TOIMINTAKERTOMUS 2004

Transkriptio

1 - 1 - TOIMINTAKERTOMUS 2004 Sisällysluettelo 1. Toiminnanjohtajan katsaus 2 2. Toiminta-ajatus 4 3. Toiminta-alueet Sijaishuolto Varhaiskasvatus Lasten pahoinpitelyn ehkäisy Monikulttuurisuus 8 4. Yhteistyö Valtakunnallinen yhteistyö Alueellinen yhteistyö Yhteistyö valtion viranomaisten kanssa Yhteistyö järjestöjen ja muiden tahojen kanssa ITLA Tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyö Harava Varpu Lastensuojeluverkko-projekti Arjen hallinta Perhepalveluiden kehittäminen Lastensuojelun kehittämisohjelma Koulutus- ja seminaaritoiminta Kannanotot ja vaikuttajatoiminta Viestintä ja tiedotus Julkaisutoiminta Lapsen Maailma Kirjasto ja tietopalvelu Lapsitiedon Keskus -hanke Kansainvälinen toiminta Pohjoismainen yhteistyö Eurooppa-taso Kansainvälinen vaikuttajatoiminta Lähialueyhteistyö Jäsenistö ja hallinto Ansiomerkit Henkilöstö Talous 31 LIITTEITÄ

2 TOIMINNANJOHTAJAN KATSAUS Kertomusvuonna lastensuojelun toimintaympäristöä väritti lisääntynyt huoli huostaan otettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kasvusta (Kuvio 1). Sijoitusten yleisimpiä syitä ovat vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, jotka usein johtavat lapsen hoidon laiminlyöntiin tai perheväkivaltaan. Yhä useampi sijoitus perustuu lapsen oirehtimiseen, joka näkyy esimerkiksi kouluvaikeuksina, rikollisuutena tai huumeiden käyttönä. Useiden sijoitusten kasaantuminen samalle lapselle on lisääntynyt. Aikaisempaa yleisempää on myös se, että lapsi ei enää voi palata vanhempiensa luo. Myös lasten psykiatriset hoidot ovat lisääntyneet samoin kuin lastensuojelun avohuollon asiakkuudet, jotka ovat aiempaa pitkäkestoisempia. Lastensuojelun Keskusliitto laati 1990-luvun lopulla lastensuojelun strategian ja siihen liittyvän oman strategiansa. Uusi, kertomusvuonna ajantasaistettu toimintalinjaus Lapsen hyvä elämä 2015 määrittelee lasten suojelun yhteisen vision ja strategian. Aiemmasta strategiasta poiketen lasten suojelu on Lapsen hyvässä elämässä kirjoitettu erikseen, sillä toimintalinjaus käsittelee lapsipolitiikkaa laajemmasta näkökulmasta kuin pelkästään lastensuojelullisesta. Keskusliiton omaa toimintalinjausta ryhdyttiin työstämään kertomusvuoden lopulla ja sitä käsitellään vuoden 2005 kevätliittokokouksessa. Valmistelutyöhön ovat osallistuneet keskusliiton jäsenyhteisöt, luottamushenkilöt ja työntekijät. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma sisältää monia lasten, lapsiperheiden ja lastensuojelun kannalta myönteisiä hankkeita ja toimenpiteitä, vaikkakaan lapsi- ja perheasiat eivät nousseet hallituksen politiikkaohjelmien joukkoon. Lapsille ja perheille suunnattujen peruspalvelujen laatu turvataan ja palveluja parannetaan muun muassa huolehtimalla riittävästä ja pysyvästä henkilökunnasta. Hallitusohjelman mukaan tarvitaan laajaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä vanhempien kasvatusvastuun ja tukiverkkojen vahvistamiseksi. Myös lastensuojelutyötä vahvistetaan ja varmistetaan sijaishuollon laadullinen ja määrällinen kehittäminen. Vuonna 2004 käynnistyi vuosia odotettu lastensuojelulain uudistustyö. Eduskunnan käsittelyyn tuli hallituksen esitys lastensuojelulain osauudistuksesta. Uudistus koskee huostassa oleviin lapsiin ja nuoriin kohdistettavien pakkotoimien ja rajoitusten käyttöä ja niiden sääntelyä. Vuoden 2005 alussa sosiaali- ja terveysministeriö asetti lastensuojelulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän. Osana sosiaalialan kehittämisohjelmaa käynnistyi lastensuojelun kehittämisohjelma. Lapsiasioiden hallinnon organisoimiseksi eduskunta hyväksyi lain lapsiasiavaltuutetusta. Valtuutetun toimikausi alkaa syyskuussa Valtionhallinnossa tapahtuneesta myönteisestä kehityksestä huolimatta lastensuojelun kentässä herätti kuitenkin huolta suunnitelma lakkauttaa nykyinen lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmä vuoden 2006 alusta osana kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Nykyisessä järjestelmässä on selviä puutteita mm. pienten kuntien ja järjestelmän hallinnoinnin kannalta.

3 - 3 - Järjestelmän puutteita olisi kuitenkin ollut mahdollista korjata ilman että koko järjestelmä romutetaan. Pelkona järjestelmän lakkauttamisen jälkeen on paluu tilanteeseen, jossa taloudelliset syyt määrittävät, saako lapsi lastensuojelun sijaishuollon apua sitä tarvitessaan. Keskusliitto ajoi 1990-luvulla voimakkaasti tasausjärjestelmän aikaansaamista. Yhteiskunnallinen asenneilmasto ja julkinen keskustelu olivat toimintavuonna pääosin lapsi- ja lastensuojelumyönteisiä. Ristiriitaisen vastaanoton saivat mm. työryhmäesitys poikien ei-lääketieteellisiin syihin perustuvista ympärileikkauksista ja ehdotus samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta perheen sisäiseen adoptioon. Keskustelu lasten ruumiillisesta kurituksesta kävi vilkkaana niin lehdissä kuin internetin keskustelupalstoillakin. Keskusliiton tutkimuksen mukaan ruumiillinen kuritus hyväksytään edelleen hyvin yleisesti (Kuvio 2), vaikka se on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta Selvityksen jälkeen keskusliitto päätti kertomusvuonna anoa RAY-avustusta kurituskielteisiin asenteisiin vaikuttavan viestintäkampanjan käynnistämiseksi. Kertomusvuonna niin yksittäiset kansalaiset kuin alan järjestötkin vaativat nykyistä tehokkaampia toimia lasten suojelemiseksi yhä aggressiivisemmassa media- ja mainosympäristössä. Asiaa pohditaan myös opetusministeriössä, jossa toimintavuonna valmistui luonnos toimintaohjelmaksi Mediaväkivalta ja lapset. Aihealue on kirjattu myös keskusliiton toimintasuunnitelmaan vuodelle Keskusliiton toiminnalliset tavoitteet saavutettiin. Kertomusvuonna päättyi kaksi laajaa kehittämishanketta: Harava ja Laituri. Edellisen osalta juurrutus- ja levittämistyö jatkuu vielä vuonna Keskusliiton toiminnan rahoituksen kannalta keskeisiä ovat Lasten Päivän Säätiön tuotto-osuus sekä Raha-automaattiyhdistyksen yleisavustus ja projektiavustukset kehittämistyöhön. Säätiön tuotto-osuus oli budjetoitua suurempi, mikä helpotti toiminnan rahoitusta Lapsen Maailma lehden tuoton jäädessä budjetoitua pienemmäksi. Keskusliiton toiminnalliset haasteet liittyvät mahdollisuuksiin vastata jäsenistön odotuksiin. Luonnoksessa liiton toimintalinjaukseksi korostetaan toimintaa lapsitiedon keskuksena ja nykyistä aktiivisempaa vuorovaikutusta jäsenistön kanssa. Keskusliiton toiminnan riskit ovat pitkälti taloudellisia ja koskevat perustoimintojen rahoituksen turvaamista. 2. TOIMINTA-AJATUS Keskusliiton säännöt määrittelevät toiminnan tarkoituksen seuraavasti: Keskusliiton tarkoituksena on kehittää kaikinpuolisesti lastensuojelua ja edistää yhteistoimintaa lastensuojelun alalla yksityisten järjestöjen ja muiden yhteisöjen sekä niiden ja kuntien ja valtion kesken.

