05 Minkä arvoinen yhteinen kansallisomaisuutemme

Transkriptio

1 07 Nagoyan kokous onnistui 10 Miten luonnonsuojelua markkinoidaan? Kokouksessa asetettiin selkeät tavoitteet biodiversiteettikadon pysäyttämiseksi Marco Mäkinen on kehittänyt Ekoenergian brändiä vapaaehtoistyönään rakkaudesta luontoon 6/2010 2, Minkä arvoinen yhteinen kansallisomaisuutemme on? 14 Suomen neljäs uhanalaisselvitys julkaistiin ahmakin uhanalaistuu milloin suomen luonto on ollut monimuotoisimmillaan? 13

2 2 luonnonsuojelija 6/2010 PÄÄKIRJOITUS Uhanalaiset lisääntyvät edelleen pääkirjoitus 6/2010 Joulukuu nro 6/ vuosikerta ISSN Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon. Uhanalaisten lajien määrä on edelleen kasvussa Suomessa. Tämä selviää uunituoreesta uhanalaisarvioinnista, joka laaditaan kymmenen vuoden välein. Kehityskulku on sama jokseenkin kaikkialla maailmassa. Lajien varisemisen suuresta sukupuusta pitäisi kertoa ihmiselle, että suunnan on muututtava. Lajien uhanalaisuutta ei oteta vielä tosissaan Suomessa. Se ei ole aihe kahvipöydissä, eikä se taida nousta tulevissa vaalipuheissakaan kovin korkealle. Tuskin hallitus iltakoulussakaan pohtii asiaa pää kenossa. Huomio on työllisyydessä ja maahanmuuttajissa, ei kiljuhanhen katoamisessa. Saimaannorppa saa olla edelleen symboli monelle tuntemattomammalle uhanalaiselle. Itse se on edelleen luokituksessa äärimmäisen uhanalainen. Vuoden viides verkkoihin kuollut norppa löydettiin loppuvuodesta. Määrä on sama kuin viime vuonna. Tämän valossa vapaaehtoiset kalastusrajoitukset Saimaalla eivät ole riittäneet. Vaikka lajien häviäminen ei ole vielä politiikan keskiössä, tuhannet ihmiset tekevät Suomessakin työtään uhanalaisten lajien auttamiseksi. Ammattilaisina, vapaaehtoisina, jäseninä, osa lahjoituksillaan tukien. Monia tunnettuja uhanalaisia, kuten vaikkapa merikotkaa, on kyetty auttamaan. Uhanalaistumisen tärkeimpänä syynä on ollut pitkään elinympäristöjen muuttuminen. Ja Jussihan se siellä, edelleen puuhakkaana, kuokka kädessä. Talouskasvusta virallista toivoa ammentaen, omaa sisäistä ääntään tarvittaessa vaimentaen. Luonnonsuojeluliitto on painottanut viime vuosina paljon soiden säilyttämisen merkitystä. Uhanalaisraportti kertoo saman asian. Tämän kirjoituksen otsikossa on kaksoismerkitys. Uhanalaiset lajit lisääntyvät maamme punaisen kirjan huolentäyteisillä sivuilla. Mutta toivoa on niin kauan kun uhanalaiset lisääntyvät myös luonnossa. Katsovat sanomattomalla tavalla toisiinsa, saavat jälkeläisiä ja huolehtivat niistä. Tuottavat siemeniä, juuristoa, hengittävät ja yhteyttävät. Onneksi oman lajimme edustajat puhuvat enää harvoin luonnosta kuin kilpailijasta. Että nyt tässä ollaan vihdoin niskan päällä. Uhanalaisia lajeja auttaisi ehkä parhaiten, jos viime Luonnonsuojelijassakin esitellyt ajatukset kohtuutaloudesta edistyvät. Sitä ennen käymme viivytystaistelua. Matti Nieminen Janne Björklund TOIMITUS Matti Nieminen, päätoimittaja p. (09) Liisa Hulkko, toimitussihteeri, taitto p. (09) Noora Kuusela, verkkotoimittaja p. (09) TOIMITUSNEUVOSTO Milla Aalto, Hanna Kaisa Hellsten, Juha Honkonen, Liisa Hulkko, Heidi Konkka, Noora Kuusela, Seppo Leinonen, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Päivi Suihkonen, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen graafinen suunnittelu Emmi Jormalainen, Marja Manner, Liisa Hulkko VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2010 TILAUSHINTA 2010 Jäsenmaksu on 32 ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna 12 kk tilaushinta on 39. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo 9 15, Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, puh. (09) , jasenasiat@sll.fi Ks. palvelukortti sivulla 27. ILMOITUSHINNAT /1 sivu 3100, 1/2 sivu 1550, 1/4 sivu 820, 1/8 sivu 420 tai 1,9 euroa/palstamillimetri. Ilmoitukset toimitetaan sähköisesti lopullisessa pdf-formaatissa. ILMESTYMINEN Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2011 kuusi kertaa (suluissa aineiston viimeinen toimituspäivä): 7.2. (17.1.), 4.4. (14.3.), 6.6. (16.5.), (8.8.), (26.9.) sekä (14.11.) KANNEN KUVA Antti Leinonen maanbrändistä Suomalaiset pitävät itseään arktisena, sisukkaana kansana, vaikka joka asunnossa pitää talvellakin pystyä katselemaan tv:tä 24 asteessa kalsareillaan. Alivaltiosihteeri-ohjelman Pasi Heikura, Helsingin Sanomat SUURIA TEKOJA En usko oikein siihenkään, että ihmiset ovat vaikuttaneet ilmastoon. Luulen, että maapallo tekee sen ihan itse. Nyrkkeilijä Robert Helenius, Helsingin Sanomien Nyt-liite HIRVIMETSÄLLÄ KUULTUA Hirvimetsällä ollut Veijo Moldokainen pääsi kuulemaan lähietäisyydeltä karhun murinaa lauantaina Sonkäjärven Salmisenkankaan Pörön Aronpurolla. MURR-MURR, Moldokainen kuvaile ääntä, jonka harva on luonnossa kuullut omin korvin. Iltasanomat AMPUMATAPAUS KELLARISSA Tilanteen kärjistyminen ampumiseksi viittaa siihen, ettei eläin ollut halukas poistumaan paikalta poliiseja tai itseään vahingoittamatta. (...) Eläin oli harhaillut rappukäytävässä ja poliisin tuloon mennessä jotenkin onnistunut toimittamaan itsensä kellariin. Sieltä partio yhytti kiivaassa tilassa olleen eläimen. Iltasanomat.fi HYVÄ TIETÄÄ Tilhellä on maailman paras viinapää. Ikkunaan kavalasti heijastuvaan puuhun se lentää selvin päin. Lasse J. Laineen lintukoulu, Helsingin Sanomat HUTEJA & OSUMIA ONNEKSI TULI TALVI Tästä syksystä piti tulla ihan mukava, kunnes Annukka Berg sanoi sanan degrowth. Image 11/2010. SLL LAUSUU TÄSTÄKIN ESITYKSESTÄ Veroperusteiden muutoksen tasoon vaikuttaa myös se, että verotuksen tietojärjestelmän rajoitteista johtuen käyttövoimaveron veroperusteissa voidaan käyttää vain kahta merkitsevää numeroa. Kun veroperusteita joudutaan tämän vuoksi hieman pyöristämään, muutos ei olisi samansuuruinen kaikille ajoneuvoluokille. Suomen hallituksen esitys 147/2010.

3 Sisältö luonnonsuojelija 6/ TÄSSÄ NUMEROSSA SISÄLLYS Janne Björklund Rassi tuntee suomen uhanalaiset Ympäristöneuvos Pertti Rassi oli tekemässä jo neljättän Suomen uhanalaisuusselvitystä. ALKUTALVEN KUVA LUONNONSUOJELIJA TESTAA: Ekotehokkaat LEDtaskulamput testattiin monin eri tavoin. Tutustu testien tuloksiin! 18 Lintujen talviruokinta Talvi on hyvää aikaa aloittaa lintuharrastus. 20 paavo hamunen / kuvaliiteri Janne Björklund Tenho Fredman UUTISET Kenestä kansallisomaisuutemme vartija? 05 Kansalaisten äänellä vesien tila paremmaksi 06 Nagoyassa solmittiin historian merkittävin luonnonsuojelusopimus 07 Suomen ympäristöjournalismi keskinkertaista 07 Suomen maabrändissä puhdas luonto TOIMINTAA 08 Norppaluodolta Eero Yjrö-Koskinen 08 SLL:n liittovaltuusto linjasi toimintaa Kuopiossa 08 Varsinais-Suomessa kerättiin havaintoja kangasajuruohosta 09 Vastaa lukijakyselyyn Hyvä markkinointi vai paha markkinointi? 12 Ympäri maata: Yhdistyksen näköiset verkkosivut 13 LUMO2010: Milloin Suomi oli monimuotoisimmillaan? Tekijä & Näkijä: Puun ja kuoren välissä Ilves on suomalainen kissa tupsukorva liikkuu metsissämme yhtä hiljaa ja viehkeästi kuin kotikissa mummon jaloissa. Ilveksen kannanhoidollinen metsästys on alkanut Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt 459 ilveksen tappolupaa, vaikka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut ilveskannan kestäväksi verotukseksi 282 ilvestä. ETELÄN ÄÄNI verkkolehti Etelän ääni 2010 Kehitysmaat ilmastoneuvotteluissa -hankkeen lehti on luettavissa verkkosivuilta. Lehdessä liikutaan Vietnamista Sambiaan ja Nigaracuasta Meksikoon. Lue ja tutustu! ELÄMÄNTAPA 16 Ekoarjen sankarit: Aineetonta jouluiloa! 17 Arjen kolumni Liisa Hulkko 18 Taiteen reviirillä: Kaunis maa 18 Norpan eväät: Kaloja narraamassa 19 LS testaa: LED-taskulamput kehittyvät 20 Oma Piha: Jyviä kupuun ja nokka rasvaan! 22 Näkökulmat: Miten Nagoyan päätöklsiä tulkitaan? 23 Lukijoilta NORPAN MENOT

4 4 luonnonsuojelija 6/2010 Ilves ei ole turvallisuusuhka UUTISET Pieksamäen Ideapark nurin Maa- ja metsätalousministeriö antaa ampua ilveksiä lähes kaksi kertaa enemmän kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pitää kestävänä. Ympäristöhallinto ja luontojärjestöt vastustivat saaliskiintiön nostoa ja vaativat pitäytymistä RKTL:n esittämissä verotusmäärissä. Näissä lausunnoissa painotettiin enemmän biologisia ja ekologisia kuin yhteiskunnallisia kysymyksiä, todettiin maa- ja metsätalousministeriön tiedotteessa. Ilves ei ole aiheuttanut viime vuosina Etelä-Suomessa merkittäviä kotieläinvahinkoja. Maa- ja metsätalousministeriö joutuikin perustelemaan kiintiötä muun muassa turvallisuusuhalla. Ilves ei ole kuitenkaan ihmiselle vaarallinen. Se on suurpedoistamme pidetyin. Kyse on maa- ja metsätalousministeriön Sirkka-Liisa Anttilan aikana omaksumasta uudesta linjasta. Metsästyslain kestävän käytön periaate ja riistantutkimus eivät enää paina päätöksenteossa. Ympäristöministeriö hyväksyi Pieksamäen Seudun Luonnonystävien valituksen, kun se poisti yhdistyksen vastustaman vähittäiskaupan suuryksikön Etelä-Savon maakuntakaavasta. Samalla tavalla kävi kolmelle muulle kauppakeskukselle, jotka olisivat hajauttaneet Etelä-Savon yhdyskuntarakennetta ja heikentäneet keskustojen palveluja. Lähiasutuksen puuttuessa niiden asiointi olisi perustunut pelkästään yksityisautoiluun. Se olisi lisännyt liikenteestä ympäristölle aiheutuvia haittoja. Kaavoituksesta vastaava ministeri Jan Vapaavuori (kok.) on muutenkin puolustanut ilmastopolitiikan kannalta kestävää palveluverkkoa irrallisia hypermarketeja vastaan. Tämä on tuonut kehittyvien maakuntien Suomen poliitikoilta haukkuja mutta Luonnonsuojeluliitolta kiitosta. Ympäristöministeriö on valmistellut maankäyttö- ja rakennuslakiin muutoksia, joilla tehostettaisiin maakuntakaavojen merkitystä suurten kauppakeskuksien sijoituksen ohjaamisessa. Kenestä kansallisomaisuutemme var Yhteinen kansallisomaisuutemme Lakisääteisiä suojelualueita noin 1,6 miljoonaa hehtaaria, runsaat 500 kpl Erämaa-alueita noin 1,5 miljoonaa hehtaaria Muita valtion suojelu- ja virkistysalueita noin 1,5 miljoonaa hehtaaria Lisäksi yleisiä vesialueita 2,5 miljoonaa hehtaaria Kansallisomaisuutta yhteensä reilu 7 miljonaa hehtaaria, josta alle puolet vesialueita Kansallisomaisuuden arvo noin 1 miljardia euroa Valtion maa- ja vesiomaisuuden arvo on yhteensä 3,5 miljardi euroa. Metsähallituksen alueita on yhteensä 12,5 miljoonaa hehtaaria, josta 56 % luontopalveluiden hoidossa. Timo Vejialainen / leuku.fi Jos kansallisomaisuuteemme kuuluvat maa- ja vesialueet jaettaisiin tasan kaikille suomalaisille, saisi jokainen noin puolentoista hehtaarin palan Suomea. Tälle omaisuudelle laskettu arvo lihottaisi jokaisen kukkaroa noin tuhannella eurolla. Paloiteltuna yhteisen kansallisomaisuuden arvo tuskin lämmittäisi yksittäisen kansalaisen mieltä kovin pitkään. Yhteisten suojelu-, virkistys-, erämaa- ja vesialueiden tuomaa nautintoa ja elämyksiä on vaikea arvottaa. Todennäköisesti ne ovat jatkossakin parhaassa käytössä yhteisenä omaisuutenamme. Koko kansan omaisuutta Virallisesti valtion omaisuus eritellään kansallisomaisuuden lisäksi käyttö-, vaihto- ja rahoitusomaisuuteen. Kansallisomaisuuden erityispiirre on se, että sille ei aseteta taloudellisia tuottovaatimuksia. Kansallisomaisuus on kulttuuri- ja luonnonperintöä, joka on yleishyödyllistä valtion omaisuutta. Valtion noin 12,5 miljoonasta hehtaarista maa- ja vesialueita reilu puolet voidaan laskea kansallisomaisuudeksi. Loput ovat esimerkiksi metsätalousmaita tai muuten taloudellisesti hyödynnettäviä alueita. Kansallisomaisuuteen kuuluvia alueita hallinnoi toistaiseksi Metsähallituksen luontopalvelut. Mihin ja kenen hallintaan tämä omaisuus päätyy, on käynnissä olevan Metsähallituksen organisaatiouudistuksen avainkysymyksiä. Kansallisomaisuutta täydennettävä Luonnonsuojeluliiton mielestä Metsähallituksen uudistus onkin oiva hetki pohtia yhteisen omaisuuden merkitystä ja käyttöä. Liito on ehdottanut, että kansallisomaisuudeksi laskettavia maa- ja vesialueita täydennettäisiin turvamaan paremmin yhteiskunnallisia tarpeita kuten monimuotoisuuden suojelua, virkistys- ja matkailumahdollisuuksia, ekosysteemipalveluiden turvaamista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Uudessa Metsähallituksessa kaikki valtion maa- ja vesiomaisuus olisi paras pitää julkisista hallintotehtävistä vastaavien luontopalveluiden käsissä. Alueita, jotka eivät kuulu kansallisomaisuuteen voisi toki vuokrata tietyin reunaehdoin vaikka metsätalouden harjoittamiseen, luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen esittää. Ministerit Anttila ja Lehtomäki ovat yksimielisesti todenneet, että maa- ja vesiomaisuus säilyy valtiolla jatkossakin, mutta Luon-

