Tämän lisäksi on tekstissä vertailtu myös mittarilaj ikkeiden satoja. Tarkastelu osoitti, että lajikkeella on hyvin suuri vaikutus satoisuussuhteisii n, kuten seuraava esimerkki Tikkurilan kokeista osoittaa. Vuosina ja (yht. 13 vuotta) oli vertailukelpoisissa lajikekokeissa mm. seuraavat lajikkeet (suluissa keskim. jyväsato): kaurat Kultasade II (4 660 kg/ha) ja Sisu tai Sisu L (5 050 kg/ha), ohrat Binder (3 900 kg/ha) ja Balder (4 410 kg/ha). Ohran suhteellinen sato oli riippuen siitä vertailtiinko Binderia. vai Balderia Kultasade II -kauraan verrattuna 84-95, Sisu-kauraan verrattuna.

20 90 Kuva Maatalouden tutkimuskeskuksen laitoksia ja koeasemia: Kasvinviljelylaitos Kasvinjalostuslaitos Karjalan koeasema Satakunnan koeasema Hämeen koeasema Etelä-Savon koeasema Etelä-Pohjanmaan koeas. Pohjois-Savon koeasema Perä-Pohjolan koeasema (taul. 3). - Kiinteitä koekenttiä: Jomala Loimaa Hartola Ilomantsi Pihtipudas Nurmes Kannus Alatornio (taul. 4). Fig Department! and Experimentalstations of the Agricultural Research Centre: Dep. of Pian' Husbandr_y Dep. of Pieni Breeding Agricultural Experimental Stations: Karjala Satakunta Häme South Savo South Pohjanmaa North Savo Perä-Pohjola (Table 3). - Permanent Experimental Fields (Table 4). Viivoitettuna eteläinen ja pohjoinen alue (taul. 5), maanvilje ys., tai talousseuran alueen raja. The shaded areas indicate the southern and the northern regions (Table 5), boundaries of the Agricultural Societies. kuitenkin vain On siis erittäin tärkeätä, että vertailuun otetaan vain samaan satoisuusluokkaan kuuluvia lajikkeita. Kokeiden mittarit eivät kuitenkaan kaikissa olosuhteissa edusta tasapuolisesti eri viljalajeja. Taulukkoon 3 on jyväsatojen lisäksi merkitty varianssianalyysin tuloksista»varma ero» %-lukuna, jotta sen soveltaminen ohran ja kevätvehnän suhteellisiin satoihin olisi helppoa. Taulukossa on mainittu myös satovaihtelun voimakkuutta osoittavat vaihtelukertoimet. Niiden keskiarvot, samoin kuin keskimääräiset jyväsadot, ovat aritmeettisia keskiarvoja. Koepaikat on merkitty järjestyksessä etelästä pohjoiseen <kuva 4). Taulukon selitykseksi mainittakoon seuraavaa:

21 Kasvinviljelylaitoksen vuosien (ei 1944, 1954) lajikekokeissa kauran jyväsato (satoisin lajike) oli kg/ha, ohran suhteellinen sato 94 ja kevätvehnän 69 (kaura = 100). Kauran ja ohran satoero ei ollut tilastollisesti varma (P = 21 %). Satoisuussuhteet olivat melkein samat kuin lajivertailukokeessa. Tämä on varsin luonnollista, sillä lajikekokeet oli useimpina vuosina järjestetty samoille lohkoille kuin lajivertailukoekin. Lajikekokeiden korkeampi satotaso johtuu satoisimman lajikkeen käytöstä vertailussa, mutta myös siitä, että heikot satovuodet ( ) jäivät tästä vertailusta pois. Mainituista syistä satovaihtelu oli lajikekokeissa pienempi kuin lajivertailukokeessa. Kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa lajikekokeet olivat aitosavimaalla, jossa oli humusta 4-7 % ja ph 5,2-6,4. Kevätviljat seurasivat samaa esikasvia aina vuoteen 1951 (POHJANHEIMO 1959). Myös lannoitus on ollut eri viljoilla keskimäärin jokseenkin sama. Kauran sato (satoisin lajike) oli vuosina keskimäärin kg/ha, ohran suhteellinen sato 93 ja kevätvehnän 71. Satoisuussuhteet olivat melkein samat kuin Tikkurilassa, satovaihtelu sitä vastoin selvästi suurempi. Suuri vaihtelu johtui lähinnä Jokioisten savimaiden poudanalttiudesta. Mielenkiintoista on tarkastella myös mittarilajikkeiden satoisuussuhteita. Keskimääräiset jyväsadot olivat vuosina (suluissa vastaavat luvut vuosilta LÄHTEEN mukaan): Kultasade II kg/ha (3 250 kg/ha), Binderin snhteel- Enen sato 81 (77) ja Timantin sato vastaavasti 66 (74). Satotasossa oli siis vuosina tapahtunut sangen huomattavaa nousua ja samalla oliyat myös satoisuussuhteet jonkin verran muuttuneet. Vertailu osoittaa edelleen, että Binder (suhdel. 81) ja Timantti (suhdel. 66) eivät anna vuosien vertailussa täysin oikeata kuvaa ohran ja kevätvehnän mahdollisuuksista kilpailla kauran kanssa (vrt. yllämainittuja suhdelukuja 93 ja 71). Sama ilmiö on todettavissa myös Tikkurilan kokeissa. Karj alan koeasemalla Anjalassa kevätvilj oj en lajikekokeet sijaitsivat hiesusavimaalla, jonka humuspitoisuus oli 3-7 % ja ph 5,5-6,4. Eri kevätviljojen esikasvi ja lannoitus poikkesivat joinakin Vuosina toisistaan. Vaihtelut olivat kuitenkin varsin vähäisiä ja senlaatuisia, että keskimääräiset kasvuolot muodostuivat eri viljoille melkein samoiksi. Kauran jyväsato (satoisin lajike) oli v keskimäärin kg/ha, ohran suhteellinen sato 102 ja kevätvehnän 73. Ohra ja kevätvehnä menestyivät Anjalassa suhteellisesti hieman paremmin kuin Tikkurilassa. Ohran satovaihtelu oli huomattavasti pienempi kuin kauran ja kevätvehnän. Jos vertailuun otetaan mittarilajikkeet, oli Kultasade II:n sato samoina vuosina kg/ha, Balderin suhteellinen sato 108 ja Timantin vastaavasti 72. Ohran korkea suhdeluku osoittaa Balderin hyvää satoisuutta koeaseman oloissa. Koeaseman aikaisemmissa kokeissa ohra on kuitenkin menestynyt heikommin. LÄHTEEN (1950) laatimassa vertailussa, joka käsitti tuloksia kuudelta vuodelta, kauran sato (kaksi satoisinta lajiketta) oli kg/ha, ohran suhteellinen sato vain84 ja kevätvehnän 78. Kuten jo erilainen satotaso osoittaa, olivat kasvuolot silloin toiset, mm. maan happamuus (ph 5,1) ohralle epäedullisempi kuin myöhäisempinä vuosina. 91

