Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projekti. Ensimmäinen testiraportti

Transkriptio

1 Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projekti Ensimmäinen testiraportti

2 Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projekti Ensimmäinen testiraportti Kirjoittanut: Tatjana Pajamäki-Alasara Työryhmä: Marjo Kankkonen, Kati Smeds, Ulla Tanttu Kuvat: Tarja Petrell Mannerheimin Lastensuojeluliitto PL 141, Helsinki Paino: Tyylipaino

3 Sisällysluettelo: 1. VANHEMMAT JA ITSENÄISTYVÄ NUORI -PROJEKTI 1.1 Projektin lähtökohdat Projektin tavoitteet ja kohderyhmä Projektin teoreettinen viitekehys Kognitiivinen lähestymistapa Psykososiaalinen kehitys ja vuorovaikutussuhteet Esikyselyn tarkoitus ja toteutus ESIKYSELYN TULOKSET 2.1 Kyselyyn vastanneiden vanhempien taustatiedot Vanhemmuudessa koetut huolenaiheet Vastaajien oman murrosiän kokemukset Nuoren kehitykseen ja käyttäytymiseen liittyvät huolet Yksittäiset ongelmatilanteet Avoimet vastaukset Kyselyyn vastanneet isät JOHTOPÄÄTÖKSET TULOKSISTA SISÄLLÖIKSI 3.1 Tulevan verkkosovelluksen käyttäjät Vanhemmuuden tukeminen Tietoa nuoren tunne-elämän kehityksestä Nuoren minäkäsityksen vahvistaminen Nuoren mediankäyttötottumusten ohjaaminen Koulunkäynnin tukeminen Tukea arjen konflikteihin Mitä murrosiän kokemukset merkitsevät? LÄHTEET LIITTEET

4 1. Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projekti 1.1 Projektin lähtökohdat Nuorten pahoinvointia voidaan ennaltaehkäistä. Nuori tarvitsee läsnä olevia, aktiivisia vanhempia myös aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnyksellä. Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projektissa on tarkoitus vahvistaa vanhempien jaksamista, ymmärrystä ja keinoja taata lapselleen turvallinen nuoruus. On tärkeää, että henkinen yhteys nuoreen ei pääse katkeamaan kuohunnasta ja rajojen testaamisesta huolimatta. Perheet tarvitsevat murrosiässä olevan lapsensa kanssa välineitä omaehtoiseen selviytymiseen sekä mahdollisuuksia vertaistukeen, teini-ikäisten vanhempien kohtaamispaikkoja. Murrosikäisten vanhemmat kokevat usein riittämättömyyttä, keinottomuutta sekä uupumista kasvatustehtävässään. Jälkimodernissa tietoyhteiskunnassa lapsiperheiden luonnollinen sosialisaatio on mutkistunut ja pirstoutunut. Lähiyhteisöjen tuki on heikentynyt. Samankaltaista voimaannuttavaa vertaistukea, jota monet pienten lasten vanhemmat löytävät puistoista, kerhoyhteisöistä tai päiväkotiyhteisöistä, ei ole tarjolla nuorten vanhemmille. Myös yhteiskunnan tarjoamat kevyet, ennaltaehkäisevät tukipalvelut ovat murrosikäisille ja heidän perheilleen vähissä. Varhais- ja keskilapsuuteen ajoittuvat lasten- ja perheneuvolapalvelut eivät kata yläkouluikäisten nuorten perheitä, ja kouluterveydenhoito, joka tavoittaisi suuren osan nuorista, kamppailee jatkuvan resurssivajeen kanssa. Murrosikäisten vanhempien tuen puute näkyy esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimessa, jonka keskeinen yhteydenottajaryhmä ovat murrosikäisten (13 18-vuotiaiden) nuorten vanhemmat. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa taas kuuluu nuorten ääni. Murrosikäiset tytöt ja pojat kaipaavat joka päivä aikuista jakamaan pieniä ja suuria kysymyksiään. Nuorella voi olla aikuisia ympärillään, mutta kohtaamisen ja yhdessä jakamisen kanavat ovat jostain syystä tukkeutuneet. (Vanhempainpuhelimen ja netin vuosiraportti 2006; Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2006.) Tällä hetkellä julkinen keskustelu korostaa varhaislapsuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä. Vaikka varhaislapsuuden tärkeä merkitys psyykkiselle hyvinvoinnille tiedostetaankin, on huomattava, että nuorten tukeminen ei ole liian myöhäistä. Minäkuva ja itsetunto rakentuvat läpi nuoruuden, eivät pelkästään varhaislapsuuden ajan. Nuoruusiän tärkeyttä ja kehityksellistä herkkyyttä kuvaa se, että useat aikuisiällä toimintakykyä heikentävistä mielenterveydenongelmista saavat alkunsa juuri nuoruusiässä (esim. Pylkkänen 2006, 15). Toisaalta nuoruusikä voi olla uusi mahdollisuus käsitellä lapsuusiän ongelmia ja suhdetta vanhempiin uudella tasolla ja saavuttaa tätä kautta eheämpi aikuisiän identiteetti (mm. Aalberg & Siimes 1992, 55). Vanhemmat tarvitsevat tietoa ja välineitä, jotka lisäävät heidän kykyään ymmärtää nuoruuden kehitystehtäviä, kohdata ja tukea nuortaan, ja jotka vahvistavat heidän itsevarmuuttaan äiteinä ja isinä. 4

