Kaste. on lapsen ensimmäinen juhla. Sivut 6-7. Kirpputorilla shoppailu ei paljon maksa Sivu 4. Mikko Nyeki: Istu lattialle lapsen kanssa Sivu 5

Transkriptio

1 Kirkkonummen suomalainen seurakunta lokakuu Mikko Nyeki: Istu lattialle lapsen kanssa Sivu 5 Kirpputorilla shoppailu ei paljon maksa Sivu 4 Kaste Sami-Pekka Eskonniemi on lapsen ensimmäinen juhla Sivut 6-7

2 2 lokakuu 2012 Pääkirjoitus Kirkon toimitukset, elinkaaren kiintopisteet Suomessa kirkolliset toimitukset ovat olleet pitkään kansaa ja sukuja yhdistäviä asioita. Kasteet, konfirmaatiot, häät ja hautajaiset on vietetty yhdessä ja niihin on tultu pitkienkin matkojen takaa. Ilot ja surut on jaettu hyvää sanomaa kuunnellen. Toisin on nykyään. Hautajaiset ovat ainoa kirkollinen toimitus, joka ei ole kokenut merkittävää tilastollista laskua. Yhä vieläkin synnytään ja kuollaan, vartutaan ja perustetaan perhe. Mutta miten nämä elämän käännekohdat otetaan jatkossa vastaan, sen aika näyttää. Kirkolliset toimitukset edellyttävät kirkon jäsenyyttä. Alaikäisen kastettavan huoltajan on kuuluttava kirkkoon. Vain kastettu kirkon jäsen voidaan konfirmoida ja vain rippikoulun käynyt kirkon jäsen vihkiä kirkollisesti avioliittoon. Hautaan siunattavankin tulee pääsääntöisesti kuulua kirkkoon. Kirkolliset toimitukset ovat siis kirkon jäseniä varten. Ne paitsi juhlistavat myös ennen kaikkea tukevat meitä elämän käännekohdissa. Jo vuosisatojen ajan on kirkko juuri toimitustensa kautta osallistunut jäsentensä elämään. Jäsenelle toimitukset puolestaan ovat olleet yksi keskeinen syy kuulua kirkkoon. Kirkon jäsenyyttä ja sen toimitusten merkitystä voidaan kyseenalaistaa, mutta niiden tarjoama apu ja tuki on yhä ulottuvillamme. Kirkon jäsenyys edellyttää uskoa. Sen merkkinä lausumme yhteisen uskontunnustuksen keskeisissä kokoontumisissamme. Ilman uskoa on yhteisön jäsenyyttä, uskon, toivon ja rakkauden osallisuutta vaikea perustella. Uskoa on kuitenkin monenlaista. Me ihmiset asetamme riman usein valitettavan korkealle. Jeesus sanoo, että jos meillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, voisimme siirtää vuoria. Tämän vuoksi emme saa vähätellä pientä uskoa. Usko ei ole koskaan muuttumaton tila. Ajattelen, että uskominen on helpointa, kun elämässä on vaikeaa. Me herkistymme uskolle, kun on sairautta, kärsimystä, kuolemaa. Silloin kun elämässä menee hyvin, helposti paadutamme mieltämme. Mutta kun omat voimamme hupenevat, silloin tartumme rukoukseen. Myös uskontunnustus on luonteeltaan rukous: Minä uskon Herra, auta minua epäuskossani! Tällaisina heikkoina uskovina me saamme kuulua kirkkoon, jotta voisimme aina luottaa Herramme apuun. Kirkosta eroaminen merkitsee syvemmän pesäeron tekemistä tähän kaikkeen. Jeesus on rakentanut kirkkonsa seuraajiensa yhteisöksi. Hän toimii ajassamme ja keskuudessamme kirkkonsa kautta ja sen välityksellä. Siksi uskon yhteisöstä eroamista ja siihen liittymistä tulisi harkita tarkoin. Kyseessä ei ole minkä tahansa yhteisön jäsenyys, jossa voidaan sukkuloida edestakaisin kulloisenkin mielialan ja elämäntilanteen mukaan. Henkilökohtainen elämänkatsomus ei ole sivuseikka ihmisen elämässä. Se on kiintopiste, jonka varaan oma oleminen ja tulevaisuus pitkällä aikavälillä rakentuvat. Timo Posti kirkkoherra Seurakunta pähkinänkuoressa Kirkkonummen suomalainen seurakunta on Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunta. Se kuuluu Espoon hiippakuntaan, jonka piispa on Tapio Luoma. Seurakunnassa on jäseniä henkeä ( ). Kirkkonummelaisista 75,7 % kuuluu kirkkoon. Kirkkonummen suomalainen Päätoimittaja: Timo Posti timo.posti@evl.fi Toimitussihteeri: Timo Hormio timo.hormio@evl.fi Toimituskunta: Terho Haataja, Nina Haapa-aho, Nina Hotma, Johanna Lumijärvi, Tuula Peura, Milla Seire-Salminen, Pirjo Seppälä, Nina Stjernvall-Kiviniemi ja Irja Tamm. Taitto: Kotimaa-yhtiöt Ilmoitusvalmistus: Tiina Kivirasi Julkaisija: Kustantaja: Painopaikka: Jakelu: Painos: ja ruotsalainen seurakunta muodostavat yhdessä Kirkkonummen seurakuntayhtymän, joka hoitaa talous- ja kiinteistöasioita. Seurakuntayhtymän vuosibudjetti on noin 7,6 milj.. Tähän summaan sisältyy suomalaisen seurakunnan 2,7 milj. euron toimintabudjetti. Vuoden 2013 talousarvioon esitetään 5 % supistusta. Suomalaisella seurakunnalla on 57 vakinaista työntekijää. Joukkoon kuuluu 8 pappia, 4 kanttoria, 6 diakoniatyöntekijää ja 6 nuorisotyöntekijää. Lopuista työntekijöistä suurin osa on lapsityöntekijöitä. Seurakunnan laaja toiminta on mahdollista suuren vapaaehtoistyöntekijöin ansiosta. Seurakunnan toiminnasta päättää vaaleilla valituista luottamushenkilöistä koostuva seurakuntaneuvosto. Työmuotojen toimintaa ohjaavat johtokunnat. Seurakunnan työmuotoja ovat muun muassa lapsi-, nuoriso-, aikuistyö sekä diakonia-, lähetys-, musiikki- sekä tiedotustyö. Viisi kirkkoa Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan tiedotuslehti Jakelu kotitalouksiin