22 92 Poikkeavaan tulokseen saattavat vaikuttaa myös satunnaiset tekijät, sillä vuosien lukumäärä oli pieni. Satakunnan koeas e maila Peipohjassa kevätviljojen lajikekokeet sijaitsivat pääasiallisesti hietamaalla (ph 5,5-6,0). Kauran keskimääräinen jyväsato (satoisin lajike) oli v (ei 1951, 1956) kg/ha, ohran suhteellinen sato 93 ja kevätvehnän 78. Satotaso oli huomattavasti heikompi kuin edellä mainituilla koepaikoilla. Ohran suhteellinen sato oli suunnilleen sama kuin Tikkurilassa ja Jokioisissa, kevätvehnän sato hieman parempi. Satovaihtelu oli suhteessa satotasoon - selvästi suurempi kuin Tikkurilassa, vaihtelukertoimet Mittarilajikkeiden vertailun mukaan oli Kultasade II:n sato samoina vuosina keskimäärin kg/ha, Balderin suhteellinen sato 94 ja Timantin 74. Ohran suhteellinen sato oli siis lähes sama kuin ensiksi mainitussa vertailussa, kevätvehnän suhdeluku sitä vastoin hieman pienempi. Hämeen ko easemalla Pälkäneellä lajikekokeet olivat useimpina vuosina hietasavimaalla, jonka ph oli 5,8-6,6. Eräitä vuosia lukuun ottamatta kauran esikasvina oli herne, ohran esikasvina kesantoon kylvetty syysvehnä ja kevätvehnän esikasvina juurikasvit, peruna tai apila. Esikasvit olivat siis kaikille viljoille edullisia. Kun vuotuislannoitus oli runsas ja eri kasveilla keskimäärin suunnilleen sama, otettiin Vuosien kokeet vertailuun. Kauran (satoisin lajike) sato oli keskimäärin kg/ha, ohran suhteellinen sato 98 ja kevätvehnän 73. Satotaso oli melkein yhtä korkea kuin Tikkurilassa, ohran ja kevätvehnän suhteelliset sadot jopa parempia. Satovaihtelu oli sangen pieni, vaihtelukerroin : Mittarilajikkeiden vertailun mukaan oli Kultasade II:n sato samoina vuosina kg/ha, Balderin (v Binder) suhteellinen sato 100 ja Timantin 68. Kevätvehnän suhdeluku jäi siis hieman pienemmäksi kuin se oli ensiksi mainitussa vertailussa. Etelä- S av on koeasemalla Karilassa kevätviljojen lajikekokeet olivat hietamaalla, jonka ph oli 5,3-6;3. Useimpina vuosina kokeet olivat samalla lohkolla. Myös lannoitus oli eri vilj oilla jokseenkin sama. Kauran (satoisin lajike) keskimääräinen jyväsato oli v kg/ha, ohran suhteellinen sato 99 ja kevätvehnän 77. Kauran satotaso oli huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi Tikkurilassa, ohran ja kevätvehnän sato suhteellisesti parempi. Satovaihtelu oli suurin kauralla, vaihtelukerroin 29. Mittarilajikkeiden kesken tehdyssä vertailussa saatiin Kultasade II:n sadoksi kg/ha, Binderin (v Balder) suhteelliseksi sadoksi 95 ja Timantin vastaavasti 74. Binder ja Timantti olivat siis alentaneet ohran ja kevätvehnän suhteellisia satoja verrattuna siihen, mitä ne olivat ensiksi mainitussa vertailussa. Mainittakoon, että ohra menestyi Karilassa hyvin Myös v järjestetyssä lyhytaikaisessa lajivertailukokeessa, jossa sen suhdeluku cili 105. Kevätvehnän suhteellinen sato oli 77 eli sama kuin tässä vertailussa (LÄHDE 1950).