4 - 4 - Lastensuojelun Keskusliitto on kotimaassa ja kansainvälisesti tunnettu alan vahva vaikuttaja, vastuullinen kehittäjä ja voimien kokoaja on lapsen ja lastensuojelun puolestapuhuja toimii lapsen oikeuksien ja lapsen edun toteuttamiseksi YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen hengessä puolustaa kotimaisessa ja kansainvälisessä toiminnassaan erityisesti haavoittavissa oloissa elävien lasten oikeuksia Liiton toiminnassa lasten suojelu nähdään lapsipoliittisena vaikuttamisena, lapsen edun turvaamisena ja perheen tukemisena sekä yhteistyönä ja asiantuntijuutena. 3. TOIMINTA-ALUEET Keskusliiton vakiintuneita toiminta-alueita ovat sijaishuolto joka kertomusvuonna laajentui kattamaan myös avo- ja jälkihuollon varhaiskasvatus, lasten pahoinpitelyn ehkäisy sekä hoito ja monikulttuurisuus. Kertomusvuonna lopettivat toimintansa vakinaiset toimikunnat, jotka käsittelivät lasten tapaturmien ehkäisyä ja pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten asioita. Näillä toiminta-alueilla ei ole enää päätoimista työntekijää, mutta keskusliitto ottaa ne edelleen aihealueina huomioon esimerkiksi vaikuttajatoiminnassaan. Vuonna 2005 toiminta-alueisiin lisättiin lapset ja media. Kevätliittokokouksessa 2005 käsiteltävä keskusliiton toimintalinjaus tuonee muutoksia myös toiminta-alueisiin ja niiden painotuksiin. 3.1 Sijaishuolto Kertomusvuoden aikana Sijaishuollon neuvottelukunta otti vastaan Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun kehittämishankkeen osion kuusi (Sijaishuolto ja jälkihuolto) asiantuntijatyöryhmän tehtävän vuosiksi Tehtävänä on koota tietoa sijaishuollon ja jälkihuollon nykytilasta ja paikantaa lähivuosien keskeiset kehittämiskohteet. Toimeksianto on yhtenevä Sijaishuollon neuvottelukunnan perustehtävän kanssa; osallisuus Lastensuojelun kehittämishankkeessa antaa työlle lisää painoarvoa ja laajentaa vaikutusmahdollisuuksia. Keskusliiton työntekijä vastaa kahden kuukauden vuosittaisella työpanoksella osion 6 toteutuksesta yhdessä Stakesin työntekijän kanssa. Edellä mainitusta tehtävästä johtuen päätettiin toimintasuunnitelmassa mainittu perhetyön raportti jättää toteuttamatta, ja käyttää perhetyöstä vuoden 2003 aikana kerättyä tietoa kehittämisohjelman selvitykseen sijaishuollon ja jälkihuollon nykytilasta ja kehittämistarpeista. Selvitys valmistuu vuoden 2005 loppuun mennessä. Sijaishuollon neuvottelukunta kokoontui neljä kertaa. Kehittämisohjelman lisäksi käsiteltiin Lastensuojeluverkko-projektin ja sijaishuollon

5 - 5 - yhtymäkohtia, uusinta koulukotitutkimusta sekä sijaishuollon kannalta keskeisiä tarpeita lastensuojelulain uudistamiselle. Sijaishuollon laatu Yksi kertomusvuoden päätapahtumista oli Valtakunnallisten sijaishuollon laatukriteerien julkaiseminen marraskuussa. Laatukriteerit saivat runsaasti huomiota alan sisällä sekä mediassa. Laatukriteerit ohjaavat tarkastelemaan sijaishuoltoa lapsen näkökulmasta ja osoittavat, mihin sijaishuoltopaikan toiminnassa tulisi kiinnittää huomiota sijaishuollon laatua arvioitaessa. Kriteeristön avulla eri yksiköt voivat kartoittaa ja kehittää toimintaansa ja kuvata palvelun käyttäjille laadunvarmistusmenetelmiään. Sijoituksista vastaavat työntekijät tarvitsevat kriteereitä sen varmistamiseksi, että lapsi sijoitetaan heti ensimmäisellä kerralla hänelle parhaiten sopivaan paikkaan. Kriteeristö helpottaa kunnissa myös sijoitusten seurantaa sekä palveluntuottajien kilpailuttamisen painopisteiden pohtimista ja puitesopimusten tekemistä. Lisäksi laatukriteeristö voi toimia tukena läänitasolla toimintalupia harkittaessa ja sijaishuoltopaikkojen valvonnassa. Kriteeristön toivotaan lisäävän sijaishuollon läpinäkyvyyttä. Kriteerit syntyivät Laituri-projektin valmisteluryhmässä ja ohjausryhmässä yhteistyössä pilottikoordinaattoreiden kanssa. Keskusliitto panosti valtakunnallisten laatukriteerien laatimiseen antamalla projektin käyttöön kolmen työntekijän panoksen. Jälkihuolto Kertomusvuonna julkaistiin Jälkihuolto-opas avuksi nykyisiin kirjaviin ja jopa puutteellisiin toimintakäytäntöihin. Opas on jälkihuollon käsikirja, joka toimii tukena sekä aloittelijoille että pitkään jälkihuoltotyötä tehneille. Julkaisu vastasi ilmeisen hyvin kentän tarpeisiin, sillä hyvän menekin vuoksi oppaasta otettiin lisäpainos elokuussa. Koulutus 11. Valtakunnallisten sijaishuollon päivien 2005 suunnittelu käynnistyi toimintasuunnitelman mukaisesti. Kuopion kaupungin ja Sosiaalijohto ry:n kanssa sovittiin yhteistyöstä päivien järjestämisessä. Lastensuojelun Keskusliitto järjesti kesäkuussa toista kertaa viikon mittaisen PART (Professional Assault Response Training) -ohjaajakoulutuksen amerikkalaisen professori Nick Smiarin johdolla. Lisäksi edellisvuoden kurssilaisille järjestettiin kahden päivän kertauskurssi. PART -koulutus harjoittaa sijaishuollon työntekijöitä väkivaltaisten tilanteiden ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Ohjaajakoulutuksen käyneet voivat kouluttaa oman työyhteisönsä työntekijöitä menetelmän käyttöön.

