Asiallista paskaa Jorma Humisevaharju, Jorma Humisevaharju. <span>copyright</span>

Transkriptio

1 Jorma Humisevaharju, Jorma Humisevaharju <span>copyright</span>

2 Table of Contents Tallinnan raitioteiden historia Tallinnan raitioteillä matkustaminen Juhannussauna 2013 Liikenneturvallisuudessa Ruotsi on maailman huippua Naiset blogikirjoittajina: journalismin tulevaisuus Suomessa Kaikki paska on poistettava Internetistä! Ruumiiden leikkelystä ei saa kirjoittaa Kuinka vältyt lihan hinnan nousulta! Lue ohjeet! Sensuuri nykypäivän mediassa Pimppi neuvostoelokuvassa Miesten kirjallisuutta Gruusian teetä Digikameran kanssa ei jalustaa tarvita! Hakulauseita, tyhjiä sanoja, osa 2 Pihlajasaaren nakurannalla Pimpin karvojen ajaminen Kultainen nuoruus Pillua bussipysäkillä Rautavaaran kohtalo Ällöttävät asiat, joita naiset tekevät Bakteeripesä Anttilan katalogi Hakulauseita, tyhjiä sanoja Pimpin karvojen leikkaaminen Pornografian henkilökuvia, osa 2 Lindsay Lohanin tissit Kikkelin venyttäminen Naisvihapuhetta Viherkusetusta ja väärinkäsityksiä Shishojen tuunausta Ihraa mahaan Yrjönkadun uimahallissa, homojen puolella Pornografian henkilökuvia, osa 1 Miehekäs viihdemaailma Kesäistä ruokaa Savua Suomalaiset puputytöt Tukkilan tilan savusauna Saksa on paska maa Väärän kokoiset rintsikat Tallinnan yleiset saunat Fetissejä ja vankeusrangaistuksia Pimpin kauneusleikkaus Saako tissi näkyä?

3 2D > 3D Uskonto ja yhteiskunta Isot tissit Marjaniemen saunassa Vihaan urheilua Orjuus Ruotsi-Suomen historiassa Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri Loppu tulee! Liha on heikko Vaalipähkäilyä Klassinen kauneus Kiina-ilmiö On paskapuheen aika, osa 1 Politiikkaa, osa 1. Kakkaa lauteilla Vettä ja leipää Turvenaamiot päähän kirjureille Liian iso muna Lyhyt johdatus aikuispornon ikärajojen historiaan, osa 2 Moottorin pörinää Bo Carpelankin on kuollut Lyhyt johdatus aikuispornon ikärajojen historiaan, osa 1 Jorma Ojaharju on kuollut! Kops, kops! Seksiä, huumeita ja..kirjoja Addiktiopotentiaali Kauneusleikkaukset ovat tarpeellisia, osa 2 Viivapillu Paskasta asiaa Pusuja koiralta Mikään ei riitä Hektistä downshiftingiä Tiivis ja hengittävä talo Kakkaa mukissa? Kauneusleikkaukset ovat tarpeellisia

4 Tallinnan raitioteiden historia Tallinnan raitioteiden historia Kerroin jo aiemmin ohjeet Tallinnan raitiovaunuilla ja joukkoliikenteellä matkustamiseen. Nyt kerron teille poikkeuksellisen tyhjentävästi Tallinnan raitioteiden historian. Tallinnan raitioliikenne alkoi vuonna Ajalleen tyypilliseen tapaan raitiovaunuja vedettiin hevosilla. Hevosvetoiselle vaunulle paras kulkutie on kova maa. Hevonen ei kuitenkaan osaa kävellä kiskoja pitkin, vaan hevoselle paras kulkutie on sopivan pehmeä maa (joka puolestaan ei mitenkään sovi vaunuille). Kaupunkimaastossa hevonen jaksaa vetää huomattavasti raskaampaa kuormaa kiskojen päällä kuin sen ajan kaduilla. Hevosvetoiset raitiotiet kulkivat keskustasta kolmeen suuntaan: Tondin, Ülemisten ja Kadriorgin suuntiin. Samoihin suuntiin ajetaan raitiovaunuilla edelleen. Vuonna 1915 Koplin alueen teollisuuslaitokset rakensivat raitiotien Kopliin. Kopliin ei vaunuja kuitenkaan vedetty hevosilla vaan alkuun höyryvetureilla. Koplin rata ei ollut yhteydessä kaupungin muihin raitiolinjoihin, vaan radan päätepiste oli rautatieaseman luona. Hevosvetoisten ratojen raideleveys oli alusta alkaen Euroopassa harvinainen 1067 mm. Koplin radalla oli käytössä alkuun keisarikunnan rautateiltä tuttu 1524 mm raideleveys. Hevosvetoinen raitioliikenne pysähtyi sodan vuoksi vuonna Liikennettä jatkettiin vasta vuonna Tällöin ei enää käytetty hevosia, vaan bensiinivetoisia vaunuja. Sähköliikenne aloitettiin vuonna Koplin rataa alettiin ajaa bensiinivaunuilla, ja se sähköistettiinkin viimeisenä, vasta vuonna Koplin rata yhdistettiin muuhun rataverkkoon vuonna Ensimmäiset sähköraitiovaunut valmistettiin Tallinnassa. Sähköteknisiä komponentteja niihin tuotiin Ruotsista. Samoilla piirustuksilla vaunuja valmistettiin vuoteen 1953 saakka. Ensimmäiset ulkomaalaiset raitiovaunut saapuivat Tallinnaan vuonna 1955 Itä-Saksasta. Keskinäisen talousavun neuvoston (SEV) jäsenmaat kuitenkin sopivat työnjaosta, jossa raitiovaunujen valmistus jäi Tshekkoslovakian yksinoikeudeksi. Saksa määrättiin lopettamaan raitiovaunujen valmistus. Tämän jälkeen uudet raitiovaunut on ostettu Tatran tehtailta Prahasta. Suomessa Tatra on tunnettu takavetoisista autoistaan, mutta maailmanlaajuisesti Tatra oli ehdottomasti suurin raitiovaunujen valmistaja. Toimintansa aikana Tatra ehti valmistaa reilusti yli raitiovaunua. Viron itsenäistyttyä uudelleen tilattiin Saksasta käytettyjä Tatran vaunuja. Näillä vaunuilla ja liikennemäärien pienenemisellä saatiin korvattua itäsaksalaiset Gotha-vaunut ja nivelöimättömät Tatran raitiovaunut. Kaikki nykyiset Tallinnan raitiovaunut eivät siis ole olleet Tallinnassa ajossa Neuvostoaikana. Tähdennettäköön vielä, ettei Tallinnassa ole ikinä ollut venäläisiä tai neuvostoliittolaisia (pl. virolaisia) sähköraitiovaunuja ajossa. Toisin kuin monessa läntisen Euroopan raitiotiekaupungissa, ei Tallinnassa ole lakkautettu ratoja tai lyhennetty linjoja. Ainoa lakkautettu linja on numero viisi, jota ei ehtity ajaa kuin muutaman vuoden ajan. Linjan reitti oli Koplista Vana-Lõunaan raitiovaunuvarikon edustalle. Lakkautuksen myötä vain yksi pysäkki jäi pois käytöstä, joten rataverkko ei käytännössä lyhentynyt lainkaan. Verratkaapa tätä Helsinkiin, jossa on mm. lakkautettu Kulosaaren raitiolinja tai Turkuun, jossa jouduttiin lakkauttamaan 1

5 Tallinnan raitioteiden historia koko raitioliikenne! Linja numero kuusi oli ajossa vain väliaikaisesti ratatyön vuoksi Koplista Tondiin, joten sen lakkauttaminen ei supistanut liikennettä. Tallinnan raitioteiden tulevaisuus näyttää valoisalta. EU:n päästökauppaan on päässyt käsittämätön virhe, joka antaa taantuneille teollisuusmaille (esim. Viro ja muut entisen Neuvostoliiton maat) paljon käyttämättömiä päästöoikeuksia. Teollisuuttaan kehittäville maatalousmaille (esim. Espanja) on päästöoikeuksia annettu liian vähän. Ei olekaan ihme, että Espanja haluaa ostaa Virolta päästöoikeuksia ja maksaa ne raitiovaunuilla. Näin ei vaunuhankintaa tarvitse edes kilpailuttaa! Vaunujen toimittaja CAF on myynyt raitiovaunujaan myös Tukholmaan ja Suomeenkin rautateiden lähijunia. Tukholman ja Tallinnan vaunut perustuvat mekaniikaltaan Helsingin kaupungin suunnitelmiin ja piirustuksiin. Samoilla piirustuksilla kainuulainen Transtech toimittaa uudet raitiovaunut Helsinkiin. Tallinnassa myös suunnitellaan raitioverkoston laajentamista. Lasnamäen pikaraitiotielle on maastossa valmiina tyhjä käytävä. Liikenne hoidetaan edelleen bussein. Lisäksi on puhetta ollut radan jatkamisesta lentoasemalle. Läntisen Viron asukkaat ovat pyytäneet rautatien palauttamista Haapsaluun, mutta heille ministeri Parts on vastannut, että ensin rakennetaan Viimsin raitiotie. Veikkaan, että Viimsiin kuljetaan vielä 2020-luvullakin nivelbussein, mutta saa nähdä 2

6 Tallinnan raitioteillä matkustaminen Tallinnan raitioteillä matkustaminen Varmaan kaikki Tallinnassa käyneet ovat nähneet raitiovaunuja. Monet suomalaiset kuitenkin vierastavat Tallinnan joukkoliikennettä ja käyttävät matkustamiseen mieluummin kalliita takseja. Ja aivan syyttä! Kerron teille lyhyesti, miten raitiovaunuja ja muuta joukkoliikennettä käytetään. Toivottavasti tämän jälkeen uskaltaudutte tutustumaan keskustan ulkopuoliseen Tallinnaan. Joukkoliikenne on ilmaista, mutta vain tallinnalaisille. Me muut joudumme ostamaan lipun. Lippuja voi ostaa kuljettajalta, mutta hinta on poikkeuksellisen korkea, 2 euroa matkalta. Aktiivinen matkaaja selviää halvemmalla ostamalla älykortin, Ühiskaart. Kortin pantti R-kioskilla on kaksi euroa. Tämän kaksi euroa saa takaisin, mikäli kortin palauttaa kaupungin virastoon Vapaudenaukiolle. Pelkällä kahden euron kortilla ei voi matkustaa, vaan kortille pitää ladata jotakin. Satunnaisen matkaajan kannattaa laittaa kortille rahaa vaikkapa viisi euroa. Tällöin rahaa käytetään matkustuksen mukaan. Yhden matkan hinta kortilla maksettuna on 1,60 euroa. Aktiivinen matkaaja voi ostaa päivälipun tai kolmen päivän lipun. Päivälipun hinta rekisteröimättömälle kortille on neljä euroa, kolmen päivän lipun saa viidellä eurolla. Mikäli kortin onnistuu rekisteröimään itselleen eli oikeammin henkilökohtaistamaan, saa päivälipun kolmella eurolla. Henkilökohtaistettua korttia ei saa lainata kaverille! Tallinnassa joukkoliikennevälineeseen voi nousta jokaisesta ovesta. Näytä korttia lukijaan, se näyttää vihreää valoa, ja sanoo piip. Matka on maksettu ja voit aloittaa raitiovaunussa seikkailun! Muistathan näyttää korttia lukijalle jokaisessa välineessä, johon nouset. Matkoilla on tunnin vaihto-oikeus, mutta se on voimassa vain, kun olet piippauttanut lipun lukijassa. Myös päivälippu pitää piippauttaa jokaisen välineen lukijassa. Muista, että Tallinnassakin on lipuntarkastajia ja he nousevat kyytiin myös pysäkkien ulkopuolelta. Busseihinkaan ei tarvitse nousta etuovesta eikä lippua tarvitse näyttää kuljettajalle. Nyt on annettu perusohjeet matkustamiseen. Kerron vielä vähäsen Tallinnan raitioliikenteen reiteistä, jotta ette heti eksyisi. Tallinnassa on neljä raitiolinjaa. Näille kaikille on yksi yhteinen pysäkki nimeltään Hobujaama. Pysäkki sijaitsee Narvan maantiellä aivan Viru Keskuksen vieressä. Hobujaama on myös nimeltään se kapea katu, jotka pitkin on lyhin matka kävellä Tallinkin laivoilta Viru-nimiseen ostoshelvettiin. Kaikki raitiolinjat ovat heilurilinjoja. Vaunut siis kulkevat reitillään Hobujaama-pysäkin ohi toiselle puolelle kaupunkia. Hobujaaman pysäkin sekä itä- että länsipuolella on kaksi raitiotien haaraa. Kummaltakin itäpuoliselta haaralta pääsee vaunua vaihtamatta kummallekin länsipuolen haaralle ja toisinpäin. Tallinnan raitiolinjojen numerot ja päätepisteet 1 Kopli Kadriorg 2 Kopli Ülemiste 3 Tondi Kadriorg 4 Tondi Ülemiste Tallinnan raitiokartan näet vaikkapa osoitteesta 3

7 Tallinnan raitioteillä matkustaminen Mihin sitten raitiovaunulla voisi matkustaa? Linjoilla 2 ja 4 Ülemisten suuntaan pääset linja-autoasemalle, keskustorille (Keskturg) tai Brandmannin yleiseen saunaan. Linjoilla 1 ja 2 Koplin suuntaan pääset rautatieasemalle, asematorille (Jaamaturg) tai Kalman yleiseen saunaan! Antoisaa raitiovaunumatkaa! 4

8 Juhannussauna 2013 Juhannussauna 2013 Johanneksen nimipäivää vietetään Suomalaiset ovat tapakristittyjä, mutta juhlivat silti Johannes Kastajan nimipäivää kovasti. Sitä juhlitaan jopa niin kovasti, että edeltävä perjantai on annettu kaikille vapaapäiväksi. Varsinainen pyhäpäivä on lauantai, mutta suomalaiseen tapaan suurin juhla on aattona, perjantaina. Suomalaiseen juhlaan kuuluu sauna. Tänäkin vuonna perjantaina melkein kaikki suomalaiset saunovat. Juhannukseen kuuluu monia riittejä, ja yksi niistä on saunan polttaminen. Lukijoistamme vanhimmat muistavat, kuinka Neumann lauloi Juhannustanssit-laulussan kai jossain tuolla sauna palaa. Myös Herttoniemen siirtolapuutarhassa oli sauna. Valitettavasti tälle saunalla kävi huonosti, sillä yhtenä juhannuksena se paloi. Ensimmäisen kerran sauna syttyi palamaan juhannusaattona 1984, mutta lopullinen palo tapahtui vasta vuonna Nykyisin Herttoniemen siirtolapuutarhurit saunovat Kivinokassa Kulosaaren kartanon saunassa. Saunan palosta liikkuu monia tarinoita. Kerron teille yhden niistä. Tai oikeastaan kaksi. Viikkoa ennen juhannusta sauna lämmitettiin. Vakiokävijät kävivät kylpemässä. Löylyt eivät kaikille maistuneet, vaan lämmittäjälle tehtiin reklamaatio huonoista löylyistä. Lämmittäjän vastine oli helposti ymmärrettävä: Tulkaa ensi viikolla, juhannuksena. Lupaan, että silloin on löylyä! Viikkoa myöhemmin juhannusaattona sama mies oli taas lämmittämässä saunaa. Löylyt varmasti olisivat olleet hyvät, mutta valitettavasti sauna syttyi palamaan. Palokunta tuli paikalle, ja totesi, että saunassa on tuhat kiloa tulikuumia kiviä. Ainakaan sinne ei pidä vettä ruiskuttaa! Palokunta antoi saunan palaa poroksi ja keskittyi suojelemaan ympäristöä. Sama tarina kertoo, että saunan syttymissyykin selvisi myöhemmin: Kiukaan yläpuolella olleet kuitusementtilevyn kiinnitysruuvit olivat kuumentaneet kattoa niin kovasti, että se oli syttynyt palamaan. Uskokoon ken tahtoo. Myöhemmin tutustuin saunassa tietenkin mieheen, joka kertoi tämän Herttoniemen siirtolapuutarhan saunan polttaneensa. Hänen tarinansa oli hieman erilainen. Hän ei tietenkään polttanut saunaa tahallaan eikä maininnut mitään kuumentuneista ruuveista. Saunassa oli edellisenä talvena tehty muuraustöitä ja hormia oli muutettu. Muuraustöissä tai työn suunnittelussa oli tapahtunut jokin virhe, ja hormista oli tullut susi. Sauna olisi todennäköisesti kesän aikana palanut vaikka olisi juhannuksesta selvinnytkin. Onkohan tämäkään tarina tosi? Mistä sitä tietää. Muurariin en vielä ole tutustunut! Tai ehkä ensimmäisen tarinan kertoja, rakennusliikkeen omistaja, olikin ollut muuraustyön takana? Joka tapauksessa saunan lämmittäjälle oli sen palaminen vaikea asia: hän ei vuosiin uskaltanut koskeakaan tulitikkuihin. Kuunnelkaapa tekin tuo Dingon kappale Juhannustanssit ja ottakaa siitä opiksenne. Älkää polttako saunaa, älkää hukkuko uidessanne kaljapulloja kohti älkääkä lähtekö hippasille puukkojen kanssa. Ottakaa juhannuksen viettoon ennemmin mallia Juha Vainion saman nimisestä kappaleesta. Sen sisältö on aivan toisenlainen. Katkiksen blogin toimitus toivottaa kaikille rakkaille lukijoille rauhallista juhannusta! 5

9 Liikenneturvallisuudessa Ruotsi on maailman huippua Liikenneturvallisuudessa Ruotsi on maailman huippua Liikenneturvallisuudessa Ruotsin on huipulla. Liikenneonnettomuuksia tapahtuu harvoin ja niissä kuolee vähän ihmisiä. Esimerkiksi viimeisen 20 vuoden aikana ainoa junaonnettomuus, jossa matkustajia on kuollut, tapahtui tänä vuonna. Ikävää, että hyvä 30 vuoden putki katkesi. Vertailun vuoksi meillä Suomessa junaonnettomuuksissa kuoli matkustajia useissakin onnettomuuksissa 1990-luvulla. Junaa odottavien matkustajien kuolema oli lähellä vaunujen syöksyessä laiturin päätepuskimen läpi Helsingin asemalla. Ruotsin olosuhteet eivät kovasti eroa Suomesta. Talvi on molemmissa maissa yhtä ankara ja autotkin ovat vastaavia. Missä siis ero? Ihmisten asenteissa. Montako kertaa olette Suomessa kuulleet nämä lausahdukset: Laitan veneilyliivit päälle sitten vasta kun uppotukki tulee veneen alle. Ei turvavöitä tarvita, eihän täällä ole poliiseja. Ehdin kiertää nämä tasoristeyksen puomit ennen junan tuloa. En tarvitse kypärää kun poljen hitaasti. Niinpä niin. Asenteista turvallisuus on kiinni. Mielestäni jokainen aikuinen on kyllin viisas päättämään omasta hengestään. Toivon vain, ettette aiheuta muille kärsimystä omalla kuolemallanne. Esimerkiksi junan alle ajaminen tuottaa usein suuria henkisiä kärsimyksiä veturinkuljettajalle ja lisäksi hidastaa tuhansien junamatkustajien matkoja. Toivottavasti päätätte päivänne muulla tavoin kuin ajamalla junan alle. Lapset eivät kuitenkaan ole kyllin vanhoja päättämään omasta elämästään. Heitä pitää suojella. Kouluikäiset ja nuoremmat eivät välttämättä edes tiedä, mikä on vaarallista. Tänään istuin kaupunkibussissa toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Takarivissä istui kaksi tyttöä, iältään alle kymmenen vuotiaita. Tai eiväthän ne tytöt malttaneet istua, suuren osan matkasta seisoivat bussin käytävällä. Osan ajasta tytöt istuivat selin menosuuntaan ja katselivat takaikkunasta ulos. Tietenkin tällöin he istuivat keskimmäisellä istuimella, jossa ei ollut edes muita penkkejä edessä. Jarrutuksen tullen olisivat varmasti lentäneet alas. Maltoinko istua hiljaa ja katsella tyttöjen touhua? En tietenkään. Minulla yleensäkin on tapana puuttua toisten asioihin, joten niin tälläkin kertaa. Huomautin kohteliaasti tyttöjen seurassa olleelle naiselle, jonka tulkitsin olevan heidän äitinsä, että tyttöjen pitäisi istua kunnolla. Arvatkaapa sanoiko nainen minulle jotakin? Ei tietenkään. Tytöt sen sijaan katsoivat minua pahasti. Meno ei muuttunut vaan jatkui samana. No, eipä tuo äiti muutenkaan tyttöjensä terveydestä välitä. Bussista tytöt juoksivat oikopäätä amerikkalaiseen hampurilaisravintolaan. 6

10 Naiset blogikirjoittajina: journalismin tulevaisuus Suomessa Naiset blogikirjoittajina: journalismin tulevaisuus Suomessa Suomessa aikakaus- ja sanomalehtien levikit laskevat jatkuvasti. Aiheesta kirjoitti viime perjantaina Talouselämä-niminen paperilehti. Talouselämän trendiennusteen mukaan iltapäivälehtien ja viimeisenkin taloussanomalehden julkaiseminen paperilla lopetetaan luk maksajien puutteessa. Vähät lukijat siirtyvät verkkoon. Ennusteen tueksi Talouselämässä oli haastateltu Cosmopolitan-paperilehden päätoimittajaa, jonka mukaan nuoret naiset käyttävät aikaansa mieluummin sosiaaliseen mediaan ja blogeihin kuin hänen toimittamaansa lehteen. En kyllä ihmettele, etteivät nuoret lue lehtiä; eihän niissä ole mitään luettavaa! Lehtien niinsanotuista testeistä ja vertailuista on tänä vuonna kerrottu ikävä totuus Kuluttaja-nimisessä paperilehdessä. Monien lehtien sivut täytetään pienillä uutisilla tulevista uusista tuotteista. Monesti nämä uutiset on suoraan kopioitu maahantuojien ja valmistajien esitteistä. Eihän lehti ole voinut edes kokeilla tuotetta, jota ei ole ollut maassa ennen lehden painamista. Samat uutisina julkaistut mainokset voi lukea blogeista ja sosiaalisesta mediasta paljon nopeammin kuin ylihintaisesta paperilehdestä. Lisäksi lehtien testiryhmät koostuvat usein lehtien omista toimittajista eikä motivoituneista testaajista. Paperiset aikakausilehdet ovat kuitenkin hyvä malli blogikirjoittamiselle, tuolle huomispäivän journalismille. Naisten pitämät blogit ovat sisällöltään vähän samanlaisia kuin aikakauslehdetkin: toimittaja esittelee ostamiaan tai lainaamiaan vaatteita. Välillä esitellään vaatekuvaukseen sopiva kamera, jonka valmistaja on lahjoittanut blogin pitäjälle. Ja sitten näytetäänkin kuvia, jotka on otettu meikkivalmistajan tuote-esittelystä, jonne toimittaja oli Facebookin välityksellä kutsuttu. Riippumaton journalismi, mikäli sitä vielä on Suomessakaan olemassa, kuolee viimeistään aikakauslehtien mukana. Kuvaukseni naisten blogeista ei kuulosta ihan mahdottomalta. Selvästä toimituksellisesta sisällöstähän tuossa on kyse. Suomessa naiset kuitenkin julkaisevat blogeja, joissa artikkelin ainoa sisältö saattaa olla naistenvaateliikkeen mainoskuvat. Ja kun moni bloginpitäjä julkaisee samana päivänä saman vaateliikkeen samat kuvat, hämärtyy ero mainoksen ja toimituksellisen sisällön välillä. Selvästä mainoksesta on kyse viimeistään silloin, kun bloginpitäjä lisää mainoskuviin lyhyen tekstinpätkän, jossa on linkki vaatteita myyvään verkkokauppaan. Lehtien ja blogien sanoma on kuitenkin selvä: ostakaa, ostakaa! Blogikirjoittajat ovat tavallaan korvanneet markkinoiden helppoheikitkin. Naisten kirjoittamista blogeista välittyy selvä materialistinen ostamisen ilosanoma: Vain ostamalla voit pitää hauskaa. Elämään kuuluu uudet vaatteet joka päivä. Tämän seurauksena elämään kuuluu myös osamaksu- ja luottokorttilaskut sekä pursuavat vaatekaapit. Tarvetta on myös ammattiauttajille, jotka auttavat heittämään tarpeettomat vaatteet roskiin. Kirpputorillahan ne eivät mene kaupaksi euroa korkeammalla hinnalla, joten miksi nähdä vaivaa. Ostamista ehkäisevää terapiaa eivät himo-ostajanaiset halua siskoilleen antaa. Aikakaus- ja sanomalehtien levikin lasku ei koske kaikkia. Juuri minkään lehden levikki ei Suomessa nouse, mutta yksi lehti pystyy pitämän laskun maltillisena. Onko tästä lehdestä meille laatujournalismin ystäville iloa? Ei, sillä tuo lehti on Maaseudun tulevaisuus, jota pitää lukea rukkaset kädessä. Jatkossa aikakauslehdille käy niin kuin on käynyt scifi-kirjoille ja Internet-sivuille: ne pitää lukea ulkomaankielellä. Suomeksi julkaistaan vain uskonnollista kirjallisuutta. Eivät kaikki naisten pitämät blogit ole huonoja ja ostamiseen yllyttäviä! Joukkoon mahtuu joitakin 7

11 Naiset blogikirjoittajina: journalismin tulevaisuus Suomessa helmiä. Oma suosikkini on Elli Neidin Unelmia, jota voit lukea osoitteessa 8

12 Kaikki paska on poistettava Internetistä! Kaikki paska on poistettava Internetistä! Suomessa on jo totuttu siihen, että porno on laillista eikä sitä sensuroita. Pornolehtiä ja -elokuvia myydään jo kioskeissa ja lataaminen Internetistä on yleistä. Kaikkialla asiat eivät ole näin. Yksi pohjoismaisista hyvinvointiyhteiskunnista, Islanti, miettii jo Internet-pornon kieltämistä. Sensuuria esiintyy myös siellä, missä porno on laillista. Internetin käyttäjiä hätkähdytti helmikuussa suositun fetissisivuston, Fetlifen, ilmoitus sensuurista. Aiemmin riitti, kun noudatti sivuston julkaisumaan, Kanadan, lakeja. Esimerkiksi ikärajoista pidettiin huolta: alle 18-vuotiaat eivät saa liittyä sivustolle eikä mitään heitä käsittelevää materiaalia sallita. Fantasiatasolla sivustolla kyllä sai käsitellä aikuisten välistä insestiä tai eläinseksiä. Muistutettakoon nyt tässä yhteydessä, että Suomessa seksi ihmisen ja eläimen välillä on sallittua, kunhan lain määräämät edellytykset täyttyvät. Eläintä ei saa kiduttaa tai vahingoittaa eikä sivullisia saa seksillä häiritä. Hyvä ystäväni, Valdemar-poliisi kertoi, kuinka oli joutunut lopettamaan naudan, kun naapuri oli nähnyt isännän naudan seurassa ilman housuja. Enää ei laki tätä vaadi, mutta isännän pitää laittaa verhot ikkunaan navetassa touhutessaan. Näin varmistutaan, ettei peuhaaminen häiritse sivullisia. Niin, palataan sensuuriin. Kanadalainen Fetlife alkaa sensuroida jäsenten sivustolle puhuroimaa sisältöä. Neljä asiaa on joutunut kiellettyjen listalle. Nämä ovat: 1. Kaikki alle 18-vuotiaat. 2. Insesti. (Myös aikuisten välinen.) 3. Zoofilia. 4. Paska. Näistä tietysti ensimmäinen on ollut kiellettyä aina. Fetlife ei aloita sensuuria vapaaehtoisesti vaan sensuurin syy on taloudellinen. Luottokorttiyhtiö Visa on kieltänyt maksuvälittäjiä välittämästä luottokorttimaksuja Fetlifelle, koska sivustolla on ollut yllämainittuja kiellettyjä asioita esittäviä kuvia. Ai mitä? Ei Fetlifessa ole ollut lapsipornoa! Visan mukaan Simpsonin perheen lapsien esiintyminen alastonkuvissa on lapsipornoa! Onneksi Marge Simpson oli täyttänyt 18 vuotta esiintyessään Playboyssa! Mitä tästä opimme? Sensurointia ei aina määrää laki, vaan välillä myös raha. 9

