1988 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153

Transkriptio

1 1988 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153 S o s i a a Ii v a Ii o k u n n a n mieti n t ö n:o 36 hallituksen esityksestä ammattitautilaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi Iaeiksi Eduskunta on 11 pmvana lokakuuta 1988 lähettänyt sosiaalivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 153 ammattitautilaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sosiaalivaliokunta on tässä yhteydessä ottanut käsiteltäväksi myös eduskunnan 11 päivänä kesäkuuta 1987 valiokuntaan lähettämän ed. Ahosen ym. toivomusaloitteen n:o 855/ 1987 vp. ammattitautilain uudistamisesta. Valiokunta on pyytänyt talousvaliokunnalta lausunnon hallituksen esityksestä valiokunnan toimialan osalta. Talousvaliokunnan lausunto n:o 1 on mietinnön liitteenä. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina esittelijä Pekka Humalto sosiaalija terveysministeriöstä, ylilääkäri Matti Lamberg lääkintöhallituksesta, piiripäällikkö J aakko Itäkannas työsuojeluhallituksen edustajana, osastopäällikkö Kaarina Ronkainen Kansaneläkelaitoksesta, johtaja Antti Suominen Eläketurvakeskuksesta, vakuutustuomari Erkki Noronen vakuutusoikeudesta, puheenjohtaja Timo Havu tapaturmalautakunnasta, osastonjohtaja Vesa Vaaraneo Työterveyslaitoksesta, asiantuntijalääkäri Markku Toropainen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöstä, asiamies Johan Åström Suomen Työnantajain Keskusliitosta, lääketieteellinen asiantuntija Hannu Suutarinen Liiketyönantajain Keskusliitosta, osastopäällikkö Jukka Vainio Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitosta, sosiaalisihteeri Veikko Simpanen Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitosta, maatalous- ja metsätieteitten lisensiaatti Kaarina Knuuti Maataloustuottajain Keskusliitosta, apulaistoiminnanjohtaja Santero Kujala Suomen Lääkäriliitosta, varatoimitusjohtaja Seppo Pietiläinen Maatalousyrittäjien Eläkelaitoksesta, toimitusjohtaja Tapani Miettinen Tapaturmavakuutuslaitosten Liitosta, toimitusjohtaja Risto SeppäJäinen Vakuutusalan Kuntouttamiskeskuksesta, neuvotteleva virkamies Martti Salminen valtion työmarkkinalaitoksesta, suositusasiainsihteeri Maili Mustonen Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta, ylitarkastaja Merja Kauppinen valtiokonttorista ja tutkija Asko Suikkanen. Hallituksen esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi ammattitautilaki. Ammattitaudin käsite pidettäisiin ennallaan ja sen mukaan työn ja sairauden välinen syy-yhteys olisi olemassa, jos vakuutettu on työssä altistunut yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan sairautta aiheuttavalle kemialliselle, fysikaaliselle tai biologiselle tekijälle. Myös muun sairauden kuin ammattitaudin paheneminen katsottaisiin ammattitaudiksi pahenemisen aiheuttaman työkyvyttömyysjakson aikana. Jännetupen tulehdus ja olkaluun sivunastan tulehdus korvattaisiin nimenomaisen säännöksen nojalla. Jos erityinen työolosuhdeselvitys työpaikalla katsotaan tarpeelliseksi, tästä aiheutuva kustannus korvattaisiin vakuutetulle silloin, kun hän joutuisi itse vastaamaan siitä. Vakuutuslaitoksen velvollisuutta oma-aloitteiseen toimintaan lisättäisiin. Hoitavan lääkärin velvollisuuksia ammattitaudista ilmoittamiseen lisättäisiin samoin. Uusi lainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 1989 alusta. Toivomusaloitteessa n:o 855/1987 vp. ehdotetaan eduskunnan hyväksyttäväksi toivomus, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin ammattitautilain uudistamiseksi niiden periaatteiden pohjalta, joita vuoden 1974 ammattitautitoimikunta esitti ja mihin nykyinen työlääketieteellinen tietämys antaa aihetta. Sosiaalivaliokunta yhtyy niihin näkemyksiin, joita talousvaliokunnan asiaan liittyvässä lausunnossa esitetään psyykkisten syiden huomioon ottamisesta ammattitautilainsäädäntöä kehitettäessä ja passiivisen tupakoinnin merkityksestä ammattitaudin aiheuttajana. Sosiaalivaliokunta pitää tärkeänä, että hallitus jatkuvasti seuraa muidenkin kuin fysikaalisten, kemiallisten tai biologisten tekijöiden V

