ROMANILÄHETYSLEHTI N:O

Transkriptio

1 ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 1/2005 3,50 euroa ERITYISAVUSTAJA MARCO ROTH Voidaanko ihmisarvoa turvata sopimuksilla? Katulapsille uusi koti Kolumbiaan MITÄ SEINÄJOELLA TAPAHTUU?

2 Pääkirjoitus Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 41. vuosikerta Julkaisija: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen7@luukku.com Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti / Rainer Lindeman Satulatie HUITTINEN info@elamajavalo.fi Maksuliikenne ja lahjoitukset: Suomi: Sampo Ruotsi: Postgiro Toimitusneuvosto: Tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Graafinen suunnittelu / kuvien editointi: Valfrid Åkerlund, GRAFIMUS OY Tilaushinnat: Kestotilaus (Jatkuva tilaus, ei tarvitse uusia) Suomi ja Pohjoismaat 15,00 euroa/140,00 Skr Muut maat 17,00 euroa Vuositilaus (Tilaus kestää vuoden) Suomi ja Pohjoismaat 17,00 euroa/155,00 Skr Muut maat 19,00 euroa Lahjatilaus (Tilaus kestää vuoden) Suomi ja Pohjoismaat 15,00 euroa/140,00 Skr Muut maat 17,00 euroa ISSN X Painopaikka: PK-paino, Tampere TÄSSÄ NUMEROSSA Usko on elämäni perusta 4 Elämmekö vaiko vain olemme? 7 Romanifoorumin kehitysvaiheet 8 Sandra Hagertin muistokirj. 9 Mitä Seinäjoella tapahtuu? 10 Elli Nymanin muistokirj. 11 Ihmisarvon turvaaminen 13 Raamattukoulu osa Mertsin uusi mahdollisuus 16 Alfalaisten leiri 18 Lasten sivut 20 Kotilähetystyön hedelmää 22 Virkana evankelista 24 Uutisia Rakkaat ihmiset ovat poissa 25 Tulevia tapahtumia 25 Kemijärven leirillä 26 Katulapsille uusi koti Kolumbiaan 28 E&V ry:n toimintasuunnitelma

3 TEKSTI: TUULA ÅKERLUND KUVAT: RAINER LINDEMAN erityisavustaja Marco Roth: USKO ON että Jeesuksen seuraaminen on minulle ainut vaihtoehto, jos haluan onnellisen ja merkityksellisen elämän, kertoo Marco. Monikulttuurisuus tuo laaja-alaisuutta ELÄMÄNI PERUSTA Soitan eduskuntaan pariin otteeseen ja yritän saada kiinni, kiireistä miestä, tamperelaista erityisavustajaa, Marco Rothia. Jätän lopulta viestin ja soittopyynnön. Muutaman tunnin kuluttua saan puhelun Marcolta. Hän kuulostaa hyväntuuliselta ja tasapainoiselta kiireistään huolimatta. Kerromme kuulumisia puolin ja toisin. Kyselen miten hänen isänsä nokialainen Ari Roth jaksaa. Sitten kyselen haastattelumahdollisuutta Elämä ja Valo-lehteen. Selitän, että olisi hienoa kertoa lukijoillemme, että romaneja työskentelee myös eduskunnassa vaativassa tehtävässä. Marco ei ole pitänyt ääntä itsestään, mutta suostuu haastatteluun ilman suurempaa kerjäämistä. Kiireisen aikataulun vuoksi emme kykene tapaamaan, mutta nykyaikana haastattelu käy mainiosti internetinkin välityksellä ja siltä pohjalta henkilökuva Marco Rothista alkaa hahmottua. Marco Roth, 33-vuotias kahden lapsen isä, asuu perheensä kanssa Tampereella, Olkahisen kaupunginosassa. Perheeseen kuuluu vaimo Pia-Christina ja 12-vuotias Joakim ja 9-vuotias Joel. Marco on kokosydäminen kristitty, jolle usko Jumalaan on elämän perusta, armoa joka kantaa hyvien ja pahojen päivienkin yli. Jo neljävuotiaana hän teki ensimmäisen kerran lapsenuskonratkaisunsa. - Noin 10 ja 15 vuoden iässä muistan olleeni ratkaisujen paikalla, haluanko oikeasti seurata Jeesusta elämässäni. Onnekseni molemmilla kerroilla ymmärsin, Marco osaa arvostaa myös kulttuuritaustaansa, joka on tuonut monipuolisuutta ja opettanut katsomaan asioita toisenlaisesta näkökulmasta. Siitä taidosta on ollut nykyisessäkin työssä paljon hyötyä. - Romanikulttuurin olen kokenut itselleni pääosin rikkautena, erityisesti sen ihmisläheisyyden, kohteliaat käytöstavat ja muiden ihmisten kunnioittamisen, jota se pohjimmiltaan sisältää. Toki Marco on saanut kärsiäkin erilaisuudestaan. Peruskoulussa ollessaan Marcon romanitausta huomioitiin monesti ikävällä tavalla, lukiossa hän joutui harvemmin syntyperänsä tähden mollatuksi ja yliopistossa sillä ei ollut enää mitään merkitystä ulkopuolisille. - Työelämässä minulla on aina käynyt hyvin, eikä mustalaisuus ole ollut esteenä missään työpaikassa. Marco on varsinaiselta ammatiltaan terveystieteiden maisteri opettajan koulutusohjelmasta, sivuaineina hänellä on ollut kulttuurien välinen viestintä ja aikuiskasvatustiede. - Koulutusta on aina arvostettu perheessämme. Vanhemmat kannustivat meitä opiskelemaan ja ammatin hankkimista pidettiin itsestään selvänä. Nuorena tein ihan oikeitakin töitä, olin seitsemän kesää asfalttitöissä, tein pakkaustöitä huonekalutehtaassa, istutin taimia yms. Ne työt opettivat osaltaan arvostamaan opiskelua, kertoo Marco opiskelunsa taustoista. Marco ei koe olevansa kovin käytännön ihminen ja siksi opiskelu tarjosi hänelle hyvän väylän löytää itselle sopiva ala. Palat nivoutuvat paikoilleen Marco toimii Suomen kristillisdemokraattien kansanedustaja Leena Rauhalan eduskunta-avustajana. - Rauhala oli opettajani yliopistossa ja veti ryhmälleni opetusharjoittelun ja auskultoinnit. Hän oli myös toinen graduohjaajistani gradussa, jonka tein sekä omalle yliopistolle että kalifornialaiselle tutkimuskeskukselle. Nämä molemmat projektit olivat hyvin intensiivisiä ja niiden osalta teimme hyvää yhteistyötä ja tutustuimme toisiimme. Leena pääsi eduskuntaan vähän ennen valmistumistani ja valmistumisen jälkeen hän kysyi minua avustajakseen. Koin sen selkeänä Jumalan johdatuksena. Tätä hyvää yhteistyötä Leenan kanssa olemme tehneet nyt yli viiden vuoden ajan, kertoo Marco. Marco ei ole ollut politiikassa aktiivisesti mukana kuin vasta reilun vuoden ajan, jolloin hän liittyi kristillisdemokraatteihin. Hän oli Tampereella kunnallisvaaliehdokkaana ja pääsi varavaltuutetuksi sekä opetus- ja kasvatuslautakunnan ja Tampere-talon hallintoneuvoston jäseneksi. Avustajan työ haasteellista Marco kertoo, että avustajan työssä ei ole tyypillisiä työpäiviä, kuten ei kansanedustajan työssäkään. Mikään päivä ei ole samanlainen. - Kansanedustajan avustajana työskentely on haasteellista. Itseäni työssä kiehtoo työn vaihtelevuus ja jatkuva uuden tiedon opettelu. Työn epäsäännöllisyys ja se, että työ ei tule koskaan valmiiksi, rasittaa joskus, mutta uutta puhtia saa siitä, kun saa nähdä asioiden menevän eteenpäin ja oikeansuuntaisien päätöksien syntyvän kansanedustajan toiminnan tuloksena. - Niinä hetkinä palkitaan myös se avustajan työ, jota on saanut olla taustalla tekemässä. Minun etuoikeuteni on olla asiantuntevan ja osaavan edustajan Leena Rauhalan - työtiimissä mukana ja päästä näkemään ja oppimaan edustajani työskentelystä: siitä, miten osaaminen ja elämänkokemus voivat yhdistyä tavalla, jota voi vain ihailla, toteaa Marco tyytyväisenä. Tyypillinen työpäivä Marcon työpäivä alkaa yleensä heti aamulla seitsemän jälkeen internetin uutispalveluiden ja tärkeimpien päivälehtien läpikäymisellä. Uutisten joukosta silmiin 4 5