13 Ruumiiden leikkelystä ei saa kirjoittaa Ruumiiden leikkelystä ei saa kirjoittaa Elimiä ja eläimiä -nimisestä blogista löytyi melko kepeään sävyyn kirjoitettu teksti, joka käsitteli lääketieteen opiskelijoiden tekemiä ruumiinavauksia ja sitä, millaisista tilaisuuksista on kyse. Käytännössä siis maanläheinen kuvaus obduktiosta ja dissektiosta(wiki). Useimmille ei varmaankaan tule yllätyksenä se, että vuoden pakastettu ruumis ei sulaessaan tuoksu erityisen hyvältä tai että ruumiista elimiä poistettaessa voi ruumiinnesteitä hieman roiskua. Ilmeisesti näiden havaintojen kirjaaminen ylös ja saattaminen yleisön luettavaksi on suurikin loukkaus vainajia kohtaan, vaikka Eläkeläinen muistelee -henkisestä revittelystä ei suinkaan ole kyse. Kirjoituksen kommentteihin löysivät nopeasti tiensä kurttuotsaiset lehtorit ja palavasieluiset lääketieteen opiskelijat. Nämä nykyiset ja tulevat kansallisen terveyden ja hyvä veli -verkoston kulmakivet vaativat puhisten kirjoituksen poistamista vedoten omaisten mielipahaan ja etikettiin. Enemmänkin taitaa kyse olla siitä, että lampaat täytyy palauttaa takaisin laumaan(mieluiten tietysti kepillä). Kirjoittaja sivuaa saamaansa palautetta toisessa kirjoituksessa: Kollegialisuus kirosanana. Lukiessani alkuperäisen ruumiinavaustekstin kommentteja toiseen kertaan koko kirjoitus hävisi. Kenen toimesta ja kenen vaikutusvallalla tämä on saatu aikaan? Oliko syynä lily.fi -sivuston ylläpidon toimenpiteet vai saiko kirjoittaja tarjouksen josta ei voi kieltäytyä? Asia ei varmasti jää tähän. Lisätietoa odotellessa koitan omalta osaltani esitellä yliopistolle ja Lääkäriliitolle Streisandin ilmiötä. Lisäys: Janne Paalijärvi on saattanut alkuperäisen kirjoituksen näkyviin osoitteessa Tarvittaessa myös Googlen välimuisti ajaa saman asian. Lisäys2: Kirjoittaja kertoo poistaneensa kirjoituksen itse ja valottaa hieman tähän johtaneita syitä: Olisin tietysti mielelläni nähnyt jutun menevän pidemmällekin. Näissä asioissa (etenkin sananvapausaktiiveilta)unohtuu usein se, että asioita joutuu ajamaan omalla kustannuksellaan eivätkä kustannukset ole pelkästään rahallisia. Puhetta maailmassa riittää, konkreettista apua yleensä vähemmän. Omalta osaltani ymmärrän, että kirjoittaja haluaa joskus valmistuakin eikä yksittäinen teksti välttämättä ole loppuun asti taistelemisen arvoinen. Teksti on kuitenkin meidän kaikkien luettavana (ja sellaisena tulee pysymään, oli yliopiston kanta asiaan mikä tahansa). 10

14 Kuinka vältyt lihan hinnan nousulta! Lue ohjeet! Kuinka vältyt lihan hinnan nousulta! Lue ohjeet! Pahoittelen suuresti, että muuten laadukas blogimme on siirtynyt iltapäivälehtityyppiseen otsikointiin. Lihan hinta nousee jatkuvasti. Lihan tuotanto on kannattamatonta ja kasvattajat joutuvat lopettamaan tuotantoaan. Kun tuotanto vähenee (ceteris paribus), hinta nousee. Monella lukijallamme lihan hinnan nousu nostaa elinkustannukset sietämättömälle tasolle. Mikä siis ratkaisuksi? Millä kompensoida lihan hinnan nousu? Minulla on tähän yksinkertainen ratkaisu: vähennetään lihan syöntiä. Tässä vaiheessa suurin osa lukijoista lopettaa tämän blogin lukemisen ja syyttää minua oman kasvissyönti-ideologiani tuputtamisesta. He kenties pitävät minua kaikkien aikojen turhimpana blogikirjoittajana. Ei haittaa minua. Omaa ideologiaani kyllä tuputan, mutta en ole kasvissyöjä. Mahdolliselle tämän kirjoituksen lukemista jatkavalle kerron, kuinka syödä tuttua, terveellistä ja hyvää ruokaa ilman lihaa. Me kaikki tiedämme, että ateria ilman lihaa on yhtä kärsimystä ja sopii vain viherpiipertäjille. Itsekin muistan ne suomalaiset kasvissyöjätytöt, jotka eivät voineet syödä mitään muuta kuin McDonaldsin ranskalaisia perunoita. En ole tänään tarjoamassa teille perunoita, vaan suosittelen ruokaa, johon olette jo tottuneet. Mikä muka on sellainen kasvisruoka, jota kaikki ovat syöneet? Tietysti hernekeitto! Tuleehan hernekeittoon lihaa, mutta ei välttämättä. Hernekeitto on hyvää myös kasviksilla. Keittäminen on helppoa ja tarvitset siihen vain vettä, herneitä, porkkanaa, pippuria ja meiramia. Pienikin määrä lihaa helposti tuplaa hernekeiton hinnan. Lihaa ei hernekeitossa tarvita, sillä herneet sisältävät paljon proteiinia. Keittoa voit maustaa sipulilla, valkosipulilla ja sinapilla. Suomessa viljellään paljon hernettä. Viljellystä herneestä noin 39 prosenttia on luomua. Herne on luomuviljelijöiden suosiossa, sillä palkokasvit parantavat maata. Tehoviljelijät eivät niin kovasti hernettä viljele, sillä he suosivat keinotekoisia lannoitteita. Jos siis hernettä syötäisiin enemmän, voitaisiin osa lannoitteista korvata herneen viljelyllä! Näin maatalous tehostuisi, kun ulkopuolista energiaa tarvittaisiin vähemmän. Valitettavasti tilanne on aivan toinen: Suomessa on ylituotantoa herneestä. En suosittele teille kasvisruokaa tai hernekeittoa joka päiväksi. Suosittelen, että syötte yhden päivän viikossa lihatonta hernekeittoa. Näin saatte kompensoitua lihan hinnan nousun elinkustannuksissanne, saatte tehostettua suomalaista maataloutta ja kenties jopa parannettua omaa terveyttänne. Kyllä hernekeitto aina roskaruoan voittaa! Jos syötte toisen keittämää hernekeittoa, muistakaa olla siteeraamatta Tuntematonta sotilasta. Lausahdukseen siellä se herne ui ja etsii toveriaan voi saada vastauksena sitaatin syöminen ei ole velvollisuus. 11

15 Sensuuri nykypäivän mediassa Sensuuri nykypäivän mediassa Nykypäivänä kaikki on avointa eikä sensuuria esiinny. Tabuja ei ole ja lehdet kirjoittavat luonnollisista asioista luonnollisesti. Lehtien kuvia ei vääristellä niin kuin Neuvostoliitossa tehtiin. Helsingin Sanomat tuo Suomen Pravda lupaa, ettei poistasi valokuvasta edes henkilön päästä nousevaa koivua. Aina eivät asiat ole näin hyvin. Osaa lehtien valokuvista sensuroidaan tai muunnellaan. Nykyisellä tietokoneiden ja kuvankäsittelyohjelmien aikakaudella tämä on helppoa. Ennen, analogisen valokuvauksen aikaan, airbrushing oli myös mahdollista, mutta ei yhtä monipuolista kuin tietokoneistettu kuvankäsittely. Nyt, kun kuvaa voidaan helpommin muokata rajattomasti, voidaan kuvata sellaistakin, joka ennen piti rajata jo kuvausvaiheessa. Niin se sensuuri. Eihän sellaista nykyisin ole? Kuitenkin eräät miehille suunnatut aikakauslehdet (enkä nyt tarkoita Hifimaailmaa, jonka lukijakunta on Suomen aikakauslehdistä miesvoittoisinta) joutuvat sensuroimaan ihan tavallisia alastomien naisten kuvia. Kaikkihan me olemme nähneet tissejä ja pimppejä, joten miksi kuvia pitää sensuroida? Eräät näistä amerikkalaisista lehdistä pyrkivät olemaan siistejä lehtiä eivätkä mitään pornolehtiä. Suomessa ollaan totuttu, että porno on yhdyntää ja sen sellaista toimintaa. Kuitenkin ihan tavallista vaginaa esittävä kuva voidaan laskea pornoksi Amerikassa ja Australiassa. Tämän vielä ymmärtäisi, jos jokainen vulva olisi pornoa, mutta kun näin ei ole. Viivapillun näyttäminen on sallittua amerikkalaisissa lastenlehdissäkin, mutta isot häpyhuulet ovat pornoa. Eihän tällaista voi tapahtua kuin Yhdysvalloissa! Ja Australiassa. Ja Mitä pahaa on pimpissä? Miksi alastonta naista esittävässä kuvassa ei saa näyttää pimppiä? Mikä asia pimpissä on sellaista, ettei sitä saisi meille näyttää? Ja onko jotakin pahaa siinä, että ihan kaikkea ei nähdä lehdissä? Mitenhän käy, kun lapset katsovat muunneltuja kuvia naisen alapäästä? Miten he suhtautuvat, kun ensimmäistä kertaa näkevät luonnolliset häpyhuulet? Ettei kävisi niin kuin John Ruskinille, kuuluisalle englantilaiselle viktoriaanisen ajan taidekriitikolle. John Ruskin oli tottunut katselemaan vain karvattomia naisia esittäviä patsaita ja maalauksia. Hääyönään hän näki vaimonsa, serkkunsa Effie Grayn, alasti. 12

16 Sensuuri nykypäivän mediassa Ruskin pelästyi karvoja niin paljon, ettei voinut ikinä harrastaa seksiä. Hän lisäksi uskoi vaimonsa olevan epämuodostunut. Avioliitto päätyi avioeroon kolme vuotta myöhemmin, sillä Ruskin ei voinut lupauksistaan huolimatta nukkua vaimonsa vieressä. Hyvät naislukijat! Älkää antako tämän tapahtua nykypäivän Suomessa. Pitäkää huolta, että nuoret mieslukijamme näkevät luonnollisia häpyhuulia. Laittakaa kuvianne Internettiin, jotta lapsoset eivät luulisi kaikkien häpyhuulten olevan onnettoman pieniä rääpäleitä. Lukemista:

17 Pimppi neuvostoelokuvassa Pimppi neuvostoelokuvassa Leninille elokuva oli tärkeä media sosialismin levittämisessä. Tuohon aikaan ei ollut radiota eikä televisiota Internetistä puhumattakaan. Elokuva oli ainoa tapa levittää liikkuvaa kuvaa kansan keskuuteen. Kaikki eivät välttämättä osanneet edes lukea, joten sosialismin sanoma piti takoa kalloon kuvallisesti. Neuvostoliiton toinen suuri johtaja, Stalin, myös rakasti elokuvaa. Stalin teetti kansaa varten sosialistisia elokuvia, mutta itse rakasti amerikkalaista elokuvaa. Stalinin suosikkielokuva oli Tarzan. Stalin välillä uhkasikin näyttää Neuvostoliitossa pelkkää Tarzania, jos sosialistisen maan ohjaajat eivät saa tehtyä Isä Aurinkoista tyydyttäviä elokuvia. Kuvitelkaapa, että maan tuhannet elokuvateatterit alkaisivatkin näyttää yllättäen pelkkää Tarzania illasta toiseen. Mikä Lenininpilkka se olisikaan! Nykyisin amerikkalainen elokuva on levinneintä. Muiden maiden elokuville nyrpistellään nenää. Vain Hollywood-tuotantoa katsotaan. Näin se oli ennenkin, jo ennen toista maailmansotaa. Mutta jo ennen vallankumousta oli Venäjä edistynyt maa elokuvauksen alalla. Neuvostovallan alkuaikoina myös kuvattiin elokuvia. Tunnetuksi on tullut Eisensteinin elokuva Panssarilaiva Potemkin vuodelta Oma suosikkini on Dziga Vertovin elokuva Mies ja elokuvakamera vuodelta Elokuva on tekniikan ja ohjauksen koeputkilapsi. Elokuvassa käytetään monia myöhemmin tärkeitä ideoita, kuten esimerkiksi hidastusta, nopeutusta ja ruudun jakamista neljään osaan. Elokuvassa näkyy paljon minua kiinnostavia asioita; rautateitä, junia ja raitiovaunuja. Saunoja ei valitettavasti näytetä. Lisäksi elokuvassa näytetään Neuvostoliiton elokuville harvinainen kohde: pimppi. Pimppi tosin näkyy elokuvassa vain sekunnin verran, joten elokuva on syytä katsoa hidastettuna. Pimppikään ei elokuvassa ole pääosassa, sillä samalla näytetään synnytys. Myös häät ja hautajaiset näkyvät elokuvassa. Tissejä näytetään useasti. Kaikista neuvostoliittolaisista mykkäelokuvista suosikkini on juuri Dziga Vertovin elokuva Mies ja elokuvakamera. Elokuva esitetään teatteri Orionissa Helsingissä kaksi kertaa loppuvuoden aikana. Esitykset ovat kello 21 ja kello Käykäähän katsomassa! Lisätietoja: 14

18 Miesten kirjallisuutta Miesten kirjallisuutta Kaikki me tiedämme, mikä on maailman ohuin kirja. Vanhan koululaisvitsin mukaan se on tietysti Ruotsalaiset sotasankarit. Harvat tietävät, että maailman paksuimman romaanin on kirjoittanut suomalainen mieskirjailija. On tietysti erilaisia määritelmiä romaanille. Kaikki eivät nimittäisi romaaniksi Kalle Päätalon kirjasarjaa Juuret Iijoen törmässä. Monien mielestä tuo on romaanisarja ja yksittäisen romaanin pitäisi olla yksissä kansissa. Päätalon romaani on miesten kirjallisuutta. Kirjan aiheita ovat metsätyöt, rakennustyöt, sota, saunapullot ja naiminen. Naiset eivät näistä aiheista niin kovasti ole kiinnostuneita. Ja jos kirja olisi yksissä kansissa, eivät sitä naiset jaksaisi nostaakaan. Todellista miesten kirjallisuutta. Päätalon Iijoki-sarja on kuitenkin ollut myös yksissä kansissa. Kustannusyhtiö Gummerrus antoi kirjailijalle lahjaksi koko sarjan yksiin kansiin sidottuna. Paksuutta kertyi metrin verran. Lahjoittamisen jälkeen Päätalo kirjoitti sarjaan vielä lisää osia! Koko romaania ei siis yksiin kansiin ole saatu. Mikä muu kuin paksuimman romaanin kirjoittaminen tekee Päätalosta mainitsemisen arvoisen? Lukijat, tietysti! Päätalolla on erittäin uskollisia lukijoita. Pitää ollakin uskollinen, että saa luettua sivuisen rakkaustarinan. Tunnen monia miehiä, jotka ovat sanoneet, etteivät 30 vuoteen ole lukeneet mitään muuta kuin Päätalon kirjoja. Ymmärrän heitä hyvin, sillä heillä saattaa 30 vuotta vierähtääkin Iijoki-sarjan lukemiseen. Romaanin kirjoittamiseen meni Päätalolla melkein sama aika. Kirjojen levinneisyys on myös poikkeuksellista. Päätalon mölläreitä on Suomessa myyty noin 3,5 miljoonaa. Tämä on ennätyksellisen paljon suhteutettuna väkimäärään. Vastaavaan ovat päässeet vain Agatha Christie ja William Shakespiere Yhdysvaltain markkinoilla. Ehkä Päätalon tulos on parempikin, sillä kirjoja lukevat pääasiassa miehet. Päätalon kirjoja riittäisi yksi jokaiselle suomalaiselle miehelle! Päätalo on monella tapaa ennätyskirjailija. Lopetetaan jo kirjailijan kehuminen ja mennään asiaan! Iijoki-sarja kertoo Päätalon oman elämäkerran. Jos kirja ei kelpaa maailman pisimmäksi romaaniksi, niin pisimmäksi omaelämäkerraksi ainakin. Sarjan 25 ensimmäistä osaa kuvaavat kirjailijan elämän syntymästä eteenpäin seuraavat 39 vuotta. Viimeisen viimeinen, 26. osa, kuvaa kirjailijan ja hänen ystäviensä ja sukulaistensa elämää seuraavat 40 vuotta. Jonkin verran on julkisuudessa mietitty, miltä osin kirjasarja on totta. Kyseessä on romaani, joten tarinan ei tarvitse olla totta. Eikö lukukokemus kuitenkin ole tärkeämpi kuin totuus? Historiankirjasta ei ole kyse. On kuitenkin ihan selvää, että Päätalo on joutunut kirjoittamaan muunneltua totuutta. Osa kirjan henkilöistähän on vielä elossa. Ja lisäksi Päätalon lähisukulaiset lukevat kirjoja. Päätalo ei esimerkiksi kirjassaan kertonut pettäneensä lainkaan toista vaimoaan, vaikka ensimmäistä oli pettänyt useasti. Kaikki kirjansahan Päätalo kirjoitti asuessaan yhdessä toisen vaimonsa, Leenan kanssa Lisäksi on elämän kipeitä asioita, joista todellisen totuuden kirjoittaminen varmasti olisi sattunut kovasti. Näitä saattavat olla irtisanominen ja avioero. Yksi vaihe elämässäni on päättynyt. Olen saanut luettua loppuun tuon mammuttimaisen järkäleen. Takana on sivua ja 18 kuukautta. Monet ovat kysyneet, mitä aion lukea seuraavaksi. En ole vastannut. 15

19 Miesten kirjallisuutta Totuus on, etten aio lukea. Päätalo on kaikki, mitä suomalaisen miehen tarvitsee lukea. Jatkossa aion keskittyä kirjoittamiseen. Ehkä tämäkin blogi saa uutta sisältöä. 16

20 Gruusian teetä Gruusian teetä Eteläisessä Neuvostoliitossa sijaitsee tasavalta, jota teilläpäin kutsutaan Georgiaksi. Minulle sen nimi on Gruusia. Gruusia on Neuvostoliiton tärkeintä teentuotantoaluetta. Neuvostoliiton kantava voima, Äiti-Venäjä, käy hiljaista sotaa Gruusian kanssa. Osa venäläisistä on sitä mieltä, että Gruusiasta on tullut kaikki paha Venäjälle; jopa Stalin tuli Gruusiasta. Tätä he eivät kuitenkaan uskalla sanoa ääneen, sillä vastineeksi viisaista sanoista Neuvostoliiton valtio tarjoaisi heille työtä hiilikaivoksessa. Koska Venäjä ja Gruusia eivät ole ystäviä, ei gruusialaista teetä enää myydä Venäjällä paitsi ehkä joissain salaperäisissä etnisissä gruusialaisissa kaupoissa. Sen sijaan Eestin sosialistinen neuvostotasavalta josta teilläpäin käytetään nimeä Viro on Gruusian hyvä ystävä. Molemmilla on sama tavoite: lakkauttaa Neuvostoliitto, estää IVYn perustaminen ja saada itsenäisyys. Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa myydään gruusialaista teetä ainakin beriozkakaupassa nimeltä Rimi. Noin 20 vuotta sitten Gruusian ja Georgian, ja oikeastaan koko Neuvostoliiton, teentuotanto romahti. Syynä tähän oli markkinoiden avautuminen. Lipton häikäilemättömästi valtasi jakelutiet ja Venäjän ja Georgian riidat veivät teeltä vientimarkkinat. Tästä syystä kapitalistisen Suomen teekauppiaat ilmoittavatkin, ettei Georgiassa viljellä teetä. He kyllä myyvät Gruusialaista teetä, mutta se on valmistettu intialaisista tai jopa kiinalaisista teenlehdistä. Harhaanjohtavaa markkinointia? Kyllä teetä viljellään Georgiassa! Kävin äskettäin Eestin sosialistisessa neuvostotasavallassa ja ostin aitoa ja oikeaa gruusialaista teetä. Mutta mitä laitan teen sekaan? Onko lukijoissamme Neuvostoliiton ystäviä? Vieläkö muistatte nuorten, vihaisten miesten rock-yhtyeen nimeltä DDT? Mitä he laulavatkaan? Pitäisikö teehen todella lisätä bashkirskii mjod, Bashkirian hunajaa? Bashkiria sijaitsee kaukana kylmässä Siperiassa. Bashkiriassa ei kuitenkaan ole ikuista lunta, ei edes vuoristossa. Vuoristossa kasvaa mehiläisten ruokaa, kukkia. Neuvostoliiton paras hunaja tulee Bashkiriasta ja sen naapurista, mm. Altailta. Minulla kyllä on kaapissani Bashkirian hunajaa, jota ostin Venäjältä. En kuitenkaan laittanut sitä teeheni. Sen sijaan laitoin teehen jotakin ihan muuta, nimittäin hilloa. Kyllä, vadelmahilloa! Tästä tulee hyvää teetä. Vain samovaari puuttuu, mutta gruusialaista teetä ei myydäkään samovaarisekoituksena, vaan ainoastaan pussitettuna. 17

21 Gruusian teetä Lue lisää: 18

22 Digikameran kanssa ei jalustaa tarvita! Digikameran kanssa ei jalustaa tarvita! Ennen ammattivalokuvaajat käyttivät jalustaa kameran kanssa. Kamerat olivatkin painavia, jopa kymmeniä kiloja. Vielä nykyisinkin osa valokuvaajista käyttää jalustaa, mutta onko se todella tarpeen? Jalustasta on hyötyä. Painavaa kameraa ei jaksa pitää silmillä pitkään, joten jalustalla on telineen rooli. Painavat teleobjektiivit heiluvat kuvaajan käsissä ja jalusta pitää nekin paikallaan. Jalusta vaimentaa tehokkaasti tärinää itse kuvaushetkellä. Jalusta mahdollistaa terävät kuvat. Mitä on terävyys? Terävyys on subjektiivinen käsite, joka kertoo kohteen tarkkuuden kuvassa. Mutta miten terävyyttä mitataan? Filmiaikana terävyyden subjektiivinen tarkastelu oli helppoa: otettiin luuppi ja katsottiin diaa. Mutta miten katsot diaa digiaikana? Digitaalisessa maailmassa ehkäpä ainoa tapa tarkastella terävyyttä on katsoa kuvaa kameran takatelkkarista (tai tietokoneen ruudulta) sadan prosentin suurennoksesta pikseli pikseliltä. Kätevää. Tarvitaanko digitaalikameroissa jalustaa lainkaan? Kivihyvän mielestä ei tarvita. Eikä oikein minunkaan mielestäni. Millä perustelen tämän? Digitaalikameroissa pitkää, tärähdysherkkää valotusaikaa voidaan lyhentää milloin tahansa seuraavilla tavoilla: herkkyyden nosto kuvanvakaajan käyttö (kaikilla objektiiveilla) lyhyemmät polttovälit ja siten telekuvauksessa vähäisempi tärähdysvaara suurempi aukko samalla kuvakulmalla ja syväterävyydellä Osa näistä tavoista on käytettävissä myös filmikameroissa. Ja kaksi viimeistä ovat käytettävissä vain vajaakennoisissa kameroissa. Eikö enää todellakaan tarvita jalustaa? No tottakai tarvitaan! Kun kaikki muu on kunnossa, rajoittaa terävyyttä kameran tärinä. Ja sen voi ehkäistä vain käyttämällä jalustaa. Todennäköisesti kinofilmikoon digikameralla ei saa 30 megapikselin teräviä kuvia ilman jalustaa. Ei saa vaikka käyttäisi kuinka kuvanvakaajaa ja suuria herkkyyksiä. Kädet tärisevät aina sen verran, ettei terävyys ole maksimissaan. Käsien tärinä ei tietenkään ole terävyyttä ensimmäisenä rajoittava tekijä. Todennäköisesti halpalaatuinen objektiivi rajoittaa terävyyttä enemmän. Millainen jalustan on oltava, jotta kuvista saisi teräviä. Sellainen, että se pitää kameran vakaasti paikallaan. Anttilan 20 euron jalusta ei siis käy. Vakaista jaloista ei ole hyötyä, mikäli kamera heiluu kiinnityskohdastaan. Investoi rahasi kunnon pikakiinnityslevyyn! Tässä vielä hieman amerikkalaisten mielipiteitä aiheesta:

23 Hakulauseita, tyhjiä sanoja, osa 2 Hakulauseita, tyhjiä sanoja, osa 2 Kerron teille muutamia parhaita hakulauseita, joilla blogiimme tullaan. Näillä sanoillako tekin tämän blogin löysitte? Kuka käy pihlajasaaren nakurannalla? Yksinäiset miehet. Varkauden jaana naisilta pillua No saitko? 16-vuotias alastonmalli Kuvien hallussapito on Suomessa laitonta. Älä ainakaan maksa mallille palkkiota! Häpyluu läskit Läskit ja luut ovat hyviä paistettuna. Suomalaisia autoja 1990-luvulla Suomessa valmistettiin 1990-luvulla Saab Cabriolettea, Porschea ja Euro-Samaraa. voiko olla yleisessä saunassa karvattomana Kyllä voi. Aina välillä saunassa näkyy karvattomia miehiä. Myös osa saunakavereistani on karvattomia. Naisten keskuudessa tämä on yleisempää. Pihlajasaari nakuranta ohje Taidat olla nuori mies, kun tarvitset ohjeistusta nakurannalle menoon. Mihin tämä uusavuttomuus on menossa Saako espanjassa helposti pillua? Saatko helposti pillua Suomessa? Eiköhän se Espanjassa ole ihan yhtä vaikeaa kuin Suomessakin. Muista, että espanjattarilla karvoitus on suomalaisia runsaampaa. tallinna nakuranta Ei ole. Eikös tämä jo vuosi sitten täällä todettu? Poika käyttää kusta liukastimena Oma poikasi? Miten sait tietää asiasta? groteski-lehti Ei löydy täältä, valitan. Mutta hyvä lehti se on! Sain kerran käsiini lehden ja avasin sen satunnaisesta kohdasta: heti näkyi tissit! Käänsin sivua, ja taas näkyi tissit. Erittäin hyvä lehti! margariinia ja tissit kasvaa Epäilen tätä. Mutta tehdäänkö tieteellinen koe? Suostutko koekaniiniksi? 20

24 Hakulauseita, tyhjiä sanoja, osa 2 saksalainen paljstelee pilluaan ulkona seksi videot Etsit varmaan sivustoa Tuo on paras alan sivustoista. hengittävä höyrysulkumuovi Hengittävällä tarkoitetaan rakennetta, joka läpäisee vesihöyryä. Höyrynsulkumuovin tarkoituksena taas on estää vesihöyryn kulkeutuminen seinään. Nämä kaksi sanaa eivät voi kuvata samaa tuotetta. Etsitkö kenties hengittävää kosteuseristettä? Tällainen on teoriassa mahdollista. Hengittävästä vesieristeestä ruotsalaiset valmistavat ulkoiluvaatteita! 21

25 Pihlajasaaren nakurannalla Pihlajasaaren nakurannalla En ole niitä ihmisiä, jotka jaksavat maata rannalla ottamassa aurinkoa. Jouduin kuitenkin tämänkin kokemaan suurimmaksi osaksi kavereiden painostuksesta. Olin nimittäin kavereideni Martin ja Erkin kanssa saunassa. Ulkona vilvoitellessamme kaverini totesivat, että näytän ihan kalkkilaivan kapteenilta. Kaverini kehottivat minua ottamaan aurinkoa ja ruskettumaan. Olen muutenkin iholtani erittäin vaalea, ja nyt vaaleuteni korostui ruskettuneiden miesten seurassa. Erityisesti Martti harrastaa auringonottoa kotona parvekkeellaan. Hän jopa voitelee itsensä oliiviöljyllä tasaisen rusketuksen varmistamiseksi. Martti ja Erkki ovat naturisteja kymmenien vuosien kokemuksella. He neuvoivat minua lähtemään nakurannalle, jotta saisin kunnolla väriä iholleni. Muistuttivat vielä, että aurinko paistaa parhaiten puolen päivän aikaan. Ja minä yllytyshulluna uskoin ja noudatin heidän neuvoaan! Lähdin siis naturistirannalle. Helsingissä naturisteille tarkoitettuja rantoja on kaksi, ja ne molemmat ovat saaressa. Seurasaaressa on miehille ja naisille erilliset rannat. Yhteinen ranta on Pihlajasaaressa. Pihlajasaari lienee virkistyskäyttöön varatuista Suomenlahden saarista suosituin. Pihlajasaaria on oikeasti kaksi: itäinen ja läntinen. Nämä pienet saaret on yhdistetty toisiinsa kävelysillalla. Mantereelta ei kuitenkaan saariin pääse siltaa pitkin, vaan pitää turvautua bussiin. Vesibussi kuljettaa matkustajia Merisatamasta ja Ruoholahdesta Läntiseen Pihlajasaareen. Aikataulut ja hinnat näkee varustamon sivuilta Pihlajasaaren nudistirannalla on varsin huono maine kansan keskuudessa. Internetin keskustelupalstoilla nudistien ja nudistiksi tekeytyvien keskinäinen riitely heikentää rannan mainetta. Lisäksi eräällä kävijöiden suosimalla ja huonosti moderoidulla keskustelupalstalla moderaattorit poistavat innokkaasti aiheeseen liittyviä viestejä. Tämäkin saa rannan tuntumaan salaperäiseltä ja ulkopuolisilta kielletyltä. Pihlajasaaren nakuranta on kuitenkin ihan julkinen ranta, jonne kuka tahansa saa mennä. Ranta on Itäisessä Pihlajasaaressa. Sinne löytää helposti vesibussin laiturilta. Kävele polkua pitkin sillalle. Sillan jälkeen jatka polkua pitkin ja käänny seuraavasta polunhaarasta oikealle. Haarassa on kylttikin, joka neuvoo naturistialueelle. Naturistialueelle on korkeintaan kymmenen minuutin kävelymatka laiturilta. Pian aidan jälkeen on nakurannan ydinalue, jossa sijaitsevat grilli ja uimalaituri. Itse ranta on kallioista ja huonosti uimiseen sopivaa. Tällä ydinalueella makailee ja istuskelee suurin osa naturisteista. He muodostavat pieniä ryhmiä ja keskustelevat innokkaasti. Täällä naturistit eivät ole vain auringonottajia, vaan myös grillaajia, uimareita ja hyviä juttukavereita. Hieman edempänä työntyy mereen kaunis kallioinen niemeke. Tällä alueella yksinäiset miehet kokoontuvat ryhmiksi. Luulen, ettei yhteishenki ole samanlaista kuin miesten saunoissa. Yksinäiset miehet makaavat kuumalla kalliolla ja nauttivat auringosta. Osa miehistä pitää uimahousuja; ehkä he pelkäävät seisokkia tai sitten heillä on vain pieni kikkeli. Yksi tyttöparikin siinä makaa vierekkäin. Naturistirannalla ei kuitenkaan seksi ole sallittua. Ja kuka tahansa heistä voi tietysti olla hetero. Niemen jälkeen on vielä hieman kalliota ja kivikkoa. Täälläkin ihmiset ottavat aurinkoa. Tällä alueella saatat olla hieman paremmin katseilta suojassa kuin muualla. Suurin osa kivikon auringonpalvojista on 22

