kaupunkini minun Teatterissa hymyää yhteisöllisyys SIVU 22 Hyvää vointia kouluihin SIVU 4 Sijaisvanhemmuus on kiintymistä ja luopumista SIVU 6

Transkriptio

1 minun Seinäjoen kaupungin tiedotuslehti kaupunkini Teatterissa hymyää yhteisöllisyys SIVU 22 Hyvää vointia kouluihin SIVU 4 Sijaisvanhemmuus on kiintymistä ja luopumista SIVU 6

2 2 Kaupungilla nyt 3 minun kaupunkini Seinäjoen kaupungin tiedotuslehti Sisältö 02 Pääkirjoitus KAUPUNGILLA NYT 03 Opiskelijat innovoimassa 06 Sijaisvanhemmaksi 09 Pikku-uutisia 12 Kotiseutuni Nurmonjokilaakso 16 Kaappaa kasvis Yhdessä tehden 10 Taidehalli koukuttaa 20 Seinäjoen Hope KAUPUNKIA RAKENNETAAN 04 Joupin koulu 05 Poimintoja budjetista 15 Monitoimitalo liikkujille Täältä kotoisin 18 Bloggaaja Tiina Hautaluoma MINUN KAUPUNKINI 22 Maria Pere ja Pekka Hänninen 23 Kolumni { pääkirjoitus } Muutos voi lähteä omalta kotikadultasi, kaupunginosasta tai kylästä. Ota kaupunki haltuusi Kitinojan kylä palkittiin vuoden kylänä Suomessa. Palkinto tuli ansioista, jotka Kitinojan kylän asukkaat ovat itse todeksi tehneet. Eikä kehitys Kitinojalla tähän palkintoon pysähdy. Kylä elää ajassa ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Luistinrata torille? Ammattikorkeakouluopiskelijat saivat haasteen kehittää Seinäjokea. Projekti poiki monta ideaa. Essi Koivula, Laura Sikanen, Helina Jokinen ja Jenni Louhivesi ideoivat kaupunkiin uusia juttuja. Opiskelijoiden kehittämisideoita: Pop up-ravintoloita Alvar Aalto esiin kaikkialla kaupungissa Talvella torille luistinrata Seinäkiipeilyä vanhaan vesitorniin Kaupunkikasvimaa Terveyskioski Julkaisija Seinäjoen kaupunki PL 215, Seinäjoki tiedotuslehti@seinajoki.fi Toimituskunta Paavo Eloniemi Jari Jaskari Leena Kråknäs Elina Viljakainen Erkki Välimäki Toimitus Anu Männikkö (päätoimittaja) Tytti Kettula Outi Myllymäki (I-print plus) Anne Kohtala (I-print plus) Arttu Laitala (I-print plus) Ulkoasu ja taitto I-print plus Painopaikka I-print JOUTSENMERKITTY PAINOLAITOS lupanumero Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat haluaisivat tuunata Seinäjoen kaupunkikeskustaa. Heidän idealistansa on pitkä ja he haastavat myös opiskelijat mukaan toimintaan. Aika näyttää, täyttyykö Seinäjoen keskusta joskus restonomiopiskelijoiden ideoimasta pop up -ravintoloiden päivästä. Seinäjoella tapahtuu ja se näkyy ja tuntuu myös kaupungintalolla. Kaupunkia haastetaan mukaan ideoihin ja hankkeisiin, joista joskus puuttuu vain vaatimattomuus. Aika usein kaupunki myös lähtee omalla panoksellaan mukaan yhdistysten, yhteisöjen tai yritysten ideoihin. Tulokset yllättävät usein kaikki; kuka olisi reilut kymmenen vuotta sitten uskonut Rytmikorjaamon, Framin tai vaikka kaupungin upeiden elämysliikuntareitistöjen toteutumiseen. Me kaikki voimme olla muuttamassa kaupunkia mieleiseksemme. Muutos voi lähteä omalta kotikadultasi, kaupunginosasta tai kylästä. Kannattaa kokeilla! Erkki Välimäki kehittämisjohtaja TEKSTI: Outi Myllymäki KUVA: Arttu Laitala SeAMK FramiPro tarjoaa kohtaamispaikan opiskelijoille sekä kehittämisestä kiinnostuneille yrityksille ja muille tahoille. Syksyllä käynnistyneeseen pilottiin valittiin 11 opiskelijaa miettimään uusia innovaatioita. Mukaan lähti myös Seinäjoen kaupunki. Tulevaisuuden tekijät saivat ideoida uusia juttuja Seinäjoen kaupunkikeskustan kehittämistavoitteiden pohjalta. Opiskelijat esittelivät lokakuun lopussa kehittämisideoitaan kaupungin kehittämisjohtaja Erkki Välimäelle ja kehittämispäällikkö Sami Mäntymäelle. Heidän mielestään opiskelijat olivat hyvin tarttuneet Seinäjoen tärkeisiin kehittämiskohteisiin. Keskustelimme Ruokaprovinssista, Aallon arkkitehtuurista ja rytmimusiikista. Annoimme opiskelijoille jatkokehittelyn aiheeksi miettiä, että miten saadaan ihmiset kaupungille. Kysymys ei ole pelkästään fyysisistä rakennuksista, vaan toiminnallisuudesta, Mäntymäki kuvailee. Hänestä oli tervetullutta kuulla opiskelijoiden kehittämisideoita. Lisäarvoa projektille toi se, että opiskelijat edustavat eri aloja. Mukana on muun muassa teollisen muotoilun, ravitsemusalan, liiketalouden ja hoitotyön opiskelijoita. Pilottiryhmään kuuluvat Laura Sikanen, Helina Jokinen, Jenni Louhivesi ja Essi Koivula lähtivät innolla mukaan Seinäjoen kehittämiseen. Tämä on tosi mielenkiintoista. Ihanaa päästä kehittämään näin suuria juttuja, Jokinen hehkuttaa. Hienoa, että meille annettiin näin vapaat kädet eikä kohteita rajattu liikaa, Sikanen kehuu. Seinäjoella on tosi paljon palveluita. Kuinkahan niistä saisi hyvän kokonaisuuden, Louhivesi pohtii. Koivula kertoo, että eri projekteissa toimiminen on ollut hänelle merkittävä juttu. Uusien kavereiden lisäksi sieltä on tullut aihe opinnäytetyöhön ja mahdollisesti myös harjoittelupaikka. Projektien kautta pystyy näyttämään koko osaamisensa ja tuomaan esille kaikkia puolia itsestään, Louhivesi lisää. Uusi tapa oppia FramiPron projektipäällikkö Hanna-Mari Rintala kertoo, että uusi oppimisympäristö on tullut Seinäjoen ammattikorkeakouluun jäädäkseen. Seuraavien projektiopiskelijoiden haku on jo käynnissä. Vuoden alussa aloittaa uusi puolen vuoden ryhmä, johon tulee 20 opiskelijaa. Myös työnantajapuolella on oltu kiinnostuneita uudesta toimintatavasta. Syksyn pilottivaiheessa mukaan lähti kahdeksan hyvin erilaista toimeksiantajaa, joista moni on pk-yrityksiä. Kehittämiskohteina on ollut teknistä tuotekehittelyä, markkinointia ja visualisointia. Yhtenä projektina on tuottaa Törnävän alakoululle Hyvinvoiva koululainen -teemapäivä, hän sanoo. FramiProssa opiskelijat saavat valmiuksia projektinhallintaan ja rooli oman alan asiantuntijana vahvistuu. Erityistä tässä on, että lähestymme kaikkia asioita monialaisesti. Se avaa uusia näkökulmia kehittämistyöhön ja tuo opiskelijoille verkostoja, Rintala toteaa. Minun kaupunkini

3 4 Kaupungilla Kaupunkia rakennetaan nyt 5 Koulusta tulee hieno, toteavat Aada Pääkkönen, Laura Ojanperä ja Roosa Kujala. Tom Peltosen johtaman Joupin koulun oppilasmäärä on kasvussa. Joupin koulu saa pian ruokalan Vuosikymmeniä kestänyt ruokakärryjen kuskaaminen koululuokkiin on pian historiaa, kun Joupin kouluremontin toinen vaihe valmistuu joulukuussa. TEKSTI: Outi Myllymäki KUVAT: Arttu Laitala Joupin koulussa on kuluneen vuoden ajan eletty kekseliäästi. Esimerkiksi keittiönä on toiminut jumppasalin pukuhuone. Toinen pukuhuoneista on varattu tiskilinjastolle. Opettajat ja oppilaat odottavat malttamattomasti kouluremontin toisen vaiheen valmistumista. Uudet tilat ja erityisesti ruokasali lisäävät viihtymistä ja tuovat opiskelurauhaa. Joupin koulu on viimeinen, jossa tähän asti on syöty luokissa. Ruokasaliin mahtuu kerralla syömään 60 oppilasta eli ruokailu sujuu kätevästi kahdessa ryhmässä, tällä hetkellä alle sadan oppilaan koulun johtaja Tom Peltonen kertoo. Myös koulun turvallisuus paranee remontissa. Esimerkiksi entisajan isot vessat korvataan yksittäisillä pienemmillä