5 UUTISET luonnonsuojelija 6/ Kaivoslaki eduskunnassa Talvivaarasta uraania pelkällä ilmoituksella Kaivoslain uudistus on eduskunnassa loppusuoralla. Hallituksen esitys on paljon nykyistä lakia parempi, mutta siinä on yhä ympäristön kannalta parannettavaa. Luonnonsuojeluliitto antoi viimeiset lausuntonsa eduskunnan valiokunnille syksyllä. Ympäristövaliokunta otti monet liiton esitykset huomioon omassa lausunnossaan talousvaliokunnalle, joka tekee lopullisen mietinnön täysistunnolle. Liiton mielestä marmori (kalkkikivi) ja vuolukivi sopivat paremmin maa-aineslakiin kuin kaivoslakiin. Uraani ja torium pitäisi poistaa kaivosmineraalien luettelosta. Kaivosten luvat pitäisi siirtää muiden ympäristölupien tavoin aluehallintovirastoihin eikä Turvatekniikan keskukseen. Malminetsintää ei pitäisi sallia suojelualueilla, kaivoksista puhumattakaan. Suurin ongelma on, että kaivoslakiesitys sallisi esimerkiksi vesilakia paljon haitallisemmat hankkeet. Kaivos saisi siksi aiheuttaa enemmän haittaa kuin tekoallas, tehdas tai tie. Sotkamon Talvivaaran nikkelimalmista aiottiin ruveta tuottamaan uraania Harjavallassa pelkällä koetoimintailmoituksella. Etelä-Suomen aluehallintovirasto hyväksyi Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n koetoimintailmoituksen lokakuussa. Tehdas olisi kokeillut uraanin ottamista nikkelimalmista. Näin olisi voitu tuottaa jopa kymmenen tonnia uraania. Sen määränpää jäi päätöksessä auki. Luonnonsuojeluliitto ei hyväksynyt uraanintuotantokokeilua vaan valitti Vaasan hallintooikeuteen. Liiton mielestä ei ole mahdollista, että Suomessa valmistettaisiin tonnikaupalla uraania pelkällä koetoimintailmoituksella. Kyseessä on niin iso tehtaan toiminnan muutos, että se tarvitsee vähintään ympäristövaikutusten arvioinnin ja uuden ympäristöluvan. Liitto tutkii myös OMG Kokkola Chemicals Oy:n tapausta. Se on saanut luvan tuottaa uraania sivutuotteena ilman, että viranomaiset ovat huomanneet asiassa mitään ongelmaa. teksti Sini Eräjää teksti Hannele Ahponen tija? Kansalaisten äänellä vesien tila paremmaksi SLL:n mielestä kansallisomaisuudeksi pitäisi lukea myös nämä alueet: kaikki valtion vesialueet Metsä-Lapin pienoiserämaat valtion retkeilyalueet kansallisissa ja maakunnallisissa selvityksissä sekä kaavoituksen yhteydessä esille tulleet luonnonsuojelullisesti tai virkistyskäytöllisesti arvokkaat valtionmaakohteet biodiversiteettisopimuksen tarkoittamat laajat luonnontilaiset metsäalueet uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelutason parantamiseksi keskeiset valtionmaakohteet METSO-ohjelman kohteet sekä siinä kesken olevat toimenpidekohteet alue-ekologisten suunnitelmien erikoisalueet: esimerkiksi luontokohteet ja ekologiset yhteydet ilmastonmuutokseen sopeutumista ajatellen saamelaisten kotiseutualue hakkuiden ulkopuolelle jätetyt saamelaiskäräjien kanssa sovitut alueet tuottamattomat, epäonnistuneesti metsäojitetut ja ennallistettavat suometsämaat jouto- ja kitumaat Alueilla turvattaisiin paremmin yhteiskunnallisia tarpeita kuten monimuotoisuuden suojelua, virkistysja matkailumahdollisuuksia, ekosysteemipalveluiden turvaamista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. nonsuojeluliitto on huolestunut aikomuksesta siirtää alueet maa- ja metsätalousministeriön taseeseen. Luontopalveluiden ja niiden ja hallinnoiman omaisuuden täytyy jatkossakin pysyä ympäristöministeriön suorassa ohjauksessa, jottei lyhytnäköinen taloudellisen hyödyn tavoittelu pääse nakertamaan kansallisomaisuuttamme, Kuronen vaatii. Ettei vain Keskustan ministerien taka-ajatuksena olisi tässäkin ympäristöministeriön heikentäminen ja luonnonvaraministeriön rakentaminen? Kansalaisten huoli esimerkiksi turpeenoton vesistöhaitoista on noussut kuluvana vuonna näkyvästi julkiseen keskusteluun. Leo Laukkanen edustaa Mikkelin seudun vapaa-ajanasumisen valtuuskuntaa Etelä-Savon ELY-keskuksen vesienhoidon yhteistyöryhmässä. Kalastusharrastus on vienyt minut puolustamaan vesiä. Näen vesillä liikkuessani, miten Inarijärven, Saimaan ja monet muun järven tila on heikentynyt ja leväkukinnot lisääntyneet vuosien saatossa, Leo Laukkanen kertoo. Olen haastatellut useita henkilöitä kierrellessäni Kyyvettä ja huomannut, miten turvetuotannon vesistöpäästöt huolestuttavat ihmisiä. Turpeenkaivuu pilaa vesistöjä Turpeenkaivuu aiheuttaa haittaa erityisesti vesien käytölle tärkeillä sisämaan metsäalueiden järvillä ja luonnon monimuotoisuudelle merkittävillä pienvesillä. Turpeenotossa saattaa olla yli kymmenesosa pienen joen tai järven valuma-alueesta. Turvekentiltä valuu vesistöön kiintoainetta, joka kuluttaa vedessä happea. Hapen vähäisyys johtaa pohjaan varastoituneen fosforin liukenemiseen ja järven rehevöitymiseen sekä lajiston muuttumiseen. Myös ihmisten menetetyt käyttö- ja virkistysmahdollisuudet kotijärviinsä ovat merkittäviä: puolimetrisiä mutakertymiä, rantojen ja kalastusvälineiden limoittumista, väri- ja hajuhaittoja, talvisia leväkukintoja. Pitkäaikainen kansalaisvaikuttaja Olen taistellut vesien puolesta oikeastaan jo yli 30 vuotta, esimerkiksi Ylä-Savossa Toiviaisjärvestä ja sitten järvitoimikunnassa. Tämä EU:n vesiensuojeludirektiivin myötä perustettu yhteistyöryhmä on ollut kuin täydentävä korkeakoulu vesiurallani, Laukkanen hymähtää. Laukkasen mukaan vesienhoidon yhteistyöryhmässä on todella voinut vaikuttaa. Saimme muutettua Kyyveden ekologisen tilaluokan lähemmäksi realistista tilannetta, hän iloitsee. Kansalaisvaikuttaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Esimerkiksi turveteollisuuden lupaprosessit kestävät vuosia ja lupia on valmistelemassa useita asiantuntijoita. Sitten kansalaisten tulisi kuukauden aikana esittää kannanottonsa lupapäätökseen ilman erityisasiantuntemusta. Tätä järjestelmää tulisi parantaa, Laukkanen pohtii. Vesienhoidon järjestelmä turvaa osaltaan suomalaisten oikeuksia omiin vesiinsä. Vaikka Suomella on runsaasti vesivaroja, on makea, hyvälaatuinen vesi muodostumassa maailmanlaajuisesti yhä merkittävämmäksi resurssiksi, minkä Suomen maabrändityöryhmäkin nosti esille. Ääntä vedestä II -selvitys Luonnonsuojeluliiton seurantatutkimus Ääntä vedestä II selvitti kansalaisten osallistumista vesienhoidon suunnitteluun ensimmäisenä vesienhoitokautena vuosina Selvityksen mukana osallistuminen on toteutunut vain osittain uudessa osallistavassa vesienhoitojärjestelmässä Suomessa. Kansalaisia on onnistuttu aktivoimaan vain paikoin, vaikka kauden aikana on järjestetty kolme puolivuotista kansalaiskuulemista. Monimutkainen, yleistasolla liikkuva suunnittelu ei kohtaa kansalaisten kiinnostusta kotivesiinsä. Resursseja on puuttunut kansalaisten aktivoinnista osallistamiseen. Päättäjät ovat Leo Laukkasen vesiensuojelutyö alkoi kalastusharrastuksesta. unohtaneet kansalaisosallistumisen merkityksen. Ilahduttaviakin esimerkkejä on. Esimerkiksi Etelä-Savossa Kyyvedellä yli sadan vakituisen ja vapaa-ajanasukkaan allekirjoittama, turpeenkaivun haittoihin painottunut kansalaismielipide toi tiukennuksia alueen vesiensuojelutavoitteisiin vesienhoitosuunnitelman kautta, kertoo projektia vetänyt Tuire Laurinolli Luonnonsuojeluliitosta. Suomessa kansalaisilla ei ole ennen ollut näin laajaa lakiin kirjattua mahdollisuutta osallistua ympäristöä koskevaan suunnitteluun. Ääntä vedestä -raportit: fi/vesiensuojelu

6 6 luonnonsuojelija 6/2010 Eduskunta puhuu roskaa UUTISET Moottorikelkkailuun tarvitaan kuria Eduskunta käsittelee parhaillaan uutta jätelakiehdotusta. Valiokuntakuulemiset ja mietinnön laadinta sekä eduskunnan päätös venyvät kuitenkin kevääseen. Jätelaissa isoin muutos tavalliselle kansalaiselle tullee olemaan pakkausjätteen tuottajavastuun laajeneminen koskemaan kaikkea pakkausjätettä, mikä vaikuttaa erilliskeräysjärjestelmiin. Luonnonsuojeluliitolle tärkeät asiat eli jätteen synnyn ehkäisyä ja kierrätyksen edistämistä koskevat konkreettiset tavoitteet on siirretty jäteasetukseen, jota jätelakityöryhmä vasta valmistelee. Luonnonsuojeluliitto on mukana työryhmässä. Nytkähdys oikeaan suuntaan tapahtui parhaillaan käsittelyssä olevassa jäteverolaissa. Kaksi SLL:n suurta tavoitetta eli kaatopaikalle vietävän jätteen veron nostaminen ja yksityisten kaatopaikkojen verollepano näyttävät toteutuvan jäteverouudistuksessa. Valitettavasti polttolaitoksia ei kuitenkaan edelleenkään olla verottamassa. Moottorikelkkojen ja mönkijöiden yleistyminen on lisännyt niiden ympäristöhaittoja. Niiden polttoaineilla ei ole edes autojen kaltaisia päästörajoja. Luonnonsuojeluliitto on kiirehtinyt maastoliikennelain uudistusta vuosia jopa oikeuskanslerin avulla. Syksyn lakiluonnoksessa oli kuitenkin niin paljon puutteita, että liitto vaati vaalien yli menevää aikalisää. Muuten on vaarana, että kiireessä enemmistöhallitus runnoo läpi huonon lain, jonka korjaaminen olisi jälkikäteen hankalaa. Liiton mielestä yleistä kulkuyhteyden tarvetta moottorikelkoilla ei ole. Reittien tarve pitäisi harkita tapauskohtaisesti ja perusteellisesti, sanoo SLL:n valtuuston puheenjohtaja Tuire Laurinolli. Lakiin tarvitaan esitettyä selvemmät ja tiukemmat ympäristönsuojelusäännöt. Nyt kelkkauriakin voitaisiin yhä perustaa muita kuulematta ja vaikutuksia selvittämättä. Lue lisää teksti Hannele Ahponen Nagoyassa solmittiin historian merkittävin luonnonsuojelusopimus Luonnon monimuotoisuuden suojelu nousi Nagoyan myötä uudelle tasolle. Kokouksessa tehtiin merkittäviä päätöksiä sekä luontoalueiden suojelun edistämiseksi että luonnon monimuotoisuuden kadon takana olevien taloudellisten voimien kääntämiseksi oikeaan suuntaan. Lokakuussa Japanin Nagoyassa pidetyssä YK:n biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksessa Nagoyassa tunnustettiin, että luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei saatu pysäytettyä tavoitevuoteen 2010 mennessä. Jos ongelman taustalla olevia tekijöitä ei muuteta, jatkuu lajien, luontoalueiden ja ihmiselle elintärkeiden ekosysteemipalvelujen menetys. Nagoyan kokous on kenties historian menestyksekkäin luonnonsuojelukokous. Ensimmäistä kertaa saatiin sovittua strategiasta sitovien suojelutavoitteiden saavuttamiseksi kaikille sopimuksen jäsenmaille, iloitsee Suomen delegaation jäsen Olli Turunen Suomen luonnonsuojeluliitosta. Ekosysteemipalvelut esillä Nagoyan merkittävimpiä uusia avauksia on vaatimus säilyttää luonnon ihmiselle tarjoamat välttämättömät palvelut eli ekosysteemipalvelut. Yksi tärkeimmistä on luonnonalueiden merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Sopimuksen jäsenmaiden tulee kartoittaa ja suojella alueet, jotka ovat tärkeitä sekä luonnonsuojelussa että ilmastonmuutoksen torjunnassa. Suomessa tärkeimpiä luonnon hiilivarastoja ovat metsät ja suot. Suomen luonnonsuojeluliiton Venäjä-kooordinaattori Olli Turunen osallistui Nagoyan kokouksiin Suomen delegaation jäsenenä. Toinen keskeinen uusi väline on valtion taloudellisten kannustimien tarkastelu. Jäsenmaiden on poistettava luonnolle haitalliset tuet ja otettava käyttöön luonnonsuojelua ja kestävää käyttöä tukevia rahoituskeinoja. Suomessa tulisi tarkastella kriittisesti esimerkiksi turpeen polton ja metsätalouden tukia, Turunen toteaa. Nagoyan kokouksen myötä luonnonsuojelun työkalupakki laajeni merkittävillä uusilla välineillä. Nyt päästään käsiksi myös muiden sektoreiden toimiin, kuten valtion tuki-