26 Pihlajasaaren nakurannalla yksinäisiä ihmisiä tai pareja, ryhmiä juuri ei tässä osassa saarta näy. Saaren keskiosassa kallio kohoaa monta metriä. Varjossa puiden takana on vain yksinäisiä miehiä. Osa on pusikossa huomaamattomina. Osa seisoo ympärilleen katsellen kalliolla eikä heitä voi olla huomaamatta. Todennäköisesti noista puskista ei näe tissejä saati pimppejä, sillä aurinkoa ottavat naiset ovat kalliolla meren vieressä. Ehkä sieltä mäen päältä katsellaankin kikkeleitä ja miehisiä lihaksia? Nyt ranta on tullut tutuksi ja voin aloittaa auringonottamisen. Valitsen paikan läheltä grilliä, siis heti polun päästä. Tästä on lyhyt matka uimalaiturille. Noudatin ystävieni neuvoa ja aloin ruskistaa itseäni. En tietenkään käyttänyt oliiviöljyä, mutta kokemattomana jätin aurinkovoiteenkin pois. En tullut ruskeaksi vaan punaiseksi. Näin voi käydä, kun ystävien neuvoja noudattaa! Vuoden 2012 nakurantakausi on avattu! Pihlajasaaren vesibussit alkoivat liikennöidä taas Tässä vielä ohjeita ensikertaa nakurannalle menijälle: - Pysy rannan tuntumasa muiden ihmisten näköpiirissä. - Mene päivällä, jolloin on muitakin ihmisiä paikalla. - Älä mene häiritsemään naisia liian läheisellä auringonotolla (ellet itse ole nainen). - Ota kaveri (mieluiten naispuolinen) mukaan. - Koita pysyä aitauksen sisäpuolella. - Hävettääkö nakurannalle meneminen? Kierrä saari rantoja pitkin ja mene naturistialueelle takakautta! - Mistä tunnistaa naturistin? Niitä ovat ne miehet, jotka jokainen yksitellen kävelevät itäisestä saaresta laiturille hetkeä ennen vesibussin lähtöä. Jos et halua leimautua, lähde hyvissä ajoin ja kierrä läntisen saaren ympäri! 23

27 Pimpin karvojen ajaminen Pimpin karvojen ajaminen Arawn jo kirjoittikin eri tavoista pimpin karvojen poistamiseksi. Minä tietysti höyläyksen erikoisasiantuntijana kerron enemmän. 1. Karvojen leikkaus. Jos karvat ovat pitkiä, esimerkiksi viime kesästä kasvaneita, ei niitä kannata heti ruveta höyläämään. Höylä ei ole pitkiin karvoihin paras, ja pitkät karvat voivat tukkia viemärin. Parasta ensin leikata karvoja saksilla. Varo kuitenkin leikkaamasta häpyhuulia. Jos kuitenkin vahinko käy, uhria lohduttanee, että häpyhuulet paranevat nopeasti. 2. Silittele karvoitustasi. Käytä kuitenkin vain sormiasi, älä silitysrautaa. Tutki, mihin suuntaan karvat kasvavat. Paina muistiin, mihin suuntaan kätesi liikkuvat kun silität itseäsi myötäkarvaan. 3. Saksilla tehdyn lyhennyksen (tai parin päivän höyläämättömyyden) jälkeiseen terävään sänkeen ei saa hyvin levitettyä vaahtoa. Vaahto ei mene karvojen juureen vaan saattaa jäädä pinnalle kupliksi tai palloiksi. Tällöin höyläys sattuu. Vaahdon levittämistä voi auttaa esimerkiksi höyryttämällä karvat suihkussa, saunan löylyssä tai vielä paremmin pesemällä karvoituksen shampoolla. Shampoo alentaa veden pintajännitystä ja varmistaa karvojen kastumisen juurta myöten. Vaahto leviää kunnolla vain kastellulle alueelle. 4. Vaahto tehdään saippuasta sudilla. Sutia ei tehdä kikkelinkarvoista vaan mäyrän, karjun (urossika) tai näädän karvoista. Tosin hätätilassa voi kikkelinkarvojakin käyttää partasutina: hiero hieman saippuaan pitkään karvoitukseen, ja tämän jälkeen sormin haraile karvoitustasi pari minuuttia. Saat itse päätellä, miten vaahto siirrettään uhrina olevan naisen karvoitetulle alueelle. Sudin ja oikean saippuan puutteessa voit käyttää vaahtoa pullosta. Valitettavasti monet painepullotetuista vaahdoista kuivattavat ihoa. 5. Levitä vaahto karvoihin. Levittämisessä suti on paras. 6. Aloita höyläys. Käytä uutta ja terävää terää. Uudet viiden tai kuuden terän höylät eivät välttämättä ole parhaita. Osa päivittäisistä mieshöylääjistä on sitä mieltä, että vanhat Gilletten ja Wilkinsonin kahden terän höylät ovat parhaita. Valitettavasti näitä on vaikea saada. Käytä sitä höylää, jonka tunnet sinulle parhaiten sopivan. Muista käyttää uutta terää! Höyläys aloitetaan myötäkarvaan. Joskus karvat kasvavat eri suuntiin eri puolilla pimppiä. Tällöin ajosuunta myös vaihtelee. Monilla karvat kasvavat ylhäältä alaspäin. Tällöin joudut taivuttamaan käsiäsi ja höylää vaikeisiin asentoihin. Olisiko helpompaa kilauttaa kaverille ja pyytää apua? Oletko varmasti harrastanut höyläystä tämän ohjeen mukaan jo pari kuukautta? Tunnetko olevasi asiantuntija ja ammattilainen? Jos vastasit kyllä, voit varovasti höylätä toisen kierroksen. Levitä vaahtoa uudelleen, ja höylää ristiin (sivuttain karvojen kasvusuuntaan). Toisen kierroksen jälkeen karvat ovat lyhyempiä ja iho tuntuu sileämmältä. Jos höyläät ensimmäisellä kierroksella väärään suuntaan, saat helposti punaisia näppyjä pimppiisi. Tämän 24

28 Pimpin karvojen ajaminen jälkeen pimppi ei näytä kauniilta. Höyläsit sitten miten päin vain, varo häpyhuulia! 7. Kun karvat on ajettu, suihkuta pimppi kylmällä vedellä. Kylmä vesi sulkee ihon huokoset ja ehkäisee punaisten näppylöiden syntymistä. Jos iho kutiaa, levitä siihen alkoholitonta after shave -voidetta. Voit käyttää myös miehisiä tuoksuja. Älä pue päällesi pikkuhousuja muutamaan tuntiin. Pidä kuitenkin kätesi kurissa äläkä sormeile pimppiäsi! 25

29 Kultainen nuoruus Kultainen nuoruus Kävin taannoin muutamassa Helsinkiläisessä ns. kansankuppilassa. Ainakin osaan näistä paikoista käy varmasti hyvin termi räkälä. Suurin osa asiakaskunnasta oli luonnollisesti keski-iän ylittänyttä örisijää ja karaokekansan edustajaa. Pubiruusuksi tai sellaisen miespuoliseksi vastineeksi ei ilmeisesti ruveta, vaan se vaatii vuosien panostusta. Kyseisessä pubissa oli nimittäin myös n. 20-vuotiaita, tavallisen näköisiä nuoria miehiä. He sulautuivat ympäristöönsä hyvin olemalla melko päissään ja laulamalla iskelmää karaokessa (erittäin huonosti). Itsekin vielä verrattain nuorena pidän tätä melko rivona, mutta kukin tavallaan. Ehkä hopeinen kuu luo toisten mielissä merelle siltaa tavalla, jota en tule koskaan ymmärtämään ja iskelmän syvin olemus jää minulta tavoittamatta. Näin lienee parempi. Joka tapauksessa asiakaskunta koostui pääasiassa kansalaisista, joista useimmilla tuntui olevan takana loistava tulevaisuus, tai jotka tavoittelivat lähiökuppilan vakiokävijän arvostettua(?) leimaa. Tämän kansanosan puolustukseksi on tosin sanottava, että hieman oudommatkin kävijät toivotettiin tervetulleeksi kuppiloihin ja pöytiin. Keskusteluseuraa löytyi.. jos sitä halusi. Tämän innoittamana ajattelin hieman kertoa millaista meininki oli minun nuoruudessani. Lyhyt vastaus: aivan perseestä. Yläasteella pukukoodi oli ainakin pojille todella tiukka. Collegepaita tai huppari ja farkut (joiden leveys ei saanut ainakaan alittaa tiettyjä mittoja). Mitään epäcoolia merkkiä ei tietysti saanut käyttää, esimerkiksi sellaista joka oli muodissa edellisenä tai sitä edellisenä vuonna. Lisäksi jotkin merkit olivat feikkejä. Minulle ei koskaan avautunut feikin syvin olemus, sillä kyse ei kuitenkaan ollut Mustamäen torilta ostetusta tavarasta vaan kovaan hintaan myytävistä rievuista. Ainakin alkuun suosittuja merkkejä olivat Fila, Fubu ja Micmac. Myöhemmin tulivat Kani ja mitänäitänyton. Näistä ainakin kaksi ensimmäistä muuttuivat jossain vaiheessa hyväksytyistä neekerimerkeiksi, eikä niitä sopinut käyttää. Micmac muuttui epäcooliksi ilmeisesti kotimaisuutensa takia, tai jostain muusta mielivaltaisesta syystä. Meidän koulussamme ei näkynyt juurikaan niitä alakulttuureita, joita nykyään kohtaa esimerkiksi keskusta-alueilla. Jonkinlaisia hiphop-henkisiä kulkijoita näkyi, mutta esimerkiksi metalli oli pannassa. Vaikka nuorison hömpötykset tuntuvat joskus menevän minustakin yli (corpse paint ostarilla, oikeasti?), ajattelen mielelläni että nykynuorisolla on enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseään. Oli se sitten pukeutumisen kautta tai muuten. Vaikka kyseessä olisikin ohitse menevä vaihe, kuten teinien tapauksessa usein on. Noina aikoina ei tietenkään tunnettu Web 2.0:aa eivätkä tietokoneet tuntuneet tarjoavan ns. tavallisille nuorille juuri mitään. Ei ollut sosiaalista mediaa eikä moniakaan nykyään suosituista sivustoista. IRC-galleria oli, mutta sekin oli ulkoasultaan varsin pelkistetty ja lähinnä nörttien suosiossa. Minua nörttien jutut kiinnostivat, vaikka ohjelmointiin en lähtenytkään. Luonnollisesti en ollut kovin katu-uskottava nuorukainen. Tukkani oli mauton ja suurin osa vapaa-ajastani kului fantasiakirjojen, IRC :n ja Counter-Striken parissa. Nykyään Counter-Striken on maine on melko heikoissa kantimissa, enkä itsekään ole kyseistä peliä vuosiin pelannut.noihin aikoihin peli oli muihin aikalaisiinsa nähden erittäin hyvä, ehkä jopa uraauurtava. Puolirealistisia räiskintäpelejä ei ole noilta ajoilta jäänyt kovinkaan montaa mieleen. Toki Quakea pelattiin myös, mutta minulle Half-Life -sarja oli kuitenkin enemmän se juttu. Täytyy toki ottaa huomioon, että yläasteaikainen luokkamme koostui pääasiassa jääkiekkoa ja jalkapalloa pelaavista pojista. En tiedä mitä musiikkia he kuuntelivat, mutta minun levyhyllystäni löytyneet Metallica, Offspring jne. eivät ainakaan olleet millään tasolla katu-uskottavia noissa piireissä. Toisaalta 26

30 Kultainen nuoruus olin köyhä teini, jolla oli rumat hiukset ja vajaat sosiaaliset taidot. Eikä sovi unohtaa tunnettua tosiseikkaa: lapset ja nuoret ovat melkoisen säälimättömiä aiheellisen ja etenkin aiheettoman kritiikkinsä kanssa. Oli miten oli, minä en kaipaa nuoruuttani. Kun keho alkaa merkittävästi rapistua, voi tilanne olla toinen. Tosin uskon, että siinäkin tilanteessa kyse on lähinnä niiden asioiden haikailusta, joita olisi nuorempana voinut tehdä mutta enää ei voi. Tällä asenteella ei kuitenkaan saavuta kuin märehtivän kurttunaaman maineen lähiökapakassa. Jätän tähän loppuun esimerkin monenlaisten rajoitusten kanssa elävästä miehestä, joka on löytänyt tavan tehdä sellaista, mistä pitää: 27

31 Pillua bussipysäkillä Pillua bussipysäkillä Eilen olisin saanut! Keskiviikkoiltana olin tulossa Hermannin yleisestä saunasta. Poikkeuksellisesti lähdin bussilla 58B, jota jäin odottamaan Junatien pysäkille. Pysäkin katoksessa oli ennestään kaksi tyttöä. He keskustelivat keskenään venäjäksi. Minulla ei ole tapana tällaisissa tilanteissa paljastaa venäjän kielen taitoani, vaan käyttäydyn niin kuin en venäjää ymmärtäisi lainkaan. Toinen tytöistä tuli kuitenkin hetipian juttelemaan kanssani. Hän tarjosi palveluksiaan minulle. Tyhmä kun olen, jouduin pyytämään tarkennusta hänen palveluistaan. Tyttö oli tarjoamassa seksipalveluita. Liian älykkäänä ihmisenä tajusin, että kyseessä ovat maksulliset palvelut. En ollut niistä kiinnostunut. Plussaa kuitenkin oli, ettei tytön asuntoon ei olisi tarvinnut mennä, vaan palveluksia olisi saanut pysäkilläkin. Jälkikäteen tietenkin harmittaa, etten aloittanut kunnon keskustelua. Olisin voinut pyytää tarkennuksia vielä näihin palveluihin. Olisiko tyttö pitänyt kaverinsa kanssa esityksen ja olisinko kolmen kimpasta saanut paljousalennuksen pimpasta? Olisinko saanut sitoa molemmat tytöt? Valitettavasti näihin kysymyksiin ei enää saa vastausta. Monia muitakin kysymyksiä jäi vaille vastausta. Miksi minulle tarjotaan seksiä? Näytänkö tyypilliseltä maksullisen seksin kuluttajalta? Vai näkyykö jo naamasta, että olen lakannut saamasta? Mielenkiintoiset tapahtumat eivät loppuneet tähän. Matkustin kotiini Espooseen. Käytyäni lähikaupassa tapasin nuoren tytön, joka bussin lisäksi odotti rahaa. Hänen piti mennä kotiin, mutta rahaa ei ollut. Kävelimme yhtä matkaa, minä kotiani kohden ja hän pyskille. Hieman haastattelin tyttöä, ja selvitin hänen työpaikkansa ja ammatillisen osaamisen tason. Lopulta annoin hänelle paperilapun, jossa oli sähköpostiosoite. Osoite ei ollut omani, vaan työnantajani. Pyysin tyttöä lähettämään työhakemuksen sähköpostitse! Puhelinnumeroa en valitettavasti huomannut pyytää. Toivottavasti edes työnantajani saa tämän tytön. Rakkaat lukijat, tämä tarina on tosi! 28

32 Rautavaaran kohtalo Rautavaaran kohtalo Tapio Rautavaara oli hieno mies. Tämä taisikin olla jo kaikille selvää, joten mennään asiaan. Kaupungit eivät aina ole yhtä hienoja eivät edes käytökseltään. Tämä käy selväksi kun muistelee olympiavoittaja Rautavaaran kuolemaa. Oulunkyläläinen Rautavaarahan oli lähtenyt Vantaalle uidakseen Tikkurilan uimahallissa. Uimahallissa Rautavaara liukastui ja löi päänsä. Terveyskeskuksessa päähän laitettiin tikit ja laastari ja käskettiin mies kotio. Kotona Rautavaara kuoli jo seuraavana yönä. Mikä meni pieleen? Uimahallit ovat vaarallisia paikkoja. Olin viime viikolla Helsingin kaupungin omistamassa uimahallissa. Ollessani jo lähdössä tuli yksi mies näyttämään varvastaan uimahallin henkilökunnalle. Mies oli liukastunut ovimattoon. Varvas oli tullut punaiseksi, mutta mies ei ilman silmälaseja nähnyt, tuliko varpaasta verta. Onneksi verta ei tullut. Uimahallin henkilökunta ei lämmennyt miehen ehdotukselle parantaa turvallisuutta. Ovimattoa ei voinut vaihtaa kuivaan. Ja ovimaton kastuminen oli uimahallivirkailijan mukaan syy liukkauteen. Mies joutui lähtemään pois saamatta parannusta turvallisuuteen. Tämän jälkeen virkailija totesi: Ei päivää ilman valittajaa. Mielenkiintoinen asenne turvallisuuteen. Yksi paikallaollut silminnäkijä totesikin, että kun juo enemmän kaljaa, ei tapahdu onnettomuuksia eikä liukastumisia. Pahat juorut kertovat, että Rautavaarakin olisi ollut peräti 4,2 promillen humalassa kaatuessaan Tikkurilan uimahallissa. Silminnäkijähavainnot eivät tätä tue. Ja saako uimahallissa olla humalassa tai juoda kaljaa? Eiköhän sieltä vahtimestari taluta humalaiset ulko-ovelle. Suosittelen kaikille varovaisuutta uimahalleissa ja muissa märkätiloissa liikuttaessa! Lisäksi suosittelen suunnittelijoita miettimään turvallisuutta. Lattiaan saa asentaa myös sellaisia laattoja, jotka eivät ole liukkaita. 29

33 Ällöttävät asiat, joita naiset tekevät Ällöttävät asiat, joita naiset tekevät Me naiset olemme tunnetusti ylimaallisia olentoja. Toisin kuin miehet, me emme haise pahalta, örvellä humalassa tahi tarinoi rasvaisia satuja sille työpaikan onnettomalle naisihmiselle, jolla sattuu olemaan poolopaidankin alta havaittavat rintakumpareet. Meidän kotimme ovat siistejä, puhtaita ja tuoksuvia. Keittiön nurkassa ei ole vuoden pitsalaatikkokokoelmaa eikä tiskialtaassa kuukauden vanhoja tiskejä. Nyt paljastan kuitenkin salaisuuden: me naisetkin teemme ällöttäviä juttuja. Ja mikä ällöttävintä, me NAUTIMME niistä! Eikä tämä pääty tähän. Tänään saatte tietää, mitä kaikkea iljettävää me naiset vessojemme ja makuuhuoneidemme sopukoissa puuhastelemme. 1. Finnien puristelu. Naisillakin on finnejä. Niitä voi myös olla mitä jännittävimmissä paikoissa, korvissa, reisissä, nenän sisäpinnalla. Mitä suurempi, sen suurempi tyydytys onnistuneen puristuksen myötä, totta kai, kun valkoinen mätä oikein pruiskahtaa ulos. Lisäksi naisilla voi olla finnejä SIELLÄ. Mutta ei siitä sen enempää. 2. Naisetkin pierevät. No, sen tietävät kaikki. Mutta naiset päästelvät oikeita hajupommeja. Sellaisia, joiden kehittämisestä natsitkin vain haaveilivat. Ja naiset mielellään myös haistelevat pieruja. Mitä hirvittävämpi löyhkä, sen groteskimpi mielihyvä. Mutta tämä koskee vain omia pieruja eli turha lehytellä niitä tuhnuja tyttöystävää kohden, vastineeksi saa vain inhoirvistelyä ja nenän pitelyä. 3. Naiset pureskelevat kynsiään. Eivätkä vain sormien kynsiä vaan jotkut myös varpaiden kynsiä. Se vaatii jo tietysti jonkinlaista akrobatiaa, mutta naisethan tunnetusti ovat melko taipuisia ja notkeita. 4. Kuten tiedetään, naiset tykkäävät kaivella menneitä, mutta miksi rajoittua vain siihen. Naiset kaivelevat mielellään myös nenäänsä ja korviaan. Sekä vanupuikoilla että sormilla. Plussaa on, jos kolosta tulee jotain uloskin. 5. Karvojen nyppiminen. Eikä minkä tahansa karvojen vaan tissikarvojen. Silloin tällöin joillekin naisille kasvaa tisseihin pitkiä, mustia, yksittäisiä karvoja. Tai jonnekin muualle, kuten nenään. Samaan kategoriaan kuuluu myös ihon alle jumiutuneiden karvojen kaivelu. Kuten mainitsin aiemmassa ajelu-kirjoituksessa, etenkin epilaattorin käyttö aiheuttaa sitä, että karvat toisinaan lähtevät kasvamaan ihon myötäisesti aivan ulomman ihokerroksen alla. Jotkut naiset saavat suurta tyydytystä kaivellessaan nuppineulalla näitä karvoja ihon alta esiin. 6. Pimppi on kaikenlaisen ällöttävän toiminnan mekka. Ensinnäkin sitä voi kaivella aivan, kuten miehet kaivelevat muniaan. Ero vain on siinä, että pimppi tuottaa nesteitä ja on toisinaan aivan märkä, jolloin myös sormet ovat märkiä. Et voi koskaan olla varma, onko juuri kättelemäsi nainen vastikään kaivellut pimperoaan ja nyt kädessäsi on hänen iloliemiään. Lisäksi naiset pitävät näiden tuotteiden haistelusta. He haistelevat sormiaan, pikkuhousujaan ja jopa kuukautissuojiaan/kuppiaan groteskia, eikö? (Tällä tosin on käytännöllinenkin tarkoitus, sillä paha haju kertoo terveysongelmista ja täytyyhän se selvittää toistuvasti, onko kaikki kunnossa.) 7. Tämä koskee myöskin pillua, mutta täytyy mainita oikein erikseen, sillä tähän miehet eivät pysty. Naiset harjoittavat nimittäin toimintaa, jota voidaan kutsua pillupieruksi. Kyllä, se on pieru, joka tulee 30

34 Ällöttävät asiat, joita naiset tekevät pimpistä, ei suinkaan sieltä toisesta reiästä. Tätä tapahtuu, noloa kyllä, erityisesti seksin seurauksena. Aktin aikana näet penis työntää pilluun ilmaa, joka saattaa aktin päätyttyä purkautua ulos varsin pärisevällä tavalla onhan käytävät voideltu nestemäisellä liukuaineella nimeltä sperma. Tästä tällä kertaa. En tietenkään aio paljastaa, mitä näistä ällöttävistä tavoista mahdollisesti harjoitan itse vai harjoitanko mitään. Siinäpä teille mietittävää iltojen puhteeksi! 31

35 Bakteeripesä Bakteeripesä Kirjoituksen otsikko viittaa erääseen (kieltämättä epäviehättävään) tyttöön, jonka kanssa kävin aikanaan ala-astetta. Kyseisen tytön lempinimi tosiaan oli bakteeripesä, joka näin jälkikäteen ajateltuna on melko julma nimitys. En tosin itse nimeä keksinyt tai tunnusta myöskään käyttäneeni. Tämän itse asiaan liittymättömän johdannon jälkeen voimme puhua sitä itseään, eli asiaa. Suomessa yleisimpiä sukupuolitauteja ovat kondylooma, klamydia ja sukuelinherpes (lähde). Uskon, että uutisoinnista huolimatta sukupuolitaudit kuuluvat niihin aisoihin, joiden ajatellaan koskettavan lähinnä omaa lintukotoamme vähemmän kehittyneitä tai muuten epäilyttäviä ulkomaita. Tai huumeidenkäyttäjiä ja seksityöläisiä. Tai sitten testeihin ei vain hakeuduta nolostelun, epämiellyttävyyden, laiskuuden tai jonkin muun syyn takia. Allekirjoittanut on kuitenkin vastuullisena herrasmiehenä ottanut tavaksi käydä testeissä osapuilleen kerran vuodessa ja levittää tietoisuutta massoille! Vaikka asian pitäisi olla kaikille ilmiselvä, alleviivaan vielä ettei tartunta välttämättä näy päälle päin ja kantajana saattaa olla se söpö naapurintyttö tai -poika yhtä lailla kuin puliukkokin. Testeissä voi käydä terveyskeskuksessa, mutta kokemukseni mukaan näissä ollaan hieman haluttomia testaamaan muita kuin aivan yleisimpiä tartuntoja. Sen sijaan suosittelen pääkaupunkiseudulla Meilahdessa sijaitsevaa Sukupuolitautien poliklinikkaa. Mikäli aikataulu on tiukka, aika kannattaa varata etukäteen tai ainakin ilmestyä paikalle aikaisin aamulla. Viimeisimmällä käynnilläni saavuin paikalle noin kello kymmenen aamulla ja odotusaikaa kertyi arviolta puolisentoista tuntia. Itse prosessi on varsin suoraviivainen: ilmoittaudutaan ja täytetään esitietolomake. Sitten odotetaan. Lopulta henkilökunta kutsuu varsinaiselle tapahtumapaikalle ja kysyy muutaman tarkentavan kysymyksen. Itse hieman liioittelin tässä kohtaa tartuntariskiä varmistaakseni mahdollisimman kattavat testit. Omalla kohdallani kävi tuuri ja sain erinomaista palvelua. Lääkäri ja hoitaja olivat molemmat keski-ikäisiä naisia, jotka saivat koko tilanteen tuntumaan varsin luontevalta. Lisäksi testauksen epämiellyttäväkin osuus (pumpulipuikon tökkääminen virtsaputkeen) hoitui olosuhteisiin nähden helpon tuntuisesti. Miellyttävä tuntemushan ei ole, mutta ei kannata turhaan pelätä. Kivuliaasta toimenpiteestä ei ole kyse. Lopuksi mukaan otetaan perinteinen purkki virtsanäytettä varten. Hyvän tavan mukaista on olla valuttamatta koko rakkonsa sisältöä purkkiin, vähempikin riittää. Purkki jätetään wc-tiloissa sijaitsevan luukun kautta laboratorioon ja tässä vaiheessa voi (ja on suotavaa) poistua paikalta. Itse testitulosten ilmoittaminen on tehty erittäin järkevästi ja yksinkertaisesti: jos sinulla on tartunta, sinulle soitetaan. Mikäli olet puhdas, yhteydenottoa ei tule. Nyt kun olen selittänyt tapahtumien kulun, ei lukijoillakaan taida olla yhtään hyvää syytä olla testauttamatta itseään silloin tällöin. Vaiva on kuitenkin pieni ja monet taudit voivat olla jopa täysin oireettomia! Jos ette usko minua, uskokaa Wikipediaa (en, fi). 32