Kirkkonummella viikolla 42. Seurakunnan pääkirkko on keskustassa sijaitseva keskiaikainen Pyhän Mikaelin kirkko (1). Lisäksi seurakunnan alueella on neljä muuta kirkkoa: Haapajärven kyläkirkko (4), Masalan Pyhän Matteuksen kirkko (6), puolustusvoimien varuskuntakirkko Merikappeli (8) Upinniemessä sekä Pyhän Nikolauksen kirkko (7) Räfsön leirisaarella. Veikkolassa sijaitsee seurakuntakoti (3), keskustassa seurakuntatalo (2). Haapajärven hautausmaalla on siunauskappeli (5). Lisäksi seurakunta käyttää kerhotiloja keskustassa, Laajakalliossa, Heikkilässä ja Kantvikissa. Kerhotilat on merkitty karttaan vihreällä ympyrällä. Kirkkonummen suomalainen seurakunta PL 26, (Seurakunnantie 1) Kirkkonummi puh. (09) Esa Lehtipaino Oy, Lahti Itella-Posti Oyj kpl

3 lokakuu Uutisia Uusille jäsenille tervetuloa-paketti Timo Hormio Marraskuusta alkaen Kirkkonummen suomalainen seurakunta lahjoittaa uusille jäsenilleen Tervetuloa-paketin. Pakettia tarjotaan kaikille suomenkielisille, jotka tulevat seurakuntaan joko muuttaessaan toisesta seurakunnasta Kirkkonummelle tai liittyessään täällä asuessaan kirkkoon. Tervetuloa-paketti sisältää kynttilän, tulitikut, virsikirjan, rukouskortin, seurakunnan lapsi- ja nuorisokuorojen CD-levyn sekä vapaaehtoisen seurakuntalaisen kutomat villasukat. Esineet on pakattu Reilun kaupan kangaskassiin. Paketteja annetaan yksi kappale taloutta kohden. Tervetuloa-pakettia ei postiteta, vaan uudet jäsenet kutsutaan kirjeellä noutamaan se keskustan seurakuntatalolta. Samalla on mahdollista keskustella työntekijän kanssa ja saada lisätietoja seurakunnasta. Tervetuloa-paketin sisältöä voi käyttää esimerkiksi hiljentyessään kotona. Velikulta Timo Hormio Tapio Luoma aloitti Espoon piispana 1. helmikuuta Markus Bäckman Piispa tutustui kirkkonummelaisiin Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma vieraili Kirkkonummen seurakunnissa 27. syyskuuta. Piispa tapasi keskustan seurakuntatalolla sekä työntekijöitä että luottamushenkilöitä. Kyseessä oli tutustumiskäynti, ei piispantarkastus. Luottamushenkilöille piispa Luoma korosti, ettei seurakunta ole vain työntekijöiden muodostama yhteisö. Työntekijät ja maallikot rakentavat seurakuntaa tasaveroisina. Papit eivät ole sen lähempänä Jumalaa kuin muut seurakuntalaiset, totesi piispa. Helmikuussa piispan tehtävässä aloittanut Luoma kiertää tutustumassa kaikkiin hiippakuntansa seurakuntiin. Espoon hiippakunnassa on yhteensä 25 seurakuntaa. Seurakunnan uudet puhelinnumerot Kirkkonummen seurakuntien lankapuhelimet muuttuivat syyskuun alussa. Puhelinvaihteen uusi numero on Suomalaisen seurakunnan kirkkoherranviraston suora numero on Työntekijöiden matkapuhelinnumerot pysyivät ennallaan. Muutoksen myötä puhelinvaihde siirtyi Espoon seurakuntayhtymän hoidettavaksi.

4 4 lokakuu 2012 Kirpputori kohtaamisen ja jakamisen paikka Täällä on muutakin hyvää kuin huokeat hinnat, nimittäin todella hyvä yhteishenki. Samalla reissulla tapaa paljon hyviä ystäviä, iloitsee kirpputoriaktiivi Eila. Kun syksyisenä keskiviikkopäivänä kello lyö kolme, kova kuhina sekä puheensorina täyttävät Gesterbyn kirpputorin tilat. Kirpputori on kesätauon jälkeen taas viikoittain auki ostajille, lahjoittajille, ohikulkijoille ja tietysti kahvinystäville. Ostosten ja kahvittelun lisäksi kirpputorille voi tuoda lahjoituksena vaatteita ja kodin pientavaraa. Kirpputorin sydän on kahvipöytä, jonka ääreen kokoonnutaan jakamaan ilot ja surut uusien sekä vanhojen tuttujen kanssa. Suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan yhteisen kirpputorin mahdollistaa joukko innokkaita vapaaehtoisia, jotka säännöllisesti pitävät yhdessä diakoniatyöntekijöiden kanssa talkoita lajitellakseen lahjoitetut vaatteet ja muut tavarat. Lajitellut tavarat päätyvät ostajien iloksi myyntiin hyvin edulliseen hintaan, esimerkiksi iso osa lasten vaatteita maksaa ainoastaan 20 senttiä. Edullisia vaatteita lapsille Katson täältä erityisesti lapsille vaatteita, sillä lasten vaatteetkin ovat hintavia uusina. Lapsia miellyttävät täällä tietenkin lelut, Timo Hormio Kirpputorista saatava tuotto menee seurakuntien diakoniarahastoon, josta varat ohjataan kirkkonummelaisille apua tarvitseville. joista he saavat itse valita mieluisensa, kertoo Hilja Mäki vierellään lapset Ilja ja Katja. Kirpputori merkitsee diakoniatyön kannalta kohtaamispaikkaa. Tänne tullaan paljolti tapaamaan toinen toisiaan ja meitä työntekijöitä. Tavoitamme kirpputorilla paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät muuten käy seurakunnan toiminnassa. Tämä on yksi tapa olla yhteydessä seurakuntaan, pohtii ruotsalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijä Birgitta Lindell. Kirpputorilla on pääsääntöisesti paikalla diakoniatyöntekijä kummastakin seurakunnasta. Käyn täällä usein, sillä täältä saa hyväkuntoisia vaatteita edulliseen hintaan. Ei köyhällä ole varaa ostaa uusia vaatteita kaupasta, kertoo