6 - 6 - Kansainvälinen yhteistyö Kertomusvuonna sijaishuollon kansainvälisen yhteistyön pääpaino oli aktiivisessa osallistumisessa kansainvälisen sijaishuoltojärjestö FICEn ja pohjoismaisen yhteistyöjärjestön (Nordisk Förening för anställda inom socialtjänst och psykisk hälsovård för barn och ungdom) toimintaan. Keskusliitto vastaa FICEn varapuheenjohtajuudesta (vastuualueena Baltian ja IVY-maiden asiat), kansainvälisen sijaishuollon ammattilaisten vaihtoohjelman koordinaatiosta sekä on jäsenenä FICE-foundation rahaston hallituksessa. Lisäksi osallistuttiin FICEn ja Nordiska Föreningenin kokouksiin ja konferensseihin. Kansainvälinen yhteistyö antoi uusia näkökulmia suomalaisen sijaishuollon kehittämistyöhön. Kokousten ja seminaarien mielenkiintoisia aiheita ja uusia menetelmiä tuotiin Suomeen kutsumalla luennoitsijoita valtakunnallisille päiville, ja edellisvuoden tapaan PART-kurssin vetäjiksi. Toisaalta suomalaista lastensuojelun ja sijaishuollon osaamista saatiin hyvin esiin kansainvälisillä foorumeilla. Lisäksi yhteistyö mahdollisti sijaishuollon yksiköille ja sijaishuollossa oleville nuorille henkilökohtaisia kansainvälisiä kokemuksia. 3.2 Varhaiskasvatus Kertomusvuonna annettiin eduskunnalle selonteko esiopetusuudistuksen vaikutuksista, pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeva laki tuli voimaan ja varhaiskasvatussuunnitelmaa juurrutettiin kentälle. Keskusliiton mielestä ongelma esiopetuksen, aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä päivähoidon käytännön järjestämisessä on ryhmäkoon määrittelyn puuttuminen alaa koskevassa lainsäädännössä. Päivähoidon määrällinen tarjonta alkoi kertomusvuonna periaatteessa olla riittävää. Sen sijaan erityispäivähoidon määrällinen tarjonta oli riittämätöntä ja paikkakuntakohtaiset erot suuret. Varhaiskasvatuksen sisällöllisen ja laadullisen kehittämisen välineeksi valmistui Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet -ohjeisto, jonka juurruttaminen kentälle aloitettiin koulutuksen ja ns. Vasu -mentoroinnin avulla. Lastensuojelun Keskusliiton varhaiskasvatuksen yhteistyötoimikunta paneutui työn ja perheen yhteensovittamisen problematiikkaan sekä seurasi varhaiskasvatuksen, esiopetuksen sekä koululaisten aamu- ja

7 - 7 - iltapäivätoiminnan ajankohtaisia kysymyksiä ja oli mukana niihin liittyvissä asiantuntijatapaamisissa. Lain uudistaminen Keskusliitto vaati päivähoitolain kokonaisuudistusta rinnan lastensuojelulain uudistamisen kanssa. Liiton mukaan voimassa oleva päivähoitolaki syntyi erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nyt ollaan. Perheen ja työn yhteensovittaminen Keskusliitto osallistui vuonna 2003 EU-projektiin Daily Routine Arrangements: from Local Practice to National Policy, joka etsi uusia menetelmiä työn ja perheen yhteensovittamiseen. Projekti päättyi keväällä 2004, jolloin pidettiin loppuseminaari ja julkistettiin loppuraportti. Näissä suomalainen/pohjoismainen päivähoito nostettiin hyväksi esimerkiksi ja malliksi perheen ja työn yhteensovittamisen ongelmia ratkottaessa. Projektissa etsittiin menetelmiä, joilla lisätä joustavuutta työssä, kauppojen aukioloissa, kouluissa, lasten- ja vanhustenhoitopalveluissa, asumisessa ja liikennejärjestelyissä. Ratkaisut eivät synny vain hallitusten päätösten varassa, vaan kansalaiset, työnantajat, palveluiden tarjoajat ja käyttäjät vaikuttavat kaikki osaltaan perheen ja työn yhteensovittamiseen, todettiin projektissa. Projektin myötä syntyi kehittämisideoita, joita on hyödynnetty liiton ARJAhankkeessa. Verkostoituminen uusiin eurooppalaisiin kumppaneihin on avannut uusia näkökulmia po. aihealueeseen. Varhaiskasvatus maailmalla Keskusliiton edustajat osallistuivat varhaiskasvatuksen maailmanjärjestön OMEPin maailmankongressiin, jossa pohdittiin varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia lapsen hyvinvoinnin turvaamisessa ja ongelmien ehkäisyssä. Liiton edustajat eivät pitäneet kongressissa esitelmiä, mutta epävirallisissa yhteyksissä korostettiin maamme varhaiskasvatuksen merkitystä varhaisen tuen takaajana. Kongressissa päätettiin käynnistää OMEPin selvitystyö siitä, miten maailmanjärjestö voi tukea varhaiskasvatuksen tarjoamista myös alle 3 vuotiaille lapsille, joille monissa maissa on tarjolla hoidollisia, mutta ei kasvatuksellisia palveluita. Suomi voi näin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa olla jakamassa tieto-taitoa järjestelmistä, joissa yhdistyvät hoito ja kasvatus. 3.3 Lasten pahoinpitelyn ehkäisy Toimikunnan tehtävänä on seurata lasten pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa tutkimustoimintaa ja julkista keskustelua sekä

8 - 8 - alan ehkäisevän työn kehitystä Suomessa, Pohjoismaissa (NFBO) sekä kansainvälisesti (EPOCH; ISPCAN). Toimintavuonna järjestettiin kolmas pohjoismainen lasten pahoinpitelyä ja hoidon laiminlyöntiä käsitellyt kolmipäiväinen kongressi Turussa Kongressiin osallistui 211 osanottajaa kaikista pohjoismaista sekä Virosta. Luennoitsijoita oli pohjoismaiden lisäksi kutsuttu Yhdysvalloista ja Australiasta. Kongressin teemoina olivat lapsen hoidon laiminlyönnin, fyysisen ja seksuaalisen pahoinpitelyn ehkäisyn, tutkimuksen ja hoidon kysymykset sekä laajemmat yhteiskunnalliset lasten oikeusturvaan ja oikeuksiin liittyvät teemat. Uutena teemana oli mukana mm. poikien ympärileikkaus. Lasten ruumiillisen kurituksen osalta valmisteltiin suunnitelmaa ruumiillisen kurituksen vastaisen laajan mediakampanjan Älä lyö lasta käynnistämistä Suomessa. Ruumiillinen kuritus nousi julkisuudessa uudelleen vilkkaan keskustelun kohteeksi ja keskustelu sai myös lasten oikeuksien kannalta kielteisiä sävyjä ruumiillisen kurituksen puolustajien esiintyessä aktiivisesti eri keskustelufoorumeilla. Lastensuojelun Keskusliitto teetti asiasta mielipidekyselyn, joka osoitti, että kurituksen kieltävästä laista huolimatta edelleen yli 30 prosenttia aikuisväestöstä hyväksyy lasten ruumiillisen kurituksen. Kyselyn tulos osoitti, että kurituksen vastaiselle työlle on tarvetta. Toimintasuunnitelmaan kirjattua toimenpidesuositusten laatimista lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi vapaaehtoistoiminnassa ei tuotettu toimintavuoden aikana. 3.4 Monikulttuurisuus Maahanmuuttajalasten ja ulkomaalaislasten asemaa seurattiin toimintavuonna osana keskusliiton vaikuttamistyötä. Ilman huoltajaa tulleiden lasten asema oli edelleen näkyvin osa toimintaa, sillä näitä lapsia tuli Suomeen turvapaikanhakijoina aiempaa enemmän (Kuvio 3). Toimintaympäristössä on myös nähtävissä muutospaineita, jotka toteutuessaan voivat heikentää heidän asemaansa. Suhtautuminen ilman huoltajaa tulleisiin lapsiin on kiristynyt EU:n alueella tiukentuneen maahanmuuttokontrollin myötä, ja se heijastuu myös Suomeen. Erityisesti perheenyhdistämiseen kohdistuu jatkuvasti paineita. Nämä lapset tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta heidän tulevaisuudestaan päätetään pitkälti valtion turvallisuuden vastuualueella. Merkittävin lainsäädännöllinen toiminta-aluetta koskeva hanke oli ulkomaalaislain kokonaisuudistus. Ulkomaalaislain uudistamista seuranneessa järjestöryhmässä aktiivista vaikuttamistyötä jatkettiin niin hallituksen esityksen valmistelun aikana kuin sen jälkeen eduskunnassakin.