5 1.2 Projektin tavoitteet ja kohderyhmä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa toteutettiin vuosina RAY:n tuella Joka kodin konstit -projekti, jonka tarkoituksena oli tukea perheiden omaehtoista selviytymistä arkielämän ongelmissa. Projektin ensisijaisena kohderyhmänä olivat perheet, joissa oli alle 12-vuotiaita lapsia. Projektin tuotoksena syntyivät Tukea vanhemmille -nettisivustot, joilta löytyy kattava tieto- ja oma-apukokonaisuus alle 12-vuotiaiden lasten vanhemmille. Murrosikäisten vanhempien osalta sivustot jäivät kuitenkin keskeneräisiksi. Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projektissa (VIN- projekti) täydennetään Tukea vanhemmille -sivustoja murrosikäisten osalta. Projekti on kolmivuotinen ( ) ja sen rahoittaa Rahaautomaattiyhdistys. Kuten Joka kodin konstit -projektissa, myös VIN -projektissa käytetään internetiä vanhemmuuden tukemisen välineenä. Internetin käyttö tiedonvälityskanavana on perusteltua, sillä miltei neljä viidestä vuotiaasta suomalaisesta käyttää internetiä. Miehiä ja naisia on käyttäjissä yhtä paljon. (Tilastokeskus 2007.) Vaikka tekniset välineet eivät korvaa ihmisten välistä kohtaamista, niillä on selkeitä etuja perinteisiin kanaviin nähden. Internet välineenä mahdollistaa anonyymin, ajasta ja paikasta riippumattoman tiedon ja tuen etsinnän ja hyväksikäytön sekä antaa käyttäjilleen mahdollisuuden säädellä etäisyyttään käsiteltäviin asioihin. Se voi myös madaltaa kynnystä hakea apua muualta. VIN- projekti hyödyntää nykyteknologiaa uudella tavalla vanhemman ja nuoren välisen vuorovaikutussuhteen tukemisessa luomalla uudenlaisia kytköksiä ja kohtaamispaikkoja Tukea vanhemmille -sivuston sekä Nuortennetin välille. Nuortennetti on Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämä nuorille suunnattu internet-sivusto, jossa nuoret voivat sekä keskustella muiden nuorten kanssa että hakea tietoa nuorten elämään liittyvistä asioista. Tukea vanhemmille -sivuston ja Nuortennetin välisten yhteyksien luomisen toivotaan lisäävän vanhempien ja nuorten välistä keskinäistä ymmärrystä. Ensisijaisena kohderyhmänä VIN- projektissa ovat perheet, joissa on vuotiaita lapsia ja nuoria. Voidakseen hyödyntää projektin tuottamaa verkkosovellusta vanhempien on oltava motivoituneita itsetutkiskeluun. Projektin tuottamat sisällöt eivät korvaa mitään olemassa olevaa tukimuotoa eivätkä ne ole vastine ammattiavulle. Projekti ei kuitenkaan rajaa kohderyhmästään pois vanhempia, joilla ei ole sen hetkisessä elämäntilanteessaan voimavaroja pohtia ja tutkia omaa vanhemmuuttaan itsenäisesti. Näille vanhemmille projektin tuottamaa materiaalia on mahdollista käyttää esimerkiksi yhdessä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimen päivystäjät ovat projektin toinen keskeinen kohderyhmä. Heidät koulutetaan käyttämään projektin tuotoksia murrosikäisten vanhempien kanssa käytävien puhelinkeskustelujen tukena. Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projektiin osallistuu 508 aktiivista vanhempaa. Vanhempien testijoukko osallistuu sisältöjen suunnitteluun vastaamalla esikyselyyn keväällä (ks. tarkemmin luku 1.4.) Syksyllä 2008 sama vanhempien joukko testaa ja arvioi valmistuvat tuotokset ja niiden sisällöt. Vanhemmilta kysytään silloin heille tuotetun materiaalin sisältöjen sopivuutta hyvälle terveysaineistolle asetettujen kriteerien avulla. Projektin tuottaman materiaalin tulee olla ymmärrettävää, tarpeellista, huomiota herättävää ja muistettavaa, miellyttävää, uskottavaa ja eettisesti hyväksyttävää. (ks. Parkkunen ym ) Nämä tekijät vaikuttavat siihen, toimiiko tuotettava materiaali toivotulla tavalla. Verkkosisällöt viimeistellään vanhempien antaman palautteen perusteella. Myös sosiaali-, terveys- ja opetusalalla toimivat asiantuntijat kommentoivat sisältöjä. Viimeisenä vuonna 2009 projekti tekee tarvittavat muutostyöt, siirtää valmiit tuotokset osaksi Tukea vanhemmille -kokonaisuutta ja keskittyy valmistuneiden sivustojen markkinointiin vanhemmille sekä ammattilaisille. Projektin päättyessä mll.fi -sivuston Tukea vanhemmille -kokonaisuus palvelee entistä laajempaa vanhempien joukkoa. 5

6 1.3 Projektin teoreettinen viitekehys Kognitiivinen lähestymistapa VIN- projekti lisää vanhempien ymmärrystä nuoruuden kehityksestä ja siitä, miten vanhempi voi tukea nuortaan. Projekti luo psykoedukatiivisesta lähtökohdasta internetiin tietopankkeja, joissa yhdistyvät ajankohtainen kehityspsykologinen, nuorisopsykiatrinen, lääketieteellinen sekä sosiologinen tieto nuoruudesta. Murrosikäisen kehitykseen liittyvän ns. normaalin oireilun fysiologinen, psykologinen ja sosiaalinen mieli puretaan, jolloin vanhemmat voivat itse arvioida ja pohtia nuorensa oireiden merkityksiä ja vakavuutta. VIN- projekti haastaa vanhemmat tarkastelemaan vanhemmuuttaan kriittisesti. Kognitiiviskonstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaan ihminen pystyy hallitsemaan omaa elämäänsä, kykenee itseohjautuvuuteen, tiedostaa, ymmärtää ja arvioi omia kokemuksiaan sekä konstruoi tietoa valikoimalla ja tulkitsemalla informaatiota sekä jäsentämällä sitä aikaisempien tietojensa pohjalta. Jokainen yksilö tulkitsee maailmaa omasta perspektiivistään käsin ja samoillakin tapahtumilla on yksilöille erilaisia merkityksiä. Myös vanhemmuus ja siinä koetut asiat ja tapahtumat ovat henkilökohtaisesti koettuja ja tunnettuja asioita. Nuoren ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa aikuisen jäykät, jopa vääristyneet uskomukset ja ajatukset voivat siirtää heidät kerta toisensa jälkeen toimimattomiin vuorovaikutuskehiin. Projekti vahvistaa vanhemman uskoa siihen, että hän voi vaikuttaa tilanteeseensa ajatuksiaan ja käyttäytymistään tarkastelemalla. Vanhempaa opetetaan tunnistamaan kielteisiä ja epärealistisia nuorta, nuoruutta tai omia vaikutusmahdollisuuksiaan koskevia ajatuksia. Vanhempi tulee tietoiseksi ajattelutapojensa vaikutuksista tunteisiinsa ja toimintamalleihinsa. Projektin tuotokset tukevat vanhemman valmiuksia suunnitella ja kokeilla vaihtoehtoisia ajatus- ja toimintatapoja suhteessa itseensä, lapseensa tai puolisoonsa Psykososiaalinen kehitys ja vuorovaikutussuhteet VIN- projekti tarkastelee nuoruutta psykososiaalisesta näkökulmasta, joka huomioi yksilön psyykkisen kehityksen sekä vuorovaikutuksen sosiaalisen ympäristön kanssa. Nuoruutta tarkastellaan nuoruuden kehitysvaiheiden ja kehitystehtävien kautta. Sopeutuminen muuttuvaan vartaloon, mieheksi tai naiseksi kasvun hyväksyminen, tunnetasolla tapahtuva irtautuminen vanhemmista, käsityksen muodostaminen itsestä sekä oman paikan löytäminen ympäröivästä yhteiskunnasta ovat kaikki nuoruuteen liittyviä kehityksellisiä vaateita, joista nuoren tulee selviytyä saavuttaakseen eheän ja myönteisen identiteetin sekä sopeutuakseen yhteiskuntaan (Havighurst 1972; ref. Dunderfelt 1990, 94 95; Nurmi ym. 2006, 131). Massiivisten fyysisten ja psyykkisten muutosten ohella nuori joutuu toimimaan ympäristönsä kanssa uudella, aiempaa vastuullisemmalla tavalla ja tekemään merkittäviä valintoja oman elämänsä suhteen. Kehitys on kumuloituva prosessi, jossa ympäristöstä saatu palaute vaikuttaa merkitsevästi nuoren kehitykseen ja toimintaan. Nuoruusikä on paljolti sen määrittelyä, mikä itse on suhteessa muihin. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa nuori saa itselleen tärkeää tietoa siitä, minkälaisena muut hänet kokevat ja näkevät. Sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta nuori siis muodostaa ja ylläpitää minäkäsitystään, sitä kuvaa, joka hänellä on itsestään. Myönteinen minäkäsitys pohjautuu pitkälti siihen, miten paljon hän näkee itsessään sellaisia ominaisuuksia, joita häntä ympäröivässä yhteisössä pidetään hyvinä. Vaikka nuoruudessa tunnesuhteet vanhempiin muuttuvat ja vertaisryhmän merkitys peilipintana kasvaa, pysyvät vanhemmat yleensä nuoren elämän merkittävimpinä aikuisina. Vertailupintojen lisääntyminen ja vertaisten merkityksen korostuminen nuoruudessa ei siis tarkoita sitä, että vanhemmilla ei enää olisi roolia nuorensa elämässä. Vanhempien rooli korostuu nimenomaan myönteisen ja realistisen kuvan heijastajana. 6