kirpputorilla asioiva Ulla. Kirpputorista saatava tuotto menee seurakuntien diakoniarahastoon, josta varat ohjataan kirkkonummelaisille apua tarvitseville. Kevätkauden tuotto menee Yhteisvastuukeräykseen. Irja Tamm Tervetuloa hyvän mielen ostoksille! Gesterbyn kirpputori on avoinna keskiviikkoisin klo Kirpputorilla otetaan vastaan puhtaita ja ehjiä vaatteita ja kodin pientavaraa. Ei huonekaluja, elektroniikkaa eikä tietosanakirjoja. Osoite: Hopeahaka 6, kerrostalon pääty. Lisätietoja: diakoniatyöntekijä Helvi Vuolasmaa, puh Uusia tuulia vapaaehtoistoimintaan Suurella Sydämellä on netissä toimiva palvelu, jonka kautta vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet henkilöt voivat ilmoittautua haluamiinsa tehtäviin. Kirkkonummen seurakunnat ovat liittymässä tähän valtakunnalliseen palveluun. Suurella Sydämellä -palvelun kautta seurakunnat voivat ilmoittaa tarjolla olevista vapaaehtoistehtävistä. Tehtävät voivat vaihdella lyhyistä kertaluonteisista tehtävistä pitempää sitoutumista vaativiin. Suurella Sydämellä -toiminta käynnistyi Tampereella vuonna Nyt verkostossa on mukana jo kolmisenkymmentä seurakuntaa eri puolilla Suomea. Kokemukset ovat olleet voittopuolisesti hyviä. Nettipalvelu madaltaa kynnystä Vapaaehtoiseksi ilmoittautumisen ja lähtemisen kynnys madaltuu, kun ei tarvitse ryhtyä selvittämään, keneen pitäisi ottaa yhteyttä, vaan voi ilmoittautua silloin, kun itselle sopii. Ilmoittautunut kutsutaan keskustelemaan toiveistaan ja mahdollisuuksistaan toimia vapaaehtoisena. Tehtäviin annetaan tarvittavaa perehdytystä ja koulutusta. Iloa vapaaehtoistoiminnasta Vapaaehtoiset voivat toimia eri tavoin apuna tai ystävänä toiselle, tulla kahvinkeittäjäksi, osallistua nettisivujen tekemiseen, olla valokuvaajana tapahtumissa, avustaa jumalanpalveluksissa, kirjoittaa blogia, auttaa koiranhoidossa, tarjota neuvoa digiasioissa, opastaa raha-asioiden hallinnassa. Mainitut tehtävät ovat vain esimerkkejä; kekseliäisyys on sallittua ja uusia ideoita voi tarjota vapaasti. Vapaaehtoistoimintaan mukaan lähteneet ovat saaneet auttamisesta iloa ja hyvää mieltä. Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi netissä Kirkkonummen seurakuntien Suurella sydämellä -sivu avataan vuoden 2013 alussa. Sitä ennen voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi seurakuntamme nettisivulla, Klikkaa Tule vapaaehtoiseksi -linkkiä ja täytä nettilomake. Lisätietoja saat diakoni Mika Siltalalta ja pastori Tuula Peuralta. Suurella Sydämellä nettisivustoon voi käydä tutustumassa etukäteen osoitteessa Sivusto löytyy helposti myös hakutoimintojen avulla. Vierailemalla eri paikkakuntien omilla sivuilla saat kuvaa siitä, miten monipuolista vapaaehtoistoiminta on. Tuula Peura

5 lokakuu Timo Hormio Vuoden kestäneen hoitovapaan aikana Mikko oppi ymmärtämään, miten lapset toimivat ja ajattelevat. Kahden lapsen isä Mikko Nyeki: Läppäri kiinni ja korvat auki! Paras tapa opettaa arvoja lapsilleen on viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, kun he ovat pieniä, sanoo kahden lapsen isä Mikko Nyeki, 44. Mikko Nyekillä on mukavia muistoja lapsuudestaan. Se oli sellaista vapauden tunnetta, paljon kavereita, koko ajan pyöräiltiin ja leikittiin, hän kuvailee. Mikon ollessa kymmenvuotias hänen perheensä muutti vanhempien työn perässä Brasiliaan. Siitäkin jäi hyvät muistot, mutta Suomeen paluu oli kova paikka murrosikäiselle pojalle. Leikit ja kaverit Helsingissä vaihtuivat juurettomuuden tunteeseen Kirkkonummella. Olin vähän hakoteillä. Tuli tehtyä vääriä valintoja. Vanhempiani en syytä omista virheistäni, mutta isän jääminen vielä töihin Brasiliaan kyllä vaikutti asiaan. Yhden vanhemman aika ei riittänyt pitämään aisoissa vilkasta ja kekseliästä kolmilapsisen perheen esikoista. Elämästä puuttui ohjattu toiminta, ei ollut harrastuksia, oli kova ikävä Helsinkiin. Se purkautui sitten jonkinasteisena hölmöilynä. Asiat onneksi järjestyivät, kun aikuiset todella pysähtyivät kuuntelemaan. Lapset prioriteetti ykkönen Omat nuoruuden kokemukset ovat vaikuttaneet valintoihini aikuisiässä. Duunia on pakko tehdä, mutta se ei saa hallita elämää, sanoo 18 vuotta it-alalla työskennellyt insinööri. Vaadin, että työssä ymmärretään perheellistä. Työaikojen pitää olla joustavat, että voi tarvittaessa hoitaa asioita myös päivällä. Lähden aamulla aikaisin, jotta voin tulla aikaisin kotiin. Mikko oli hoitovapaalla vuoden verran ja kiittelee päättäjiä siitä mahdollisuudesta. Hän kertoo tuolloin todella alkaneensa ymmärtää arkea ja sitä, miten lapset toimivat ja ajattelevat. Viikonloppuvapailla samaan ei olisi ehtinyt päästä. Olen saanut lisää kärsivällisyyttä ja kykyä hypätä lapsen asemaan. Sitä tajuaa paremmin semmoiset lelu patterin välissä -surut. Välillä on tietysti takki tyhjä, mutta lasten iloisuus auttaa jaksamaan. Ja onneksi on tuo vaimo tuossa, hän kiittelee hellästi. Meillä on kotona sellaiset