4 USKO ON ELÄMÄNI PERUSTA tarttuu milteipä päivittäin jokin aihe, johon pitää ottaa kantaa. - Tiedän mitkä aiheet ovat Leenan erikoisaloja, sellaisten uutisten yhteydessä otan välittömästi Leenaan yhteyden. Mikäli johonkin uutiseen halutaan tehdä vastine, se pitää saada nopeasti medioihin ja siksi pidämme Leenan kanssa tarvittaessa puhelinpalaverin vastineen tekemisestä. Tiedote vastineesta lähtee tietotoimistoihin ja päämedioihin ja sen jälkeen seuraamme miten vastine medioissa otetaan vastaan ja vaatiiko se vielä jälkiselvittelyä, kertoo Marco. Valmistelutyötä ja luovaa rutiinia Marcon työpäivään kuuluu aika usein myös lakialoite- ja kirjallisen kysymyksen pohjan valmistelu. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä Leenan toimenkuvaan liittyvät työelämä- ja työttömyyskysymykset ja niistä esiin nousevat monet työttömyysturvalainsäädännön puutteet ja ongelmat. Niihin Leena yleensä haluaa ottaa kantaa. Kulloinkin vastaantulevaa asiaa ja ongelmaa aletaan selvittää ja sen jälkeen kaikki onkin sitten luovaa rutiinia: tietojen hakemista lakiteksteistä, ministeriön virkamiesten konsultointia ja lakitekstin pohjan muokkaamista sellaiseksi, että haluamamme lopputulos saadaan lakikielelle, selvittää Marco taustatyötään. Sekatyömiehen hommaa Marcon työpäivään mahtuu myös monenlaista sekatyömiehen hommaa: viesteihin vastaamista, eduskuntavierailulle tulevien ryhmien ja asioiden sopimista, kuntalaistapaamisten järjestelyihin liittyviä varmisteluja ja suunnittelua yms. avustajan jokapäiväistä työtä. - Jatkuvasti tulee asioita, joihin en ehdi välittömästi perehtyä, joten kirjoitan ne muistiin aiheeseen tarkoitettuun siniseen vihkooni, johon on kertynyt taas melkoinen lista asioita, joihin pitäisi tarttua ja tehdä jotain. Kunpa päivässä olisi enemmän tunteja, haikailee Marco toiveikkaana. Leenaan otetaan yhteyttä monenlaisten aiheiden ja kysymysten kanssa ja niitä Marco ja Leena lähtevät selvittämään eri virkamiesten kautta. - Oikeiden virkamiesten kiinnisaaminen on tällaisissa kysymyksissä ensimmäinen hankaluus, mutta kun heidät saa kiinni, asiat alkavat usein rullaamaan, vaikkakin se joskus tarkoittaa parin tunnin puhelinneuvottelua asian perustelemiseksi heille, kertoo Marco. - Tällaisissa neuvottelutilanteissa Leena on parhaimmillaan ja monesti asiat saavat onnellisen lopun. Aina ei kuitenkaan saada toivottuja tuloksia, sen olemme myös monesti saaneet kokea. Epäonnistumiset masentavat, mutta erityisesti epäonnistumisten hetkillä arvostan Leenan luottamusta Jumalan avun kantamiseen. Ne ovat hetkiä, joista itse haluan oppia jotain enemmän, toteaa Marco. Valiokunnissa eduskunnan päätyö Sosiaali- ja terveysvaliokunta työllistää Leenaa ja sitä kautta ilman muuta myös avustajaa. Aiheisiin perehtyminen, kannanotot ja vastalauseet, kirjalliset kysymykset sosiaali- ja terveysministerille, ne kaikki vaativat aiheisiin perehtymistä ja tutustumista. - Tiedotteen tekeminen kannanottoihin ja vastalauseisiin on aina oma projektinsa. Niitä varten etsitään tilastoja, käydään läpi lakeja ja asetuksia. Kannanotoilla ja vastalauseella ei välttämättä aina pyritä kaatamaan hallituksen esitystä, mutta monissa tärkeissä aiheissa kansanterveyden ja moraalinkin kannalta sillä voidaan vaikuttaa oikeampaan suuntaan, selittää Marco. Tähtihetkiä Vaativa työ vaatii myös veronsa ja on tärkeää osata välillä rentoutuakin. Sen Marco tekee hyvän kirjan ääressä, liikuntaa harrastamalla tai viimeistään punttisalilla hän karistaa turhat työpaineet ja heittää vapaalle. - Perheen kanssa vietetty aika, lasten kanssa touhutessa, ajatukset pääsevät hyvin irti myös työkuvioista ja yhteiset hetket ovat niitä elämän tähtihetkiä, joista en ole valmis luopumaan, vakuuttaa Marco ja jatkaa: - Olen onnellinen saadessani tehdä työtä, josta pidän, mutta tyytyväinen tässä työssä ei voi olla. Aina jää tekemättä paljon asioita, joita pitäisi tehdä. Maailmaa ei saada koskaan valmiiksi. Se kuuluu tämän työn luonteeseen ja sen kanssa on vain opittava elämään, toteaa Marco lopuksi. Kiitos Marco mielenkiintoisesta haastattelusta ja toivotan sinulle ja perheellesi Jumalan siunausta ja voimia. Antakoon Hän sinulle viisautta ja työniloa vaativassa tehtävässäsi. Englannin historian ainoa juutalaissyntyinen pääministeri Benjamin Disraeli totesi: Valtaosa ihmisistä on olemassa, mutta ei elä. Tuo 150 vuotta vanha mietelmä on totta tänäänkin. Meidät on luotu elämään eikä vain olemaan. Me emme voi valita vanhempiamme, sukulaisiamme emmekä synnyinmaatamme. Voimme kuitenkin valita harrastuksemme ja ystävämmekin. Joskus valinnat onnistuvat, mutta aina eivät. Muutama vuosi sitten eräs tuttava soitti ja kysyi, voisinko tulla mukaan Elämä ja Valo ry:n hallitukseen. Mietin hetken. Kiinnosti, mutta olin päättänyt, että lähden vain uusiin yhdistyksiin, joilla on tärkeä tarkoitus. Niitäkin riitti. Siksi kiitin ja kieltäydyin. Pettymys kuului puhelimesta. Runsas vuosi sitten sama ystävä soitti taas. Pyyntö oli sama. Olin jättänyt pari yhdistystä koettuani, että en ole erityiseksi hyödyksi niissä. Myös lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja työssäkin olivat paineet vähentyneet. Koin vahvasti, että nyt ei pidä kieltäytyä. Näin tulin Elämä ja Valo ry:n hallitukseen. Tiesin, että kysymyksessä on hengellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen romanityö kotimaassa ja ulkomailla. Mutta se, että työ on niin laajaa ja innostunutta, oli yllätys. Enpä ole ennen näin monipuolista työtä nähnyt tehtävän niin pienillä ulkoisilla resursseilla. Käytännön operaatioihin ei aikani anna vieläkään paljon mahdollisuuksia. Sen sijaan niiden yhteyksien, tietojen ja ajatusten avulla, jotka vuosien varrella on Elämmekö vaiko vain olemme? eri tehtävissä tullut, yritän viedä asioita eteenpäin. Enempää ei tarvitakaan, sillä hallituksessa on kokeneet ja reippaat voimat. Hommat sujuvat ja kun Jumalan siunaus on työn ja elämän yllä niin ihmeitä tapahtuu. Alun toteamus olemassa olemisesta ilman elämistä heittää eteemme kysymyksen: Olenko minä olemassa vain itseäni varten vai voisinko elää muitakin varten? Eräät ihmiset ovat jääneet historiaan paljon aikaan saaneina yksilöinä. Mutta enemmän saamme sittenkin aikaan yhdessä muiden kanssa. Jos löydämme samoihin arvoihin ja tavoitteisiin pyrkivän joukon ja liitymme siihen, voimme olla suureksi hyödyksi tässä kylmässä maailmassa, jossa hätä ja ahdistus ovat käsin kosketeltavissa. Aletaanpa elää! ISÄ MEIDÄN RUKOUS ROMANIKIELELLÄ Mare Daad, koon sal are deulenne, kurkimen mo vel to nau, neer mo vel to vollako boliba, TOIMI KANKAANNIEMI mo pherjul to kammiba jakkes praalo phuu, sar are deulene. De menge da diives mare sakko divisesko maaro, ta de prossiba mare uuhliba, jakkes sar ame, ka daha prossiba lenge, koonen hin uuhliba menge. Ma ige meen aro kvinniba, bi muk meen nikki katto grehhena, dooleske tiiro hin volla, dzoor ta patti katto tiia aro tiiene. Amen! Kansanedustaja 6 7

5 3. OSA EUROOPAN ROMANIFOORUMIN KEHITYSVAIHEET Tässä artikkelissa tutkitaan Euroopan Romanifoorumin kehitysvaiheita. Kirjoituksen toinen osa ilmestyi numerossa 4/2004. Tämä on artikkelin viimeinen osa. Foorumihanke vauhdittui merkittävästi, kun Suomi ja aloitteen aiemmin torjunut Ranska ryhtyivät etsimään ratkaisua yhdessä. Ne esittivät työryhmälle 7. heinäkuuta 2003 yhteisen aloitteen foorumin perusmalliksi. Siinä oli paljon yhtäläisyyksiä Janssonin työryhmän esitysten kanssa. Molemmat painottivat foorumin itsenäisyyttä ja neuvoaantavaa luonnetta. Molemmissa oli sama linjaus foorumin tarkoituksesta sekä Euroopan neuvoston ja foorumin yhteistyön sisällöstä. Molemmat myös painottivat sukupuolten tasa-arvoa. Perusero oli siinä, miten foorumin institutionaalinen asema oli hahmoteltu. Suomen ja Ranskan aloitteessa foorumi on romanien perustama itsenäinen kansainvälinen yhdistys, Euroopan neuvostosta selkeästi erillinen rakenne. Tällöin ei synny tilannetta, että hallitukset joutuisivat ottamaan kantaa etnisluonteiseen edustautumiseen, mikä eräille maille aiheuttaisi perustuslaillisia ongelmia. Suomen ja Ranskan aloitteen mukaan foorumin suhteet Euroopan neuvoston kanssa järjestetään kumppanuussopimuksella. Tämä antaa foorumille erityisaseman, selvästi vahvemman kuin muille kansalaisjärjestöille. Sopimus määrittää foorumin osallistumisen Euroopan neuvoston elimissä sekä Euroopan neuvoston taloudellisen ja muun materiaalisen tuen foorumille. Suurlähettiläs Nyroosin työryhmä otti Suomen ja Ranskan mallin työnsä pohjaksi. Se totesi, että ministerikomitean tehtävä on laatia foorumin tehtävää ja kokoonpanoa koskevat reunaehdot perustaksi yhteistyösopimuksen solmimiselle. Foorumin tehtävien, toiminnan ja kokoonpanon yksityiskohtainen määrittäminen ja sääntöjen laatiminen taas kuuluvat sen perustajille eli romanien ja vaeltajien järjestöille. Myös romanit ja vaeltajat hyväksyivät uuden mallin. Nyroosin työryhmä ja romanien työryhmä ovat informoineet toisiaan työnsä etenemisestä jatkuvasti. Molemmilla puolin suurin haaste on ollut hakea foorumille riittävän edustava kokoonpano ja hyvä vaalitapa, joissa toteutuisivat riittävästi myös alueelliset tarpeet ja sukupuolten tasa-arvo. Työn edetessä esille on noussut myös foorumin kestävä rahoitus. Tarkoitus on, että foorumi voi hankkia rahoitusta eri lähteistä, myös Euroopan neuvoston ulkopuolelta. Suurlähettiläs Nyroosin työryhmä on järjestänyt useita kuulemisia, paitsi romanien, myös Euroopan neuvoston eri elinten sekä EU: n ja ETYJ:n edustajien kanssa. Ne kaikki ovat katsoneet, että foorumi voi tarjota lisäarvoa niiden omaan työhön. Nyroosin työryhmä jätti tammikuussa 2004 väliraportin asettajalleen, sosiaaliasioiden raportointiryhmälle. Raportin johtopäätökset ovat seuraavat: Tällä hetkellä ei ole sellaista rakennetta, joka antaisi romaneille ja vaeltajille äänen Euroopan tasolla. Foorumin perustaminen voi siis tuoda lisäarvoa. Foorumilla tulisi olla neuvoa-antava asema. Keskusteluja jatkamiselle Suomen ja Ranskan yhteisaloitteen pohjalta on laaja tuki. Ministerikomitean tulisi sopia roma- neille ja vaeltajille annettavista, yhdistyksen perustamista koskevaisista reunaehdoista. Romanit ja vaeltajat perustaisivat foorumin itsenäiseksi kansainväliseksi yhdistykseksi Ranskassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Euroopan neuvosto solmisi kumppanuussopimuksen foorumin kanssa. Sosiaaliasioiden raportointiryhmä hyväksyi nämä johtopäätökset, joten työ jatkuu tältä pohjalta. Foorumin täsmällisestä kokoonpanosta päättävät siis sen perustajat. Ensimmäistä foorumia varten ministerikomitea kuitenkin määrittelee joitakin yleisluontoisia valintaperusteita. Suurlähettiläs Nyroosin työryhmässä keskustelun vahva pohjavire on se, että foorumin kokoonpanon ja valintamenettelyn tulee heijastaa Euroopan neuvoston yleisiä periaatteita erityisesti edustavuuden, avoimuuden ja sukupuolten tasa-arvon osalta. Myös maantieteelliset erityispiirteet on otettava huomioon. Kaavailujen mukaan foorumin jäsenet olisivat kansallisia, alueellisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä. Enemmistö foorumin yleiskokousten edustajapaikoista olisi kansallisten järjestöjen edustajilla. Tärkeänä pidetään myös sitä, että kaikkien niiden Euroopan neuvoston jäsenmaiden, joissa on romanija vaeltajaväestöä, järjestöillä on mahdollisuus edustautua. Kumppanuussopimus voidaan solmia, kun ministerikomitea on hyväksynyt reunaehdot ja foorumi on perustettu. Sopimuksen allekirjoittavat Euroopan neuvoston pääsihteeri ja foorumin puheenjohtaja. Sopimuksessa sovitaan foorumille tulevasta rahallisesta, teknisestä ja henkilöstötuesta sekä neuvoa-antavasta asemasta Euroopan neuvostossa. Arvioiden mukaan foorumin asiantuntemusta voivat erityisesti hyödyntää Euroopan neuvoston romaniasioiden asiantuntijaryhmä MG-S-ROM, kunta- ja aluekongressi CLRAE, ihmisoikeuskomissaari, rasisminvastainen komissio ECRI ja parlamentaarinen yleiskokous. Foorumialoite on nyt konkreettisessa vaiheessa. Pohjaratkaisu - Suomen ja Ranskan yhteismalli - on löytynyt. Ministerikomitea on aloittanut keskustelut reunaehdoista ja rahoituksesta. Romanit kirjoittavat sääntöluonnosta ja hakevat ratkaisuja, joilla turvataan jo ensimmäiselle foorumille mahdollisimman laaja edustavuus. Lähde: Romaniasian neuvottelukunta, SANDRA HAGERTIN MUISTOLLE Rakas isotätimme Sandra Hagert, joka tunnettiin Kiiskin Manun Sandrana, sai itsenäisyyspäivän aattona, varhain aamulla, joulukuun viides päivä nukkua pois ja siirtyä Jumalan majoihin. Sandra sai elää pitkän elämän, lähes 92-vuotiaaksi. Sandran elämä oli värikästä, siitä ei tummia värejäkään puuttunut. Hän koki syviä menetyksiä ja elämän myrskyjä, mutta hän ei niissäkään menettänyt elämän voimaansa, eikä antanut periksi. Hän oli selviytyjänainen, joka huolehti, kasvatti ja vaatetti omiaan ja vieraampiakin. Sandra asui vuosikymmeniä Vallilassa. Se oli rakas ympäristö hänelle. Kun Sandra oli vielä voimissaan, hänen kotinsa oli avoin kaikille. Moni nälkäinen sai syödäkseen ja juodakseen. Hänellä oli siihen aikaan paljon ystäviä, jotka kävivät päivittäin hänen kodissaan. Kun hän tuli vanhaksi ja huonoksi, ystäviä ei enää ollutkaan kuten ennen. Se oli raskasta Sandralle, joka oli sydämeltään ihmisläheinen ja sukulaisrakas. Sandra suri monesti yksinäisyyttään ja kertoi minullekin hämmästyksensä, mihin ne ystävät ovat kaikonneet, jotka ennen päivittäin olivat tekemisissä. Sandra oli lämmin, vanhanajan romaninainen. Hän nautti siitä, kun sai passata ja antaa vierailleen aina jotain kotiin vietävää. Amerikan tädiksi häntä kutsuttiinkin. Ei hän halunnut pitää mitään itsellään, kaiken minkä hän voi, hän antoi eteenpäin. Sandra oli loppuun asti järjissään ja muisti pelasi monesti paremmin kuin nuoremmilla. Korkea ikä teki sen vähitellen, että terveys alkoi horjua ja keväällä hänet laitettiin Käpylän palvelutaloon, koska ei enää kyennyt huolehtimaan päivittäisiä kotiaskareitaan. Sandran oli vaikea lähteä rakkaasta kodistaan. Vaikka kuinka hänelle vakuutettiin, että teidän on parempi olla palvelutalossa, kaikesta huolehditaan ja teillä on omat huoneet sielläkin, niin voi miten rankkaa se oli Sandralle. Ei hän viihtynyt siellä, vaikka hänestä tuli heti palvelutalon henkilökunnan lemmikki-mummo. Kun häntä kävi siellä katsomassa, hän tahtoi aina pois. Ei hänen tarvinnut siellä montaa kuukautta olla, kun Taivaan Isä näki hyväksi ottaa hänet taivaan kotiin. Sandran lähtö oli kaunis. Hänen ei tarvinnut kärsiä kovia kipuja, vaan hän oli nukkuessaan siirtynyt ajan rajan yli. Kaiken surun keskellä lohduttaa se, että Sandra oli tehnyt vuosia sitten uskonratkaisunsa. Kun hän oli meidän luonamme silloin tällöin Järvelässä, hän oli kova rukoilemaan. Hän siunasi päivittäin läheisensä, luetteli nimeltä jokaisen pienemmästä suurempaan ja pyysi Jumalan varjelusta ja siunausta. Sandra vietti yleensä joulut meidän kanssamme Riihimäellä. Se oli meille kaikille itsestään selvyys. Sandra oli meille kuin oma mummo, olihan hän tavallaan isämme kasvattiäiti. Vinski- isämme oli hänelle erittäin tärkeä. Viikkoa ennen Sandran pois lähtöä kävin häntä katsomassa. Hän oli niin pirteä ja onnellinen. Hän kertoi, että Laimin Pirjo oli vienyt hänet kotiinsa ja siellä oli ollut joku armoitettu rukoilija, joka oli siunannut Sandraa. Tuo rukous oli merkinnyt hänelle hyvin paljon. Se oli lohduttanut ja piristänyt häntä kaikin puolin. Hän kertoi, että nyt on niin hyvä olla ja tyytyväinen mieli. Siinä me samalla suunnittelimme taas joulunviettoamme, miten tulen hänet hakemaan paria päivää ennen joulua meille, ja sitten lähdemme yhdessä joulunviettoon sukumme kanssa. Ne suunnitelmat eivät toteutuneet. Vaikka meillä on lohdullinen mieli siitä, että Sandra pääsi taivaankotiin, niin syvä ikävä ja tyhjyyden tunne jäi jäljelle. Elämään kuuluu väistämättä se, että joudumme luopumaan rakkaistamme ajaksi, mutta emme Jumalan kiitos iäksi. Taivaan Isä saakoon Sandra- tädin ja Elli- tädin muistoa siunata. Kun me jaksamme tämän ajan taistella vaikka heikomminkin, niin eräänä päivänä näemme kaikki rakkaat siellä kotona. Te kaikki ystävät, rakkaat mun kalleimpani, voimmeko kohdata toisemme kirkkaudessa? Tie sinne auki on, Jeesus sen valmisti meille. Jokaista kutsutaan, kuulu et maailman teille. HELLEVI HEDMAN-VALENTIN 8 9