luokkien läheisyydessä. Käytäntö ja tutkimukset ovat osoittaneet, että moni koulukiusaaminen tapahtuu koulujen yleisövessoissa. Myös Kauhajoen ampumistapauksesta on opittu. Ovia pitää olla luokkahuoneistossa enemmän kuin yksi, Peltonen huomauttaa. Remontissa oleva 94 oppilaan Joupin koulu on tulevaisuudessa valmis ottamaan oppilaita huomattavasti enemmän. Lähivuosien suunnitelmissa on noin 150 oppilasta. Pääkipu parani Kuudesluokkalaiset Roosa Kujala, Laura Ojanperä ja Aada Pääkkönen esittelevät mielissään uudistuvaa kouluaan. Tytöt muistelevat, kuinka ennen remonttia kaikilla heillä oli pääkipua ja nuhaa. Vanhan koulun sisäilma aiheutti monille terveysoireita. Vanhassa luokassani tuli vastaan humahdus, kun astuin kynnyksen yli. Ilma oli niin huonoa, Peltonen kuvailee. Vaikka remontti on aiheuttanut välillä aikamoista melua, tytöt ja opettaja suhtautuvat asioihin positiivisesti. Peltonen kehuu rakennusfirmaa, joka on ajoittanut suurimman osan äänekkäistä töistä viikonloppuihin ja iltoihin. Välillä on ollut aika ahdasta, mutta olemme selvinneet huumorilla, hän toteaa. Liikuntasali toimii tällä hetkellä kolmena luokkana. Aada kertoo, että liikuntatunnit on pidetty joko Wallsport Areenalla tai pihalla. Tytöt ovat sitä mieltä, että järjestely on toiminut hyvin. Teknisen työn tunnit on puolestaan järjestetty Niemistön koululla, jonne kuljetaan tilataksilla. Tytöt iloitsevat, että myös koulun piha on saanut uusia leikkivälineitä. Hämähäkkikeinu on tosi hieno, Laura sanoo. Saimme myös uusia penkkejä pihalle, Roosa lisää. Ympäristön ystäviä Joupin koulu sai viime kesänä kaupungin ympäristöpalkinnon. Koulussa on parinkymmenen vuoden ajan kiinnitetty huomiota ympäristöystävällisyyteen. Kierrätyksen ja säästäväisyyden hyvät tavat on otettu huomioon kaikessa koulutyössä. Vessasta ja luokista kun mennään välitunnille, sammutetaan aina valot, tytöt muistuttavat arjen ekoteoista. Peltonen kiittää koulun aktiivista vanhempainyhdistystä, joka on monin eri tempauksin tuonut ympäristömyönteisyyttä esille. Näitä ovat esimerkiksi kierrätyskirppikset ja luontopoluilla järjestetyt pikkujoulutempaukset. Ympäristöä kunnioittavan koulun remontti jatkuu ensi vuonna, kun kolmas vaihe eli vuonna 1989 rakennettu liikuntasali (B-osa) saadaan työn alle. Ensimmäinen vaihe, 1920-luvulla rakennettu C-osa valmistui jo huhtikuun lopulla. Parhaillaan ovat menossa päärakennuksen eli A-osan viimeistelytyöt. Se on rakennettu Poimintoja talousarvioesityksestä vuodelle 2013 Talonrakennuskohteista merkittävimpiä ovat urheilutalon peruskorjauksen loppurahoitus, Pohjan koulun peruskorjaus, Keskuspuiston päiväkodin laajennus ja peruskorjaus, vanhan kirjaston saneeraus sekä Toukolanpuiston koulun saneeraus ja laajennus. Tikkuvuoren palvelukeskuksen uusi päiväkoti valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 2013 alkupuolella. Kadunrakennuksen merkittävimmät hankkeet ovat asuntoalueiden laajennukset eli tonttituotanto Karhuvuoren alueelle ja Kärjen alueelle. Omakotitontteja tuotetaan yhteensä 169 kappaletta ja rivitalotontteja 11. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi tehdään muun muassa kiertoliittymät Jouppiin ja Kasperiin. Asuntomessualueen ensi vaiheen investointeihin on osoitettu euroa. Kaupunkikeskustan kehittämiseen osoitetaan euroa. Puistorakentamisessa tärkeimmät investointikohteet ovat vanhojen puistojen peruskorjaukset ja leikkipuistojen ja -välineiden uusimiset. Lisäksi rahoitusta osoitetaan uusien asuntoalueiden leikkipuistoihin, Kalajärven matkailualueeseen, Mannerheiminpuiston peruskorjaukseen ja jokipuistojen rakentamiseen. Liikuntapaikkarakentamisessa tärkein investointi on Pajuluoman lähiliikuntapaikka. Valtuusto käsittelee budjettia 3. joulukuuta

4 6 Elämysten Kaupungilla kaupunki nyt 7 Raadollisen rikkaampi elämä Sijaisvanhemmuus tuo perheeseen repullisen iloa, rakkautta ja elämän itkuja. Sen tietävät ylistarolaiset Anita ja Esa Mäki, jotka ovat huolehtineet elämässä eteenpäin kymmenen lasta. TEKSTI: Anne Kohtala KUVAT: Arttu Laitala os ryhtyy sijaisperheeksi, elämä muuttuu. Perheen arki ei enää koskaan ole niin kuin ennen, vaan paljon raadollisen rikkaampaa, sanoo ylistarolainen äiti ja sijaisäiti Anita Mäki. Hän on vuosien varrella tarjonnut miehensä Esa Mäen kanssa kodin yhteensä kuudelle sijoitetulle lapselle sekä lukuisille kesä- ja tukilapsille. Lisäksi heillä on neljä biologista lasta. Vaikeinta ei ole suinkaan ollut arjen rutiineista selviäminen, kiintyminen lapseen tai yhteistyö biologisten vanhempien kanssa. Vaikeinta on ollut omien tunteiden kohtaaminen, Anita sanoo. Helppoa ei ole ollut aina, mutta paljon on tullut elämään sisältöä. Moni asia omassakin päässä on valottunut paremmin, jatkaa Esa. Nyt jos perhe kokoontuisi yhteiselle joululounaalle, heitä olisi puolisoineen ja lapsineen kolmisenkymmentä. Arkena on kuitenkin jo rauhallista, kun kotona asuu enää nuorin sijoitetusta lapsista, 15-vuotias poika, joka tuli Mäen perheeseen seitsemänvuotiaana. Oudolta tuntuu, kun ovi käy enää harvemmin, mutta onneksi on talossa vielä yksi, jolta saa kuulla olevansa mälsä äiti, Anita hymyilee. Ensin tulivat kesälapset Ensin perheeseen syntyivät biologiset lapset. Sitten tulivat viisi- ja kahdeksanvuotiaat sisarukset kesällä He ovat kasvaneet Mäen perheessä aikuisuuteen asti. "Koska tahansa voi tulla luopumisen päivä." Kaikki alkoi luontevasti kiintymyksen kautta, kun isoveli oli meillä ensin kesälapsena Pelastakaa Lapset ry:n kautta, Anita muistelee. Silti hän muistaa myös hetken, kun todellisuus rysähti vastaan ensimmäisen kerran. Kun sijaisvanhemmuus ei tuntunutkaan yhtään samanlaiselta kuin vauvan syntymä perheeseen. Minulle tuli täytenä yllätyksenä, miten paljon sopeutumista äidin ja isän jakaminen vaati aluksi omilta lapsilta. Varsinkin Tanjalta, joka oli silloin yhdentoista ja lähestyi murrosikää. Sillä kohtaa sain tosissani tehdä töitä itseni ja tunteideni kanssa, Anita muistaa. Nuorin biologisista lapsista, nelivuotias Laura, taas oli hyvin innostunut uusista sisaruksistaan. Vaikka myöhemmin murrosiän kynnyksellä hänkin uhkasi hankkia itselleen ongelmia huomion tarpeessaan. Silloin meillä oli erityisen rankka aika myös yhden sijoitetun lapsen kanssa. Kiintymistä ja luopumista Raadolliseksi sijaisvanhemmuuden tekee myös se, että samaan aikaan on sitouduttava ja kiinnyttävä lapseen sekä oltava valmis luopumaan hänestä. Sitä pitää olla sydän avoimena, vaikka koska tahansa voi tulla luopumisen päivä, Anita henkäisee. Mäen perhe on kokenut raskaimman luopumisensa kolmannen sijoitetun lapsensa kohdalla, joka oli vaikeasti autistinen kehitysvammainen poika. Hän asui meillä neljä vuotta ja toi perheeseen todella paljon uusia, hyviä asioita. Mutta hän vaati koko ajan kädet ympärilleen, joten meidän oli pakko luopua hänestä. Muiden lasten takia emme voineet enää jatkaa niin, Anita kuvaa kipeää prosessia.

