Mirja Aatsinki Alakylän nuorisoseura Toivolan historiikki 90-vuotisjuhlassa

Transkriptio

1 Mirja Aatsinki Alakylän nuorisoseura Toivolan historiikki 90-vuotisjuhlassa Hyvät juhlavieraat Tänä päivänä Alakylän nuorisoseura Toivola juhlii 90 vuotta kestänyttä taivaltaan. Olen tutkinut pöytäkirjoja, lehtileikkeitä, päiväkirjaa, saanut käyttööni valokuvia ja päässyt jutustelemaan muutaman vireämuistisen kyläläisen kanssa. Tässä historiikissa tarkastelen Toivolan rakennusta monine vaiheineen sekä toimintaa - mitkä asiat ovat tuoneet kyläläisiä Toivolan seinien suojiin 90 vuoden aikana. Helmikuun 8. päivänä 1920 Hurun taloon alkoi kerääntyä kyläläisiä. Oli puhuttu, että myös Alakylälle on saatava oma nuorisoseura. Tilaisuudesta on jälkipolville jäänyt tietoa pöytäkirjanotteessa. Paikalla olivat ainakin Jaakko Honkanen puheenjohtajana, Risto Huru kirjurina sekä August Kauppi, J.Alatalo, Heikki Mikkonen, R. Kontio, H. Ruonakangas, Maria Kanniainen, Kalle Kanniainen ja Otto Tervola. Pöytäkirjaan merkittiin seuraavaa: Asiata harrastavia hengilöitä oli kokoontunut ja päättivät perustaa paikkakunnalle Nuorisoseuran nimellä Kiimingin Alakylän Nuorisoseura Toivola.

2 Seuraavan keväänä 10. huhtikuuta 1921 ostettiin Toivolan tontti Heikki ja Karoliina Seppälältä. Tällä kauppakirjalla he myivät Rantakangas nimisestä paikasta viisikymmentä metriä pitkästi ja kaksikymmentä metriä levejästi maantiestä etelään käsin. Kuva1

3 Rakentajat panivat toimeksi, sillä ensimmäinen vuosikokous pidettiin saman vuoden syyskuussa omassa yhden huoneen käsittävässä toimitalossa. Tämä pöytäkirja on ensimmäinen säilynyt pöytäkirja Toivolan historiassa (kuva 2). 1. Valittiin puheenjohtaja ensi toimintavuodeksi. Valituksi tuli Otto Tervola sekä varalta Heikki Ruonakangas. 2. Valittiin sihteeriksi ensi vuodeksi Risto Kontio varalta Mari Kanniainen. 3. Valittiin rahaston hoitaja ensi vuodeksi. Valittiin Kalle Kanniainen sijalleen. 4. Taloudenhoitajaksi valittiin Martti Mikkonen sekä Emännöisijöiksi Martta Hautala, Esteri Rasi ja Lilja Rasi