7 Projekti tarkastelee nuoruuteen liittyviä kehitystehtäviä ja sukeltaa syvälle vanhemmuuden kokemuksiin ja vanhemman ja nuoren väliseen vuorovaikutukseen. Projekti huomioi myös ne psyykkiset prosessit ja muutokset, joita tapahtuu vanhemmassa nuoren tullessa murrosikään. Pelkästään nuori ei kehity ja muutu, vaan myös vanhemmassa ja hänen suhtautumisessaan nuoreen tapahtuu muutoksia, jotka heijastuvat vuorovaikutuksen laatuun ja muotoihin. Vanhemman oma elämäntilanne asettaa lisähaasteita vuorovaikutukselle. Keski-iän kysymykset, parisuhteen haasteet ja uudenlaisen suhteen luominen omiin vanheneviin vanhempiin tulevat ratkaistaviksi yhtä aikaa nuoren itsenäistymisen kanssa. (esim. Wahlberg 1999, 40 43; Rönkä ym. 2002, ) Myös vanhemman kokemukset omasta murrosiästään vaikuttavat hänen toimintatapoihinsa ja suhtautumiseensa murrosikäiseen nuoreensa. Vanhempien taito kohdata nuoruuden kehitystehtäviä läpi käyvä murrosikäinen vaihtelee suuresti yksilöllisten kokemusten ja elämäntilanteen mukaan. VIN- projektin tuottama itsearviointimateriaali aktivoi vanhemman tarkastelemaan objektiivisemmin sekä omaa että koko perheen tilannetta. Sen avulla vanhempi voi analysoida oman murrosikänsä laatua ja rajuutta, ja sitä kautta suhtautumistaan nuoreensa. 1.4 Esikyselyn tarkoitus ja toteutus VIN- projektin tuottaman materiaalin lähtökohtana ovat vanhempien todelliset arjen tarpeet ja huolenaiheet. Projekti laati keväällä 2007 kyselyn (ks. liite 1.), joka selvitti, mitkä asiat vanhempia huolettavat heidän omassa vanhemmuudessaan sekä murrosikäisensä kehityksessä ja käyttäytymisessä. Vanhemmat täyttivät kyselyn -sivuilla. Vanhempia rekrytoitiin testivanhemmiksi kolmella lehti-ilmoituksella. Testivanhemmaksi ryhtymisen kerrottiin tarkoittavan sitoutumista vastaamaan kahteen kyselyyn projektin toiminta-aikana vuosina Toukokuussa 2007 ilmestyivät ilmoitukset Anna-lehdessä, Tekniikan Maailmassa sekä Lapsemme- lehdessä. Myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdistystiedotteeseen laitettiin ilmoitus ja tietoa kyselystä välitettiin suoraan piireille ja yhdistyksille. Tavoitteena oli, että kysely tavoittaisi mahdollisimman hyvin sekä murrosikäisten äidit että isät. Kysely pidettiin avoinna vastaajille toukokuun alusta kesäkuun puoleen väliin saakka ja se suljettiin kun vastauksia oli kertynyt 553 kappaletta. Kyselyn mallipohjana käytettiin Joka kodin konstit -projektissa käytössä ollutta ja hyväksi todettua lomaketta. Kysymysten sisältö muodostettiin projektin viitekehyksen pohjalta. Kyselyn alussa kartoitettiin vastaajien taustatietoja. Ensimmäisen kysymyssarjan teemana oli vanhemmuudessa koettu epävarmuus sekä huolenaiheet. Mukaan liitettiin kysymyksiä sekä omasta subjektiivisesta kokemuksesta vanhempana, Olen epävarma tai huolissani siitä, pystynkö toimimaan sopivana samastumiskohteena nuorelleni?, että kysymyksiä koetusta pätevyydestä ja taidoista vanhempana: Olen epävarma tai huolissani siitä, osaanko asettaa nuoreni ikävaiheeseen sopivia rajoja ja sääntöjä? Toisessa kysymyssarjassa kartoitettiin vastaajan kokemuksia omasta murrosiästään. Vastaajien kokemuksia haluttiin selvittää, koska oman murrosiän kokemukset vaikuttavat vanhemman toimintatapoihin murrosikäisensä kanssa. Kysymykset kartoittivat sekä vastaajan kokemusta oman murrosiän kuohunnan voimakkuudesta että käsitystä omista vanhemmistaan kasvattajina ja auktoriteetteina. Kyselyn kolmannessa osuudessa selvitettiin vanhemman huolta nuorensa fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta kehityksestä sekä murrosiälle tyypillisestä eriasteisesta oireilusta. Kyselyn viimeisessä osassa kartoitettiin vanhempien kokemia yksittäisiä ongelmatilanteita nuoren kanssa. Jokaisen kysymyssarjan päätteeksi vanhemmille annettiin myös mahdollisuus kirjoittaa omin sanoin muita mahdollisia asioita, jotka olivat tuottaneet huolta joko omassa vanhemmuudessa tai nuoren kehityksessä ja käyttäytymisessä. 7

8 2. Esikyselyn tulokset 2.1 Kyselyyn vastanneiden vanhempien taustatiedot Kyselyyn saatiin kaikkiaan 553 vastausta 508 vanhemmalta. Ero kyselyyn saatujen vastausten ja kyselyyn vastanneiden vanhempien välillä johtuu siitä, että osa vanhemmista (N=45) täytti kyselyn erikseen jokaisesta murrosikäisestä nuorestaan. Seikka on huomioitu tulosten analyysissa. Vanhemmuus ja siinä koetut huolenaiheet voivat olla kokemuksina hyvin erilaisia myös samassa perheessä kasvaneiden lasten kanssa. Valtaosa vastaajista (97 %) on naisia (N=491). Miehiä kyselyyn vastanneista on vain 3 % (N=17). Sukupuolijakauman vääristymän vuoksi vertailuja miesten ja naisten välillä ei voida tehdä. Kuviossa 1. näkyy kyselyyn vastanneiden vanhempien ikäjakauma. Suurin osa vastaajista (38 %) on syntynyt vuosina He olivat siis kyselyä täyttäessään noin vuotiaita. Toiseksi eniten (33 %) kyselyyn vastasivat vuosina syntyneet vanhemmat. He olivat kyselyä täyttäessään vuotiaita. Kuvio 1. Vastaajien syntymävuosi prosentteina Tieto puuttuu % 8