5 8 Kaupungilla nyt Kaupungilla nyt 9 "Lapset osaavat aivan luontevasti elää niin, että heillä on kaksi perhettä." Poika muutti hoitolaitokseen, jossa Mäet kävivät tervehtimässä häntä tiiviisti, kunnes aika kului ja poika unohti perheensä. Nykyään hän ei enää tunnista ja muista meitä, Anita vakavoituu. Sijaisvanhempien on varauduttava myös siihen, että lapsi voi jonain päivänä palata biologisten vanhempiensa luo. Mäet ovat kokeneet senkin. Meillä oli tyttö, joka tuli meille ensin tukilapseksi yksivuotiaana. Sen jälkeen hän asui meillä kahteen otteeseen sijoitettuna. Lopulta hän palasi pysyvästi biologisten vanhempiensa luo. Kova paikka oli sekin, vaikka meidän ei sopinut sitä oikein näyttää. Asia vain on niin, että toisen lapsesta ei tule omaa lasta, vaikka kuinka joskus haluaisi. Tämän olen monessa sä et oo mun äiti -riidassa sanonut muillekin ei-biologisille lapsilleni, Anita kertoo. Yksi seinä aina lasiseinä Aina ei sijoitettu lapsi tule perheeseen pienenä. Mäen perheen yksi lapsista tuli heille vasta yläasteen jälkeen. Hän asui laitoksessa ja halusi sieltä pois lukion ajaksi. Niinpä hän etsi itselleen uuden kodin omatoimisesti. Se oli loistava päätös häneltä, sillä nyt hänellä on perhe taustatukenaan koko loppuelämäksi, Anita iloitsee. Sanotaan, että kun ryhtyy sijaisperheeksi, yksi kodin seinä on sen jälkeen aina lasiseinä. Tämän allekirjoittavat myös Mäet. Totta, sellaiselle tämä ei sovi, joka haluaa pitää perheensä asiat omana tietonaan. Eikä tätä voi tehdä, jos yrittää olla yli-ihminen tai pitää yllä jotakin hienoa perheidyllin kuplaa. Monta kertaa olemme mekin tarvinneet ammattiapua. Avoimuutta vaativat myös suhteet sijoitettujen lasten biologisiin vanhempiin. Ovesta ei koskaan astu sisään vain lapsi, vaan hänen mukanaan tulee repullinen historiaa. Sitä minäkin pelkäsin, että miten tulemme toimeen biologisten vanhempien kanssa. Mutta ei. Se ei ole ollut ollenkaan vaikeinta. Sitä paitsi se on asia, jota yleensä vain aikuiset murehtivat. Lapset osaavat aivan luontevasti elää niin, että heillä on kaksi perhettä. Sijaisvanhemmuudesta saatavaan korvaukseen Mäet toivoisivat kohennusta, jotta sijaisvanhempia saataisiin lisää. On mahdollista olla sijaisvanhempi ja käydä töissä, mutta käytännössä se ei ainakaan meidän tapauksessamme olisi mitenkään onnistunut. Meillä työnjako on mennyt niin, että minä olen vastannut perheestä kotiäitinä ja Esa on osallistunut niin paljon kuin on töiltään rakennusalan yrittäjänä ehtinyt. Sijaisvanhemmaksi koulutuksen kautta Sijaisvanhemman ei tarvitse olla yliihminen. Riittää, että on tavallinen ja tasapainoinen, kannustaa Seinäjoen kaupungin sijaishuollon sosiaalityöntekijä Sirkka Luoma. Joitain kriteereitä on kuitenkin määritelty, joista ensimmäinen on halu ja mahdollisuus sitoutua lapseen koko loppuiäksi. Lisäksi tietyt perusasiat, kuten ihmissuhteet, toimeentulo, asumisolosuhteet, terveydentila ja mahdollisuus antaa aikaa lapselle pitää olla kunnossa. Samoin vaaditaan avoimuutta sekä taitoa työskennellä omien tunteiden kanssa. Jos oma itsetunto ei ole kohdallaan, ei voi auttaa toista, Luoma listaa. Ikää pitää olla vähintään 25 vuotta ja toivottavaa olisi, että biologiset lapset olisi jo tehty tai mahdolliset lapsettomuusongelmat käsitelty. Sitten pitää muistaa, että tässä kuviossa ei haeta perheelle lasta, vaan lapselle perhettä. Tiettyjä kriteereitä perheet voivat toki listata. Erityisen tärkeää on katsoa omaa ikämittariaan, jotta ei haaveile liian pienestä lapsesta. Sijaisvanhemmaksi voi Seinäjoella hakeutua ottamalla yhteyttä Sirkka Luomaan. Sen jälkeen osallistutaan Pride-valmennukseen, joita järjestetään Seinäjoella muutama vuodessa. Noin puoli vuotta kestävässä koulutuksessa käydään läpi sijaisvanhemmuuden kaikki puolet iloista suruihin ja teoriasta käytäntöön. Koulutus ei vielä sido mihinkään, vaan siellä on tarkoitus kysyä itseltään, että onko minusta tähän, Luoma kannustaa. Seuraava Pride-koulutus järjestetään alkuvuodesta Yhteystiedot: sosiaalityöntekijä Sirkka Luoma p , sirkka.luoma@seinajoki.fi { pikku-uutsia } Seinäjoen nettisivut uudistuvat Seinäjoen kaupungin uudet nettisivut julkaistaan ensi vuoden alkupuolella. Projektipäällikkö Paula Luoma kertoo, että uudistus on edennyt vauhdikkaasti. Työ julkaisujärjestelmän toimittajan kanssa alkoi loppukeväällä, joten aikataulu on tiivis. Sivujen ylläpitäjien koulutukset sekä sisällön tuottaminen ovat parhaillaan käynnissä. Uusilla nettisivuilla tulee olemaan suuri joukko innokkaita päivittäjiä. Sivujen kehittäminen jatkuu toki julkaisun jälkeenkin, joten kaupunkilaisten palautteet ja kehitystoiveet ovat tervetulleita, viestintäpäällikkö Anu Männikkö lisää. Nettisivujen uudistus koskee sekä sisältöä että ulkoasua. Uusien verkkosivujen yhteydessä lanseerataan kaupungin uusi visuaalinen ilme. Myös sisältöjä on mietitty sivuston käyttäjien näkökulmasta, Männikkö kertoo. Hänen mukaansa kaikessa suunnittelussa on korostettu asiakaslähtöisyyttä ja palvelun helppokäyttöisyyttä. Eniten etsityt asiat ovat saaneet parhaimmat paikat. Verrattuna nykyiseen sivustoon, uusilla sivuilla on useita vuorovaikutteisia elementtejä. Kaupungin nettisivujen ohella uudistetaan myös henkilökunnan muita viestintäkanavia. Intranetiä käytetään kaupungin henkilökunnan sisäiseen viestintään. Intranetiin tulee uusina ominaisuuksina muun muassa ryhmätyötilat sekä keskustelupalstat. Extranet helpottaa henkilökunnan ja yhteistyökumppaneiden sähköistä viestintää, esimerkiksi tiedostojen siirtoa, Luoma sanoo. Kaupunginvaltuusto Keskusta Ojaniemi, Kati Ylinen, Aki Turenius, Irene Konttas, Juha Luotola, Mikael Flinkkilä, Hannu Mäenpää, Mervi Sihto, Paula Hokkanen, Kari Pajulammi, Martti Aittoniemi, Pirjo Lahtinen, Markku Kivisaari, Pasi Homi, Kari Korpela, Jouni Västi, Ritva Eloniemi, Paavo Kattelus, Piia Vihreä liitto Rantasaari, Henna Kokoomus Risikko, Paula Ristilä, Raimo Heinonen, Kimmo Haapasalmi, Markku Mäki-Hakola, Pertti Rintamäki, Markku Karjalainen, Olli-Pekka Kitinoja, Alpo Keskinen, Heikki Honkala, Erkki Maunula, Antero Mäki-Jaskari, Raimo Mäkynen, Jyrki Nurmela, Anu Järvinen, Tomi Karvonen, Jani Kristillisdemokraatit Nummensalo, Kati Lampi, Seppo SDP Wallin, Harry Perkiö, Seppo Lepistö, Jaakko Heikkilä, Aarne Riikilä, Leena Juurakko, Joanna Lehtola, Markku Penttilä, Sirkka Vasemmistoliitto Knuuttila, Antti Perussuomalaiset Valtamäki, Erkki Manninen, Anneli Haapasalmi, Hannu Kärki, Jarkko Kujala, Antti Positiivista virtaa Kitinojalla Vuoden 2012 kyläksi valitulla noin neljänsadan asukkaan Kitinojalla on positiivinen vire päällä. Kyläseuran puheenjohtaja Keijo Kitinoja kertoo, että melkein joka viikko joku soittaa ja kysyy kylältä tonttia. Viime vuonna kylään rakennettiin kahdeksan taloa ja tälläkin hetkellä on rakenteilla neljä taloa. Näin pienelle maalaiskylälle se on melkoinen juttu, hän vakuuttaa. Vuoden kyläksi nimetyn Kitinojan valttina on se, että kylä on hyödyntänyt kuntaliitosta erinomaisella tavalla. Lisäpotkua kehitykselle ovat tuoneet valokaista, avoin ilmapiiri ja pitkät perinteet yhdessä tekemiselle. Kylässä on tehty yli sata vuotta asioita yhdessä. Muun muassa perustettiin koulu, joka toimi ensimmäiset kymmenen vuotta yksityisenä, Kitinoja kertoo. Neljäntuhannen kylän joukosta Suomen ykköseksi rankattu Kitinoja sopi syksyllä myös presidentti Sauli Niinistön vierailukohteeksi. Puheenjohtaja Kitinoja toteaakin, että kylä on ollut viime aikoina mukavasti lehtien palstoilla. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna juhlitaan oman kirkon 60-vuotisjuhlia. KOMIA yhteismarkkinointi jatkuu ja uudistuu Vuodesta 2008 lähtien toteutettu KOMIA Seinäjoen kaupunkiseudun yhteismarkkinointi jatkuu seuraavan nelivuotiskauden Muutoksia tulee sen verran, että keskitetty projektinjohto poistuu ja mainos- ja mediatoimistojen palveluja ostetaan hajautetusti. Syksyn aikana on laadittu nelivuotiskaudelle markkinointistrategia. Markkinoinnin avulla tavoitellaan tulevaisuudessa entistä selkeämmin valittuja kohderyhmiä, erityisesti yritysjohtoa ja päättäjiä sekä potentiaalisia muuttajia. Seinäjoen kaupunkiseudulla monet tunnusluvut ovat todella hyviä ja näistä halutaan kertoa ja viestiä maailmalle. Kuinka kullanmurut laumassa? Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore luennoi tiistaina kello Törnävä-salissa aiheesta Kullanmurut laumassa. Tarvitaanko kyynärpäätaktiikkaa vai sosiaalisia taitoja? Millaista tukea kaivataan vanhemmilta? Tilaisuuden järjestää Seinäjoen kaupunki: terveydenedistäminen, koulutoimi, varhaiskasvatus ja Törnävän koulun vanhempainyhdistys. Ennen tilaisuutta on mahdollista ostaa kahvia. Tuotto menee Törnävän koulun 4 A-luokan toiminnan tukemiseen..