36 Anttilan katalogi Anttilan katalogi Kun minä synnyin 1970-luvun lopulla, ei ollut kotitietokoneita eikä Internetiä ja videonauhuritkin olivat Suomessa erittäin harvinaisia. Puhelimia ei ollut joka talossa ja taskussa ei lainkaan. Ei ollut automarketteja, vaan suuria kauppoja kutsuttiin halleiksi. Suurella osalla suomalaisia ei ollut autoa, jolla kauppaan olisi päässyt. Ostokset tehtiin lähikaupassa naapureiden nähden. Tuona aikana Suomessa miestenlehdet olivat historiansa huipulla. Lehtiä oli useita, ja monien levikki oli kymmeniä tuhansia. Harvat tilasivat pornolehtiä, niitä käytiin vaivihkaa ostamassa kioskilta keskiviikkoisin, kun oli Loton jättöpäivä (vasta 1990-luvulla Loton saattoi jättää lauantaina). Monet peräkamarinpojat jättivät lehtensä ostamatta, eiväthän he uskaltaneet sitä ostaa naapureiden nähden! Olisivat vielä saattaneet kertoa äidille. Ei eletty enää puutteen ja kurjuuden aikaa, mutta tavaraa oli silti vähän. Ei uskoisi, sillä koko 1970-luvun ajan Suomen viiden suurimman yrityksen joukossa oli 2-3 kaupan keskusliikettä. Keskusliikkeet elivät vielä puutteen aikaa ja uskoivat, että kaikki oli tehtävä itse. Tämän vuoksi keskusliikkeet omistivat paljon teollisuutta. Yksi nuori mies uskoi, että kauppa muuttuisi. Hän oli opiskellut Yhdysvalloissa, ja sieltä toi tullessaan uusia innovaatioita Suomeen. Hänen suurin menestyksensä oli postimyynti. Mies oli nimeltään Kalle Anttila. Varhaisessa lapsuudessani erittäin tunnettuja olivat Anttilan hinnat. Kun automarketteja ei ollut, autoja oli vähän ja ihmiset asuivat maaseudulla, oli postimyynti suosiossa. Tärkeintä postimyynnissä eivät olleet halvat vaatteet vaan itse luettelo. Anttilan postimyyntiluettelo oli monelle mammanpojalle ainoa media, josta näki tissejä rintaliiveillä verhoiltuna. Myös tumma karvoitus saattoi näkyä pikkuhousun pitsien alta. TV:ssähän ei paljasta pintaa näytetty, sillä kanavia oli vain kaksi ja molemmat olivat valtion omistamia. Ja kello tuli molemmilta kanavilta sama uutislähetys. Nyt ovat ajat muuttuneet. Jorma Ollila on lunastanut lupauksensa ja tuonut Internetin jokaiseen taskuun. Tissejä näkyy TV:ssä kai joka ilta eikä yhtään uutta elokuvaa enää kuvata, jossa niitä ei vilautettaisi. Edes ulkona ei välty tisseiltä, sillä monessa kadunkulmassa on rintaliivimainoksia. Anttilan katalogi on jäänyt tarpeettomaksi. Postimyyntikin on siirtynyt verkkokauppaan. Oikeastaan koko Anttilaa ei enää ole, sillä Kalle joutui myymään firmansa Tukolle saadakseen rahat veroihin. Tuko taas joutui Keskon kitaan. Nyt Anttila tuntuu vain olevan toisin nimetty Citymarket. Katalogit eivät ole kuitenkaan unohtuneet. Anttila painaa omaa lituskaansa, jonka tarkoitus on lähinnä mainostaa verkkokauppaa. Tilauksethan tehdään verkossa. Onneksi myös rintaliivikaupat jakavat kuvastojaan. Kävin hakemassa monesta Helsingin liivikaupasta luettelon. Funky Ladyn katalogissa on lähinnä vain kuvia. Changen luettelossa sentään on suppeat ohjeet oikean liivin valintaan. Vielä ei ole painettu media kokonaan unohtunut! 33

37 Hakulauseita, tyhjiä sanoja Hakulauseita, tyhjiä sanoja Kerron teille muutamia parhaita hakulauseita, joilla blogiimme tullaan. Idean tähän sain Anjan kioskista. Näillä sanoillako tekin tämän blogin löysitte? pelottaako teitä koskaan kun käytte kakalla että pönttö menee tukkoon Kyllä pelottaa. poikamme vihaa urheilua Poikanne on siis kaikinpuolin terve nuorimies! suurennettuja pornokuvia etkö voi suurentaa niitä koneellasi? seksiä poikien kesken Valitan, täältä ei löydy. pornoelokuva suomeksi puhuttuna Puhutaanko niissä nykyisin? tissi näkyi julkisella paikalla Suomessa tämä on niin harvinaista, että jos näin käy, on se syytä kirjoittaa Internettiin. voiko häpyhuulen leikata pois Voi, mutta miksi ihmeessä? viron tuonti vasta/vihta Meinaatko alkaa yrittäjäksi? Ehkä saat leipäsi helpomminkin. suomen nakurannat Tästä aiheesta ei ole paljon kertomista, mutta toiveesi on kuultu. Kirjoitus tulee ennen rantakauden alkamista! viinan ostajalla meni paskat housuun Oliko otettu kiljua pohjiksi? Viinaa ei myydä humalaisille. lapsiporno sallittu maissa Kyllä se on kiellettyä maissa ja merellä. asiallinen paska on hyvää Oletko maistanut? runkkaaminen saunassa En suosittele yleisessä saunassa, saat porttikiellon. Muista pyyhkiä roiskeet. 34

38 Hakulauseita, tyhjiä sanoja kondomi kakkoseen Onko sulla kaksi kyrpää? omakotitalo pieleen meni Palokunta voisi polttaa harjoitustyönä. naisen pimppi ja ratsastus Onneksi et hakenut miehen pimppiä. tanska tosi tv haistelee peppua Menin ihan sanattomaksi. isokyrpäisten tarinoita No nyt olet oikeassa paikassa! höyrynsulkumuovit paskoja Kyllä ovat. Monet vanhat, 1970-luvun höyrynsulkumuovit ovat hapertuneet rikki. Onneksi seinän sisäpuolella oleva lastulevy vastustaa höyrynkulkua. Ja vääränlaiset muovit vasta paskoja ovatkin. Suosittelen käyttämään sellaista eristettä, ettei höyrynsulkumuovia tarvita. yrjönkadun uimahallin kiuas Yläkerrassa on sähkökiuas ja kertalämmitteinen puilla lämpiävä kiuas. Alakerrassa on kaksi sähkökiuasta: viileä ja kylmä. rintaliivien koot tallinna Eivätköhän tallinnalaiset käytä samoja kokoja kuin helsinkiläisetkin. pillua nyt heti Ei saa täältä. 85-dd rinnakkaiskoko 85DD on sama kuin 85E. Tämän rinnakkaiskokoja ovat 80F ja 75G. Suosittelen kuitenkin mittauttamaan oikean koon hyvässä alusvaateliikkeessä. ranskalainen pimppi Samanlaisia ne kaikki ovat. Vai meinaatko että ranskalaisilla on viiva väärinpäin? kuka oli playboy-lehden ensimmäinen keskiaukeaman tyttö Marilyn Monroe käytetyt pillut Yksi kaverini kerran ylpeili, että hänellä on kaikki kotimaista ja ehtaa: kotimainen aivan uusi auto, kotimaiset aivan uuden kodinkoneet, kotimainen aivan käyttämätön vaimo poliisi asemalla pimppa näkyvissä Ovatko yhdys sanat hallussa? Kuvittele nyt naispoliisia seisomassa rautatieaseman edessä hame korvissa. 35

39 Hakulauseita, tyhjiä sanoja Kaikenlaisiin hakusanoihin ihmiset aikaansa tuhlaavatkin! 36

40 Pimpin karvojen leikkaaminen Pimpin karvojen leikkaaminen Pidemmittä puheitta asiaan! Tähän blogiin on muiden hakusanojen ohella eksytty käyttäen sanayhdistelmää miten pimpin karvat leikataan. Koska tämä selvästi on kysymys, joka vaivaa yleisöä ja koska minulla on pimpin ylpeänä omistajana runsaasti kokemusta aiheesta ja koska olen ystävällinen, avulias sielu, tahdon nyt auttaa asian kanssa painiskelevia. No niin. MITEN ne pimpin karvat siis oikein leikataan? En aio ottaa kysymystä aivan kirjaimellisesti, sillä oletan, että olennaista on päästä karvakerroksesta eroon eikä se, että karvoitus nimenomaan leikataan pois. Pimpin karvojen ajelu voidaan näet jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: leikkaaminen ja nyppiminen. Leikkaaminen Pimpin karvojen leikkaaminen on vähän kuin partaa ajelisi, joskin se tapahtuu ala-, ei yläpäässä. Vaihtoehdot ovat siis samat: kone tai höylä. Molempia on eri mallisia ja varustettuna erilaisin teräkombinaatioin. Kokeilemalla löytää itselleen/ajelun kohteelle sopivan. Kannattaa kuitenkin kaupassa muistaa, että toisin kuin parranajokone, joka osuvasti ja ytimekkäästi kuvaa käyttötarkoitustaan, naisten käyttämällä koneella on häveliäämpi nimi lady shave. Sikäli nimi tietysti on perusteltu, että naiset tapaavat käyttää sitä muuhunkin kuin pimppiinsä, eritoten kainaloihin ja sääriin eikä se itse asiassa liene kovin suosittukaan pimpin ajelussa. Jokainen partakonetta käyttävä mies tietänee sen epämieluisan tunteen (tai mieluisan, onhan sänki sexy, ainakin, jos sattuu olemaan cowboy), kun leukaa peittää kutiseva, kaikkeeaan takertuva ja karhea sänki. No, sama ilmiö koskee naisiakin eikä pimppisängellä ole sitäkään pientä etua, että se olisi lännenelokuvissa kuvattu seksikkäänä ja himoittavana. Pimppisängestä ei pidä kukaan eikä kone siksi ehkä ole paras tapa ajella karvat pimpistä. Ajeluvälineistä höylä onkin huomattavasti suositumpi kuin lady shave. Toki sänki siitäkin jää, mutta se ajelee hieman siistimmin ja lähempää ihoa kuin parhainkaan kone kaikkien pimpin poimujen ja kaarteiden keskellä. Höylää käytellessä täytyy kuitenkin muistaa käyttää TERÄVÄÄ, uutta terää ja jonkinlaista ihon liukastinta. Toisille riittää pelkkä suihkusaippua, mutta kaupoissa myydään myös erilaisia vaahtoja, jotka pehmentävät karvoitusta. Tämä on tärkeää siksi, että jos ihoa raapii terällä liikaa, se ärtyy ja sitten pimppi näyttää siltä, kuin sillä olisi akne. Kirjaimellisesti, sillä huokoset ärtyvät, tukkeentuvat ja täyttyvät talista. Siitä seuraa finninen pimppi! Ja uskokaa pois, se ei ole esteettinen näky, joskin naista itseään saattaa esteettistä puolta enemmän haitata se, että punoittava, ärtynyt pimppi-iho kutisee valtaisasti ja on kipeä liikkuessa. Käyttäkää siis runsaasti saippuaa/vaahtoa ajellessanne pimpukkaa ja olkaa helliä sen höylän kanssa! Siten saatte pehmoisen, sileän pimpin. Kolmas tapa on katkoa pimppikarvat on käyttää karvanpoistovoiteita/geelejä ja lastaa, joka yleensä tulee voiteen/geelin mukana. Voide/geeli levitetään paksulti iholle ja annetaan vaikuttaa vähintään viiden minuutin ajan, jonka jälkeen voide/geeli kaavitaan lastalla pois iholta karvat lähtevät mukava. Voiteen idea on se, että se pehmentää karvat niin pehmoisiksi, ettei tarvita höylää niitä katkomaan vaan lasta 37

41 Pimpin karvojen leikkaaminen riittää. Tämä oli aikoinaan suosittukin tapa käsitellä sääriä, mutta siitä en tiedä, kuinka usein tätä käytetään pimppikarvojen kanssa. Ongelmana voiteilla/geeleillä on usein se, että osa karvoista ei katkeakaan vaan ne täytyy joka tapauksessa höylätä/ajella/nyppiä pois. Metodi ei siis ehkä parhaiten sovellu pimpin siloitteluun. Karvojen poistaminen Kuvittele käteesi pinsetit. Hyvä. Nyt, kuvittele tarttuvasi pinseteillä tukevaasti karvaan hyyyvä ja nyt, nyt kiskaise! Kunnolla! Ei se muuten lähde. No niin, kerta vielä, tukeva ote, kiskaisu -> AUUUUUUUU! Niin, ystävät hyvät, tästä me naiset kärsimme. Aivan vapaaehtoisesti me naiset otamme ja nypimme pimpeistämme karvat kiivaan kiljunnan säestyksellä. Meidän ei tosin tarvitse turvautua pinsetteihin vaan tätä kidustusta varten on kehitytetty arsenaali välineitä, joille saamme kyynelten ja parkaisujen myötä pimpeistämme vauvanpyllyn sileitä. Ensinnä on epilaattori. Se on kone, kuten lady shavekin on, mutta sisarestaan eroten se ei katko karvoja vaan tarttuu niihin rohkeasti kiinni ja kiskaisee ne häntineen päivineen syvältä ihon sisältä. Ja kyllä, se sattuu, se sattuu niin maan perkeleesti. Säärten epilointi ei ole mitään siihen verrattuna, että käyttelee konetta lämpimästi hellimäänsä jalkoväliin. Se kyllä toimii mainiosti ja sen jäljiltä pimppi on ihastuttavan siloinen, mutta vasta toivuttuaan kivusta ja särystä. Operaatio myös kestää varsin kauan, koska ainoastaan tuntoaistinsa menettäneet kykenevät epiloimaan kerralla enemmän kuin pikkuisen alueen pimppiä. Toinen tapa on levittää pimpin karvoille kovettuvaa ainetta, asettaa sen päälle kangasliuskoja sen vielä ollessa pehmeää ja aineen kovetuttua KISKAISTA liuskat irti. Kovettuva aine takertuu karvoihin ja kun se repäistään irti, se vie karvat mukanaan lähestulkoon juuria myöten. Ja, kuten epilointikin, myös se sattuu. Paljon. Kiljunta, jota kuulette naisten kauneussalonkin liepeillä, johtuu siitä, että siellä ollaan paraikaa kiskomassa liuskoja jonkun poloisen sääristä tai sisäreisistä (kutsutaan bikinialueen ajeluksi). Aikaisemmin käytettiin yleisesti kuumavahausta, mutta se on kotona tehtynä suhteellisen työläs ja sottainenkin toimi, sillä vaha täytyy ensin lämmittää ja sitten sivellä ihoon. Joskus vaha lämpenee liian kuumaksi ja siinähän sitten kiljutaan jo ennen varsinaista karvojen poistoa. Myöhemmin markkinoille tuli kylmävaha, jota ei tarvitse lämmittää ja vielä myöhemmin sokerointi. Kuten nimikin kertoo, sokeroinnissa käytetään kovettimena sokerimassaa. Eroa vahaukseen on myös siinä, että sokeroinnissa kiskominen tapahtuu myötäkarvaan, kun taas varaliuskat tulee kiskoa irti vastakarvaan. Miksi naiset sitten ovat valmiita kärsimään kipua ja tuskaa? Miksei vain höyläily tai ajelu riitä? No, vaikka vahaus, sokerointi ja epilointi eittämättä aiheuttavatkin melkoisen kipushokin, se on etenkin kahden ensimmäisen kohdalla varsin nopeasti ohi ja tulos onkin sitten omaa luokkaansa. Höylällä saa pimperon siloiseksi, mutta se lysti kestää vain päivän tai pari ennen kuin sänki pilaa riemun. Karvanpoistotekniikat taas pitävät pimpin sileänä parhaimmillaan 3-4 viikkoa ja sittenkin, kun karvat alkavat kasvaa, ne kasvavat epäsäännöllisesti eivätkä tuota sellaista pistelevää, laajaa sänkeä, mikä on tulos höylän käytöstä. Jos haluaa säilyttää pimppinsä siloisena, on höylän ystävän käyteltävä välinettään 3-4 päivän välein, kun taas vahaa tai epilaattoria käyttävälle riittää operaatio suunnilleen kerran kuussa. Kivun lisäksi on kyllä yksi juttu, mikä saattaa mietityttää tulevaa pimppikarvojen nyplääjää. Karvojen 38

42 Pimpin karvojen leikkaaminen poistamisessa kokonaan on näet se huono oli, että ne joskus alkavat kasvaa ihon sisään. Pahimmillaan varoitellaan tulehduksista, mutta se on sentään aika harvinaista. Lähinnä kyseessä on esteettinen haitta, sillä ihon sisällä kasvava karva ei tietenkään lähde seuraavassa poisto-operaatiossa muiden mukana vaan jää sinne pimperoon vilkkumaan tummana viiruna tai pisteenä. Niin, se ei siis kasva sisäänpäin vaan ihon myötäisesti uloimman ihokerroksen sisällä. Onneksi kuitenkin pimpin kohdalla tätä tapahtuu huomattavasti harvemmin kuin esimerkiksi säärten, joten kyse on enemmänkin yksittäistapauksista. Teitä on kuitenkin varoitettu. No niin, tässä se oli, ystävät hyvät. Toivottavasti tämä oli avuksi ja nyt pääsettekin itse asiaan eli siloittelemaan pimpeistänne vauvanpepun pehmeitä ja karvattomia! Tai puolisoidenne alapäistä, mistä minä tiedän. 39

43 Pornografian henkilökuvia, osa 2 Pornografian henkilökuvia, osa 2 Joop Wilhelmus tuli tunnetuksi hollantilaisena aikuisille suunnattujen lehtien tuottajana. Wilhelmuksen lehdille tyypillistä oli, että naispuoliset mallit olivat aina alle 18-vuotiaita. Tosin tuohon aikaan Alankomaissa aikuspornoksi laskettiin sellaisetkin lehdet, joissa tytöt olivat jo 16 vuotta täyttäneitä. Wilhelmuksen lehdissä mallit olivat jopa alle kymmenenvuotiaita, joten ihan varmasti oli kyse lapsipornosta. Wilhelmus oli pioneeri. Hänen lehtensä olivat ensimmäisiä Alankomaissa julkaistuja pornolehtiä. Maailmallakaan ei tuohon aikaan kovasti pornolehtiä julkaistu. Samaan aikaan kun Alankomaissa lapsiporno oli sallittua, ei homokuvia saanut lehdissä esittää. Lapsiporno oli niin uusi ilmiö, ettei sitä tajuttu omana aikanaan vastustaa juuri lainkaan. Wilhelmuksen lehdissä sisältö oli kohdallaan: lehdessä julkaistiin mm. seuranhakupalstalla ilmoitus, jossa mies etsi naista ja nuorta tytärtä. Lehtien valmistaminen ei tullut kalliiksi, sillä tyttökuvia vaihdettiin lehden tuleviin numeroihin. Välillä Wilhelmus tarjoutui maksamaan tytön isälle päästäkseen itse kuvaamaan. Wilhelmuksen julkaisemista lehdistä tunnetuin oli nimeltään Lolita. Lehti oli nimetty Vladimir Nabokovin romaanin mukaan. Lehti kuitenkin itsessään antoi nimen lapsipornolle. Wilhelmus tuli tunnetuksi lapsipornon isänä vaikka suurin tuottaja olikin tanskalainen Color Climax Corporation. Lolita lopetettiin vasta vuonna 1987 Maailman Poliisin, Yhdysvaltain vaatimuksesta. Lapsipornon levittäminen oli kielletty Alankomaissa jo vuonna Wilhelmus ehti lyhyen, 50-vuotisen elämänsä aikana tehdä paljon muutakin pahaa kuin julkaista viattomien neitsyiden raiskauskuvia. Esimerkiksi hän julkisti monien naisten turvakotien osoitteet. Selvää on, etteivät turvakodit enää olleet turvallisia tämän jälkeen. Touhuillaan hän sai osan hollannin kansasta feministien puolelle lapsipornoa vastaan. Joop Wilhelmus oli urastaan huolimatta päässyt naimisiin. Hän oli saanut huiputettua jonkun onnettoman tytön vaimokseen. Avioparilla oli kaksi lasta, molemmat tyttöjä. Wilhelmus raiskasi omat tyttärensä heidän ollessaan noin kymmenenvuotiaita. Näissä tarinoissa paha saa aina palkkansa. Wilhelmus joutui lopultakin vankilaan. Ei tietenkään lapsipornon julkaisemisen vuoksi sehän oli laillista vaan omien tytärtensä raiskausten vuoksi. Meidän kaikkien ihmisten kauhuksi Wilhelmus kuitenkin vapautettiin hyvän käytöksen vuoksi vuonna 1994 kärsittyään kaksi vuotta neljän vuoden tuomiostaan. Mitä luulette, mihin hollantilaiset menevät vankilasta kulkematta lähtöruudun kautta? Kaljalle tieysti! Tarina kertoo, että muutama tunti vapautumisensa jälkeen Wilhelmus oli hyvässä nousuhumalassa kusemassa laiturilta mereen Dordrechtin satamassa. Kuseminen keskeytyi äkisti Wilhelmuksen päähän tulleeseen reikään. Trouw-lehti kertoo saman tapahtuman paljon koruttomammin. Lehden mukaan Wilhelmus olisi ollut vapaana peräti 12 tuntia ennen kuolemaansa eikä kuolinsyy olisikaan ollut päähän tullut reikä vaan hukkuminen. Mahdollista ampujaa ei ikinä vangittu eikä kai etsittykään. Poliisin mukaan kyse ei ollut itsemurhasta. Totuus jää arvoitukseksi. 40

44 Pornografian henkilökuvia, osa 2 41

45 Lindsay Lohanin tissit Lindsay Lohanin tissit Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan lauantaina uutisen, jonka mukaan Playboyn tammi-helmikuun kaksoisnumeron julkaisemista aikaistetaan, koska Lindsay Lohanin kuvat ovat päätyneet jo Internettiin. Helsingin Sanomat kertoo kuullensa, että kuvat olisi tehty Marilynin tyyliin. Eikö Helsingin Sanomat ole lukenut tuota Playboyn numeroa, kun eivät ole varmoja? Sain käsiini tuon lehden jo lauantaina. Voin vahvistaa, että kuvat ovat kuin kopioita Marilynin tissikuvista. Marilyn Monroehan oli aikanaan ensimmäinen Playboyn alastonmalli. Lindsayn kuvia on käsitelty tietokoneella näyttämään vanhoilta 1950-luvun Marilyn-kuvilta repaleisesta lehdestä luettuna. Kuvat eivät ole sellaisia tarkkoja ja värikylläisiä kuvia, joihin olemme saaneet tottua tietokoneiden ruuduilla. Marilynilla ja Lindsaylla on kuvien lisäksi muutakin yhteistä. Kumpikaan ei ole Playmate of the Month. Marilyn oli keskiaukeamatyttönä kaikkien aikojen ensimmäisessä Playboy-lehdessä, mutta silloin ei vielä käytetty Playmaten titteliä. Marilyn oli Sweetheart of the Month. Lindsay ei ole keskiaukeamalla eikä ansaitse Playmaten titteliä. Tammi-helmikuun kaksoisnumerossa keskiaukeamatyttöjä on kaksi: Heather Knox (34DD) ja Leola Bell (35D). Tytöt eivät esiinny yhdessä, vaan kumpikin on omalla keskiaukeamallaan. Mikä saa julkkikset esiintymään alasti lehdessä? Playboy ylpeilee maksaneensa Lindsaylle miljoona dollaria. Ehkä konkurssikypsä lehti kokee sijoituksen tärkeäksi ja uskoo saavansa ainakin irtonumeron ostajia jos ei tilaajia. Playboyn tilaushintahan Yhdysvalloissa on ollut jo jonkin aikaa 16 dollaria vuodelta (11 numeroa, joista yksi kaksoisnumero). Hinta on alhainen uusille tilaajille, koska pitääkseen lupauksensa mainostajille on Playboyn pakko saada tilaajia. Suomeen tilattuna lehti maksaa 45 dollaria. Ja sitten lopputuloksiin. Lindsayn kuvat eivät ole sen arvoisia, että lehteä kannattaisi ostaa. Tyttö ei ole mitenkään erityisen hyvän näköinen vaikka kuvat onkin hienosti kuvattu 1950-luvun tyyliin. Pimppiä ei näytetä, sillä sitä ei näytetty Marilyninkään kuvissa. Eikä Lindsayn tisseissä ole mitään katsottavaa. 42

46 Kikkelin venyttäminen Kikkelin venyttäminen Meiltä on kysytty, miten saa penikseen lisää jäykkyyttä ja pituutta. Valitettavasti emme voi tällä kertaa antaa vastausta tähän kysymykseen. Jotta pituuden muutosta voisi jotenkin tarkkailla, pitää pituutta pystyä mittaamaan. Tähän annamme ohjeen! Nouse seisomaan. Peniksen pituutta ei mitata istualtaan eikä maaten. Kun kyrpä on täydessä pituudessaan, väännä se vaakasuoraksi eli lattian suuntaiseksi. Paljasta terska vetämällä esinahka taakse. Ota viivotin ja laita se pippelin yläpuolelle. Viivottimen pää tulee löysästi häpyluuta vasten. Ethän työnnä viivotinta syvälle ihon ja läskin sisälle! Kun viivotin on paikallaan, saat mitattua lukeman. Peniksen pituus mitataan siis viivottimen päästä terskan päähän. Älä masennu! Monet suuret lukemat ovat joko liioiteltuja tai väärin mitattuja. Lopuksi muista nuolettaa tyttöystävälläsi tai siskollasi viivotin puhtaaksi. Muistathan, ettei Internetissä ole hyvä julkaista kuvia peniksestä, erektiosta tai peniksen pituuden mittaamisesta. Tytöt eivät oikeasti pidä sellaisista kuvista. Laita siis Facebookiin suosiolla vain niitä naamakuvia. Huomaa vielä, että tärkeintä ei ole pituus vaan käyttötaito. Pitkälläkään kyrvällä ei tee mitään, jos sitä ei osaa käyttää. Lyhyelläkin katkiksella saat naisen tyydytettyä. Lisäksi lyhyttä penistä ei pidä hävetä. Pituus levossa ei korreloi pituuteen erektiossa. Turha aloittaa työpaikalla kilpailua siitä, kenellä on pisin. Aina löytyy joku johnholmes, joka on saanut venytettyä kikkeliään vielä enemmän kuin sinä. 43

47 Naisvihapuhetta Naisvihapuhetta Yksi vuoden 2011 muotifraaseista on vihapuhe. Jotkut ovat huolissaan vihapuheesta, jotkut tuottavat sitä ja monet puhuvat siitä. Mitä se sitten on? Siitä ei monikaan tunnu olevan varma. Varmaa on vain se, että Frans-setä koittaa pysyä ajan hermolla. Täältä sitä vihapuhetta siis tulee! Aiheena ovat naiset ja feministit (joita leikkisästi myös femakoiksi kutsutaan). Joko sain huomionne? Hyvä. Useimmat lienevät tietoisia siitä seikasta, että keskuudessamme on henkilöitä joiden mielestä sukupuolikiintiöt ovat hyvä ja hieno asia. Niillä voidaan edistää tasa-arvoa, ratkaista fuusion ongelmat ja lentää Alfa Centauriin. Tätä koulukuntaa edustavat ajoittain järkevätkin henkilöt, kuten Jyrki Kasvi ja Paavo Arhinmäki. Tapasin taannoin yöbussissa kaksi nuorta, noin vuotiasta neitokaista. Saatoin olla nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta, josta johtuen olin leppoisalla juttutuulella. Kun nämä kohtuullisen viehättävät nuoret naiset istuivat vastapäisille penkeille, avasin sanaisen arkkuni. Olin samana päivänä lukenut sukupuolikiintiöistä ja feminismistä, joten aihepiiri tuli melko pian keskustelussa esille. Vaaleahiuksinen neito vilkaisi minua murhaavasti ja kehotti varovaisuuteen. Koska itsesuojeluvaistoni ja tilannetajuni eivät ole parhaasta päästä, jatkoin tästä huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Joissain piireissä taipumukseni leikkiä paholaisen asianajajaa ovat varsin tunnettuja. Siitä ei kuitenkaan ole puhtaasti kyse, sillä kyseessä on kuitenkin vakava asia. Alla muutamia seikkoja, jotka otin esiin yöllisellä matkallamme. Kun jonkin lain tai säännön tavoitetta ei ole rajattu riittävän tarkasti tai ollenkaan, on epätodennäköistä että se tulisi koskaan poistumaan tai muuttumaan. Lakien puolelta meillä on jo hyviä esimerkkejä, kuten tilapäinen autovero. Kuvitellaanpa laki jossa säädetään, että pörssiyhtiöiden hallituksissa tulee olla keskimäärin vähintään 40% naisia. Kun tilanteeseen on päästy, tilanne on normalisoitu ja lakia voidaan tarkistaa tai se voidaan kumota. Näin voi toki tapahtua, mutta minä en siihen usko. Siinä vaiheessa kun naisia on 60%, tasa-arvoasioista päättävät henkilöt puolustavat edelleen kiintiötä koska niillä voidaan varmistaa tasa-arvon toteutuminen. Ei liene sattumaa, että esimerkiksi tasa-arvovaltuutettu on nainen. Yliopiston naistutkimuksen laitos on muuttanut nimensä Sosiaalitutkimuksen laitokseksi, mutta on syytä epäillä etteivät muutokset ulotu juuri nimenvaihdosta syvemmälle. Feminismin(kuten muidenkin aatteiden) määritelmä vaihtelee suuresti riippuen siitä, keneltä kysytään. Suomenkielinen Wikipedia määrittelee sen seuraavasti: Feminismi eli naisliike tai naisasialiike on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä liike. Englanninkielisessä määritelmä on hieman erilainen: Feminism is a collection of movements aimed at defining, establishing, and defending equal political, economic, and social rights and equal opportunities for women. Näissä kahdessa määritelmässä on mielenkiintoinen ja merkittävä ero. Toisessa puhutaan aseman parantamisesta, toisessa tasa-arvosta. Tasa-arvon puolustaminen ja sen saavuttaminen ovat järkeviä päämääriä, tästä lienevät useimmat samaa mieltä. Omien kokemusteni mukaan suomalainen feminismi kuitenkin kallistuu enemmän nimenomaan aseman parantamiseen. Tämä liittyy olennaisesti ylempänä mainittuun kuvitteelliseen lakiin tavoitteiden asettamisen osalta. Useimmille ihmisille on luontaista koittaa saavuttaa etuja huolimatta vallitsevasta 44