9 Kuviossa 2. näkyy vastaajien tämänhetkinen työtilanne. Vastaajista suurin osa on kokopäiväisesti töissä (72 %). Osa-aikaista työtä tekee 12 % vastaajista ja 3 % opiskelee. Kotiäitinä tai -isänä on 9 % vastaajista. Työttömiä on kyselyyn vastanneista vanhemmista 4 %. Kuvio 2. Vastaajien tämänhetkinen työtilanne. koti-äiti/koti-isä 9 % työtön 4 % opiskelija 3 % työssä osa-aikaisesti 12 % työssä kokopäiväisesti 72 % Kuviossa 3. näkyvät kyselyyn vastanneiden vanhempien koulutustaustat. Peruskoulun jälkeisiä opintoja on lähes kaikilla vastaajilla. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto on 28 %:lla vastaajista. Opistotasoinen ammattikoulutus on lähes puolella vastaajista (43 %). Ammatti- tai kauppakoulu -tasoinen koulutus on 19 %:lla vastaajista. Kuvio 3. Vastaajien koulutustausta prosentteina opistotasoinen ammattikoulutus ammattikoulu, kauppakoulu tai vastaava yliopistotutkinto ammattikorkeakoulututkinto 9 ammattikurssi, muu lyhyt ammattikoulutus ei ammatillista koulutusta % 9

10 Nuoren ikä näkyy kuviossa 4. Kyselyssä kysyttiin sen nuoren ikää, jonka kasvuun ja kehitykseen liittyviä asioita vanhempi ajattelee vastatessaan kyselyyn. Kuvio 4. Nuoren ikä lukumäärinä. Niiden eri ikäisten tyttöjen ja poikien määrät, joita vanhemmat ajattelivat vastatessaan kyselyyn. 150 tyttö poika vuotiaat 13- vuotiaat 14- vuotiaat 15- vuotiaat 16- vuotiaat 17- vuotiaat 18- vuotiaat 19- vuotiaat Poikia ja tyttöjä koskevia vastauksia on miltei yhtä paljon. Poikia koskevia vastauksia saatiin 51 % (N=281) ja tyttöjä käsitteleviä vastauksia 49 % (N=272). Kyselyyn osallistuneiden vanhempien lapset olivat iältään vuotiaita. Suurin osa vastauksista kosketti melko tasaisesti 13-, 14- ja 15-vuotiaita. Yleisimmin vanhemmat vastasivat kyselyyn ajatellen 13 -vuotiasta lastaan (tyttöjä 61, poikia 73). Toiseksi yleisimmin vanhemmat vastasivat kyselyyn ajatellen 15-vuotiasta lastaan (tyttöjä 65, poikia 67) ja kolmanneksi yleisimmin ajatellen 14-vuotiasta lastaan (tyttöjä 63, poikia 63). 10

11 Kuviossa 5. näkyy lasten määrä kyselyyn vastanneiden vanhempien perheissä. Yleisimmin kyselyyn vastasivat vanhemmat, joilla oli kolme lasta. Toiseksi yleisimmin kyselyyn vastasivat vanhemmat, joilla oli kaksi lasta. Valtaosassa kyselyyn vastanneista perheistä on kaksi tai kolme lasta. Yksilapsisten perheiden vanhempia on vastaajissa vähiten. Kuvio 5. Lasten määrä kyselyyn vastanneiden vanhempien perheissä. yksi lapsi 5 % kaksi lastai 34 % neljä lasta tai enemmän 23 % kolme lasta 35 % 11

12 2.2 Vanhemmuuden huolenaiheet Vanhempien huolta ja epävarmuutta kartoitettiin kyselylomakkeessa kymmenen väittämän avulla. Jokaista väittämää pyydettiin arvioimaan asteikolla: täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä tai en osaa sanoa. Taulukko 1. Vanhemmuudessa huolta ja epävarmuutta tuottavat asiat *Numero väittämän edessä kertoo alkuperäisestä järjestysluvusta kyselylomakkeessa. Ks. kyselylomake liite 1. täysin tai lähes samaa mieltä täysin tai jokseenkin eri mieltä en osaa sanoa 1. Vietänkö aikaa? 57,4 40,2 2,4 2. Annanko tilaa? Osaanko asettaa rajoja? 6. Tiedänkö tunne-elämän kehityksestä? 10. Omista kielteisistä tunteista 3. Osaanko kunnioittaa? 8. Pystynkö toimimaan samaistumiskohteena? 9. Vaikuttavatko omat kielteiset kokemukset? 5. Tiedänkö seksuaalisesta kehityksestä? 4. Tiedänkö fyysisestä kehityksestä? % Ylivoimaisesti eniten huolta vanhemmille tuotti kyselyn perusteella se, viettävätkö he riittävästi yhteistä aikaa nuoren kanssa. Tätä asiaa kartoittavan väittämän kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli yhteensä 57 % vanhemmista. Yli puolet vanhemmista (53 %) tunsi ainakin jonkin verran epävarmuutta siitä, osaako antaa nuorelleen tarpeeksi tilaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja vai pyrkiikö ohjailemaan tätä liikaa. Nuoren kehitysvaiheeseen sopivien rajojen määrittelemisestä tunsi ainakin jonkun verran huolta 44 % vastaajista. Vanhemmat kokivat myös epävarmuutta nuoren psyykkistä kehitystä koskevista tiedoistaan. Olen epävarma tai huolissani siitä, tiedänkö riittävästi nuoren tunneelämän kehityksestä -väittämän kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli jopa 44 % vastaajista. 12