2 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153 vaikutusta työperäiseen sairastumiseen. Koska lääketieteellisen tietämyksen lisääntyessä voidaan enenevässä määrin todeta myös mielenterveysperusteiden vaikutus ammattitaudin syntyyn, tulee myös muut kuin nyt ammattitautilaissa mainitut perusteet ottaa huomioon ammattitautia määriteltäessä. Ammattitauteja ja yleensä työperäisiä sairauksia sekä psyykkistä työsuojelua koskevan tutkimustoiminnan vahvistaminen on tärkeää. Näin saadaan tietoa niin ennaltaehkäisevään toimintaan kuin myös sairauksien korvattavuuden saattamiseksi työntekijöiden kannalta kohtuulliseksi. Ammattitauteja koskevalla tutkimuksella on suuri merkitys myös psyykkisen työsuojelun kehittämiseen. Paitsi tutkimustoiminnan voimavaroja on turvattava myös työsuojelun ja työterveydenhuollon kehittämisen voimavarat. Näin voidaan pitää myös ammattitautilain 2 :ssä tarkoitettu asetus jatkuvasti ajan tasalla. Ammattitauteja koskeva tiedonkulku on tärkeää kuitenkin ottaen huomioon tietosuojaa koskevat näkökohdat. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ammattitautilain ehdotettu 1 :n 2 momentti jättää korvauspiirin ulkopuolelle vamman pahenemisen ammattitautina. Tämä on kuitenkin tarkoituksenmukaista korvata niissä tapauksissa, joissa kysymys ei ole työtapaturmasta. Jos kysymys on työtapaturmasta, tulee korvaus tapaturmavakuutuslain 4 :n ehdotetun 4 momentin nojalla. Ehdotetun tapaturmavakuutuslain 4 :n 4 momentin tarkoituksena ei ole, että vamman tai sairauden paheneminen on itsenäinen vakuutustapahtuma. Näistä syistä sosiaalivaliokunta ehdottaa ammattitautilain 1 :n 2 momenttia ja tapaturmavakuutuslain 4 :n 4 momenttia tarkennettavaksi. Talousvaliokunta ehdottaa työsuojelun valvonnasta annetun lain 22 :stä poistettavaksi lääkärin velvollisuus tehdä ilmoitus vakuutuslaitokselle silloin, kun lääkäri on todennut työn suorittajassa ammattitaudin. Tähän kantaan yhtyen sosiaalivaliokunta ehdottaa kyseisen velvollisuuden poistamista. Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että tarvittavat ilmoitukset hoidetaan siten, ettei tästä syystä aiheudu kenellekään edunmenetyksiä. Edellä esitetyn perusteella ja hallituksen esityksen perusteluihin viitaten sosiaalivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvina: 1. Ammattitautilaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 (1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta. 2-5 (Kuten hallituksen esityksessä) 6 Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989 ja sillä kumotaan 29 päivänä joulukuuta 1967 annettu ammattitautilaki (638/67) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

