PUHURI. Lehden sivuilta löytyvät kesän purjehdusten miehistölistat! /13

Transkriptio

1 PUHURI Lehden sivuilta löytyvät kesän purjehdusten miehistölistat! /13

2 H-VENE S/Y PUHURI 1982 FIN 696

3 Toukokuu 2/2013 PUHURI Tässä numerossa: Puhurin Pojat ry:n ja Puhurin Poikien Tuki ry:n virallinen jäsenlehti vuodesta Onnistumisia 4 Johtajan mietteitä osa 2 5 Poika on tullut kotiin 6 Asiakirjoja vuosien takaa 8 Riihitys Riihitys 2013 vanhan jarrun silmin 11 Riihitys 2013 johtajan mietteitä 12 Riihitys luokan riihittäjän näkemys 14 Partio antaa elämään paljon, kurssien muodossa 15 Miehistölistat Togolainen meritarina 21 Lazy Zakit-kevät Pintaa syvemmällä 23 Mikä jollalle nimeksi? 26 Esittelyssä: Sudenpentu lauma hait 27 Talkooväki hukassa 28 Rimpat kintut 29 Parin kuukauden päästä se alkaa 30 PuhuriUutiset 32 Puhuriluettelo 33 Puhuri Numero: Painos: Issn: Päätoimittaja: Kuvat: kpl Otto Glader Puhurin arkisto Otto Glader Toimituksen osoite: Taitto: Erkki Liezén Uudenmaankatu 17 Otto Glader Juho Kankare Turku Janne Roslöf Puh./ Toimituskunta: Painopaikka: otto.glader@gmail.com Miikka Rusi Puhurin Pojat ry Timo Mäkinen Uudenmaank. 17 Tuomas Mäkinen Turku Niilo Koivisto

4 Pääkirjoitus Onnistumisia Otto Glader Kuluneeseen partiokevääseen on mahtunut monenlaista, suurempaa ja pienempää, puuhaa. Talkootöitä on tehty tavalliseen malliin, leirejä on vedetty, joskin hieman uudistuneilla staabeilla ja entisestä poikkeavilla konsepteilla, veneitä on kunnostettu ja niin tulihan se partioparaatin ryhtikilpailukin voitettua jälleen; alkaa tulla tavaksi. Voisi sanoa että kevät on kuitenkin ollut poikkeuksellinen, vaikka puuhat ovat olleetkin tavanomaisia: nuorempia partiopersoonia on alkanut näkyä erinäisissä vastuupesteissä yhä enemmän, yhteishenki on ollut kiitettävää, etenkin johtajien keskuudessa, mikä välttämättä heijastuu myös lasten partioelämyksiin. Kevättä voisi kuvailla yhdellä sanalla onnistunut. Marssin ryhtikilpailun voiton jälkeen voi parhaana onnistumisena pitää sitä, että s/y Puhuri on laskettu veteen jo toukokuun alussa, mikä on poikkeuksellisen aikaisin, viimevuonnahan pienempi koulutusaluksemme sai tuntea veden liplatuksen kylkiään vasten vasta juhannuksen aikoihin. Nyt voisivat pessimistisimmät teistä lukijoista todeta, että tänä vuonna ei mitään perusteellisia korjaustoimia tarvinnut suorittaa, mutta teille voin kuitenkin todeta, että niin on ollut aiemminkin, eikä vene ole silti ollut näin ajoissa kellumassa Airiston laineilla. Tästä onnistumisesta kiitos kuuluu talkoojoukoille ja etenkin uudelle vastaavalle kipparille. Voitaneen riihitystäkin onnistumisena pitää, sillä leirin johtajisto, eli staabi, oli tänä keväänä pistetty lähes kokonaan uusiksi, ja me kokeneemmat johtajat pyrimme antamaan tilaa nuoremmille. Toki kokeneempaakin näkökulmaa vielä tarvittiin, jotta kaikki seikat leirin järjestämisessä tulivat huomioiduiksi, mutta vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Itse riihityksellä kaikki sujui lähes ongelmitta, eikä kokemuksen syvän rintaäänen henkilöitymien paljoa tarvinnut tapahtumien kulkuun puuttua. Myös kokouksissa nuorempi johtajisto on alkanut ottaa paikkansa ja käsittää mitä vastuullisuus tarkoitta. Mistä nämä onnistumiset sitten kumpuavat? Väitän että koko johtajistossa tällä hetkellä vallitseva hyvä yhteisymmärrys on niiden avain: kun kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa on tapahtumia ja perus- partiotoimintaa helppo pyörittää. Jos asiaa halutaan lähteä tarkastelemaan käytännönläheisemmältä tasolta, voidaan todeta, että usean vuoden työ alkaa tuottaa tulosta, ja tekemällä oppiminen on vihdoin synnyttänyt luotettavia johtajia, jotka pystyvät menestyksekkäästi pyörittämään erilaisia tapahtumia. nämä onnistumisen kokemukset ovat myös tärkeä osa johtajaksi kasvamisessa, kun niitä tulee, itseluottamus ja sitä myötä luotettavuus kasvaa mistä seuraa, että vastuuta voidaan antaa enemmän ja onnistumisia tulee lisää. Positiivinen kierre. Kuitenkin huolestuttava pohjavire on näiden onnistumisien alta aistittavissa. Toimiva kärki on lippukunnassamme kapea, käytännössä noin kymmenen ihmistä pyörittää lähes 80 jäsenen lippukuntaa. Tilanne voisi olla ymmärrettävä, mikäli lippukuntaamme vaivaisi monissa muissa partioissa niin tuttu johtajapula, mutta meidän johtajareservillämme se ei tajuntaani mahdu. Jos kaikki uinuvatkin johtajat nostaisivat päätään, niin kaikkien taakka olisi pienempi; asioista selvittäisiin vähemmällä määrällä verta ja hikeä, tai ainakin niitä vuodattaisivat välillä muutkin, kuin ne ihmiset joihin törmää viikoittain kololla. Nyt on vaarana että tämä toimiva johtajisto palaa jossain kohtaa loppuun. Muistakaa arvon johtajatoverit, että välillä on hyvä yrittää käyttää myös sanaa ei, jos jaksaminen on koetuksella. Toivotan mukavaa partiokesää, sekä suotuisia tuulia purjehduksille. Partiokausi alkaa syksyllä kello 18:00 kololla, kaikki paikalle! 4