13 Oma koettu vanhemmuus ja itsessä heränneet negatiiviset tunteet nuorta kohtaan herättivät ainakin ajoittain huolta kolmasosalle kyselyyn vastanneista vanhemmista. Olen epävarma tai huolissani siitä, pystynkö toimimaan itse sopivana samastumiskohteena nuorelleni -väittämän kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli 33 % vastaajista. Vanhemmista 39 % oli täysin tai lähes samaa mieltä väittämästä: Olen epävarma tai huolissani omista kielteisistä tunteistani nuortani kohtaan. Myös omassa kasvuperheessä koetuista kielteisistä kokemuksista ja niiden vaikutuksesta oli ainakin jonkin verran huolissaan jopa 31 % vastaajista. Suuri osa vastaajista (77 %) koki oman tietämyksensä riittäväksi nuoren fyysiseen ja seksuaaliseen kehitykseen liittyvissä asioissa. Ainakin jonkun verran epävarmuutta omasta tietotasostaan tunsi kuitenkin 20 % kyselyyn vastanneista vanhemmista. 2.3 Vastaajien oman murrosiän kokemukset Vanhempien oman murrosiän kokemuksia kartoitettiin 12 väittämän avulla. Vanhempia pyydettiin arvioimaan, kuinka paljon samaa tai eri mieltä he kunkin väittämän kanssa olivat. Väittämäkohtaiset tulokset on esitetty taulukossa 2. Eniten jokseenkin tai täysin samaa mieltä vastauksia saanut väite näkyy taulukossa ylimpänä. Taulukko 2. Vastaajien oman murrosiän kokemukset. *Numero väittämän edessä kertoo alkuperäisestä järjestysluvusta kyselylomakkeessa. Ks. kyselylomake liite 1. täysin tai lähes samaa mieltä täysin tai jokseenkin eri mieltä en osaa sanoa 8. Olisin toivonut murrosiässä enemmän kannustusta ja luottamusta vanhemmiltani Oma murrosikäni meni ohi ilman vahvaa kuohuntaa tai kapinaa. 6. Olisin toivonut, että vanhempani olisivat suhtautuneet luontevammin seksuaaliseen kehitykseeni murrosiässä. 12. Olisin toivonut murrosiässä enemmän keskusteluja vanhempien kanssa. 10. Olisin toivonut murrosiässä enemmän tietoa seksuaalisuudesta vanhemmiltani. 3. En uskaltanut vastustaa vanhempiani murrosiässä. 9. Olisin toivonut enemmän turvallisuutta vanhemmiltani. 1. Oma murrosikäni oli raju ja sisälsi paljon vanhempiin kohdistunutta kapinaa. 11. Olisin toivonut murrosiässä enemmän yhteistä aikaa vanhempieni kanssa. 7. Olisin toivonut murrosiässä enemmän rajoja vanhemmiltani %

14 Vanhemmista 59 % kuvaili murrosikäänsä rauhalliseksi. Vastaavasti 32 % vanhemmista kertoi sen olleen ainakin jonkin verran rajun. Lähes kaikilla vanhemmilla oli omasta murrosiän kuohunnasta jokin muistikuva; en osaa sanoa -vastauksia oli vain 2 %. Ainakin jonkin verran enemmän kannustusta ja luottamusta omilta vanhemmiltaan olisi kaivannut jopa 61 % vastaajista. 58 % vastaajista koki saaneensa riittävästi turvaa murrosiässä omilta vanhemmiltaan. Vastaajista 37 % olisi toivonut vanhemmiltaan enemmän turvallisuutta. Yli puolet vanhemmista (56 %) olisi toivonut omilta vanhemmiltaan luontevampaa suhtautumista seksuaaliseen kehitykseensä. Lähes joka kuudennelle vanhemmalle aiheen pohdinta tuli yllätyksenä tai sen arvioiminen oli vaikeaa, en osaa sanoa -vastauksia oli peräti 15 %. Myös kysyttäessä vanhemman kokemusta saadusta seksuaalisuustiedon määrästä, en osaa sanoa -vastauksia oli 11 %. Melkein puolet vanhemmista (47 %) koki, että he olisivat ainakin jossain määrin kaivanneet enemmän tietoa seksuaalisuudesta omilta vanhemmiltaan. Vastaajista 32 % vastasi väittämästä: Olisin toivonut murrosiässä enemmän aikaa vanhemmiltani, olevansa täysin tai lähes samaa mieltä. Vanhemmista 55 % olisi toivonut voivansa käydä vanhempiensa kanssa ainakin jonkin verran enemmän keskusteluja. Myös näissä kahdessa väittämässä en osaa sanoa -vastauksia oli noin yksi kymmenestä. Tarkasteltaessa vastaajien kokonaisjoukkoa, vaikuttaa siltä, että vanhemmat ovat kokeneet turvallisen ja melko paljon rajoja asettavan vanhemmuuden. Vain 15 % vastaajista olisi toivonut enemmän rajoja vanhemmiltaan murrosiässä. Vastaajista 40 % oli samaa mieltä väittämästä: En uskaltanut vastustaa vanhempiani murrosiässä. 2.4 Nuoren kehitykseen ja käyttäytymiseen liittyvät huolet Kyselyn neljännessä osassa vanhempia pyydettiin vastaamaan 16 väittämään, jotka käsittelivät nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä sekä kehitykseen liittyvän eriasteisen oireilun heissä aiheuttamaa huolta tai epävarmuutta. Vanhempia pyydettiin kertomaan, kuinka paljon samaa tai eri mieltä he väittämän kanssa olivat. Väittämäkohtaiset tulokset on esitetty liitteenä olevassa taulukossa 3 (liite 2). Kyselyn perusteella vanhempia huolettaa eniten nuorensa pahantuulisuus ja ärtyisyys. 39 % sekä tyttöjen että poikien vanhemmista ilmoittaa tuntevansa huolta asiasta ainakin jonkun verran. Seuraavaksi eniten vanhempia huolestuttavat oppimisvaikeudet tai menestyminen koulussa. Täysin tai lähes samaa mieltä tähän aiheeseen liittyvän väittämän kanssa oli 36 % vanhemmista. Nuoren negatiivisesta käsityksestä itsestään sekä itsenäisestä pärjäämisestä elämässä oli ainakin jonkin verran huolissaan 35 % vastaajista. Myös nuoren alakuloisuus ja surullisuus aiheutti ainakin jonkun verran epävarmuutta ja huolta 34 %:lle vastaajista. Alkoholin käyttö aiheutti huolta 12 %:lle ja tupakan poltto 13 %:lle kyselyyn vastanneista vanhemmista. Huumeiden käytöstä oli huolissaan 6 % kyselyyn vastanneista vanhemmista. Osa vanhempien huolenaiheista painottui joko tytöille tai pojille. Vastauksissa ei ollut suuria eroja, mutta joidenkin huolien kohdalla sukupuolten välinen ero tuli näkyviin. Tyttöjen vanhemmille ainakin jonkun verran huolta aiheuttivat nuoren negatiivinen kuva itsestä (38 %), pahantulisuus (39 %) ja alakuloisuus (36 %). Seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvistä asioista huolta kantoivat 16 % kyselyyn vastanneiden tyttöjen vanhemmista. Itseen kohdistuva aggressiivisuus huoletti 9:ää % tyttöjen vanhemmista, kun vastaava luku pojilla oli 4 %. Poikien vanhemmille suurinta huolta aiheuttivat erityisesti koulunkäyntiin ja itsenäiseen pärjäämiseen liittyvät asiat. 43 % poikien vanhemmista kertoi olevansa ainakin jonkun verran huolissaan poikansa oppimisvaikeuksista tai koulumenestyksestä. Tyttöjen vanhemmilla vastaava lu- 14