9 - 9 - Työtä voidaan pitää tuloksellisena, sillä suojelua tarvitsevien lasten asema nousi esille vielä hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyssä valiokuntien asettuessa monissa kysymyksissä järjestöjen kannalle. Vaikka hallituksen esitykseen ei voida olla tyytyväisiä kaikilta osin, on lapsen etu kirjoitettu uuteen lakiin entistä paremmin. Hallintovaliokunta korosti mietinnössään vielä hallituksen esitystä selkeämmin lapsen edun huomioimista. Myös kotouttamislain valmistelusta annettiin lausuntoja. Keskusliitto jatkoi toimintavuonna suomalaisena kumppanina hankkeessa Separated Children in Europe Programme (SCEP), joka puolustaa ilman huoltajaa tulleiden lasten oikeuksia. SCEP:n puitteissa keskusliitto järjesti Euroopan pakolaisrahaston rahoittamana kansallisena hankkeena kaksipäiväisen koulutustilaisuuden lasten edustajille. Lisäksi osallistuttiin työministeriön järjestämään edustajakoulutukseen. Edustajakoulutukset tukivat myös valmisteilla olevan perehdyttämiskansion tuottamista. Perheidensä kanssa tulevien turvapaikanhakijalasten asemasta ja palveluista suunniteltu selvitys sen sijaan ei toteutunut, sillä muutaman eurooppalaisen järjestön tekemä hankesuunnitelma ei saanut rahoitusta Euroopan pakolaisrahastolta. Keskusliiton toimintasuunnitelmassa vuodelle 2004 esitetty maahanmuuttajaperheiden palveluja pohtivan työryhmän asettaminen siirtyi vuodelle Syynä ovat nimenomaan suunnitteilla olevat muutokset koskien ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä lapsia. Samalla toimintaympäristön muutokset saattavat pakottaa katsomaan tilannetta erityisesti turvapaikanhakijaperheiden kannalta. Tällä hetkellä EU:n järjestelmä, jossa ajatus yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä toteutuu vain rajakontrollin osalta, on inhimillisesti katsoen kohtuuton. Yhä useampi perhe kiertää EU-maissa peläten palauttamista lähtömaahan. Näissä perheissä lapset elävät vanhempien mielenterveysongelmien keskellä. 4. YHTEISTYÖ 4.1 Valtakunnallinen yhteistyö Keskusliiton toiminnassa yhdistyy alan järjestöjen ja kuntien lastensuojelun osaaminen ja asiantuntemus. Liitto kytkee yhteen lastensuojelun eri osaalueiden tietämyksen. Jäsenyhteisöt ovat edustettuina keskusliiton toimikunnissa ja työryhmissä. Liitteenä luettelo vakituisten toimikuntien kokoonpanoista per Jäsenyhteisöt ovat edustettuina myös keskusliiton kehittämishankkeissa: sekä ohjaus- ja johtoryhmissä että hankkeiden käytännön toteutuksessa. Keskusliiton kannanottoja valmisteltaessa kuultiin jäsenyhteisöjä, mm. valmisteltaessa keskusliiton kannanottoa Lapsen oikeuksien sopimuksen

10 täytäntöönpanoa koskevaan Suomen kolmanteen määräaikaisraporttiin Lapsen oikeuksien komitealle. Lausuntopyyntöjen tiukat aikataulut kuitenkin rajoittivat mahdollisuutta tällaiseen työskentelyyn. 4.2 Alueellinen yhteistyö Keskusliiton roolin mukaisesti sillä ei ole alueorganisaatiota. Keskeisten kehittämishankkeiden Harava ja Laituri alueellisissa ja seudullisissa piloteissa oli mukana jäsenjärjestöjä ja muita järjestöjä, kuntia, lääninhallituksia, osaamiskeskuksia, yksityisiä palvelujen tuottajia. Vaikka lastensuojelun kehittäminen ja toteuttaminen nykyisin edellyttääkin alueellista, seudullista tai maakunnallista yhteistyötä, ei keskusliitto ole luomassa alueellista tai seudullista organisaatiota. Keskusliitto on kuitenkin yhteistyössä esimerkiksi Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n kanssa. 4.3 Yhteistyö valtion viranomaisten kanssa Tiedonvaihto ja yhteistyö valtion viranomaisten kanssa on tärkeää niin yhteiskuntapoliittisen vaikuttamisen kuin lastensuojelun kehittämisenkin kannalta. Keskusliiton sääntöjenkin mukaan sen tulee edistää yhteistyötä järjestöjen, kuntien ja valtion välillä. Yhteistyö tapahtuu osallistumalla viranomaisten asettamien toimielinten työhön ja kutsumalla keskusliiton toimikuntiin ja työryhmiin viranomaisten edustajia. Yhteistyössä viranomaisten kanssa järjestettiin myös seminaareja ja työkokouksia. Keskeistä oli kertomusvuonna yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin, ulkoasiainministeriön, työministeriön, opetusministeriön ja oikeusministeriön kanssa. Yhteyttä kansanedustajiin pidettiin Eduskunnan Lapsen puolesta ryhmän ja eduskuntaryhmien kautta. Yhteistyö Euroopan parlamentin suomalaisedustajien kanssa oli satunnaista ja tapahtui osin Eurochild-järjestön kautta. 4.4 Yhteistyö järjestöjen ja muiden tahojen kanssa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ja sen lastensuojeluryhmä on merkittävä foorumi kehitettäessä mm. järjestötyötä. Keskusliitto pitää lapsi- ja lastensuojelunäkökulmaa esillä myös alan ulkopuolisilla yhteiskunnallisen toiminnan alueilla. Tämän vuoksi keskusliitto oli edustettuna useissa kotimaisissa yhteisöissä, joista lista liitteenä. Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto on tarjonnut mahdollisuuden pohtia järjestöjen ja osaamiskeskusten yhteistyötä sekä globalisaatiota.

11 Osa keskusliiton kotimaisista jäsenyyksistä liittyy ammatillisen ja järjestöllisen osaamisen turvaamiseen. 4.5 ITLA Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLAn perustivat keskusliitto sekä sosiaali- ja terveysministeriö vuonna Säätiö tukee taloudellisesti lapsiin ja lastensuojeluun kohdistuvia tutkimus-, kokeilu- ja kehittämishankkeita. Säätiö on merkitty säätiörekisteriin. Keskusliitto nimeää puolet hallituksen jäsenistä henkilökohtaisine varajäsenineen. 5. TUTKIMUS-, KOKEILU- JA KEHITTÄMISTOIMINTA 5.1 Harava ( ) Harava-projekti päättyi kertomusvuonna. Hanke oli lastensuojelujärjestöjen ja julkissektorin yhteistoimintahanke, jota Lastensuojelun Keskusliitto ja Suomen Kuntaliitto koordinoivat ja toteuttivat. Tavoitteena oli tuottaa yhteistoiminta- ja palvelumalleja lasten- ja nuorten psykososiaalisiin palveluihin. Hanke toimi kolmella pilottialueella ja organisoitui kaikkiaan18 alueelliseksi toimintamallikokeiluksi, jotka pitivät sisällään erilaisia kehittämisprosesseja. Toimintaan oli sitoutunut 62 kuntaa, yli 200 eri organisaatiota ja satoja eri alojen ammattilaisia. Kullakin alueella toimi sekä Lastensuojelun Keskusliiton että Suomen Kuntaliiton työntekijä. Haravan viimeinen toimintavuosi painottui hankkeen kokonaissuunnitelman mukaisesti kehittämistyön tulosten mallintamiseen ja raportointiin. Haravan vuoden 2004 keskeisinä tulostavoitteina toimintasuunnitelman mukaisesti olivat: - kehittämisprosessien päättäminen - tulosten kokoaminen ja mallintaminen - tulosten raportointi - tulosten juurruttaminen ja vakiinnuttaminen - arviointityön loppuunsaattaminen - tulosten levittäminen ja markkinointi. Hankkeen toiminta saatiin päätökseen tulostavoitealueilla. Osa tulosten kokoamisesta ja raportoinnista siirtyi alkuvuoteen 2005, samoin arvioinnin raportointi. Myös hankkeen tulosten levittämistyötä tehdään vuoden 2005 puolella.