puitteet, ettei koko ajan tarvitse kieltää, seiniin saa tulla kolhuja. Lasten kanssa sähelletään kaikkea yleistä ja otetaan niitä mukaan kodin juttuihin. Uskon, että he sillä tavalla oppivat luottamaan itseensä uusissa tilanteissa ja pääsemään myös henkisistä karikoista pois. Mikko kannustaa painokkaasti isiä viettämään paljon aikaa lastensa kanssa. Istu lattialle lasten kanssa, tehkää perusjuttuja yhdessä, ei tarvita mitään benji-hyppyjä! Eikä liikaa harrastuksia, lepäämäänkin pitää ehtiä. Läppäri kiinni ja kuuntele, mitä lapsella on sanottavana! Kysy, mitä hänelle kuuluu ja miltä tuntuu. Jos työssä on niin kiire, ettei tätä ehdi tehdä, sitten pitää vaihtaa työpaikkaa tai opetella sanomaan liioille tehtäville ei! Kun lasten on hyvä olla kotona ja vanhemmat ovat siellä läsnä, on paljon helpompi oppia oikeita arvoja. Mikään ei ole tsestään selvää Mä tiedän, minkälaista on olla miljonääri, Mikko hymähtää ja viittaa Filippiineihin, jossa hän toimi parin vuoden ajan GSMverkon kehittämistyössä. Siellä kun monella ihmisellä ei ole oikeastaan mitään ja silti ne on onnellisia. Taon omille lapsille päähän, että mikään ei ole itsestään selvää, pitää kiittää siitä, mitä meillä on. Ja sitten kun asiat oikeasti menee ruttuun, tarvitsee sen jonkun, jota rukoilla. Jotkut uskoo, jotkut ei, mutta joillekin voisi tehdä hyvää uskoa. Mitä siinä muka menettää, hän pohtii. Brasilian ajoilta Mikolle jäi perinteeksi paasto ennen pääsiäistä. Hänestä se on henkisellä tasolla hyvä hetki pysähtyä miettimään valintojaan, onko omassa elämässä jotakin turhaa. Ruokahommat kannattaa ottaa mukaan, luopua vaikka lihansyönnistä vähäksi aikaa. Se muistuttaa henkisestä paastosta ja virittää löytämään uusia asioita työssä, lasten kanssa, parisuhteessa, missä vain. Pullakahveille seurakuntatalolle Kirkossa käynti on Mikon mielestä parhaimmillaan hetki, jolloin voi ajatella jotain muutakin kuin kenellä on eniten Facebookkavereita. Mutta kun meillä toi kirkkotouhu on niin kauhean vakavaa! Mikko muistelee Brasilian suomalaisen merimieskirkon tiivistä yhteisöllisyyttä, jossa uskonto näkyi arkipäivässä yhtä luonnollisena kuin jalkapallo. Joskus tekisi mieli itse mennä sinne saarnastuoliin, hän naurahtaa. Minusta saarnassa pitäisi tuoda enemmän esille konkreettisia esimerkkejä tavoista toimia ja sanoa, että nyt lopetatte sen hölmöilyn! Jollakin lailla sen pitäisi olla myös kaksisuuntaista. Ehkä sellainen toteutuu parhaiten jossakin tällaisessa after ski -hommassa niin kuin perhemessun jälkeinen lounas seurakuntatalolla. Siellä voi keskustella ja tavata porukkaa, Mikko pohtii. Ja junnuille pitäisi olla vaikka se tila, jossa olis työkaluja seinällä ja ohjaaja, joka kertoisi arvoista. Kyllähän sua nuorten kesken vähän pidetään dorkana, jos tunnustat käyväsi kirkossa. Ei usko siitä riipu, käykö kirkossa vai ei, mutta yhteisöllisyyden kautta opitaan arvoja kaikista parhaiten. Milla Seire-Salminen

6 6 lokakuu 2012 Kirkkonummen Rajakummussa asuva Sirosen perhe on juuri palannut Porin mummolassa pidetystä kastejuhlasta. Topi-isän turvallisessa sylissä köllöttelee kuusiviikkoinen Aurora Linda Helena. Kohta kolmevuotias isoveli Kaarle keskittyy autojen maailmaan. Kuvat: Sami-Pekka Eskonniemi Arja-mummi pukee Auroralle kastemekkoa. Kummit Emmi ja Juulia, pastori Janne Pelto-Piri sekä vanhemmat Veera ja Topi Sironen siunaav Turvaa kasteen perinteestä Lapsen ensimmäinen juhla Pidimme kastajaiset Porissa, koska siellä asuu suurin osa vieraista, joista monet ovat jo aika iäkkäitä, Veera-äiti kertoo. Perinteinen sukujuhla Auroran oman perheen, isovanhempien, isoisovanhempien, kaikkien tätien ja heidän poikaystäviensä lisäksi kastejuhlaan osallistui virkeä 97-vuotias Elli-mummu, joka on Auroran isoisoisoäiti. Ristiäiset olivatkin harvinainen sukujuhla: niihin osallistui Elli-mummusta aina Auroraan ja Kaarle-veljeen ulottuva viiden sukupolven ketju. Perinteet näkyvät myös kastemaljassa ja -mekossa. Kastemalja on kulkenut Topin suvussa 1930-luvulta asti. Se on papan painipalkinto, ja siihen on kaiverrettu kaikkien perhepiirissä kastettujen nimet ja syntymäajat, Topi toteaa. Kastemekko kuuluu Veeran suvulle. Äitini puettiin siihen ensimmäisenä, sitten hänen sisaruksensa. Myös minä, molemmat siskoni ja Auroran isoveli Kaarle kastettiin tässä suvun kastekoltussa. Mikä lapselle nimeksi? Molemmissa suvuissa on perinteenä kertoa lapsen nimi vasta kastetoimituksessa. Salaisuus oli vähällä paljastua, kun Veeran äidin poimiessa juhlaan auringonkukkia Veera totesi niiden sopivan hyvin lapsen nimeen. Nimi Aurora Linda Helena selvisi oikeastaan jo raskausaikana, Veera juttelee. Aurora on kaunis nimi. Se tarkoittaa aamuruskoa, ja syntyihän tyttö aamulla. Lukion vaihto-oppilasajan amerikkalaisen perheen äidistä Lindasta tuli minulle hyvin läheinen, ja häneltä Aurora sai toisen nimensä. Helena taas on Auroran molempien mummujen toinen nimi. Kyllä