48 Naisvihapuhetta asioiden tilasta. Tästä syystä johtuen naispuolinen, tasa-arvoasioista päättävä henkilö ei todennäköisesti näe syytä naisten asemaa parantavien kiintiöiden tai säädösten kumoamiseen, koska hän haluaa lisää etua omalle sukupuolelleen. Historiallisesta epätasa-arvosta johtuen hänellä on myös moraalinen oikeutus naisilla on kautta historian ollut niin vaikeaa, että ansaitsemme hieman ylimääräistä. Toisaalta monet naiset eivät tunnu ajattelevan, että sellaista asiaa kuin miesten oikeudet olisi edes olemassa. Samaan tapaan kuin jotkut ovat sitä mieltä, että rasisteja voivat olla vain valkoihoiset. Takaisin bussiin: esitin joitain yllä mainituista mielipiteistä vaaleahiuksiselle neitoselle ja mikäli katse voisi tappaa, ei tätä tekstiä olisi julkaistu. Lopulta kysyin häneltä suoraan, onko hän edellisessä kappaleessa mainitun ryhmän edustaja. Eli niitä, joiden mielestä tasa-arvon tavoittelu tarkoittaa yksinomaan naisten aseman parantamista. Sain myöntävän vastauksen, johon totesin meistä vain toisen olevan tasa-arvon kannattaja. Tässä vaiheessa keskustelukumppanini kiinnostui huomattavassa määrin kännykästään, joten katsoin parhaaksi keskittyä hänen seuralaiseensa. Tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä tämä punatukkainen turkulainen osoittautui älykkääksi ja mukavaksi keskustelukumppaniksi. En tiedä teistä, mutta minusta kauneus ja älykkyys on varsin seksikäs yhdistelmä! 45

49 Viherkusetusta ja väärinkäsityksiä Viherkusetusta ja väärinkäsityksiä Jotta rakkaille lukijoille ei tulisi väärinkäsityksiä, joudun heti toteamaan, että olen suuri luonnonsuojelun ystävä. Välillä kuitenkin minua ärsyttävät hämäävät mainoslauseet ja väitteet, joita ympäristönsuojelun nimissä esitetään. Esimerkiksi uuden sähköauton ostamista saatetaan mainostaa ekotekona. En kuitenkaan tänään puutu mainoksiin, vaan harhaanjohtavaan markkinointiin, jota Suomen valtio harjoittaa. Miten te ymmärrätte, jos maatalousministeri TV:ssä ylpeilisi sillä, että 95 prosenttia Suomen maatiloista on sitoutunut maatalouden ympäristötukeen? Voin kuvitella Sirkka-Liisa Anttilan äänen sanovan: Paljon on jo tehtykin ympäristön eteen ja meillä 95 prosenttia maatiloista on jo sitoutunut ympäristötukeen. Sirkka-Liisa Anttilahan on ollut sitä mieltä, että ympäristönsuojelulakien pitäisi olla vapaaehtoisia. Hänen mukaansa vain poliisivaltiossa voidaan yritykset pakottaa esimerkiksi lopettamaan saastuttaminen. Saanen esitellä teille hieman Suomen maataloustukijärjestelmää. Tukia on käytännössä kolmenlaisia: tilatuki, ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus. Irvileuat nimittävät näitä kahta jälkimmäistä ympäristönpilaamistueksi ja luonnonhaittaamiskorvaukseksi. Tilatuen maksaa EU. Sen saa, kun omistaa tai on vuokrannut itselleen peltoa. Tilatuki ei vaadi sitoumuksia; se on korvausta pellon omistamisesta. Tällaisella tuella nostetaan pellon hintaa ja tehdään lisämaan hankinta kalliiksi. Ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen maksavat EU ja Suomen valtio. Näillä tuilla on tiukat ehdot: peltoa pitää viljellä ja sato pitää korjata. Satoa ei saa kompostoida, vaan se pitää käyttää jollain tarkoituksenmukaisella tavalla. Ja 95 prosenttia maatiloista on sitoutunut ympäristötukeen. Tavallinen tallaaja tulkitsee tämän niin, että 95 prosenttia maanviljelijöistä haluaa suojella luontoa, ja viisi prosenttia ei ole asiasta kiinnostunut yhtään. Ikäänkuin ympäristötuki olisi vapaaehtoista tukea ympäristönsuojeluun. Onkohan näin? Ei ole. Ympäristötuki ei ole pakollista, mutta koska se on ilmaista rahaa, sitä kannattaa nostaa. Tyhmempikin viljelijä saa ympäristötukea satasen hehtaarilta vuodessa (maksimi on 600 euroa/ha/a). Ja koska ilmaista rahaa saa, kannattaa pienituloisen maanviljelijän sitoutua ympäristötukeen. Keitä ovat ne viisi prosenttia, jotka eivät tähän tukeen ole sitoutuneet? Ovatko nuo niitä, jotka haluavat pilata ympäristömme? Eivät ole. He ovat niitä maanviljelijöitä, joiden pellot eivät ole ympäristötukikelpoisia. Esimerkiksi pelto, joka on ollut viljelemättä Suomen liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1995, ei ole ympäristötukikelpoista. Jos maatilalla on vain tällaista peltoa, saa ympäristötuesta vain haaveilla. Vaatiiko ympäristötuki sitten jotain toimia ympäristön suojelemiseksi? Vaatiihan se jotain pientä. Esimerkiksi järven rannalle pitää jättää kolmen metrin suojakaistale viljelemättä. Tuore tutkimus osoitti, ettei tälläkään toimenpiteellä ole mitään merkitystä järvien rehevöitymisen estämisessä. Sellainen maatila, joka ei kuulu ympäristötuen piiriin, ei saa mitään tukea vaikka kuinka järven rannalle jättäisi suojavyöhykkeitä. Ei sitten mitenkään. Ympäristötuki ja ympäristönsuojelu on siis vapaaehtoista. 46

50 Viherkusetusta ja väärinkäsityksiä Toisille maksetaan ympäristön nimellisestä suojelusta, toisille ei makseta hyvästäkään työstä ympäristön suojelemiseksi. Ja tyhmä kaupunkilaisväestö kuvittelee, että ympäristötuella jotenkin erityisesti ympäristöä suojeltaisiin. Ympäristötukea saa jokainen tuen piiriin kuuluva melkeimpä riippumatta siitä, miten ympäristöä suojelee. Sirkka-Liisa Anttila on muuten se henkilö, jolla on Forssan molemmat nähtävyydet aina mukana. Mutta olettekos kuulleet kolmen suuren hallituksesta? Kuka sen kolmannen suuren tuo mukanaan? Tottakai Ilkka Kanerva. 47

51 Shishojen tuunausta Shishojen tuunausta Vaikka otsikko niin väittää, kyse ei ole niinkään tuunauksesta vaan varaosien hankkimisesta. Mutta asiaan. Hyvin palvellut shishapiippuni koki jonkinlaisen shokin (kuten myös minä) kun kymmeniä kiloja elävää massaa putosi sen päälle. Vastareaktiona alaosassa oleva lasipullo otti ja hajosi. Oli siis aika lähteä metsästämään uutta pulloa, mutta mistä? Kuten muissakin asioissa, myös tässä varaosien hankkiminen osoittautui uuden ostamista hankalammaksi. -verkkokauppa vaikutti lupaavalta. Myymälässä ei kuitenkaan ole lasipulloja tarjolla varaosina. Niin ikään lupaavalta vaikutti brittiläinen Miinuksena mainittakoon se, että postikulut eivät näy ostoskorissa rekisteröimättä. Pulloja löytyy varsin edulliseen hintaan (7.5eur), mutta ostos ei postikulujen vuoksi (16eur) kannata, ellei tilaa jotain muuta. Fleminginkadulla Kalliossa sijaitsee joka myy pulloja 22euron hintaan. Kohtuullista, mutta olen nähnyt pieniä piippuja 20eur ja keskikoisia 29eur hintaan myytävänä, joten suhteellinen hinta vaikuttaa kovalta. Universaal Universum on sydäntäni lähellä sikäli, että Tallinnan satamaa lähellä olevasta liikkeestä ostin ensimmäisen piippuni. Hintaa sillä oli muistaakseni 20-25eur, mutta hinnat näyttävät siitä hieman nousseen. Postitse tästäkään liikkeestä ei kovin pieniä eriä kannata tilata, sillä postikulut Suomeen ovat aina 16eur. Lisäksi piipputupakkaa saa tilattua vain 50g per tilaus. Lopulta sain pullon kuitenkin ostettua 15eur kompromissihintaan. Parempi kuin ei mitään. Valitettavasti kyseinen kauppa ei pulloja varsinaisesti myy, ostamani oli yksittäiskappale. Kannattaa muuten huomata, että pullojen koot ovat jossain määrin standardoituja, mutta eivät aivan. Monesti mittoja ei ilmoiteta ja jos ilmoitetaan, ne eivät välttämättä kerro potentiaaliselle ostajalle juuri mitään. Ostamani pullo on sopiva, mutta hieman löysempi kuin edellinen. Tämä saattaisi korjautua vaihtamalla tiiviste hieman isompaan (alla näkyvässä kuvassa base seal ). Lisäksi voisin mainita Jasmin Food -liikkeen, josta kuulemani mukaan saa ainakin halpoja hiiliä. Niidenkin hinnassa on eroja. Asematunnelin Tobacco Store veloittaa kymmenen kappaleen rullasta 4,50eur. Paikallinen etnokauppani ottaa 3,50eur ja Töölön Sikarikauppa on halvin kohtaamani 2,90eur hinnallaan. Ilahduttavaa kuitenkin on, että takavuosiin verrattuna ainakin piippujen ja niihin liittyvien tarvikkeiden (hiilet, tupakka) tarjonta on melko hyvää. Olen kuullut huhuja, joiden mukaan Itä-Helsingissä olisi myös kahviloita, joista saa vuokrata piipun sessiota varten. En kuitenkaan ole tätä varmistanut. Toivottavasti pitää paikkansa ja yleistyy. Monissa maissa on varsin tavallista, että kahvilasta tai baarista saa myös piippuja käyttöönsä. Hintakin on yleensä varsin kohtuullinen, ainakin jos polttajia on useampi. Ja miksei olisi, parhaimmillaanhan shisha on jaettuna kokemuksena. 48

52 Shishojen tuunausta Loppuun vielä kuva, josta käyvät ilmi piipun eri osat: 49

53 Ihraa mahaan Ihraa mahaan Muistan, kuinka lapsena haaveilin elämästä Norjassa. Norjassa on kiva asua, ja siellä on raitiovaunu autojen sijasta. Lisäksi rosvot syövät makkaran sijasta piparkakkuja. Me kaikki osaamme tästä laulunkin, siinähän lauletaan näin: Ja leijonalle silavaa, se on niin terveellistä Silava kasvaa siassa. Porsaan nahkan alla olevaa rasvakerrosta kutsutaan silavaksi, laardiksi tai ihraksi. Ennen öljykasvien ja maaöljyjen aikaa tämä rasva oli erittäin monipuolisessa käytössä: sillä rasvattiin aseet, hammaspyörät ja kamerat. Sitä laitettiin leivän päälle, käytettiin paistamisessa ja leivonnassa. Nyt ajat ovat muuttuneet. Koneiden öljyämiseen käytetään öljyteollisuuden sivutuotteita. Leivän päälle laitetaan joko öljykasveista puristettua margariinia tai maissista jalostetulla makeutusaineella saostettua marmeladia. Nykypäivän ihminen on täysin vieroitettu tästä entisajan tärkeästä rasvasta. Tanskalaiset, jotka mukamas ovat norjalaisten ystäviä ja sukulaisia, ovat jalostaneet sikansa rasvattomaksi. Ravitsemusterapeutit opettavat kouluissa, kuinka rasva on vaarallista ja epäterveellistä. Yhdysvalloissa valtaosa ihmisistä uskoo, että vähäinenkin määrä rasvaa ravinnossa on vaarallisempaa kuin täysin rasvaton ravinto. Kuitenkin rasva on elintärkeää ihmiselle! Olen jo pitkään käyttänyt paistamiseen sian ihraa. Suomesta sitä vielä saa kauppahalleista. Virossa, jossa villisiat ovat yleisempiä, on rasvaakin runsaammin. Lämpimiin halleihin vangitut suomalaiset siat, jotka siis ovat monesti tanskalaista rotua, eivät rasvakerrosta kasvata. Kauppahallissa rasvan mukana on nahka. Nahkaan on tatuoitu sian numero, jolla saparoeläimen matkaa seurataan. Nahka poistetaan varovasti veitsellä, esimerkiksi taipuisalla kapeateräisellä fileointiveitsellä. Toisinpäin voidaan sanoa, että rasvakerros poistetaan nahkasta. Nahka laitetaan biojätteisiin, rasvat viipaloidaan muutaman neliösenttimetrin palasiksi. Kun rasva on paloiteltu, se laitetaan valurautaiseen pannuun tai pataan. Ja kansi päälle. Rasvaa lämmitetään niin, että se sulaa. Sula rasva kaadetaan lasipurkkiin suodatettuna ja siivilöitynä. Purkkia sekoitellaan vähän väliä kunnes rasva on jähmettynyt valkoiseksi massaksi. Yleensä tässä kestää muutamia tunteja. Sitten laitetaan purkki kiinni ja jääkaappiin. Rasva on valmista! Jääkaapissa suolaton rasva säilyy jopa kuukausia. Kaltaiseni ahkera rasvailija saa tuon kyllä käytettyä parissa viikossa. Purkista rasvaa voi laittaa pannulle paistamiseen ja ruisleivän päälle mausteeksi. Hyvää on. Ja eikun syömään! 50

54 Ihraa mahaan Kurkkupurkillinen sian ihraa 51

55 Yrjönkadun uimahallissa, homojen puolella Yrjönkadun uimahallissa, homojen puolella Yrjönkadun uimahalli Helsingissä on Suomen vanhin uimahalli. Uimahalli on valmistunut vuonna Halli on tullut tunnetuksi alastomista uimareistaan. Naiset ja miehet käyvät eri päivinä eikä uimapuvun käyttäminen siksi ole pakollista. Uimahallista onkin tullut homojen suosima. Olen käynyt uimahallissa useasti, mutta homostelua en ole nähnyt. Homot käyvätkin useimmiten yläkerrassa. Uimahalli on siis jaettu kahteen kerrokseen. Allas on alakerrassa, yläkerrassa sen kohdalla ei ole mitään. Allastila on siis erittäin korkea ja reunustettu pylväin, jotka saavat naku-uimarin kuvittelemaan olevansa itämaisessa kylpylässä. Uimahallissa onkin kuvattu kotimaisten elokuvien kylpyläkohtauksia. Alakerran pääsymaksu on normaali uimahallin maksu, noin viisi euroa. Kaapit ovat altaan reunalla. Saunoja on kaksi: viileä ja kylmä. Erillistä aikarajaa ei ole annettu. Lippu yläkertaan, homojen puolelle, maksaa 12 euroa. Tällä rahalla saa uimahallissa oleskella kaksi tuntia. Yläkerran hintaan kuuluvat pyyhe, laudeliina ja kylpytakki. Erillisiä pukukaappeja ei ole, vaan saunamestarin antama avain sopii yöpöydän laatikkoon. Hetkinen Aivan oikein! Yöpöydän laatikkoon! Ja yöpöytä tietysti on sängyn vieressä. Jokaisella uimahallivieraalla on siis oma sänkynsä. Sängyn eteen voi vetää verhot yksityisyyttä takaamaan. Koska kävin uimahallissa yhdessä kaverini kanssa, saimme kahden hengen verhoilla eristettävän lepohytin. Hytissä ei ollut parivuodetta. Yläkerrassa saunoja on kolme. Sähkösauna, höyrysauna ja puulämmitteinen sauna. Yrjönkadun uimahalli on varmaan Suomen ainoa kaupungin omistama uimahalli, jossa on puulämmitteinen kiuas. Löylyt eivät kuitenkaan olleet mitenkään erityiset. Lämmittäjänaiset käyvät välillä kurkkaamassa, ettei saunassa homostella. Ilmeisesti kyttääminen toimii, sillä homostelua emme saunassa ole nähneet. Lepohytin ulkopuolella on käytävä, jonka toisella puolella on kaide suojaamassa altaaseen putoamiselta. Allashan on kerrosta alempana. Kaiteen vieressä on jokaisen hytin ulkopuolella pöytä, joihin saa tilattua kahvia, kaljaa, ruokaa ja jopa viiniä ja shamppanjaa. Mikä onkaan homoille mukavampaa kuin juoda kaljaa ruoan kanssa ja katsella kaiteen yli altaassa uivia alastomia miehiä. Yrjönkadun uimahalli on varmasti Suomen ainoa uimahalli, jossa on A-oikeudet! Yrjönkadun uimahalli on maineestaan huolimatta ihan tavallinen uimahalli, jonne uskaltaa kuka tahansa mennä. Itse pidän enemmän alakerrasta, siellä syntyy välillä mukavaa keskusteluakin. Seuraa on, sillä kaverini Rane käy uimahallissa joka tiistai ja torstai palatessaan töistä telakalta. Kaikki kanssasaunojat eivät valitettavasti pidä kovista löylyistä. Ehkä uimahalleihin pätee sama kuin suosittuun miestenlehteenkin. Suomalaiset miehet ostavat homolehteä mieluummin Kalle-lehden, joka erehdyttävästi näyttää heterolehdeltä. Kallea ostetaan kuitenkin pääasiassa paksun homoliitteen vuoksi. Ehkä samoin mennään uimahalliinkin. On helpompi sanoa kotona menevänsä uimahalliin kuin homosaunaan. Muistutan vielä rakkaille lukijoilleni, että uimahalleissa on seksi kiellettyä. Tämä koskee myös Yrjönkadun uimahallia! 52

56 Yrjönkadun uimahallissa, homojen puolella 53

57 Pornografian henkilökuvia, osa 1 Pornografian henkilökuvia, osa 1 Ensiksi haluan varoittaa kaikkia rakkaita lukijoitani. Käsittelen jälleen asiaa, joka on Suomessa tabu. Lisäksi tämä aihe voi saada osan lukijoista suorastaan pahoinvoiviksi. Haluan kertoa teille, miten pornoelokuvissa alistetaan naisia. Eikä nyt ole kyse mistä tahansa pornosta, vaan kakkapornosta. Suuren yleisön tietoisuuteen kakkaporno tuli, kun Internetissä levisi 2girls1cup-niminen video. Tuo videohan oli pelkkä esittelypätkä brasilialaisesta elokuvasta Hungry Bitches. Kakkapornoelokuvia on ollut olemassa jo pitkään ennen tätä pätkää, ja elokuvia tehdään Euroopassakin. Ihan ensimmäisestä kakkapornoelokuvasta ei ole varmuutta. Itävaltalais-saksalaisen kakkapornonäyttelijä Veronica Moserin mukaan hänen aloittaessaan oli vain muutama amerikkalainen kakkapornoelokuva. Moseria pidetäänkin koko genren perustajana. Elokuvia on kuitenkin saattanut olla Japanissa, jossa kakkapornoa pidetään valtavirtana. Tyypillinen amerikkalainen kakkapornoelokuva käsittelee nuoria, kauniita tyttöjä kakalla. Kuinka kaunista! Saksalaisessa elokuvassa saatetaan kakkaa jopa hieroa rinnoille ja iholle. Brasiliassa köyhät tytöt ovat valmiita mihin vain, ja siellä kakkaa yleisesti laitetaan suuhun ja ehkä jopa syödäänkin. Kovimmat elokuvat tulevat kuitenkin Japanista. Tässä blogissa ei ole tarkoitus sensaatiomaisesti herkutella yksityiskohdilla. Koska lukijoita asia kuitenkin kiinnostaa, kuvailen lyhyesti yhden japanilaisen kakkapornoelokuvan loppukohtauksen. Kaikki kuvausten aikana tullut kakka kerättiin läpinäkyvään altaaseen, johon lisättiin vettä. Kun kakka oli liuennut veteen muodostaen tummanruskean liemen, laitettiin altaan pohjalle pallo lasiseinää vasten. Sitten tuotiin näyttelijätär paikalle. Hänen nilkkoihinsa sidottiin köysi, ja hänet laskettiin altaaseen pää alaspäin köydestä roikkuen. Altaassa hänen piti etsiä pallo ja ottaa se suuhunsa, jonka jälkeet hänen nostettiin ylös. Tytön hymy kertoi hänen olleen tyytyväinen tehtävän onnistuessa! Moser on kuitenkin eurooppalaisen kakkapornon äiti. Vaikka Moser ei ole enää mikään nuori nainen, on hän silti edelleen hyvännäköinen. Nännipihat on tatuoituja, ja ovat halkaisijaltaan varmaankin kymmenen senttiä. Nännit ovat valtavan isot ja lävistetyt. Häpyhuulissa on koruja kymmenittäin. Nainen on tehnyt itsestään oikean taideteoksen. Veronica Moser syö elokuvissaan kakkaa. Hän itse arvostaa enemmän miesten kakkaa kuin naisten, mistä eivät mieskatsojat tunnetusti pidä. Moser on haastattelussa kertonut, että runsas syöminen ei aiheuta hänelle infektioita eikä muita ongelmia. Hän ei edes oksenna syömisen jälkeen. Lisäksi hänen tapoihinsa kuuluu kakan laittaminen vaginaan. (VAROITUS! Älä tee tätä kotona! Tästä saa helposti infektioita!) Ala houkuttelee edelleen nuoria tyttöjä. Muutama vuosi sitten 18-vuotias brittiläinen Louise Hunter suostui miehensä pyynnöstä näyttelemään kakkapornoelokuvassa. Hän oppi tehtävän nopeasti, ja hänestä kehittyi alan tähti. Mies myös houkutteli Louisen tarjoamaan seuralaispalveluja. Jo 19-vuotiaana seuralaispalveluihin kuului vesiurheilu ja kovaurheilu, jolla nimellä Louise nimittää kakkaleikkejä. Millähän tavalla mies Louisen tähän houkutteli? Varmaan lupasi ikuista rakkautta. Saikohan rahat Louise vai hänen miehensä? 54

58 Pornografian henkilökuvia, osa 1 Louise Hunter on tullut tunnetuksi nuorena näyttelijänä, joka elokuvissaan syö kakkaa. Sairauksia hän ehkäisee oksentamalla heti syömisen jälkeen. Hän ei harrasta kuulemma kakan syömistä yksityiselämässään, vaan tekee kaiken vain elokuvissaan, jotta suorituksesta pääsisivät kaikki fanit nauttimaan. Ulkonäkönsä Hunter on pilannut hankkimalla F/G-kupin silikonitissit ja lihomalla muutaman kilon. Ennen silikonitissien aikaa Louise teki myös pari eläinpornoelokuvaa. Vaikea arvata, kuka tällaista ehdotti. Nyt Hunter on eronnut miehestään ja asuu yksin. Keikkaa ja elokuvia hän tekee edelleen. Mutta kuka nyt saa rahat? Mitähän Hunterin mies tekee nyt? Hänhän aikanaan hankki tälle alalle toisenkin tunnetun näyttelijättären. Ei kahta ilman kolmatta kusetettua nuorta tyttöä. Turha etsiä tietoa näistä näyttelijöistä Wikipediasta. Asia on tabu eikä kakkapornoelokuvia Wikipedia tunne. Virallinen selitys artikkeleiden poistamiseen tietenkin on, että artikkelit eivät olleet vaatimusten mukaisia: niistä puuttui lähdeviittaukset. 55

59 Miehekäs viihdemaailma Miehekäs viihdemaailma Tie miehen sydämeen vie vatsan kautta lienee yksi kuluneimpia kliseitä. Kuten kaikissa hyvissä (tai huonoissa) kliseissä, siinäkin lienee ripaus totuutta. Teini-ikäisenä manulle illallisena saapuvaa ruokaa ei ehkä osannut tarpeeksi arvostaa ja näin jälkikäteen ymmärränkin miksi vanhempiani ärsytti kun poikaa ei saanut revittyä henkevien harrastusten (kuten Counter-Strike) ääreltä sanomatta useampaan kertaan. Nykypäivänä olen kuitenkin kiitollinen mikäli minulle joku ruokaa laittaa ja koitan sen myös muistaa ilmaista. Tästä pääsemme jouhevasti muihin nuorta tei ei niin nuorta keskivertonörttiä tai -miestä kiinnostaviin aiheisiin: tissit ja veri, eli seksi ja väkivalta. Edempänä pari esimerkkiä nollaamiseen käyttämästäni viihteestä. Arvostan toki ns. syvällisempääkin viihdettä, mutta joskus on syytä myös rentoutua. Esimerkki: Warhammer eli tuttavallisemmin WH40k lienee yksi stereotyyppisimpiä teini-ikäisten hormonihirviöiden ja nörttien suosikkeja. Brändi lienee tunnetuin lautapelimuodossaan, jossa siis rakennetaan ja maalataan figuureista ja ajoneuvoista armeija, jolla sitten pelataan esimerkiksi tätä tarkoitusta varten rakennetun dioraaman maastossa. Pelaaminen tapahtuu perinteiseen tapaan noppia käyttäen. Tämä pelimuoto ei kuitenkaan ole itselleni kovin tuttu (johtuen mm. figuurien korkeasta hinnasta). Ottaen huomioon kohderyhmän ei liene kuitenkaan yllättävää, että konseptia on laajennettu myös kotitietokoneiden (ja myöhemmin konsolien) puolelle. Sarjan viimeisin tulokas on nimeltään Space Marine. Videokuvaa pelistä löytyy täältä: Space Marine -video Seksikkyyttä ns. perinteisessä muodossa ei Warhammer-maailmasta löydy. Toki naispuolisia hahmoja on, mutta taistelukentän kunkkuja ovat yllä mainitun pelinkin pääosassa seikkailevat Ultramariinit (Ultramarines). Nämä ovat naurettavan kokoisiin haarniskoihin pukeutuneita yhden asian miehiä joiden päivät kuluvat lähinnä ampuessa reikiä örkkien (Orks) kalloihin ja leikatessa näitä sopiviin paloihin jonkinlaisella miekan ja moottorisahan yhdistelmällä (Chainsword). Näin miehekkäitä aktiviteetteja toki höystetään sopivalla määrällä eräänlaista uskonnollista fanaattisuutta ( For the Emperor! ). Yksioikoisuus sopii allekirjoittaneen mielestä pelisarjaan kuitenkin hyvin ja siihen voi jopa eräällä tavalla eläytyä, vaikka ei varsinaiseksi faniksi itseään luokittelisikaan. Lyhyehkön pelisession perusteella Space Marine on varsin mukavaa viihdettä eikä veriroiskeita ole säästelty. Hyvä niin. Peli on kuitenkin vastuullisesti merkitty k-18 -lätkällä. Tästä pääsemmekin toiseen esimerkkiin: tv-sarja Spartacus: Blood and Sandiin. Traileri löytyy täältä: Spartacus Blood and Sand. Kyseinen sarja lainaa visuaalisen ilmeensä häpeämättömästi lähes homoeroottisesta, sarjakuvaan perustuvasta toimintamässäilystä 300. Luvassa siis nahkakalsareissa kekkuloivia, Photoshopin (tai vastaavan) läpi käyneitä lihaskimppuja ja runsaasti olennaista: eli verta ja tissejä. Monet teini-ikäänsä 90-luvulla eläneet varmasti muistavat Xena -nimisen sarjan ja sen pääosassa esiintyvän, amatsonimaisen Lucy Lawlessin. Lucy on nyt keski-ikäisenä tehnyt paluun teinien seksifantasioihin ja Spartacuksessa hänet nähdäänkin useampaan otteeseen varsin paljastavassa vaatetuksessa. Tai ilman. Tässä jo lienee monelle jo riittävästi syytä sarjaa katsoa. Kuulemani mukaan Blood and Sandin pääosan esittäjä joutui jonkinlaiseen onnettomuuteen ja toipumista odotellessa tehtiin ns. spin-off Gods of the Arena. Sisällöltään tämä rinnakkaisteos on samaa laatua kuin alkuperäinenkin: 56

60 Miehekäs viihdemaailma huonoja lavasteita, tönkköä näyttelyä ja ennen kaikkea paljasta pintaa ja väkivaltaa. Tämän kirjoituksen perusteella allekirjoittaneen varmasti hätäisimmät lukijat leimaavat jo juntiksi. En tässä yhteydessä lähde syvällisemmin analysoimaan muita harrastuksiani vaan tyydyn toteamaan, että ainakin tietynlaisia miehiä on loppujen lopuksi melko helppo miellyttää ja stereotypioissa tosiaan voi olla totuuden siemen. Ilahduttavasti myös jotkut avarakatseisemmista naistuttavistani ainakin sietävät katsomiani sarjoja (joskin hieman huvittuneita tai ivallisiakin ilmeitä on nähty). Seuraa on kuitenkin toisinaan mukava olla. Jos ei muuta, voi kököille kohtauksille nauraa yhdessä. Jotkut heistä pelaavat myös tietokone- tai konsolipelejä, mutta se on sitten toinen tarina. 57