3 Ammattitautilaki 3 2. Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti: muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/48) 14 :n 4 momentti, sellaisena ku~n se on 10 päivänä heinäkuuta 1981 annetussa laissa (526/81), ja lisätään 4 :ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, uusi 4 momentti ja lakiin uusi 41 a, seuraavasti: 4 Työtapaturman seurauksena korvataan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta. Korvausta maksetaan tällöin sairauden tai vamman pahenemisen ajalta. 14 ja 41 a (Kuten hallituksen esityksessä) Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta (2 mom. kuten hallituksen esityksessä) 3. Laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 6 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 23 päivänä joulukuuta 1981 annetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) 6 :n 4 momentti näin kuuluvaksi: 6 (Kuten hallituksen esityksessä) Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 22 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa 16 päivänä helmikuuta 1973 annetun lain (131/73) 22 :n 2 momentti näin kuuluvaksi: 22 Milloin lääkäri on todennut työn suorittajassa ammattitautilaissa ( 1 ) tarkoitetun ammattitaudin tai työstä johtuneen muun sairaalloisen tilan, on hänen viipymättä tehtävä asiasta ilmoitus lääninlääkärille ja työsuojelun piiriviranomaiselle vahvistettua lomaketta käyttäen. (Poist.) Lääkärin on epäillessään sairautta ammattitaudiksi perehdyttävä työntekijän työolosuhdetietoihin niiden haittatekijöiden osalta, jotka voivat vaikuttaa ammattitaudin syntyyn. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

4 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153 Edelleen sosiaalivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa, että toivomusaloite n:o vp. hylättäisiin. Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 1988 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Skinnari, varapuheenjohtaja Louvo ja jäsenet Ala Harja, Alaranta, Kankaanniemi, Koistinen, Kärhä, Mäkelä, Nordman, Paavilainen, Rantanen, Rinne, Stenius-Kaukonen, Taina, Törnqvist ja Väistö sekä varajäsen Andersson. Vastalauseita 1 Ammattitautilain uudistaminen on tärkeää. Samoin lain ja siihen liittyvän asetuksen sekä muiden määräysten jatkuva ajan tasalla pitäminen on välttämätöntä. Työolosuhteiden sekä työssä käytettävien erilaisten aineiden vaikutusten tutkimusta on tarpeen jatkuvasti tehostaa. Lisääntyvän tiedon perusteella on nopeasti uudistettava lainsäädäntöä. Kemiallisten, biologisten ja fysikaalisten tekijöiden, mukaan lukien energia, lisäksi yhä enemmän myös psyykkiset tekijät mitä ilmeisemmin aiheuttavat ammattitauteja. Stressireaktiot ovat melko yleisiä työelämässä. Niiden seurauksena tai niihin liittyen myös psyykkiset rasitustekijät muodostavat ammattitauteihin verrattavissa olevia sairauksia. Käsiteltävänä olevaan ammattitautilakiin ei ole sisällytetty psyykkisiä tekijöitä. Tämä saattaa olla perusteltua vielä tässä vaiheessa. Näyttökysymykset sekä muun muassa leimautumisongelma ovat vakavasti otettavia seikkoja, joita ei ole riittävästi selvitetty. Lisäksi on todettava, että psyykkisesti sairaat henkilöt eivät ole kokonaan sosiaaliturvan ulkopuolella, vaikka tämä peruste tästä laista puuttuukin. Vaikka en kannattanutkaan valiokunnassa tehtyä esitystä psyykkisten tekijöiden ottamisesta lakiin, pidän erittäin tärkeänä, että tätä ongelmakenttää jatkuvasti selvitetään ja heti, kun on mahdollista, lainsäädännön muuttamiseen tältä osin ryhdytään. Muun muassa Suo- men Mielenterveysseuran esiintuoma huoli siitä, että "jälleen kerran psyykkiset ja mielenterveydelliset lähtökohdat jäävät vuosiksi odottamaan ammattitautikäsitteen selvittämistä niiden kohdalla", on otettava vakavasti. Esitin valiokunnassa mietintöön psyykkisiä tekijöitä käsittelevän kappaleen kirjoittamista ponnen muotoon ja hallitusta velvoittavan aikamääreen sisällyttämistä siihen. Esitykseni ei kuitenkaan saanut enemmistön tukea. Näin ollen valiokunnan mietintö merkitsee juuri tuon edellä mainitun Suomen Mielenterveysseuran esittämän huolen ja pelon toteutumista: asia unohtuu vuosiksi. Näin