projektinimi Helgakin olisi sopinut, Topi lisää. Kunniatehtävänä kummius Auroran kummit, Topin ja Veeran pikkusiskot, olivat innoissaan kummiudestaan. Veeran Juulia-sisko kävi rippikoulun kuluneena kesänä. Topin pikkusisko Emmi pääsi ripille viime vuonna. Nuorilla kummeilla tulee olemaan paljon yhteistä Auroran kanssa hänen kasvaessaan, koska ikäero on pieni, pohtivat Siroset kummeja valitessaan. Sukulaiskummit myös pysyvät eri elämänvaiheissa. Valmistelut ajoissa kuntoon Hyvissä ajoin ennen ristiäisiä Siroset olivat yhteydessä Kirkkonummen suomalaiseen seurakuntaan. Kirkkoherranvirastossa hoidettiin viralliset asiat, ja sieltä saatiin muun muassa kastekynttilä, kummitodistukset ja kastetodistus vanhemmille. Myös kutsut piti postittaa vieraille. Kastejuhlaa edeltävä päivä leivottiin

7 lokakuu kaulassaan Topin äidin antama enkeliriipus. Kasteessa kirkon jäseneksi Meille kastajaiset on tilaisuus, jossa lapsen nimi virallistetaan ja se paljastetaan sukulaisille. Siinä juhlitaan syntynyttä lasta ja hänen nimeään. Perinne tuo turvaa, Siroset toteavat. Kaste on tärkein kirkollisista toimituksista, kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Sirosille Auroran kastaminen oli itsestäänselvyys. Isoveljen kohdalla vanhemmat keskustelivat muustakin vaihtoehdosta, mutta perinteet painoivat enemmän. Pirjo Seppälä at Aurora Linda Helenaa. Valkoinen liina, kastemalja, Raamattu, kynttilä ja kukat kuuluvat kastepöydän varustukseen. Vasemmalla kastekynttilä, jonka seurakunta lahjoittaa kastetulle. tarjottavia isolla porukalla. Pastori Janne Pelto-Piri tuli käymään, jolloin sovittiin tarkemmin toimituksen sisällöstä. Saimme valita raamatuntekstit, virret ja sen, kuka sanoo lapsen nimen. Vaihtoehtoja juhlan toteutukseen oli paljon, Siroset kiittelevät. Vieraat mukaan toteutukseen Kastepöydällä oli valkoinen liina, kastemalja, Raamattu, palava kynttilä, kukkia ja pieni valkea liina lapsen pään kuivaamiseen. Kastetoimituksen ajan Aurora oli vuorotellen molempien kummiensa sylissä. Hän jatkoi suvun musiikkiesitysperinnettä säestämällä Emmin laulua ja kitaransoittoa. Juulia luki lasten evankeliumin. Vanhemmat, kummit ja pappi siunasivat Auroran laittamalla kätensä hänen päälleen. Kasteen päätteeksi Veera ja Emmi soittivat huilua ja viulua. Isoveli Kaarle vaistosi tilanteen tärkeyden, Veera hymyilee. Hän seurasi hiljaa sivusta, risti kätensä rukoukseen isompien mallin mukaan ja kiipesi sitten syliin. Kummilahjaksi Aurora Linda Helena sai kummeiltaan pienenpienen sormuksen ja kummilusikan. Kasteen aikana hänellä oli Kummi pitää yhteyttä ja rukoilee Kasteen sakramentti Olin kummiksi pyytämisestä tosi iloinen, en kylläkään kovin yllättynyt, sillä meidän perheessämme on ollut tapana pyytää kummeiksi omia sisaruksia, kertoo Mirkka Kenttä. Mirkka Kentän nyt 16-vuotias kummityttö on hänen sisarensa tytär. Pidämme Heidin kanssa yhteyttä Facebookissa. Kesällä järjestelemme lomia niin, että olemme mummolassa Alavudella viikon tai kaksi yhtä aikaa. Kummilapsensa kanssa Kenttä on viime aikoina jutellut opiskeluista ja tulevaisuuden haaveista. Kymppiluokkaa käyvällä tytöllä on monia valintoja edessään. Keskusteluja he kävivät kesällä myös yhteisten juoksulenkkien aikana. Yhteistä tekemistä Heidin kanssa oli tietysti helpompi järjestää ennen kuin saimme omia lapsia. Onneksi hän tykkää olla meidän tyttöjemme eli serkkujensa kanssa, vaikka he ovat häntä jonkin verran nuorempia. Olemme käyneet esimerkiksi teatterissa kaikki yhdessä. Kummitytön kastejuhlista Kentälle on jäänyt mieleen herkkä tunnelma, kun kaikki yhdessä rukoilivat pienen vauvan puolesta. Kyllä minä rukoilen hänen puolestaan edelleen. Mietin häntä ja hänen elämäänsä, ja toivon, että kaikki menisi hyvin. Vuosi sitten kesällä Kenttä oli Heidin konfirmaatiossa siunaamassa häntä kirkossa. Kun nuoret lauloivat konfirmaatiolaulussa aikuiseksi kasvamisesta, tulivat kyyneleet silmiin. Jäin miettimään, kuinka nopeasti aika on mennyt. Rippilahjaksi Heidi sai kummitädiltään korun. Kenttä kertoo antavansa lahjoja mielellään ja käyttävänsä aikaa sopivan lahjan miettimiseen ja etsimiseen. Syntymäpäivä- ja joululahjat hän on voinut antaa suoraan kummitytölleen, sillä perheille on muodostunut tavaksi kyläillä juhlapäivinä toistensa luona. Heidin sisarukset ovat kaikki tärkeitä ja rakkaita, mutta kummius tuo jotain erityistä, jotain lisää suhteeseen Heidin kanssa. Nina Stjernvall-Kiviniemi Kasteessa Jumala kutsuu nimeltä omakseen. Ihminen saa uskon, armon ja siunauksen. Kasteen arvo ei riipu asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä. Kirkon jäseneksi voi tulla vain kasteen kautta. Kaste on uskonelämän perusta. Kaste on aina voimassa. Se on varma silloinkin, kun oma uskomme horjuu. Kasteen perustana on kastekäsky. Jeesus kehottaa opettamaan kastettua. Kristillisestä opetuksesta vastaavat vanhemmat, kummit ja seurakunta yhdessä. Lue lisää: evl.fi