4 Kuva 2

5 Jo ennen tätä vuosikokousta oli pidetty 8 kuukausikokousta ja 6 ohjelmallista iltamaa. Ensimmäinen rakennus käsitti yhden huoneen. Tästä vanhimmasta Toivolasta ei ole etsijöiden haaviin tarttunut yhtään valokuvaa. Jos sellainen löytyy, se olisi kullanarvoinen lisä seurantalon historiikkiin. Meidän pitää nyt kuvitella mielessämme huone, kamiinalämmitys, öljyvalo, pihalle ulkohuussi, puuliiteri ja putka. Toivolaan tuleva polku raivattiin talkoilla aitoviereen. Tästä talosta tuli nopeasti kylän nuorten kokoontumisten keskipiste kesällä ja talvella. Arki-iltoina sisältä kuului laulua ja puheensorinaa, kun harjoiteltiin ohjelmia, lauantaisin haitarin tai mandoliinin ääni kuului pihalle asti ja kutsui nuoria tanssimaan. 20- ja 30 luvuilla tanssien soittajina olivat ainakin Matti Koistinen, Aatu Kanniainen ja Niilo Kanniainen. Urheiluharrastus virisi jo toiminnan alkuvaiheessa. Seuralle ostettiin kuula ja alusta lähtien pidettiin yleisurheilukilpailut kesäisin ja hiihtokilpailut kevättalvella. Innostusta ja oppia haettiin nuorisoseurakursseilta. Ostettiin ohjekirjaksi Santeri Alkion Nuorisoseurakirja ja tilattiin Pyrkijä-lehteä. Jäsenmäärä vaihteli Nuorisoseuran tilaisuuksissa vaalittiin raittiutta. Heti talon käyttöönoton jälkeen johtokunta päätti: Päätettiin kieltää jyrkästi juoppojen sisälle laskeminen iltama tilaisuuksissa. Päätettiin kieltää tupakan poltto iltamatilaisuuksissa. Näihin kieltoihin johtokunta joutui palaamaan monta kertaa, poistamaan seuran alueelta häiriön tuottajia, panemaan putkaan ja antamaan porttikieltoja. Pöytäkirjojen valossa käyttäytymishäiriöt olivat ongelma varsinkin 30-luvun puolivälissä. Harkittiin valitusta Maaherraan. Järjestysmiehiä oli vaikea saada ja muutaman vuoden ajan järjestystä hoitivat palkatut miehet. Nimismieheltä aiottiin tiedustella, saako vieteripamppua käyttää ja onko mahdollista hankkia ampuma-asetta. 20-luvulla riitti rakentamista ja korjaamista. Päätettiin ostaa toinen huone Matti Saarelalta ja lisämaata hankittiin vuonna -27. Pöytäkirjoissa kerrotaan lautojen, lankkujen ja päreiden ostoista. Muurattiin lämmityspiippua, rakennettiin aita tontin ympäri, laudoitettiin ja katettiin veranta, riivattiin ikkunoiden pieliä ja pantiin vuorilaudat, pystytettiin ravintolaa ja näyttämöä, jotka silloisessa rakennuksessa sijaitsivat vierekkäin.

6 30-luvulla sama tahti jatkui: lattiaa korjattiin, rakennettiin vaatenaulakot, korjattiin tulisijoja, salin puolella siirryttiin kaasuvaloaikaan, tehtiin näyttämön alla sijaitsevaan kellariin tuuletus. Alkukesällä -37 tehtiin perusteellinen remontti. Takaisku tuli yllättäen. Marraskuussa liekit loimottivat seuranmäeltä. Toivola tuhoutui tulipalossa. Johtokunta kokoontui joulukuun 1. päivänä lyhyeen kokoukseen. (Kuva 3) Edustajaksi palotarkastukseen valittiin Risto Kontio, ja varalta Niilo Kanniainen. Päätettiin sitten palosyynin käydä mittaamassa ja laittamassa rakennussuunnitelma jonakin sunnuntaina. Nuorisoseuran väki ei lannistunut. Esimiehenä oli Anna Mikkonen. Kylän muita toimivia yhdistyksiä pyydettiin neuvotteluun. Maamiesseura ja Naisosasto liittyivät rakennushankkeeseen. Otettiin velkaa Kiimingin Alakylän Osuuskassalta markkaa, takaajina 18 Alakylän isäntää. Helmikuun yleisessä kokouksessa -38 valittiin rakennustoimikunta. Urakkasopimus tehtiin Risto Kontion ja J. Tervolan kanssa. He saivat kaksi kuukautta aikaa.

7 Kuva 3

8 Elokuun 7. päivänä vietettiin uuden Toivolan avajaisjuhlia: päiväjuhla ja iltajuhla, väliaikana nuolenheittoa ja hevosenkengänheittoa. Tässä kuvassa Toivola lienee suunnilleen siinä ulkoasussa, minkä se sai vuonna -38. Kuva 4 Lokakuussa -39 päätettiin uusien jäsenten vastaanottoiltamista. Seuraava merkintä on 9. heinäkuuta Välissä oli talvisota. Se näkyy Toivolan historiassa yhdeksän kuukauden mittaisena tyhjänä jaksona muulloin säntillisesti kirjatuissa muistiinpanoissa. Syyskuussa -40 pidettiin tavalliseen tapaan syyskokous, mutta sitten pöytäkirjat vaikenevat kolmeksi vuodeksi. Reino Vesa muisteli, että heille jatkosotaan lähteville pidettiin läksiäistanssit. Voimme kuvitella tunnelmia, joita sinä iltana näiden seinien sisällä koettiin. Sodan loppuvaiheessa Toivolassa oli majoittuneena sotilaita. Tanssikielto oli voimassa, mutta tansseja kyllä vaivihkaa pidettiin. Suomalaiset ja saksalaiset sotilaat askelsivat samojen valssien tahteja vielä edellisenä iltana ennen kuin tiet erkanivat. Laguksen miesten matkaan tarttui Toivolan näyttämön esirippu. Se huomattiin nopeasti ja saatiin takaisin ennen kuin pula-aikana kangas hävisi muuhun käyttöön.