6 10 Yhdessä tehden 11 Kauneuden kokemuksia Seinäjoen taidehallin uudet torstaitapaamiset kutsuvat taiteesta innostuneita senioreita rupattelemaan. TEKSTI: Anne Kohtala KUVA: Arttu Laitala Kun kolme taidetta rakastavaa senioria istuu saman pöydän ääreen, ei yhteistä puheenaihetta tarvitse haeskella. Hetkessä on käyty läpi paikallisten näyttelyjen helmet, Italian maalaukselliset maisemat ja oman tekemisen innoittajat. Taiteesta saa paljon kauneuden kokemuksia. Taide pysyy ja säilyy. Se tuntuu arvokkaalta tässä iässä, kun joutuu luopumaan paljosta, kuvailee ikänsä taidetta harrastanut seinäjokelainen Annikki Kivistö. Taidetta tehdään monessa ryhmässä Seinäjoella, mutta on ilo saada myös puhua siitä samanhenkisten seurassa, jatkaa vieressä istuva Ellu Saartola. Varsinkin, kun pääsee tutustumaan näyttelyihin niin, että taiteilija on itse paikalla, lisää Reijo Kurhela. Tähän tarpeeseen Seinäjoen taidehalli perusti tänä syksynä oman ryhmän taidetta rakastaville senioreille. Kerran kuussa kokoontuvassa ryhmässä tutustutaan näyttelyihin, tavataan taiteilijoita ja rupatellaan. Kolme erilaista näkemystä Seniorien torstaitapaamisiin voi tulla, vaikka ei itse tekisi mitään taidetta. Tätä kolmikkoa yhdistää kuitenkin myös tekeminen. Kivistön kerrostaloasunto on täyttynyt lapsi- ja eläinveistoksista, Kurhelan kellari realistisista maalauksista ja Saartolan ateljee maalauksista, joita hän itse kuvailee hyvin oudoiksi ihmisten kuviksi. Maalaan mielikuvista. En voisi kuvitellakaan tekeväni mitään esittävää. Tai voin tehdä sellaista ryhmässä, mutta kotona suttaan sitten jotakin siihen päälle, nauraa Saartola. Kurhelan taide taas on aivan toisesta ääripäästä. Hän kertoo maalaavansa vain esittävää taidetta: enimmäkseen maisemia ja erilaisia muotokuvia. Jos tekisin näyttelyn, sen nimi voisi olla maisemia ja naisemia. Teen maisemia lähinnä valokuvista ja aikakauslehtien kuvista. Ryhmässä maalaamme myös alastonmalleja, hän kertoo. Näiden kahden välimaastossa tasapainoilee Kivistö, jonka lapsi- ja eläinveistokset ovat esittäviä, mutta eivät mallin mukaan tehtyjä. Olen hoitanut ikäni lapsia Ryhmähenki on mahtavaa. Se jos jokin antaa inspiraatiota ja voimaa, tuumivat Ellu Saartola, Reijo Kurhela ja Annikki Kivistö. Taidenäyttely antaa hienon olotilan. seurakunnan päiväkerhossa, joten en tarvitse malleja: minulla on lasten kasvoja, ilmeitä ja eleitä muistissa riittämiin. Näyttelyjä kiertäessäni olen oppinut arvostamaan taiteilijoita lajissaan sellaisena kuin he ovat. Tunnetila ja mieliala voivat välittyä niin esittävästä kuin abstraktista taiteesta. Siitä ei hyvää seuraa, jos yrittää väkisin muuttaa tyyliään, hän kiteyttää erilaisuuksien annin. Näyttelystä hieno olotila Kolmikko viihtyy myös näyttelyissä ja vaikutuksen heihin ovat tehneet taiteilijat Heikki Mäki-Tuurista Helene Schjerfbeckiin, August Strindbergistä Outi Heiskaseen ja Nándor Mikolasta Martti Innaseen. Mitä enemmän näkee näyttelyjä, sitä rohkeammaksi tekijäksi tulee myös itse. Mutta kyllä näyttelyissä kannattaa käydä, vaikka ei koskaan itse maalaisi mitään. Niin ihanan olotilan sieltä saa, kannustaa Saartola. Hän kerää usein autolastin taiteen harrastajia koolle ja ajaa porukan näyttelyihin ympäri Suomen. Siihen joukkoon lupaa liittyä tältä istumalta myös Kivistö. Vaikka loistavia ja persoonallisia näyttelyjä on paljon myös täällä. Jos ei muuta, niin ainakin Kuvataidekoulu Oivan lastennäyttelyn saisi keväisin jokainen seniori käydä katsomassa, Saartola kannustaa. Ja eiköhän seuraavaksi tehdä senioreiden oma näyttely, heittää ilmaan Kurhela. Seuraava seniorien torstaitapaaminen pidetään Seinäjoen taidehallilla 13. joulukuuta kello 13. Minimuusat maalaavat sateenkaarimaailmoja Seinäjoen taidehallilla pääsevät taiteilemaan myös lapset. 0 2-luokkalaisten Minimuusa-taidepajat sekä kolmasluokkalaisille ja sitä vanhemmille suunnatut Muusa-taidepajat kokoontuvat Seinäjoen taidehallilla vuoroviikoin keskiviikkoisin. Pajoissa on syksyn mittaan muun muassa rakennettu aikakoneita kierrätysrojuista, maalattu sateenkaarimaailmoja ja valettu kipsistä fossiileja. Ohjaajat ja aiheet vaihtuvat viikoittain ja jokaiselle kerralle ilmoittaudutaan erikseen. Tähän harrastukseen ei siis tarvitse sitoutua koko lukukaudeksi kerrallaan, mainitsee näyttelykoordinaattori Sanna Karimäki-Nuutinen. Tämän vuoden viimeinen tapaaminen on muusaikäisille tarkoitettu fotogrammi-paja keskiviikkona 28. marraskuuta kello , mutta jatkoa on luvassa heti alkuvuodesta. Viiden euron osallistumismaksu sisältää materiaalit ja pienen välipalan. Alkuvuodesta jatkuvat myös Pikkutaidis-tapaamiset, jotka ovat vauvojen, pikkulasten ja vanhempien yhteisiä taidetuokioita. Ne ovat perhekahvila-tyyppisiä tapaamisia, joissa samanhenkiset äidit tapaavat toisiaan ja pääsevät tutustumaan taidenäyttelyihin yhdessä lasten kanssa. Välillä tapaamisten yhteydessä järjestetään myös ohjattua toimintaa, kuten värikylpyjä tai valokuvauskursseja. Näyttelyt Salit: Paavo Pelvo: Metsän peitossa, maalauksia Studio: Airi Kentala, Kristiina Lohiluoma, Eija Pöyry, Katariina Jämsä: Täydet neliöt avautuvat siivet, maalauksia, grafiikkaa ja keramiikkaa Seinäjoen taidehallin näyttelytiloissa on kuukausittain vaihtuvia nykytaiteen näyttelyjä ympäri vuoden. Lisäksi taidehallilla toimii Seinäjoen taiteilijaseuran ylläpitämä taidelainaamo, josta voi vuokrata tai ostaa maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, sekatekniikkateoksia tai valokuvia. Lyhin laina-aika on kuukausi. upankatu 3, Seinäjoki p , taidehalli@seinajoki.fi

7 12 Kaupungilla nyt 13 Keskustelu kutoo kotiseutua Paini ja pesäpallo, kirkko ja Prisma, potkukelkka, karjalaisuus, pinaattilätyt ja karviaishillo. Niistä on nurmolaiset tehty, kertoo Nurmonjokilaakson kotiseutututkimus. TEKSTI: Anne Kohtala KUVA: Arttu Laitala Kirkon ohi Prismaan Nurmolaisuuden syvin olemus on pian kirjoissa ja kansissa, kun Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttama Nurmonjokilaakson kotiseutututkimus valmistuu. Laajassa selvityksessä kysyttiin alueen asukkaiden näkemyksiä kotiseudustaan ja sen tärkeistä paikoista luonnossa, rakennetussa ympäristössä ja mielen maisemissa. Jokaisella on oma kotiseutunsa, joka muodostuu hyvin henkilökohtaisista yksittäisistä asioista, mutta tutkimuksen perusteella pystymme näkemään joitain asioita ja paikkoja, jotka ovat tärkeitä erityisen monille nurmolaisille, sanoo tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto. Tuloksia voidaan hyödyntää kaikessa alueen kehittämisessä. Se on hyvä pohja muun muassa kaavoitustyölle, koska se kertoo alueesta asukkaiden näkökulmasta, jatkaa projektisuunnittelija Timo Suutari. Tutkimus perustuu eri-ikäisille, eri elämäntilanteessa oleville ja eri puolilla Nurmoa asuville järjestettyihin kymmeneen yleisötilaisuuteen. Tilaisuuksiin osallistui touko-syyskuun aikana yhteensä 128 nurmolaista. Tutkimus on saanut paljon hyvää palautetta asukkailta. Nurmolaiset ovat kokeneet, että heitä on nyt kuunneltu, kiittää hankkeen ohjausryhmän ja Nurmoo-seuran puheenjohtaja Matti K. Jaskari. Samoin kaupunkisuunnittelussa keksitty uusi kotiseudun nimi, Nurmonjokilaakso, on paikkakunnalla hyväksytty ilman vastarintaa. Sehän on oikein hyvä ja sopiva. Antaa todellisen kuvan alueesta, mainitsee koko ikänsä Nurmossa asunut Ahti Eerola. Riukulehto ja Suutari tiimeineen koostavat tutkimuksesta kaksi julkaisua: Kotiseutua kutomassa raportoi yleisötilaisuuksien antia ja Joki on Nurmon äiti analysoi niitä syvemmin. Molemmat julkaistaan Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin verkkosivuilla. Katsokaapa vaikka Prisman kassojen takana rykelmissä rupattelevia ihmisiä. He ovat nurmolaisia lähikaupassaan. Sulevi Riukulehto Ennen jokirannassa käytiin uimassa monta kertaa päivässä ja talvisin ranta oli täynnä suksenjälkiä. Nyt sitä tuskin enää näkee puskien ja tulvajärjestelyjen takaa. Ahti Eerola Nurmoa ei