ei mielestäni saa tapahtua. Edellä olevan perusteella katsonkin, että hyväksyessään hallituksen lakiesityksen valiokunnan ehdottamassa muodossa eduskunnan tulee korvata mietinnön kappale, joka alkaa sanoin: "Sosiaalivaliokunta pitää tärkeänä, että hallitus jatkuvasti seuraa muidenkin kuin... " jäljempänä esitetyllä kappaleella. Ehdotan, että edellä mainittu kappale tulee korvata seuraavalla: "Sosiaalivaliokunta edellyttää, että hallitus jatkuvasti seuraa muidenkin kuin fysikaalisten, kemiallisten tai biologisten tekijöiden vaikutusta työperäiseen sairastumiseen. Koska lääketie-

5 Ammattitautilaki 5 teellisen tietämyksen lisääntyessä voidaan enenevässä määrin todeta myös mielenterveysperusteiden vaikutus ammattitaudin syntyyn, tulee myös muut kuin ammattitautilaissa mainitut perusteet ottaa huomioon ammattitautia määriteltäessä. Tältä osin hallituksen tulee antaa kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta selvitys tai lainmuutosesitys eduskunnalle." Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 1988 Toimi Kankaanniemi II Ammattitautimääritelmä on tässä laissa liian suppea, kun lain mukaan ammattitaudiksi määritellään ainoastaan "fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä" aiheutuneet sairaudet. Täten työperäiset psyykkiset sairaudet jäävät lain ulkopuolelle, mikä on katsottava työperäisiin psyykkisiin sairauksiin sairastuvien työntekijöiden syrjinnäksi. Toki psyykkisestikin sairastuneet saavat työkykynsä menettämisestä korvauksia muun lainsäädännön puitteissa. Käytäntö meillä on kuitenkin ollut, että työn aiheuttamat sairaudet korvataan paremmin kuin muut sairaudet. Myös tästä näkökulmasta katsoen on hallituksen esittämä suppea ammattitautimääritelmä epäoikeudenmukainen ja diskriminoiva. Työelämän automatisointi, robotisointi ja tietokoneistuminen sekä monella työn alalla tapahtuva työntekijämäärän vähentäminen ja tästä seurauksena oleva työtahdin kiristyminen yhä kovenevassa kilpailussa on merkinnyt työn psyykkisen rasittavuuden lisääntymistä. Tämä näkyy työkyvyttömyystilastoissa, missä mielenterveydelliset eläkeperusteet tänään muodostavat suurimman ryhmän. Uusia työperäisiä sairauksia ovat muun muassa ne erilaiset psyykkiset ja somaattiset häiriöt, jotka ovat yhteydessä näyttöpäätetyöhön ja jotka esiintyvät varsinkin niillä työntekijöillä, jotka tekevät pitkiä työrupeamia mekaanisissa ja yksitoikkoisissa atk-tehtävissä. Työn psyykkisen rasittavuuden lisääntymisestä kielii myös viime aikoina yleistynyt loppuunpalaminen, ns. burn-out-syndrooma, jonka työperäisyydestä ei liene epäilystä ja jonka on todettu yleistyneen myös muissa kuin erilaisissa palveluammateissa. Ruotsissa on vuodesta 1976 sovellettu ammattitautilakia, jossa on otettu huomioon myös työperäiset psyykkiset sairaudet. Ruotsin kokemukset ovat osoittaneet, että korvausta psyykkisten tekijöiden perusteella on ollut melko vähän. Vuosina hakemuksia oli 332. Täten ei ole perusteita odottaa, että ammattitautimääritelmän väljentämisestä meilläkään hakijoiden määrä nousisi kovin suureksi. Valiokunnassa psykiatrineo asiantuntemus, prof. Kalle Achte sekä prof. Jouko Lönnqvist, suositteli työperäisten psyykkisten sairauksien ottamista ammattitautilainsäädännön piiriin. Tätä mieltä olivat myös SAK:n, STTK:n sekä TVK:n asiantuntijat. Muutoksen vastustajat ovat vedonneet siihen, että psyykkisten sairauksien kohdalla saattaa olla hyvin vaikeata täsmällisesti arvioida työn aiheuttaman rasituksen osuus suhteessa muihin sairauden puhkeamiseen vaikuttaviin tekijöihin. Psyykkisten sairauksien syyt ovatkin yleensä monitahoiset, usean tekijän yhteisvaikutusten tulosta. Työperäisten