9 Sodan jälkeiseltä ajalta on runsaasti materiaalia: pöytäkirjojen lisäksi päiväkirja, lehtileikekirja ja valokuviakin. Vuoden -46 johtokunta on valokuvattu jokitörmällä (kuva 5). Kuva 5

10 Esimies Martti Alatalo kirjoitti päiväkirjaan sodan jälkeisestä toiminnasta.: Ensimmäisinä iltamina oli pikkujoulu, kansaa oli ihan huoneitten täydeltä ja kaikki oli kovasti innostuneita ja hyvällä tuulella. Toisena illanviettona oli tapani iltamat, ohjelma oli pirteää ja yleisö menestys oli aivan valtava. --- tanssi innostus oli vallannut nuoret sekä vanhat sotavuosien jälkeen, hiki virtasi, mutta kaikki tahtoi vain tanssia, kun oli päästy tanssi vapauten aikaan --- Ei haitannut sotan arvet eikä suruvuosia vietetty. Tanssi-innostus oli todella suuri. Vuosittain kokoonnuttiin tansseihin tai iltamiin kertaa. Ohjelmalliset iltamat olivat seuralle edullisemmat järjestää, sillä tuotosta ei tarvinnut maksaa huviveroa. Anomuksessa (kuva 6), joka jätettiin nimismiehelle, näkyy tyypillinen ohjelmarunko. Kun ohjelma oli esitetty omalla talolla sen kanssa vierailtiin naapuriseuroissa. Tällä ohjelmalla mentiin viihdyttämään iiläisiä.

11 Kuva 6

12 Tanssien houkuttimina oli onnennaulaa, korikarnevaaleja, ryöstöä, serpentiinejä, tangotuokioita, liukastettu lattia ja hyvä soitto. Omia autoja oli vielä vähän ja linja-auto varattiin kuljettamaan tanssikansaa Pokkitörmältä ja Martinniemestä. Kuva 7 Rakentamisen puolella sodan jälkeen tärkein uudistus oli sähkövalon saaminen. Valon juhlaa vietettiin joulukuussa -48. Sodan jälkeisinä vuosina osallistuttiin innokkaasti kursseille ja tilattiin kursseja omalle talolle. Toivolassa harjoiteltiin tanhuja, laulettiin ja näyteltiin.

13 Vuoden -48 kurssilaiset tekivät kurssin päätteeksi lehden (kuva 8). Kurssin vetäjänä oli Liisa Mattila. Hän kirjoitti lehteen mm. Intoa, tarmoa ja innostusta teille Alakylän nuorisoseuralaiset. Korkealla on nuorisoseuralaisten päämäärä, mutta yrittäkäämme jokainen hetki päästä lähemmäs päämääräämme. Näin käytämme myös oikein elämämme suurinta lahjaa nuoruutta. Kuva 8

14 Päiväkirjaan on tallennettu monia hauskoja kurssikronikoita. Maaliskuussa -52 runoiltiin mm. näin: Kuka ei tietäisi Automiestä, paljon hän tietää Alakylän tiestä. Hän kertoi kyllä, se hyvin luistaa, kun pänikät vain tuoda muistaa. Taitavasti kurvissa rattija vääntää, hienosti tyttöjä tanhuissa kääntää. Tämä kurssikuva on elokuulta -59. Kuva 9 Kaleva uutisoi: Sunnuntai-iltana pidettiin ns-talossa onnistunut päättäjäisiltama seuraavalla ohjelmalla: Yhteislaulun jälkeen kurssilaiset esittivät kuvaelman Isänmaan kasvot, nähtiin reippaita kansantanhuja, Raili Kauppila lausui runon, kurssipojat esittivät laulua, Neuvoja Toini Kyllönen luki yhteisesti valmistetun kronikan, yleisöä leikitettiin ja laulatettiin. Kurssilaiset esittivät toistamiseen tanhuja ja kuvaelman. Neuvoja Toini Kyllönen puhui nuorisoseuratyön merkityksestä ja kiitti kurssilaisia viikon työsuorituksista toivoen kylvetyn aatteen siemenen jaksavan kantaa satoa myöhemmässäkin vaiheessa.