7 UUTISET luonnonsuojelija 6/ Cancúnissa on toimittava Hait hupenevat eväkeittoon Kymmenen järjestöä, mukaan lukien SLL, ovat julkistaneet Meksikon Cancúnissa pidettävälle ilmastokokoukselle suunnatut vaatimuksensa. Globaalien päästöjen on käännyttävä laskuun seuraavan viiden vuoden kuluessa. Teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä sekä luotava suuntaviivat hiilineutraalin toimintasuunnitelman laatimiseksi. Metsiin ja maankäyttöön perustuvien hiilensidontamekanismien tulee perustua aitoihin päästövähennyksiin. Kehitysmaiden tulee sopeutua tekemään matalahiiliseen yhteiskuntaan tähtäävät toimintasuunnitelmat. Cancúnissa tulee perustaa demokraattisesti toimiva ilmastorahasto tukemaan kehitysmaiden päästövähennystavoitteita. Kokouksessa tulee edistää pitkän aikavälin rahoitussitoumusta ja raportoida lyhyen aikavälin rahoituksesta, sekä sopia tuen mitattavuudesta ja raportoinnista. Suomen pitää aktivoitua EU:n kalapolitiikassa ja haiden suojelussa. Näin vaati Shark Alliancen Sonja Fordham Luonnonsuojeluliiton ja SEA LIFE Helsingin tilaisuudessa, joka oli osa lokakuista haiden viikkoa. EU:n vesillä elää yli 130 hai- ja rauskulajia. Itämerellä niitä on havaittu 31, vaikka Suomessa hai on harvinaisuus. Euroopan haista puolet on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Hait lisääntyvät hitaasti, joten niiden kannat kärsivät herkästi ryöstökalastuksesta. Pahinta on haiden eväpyynti. Siinä vain hain evä otetaan talteen. Muu eläin heitetään mereen kuolemaan. EU kielsi eväpyynnin vuonna Shark Alliance kampanjoi nyt kiellon porsaanreikien tukkimiseksi. Sirpa Pietikäinen oli yksi neljästä ensimmäisestä Euroopan parlamentin jäsenestä, jotka lähtivät tukemaan kampanjaa. Luonnonsuojeluliitosta tuli tänä vuonna Shark Alliancen sadas jäsen. Liitto innostaa Suomen hallitusta parantamaan haiden suojelua ja EU:n kalastuspolitiikkaa. teksti Matti Nieminen KUVA Jani Närhi / Yle politiikkaan. Ekosysteemipalvelujen esiin nostaminen vie luonnonsuojelua ympäristöministeriöstä myös muille kentille aina yrityksiin saakka, arvioi neuvotteleva virkamies Marina von Weissenber ympäristöministeriöstä. Etelä-Suomeen lisää suojelualueita Kokouksessa hyväksyttiin 20 yhteistä tavoitetta. Esimerkiksi lajien sukupuutot pitää pysäyttää vuoteen 2020 mennessä. Silloin tulee olla suojeltu 17 prosenttia maa-alueista ja sisävesistä sekä 10 prosenttia rannikko- ja merialueista. Lisäksi tulee ennallistaa vähintään 15 prosenttia heikentyneistä ekosysteemeistä. Päätös merkitsee Suomellekin lisätarvetta luonnonsuojeluun, sillä meillä on nyt suojeltu noin prosenttia maa-alasta. Suojelun on katettava erilaiset luontotyypit, joten ei ole sama mitä ja missä suojellaan. Maassamme ennen kaikkea eteläinen Suomi tarvitsee lisää suojelualueita useiden luontotyyppien turvaamiseksi, Turunen pohtii. Uusi geenivarasopimus tukee kehittyvien maiden mahdollisuuksia suojella monimuotoisuuden kannalta merkittäviä luontoalueitaan. Tämä on tärkeää, sillä noin 90 prosenttia tänä päivänä käytetyistä lääkekasveista on peräisin tropiikista. Seuraava biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous järjestetään Intiassa lokakuussa Seuraava vuosikymmen on YK:n luonnon monimuotoisuuden vuosikymmen. Lue lisää: Nagoyassa sovitut 20 tavoitetta verkkosivuilla lumo2010. Kuvassa vasemmalta: ministeri Shoichi Kondo Japanin ympäristöministeriöstä, Conservation Internationalista puheenjohtaja Russel Mittermeier ja Harrison Ford sekä CBD:n pääsihteeri Ahmed Djoghlaf. Suomalainen ympäristöjournalismi keskinkertaista Suomalaisten käsitys elinympäristön tilasta perustuu omien havaintojen lisäksi pitkälti median ja toimittajien luomaan kuvaan. Suomen ympäristöjournalismin tilaa arviointiin marraskuussa Ympäristöjournalismin päivässä. Luonnonsuojeluliitto oli mukana järjestämässä harvinaislaatuista tilaisuutta Yleisradion Isossa Pajassa, joka kokosi 60 toimittajaa ja viestijää keskustelemaan ympäristöjournalismista. Ennakkokyselyssä lähinnä osallistujista ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijoista koostuneet vastaajat arvioivat, että suomalaisen ympäristöjournalismin tila ja toimittajien ympäristöasiantuntemus ovat keskinkertaisia. 39 vastaajasta puolet oli itse toimittajia. Syyksi keskinkertaisuuteen epäiltiin ympäristöasioihin erikoistuneiden toimittajien puuttumista toimituksista. Tai kuten eräs vastaaja asian tiivisti: Harvat tietävät paljon, enemmistö ei juuri mitään. Suomen maabrändissä puhdas luonto Suomea tarjotaan maailmalle ongelmanratkaisijana. Toivottua mielikuvaa Suomesta pyritään synnyttämään myös maamme toimivuuden, luonnon ja koulutuksen korostamisella. Rohkeita ehdotuksia tehnyttä brändiryhmää ei voi syyttää ainakaan kyynisyydestä. Vastaajien mielestä ympäristöasioita ei käsitellä riittävästi suhteessa muihin uutisaiheisiin. Aiheita on kyllä runsaasti ja ne nousevat esiin myös muiden aiheiden yhteydessä. Päivän paneelikeskustelussa pitkän linjan ympäristötoimittaja Kari Rissa muistutti myös YLEn lopettamista ympäristöohjelmista kuten Ympäristöuutisista. Luonnon monimuotoisuus jäänyt varjoon Jorma Ollilan johtama maabrändivaltuuskunta luovutti ehdotuksensa ulkoministeri Alexander Stubbille marraskuun lopussa tavallisessa lähikoulussa Helsingin Torpparinmäessä. Myös oppilaita osallistui tilaisuuteen. Suomea markkinoidaan maailmalle jatkossa etenkin maamme toimivuudella, luonnolla ja koulutuksella. Apuun talkoisiin kutsutaan kaikkia suomalaisia, joiden identiteettiinkin toivotaan vaikutettavan. Jorma Ollila kannustaa kaikkia suomalaisia tekoihin. Suomi-kuva ei kehity vain kampanjoilla, vaan todellisilla teoilla, Ollila sanoi. Toimittajat verkostoituivat kahvitauoilla. Entä ovatko jotkin asiat sitten jääneet liian vähälle huomiolle, ehkä ilmastonmuutoksen alle? Kyllä, erityisesti luonnon monimuotoisuus ja sen häviäminen. Samoin ekosysteemipalvelut tosin toimittajien paneelikeskustelussa tästä hankalasta termistä olisi haluttu päästä eroon. Paras Suomessa Parhaina kotimaisina medioina ympäristöasioissa pidettiin Yleisradiota ja Helsingin Sanomia. YLE sai kiitosta myös verkkosivuistaan, Hesaria kehuttiin hyvästä taustoituksesta. Myös liiton julkaisemat lehdet Suomen Luonto ja Luonnonsuojelija saivat ääniä. Ja kuten eräs vastaaja osuvasti totesi: Missä tahansa mediassa voidaan tehdä hyvää tai huonoa ympäristöjournalismia. Luonnon Ollila kertoi olevan kansainvälisessä Suomi-kuvassa selkeimmin ja vahvimmin erottuva tekijä. Maabrändiryhmän ehdotuksissa on lukuisia tarkemmin luontoon ja ympäristöön liittyviä asioita. Erityisesti vesien osuus korostuu. Vuoteen 2030 mennessä valtaosan sisävesistämme on määrä olla puhdistunut juomakelpoiseksi. Julkistustilaisuudessa asiaa esitellessään Ollila kouhaisi kuvainnollisesti kädellään, kuin vettä kuppiinsa suoraan järvestä. Vesihankkeen sloganina on Drink Finland. Maabrändiryhmä tuo raportissaan Tehtävä Suomelle esiin myös tarpeen Hyvä tulevaisuus, valitettavasti Ympäristöjournalismin tulevaisuus nähtiin sinänsä hyvänä, vaikka syyt kylmäsivät. Koska maailmanlaajuiset ympäristöongelmat tulevat kärjistymään entisestään, ympäristöuutisointia ja ympäristöön erikoistuneita toimittajia tarvitaan tulevaisuudessa enemmän, oli eräskin arvio. Tulevaisuuskuvissa häivähti myös epäilyksiä. Kaupalliset paineet syövät punnitun journalismin eväät... Kriittinen ja punnitseva journalismi voi kukoistaa, mutta vaarana on, että se jää jo ennestään valistuneen ja melko suppean yleisön etuoikeudeksi. Tilaisuuden avannut YLEn kanavajohtaja Riitta Pihlajamäki kertoi luonnon edelleen kiinnostavan katsojia. Ja mitä isommat eläimet, sen enemmän. Tilaisuudessa alustivat myös palkittu nigerialainen ympäristöaktivisti Nnimmo Bassey ja nepalilainen toimittaja Mohan Mainali. Heidän esimerkkinsä tulivat suoranaisen hädän keskellä. Mainali piti ympäristöasioiden symbolivärinä mieluummin valkoista kuin perinteistä vihreää. Koska valkoinen sisältää kaikki värit. Matti Nieminen turvetuotannon vähentämiseen ja maataloudelta vaadittavan panoksen tärkeyden. Vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet Suomessa tuotetusta ruuasta on luomua. Luomutuotannon lisäämisessä kyse on ennen kaikkea suomalaisen maatalouden uuden strategian suunnan löytämisestä, raportti tarkentaa. Maabrändin julkaisemisesta käynnistyi kansallinen keskustelu, jossa vaadittiin myös epäkohtiemme esiintuomista. Lue lisää:

8 8 luonnonsuojelija 6/2010 TOIMINTAA NORPPALUODOLTA toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen Talous ei saa määrätä luonnonvarapolitiikan sisältöä Valtioneuvosto käynnisti lokakuun puolivälissä luonnonvaraselonteon laatimisen. Työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta laadittu, alle kuukaudessa kasattu esitys ei ole mikä tahansa taustapaperi. Se kokoaa kansallisessa luonnonvarastrategiassa, mineraalistrategiassa, biotalousselonteossa ja suostrategiassa esitetyt ajatukset ja toimii keskeisenä pohjapaperina ensi kevään eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa. Luonnonsuojeluliitto on jo pitkään ollut huolissaan luonnonvarakeskustelun painotuksista. Kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa on olemassa riski, että luonnonvarat nähdään ensisijaisesti taloudellisen hyödyn välineenä luonnon reunaehdoista piittaamatta. Selonteon ensimmäisissä luonnoksissa taloudellinen painotus oli ilmeinen. Onneksi sen sisältöä saatiin korjattua ennen ministerityöryhmän käsittelyä. Varmaa on, että köydenveto luonnon reunaehtojen ja taloudellisen hyödyn välillä jatkuu myös eduskunnassa. Poliittinen keskustelu on kuitenkin tarpeen, jotta kaikki tiedostavat luonnonvarojen käyttöön sisältyvät mahdollisuudet ja riskit. Luonnonsuojeluliiton viesti on yksinkertainen: Kestävästä luonnonvarataloudesta ei voida puhua ellei se SLL:n liittovaltuusto linjasi ensi vuoden toimintaa Kuopiossa Kuopiossa kokoontunut valtuusto valitsi uusia jäseniä liittohallitukseen. Luonnonsuojeluliiton valtuusto kokoontui Kuopiossa käyden tutustumassa Puijon ja Pihlajaharjun vanhojen metsien hakkuisiin. Puijon luonnonsuojelualueita tulee laajentaa luonnon monimuotoisuuden ja kuntalaisten virkistyksen hyväksi, liittohallituksen puheenjohtaja Risto Sulkava totesi. Valtuusto vahvisti, että Suomen luonnonsuojeluliitto panostaa ensi vuonna erityisesti luonnon hiilivarastojen suojeluun. Luonnon hiilivarastojen turvaaminen yhdistää metsien ja soiden suojelun ilmasto- ja energiapolitiikkaan. 24 jäsenen liittovaltuusto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Valtuuston uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin KM Riitta Lunti Puumalasta. Puheenjohtajana jatkaa Tuire Laurinolli Sastamalasta. Valtuusto myös valitsee liittohallituksen jäsenet. Luonnonsuojeluliiton hallituksen erovuoroisista jäsenistä tulivat uudelleen valituiksi toimittaja Tarja Heikkonen Riihimäeltä, MMM Hanna Kaisa Hellsten Helsingistä, Matti Nieminen FM Vesa Luhta Inarista ja majuri evp. Pertti Sundqvist Hangosta. Uusina valittiin jäseneksi MMM Laura Manninen Helsingistä sekä varajäseniksi meribiologi Annika Aalto-Partanen Kotkasta ja FM Riku Rinnekangas Kouvolasta. Liittohallituksen puheenjohtajana jatkaa FT Risto Sulkava Keuruulta. Muut hallituksen jäsenet ovat metsäasiantuntija Sini Harkki Helsingistä, MMT Helvi Heinonen-Tanski Kuopiosta, FT Heli Jutila Hämeenlinnasta ja rehtori Katja Viberg Helsingistä. Riku cajander Parhaassa tapauksessa Suomi toimii vastuullisen biotalouden suunnannäyttäjänä maailmassa. Varsinais-Suomessa kerättiin havaintoja kangasajuruohosta Hanna Kaisa Hellsten samalla turvaa ekosysteemipalvelujen säilymistä. Ajatus on kirjattu selontekoon seuraavasti: Ekosysteemipalvelut muodostavat kestävän luonnonvaratalouden ytimen, joka on kaikessa toiminnassa turvattava. Nähtäväksi jää, toteutuvatko kauniit periaatteet myös käytännössä. Luonnonvarapolitiikan toteutus jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Suomi on nyt tulossa tienhaaraan. Parhaassa tapauksessa se ryhtyy toimenpiteisiin kestävän luonnonvaratalouden kehittämiseksi ja toimii vastuullisen biotalouden suunnannäyttäjänä maailmassa. Vaihtoehtoisesti se keskittyy luonnonvarojen hyödyntämiseen ja jättää luonnon monimuotoisuuden kaltaiset huolenaiheet sivurooliin. Luonnonvarakysymykset eivät ole toistaiseksi nousseet poliittisen keskustelun kärkiaiheiksi. Niillä voi olla kuitenkin käänteentekevä merkitys suomalaisen hyvinvoinnin, maaseudun elävöittämisen ja luontoarvojen säilymisen kannalta. Luonnonvarapolitiikan ja ympäristöhallinnon tulevaisuus ratkaistaan ensi kevään eduskuntavaaleissa. Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys yhteistyössä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin ja Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kanssa kartoittivat keväällä ja kesällä 2010 kangasajuruohon kasvupaikkoja Varsinais-Suomen alueella. Maustekasvi timjamin lähisukulainen kangasajuruoho kuuluu alkuperäisiin luonnonkasveihimme. Ajuruoho-nimi tunnetaan Turusta jo 1600-luvulta lähtien. Kuivilla kedoilla ja harjujen paahdeympäristöissä elävä kangasajuruoho (Thymus serpyllum) on tärkeä avainlaji: siitä on riippuvainen lukuisa joukko hyönteisiä, joista moni on uhanalaistunut. Kangasajuruohon Suomen alkuperäisiin luonnonkasveihin kuuluva kangasajuruoho on erittäin tärkeä hyönteisten, kuten muurahais- ja harjusinisiiven, ravintokasvi. elinympäristöjä kartoittamalla, hoitamalla ja suojelemalla suojellaan samalla myös muita kasvilajeja, jotka esiintyvät samoilla kasvupaikoilla. Kangasajuruoho luokiteltiin silmälläpidettäväksi joulukuun alussa julkaistussa Suomen uhanalaisarvioinnissa. Sen kasvupaikkoja uhkaavat tiehankkeet, rakentaminen ja maa-ainesten otto. Kangasajuruohoa kasvaa silti vielä teiden varsilla. Pientareita valloittava lupiini on sille, ja monelle muulle tienvarsikedoilta turvapaikan löytäneelle ketokasville, todellinen uhka. Havaintoja kertyi yhteensä lähes 300, joista yleisöhavaintoja oli 71. Kartoituksessa löytyneitä kasvupaikkoja käytetään apuna ainakin ensi vuonna tehtävässä hyönteistutkimuksessa, jonka Varsinais-Suomen Ely-keskus toteuttaa. Pekka Koski / cartina.fi