15 ku oli 29 %. Itsenäinen pärjääminen aiheutti selvästi enemmän huolta (41 %) poikien kuin tyttöjen (29 %) vanhemmille. Myös levottomuus ja häiritsevä käytös oli pojille tyttöjä tyypillisempi oire. Poikien vanhemmista 27 % vastasi olevansa huolissaan niistä, kun vastaava luku tytöillä oli 20 %. 2.5 Yksittäiset ongelmatilanteet Kyselyn neljännessä osassa vanhempia pyydettiin arvioimaan viisiportaisella asteikolla, kuinka usein hän on epäröinyt, miten toimia jossakin yksittäisessä ongelmatilanteessa nuoren kanssa. Esimerkkitilanteita oli yhteensä 12. Vastausvaihtoehdot olivat päivittäin, joka viikko, joka kuukausi, harvemmin kuin kerran kuukaudessa sekä väittämä ei sovi kohdalleni. Väittämäkohtaiset tulokset on esitetty liitteessä 3. Ylivoimaisesti eniten yksittäisistä arjen ongelmatilanteista vanhemmille epäröintiä aiheutti nuoren median käyttö eli tietokoneella tai television ääressä vietetty aika. Puolet vanhemmista kertoi sen aiheuttavan epäröintiä päivittäin tai joka viikko. Median käyttö sai kaikista ongelmatilanteista myös eniten päivittäin -vastauksia (25 %). Seuraavaksi eniten kitkaa arjessa aiheutti nuoren kieltäytyminen osallistumasta kotitöihin (36 %). Myös lähes joka neljäs vanhempi (23 %) kertoi epäröivänsä nuoren syömiseen liittyvissä kysymyksissä päivittäin tai joka viikko. Muut kyselyssä esiintyneet yksittäiset arjen ongelmatilanteet aiheuttivat edellä mainittuihin verrattuna vanhemmille huomattavasti vähemmän huolta. Tarkasteltaessa yksittäisiä ongelmatilanteita tyttöjä tai poikia koskevien vastausten valossa, huomataan, että kaikkein suurimmaksi epäröinnin aiheeksi poikien vanhemmat kokivat poikien median käytön, jossa ero tyttöihin on selkeä. Jopa 57 % poikien vanhemmasta vastasi epäröivänsä päivittäin tai joka viikko onko poika viettänyt liikaa aikaa television tai tietokoneen parissa. Tytöillä vastaava luku oli 42 %. Edellä mainituista voimakkaimmin tyttöjen vanhempien ongelmaksi muodostuivat pukeutumiseen liittyvät kysymykset, joissa tyttöjen vanhemmat (11 %) kokivat selvästi useammin epäröintiä kuin poikien vanhemmat (7 %). Pukeutumiseen liittyvät ongelmat koettiin kuitenkin keskimäärin vähäisiksi. 2.6 Avoimet vastaukset Kyselyssä vanhemmille annettiin jokaisen kysymyssarjan jälkeen mahdollisuus täydentää avoimeen kenttään vastaustaan. Avoimissa vastauksissaan vanhemmat usein vahvistivat jo aiemmin vastaamansa asian merkityksellisyyden kertomalla siitä tarkemmin. Vanhemmat nostivat esiin seuraavat yksittäiset huolet ja epävarmuuden aiheet: Terveyskäyttäytyminen ja fyysiset sairaudet (17 mainintaa), seurustelusuhteet (8 mainintaa), kiusaamisen tai kaverittomuuden (8 mainintaa), epärealistiset odotukset omalle suoriutumiselle tai ulkonäölle (6 mainintaa), rahankäytön (5 mainintaa), jatko-opiskelupaikan löytymisen (4 mainintaa), sisarusten välisen nahistelun (4 mainintaa), suhteen muihin perheenjäseniin (3 mainintaa) ja erilaiset kasvatusperiaatteet vanhempien kesken (1) sekä liikunnan (2). Avoimien vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että kyselyn vastausvaihtoehdot ovat olleet melko kattavia ja lähellä vanhempien kokemuksia arjestaan nuoren kanssa. Monessa avovastauksessa kiiteltiin kyselyn kattavuutta. Kriittisiäkin ääniä esiintyi muutama. Niissä huomautettiin, että nuoruus näyttäytyy kyselyn perusteella kovin hankalana ja vaikeana elämänvaiheena. 15

16 2.7 Kyselyyn vastanneet isät Esikyselyyn vastasi yhteensä 17 murrosikäisen isää. Isien vähäisen lukumäärän vuoksi ei erillisiä vertailuja kyselyyn vastanneiden äitien ja isien välillä ole tässä raportissa tehty. Suurimpana huolenaiheena vanhemmuudessaan isät kokivat ajan käytön. Väittämän Olen epävarma tai huolissani siitä, vietänkö riittävästi aikaa nuoreni kanssa kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli jopa 65 % isistä. Toiseksi eniten vanhemmuudessa epävarmuutta tai huolta aiheutti isille kyselyn mukaan riittämätön tietous nuoren tunne-elämän kehityksestä (35 %). Yhtä suuri osa isistä oli myös huolissaan omista kielteisistä tunteistaan nuortaan kohtaan. Tiedon puute nuoren seksuaalisesta kehityksestä aiheutti huolta 29 %:lle isistä. Kyvystään asettaa rajoja isät tunsivat huomattavasti vähemmän epävarmuutta tai huolta (18 %) kaikilta vanhemmilta saatuihin vastauksiin verrattuna. Oman murrosikänsä ainakin jonkin verran rajuksi oli kokenut 35 % isistä, ja väitteen Oma murrosikäni meni ohi ilman kuohuntaa kanssa täysin tai lähes samaa mieltä oli 53 % isistä. Kyselyyn vastanneista isistä 82 % kokee kyselyn perusteella myös olevansa täysin itsenäistynyt omista vanhemmistaan. 18 % eli loput kyselyyn vastanneista isistä on lähes samaa mieltä. Olisin toivonut enemmän turvallisuutta vanhemmiltani murrosiässä -väittämän kanssa lähes tai täysin samaa mieltä oli 35 % vastaajista. Enemmän kannustusta omassa murrosiässään olisi toivonut 35 % isistä. Nuoren kehitykseen ja käyttäytymiseen liittyvissä asioissa isiä huolettivat eniten nuoren alakuloisuus (41 %) sekä nuoren negatiivinen käsitys itsestään (35 %). Yksittäisistä ongelmatilanteista ylivoimaisesti eniten isille tuotti huolta nuoren median käyttö eli television tai tietokoneen ääressä vietetty aika. Päivittäin tai joka viikko asiasta kantoi huolta 59 % vastanneista isistä. Nuoren kotitöistä kieltäytyminen aiheutti huolta päivittäin tai joka viikko 35 %:lle kyselyyn vastanneista isistä. 16