15 Iltamissa tanssimusiikista huolehti tavallisesti soittaja. Sodan jälkeen musisoivat ainakin Veikko Savilaakso, Kustu Grönlund, ja Korven pojat, joilla oli ensin mandoliinit ja myöhemmin haitarit soittimina. Sähkö mahdollisti myös gramofonin ja äänilevyjen käytön. Reino Vesa, jonka eloisasta muistelusta olen saanut historiikkia tehdessä nauttia, kertoi juhannuksesta 40-luvulla. Soittajia ei silloin ollut ja salin keskelle nostettiin gramofoni. Sen ääni kuului huonosti, kun tanssijoiden jalat hiissasivat hiekkaisella lattialla. Soitto loppui, mutta tanssijat jatkoivat. Levyjen vaihtaja huusi "peli loppui", ja tanssijat tiesivät lopettaa. Kevättalviset marianpäivän hiihdot järjestettiin edelleen säännöllisesti. Kuva 10

16 Alakylän hiihdot kuuluivat seudun kilpahiihtäjien kevättalven ohjelmaan. Sekä naisten että miesten sarjoissa oli runsaasti osanottajia. Tässä kuvassa Reino Vesa pyyhältää jokitörmää. Kuva 11 Hikisen urakan jälkeen hiihtäjät pääsivät pesemään ja rentoutumaan Isokanniaisen saunaan, joka oli lämmitetty kilpailijoille. Kesäkisoissa oli muutamana vuonna yleisurheilun lisäksi mukana hieman erikoisempiakin lajeja - triathlonin lajit: uinti, pyöräily ja juoksu. Rakentamisen puolella 50- ja 60-luvut olivat ainakin pöytäkirjojen valossa hiljaista aikaa. Tansseja pidettiin edelleen säännöllisesti ja parit ohjelmalliset iltamat vuosittain: pikkujoulu ja kurssien päätösiltamat. Sodan jälkeinen kiihkeä toiminta oli ehkä uuvuttanut entiset harrastajat, elämäntilanteet muuttuivat, yhteiskunta muuttui. Autoilla päästiin liikkumaan laajemmalla alueella. Oma kylä ei varsinkaan tässä kaupungin kupeessa ollut enää ainoa paikka harrastaa ja löytää huveja.

17 Pöytäkirjoista voi uumoilla erimielisyyksiä johtokunnassa. Eräs merkintä kertoo, että kokous kesti kaksi ja puoli tuntia asioitten eripuraisuuden vuoksi. Muutama sivu pöytäkirjasta on leikattu irti, eripuraisuuden syy lienee mennyt niiden mukana. Vuonna -61 esimies kirjoitti päiväkirjaan: Kokous totesi seuran toiminnan edellisinä vuosina olleen melkein nukuksissa. Kokous päätti, että toiminta pannaan käyntiin. Se on merkille pantavaa, että nykyisin ei enää saa toimihenkilöitä yhteistoimintaan. Esimiehen pitäisi yksin toimia. Tansseja kuitenkin pidettiin säännöllisesti. Toivolan 40-vuotisjuhla vietettiin urheilemalla päivällä ja tanssimalla illalla. Harrastustoiminta oli hiipunut, eikä ohjelmaa saatu aikaan. Vuonna -63 oli todellinen yritys saada puhtia toimintaan. Yleisessä kokouksessa oli 50 henkeä ja suunnitelmia tehtiin. Vireä kausi jäi lyhyeksi ja lähes koko 60-luvun ajan pöytäkirjoista löytyy vain pienimuotoinen vuosikokous, jossa todetaan, että toimintaa jatketaan entiseen tapaan. Vuonna -69 oli keskusseurasta vieraita vuosikokouksessa ja kyläläisiä usean kymmenen joukko. Taas yritettiin innostua, mutta aika ei ollut vielä kypsä. Vuoden -70 vuosikokouksen jälkeen pöytäkirjan sivut ovat tyhjät. Toivolassa ei pitkään aikaan oltu tehty korjauksia ja talo rapistui hiljalleen käyttökelvottomaksi. Varmaan monet kyläläiset katselivat harmissaan Toivolan hiljaista rappiota. Asiasta puhuttiin Alakylän koulun kinkereillä, kun väkeä oli koolla. Päätettiin panna hihat heilumaan. Kokoukseen Alakylän koululle kutsuttiin väkeä maaliskuussa -73. Nuorisoseuran asia oli kyläläisille tärkeä - siitä todisteena oli 80 henkilön paikalla olo. Pöytäkirjaan merkittiin, että toimintaa päätettiin jatkaa vanhemman ja nuoremman väen kanssa yhteisvoimin. Esimieheksi valittiin Heikki Saarela, ja johtokunnan tueksi lupautui 30 hengen tukiryhmä. Kiireellisin asia oli Toivolan kunnostaminen. Seuraava ja kesä ja talvi olivat kiihkeää rakennusaikaa. Huhtikuussa -74 olivat korjatun Toivolan avajaiset. Kyläläisille tehtiin kysely, mitä 70-luvun nuorisoseuralainen haluaa tehdä. Vastauksissa oli monenlaista: liikuntaa, tansseja, bingoa, elokuvia, opintokerhoja, varhaisnuorten toimintaa, kuva- ja näyttämötaiteita, naisten toimintaa. Näitä toiveita toteuttamaan valittiin johtokunnan avuksi toimikuntia. Moniin toiveisiin pystyttiin vastaamaan. Toivola heräsi eloon.