9 TOIMINTAA luonnonsuojelija 6/ Vastaa lukijakyselyyn ja voita luontopalkintoja! Kiitos pitkäaikaisille aktiiveille! Tänä vuonna 2010 palkittiin 39 paikallisyhdistysaktiivia pitkäjänteisestä työstä suomalaisen luonnon hyväksi. Lämpimät kiitokset! Hopeiset ansiomerkit Luonnosuojelija on meidän kaikkien jäsenten lehti. Kehitetään siitä siis yhdessä entistä parempi! Osallistu ja vaikuta lehden sisältöön. Jokaisesta Luonnonsuojelijasta kerätään lukijapalautetta, mutta nyt keräämme kattavasti palautetta koko vuoden lehdistä myös lehden uudistaminen mielessä pitäen. Vastaa lukijakyselyyn verkkosivuilla: Jos haluat, voit myös lähettää toimitukselle postia osoitteeseen SLL / Luonnonsuojelijan toimitus, Kotkankatu 9, Helsinki. Vastanneiden kesken arvotaan 10 norppapyyhettä, 10 Laulujoutsenen perintö -teosta ja 10 Luonnonkalenteria Kiitos palautteestasi! 10 kpl pyyhkeitä 10 kpl kirjoja 10 kpl kalentereita Pertti Ahvonen, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Sari Hartonen, Uudenmaan piiri Ismo Ilen, Satakunnan piiri Leila Järvinen, Uudenmaan piiri Jarmo Kalanti, Uudenmaan piiri Eeva-Liisa Kajava, Pohjanmaan piiri Jouni Kalmari, Pohjanmaan piiri Pirjo Laine, Satakunnan piiri Christina Linden, Uudenmaan piiri Ruda Linnea, Uudenmaan piiri Harri Maunumaa, Pohjanmaan piiri Anneli Mikkonen, Uudenmaan piiri Mikko Niskasaari, Uudenmaan piiri Matti Närvä, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Jussi Paulasaari, Pohjanmaan piiri Tiina Raivikko, Uudenmaan piiri Tapani Saimovaara, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri Mauri Tiainen, Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri Hannes Tiira, Satakunnan piiri Erkki Vesterinen, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri Kati Vierikko, Uudenmaan piiri Leena Virkkunen, Uudenmaan piiri Ralf Wistbacka, Pohjanmaan piiri Kultaiset ansiomerkit Tuomo Hurme, Satakunnan piiri Hannele Ilomäki-Piirilä, Uudenmaan piiri Markku Kantola, Satakunnan piiri Hannu Karhe, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Kari Kolsi, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri Lauri Korpi, Pohjanmaan piiri Reino Kuusela, Satakunnan piiri Janne Lampolahti, Satakunnan piiri Olavi Mattila, Satakunnan piiri Seppo Juhani Ojala, Pohjanmaan piiri Perttu Pohjanperä, Pirkanmaan piiri Jouko Sirkiä, Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Hannu Tuomisto, Pohjanmaan piiri Kirsi Viikilä, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri Hilkka-Maija Virrankoski, Uudenmaan piiri Kari Ylikoski, Satakunnan piiri

10 10 luonnonsuojelija 6/2010 TOIMINTAA tekstit Liisa Hulkko KUVA Janne Björklund Hyvä markkinointi vai paha markkinointi? Markkinointi, mainonta ja brändi ovat monelle kirosanoja. Muovisia, kimaltelevia, turhia, valheellisia sanoja, kulutusta ja krääsää. Vai miten se meni? Markkinoinnin ammattilainen Marco Mäkinen vastaa. Marco Mäkinen lähti mukaan kehittämään Ekoenergian brändiä vapaaehtoistyönään. Markkinoinnilla voidaan edistää huonoja asioita ja lisätä kulutusta, mutta samalla tavalla sitä voidaan käyttää hyvien asioiden markkinoimiseen, Sek&Greyn toimitusjohtaja Marco Mäkinen heittää. Ollessaan Markkinointiliiton puheenjohtajana Mäkinen huomasi, miten huono maine markkinoinnilla todella on. Kokemukseni mukaan markkinointimaailmassa ympäristöasiat ja vastuullisuus ovat korkealla. Aika monella markkinoinnin ammattilaisella onkin krapula työstään kulutustavaroiden mainostajina, Mäkinen naurahtaa. Haluaisin innostaa ihmisiä lähtemään mukaan ja antamaan osaamistaan hyvien asioiden edistämiseen. On upeaa tehdä töitä yhteisen asian eteen ihmisten kanssa, jotka jakavat saman intohimon. Erilainen vapaaehtoinen Marco Mäkinen on itse ollut kehittämässä Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-sertifikaatin brändiä eteenpäin vapaaehtoistyönään. Hän uskoo, että moni muukin markkinoinnin ammattilainen voisi lähteä mukaan jos pyydetään. Paikallisyhdistysten aktiiveille Mäkisen viesti onkin selvä: Pyytäkää paikallisten mainostoimistojen ihmisiä ja muita osaajia mukaan. Ihmiset ovat aika ujoja tuppautumaan mukaan, mutta moni on todella otettu siitä, että kysytään ja arvostetaan. Norppasähköstä Ekoenergiaan Viimeisen parin vuoden aikana Ekoenergian kehittämiseksi on tehty paljon. Ensin laitettiin pystyyn kilpailu, jossa etsittiin uutta merkkiä ja nimeä. Ekoenergian brändin kehittely lähti siitä, että ihmiset haluavat olla mukana ratkaisemassa ongelmia. Hyvä tapa saada markkinointimaailma kiinnostumaan, on pyytää se mukaan sen sijaan, että ratkaisisi asian itse ja yrittäisi sitten myydä ideansa muille. Blaablaa-kilpailussa norpan eteen laitettiin rastit. Miksi norppa heit e t t i i n s i v u u n? Norppa on mahtava symboli Luonnonsuojeluliitolle, mutta Norppasähkössä se ei oikein avautunut. Moni ajatteli, että energia liittyy saimaannorpan tukemiseen. Kilpailun jälkeen otettiin käyttöön uusi Ekoenergiamerkki, jonka on suunnitellut Markus Raesilta. Merkin vahvuutena on, että se kertoo ensisilmäyksellä, että kyseessä on ympäristöystävällistä energiaa. Se toimii hyvin myös kansainvälisesti ja pienessä koossa esimerkiksi pakkausten kyljessä. Koko prosessi lisäsi ymmärrystä energiayhtiöiden taholta ja laajemminkin. Nyt on tarkoitus saada energiayhtiöitä mukaan markkinoimaan merkkiä eteenpäin ja kasvattaa tunnettuutta. Helppo teko, iso vaikutus Talvella käynnistyy ulkomainoskampanja, joka muistuttaa ihmisiä siitä, että Ekoenergian valitseminen on iso teko. Isoimpia ongelmia on se, että yksittäiset ihmiset ja yritykset eivät ymmärrä, että jokaisen tekemä sähköyhtiön valinta vaikuttaa valtavasti suomalaiseen energiapolitiikkaan. Yhtä aikaa Ekoenergiaan vaihtaminen on yksi helpoimmista tavoista toimia ympäristön hyväksi. Miksi et siis vaihtaisi? Muutenhan sinä äänestät kivihiilen puolesta, kuka haluaa tehdä niin? Ei kukaan!" Mäkinen painottaa ja suoltaa samalla mainoslauseita kuin huomaamattaan. Mäkisen mielestä ei pidä odottaa, että päättäjät tekevät ratkaisut kuluttajien puolesta. Kuluttajien täytyy käyttää sitä valtaa, mitä heillä on. Tässä huoneistossa käytetään Ekoenergiaa -tarran voi myös liimata oveensa Ei mainoksia -lapun tavoin ja viestittää näin naapureilleen valinnastaan. Pidemmällä aikavälillä on ihan selvää, että kun me saamme aikaan Ekoenergia-liikkeen, johon yhä useampi ja useampi liittyy, niin se muuttaa suomalaista energiapolitiikkaa aivan uuteen suuntaan. Ekoenergia kansainvälistyy Lähivuosina Ekoenergia suuntaa myös ulkomaille, ensin Baltiaan ja Venäjälle. Luonnonsuojeluliitolla on hyvä malli ja pohja, ja sitä osaamista kannattaa viedä myös oman Ekoenergiasta voisi tehdä järjettömän hienon suomalaisen menestystarinan. maan ulkopuolelle. Oleellista on sertifikaatin kriteerit ja myöntämisperusteet. Tästä voisi tehdä järjettömän hienon suomalaisen menestystarinan. Suomalaisten rooli voisi olla olla mukana ratkaisemassa koko maailman energiaongelmat, Mäkinen intoutuu. Miljoona jäsentä? Mäkinen näkee myös Suomen luonnonsuojeluliiton mahdollisuudet rajattomina. Luonnonsuojeluliitossa voisi olla vaikka kaksi miljoonaa jäsentä, tai neljä! Kaikki suomalaiset ovat kiinnostuneita luonnosta. Se, että luonto on meille suomalaisille tärkeää, pitäisi kääntää voimavaraksi. Kysymys on siitä, että täytyisi löytyä monenlaisia, uudenlaisia ja jokaiselle sopivia tapoja olla mukana. Moni ihminen ajattelee, että ei riitä kun on ihan tavallinen ihminen, Mäkinen lopettaa. Mäkisen innostus tarttuu. Markkinoijilla on taito ajatella suuresti, pidemmälle ja isommin. Ensimmäinen askel maailman pelastamiseksi on kuitenkin helppo: vaihdathan sinäkin Ekoenergiaan? Voit tehdä sen osoitteessa Marco Mäkinen oli myös mukana maabrändityöryhmässä, jonka tuloksista kerrotaan sivulla 6.

11 ToIMINTAA luonnonsuojelija 6/ Ekoenergian rahaston avulla kunnostetaan virtavesiä Ekoenergia-merkin ympäristörahastolla parannetaan vesistöjen ekologista tilaa vähentämällä vesivoiman haittavaikutuksia. Rahastoon kertyy varoja vesivoimalla tuotetun Ekoenergian myynnistä 8 snt/mwh. Jokainen Ekoenergian ostaja auttaa siis samalla virtavesiä. Ympäristörahaston toiminta käynnistyi vuoden 2009 alussa. Jo nyt on saatu tuloksia aikaan. Mustionjoella, Etelä-Suomen tärkeimmällä simpukkajoella, on selvitetty uhanalaisten johi- ja vuollehelmisimpukan elvyttämiskeinoja. Suomussalmella kunnostettavista puroista löytyi taimenia ja pikkunahkiaisia. Myös Pohjanmaalla ja Satakunnassa kunnostetaan pienvesiluontoa ja Pielisellä elvytetään järvilohen ja taimenen kantoja. Mustionjoella suojellaan raakkuja ja lohikaloja Tomi parkkonen Teemu Tuovinen Raakku eli jokihelmisimpukka Pikkunahkiainen Luonnonsuojeluliitto ja Fortum ovat selvittäneet jokihelmisimpukan eli raakun ja lohikalojen elvytysmahdollisuuksia Mustionjoella Karjaalla. Selvitystyöt teetettiin Suomen ympäristökeskuksella ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella. Tavoitteena oli löytää vaihtoehtoisia toimia simpukoiden ja lohikalojen kantojen parantamiseksi ja arvioida toimenpiteiden hyötyjä, haittoja, kustannuksia ja toteutettavuutta. Oli myös tärkeää kartoittaa sidosryhmien näkemyksiä, ekoenergiavastaava Teemu Kettunen kertoo. Raakun, lohen ja taimenen elvyttäminen ovat sidoksissa toisiinsa, sillä raakut elävät toukkavaiheessa lohen ja taimenen kiduksissa. Jokihelmisimpukan suojelemiseksi on siis elvytettävä myös lohi- ja taimenkantoja. Haasteena lohikalojen elvytykselle Mustionjoessa, kuten usein rakennetuissa vesistöissä, ovat voimalaitospadot. Hankkeessa kunnostetaan lohen ja taimenen lisääntymisen mahdollistavia elinympäristöjä. Sen lisäksi on mahdollistettava lohikalojen vaellus voimalaitospatojen ohi. Tähän on useita mahdollisuuksia kalojen siirroista luonnonmukaisiin ja teknisiin kalatieratkaisuihin. Luonnonmukaisten kalateiden rakentamista puoltaa muun muassa se, että ne toimivat samalla hyvinä elinympäristöinä lohikalojen lisääntymiselle lisäten kaivattua poikastuotantoalaa ja tuovat rakennettuun ympäristöön hienon virtaavan veden elementin. Lohikalojen siirrot patojen ohi ovat yleensä vain väliaikainen kalateiden rakentamista edeltävä ratkaisu, Kettunen kertoo julkaistut SYKEn ja RKTL:n selvitykset ovat antaneet runsaasti tietoa Mustionjoen kunnostusta toimenpiteiden pohjaksi Mustionjoella. Seuraavaksi on toteutuksen vuoro. Iloinen vaelluskalayllätys Kainuussa Suomussalmen latvavesiltä Suojoesta on löytynyt taimenia ja pikkunahkiaisia. Niiden oli jo luultu kadonneen alueen puroista. Havainto tehtiin Kainuun vaelluskalahankkeen Suojoen kunnostuskohteessa. Vaelluskalahankkeen tavoitteena on edesauttaa vaelluskalojen luonnonmukaista lisääntymistä keskeisimmissä Oulujärveen laskevissa vesistöissä. Tavoitteena on saada Kainuun laajat hajallaan olevat lisääntymisalueet tuottamaan nykyistä paremmin vaelluskalojen poikasia. Alkuperäislajien löytyminen on erittäin merkittävää. Kunnostusten avulla pienistäkin puroista voidaan elvyttää vaelluskalojen poikastuotantoalueita, joissa alkuperäinen kalakanta voi lisääntyä, Kainuun vaelluskalahankkeen projektipäällikkö Simo Yli-Lonttinen sanoo. Olen myös ilahtunut siitä, että yksityiset metsänomistajat ovat innostuneet ennallistamaan metsäojia ja taimenpuroja. Lisätietoa Ekoenergian Ympäristörahastosta ja kriteereistä vesivoimalle: Tomi parkkonen Museot keräävät ympäristöliikkeen aineistoa Työväenmuseo Werstaan ja Suomen Metsämuseo Luston keräys luonnon- ja ympäristönsuojelutoiminnasta kertovien aineistojen arkistoimiseksi jatkuu edelleen. Museot kaipaavat valokuvia, esineitä, banderolleja, asiakirjoja ja muistitietoa. Kuvassa Werstaan projektitutkija Harri Hölttä ja Maksa jäsenmaksusi e-laskuna! Luonnonsuojeluliitto otti viime vuonna käyttöön e-laskun. Paperittoman, ympäristöä säästävän laskun on ottanut käyttöön noin 500 jäsentä. E-laskun ero paperilaskuun on vain siinä, että se on sähköisessä muodossa. Laskun tiedot ovat verkkopankissa valmiina, joten lasku tarvitsee ainoastaan tarkistaa ja hyväksyä. Laskusopimuksen teossa tarvitaan jäsennumero, jonka löydät esimerkiksi tämän lehden osoitekentästä. Lämmin kiitos antamastasi tuesta kuluneena vuonna! Toivomme, että autat luontoa arvokkaalla jäsenyydellesi vuonna Kaikki, jotka tekevät e-laskutussopimuksen mennessä, saavat jo vuoden 2011 jäsenmaksulaskun e-laskuna verkkopankkiinsa, vs. järjestöpäällikkö Heini Jalava kertoo. Mikä e-lasku on? E-lasku on sähköisessä muodossa oleva lasku, joka maksetaan verkkopankissa. E-lasku on helppokäyttöinen eikä laskun tietoja tarvitse itse näppäillä verkkopankissa. E-lasku on myös turvallinen. Asiakas tunnistautuu pankkitunnusten avulla verkkopankissaan, näppäilyvirheitä ei maksaessa tapahdu eikä lasku katoa postissa. SLL:n Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin arkistosta löytynyt Autottoman päivän banderolli. Lisätietoja: Harri Hölttä, Työväenmuseo Werstas, harri.holtta@tyovaenmuseo.fi, p , Näin e-lasku toimii: tee e-laskusopimus verkkopankissasi valitse e-laskuttajasi, tunnistus tapahtuu jäsennumerolla, jonka näet Luonnonsuojelijan kannen osoitekentästä. odota e-laskuilmoitusta maksa e-laskulla kaikki e-laskut tallentuvat verkkopankkiisi ja säilyvät siellä pankin määrittämän ajanjakson. Lisätietoa: Jussi Mäkinen