6 Rukousillat keräävät kirkon täyteen! Mitä Seinäjoella tapahtuu? pa Turussa Martin kirkossa pidetyistä tilaisuuksista, Martti kertoo. Miksi juuri Seinäjoella? Joku saattaa miettiä, miksi Jumala toimii näin nimenomaan Seinäjoella. Jumala vastaa rukouksiin. Paljon on ikävöity ja odotettu. Kun seurakunnalla on Jumalan nälkä, niin kirkossa etsitään, kiitetään, kolkutetaan ja Herra vastaa. Sen todistaa meille raamattukin. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kol- Elli Nymanin muistolle TEKSTI: EVA LINDBERG/ RAINER LINDEMAN VALOKUVAT: EVA LINDBERG Jo kolmen vuoden ajan järjestetyt Sateet lähetä rukousillat ovat keränneet Helluntaikirkon aina lähes täyteen rukoilijoita. Kävijöitä on läheltä ja kaukaa, ulkomaita myöten. Mistä iltojen ilmeinen suosio sitten johtuu? - Pohja tapahtuneelle on varmaan se, että meillä on rukoileva seurakunta.viikossa on 9 rukouskokousta, joihin osallistuu henkilöä päivittäin, kertoo Seinäjoen helluntaiseurakunnan paimen Martti Kallionpää. Elokuussa 2001 oli Seinäjoella Steven Hillin kokoussarja. Seurakunta päätti kokoontua heti juhlien jälkeen kiitosjuhlaan. Vaikka oli maanantai päivä, kirkolle ilmestyi 300 kiitosmielen valtaamaa seurakuntalaista. Saman viikon keskiviikkona rukoiltiin ja ylistettiin ensimmäisessä Sateet lähetä illassa. Paikalle saapui n. 400 henkeä. Sen jälkeen on tahti vaan kiihtynyt. Parkkipaikalla on nykyään liikenteenvalvojia ohjaamassa, jotta kaaokselta vältyttäisiin. Keskiviikko toisensa jälkeen kirkon penkit ovat täyttyneet Jumalaa etsivistä ja kaipaavista sieluista. Tavallisesti paikalla on n. 500 henkilöä, mutta toisinaan kirkko on täyttynyt ääriään myöten. Tuolloin tilaisuuteen on saapunut toista tuhatta kuulijaa. Mitä kokouksissa sitten tapahtuu? Ei meillä ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Olemme nähneet hyväksi, että jumalanpalvelus sisältää ylistystä ja hyvää musiikkia. Monet ovat kokeneet parantumisen penkissä istuessaan. Eräs selkäkipua poteva nainen todisti, kuinka Pyhä Henki kosketti häntä penkissä. Hän kuuli 6-7 napsahdusta ja seuraavana aamuna selkä oli terve.toinen henkilö kertoi, kuinka hänen oikeassa silmässään ollut kaihi parani kokouksen aikana ja leikkausta ei tarvittukaan. Monet ovat kertoneet kuinka masennus ja unettomuus ovat hävinneet kertaheitolla. Toki meillä on rukouspalveluakin sitä haluaville. Alttarin avauduttua noin 30 seurakuntalaista toimivat rukouspalvelijoina. Meiltä löytyy niitä samoja piirteitä kuin Nokian herätyksestä ja vaikka- kuttavalle avataan., painottaa Martti innokkaasti ja jatkaa: Uusi kirkkorakennus on antanut hyvät puitteet kasvavalle toiminnalle. Viimeisen 15 vuoden aikana seurakunnan jäsenmäärä on kasvanut 400 henkilöstä tämän hetkiseen yli tuhanteen jäseneen. Uuden kirkkorakennuksen rakentamispäätös ei aikanaan kuitenkaan ollut helppo. Olihan se aika rohkea askel lähteä tätä rakentamaan. Mutta Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä,vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen, kiteyttää Martti Kallionpää. Rakas isotätimme Elli Nyman, joka tunnettiin Iivarin ja Ruusan Ellinä, siirtyi pitkällisen sairauden vuoksi Hatanpään sairaalassa taivaan kotiin 80- vuoden ikäisenä. Elli oli sairaalassa yhtäjaksoisesti viimeiset seitsemän kuukautta. Se oli lähiomaisille raskasta aikaa, nähdä rakkaan ihmisen riisuminen ja riutuminen vähitellen pois tästä ajasta. Hänen kolme tytärtään, Hellevi, Helena ja Riitta olivat äitinsä vuoteen vierellä koko tuon pitkän ajan ja tekivät läheistensä kanssa saattohoitoa. Me omaiset kyselimme Jumalalta monesti, miksi kivut ja tuskat kestävät niin pitkään. Rukoilimme Jumalaa ottamaan hänet pois. Sairaudenkin keskellä usko Jumalaan kantoi Elliä ja hän lohdutti usein meitä, että Jumalan kädessä on päivämme, elämämme ja kuolemamme. Elli syntyi Hiitolassa Ellin muistoihin kuuluivat sota-ajat, evakkotaipaleet, veljen menettäminen sodassa, kiertäminen. Elämä ei myöhemminkään ollut helppoa. Elli turvautui Jumalaan ja elämä sai uuden suunnan. Hän oli vuosikymmeniä uskossa. Elli asui vuosia Riihimäellä ja vietti päivittäin aikaa Amanda-siskonsa, meidän mummomme kanssa. Kun mummomme kuoli kymmenen vuotta sitten, Elli muutti Tampereelle ja huolehti siellä Aino-siskostaan. Elli kuului Tampereen baptistiseurakuntaan. Elli oli esimerkillinen kristitty, hiljainen ja nöyräsydäminen ihminen. Seurakunnasta tuli hänelle rakas hengellinen koti. Elli oli pidetty ja arvostettu seurakunnan jäsen. Monesti hän pyysi esirukouksia läheistensä puolesta. Itse hän olikin vahva esirukoilija. Ellissä oli jotain vaikuttavaa ja uljasta. Hän oli sellainen hienostunut ihminen, vaikka hän ei koskaan tehnytkään itsestään numeroa. Hänellä oli valloittava hymy, olemus säteili rauhaa ja teki hyvän mielen lähellä olevillekin. Elli on nyt taivaankodissa. Tuskat ja kivut ovat poissa. Elli kotona tavataan. HELLEVI HEDMAN-VALENTIN 10 11