12 Verkostotoiminta ja markkinointi Haravan valtakunnallinen ja alueellinen verkostotoiminta keskittyi vuonna 2004 edelleen yhteistyön edistämiseen hankkeen keskeisten sidostahojen, mukana olevien järjestöjen ja valtakunnan tasolla ja alueilla toimivien viranomaisten kanssa. Tammikuussa järjestettiin johtamisseminaari Tuusulassa. Kutsuseminaarin tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa kumppanuusjohtamisen käytännöistä. Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä hanketta esiteltiin kahdessa seminaarissa ja syksyn aikana lukuisissa muissa tilaisuuksissa. Kunnille hanketta on markkinoitu ja siitä tiedotettu pääosin Kuntaliiton yhteistyö- ja tiedotuskanavien kautta. Hanke on ollut näkyvästi esillä myös Lastensuojelun Keskusliiton internetsivuilla. Haravan internetsivut uusittiin vuoden aikana kahteen eri otteeseen. Sivut toimivat tärkeänä ulkoisen viestinnän kanavana ja niillä oli kuukausittain noin kävijää. Kaikki tulosjulkaisut ovat tulostettavissa ja ladattavissa omalle koneelle maksutta. Keskusliitto ja Kuntaliitto päättivät, että sivuja ylläpidetään vielä kaksi vuotta hankkeen päättymisen jälkeen. Sisäiseen viestintään tarkoitettuja extranet-sivuja (asiakirjapankki) käytettiin myös aktiivisesti. Arviointi toiminnasta Hankkeen kehittämistulosten mallinnusprosessia työstettiin valtakunnallisissa ja maakunnallisissa tiimeissä koko kevään ajan. Kirjoitustyötä ei saatu käsikirjoitusversioon asti valmiiksi kesään mennessä. Ison hankekokonaisuuden jäsentäminen loogiseksi julkaisuksi, jolla olisi myös laajempaa kiinnostusta, osoittautui runsaasti aikaa vieväksi työksi. Syksyn aikana hankkeessa keskityttiin tulosten raportointiin. Myös tämä työ vaati yllättävän paljon aikaa. Muutamaa raporttia lukuun ottamatta julkaisut ilmestyivät kuitenkin ajallaan. Hankkeen pääasiallinen tulosjulkaisu, Haravalla kootut, sai ilmestyessään hyvän vastaanoton. Hankkeen laajuudesta johtuen tulosraporttien määrä nousi hyvin suureksi. Niiden hyödyntäminen vaatii toimenpiteitä vielä vuoden 2005 puolella, mihin on varattu resursseja. Hankkeen ulkopuolisten arvioitsijoiden mukaan hanke on valitulla kehittämistavalla kyennyt tuottamaan muutoskykyisiä innovaatioita valittuihin kehittämiskohteisiin sekä monella tavalla vahvistamaan toimijoiden osaamista ja hyvinvointia. Tätä kautta myös varsinaisen palvelunkäyttäjäasiakkaan lapsen ja perheen - tarpeet ovat tulleet paremmin määrittämään palvelun toteuttamista. Valittu kehittämisen tapa merkitsi myös sitä, että kehittämistyö vakiintui osaksi perustyötä kun toimijat itse olivat valitsemassa kehittämisen kohteet.

13 Projektin on arvioitu olleen toteutustavan, rahoituksen ja hankkeen organisoinnin osalta erinomainen. Tasavertaiseen, hankkeen toteuttajien kumppanuuteen perustuvia laajoja ja pitkäkestoisia hankkeita on tarkoituksenmukaista rahoittaa jatkossakin. Lasten ja nuorten palveluissa tämänkaltainen valtakunnallinen ja maakunnallinen hyvin monen toimijan tiivis yhteistyö ei ole vielä kovin tavallista. 5.2 Varpu Varhainen puuttuminen projekti ( ) Varhainen puuttuminen on noussut laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin ammatillisten toimijoiden, kansalaisten kuin poliittisten päätöksentekijöidenkin parissa. Merkityksen kasvusta kertovat lukuisat kansalaisyhteydenotot, joissa erilaista varhaiseen puuttumiseen liittyvää opastusta ja ohjeistusta toivotaan. Hallinnon ja päätöksenteon tasolla hallitusohjelma, kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen toimeenpanosuunnitelma, sisäisen turvallisuuden ohjelma sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma vuosille asettavat syrjäytymisen ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen keskeisiksi painopistealueiksi. Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimassa järjestöjen Varpu-projektissa on haasteisiin vastattu selkeyttämällä ja tehostamalla yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Varpu-projekti osana sosiaali- ja terveysministeriön hanketta Raha-automaattiavusteinen Lastensuojelun Keskusliiton Varpu-projekti on toteuttanut valtakunnallista sosiaali- ja terveysministeriön koordinoimaa Varhaisen puuttumisen hanketta kolmannella sektorilla. Toiminnan yksi keskeinen lähtökohta on ollut tukea järjestöjen jo tekemää ja käynnissä olevaa työtä, tiedottaa siitä ja koota ns. hyviä käytäntöjä. Valtakunnallinen Varhaisen puuttumisen hanke päättyi kesäkuussa Sen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin esitys eri hallinnonalojen ja järjestöjen yhteiseksi varhaisen puuttumisen toimintalinjaukseksi vuosille Loppuvuonna Varpu II hanke organisoitiin mukana olevien tahojen yhteiseksi vastuuhenkilöverkostoksi, jonka sihteeristön muodostavat sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes ja Lastensuojelun Keskusliitto. Varpu-projektin tavoitteet Keskeinen osa valtakunnallista Varpu-hanketta on ollut edistää kulttuurista vastuunoton ja välittämisen muutosprosessia, jonka tuloksena lasten ja nuorten hyvinvointi ymmärretään kaikkien yhteiseksi asiaksi. Keskusliiton Varpu-projektissa yhteistä päämäärää edistetään kolmannella sektorilla ja kansalaisyhteiskunnassa. Keskeistä työssä on ylisektorisen ja moniammatillisen työotteen synnyttäminen ja tukeminen yhteistyössä julkisen sektorin toimijoiden kanssa. Käytännön tavoitteena on saada aikaan sellaisia alueellisia ja paikallisia varhaisen puuttumisen verkostoja, joissa eri sektoreilla toimivat viranomaistahot, järjestöt ja

14 vapaaehtoistoimijat yhteistyössä puuttuvat lasten ja nuorten ongelmiin riittävän varhain ja yhteisellä otteella kullekin alueelle tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Toiminta vuonna 2004 Sosiaali- ja terveysministeriön Varpu-hankkeessa mukana olevien järjestöjen yhteiset kokoukset käynnistyivät alkuvuodesta 2004 Keskusliiton johdolla. Tavoitteena on ollut tiivistää järjestöjen yhteistyötä ja sen kautta tukea projektin toteutumista. Marraskuussa 2004 järjestettiin seminaari Järjestöt varhaisen puuttumisen asialla Helsingissä. Seminaari kokosi yli 30 osallistujaa vaihtamaan mielipiteitä Järjestöjen Varpu-projektista ja varhaisesta puuttumisesta yleensä. Varpu-foorumit Toimintavuonna Järjestöjen Varpu-projektin päätuotteeksi muodostuivat alueelliset Varpu-foorumit, joita järjestettiin seitsemällä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Osanottajia oli yhteensä 154. Foorumit kokosivat yhteen erilaisessa kansalaistoiminnassa mukana olevia, lasten ja nuorten parissa toimivia henkilöitä. Foorumeissa pohdittiin kunkin alueen lapsipoliittista tilannetta, yhteistoiminnan kehittämistarpeita ja vaikuttamistoiminnan muotoja. Tavoitteena oli luoda osallistujien välille yhteinen näkemys lasten ja nuorten tukemisesta ja yhteisen toiminnan kehittämisestä, jolla tuetaan alueellista varpu-toimintaa. Samalla koottiin ja levitettiin tietoa kaikista järjestöjen varpu-hankkeista ja hyvistä käytännöistä. Foorumit jatkuvat vuonna Toimintavuonna käynnistyi koulutusyhteistyö kirkon Sopuavain-hankkeen kanssa. Yhteistyö koulujen kanssa Keskusliitto koulutti vuonna 2003 muutamilla pilottialueilla koulujen ja järjestöjen käyttöön varhaisen puuttumisen tukihenkilöitä. Ns. Varpusia on koulutettu Helsingissä, Varsinais-Suomessa, Keski-Suomessa ja Kymenlaaksossa varhaisen puuttumisen juridiikkaan, huolen vyöhykkeistön tuntemukseen ja siihen liittyvän teemaseula-menetelmän käyttöön. Varpusten roolia järjestöissä työskentelevinä ja järjestöverkostoissa toimivina varhaisen puuttumisen ammattilaisina ja tukihenkilöinä kehitettiin kuluneena vuonna. Varpusten tarkoitus on toimia Varpu-foorumeissa syntyneiden alueellisten verkostojen kehittäjinä, oman taustaorganisaationsa varpu-asiantuntijoina ja kulttuurisen muutoksen airueina sekä koti koulu -yhteistyön kehittäjinä yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa.