lakaista kartalta. Kertoohan sen jo sekin, että kuntaliitoksen jälkeen Nurmoo-seuran jäsenmäärä lähes kaksinkertaistui. Matti K. Jaskari Nurmolaiset ovat huolissaan yhteisöllisyyden katoamisesta. Se on tavallaan outoa, koska talkootyö on täällä voimissaan enemmän kuin missään. Timo Suutari Kirkko on tärkeä niillekin nurmolaisille, jotka eivät ole uskonnollisia. Kirkossa käydään itkemässä häät ja hautajaiset, joten siihen liittyy paljon voimakkaita tunteita. Lisäksi se on tärkeä maisemassa. Joku vastasi, että on hienoa, kun kirkko on siinä matkan varrella, kun hän ajaa Prismaan. Näin juuri: kotiseudun kokemus on arkipäivää, Riukulehto korostaa. Myös itse kauppakeskus on nurmolaisia yhdistävä tekijä. Prisma on nurmolaisille kokoontumispaikka, joka hoitaa lakkautettujen kyläkauppojen virkaa. Katsokaapa vaikka kassojen takana rykelmissä rupattelevia ihmisiä. He ovat nurmolaisia lähikaupassaan. Vastaavasti muun muassa Veneskosken entinen kyläkauppa herätti tunteita. Moni sanoi, että vieläkin päähän sattuu ohi ajaessa, kun kauppa on kadonnut siitä tien varresta, Riukulehto lisää. Kokoontumiset kauppakeskuksessa kertovat myös toisesta ilmiöstä: kyläilykulttuurin katoamisesta. Kun ei ole enää tapana kyläillä ohimennen, niin puhutaan sitten kassajonossa. Karjalaiset juuret Yksi tutkimuksen suurimmista yllätyksistä Riukulehdolle oli, miten vahvasti karjalaiset juuret näkyvät paikkakunnalla edelleen. En yllättynyt, että se puhutti Kiikussa, jonne aikoinaan asettui paljon karjalaisia. Mutta kun se nousi esiin monessa muussakin yleisötilaisuudessa eri puolilla pitäjää ja joka käänteessä, puhuttiin sitten ruuasta, vaatetuksesta, museosta tai järjestötoiminnasta. Myös sellaiset, joilla itsellään ei ole karjalaisia juuria, kokevat täällä karjalaiset tavat omikseen. Jopa niin, että he osallistuvat kotiseutumatkoille yhdessä syntyperäisten karjalaisten kanssa.

8 14 Kaupungilla nyt Kaupunkia rakennetaan 15 Pinaattilättyjä ja karviaishilloa Sen jälkeen, kun Nurmo oli liittynyt kuntaliitoksessa Seinäjokeen, nurmolaisille koululaisille yritettiin syöttää seinäjokelaiseen tapaan pinaattilättyjä jauhelihakastikkeen kera. Nurmolaiset lukiolaiset nousivat kuitenkin barrikadeille ja onnistuivat palauttamaan keittiön puhdasoppisuuden. Tämä kuulostaa vitsiltä, mutta sitä se ei missään nimessä ole. Nurmon kouluissa on aina syöty pinaattilätyt karviaishillon kera. Ihan niin kuin meillä Ähtärissä ne syötiin aina puolukkahillon ja maksamakkaran kera. Ei perinnettä noin vain muuteta, Riukulehto hymyilee. Tämä esimerkki osoittaa myös, että yksi tai kaksi sukupolvea voi luoda perinteen. Kun pinaattilätyistä tuli kouluruokaa einesten myötä 70-luvulla, ei ollut olemassa mitään yleistä lisuketta niille. Niinpä koulujen keittiöt eri puolilla maakuntaa kehittelivät omat lisukkeensa ja pääsi syntymään monta erilaista tapaa tarjota lätyt, Riukulehto analysoi. Yleisötilaisuuksien ruokakeskusteluissa tuli myös selväksi, että nurmolaiselle ainoa oikea makkara on Atrian käriste. Samoin kropsu on edelleen perinneruoka, joka paistuu nurmolaisten uuneissa usein. Paitsi että nuoret kutsuvat sitä pannukakuksi, Riukulehto lisää. Paini, pesäpallo ja potkukelkkailu Kymmenen olympiamitalia, joista viisi kultaista. Siitä kertoo valtakunnallinen painijanpatsas Jymylänmäellä ja se on yksi nurmolaisten tärkeimmistä maamerkeistä. Se vain on niin, että täällä painilla ja pesäpallolla on suurempi merkitys kuin missään muualla. Täällä enemmistön mielestä tärkein harrastus ei ole musiikki, taide tai kuorolaulu. Paini on nurmolaisuutta, se on klisee, mutta tosiasia, Riukulehto sanoo. Asian vahvistivat tutkijoille yleisötilaisuuksissa niin Nurmon koululaiset kuin seniorit. Jymylänmäen lisäksi nurmolaisten tärkeimpien paikkojen listalla kärjessä ovat kaikki ne paikat, joissa on ennen tai nyt urheiltu: Haalinmäki tanssilavoineen ja urheiluhallit. Melkein yhtä suuria tunteita herätti potkukelkkailu. Kourassa meidät naurettiin melkein ulos yleisötilaisuudesta, kun erehdyimme kysymään, että kuinka monelta ihan oikeasti löytyy potkukelkka omasta varastosta. Niitä on kuulemma kaikilla ja useampia. Asia tuli siis selväksi: Atrian lisäksi Eslan potkukelkkatehdas on nurmolaisten. "Nurmolainen haluaa asua maalaismaisesti lähellä kaupungin palveluja ja kulkuyhteyksiä." Joki on Nurmon äiti Joki on Nurmon äiti, kuten Nurmon ryijynkin nimi vahvistaa. Jokiranta on samalla yksi niistä paikoista, joiden muutoksesta paikkakuntalaiset ovat eniten huolissaan. Moni iäkkäämpi nurmolainen muisteli, miten ennen vanhaan jokirannassa uitiin ja hiihdeltiin. Nyt joki on kadonnut maisemasta puskien ja tulvajärjestelyjen taakse eikä nuorilla nurmolaisilla näytä olevan jokeen oikein mitään suhdetta. Monessa asiassa paikkakuntalaisten näkemykset tärkeistä kohteista ja asioista jakaantuivat myös alueittain. Selkeimmin näin kävi luontokohteiden osalta. Kouralaisille tärkein luontokohde oli selkeästi Kivijärvi, muille Paukaneva. Kaupunkisuunnittelussa voisi lukea tätä tulosta vaikka niin, että Kivijärvi on aarre. Voisiko sinne kehitellä jotakin laajempaakin virkistyskäyttöä, Riukulehto kysyy. Samoin Ruuhikoskea pidettiin merkittävänä kahdella tavalla: entisine marjamaastoineen ja nykyisine golfkenttineen. Kaiken kaikkiaan alueella näkyy selvästi vahva tahto säilyttää maaseutumaisuus ja yhteisöllisyys. Nurmolainen haluaa asua maalaismaisesti lähellä kaupungin palveluja ja kulkuyhteyksiä, Riukulehto kiteyttää. KUVA: Jaakko Kuivamäki Liikkujien monitoimitaloksi TEKSTI: Outi Myllymäki KUVA: Arttu Laitala Seinäjoen liikuntatoimenjohtaja Anne Kotila ker too, että urheilutalon peruskorjaus on edennyt aikataulussa. Noin 4,3 miljoonaa euroa maksavasta urakasta osa valmistuu kesällä ja loput syksyllä. Palloiluhalli tulee osittain jo käyttöön vuodenvaihteessa. Muun muassa liigan salibandyottelut pelataan siellä. Uudistuvan liikunnan monitoimitalon lajikirjo on laaja. Kotilan mukaan urheiluseurojen kanssa keskusteltiin jo suunnitteluvaiheessa. Näin pystyttiin ottamaan huomioon eri lajien vaatimukset tilasuunnittelussa. Aikataulussa ollaan, iloitsee remontin keskellä Anne Kotila. Monitoimitalon lajivalikoimaa: vesiliikunta kuntosali lentopallo futsal salibandy sulkapallo pöytätennis boccia jumppa voimistelu tanssi judo nyrkkeily muut kamppailulajit erityisliikunta mahdollisesti baletti Seinäjokelaiset saavat varsinaisen liikunnan monitoimitalon, jossa liikkuvat vauvat, lapset, mummot ja vaarit sekä aikuiset, hyväkuntoiset ja vähän huonokuntoisemmat, erityisryhmät sekä huippu-urheilijat. Kävijämäärä koko Uimahalliurheilutalossa oli viime vuonna henkeä. Uudistuksen myötä se tulee kasvamaan yli kävijään, hän jatkaa. Kolme uutta salia Uusi jumppasali on kooltaan 150 neliötä ja kamppailulajien sali tätä puolet suurempi. Sinne siirtyy muun muassa nyrkkeilykehä. Uutta tilaa on myös voimistelu- ja tanssisali, jossa neliöitä on lähdes kolmesataa. Nämä tilat rakennetaan keilahallin tilalle. Keilahallia ei uudistuneesta urheilutalosta löydy. Kaupunkiin etsitään parhaillaan yrittäjävetoista keilahallia. Kotila uskoo, että kohta Seinäjoella on uusi keilahalli. Kokoushuoneessa on tilaa 70 hengelle, ja se on jaettavissa kahteen osaan. Hissi auttaa esteetöntä liikkumista kerrosten välillä. Puku- ja pesutilat tulevat olemaan entisiä isommat. Lisäksi vessat rakennetaan joka pukutilaan. Vanha järeän puntin sali saadaan vähän vielä suurempana ja se pysyy edelleen kunnon punttisalina. Painisali palvelee painin lisäksi muita kamppailulajeja ja soveltuu muun muassa erilaiseen lasten liikuntaan. Kotilasta parasta uudistuvassa urheilutalossa on toimiva kokonaisuus. Vuoden 1977 rakennus saa vihdoin uuden ilmeen, tilojen päivityksen ja uuden tekniikan. Viereisen uimahallin peruskorjaus valmistui Olen siitä lähtien odottanut, koska toinen puoli talosta saadaan peruskorjattua. Nyt olen todella hyvillä mielin, hän kertoo hymyillen.