5 Lippukunnanjohtajan palsta PUHURI 2/2013 Johtajan mietteitä osa 2 Anssi Lehto Puhurin Pojat käyvät jo 96 toimintavuottaan. Se on kunnioitettavan pitkä aika pysyä kasassa. Ajat ja toiminnan muodot ovat vuosien varrella luonnollisesti kokeneet muutoksia, mutta tärkeimmät periaatteet ovat yhdistyksessämme pysyneet samoina. Lippukunta on edelleen itsenäisesti, siis ilman seurankuntien alaisuutta, mutta muiden partion aatteiden mukaan, toimiva nuorisojärjestö, jonka perustoiminnan kulmakivet oma kolo, saari ja vene ovat edelleen olemassa. Lippukunnan talous ja kalusto ovat siis meidän 70 jäsenen käsissä. Tämä kannattaisi jokaisen käyttäjän, sudenpennusta aikuisiin, pitää ylpeydellä mielessään. Omaisuus ei siis ole minkään valtavan kasvottoman organisaation hallinnassa vaan meidän suhteellisen pienen, mutta sitäkin rautaisemman porukkamme. Lippukuntamme jäsenet vastaavat taitojen puitteissa kaikesta kaluston kunnostuksesta. Useimmiten huoltotalkoot suoritetaan tarpojaikäisten ja sitä vanhempien lippukuntalaisten toimesta. Meistä jokainen harrastaa partiota omaksi ilokseen, palkkalistoilla ei ole yhtään henkilöä. Tästä syystä ja vaikka lippukunnan kalusto ei ole aina, jos koskaan, ollut kiiltävintä tai uusinta uutta, se on omaa, ja niin sitä kuuluu jokaisen meistä kohdella. Vuosikymmenten ajan ovat eri vuosimallien Puhurin Pojat itsenäisesti ja itsepäisesti toteuttaneet haaveitaan koko itämeren kattavista matkapurjehduksista pitkään haaveiltuun, nyt toteutettuun ja suotta parjattuun rantasaunan rakentamiseen. Tämä asenne on mielestäni luonut edellytykset usein muiden toimintatavoista poikkeavalle toiminnalle, joka on pitänyt lippukunnan elossa, ja tehnyt Puhurin Pojista muista erottuvan lippukunnan. Näitä omaleimaisuuksia ei saisi missään nimessä väheksyä tai unohtaa. Tästä kuuluu myös olla ylpeä eikä häpeillen elää luulossa, että asiat muualla olisivat kovasti paremmin ja hienommin. Näistä lippukunnan kivijalkaisista perinteistä kannattaa pitää kiinni, ja kehittää toimintaan niiden puitteissa. Jokainen sukupolvi luo aina omaansa näihin perinteisiin. Uusia ajatuksia ei siis kannata tyrmätä tai häpeillä, vaan luottaa omaan arvosteluun hyvästä toiminnasta. Kiitos kaikille marssiin osallistuneille, olimme jälleen parhaita omassa pienten poikalippukuntien sarjassa. Hyvää kesää ja muistakaa purjehtia! Näiden väliin mahtuu paljon purjehduksia, itsenäisyyttä ja itseppäisyyttä 5

6 Poika on tullut kotiin Otto Glader kävi kololla poikkeuksellinen vilinä: ympärillä pyöri sudenpentuja, seikkailijoita sekä tarpojia, laivapäällystön huone oli puolestaan tupaten täynnä johtajia. Oli partioparaatipäivä. Partioparaatin perinteet juontavat piirissämme aina vuoteen 1927 asti, jolloin Turun ensimmäiset lippukunnat marssivat partioviikon kunniaksi; lähtö oli muuten tuolloin puhurin poikien perinteisen opinahjon, klassikon pihalta. Tuolloin paraatihistorian alkuvuosina ei vielä ryhtikilpailussa kisattu, mutta lippukuntamme oli kyllä ahkerasti mukana, selviää historiikistamme. Vuonna 1963 tuli paraatiin mukaan ryhtikilpailu, jonka voittaa luonnollisesti suorimmilla riveillä, parhailla käännöksillä, oikeellisella tahdilla, yhtenäisellä vaatetuksella sekä onnistuneella ohimarssilla. Paraatin historiassa on Akun marssikannu vieraillut hyvin usein kolollamme, ja tänäkin vuonna marssirivistömme siihen kunniakkaasti ylsi. Ennen varsinaisen paraatin alkamista Tuomiokirkolla, lippukuntamme jakoi perinteisesti suoritus- ja kunniamerkkejä Sirkkalan koulun pihalla. Tapahtumaa olisivat olleet myös vanhemmat tervetulleita seuraamaan, mutta kenties tiedotus oli tässä suhteessa ontunut, sillä yleisöä oli paikalla vain kourallinen. Merkkienjakotilaisuuden sykähdyttävin hetki koitti kun Juho Kankareen ilmoitettiin saavan II-luokan Mannerheim-solki, ja hänelle jaettiin soljesta kunniakirja. Varsinainen solkihan jaetaan vasta kirkon portailla, koko partiopiirin seuratessa tapahtumaa. II luokan Mannerheimsolki voidaan myöntää partiolaiselle, joka partio- ja muussa toiminnassaan on toteuttanut partioaatetta ja toiminut ansiokkaasti ja innostuneesti partiotehtävissä. Se on siis osoitus partioaatteen sisäistämisestä. Toimitus onnittelee Juhoa! Kaikkien nuorempienkin partiolaisten saatua suoritusmerkkinsä oli aika koota muoto ja lähteä rumpujen päristessä kohti Turun Tuomiokirkkoa. Kirkolla oli vuorossa puheita ja muita virallisen partioseremonian paloja, kuten lipun nosto. Lippukuntamme pääsi tänä vuonna marssimaan ennätyksellisen ajoissa, meinasi mehun nauttimisessa tulla jopa pieni hoppu, kun yleensä kirkolla on totuttu seisomaan useampi tunti, ja lähtö on koittanut vasta viimeisten joukossa. Saimme kuitenkin pikaisesti rivimme taas koottua ja pääsimme lähtemään tuomareiden ankarien silmien alle. Itse marssista on vaikea sanoa mitään eturivistä kun ei näe mitä takimmaiset tekevät. Ilmeisesti meno kuitenkin oli kaikkien odotusten mukaisesti virheetöntä. Rumpalitkin olivat taas tänä vuonna kunnostautuneet, eikä tahti mennyt missään kohtaa sekaisin, vaikka oman pienen bassorumpumme ääni meinasi peittyä takana tulevan Turun eränkävijöiden mahtipontisen lyömäsoittimen jyhkeän äänen alle. Ohimassin kohdalla sekä tuomareita että omaa rivistöämme selvästi huvitti Lippukunnanjohtajan hurja karjaisu: Puhurin Pojat, katse oikeaan päin! Huuto selvästi ajoi asiansa, sillä ohimarssista saimme täydet kymmenen pistettä! Marssin päätyttyä palasimme takaisin kololle koko matkan rumpujen pärinää kuunnellen; rumpaleilla oli selvästi vaikeuksia katkaista hyvin mennyt soitto. Kololla meitä odottivat Äitikerhon tekemät, maukkaat voileivät, sekä marssivoittoa ennakoiva kermakakku. Kolota suuri, johtajista koostunut delegaatiomme jatkoi vielä VPK:n talolla pidettyyn palkintojenjakotilaisuuteen. Tilaisuudessa jaettiin aluksi lukuisia 6