7 VOIDAANKO IHMISARVOA TURVATA SOPIMUKSILLA? Ihmisoikeuksien perustana pidetään Yhdistyneiden kansakuntien yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta vuonna Julistus syntyi reagointina toisen maailman sodan kauhuihin. Keskitysleirit ja muut epäinhimilliset tapahtumat saivat ihmiset maasta ja mantereesta toiseen ajattelemaan ei koskaan enää!. YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus pyrki kattamaan koko ihmisoikeuksien kentän ja muodostamaan määritelmän siitä, mitä ihmisoikeuksilla tarkoitetaan. Nykyään ihmisoikeuksiksi ymmärretään laajemmin myös muut yleismaailmallisten tai alueellisten ihmisoikeussopimusten turvaamat oikeudet. Vallitseva ihmisoikeuskäsitys perustuu kansallisvaltioiden tekemiin sopimuksiin. Ihmisoikeuksia määritellään universaaleiksi, jakamattomiksi ja luovuttamattomiksi. Ihmisarvo kuuluu jokaiselle ihmiselle ihmisyyteensä perusteella, eikä ihmisoikeuksia siksi voida luovuttaa tai rikkoa millään perusteella. Useimmiten ihmisoikeussopimukset eivät kuitenkaan ole valtioita juridisesti sitovia asiakirjoja, vaan kokoelma tavoitteita, joita valtioiden on pyrittävä noudattamaan. Merkittävin poikkeus on Euroopan ihmisoikeussopimus, jolla on tehokas ja sitova valvontajärjestelmä. Jokaisella sopimusvaltiossa asuvalla on myös oikeus valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen sen jälkeen kun kansalliset oikeusasteet on käyty läpi. Miten olemassa olevalla sopimusmenettelyllä turvataan ihmisoikeuksien toteutumista? Tähän voin yrittää vastata työni pohjalta. Lausuntojen kirjoittaminen Suomen romanien ihmisoikeustilanteesta on merkittävä osa työtäni romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä. Vuosina annoimme yli 40 lausuntoa mm. kansainvälisille sopimusvalvontaelimille. Valmistelussa suuret ja kauniit humanismin lausekkeet muuttuvat arkiseksi asiakirjatuotannoksi: oikeustapausten läpikäynniksi, kokemuksien raportoinniksi, erilaisten selvitysten läpikäynniksi, lainsäädännössä tai hallinnossa tapahtuneiden uudistusten ihmisoikeusvaikutusten arvioinniksi. Kertynyt materiaali lohkotaan vastamaan sopimuksen artikloihin yksi kerrallaan. Lausuntomenettely on mielestäni arvokasta, koska lausunnot luovat kokonaiskuvan siitä, missä romanit menevät tänä päivänä. Aineistosta nousee yleensä esiin alueita, joissa romanit ovat keskimääräistä heikommassa asemassa ja vastaavasti nähdään missä menee hyvin. Sopimusmenettelyn ansiosta tiedämme paremmin, mihin toimenpiteitä tulee suunnata romanien aseman vahvistamiseksi ja siten edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Yleisenä arviona voidaan sanoa, että romanien ihmisoikeustilanne on varmasti yksi maailman parhaita. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, että syrjintää esiintyy myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihmisoikeustietoisuuden lisäämisellä on suuri vaikutus ihmisoikeuksien toteutumiselle. Ihmisoikeuskoulutus tulee ulottaa osaksi arkea ja kaikkien viranomaisten ammattitaitoa. Nykyään myös romanit tuntevat oikeutensa paremmin ja osaavat puolustaa niitä. Ihmisoikeuskoulutusta tarvitaan myös muuhun kuin oppiin toimia oikein esimerkiksi epäillyssä syrjintätilanteessa. Minulle ihmisoikeudet ovat ennen kaikkea tapa jäsentää omaa maailmankuvaa. Ihmisoikeuksien periaatteet opettavat meitä jokaista hyväksymään toisen ihmisen rodusta, väristä, uskonnosta, sukupuolesta, kielestä ja mielipiteestä riippumatta. Ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja (Suomen UNESCO- toimikunnan julkaisuja no. 78, 2000) ohjaa mielestäni hyvin ajattelemaan ihmisoikeuksia kaksisuuntaisesti: Ei voi vaatia itselleen vapauksia ja julistaa Olen oikeutettu tähän`, ellei osoita muita kohtaan samaa kunnioitusta, ja ellei suo heille samoja vapauksia ja oikeuksia kuin itselleen. Kysymys ei ole vain siitä, miten julkinen valta kohtelee ihmisiä, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka me ihmiset kohtelemme toinen toistamme ja annamme toisillemme ihmisarvon ainutlaatuisina yksilöinä. Kysymys ei ole vain siitä, miten julkinen valta kohtelee ihmisiä, vaan ennen kaikkea siitä, kuinka me ihmiset kohtelemme toinen toistamme ja annamme toisillemme ihmisarvon ainutlaatuisina yksilöinä. SARITA FRIMAN-KORPELA 12 13

8 Useasti törmään henkilöihin, jotka ovat joutuneet lankeemukseen omassa elämässään. Olennaista ei ole se mitä on tapahtunut, vaan usein keskusteluissamme olennaiseksi asiaksi muodostuu se miksi niin tapahtui. Monesti kuulen myös syytöksiä Jumalaa kohtaan siitä, että Jumala salli kaiken tapahtua tai että Hän ei varoittanut tulevasta. Hänhän on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, joten Hänhän olisi voinut varoittaa! Tällaisella lyhytnäköisyydellä meillä on vaarana jäädä ajattelemaan niin, että vastuu kaikesta meidän elämässämme on Jumalalla. Jos Hän ei anna voimaa vastustaa kiusauksia tai varoita niistä, voimme itse pestä kätemme kuin Pilatus aikanaan ja siirtää vastuumme joko Jumalalle, olosuhteille tai jopa itse sielujemme viholliselle. Näin ei kuitenkaan ole Raamatun mukaan. Meillä jokaisella on oma vastuumme elämästämme ja teemme itse päätöksemme ja valintamme jotka poikivat sitten seurauksia. Jos tunnistaisimme lankeemukseen johdattavat askeleet oman elämämme keskellä, voisimme kenties vastustaa Jokaisessa meissä vaikuttaa vanha luontomme uudestisyntymänkin jälkeen. Se vetää meitä pahaan, koska siinä asuu kaikki luonnolliset viettimme ja himomme. Vanhassa luonnossamme seuraamme viettejä ja luonnollisia toimitapojamme. Vanha Aatu ei voi alistua Jumalan tahdon alaisuuteen ja siksi se vetää meitä syntiin ja synti taas tuottaa kuolemaa. Daavidille tämä heikkous paljastui levossa rauhan ja hyvinvoinnin keskellä. Myrskyssä ja ahdingossa me yleensä emme anna periksi niin helposti, koska silloin olemme heikkoja ja tarvitsemme kipeästi auttajaa. Daavid ei lähtenyt taistelemaan ajatusta vastaan joka tuli sydämen maailmaan silmän kautta vaan lähti ruokkimaan sitä antautuen sydämen tasolla. Antautuminen katselemaan peseytyvää naista linnansa katolta, hänen sydämessään syttyi himo ja niinpä hänen tekonsa noudattelivat luonnollisen, vieteilleen antautuneen ihmisen haluja. Ensimmäinen askel johti seuraavaan. Kuka nainen oli? Seuraavana Daavid haetti naisen luokseen, kuninkaallahan oli se oikeus. Sitten hän yritti vierittää synnin seurauksen toisten kannettavaksi valehdellen, manipuloiden olosuhteita sekä pettäen kaksinaamaisesti Uurian. Daavidin itsekkyys teki hänestä loppujen lopuksi jopa murhaajan, vain ettei hän itse paljastuisi. Itsekkäästi toimiva ihminen menettää aina toisen ihmisen sekä ihmisarvon kunnioituksen. Tällöin mikään ei ole rajana, koska rajoittavat tekijät raivataan tieltä. Itsekään ihmisen taustalla on aina ylpeys. Ylpeä ihminen ei kuuntele toisia eikä omantunnon ääntä. Ylpeä ihminen tietää ja osaa kaiken, hän ei tarvitse ketään eikä mitään muuta kuin sen mitä omien halujensa täyttäminen vaatii. Toinen askel; ylpeys on melkein luonnollinen seuraus itsekkyyden jälkeen. Yl- RAAMAT- TUKOULU OSA 1. Raija Oikarinen Lankeemukseen johtavat askeleet kiusauksia tehokkaammin ja näin säilyä lankeemuksilta jotka ovat turhia ja aina vahingoittavia niin meille itsellemme kuin ympärillämme oleville läheisillemme. Daavidin elämästä voimme oppia ainakin yhdenlaisen lankeemukseen johdattavan kaavan, josta voi olla hyötyä omassa taistelussamme. Itse asiassa Daavidin elämä 2. Sam lukujen aikaan oli melkoisen tyyntä. Hän oli saavuttanut voittoja, valtakunta oli laajentunut ja hän itse oli suosittu ja pidetty kuningas. Daavidin elämää katsellessa mieleen tulee kuva tyynestä järvestä, jonka pinta loistaa auringon paisteessa. Kuitenkin pieni kivi heitettynä tuohon idylliseen kuvaan, särkee kaiken yllättävän helposti. Meilläkin saattaa olla jokin taipumus piilossa jopa vuosikausia ja hetkessä tulla esille suotuisissa olosuhteissa jolloin yllätymme itsekin, sillä emmehän edes tajunneet meissä piilevää asiaa tai voimaa. Jumala yrittää varoittaa meitä kyllä etukäteen paljastamalla itsellemme asian todellisen laidan, mutta jos haluamme peittää silmämme ja korvamme emme tahdo myöntää itsellemme siementä joka itää sisimmässämme, jatkamme yleensä matkaamme pysähtymättä. Ensimmäiset askeleet: Mukavuudenhalu ja oman paikan jättäminen Daavidin elämän tässä vaiheessa ensimmäinen lankeemukseen johtava askel muodostui mukavuudenhalusta. Mukavuudenhaluisena hän jätti oman paikkansa, missä hänen olisi tullut johtaa sotajoukkoa. Olihan vuosittaisen kuninkaiden sotaan lähdön aika joten Daavid laittoikin sinne menemään vain sotapäällikkönsä sotajoukkoineen. Itse hän jäi linnaansa. Miksi näin? Emme tiedä, mutta vihjeen voisi antaa asiaan 2. Sam 8: Valtakunta oli vahvistunut, joukot olivat uskollisia, kansa oli myös uskollista Daavidille olihan hän tuonut liitonarkin kaupunkiin ja näin vahvistanut Jumalanpalvelusta, eli valtakunnassa oli kaikki hyvin. Daavid oli saavuttanut tavoitteet jotka oli aikaisemmin asetettu mutta uusia tavoitteita ei ollut asetettu. Onnistuneena ja hyvinvoivana oli helppo vajota itsetyytyväisyyteen ja jäädä kotiin silloin, kun oli aika olla palvelemassa kansakunnan etua. Koska Jumala tietää meidän heikkoutemme, Hän on asettanut meille jokaiselle saman päämäärän ja tavoitteen. Meidän tulee olla palvelijoita, niin kuin Jeesuskin oli, jotta säilymme nöyränä Hänen edessään. Jäädessämme pois Rakkauden palvelutehtävästä olemme ottaneet jo ensimmäisen askeleen lankeemuksen tiellä: itsekkyyden. Seuraavat askeleet: Vallan antaminen luonnolliselle ihmiselle peydellä yritetään peittää jäljet niin kuin Daavidkin teki. Ylpeys vain johtaa ihmisen tuhoon ja turmioon. Riippumatta siitä oliko kysymyksessä kuningas tai kengänkiillottaja. Se on sen ikävä puoli. Tämän päivän ongelmat Tänä päivänä tulee vastaamme liian usein salassa hellityt synnit. Internetin kautta voimme ruokkia himojamme ja halujamme luullen voivamme elää kaksinaismoraalista elämää! Ahneus, rahanhimo, kunnianhimo ja elämän korskeus, itsensä ylentäminen toisten ihmisten yläpuolelle tietojen, taitojen, osaamisen tai vain suuren egon varjolla ovat lähes normaalia, jokapäiväistä elämää. Näiden asioiden ruokkiminen salassa tuottaa eräänä päivänä hedelmänsä joka tulee näkyviin julkisena lankeemuksena. Sitten ihmettelemme miksi näin kävi. Snl 16:18 sanotaan Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. TUNNISTA SIIS Tämä pitää paikkansa vielä tänäänkin. Tämä piti paikkansa Daavidin elämässä. Tämä pitää paikkansa minun ja sinun elämässä. Jos emme opi tunnistamaan itseämme ja tiedosta todellista luontoamme sitä vanhaa Aatua niin olemme helppo nakki vihollisen juonille, kun hän yrittää ansoittaa tiemme ja saattaa meidät lankeamaan. Siksi näiden askeleiden; itsekkyyden ja ylpeyden tunnistaminen omassa elämässämme voi olla suurin varjeleva tekijä joka estää meitä lankeamasta tieltä jolle Herra itse on meidät nostanut. Jos me tunnistamme nämä sekä olemme valmiit tunnustamaan itsellemme ja Jumalalle ne heti kun alkavat tulla esille meidän sisimmässämme, voimme nöyryyttää itsemme Herran edessä jolloin Hän antaa meille voiman vastustaa kiusauksia joita tiellämme on. Sillä joka syntinsä hylkää ja tunnustaa, se saa armon todistaa meille Jumalan iäti kestävä Sana. 1. Itsekkyytesi asenteessasi ja toiminnassasi. Tee parannus ja antaudu Jumalan palvelijaksi (merkitsee myös ihmisten palvelemista!) niin annat kuoliniskun itsekkyydellesi. 2. Ylpeys. Sen vahvimpia tuntomerkkejä on yhteydettömyys, yhteistyökyvyttömyys, suvaitsemattomuus, säälimättömyys, toisten halveksiminen ja itsensä korottaminen. Tee parannus ja mene Jumalan seurakunnan keskelle antautuen yhteyteen ja palvelevaan rakkauteen. Anna ja ota vastaan. Siitä syntyy nöyryyttä. Daavidin tavoin voimme tehdä parannuksen. Joskus Jumala armossaan lähettää profeetta Naatanin luoksemme osoittamaan meille meidän sokean pisteemme. Daavidin parannuksen teostakin voimme oppia jotain kallisarvoista! Hän ei selitellyt tekojaan vaan tunnustautui siihen mitä profeetta sanoi. Hän ei puolustellut itseään. Hän antautui täysin Jumalan edessä kestämään synnin seuraukset. Psalmista 51 luemme hänen sydämensä tuntoja suuren hädän keskellä kun hän huomasi ja paljastui itselleen! Jumalahan tiesi jo kaiken. Ja mikä ihaninta Jumala oli hänelle armollinen, niin kuin Hän on meillekin tänä päivänä