8 8 lokakuu Nettipyhis vapauttaa normiarjesta Kolmen kaveruksen muodostama porukka, Samuli, 16, Sami, 14 ja Christian Kride, 14 pohtivat elokuisena iltapäivänä yhteistä projektityötään nettipyhiksen parissa. Seurakunnan vapaaehtoistyö on kolmikon yhteinen juttu. Nettipyhis antaa vapautusta arjen normitöistä, miettii Samuli. Se on mukavaa vaihtelua koulunkäynnin ja jalkapallon pelaamisen lomassa, jatkaa Sami. Saan käyttää omaa erityisosaamistani, se on kivaa, täydentää Kride. Samuli on Porkkalan lukion ensimmäisellä luokalla. Hänen päivänsä täyttyvät opiskelusta. Vapaa-ajalla hän soittaa rumpuja. Aika ajoin hän tarttuu myös kameraan ja ottaa valokuvia. Valokuvaamiseen tulikin yllättäen hänelle myös uusi näkökulma. Askartelutehtävä joka kodin materiaaleista Suunnittelemme veljeni Samin kanssa nettipyhikseen kuukauden askartelutehtävän. Tehtävän ideoimme yhdessä aina nettipyhiksen aihepiirin mukaan. Toinen meistä tekee askartelutehtävän ja toinen kuvaa. Minulle kuvaaminen on ollut mieluisaa. Askartelutehtävä valokuvataan vaihe vaiheelta ja kuvat liitetään nettiin. Jokaisen kuvan alla on vielä sanallinen ohje, kertoo Samuli. Vaihtelemme tehtäviä keskenämme, jatkaa Sami. Meillä on kotona paljon askartelutarvikkeita. Niistä kokoamme ainekset askarteluun. Ohjeeksi olemme saaneet, että on hyvä tehdä askartelu sellaisista materiaaleista, joita löytyy valmiiksi jokaisen kodista. Lisäksi tehtävän tulee olla sellainen, että siinä on mielenkiintoa, hauskuutta ja haastetta eri-ikäisille lapsille. Usein tehtävä syntyy helposti, mutta välillä joutuu miettimään enemmän. Sami on 8.-luokkalainen ja pelaa jalkapalloa FC Espoossa. Harrastus täyttää suurimman osan vapaa-ajasta. Leila Lucas Nettipyhistä on kuitenkin helppo tehdä. Se ei vie kauheasti aikaa ja sitä voi tehdä pienissä osissa kotona. Siksi minäkin ehdin hyvin olla mukana, sanoo Sami. Kuvaristikko omaksi ja muiden iloksi Kride on myös 8.-luokkalainen. Hän harrastaa jääkiekkoa ja pelaa sitä Espoon Bluesin paidassa. Kuukauden kuvaristikot ovat vastuullani. Olen aina ollut kova piirtämään. Nyt saan piirtää paitsi omaksi myös muiden iloksi. Saan kuvaideat Samin tekemiin sanoihin nopeasti. Yhden ristikon tekemiseen menee aikaa pari tuntia. Kun ristikko on valmis, vien sen seurakuntatalolle, jossa se skannataan nettiin. On aika mahtava tunne nähdä nettipyhiksen sivuilla työnsä jälki. Syksyn työrupeama on aluillaan. Nyt jo odottaa, että pääsee aloittamaan töiden suunnittelun, Samuli sanoo. Sami ja Kride ovat samaa mieltä. Monessa kirkkonummelaisessa lapsiperheessä odotetaan heidän työnsä hedelmiä lasten ja koko perheen iloksi. Käy kurkkaamassa valmista työtä. Syksyn ensimmäinen nettipyhis avautui syyskuussa. Nina Hotma Kirkkojen esineet kantavat perintöä tuleville sukupolville Paula Leino Kun seurakunta kartoittaa esineistönsä perusteellisesti, se pystyy hoitamaan sitä entistä paremmin. Kirkkohallitus suosittelee kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden inventointia. Kirkkonummella esineiden luettelointi aloitettiin keväällä. Porkkalan vuokrakautena, vuosina , kaksi kol- Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkon messukasukan nurjalta puolelta: vuoriin on kirjailtu rukous. masosaa Kirkkonummesta oli Neuvostoliiton hallussa niin myös kunnan keskustassa sijaitseva Pyhän Mikaelin keskiaikainen kirkko, jossa vuokralaiset pitivät elokuva- ja teatteriesityksiä sekä upseerikerhoa. Esineet vietiin ennen vuokra-aikaa evakkoon ja tuotiin takaisin vuonna 1956, kertoo arkistonhoitaja Paula Leino Kirkkonummen seurakuntayhtymästä. Kirkkoon saatiin runsaasti esinelahjoituksia muista Pohjoismaista vuokrakauden jälkeen, muun muassa uudet urut lahjoitettiin Tanskasta. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä esineitä inventoidaan seurakuntayhtymässä parhaimmillaan. Edellinen inventointi tehtiin vuonna 1991, ja nyt käynnissä oleva hanke on aiempaa laajempi. Noin vuoden kestävän hankkeen aikana Leino valokuvaa ja luetteloi seurakuntayhtymän kaikkien rakennusten esineistön. Kokoelman hoito tehostuu Inventointia alettiin suunnitella Kirkkonummen seurakuntayhtymässä muutama vuosi sitten ja työ käynnistettiin viime pääsiäisen aikoihin. Yhtenä kannustimena oli yhtymän talousjohtaja Sirkkaliisa Cavoniuksen mukaan kirkkohallituksen ohjeistus esineistön inventoinnista viiden vuoden välein. Myös vanhan pappilan remontointi viime vuonna, sopivan inventoijan löytyminen ja tiedonhallintaohjelma tukivat projektin käynnistämistä. Cavonius sanoo inventoinnin tavoitteena olevan kokoelman hallinnoinnin tehostaminen: ajantasainen tieto mahdollistaa esimerkiksi oikein mitoitetut vakuutukset ja kulttuuriperinnön hoitamisesta syntyneiden kulujen erittelyn kirjanpidossa. Inventointiluettelo myös auttaa suunnittelemaan esineiden kunnostuksen aikataulua. Tulevaisuudessa Kirkkonummen seurakuntayhtymänkin inventointiluettelo voi olla tutkittavissa kirkon yhteisessä järjestelmässä: Seurakuntien kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden esineiden yhteinen tietojärjestelmä on tärkeä tavoite, sanoo museoalan tutkija Nina Lempa Kirkkohallituksesta. Kirkon tiedotuskeskus / Terhi Kivikoski-Hannula