7 suuria ansiomerkkejä, pidettiin puheita ja kuunneltiin hieman epävireistä Turun VPK:n orkesteria. Lopulta koitti kuitenkin palkintojenjaon aika ja kuultuamme pienten poikalippukuntien sarjan toisen ja kolmannen lippukunnan nimen ei voittajasta ollut kenenkään mielessä epäselvyyttä lippukuntamme teki niin sanotun hattu, tai oikeammin barettitempun. Suuri kiitos kaikille marssiin osallistuneille! 7

8 Asiakirjoja vuosien takaa Juho Kankare Viimein pääsen kirjoittamaan suosikkipuheenaiheestani (jos partiota ei lasketa), historiasta. Vaikka voisin puhua monestakin asiasta, jopa koskien oman lippukuntamme menneisyyttä, niin kuitenkin tässä juttussa pyrin kertomaan, miten historia omalaatuisella tavalla ilmestyi lippukuntamme elämään. Casus (sattumus) Iiro Prusilan ansioita lippukuntamme oli saanut ullakontyhjennyskeikan tammikuun alkuun Turun Kotikatu 2:ssa, joka sijaitsee aivan rakkaan kolomme vieressä. Tehtävänämme oli siirtää roskaa pihalle tuodulle roskalavalle, jotta 1900-luvun alussa rakennetun talon ullakkokerrokset vastaisivat paloturvallisuussäännöksiä. Pääasiassa tavaroihin kuului erilaisia vanhoja puukalusteita ja lautoja. Kuitenkin hetken siirreltyämme tavaraa pois, löysimme lautojen alta vanhoja kirjoja ja papereita, jotka olivat pölyn peitossa. Vähän aikaan tutkiskeltuamme papereita huomasimme, etteivät ne olleet mitään eilisiä mainoksia. Kyseessä oli asiakirjoja ja kirjeitä joiden keski-ikä oli noin sata vuotta. Lisäksi löysimme vanhoja oppikirjoja ja vihkoja 1900-luvun alusta. Harvinaisuuksina löysimme sotakarttoja talvisodan ajoilta ja sotilassähkeitä. da maakunta-arkistoon, jonne paperit aivan selvästi kuuluivat. Mitä sitten löysimme? Tutkimuksemme (ja myös myöhemmät virallisten tutkijoiden teettämät tutkimukset) osoittivat, että paperit olivat Lausteen perheen yksityisiä asiakirjoja, joihin kuuluivat tontin ostokirjat Nauvosta ja jopa palokuntalaskuja usean vuoden takaa. Asiakirjoista suurin osa kuului eversti Frans Lausteelle, joka oli omana aikanaan merkittävä mies. Hän rikastui perustamalla orpokoteja kaupungin itäosiin. Rikkauksiensa turvin Lauste pääsi senaattiin ja Turun kaupungin valtuustoon, jossa vaikutti vähän aikaa jopa sen puheenjohtajana. Talvisodassa eversti Lauste palveli tykistössä, minkä todistavat kartat Karjalan kannakselta. Jälkipolville Lausteen nimi elää kaupunginosan nimessä, jonka alueilla hänen orpokotinsa sijaitsivat eli nykyisellä Lausteella. Karttoja mielenkiintoisempaa oli yksityinen kirjeenvaihto, jota Lausteen perhe oli käynyt monien henkilöiden kanssa. Kirjeenvaihtoa oli käyty eversti Lausteen tyttärien toimesta yliopiston professorien kanssa ja jopa tulevien puolisoiden, joihin lukeutui esimerkiksi Heikki Nurmio (jääkärimarssin sanoittaja). Saatuamme luvan kiinteistönhoitajalta ottaa paperit omaan säilöömme (muuten ne olisivat menneet roskiin), alkoi kololla kuukauden kestänyt papereiden seulonta omalta osaltani. Pyrin selvittämään jokaisen paperin sisällön mahdollisimman tarkasti, koska näin asiasta olisi paljon helpompaa raportoi- 8 Nyt nämä jopa osaltaan historiallisesti merkittävät asiakirjat ovat maakunta-arkiston valvonnassa ja vapautuvat taas yleisölle parin vuoden päästä taas. Kui-

9 tenkin kololla sijaitsevat kopiot näistä asiakirjoista vapaana luettavaksi kaikille lähihistoriasta kiinnostuneille. Tämä löytö antoi meille myös historiallisen tiedon lisäksi myös uuden käytännön. Tästä lähtien lippukunnanjohtajaa on kutsuttava vanhojen senaatin asiakirjojen innoittamana Suurivaltaisin, Kaikkiarmollisin Lippukunnanjohtaja vuosikokouksen armosta. 9