9 16 Kaupungilla nyt 17 Johannes Joronen muistaa, että porkkanoissa on vitamiineja. Lapsikin sen tietää, että terveellinen ruokavalio sisältää kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä ja marjoja joka päivä. Kuusi kourallista joka päivä TEKSTI: Outi Myllymäki KUVAT: Arttu Laitala Hyvinvoinnin teemavuosi Seinäjoen koulujen teemavuoden punaisena lankana on: Kun voidaan hyvin, niin huonot tavat eivät juurru. Vuosi on jaettu neljään osaan. Alkusyksystä oli aiheena meidän koulu, johon sisältyi myös Kappaa kasvis! -teemaviikko. Syyslomasta jouluun käydään eri tavoin läpi sosiaalisia suhteita koulussa. Tuolloin kiinnitetään erityistä huomiota kiusaamisen kitkemiseen. Joulun jälkeen paneudutaan hiihtolomaan saakka terveisiin elämäntapoihin. Tähän kuuluu olennaisena osana myös ajanhallinta. Lukuvuosi huipentuu itsetuntojaksoon. Kaikilla luokkaasteilla ja kouluilla on samat teemat, mutta asioiden käsittelytapaan vaikuttaa kohderyhmän ikä. Kivistön koulussa kasvikset ovat suosittuja. Opettaja Johanna Keski-Jyrä kertoo, että kouluruokailuun tilattavan salaatin määrää on lisätty syksystä lähtien. Ravintokeskuksesta meille tulevat salaatit ovat meheviä ja maistuvia, hän kiittelee. Kasvikset olivat syyskuun lopulla viikon ajan pääosassa, kun Seinäjoen alueen kouluissa vietettiin Kaappaa kasvis! -viikkoa. Kampanja on lapsille suunnattu teemaviikko, jonka tarkoituksena on lisätä lasten kasvisten käyttöä leikkien ja käytännönläheisten menetelmien avulla. Oppilailla oli esimerkiksi käytössään koko viikon keräilykortti, johon jokainen merkitsi syömiensä kasvisten määrän. Kivistön koulussa palkittiin pussillisella omenoita viikon voittajaksi tullut 4Aluokka. He olivat syöneet viikon aikana kasviksia keskimäärin 7,6 kourallista per oppilas. Lisäksi palkittiin kunniakirjoilla luokat 1A, 2A, 5A, 6B ja 3B, jotka olivat syöneet suosituksen mukaisen määrän eli kuusi kourallista tai yli. Koteihin annettiin myös vinkkejä, että perheissä ostettaisiin oudompiakin kasviksia ja maisteltaisiin niitä yhdessä. Uusista makuelämyksistä oli mahdollista kertoa merkitsemällä rasti hymynaamaan tai muihin vaihtoehtoihin, Keski- Jyrä toteaa. Teemaviikko vaikuttaa pitkään Opettajan mielestä teemaviikko on oivallinen keino lisätä koko perheen kasvismyönteisyyttä, sillä koulussa tehty ruokavaliovalistus kantaa hyvin hedelmää myös kotioloihin. Teemaviikon organisoinnista vastannut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin terveyden edistämisen yksikkö tutki viime vuonna, kuinka Kaappaa kasvis! -viikko vaikuttaa kasvisten kulutustottumuksiin perheissä. Iloinen yllätys oli, että teemaviikon vaikutus näkyi perheissä seuraavinakin viikkoina. Kasvisten syönti oli selvästi lisääntynyt, Keski-Jyrä kertoo. "Minun lempparini on mansikka." Hänen ekaluokkalaisensa suhtautuvat mutkattomasti teemaviikon juttuihin. Ruokavaliossaan vain kasviksia ja kalaa suosiva Unni Mäkinen on mieltynyt ananakseen. Se on niin makeata, hän perustelee. Välitunnille kiirehtivä Aksel Ikola haastaa toimittajan kysymällä, että mikä on kasvis. Opettaja selventää, että tässä kampanjassa kasviksiksi luetaan myös hedelmät ja marjat. Sitten minun lempparini on mansikka. Se on niin raikkaan makuinen ja punainen. Onko siinä vitamiineja, Aksel pohtii. Reipas miehenalku tunnustaa, että kasvikset eivät ole hänen suosikkiruokaansa. Vähemmän tulee syötyä, kun en tykkää salaatista. Tällä viikolla otin paljon salaattia koulussa. On meillä kotonakin salaattia, hän selventää. Unni Mäkinen, Hanna Lainejoki ja Charlotte Kivimäki näyttävät mallia, kuinka syödään terveellisesti.

10 18 Täältä kotoisin 19 Elämäni kaunis puoli Tiina Hautaluoma on avannut maalaisromanttisen kotinsa jokaisen sopukan blogiystävilleen. Perheen asioita hän ei kuitenkaan halua verkossa ruotia. TEKSTI: Anne Kohtala KUVAT: Arttu Laitala Haluan jakaa blogissani kauniita asioita. En ota kantaa maailman menoon enkä jaa siellä perhehuoliani, linjaa Sinisen talon kuulumisia -blogia kirjoittava Tiina Hautaluoma. Mansardikattoisessa talossa Seinäjoen Kultavuorella asuva Hautaluoma on harrastanut sisustamista koko ikänsä. Tyyli tulee selväksi ensisilmäyksellä niin blogissa kuin kotiovella: kaikki on maalaisromanttista ja valkoista. Valkoiseksi maalatut vanhat penkkisängyt, antiikkituolit, rukki ja voikirnu säväyttävät sopivasti uusvanhojen tekstiilien ja valkoisen sohvan rinnalla. Ja pisteen iin päälle antavat valkoiset, tuoksuvat liljat antiikkipöydällä. Vähitellen tässä on käynyt näin. Valkoinen on vienyt mennessään. Ihan viime aikoina olen tosin huomannut, että myös pellava ja musta alkavat pilkistellä, Hautaluoma kuvaa. Kaappi löytyi riihestä Tämän kodin sisustuksessa pysyvää on aina ollut se, että kaikki on aitoa: huonekalut ovat puuta, kankaat puuvillaa ja kukat kukkia. Parhaillaan perheenäiti kunnostaa puuseppämiehensä Pasi Hautaluoman kanssa antiikkituoleja, jotka pariskunta hankki itselleen joululahjaksi pari vuotta sitten. Neljä niistä on jo käytössä ja kaksi odottaa varastossa. Siellä, missä myös vanhat ikkunat odottavat ensi kesän kasvihuoneprojektia. Rakkain kaikista pariskunnan kunnostamista huonekaluista on kuitenkin vanha kaappi, joka löytyi Tiinan mumman ja paapan riihestä. Se oli ollut kylmässä riihessä 40 vuotta. Koristeet olivat repsahtaneet ja sisälle tuomisen jälkeen se halkesi käsiin. Mieheni liimaili sen sitten kasaan. Se, samoin kuin mumman vanha astiakaappi, tulevat seuraamaan minua koko elämäni ajan minne menenkin, Hautaluoma vakuuttaa. Sisustaminen alkaa siivoamisesta Hautaluoma tunnustautuu vahvasti kotiihmiseksi. Hän haluaa pitää kodin siistinä eikä osaa olla, jos ympärillä on tavarakasoja. Blogin kuvat eivät siis tässäkään mielessä ole kaukana todellisuudesta. Myös valkoiset sohvat sopivat hänen mielestään tähän yhtälöön, koska päälliset kestävät haalistumatta 60 asteen konepesun. Pojat ovat kyllä saaneet oppia tulemaan sisään käsipesun kautta mopoautojensa äärestä, virnistää 17-vuotiaan Eetun ja 15-vuotiaan Ossin äiti. Sisustusharrastajan kodissa näkyvät vahvasti myös sesongit. Syksyllä Hautaluoma teki koristeomenapuun sadosta kransseja ja erilaisia asetelmia sisälle ja ulos. Jo ennen marraskuun alkua valkoiseen kotiin rakentuivat myös ensimmäiset jouluasetelmat valoineen, havuineen ja tonttuineen. Blogiystävä antaa palautetta Tavara ei päädy Hautaluoman kotiin, ellei siinä ole särmää ja luonnetta. Sama pätee nettikaupassa, jota hän pyörittää harrastusmielessä. Ei ole väliä, meneekö tavara sieltä kaupaksi. Jos ei mene, pidän ne ihan mielelläni itse. Oikeastaan perustinkin kaupan vain siksi, että saan ostella sisustustavaraa vähän enemmän kuin omaan kotiini mahtuu, hymyilee leipätyökseen värisuunnittelijana toimiva Hautaluoma. Blogin hän taas perusti kaksi ja puoli vuotta sitten tutustuakseen paremmin samanhenkisiin sisustajiin, joiden blogeja hän oli jo pitkään seuraillut. Aloitin hyvin, hyvin varovasti ja punnitsin tarkasti jokaisen sanan ja kuvan ennen julkaisemista. Mutta hyvin pian olin avannut blogiystävilleni koko kodin. Ehdottomasti suurin anti on ollut palaute. Sisustaminen ja puutarhatyöt saavat aivan uuden ulottuvuuden, kun voi jakaa ideansa toisten kanssa. Samoin valokuvaaminen on paljon innostavampaa, kun on paikka, minne kuvat voi laittaa säilöön ja nähtäville. Mumman vanha astiakaappi seuraa minua aina. Sisustusblogeja Seinäjoelta