12 12 luonnonsuojelija 6/2010 ToIMINTAA TOIMINTAA NORPAN YLÄFEMMA ympäri maata teksti & KUVA Noora Kuusela Suomen uhanalaiset vuonna 2010 l Rovaniemi ROVANIEMI: Yhdistyksen näköiset nettisivut Suomen 74 arvioidusta nisäkäslajista 11 on 11 uhanalaisia: naali, saimaannorppa, ahma, susi, ilves, karhu, hilleri, liito-orava, euroopanmajava, pikkulepakko ja ripsisiippa % Lähde: Suomen lajien uhanalaisuus LS 2030 UUTISIA TULEVAISUUDESTA Ympäristöhallinnon määrärahat kasvavat liiian hitaasti ( ) Suomen luonnonsuojeluliitto on tyrmistynyt valtioneuvoston kehysbudjetista, jonka mukaan ympäristöhallinnon määrärahoja ollaan kasvattamassa edelliseen vuoteen verrattuna vain vaatimattomalla viidellä prosentilla. Kiihtyvä sukupuuttoaalto ja ilmastokriisi pakottavat panostamaan ympäristöhallintoon nyt esitettyä enemmän, Luonnonsuojeluliitto korostaa. Ympäristöhallinnon osuus ministeriöiden määrärahoista nousi 2010-luvun lopulla lähelle 20 prosenttia. Pääsyynä muutokseen oli ympäristöhallinnon alaisuuteen tulleen ilmasto- ja energiaministeriön, kestävän kehityksen ministeriön ja luonnonvaraministeriön perustaminen. Vuonna 2015 sovitussa hallinnon 2.0 uudistuksessa toimintoja leikattiin erityisesti työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousmisteriön toimialalta. Ympäristöhallinnon osuus hallinnon menoista nousi tuolloin kaikkein suurimmaksi ohi sosiaali- ja terveysministeriön. putkilokasvilajia on uhanalaisia. Se on 46 enemmän kuin vuonna ensisijaisesti soilla elävistä kasvilajeista on uhanalaisia. Suomessa pesivistä linnuista on uhanalaisia. Tämä on 24 % pesimälajistosta. vuodessa ehtii tapahtua paljon. Esimerkiksi suokukko ja kirjokerttu eivät olleet 10 vuotta sitten uhanalaisia, nyt ne ovat erittäin uhanalaisia. Palstalla esitellään Luonnonsuojelija-lehden uutisia tulevaisuudesta SLL tyytymätön uusiin lentoliikennerajoituksiin ( ) Kansainvälinen lentoliikennesopimus on lopullisesti kieltänyt lentoliikenteessä vanhanaikaiset fossiiliseen hiileen perustuvat polttoaineet. Käytännössä jo vuosikymmenen alusta suurin osa lentoliikenteen polttoaineesta on pohjautunut leväpohjaisiin energialähteisiin. Nyt uusista energialähteistä tulee kaikille lentoyhtiöille pakollisia. Luonnonsuojeluliitto on kuitenkin tyytymätön saavutettuun sopuun, koska se edelleen sallii lentämisen huvi- tai turistitarkoituksessa. Polttoaineen lisäksi lentoliikenteen melu ja sen vaatima infrastruktuuri tuhoaa hupenevaa luonnon monimuotoisuutta sietämättömästi, Luonnonsuojeluliitosta huomautetaan. Yhdistyksen verkkosivut ovat kuin toiminnan näyteikkuna. Sisältöä kannattaa tehdä myös muille kuin omille aktiiveille. Jo 95 yhdistyksellä on norppaperheen oranssivihreät verkkosivut. Näiden lisäksi usealla yhdistyksellä on omanlaisensa sivut. Suuresta sivustomäärästä seuraa suuri sivujen kirjo. On upeasti toimitettuja sivustoja sekä puolivalmiita sivuhahmotelmia, ja kaikkea siltä väliltä. Rovaniemen Luonnon puheenjohtaja Sari Hänninen kertoo, että yhdistyksen sivut on tehty jo pari vuotta sitten, mutta hyvän alun jälkeen niiden ylläpito on jäänyt. Rovaniemen piiritoimistolla vuosi sitten pidetty viestintäkoulutus antoi sivuille pientä kipinää, mutta kovin suureen liekkiin nettityö ei ole vielä leimahtanut. Miksi näin? Motivaation hakeminen on vaikeaa. Emme varmaankaan tiedosta, mitä nettinäkyvyydellä voisi saavuttaa, Hänninen kertoo. Netin kautta yhdistyksellä on mahdollisuus tavoittaa vaikka kaikki oman kylän asukkaat. Valtaosa jäsenistä ei osallistu yhdistyksen toimintaan, ja kaikille Suomen paikkakunnille mahtuu myös heitä, joita luontotoiminta kiinnostaisi, mutta jotka eivät ole vielä jäseniä. Netti tavoittaa heidät kaikki, mutta tehdäänkö heille kiinnostavaa sisältöä? Ajatusleikistä apua Nettisivuja ei kannata tehdä yhdistyksen omalle aktiiviporukalle, sillä heidät tavoittaa puhelimitse tai sähköpostitse nettiä tehokkaammin. Rovaniemellä aktiivit viestivät sähköpostilistan avulla, joten yhdistyksen nettisivuja aletaan nyt tehdä laajemmalle kohdeyleisölle luonnosta kiinnostuneille rovaniemeläisille. Sivujen suunnittelussa voi auttaa ajatusleikki, mitä itse hakisi, jos olisi juuri muuttanut paikkakunnalle. Kiinnostaisivatko paikkakunnan luontokohteet, retkimahdollisuudet ja nuotiopaikat, luonnonhoitotalkoot, kirjaston määritysopasvalikoima, kirpputorit ja kierrätyspisteet tai kasvisravintolat? Nettisivuille kannattaa luoda sisältöä heille, jotka eivät vielä osallistu aktiivisesti yhdistyksen toimintaan. Vain pari silmäiltävää sivua voi riittää Sivujen määrää ja sisältöä ei tarvitse liioitella, ja hyvään alkuun pääsee jo kuvauksella yhdistyksen toiminnasta sekä yhdistyksen yhteystiedoilla. Erityisesti kannattaa toivottaa uudet jäsenet mukaan toimintaan. Verkkosivuja luetaan silmäillen ja itselle olennaista tietoa etsien. Verkkoteksti onkin erilaista kuin paperille painettu teksti. Otsikoita, väliotsikoita, korostuksia ja nostoja kannattaa käyttää lukijan katseen vangitsemiseen. Rovaniemen Luonnon etusivulla silmä tarttuu ensimmäisenä oranssiin nostoon, joka kutsuu ilmoittautumaan luontoretken oppaaksi. Luulen rovaniemeläisten etsivän yhdistyksen nettisivuilta tietoa erityisesti luontoretkistä ja retkikohteista. Etsintäkuuluttamalla retkiopasta kerromme, että yhdistys järjestää retkiä, mutta samalla haemme uusia aktiiveja mukaan toimintaan, Hänninen selittää. Retkiemännästä nettivelhoksi Rovaniemellä nettisivujen ylläpitäjäksi ei ole tunkua. Hänninen ker too, että yhdistyksen sivuja on teh Lappilaiset aktiivit ideoivat verkkosivuja nettipajassa nyt sihteeri, joka on nyt jäämässä äitiyslomalle. Hänninen ei itse pelkää loikkata retkiemännästä nettivelhoksi. Suunnittelen ensin kynällä ja paperilla sivujen sisällön ja istun vasta tämän jälkeen tietokoneen ääreen. Kunhan ohjeet ovat hyvät, selviän varmasti ajatusten siirrosta paperilta tietokoneen ruudulle, Hänninen vakuuttaa. Ainaiseen ajanpuutteeseenkin Hännisellä on idea: "Sivuja voisi tehdä hallituksen kokouksissa ja tehdyt päätökset voisi viedä saman tien verkkoon. Eihän siihen kauaa mene, jos pohjat ovat kunnossa." Yhdistyksen näköinen näyteikkuna Nettisivujen tulee kuvata yhdistyksen toimintaa ja toimijoita yhtä lailla kuin jäsenkirjeen tai -lehden. Rovaniemen Luonto on toiminnaltaan lähellä retkikerhoa, ja sitä sivuilla tullaankin painottamaan. Tulevista retkistä ja muista tapahtumista tiedotetaan nyt lähinnä paikallislehdissä ja -radiossa, mutta jatkossa ne tuodaan myös nettiin. Menneistä retkistä kerrotaan kuvien kera, ja kuvatekstitkin muistetaan, Hänninen lupaa. Vinkkejä verkkosivujen tekemiseen Mieti, kenelle sivuja tehdään, ja suunnittele sivujen sisältö sen mukaan. Minimoi jatkuvaa päivitystä vaativien sivujen määrä. Tapahtumakalenteri ja ajankohtaiset ovat usein sama, jopa etusivun asia. Netti ei ole arkisto. Täytyykö retkikalenteri vuodelta 2007 todella säilyttää? Jokainen toimintaryhmä tai toiminnan muoto ei tarvitse omaa sivuaan. Kerää erilainen toiminta yhdelle sivulle, ja yhdistys näyttäytyy erityisen aktiivisena. Kutsu mukaan toimintaan! Kerro myös miten jäseneksi liitytään. Kutsu vetämään sellaista toimintaa, mitä yhdistyksellä ei vielä ole. Kerro missä yhdistys ilmoittaa tapahtumistaan tarkemmin, jos netti ei ole päätiedotuskanava.

13 LUMO2010 luonnonsuojelija 6/ teksti Harri Hölttä sarjan osa 6 / 6 Milloin Suomen luonto oli monimuotoisimmillaan? Kulunut vuosi on ollut luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. LUMO2010-sarjan viimeisessä osassa selvitetään, milloin suomalainen luonto on ollut monimuotoisimmillaan? Monimuotoisuuden historian arviointi ei ole tiedonpuutteen vuoksi yksinkertainen asia ja paljolti joudutaan toimimaan olettamusten varassa. Monimuotoisuus on myös kukoistanut Suomen eri maakunnissa hieman eri aikoihin, jolloin koko maata koskevaa yhteismitallista arviota on hankala tehdä. Hylkeistä uikkuihin Grönlanninhylje lienee ensimmäinen maastamme hävinnyt laji: se pyydettiin loppuun jo ennen ajanlaskumme alkua. Neoliittisella kaudella, noin vuotta ennen ajanlaskun alkua eläneiden ihmisten jäljiltä on löydetty muun muassa mustakurkku-uikun, merimetson, lehtokurpan ja kehrääjän luita luvulta puolestaan tunnetaan runsaasti havaintoja monista nykyisin uhanalaisista lajeista, vaikka harva tutkija on osannut näitä lajeja etsiä. Tämä kertoo myös siitä, että niille sopivia elinympäristöjä, kuten vanhoja metsiä ja kaskimaita, on ollut runsaasti tarjolla. Lajiesimerkkien varassa tähän kysymykseen ei kuitenkaan päästä kovin syvälle. Syykin on selkeä: tietoa on aivan liian vähän. Tämä ei ole ihme, sillä vielä nykyäänkin arviolta kaksi kolmasosaa eliölajistostamme on niin tuntemattomia, ettei niiden uhanalaisuutta ole osattu määritellä. Koska lajeista ei ole apua, menneiden vuosisatojen monimuotoisuutta täytyy yrittää arvioida toisella tapaa: arvioimalla eri luontotyyppien esiintymistä eri aikoina. Jääkauden jälkeen Mannerjää alkoi vetäytyä Suomen päältä hitaasti noin vuotta sitten. Maan valtasivat ensin vesi ja sitten puuton tundra, mutta vähitellen kehittyivät metsät ja suot. Ensimmäiset ihmiset tulivat seuraillen vetäytyvää mannerjäätä. Olisiko monimuotoisuus voinut olla suurimmillaan jääkauden jälkeen, kun ihmisiä oli vähän ja he elivät luonnonläheisesti metsästyksellä ja keräilyllä? Tuskin. Kuusi ja siitä riippuvainen lajisto levisivät idästä vasta tuhansia vuosia myöhemmin eli kuusilajisto puuttui tyystin. Ilmastokin oli viileä. Monimuotoisia ketoja ja niittyjä ei myöskään tuolloin vielä juurikaan ollut. Juuri perinnebiotooppien merkitys monimuotoisuuden kukoistuskauden ajoittamiselle onkin huomattava luvun kukoistuskausi Eri asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että lähihistoriassa monimuotoisuuden kukoistuskausi ajoittuu 1800-luvulle. Tuolloin kaskeaminen ja karjan laidunnus ylläpitivät laajan joukon erilaisia perinnebiotooppeja. Ja vaikka laajalle levinnyt kaskeaminen samalla myös hävitti aarniometsien lajeja, ei metsiä vielä hoidettu. Suhteellisen luonnontilaisia metsiä oli Uuttamaata myöten. Soistakin suuri osa oli vielä luonnontilaisia. Käsitykseni on, että monimuotoisuuden huippu ainakin perinnebiotooppien osalta, ja ehkä monen muunkin eliöyhteisön kannalta, on ollut 1800-luvun loppupuoli, 1800-luvulla kaskeaminen ja karjan laidunnus ylläpitivät perinnebiotooppeja. sanoo Metsähallituksen Luontopalveluiden aluepäällikkö Aulikki Alanen. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Juha Siitonen on samoilla jäljillä: Jos tarkastellaan koko luontoa, sekä metsiä että kulttuuribiotooppeja, niin oma arvaukseni on, että paras kukoistuskausi ajoittuu 1800-luvulle. Kukoistuskauden loppumiseen johtivat muun muassa perinnebiotooppien muuttaminen pelloiksi, metsälaidunnuksen väheneminen, metsien yksipuolistuminen ja soiden raivaus. Atlanttinen lämpökausi Toinen ehdokas monimuotoisuuden kukoistuskaudeksi löytyy Siitosen ja Suomen ympäristökeskuksen yksikönpäällikkö Petri Ahlrothin mukaan huomattavasti kauempaa, Atlanttiselta lämpökaudelta, joka oli lämpimimmillään vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Vaikka kuusi puuttuikin, jalopuihin liittyvä monimuotoisuus lienee ollut huipussaan. Ihmisten määrä on myös ollut suurempi kuin monina myöhempinä, viileämpinä kausina, joten nykyisten perinnebiotooppien kaltaisia alueita on ollut ainakin rannikoilla, aprikoi Ahlroth. Kuva vasemmalla: Karjan laiduntaminen metsissä synnytti laajan joukon erilaisia luontotyyppejä, jotka ovat nykyisin uhanalaisia. Kuva alhaalla: Suomalainen rajavartija soutaa Jäämerestä pyydystettyä 600-kiloista maitovalasta rantaan Petsamossa. Lapin maakuntamuseon kokoelmat Olli aalto / vastavalo.fi