psyykkisten sairauksien arvioimiseen vaaditaankin erityistä perehtyneisyyttä sekä psykiatriaan että työlääketieteeseen. Se, että näiden asioiden oikea arvioiminen saattaa olla vaikeata ja syvällistä paneutumista vaativaa, ei kuitenkaan mielestämme saa merkitä sitä, ettei näistä työntekijöistä kannettaisi huolta ja että heidät asetettaisiin muita työntekijöitä huonompaan asemaan lainsäädännössä. Tämän lisäksi haluamme ammattitautilain 4 :ään, missä erikseen mainitaan, että asetuksella voidaan tarkemmin säätää jännetupen tulehduksen ja olkaluun sivunastan korvaamisperusteista, lisätä muut tuki- ja liikuntaelimistön liiallisesta kuormituksesta aiheutuvat vammat. Haluamme myös kiinnittää huomiota siihen, että määräaikaisesti ammattitaudin perusteella myönnetyn eläkkeen päätyttyä työntekijälle myönnetään usein työkyvyttömyyseläke. Tämän vuoksi ammattitautien myöntämiskäytän-

6 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153 töä tulisi tarkistaa siten, että ammattitaudin tosiasiallisesti jatkuessa sen aiheuttama työkyvyttömyys asianmukaisesti korvattaisiin tapaturmavakuutuslain nojalla. Mielestämme ammattitaudin alkamisajankohtaa sekä sen aiheuttaman työkyvyn aleneman ja pysyvän haitan astetta määrättäessä tulisi lähtökohtana aina olla työntekijän etu. Edellä esitetyn perusteella ehdotamme, että t o i ne n ja n e lj ä s lakiehdotus hyväksyttäisiin valiokunnan esittämässä muodossa ja että ensi m m ä i n en ja k o 1m a s lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvina: 1. Ammattitautilaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Ammattitaudilla, josta on suoritettava korvausta tapaturmavakuutuslain (608/48), maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/ 81) tai valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauksesta annetun lain (154/35) mukaan, tarkoitetaan sairautta, joka sanotuissa laeissa tarkoitetun työ- tai virkasuhteen perusteella tai maatalousyrittäjänä suoritetussa työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista, (poist.) biologisista tai muista tekijöistä. Mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden (poist.) pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta. 2 Asetuksessa voidaan säätää, että 1 :n 1 momentissa tarkoitetun sairauden ja työssä esiintyvän fysikaalisen, kemiallisen, (pois!.) biologisen tai muun tekijän välisen syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa silloin kun asetuksessa mainittua tekijää on ollut työssä siinä määrin, että se voi pääasiallisesti aiheuttaa asetuksessa tarkoitetun sairauden. 3 (1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) Tapaturman sattumishetkeä vastaa tällöin se ajankohta, jona ammattitauti on ilmennyt. Jollei erityisistä syistä muuta johdu, ammattitaudin ilmenemishetkenä pidetään sitä ajankohtaa, jona sairastunut henkilö ensimmäisen kerran hakeutui lääkärin tutkittavaksi silloin tai myöhemmin ammattitaudiksi todetun sairauden johdosta. Määräaika korvauksen hakemista varten lasketaan kuitenkin yleensä sairauden toteamisesta tai työkyvyttömyyden alkamisesta. (3 momentti kuten valiokunnan mietinnössä) 4 Asetuksella voidaan säätää tarkemmin: (1 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 2) jännetupen tulehduksen, (poist.) aikaluun sivunastan tulehduksen tai muun tuki- ja liikuntaelimistön liiallisesta kuormituksesta aiheutuvan vamman korvaamisperusteista; ja (3 kohta kuten valiokunnan mietinnössä) 5 (Kuten valiokunnan mietinnössä) 6 (1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) Tämän lain mukaisena ammattitautina pidetään myös ammattitautia, joka on ilmennyt ennen tämän lain voimaantuloa.