9 Mertsi toimii työkseen romanikielen opettajana ja koulunkäyntiavustajana. Kuvat: Valfrid Åkerlund MERTSI LINDGREN - Elämääni annettiin UUSI MAHDOLLISUUS Musiikki merkitsee Mertsille paljon. Hän palvelee musiikinlahjallaan mm. Suora lähetys yhtyeessä. Kun ihminen lankeaa syntiin, eikä tee parannusta, vaan jää elämään tietoiseen syntielämään, niin hän rikkoo aina jotain. Jotain sellaista, jonka Jumala on luonut kauniiksi. Onneksi esirukoukset voivat liikuttaa Jumalan kättä. Näin Herra voi pitkämielisyydessään antaa langenneelle uuden mahdollisuuden. Jos ihminen tähän tilaisuuteen tarttuu, hän voi vain ihmetellä Luojansa suuruutta. Rikotusta tulee taas eheä. Oli joulukuu vuonna 2000 ja olin joululomalla Iso Kirja -raamattuopistolta. Olin käynyt siellä peruskurssin, Team Action -kurssin, sekä jatkokurssi kakkosen. Tarkoituksena oli jatkaa aina teologiseen tutkintoon asti (n.2.v). Aika jatkokurssi kakkosella oli kasvattavaa, joskin myös väsyttävää. Takana oli Team Actionin seurakuntaharjoittelut, kolme kuukautta kotimaassa ja saman verran ulkomailla. Jossain vaiheessa henkilökohtainen rukouselämäni ja raamatunlukuni aivan kuin unohtui. Ajattelin että koska joka päivä oppitunnilla oli rukoushetki, ja raamattua luettiin ja opiskeltiin kaiket päivät, niin se varmaan riittäisi. Joillekin se varmaan riittikin, mutta ei minulle. Itse koin, että suhde Jumalaan kylmeni, ja joulun jälkeisinä masennuksen hetkinä rupesin ajattelemaan, sekä elämään elämääni täysin ei-uskovaisten tavoin. Aivan kuin usko Jeesukseen, elämä hänen yhteydessään ei olisi koskaan ollutkaan tärkeintä elämässäni. Maailman riemut toivat vain tyhjyyttä Elämäni täyttyi ei-uskovaisten jutuista, ja tunsin eläväni nuoruuttani täysillä. Ajattelin, ettei minulla ole koskaan aikaisemmin ollut näin hauskaa, olo oli kuin Euroopan omistajalla. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua aloin ihmetellä itseäni. En ollut koskaan tyytyväinen, olo oli jotenkin tyhjä, ihan kuin joitain olisi puuttunut. Huomasin myös, että ne asiat, joita Jumala oli hoitanut ja eheyttänyt, alkoivat uudestaan hajota. Näinpä samoihin aikoihin unen, jossa paholainen nauraen iloitsi siitä, miten oli saanut tuhota elämääni. Aloin syyttää uskovaisten ihmisten takia Jumalaa pahasta olostani, katkeruus ja viha ihmisiä ja Jumalaa kohtaan kasvoi sisälläni yhä suuremmaksi. Lopulta tajusin, ettei ole Jumalan tahto, että uskovaiset loukkaisivat minua. Inhimillisyyttään he sitä tekivät. Ratkaisevin asia uudistumisprosessissani oli kuitenkin uskovien yhteydenpito ja esirukoukset. Muutamien ystävien tuki tuli erittäin tärkeäksi, he soittivat viikoittain ja kuuntelivat kiukutteluani. Nämä ihmiset hyväksyivät minut ihmisenä, vaikka en silloin elänytkään Jumalan tahdon mukaan. Siitä olen heille todella kiitollinen. Olin onneton, vaikka kaikki ulkonaisesti oli hyvin. Koin sydämessäni tyhjyyttä, tunsin että elämälläni ei ole tarkoitusta. Tajusin, että jokin muutos täytyy tulla. Koko ajan tiesin, että vain Jeesus voi antaa elämälleni jälleen tarkoituksen, en vain vielä siinä vaiheessa rohjennut tehdä parannusta ja pyytää syntejäni anteeksi. Autonmyyjän todistus Lähdin opiskelemaan automyyjäksi, ajattelin että elämän täytyy kuitenkin jatkua. Olin käynyt automyyjäkurssia n. 3-4 viikkoa, kun juttelin välitunnilla erään kurssitoverini kanssa, ja keskustelu siirtyi hengellisiin asioihin. Kerroin hänelle, että olen ollut uskossa seitsemän vuotta, mutta että nyt olin kaukana Jumalasta. Kurssitoverini kasvot vakavoituvat ja hän kertoi tulleensa jokin aika sitten uskoon. Hän sanoi olleensa autojobbari, mutta Jumala oli hänen uskoontulonsa jälkeen puhunut, ettei hän enää voinut jatkaa entisessä ammatissaan, koska ei maksanut kaupoistaan yhtään veroa. Työtoverini oli tietysti alkanut miettiä, miten hän sitten hankkisi perheelleen elannon. Lehteä selaillessaan hänen silmiinsä oli osunut ilmoitus tästä autonmyyjäkoulutuksesta. Mies oli kokenut, että hänen pitää hakea tähän koulutukseen. Siitäkin huolimatta, vaikka hänen oli vaikea uskoa pääsevänsä sinne. Kurssi oli jo alkanut, ja sitä paitsi hän oli varsinaiselta ammatiltaan putkimies. Lopuksi hän ilmoitti nyt tietävänsä, miksi hänen oli pitänyt tulla juuri tälle kurssille. Jumala kutsuu sinua, Mertsi jälleen yhteyteensä. Hän voi sinut uudistaa. Arvata saattaa, että olin sen päivän hyvin mietteliäs. Raamattuun on kirjoitettu Saarnaajan kirjan kolmanteen lukuun, että aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Tuo tapahtuma yhdessä esirukouksien kanssa antoi minulle halun ja uskalluksen alkaa kerätä niitä kiviä, joita olin heitellyt. Aloin ajatella, kuinka ihana olisi vielä omistaa sydämen puhtaus ja yhteys Jeesuksen kanssa, kuinka valtavaa olisi kuulla Pyhän hengen ääntä. Aloin käydä hengellisissä tilaisuuksissa, eikä kulunut kauaa, kun aloin muistella Jumalan rakkautta, jonka olin joskus kokenut niin todellisena. Samalla tunsin toivottomuutta, niin paljon oli jo mennyt rikki. Mietin, olisiko mahdollista, että rikotusta vielä voisi tulla eheä. Uusi alku Rukoilin sydämessäni, että Jumala uudistaisi minun uskoni. Halusin elää Jeesuksen yhteydessä, enkä todellakaan halunnut kokea jumalattoman kuolemaa. Pyysin syntejäni anteeksi, ja halusin tehdä elämässäni parannuksen. Jumala kohtasi minua, koin sydämessäni rauhaa ja onnellisuutta. Jumala antoi minulle armossaan uuden mahdollisuuden, elämäni alkoi aivan kuin pala palalta rakentua paremmaksi. Tuosta hetkestä on kulunut kolmisen vuotta. Olen kokenut, että Jumala on pienin askelin, päivä kerrallaan eheyttänyt, vahvistanut, ja johdattanut elämääni Hänen suunnitelmassaan. Halusin sen takia jakaa elämääni sinulle, lukija, jotta rohkaistuisit ja muistaisit Jumalan voivan tehdä rikotusta eheän. Siunaavin terveisin MERTSI LINDGREN, KORSOSTA. mertsi.lindgren@jippii.fi 16 17

10 Romaninuorten Musiikilla oli viikonlopun tapahtumassa merkittävä osa. Alfa-kurssi huipentui viikonloppuleiriin Jyväskylässä Syksyn -04 aikana Jyväskylän alueen romaninuorille järjestettiin nuorten parissa työskentelevän Kyösti Hagertin toimesta Alfa-kurssi. Opettajina kurssilla vierailivat Jani Lindroos, Vammalasta ja Mertsi Lindgren, Vantaalta. Luennon jälkeen väki jaettiin kolmeen ryhmään miettimään ja merkitsemään paperille seurakunnasta 10 hyvää asiaa. Yllättävän nopeasti paperit täyttyivät erilaisilla huomioilla. Viikonlopun aikana nuoria opetti myös Jani Lindroos, joka puhui Jumalan kohtaamisesta ja henkilökohtaisesta jumalsuhteesta. Esimerkkinä raamatusta Jani otti Mooseksen ja Joosuan. Koko viikonlopun ilmapiiri oli murtava ja hoitava. Loppuhetkessä laulettu laulu, Minun sieluni janoaa Jumalaa, oli monen nuoren kohdalla tosiasia. Ohjelma oli monipuolista Kokonaisuudessaan Alfa-kurssi ja viikonloppuleiri olivat hyvin onnistuneita ja TEKSTI: JUKKA MÄKINEN KUVAT: JANI LINDROOS Alfa-illoissa käsiteltiin syksyn aikana uskon perusaiheita. Esimerkkinä aiheista mainittakoon: Kuka Jeesus on? Miksi ja miten rukoilen? Miksi lukisin raamattua? Iltoihin sisältyi myös aiheista keskustelua ja rukousta. Jokaisella osanottajalla oli kurssilla oma oppikirja, jota täyteltiin innokkaasti. Koko syksyn kestänyt Alfa-kurssi huipentui järjestettyyn viikonloppuleiriin, Alfa-viikonloppuun, Jyväskylässä Vesalan seurakunnan leirikeskuksessa. Osallistujia viikonlopun tapahtumassa oli runsaasti, n. 60 henkilöä. Musiikkivastuussa leirillä oli Suora lähetys yhtye Helsingin seudulta. Romaninuoria osallistui Alfa-kurssin viikonloppuleirille Jyväskylän seuduilta n. 60 henkilöä. Viikonlopun aikana koettiin hoitoa Viikonlopun luentojen yksi aihe käsitteli seurakuntaa. Mertsi Lindgren korosti luennossaan juuri paikallisseurakunnan tärkeyttä. - Uskovaisina olemme kaikki Jumalan kansaa. Paikallisseurakunnassa voimme kokea Jumalan perheen yhteyttä - kodin yhtyettä. Olemme Kristuksen ruumiin jäseniä ja toimimme eri tehtävissä. Me muodostamme seurakunnan. Rukoushuonerakennus on vain kokoontumispaikka, Mertsi opetti. Välillä aiheita käsiteltiin pienemmissä ryhmissä. osanottajien määrä kertoo, että tarvetta tällaiselle toiminnalle on jatkossakin. Ohjelma oli monipuolista ja huumorikin kukki tilanteissa useasti. Vietettiinpä viikonlopun aikana jopa leirikäräjäjiä, kun pari nälkäistä naista saatiin kiinni itse teosta, tyhjentämästä yöllä jääkaappia