14 PUUN JA KUOREN V 14 luonnonsuojelija 6/2010 TEKIJÄ & NÄKIJÄ teksti Hanna Kaisa Hellsten kuva Janne Björklund Halavasepikkä (Hylocares cruetatus) Ympäristöneuvos Pertti Rassi jää tulevana keväänä eläkkeelle saatuaan valmiiksi Suomen neljännen uhanalaisuusarvioinnin uransa aikana. Kyseessä on ensimmäinen mietintöni, joka on saatu valmiiksi ennen määräaikaa, Rassi kehaisee. Hän on myös tyytyväinen raportin sisältöön. Kyseessä on lajimäärältään laajin maakohtainen uhanalaisuusraportti, ja olemme voittaneet myös Ruotsin arvioitujen lajien määrässä, hän mainitsee pilkettä silmäkulmassaan. Pitkän linjan virkamies Pertti Rassi on omien sanojensa mukaan tullut lajiensuojelutyöhön osin sattumalta. Hänen ensimmäisiä työtehtäviään oli lintuvesien kartoitustyö, ja sitä kautta hän on päätynyt vanhojen metsien suojelutyöhön ja sieltä lajien uhanalaisuutta käsitteleviin tehtäviin. Pertti Rassin ura ympäristöhallinnossa on pitkä. Hän aloitti työnsä vuonna 1974 maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa. Niihin aikoihin luonnonsuojelun asema oli heikko, ja Luonnonsuojeluliiton tuki virkamiehelle oli äärimmäisen tärkeää. Nykyisin tilanne on muuttunut. Enää virkamiesten ja luonnonsuojeluväen välillä ei ole tiivistä yhteisrintamaa. Välillä kaipaan Rauno Ruuhijärven aikoja takaisin ja sitä yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä, Rassi toteaa. Ympäristöneuvos mainitseekin yhdeksi virkamiehen tärkeimmistä ominaisuuksista paksun nahan, jolle on ollut käyttöä puun ja kuoren välissä toimiessa. Erityisesti vanhojen metsien suojeluohjelmaa laatiessa on tullut otettua osumaa, hän toteaa. Hän pitää myös ikävänä, että virkamies joutuu usein kahden tulen väliin. Eihän me suojelun vastustajien kanssa tulla koskaan olemaan samassa rintamassa. Ympäristöministeriössä Rassi on työskennellyt sen perustamisesta lähtien. Kysymykseen aikojen parhaasta ympäristöministeristä hän vastaa viipymättä. Matti Ahde, ehdottomasti. Hän oli ministerinä painava, ja sai uuden ministeriön hienosti liikkeelle. Ministeri Ahde oli myös hyvä kuuntelemaan asiantuntijoita ja keskittymään olennaisiin kysymyksiin. Luonnonsuojelun uudet haasteet Uusi uhanalaisuusselvitys kertoo uhanalaistumiskehityksen jatkumisesta. Erityishuomiota tulevat kaipaamaan muun muuassa suot, rannat, vesiekosysteemit, kalkkikalliot ja tunturipaljakat. Pohjois-Suomen tunturipaljakoiden luon- Pertti Rassin kolme lajivalintaa 1. Varpunen (Passer domesticus) Varpunen on yksi fiksuimmista kokoisistaan linnuista. Sen kanta on romahtanut, mutta elpymisen merkkejä on nähtävissä. Tunsin varpuseni värirenkaiden ansiosta yksilöllisesti ja niiden seuraaminen oli myös vähän kuin katsoisi Kauniita ja rohkeita: Itse olen tavannut naaraan, joka hylkäsi kaksi koirasta ja poikueensa kunnes löysi elämänsä rakkauden. Olen myös törmännyt toisiinsa kiintyneeseen pariskuntaan, joka yritti pesintää useana vuonna monta kertaa yhdessä ilman, että munat koskaan kuoriutuivat. 2. Halavasepikkä (Hylocares cruetatus) Kyseessä on vajaan sentin mittainen kovakuoriainen, joka elää etupäässä halavilla. Se on kuvattu tieteelle uutena Suomesta ja on löydetty täältä viimeksi 1920-luvulla, jonka jälkeen se katosi. Minulla oli ilo löytää kovakuoriainen uudelleen Vantaan Mätäojan laaksosta yli 80 vuotta myöhemmin. Uusi tarkempi tutkimus paljastikin sen omaksi lajikseen. Tällä hetkellä näyttää hyönteisasiantuntija Jyrki Muonan tarkkojen tutkimusten valossa siltä, että halavasepikkä on lajiutunut jo heti Itä-Karjalassa esiintyvästä haapasepikästä jääkauden jälkeen. Suomesta on siten löytynyt ensimmäinen endeeminen kovakuoriainen. Sitä ei tunneta edes muista Pohjoismaista. 3. Acrotona pseudotenera (A. rassii) Tämä kuoriainen on peräisin Japanista. Löysin sen Suomesta ensi kerran 1980-luvulla. Yksilöt kiersivät maailmalla, mutta nimeä niille ei saatu ja Jyrki Muona joutui kuvaamaan ne uudella nimellä Acrotona rassii. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että se on kuvattu Japanista nimellä A. pseudotenera, joka on siten sen oikea nimi. Hiljattain on kuitenkin havaittu, että samankaltaisia japanilaisia lajeja onkin kaksi ja voi olla, että nimikkolajini saa virallisesti nimensä takaisin. Nykyisin tämä Euroopassa ensinnä Suomesta löydetty laji on hyvin yleinen maanosan pohjois- ja keskiosissa. Sain oman kuoriaiseni käyttämällä autohaavia. Se on tehokas pyydystysmenetelmä, jossa auton katolle viritetään haavi ja ajellaan hissukseen kuoriaisia pyydystäen. Vastaantulijat ovat kyllä myös haavi auki nähdessään tällaista toimintaa!

15 TEKIJÄ & NÄKIJÄ luonnonsuojelija 6/ Poimintoja SUOMEn uhanalaisuus- Arvioinnista 2010 Saimaannorppa ÄLISSÄ nolle nykyisen kaltainen porotalous ja ilmastonmuutos muodostavat tappavan yhdistelmän. Ainoastaan yhden tunturilajin tila on kohentunut ja muut ovat menneet alamäkeä, Rassi toteaa. Hän toivoisikin, että tunturipaljakoita voitaisiin varjella ylilaidunnukselta. Porotaloutta itsessään Rassi ei vastusta, vaikka ottaakin häiriköksi leimaamisen riskin kertomalla sen biodiversiteettivaikutuksista. Sillä on kuitenkin suuri merkitys juuri tunturilajiston kannalta. Etelä-Suomen tilanne ei myöskään anna aihetta juhlaan: Melkein kaksi kolmasosaa uhanalaisesta lajistosta sijaitsee Etelä-Suomen alueella, eivätkä nykyiset suojelualueet riitä ratkaisemaan vaikkapa metsälajien suojelua. Tulevaisuudessa varsinkin energiapuun korjuu tulee muodostamaan merkittävän uhan met- sälajistolle, sillä nykyisin menetelmin toteutettuna se jättää jälkeensä vain paljaan maan. Toivonkin, ettei 12,5 miljoonan hehtaarin korjuutavoitetta tulla saavuttamaan, Rassi toteaa. Viimeaikaiset löydöt antavat onneksi myös pieniä ilonaiheita. Haapojen lisääntyminen talousmetsissä on kohentanut siitä riippuvaisten kovakuoriaisten tilannetta. Muutamat jo hävinneiksi luullut lajit ovat löytyneet uudelleen. Myös perinnemaisemien lajistossa on nähtävissä positiivista kehitystä. Rassi ei usko, että Suomessa päästään vuoteen 2020 mennessä tilanteeseen, jossa biodiversiteetin köyhtyminen on pysäytetty. Hän kuvaa tavoitteeseen suhtautumista kevytmieliseksi. Metsähallituksen luonnonhoitotyön alasajo on jatkuva uhka, Suomen ympäristökeskuksessakin pelätään jatkuvasti yt-neuvotteluita ja ympäristösektorilta vähennetään virkoja, jolloin asiantuntemus väistämättä kevenee. Näillä eväillä uhanalaistumiskehitys jatkuu. Samaan aikaan ei voida sekä syödä että säästää, Rassi puuskahtaa. Kova kuoriaismies Pertti Rassi on kunnostautunut myös lajiasiantuntijana. Aikaisemmin hän tutki varpusten populaatioekologiaa noin neljänkymmenen vuoden ajan, mutta kannan romahdettua hän keskittyi kovakuoriaisiin. Kovakuoriaiset ovat kiehtova eliöryhmä. Niistä on mahdollista kerätä näyttävä ja säilyvä kokoelma. Kun niitä katsoo mikroskoopilla, niin se monimuotoisuus ja luonnon kauneus on jotain hätkähdyttävän hienoa. Niiden tutkiminen myös palkitsee, sillä ryhmä on sen verran huonosti tunnettu että omistautunut harrastaja voi tehdä uusia löytöjä, kertoo Rassi, joka on löytänyt kolmekymmentä Suomelle uutta kovakuoriaislajia. Kuoriaisharrastus tarjoaa hänelle positiivisia elämyksiä muuten synkeän lajityön keskellä. Rassin kotipihalta Espoosta on löytynyt jo lähes 900 etupäässä kompostin houkuttelemaa eri kuoriaislajia. Hänen arvionsa mukaan rivitalon pihamaalla on käynyt jopa 5000 eri hyönteislajia. Vaikka joukossa ei olekaan mitään valtavan uhanalaisia lajeja, on luonnon monimuotoisuuden havaitseminen silti mahtavaa. Lajiharrastus on tärkeää myös luonnonsuojelun kannalta. Ministeriöllä on apunaan paljon asiantuntijoita, jotka tutkijan tai muun työnsä ohessa haluavat olla mukana tuottamassa tietoa Suomen uhanalaisten lajien tilasta. Monella näistä toimijoista on mielipiteitä luonnonsuojelusta, ja tiedon jakaminen luonnonsuojelutarkoituksissa toimii useimmille tärkeänä pontimena omaankin työhön. Se on hyvä asia. En erityisemmin arvosta leipäpappeja, Rassi räväyttää. Kyllä pitää olla sitoutumista siihen, mitä tekee. Muuten hommasta ei tule mitään. Nisäkkäät Suomen 74 arvioidusta nisäkäslajista 11 on uhanalaisia. Suomen uhanalaiset nisäkkäät ovat naali, saimaannorppa, ahma, susi, ilves, karhu, hilleri, liito-orava, euroopanmajava, pikkulepakko ja ripsisiippa. Tammihiiri arvioitiin hävinneeksi, sillä viimeisimmät havainnot siitä on tehty 1980-luvulla. Metsäjäniksen kanta on Etelä-Suomessa puolittunut, ja hilleri on luokiteltu vaarantuneeksi. Tahaton tai tahallinen pyynti tai metsästys on tulevaisuudessakin merkittävä uhka kookkaille nisäkkäille, kuten saimaannorpille ja suurpedoille. Linnut Suomen pesivistä lintulajeista 59 on uhanalaisia, mikä on 24 prosenttia lajistosta. Lintujen uhanalaistumiskehitykseen vaikuttavat muun muuassa metsätalouden aiheuttamat metsäelinympäristöjen muutokset, kuten vanhojen metsien häviäminen, vanhan lehtipuuston ja lahoavan puun määrän väheneminen sekä soiden ojitus ja vesirakentaminen. Uhanalaisimpia ovat rantojen ja avoimen tunturimaaston lajistot. Suurimman häviämisuhan alaiset linnut ovat kiljuhanhi ja kultasirkku. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet turturikyyhkyn, suokukon ja kirjokertun luokituksissa. Tunturikyyhky oli vuonna 2000 vaarantunut, nyt se on äärimmäisen uhanalainen. Suokukko ja kirjokerttu eivät olleet 10 vuotta sitten uhanalaisia, nyt ne ovat erittäin uhanalaisia. Putkilokasvit ja jäkälät Kymmenen vuoden aikana on uhanalaisten ja silmälläpidettävien putkilokasvien määrä on kasvanut 46 lajilla. Niiden joukossa on erilaisten elinympäristöjen, kuten merenrantaniittyjen ja -hietikoiden lajeja, harju- ja suokasveja, perinnebiotooppien kasveja sekä kalkkikallioiden ja tuntureiden lajeja. Myös uhkatekijät ovat moninaiset: rantojen, niittyjen ja ketojen sekä harjumetsien umpeenkasvu, soiden ja soravarojen hyödyntäminen, rakentaminen sekä ilmaston lämpeneminen. Suokasveissa on 20 valtakunnallisesti uhanalaista ja 10 silmälläpidettävää kasvilajia. Jäkälien tärkeimmät elinympäristöt ovat kalliot (44 %), metsät (38 %), rannat (7 %) ja tunturipaljakat (6 %). Kalliolajeista 15 prosenttia, metsälajeista 13 prosenttia ja tunturilajeista 19 prosenttia on uhanalaisia. Kalkkikallioiden jäkälälajeista peräti kolmasosa on uhanalaisia. Myös metsälajiston taantuminen on jatkunut. Kovakuoriaiset Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä kovakuoriaislajeista noin 40 prosenttia elää metsissä ja vajaa kolmannes perinneympäristöissä. Kolmanneksi merkittävin elinympäristö ovat rannat, joilla elää noin viidennes lajeista. Hävinneistä kovakuoriaisista peräti puolet on perinneympäristöjen lajeja. Kovakuoriaisten tärkeimmät uhkatekijät ovat metsien talouskäyttöön liittyviä. Eräät lahopuulla elävät lajit ovat hyötyneet säästöpuiden jättämisestä, kuten haavanjalosoukko ja haapajäärä. Lue lisää: AHMA KILJUHANHI TUNTURIKYYHKY PIKKUKIHOKKI TIKANKONTTI HAAPAJÄÄRÄ