17 3. Johtopäätökset tuloksista sisällöiksi Seuraavassa luvussa esitetään yhteenveto tuloksista ja pohditaan, mihin suuntaan projektin tuotokset niiden pohjalta muotoutuvat. 3.1 Tulevan verkkosovelluksen käyttäjät Vanhempien halukkuus ja aktiivisuus osallistua kyselyyn yllätti projektin työntekijät. Lyhyessä ajassa kyselyyn saatiin vastauksia 553 kappaletta. Vielä kyselyn sulkemisen jälkeen projektin työntekijöille tuli lukuisia viestejä ja puhelinsoittoja. Halua ja tarvetta oppia, pohtia ja ymmärtää murrosikäisen nuoren kehitystä löytyy siis laajasti. Vaikka testivanhempien joukko on melko laaja, on tärkeää korostaa, että tämän kyselyn vastauksia ei voida tarkastella pienoisotoksena suomalaisten nuorten vanhemmista. Tulokset eivät ole sellaisinaan yleistettävissä kaikkiin vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa murrosikäisten kanssa elämisestä. Testivanhemmat ovat todennäköisesti melko valikoitunut joukko vanhemmuuttaan aktiivisesti pohtivia ja kasvatusasioista kiinnostuneita vanhempia, joilta löytyy voimavaroja oman vanhemmuuden tutkiskeluun. Kyselyyn vastanneet vanhemmat ovat myös hyvin koulutettuja. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto on 28 %.lla vastaajista ja opistotasoinen ammattikoulutus 43 %:lla vastaajista. Miehiä kyselyyn vastanneista vanhemmista on vain 3 %. Vaikka miehiä yritettiin saada mukaan kehittämistyöhön, tässä ei onnistuttu. Projektiin osallistumattomuuden pohjalta ei voida tehdä ehdottomia päätelmiä isien roolista ja asemasta nuortensa maailmassa, mutta tulosta ei kuitenkaan voi jättää huomioimatta ja sen syitä pohtimatta. Yksi syy vähäiseen osallistumiseen voi olla rekrytointikanavien epäonnistuneessa valinnassa. On mahdollista, että aikakausilehtiin laitetut ilmoitukset eivät tavoittaneet miehiä. Tekniikan Maailma, joka valittiin yhdeksi ilmoituslehdeksi, profiloituu kuitenkin lukijaselvityksessään pitkälti miesten lukemaksi lehdeksi, joten on todennäköistä, että ainakin osa miehistä tavoitettiin, mutta kiinnostus ei silti herännyt. On mahdollista, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminta ei ole miehille tuttua. Perinteiset vanhemmuuden tuen muodot eivät ehkä ole innostaneet miehiä riittävästi tai olleet miesten saavutettavissa. On myös mahdollista, että murrosikäisten isät eivät koe yhtä tarpeelliseksi tai kiinnostavaksi pohtia vanhemmuuttaan ja nuorensa kehitystä kuin äidit. Vai onko kyse siitä, että isät eivät koe vanhemmuudessaan samankaltaisia epävarmuuden tunteita kuin äidit? Tai he eivät usko vanhemmuuden kysymysten pohtimisen vievän asioita eteenpäin? Varovaisesti tekee myös mieli kysyä, kuinka paljon murrosikäisten nuorten isät todellisuudessa tänä päivänä osallistuvat ja ovat läsnä nuortensa kasvatuksessa? Projektin tulevat sisällöt rakentuvat pitkälti äitien kokemille huolen ja epävarmuuden aiheille. Isille tiedon toivotaan välittyvän äideiltä. Projektin työtekijät näkevät isien tavoittamisen haasteena, johon vastataan tuottamalla isille omaa materiaalia roolistaan ja merkityksestään murrosikäisen elämässä. Lisäksi niiden isien, jotka kyselyyn osallistuivat, rooli korostuu ja jokaisen kyselyyn vastanneen isän toivotaankin pysyvän joukoissa tiiviisti ja aktiivisesti mukana. 17

18 3.2 Vanhemmuuden tukeminen Kyselyyn vastanneet vanhemmat näyttävät pohtivan riittävyyttään vanhempina sekä konkreettisella että abstraktimmalla tasolla. Erityisesti he huolehtivat, viettävätkö he riittävästi aikaa nuorensa kanssa. Miltei 60 % vanhemmista kantaa huolta asiasta. Kyselyn vastauksista ei selviä, kokevatko vanhemmat olevansa itse niin kiireisiä, että eivät ehdi viettää tarpeeksi aikaa nuorensa kanssa vai onko kyseessä nuoren kiihkeä elämänrytmi, johon vanhemman kanssa vietetty aika ei mahdu. Suurin osa vastaajista oli kokopäiväisesti töissä, joten työelämän ja perheen yhteensovittaminen on varmasti asia, johon vanhemmat ainakin osittain viittaavat. Tulos on sikäli merkittävä, että esimerkiksi työssä koettu uupumus ja työstressi saattavat välittyä negatiivisesti perheeseen ja vanhemmuuteen (esim. Kinnunen & Mauno 2002, 105). Tutkimusten mukaan nuoret myös arvostavat vanhempiaan juuri perushoivan, läsnäolon ja turvallisuuden tarjoajina. Vanhempien ei tarvitse toimia nuorilleen elämysten antajina tai erityisesti houkutella viihtymään kotona. Elämyksiä nuori hakee mieluiten vertaisiltaan. Perhe tarjoaakin nuorelle tarpeellisen ja välttämättömän levähdyspaikan ja hengähdystauon esimerkiksi kaveripiiriin nähden. Nuoret siis tarvitsevat aikuista lähelleen, vaikkeivät käyttäisikään läheisyyden mahdollisuutta aktiivisesti. (Rönkä ym. 2002, ) Ajankäytön lisäksi kyselyyn vastanneet vanhemmat pohtivat omaa pätevyyttään ja antamaansa mallia. Iso osa vastaajista epäröi, pystyvätkö he olemaan hyviä samastumiskohteita nuorelleen. Samoin iso joukko vanhempia oli huolissaan omista kielteisistä tunteista nuortaan kohtaan. Esitestaukseen osallistuneet vanhemmat vaikuttavat lapsen parasta pohtivilta vanhemmilta, jotka uskaltavat myöntää epävarmuutensa ja voimattomuuden tunteensa. Kyselyyn vastanneilla vanhemmilla näyttää olevan riittävästi tietoa nuoren seksuaalisesta ja fyysisestä kasvusta ja kehityksestä. Sen sijaan vanhemman omat valinnat ja toiminta suhteessa nuoreen aiheuttavat huolta ja epävarmuutta; teenkö oikein? Haastavimmaksi tehtäväksi vanhemmat kokevatkin tilan antamisen ja rajoittamisen välisen tasapainon löytämisen. Kyselyn tulosten perusteella vanhempia askarruttaviksi kysymyksiksi muotoutuvat: Missä määrin uskallan antaa nuoreni ohjailla elämäänsä? Asetanko sopivasti rajoja? Jätänkö riittävästi tilaa nuoreni päätöksenteolle? Onko nuoreni riittävän kypsä tekemään juuri tämän päätöksen itsenäisesti? Nuori nähdään toisaalta jo kykenevänä tekemään valintoja, mutta ymmärrettävästi vanhempi kokee epävarmuutta siitä, missä oman päätöksenteon raja kulkee. Ideaalitilanteessa tunnesuhde vanhempiin pysyy vahvana, mutta nuori kuitenkin vähitellen saavuttaa ja ansaitsee lisää liikkumatilaa ja vastuuta. Projektin on tärkeää tuottaa materiaalia, joka vahvistaa vanhemman luottamusta omiin kykyihinsä. Projektin tuotosten on tuettava vanhempaa rajojen asettamisen problematiikassa ja nuoren itsenäistymiskehityksen ymmärtämisessä sekä asteittaisessa vapauden kasvamisen tukemisessa. 18