15 Yhteistyö OAJ:n kanssa vuonna 2003 solmitun yhteistyösopimuksen puitteissa käynnistyi alkuvuodesta Opettaja-lehdessä kerrottiin Varpusten osaamisesta ja markkinoitiin koti-koulu -yhteistyötä. Loppuvuodesta sovittiin Opettaja-lehden välissä syksyllä 2005 ilmestyvän Varpu-liitteen toimittamisesta. Yhteistyössä on ollut mukana Suomen Vanhempainliitto. Varpu-portaali Hyvien käytäntöjen kokoaminen Varpu-portaaliin jatkui. Portaalin keskeisenä tehtävänä on edistää Varpu-ajattelua ja tukea kolmannella sektorilla kehitettyjen toimintamallien levittämistä. Portaali tullaan kytkemään osaksi Lastensuojelun Keskusliiton valmistumassa olevia verkkopohjaisia hakemistoja (Lastensuojeluverkko, Lapsitiedon keskus), ja se avataan Varpun päivänä Kulttuurisen muutoksen prosessi Lastensuojelun Keskusliitto tutki kesällä 2004 suomalaisten asenteita lasten ruumiilliseen kuritukseen ja valmiuksiin puuttua, jos vastaaja havaitsee lähipiirissään käytettävän lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kysely julkistettiin Lastensuojelupäivillä. Selvityksen mukaan suomalaiset ovat yllättävänkin - valmiita itse puuttumaan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Varhaiseen puuttumiseen liittyvät asenteet olivat esillä myös lastensuojelupäivien ohjelmaan sisältyneessä paneelikeskustelussa. Projektista tiedottaminen Varhainen puuttuminen oli hyvin esillä paikallisissa tiedotusvälineissä Varpu-foorumeiden ja Sopuavain-tilaisuuksien yhteydessä. Kansainvälistä toimintaa Projektia ja varhaista puuttumista esiteltiin FICEn kansainvälisessä kongressissa Glasgow ssa. Varpu on ollut mukana Keskusliiton lähialueyhteistyöhankkeessa Prääsän lastensuojelujärjestelmän kehittäminen. Projektin arviointi Projektin arviointia ryhdyttiin valmistelemaan loppuvuodesta Kaksi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian opiskelijaa teki lopputyönsä projektista, ja varsinaiseksi tutkimuskohteeksi päätettiin valita Varpufoorumit ja niiden arviointi. Kysely valmistui tammikuussa Lastensuojeluverkko-projekti ( ) Raha-automaattiavustuksella toteutetun Lastensuojeluverkko -projektin ajatuksena oli tuottaa malli palveluntuottajien itse päivittämästä lastensuojelupalveluiden tietokannasta, joka integroituu muihin internetpalveluihin. Palvelutietokanta korvaa keskusliiton aiemmin

16 painotuotteena julkaisemat lastensuojelupalveluja ja -järjestöjä esittelevät kirjat. Tavoite 1 Hankkeen ensimmäisenä osatavoitteena oli tarjota ajantasaista tietoa lastensuojelupalveluista tuottamalla malli lastensuojelupalveluiden palvelukuvauksesta, tuottamalla lastensuojelun ammattilaisten käyttöön valtakunnallinen internetpohjainen hakupalvelu lastensuojelun tuki- ja sijaishuoltopalveluista. Projektin aikana toteutettiin tietokannan ylläpitojärjestelmä ja käynnistettiin sisällönkeruu. Sisällön hyödyntämistä kokeiltiin seudullisesti loimaanseutu.fi -portaalissa ja ammattilaisille kohdennettuna lapsitieto.fi -osoitteessa. Viimeksi mainittu osoite otettiin käyttöön prototyyppiversiona elokuussa. Sivustoa kehitetään osana Lapsitiedon Keskusta. Tietokantasovelluksen lomakkeet on rakennettu palveluiden tuotteistamista ja laadun kuvaamista silmällä pitäen. Tietokanta soveltuu erilaisiin palveluihin harrastustoiminnasta ja vapaaehtoistoiminnasta raskaaseen lastensuojeluun. PALVE-malli on sovellettavissa myös muille palvelusektoreille. Tavoite 2 Toisena osatavoitteena oli tukea lastensuojelun palveluntuottajien tietoteknistä yhteistyötä toiminnan ja toimintajärjestelmien laadun parantamisessa ottamalla tietokannassa huomioon kriteereitä, joita oli luotu Lastensuojelun Keskusliiton RAY-rahoitteisessa sijaishuollon laadun kehittämishankkeessa (Laituri-projekti) tukemalla lastensuojelun palveluntuottajien välistä yhteistyötä tietotekniikkahankinnoissa edistämällä lastensuojelutyön kustannustehokkuutta käynnistämällä yhteistyöhankkeita teknisten ratkaisujen ja kustannusten jakamiseksi luomalla sellainen palvelutietokannan päivitysjärjestelmä, jossa palveluntuottajat vastaavat tietojensa ajantasaisuudesta. Projektin selvitykset osoittivat olevan vaikeaa järjestää kehittämisrahoitus tällaiseen hankkeeseen, jossa on mukana erilaisia palvelujentuottajia. Järjestöillä ei ole mahdollisuutta teknologiatukeen ja IT-alan yrittäjät pitävät markkinoita liian pieninä. Myös kehittämiskustannusten jako erikokoisten järjestöjen kesken on vaikeaa. Eräänä ratkaisuna on yhteinen hankintaorganisaatio.