10 Riihitys 2013 Niilo Koivisto Tämän vuoden riihitys järjestettiin perinteisissä raasin maisemissa. Retken johtajana toimi viime vuosista poiketen Juho Vainio ja noin yleisestikin vastuuta oli siirretty 95-sukupolvelle. Lisäksi keittiössä hääri ylimuonittajana Anna Ana Koivisto TET:stä apureinaan Jenni Loponen, Teemu ja hänen isoveljensä Timo Mäkinen. Kokoonnuimme siis perjantaina kololle puoli kuuden aikoihin valmistautumaan lähtöön. Lähdimme matkaan aikataulussa ja pääsimme perille 1. luokan riihittäjien kyyhöttäessä vielä bussipysäkillä. Pystytimme teltat, joskin jouduimme Miten se vyyhti taas tehtiinkään? pystyttämään toisen teltan vajaamiehistöllä, kun osa leirin pystytystiimistä lähti seikkailemaan lammelle. Muotoilimme myös kämpän edustalla olevasta lumikasasta portaat, jotta pääsisimme hakemaan ruokaa jouhevasti terassilta uppoamatta lumeen. Siirryimme iltapalalle, jonka syötyämme lähes kaikki johtajat heivattiin rasteille odottamaan. Suorittajat osasivat solmut hyvin huomattavasta rasitustilasta huolimatta, joskin myös kriittisiä puutteita löydettiin. Lopulta puoli neljältä viimeisten suorittajien lähdettyä minut ja Kankare haettiin takaisin kämpälle, josta siirryinkin jouhevasti telttaan nukkumaan. Virkistävien kolmen tunnin unien jälkeen menin kämppään, jossa muonitus jo keitteli puuroa. Muuten olimmekin kyllä aikataulusta jäljestä. Tämän takia Timo ja Otto päättivät ottaa vastuuta omiin käsiinsä ja organisoivat lauantain ohjelman. Näin pääsimme jouhevasti tilanteessa eteenpäin. Aamupäivällä 1. luokan riihittäjät saivat koitoksensa päätökseen ja 2. ja 3. luokan riihittäjät lähtivät matkaan. Itse toimin rastimiehenä kompassisuunnistus rastilla. Rasti oli helpohko ja kaikki löysivät ratkaisusanat ruorivaijerin rasvaus. Päivälliseksi oli maukasta makkarakeittoa, joka tosin loppui ennen aikojaan. Jouduimme illan aikana selvittämään erästä kiusaamistapausta. Selvitämme ja pyrimme aina lopettamaan kaikenlaisen kiusaamisen! Toivon että tämä on tullut selväksi kaikille. Iltaa sävytti vielä ladan reissu terveyskeskukseen voimakkaan nenäverenvuototapauksen takia (huom. tapaus ei johtunut kiusaamisesta). Tarkoituksenamme oli ollut vetää vielä illan päätteeksi vauhdikas pesusienisota, mutta retkeläisten väsymyksestä johtuen päätimme jättää tämän väliin. Johtajisto kävi vielä illalla saunassa ja uimassa ennen nukkumaanmenoa. Johtaja jäissä Sunntaina aamiaiseksi oli meetvursti-pekoni munakasta. Sunnuntain ohjelmana oli hätätilannekoulutus. Kävimme läpi mm. heittoliinan käyttöä ja hätämerkkejä. Lisäksi tutustuimme pelastautumispukuihin, joiden käyttö Juho V., Timo ja Niilo T. esittelivät. He esimerkiksi näyttivät jäihin putoamisen lammen keskellä olevan jäälautan avulla. Myös muita olennaisia taitoja, kuten mursupainia opetettiin. Taas oli aika laittaa pakata kamat ja laittaa teltat pussiin, kun riihityksemme lähestyi loppuaan. Riihitys oli kokonaisuutena mielestäni onnistunut. Normaalia hapuilua esiintyi, mutta näen sen enemmän sääntönä kuin poikkeuksena. 10

11 Riihitys 2013 vanhan jarrun silmin Timo Mäkinen Luota poikaan Ajatus lippukunnan toiminnan pyörittämisen vastuun siirrosta nuoremmille tuntuu helpolta. Kuten elämäkin, ei toteutus todellisuuden varjossa ole aina niin helppoa. Tähän on kuitenkin jo totuttu partiovuosien varrella. Vaikeudet ja haasteet ovat olennainen osa kasvamista ja kehittymistä ihmisellä. Jos jossain, niin, puhurin pojissa nämä kasvatusmenetelmät ovat osa arkea. Ei ole projektia, tempausta tai tapahtumaa, missä jokin sujuisi ongelmitta. Ulkopuolisen silmin toiminta näyttää mitä todennäköisimmin usein sähläävän poikajoukon ajanvietolta. Oppimisen ilo Väliotsikko siivittää lukijan miettimään partiota koulutuksellisena harrastuksena. Ei voitane kieltää, etteikö kerran jos toisenkin sormeensa viiltänyt sudari oppisi pikkuhiljaa oikeat veistometodit. Tai etteikö nuori johtaja tajuaisi seuraavalla retkellä ottavansa mukaan myös ne kattilat, kun on ruuanlaiton aika. Nämä opit visusti takaraivossa hyvässä tallessa lähtivät nuoret miehenalkumme vetämään perinteikästä Riihitystämme. Armon keväänä 2013 astui tapahtumanjohtajan saappaisiin nimekäs nuorimies, Juho Vainio. Alun kokoustamisen korkean frekvenssin jälkeen vanhemmat johtajat jäivät odottelemaan tekemisen meininkiä ja tulosta. Jo hikikarpaloiden noustessa Oton ja allekirjoittaneen otsalle tuomiopäivän lähestyessä, alkoi onnistumisen merkkejä jo ilmaantua. Kalustovastaava piti kaikkia jännityksessä varaamalla retkivarusteet lainatavaratoimistolta retkeä edeltävänä päivänä. Retkenjohtaja viihdytti valvovia johtajia vastaamalla joka toiseen kysymykseen emmä tiiä. Kaikkea nuoret tekevätkin vanhempia testatakseen. Kaikesta kiusanteosta huolimatta alku sujui kitkatta Raasiin asti. näiden kysymysten pommituksen alaisuudessa Juho joutui välillä käpertymään Viton pommisuojaan miettimään vastauksia. Taistelutahtoa ei kuitenkaan uupunut, ja osittain kysyjien jo itse asiat selvitettyään ilmoitti tulitoiminnan kohde oikeita vastauksia kysyjille. Ilta vaihtui yöksi, tiukentaen kasvavan tilannejohtajamme ympärillä leijuvaa verkkoa. Suorittajien vaihtelevat toimintafiilikset välittyivät vilposessa värjöitteleville rastimiehille, ja vanhat jarrut pääsivät jälleen sekoittamaan pakkaa järjestämällä yölliset huvitukset uusiksi. Aamulla maaston ja väsymyksen tuomat haasteet värittivät auringonpaisteista leirielämää. 1-luokan riihittäjien päästessä perille raskaan seikkailun jälkeen, alkoi yöllisen harjoittelun ansiosta rastitoiminta pyöriä kunnolla. Näin kaikki pääsivät nauttimaan päivästä. Muonitus testasi food to the people -metodia onnistuneesti. Päivä taittui iltaan ennen kuin sitä huomattiinkaan, ja iltatoimet nuotionakkikeiton jälkeen kutsuivat. Vanhemmat johtajat keksivät lähteä testaamaan Turun uutta T-sairaalan päivystystä, ottaen mukaansa yhden innokkaan pienokaisen. Iloisen ilta-ajelun jälkeen olikin kaminan tuijottelun aika. Jos perjantaina harjoiteltiin, lauantaina oli kenraalit, niin sunnuntaina nähtiin ensi-ilta. Leirin purku ja lopputoimet sujuivat odotettua paremmin ja paluumatkalle päästiin täsmällisesti. Loppu hyvin, mutta vielä on matkaa. Perille pääsy riippuu aina matkaajista, sekä vallitsevasta ympäristöstä. Meidän vanhempien tehtävänä on luoda edellytykset poikamaiselle kasvulle myös vastaisuudessa Pyritään siis siihen. Perillä tilannejohtaminen joutui koetukselle, kun nuori mies joutui aina niin kiperien kysymysten rankkasateeseen; onko homma hanskassa? Mikä on muiden rastien tilanne? Montako suorittajaa on tällä hetkellä? Missä maassa asut? Muun muassa 11