11 TEKSTI: JUKKA MÄKINEN Kirje Minä sain tässä äskettäin kirjeen ja vielä värikkään sellaisen. Nykyään kirjeitä tulee ainakin meikäläiselle iselle niin harvoin, että sellaisen saaminen tuntuu ihan kivalta. Sitä paitsi kirje alkoikin miellyttävästi, Hyvä Jukka Mäkinen, niin siinä luki. Minä olin siis hyvä. Hyvä Jukka Mäkinen, no mikä ettei. Heti parani olo asteen verran, muutkin kuin minä tietävät nyt siis, että meikäläinen on aikas hyvä tyyppi. MINUT ON VALITTU Sitten siinä luki, että tietokone on valinnut juuri teidät, hyvä Jukka Mäkinen. Ajatelkaa, siis minä olin ihan valittu, minut oli poimittu valtavasta joukosta ja valittu, minut, juuri minut. Olkoonkin, että valitsijana oli ollut persoonaton tietokone, niin kiva silti. Olin joka tapauksessa ollut niin onnekas, että minun kohdalleni oli tullut tällainen kunnia. Wautsi juttu. Eikä kun jatkoin lukemista ja juttu vaan parani jatkossa. Teidät, hyvä Jukka Mäkinen on valittu siihen joukkoon, joka osallistuu upean henkilöauton arvontaan.vilkaisin sivun alalaitaan, jossa komeili ylellisen näköinen, uutuuttaan hohtava, punainen auto. Tämä alkoi olla vähän liiankin hyvää, vanha autonrämäni kun jo veteli viimeisiään, sen olikin jo aika päästä hyvin ansaittuun lepoonsa. Näin jo itseni tuon punaisen kilometrinnielijän ratissa, kilometrit vaan vilistivät ohitse ja meikä kaasutteli polleana ja naapureiden kadehtimana. Nähtävästi oli niin, että kun onni kerran alkoi potkia, niin se potkikin kunnolla. Oloni oli siis vallan mainio. MINUA TAIDETTIIN HUIJATA Kauaa en kuitenkaan ehtinyt paistatella tässä suloisessa tunteessa, kun jostain syystä tämä suuri kupla särkyä räpsähti ja elämän kylmät tosiasiat alkoivat valua mieleni reunoilta ajatuksiini. Ensinnäkin, enhän minä ole iki- nä voittanut yhtään mitään. Mitä nyt kerran yksissä lähetysmyyjäisissä pipon, joka sitä paitsi oli päähäni aivan liian pieni. Että kuinka minä nyt yhtäkkiä olisin muuttunut joksikin Hannu Hanheksi. Sitten silmäilin tekstiä uudelleen, ja eihän siinä itse asiassa ollenkaan sanottu sinnepäinkään, että olisin voittanut tuon punaisen vauhtimasiinan. Ja niin meikäläinenkin, varsin hidasälyinen jässikkä alkoi tajuta, että pitelin kädessäni jonkinlaista mainosta, enkä kaiken järjen mukaan näkisi tuota komeaa, punaista autoa ikäpäivänä. JUTTU, JOKA EI OLE HUIJAUSTA Se oli vaan mainos, mutta minulla on kertoa teille äskeistä paljon parempi juttu, etten sanoisi kaikkien wautsijuttujen äiti. Kävi nimittäin niin, että Jumala antoi poikansa Jeesuksen kuolemaan joka kymmenennen ihmisen edestä. Ei vaiskaan, totta puhuen tämä tarjous on vieläkin parempi, eli juttu menikin niin että tarjous koskee joka viidettä ihmistä. Joo, joo totta kai minä arvaan, että te tiedätte meikäläisen huijaavaan. Jeesus ei kuollut vain joka viidennen tai edes joka toisen, vaan ihan jokaisen ihmisen edestä. Eli juuri sinunkin, hyvä lukija. Ja jos nyt joku ajattelee, mutta kun on tullut oltua hiukka tuhmakin, on tullut vedettyä pikkusiskoa hiuksista, on tullut irvisteltyä naapurin Marikalle ja opettajallekin lipsahti kerran hätävale, että ei kai Jeesus sentään tällaista rakasta. Kyllä vaan muuten rakastaa. Joten voisi sanoa vaikka, että mikäs sinun nimesi onkaan olkoon vaikka Erno. Siis voitaisiin sanoa vaikka näin, että hyvä Erno, Jumala on valinnut juuri sinut siihen joukkoon, joka uskomalla Jeesukseen pääsee Jumalan yhteyteen ja kerran taivaaseen. Ja se on sellainen juttu, josta voi vaikka innostua ja hihkaista, että jess, voitto tuli

12 TEKSTI: TARITA ERUS JA JUKKA MÄKINEN Kotilähetystyö kantaa hedelmää Myös Jyväskylässä järjestettiin kotilähetysviikko. Romanikoteja olivat kiertämässä Voitto Ek (vas.) ja Juhani Valentin (oik.). Myös paikalliset apuvoimat olivat mukana. Kuvassa mukana Armas Hagert. Mikkelissä viime lokakuussa pidettyihin kotilähetyspäiviin valmistauduttiin huolella. Vierailijoiksi kutsuttiin Jussi ja Hellevi Valentin, sekä rukouksen ihmisenä tunnettu Miranda Itkonen. Etukäteen selvitettiin, löytyisikö Mikkelistä avoimia koteja kokousten pitoa varten. Jumala vastasi rukouksiin, ja kokouspaikkoja oli lopulta enemmän kuin, mitä voitiin käyttää. Varsinainen toiminta alkoi torstai-iltana, jolloin väki kokoontui seurakuntaan rukoilemaan ja suunnittelemaan tulevia päiviä. Kotilähetysviikon ensimmäinen päivä lähti liikkeelle kotikäynneillä. Meidät otettiin lämmöllä ja ilolla vastaan. Moni halusi keventää sydämensä taakkaa ja tahtoi rukousta puolestaan. Olimme sekä iloisia että liikuttuneita ihmisten avoimuudesta, ja siitä miten Herra toimi keskellämme. Näin kertoo päivillä mukana ollut Tarita Erus. Vielä samana iltana pidettiin kotilähetysviikon ensimmäiset varsinaiset kokoukset Veijan ja Kirstin kotona. Seuraavana päivänä tilaisuuksia jatkettiin Otavassa Henkan ja Elsan luona. Tarita Erus sanoo talon täyttyneen kuulijoista niin, että kaikki eivät mahtuneet edes istumaan. Hellevin johdolla aloitimme kokoukset Juhanin laulaessa kauniita ja koskettavia lauluja Jeesuksen rakkaudesta. Miranda jakoi meille Jumalan sanaa, ja. saimme tuntea, kuinka Herra tahtoi koskettaa. Sinä iltana kuulijat tekivät parannusta ja etsivät uudistusta Herransa edessä. Tarita Erus kertoo, että tuon illan jälkeen he ymmärsivät, kuinka tärkeä työmuoto kotilähetystyö on. Sen avulla he tavoitetaan nekin ihmiset, jotka eivät tule seurakunnan kokouksiin. Väkeä kotikokouksissa oli mukana runsaasti. Kuva Mikkelistä. Monen päivän päätteeksi järjestettiin romanikodeissa kotikokouksia. Kuva Jyväskylästä. Mikkelissä kotilähetystyötä olivat tekemässä Jussi ja Hellevi Valentin. Mukana oli myös rukouksen ihmisenä tunnettu Miranda Itkonen (keskellä). Tästä kaikesta hyvästä kiitämme ensin Jumalaa, joka teki tämän kaiken mahdolliseksi. Toiseksi tahdomme kiittää ja edelleenkin muistaa rukouksin Juhani ja Hellevi Valentinin tärkeää työtä romaniperheiden keskuudessa. Herra heidän vaivannäkönsä palkitkoon. Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkaa Herralle, kaikki maa. Veisatkaa Herralle, ylistäkää hänen nimeänsä. Julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa, ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain. Ps. 96:

13 EVANKELISTAN VIRASTA Uutisia... Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef.4:11,12) Puhujaksi voi harjoitella, mutta evankelistaksi synnytään. Frank Mangs, joka itsekin oli evankelista, mainitsi kirjassaan Hetkiä elämässäni evankelistan lahja ei ole ensi kädessä Hengen armolahja, vaan luonnon lahjakkuus, jonka Jumala joskus saa ottaa käyttöönsä, mutta jonka paholainen ja itsekkyys toisinaan ottavat käyttöönsä. Silloin lahja koituu suureksi kiroukseksi. Jumala ilmoitti profeetta Jeremialle, että jo ennen syntymää Hän oli valinnut tämän profeetakseen. Siksipä meidän uskovien tulee suhtautua myös evankelistoihin arvostavasti. He ovat hyvin tarpeellisia seurakunnan menestykseksi ja kasvamiseksi. Uskovien tulee kannustaa evankelistan kutsumuksen omaavaa rakkaudella ja taloudellisestikin. Ei ole oikein, että evankelistan ammatti kokee epäsuosiota siksi, kun evankelistan taloudellinen toimeentulo on epävarma. Vanhimmistossa palvellessani huomasin, kuinka herkästi lasketaan pennejä silloin, kun pitäisi kutsua armoitettu evankelista kokoussarjaa pitämään. Arvostan evankelistoja, olivatpa he sitten sisaria tai veljiä senkin tähden, että eräs evankelistakutsumuksen saanut sisar johti minut Kristuksen tuntemiseen. Hän oli saanut kutsumuksen, mutta erinäisten syiden tähden hän oli valmistunut apuhoitajaksi, mutta silti hän johti monia ihmisiä uskoon. Tällä esimerkillä totean, että on niitäkin sielujenvoittajia, jotka eivät ole esiintyneet puhujalavalla. On erittäin tärkeätä kutsua evankelistan työyhteyteemme ajoissa. Hyvällä tilaisuudella on vain otsatukka, sanoi Eino Ahonen, joka itsekin oli sielujen voittaja. Tämän asian koin kouriin tuntuvalla tavalla. Eräässä pitäjässä ko- koustuvat olivat jatkuvasti täynnä kansaa. Sitten puhujatoverini muutti toiselle paikkakunnalle, ja kokoussarjoihin tuli pitkä tauko. Myöhemmin kehotin seurakuntamme vastuunkantajaa jatkamaan kokouksia tuossa pitäjässä, mutta hän totesi lakonisesti: Ei siellä enää saa ihmisiä kokoon. Viisas voittaa sieluja Kaikki evankelistat eivät suinkaan ole saarnateknillisesti hyviä puhujia, mutta heidän vaikutuksessaan on se jokin, joka vetää ihmisiä ristin juurelle. Joskus toteamme, että ulkopuoliset eivät tule rukoushuoneisiin. Silloin on syytä tehdä poikkeus kokousmenoissa ja järjestää tilaisuus toisen nimisenä ja toisessa paikassa. Tästä loistavana esimerkkinä näin eräänä sunnuntaina kokoussalin, joka oli täynnä kansaa. Suurin osa paikalla olijoista oli ulkopuolisia, ja tilaisuudesta syntyi voimallinen herätyskokous. Näki, että tilaisuuden puolesta oli paljon rukoiltu. Lopuksi tarjottiin kakkukahvit, eikä kolehtiakaan kannettu. Ihailin kokouksen juontajan johtamistapaa, ei syntynyt pitkästyttäviä puheita eikä kuolleita taukoja ja pääsaarnan pitäjäkin toimi voitelussa. Tunnen avuttomuuteni ihmisten evankelioinnissa ja kyvyttömyyteni vaivaa minua. Sen tähden olen usein laittanut toisia liikkeelle. Syksyllä taloyhtiöllämme oli kahvi- ja viinikestit pihamaalla. Rohkaisin sitä ennen itseni ja kysyin yhtiömme puheenjohtajalta, saisinko tuoda pakistanilaisen teologianmaisterin kertomaan maansa tilasta ja uskonnoista. Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Charles kertoi kristityksi tulostaan ja hänen Paula-puolisonsa lauloi kitaran säestyksellä hengellisiä lauluja. Särkynyt saviruukku oli hyvin koskettava laulu, sen huomasi. Jälkeenpäin saimme kuulla, että talonväki oli kiitollinen hengellisestä osuudestamme. Viininjuontiin emme tietenkään osallistuneet. Viisas voittaa sieluja, ja rakkaus on kekseliäs. Rakastammeko todella tuhoon kulkevia lähimmäisiämme? Saako rakkaus meidät liikkeelle, ja avautuvatko rahakukkaromme? Siitä on kyse. ANTTI VIROLAINEN Ensimmäiset romaniohjaajat ovat valmistuneet Suomen ensimmäiset romanikulttuurin ohjaajat ovat valmistuneet. Kymmenen romanikielen ja -kulttuurin ammatillisen tutkinnon suorittanutta opiskelijaa sai todistuksensa Järvenpään Seurakuntaopistossa perjantaina. Opintojen tavoitteena oli antaa romanitaustaisille opiskelijoille eväitä edistää suvaitsevaisuutta väestöryhmien välillä sekä innostaa heitä toimimaan aktiivisesti oman asemansa parantamiseksi. Opiston koulutusjohtajan Soili Lehtiniemen mukaan kulttuuriohjaaja on kasvattaja ja kulttuurinsa tulkki. Moni romanioppilas erityisopetuksessa RADION KULTTUURIUUTISET Romanioppilaat ovat vaarassa syrjäytyä koulutuksesta, todetaan Opetushallituksen tutkimuksessa, joka kartoitti romanien perusopetuksen tilaa Sen mukaan puolet romanioppilaista saa osa-aikaista erityisopetusta. Kaikista oppivelvollisista sitä sai vuonna 2002 noin joka viides. Joka viides romanioppilas jää lisäksi vuosittain luokalleen ja joka kolmannella jatkuvat poissaolot haittaavat koulunkäyntiä. Lukuvuonna viisi prosenttia kaikista romanioppilaista keskeytti kokonaan koulunkäynnin. Ongelmat keskittyvät raportin mukaan etenkin koulunkäynnin nivelvaiheisiin, kuten yläasteelle siirtymiseen. Esiopetukseen osallistuu selvityksen mukaan vain kaksi prosenttia romanilapsista, ja moni lapsi kertaa ensimmäisen tai toisen luokan. Kouluissa romanilasten vahvuusalueeksi on arvioitu sosiaalisuus ja osittain myös hyvät käytöstavat. Myös romanivanhemmat olivat yhtä mieltä sosiaalisuudesta. Vanhempien mukaan romanioppilaiden vahvuusalueisiin lukeutuvat taito- ja taideaineet. Tutkimuksessa haastateltiin 174 romaniperhettä ja saatiin vastauksia 380 koulusta. Raportin mukaan koulujen käytäntöjä tulisi hioa siten, että ne tukisivat paremmin romanioppilaiden koulunkäyntiä. Romanikulttuurin erityispiirteistä ja niiden vaikutuksista koulunkäyntiin tarvitaan myös lisää tietoa. Opetushallitus käynnistää selvityksissä ilmenneiden epäkohtien johdosta romanien perusopetuksen kehittämishankkeen, jossa etsitään ongelmiin ratkaisuja. YLE24 Rakkaat ihmiset ovat poissa Kauniina nauhana vuosien päivät, helmenä kaikki ne muistoihin jäivät. Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis. Vuosi 2004 oli meidän suvullemme raskas vuosi. Menetimme varhaissyksyllä äitimme tädin Ellin ja joulun kynnyksellä isämme tädin, Sandran. He olivat molemmat meille rakkaita ja läheisiä ihmisiä. He eivät jättäneet jälkeensä maallista perintöä, mutta he jättivät jotain kallisarvoisempaa. Heidän elämänkokemuksensa niiden mukanaan tuoma viisaus niillä on ollut arvoa. Kauniit muistot, hyvät ja viisaat neuvot ja ohjeet kantavat meitä elämäntiellä. Ne ovat olleet minun elämäni voimavarat. Tämä nykyinen aika tekee meidät niin kiireiseksi, ettei meillä ole aikaa toisillemme. Varsinkin vanhukset jäävät yksin ja unohduksiin. Heidän arvonsa ymmärrämme ikävä kyllä monesti vasta silloin, kun heitä ei enää ole. Sitten jälkeenpäin haikailemme, että paljon jäi sanomatta ja tekemättä. Kukat tulisi viedä silloin kun läheisemme vielä elävät, lämpimät sanat tulisi lausua rakkaille heidän eläessään. Meillä kaaleilla on tapana tuoda haudalle isot seppeleet, mietin joskus, onko niistä tullut määrätynlainen mittari ja tapa osoittaa huomioita. Kunpa osaisimme näyttää välittämisemme ajoissa. Tämä ns. uusmustalaisuus tahtoo tuhota monet kauniit arvot, joita keskuudessamme on vaalittu. Jotkut ovat niin kaaloa, etteivät osaa vanhusten kanssa edes jutella. Heillä on kaalon nimi ja vaatteet, mutta sisältö puuttuu. Syvä huoli on monesti sydämessä ja mietityttää, mihin suuntaan olemmekaan menossa. Haluan kannustaa teitä, joilla vielä on keskuudessanne vanhoja ihmisiä, viettäkää aikaa heidän kanssaan ja ennen kaikkea huolehtikaa siitä, että lapsenne saavat olla heidän seurassaan. Vanhojen ihmisten antamaa pääomaa ei korvaa raha eikä menestys. Jumala meitä armahtakoon ja antakoon viisautta, että osaisimme ohjata nuorisoamme oikeaan ja näyttää itse heille tervettä esimerkkiä. HELLEVI HEDMAN-VALENTIN TULEVIA TAPAHTUMIA HELMIKUU ROMANIJUHLAT Ähtärissä Tilaisuudet Ähtärin helluntaiseurakunnassa, Pohjantie 6 Tilaisuudet alkavat la alkaen klo Puhujavastuussa: Viljo R. Koivisto (la) Leif Lindeman (su) Musiikkivastuussa: Suupohjan romanikuoro (la-su) Leif Lindeman (su) Tervetuloa mukaan! ROMANIJUHLAT Eskilstunassa Mukana mm. Tino Varjola ja Paavo Riekkinen Musiikki: Valo ryhmä, Yhdistetty suurkuoro ja solistit Paikka: Eskilstunan suomalainen helluntaikirkko, Smedjegatan 23 MAALISKUU MUSIIKKITAPAHTUMA Viitasaaren Nuorisotalon teatterisalissa klo Musiikista vastaavat: Leif Lindeman ja Marko Lindroos Tarjoilua Tervetuloa mukaan! TULE YLI - LÄHETYSKONFERENSSI 2005 Vammalassa Yleisten lähetystyön haasteiden lisäksi erityisesti ovat esillä Israel ja juutalaiset sekä maahanmuuttajatyö. Tule yli - tule mukaan! PÄÄSIÄISJUHLAT JYVÄSKYLÄSSÄ alk. klo Paikka: Jyväskylän helluntaisrk, Lyseonkatu Mukana mm. Valfrid ja Tuula Åkerlund Tarjoilua - Tervetuloa TOUKOKUU ROMANIJUHLAT Viitasaarella Viitasaaren helluntaiseurakunnassa, Keskitie 26 Niilo Mäenpää, Jani Lindroos ja Leif Lindeman Musiikista vastaavat: Leif Lindeman, Marko Lindroos sekä lauluryhmät Tervetuloa! ROMANIPÄIVÄ Espoon helluntaiseurakunnassa alk. klo Mukana mm. Esko Bollström, Kyösti Lindeman, Vuokko Nyman. Musiikista vastaa Espoon Romanikuoro ym. Tervetuloa läheltä ja kauempaa! 24 25