9 lokakuu Kirkollisten vitsien vakioteema on papillisen jäykkyyden ja puliukon kohtaaminen. Jäykkyydelle nauraminen on aina hauskaa, virnistää Olli Seppälä. Minerva Seppälä Kirkosta ja uskonnosta kiertää lukemattomia vitsejä. Vitsit naurattavat ja herättävät hilpeyttä. Mutta niillä on myös tärkeä tehtävä uskonnollisen yhteisön elämässä. Kirkollisten vitsien taitaja Olli Seppälä: Huumori lujittaa yhteisöä ja piirtää sen rajoja Olli Seppälä on pitkänlinjan toimittaja ja kirjailija. Tällä hetkellä hän toimii Kotimaa24-uutissivuston päätoimittajana. Seppälä on kerännyt vuosikausia kirkollisia vitsejä. Harrastus sai alkunsa työskennellessäni toimittajana helsinkiläisessä Kirkko ja kaupunki -lehdessä, jossa julkaistiin Sakastissa nauretaan -vitsipalstaa. Seppälä keräsi vitsejä ja pyysi lukijoita lähettämään niitä toimitukselle. Häntä alkoivat kiinnostaa kirkolliset ja uskonnolliset vitsit laajemminkin. Vitsit ovat populaarikulttuuria, jossa uskonto vahvasti läsnä. Kirkon ja kaupungin palsta antoi nimen Seppälän kirjasarjalle. Hän on julkaissut kuusi Sakastissa nauretaan -vitsikokoelmaa. Seppälällä on nykyisin Kotimaa24:ssä samanniminen blogi. Papit, piispat ja Pyhä Pietari Seppälä jakaa kirkolliset vitsit karkeasti kahteen luokkaan. Sisäpiirivitsit edellyttävät kristillisen elämän tuntemusta, esimerkkinä näistä tilanteeseen sopivat raamattulauseet ja teologiset nokkeluudet. Yleiset vitsit taas kohdistuvat esimerkiksi pappeihin. On siis sekä sisäpiiriettä yleisnaurua. Papit, jotka ovat hyviä puhujia, käyttävät vitsejä itseironisesti. Puheenpitäjällä on hyvä olla varasto, josta poimia sopiva vitsi tilanteeseen. Olli Seppälä luettelee pitkän listan erityyppisiä kirkollisia vitsejä. Henkilövitseillä on vahva perinne. Niiden aiheina ovat piispat ja persoonalliset kirkonmiehet. Henkilökaskut ovat kuitenkin vähenemässä. Seppälä näkee tähän syynä nykyisen työelämän. Työelämän mankeli hieroo persoonat pois. Vaatimukset ovat ihan toisenlaiset kuin aiemmin, johtaminen ei enää onnistu tunteella. Taivasvitsit ovat suosittuja. Kaikki ovat kuulleet kaskuja, joissa ihminen saapuu taivaan portille ja kohtaa Pyhän Pietarin. Myös kuolemaan ja hautausmaihin liittyvät vitsit kirvoittavat hyvät naurut. Oma lukunsa ovat seurakunnan arkeen liittyvät sutkaukset sekä vappulehtityyliset nopeaa ja nokkelaa -vitsit, kuten sanaväännökset. Ekumeenisissa vitsiteissä nauretaan sekä omille että toisten kirkollisille tavoille. Ja tietysti aina on tarjolla paljon kaksimielisyyksiä, mutta ne Seppälä on jättänyt pois kirjoistaan. Seppälä kerää vitsejä lehdistä, verkosta ja tv:stä, ja kirjoittaa ylös muilta kuulemiaan kaskuja. On olemassa vitsin kaavoja. Nykyisin kirjoitan vitsejä itsekin, Seppälä paljastaa. Vitsit luovat identiteettiä Huumorin tarkoitus on keventää tilannetta ja luoda kotoista tunnelmaa. Se lujittaa yhteisöä ja piirtää sen rajoja. Jos ihminen ei ymmärrä yhteisön vitsejä, hänen on vaikea samaistua siihen. Näin kirkollisetkin vitsit luovat seurakuntalaisten identiteettiä. Terveessä yhteisössä vitseillä onkin tärkeä merkitys. Nauru suhteellistaa asioita. Yhteisö joka ei naura, on pelottava. Yhteisö on sairas, jos siinä ei ole lupa nauraa, tiivistää Olli Seppälä. Huumori päästää yhteisössä höyryjä ulos. Se on myös tapa kestää tästä on hyvänä esimerkkinä juutalainen huumori. Juha Siljo on todennut, että huumori on maailmankatsomuksista lempein. Mutta naurulla voi olla kääntöpuolensa. Huumori voi olla alistamisen väline, jos toinen on pilkan alaisena. Jos juopolla skinhedillä on hauskaa ramman somalitytön kustannuksella, niin onko se huumoria? Ovatko tällaiset vitsit hyviä? Hyvä huumori herättää hilpeyttä ja luo hyvää oloa. Verkossa vitsit leviävät nopeasti Internetin ansiosta hyvät vitsit leviävät nykyisin nopeasti. Verkko on tehnyt vitseistä massaa, joka kiertää Facebookissa. Verkossa huumori on rajatonta, vitsit eivät pysähdy enää kulttuurirajoille. Tietotekniikka on uutta, mutta sinänsä se ei ole muuttanut huumorin ydintä. Toiset uskonnot ovat Seppälän mielestä mielenkiintoinen aihe. Verkko on tehnyt mahdolliseksi tutustua toisten uskontojen huumoriin. Ongelma vain on, ettei vitsi naurata, jos ei tunne kulttuuria. Toisaalta eri kulttuureissa liikkuu samantyyppisiä vitsejä. Jokin aika sitten ilmestyi kirja juutalaisesta vitsiperinteestä (Serafim Seppälä: Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotain). Seppälä tunnisti kirjasta monia vitsejä, jotka ovat yleisiä kristinuskon piirissä. Vaikea kuvitella, että vitsien kertominen olisi jotenkin länsimainen ilmiö, vaikka esimerkiksi islamilaisia vitsejä verkosta on vaikea löytää. Laiskurin helvetti Seppälän omassa suosikkivitsissä yhdistyy uskonto ja näkyvä maailma: Missä on laiskurin helvetti?? Työnpuoleisessa. Timo Hormio