61 Kesäistä ruokaa Kesäistä ruokaa Lihansyöjänä syön kuitenkin kesällä kasviksia. Nykyisin muodissa ovat kaikenmaailman karppaukset ja muut dieetit, jotka suosivat kasviksia. Allekirjoittaneen dieetti eli ruokavalio on loppukesästä yksinkertainen: syön perunoita. Juhannuksen tienoilla syön varhaisperunoita ja loppukesästä samaa tavaraa myydään kesäperunana. Näitä perunoita syön sitten kilon päivässä. Näin pidän itseni kunnossa. En tietenkään syö pelkkiä perunoita, vaikka olenkin kesäkasvissyöjä. Perunat vaativat aina lisäkseen mausteita. Mausteista paras on tilli, sitä laitan aina keitinveteen. Muistattehan laittaa kesäiset perunat kuumaan veteen. Muita mausteita ei keitinveteen tarvitse laittaa. Ei edes suolaa. Lautaselle laitetaan lisäkkeet. Itse laitan perunoiden lisäksi silliä ja voita. Valkokastikkeet jätän suosiolla tekemättä ja syömättä. Kasvissyöjät voivat jättää sillin pois. Monen intohimoisen naudankasvattajan mielestä kesäinen maito kuuluu vasikoille, joten voinkin voi jättää pois. Vegaanit voivat korvata sen ns. vituttoman lehmän voilla eli margariinilla. Tällä dieetillä pärjään kesän. Syksyllä tuleekin kesäisten porsaiden teurastusaika. Silloin keskityn lihaan. Karppaajat ovat muuten väärässä. Peruna on tärkein kasvi, jota suomalainen ihminen syö. Vai syöttekö te mukamas kaalia niin paljon, että saatte tarpeellisen määrän C-vitamiinia? 58

62 Savua Savua Ajattelin kirjoittaa terveydelle haitallisesta, mutta melko harmittomasta tavastani, eli shishan polttamisesta. Nykymaailmassa kaikkea tosin pidetään terveydelle haitallisena, joten en tiedä paljonko painoa sanalle voi edes antaa. Tätä ei varmaankaan voi kutsua terveysvaikutteiseksi, joka on markkinamiesten keksimä positiivisesti latautunut sana. Veikkaan, että tupakkatuotteiden markkinointi terveysvaikutteisena johtaisi kutsuun käräjille alta aikayksikön. Vaikka eihän missään sanota, että terveysvaikutteisen pitää tarkoittaa positiivista vaikutusta, vai sanotaanko? En ole aivan varma maantieteellisestä jakautumisesta, mutta joissain osissa maailmaa shishaa kutsutaan myös hookahiksi. Malleja, muotoja ja värejä löytyy, mutta minulla on seuraavanlainen: Vesipiiput yleensä, myös shishat, herättävät Suomessa usein huumeisiin liittyviä mielikuvia. On totta, että shishassa voidaan polttaa esimerkiksi hasista, mutta yleisempi käyttö ainakin näillä leveysasteilla on makutupakan polttaminen. Tupakoita löytyy erilaisia: jonkinlaisia yrttivalmisteita, jotka eivät sisällä nikotiinia ja perinteisempiä, pienen määrän nikotiinia sisältäviä. Itse suosin jälkimmäistä. Pakkausten merkinnät ovat usein hieman epämääräisiä. Esimerkiksi nikotiinin määrä saatetaan ilmoittaa prosentteina, mutta ei kerrota onko kyse paino- tilavuus vai jostain muusta prosentista. Joka tapauksessa itse tupakka on kosteaa, yleensä punaiseen vivahtavaa mössöä. Väri on ainakin osittain väriaineilla aikaan saatu markkinointikikka. Osa väristä ja kosteus tulevat mehusta, johon kuiva aines sekoitetaan. Makuja on valtaisa määrä, mutta suosittuja ovat esimerkiksi omena ja kirsikka. En toki väitä makutupakkaa täysin vaarattomaksi (mikäpä olisi, paitsi ehkä C-vitamiini?). Shishaa poltetaan yleensä pidempään ja savua hengitetään enemmän kuin tupakassa, joten kaipa illan aikana voi nikotiinia tulla suurehkokin annos. Savu tosin imetään veden läpi, joka suodattaa osan epäpuhtauksista, eikä se käsittääkseni sisällä esimerkiksi tervaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan shisha toimii niin, että lasiseen alaosaan lasketaan sopiva määrä vettä ja ylhäällä olevaan pesään ladataan makutupakka. Sen päälle laitetaan foliota, johon tehdään reikiä josta 59

63 Savua savu pääsee kulkemaan. Lopuksi ylimmäksi tulee tätä tarkoitusta varten oleva hiili. Monissa maissa löytyy baareja, kahviloita ja niin edelleen paikkoja joissa verrattain pientä korvausta vastaan saa piipun käyttöönsä. Suomessa en ole tätä nähnyt muuten kuin festareilla, mutta uskon tavan yleistyvän ennemmin tai myöhemmin. Ainakin kahviloissa hiilet usein otetaan hiilipannusta. Kotikäytössä yleisimpiä ovat tarkoitusta varten valmistetut hiilet, joiden pinnalla on pieni määrä ruutia. Tämän tarkoitus on mahdollistaa hiilen sytyttäminen sytyttimellä. Kuten kaikessa muussakin, itse piippu tulee valita käytön mukaan. Niitä löytyy isoja, pieniä ja siltä väliltä. Omani on kuvassa näytetyn kaltainen, jota voisi kenties kutsua keskikokoiseksi. Se sopii yhdelle tai kahdelle henkilölle. Isommassa seurassa on mukava olla suurempi piippu, mutta sellaiselle tietysti tulee käyttöä vähemmän. Käytännöllisintä olisi tietysti omistaa iso ja hieman pienempi. Etenkin isommissa on usein monta letkua, jonka kautta savua imetään. Tällä on hyviä ja huonoja puolia. Olennaista on muistaa, että useampaa letkua käytettäessä tulee suukappale peittää sormella silloin kun et ime siitä savua. Muuten letkujen kautta pääsee ilmaa yhden henkilön imiessä savua. Etenkin lähi-idässä etiketin noudattaminen on tärkeää. Tähän kuuluu mm. se, että suukappaleella ei saa osoittaa toista henkilöä letkua ojentaessa tai muutenkaan. Joko letku ojennetaan niin, että suukappale osoittaa toisaalle tai letku ripustetaan piipun liittymäkohtaan, josta seuraava voi sen ottaa. Tässä vaiheessa ainakin osa lukijoista halunnee tietää miksi sitten harrastan moista? En itse kovin mielelläni vertaa shishaa tupakanpolttoon, sillä esim. aktiivisesti tupakoivista ystävistäni monet eivät koe polttamista mitenkään miellyttävänä, tai ainakaan kiinnostavana. Minulle ei-tupakoivana makutupakan pieni määrä nikotiinia kuitenkin tuottaa rentouttavaa mielihyvää, mutta pelkästään siitä ei ole kyse. Kiireisessä nykymaailmassa tämä on yksi tapa muiden joukossa saada hyvä tekosyy istua alas, kuunnella musiikkia, keskustella ystävien kanssa toisin sanoen olla tekemättä mitään. Shishan haju ei myöskään ole epämiellyttävä eikä läpitunkeva, toisin kuin tupakan. Se ei myöskään tartu esimerkiksi seiniin, joten polttaa voi sisälläkin. Ikkunaa on tietysti mukava joka tapauksessa raottaa. Kuten monella muullakin ilmiöllä, myös tällä on internetissä omat keskustelufooruminsa. Niillä vertaillaan esim. eri tupakkamerkkien ja -makujen tuottamaa pärinää (yrttitupakoissa tätä ei tietenkään tapahdu), savun määrää ja tietenkin itse makua. Paras allekirjoittaneen kokeilemista mauista on raikas minttusuklaa. Savun määrän vertailu voi kuulostaa hassulta, mutta ainakin minusta savupilven puhaltaminen on osa kokemusta. Olipa itse tavasta mitä mieltä tahansa, tässä on ainakin yksi tapa joka on levinnyt kaukomailta Suomeenkin saakka, ainakin jossain määrin. Ja uskoisin, että yksi yleisemmistä lähi-idän suunnasta tänne asti seuranneista tavoista. Kuten jo aiemmin totesin, itse polttaminen on toki osa nautintoa, mutta yhtä suuri on sen mahdollistama aloillaan istuminen ja sen välillisesti tuottama rento ilmapiiri. Tarvittavat välineet ovat siis: itse piippu, tupakkaa ja hiiliä. Piippujen hinnat Suomessa alkavat parista kympistä ja hiiliä saa 10 kappaletta 3-5 eurolla. Tupakka taitaa maksaa 5-7 euroa per 50g. Tupakka on itsessään melko riittoisaa. Isomman erän kerralla ostaessa hinta on suhteessa alhaisempi. Kannattaa kuitenkin muistaa kietoa tupakka takaisin muovi/foliopakkaukseensa ja työntää se takaisin rasiaansa ettei se pääse kuivumaan. 60

64 Suomalaiset puputytöt Suomalaiset puputytöt Vähäpukeiset suomalaiset tytöt ovat monen pojan huulilla. Harvat kuitenkaan osaavat luetella kaikkia suomalaisia Playboy-tyttöjä. Sitten näistä tytöistä kiistellään työpaikkojen kahvitauoilla. Listaan tässä toivottavasti kaikki suomalaiset tytöt, jotka ovat saaneet tissinsä painetuksi Playboy-lehden sivuille. Ensimmäinen suomalainen playmate eli keskiaukeamatyttö oli Gina Goldberg (oik. Tina Virenius). Hän esiintyi keskiaukeamalla toukokuussa Samalla kuvasarjalla hän pääsi playmateksi myös Japanissa, Brasiliassa, Meksikossa ja Espanjassa. Seuraavaksi keskiaukeamatytöksi pääsi Kata Kärkkäinen joulukuussa Hänen kuvansa oli myös lehden kannessa. Keskiaukeamatyttönä Kata esiintyi Turkin, Hong Kongin, Italian, Japanin, Argentiinan, Meksikon, Espanjan, Alankomaiden, Unkarin ja Saksan Playboy-lehdissa. Huomioitavaa on Japanin tilanne, jossa Katan kuvia oli kolmessa peräkkäisessä numerossa (joulukuu 1988, tammi- ja helmikuu 1989), ja näistä hän oli kahdessa keskiaukeamatyttönä! Playboyn kuvasarjalla Kata Kärkkäinen pääsi julkisuuteen. Suomessa hänestä tehtiin heti levylaulaja. Vinyyli on myös allekirjoittaneen kokoelmassa. Kärkkäinen aloitti myös kirjoittamisen. Hänen käsikirjoituksiensa pohjalta kuvattiin tv-sarjoja. Sarjojen jälken Kärkkäinen kirjoitti hyviä ja keskinkertaisia romaaneja, joista yhden perusteella tehtiin elokuvakin. Elokuvan varmaan monet ovat nähneet, sehän on nimeltään Minä ja Morrison. Nämähän te jo tiesitte, eikö? Mutta suomalaisia keskiaukeamatyttöjä on nyt kolme! Tuoreimmassa (elokuu 2011) Viron Playboyssa on Tanja Rantanen Kuu Kaunitar! Rantanen tunnetaan vielä paremmin nimellä Tanja Tolvanen. Minä en tätä tyttöä tunne tai tiedä lainkaan. Google kertoo Rantasen esiintyneen kaupallisessa pornoelokuvassakin. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin tyttölehtiin ei otettu pornokuvissa esiintyneitä malleja. Viron Playboyn kotisivuilla muuten virheellisesti väitetään, että Rantanen olisi kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen playmate. Keskiaukeamatytöt on nyt esitelty. Heidän jälkeensä tulevat bonustytöt, jotka eivät ole keskiaukeamalle päässeet, mutta jotka saattavat ylpeillä olevansa puputyttöjä. Erityisen hyvin julkisuudessa tunnetaan Linda Lampenius. Lampenius oli julkkis ja tunnettu muusikko jo silloin, kun hänet kutsuttiin Playboy-lehden kuvauksiin. Hänen haastettelunsa ja kuvansa julkaistiin huhtikuun 1998 Sex & Music -erikoisnumerossa. Lampenius ei kuitenkaan ollut Playmate eikä siis päässyt keskiaukeamalle. Lehdessä hän esiintyi taiteilijanimellä Linda Brava. Kohua aikanaan herätti kuvissa olleet poikkeuksellisen suuret rinnat. Plastiikkakirurgia ei kuitenkaan tarvittu, sillä Bravan rinnat oli suurennettu tietokoneella kuvaamisen jälkeen. Susanna Penttilä ei esiintynyt Playboy-lehdessä eikä ole Playmate. Penttilän kuvat julkaistiin Voluptous Vixens -nimisessä Playboy-yhtiön lehdessä vuonna Nimensä mukaisesti lehti esittelee runsasmuotoisia tyttöjä. Julia Tukiainen kertoo, että häntä kuvasi Playboy-lehden kuvaaja. Playboy-lehden ammattikuvaajat kuitenkin kuvaavat vain niitä, jotka lehteen pääsevät. Tukiaisen kuvat on julkaistu kuulemma jossain 61

65 Suomalaiset puputytöt netissä, mutta ei kait lehdessä. Viron Playboyssa elokuussa 2011 ei oikein ollut muita kuin suomalaisia tyttöjä. Tolvasen lisäksi lehdessä esiteltiin DJ:t Suvi Pitkänen ja Nina Hämäläinen. Tytöt pääsivät myös kansikuvaan. Tässähän nämä olivatkin. Vai vieläkö jäi joku mainitsematta? 62

66 Tukkilan tilan savusauna Tukkilan tilan savusauna Suomessa ei enää montaa kolkkaa ole, missä paljasjalkainen kaupunkilainen saisi nauttia savusaunan ylellisyydestä. Pääkaupunkiseutulaisten onneksi tällainen paikka kuitenkin löytyy Porvoon kupeesta Tukkilan tilalta. Siellä, aivan Porvoonjoen rannalla, nököttää vanha, punertavanruskea tönö, jonka kivinen kiuas on lämmittänyt innokkaita saunojia jo yli sadan vuoden ajan. Ja tänä viikonloppuna tämä kunniakas saunavanhus on varattu yksinomaan meille. Koska savusaunan lämmittäminen on tunnetusti pitkällinen koitos, saavumme tilalle vasta illansuussa kuuden aikoihin. Isäntä onkin jo meitä vastassa ja sauna kuulemma juuri siinnyt saunojille edulliseksi, jotenka muuta ei tarvita kuin pyyhkeet kyytiin ja menoksi. Tilan isäntä on lupsakka mies, jolta saa tarvittaessa tietoonsa vaikka saunan historiikin, mutta vähintäänkin isäntä esittelee tilat ja opastaa ensikertalaisia savusaunan salaisuuksiin. Tarjolla on itse saunan lisäksi Laitilan juomatehtaan virvoitusjuomia sekä pieni pellillinen makkaroita, joista iso Balkan-makkara on savustettu tässä nimenomaisessa saunassa. Sitä sopii maistella kynttiläkruunun valaisemassa saunatuvassa Turun sinapin kera. Millainen sitten on ensimmäinen vaikutelma, kun lopulta raotamme saunatilan narisevaa ovea ja kurkistamme itse pyhään ytimeen? Savuinen ja pimeä. Vain pari räppänää katonrajassa luo hentoa valoa lauteille. Savun tuoksu leijailee hentona sieraimiin, seinistä tarttuu sormiin mustaa nokea. Suuri kiuas pönöttää seinustalla kuin vanha, lihava rovasti. Kipuamme varoen lauteille, jotka on peitetty rosoisella pyyhekankaalla. Isäntä varoitteli, ettei parane lauteita kastella, sillä se vain kuumentaa niitä ja nyt ymmärrän, miksi. On kuuma, todella kuuma. Mutta se on erilaista kuumuutta kuin tavallisessa kerrostalosaunassa. Se on pehmeää, pimeää kuumuutta, joka hiipii iholle hyvin hitaasti. Ensin sitä ajattelee, että tässä pimeässä suomalaisuuden kohdussa jaksaa levätä vaikka lopun ikäänsä. Sitten alkaa ajatella, että kylläpä jalkoja polttelee. Lopulta hiki virtaa noroina pitkin selkärangan viertä ja paksu, savunmakuinen ilma kutittelee keuhkoja. On kuuma. Todella kuuma. Herkempi saunoja pakenee piankin saunatuvan viileyteen lehyttelemään punoittavaa ihoaan. Nyt maistuu Laitilan Rio Cola, totisesti. Aikaa on, sillä sauna on varattu meille koko illaksi ja näin saunomisesta muodostuu kiireetön, toistuva ketju. Ensin maataan saunan raskaassa, kuumassa hämärässä. Sitten siirrytään saunatilaan vilvoittelemaan, käväistään ehkä ulkona ja astellaan paljain jaloin tuoreella nurmikolla. Mies, joka ei ole niin kylmänarka kuin allekirjoittanut, kipaisee kastautumaan Porvoonjokeen, jonne johtavat jyrkät rappuset savusaunan lähettyviltä. Ja kun alkaa paleltaa, on ihanaa vetäytyä takaisin kuumille lauteille. Välillä mies heittää vettä kiukaalle, mutta on vaikea sanoa, vaikuttaako se paljoakaan. Lauteilla kuumuus ympäröi kehoa kuin pehmeä lapanen. Aluksi lämpö tuntui pistävämmältä, sitä ei jaksanut kauaa, mutta enemmän aikaa kuluu, sen pidempiä ovat savusaunahetkemme. Illan pimentyessä viimeinenkin valo saunasta haipuu, joten kannan oleskelutilasta kynttilän valaisemaan reittiä lauteille. Lopulta väsymys valloittaa kokeneemmankin saunojan ja on aika suorittaa saunomisen viimeinen riitti eli peseytyminen. Valtaisan pesusoikon vesi on pinnalta lämmennyt, mutta syvemmällä tuntuu yhä Porvoonjoen kylmä kirpeys. Matto jalkojen alla on korkkia eikä mitään halpaa muovia ja soveltuu näin 63

67 Tukkilan tilan savusauna ollen erinomaisesti saunan vanhanaikaiseen tunnelmaan. Saatuamme vaatteet takaisin yllemme, on kulunut nelisen tuntia siitä, kun ensimmäistä kertaa astuimme sisään saunatuvan ovesta. Ja silti tuntuu siltä, kuin saunomista olisi vielä voinut jatkaakin, jolleivät silmäluomet tuntuisi kerrassaan niin raskailta. Onneksi meillä on varattuna viehättävä pieni huone samaisen Tukkilan tilan majoitusrakennuksesta, joten ei tarvitse lähteä ajamaan takaisin kohti Helsinkiä. Ja saunan jälkeen se uni vasta maittaakin. Tämä ei itse asiassa ole suinkaan ensimmäinen kertamme Tukkilan tilan savusaunassa ja se kertoo jo jotain. Tämä on sauna, jonne tekee mieli palata kerta kerran jälkeen uudelleen. Jo tavallinen sauna on mieluisa kokemus, etenkin talvipakkasilla, mutta savusaunan pehmeiden löylyjen ylellisyydelle ei löydy vertaa. Tukkilan tilan savusauna on sellainen elämys, joka jokaisen suomalaisen pitäisi kokea ainakin kerran elämässään. Ja kun sen on kerran kokenus, on pakko päästä uudestaan. 64

68 Saksa on paska maa Saksa on paska maa Se on tämä kesä.. näätäjorman lisäksi myös Frans-setä on käynyt ulkomaanreissulla, oluen ja bratwurstin luvatussa maassa Saksassa. Heti alkuun lienee tarpeen korjata otsikossa oleva väärinkäsitys. Saksa ei todellakaan ole paska maa. Eikä varsinkaan Berliini, tuo euroopan kebabpääkaupunki ja elektronisen musiikin mekka. Ensinnäkin on todettava, että Berliini todistaa metron julkisen liikenteen kiistämättömäksi kuninkaaksi. Metrokarttaa vilkaiseva turisti voi hetken olla huuli pyöreänä, mutta pian ymmärryksen valo alkaa kajastaa ja ahaa-elämys on tosiasia! Metrosta (tai junasta) ulos astuessa on opastus hoidettu saksalaisella tehokkuudella. Seuraa S- tai U- kirjaimia sen mukaan, haluatko metron vai lähijunan. Oikean laiturin löydettyäsi valitse kahdesta suunnasta haluamasi. Helppoa ja kätevää. Liput ostetaan automaatista joka palvelee myös englanniksi. Sama lippu käy juniin, metroihin ja busseihin. Paikallisena erikoisuutena voinee mainita lippuautomaattien vierellä usein seisoskelevat tyypit, jotka yleensä kysyvät kohteliaasti josko haluaisit ostaa lipun. Yleistä kauppatavaraa ovat esim. 24h voimassa olevat ryhmäliput, mutta myös tavalliset kertaliput. Kertalippu on voimassa kaksi tuntia, mutta sillä ei voi matkustaa takaisin sen aseman suuntaan, jolta se on ostettu. Muita rajoituksia ei ole. Saksalaisilla on maine tehokkuuteen pyrkivänä kansana, mutta tarvittaessa osataan ottaa myös rennosti. Siksipä oluen korkkaaminen liikennevälineessä tai laiturilla vaikuttaa olevan hyväksyttävää huolimatta siitä, kuinka paljon tai vähän kello on. Useimmilla laitureilla on olutta ja makkaraa, leivonnaisia ja/tai sämpylöitä myyvä koju. Etnoruoan tarjonta on enemmän kuin kohdallaan. Kebabin lisäksi löytyy muutakin turkkilaista ruokaa sekä tietenkin sushia, kiinalaista, intialaista ja niin edelleen. Halvimmillaan pitakebabia vastaava annos irtoaa noin kahdella eurolla ja kalleimmillaankin n. 3-3,5eur hintaan. Kannattaa myös tsekata turkkilaisena pizzana myytävä annos! Punkkareiden ja muiden hylkiöiden suosima olut, jonka nimeä en juuri nyt muista, maksaa puolen litran pullossa n. 70 senttiä ja paremmatkin oluet ovat suomalaiselle varsin edullisia. Saksaa pidetään kurin ja järjestyksen mallimaana. Keskistysleirivartijoiden jälkeläiset ja muut poliisien sekä vartijoiden joukoissa työtään tekevät Horstit ja Hermannit ovat kuitenkin keskimäärin varsin leppoisaa väkeä. Vaikka Securitaksen vartijoilla on sotilasmalliset baretit ja saksanpaimenkoira kuuluu kalustoon, on yleisilme suhteellisen ystävällinen eikä turhaa häirintää tarvitse pelätä. Sama pätee pääosin poliisiin. Eri kaupunkien välillä on tietysti eroja. Yllä kuvailemani pätee lähinnä Berliiniin. Esimerkiksi Münchenissä minut ja toverini pysäytettiin keskellä kirkasta päivää. Hyvä/paha poliisi -leikin jälkeen (passin tutkiskelu tuimana ja puhelut ties minne) pengottiin hieman reppua ja lopulta saatiin jatkaa matkaa. Siitä on tietysti etua, että puhuu poliisimiestä tai -naista parempaa englantia. Kukaan ei nimittäin tykkää tankata ulkomaalaiselle juntille kielellä, jota ei oikein osaa. Kysyttäessä tekosyyksi kovistelulle annettiin huumeongelmat. Mene ja tiedä. 65

69 Väärän kokoiset rintsikat Väärän kokoiset rintsikat Yhä useammin näkee kaupungilla tyttöjä, joiden rintsikoiden hakaset näkyvät niskassa. Näitä tyttöjä kun katselee, uskoo hyvin todeksi sen väitteen, että joka toinen suomalainen nainen käyttää väärän kokoisia rintaliivejä. Olin toivonut, ettei tätä kirjoitusta olisi ikinä tarvinnut kirjoittaa. Mutta väärässä olin. Jonkun on otettava tehtäväkseen opettaa nuorille tytöille rintsikoiden koon mittaaminen. Nyt silmä ja muna kovana, tässä ohje tulee. Riisu rintaliivit. Ota mittanauha, ja pujota se rintojen alle. Mittaa ympärysmittasi rintojen alta ja pidä nauha kireällä. Tämän numeron perusteella määräytyy rintaliivien numero-osa. Rintaliivien koot on vakioitu, ja numerot menevät viiden välein. Pyöristä saatu luku lähimpään viidellä jaolliseen (nollaan tai viitoseen päättyvään) lukuun, niin saat rintaliivien kokonumeron. Tämän jälkeen pitää rintaliivit pukea päälle. Ei kuitenkaan mitkä tahansa rintaliivit, vaan ne, jotka nyt parhaiten sopivat päälle. Sen jälkeen mitataan rinnanympärys korkeimmalta kohdalta (jos et tiedä korkeinta kohtaa, mittaa vaikka nännien päältä). Tässä mittauksessa ei nauhaa saa kiristää. Vähennä tästä mittaustuloksesta tuo ensimmäinen luku. Tämä rinnanympärysten erotus kertoo kuppikoon. Oikean kirjaimen voit katsoa myyjän taulukosta. Sait nyt jonkun koon rintaliiveille. Älä kuitenkaan marssi kassalle sovittamatta liivejä! Monilla valmistajilla on oma käsityksensä koosta, ja tämä mittaustapa ei välttämättä kerro todellista kokoa. Lisäksi pitää muistaa rinnakkaiskoot. Rinnakkaiskoko tarkoittaa toisen kokonumeron rintaliiviä, joka voi sopia päällesi. Rinnakkaiskokoja muodostetaan vähentämällä numerosta viisi ja samalla ottamalla aakkosista seuraava kirjain. Esimerkiksi 75C:n rinnakkaiskoko on 70D. Valitettavasti samalle tytölle sopiva rinnakkaiskoko on myös 80B. Ja sitten kun valitsee koon 85A, ovat hakaset niskassa Kannattaa silti sovittaa myös rinnakkaiskokoja! Nyt on opit tytöille annettu. Seuraavaksi tulee opit pojille. Kun luet amerikkalaisia lehtiä, on niissä rintaliivien koko ilmoitettu tuumina. Näitä tuumia ei saa kääntää suoraan SI-järjestelmän johdannaisyksiköiksi, senttimetreiksi! Eurooppalainen koko 75C on Yhdysvalloissa 34C siitäkin huolimatta, että 75 senttimetriä on yhtä paljon kuin 30 tuumaa. Yhdysvaltalaisiin kokonumeroihin on aina lisätty neljä ylimääräistä tuumaa. Seuraavaksi paljastan, miksi näin on tehty. Aikaisemmin näissä tyttölehdissä ilmoitettiin mitat tyyliin Rinnanympärys on tuo ensimmäinen luku, 34. Luku ei kerro rintaliivien kokoa, vaan nimenomaan rinnanympäryksen korkeimmalta kohdalta mitattuna. Jos tiedetään, että tytöllä on B-kupin rinnat, on rintaliivien koko silloin 32B (euroopassa 70B). Koska B on aakkosten 2. kirjain, vähennetään tuosta rinnanympäryksestä 2. Näin saadaan rintaliivien numero. Kätevää! Tästä jo matemattisesti lahjakkaimmat lukijamme johtavatkin kaavan rintaliivien kuppikoon määrittämiseen ilman myyjän taulukkoa. En silti suosittele ostamaan rintaliivejä kokeilematta. Jossain on tapana jättää osa kirjaimista väliin, joten tätä kaavaa käytettäessä tulee silloin virhe. Ja osa valmistajista sotkee yksinkertaisen logiikan lisäämällä erikoisia kirjainyhdistelmiä (esim. DD) aakkosten joukkoon. 66

70 Väärän kokoiset rintsikat Rintaliiveillekin on joku EU-direktiivi, miksi sitä ei voi noudattaa? 67

71 Tallinnan yleiset saunat Tallinnan yleiset saunat Tallinnassakin on yleisiä saunoja. Suomalaiset saunakerhot ovat vuosia käyneet Tallinnassa saunomassa. Kuulemma nämä suomalaiset yhdistykset ovat käyneet vain kahdessa saunassa. Saunoja kuitenkin on enemmänkin. Allekirjoittanut lähti blogin lukijoista koostuvan retkueen voimin selvittämään, montako yleistä saunaa Tallinnassa vielä toimii. Kalman sauna (Vana Kalamaja 9a, raitiovaunut 1 ja 2, pysäkiltä Balti Jaam 300 metriä) on muodostunut klassikoksi. Kiuas on puulämmitteinen ja tuli palaa koko ajan. Saunassa on kuuma ja löylyä riittää. Lauteilla keskustelu käydään pääasiassa venäjän kielellä. Myös vihtominen suoritetaan venäläisittäin: vihtomista ei suoriteta vain istuen, vaan yleisesti myös seisten. Lisäksi yleistä on, että yksi mies asettuu lauteille makaamaan ja toinen vihtoo häntä kahdella vihdalla yhtäaikaa! Tällaista ei suomalaissa saunoissa näe! Muutenkaan Virossa ei ole yleistä mennä yleiseen saunaan ilman vihtaa. Pesuhuoneessa on tilaa. Penkkejä on kymmenkunta. Haudomme vihtojamme vedessä, mutta vihdoista ei tule pehmeitä. Välillä käymme altaassa virkistäytymässä. Vihdoista irronneet koivunlehdet ovat värjänneet 17-asteisen veden vihreäksi. Pukuhuoneessa istumme nahkasohvilla ja juomme kaljaa, jota tiskillä myydään. Votkat tuodaan pöytään. Ystävällinen henkilökunta puhuu myös suomea. Valokuvaa emme saaneet ottaa, sillä henkilökunta ei halua saada kuvaansa sivustolle, jonka otsikkona on. Sauna on Tallinnan kallein yleinen sauna. Hinnalle saa vastinetta, sillä sauna on remontoitu ja löylyt hyvät. Lauteetkin uusitaan joka kesä. 68