14 Eero Hautaniemi intoutui muistelemaan menneitä Juhani Valentinin kanssa. Kemijärven leirillä koettiin yhteyttä Kemijärven luterilainen seurakunta järjesti viime kesänä jo neljännen kerran leirin Kemijärven romaneille yhteistyössä paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa. Päävastuun leiristä kantoivat Rita ja Keijo Flink, mutta toki muutakin väkeä tarvittiin. Etelän vieraina leirillä olivat Juhani ja Hellevi Valentin. Paikalla olivat myös pastori Eino Vesa ja diakonissa Leila Keiksi. Leilalla on ollut kontakteja romaneihin työnsä puolesta jo vuosia. - Silti vasta näillä leireillä olen oppinut asioita, jotka ovat muuttaneet käsityksiäni romaneista ja heidän kulttuuristaan. Yksi mukana olleista oli Hilta Flink. - Täällä on aina mukavaa, saa kuunnella kaunista musiikkia ja laulua. Monia muistojakin on näiltä leireiltä niiltä ajoilta, kun olimme täällä poikani Veikon ja mieheni Veijan kanssa. Tämä on vähän kuin sukujuhlilla olisi, yhdessä nuoret ja vanhat. Eero ja Elli Hautaniemi intoutuivat muistelemaan menneitä, erityisesti on jäänyt mieleen Viljo Koiviston vierailu Kemijärvellä. - Kymmenkunta hevoskuormaa tuli kokouksiin, ja hevoset kiinnitettiin seurakunnan pihaan. Seurakunnan saarnaaja, Eino Vanhala oli vahtimassa hevosia kokouksien aikana. Kävi kuitenkin niin, että iltakokouksen aikana yksi hevonen pääsi karkuun, ja koko väki lähti sitä kesken kokouksen etsimään. Se oli sitä aikaa, nyt hevoset ovat vaihtuneet autoihin. Kuusamolaiset Aila ja Topi olivat hyvin Elli Hautaniemi ja Hellevi Valentin pitivät leiriä tärkeänä työmuotona ja ennen kaikkea yhdistävänä tekijänä. huolissaan tämän päivän lapsista. - Lapset eivät voi hyvin. Vanhemmat koettavat pitää lapsensa poissa pahanteosta antamalla heille paljon tavaroita. Vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa lapsilleen, siitä seuraa vaikeuksia. Kuusamosta leirillä oli myös mukana Heli Flink. - Mukava oli tulla leirille, välillä kun elämä on niin ikävää ja yksinäistä. On kiva jutella ja kuunnella kaunista musiikkia, ja kaaleet kaipaa toisiaan. Monta muutakin kommenttia leirin aikana kuultiin, mutta kaikista niistä huokui sama sanoma. Leiriä pidettiin tärkeänä, ja ennen kaikkea yhdistävänä. HELLEVI HEDMAN-VALENTIN 26 27

15 kolumbia1.jpg 2.jpg 3.jpg kolumbia4.jpg Lastenkotirakennus kolumbia. Katulapsille uusi koti Kolumbiaan Kiitän Jumalaa tänä hetkenä monesta asiasta. Parannuin syövästä ja uudistuin kuusi ja puoli vuotta sitten. Sain jat- Katulapsia. koaikaa elämälleni. Olen saanut Herran armossa täyttää sitä tehtävää ja lupausta, minkä olen kerran Hänelle antanut. Tämä aika on ollut rikasta ja ihanaa aikaa. Olen opiskellut neljä vuotta raamattukoulua. Suuri Jumala antoi voiman, että sain suoritettua loppuun peruskoulun 10 luokkaa Turun Kristillisellä opistolla. Kiitos Herralle! TEKSTI: LILJA ROTH KUVAT: ARJA JA HANNU MEHTONEN Sain Herran armosta tehdä matkan Kolumbiaan Aluksi olin lähdössä sinne yksin, mutta muistin, että Herra oli aiemmin sanonut, ettei lähetä minua yksin. Herra oli tässäkin uskollinen. Sain matkatoverikseni Turun helluntaiseurakunnan lähetystoimikunnan puheenjohtajan, Leena Gustafssonin. Kannattaa Lilja lahjoitti Sinai-kirkolle seinävaatteen. Kuvassa Lilja Roth, German ja Mercedes Rodrigues kolumbia. luottaa siihen mitä Herra puhuu, sillä hän on uskollinen sanoissaan ja teoissaan. Hänelle kuuluu kaikki kunnia! Menkää kaikkeen maailmaan Kyselin Herralta, mitä haluat minun tekevän. Hän vastasi: Sinun tulee perustaa lastenkoti Kolumbian katulapsille. Sain Jumalalta tarkat ohjeet. Minun tulee käynnistää tämä työ siellä paikan päällä. Sain ohjeet kerätä varat Suomesta. Henkilökunta tulee omasta maasta. Epäröin, miten minä sinne asti menen? Herra sanoi: Älä sinä huolehdi siitä. Tahdotko palvella minua? Anna minun huolehtia sinun tarpeistasi. Ja näin tämä tapahtui. Kaikki käynnistyi vajaa vuosi sitten Fida International ry:ssä. Minut neuvottiin sieltä Seinäjoen Lähetyskonferenssiin tapaamaan Kolumbian helluntaikirkon johtajaa Hector Buitragoa. Hän esitti minulle kutsun tulla vierailemaan Kolumbiaan. Jumala puhuu Meno- ja paluumatkalla viivyimme muutaman päivän Floridassa suomalaisen Kotikirkon suojissa. Osallistuimme sekä suomalaisiin että kansallisiin kokouksiin. Saimme niissä siunauksen matkallemme. Sieltä matkustimme Bogotaan. Majoituimme Arja ja Hannu Mehtosen luona. Heillä on siellä Fidan kummilapsiprojekti. Menimme paikallisen helluntaiseurakunnan kokouksiin ja tutustuimme pastori German Rodriguesiin ja hänen vaimoonsa Mercedekseen. Heillä on kirkon yhteydessä koulu, jossa on noin 160 lasta. Nyt pastori oli saanut sydämelleen perustaa sinne lastenkodin. Hän oli saanut aivan samat ohjeet Herralta kuin minä sain. Ihme! Lastenkoti hankitaan Lilja ja vuoristokylän lapsi. Tarjolla oli pari lastenkodiksi sopivaa taloa. Valitsimme sen kalliimman vaihtoehdon. Se sijaitsee kirkkoa vastapäätä samalla kadulla. Rakennus on hyväkuntoinen, tarvitsee vain vähän maalia ja pientä remonttia. Sen minä halusin: Herralle parasta. Rakennuksen hinta on 95 miljoonaa pesoa eli n euroa. Suureksi yllätyksekseni sain rahat lainaksi ja maksan sitä takaisin noin vuoden aikana keräämällä rahaa Fidan Auta Kanssamme -keräyksellä ja järjestämällä kokouksia ja konsertteja lastenkodin hyväksi. Lastenkodista on kauppakirjat tehty ja keräys on lähtenyt mukavasti käyntiin. Paljon vapaaehtoisia on nyt jo ilmoittautunut lastenkotiin työhön: psykologeja, lääkäreitä, hoitajia ja siivoojia. Ennen kuin ketään otetaan sinne, heidän taustansa tutkitaan tarkoin. Vierailulla vuoristokylässä Tämän jälkeen lensimme Medeliniin ja siellä oli paikallinen pastori meitä vastassa. Olimme majoittuneina Martti Virrannan luona. Hannu Mehtonen piti siellä koulutuspäivän. Illalla oli kokous, johon osallistuin laulamalla ja olemalla rukouspalvelussa. Kävimme eräässä vuoristokylässä vierailulla, jossa tämä paikallinen seurakunta tekee avustustyötä. Sain siellä kokea, että tämä on se kansa, jonka Herra näytti minulle näyssä. He ovat maan sisäisiä pakolaisia. Heillä on huonot asunnot, suurin osa lautakehikoista ja muovista rakennettuja. Toisilla oli lautalattia, mutta joillakin vain maalattia. Saimme rukoilla siellä. Näky oli erittäin voimakas. Olin kuin poltettu. Kun tulin sieltä pois, itkin monta päivää sen jälkeen. Hän johdattaa ja varjelee Maassa on n romania. Romanikylään emme ehtineet ajan puutteen vuoksi. Työtä siellä on paljon. Näin Herra on antanut näkyni toteutua ja uskon lähteä liikkeelle kaikista vaaroista huolimatta. Hän on luvannut varjella meitä kaikilla teillään. Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen. Häneen voi luottaa kaikissa tilanteissa. Saakoon tämä tervehdykseni rohkaista sinua lähtemään liikkeelle uskossa ja antautumaan Herran varaan koko painollasi. Hän tulee yllättämään Sinutkin monella tavalla, rakas lukijani. Sinua siunaten Lilja Roth 28 29