19 3.3 Tietoa nuoren tunne-elämän kehityksestä Vanhemmista 44 % oli sitä mieltä, etteivät he tienneet tarpeeksi nuoren tunne-elämän kehityksestä. Kyselyssä esiin nousseet yleisimmät kehityshuolet voidaan tulkita tätä tietoa vasten. Pahantuulisuus ja ärtyisyys, ajoittainen alakuloisuus ja levottomuus olivat vanhempia eniten huolettavia asioita nuorensa käyttäytymisessä. Tämänkaltainen oireilu liittyy yleisesti nuoruusiän psyykkiseen kehitykseen. Nuoruuden tärkeä kehitystehtävä on irrottautua ja itsenäistyä vanhemmista. Itsenäistymisprosessi kestää useita vuosia, jonka aikana useimmiten esiintyy aikuisten näkökulmasta pulmallista käyttäytymistä tai oireilua, jonka vakavuus vaihtelee nuoren elämäntilanteen, aikaisempien kokemusten ja temperamentin mukaan. Monet tekijät, kuten temperamentti ja perimä vaikuttavat siihen, kuinka rajusti tai hillitysti kukin kokee murrosiän ja sen psyykkiset koettelemukset. Nuoruus voi pakottaa turvattomuutta tai suuria muutoksia elämässään kokeneen lapsen käymään rajustikin läpi aikaisemmat kokemukset ja löytämään niihin uuden suhteen. Jatkuva pahantuulisuus, ärtyisyys sekä alakuloisuus voivat kuitenkin olla myös oireita vakavammista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista, kuten masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä. Stakes:in kouluterveyskyselyn tulokset vuosilta 2005/2006 osoittavat, että esimerkiksi masentuneisuus ja koulu-uupumus ovat yleistyneet suomalaisilla nuorilla viime vuosina. Keskivaikea tai vaikea masentuneisuus on lisääntynyt erityisesti tytöillä. Lisäksi useat päivittäiset oireet kuten kivut, jännittyneisyys ja väsymys, ovat lisääntyneet yläluokkalaisilla viime vuosina. (Pietikäinen 2007, ) Vakavaksi oireeksi tulkittavasta itseen kohdistuvasta aggressiosta, kuten viiltelystä, oli myös VIN- projektin kyselyssä huolissaan 9 % tyttöjen vanhemmista. Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projektin on yhtäällä selvennettävä ja normalisoitava itsenäistymiseen liittyviä kasvukipuja, mutta myös huomioitava ja informoitava vanhempia nuorten yleisimmistä mielenterveysongelmista, niiden syistä, oireista sekä hoitotahoista. Projektin on kehitettävä välineitä myös nuorten vakavien mielenterveydenongelmien havainnointiin. 19

20 3.4 Nuoren minäkäsityksen vahvistaminen Kyselyyn vastanneista vanhemmista 35 % kertoi olevansa ainakin jonkin verran huolissaan nuorensa kielteisestä käsityksestä itsestään. Tyttöjen vanhempia huoletti asia jonkun verran poikien vanhempia enemmän. Nuoren itsetunto on herkkä haavoittumaan ja epävarmuus omasta itsestä on tyypillistä ja normaalia murrosikäiselle. Lasten hyvinvointia Pohjoismaissa vertailevan tutkimuksen tulosten perusteella suomalaislapset näyttävät kuitenkin käsittävän ja määrittävän itseään muita pohjoismaalaisia negatiivisemmin. Lasten identiteettikäsityksiä kartoittaessa havaittiin, että suomalaiset lapset ajattelivat muita yleisemmin, että heidän ulkonäössään on jotain vikaa tai he pitivät itseään suorastaan rumina. Tyytymättömyys ulkonäköön lisääntyi iän myötä ja voimistui etenkin tytöillä. Kuudesluokkalaisista tytöistä ainoastaan 11 % piti itseään mukavan näköisenä. (Järventie 2007, ) Vanhemmat voivat vaikuttaa nuoren käsityksiin itsestään. Kehityksellisen epävarmuuden keskellä nuoren minäkäsitys muotoutuu myönteiseksi, jos ympäristöstä saatu palaute on pääosin positiivista. Projektin on tuotettava informaatiota ja apuvälineitä, joiden avulla vanhempi voi paremmin ymmärtää nuorensa yksilöllisyyttä ja tukea häntä muutoksissa sekä omien persoonallisten heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamisessa. 3.5 Nuorten mediankäyttötottumusten ohjaaminen Yksittäisistä huolenaiheista vanhempien vastauksissa painottuivat selkeästi median käyttöön liittyvät ongelmat. Kyselyn mediaväittämissä ei eroteltu toisistaan television tai tietokoneen käyttöä. Kyselyn perusteella vanhempien huoli nuoren median parissa käyttämän ajan määrästä on ilmeinen. Myös viimeisimpien tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret viettävät runsaasti aikaa television ja tietokoneen parissa. Lähes kaikki suomalaiset lapset pääsevät käsiksi internetiin. Tytöt ja pojat käyttävät tietokonetta ja internetiä lähes yhtä paljon. Yleisimmin lapset ja nuoret käyttävät tietokonetta sähköpostin lähettämiseen, pikaviestintään (esim. Messenger) ja pelaamiseen. (Tilastokeskus ja Stakes 2007, 237, 238.) Mediaan liittyvät asiat kuuluvat tämän päivän vanhemmuuteen ja mediataidot mielletään vähitellen osaksi nykyajan kansalaistaitoja. Tämän hetken murrosikäiset ovat ensimmäisiä suomalaisia, jotka ovat kasvaneet maailmaan, jossa internet on osa arkipäivää. Useat nuoret hallitsevat tämän ympäristön vanhempiaan sujuvammin. Vanhemmat ja itsenäistyvä nuori -projekti lisää Tukea vanhemmille -sivustolle tietoa nuorten tietokoneenkäyttötottumuksista, nettiturvallisuudesta sekä mm. nettiriippuvuuden oireista. Projekti tuo myös esiin tietokoneen ja internetin käytön positiivisia puolia oppimisen ja sosiaalisen kasvun areenana. Tietokoneenkäyttö ja nettimaailma eivät ole muusta elämästä irrallaan olevia asioita. Vanhemmuus ja rajojen asettaminen ulottuvat myös tietokoneenkäyttöä koskeviin sääntöihin perheissä. VIN- projektissa korostetaan vanhempien roolin, aktiivisuuden ja kiinnostuksen merkitystä nuortensa mediankäytössä. 20