7 Ammattitautilaki 7 3. Laki maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 6 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 23 päivänä joulukuuta 1981 annetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) 6 :n 4 momentti näin kuuluvaksi: 6 Ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka sen mukaan kun ammattitautilaissa ( 1 ) säädetään, maatalousyrittäjätyössä on aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista, (poist.) biologisista tai muista tekijöistä. V oimaantulosäännös (Kuten valiokunnan mietinnössä) Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 1988 Claes Andersson Annikki Koistinen Marjatta Stenius-Kaukonen Matti Väistö

8 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153 EDUSKUNNAN TALOUSVALIOKUNTA Liite Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 1988 Lausunto n:o 1 Sosiaalivaliokunnalle Sosiaalivaliokunta on 14 päivänä lokakuuta 1988 pyytänyt talousvaliokunnan lausuntoa valiokunnan toimialan osalta hallituksen esityksestä n:o 153 ammattitautilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina esittelijä Pekka Humalto sosiaalija terveysministeriöstä, piiripäällikkö Jaakko Itäkannas työsuojeluhallituksen edustajana, ylilääkäri Matti Lamberg ja toimistopäällikkö Kaj Koskela lääkintöhallituksesta, osastopäällikkö Kaarina Ronkainen kansaneläkelaitoksesta, johtaja Antti Suominen Eläketurvakeskuksesta, osastonjohtaja Vesa Vaaranen Työterveyslaitoksesta, varatoimitusjohtaja Seppo Pietiläinen Maatalousyrittäjien Eläkelaitoksesta, dosentti Sakari Tola Tapaturmavakuutuslaitosten Liitosta, asiantuntijalääkäri Markku Toropainen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöstä, asiamies Johan Åström Suomen Työnantajain Keskusliitosta, lääketieteellinen asiantuntija Hannu Suutarinen Liiketyönantajain Keskusliitosta, sihteeri Bjarne Andersson Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitosta, sosiaaliasiainsihteeri Kai Libäck Akavasta, palkkasihteeri Tapio Wallin Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitosta, valtiotieteen lisensiaatti Kaarina Knuuti Maataloustuottajain Keskusliitosta, toiminnanjohtaja Pirkko Lahti Suomen Mielenterveysseurasta, apulaisylilääkäri Jyrki Nuutinen Kuopion aluetyöterveyslaitoksesta, puheenjohtaja Matti Ylikoski Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistyksestä, ylilääkäri Veli-Matti Huittinen Käpylän Kuntoutuskeskuksesta, neurologi Tiina Telakivi Pitäjänmäen Työklinikalta, professori Jouko Lönnqvist Suomen Psykiatriyhdistyksestä ja professori Kalle Achte. Ammattitautilakia koskevan hallituksen esityksen mukaan ehdotetaan ammattitaudin käsitte pidettäväksi ennallaan. Työn ja sairauden syy-yhteys olisi olemassa, jos vakuutettu on työssä altistunut yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan sairautta aiheuttavalle tekijälle ja sairastaa tällaisesta syystä johtuvaa sairautta. Myös sairauden olennainen paheneminen korvattaisiin pahenemisen aiheuttaman työkyvyttömyysjakson aikana ammattitautilain mukaan, jos paheneminen on aiheutunut todennäköisesti työssä fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Jännetupen tulehdus ja olkaluun sivunastan tulehdus korvattaisiin nimenomaisen säännöksen perusteella. Erityinen työolosuhteiden selvitys työpaikalla korvataan vakuutetulle silloin, kun hän joutuu itse siitä vastaamaan, jos se katsotaan ammattitaudin selvittämistä varten tarpeelliseksi. Vakuutuslaitosten velvollisuutta oma-aloitteiseen toimintaan lisättäisiin. Hoitavan lääkärin tulisi lähettää määrittelemästään ammattitaudista ilmoitus paitsi nykykäytännön mukaisesti työsuojeluhallitukselle myös vakuutuslaitokselle, jossa työntekijä on vakuutettu työtapaturman varalta. Ehdotettu lainsäädäntö on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta Valiokunta pitää perusteltuna ammattitautilainsäädännön uudistamista. Perusteltua on niin ikään menettely, jonka mukaan