16 ELÄMÄ JA VALO RY D iviba ta Jang sk. ROMANILÄHETYSTYÖTÄ VUODESTA 1964 ELÄMÄ JA VALO RY:N HALLITUS 2005 Rainer Lindeman, puheenjohtaja Huittinen, , rainerlindeman@ dnainternet.net Valfrid Åkerlund, varapuheenjohtaja Tuusula, Mertsi Lindgren, sihteeri Vantaa, Alida Friman Helsinki, Voitto Friman Turku, Armas Hagert Jyväskylä, Veikko Hekkala Nurmijärvi, JULKAISU- MATERIAALI Seuraavaan lehteen tulevat ilmoitukset ja kirjoitukset tulee olla perillä toimituksessa viimeistään Lähetä meille mielipiteitäsi, ilmoituksia seurakuntien tilaisuuksista, muistokirjoituksia jne. info@elamajavalo.fi Rainer Lindeman Satulatie HUITTINEN Toimi Kankaanniemi Uurainen, Viljo R. Koivisto Kurikka, Jyrki Palmi Helsinki, Tuula Åkerlund Tuusula, Henry Zitron Salo, Kari Korhonen, varajäsen Espoo, Jani Lindroos, varajäsen Vammala, Erkki Virtanen, rahastonhoitaja TOIMISTON YHTEYSTIEDOT Elämä ja Valo ry:llä uusi toimisto! (Avainmedian tiloissa) Jäspilänkatu KERAVA (uusi puhelinnumero tulossa lähiaikoina) info@elamajavalo.fi Tilit: Nordea Sampo Ruotsissa: Postgiro ELÄMÄ JA VALO RY:N TOIMINTA- SUUNNITELMA VUODELLE 2005 Toimintavuonna jatketaan kristillissosiaalista työtä romaniväestön parissa. Viime vuoden toiminnan painottuminen kotilähetystyöhön ja perheiden tukemiseen jatkuu myös toimintavuonna. Vuoden 2005 tapahtumissa pyritään mm. huomioimaan koko perhe ja lisäämään heidän valmiuksiaan hoitaa perhettä terveiden arvojen pohjalta. Työtä tehdään vuonna 2005 seuraavilla sektoreilla: 1. KOTIMAA 1.1. Tapahtumat ja telttatyö Toimintavuonna yhdistys järjestää talven, kevään ja syksyn aikana yhteensä kuusi kotilähetysviikkoa eri puolilla Suomea. Kesällä järjestetään teltta- ja kotilähetysviikkoja 12, joista kaksi viikkoa Ruotsissa. Vierailujen aikana pyrimme tavoittamaan alueiden romanikodit. Tulevana vuonna palkataan osa-aikainen tapahtumakoordinaattori. Mietitään myös, onko tarpeellista uusia telttatyön äänentoistolaitteet Tiedotus/Elämä ja Valo lehtityö Vuonna 2005 alkaen Elämä ja Valo lehti ilmestyy viisi kertaa. Lehden sisältöä ja ulkoasua pyritään parantamaan mm. uudistetulla ulkoasulla ja kiinnostavilla haastatteluilla ja kolumneilla. Toimitussihteerinä lehdessä jatkaa Jukka Mäkinen ja päätoimittajana Rainer Lindeman. Yhdistyksen toiminnasta pyritään tekemään esite. Yhdistyksen kotisivuja pyritään kehittämään Lapsi- ja nuorisotyö Toimintavuoden aikana lapsi- ja nuorisotyötoimikunta järjestää koulutusseminaarin toimikunnan jäsenille helmi-maaliskuussa. Toimintavuonna järjestetään myös nuorisopäivä esim. Jyväskylässä. Vuonna 2005 järjestetään lapsille ja nuorille erilliset viikonloppuleirit. 2. LÄHETYSTYÖ 2.1. Kummilapsitoiminta Vakiintunutta kummilapsitoimintaa Intiassa jatketaan ja pyritään kehittämään. Kummilapsikoordinaattorina toimii Alida Friman Kehitysyhteistyö UM/Intia Yhdistys jatkaa vuonna 1999 alkanutta kehitysyhteistyöhanketta kumppaninsa Udaipurin seurakunnan ja Ulkoministeriön kanssa. Hanke jatkuu paikallisin voimin. Toimintavuonna suoritetaan Intiaan yksi seurantamatka Yhdelle vähimmistä työ Veikko Hekkalan organisoima ja Fida International ry:n hallinnoima Yhdelle vähimmistä työ tulee olemaan yksi yhdistyksemme lähetystyöhaasteista. Haasteet ja mahdollisuudet Itä-Euroopan alueen romanityössä ovat valtavat. 3. PROJEKTITYÖ 3.1. Päihdeprojekti (RAY-C6) Toimintavuonna jatkuu vuonna 2000 alkanut päihdeprojekti Suur-Helsingin alueella. Projektissa toimii kaksi kokoaikaista kenttätyöntekijää, yksi osa-aikainen kenttätyöntekijä, sekä osa-aikainen projektisihteeri Romanikielen elvytyshanke Toimintavuonna pyritään aloittamaan romanikielen elvytyshanke. Hankkeen tavoitteena on vaikuttaa romaniväestön asenteisiin kielen säilyttämiseksi, lisätä romanikielistä kommunikaatiota ja motivoida myös nuoria aktiivisiksi romanikielen puhujiksi. Toimintavuoden aikana järjestetään kolme kielikerhoa suurimpiin asutuskeskuksiin. Vuoden 2005 aikana järjestetään myös yksi retriitti, tapahtuma, missä puhutaan ainoastaan romanikieltä. Hankkeeseen palkataan yksi projektikoordinaattori, joka toimii yhdyshenkilönä sidosryhmiin kerhojen ja retriitin järjestelyissä. Projektikoordinaattori selvittää myös eri paikkakuntien tarpeet kielen opiskeluun kotikäyntien välityksellä. 4. KULTTUURITOIMINTA 4.1. Musiikkitapahtumat Toimintavuonna pyritään järjestämään kaksi konserttia, jonka tuotto nimetään johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen esim. Yhdelle vähimmistä työhön Seminaarit Toimintavuonna pyritään järjestämään kahdet työntekijäpäivät, keväällä ja syksyllä. Pyritään järjestämään myös seminaari, jossa on teemoja perheiden hyvinvoinnista taloudenhoitoon Näyttelyt Pyritään järjestämään valokuva- ym. näyttelyitä tapahtumien yhteyteen eri puolille Suomea. 5. KANSAINVÄLISYYS Yhdistyksellä on kansainvälisiä suhteita mm. Fida International ry:n romanityöryhmän, sekä Avainmedian kautta. Yhteyttä GATIEF-järjestöön, Indian Gypsy Fellowship Missioon sekä Filadelfia Fellowship-järjestöön pyritään tiivistämään. 6. EDUSTUKSET JA YHTEISTYÖ Yhdistyksellä on edustukset mm. RONK (Romaniasian neuvottelukunta)/rainer Lindeman KOTUS (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus)/tuula Åkerlund Romaniväestön koulutusyksikkö/armas Hagert Kirkko ja romanit/tuula Åkerlund Yhteistyötä tehdään em. tahojen lisäksi mm. Romano Mission ry:n, eri seurakuntien ja järjestöjen kanssa. UUSI OSOITE ENTINEN OSOITE OSOITTEEN MUUTOS / 200 alkaen Elämä ja Valo Nimi Lähiosoite Postino ja toimipaikka Nimi 7. VARAINHANKINTA Varainhankintaa kehitetään. Toimintavuonna tuotetaan CD-levyjä yhdistyksen omistamista musiikkimastereista. Äänitteiden, kirjojen ja Elämä ja Valo lehden markkinointiin palkataan yhdistelmätuen kautta yksi työntekijä. Toimintavuonna mietitään myös miten saisimme organisoitua kannatusrengas-toimintaa. 8. AVUSTUKSET Yhdistyksen toiminnan tukemiseksi haemme avustuksia seuraavilta tahoilta. RAY, ennaltaehkäisevä päihdetyö OPM, lehtiavustus UM, kyläkehityshanke, Intia Kulttuurirahasto, Romanikielen elvytyshanke Ruotsinkielinen kulttuurirahasto, Romanikielen elvytyshanke Yhdistelmätuki, työllistävä vaikutus TE-keskus, toiminnanjohtajan palkkaaminen 9. TYÖLLISTÄMINEN Yhdistelmätukien avulla pyrimme työllistämään yhdistykseemme työntekijöitä, jotka toimivat eri puolilla Suomea paikallisten seurakuntien työnohjauksessa. Toimintavuonna pyrimme työllistämään viisi työntekijää lisää. Jos osoitteenne on muuttunut, voitte ilmoittaa siitä tällä kupongilla. Näin lehtenne tulee vaivattomasti uuteen osoitteeseenne. Lähiosoite Postino ja toimipaikka Päiväys ja allekirjoitus 10. HALLINTO Yhdistystä hallinnoi 11 jäseninen hallitus. Hallitus kokoontuu vuoden 2005 aikana 6-7 kertaa. Keravalla Elämä ja Valo ry:n psta RAINER LINDEMAN puheenjohtaja VALFRID ÅKERLUND varapuheenjohtaja TILAA NYT ELÄMÄ JA VALO LEHTI Ensi vuonna Elämä ja Valo lehti ilmestyy 5 kertaa! Kestotilaus 15e/vuosi (tilaus tulee jatkuvana, ei tarvitse uudistaa) Vuositilaus 17e/vuosi (tilaus tulee vain vuoden ajan) Lahjatilaus 15e/vuosi (Lahjatilaus on vuositilaus) Elämä ja Valo lehti on Elämä ja Valo ry:n julkaisema viidesti vuodessa ilmestyvä 32-sivuinen värikäs romanijulkaisu. Tilaukset takasivulla olevalla tilauskaavakkeella tai puh ELÄMÄ JA VALO-LEHTI TUNNUS maksaa VASTAUSLÄHETYS 30 31

17 ELÄMÄ JA VALO -LEHDEN TILAUS Kesto- ja lahjatilaus 15 euroa, 140 Skr. Vuositilaus 17 euroa, 155 Skr. Pohjoismaiden ulkopuolelle lentopostilisä. Elämä ja Valo maksaa Kestotil. Vuositil. Olen uusi tilaaja Tilaan lahjaksi Lehden saajan nimi Lähiosoite Postino ja toimipaikka Maksajan nimi Lähiosoite ELÄMÄ JA VALO-LEHTI TUNNUS VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja toimipaikka Maksajan allekirjoitus