12 Riihitys 2013 johtajan mietteitä Juho Vainio Perinteinen riihitys-majakka järjestettiin Raasissa Elämyksestä vastasi uusi staabi, mutta olivat matkassa mukana myös vanhat riihitys-konkarit. Perjantaiaamuna herätessäni sateen ropisten kattoa vasten ajatuksen olivat vain: taitaapi pojille tulla kiva reissu. Päivä läheni päätöstään koulussa ja katsellessani ulos pilvet vain synkistyivät. Sateen ropisten koulun ikkunoita vasten mielikuvani kirkastui kirkastumistaan siitä kun pojat pääsevät taapertamaan pitkin Raasin synkkiä metsäteitä. Päivä oli saatu päätökseen. Lähdin hakemaan autoa, jotta pääsisin viikonlopunviettoon. Nopea murkinointi kotona ja hakemaan apujohtaja Niilo ossi Tuomarantaa. josta pojat voisivat saada lisä energiaa, mutta miten kävikään... matkaan oli eksynyt aika moinen määrä karkkia; erityisesti Roopen ja Anden lakuista, tai mistä milloinkin löytyi makeaa purtavaa. Laukkujen tarkastuksen jälkeen peitimme poikien silmät ja pojat hyppäsivät valkoisen minibussin kyytiin ja lähdimme tiputtelemaan poikia yksi kerrallaan pitkin Raasin metsäteitä. Illan hämärtäessä rastit alkoivat pyöriä ja ensimmäisiä taskulampun valonkohdistumia alkoikin näkyä mutkan takaa, kun kökötimme valkoisessa minibussissa. Päätimme kokeilla hiuka Anden hermoja sammuttamalla valot auton takaosasta, ja säikyttämällä hänet, mutta Ande kun on niin kova jätkä niin hän Uusi staabi Tämän vuoden riihityksen valta oli lyöty nuoremmalle sukupolvelle: Juholle, Niilolle, Laurille ja Santerille. Parin vuoden riihitysperehdytyksen jälkeen pääsimme kokeilemaan, miltä tuntuu olla vastuussa jostakin näin suuresta. Tulta päin! Ensimmäisen luokan suorittajat ( Arttu, Roope, Kalle, Wisa ja Andreas) hyppäsivät aina niin surulliseen Tortinmäen bussiin, ilman mitään mielikuvia mitä edessä tulee odottamaan. Hoidimme pojille tutun tarkastuksen ennen riihitykselle lähtöä, ettei matkaan olisi vain eksynyt karkkia tai muuta makeaa, 12 Mihinkäs niitä karkkeja on kätketty? Haetaanko karkkikoirat? naurahti vain mitä te oikee touhuatte. Ensimmäisellä rastilla pojat pääsivät väkertämään omaa vaellussauvaa, joka kulkisi koko pitkän koitoksen halki aina Raasin metsäkämpälle saakka. Ei mennyt kauaa Anden lähdöstä kun seuraava suorittja tulikin paikalle ilman taskulamppua ja päätti säikäyttää johtajat (Juhon ja Jennin) aivan valkoisiksi Niilon nauraessa vieressä. Kysyimme Kallelta: olekos sä aivan hullu menet täällä pimeässä ilman mitään valoa? Kallen vastatessa iloisella mutta väsyneellä äänellä: täällä näkee paremmin, kun ei käytä valoa. Rastin päätyttyä lähdimme miehittämään seuraavaa rastia, joka