16 Aineetonta jouluiloa 16 luonnonsuojelija 6/2010 ELÄMÄNTAPA teksti Päivi Suihkonen kuvitus Hannele Törrö Päänvaivaa ja harmaita hiuksia joululahjoista? Edes ekoarjen sankarit eivät aina tiedä, miten sukulaisten kanssa tulisi toimia. Pahin joulumuistoni on, kun veljeni lapset saivat muovisäkeittäin lahjoja ja silti suuttuivat, kun jotain jäi puuttumaan. Mikään ei riittänyt. Siitä oli jouluilo kaukana, tilittää Tiina, 36, Helsingistä. Joululahjat tuottavat päänvaivaa erityisesti lapsiperheissä. Mainokset tuputtavat jos jonkinlaista roinaa, eikä joulun henki tahdo tulla ilman lahjoja. Tavaramäärää ja etenkin sukulaisia on hankala hallita. Lapset toivovat tietysti vilkkuvia ja päriseviä patterileluja, joita itse en haluaisi lainkaan kotiimme. Ja jos sukulaisia ei lainkaan ohjeista, niin hirmuinen kasa leluja löytää tiensä meille jouluna. Samat sukulaiset voivat toki taivastella tavaramäärää sitten myöhemmin, huokailee Hanna, 32, Naantalista. Ei lapsillakaan helppoa ole. Pehmeitä paketteja sataa, vaikka ne eivät kiinnostaisi. 11-vuotias Matti Hirvensalmelta kertoo: Isovanhemmat kysyvät aina, mitä haluan joululahjaksi. Jos sanon, että ei mitään, tulee lapasia ja villasukkia. Jos sanon, että dvd-elokuvan, tulee lapasia, villasukkia ja dvd-elokuva. Turhat lahjat kiertoon Mitä sitten tehdä ei-toivotuille lahjoille? Tiina ei suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että laittaa epätoivotut lahjat kierrätykseen. Samoin tekee helsinkiläinen Leo, 36: Suuri osa vuosien varrella saamistani joululahjoista on turhia Myös lapset osaavat arvostaa lahjaksi annettua laatuaikaa. Retket lastenteatteriin ja eläinpuistoon ovat olleet menestys. ja käyttökelvottomia. Leo arvostaakin aineettomia lahjoja. Olen saanut esimerkiksi hiusten leikkauksen, siivouksen tai paitojen silityksen lahjaksi sekä ystävien tarjoaman päivällisen. Myös lapset osaavat arvostaa lahjaksi annettua laatuaikaa. Retket lastenteatteriin ja Ähtärin eläinpuistoon kummipojan kanssa ovat olleet menestys, vinkkaa eurajokelainen Ilona, 35. Tavaran paljoutta välttäville sopivat myös hyväntekeväisyyslahjat. Tosin kaikki eivät niistäkään ilahdu. Kun lahjan saaja saa ilmoituksen afrikkalaiselle tytölle hankitusta koulupuvusta tai perulaiselle maanviljelijälle ostetuista marsuista, reaktio voi olla hämmentynyt. Vähän mietin, onko kiva saada lahja, joka on osoittavinaan minun saamaani hyvää omatuntoa, pohtii hyväntekeväisyyslahjoja ostanut Päivi, 48, Helsingistä. Lahjaongelman äärellä moni luottaa kirjoihin, olivat ne sitten kierrätettyjä tai uusia. Ne jättävät mukavan muiston, ovat valistavia ja niihin voi aina palata, perustelee Tapio, 48, Espoosta. Tapion paras lahjamuisto on 15-vuotiaana saatu Taru sormusten herrasta. Alkukielistä teosta lukiessa oppi mukavasti myös englantia. Ikäville sukulaisille käytettyä? Joululahjojen antajaa voidaan pitää sosiaalisena kameleonttina niin monenlaisia sosiaalisia suhteita lahjoilla ilmaistaan. Näin päättelivät Illinoisin yliopiston tutkijat Cele Otnes, Tina M. Lowrey ja Young Chan Kim tutkimuksessa, jossa tarkkailtiin ja haastateltiin ihmisiä jouluostoksilla vuonna Vuodesta toiseen kalsareita ja villasukkia ostava perheenäiti ilmaisee lahjoillaan huolenpitoa. Läheiselle ihmiselle osoitetaan arvostusta lahjalla, jollaisen saajan uskotaan aidosti haluavan. Sen sijaan kaukaisemmille sukulaisille tai työtovereille hankitaan lahja, koska kyseinen ihmissuhde halutaan tehdä näkyväksi. Tällöin moni turvautuu suklaaseen tai joulukinkkuun: täytyyhän kaikkien syödä eivätkä ruokalahjat jää pyörimään jalkoihin. Mielenkiintoista on, että tutkitut antoivat itselleen tarpeettomiksi käyneitä tavaroita ikäville sukulaisille. Kierrätetty lahja on vähäarvoisempi kuin uutena hankittu lahja, tutkijat päättelevät. Asenteet lienevät muuttuneet Yhdysvalloissakin 90-luvun alusta, ja lahjojen eettisyyteen ja ekologisuuteen osataan nyt kiinnittää huomiota. Yksi asia kuitenkin pysyy: Lähipiiristä löytyy aina niitä, joille on erityisen vaikea keksiä sopivaa lahjaa. Yritystä silti riittää, sillä joulu on vuoden suurin kulutushuippu. Suomalaisen työn liitto arvioi, että suomalaiset kuluttavat jouluvalmisteluihin ja lahjahankintoihin noin 1,8 miljardia euroa. Seuraavassa numerossa: Pesuaineet puntarissa Ekologisen pesuaineen valinta ei ole ihan helppoa. Vesistöjä rehevöittävästä fosfaatista olisi hyvä päästä eroon, mutta mitä pitäisi ajatella, kun pesupakkauksen kyljessä komeilee zeoliitti tai fosfonaatti? Entä pesevätkö pesupähkinät oikeasti ja onko kukaan kokeillut kotimaista suopayrttiä?

17 ELÄMÄNTAPA luonnonsuojelija 6/ Ekoarjen sankarit Palstalla lukijat kuvaavat ekologisen elämäntavan ideoita ja ongelmia ARJEN KOLUMNI? Kolumnistina toimitusihteeri Liisa Hulkko Hyvää joulua! PANELISTIEN KOMMENTTEJA: Itseäni aina lämmittää jokin itsetehty lahja, vaikka miten pieni. Risto, 57, Kuusamo Ei jokajouluisia pyyhkeitä, lakanoita, koriste-esineitä, suklaata tai muuta ylimääräistä, jota ostetaan vain, koska niin täytyy tehdä. Tötö, 23, Espoo Turhaa materialismia kun välttää, niin joulusta saa ihan vapaasti nauttia. Pasi, 35, Tampere Luonnonystävä voi antaa lahjaksi luontokirjan, jossa on kauniita kuvia. Yksi esimerkki kasveista kiinnostuneille on Henry Väreen ja Rauni Partasen kirjoittama ja kuvittama Suomen tunturikasvio. Jukka, 45, Kouvola TULE PANELISTIKSI! Annan: luomuglögipullon, leivontahetken, reilun kaupan viiniä tai suklaakonvehteja. Toivon: lastenhoitoa, siivousapua, luomujouluruokaa ja kierrätettyjä yllätyksiä. Anna, 32, Helsinki Haluatko kommentoida palstalla esitettyjä kulutuskysymyksiä? Tule Ekoarjen sankareitten panelistiksi! Panelistin ei tarvitse olla kulutusasiantuntija, vaan kuka tahansa ekologisia valintoja puntaroinut lukija on sopiva panelistiksi. Vuonna 2010 palstalla kommentoi 35 panelistia. Kiitokset heille näkemyksistä, tarinoista ja vinkeistä! Nyt kaipaamme uusia ääniä konkareitten kaartiin. Panelisteille lähetetään sähköpostitse seuraavan numeron aihe ja alustus aiheesta. Osallistuminen ei ole työlästä! Ilmoittaudu viimeistään mennessä osoitteeseen Luonto linssin läpi nähtynä Kun maailmaa katsoo kameran linssin läpi, näyttää se aivan erilaiselta kuin paljain silmin nähtynä. Kuvatessa pienistä yksityiskohdista tulee merkityksellisiä. Sitä ihmettelee ja katselee yksityiskohtia kuin lapsi. Kumartuu, konttaa ja kurkottaa lähemmäksi. Tavallinen arkimaisema on joka päivä erilainen. Luonto muuttuu eikä valo ole koskaan samanlainen. Valokuvaushan on kirjaimellisesti valon kuvaamista. Se tekee valokuvauksesta mielenkiintoista ja haasteellista. Toisaalta kauniit kokonaisuudet eivät koskaan tunnu toistuvan samanlaisina valokuvissa. Luonto on niin monimuotoinen, ettei kameran linssi pysty toistamaan sitä tarpeeksi hyvin. Varsinkin metsässä valon ja varjojen sekä Pimeimpään aikaan vuodesta valo on kuvaamisen kannalta parasta. erilaisten pintojen, värien ja syvyyssuhteiden kokonaisuus on niin huikea, että se väistämättä muuttuu kuvatessa. Olen vasta oppinut, että pimeimpään aikaan vuodesta valo on kuvaamisen kannalta parasta silloin kun sitä on. Auringon valo viistää matalalta kuin hyväillen pitkin pintoja. Ihmisen silmin se voi näyttää lattealta, mutta kamera palkitsee alkutalven valokuvaajan. Tosin lumesta valkoinen maisema tuo myös lisähaasteita kuvaamiseen. Ei kannata siis masentua kaamoksesta, vaan nähdä se vain uusin silmin. Lehdettömät puut eivät välttämättä ole synkkiä, vaan luovat graafisia muotoja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jopa pimeässä voi kuvata: Antero Takalan huippuotokset on kuvattu keskellä pimeää Lapin kaamosta. Mustavalkoiset kuvat ovat huikeita ja mystisiä. Kamera ei voi aina olla mukana, mutta otan silti mielessäni kuvia kuvauksellisista hetkistä. Silmieni verkkokalvoille on tallennut tuhansia ja taas tuhansia kuvia onneksi minulla on kuvamuisti. Ne ovat todellisia mielenmaisemiani. Luonnon kuvaus ja tallentaminen on tärkeää luontosuhteen vahvistumiselle. Kuvat painuvat mieleen, herättävät tunteita ja mielikuvia. Ja vaikka kaikki eivät voi nähdä luonnossa ilvestä tai tunturipöllöä, voimme päästä niitä lähelle luontovalokuvaajien mestariteoksien kautta. Samalla tavalla myös luontofilmeillä on vahva rooli. Suomessa sadattuhannet suomalaiset katsovat viikottain Avaraa luontoa. Toivoisin, että suomalaisesta luonnosta näytettäisiin yhtä huikeita luontofilmejä, niin kallista kuin niiden tuottaminen onkin. Joskus tuntuu, että savannien ja sademetsien lajit ja elinympäristöt ovat suomalaisille tutumpia kuin suomalainen aarnimetsä tai palsasuo. Luontokuvia ja tunnelmia voi jakaa myös ikkunasuomenluontoon.fi -foorumilla.

18 18 luonnonsuojelija 6/2010 ELÄMÄNTAPA toimittanut Milla Aalto Kaunis maa Taiteen reviirillä Palstalla eri alojen taiteilijat kertovat suhteestaan luontoon ja pohtivat mikä luonnossa lumoaa. Vaikka LUMO-vuosi on kohta ohi, ei luonnon lumous lopu koskaan. Tällä palstalla taiteilijat kuvanveistäjästä valosuunnittelijaan ja graafikosta muotoilijaan ovat kertoneet, mikä luonnossa sykähdyttää. Nyt on viimeisen lumouksen aika. Tekstiilitaiteilija Hannele Ollakka: Kasvoin maalla seuraten läheltä maatyön rytmiä. Muistan, miltä tuoksui ilma keväällä, kun kylvökoneet pölisivät pelloilla tai syksyn kirpeä aamu, kun satoa korjattiin. Muistan, miten pellon pinta muuttui voimakkaista kynnösurista ensin oraiden hentojen rivien peittämäksi, sitten hetken lainehdittuaan karuksi sängeksi taipuen lopulta talven alle. Olen siis kasvanut kiinni vuodenaikojen voimakkaisiin vaihteluihin. Minua kiehtovat kesäyön loputon valo, syksyn tummat värit, talven sinisyys ja kevään villiksi tekevä voima. Kun asuin Yhdysvalloissa, paahtava aurinko, etelän punainen multa, valtavat tupakkapellot ja värien yltäkylläisyys saivat vertailemaan uutta maisemaa entiseen. Uusi kulttuuri antoi paljon innostusta kaikkeen tekemiseeni, mutta se vahvisti myös suomalaisuuttani nostaen omat juureni voimavaraksi. Tajusin, kuinka pohjoisen luonnon karuudesta kauneus täytyy etsiä pienistä asioista: valon luomista pitkistä varjoista, harmaan maan ja kiven lukemattomista hennoista sävyistä, pienten kasvien ja kukkien herkkyydestä tai soiden huumaavasta tuoksusta. Käsittelen teoksissani usein luontoa, omaa suhdettani siihen sekä ihmisen riippuvuutta luonnosta. Lapsuuden kynnöspellot ovat siirtyneet teoksiini tummina urina ja vakoina. Mennyt sukupolvi toistuu läpikuultavina kuvina kankailla, häilyvinä kuin muistot mielessä. Pohjoisen luonnon alakulo ja hiljaisuus ovat synnyttäneet lähes näkymättömiä teoksia, joihin valo puhaltaa hengen. Viimeisissä töissäni olen pohtinut luonnon haavoittuvuutta. Kaunis maa -teoksen lähtökohtana on huoli luonnon ja ihmisen tulevaisuudesta. Kaikki mikä tapahtuu luonnolle, tapahtuu myös ihmisille. Teos on syntynyt muistiin tallentuneesta kuvasta, talvisen luonnon ainutlaatuisesta puhtaudesta, kauneudesta ja rauhasta. Se on rapisevaa käsin tehtyä paperia herkkä ja hauras kuin lumikide. Pasi Luomansivu teksti Laura Manninen Kaloja narraamassa Norpan eväät Palstalla esitellään ekologisia ruokatottumuksia ja -reseptejä. Kannustaisin ihmisiä pyytämään itse enemmän kaloja. Esimerkiksi kuha on helppo saada ja helppo valmistaa, mutta kaupassa se maksaa fileenä jopa euroa kilolta. Sellaisilla hinnoilla on vaikea kilpailla halvalla tuotujen ulkomaisten kalojen kanssa, pohtii Mirko Laakkonen. Laakkonen on kalamiehiä, sekä työssä että vapaa-ajalla. Hän veti syksyllä päättynyttä järvilohiprojektia, jossa tavoiteltiin Pielisen järvilohikannan elpymistä. Järvilohi on jääkauden reliktilaji, jonka kanta on ajan myötä jakautunut Pielisen ja Saimaan erillisiksi kannoiksi. Oli tärkeää saada näkyvyyttä järvilohelle, joka on lajina jäänyt esimerkiksi saimaannorpan varjoon. Monet eivät edes tiedä sellaisen kalalajin elävän Saimaassa ja Pielisellä. Lapsesta asti kalastusta harrastanut Laakkonen ottaa ekologiset asiat huomioon myös kaloja narratessaan. Valkolihaiset lajit kuten ahven, kuha ja hauki sopivat hyvin kalastettaviksi ympäristön kannalta, koska niitä löytyy paljon järvistä ja niiden kannat kestävät kalastuksen. Ka l a t n o u - sevat perholla, Katiskapyynti saisi yleistyä, koska katiska on valikoiva pyydys. virvelillä ja vetouistelemalla. Talvella Laakkonen toisinaan pilkkii, mutta verkoilla hän ei pyydä. Katiskap y y n t i s a i s i yleistyä, koska katiska on valikoiva pyydys. Sieltä pystyy tarvittaessa vapauttamaan kaloja, mutta verkko ei paljon valitse. Laakkonen suosittelee petokalojen pyytämisen lisäksi nostamaan katiskalla niin sanottuja roskakaloja, esimerkiksi särkeä ja salakkaa. Niitä on monessa järvessä liikaa rehevöittämässä. Niitä voisi pyytää vaikka kompostiin. Mielestäni se ei ole epäeettistä, koska se parantaa järven hyvinvointia. Laakkonen joutuu ostamaan kalaa harvoin. Hän suosittelee esimerkiksi MSC-merkittyä kalaa, sillä sertifikaatti kertoo kalastuksen kestävyydestä. Norjan lohta Laakkonen boikotoi, eikä tartu myöskään eksoottisiin tuontilajeihin, kuten niilinahveneen. Kaupan tiskillä myytävästä Norjan lohesta on luotu ihmisille väärä mielikuva, että se olisi villiä ja vapaata. Se on kuitenkin kasvatettua ja mittakaava on valtava. Jopa kirjolohi on mielestäni parempi valinta. Lapin lohia Laakkonen käy perhostelemassa lähes joka kesä, hieman huonolla omallatunnolla. Ei se kalastus aina ole kovin ekologinen harrastus, jos joutuu nielemään kilometrejä autolla saavuttaakseen kalapaikat. Ekologisinta olisi varmaan ahvenen onkiminen tai kuhan ja hauen uisteleminen soutamalla. Lisätietoa järvilohesta: Uunikuha g nahattomaksi ja ruodottamaksi fileerattua kuhaa muutama tomaatti Koskenlaskija-juustoa suolaa ja mustapippuria sitruunaa sipulia Kuullota sipuli ja laita se uunivuokaan fileen kokoiselle alueelle. Laita kuhafile sipulien päälle. Asettele kuhan päälle tomaatti- ja juustoviipaleita sekä mausteet. Hauduta uunissa noin 200 asteessa vähintään 45 minuuttia. Loppuvaiheessa voit halutessasi lisätä vuokaan ruokakermaa.