11 Yhdessä tehden 20 Esittelemme joka lehdessä harrasteporukan, jolle tekeminen on riemua. Vinkkaa meille sopivasta porukasta: 21 Facebook toi TOIVON Seinäjoelle Joskus jotain suurta lähtee liikkeelle pienestä viestistä. Näin kävi kesällä 2011, kun Hope ry:n Facebook-sivuilla etsittiin lahjoituksia seinäjokelaisille kaksostytöille. TEKSTI: Outi Myllymäki KUVA: Arttu Laitala nita Jokilehto kertoo, että tuo viesti sai auttamishaluiset äidit liikkeelle. Merja Kallio kutsui väkeä koolle, ja paikallistoiminta käynnistyi saman tien. Olin itse tuolloin heinäkuussa mukana "perustamiskokouksessa". Halu auttaa konkreettisesti sai minut lähtemään mukaan. Tykkään toiminnasta, en pelkistä puheista, Jokilehto pohtii. Hänestä harrastusporukassa ovat parasta ihmiset ja toisten auttaminen. Erilaisista taustoista ja elämäntilanteista toimintaan mukaan tulleet aktiivit ovat mahtavaa porukkaa. Upeimmalta Jokilehdosta tuntuu silloin, kun apu kohtaa sen tarvitsijan. Kuvittele lapsien ilmeet ja eleet, kun he saavat pitkään odotetun polkupyörän tai pääsevät valitsemaan ihan minkä tahansa pehmolelun hyllystä. Sen tunteen tämä minulle antaa, hän kertoo hymyillen. Monta tietä auttajaksi Virpi Mäkinen lähti mukaan Hope-toimintaan, koska haluaa tehdä porukalla hyvää. Lapseni ovat jo niin suuria, etteivät he tarvitse äitiä koko ajan kotosalla. Nyt minulla on aikaa, hän tuumii. Yksityisyrittäjänä toimivalle Satu Talasmäelle tämä porukka on työyhteisö, jota hänellä ei aikaisemmin ollut. Hän nauttii, kun voi paiskia yhdessä vapaaehtoistöitä. Marjut Koivumäki lähti mukaan, koska hän halusi käyttää hoitovapaa-ajan hyödyksi. Hän toimii erityisesti Peräseinäjoella asuvien auttamiseksi. Samalta suunnalta tulee myös Hannele Väliniemi, jolle lisää vapaa-aikaa tuli eläkkeelle jäämisen myötä. Hänestä on tärkeää, että tietää avun menevän suoraan perille. Samanhenkistä porukkaa ollaan, vaikka ollaankin eri-ikäisiä, hän huomauttaa. Toimelias tusina Seinäjoen Hopessa on tällä hetkellä noin 12 naista. Osa toimii aktiivisemmin, osa enemmän taustalla. Me otamme jokaisen henkilökohtaisen elämän huomioon: kukin tekee juuri niin paljon kuin juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Minulla menee tähän noin 5 8 tuntia viikossa, tiiminvetäjänä toimiva Jokilehto kertoo. Naisten mukaan Seinäjoen paikallistoi- minnassa erilaiset vastuut on jaettu tosi hienosti. Jokainen aktiivi hoitelee lahjoituksia ja avunpyyntöjä ehtimisensä mukaan ja kaikki ideoidaan yhdessä. Näiltä naisilta asiat todella tapahtuvat. Porukka kalusti kerran yhden asunnon työpäiväni aikana. Huonekalut ja muut tavarat etsittiin eri osoitteista, Jokilehto kertoo. Pyytäkää rohkeasti Hopen toimijat kiittävät, että lahjoituksia on tullut todella hienosti. He rohkaisevat nyt ihmisiä pyytämään apua. Hope ry:n kanssa toimii yhteistyössä muun muassa erilaisia säätiöitä ja urheilujärjestöjä, jotka mahdollistavat muun muassa liikuntaharrastusten tukemisen. Meiltä kannattaa aina kysyä apua ja yritämme parhaamme mukaan auttaa. Ja meitä kaikkia aktiiveja sitoo ehdoton ja elinikäinen vaitiolovelvollisuus, Väliniemi vakuuttaa. Talasmäki kertoo, että toivelistalla on uudet varastotilat ja kunnollisia säilytyskalusteita. Voi kun niitä Atrian laatikoita saisi jostain, Koivumäki haaveilee. Nyt tarvittaisiin joku suuri pohatta, joka auttaisi lainaamalla meille varastotilaa, Mäkinen toivoo. Suurisydäminenkin ihminen riittää, Koivumäki tarkentaa. Seinäjoen Hopesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Lisätarvetta olisi erityisesti tavaroiden kuljetusapuun. Hope Yhdessä ja Yhteisesti ry Hopen naiset ovat täynnä energiaa. Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, aivan tavallisten suomalaisten syksyllä 2009 rekisteröimä yhdistys, joka toimii lasten paremman arjen puolesta Suomessa. Hopen apua ovat saaneet niin huostaanotetut lapset kuin vähävaraiset ja kriisien koettelemat lapsiperheet. Toiminnan ydinajatuksena on lahjoitettujen lasten- ja kodintarvikkeiden kierrätys apua tarvitseville. Lisäksi tuetaan lasten harrastuksia. Harrastus antaa lapselle mielekästä tekemistä, tuo ystäviä, vahvistaa itsetuntoa ja vie ajatukset hetkeksi pois arjesta.

12 22 Minun kaupunkini 23 Minun kaupunkini -juttusarjassa Seinäjoelle muuttaneet kertovat mielipaikoistaan. Teatteri toi nauravat ihmiset kaupunkiin Yhteisöllisyys ja tiimityö lyövät kättä keskenään sellaisessa talossa kuin Seinäjoen kaupunginteatteri. Vaan miten on Seinäjoelle syksyllä asettunut näyttelijäpariskunta Maria Pere ja Pekka Hänninen muuten otettu kaupungissa vastaan? TEKSTI: Anne Kohtala KUVA: Arttu Laitala Hyvin, tuntuu että hyvin olemme solahtaneet joukkoon, vaikka emme tienneet kaupungista mitään ennen muuttoa, Maria Pere sanoo. Jokin suoraselkäisyys tai rehellisyys täällä ihmisistä paistaa. Täällä ei saa ikinä huonoa asiakaspalvelua ja mentaliteetti on sellainen, että ihminen otetaan avosylin vastaan, Pekka Hänninen jatkaa. Kun tätä pariskuntaa katsoo, voi kyllä olla niinkin, että metsä vastaa niin kuinka sinne huutaa. Saimme nämä nauravat ihmiset kaupunkiin elokuussa Kemistä, kun Pere kiinnitettiin Seinäjoen kaupunginteatterin näyttelijäkaartiin. Samalla punk-yhtye Endstandin rumpalinakin tuttu Hänninen työllistyi teatterille järjestäjäksi. Seinäjoella heitä houkutteli eteläisempi sijainti ja suurempi teatteri, vaikka Kemissä molemmilla olisi jatkunut näyttelijäkiinnitys. Kemi oli oikein mukava, vaikka kasvavaan Seinäjokeen verrattuna uinahteleva teollisuuskaupunki. Kolmessa vuodessa ei vain ehtinyt syntyä riittävän painokasta syytä jäädä sinne, kun monet tärkeät ihmiset ovat etelämpänä, Maria sanoo. Seinäjoen paikoista teatterin ulkopuolella he ovat tykästyneet eniten jokirantaan: Mallaskosken alueeseen ja Törnävänsaareen. Mutta merta on ikävä. Merituulta, jopa Kemin merituulta, niin hyvässä kuin pahassa, he lisäävät yhdestä suusta. Teatteri kotiuttaa Maria on kotoisin Nakkilasta ja Pekka Turusta. Kouluvuosien jälkeen pariskunnan koti on ollut yhdessä ja erikseen myös Hel- singissä, Tampereella, Haminassa, Kotkassa ja Lahdessa. Muuttaminen on meille helppoa, kun työsuhde-etuna tulee kaupan päälle aina yhteisöllisyys, Pekka mainitsee. Totta, teatteriyhteisö kotiuttaa hirveän hyvin. Vaikka eivät tiimit toki aina toimi niin kuin täällä, jossa väki suhtautuu työhönsä sopivalla kunnianhimolla, Maria täydentää. Pariskunta tapasi toisensa Turun taideakatemian pääsykokeissa kuutisen vuotta sitten. Niistä kokeista molemmat saivat opiskelupaikan ja valmistuivat