13 oli ensiapurasti, joka käytiin suullisesti läpi lämpimästä autosta sateen ropisten kattoa vasten. Ensimmäinen suorittaja oli rastillamme hyvinkin aikaisin: kello kaksi yöllä. Seuraavalla menisikin pidempään ja päätimme lähteä mökille syömään hieman leipää ja juomaan kahvia sekä keskustelemaan muiden kanssa miten rastit ovat menneet. Seuraavia ei kuulunut sitten kahteen tuntiin, joten päätimme lähteä etsimään heitä viimeisen rastin tienoilta, mutta ei heitä näkynyt siellä, joten päätimme Niilon kanssa lähteä takaisin ensiapurastipaikalle. Ei siitä sitten mennyt kauaa, kun alkoi kuulua kovaa huutoa: tulkaa nopeammin haluan nukkumaan jossakin vaiheessa! Pojat olivat päättäneet mennä metsän halki ja tulla suorinta tietä rastille. Pojat suorittivat rastin nopeasti ja lähtivät tarpomaan väsyneenä kohti yörastia. Pojilla oli vastassa oikein gourmet illallinen mm. kananmaksaa sekä suolaheinää. päivän päätöksen jälkeen miltä tuntuu istua rastilla ja katsella rastin suorittajia. Toisen- ja kolmannen luokan riihittäjät hoitivat homman nopeasti kotiin ja pääsimme kaikki mökille murkinoimaan Timon herkullista, lämmintä ja ravitsevaa nakkikeittoa. Ilta ohjelma jouduttiin siirtämään tulevaisuuten kiusaamistapauksen ja yleisen väsymyksen vuoksi; lippukunnallamme on aina nolla toleranssi kiusaamis asioiden kanssa, joten tämä asia on keskusteltu poikien kanssa selväksi. Illan aikana päästiin kokemaan myös nenäverenvuodon tyrehdyttämistä, mutta vuoto oli sen verran suuri, että ambulanssi-lada jouduttiin laittamaan valmiuteen ja päästiin huristelemaan Raasi-Turku väliä. Verenvuoto kylläkin lakkasi jo ennen Turkua, mutta huolehtivainen kuski päätti ajaa varmistamaan asia päivystykseen. Lada saapui takaisin raasiin koko poppoo mukanaan. Sunnuntaiaamu valkeni pienellä pommiin nukkumisella, mutta ainakin leiriläiset olivat pirteällä tuulella, kun saivat nukkua hiukan pidempään, mitä suunnittelimme. Sunnuntaiaamun ohjelmaan kuului pieni hätätilanneharjoitus - rastikoulutuksena. Harjoituksessa yritettiin demonstroida mm. miten toimit kun putoat jäihin. Rastien jälkeen kaikille näytettiin kaikille yhteisesti miten heittoliinaa käytetään. Ohjelman jälkeen leiri nopeasti kasaan, kamat kärryyn, ihmiset autoihin ja viimeiset hyvästit Raasin mutaisille metsäpoluille ja katseet seuraavaan vuoteen. Kiitos kaikkille mukana olleille ja erityiskiitos koko staabille, myös vanhoille konkareille! Yörasti lähestyy! Vielä jaksaa? Ruoka ei ollut nähtävästi maistunut yön pikkutunneilla kun purkit olivat aamulla pitkin metsikköä. Mutta onneksi pojat nousivat reippaana ylös ja lähtivät taapertamaan viimeisiä kilometrejä, ennen kun pääsisivät lepuuttamaan jalkojaan kämpän mukavuuksien äärelle. Pojat selvisivät hienosti koitoksesta. Hätäsoihtuharjoitus Toimitus pohtii tuleeko Iirosta isona pytoteknikkö Kun pojat lepäilivät mökillä toisen- ja kolmanen luokan riihittäjät pääsivät suunnistamaan samoille teille missä juuri oli vuodatettu kyyneleitä sekä päästetty naurun ääniä ykkösen riihittäjien toimesta. Tuoreet ykkösensuorittajat pääsivät kokeilemaan myös 13

14 Riihitys luokan riihittäjän näkemys Riihitykseni alkoi kun postilaatikkooni kolahti riihityskirje, joka oli kahvilla värjätty ja reunat poltettu. Siinä luki, että minut oli hyväksytty 1-luokan riihitykselle ja että lähtö tapahtuisi torilta, bussilla Tortinmäen päätepysäkille, saavuin torin laidalle. Siellä bussia odottelivatkin jo Wisa, Ande, Arttu ja Roope. Kun saavuimme päätepysäkille, odottelimme hetken jatko-ohjeita, ja kuultuamme käskyn lähteä kävelemään kohti Säkylää, lähdimme. Käveltyämme noin 1,5 kilometriä jäimme odottelemaan tienhaaraan ja jo kymmenen minuutin odottelun jälkeen Vito kaarsi eteemme. Nousimme autoon ja meidät kuskattiin kurjenrahkan parkkipaikalle. Muutama tunti lähdöstä kulunut, viellä on energiaa Tavaramme tarkistettiin ylimääräisten virvokkeiden varalta ja niitä löytyikin lähes kaikilta. Silmämme sidottiin ja nousimme autoon. Minä olin ensimmäisenä vuorossa ja minut jätettiin risteykseen, josta ainoana jouduin ylittämään pitkän metsäkaistaleen, meinasin jopa kerran eksyä, mutta pääsin tielle seuraamalla puroa. Tiellä tapasin Niilon ja Kankareen jotka kertoivat minulle olinpaikkani. Lähdin kävelemään teitä pitkin kohti rastia neljä ja noin 1,5 tuntia käveltyäni saavuinkin sinne. Rastin aiheena oli sammutuspeite ja suoriuduin ensi yrittämällä. Lähdin heti kävelemään rastille kaksi ja matka kesti 1,5 tuntia. Kun 14 Karl Lövgren saavuin rastille koputin auton ikkunaan ja sisällä alkoi kauhea huuto ja kirkuminen, koska Vainio, Jenni ja Kössi kirkuivat ja huusivat yhteen ääneen. Rastin aiheena oli vaellussauva ja se oli tehtynä 5 minuutissa. Jatkoin rastille kolme ja aiheena oli solmut osasin kaikki helposti. Rasti yksi olikin ketuttavasti siirretty kilometrillä ja meni hermot, minulle tuli ylimääräistä kävelyä 2 kilometriä. Rastilta yksi jatkoimme yhdessä Anden ja Artun kanssa kohti rastia viisi. Päästyämme rastille viisi matkatovereideni hermoja raastavan valituksensaattelemina joihin kuului muun muossa: oota, älä paahda ja onks viel pitkä matka ym. Rastin viisi aiheena oli ensiapu, joka oli nopeasti ohi tällöin kello oli Saavuin rastille kuusi eli yörastille noin 0515 ja Ande ja Arttu klo Ruuaksi sain herkullisen aterian sisältäen sardiineja ja vesiheinää [ynnä tonnikalaa, hanhenmaksapateeta, oliiveja ynnä muita herkkuja toim.huom.]. Niitä ei koskaan syöty. Herätys oli klo 0800 ja jatkoimme siitä kohti rastia seitsemän ja siellä meitä odotti auto-onnettomuus, josta kaiken kaikkiaan selvisimme hyvin. Kämpälle saavuin noin klo 1100 ensimmäisenä. Lauantaipäivä sujui omalta osaltani pötkötellessä, syödessä ja rastia valvoessa. Sunnuntaina edessä oli purkua ja pakkausta. Kokemus oli hyvä ja ehdottomasti suosittelen sitä kaikille vaikkakin kävelyä kertyi yhteensä jotain 25 kilometriä.