19 ELÄMÄNTAPA luonnonsuojelija 6/ Luonnonsuojelija testaa: teksti, kuvat ja testaukset Janne Björklund LED-taskulamput kehittyvät Luonnonsuojelija testasi tehokkaita, alle 80 euron LED-taskulamppuja. Taskulamppu ovat retkeilijän ja luonnonystävän massatuote. Lampuissa nykyään laajasti käytetty LED-tekniikka (Light-Emitting Diode eli loistediodi) on kehittynyt nopeaa tahtia. Nyt saa alle 80 eurolle saa niin tehokkaita, kevyitä ja monipuolisia, että sellaisista sai vielä muutama vuosi sitten vain haaveilla. Valmistajat ilmoittavat taskulampun tehon tyypillisesti lumeneina eli valovirran yksikön avulla. Valovirran tarkkaan mittaamiseen tarvitaan hintava laitteisto ja usein ilmoitettu valovirta onkin jollain tapaa laskennallinen. Eri valmistajien lukemat eivät tyypillisesti ole vertailukelpoisia. Halogeenilamppuihin verrattuna LED-taskulamput ovat 2,5 8 kertaa parempia hyötysuhteeltaan. Miten mitattiin? Tässä testissä taskulamput testattiin kotikonstein Minolta Autometer V -valotusmittarilla ja tarkoitusta varten rakennetulla kuution muotoisella laatikolla, joka on vuorattu sisäpuolelta ensin alumiinifoliolla ja sen jälkeen valkoisella paperilla. Laatikossa on kaksi reikää vierekkäisillä sivuilla, toinen lamppua ja toinen mittaria varten. Jotta lamppujen erilaiset suuntakuviot eivät vaikuta lopputulokseen, valon tulee saavuttaa mittari heijastusten kautta. Toiminta-aika katsottiin päättyneeksi, kun valaistusvoimakkuus laski alle 100 luxin. Tosin sekä Maglite että Led Lenser jatkoivat toimintaansa hitaasti himmentyen vielä tämän jälkeen tuntikaupalla. Lightboom vaati välillä jäähdytystaukoja rajun kuumenemisen vuoksi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vanhan peruslampun Maglite AA:n valaistusvoimakkuus on vain 170 luksia, kun se nousi testattavilla lampuilla yli 5000 luksiin. Valoa ja lämpöä Samalla kun syntyy valoa, syntyy myös lämpöä. Vanhanaikaisiin halogeenilamppuihin verrattuna LEDtaskulamput ovat 2,5 8 kertaa parempia hyötysuhteeltaan. Led Lenser ja Maglite eivät juuri lämpene pidempiaikaisessakaan käytössä. Fenix lämpenee hiukan, mutta ei käyttöä haittaavasti. Flashmax lämpenee täydellä teholla kahvasta mitattuna huoneenlämmössä 15 minuutissa 43 asteeseen, jonka jälkeen kannattaa pitää taukoa. Lightboom lämpenee vartissa jo yli 60 asteen ja epämukavan raja saavutetaan jo 5 minuutissa. Voidaan tietysti kysyä, tarvitseeko lamppua usein käyttää täydellä teholla pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Valoteho on vain yksi ominaisuus Lamppujen valotehoissa on merkittäviä eroja. Hakuvalona eli osoiteltaessa kauemmas tulevat lamppujen erot esille. Testivalokuvat on otettu samoilla valotuksen asetuksilla ja ne kertovat enemmän lamppujen suuntakuviosta kuin valotehosta. Kaikkien lamppujen testikuvat löytyvät Luonnonsuojelijan verkkosivuilta. Valoteholtaan lamput ovat selkeästi kahdessa joukossa: Flashmax ja Lightboom ovat kolmeen muuhun lamppuun verrattuna omassa luokassaan. Led Lenser taas on joukon ainoa, jossa on säädettävä valokeila. Testivoittajaa ei ole, koska tarpeita on erilaisia. Mutta Flashmaxin hinta-teho -suhde on erinomainen, erityisesti koska hinta sisältää akut ja latauslaitteen. Kuvassa Flaxmaxin testausta. Loput testikuvat ja videomateriaalia Luonnonsuojelijan verkkosivuilta luonnonsuojelija Malli Testaajan yleisarvio Fenix LD20 Perushyvä taskulamppu Flashmax 1000 Tehokkain kanuuna Led Lenser P7 Säädettävä valokeila Lightboom MC-E Tehokas taskumalli Maglite XL-100 Monipuolinen pakkaus Plussa ja miinukset + koko ja paino + sopii käytettäväksi ladattavien akkujen kanssa + valoteho - hyvä hinta/teho -suhde - ei varsinainen taskumalli + säädettävä valokeila - valmistaja ei suosittele akkukäyttöä + valoteho - ei sovellu jatkuvaan käyttöön täydellä teholla + toimintoja piisaa + koko ja paino - valmistaja ei suosittele akkukäyttöä Hinta Pituus Halkaisija max Halkaisija kahvasta Massa (mukana akut/paristot) Akun/paristojen tyyppi LED-tyyppi Ilmoitettu valovirta Mitattu suurimman tehon valaistusvoimakkuus Mitattu toiminta-aika suurimmalla teholla Toimintamoodit Muuta 59,90 e EDULLINEN! 150 mm 22 mm 18 mm 109 g KEVYT! 2 x AA, alkali, NiMH, litium 1kpl Cree CP-G R4 205 Lumen 1470 lux 90 min 4 eri tehoa, strobo, sos Rannehihna ja vyökotelo kuuluvat hintaan. 69,80 e 210 mm 56 mm 28 mm 400 g 2 x litium-akku 5 kpl Cree Q Lumen 5880 lux TEHOKAS! 60 min 3 eri tehoa, strobo, sos Hinta sis. akut ja laturin EDULLINEN PAKETTI! 69,50 e 134 mm 37 mm 28 mm 192 g 4 x AAA alkali 1 kpl Cree 200 Lumen 1280 lux (130%-tila 1570 lux) 180 min KESTÄVÄ! 3 eri tehoa Säädettävä valokeila. HYVÄ SÄÄDETTÄVYYS! 68,90 e 155 mm 41 mm 22 mm 198 g 1 x litium-akku 1kpl Cree MC-E 740 Lumen 5120 lux TEHOKAS! 55 min 3 eri tehoa,nopea strobo, hidas strobo, sos Akku ja laturi lisähintaan n. 35 euroa. 74,90 e 122 mm PIENI! 26 mm 26 mm 112 g KEVYT! 3 x AA alkali Ei ilmoitettu (Philips Lumiled?) 83 Lumen 790 lux 240 min KESTÄVÄ! Portaattomasti säädettävä valoteho, säädettävä strobo, sos, signalointi, liikkeentunnistus MONIPUOLINEN! Takuu Maahantuoja 2 vuotta Delotec Oy 1 vuosi L-tuotanto OY 2 vuotta Nordic Trail 3 vuotta Handshake trading Oy 10 vuotta PITKÄ TAKUU! Vandernet Oy

20 20 luonnonsuojelija 6/2010 ELÄMÄNTAPA teksti Noora Kuusela Jyviä kupuun ja nokat läskiin! Luonto alkaa omalta pihalta Palstalla kerrotaan vinkkejä luonnonmukaisen pihan perustamiseen ja hoitoon. Lintujen talviruokinta on talvista luontoharrastusta parhaimmillaan. Talviruokinta myös auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 talvehtii täällä. Talvilintumme selviytyvät hyvin ankaristakin pakkasista, kunhan ruokaa on riittävästi. Linnuilla on untuvatakki omasta takaa, mutta kova pakkanen kuluttaa silti voimia. Esimerkiksi sinitiainen joutuu tankkaamaan moninkertaisesti oman painonsa verran ravintoa selvitäkseen hengissä pakkasyön yli. Ihmisen tarjoama energiapitoinen ruoka auttaa. Ruokinnan vaikutus kestää sydäntalvesta kauas kevääseen, kun talvella hyvin ruokaa saaneet linnut ovat paremmassa kunnossa pesimäajan koittaessa. Tiaisia, tikkoja ja mitä muita? Monipuolisella ruokinnalla voi vierailla kymmeniä lintulajeja. Tyypillisiä ruokintapaikkalintuja ovat talitiainen, sinitiainen, punatulkku, viherpeippo, keltasirkku, mustarastas ja harakka. Metsäisillä ruokintapaikoilla tapaa hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisia, taajamissa myös pikkuvarpusia ja varpusia. Närhikin saattaa piipahtaa täydentämässä syksyllä keräämien ruokavarastojensa antia. Petolinnutkin kuuluvat ruokinnalle. Varpushaukka ja varpuspöllö tarvitsevat nekin ruokaa kylmän talven aikana, ja usein pedot saavat saaliikseen sairaita tai heikkokuntoisia lintuja, mikä on eduksi muille linnuille. Onko ruokinta luonnollista? Talviruokinta on joidenkin mielestä epäluonnollista ja pidättelee Suomessa sellaisiakin lintuja, joiden ei kuuluisi edes yrittää talvehtia täällä. Muuttokäyttäytyminen on perinnöllistä, eli linnut eivät tee talvehtimispäätöstä sen mukaan, onko ruokaa tarjolla vai ei. Talviruokinta ei myöskään ole kaupunkilaisten moderni keksintö ennen vanhaan maaseudun riihet tarjosivat jyviään ihmisten lisäksi linnuillekin. ystäviä. Mitä monipuolisempaa ruokaa on tarjolla, sitä enemmän lajeja ruokinnalle voi ilmaantua. Vettynyt ruoka on huonoa linnuille, joten kosteutta helposti kerääviä kaurahiutaleita tai jauhoa ei pidä tarjota. Kinkunrasva kuuluu kompostiin, sillä se on linnuille liian suolaista. Leivän tai Mitä monipuolisempaa ruokaa on tarjolla, sitä enemmän lajeja voi ilmaantua. leivänmurujen tarjoamistakin kannattaa harkita, sillä vaikka leipä täyttää lintujen vatsat, se ei ole kovin ravitsevaa. Reilu ruokkii läpi talven Syksyllä tai alkutalvesta aloitettua ruokintaa on reilua jatkaa yli talven. Jos ruoka loppuu taajamassa, ei se ole katastrofi, sillä linnut löytävät kyllä toisen paikan. Voi kuitenkin olla, että linnut eivät enää kuluvan talven aikana palaa vanhalle ruokinnalle, jos uuden ruokintapaikan tarjonta on mieluista ja säännöllistä. Jos seuraavalle ruokinnalle on useita kilometrejä, on ruuan riittävyydestä pidettävä tarkempaa huolta. Varsinkin harvaan asutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut eivät ehkä löydä tarpeeksi nopeasti uutta paikkaa, ja ne saattavat jopa menehtyä, jos ravinto loppuu kovien pakkasten aikaan. Hieno talviharrastus Sydäntalvi on hyvä aika aloittaa lintuharrastus tai verestää vanhoja lajintuntemustaitoja. Lajeja on suhteellisen vähän, ja ne ovat keskenään aika erinäköisiä. Lauluäänten kanssa ei tarvitse jännittää menevänsä sekaisin, lisäksi talvilintuja on helppo tarkkailla vaikka keittiön pöydän äärestä. Omalla pihalla, lenkillä tai matkalla lounaalle voi bongata, kuinka monta lajia juuri tänään on liikkeellä. Kohtuullisen määrän talvista ulkoilmaa saa jo kun tavoittelee kymmenen lajin päiväsaldoa! Harmaapäätikalle kelpavat silava ja talipallot. Yksinkertainen ruokintapaikka on tehty ripustamalla ne puuhun metallisen verkon avulla. Keltasirkut ovat kokoontuneet herkuttelemaan kauralyhteelle. Tenho Fredman Jyviä ja silavaa tarjolle Linnuille kelpaa hyvin monenlainen ruoka, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Lintujen arkiruokaa auringonkukansiemeniä ja talipalloja saa pienimmistäkin lähikaupoista. Murskatut maapähkinät ja kaura täydentävät pitopöytää. Ruokintapaikka on helppo pitää siistinä, jos tarjoaa auringonkukansiemenet kuorettomana. Ne maksavat jonkin verran enemmän kuin kuorelliset, mutta kuorettomat siemenet ovat kuitenkin täyttä tavaraa eikä roskaa synny. Erityisesti tiaisten ja tikkojen herkku läski eli silava on riittoisaa, perinteistä ja halpaa. Kimpaleen silavaa voi ripustaa puuhun metalliverkon avulla. Hirssi on varpusten ja punatulkkujen herkkua, ja rastaat ovat puolestaan hedelmien, erityisesti omenan palasten Markus Varesvuo / lintukuva.fi