72 Tallinnan yleiset saunat Raua Saun (Raua 23, vain 14 minuutin kävely Viru-keskukseta) on rakennettu jo Viron ensimmäisen tasavallan aikana. Neuvostoaikana on saunaa muutettu niin, että se muistuttaa yleisliittolaista tyyppisaunaa. Pukuhuonetta on pienennetty, ja kaappeja on noin 30. Saunassa miehet eivät tunnu tuntevan toisiaan eikä yleistä keskustelua käydä. Eläkeläisiä tulee saunaan yksitellen. Lähes joka miehellä on vihta mukanaan, mutta saunahattuja on vähemmän. Saunassa kuitenkin syntyy keskustelua. Yksikin mies kehuskelee olevansa viimeinen virolainen, joka ei osaa suomea eikä ole käynyt Suomessa. Latviassa hän on käynyt, sillä siellä vielä on nakurantoja. Tallinnassa alastomuus on kielletty eikä virallista nakurantaa ole. Epävirallisilta nakurannoilta hän on saanut sakkoja yhtä paljon kuin läppäri maksaisi. Mies muistelee mennyttä aikaa, jolloin saunassa oli vielä ahju. Nyt on vain tükk. Toisella, venäjää puhuvalla miehellä on tuuhea vihta mukanaan. Juttelun aikana paljastuu, ettei vihta todellakaan ole koivua, vaan lehmusta. Koska meillä ei vihtaa ole, antaa mies vihtansa meille lähtiessään. Hyvä vihta olikin. Saunassa on sosiaalinen ilmapiiri: Pienellä vihdanrääpäleellä vihtovalle miehelle tarjoaa toinen kanssakylpijä parempaa vihtaansa. Leilisaun (Tartu mnt 73, raitiovaunut 2 ja 4, aivan pysäkin Autobussijaam edessä) on kaasulämmitteinen. Mittari näyttää yli 120 astetta. Kiuas on aivan kiinni lauteissa ja tulikuuma, joten ei kannata mennä kiukaan viereen istumaan. Kiukaan luukku avataan ja lattialla seisten kauhotaan vettä luukusta. Löyly on erittäin laadukasta ja tulista. Kun saunan ovesta astutaan sisälle, ostetaan saunalippu luukulta. Sitten astutaan pukuhuoneen puolelle, ja lippu annetaan baarimikolle. Baarin puolelta saa ostaa juomia. Pukuhuone on remontoitu. Kaapit ovat metallia ja niissä on lukko. Tavarat uskaltaa jättää kaappiin. Pesuhuone on yleisten saunojen pienin, mutta penkkejä on sinne ahdettu riittävästi. Tässä saunassa emme saa keskustelua syntymään yrityksistämme huolimatta. 69

73 Tallinnan yleiset saunat Aikaa saunomiselle on kaksi tuntia. Pidempään viipyvät joutuvat maksamaan enemmän. Jos saunaa verrataan Helsingin kaasulämmitteiseen yleiseen saunaan, selviytyy Leilisaun voittajaksi. Löylyt ovat paremmat ja saunan kaakelit on pesty tänä vuonna, kenties jopa tällä viikolla. Ja kaiken lisäksi Tallinnassa hintakin on halvempi. Vanhoissa matkaoppaissa mainitaan lisäksi Katusepapi saun ja Kivimäe saun. Näistä saunoista Katusepapin sauna on suljettu jo vuosia sitten. Myös Kivimäen sauna on tällä hetkellä suljettuna. Valitettavasti emme saaneet varmuutta, aukeaako sauna mahdollisesti joskus remontin jälkeen. Tallinnan saunat aukeavat helsinkiläisiä saunoja aikaisemmin. Päivästä riippuen voi sauna aueta jo yhdeksältä. Lähes poikkeuksetta saunat ovat auki jo kello 11. Jokaisessa saunassa saa vihtoa. Vihtoja taidettiin kuitenkin myydä vain Kalman saunassa. Kaljaa saa juoda, ja sitä myydään joka saunassa. Kalmassa myydään teräviäkin. Mukaan saunamatkalle pitää ehdottomasti ottaa istuinalusta. Pellavainen laudeliina ei kelpaa, sillä se ei pidä lauteiden kuumuutta loitolla. Kalman saunassa myydään vaahtomuovisia alustoja. Saunakaverini lupas ensi kerraksi leikata makuualustasta omalle perseelleen sopivan kokoisen alustan. Myös vanerilevy tai leikkuulauta sopii hyvin alustaksi. Lisäksi jokaisessa saunassa pitää käyttää tossuja jalassa. Ruotsin laissa oli aikanaan sääntö, ettei ketään hirtetä alle markan varkaudesta. Tämä sääntö ei kuitenkaan ollut voimassa, mikäli varkaus tapahtui saunassa. Viron lainsäädäntö ei hirttämistä tunne, joten varkaudet ovat mahdollisia. Mukaan saunaan ei pidä ottaa arvoesineitä. Missään saunassa ei ole kuulemma ikinä mitään varastettu, mutta silti ei arvoesineiden tuontia suositella. Rahaakin kannattaa ottaa vain sen verran kuin on tarpeen. Kalman saunassa jokaisella saunojalla oli päässään saunahattu. Muissa saunoissa hattuja näkyi harvemmin. Hattuja myydään toreilla. Vanhankaupungin kupeessa olevalla Viru Turgilla (turisteille 70

74 Tallinnan yleiset saunat tarkoitettu käsityö- ja matkamuistotori) hattu maksaa noin kympin. Rautatieaseman torilta hatun voi saada vitosella (tämä tori on raitiovaunupysäkin Balti Jaam edessä ja siis 300 metrin kävelymatkan päässä Kalman saunasta). Keskturgiltakin hattuja voi saada (tältä torilta on metriä Leilisauniin). Hattuja myydään myös Kalman saunassa. Karttaan on merkitty tässä viestissä mainitut saunat ja torit. Näytä Tallinnan yleiset saunat suuremmalla kartalla 71

75 Fetissejä ja vankeusrangaistuksia Fetissejä ja vankeusrangaistuksia Luotettavana uutislähteenä tunnettu Ilta-Sanomat raportoi seuraavaa: 55-vuotias japanilaismies pidätettiin Tokiossa sen jälkeen, kun hän oli pyytänyt kolmea koulutyttöä sylkäisemään ja kuvannut heidän sylkemisensä nauhalle. Merkilliset tapaukset sattuivat viime vuoden lopussa. Tytöt olivat 9- ja 10-vuotiaita. Mies oli lähestynyt kutakin tyttöä erikseen. Hän oli kertonut heille tekevänsä tutkimusta aiheesta ja pyytänyt heitä sylkemään. - Hän kuvasi tyttöjä, kun he sylkivät. Hän myös pyysi heitä avaamaan suunsa, jolloin hän kuvasi heidän suuta ja kieltä, poliisista kerrottiin tiistaina. Poliisin mukaan mies kuvasi tyttöjä tyydyttääkseen seksuaalisia himojaan. Japanin tiedotusvälineet kertoivat, että 17 vuoden aikana mies oli lähestynyt noin 4000 nuorta tyttöä ja saanut kerättyä yhteensä 500 sylkinäytettä. Lisäksi miehen kotoa löytyi 26 videonauhaa, joissa esiintyy yli 200 tyttöä. Mies voidaan tuomita siveellisyysrikoksesta korkeintaan vuodeksi vankilaan tai noin euron sakkoihin. Uutisen kommenteissa nimimerkki joop tiivisti tuntemukseni asiasta varsin hyvin: Ei hän ole kuitenkaan aiheuttanut kellekään mitään haittaa. Jos joku ihminen saisi seksuaalista nautintoa vaikkapa toisten ihmisten näkemisestä, pitäisikö hänet määrätä pitämään silmansä kiinni vankeusrangaistuksen tai sakon uhalla? On erikoista syyttää saati rangaista mielihyvän saamisesta haitan tuottamisen sijaan. Fetissit ovat voimakas ja merkittävä asia. Usein niihin suhtaudutaan huumorilla tai niitä pidetään inhottavina (esim. ulostefetissi). Huumori on toki sallittua, mutta monikaan ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän kuinka merkittävästä asiasta yksilön kohdalla onkaan kyse. Arkikielessä usein puhutaan fetisseistä kun tarkoitetaan mieltymystä johonkin, vaikkapa korkeakorkoisiin kenkiin. Voimakkaimmillaan fetissi kuitenkin ilmenee elementtinä, jonka poissaolo tekee seksuaalisesta kiihottumisesta mahdotonta. Voimakas ulostefetissi on hyvä esimerkkitapaus. Ei liene kysymystäkään siitä, etteikö ulostefetissi olisi 72

76 Fetissejä ja vankeusrangaistuksia useimpien mielestä luotaantyötävää, inhottavaa, moraalitonta tai muuten vastenmielistä. Mielestäni ihmiset ovat kuitenkin tässäkin asiassa turhan herkkiä tuomitsemaan. En minäkään kuona-aineista innostu, mutta en myöskään koe asiakseni kertoa muille miten seksuaalisuutta pitäisi toteuttaa. Loppujen lopuksihan ihmisten makuuhuoneaktiviteetit eivät lähtökohtaisesti kuulu muille. Niin kauan kun kyse ei ole väkivaltaisista taipumuksista (esim. raiskaaminen on väärin ja tuomittavaa), ei seksuaalisuutensa toteuttamisessa ole mitään väärää. Itse asiassa tunnen sympatiaa fetisistejä kohtaan. En toki tarkoita sitä, että kaikkien tulisi pitää tai välttämättä edes hyväksyä vaikkapa juuri ulostefetissiä (joka sisältää sitä paitsi terveysriskejä). Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kyse on ihmisen kenties syvimmän perustarpeen tyydyttämisestä eikä se ole sanan varsinaisessa merkityksessä valinta. Fetisisti ei yksinkertaisesti aamulla herätessään päätä fetissinsä kohdetta. Uutisen aiheeseen palatakseni: asiaan voi nähdäkseni suhtautua kahdella tavalla. Minun mielestäni kyseessä on harmiton toiminta joka mahdollistaa jossain määrin normaalin elämän kyseiselle henkilölle ja mahdollisesti estää pahempien seksuaalisten patoutumien muodostumista. Toinen tapa tarkastella asiaa on porttiteoria. Termillä viitataan yleensä huumeisiin, mutta arkikielessä usein mihin tahansa tapahtumaketjuun joka johtaa vahvempiin. Esimerkkitapauksessa voitaisiin esimerkiksi ajatella, että riittävän kauan kuville/videoille masturboiminen ei jonkin ajan kuluttua henkilölle enää riitä, vaan hänelle tulee vastustamaton halu työntää penis pikkutytön suuhun. Tai jotain muuta vastaavaa. Toisaalta voidaan ajatella, että vaikka mies haluaisi näin tehdä hän ymmärtää sen olevan laitonta ja yhteisön normien mukaan väärin, joten hän toteuttaa seksuaalisuuttaan toiseksi parhaalla tavalla. On kuitenkin ilahduttavaa, että ilmapiiri on vapautunut ainakin sen verran ettei sitomis- ja piiskausleikkejä pidetä enää kovinkaan poikkeavina. Loppujen lopuksihan kyse on pitkälti tiedosta tai sen puutteesta. Kiitos internetin, minä tiedän fetisseistä jotain. 73

77 Pimpin kauneusleikkaus Pimpin kauneusleikkaus Blogiimme on tultu hakukoneelta hakusanoilla pimpin kauneusleikkaus. Valitettavasti tuosta aiheesta ei vielä kirjoitusta ole ollut. Korjaan nyt tämän vakavan puutteen, jotta asiasta kiinnostuneet saavat oikeaa tietoa. Suomessakin on nähty BBC:n dokumentti The Perfect Vagina. Dokumentissa Lisa Rogers selvittää, millainen on täydellinen pillu ja miten se saadaan. Dokumentissa on haastateltu kirurgeja, joiden mielipide on selvä: kaunis pimppi on viivanmuotoinen ja jos sitä ei luonnostaan ole, se pitää saavuttaa leikkaamalla häpyhuulet. Suurista häpyhuulista yleensä mainitaan suurimpana haittana huono ulkonäkö. Harvoin muistetaan muita haittoja: kuulemma ratsastus tai pyöräily on vaikeaa. Lisäksi häpyhuulia saa asetella uimapuvun sisälle etteivät näy. Onneksi näitä argumentteja käytetään harvoin. Tunnen monia naisia, joiden häpyhuulet ovat suomalaisten häppäreihin verrattuna suorastaan jättimäisiä eikä naisista kukaan ole valittanut ratsastamisen vaikeutta. Häpyhuulten pienennysleikkaus on siis todellinen pimpin kauneusleikkaus, sillä muuta virkaa ei leikkauksella ole. Miksi ihmeessä häpyhuulia pitäisi pienentää ja pimppiä kaunistaa? Miksi ihmiset eivät voi olla tyytyväisiä siihen, miltä näyttävät? Jokainen nainen saa isoa kyrpää vaikka olisi millaiset häpyhuulet. En ole kuullut kenenkään miehen kiinnittävän naisessa huomiota ensimmäisenä häpyhuuliin. Onneksi aina on ihmisiä, jotka ajattelevat asian toisin. Monissa paikoin Afrikkaa, esimerkiksi Ruandassa, on tapana venyttää häpyhuulia. Kun tyttö tulee murrosikään, alkaa isän sisko opastamaan venyttelyssä. Häpyhuulia venytetään niin pitkään kunnes tyttö pääsee naimisiin. Naimisiin pääsyn jälkeen ei enää tarvitse kauneudesta pitää huolta, ja häpyhuulten venytys voidaan lopettaa. Ruandalaiset naiset kertovat, että seksi on parempaa suurilla häpyhuulilla kuin pienillä. Ruandassa onkin tapana, että yhdyntää ei aloiteta ennenkuin nainen on saanut orgasmin miehen sormipelin ansiosta. Pienihäpyhuulista tyttöä ei voikaan niin helposti sormin tyydyttää. Suuret häpyhuulet lisäävät naisen herkkyyttä ja vielä kai orgasmiherkkyyttäkin. Lisäksi monet ruandalaiset naiset ejakuloivat saadessaan orgasmin. On kuitenkin yksi pimpin kauneusleikkaus, jota suosittelen jokaiselle naiselle. Ruandassa tämäkin on yleisenä tapana eikä suositteluja erikseen tarvita. Tämä leikkaus ei siis liity häppäreihin, vaan karvoihin. Jokainen pimppi muuttuu kauniimmaksi, kun karvat ajaa pois. Ei ole pimppiä karvoihin katsominen. 74

78 Saako tissi näkyä? Saako tissi näkyä? Näillä helteillä on mukava kävellä kaupungilla ja katsella nuoria tyttöjä. Tytöillä on vaatteita päällään vähänlaisesti: hameet tai shortsit ovat lyhyitä ja topit tiukkoja. Tissien ystävälle riittää katseltavaa. Vielä enemmän katseltavaa on auringonottopaikoilla puistoissa ja rannoilla. En kuitenkaan ole perverssi, joka kyttää yläosattomia tyttöjä rannalla tai puistoissa heidän vaihtaessaan bikinejä. Katselen tyttöjä vain ohikulkiessani kaduilla liikoja tuijottelematta. Ei saa olla liian tunkeileva; katson vain sen kauneuden, jota julkisesti julkisella paikalla näytetään. Ystävättäreni Taija tykkää pukea tissinsä usein paljastavasti. Hänen tissinsä ovatkin melonin luokkaa, muistaakseni kokoa E tai F. Toppiin verhottuna ne näyttävät luonnollisilta ja tissivako tulee sopivasti näkyviin. Taijakin paljastelee tissejään vain kotonaan ja kaupungilla. Taija on ammatiltaan hoitaja eikä hoitsujen sovi pukeutua paljastavasti työssään. Kaikki hoitajat eivät osaa pukeutua oikein. Muistan viimesyksyisen käyntini työterveyshoitajalla. Hoitajatar oli nuori, alle 30-vuotias. Hänen tissinsä ja niiden välissä oleva vako oli vaatetuksella tehty tyrkyksi. Tissit olivat ihan luonnottoman näköiset puolipallot, selvästi siis nykypäivän liivien aikaansaannokset. Nykypäivän nuoret ovat kuitenkin uusavuttomia eivätkä osaa itse pukeutua oikein. Siksi heitä pitääkin opastaa ja neuvoa. Ystävättäreni, lähihoitaja Jaana kävi viime viikolla allekirjoittamassa työsopimustaan tulevalla kesätyöpaikallaan. Allekirjoitustilaisuudessa esihenkilö antoi ohjeita. Yksi ohje oli, että työssä tissi ei saa näkyä. Miehet saattavat häiriintyä liian paljastavasta pukeutumisesta. Avokaulainen paita ja tissivakoa korostavat liivit eivät sovi asiakaspalvelutyöhön. Työskentelen itse asiakaspalvelussa esimiehenä. Otankin mallia Jaanan työpaikalta ja kiellän jatkossa työntekijöiltäni tissien näyttämisen töissä. Erityisesti tämä sääntö koskee naisia. Meidän työssämme ei asiakkaan ja asiakaspalvelun välillä ole näköyhteyttä. 75

79 2D > 3D 2D > 3D Kun porno tulee puheeksi, huomaan kuuluvani siihen vähemmistöön, joka runkkaa kaksiulotteisille, usein Japanista peräisin oleville hahmoille. Oikeastaan kulutan vain 2D-pornoa, jota hentaiksi kutsutaan. En ole pitänyt asiaa mitenkään outona: runkkaushistoriani aikana olen pyörinyt sivustoilla, joissa asiaa on pidetty aivan normaalina. Sitten kun joskus aloin puhumaan asiasta normaalien ihmisten kanssa, aloin saamaan outoja reaktioita: Pystytkö runkkaamaan sarjakuvahahmoille/pikkutytöille/lonkeroille/lolitoille? Tod. näk kyllä, kunhan se on kaksiulotteista. Mainiota hentaissa on se, että sitä löytyy vaikka kuinka paljon sarjakuvana. Sitä voi selata omaan tahtiinsa eikä pidä hypellä videolla edestakaisin. Sen lisäksi ihan mistä tahansa aiheesta löytyy kuvauksia: kohdussa panevista kaksosista, ötököillä ratsastavista keijuista ja tietysti insestistä (ja siis tämähän ei tarkoita, että itse saisin kiksit edellämainituista). Kaikkea japanilaiset keksivätkin, kaikille löytyy jotain! Ja ihan sitä perinteistä jyystöä kyllä löytyy. Pääsyy kaksideen suosimiselle on tämä: faktahan on, että oikeat ihmiset ovat rumia. Suurinta osaa en halua nähdä panemassa. Oikeassa pornossa ainakin toinen osapuoli on ruma: nainen usein rumasti meikattu, rakennekynsillä ja rumilla silikoneilla varustettu horo ja mies isomunainen, lihaksikas bodari siilitukalla (miksi niillä ei ikinä voisi olla kivaa tukkaa?). Ja kyllä, olen kokeillut myös amatööripornoa: paskaa. Eniten siedettäviä löytyy aasialaisista, mutta täytyykö niiden aina vikistä ja olla lautoja? Mutta animehahmot ovat lähes aina vähintään keskivertoa. Helpompi on myös löytää viehättävä yksilö, koska joka ikisestä sarjasta on olemassa pornoa. Yksi haittaava asia on se, että Japanissa sukupuolielinten kuvaaminen on kielletty ja siksi saattaa joskus törmätä mustalla laatikolla peitettyihin klitoriksiin ja blurrattuihin peniksiin (lonkeron tai vastaavan kuvaaminen taas on ok). Sensuroimattomia versioita löytyy kuitenkin vaivatta. Ja sitten se kysymys eli enkö sitten kiihotu ollenkaan oikeista ihmisistä? No tietysti kiihotun. Seksi on eri asia kuin porno, yllätys yllätys. Älkää suotta ujostelko, kokeilkaa hentain maailmaa! 76

80 2D > 3D 77

81 Uskonto ja yhteiskunta Uskonto ja yhteiskunta Vaikka vaalit jo menivät, palaan aiheeseen kun kirjoitus jäi ennen vaaleja julkaisematta. Olipa vaalikoneiden painoarvosta mitä mieltä tahansa, kehotan kuitenkin kurkkaamaan edes pikaisesti tänne: Uskonnonvapaus.fi -vaalikoneen tulokset kysymyksittäin. Huolestuttavaa tilastoa, etten sanoisi. Konsensus tuntuu monessa asiassa olevan, että nykytilanne on hyvä. Etenkin suurten puolueiden ehdokkaat ovat sitä mieltä, että ihmiset eivät tarvitse uskontoasioissa nykyistä enempää itsemääräämisoikeutta. Aivopesu peruskoulussa on OK. Samoin 18 vuoden ikäraja on tarpeen etteivät alaikäiset vahingossa tee vääriä päätöksiä yhteisön paineista huolimatta. ET-opetus nyt ainakin on vaarallista, siellähän opetetaan, että on myös muita uskontoja. Kutsun näitä huolestuttaviksi tilastoiksi siksi, että parannusta ei ole odotettavissa. Yllättäviähän nämä luvut eivät ole. Sen sijaan yllätyksiäkin löytyy: Miten evoluutio tulee esittää peruskoulun biologiassa? 1. Vallitsevana tieteellisenä käsityksenä, siten kuin muutkin asiat. 2. Yhtenä selityksenä, jonka rinnalla on mm. luomisoppi. 3. En vastaa / Ei mikään edellisistä. Keskustan, Perussuomalaisten ja RKP:n vastaajista vähintään joka neljäs suosittaa vaihtoehtoa 2. Ignorance is strength kirjoitti George Orwell (toivon mukaan) kaikkien tuntemassa teoksessaan Vuonna 1984?. Hienointahan uskonnossa on se, että sitä ei voida koskaan tieteellisillä metodeilla todistaa vääräksi, eikä kannatakaan. Tieteen ja uskonnon vertailu antaa ymmärtää, että nämä kaksi asiaa ovat jollain tapaa samalla viivalla. Oli miten oli, uskonnonvapaus on ollut jo pitkään allekirjoittaneen sydäntä lähellä. Siispä tiivistän näin loppuun mielipiteeni siitä, miten utopia-suomessa asiat pitäisi hoitaa: kaikille oppilaille opetetaan yhteistä katsomusainetta. Yleissivistävän vaikutuksen lisäksi tällä voidaan kitkeä tehokkaasti uskonnollisen ääri-aineksen syntymistä kun jälkikasvu altistuu muullekin kuin uskonnolliselle propagandalle. Lisäksi tämä toivottavasti mahdollistaa jonkinlaisen keskinäisen ymmärryksen kehittymisen uskonnollisten ryhmien välille. Tiivistettynä: en sinänsä vastusta uskontojen olemassaoloa, mutta en halua myöskään antaa niille enempää poliittista valtaa kuin on pakko. Sekularismi on nähdäkseni ainoa looginen ja tasa-arvoinen suunta yhteiskunnalliselle kehitykselle. P.S. Wikipedian artikkeli sekularismista sisältää mielenkiintoisen kohdan: Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet (suositus nro 1804). Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen 78

82 Uskonto ja yhteiskunta pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta. 79

83 Isot tissit Isot tissit Monilla naisilla on tissikateus. Koolla ei ole merkitystä eivätkä pienetkään rinnat ole rumat. Mutta silti monet naiset haluavat entistä isommat tissit. Kaikilla ei ole varaa implantteihin eikä Seiskakaan maksa. Olisiko olemassa joku luonnollinen vaihtoehto rintojen kasvattamiselle? Beboardin keskustelupalstalla käyttäjät kertovat kokemuksistaan rintojen kasvattamisessa. Menetelminä käytetään hierontaa, hypnoosia ja rintojen ruokintaa pillereillä ja voiteilla. Keskustelijat eivät ole saaneet rintojaan kasvamaan. Parhaimmatkin tulokset ovat olemattomia, vajaan yhden kuppikoon parannuksia. Saman tuloksen varmaan saisi hypnoosillakin, jota tuolla palstalla suosittellaan. On kuitenkin muutamia aivan varmoja tapoja kasvattaa rintoja ilman kalliita leikkuksia ja implantteja. Näihin menetelmiin kuuluvat mm. raskaus ja imettäminen. Imettämisessä haittana on jatkuvat maidontuotanto ja maidon vuotaminen. Ei varmaan ole kiva olla töissä paita märkänä? Talomme lenkkisaunassa naapurissani asuva lääkäri kertoi, että hieromallakin on mahdollista saada rinnat kasvamaan. Oikeanlainen hierominen lisää hormonintuotantoa, joka aiheuttaa rintojen kasvun vastaavalla tavalla kuin raskaanolessakin. Valitettavasti en saanut ohjeita, miten pitäisi hieroa. Saman lääkärin mukaan Kiinassa on akupunktiolla saatu hyviä tuloksia rintojen luonnollisessa kasvatuksessa, mutta tätä jaloa taitoa ei jokainen akupunktiopuoskari osaa. On kuitenkin selviä todisteita, miten rintojen kokoa kasvatetaan ilman implantteja ja raskautta. Pakkotoiston keskustelupalstalla punttimimmit kertovat strategisia mittojaan ja niiden muutoksia. Yksikin tyttö oli saanut seitsemässä kuukaudessa kasvatettua rinnat 75C:stä 75E:hen. Loistava saavutus! Jomppa onnittelee. Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Karppaajien keskustelufoorumilla suurimmalla osalla tytöistä rinnanympärys vain pienenee. Onkohan heillä ruokavalio ihan kunnossa? Vai puuttuuko harjoitusta? Uskon, että Pakkotoiston punttimimmeillä on ruokavalion, yrttien ja harjoittelun lisäksi hieronta-asiatkin kunnossa. Ja loppuun vähän kevyempää asiaa. Olin taas eilen yleisten miesten saunassa. Siellä keskusteltiin kirjallisuudesta. Kirjallisuuden asiantuntijamme Juha kertoi lukevansa hyviä kirjoja. Kysyin hänen mielipidettään huonoista kirjoista, mutta Juhan mukaan jokaisessa kirjassa on aina jotain hyvää. Pidän yhtenä huonoimmista lukemistani kirjoista Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Kirjassa on mielestäni liikaa sotaa, väkivaltaa ja kuolemaa. Siksi en siitä pitänyt. Ryhdyin kuitenkin Juhan puheen jälkeen miettimään, olisiko kirjassa jotain hyvääkin. Ja onhan siinä: naiset ovat karvattomia ja Minea kulkee ilman paitaa. 80

84 Marjaniemen saunassa Marjaniemen saunassa Marjaniemen ryhmäpuutarha sijaitsee ihan lähellä itäkeskuksen ostoshelvettiä. Kävelin Itäväylän yli ja käännyin puutarhaan vievälle kujalle. Astuin puutarhan portista sisään ja kysyin polulla kävelevältä pariskunnalta saunaa. He neuvoivat minut oikealle tielle. Saavuin saunaan hieman kahden jälkeen. Pukuhuoneessa oli jo muutama mies. Rakennus on varmaan 1950-luvulta. Pukuhuoneessa ei ollut kaappeja vaan hienot koukut seinillä. Pesuhuone oli uudistettu ja paneloitu. Suihkuja oli kolme, muoviämpäreitä reilu kymmenen. Menin löylyhuoneeseen ja vastaani tuli hienoinen kertalämmitteisen saunan tuoksu. Sylinterinmuotoinen kiuas oli oven vasemmalla puolella. Sylinteriosan korkeus oli varmaan 180 cm ja halkaisija 150 cm. Kiukaassa oli peltivaippa. Saunassa melkein joka miehellä oli mukanaan muovinen Orthexin ämpäri täynnä kylmää vettä. Sitä he roiskivat päälleen, lauteille ja hieman vierustovereidenkin päälle. Yksi mies laittoi ämpärin kumolleen lavolle ja kävi istumaan sen päälle maksimoiden löylynsä. Lauteet oli rakennettu alumiinikehikolle. Portaita oli reilusti ja lauteet olivat korkealla. Silti miehet keskustelivat lauteiden korottamisesta. Tosiaan, pään ja katon väliin jäi reilu ilmatila näinkin pitkällä miehellä, joten ämpärin päällä istuminen varmasti kannatti. Löylyä viskottiin kuupallinen kerrallaan pienestä luukusta. Alkuun löylyä tuli vähän, mutta sitten paremmin ja paremmin. Viiden aikaan löylyt olivat hyvät. Paras paikka oli keskellä U-lauteita, oven vastakkaisella seinällä. Miehiä lauteilla oli parhaimmillaan ja sauna oli melkein tupaten täynnä. Joka mies kuitenkin toisteli, että on rauhallista saunassa. Vanhimmat muistelivat 1960-lukua, jolloin saunaan piti jonottaa. Normaalina lauantaina miehiä on enemmän lauteilla, ja löylynlyöjä pitää huolen, että porukka kiertää. Löyly tuli hitaasti, ehkä jopa minuutin kuluttua lyömisestä. Löyly oli kuumaa, mutta ei polttavaa. Painetta ei kovasti tullut, mutta yksi kauhallinen löylyä täytti löylyhuoneen kuumuudellaan. Kiuaskivet hohkasivat punaisina ja löylyvesi sihahteli kivillä. Tunnelmaltaan sauna oli hyvä. Rakennus on pysynyt varsin hyvin 1950-luvun tyylissä. Muovimattoja oli lattialla vähän joka paikassa eivätkä lauteiden alumiinijalat sopineet tyyliin. Eniten remonttia oli varmasti tehty pesuhuoneessa, mutta se hyväksyttäköön. Vaikka sauna onkin ryhmäpuutarhan sauna, ei vieraita häädetty pois. Jopa ensikertalaista vierasta kehotettiin laittamaan löylyä oman mielen mukaan. Valitettavasti löylymiehen paikka ei ole tässäkään saunassa kuumin. 81