työntekijä on ammattitautilain nojalla vakuutettu niine sairauksineen, joita hänellä oli ennen vakuutustapahtumaa, sekä ammattitautien korvattavuuden laajentaminen niihin tapauksiin, jossa sairauden olennainen paheneminen aiheutuu työssä todennäköisesti pääasiallisesti aiheutuneista fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Kun osassa ammattitauteja yleisesti tunnetaan altisteen sairautta aiheuttava vaikutus, tulee lain 2 :n mukaisesti näissä tapauksissa katsoa kysymyksessä olevan ammattitauti, mikäli altistetta löydetään sairautta aiheuttava määrä työssä ja työntekijällä on altistukseen sopiva sairaus. Valiokunta pitää tärkeänä, että

9 Ammattitautilaki 9 asiaa koskevaa asetusta valmisteltaessa otetaan käyttöön ammattitauteja koskeva lääketieteellinen tietämys ja että asetus pidetään jatkuvasti ajan tasalla lääketieteellisen ja erityisesti ammattitauteja koskevan tietämyksen lisääntyessä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että laissa määritellyt fysikaaliset, kemialliset tai biologiset tekijät eivät sisällä kaikkia sairauteen johtavia tekijöitä, vaan myös mielenterveyttä koskevat tekijät vaikuttavat työstä johtuvaan sairastumiseen. Hallituksen esityksen perusteluissa käsitellään seikkaperäisesti työperäisiä sairauksia ja näiden yhteydessä mainitaan muun muassa psyykkisten tekijöiden mahdollisesti aiheuttamat sairaudet, joita ei nykyisen lainsäädännön mukaan voida korvata ammattitautina. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tällaisista syistä johtuvien sairauksien yhteyksistä työn yhteydessä tapahtuvaan altistumiseen tiedetään liian vähän, jotta yksittäistapauksissa olisi mahdollista arvioida työn osuutta. Perusteluissa todetaan myös perinnöllisten ja ympäristötekijöiden vaikuttavan alttiuteen sairastua psyykkisesti. Työympäristön psyykkisillä tekijöillä todetaan mahdollisesti olevan vaikutusta myös muihin kuin psyykkisiin sairauksiin. Yksilöllisen sairastumisalttiuden todetaan olevan hyvin erilainen ja samoin ihmisten reagointitapojen. Valiokunnan saaman tiedon mukaan sellaisia psyykkisiä tekijöitä, jotka voivat tulla kyseeseen työperäisen sairauden syynä, voivat olla muun muassa työtehtävät, jotka jatkuvasti altistavat huomattavalle ja jatkuvalle vaaralle, sekä työssä tapahtuva huomattava ja jatkuva kuormittuminen psyykkisille tekijöille varsinkin yhtyneenä vastuuseen toisen tai omasta hengestä, terveydestä tai kehityksestä. Myös huomattava yleinen stressi työtilanteessa, jolle on ominaista voimakas työsidonnaisuus tai ulkoinen pakko pysyä tehtävässä, vaikuttaa vastaavasti. Psyykkisten tekijöiden merkitys voidaan eräissä tapauksissa asiantuntijoiden mielestä yhtäpitävästi osoittaa työssä tapahtuneen sairauden kannalta merkityksellisiksi. Mielenterveyteen liittyvät syyt otetaan jo nykyisin huomioon useissa laeissa, joiden perusteella maksetaan korvausta tai jotka liittyvät työntekijän suojeluun. Mielenterveydelliset syyt ovat huomattava työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisperuste. Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa saa myös psyykkisten sairauksien nojalla. Tapaturmavakuutuslain no- jalla voi, kuten hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, saada korvausta niissä tapauksissa, joissa kyse on työn yhteydessä tapahtuneen voimakkaan järkytyksen aiheuttamista äkillisistä mielenterveyden häiriöistä. Ammattitautilain kanssa samantapainen korvausten perusteiden kannalta on sotilasvammalaki, jonka nojalla on mahdollista saada korvausta myös mielenterveyteen liittyvien seikkojen aiheuttaman sairauden johdosta. Työturvallisuuslain äskettäin voimaan tullut muutos korostaa psyykkistä työsuojelua. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus jatkuvasti seuraa muiden kuin fysikaalisten, kemiallisten tai biologisten tekijöiden vaikutusta työperäiseen sairastumiseen. Koska lääketieteellisen tietämyksen lisääntyessä voidaan enenevässä määrin todeta myös mielenterveysperusteiden vaikutus ammattitaudin syntyyn, tulee myös muut kuin nyt ammattitautilaissa mainitut perusteet ottaa huomioon ammattitautia määriteltäessä. Työssä saattaa esiintyä myös muusta kuin itse työstä aiheutuvaa sairauden altistetta. Esimerkiksi passiivisen tupakoinnin seurauksena saattaa syntyä ammattitautilaissa tarkoitettu peruste sairauden määrittelemiseksi ammattitaudiksi. Ehdotetun työsuojelun valvonnasta annetun lain 22 :n mukaan lääkärin on ammattitautia epäillessään tehtävä ilmoitus myös sille vakuutuslaitokselle, jonka vakuuttamassa työssä sairaus on todennäköisesti aiheutunut. Kun tällainen ilmoitusvelvollisuus valiokunnan käsityksen mukaan aiheuttaa tarpeetonta hallinnon ja työmäärän kasvua, valiokunta ehdottaa säännöksen poistettavaksi. Muun muassa lomakkeita kehittämällä voidaan todennäköisesti tarkoituksenmukaisella tavalla tarvittaessa saada tiedot myös vakuutusyhtiölle samalla välttäen päällekkäisiä toimintoja. Talousvaliokunta ehdottaa kunnioittavasti, että sosiaalivaliokunta ottaisi mietintöään laatiessaan huomioon tämän lausunnon ja että n e lj ä n n en lakiehdotuksen 22 kuuluisi seuraavasti: 22 Milloin lääkäri on todennut työn suorittajassa ammattitautilaissa ( 1 ) tarkoitetun ammattitaudin tai työstä johtuneen muun sai V

10 vp. - SoVM n:o 36 - Esitys n:o 153 raalloisen tilan, on hänen viipymättä tehtävä asiasta ilmoitus lääninlääkärille ja työsuojelun piiriviranomaiselle vahvistettua lomaketta käyttäen. (Poist.) Lääkärin on epäillessään sai- Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Lindroos, varapuheenjohtaja Laurila ja jäsenet Andersson, Antvuori (osittain), Dromberg, Ikorautta ammattitaudiksi perehdyttävä työntekijän työolosuhdetietoihin niiden haittatekijöiden osalta, jotka voivat vaikuttaa ammattitaudin syntyyn. nen, Jouppila, Lapiolahti, Mönkäre, Puisto, Puska, Soininvaara, Vastamäki ja Wasz-Höckert sekä varajäsenet Joenpalo ja Kankaanniemi (osittain). Eriävä mielipide Hallituksen esityksessä ammattitautilaiksi tulisi käsityksemme mukaan ammattitaudin määritelmää laajentaa niin, että myös työperäiset psyykkiset ja psykosomaattiset sairaudet tulisivat ammattitautilainsäädännön korvausten piiriin. Ammattitautimääritelmää tulisi laajentaa niin, että lain 1 :ään lisättäisiin ammattitauteja aiheuttavien "fysikaalisten, kemiallisten tai biologisten" altisteiden lisäksi myös "mahdolliset muut tekijät", jolloin myös psyykkiset tekijät voitaisiin ottaa huomioon lakia sovellettaessa. Psyykkinen rasittavuus on selvästi lisääntynyt työelämässä automaation, robotisoinnin ja uuden tietotekniikan myötä. Tästä ovat selvänä osoituksena psyykkisten sairauksien lisääntynyt osuus työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä sekä psyykkisten tekijöiden kasvanut osuus poissaolotilastoissa. Vaikka työperäisyyden tarkka määrittely psyykkisten ja psykosomaattisten sairauksien kohdalla saattaa olla Vaikea- Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 1988 Claes Andersson Pirkko Ikonen ta ja vaatii erikoispätevyyttä, tämä ei käsityksemme mukaan oikeuta erään työntekijäryhmän asettamista lainsäädännön ulkopuolelle. Tämä merkitsee näiden ihmisten diskriminaatiota. Valiokunnassa kuultu psykiatrian asiantuntemus ilmaisi kantanaan, että ammattitautimääritelmää tulisi muuttaa edellä mainitulla tavalla. Ruotsissa on vuodesta 1976 lähtien sovellettu ammattitautilakia, jonka mukaan työperäisiä psyykkisiä sairauksia voidaan korvata. Käytännössä tämä ei ole johtanut kovinkaan laajaan sovellukseen, myönnettyjen tapausten määrän ollessa ainoastaan hieman toistasataa viimeisten viiden vuoden aikana. Kyseessä olisi periaatteellisesti tärkeä, joskaan ei käytännön sovellukseltaan kovin laajakantoinen uudistus, jolla taattaisiin kaikille työntekijöille yhtäläiset mahdollisuudet saada korvausta työstä aiheutuneista sairauksista. Osmo Soininvaara Pekka Puska