17 Tavoite 3 Kolmantena osatavoitteena oli valtakunnallinen yhteistyö hyvinvointisektorin erilaisten tietokantojen ja palvelujen yhteensovittamiseksi osallistumalla tietokantojen yhteensopivuutta edistävien strategioiden, standardien ja sopimusmallien tekemiseen, osallistumalla hyvinvointisektorin tietotekniikkahankkeiden väliseen yhteistyöhön sopimalla teknisistä rajapinnoista vastaavien hankkeiden kanssa edistämällä yhteistyötä verkkoympäristöön sijoittuvan tiedon tuotannossa Projektin tuottaman palvelutietokannan ylläpitosovelluksen toteutuksessa otettiin huomioon julkisen hallinnon tietohallinnon (JUHTA) ja muut vastaavat suositukset ja standardit. Tietokannan kannalta tärkein suositus on kansalaislähtöinen palveluluokitus (JHS 145), joka uusittiin vuoden 2004 aikana. Keskusliitto antoi suositusluonnoksesta asiantuntijalausunnon. Lasten suojelupalveluista ei ole aiemmin tiedotettu koordinoidusti tietokantamuodossa. Useat kunnat ja järjestöt ovat listanneet palveluitaan nettisivuilleen, mutta luetteloiden taustalla ei näyttäisi olevan järjestelmällistä ylläpitotekniikkaa. Palveluita listaavaa ja asiakaslähtöistä tietokantaa ei näyttäisi aiemmin Suomessa olleen sosiaali- ja terveydenhoidon alalla. Vapaaehtoistoimintaa ei myöskään ole sisällytetty tietokantoihin. Projektin aikana käynnistettiin useita keskusteluja hyvinvointisektorin keskinäisestä yhteistyöstä. Yhteistyössä pisimmälle päästiin Loimaan seutukunnan ja Kerhokeskus - Koulutyön tuki ry:n kanssa. 5.4 Arjen ajan hallinta ( ) Työn ja perhe-elämän yhdistämisen mahdollisuuksia kehittävä hanke (ARJA) käynnistyi perheen ja työn yhteensovittamista pohtivan EUprojektin Equal Opportunities. Daily Routine Arrangements pohjalta. ARJA -hankkeessa kehitetään suomalaisiin olosuhteisiin sopivia malleja, jotka lisäävät työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksia perheiden, työnantajien, kaupungin hallinnon sekä kahden asuinalueen näkökulmasta. Hankkeen toimijoina ovat Teknillisen Korkeakoulun Yhdyskunta tutkimus- ja koulutuskeskus (koordinaatio, aluenalyysit ja mallit), Pro Competence (työelämä), WSP LT-Konsultit OY ja Liidia Oy (liikkumisen hallinta), Helsingin ja Turun kaupunki (alueen palvelurakenteen kehittäminen), Tilastokeskus (ajankäytön metodologia) ja Lastensuojelun Keskusliitto (lapsiperheiden palvelut). Hanke käynnistyi syksyllä Kertomusvuonna laadittiin hankkeen toimintaohjelma ja luotiin toimijaverkostot Helsingin Herttoniemessä ja Turun Pansio-Perno-Artukainen alueilla. Marraskuussa tehtiin alueiden lapsiperheille (764 vastausta) kysely perheiden arkipäivän toiminnoista ja

18 tyytyväisyydestä alueeseen ja sen palveluihin. Yleisesti ottaen alueita pidettiin melko viihtyisinä. Luonnonläheisyyttä ja julkista liikennettä arvostettiin. Alueita pidettiin lapsiperheille hyvin sopivina. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksia koki 23 % herttoniemeläisistä ja 13% Pansio-Pernon vastaajista. Kiireen kokeminen arkena oli kuitenkin erittäin yleistä. Hankkeessa ei ole vielä selvitetty perheiden työajan joustoihin ja palveluihin liittyviä yksityiskohtaisia tarpeita. Hanke jatkuu vuonna 2005 yhteistyössä alueiden asukkaiden, kaupungin viranhaltijoiden ja alueella toimivien järjestöjen ja muiden palvelun tuottajien sekä valikoitujen työnantajien kanssa. Tavoitteena on kehittää arjen hallintaa tukevia asumisen, ajankäytön, liikkumisen ja palvelujen malleja. Keskusliiton tavoitteena on saada lapsen näkökulma tarkastelun tärkeäksi painopisteeksi tutkimuksen eri osa-alueilla. 5.5 Perhepalveluiden kehittäminen ( ) Valtioneuvoston periaatepäätöksessä sosiaalialan tulevaisuuden turvaamisesta todetaan, että perheiden välistä vertaistukea vahvistetaan ja kehitetään perheiden tarpeista lähtevää perhekeskustoimintaa. Keskusliitto huolehtii siitä, että järjestöjen osallistuminen ja kumppanuus perhepalvelujen kehittämisessä tulee turvatuksi. Perhe keskiössä -julkaisu ja aiheen käsittely Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Lappeenrannassa sekä Harava hankkeen perhekeskustoiminnan esillä pitäminen ovat olleet toimintakautena keinoja kehittää perhepalveluja ja verkostoitua. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt perhepalvelujen kumppanuusohjelman (PERHE -hanke) yhdessä Stakesin, Opetushallituksen, Suomen Kuntaliiton ja Lastensuojelun Keskusliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen vanhempainliiton sekä Suomen evankelisluterilaisen kirkkohallituksen kanssa. Ohjelman tavoitteena on uudistaa lasten ja lapsiperheiden peruspalvelujen toimintakulttuuria ja toimintatapoja. Lastensuojelun Keskusliiton tehtävänä hankkeessa on aktivoida järjestöjä perhekeskustoiminnan kehittämiseen ja etsiä järjestökentän omaa roolia kumppanuusyhteistyössä. 5.6 Lastensuojelun kehittämisohjelma ( ) Lapsipoliittisen ohjelmatyön edistäminen on osa sosiaalialan kehittämishankkeeseen kuuluvaa Lastensuojelun kehittämisohjelmaa. Kuntien lapsipoliittisten ohjelmien laadinta ja toimeenpano nähdään tärkeänä keinona lapsiväestön aseman parantamiseksi ja tasa-arvoisen palvelurakenteen luomiseksi. Lastensuojeluohjelmassa on tavoitteena luoda pysyvä rakenne kuntien lapsipoliittisen ohjelmatyön tukemiselle kunnissa ja seututasolla toimikautena Tämän osion toteuttamisesta vastaa Lastensuojelun Keskusliitto.

19 Lapsipoliittisten ohjelmien laadinta ja toimeenpano ovat kunnissa hyvin erilaisessa vaiheessa. Vuodenvaihteessa kunnille tehty kysely osoitti, että ohjelma on valmiina 81 kunnassa, tekeillä tai päätös ohjelmatyöstä on tehty 61 kunnassa. Lasten hyvinvointikysymykset sisältyvät lisäksi 51 kunnassa muihin koko väestöä koskeviin hyvinvointiohjelmiin. Kehittämisohjelman lapsipolitiikkaosiossa luodaan kuntakyselyn avulla vuoden 2005 aikana tarkennettu ja ajantasainen kuva kuntien lapsipolitiikasta. Kyselyssä selvitetään ohjelmien toimeenpanon etenemistä, lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantamenetelmien käyttöä sekä lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien toteutumista. Lisäksi tarkennetaan, miten lastensuojelu sisältyy kuntien lapsipoliittiseen ohjelmatyöhön. 6. KOULUTUS- JA SEMINAARITOIMINTA Alan vastuullisena kehittäjänä keskusliitolle on tärkeää lastensuojelutyön ammatillisen laadun jatkuva kehittäminen. Sen toteutumiseksi vaikutetaan alan koulutuksen sisältöihin sekä järjestetään omaa täydennyskoulutusta. Keskusliiton koulutustoiminta liittyy aina läheisesti muuhun työhön ja kehittämishankkeisiin. Koulutustoiminnan tavoitteena on tarjota alan ammattilaisille ja luottamushenkilöille, tutkijoille ja sidosryhmille ajankohtaista tietoa sekä mahdollisuus keskinäiseen tiedon ja kokemusten vaihtoon. Liitteenä on lista koulutustilaisuuksista. Suurin koulutustapahtuma olivat 41. Valtakunnalliset lastensuojelupäivät ja Johtajapäivä Lappeenrannassa. Päivät järjestettiin yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin ja Sosiaalijohto ry:n kanssa. Päiviin liittyi myös tutustumismatka Viipurin lastensuojeluun. Osanottajien palaute osoitti päivien onnistuneen sekä aihe- että luennoitsijavalinnoiltaan. Päivät saivat laajalti julkisuutta tiedotusvälineissä. Kertomusvuonna järjestettiin myös lukuisia valtakunnallisia ja alueellisia seminaareja ja koulutustilaisuuksia, joista valtaosa liittyi käynnissä oleviin hankkeisiin. Lisäksi osallistuttiin kansainvälisten yhteistyökumppaneiden konferensseihin ja seminaareihin. Keskusliitto osallistuu myös pohjoismaisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten kongressien järjestämiseen. Kertomusvuonna järjestettiin Turussa kolmas pohjoismainen lasten pahoinpitelyä ja hoidon laiminlyöntiä käsittelevä kongressi yhteistyössä alan pohjoismaisen yhdistyksen kanssa. Oman koulutustoiminnan ohella liiton työntekijät ovat pyydettyinä asiantuntijoina luennoineet alan kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa ja seminaareissa. Liitto kouluttaa myös sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita, jotka vierailevat keskusliitossa osana opinto-ohjelmaansa.