15 Partio antaa elämään paljon, kurssien muodossa Yleensä ajatellaan, että partio antaa vain loistavia elämyksiä luonnossa erilaisten kokouksien, purjehdusten ja leirin avulla. Usein myös luullaan, että juuri näissä tapahtumissa opitaan ne tärkeimmät taidot. Kuitenkaan näin ei ole, vaan suurin osa elämyksistä tapahtuu aivan muualla. Jo useiden vuosien ajan Lounais-Suomen partiopiiri on tarjonnut alueen jäsenille mitä erilaisimpia kursseja, joihin kaikki voivat osallistua (kuitenkin täyttäen kurssille vaadittavat kriteerit esim. ikävaatimus). Lippukunnan tasolla kursseille osallistuminen hoidetaan kurssivastaavan kautta. Hän ilmoittaa ihmisiä kursseille joko ihmisten omista toiveista tai lippukunnan hallituksen päätöksestä ja pyrkii antamaan vaadittavat kurssi materiaalit. Miksi pitäisi käydä edes kursseilla? Ovatko ne ajanhukkaa? Pötyä. Niiden avulla partiotoiminnastamme saadaan laadukasta ja mielenkiintoista. VOK (veneohjaajakurssi) ja kipparikurssi ovat meripartiotoimintamme peruskiviä. PJ (partiojohtajankurssi) tekee meistä parempia johtajia, kun saamme nähdä ja kokea toisten lippukuntien johtamistyylejä sisäistäen niitä samalla omiin kokouksiimme. Lisäksi PJ- kurssi katsotaan lukiokurssiksi myöhempiä opintoja ajatellen. Tällaisia haavoja näkee EA 2 kurssilla Pidemmälle partiouralle tähdättäessä partiopiiri tarjoaa valmentavia kursseja, jotka tarjoavat neuvoja oman lippukunnan huippupesteihin. Kursseja löytyy jäsenrekisterinhoitajasta aina huipulle asti eli myös lippukunnanjohtajaksi valmentavia kursseja löytyy. Mutta on myös toisenlaisia kursseja, jotka toisaalta Juho Kankare eivät liity jokapäiväiseen toimintaan, mutta ovat silti tärkeitä esim. elämässä. Hygieniakurssi ja EA-kurssit tarjoavat suorittajilleen paljon parempia mahdollisuuksia työllistyä kesätöitä hakiessa, kuten muutkin edellä mainitut kurssit. Kitara- ja rumpukursseilla opitaan sointujen alkeet ja hengenpelastautumiskurssilla yhdet kansalaisvelvollisuuden alkeet. Myös muonituskurssi antaa loistavat valmiudet elämää varten, sillä ruuan valmistus on kuulemma tärkeä elementti ja taito niin tulevaa parisuhdetta ajatellen. Eli kursseja löytyy jokaiselle laidasta laitaan. Enemmän tietoja niistä löytyy Lounais-Suomen partiopiirin sivuilta ( tulevat tapahtumat osiosta. Tietysti myös voitte ottaa yhteyttä tämän jutun kirjoittajaan itse, niin voimme räätälöidä jokaiselle oman kurssi suunnitelman. Mutta helpottaakseni teitä etsimiseltä olen poiminut muutamia kursseja, joita etenkin vanhempien jäseniemme olisi hyvä suorittaa esim. tulevia kipparin papereita ajatellen tai ylipäätänsä vaikka kesätöitä hakeakseen. - EA1 kurssi ja , Partio mylly, Eura (kuljetus piiriltä, ikäraja 15 vuotta) - Hygieniapassit keväällä 2014 (ikäraja 15 vuotta) - Pj-kurssit syksyllä 2013 ja keväällä 2014 (ikä raja 18 vuotta) 15

16 NAVIGARE NECESSE EST Miehistölistat 2013 S/y Jotuheim KESÄKUU Iltapurjehdus Kippari: Anssi Lehto Joel Kalliala Niilo Koivisto Adam Gaye Teemu Kivinen Kim Preston Akseli Ojala Elias Lindroos Niilo Tuomaranta Iltapurjehdus Kippari: Timo Mäkinen Arttu Seppälä Roope Seppälä Teemu Kivinen Niilo Koivisto Joel Kalliala Leevi Lehtinen Anton Laaksonen Viikonloppupurjehdus Kippari:? Iltapurjehdus Kippari: Mikko Lumikangas Anton Laaksonen Kalle Lövgren 16 Viikonloppupurjehdus Kippari: Anssi Lehto Adam Gaye Niilo Tuomaranta Juhannus TÄYNNÄ Kippari: Anssi Lehto Matkapurjehdus Kippari: Anssi Lehto Juho Vainio Niilo Koivisto Tuukka Lundelin Tatu Kaaria Santeri Vairio HEINÄKUU Matkapurjehdus Kippari: Samppa Mattila Niilo Koivisto Wisa Förbom Timo Mäkinen Jenni Loponen Janina Loponen Viikonloppupurjehdus Kippari: Markus Manner Adam Gaye Viikonloppupurjehdus Kippari: Timo Mäkinen Juho Vainio Kalle Lövgren Tuukka Lundelin Veikka Lundelin Teemu Kivinen Lauri Nieminen Viikonloppupurjehdus Kippari:? ELOKUU SATAHANKA Kippari: Timo Mäkinen TÄYNNÄ Viikonloppupurjehdus Kippari: Samppa Mattila Viikonloppupurjehdus Kippari: Anssi Lehto Leevi Lehtinen Johannes Siltanen Max Salonen Kalle Lövgren Adam Gaye

17 Kokoontumispurjehdus Kippari:? Iltapurjehdus Kippari: Mikko Lumikangas Anton Laaksonen Joel Kalliala Kalle Lövgren Teemu Kivinen Viikonloppupurjehdus Kippari: Timo Mäkinen SYYSKUU Viikonloppupurjehdus Kippari:? Tuukka Lundelin Veikka Lundelin Laivapäällystön purjehdus Kippari: Anssi Lehto Juho Vainio Santeri Vairio Lauri Nieminen Archipelago Race Kippari:? Kisamiehistö S/y Puhuri KESÄKUU Viikonloppupurjehdus Kippari: Lauri Nieminen Santeri Vairio Kalle Lövgren Iiro Prusila Viikonloppupurjehdus Kippari: Timo Mäkinen Johannes Siltanen Max Salonen Andreas Ström Wisa Förbom Juhannus TÄYNNÄ Kippari: Lauri Nieminen Viikonloppupurjehdus Kippari: Otto Glader Johannes Siltanen Max Salonen HEINÄKUU Vaeltajapurjehdus TÄYNNÄ Kippari: Lauri Nieminen Viikonloppupurjehdus Kippari: Santeri Vairio Lauri Nieminen Niilo Koivisto PUHURI 2/2013 Viikonloppupurjehdus Kippari: Otto Glader Niilo Koivisto Iiro Prusila Viikonloppupurjehdus Kippari: Otto Glader Niilo Koivisto Kalle Lövgren ELOKUU SATAHANKA Kippari: Iiro Prusila TÄYNNÄ Viikonloppupurjehdus Kippari: Iiro Prusila Niilo Koivisto Kalle Lövgren Viikonloppupurjehdus Kippari: Timo Mäkinen Niilo Koivisto Teemu Kivinen Arttu Seppälä Roope Seppälä Kokoontumispurjehdus Kippari: Santeri Vairio Lauri Nieminen Niilo Koivisto 17