85 Vihaan urheilua Vihaan urheilua Otsikko kertoo kaiken. Vihani on tosin muuttanut muotoaan vuosien varrella. Teini-ikäisenä harjoitusta tuli koulun liikuntatuntien kärsimysnäytelmien lisäksi lähinnä ranteelle Counter-Strikeä pelatessa ja.. no, kyllä te tiedätte. Nykyään pääkoppani hermoradat ovat hieman uusilla urilla ja olen jopa löytänyt urheilulajeja joista voin nauttia. Joukkuelajit eivät kuulu niihin, vaikka teoriassa sopivalla kaveriporukalla joku potkupallo tai vastaava voisi ehkä olla siedettävää, ainakin hetken. Koska Suomessa kiistämättä suosituin joukkueurheilu on lätkä, on sillä luonnollisesti erityinen sija sydämessäni. Lätkäfanit jakautuvat erilaisiin tyyppeihin joiden ärsyttävyyden taso vaihtelee. Satunnaiset katson vain Suomen pelit -tyypit ovat kiinnostuneempia hengailusta ja kaljan juomisesta kuin itse urheilusta, mutta koska oma maa on pelaamassa, on itse päätapahtumaan kuitenkin joku aasinsilta. Ja jos Suomi sattuu voittamaan, voidaan jakaa hc-fanien hurmos kun oltiin kuitenkin mukana hengessä. Edellistä hieman totisempi lätkäfani on mallia plösö. Tämä on myös kokemukseni mukaan kaikista yleisin tyyppi, lähinnä keski-ikäisten keskuudessa. Kyseessä on siis sellainen alfauros, joka nyt viettää sohvalla telkkarin ääressä kalja kädessä aikaa muutenkin runsaasti. Hieman sosiaalisempi versio löytyy sopivasta baarista, esim. Sports Academy tai vastaava helvetin syöveri. Näiltä sälleiltä löytyy jo enemmän me -henkeä, oma suosikkijoukkue SM-liigassa sekä kapasiteettia viiltävään analyysiin, tyyliin On se Olli Jokinen kova jätkä. Lyö kiekkoa kovaa ja kaikkee. Plösö ei myöskään epäröi muistuttaa osastaan kunniakkaista saavutuksista. Me voitettiin ruotsalaiset! -tyyppisesti. Koska kyllähän se, että on hengessä mukana ja omaa samantyyppisen geeniperimän kuin jäällä viilettävät sällit on jo jotain, vai mitä? Plösöstä on olemassa myös tilastotieteeseen suuntautuneempi versio joka osaa luetella olennaiset tiedot, kuten vaikkapa Zimbabwen edustusjoukkueen pelaajat vuodelta Tämä on eräänlainen kingi plösöporukassa, koska väistämättömien kiistojen ratkominen on usein tämän hepun päästä löytyvän tiedon varassa. Kunkkuplösö on myös mahdollisesti nuoruudessaan pelannut itse lätkää ennen kuin kiinnostui pillusta ja Koskenkorvasta. Potentiaaliahan miehessä olisi kutakuinkin maailman kovimmaksi pelaajaksi. Kyllä minäkin olin silloin nuorena sellainen vääntäjä, että jos olisi jaksanut treenata niin kyllä minä pieksäisin nuo kaikki. Nousuhumalassa itsetunto nousee helposti Jos minä olisin jäällä niin kyllä näyttäisin -tasolle. Tuomari on aina puolueellinen puusilmä, mutta kunkun kritiikki tuomaripelistä on parhaimmillaan hyvinkin armotonta, kanssahengailijoiden jäädessä tuomaripeliä -tuhahtelun tasolle. Lähes kaikelle penkkiurheilulle on tyypillistä raivostuttava kommentointi. Armotonta hehkutusta, Sieltä lykkii Suomen poika!1?. Poikkeuksia tosin löytyy flegmaattisten herrasmieslajien puolelta, esimerkkeinä tennis ja golf. Mutta kuka helvetti niitä töllöstä tapittaa? P.S. Muistakaa MM-95, Den glider in! 82

86 Orjuus Ruotsi-Suomen historiassa Orjuus Ruotsi-Suomen historiassa Mitä teille tulee ensimmäisen mieleen orjuudesta? Monet varmasti muistavat Yhdysvaltain sisällissodan, jossa hyvä pohjoinen voitti pahan etelän ja voiton kunniaksi orjuus lopetettiin. Ei muuten ollut helppo sota, etelä meinasi voittaa. Osa muistaa koulun historian tunneilta, että takapajuinen Venäjä lopetti maaorjuuden vasta Voi kuinka jälkijunassa he olivatkaan, huudahtavat monet. Tosin Yhdysvaltain sisällisota päättyi vasta 1865 ja vasta samana vuonna orjuuskin siellä kiellettiin. Osa Yhdysvalloista oli kieltänyt orjuuden jo aiemmin, esim. Pennsylvania aloitti orjuuden asteittaisen poistamisen jo vuonna Yhdysvalloissa orjuuden poistaminen ei ollut helppoa. Argumentit orjuuden puolesta olivat vahvat. Kristinusko ja Raamattu suorastaan vaativat toisten orjuuttamista! Ateisteja ei siihen maailman aikaan niin kovasti ollut, joten jokainen uskovainen kyllä kannatti orjuutta. Samoja argumentteja käytetään Suomessa vieläkin naispappeuden vastustamiseen. Mutta mikä maa ensimmäisenä lopetti orjuuden? Mikäpä muukaan kuin maailman turvallisin maa, Ruotsi. Ruotsissa orjuus kiellettiin jo vuonna Tässä vaiheessa orjuus kiellettiin juridisesti myös Suomessa. Orjuuden kiellon taustalla oli kristinusko, jonka ruotsalainen versio kielsi orjuuden. Myöhemmin Ruotsi päätti tehdä hyvinvoinnista vientituotteen ja lähti valloittamaan kaukaisia maita. Hyvinvointia ja turvallisuutta ei kuitenkaan riittänyt muualle. Näissä valloitetuissa maissa oli orjuutta ennestään, ja sen annettiin jatkua vielä Ruotsin vallan aikanakin. Ruotsille kuuluneet saaret Atlantissa olivat tärkeitä orjien läpikulkusatamia. Kansainvälistä orjakauppaa ryhtyi vastustamaan ensimmäisenä Englanti. Omalta osaltaan Englanti kielsi orjakaupan vuonna Yhdysvallat kielsi myös kansainvälisen orjakaupan vuonna Ruotsia painostettiin mukaan, ja Ruotsi kielsikin orjakaupan vuonna Tämän jäkeen ei orjia välitetty Afrikasta enää Ruotsin alueiden kautta. Orjuutta ei kuitenkaan vielä kielletty, ainoastaan kauppa. Varsinaiseen Ruotsiin (johon Suomikin siis kuului) tuotiin orjia lähinnä yksittäiskappaleina vuoden 1813 jälkeen. Tuolloinkaan kyse ei ollut orjakaupasta, vaan esimerkiksi papit toivat orjansa mukanaan palatessaan komennukselta kaukaisista Ruotsille kuuluneista maista. Orjuus Ruotsissa kiellettiin jälleen vuonna Vaikka Ruotsi onkin maailman turvallisin maa ja on jo ehtinyt kieltämään orjuuden kaksi kertaa, on Ruotsi tullut myös tunnetuksi yhtenä maailman pahimmista orjuuttajista. Ruotsalaiset viikingit purjehtivat itään ja sieltä ryöstivät slaaveja, jotka myytiin Länsi-Euroopan markkinoille orjiksi. Norjalaiset viikingit hakivat orjansa mm. Brittein saarilta. Tuleeko teillekin mieleen slaaveista englannin kielen sana slave? Kyllä vain, slaavit ja orjat ovat alunperin tarkoittaneet samaa. Näin suuri on ollut merkitys Ruotsin orjakaupalla. 83

87 Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri Vappu alkaa kuva-arvoituksella: Vastaus on englantilainen vesihana. Tai voihan se olla isobritannialainenkin, mutta englantilaisesta hotellihuoneesta tuo kuva on. Tai siis hotellihuoneen WC:stä. Hana on typeryydessään suorastaan nerokas. Kaksi erillistä vesihanaa (mieluiten lavuaarin eri päissä) on varsin tavallinen näky. Erinomainen keksintö etenkin baarissa, kätevästi saa toisen käden poltettua ja toisen palellutettua. Tämäntyylistä hanaa en kuitenkaan ole ennen saarivaltiossakaan tavannut.vaikka tällä kertaa nupit kylmälle ja kuumalle vedelle on saatu samaan hanaan, on sekoittaja jätetty jostain käsittämättömästä syystä pois. Toisin sanoen putken toisesta reunasta tulee kylmää ja toisesta kuumaa vettä. Kätevää! Baarista puheenollen, seuraava kuva on The Duchess -nimisen klubin vessasta. Se, ovatko tästä vekottimesta löytyvät kondomit yhtä pieniä kuin Savonlinnasta saatavat (ks. Jorman 84

88 Ei mikään ole niin viisas kuin insinööri kirjoittama naistenpäiväkirjoitus) jää arvoitukseksi. Mutta tämä ei olekaan mikä tahansa automaatti! Ystävämme Google paljastaa Male Angel -tuotteen olemuksen joka kuvaushetkellä askarrutti allekirjoittanutta kovasti. Esimerkiksi täältä löytyy kuvaus tuotteesta. Sisältö: osterijauhe ja sideaineena kasvisselluloosaa. Lupaukset ovat melkoisia, alla vapaasti käännetty lista: Parantaa ja lisää halukkuutta ja mielikuvitusta sekä lisää peniksen paksuutta, pituutta ja jäykkyyttä Voimistaa seksikykyjä ja parantaa erektiota Lisää yhdyntähalukkuutta(0-2 kerrasta kuukaudessa kertaan kuukaudessa), parantaa kestävyyttä, lisää yhdyntätiheyttä (johtuen lisääntyneestä halukkuudesta) Pidentää yhdynnän kestoa % Parantaa spermantuotantoa Melkoisia lupauksia siis, kuten ihmetuotteilla (mallia ostoskanava, kuten tämäkin) tapana on. Todennäköisin vaikutus lienee plasebo, kuten tämäkin kommentti kertoo: Speaking from experience, a lot of the stuff in those machines look cheap and fake, but they do work. For me anyway. Golden Root paljastuu suomenkieliseltä nimeltään ruusujuureksi (Rhodiola rosea). Lisätietoa aiheesta löytyy esim. täältä. Näiden kahden tuotteen yhdistelmällä luulisi hepin siis seisovan asennossa kuin lipputanko. Eikä tule syöpää, ei väsytä eikä tule kemikaali- tai säteilystressiä(mitä se sitten lieneekään..). Ei muuta kuin nappia huuleen ja jyystämään, miehet! 85

89 Loppu tulee! Loppu tulee! Rakkaat kaikki, on tullut aika päättää tämä blogi. Olen viimeisinä aikoina kirjoitellut hitaammanpuoleisesti. Syynä ei ole ollut pula aiheista, vaan ehkä vähän motivaatiosta. Tekeillä on useita pitkiä kirjoituksia, mutta kaikki ovat kesken tai vaativat lisää tutustumista lähdeaineistoon. En kuitenkaan lopeta blogiin kirjoittamista omasta tahdostani. Lopettamisen syy on ulkonen. Työpaikallani saamieni tietojen mukaan maailmanloppu tulee tänään kello 23. Maailmanloppuja on tullut ja mennyt ennenkin. Yhtä paljon mennyt kuin tullutkin. Jo joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 999 kerääntyi Vatikaanin kirkkoon ihmisiä odottamaan maailmanloppua. Osa kuolikin sydänkohtaukseen keskiyöllä kellon lyötyä 12 kertaa. Mutta vuosi tuhat tuli eikä maailma loppunut. Nykyisinkin uskotaan monenlaisiin maailmanloppuihin. Länsimaiden yleisistä uskonnoista eniten maailmanloppuun uskovat Jehovan todistajat. He ovat odottaneet harmagedoniaan useasti viime vuosisadalla ja kenties tällä vuosisadallakin. Odottavan aika on pitkä. Hyvää kannattaa odottaa. Koska maailma on alkanutkin, on sen myös loputtava. Maailmanloppu siinä mielessä kuin sen ymmärrämme ei välttämättä tule meidän aikanamme. Mutta kulttuurit loppuvat aina. Suomestakin on kadonnut moni kulttuuri, mm. suomusjärven kulttuuri. Jokainen saa kuvitella maailmanloppunsa niin kuin haluaa. Yksi odottaa meteoriittia, toinen ydinsotaa. Ja mitä minä odotan? Minä odotan tuhkapilveä, aivan valtavan isoa tuhkapilveä. Esimakua siitä jo saimme vuosi sitten. Ehkä kohta saamme vielä suuremman tuhkapilven. Mitä yhdestä tuhkapilvestä, lentämistähän se vain haittaa, saattaa joku ajatella. Mutta läpäisemättömällä tuhkapilvellä on muitakin haittoja: riittävän suuri tuhkapilvi saattaa peittää auringon ja estää kesän. Edellisen kerran näin kävi Euroopassa vuonna Suomessakin koettiin kesäkuisen pakkasen aiheuttamia nälkävuosia 1860-luvulla. Ja voidaan kokea vielä uudelleen. Ei kai nyt yksi tuhkapilvi maailmaa tapa? Ei, mutta kaksi saattaa tappaa. Maanviljelys Suomessa ei ole mahdollista, jos aurinko ei paista ja kesäkuussa on pakkasta. Ruokaa ei voida tuottaa. Ja jos näin käy kahtena kesänä peräkkäin, tulee riita varmuusvarastojen jakamisesta. Siemenviljaa ei voi syödä, sitten ei voida enää viljellä kesän tullen. Ja jos koko pohjoisella pallonpuoliskolla ilmasto viilenee, tulee globaali pula ruoasta. Ja mitäs sitten suuhun pannaan? Kuka kuolee ensin nälkään? Miten minä valmistaudun tähän parin tunnin päästä tulevaan maailmanloppuun? Minä menen saunaan ja valmistaudun ottamaan lopun vastaan puhtaana. Hyvää lopun aikojen odotusta. 86

90 Liha on heikko Liha on heikko Ihmiskeho on samanaikaisesti todella vahva ja yllättävän hauras, riippuen olosuhteista ja siitä, miten asiaa tarkastelee. Olen itse painiskellut ärsyttävän, mutta kuitenkin suhteellisen harmittoman urheilujohdannaisen ruumiinvamman kanssa. Se on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä eräälle tuttavalleni on käynyt. Hän on juuri perustanut kokemuksistaan blogin joka löytyy seuraavasta osoitteesta: Sisältö puhunee itse puolestaan, joten en lähde sitä sen suuremmin avaamaan. Tyydyn vain toteamaan, että vaikka olisi kuinka kyyninen niin kyllä tämmöiset tapahtumat aina hetkeksi pysäyttävät. 87

91 Vaalipähkäilyä Vaalipähkäilyä Vaalit ovat tulossa. Monilla ihmisillä on selvä mielipide, että julkkista ei äänestetä. Miksi ei? Eivätkö julkkikset voi olla hyviä kansanedustajia? Onhan siellä kaikenmaailman poliisejakin ehdokkaina, joten miksi ei turhanpäiväisiä julkkiksia. Osa suomalaisista ei milään suostu äänestämään urheilijoita. Jos urheilijoita ei olisi lainkaan äänestetty, ei olisi Kekkonenkaan päässyt eduskuntaan. Ja muutenkin eduskunnassa on ollut monen monta eri alan Suomen mestaria. Meninkin sitten valehtelijoitten klubilla kysymään, että ketä voisin äänestää. Ehdokkaat kun eivät ole minulle tulleet niin tutuiksi. Kysyin sitten vielä, että onko ehdokkaana ketään oikeaa Saunan Ystävää. Vierustoverini kertoivat, ketkä innokkaat saunamiehet ovat ehdolla. Tosimieshän ei naista äänestä. Alalauteelta kuitenkin alettiin huutelemaan. Sieltä kyseltiin, että meinataanko sitä äänestää harrastusten perusteella. Yksi kommentoi, että pakkohan minun olisi äänestää Anneli Saulia, koska olen myös suuri Elokuvan Ystävä. Toisen irvileuan mielestä olen musiikin ystävä ja minun pitäisi äänestää Kari Peitsamoa. Ei sitten tullut ehdokas valituksi harrastusten perusteella. Ystäviä minulla ei ole ehdokkaina, tuttuja vain. Tutut ovat tietysti tuttuja harrastustensa vuoksi. Miksi en siis voisi äänestää miestä, jolla on samat harrastukset kuin minulla? Näistä tutuista kukaan ei tiedä, ketä äänestän. Voin aina jokaiselle valehdella, että sinua äänestin. Ja tietysti voin uhata, etten enää äänestä, jos eivät kannanotot miellytä. Demokratia tuntuu toimivan tältä osin. Ai ketä minä sitten oikeasti äänestän? En kerro enkä tiedä vielä itsekään. Valitsen vasta vaalipäivänä. Ei tuo Peitsamo ja Sauli nyt ihan huonosti ollut ehdotettu. Olen huomannut, että kommunisteja kun äänestää, ei mene ääni hukkaan: jokainen ääni menee tarpeeseen! 88

92 Klassinen kauneus Klassinen kauneus Monesti kun kuulee sanan klassinen, pysähtyy oikein miettimään, mitä sanalla tarkoitetaan. Klassisella yleensä tarkoitetaan jotain Rooman ja antiikin Kreikan ajalta periytyvää. Antiikin kulttuureilla on yllättävän suuri merkitys nykypäivänäkin. Vielä jokunen vuosikymmen sitten oli normaalia, että yliopistoissa opiskeltiin latinaa, kieltä, jota ei kukaan enää puhu äidinkielenään. Vieläkin monessa maassa on voimassa roomalainen oikeuskäytäntö. Ja olympialaiset periytyvät suoraan antiikista. Joskus klassisella tarkoitetaan jotain vieläkin vanhempaa. Lueskelin tässä kirjaa yhdestä muinaisesta kulttuurista. En pidä sellaisista historiankirjoista keskittyvät suuriin valtakunnallisiin muutoksiin. Tiedän kyllä Suomen historiasta sodat, rauhat, rajat ja vuosiluvut, mutta toisiin kulttuureihin tutustuttaessa ne eivät mielestäni ole tärkeitä. Tärkeämpää on tietää, miten ihmiset elivät. Lukemani kirja keskittyy ehkäpä kulttuurihistorian mielenkiintoisimpaan aiheeseen, seksiin. Lise Mannichen kirjassa Sexual Life in Ancient Egypt esitellään egyptiläisten seksitapoja ja kerrotaan, ovatko ne olleet yleisiä tai harvinaisia. Runkkausta kirjassa ei esitetä. Se on joko ollut Mannichelle tabu tai sitten siitä ei ole löytynyt merkkiäkään egyptiläisten papyruksista, joita Manniche on käyttänyt lähteinään. Maailman tunnetuimman apinain tutkijan, Desmond Morrisin, mukaan masturbointia esiintyy eläimillä vain eläintarhassa ja ihmisillä vain kaupungistuneissa kulttuureissa. Egypti ei kai sitten kovin kaupungistunut ollut. Kirjassa näytetään egyptiläisten seinäpiirroksia. Kuville on yhteistä naisten pukeutuminen. Kauneimmat naiset pukeutuivat ohuesta kankaasta tehtyihin läpikuultaviin pukuihin. Kangas oli niin ohutta, että nännit nöpöttivät sen läpi. Mukaan on päässyt myös norsunluusta veistetty nuori nainen. Tämä nainen on varmasti klassisen kaunis. Hänellä on kapea vyötärö, mutta iso peppu ja isot ja terhakat rinnat. Ai mistä tiedämme, että nainen edustaa kauneutta eikä rumuutta? Eivät kai egyptiläiset rumista naisista muotokuvia olisi veistäneet? Niin, meinasin unohtaa tärkeimmän: Egyptissäkin naiset olivat karvattomia. 89

93 Kiina-ilmiö Kiina-ilmiö Odotellessani WordPressin päivittymistä ja pastan valmistumista ajattelin kurkata monen suosikkeihin kuuluvan DealExtremen sivustoa. Niille, joille sivusto ei ole tuttu, kerrotakoon että kyseessä on kiinalainen satunnaista roinaa halvalla kauppaava sivusto. Sen erikoisuus on postikulut, tai niiden puute. Eli halvalla saa kaikkea sitä, mitä et ole koskaan tarvinnut. Ja ehkä joskus jotain hyödyllistä. Kyseinen sivusto on ilmeisen suosittu, sillä ilokseni huomasin sen laajentuneen. Sisarsivusto kulkee nimellä Ei liene yllätys, että myös seksistä ja itsetyydytyksestä kiinnostuneet kuluttajat (eli valtaosa) ovat löytäneed DX:n ja siten laajentuminen tällä osa-alueella lienee varsin luonnollista. Ilahduttavaa Intimate Gadgetsissa on se, että se palvelee myös fetisistejä. Alla muutama esimerkki: Intimate Lifelike Foot Style The Fleshlight for Him with Vibrator 90

94 Kiina-ilmiö Pulp Fiction -henkinen Intimate SM Headgear Mask 91

95 Kiina-ilmiö..ja sen kaveriksi piiskaa tukevampi piiskaustyökalu: Intimate Bamboo Slap Toy (hieno nimi!). 92

96 Kiina-ilmiö Toiminee myös leikkuulautana ja pizzalapiona. Kannattaa kuitenkin pestä välissä.. ellei peppuhieltä maistuva pizza ole osa fetissiä ja pakkohan sen on jollekulle olla. Ihan vain siksi, että se juolahti mieleeni(ks. Rule 34). Kiinalaisten perusteellisuudesta kertoo myös se, että valikoimaan kuuluvat myös erilaiset raskauden välttämiseen tarkoitetut tarvikkeet. En tosin ole aivan varma siitä, haluaisinko työntää vaginaani kiinalaisesta kaupasta ostamaani kemikaalia. Tuote sinänsä voi hyvinkin olla samaa kuin länsimaisesta kaupasta saatava, mutta haluaisin kuvitella että länsimaisilla vastineilla on aavistuksen tiukempi laadunvalvonta. En tosin ole vakuuttunut ehkäisyvaahtojen tehosta muutenkaan, enkä tunne ketään joka sellaista käyttäisi. Emmehän kuitenkaan elä 80-luvulla. Aasialaisia syytetään toisinaan siitä, että heiltä puuttuu kekseliäisyys ja että teollisuus siellä päin keskittyy lähinnä muiden kopioimiseen. Tästä blogista löytyy kuitenkin säännön vahvistava poikkeus. Tuollainen tuote ei varmasti ole monelle tullut mieleen. Liekö kyse sitten erilaisesta moraalikäsityksestä vai mistä. 93

97 Kiina-ilmiö Kiinalaisille tyypilliseksi en toki voi enkä halua tämmöistä toimintaa kutsua, koska sehän on nykyään rasistista. Kaikki kun ovat samanarvoisia, -laisia, -pituisia ja sisältöisiä eri kuorissa. Tai jotain sinne päin. Nyt ruoka on valmista, joten täytyy lopettaa kirjoittaminen. Se on ihan hyvä juttu, koska sanottavakin taisi loppua. Hyvää viikonloppua! 94

98 On paskapuheen aika, osa 1 On paskapuheen aika, osa 1 Pahoittelen ensiksi tämän kirjoituksen väyrysmäistä otsikkoa. Väyrynen on jo ilmoittautunut mukaan ensi vuoden presidentinvaaleihin, joten Väyrysen kirjallista tuotantoa kunnioittaakseni lainasin ja mukailin hänen otsikkoaan. Toivottavasti tästä kirjoituksesta ei tule ikinä toista osaa. Olin hieman lomailemassa. Lomalla ehdin kuuntelemaan radiota. Hätkähdin, kun radiossa mainittiin sana rötösherra. Hetken jo luulin, että seuraavaksi ryhdyttäisiin rallattelemaan tuttuun tyyliin rötösherrat kiikkiin, liikaa on jo konjakkia juotu kansan piikkiin. Radiossa soitettu musiikki oli kuitenkin jotain uudempaa. Katkiksen nuorimmat lukijat eivät muista 1980-luvun rötösherrajahtia. Rötösherrajahdilla tarkoitettiin oikeudenkäyntejä, joissa poliitikkoja ja virkamiehiä syytettiin lahjusten vastaanottamisesta. Valitettavasti historia toistaa itseään eivätkä poliitikot milloinkaan opi virheistään. Viime vuosina olemme saaneet jälleen seurata, kuinka poliitikkoja syytetään lahjusten vastaanottamisesta. Suurin osa selviää kuin Tiura veräjästä. Kansan syvät rivit eivät kuitenkaan hyväksy tällaista syyttömien poliitikkojen tuomitsemattajättämistä. He haluavat toimintaa ja tuomioita. Tämä halu lisää suoraan yhden puolueen kannatusta. Nimittäin perssuomalaisten. Vaan eivät opi perssuomalaisetkaan virheistään. Kuka nuorista lukijoistamme enää muistaa, että perussuomalaisten edellinen nimi oli SMP? Tuo SMP ei tarkoittanut sadomasokistista puoluetta, vaan on joko lyhennös sanoista Suomen Maaseudun Puolue tai Sirkka, Minä ja Pekka. Nimenomaan SMP:n perustaja Veikko Vennamo loi käsitteen rötösherroista. Tällä kolmen vuosikymmenen takaisella rötösherrajahdilla sai SMP murskavoiton vaaleissa. Ja nyt perssuomalaiset yrittävät samaa. Harvat muistavat SMP:n, mutta vielä harvemmat muistavat, kuinka SMP muuttui perssuomalaiksi: Puoluekokous päätti irtautua vennamolaisuudesta. Puoluekokouksessa pidettiin puhe, josta TV:n pääuutislähetyksessäkin näytettiin yksi repliikki: Sen paskapuheen on nyt loputtava! Pitkään ei kestänyt paskapuheeton kausi perssuomalalaisten historiassa. 95

99 Politiikkaa, osa 1. Politiikkaa, osa 1. Menneiden vuosien rehellinen ja suoraselkäinen suomalainen mies on yhä harvinaisemmaksi käyvä ilmiö, ainakin joidenkin mukaan. Niin tai näin, tätä lajia edustaa Piraattipuolueen Henri Tuhola. Henri on päästänyt suustaan kohua aiheuttaneita kommentteja Mac-käyttäjistä ja homoista. Kohusta puhuttaessa ovat lainausmerkit paikallaan, sillä mututuntumalla merkittävä osa nk. kohu-uutisista on silkkaa huttua. Toisin sanoen uutisointia asioista, jotka eivät todellisuudessa aiheuta kohua kuin korkeintaan herätysliikkeiden keskuudessa. Ja herätysliikkeissä ja vastaavissa instansseissa varmasti tunnetaan erinomaisesti maallisen elämän ja yhteiskuntajärjestyksen moraalittomuus ja pahuus, joten ei sielläkään taida kukaan yllättyä. Mutta palataan Henriin: Vastaessani iltalehden nuorisovaalikoneeseen olin täysin yhtä kiinnostunut homokeskusteluista kuin mitä olen tälläkin hetkellä. Ajatus karkasi mukavasti ensimmäiseen asiaan mikä mieleen pälkähti: Hei? Homoja ja Mac-käyttäjiä on suurin piirtein yhtä paljon suhteessa väestöön. Mikä tässä kommentissa nyt sitten on merkittävää? No se, että Henri myöntää ääneen sen, mitä muut ehdokkaat eivät: vaalikoneeseen vastaaminen ei kiinnosta paskan vertaa. Kuitenkin lähipiiriä tarkasteltuani olen tullut siihen tulokseen, että näitä vaalikoneita moni käyttää. Ei välttämättä kovin vakavissaan, mutta kyllä ne tulokset takaraivoon painuvat jossain määrin. Jos ei sopivaa ehdokasta löydy tai ei viitsi sellaista etsiä, voi aina valita ehdokkaan X syystä että sitä se vaalikonekin ehdotti. Tietysti on niitäkin ehdokkaita, joiden suhtautuminen vaalikoneisiin poikkeaa yllä mainitusta. Yleisin tyyppi lienee ehdokas joka antaa sopivan hajuttomia, mauttomia ja ympäripyöreitä vastauksia. Sellaiset mielipiteethän ovat tunnetusti hyviä, koska eivät ärsytä ketään. Ainakaan teoriassa. Teoriassa vaalikoneet ovat hyviä työkaluja, mutta ne eivät ole automaatteja jotka tuottavat automaattisesti hyviä ehdokkaita. Syyt lienevät viimeistään tässä vaiheessa ilmeisiä. Loppuun vielä vaihtoehtoinen näkemys demokratiasta: 96

100 Politiikkaa, osa 1. 97