18 Korjaustöitä varten otettu laina saatiin maksetuksi vuoteen -79 mennessä pääasiassa tanssien tuottamilla varoilla. 80-luvun alussa oli taas juhlia tiedossa: nuorisoseuraliike täytti 100 vuotta ja oma seura 60 vuotta. Kesällä Kiimingin nuorisoseurat järjestivät yhteistuumin näyttävän nuorisoseuraviikonlopun. Toivolan oma juhla pidettiin lokakuun lopussa Tässä nuorisoseuran silloinen esimies Juha Kontio sekä Anna-Liisa Huusko, Heikki Saarela ja Viljo Leiviskä ottavat vastaan keskusseuran tervehdystä. Kuva 12

19 Liikuntaharrastus oli vireää 80-luvulla. Liikuntakerho kokoontui kaksi kertaa viikossa, pidettiin talvi- ja kesäkisoja ja tehtiin lukuisia lasketteluretkiä. Kilpailupuolella menestyi erityisesti miesten lentopallojoukkue (kuva 13), joka on voittanut kolmen vuosikymmenen aikana valtakunnallisissa nuorisoseurojen turnauksissa kaiken värisiä mitaleita. Tämän kuvan lentopalloilijat on ikuistettu vuonna -81, kun he ilmoittautuivat lentopallon 5. sarjaan ja kaksi vuotta myöhemmin nousivat 4.-sarjaan.

20 80-luku oli taas suurten remonttien aikaa: sisääntulo, vaatesäilytys, vessat ja lämmitysjärjestelmä uusittiin, saatiin vesijohto. Talo maalattiin ulkoa päin. 90-luvulla olivat vuorossa näyttämö, keittiötilat ja ravintola. Kylältä on onneksi aina löytynyt talkooväkeä, kun rakentamista on ollut. Tiukan talouden aikana se on ollut ehdoton edellytys pitää taloa kunnossa. Tämä kuva on 2000-luvun talkoista. Rakennusmiehet ovat keikkuneet tellingeillä kattoremontissa.

21 Naisten talkootyötä on tarvittu siivouksessa ja lukuisten omien ja talon vuokraajien juhlien järjestelyissä. Kuva 15 Ajat ovat muuttuneet, sen tiedämme toki. Vuosikymmeniä sitten rippikoulun käytyään pääsi vanhempien luvalla nuorisoseuran iltamiin tapaamaan toisia nuoria, katselemaan kiinnostavia tyttöjä ja poikia, lähempänä täysi-ikäisyyttä ehkä löytämään seurustelukumppanin ja mahdollisesti puolison oman kylän tai naapurikylän nuoresta. Nuorisoseuran talo ja siellä järjestetty toiminta olivat valtavan tärkeä henkireikä etenkin maaseutukylien ihmisille. Näinä päivinä nuorisoseuran itse järjestämää harrastustoimintaa ei tarvita siinä määrin kuin ennen. Nuoret löytävät ja pääsevät harrastuksiin ja huvituksiin oman kylän ulkopuolelle. Tanssiminen ei kiinnosta entiseen tapaan. Alkuaikoina nuorisoseuran talo oli pääasiassa kylän nuorten kokoontumispaikka ja toiminta rahoitettiin tanssien tuotolla. Nykyään tarjonta on suunnattu perheille. Rahoitus on haettava muualta.