18 Viikonloppupurjehdus Kippari: Iiro Prusila Niilo Koivisto Kalle Lövgren SYYSKUU Viikonloppupurjehdus Kippari: Timo Mäkinen Niilo Koivisto Kalle Lövgren Arttu Seppälä Roope Seppälä Archipelago Race TÄYNNÄ Kippari: Timo Mäkinen Kisamiehistö 18

19 LUE NÄMÄ ENNEN LÄHTÖÄSI: Purjehdusohjeet Tarkista purjehduksen ajankohta, koska se on voinut muuttua (esim. viikonloppupurjehdus alkaakin vasta lauantaina). Lippukunnan ja Suomen Partiolaisten jäsenmaksujen maksaminen on ehdoton edellytys purjehduksille osallistumiseen mm. vakuutusturvan vuoksi. Jos ajankohta ei jostain syystä sovikaan sinulle ja joudut perumaan osallistumisesi, niin ilmoita siitä välittömästi purjehduksen kipparille tai purjehdustoiminnasta vastaavalle päällikölle. On epäreilua viedä välinpitämättömyyttään paikka toiselta, sillä jonotuslistalla saattaa olla toinen kaveri tilallesi. Vapaita miehistöpaikkoja voit tiedustella purjehduksen kipparilta. Kippareiden puhelinnumerot S/y Jotunheim: Petri Fredriksson Lauri Holsti Anssi Lehto Mikko Lumikangas Esa Martin Samppa Mattila Timo Mäkinen Janne Roslöf Antti Stenberg Jarno Pääkkönen Markus Manner Timo Liuksila Lauri Manner S/y Puhuri: Otto Glader Tatu Kaaria Juho Kankare Mikko Laine Timo Mäkinen Lauri Nieminen Iiro Prusila Santeri Vairio Purjehdustoiminnasta vastaava päällikkö: Santeri Vairio ja Markus Manner Purjehdusohjeet 1. Lähdöt purjehduksille tapahtuvat Hirvensalon Tammistosta, ellei muuta ilmoiteta. Sinne pääsee keskustasta myös busseilla 50 ja 51, jotka liikennöivät kesäisin noin tunnin välein. Matkapurjehdusten aikataulut selviävät erillisestä kirjeestä, joka tulee ilmottautuneille postissa hyvissä ajoin. 2. Viikonloppupurjehdukset alkavat normaalisti perjantaisin kello 18 ja päättyvät sunnuntaisin noin kello 15. Iltapurjehdukset alkavat kello 18 ja päättyvät kello 21. Lähtöajaksi ilmoitettu aika on kokoontumisaika, ja vene irrotetaan laiturista vasta, kun se on miehistöineen purjehduskunnossa. Samaten palattaessa vene laitetaan kuntoon seuraavaa purjehdusta varten ennen, kuin miehistö voi poistua. Tämä vie puolisen tuntia, joten mahdollisten vastaanottajien on turha tulla odottelemaan liian aikaisin. Veneissä on puhelimet, joista voimme soittaa kotiin saavuttuamme, ja em. töiden aikana ehtii vastaantulija sopivasti ajaa kaupungista rantaan. 3. Miehistön tulee varmistaa osanottonsa purjehduksen kipparille viimeistään viikkoa ennen purjehdusta. Mahdollisista peruutuksista on ilmoitettava välittömästi, kun asia on tiedossasi, jotta tilallesi voidaan ottaa joku toinen varamieslistalta. Jos peruutus tehdään myöhemmin kuin viikkoa ennen purjehdusta tai sitä ei tehdä ollenkaan, peritään purjehduksesta täysi maksu. 4. Purjehduksille otetaan mukaan oheisen varusteluettelon mukaiset varusteet purjehduksen pituuteen sovellettuna. Varusteluettelo on sama molempien veneiden osalta. Osoittaaksemme olevamme partiolaisia pidämme partiohuivia lähtiessämme kaulassa. 5. Purjehduksen maksu maksetaan kipparille käteisenä lähdettäessä. Viikonloppupurjehdus maksaa 25 euroa ja iltapurjehdus 3 euroa. Matkapurjehdukset maksavat n. 7-8 euroa / vuorokausi, mutta matkapurjehduksista tulee oma kirje, josta myös mahdolliset miehistönvaihtomaksut selviävät. 19

20 Purjehdusvarusteet partiohuivi makuupussi lämmin yöpuku varavaatteet pitkät alusvaatteet t-paitoja lämmin ulkoasu alushousuja sukkia ja villasukat kampa pipo / päähine hanskat pyyhe (iso) taitokirja tai aktiviteettikortti muistiinpanovälineet hammasharja ja -tahna saippua / shampoo huulirasva aurinkovoide villapusero shortsit uima-asu vaaleapohjaiset purjehduskengät sadepuku (housut ja takki) kumisaappaat (vaalea pohja) Voit vielä ottaa mukaan: aurinkolasit kamera taskulamppu vähän taskurahaa Veneissä on ruokailuvälineet, joten niitä ei tarvitse ottaa mukaan. Siis muista: Varusteet ajoissa kuntoon, ilmoitus kipparille tulostasi, huivi kaulaan ja rantaan Muita hyödyllisiä neuvoja Varusteet tulee pakata pehmeään kassiin, mielellään yhteen. Rinkkoja, matkalaukkuja tms. ei oteta veneeseen. Älä ota tarpeetonta tavaraa mukaasi, koska veneessä on aina ahdasta. Omia eväitä purjehduksille ei tarvita; ruokaa on varmasti riittävästi. Yletön makeisten syöminen edesauttaa meripahoinvoinnin syntyä. Veneissä on purjehdusliivit jokaiselle miehistön jäsenelle. Sudenpennut ja seikkailijat voivat ottaa omia liivejään mukaan, koska pienikokoisia liivejä on rajoitetusti. Sadevaatteet on syytä pakata mukaan 20