20 Keskusliitolla ei ole erikseen palkattua koulutussihteeriä, minkä vuoksi kaikki tilaisuudet järjestetään oman toimen ohella. 7. KANNANOTOT JA VAIKUTTAJATOIMINTA Keskusliiton keskeinen strateginen toiminta-alue on yhteiskuntapoliittinen vaikuttaminen lapsinäkökulman esilletuomiseksi, lapsen oikeuksien ja osallisuuden lisäämiseksi sekä lastensuojelutyön turvaamiseksi. Kertomusvuonna keskusliitto antoi liitteen mukaisesti lausuntoja, kannanottoja ja julkilausumia ja oli kuultavana eduskunnan eri valiokunnissa. Liiton edustajat tapasivat syksyllä sekä peruspalveluministeri Liisa Hyssälän että sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja sosiaaliosaston johtoa. Tapaamisissa keskusteltiin lastensuojelulain uudistuksesta sekä lapsi- ja perhepolitiikasta. Kannanotoissa, lausunnoissa ja kuulemisissa keskeisiä olivat lastensuojelulain osaja kokonaisuudistus, lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen, Suomen kolmas määräaikaisraportti YK:n Lapsen oikeuksien komitealle, nuorisolain uudistus ja maahanmuuttajakysymykset. Lisäksi keskusliiton kevätliittokokous otti kantaa alkoholin kulutuksen lisääntymisen vaikutuksiin lasten ja lastensuojelun näkökulmasta ja toivoi, että maan hallitus ottaisi arvioinneissaan huomioon lasten ja nuorten suojelun tarpeen. Lastensuojelulain pikainen uudistus on ollut keskusliiton tavoitteena jo useita vuosia. Prosessi ei kuitenkaan vuosiin edennyt sosiaali- ja terveysministeriössä monista vaikutusyrityksistä huolimatta. Kertomusvuonna lain osauudistus kuitenkin vauhdittui ja eduskunta sai loppuvuodesta käsiteltäväkseen lakiesityksen, joka koskee pakon ja rajoitteiden käyttöä kodin ulkopuolelle sijoitettuja, huostassa olevia lapsia ja nuoria kohtaan. Esitys herätti kentällä myös ristiriitaisia tunteita, sillä se rajaa pakon ja rajoitteiden käytön vain lastensuojelulaitoksiin. Eduskunta hyväksynee lain keväällä Ministeriössä on valmisteilla myös yksityisten lastensuojelupalvelujen valvonta- ja lupakäytäntöjä säätelevä laki, jonka käsitemäärittely vähentänee epäselvyyttä sijaishuollon eri hoitomuotojen välillä. Kertomusvuonna käynnistyi vielä lastensuojelulain kokonaisuudistus. Sitä valmistelevan työryhmän määräaika päättyy maaliskuussa Suomen kansallisen lapsiasiaintoimikunnan tehtävänä oli mm. valmistella esitys lapsiasiavaltuutetun viran perustamisesta. Toimikunnan esitys annettiin kertomusvuonna, jolloin myös eduskunta sai käsiteltäväkseen asiaa koskevan lakiesityksen. Eduskunta hyväksyi lain, jonka mukaan valtuutetun toimisto aloittaa toimintansa syyskuussa Keskusliitto kannatti valtuutetun viran perustamista, mutta oli muiden lastensuojelujärjestöjen tapaan tyytymätön toimiston resursointiin. Asetus lapsiasiavaltuutetusta valmistuu kevään 2005 kuluessa. Lausunnossaan lakiesityksestä keskusliitto piti erittäin tärkeänä valtuutetun ja järjestöjen läheistä yhteistyötä ja korosti sitä, ettei valtuutetun viran perustaminen vielä ratkaise kysymystä lapsiasiain koordinaation järjestämisestä. YK:n Lapsiasiain

21 komitea on kahteen otteeseen kiinnittänyt huomiota lapsiasioiden puutteelliseen koordinointiin ja monitorointiin Suomessa. Maahanmuuttoasioissa keskeistä oli ulkomaalaislain kokonaisuudistukseen vaikuttaminen. Järjestöjen vaikuttamistoiminnan kautta lasten asema nousi keskusteluun vielä eduskunnan käsitellessä lakiesitystä. Lapsen etu onkin kirjoitettu uuteen ulkomaalaislakiin aiempaa paremmin. Kertomusvuonna keskeistä oli myös vaikuttaminen kunnallisvaalien kysymyksenasetteluihin ja lapsiasioiden esiin nostamisen Euroopan Parlamentin vaalien alla. Kunnallisvaalien tausta-aineisto toimitettiin kaikille puolueille ja niiden piirijärjestöille. Liittokokouksen yhteydessä järjestettiin paneelikeskustelu lapsen asemasta ja oikeuksista EU:ssa. Keskusteluun osallistui edustaja kuudesta poliittisesta puolueesta. 8. VIESTINTÄ JA TIEDOTUS Liiton viestinnän tehtävänä on luodata yhteiskuntaa lastensuojelun ja lapsen erityisesti haavoittavissa oloissa elävän lapsen näkökulmasta samoin kuin toimia yhteiskuntapoliittisena vaikuttajana, joka muokkaa asenteita lapset huomioon ottaviksi ja pyrkii turvaamaan lastensuojelun hyvät toimintaedellytykset. Viestinnän avulla tuetaan liiton profiloitumista strategisten tavoitteiden mukaisesti. Haasteellinen tehtävä kertomusvuonna oli lasten suojelun toimintalinjauksen Lapsen hyvä elämä 2015 loppuunsaattaminen. Toimintalinjaus esiteltiin jäsenyhteisöille liittokokouksen yhteydessä järjestetyssä työseminaarissa. Toimintalinjauksen laaja levittäminen ja siitä tiedottaminen tapahtuu vuonna Kunnallisvaalien teemoihin haluttiin vaikuttaa lapsipoliittisella tausta-aineistolla, jota toimitettiin puoluetoimistojen ja niiden piiritoimistojen käyttöön. Taustaaineistosta saatiin positiivista palautetta, mutta sen todellista merkitystä puolueiden ja ehdokkaiden vaalityössä on mahdoton arvioida. Tarpeen mukaan päivitettävää tausta-aineistoa tullaan käyttämään edelleen liiton vaikuttamistyössä. Liitto pyrkii aktivoimaan lapsista ja lastensuojelusta käytävää yhteiskunnallista keskustelua sekä osallistuu siihen tarpeen mukaan myös itse. Liiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on yksi ajankohtaisen keskustelun kanava. Mediaseurannan avulla liitto seuraa jatkuvasti alan uutisointia sekä lastensuojelusta mediassa käytävää keskustelua. Kertomusvuonna käytiin erityisesti internetpalstoilla vilkasta keskustelua lapsen ruumiillisesta kurittamisesta ja sen hyväksyttävyydestä. Ruumiillinen kurittaminen on ollut Suomessa lailla kiellettyä jo vuodesta 1984, mutta siitä huolimatta keskustelupalstoilla puollettiin kurittamista kasvatuskeinona. Keskusliitto selvitytti kertomusvuoden kesällä suomalaisten tietämystä ja asenteita suhteessa kuritukseen kahdella Taloustutkimuksen Omnibus-tutkimuksella. Tutkimustulokset julkistettiin Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä Lappeenrannassa ja ne saivat