22 Toivolan rakennus on hyvässä kunnossa. Mitä tehdään, että korjausrahojen puutteessa katto ei taas uhkaa romahtaa eivätkä seinähirret lahota. Mistä ylläpito- ja korjausrahat saadaan? Mistä varoja toimintaan? Esitin kysymykset nykyiselle puheenjohtajalle Niina Määtälle. Toivolaa vuokrataan, Niina vastasi. Talouden pelastusrenkaaksi on löytynyt talon vuokraaminen harrastus- ja juhlakäyttöön. Kunta ja seurakunta tarvitsevat kokoontumistilaa kerhoille. Yksityiset ja yhteisöt tarvitsevat juhlatilaa. Katsoin tulevan kesän vuokrauskalenterista, että ainoastaan juhannusviikonloppu on vapaana, muina viikonloppuina Toivola on koristeltu hääjuhlia varten. Muutamat nuorisoseuran perinteiset omat toiminnat ovat pitäneet pintansa vuosikymmenien ajan. Marianpäivän hiihdot (kuva 16) pidetään joka kevättalvi. Viimeiset vuodet päivä on ollut koko perheen ulkoilutapahtuma. Lapset hiihtävät, äidit, isät ja isovanhemmat huoltavat ja kirittävät. Tuoreita munkkeja nautitaan ja ajellaan ponilla. Kirpputori on tapahtuman ohessa. Kuva 16

23 Toinen pintansa pitänyt on pikkujoulu (kuva 17). Päivällä on lasten oma pikkujoulu, pukki käy - tässä kuvassa Kaisa Siekkinen - ja lapset saavat paketin. Illalla on aikuisen väen juhla. Jo melko pitkään se on ollut nuorisoseuran ja metsästysseuran yhteinen. Kuva 17 Varsinainen tanssitoiminta on hiipunut, mutta harvakseltaan kokeillaan, vieläkö löytyy tanssi-intoisia pyörähtelemään Toivolan lattialle. Tänä iltana se on mahdollista, ja seuraavan kerran Kiiminki-päivien aikaan elokuussa. Juhlien järjestämiseen Toivolan väki on aina innostunut. Ensimmäiset vuosipäiväjuhlat olivat 25-vuoden toiminnan jälkeen ja sen jälkeen on vietetty 40-, 60-,70-, ja 80-vuotispäiviä.

24 Kuva 18 Ja nyt, hyvät kuulijat, juhlimme 90-vuotiasta nuorisoseuraa. Tiedän, että toiminta on muutaman "asiata harrastavan" harteilla. Siksi on erityisen hienoa, että he eivät ole säästelleet vaivojaan, vaan päättivät, että Toivola, sen toimijat, ystävät ja kyläläiset ovat ansainneet tämän juhlan. Toivola on vuosikymmenten aikana vaikuttanut satojen ihmisten elämään. 46 kyläläistä on johtanut esimiehenä tämän nuorisoseuran toimintaa. Alkuaikoina Toivolaan käveltiin aitoviertä, nykyään parkkeerataan kulkuväline parkkipaikalle. Täältä on haettu ja haetaan oppia ja huvia, elämänsisältöä, toisten ihmisten seuraa. Siinä suhteessa vuosikymmenet eivät ole muuttaneet nuorisoseuraa. Historiikkia tehdessäni olen kunnioittaen pitänyt käsissäni kirjoja, joihin 90 vuotta sitten merkittiin muistiin sen ajan tapahtumia. Olen mielessäni nähnyt, kuinka sihteeri kokouksen jälkeen sytyttää öljylampun, ottaa käteensä mustekynän, kastelee sen kärjen mustepullossa ja ryhtyy kirjoittamaan. Hän jätti merkintänsä tulevaisuuden toimijoille. Hänen ja kaikkien hänen jälkeensä tulleiden nuorisoseuralaisten ansiosta me voimme nyt viettää tätä juhlaa. Historiikin tekeminen on ollut kunnianosoitus ja kiitos eri aikoina tehdystä työstä nuorisoseuran hyväksi.