teatteri-ilmaisun ohjaajiksi. Sitä ennen Maria oli löytänyt teatterin tanssin ja sirkuksen kautta, Pekka musiikin kautta. Mariasta tulee tulitikkutyttö Maria on syksyn mittaan tehnyt roolin Seinäjoella Hiljaisten siltojen Carolyn-tyttärenä sekä paikannut Fannyn ja Alexanderin näyttelijättären ja Elsa-tädin rooleja. Alkuvuodesta hänestä tulee pieni tulitikkutyttö. On ollut hyvä syksy, kun ei ole ollut liikaa rooleja työn alla yhdellä kertaa ja on saanut rauhassa keskittyä niiden syventämiseen. Carolinen roolissa on ollut mielenkiintoista miettiä äiti-tytär-suhteen merkitystä. Oma äitini on ollut minulle aina naispuolisista ihmisistä paras kaveri. Tulitikkutytön roolissa hän odottaa mielenkiinnolla lapsiyleisön kohtaamista. Näyttelijäntyö on toiston taidetta. Jokainen esitys on uusi tilanne, joka olisi osattava ottaa vastaan niin, että tuoreus säilyy ja esitys ei rutinoidu. Lapsiyleisö ei ainakaan anna anteeksi, jos rooli on jotenkin epäaito, hän miettii. Pekalle Seinäjoelle muutto merkitsi luopumista näyttelijäkiinnityksestä. Järjestäjänä hän toimii viestinviejänä ohjaajan ja työryhmän välillä sekä huolehtii kuulutuksista ennen esityksiä. Tarpeen tullen hän on myös sijaistanut näyttelijöitä. Mukava on ollut tehdä välillä muuta, mutta kieltämättä hinku näyttämölle alkaa kasvaa taas, hän tuumii. { kolumni } Taiteilijakin on eräänlainen yhden miehen pk-yrittäjä. Mikko Koivusalo Maa on voimaa Pidin hiljattain esitelmän, jossa minua pyydettiin pohtimaan, mikä osuus pohjalaisuudella on taiteilijan voimavaroissa. Seinäjokinen kun olen. Synnyin täällä, kasvoin, kävin kouluni, musiikkiopistoni, harrastin. Täältä lähdin, tänne palaan. Olisi ollut houkuttelevaa keksiä vastaukseksi kaikenlaista. Pahemmin itseäni huijaamatta löysin kolme pohjalaisuudesta kumpuavaa mahtitekijää. Ensinnäkin tahto ja sitä kautta hanakkuus yrittämiseen. Pohjanmaalla perustetaan paljon yrityksiä. Jos ei muuten, niin "kateuresta". Taiteilijakin on eräänlainen yhden miehen pk-yrittäjä, jonka pitää jonain päivänä uskaltaa heittäytyä epävarmuuteen. Ryhtyä taiteilijaksi, ryhtyä yrittäjäksi. Entä kirjailijan työn itsellisyys? Mies hikoilee yksin vinttikamarissaan tietokoneen ääressä ja kirjoittaa. Avainsana: yksin. Voiko pohjalaisempaa olla? Minä itte! Ei tarvitte auttaa! (Teatterissa tekstin nouseminen esitykseksi asti vaatii tietysti monen ammattilaisen työpanoksen. Mutta tämän vaiheen voisi taas nähdä pohjalaisuudelle tyypillisenä yhteisöllisyytenä. Sillä erotuksella, että teatterin ammattilaiset eivät tee työtään kökkänä.) Kolmas pohjalaisuustekijä on ihan konkreettinen. Ellen olisi pohjalainen, en osaisi Pohjanmaan murretta, eikä näin ollen Seinäjoen kaupunginteatteri olisi koskaan tilannut minulta pohjalaisrevyitä! Eikä minua myöskään olisi kysytty tekemään komiaa pohjalaismurreoopperaa Ryästö lakeurelta. Seinäjoella teatteriakin tehdään reirusti ja tärkeilemättömässä ilmapiirissä. Näiden niin sanottujen kotiseutuprojektien yksi ulottuvuus voisi olla se, että näiden tekeminen, kotiseuduille palaaminen, nämä itsessään, antavat samalla lisää voimavaroja. Etelämpänä niitä tarvitaan. Maa on voimaa, varsinkin Pohjan-. Mikko Koivusalo kirjailija, säveltäjä, suomentaja Kirjoittaja asuu Turussa. Minun kaupunkini -lehden kolumnisteille Seinäjoki ei ole vain yksi piste karttapallolla.

13 Julkinen tiedote IK Itella Posti Oy SEINÄJOKI JOULUN ALLA Suomen juhlaa Joulun tunnelmaan Jouluista tekemistä Itsenäisyyspäivän vietto Seinäjoella alkaa klo kunnianosoituksella sankarihaudoilla, minkä jälkeen on sanajumalanpalvelus Törnävän kirkossa. Juhla on Seinäjoki-salissa kahdelta, kahvitarjoilu Kampustalon ravintolassa yhdestä alkaen. Juhlapuhujana on kuvataitelija, valtiotieteiden tohtori Soile Yli-Mäyry. Tilaisuuksien järjestelyistä vastaavat Seinäjoen kaupunki ja seurakunta. Joulun tuntuun pääsee mukaan keskiviikkona klo Taidehallilla, Kaarakan talossa, Apila-kirjastossa ja Törnävän museoalueella. Iltapäivän ja illan mittaan ehtii käydä kaikissa neljässä kohteessa. Tarjolla on leppoisaa jouluntunnelmaa, kivaa tekemistä koko perheelle ja joulun makuja. Museolle, näyttelyihin ja kirjastolle on vapaa pääsy. Jouluiset kulttuurikerhot ovat kaikille avoimia tapahtumia. Torstaina klo Monitoimitalossa Ylistarossa: Joulukorttien tekoa ja kahvittelua (materiaalimaksu 4 euroa sisältää kahvit ja korttimateriaalit). Torstaina klo Nuorisotila Dixissä Peräseinäjoella: Ohjelmassa jouluista yhteislaulua ja kahvittelua. Järjestää Seinäjoen kulttuuritoimi. Kulttuurikunnon kohennusta Taidekoulu Oiva tarjoaa kuvataiteen perusopetusta eskari-ikäisistä 18-vuotiaisiin saakka. Lisätietoja: kohdassa Taiteen perusopetus. Uusi Pop/jazzlaulun lyhytkurssi Kurssilla perehdytään käytännönläheisellä tavalla laulamisen perusasioihin. Puolitoistatuntinen ryhmäopetus päivittäin, sekä laulutunnit pienryhmissä, joiden ajankohdasta sovitaan erikseen. Opettajana Sanna Ruohoniemi. Tulossa tammikuussa: Opiskelijakuoro Vocal! Seinäjoen alueen opiskelijoiden yhteinen opiskelijakuoro VOCAL! aloittaa toimintansa Kuoro on osa opiskelijoiden harrastetoimintaa. Kuoroon ovat tervetulleita kv-opiskelijat, lukion, Sedun ja Seamk:n opiskelijat. Kuoron ohjelmisto painottuu pop- ja rock-musiikkiin. Tule mukaan! Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa perusnäyttely Mihinä me ollahan? sekä vaihtuva näyttely Liikuttavaa Hilkka Könösen öljymaalauksia ja vanhoja fillareita Kansalaisopiston konserttitarjontaa Keskiviikkona klo 18 Seinäjoen kansalaisopiston lauluoppilaiden matinea Kaupungintalon valtuustosalissa. Torstaina klo 18 Seinäjoen kansalaisopiston soitinoppilaiden matinea Kaupungintalon valtuustosalissa. Maanantaina ja ti klo 18 Rytmiinstituutin Rhytmaniac-joulukonsertit Nuorisokeskuksessa. Maanantaina jousiorkesteri Aventura de Arcosin joulukonsertti. Paikka ja ajankohta varmistuvat myöhemmin. Lauantaina klo 16 ja 18 Sorjannäköinen joulutarina Seinäjoen seurakuntakeskuksen seurakuntasalissa. Kuoron johto Pirjo Kotkaniemi, ohjaus Sari Jokelin. Liikunnallista joulunodotusta Uimahallin aukioloajat: Ma, ke, pe klo 8 21 Ti, to klo La, su klo poikkeavat aukioloajat: To klo ja klo Ke klo 8 12 Ma klo 8 18 Suljettuna: to 6.12., , ti ja Ison tekojään yleisöluisteluvuorot Maanantaisin klo Tiistaisin klo ( aikuisten kuntoluistelu) Keskiviikkoisin klo Torstaisin klo ( aikuisten kuntoluistelu) Perjantaisin klo Lauantaisin klo Sunnuntaisin klo Avotekojääkaukalo Mahdollinen aloitus sään mukaan ma Avoin vuoro la su klo Muutokset mahdollisia. Uuuden vuoden juhla Vuodenvaihteen juhlan järjestävät Seinäjoen kaupunki ja Seinäjoen seurakunta. Lasten ilotulitus alkaa Lakeuden puistossa klo 18. Uudenvuodenaaton hartauteen kokoonnutaan Lakeuden Ristiin klo 23. Sen jälkeen Kansalaistorilla alkavassa tilaisuudessa kuullaan Seinäjoen kaupungin ja seurakunnan uuden vuoden tervehdykset. Lakeuden Ristin kellojen soiton jälkeen uusi vuosi otetaan vastaan ilotulituksella.