10 10 lokakuu 2012 hetki hiljaa Korjaamolla Tarho Haataja T ie päättyy suoran jälkeen. Onkohan tuttu auto pihassa? Pysäytän auton ja astun korjaamohallin ovesta sisään. Matti ei ole facebookissa, hän on toimistossaan. Korjaamolle löytävät kaikki, autot ja ihmiset. Joskus vikaa on vain ihmisessä. Ei tää mitään herkkua oo, Matti sanoo ja ruuvaa auton akun irti. Kun tämä on valmis, niin juodaanko kahvit? Matilla oli pitkään tuolla nurkassa sellainen vähän isomman luokan pesukone ja skootteri. Pesukone odotti kuljetusta, skootteri huoltoa. Kotona hänellä on vanha traktori, jolla tehdään talvisin lumityöt. Toimistossa on muutama tuoli ja pöytä. Matti nostaa puhelimen luurin. Se on kyllä viimenen syksy, hän manaa tukkumyyjän vastausta odotellessa. Mutta niinhän oli muistini mukaan jo vuosi sitten keväällä, huomaan ajattelevani. Eräs iso asiakas oli kuulemma vetänyt herneen erittäin syvälle nenään, kun Matti oli vahingossa maininnut eläkkeelle jäämisen mahdollisuuden. Karkotan huolestuttavat ajatukset pois mielestäni. Kun on aamuvarhainen hetki korjaamolla, kaikki on mahdollista. Voi laittaa asiat oikeaan järjestykseen. Puolen tunnin aikana korjaamolla käy neljä miestä, kaikki eri-ikäisiä. Yhdeltä on ikkunalasi tippunut oven väliin, ikään kuin lopullisesti. Toiselta on lamppu sammunut. Kolmas kyselee renkaiden perään ja minä olen se neljäs. Eräs iäkkäämpi kaveri, jonka nimeä en enää muista, kävi täällä aina istuskelemassa, kunnes kuoli. Matti selaa varaosaluetteloa. Kuulen jonkun ajavan pihaan. Tuossa on vielä tuoli vapaana. Terho Haataja Kiitän Luojaani sinusta Bändikämppämme seinällä on kuva, jossa viisi nuorta kaveria on matkannut Turkuun Maata näkyvissä -festareille. Kuvassa näkyy, kuinka he seisovat tuhatpäisen yleisön eturivissä fanittamassa omia suosikkibändejään. Muistan ajatelleeni, että muusikot ovat todella erikoisia ihmisiä, joilla on ihmeellinen lahja soittaa musiikkia ja kertoa hyvää sanomaa eteenpäin. Aikuiseksi kasvamisen ja oman bändin kautta ovat silmäni avautuneet monella tavalla. Nuo kuvassa näkyneet viisi unelmoijaa ovat tehneet unelmistaan totta ja nousseet Maata näkyvissä -festareiden, Euroopan suurimman kristillisen festivaalin päälavalle. Noin kymmenen tuhannen kuulijan edessä olen oppinut itsestäni erityisesti sen, että ne tyypit lavalla ovat vain ihmisiä. Bändillämme on vain yksi tarkoitus: evankeliumista kertominen. Monia ihmisiä musiikkimme on rohkaissut ja auttanut. On ollut hienoa saada palautetta, että jollain laululla on ollut merkitystä joidenkin ihmisten elämään niin paljon, että se on auttanut vaikeina hetkinä tai rohkaissut tarttumaan tiukemmin kiinni ilosanomaan. Jotkut ihmiset ovat kertoneet tulleensa keikallamme uskoon tai oppineet ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Onko tämä jotain sellaista, minkä ihminen voi saada aikaan? Voiko ihminen sanoa toiselle Usko!, ja tämä tulee uskoon saman tien? Voiko lääkäri sanoa potilaalle, että Parane!, ja tämä paranee samalla sekunnilla? Ei. Usko tulee aina Jumalalta. Se on aina lahja, joka ei synny meidän omasta ajatusmaailmastamme, vaan se lahjoitetaan meille. Eräs paljon kuuntelemani rock-bändi laulaa mielestäni hienosti siitä, että loppujen lopuksi me olemme vain sanoja ja Jumala itse on ääni. Se kertoo paljon siitä, mitä itsekin ajattelen työstä, jota evankeliumin eteen tehdään. Jumalan ääni ei kuulu vain korvissa, vaan se löytää tiensä ihmisen syvimpienkin salaisuuksien luo ja tuo sinne lämpöä ja rauhaa. Kls-bändini nimi tulee sanoista kiitän Luojaani sinusta. Tämä oli oman nuoruutemme aikana tärkeä lyhenne, koska kasvavien matkapuhelinlaskujen vuoksi oli pakko tiivistää tekstiä. Lyhenne jäi elämään ja siitä tulikin bändimme nimi ja elämäntapa. Kls soittaa energistä nyky-rockia kovalla asenteella ja tunnelmallisella äänimaailmalla. Tällä hetkellä valmistelemme jo kolmatta studioalbumiamme, jonka on tarkoitus ilmestyä tänä syksynä. Samalla keikkailemme ympäri Suomea ja kerromme siitä riemusta, jota olemme saaneet uskossamme kokea. Kimmo Keskinen

11 lokakuu menovinkit Adventti- : Kirkkonummella myyjaiset Adventtimyyjäiset la klo Keskustan seurakuntatalo Seurakunnantie 1 Perinteiset joulumyyjäiset la klo Veikkolan seurakuntakoti Kisapolku 1 Ensi kertaa äidiksi -ryhmä on 0 6 kk ikäisten vauvojen ja äitien kerho. Tarkoitettu äideille, joilla lapsi on ensimmäinen. Masalan Pyhän Matteuksen kirkko Tinantie 4 Lisätietoja: anu.kangas@evl.fi Veikkolan seurakuntakoti Kisapolku 1 Lisätietoja: jaana.solala@evl.fi EKA vauva -ryhmään voi tulla kumpikin vanhempi yhdessä tai erikseen vauvan kanssa juttelemaan vauvaperheen arjesta. Tarkoitettu vanhemmille, joilla lapsi on ensimmäinen. Laajakallion kerhotila Tarutie 1 C 34 Lisätietoja: milla.seire-salminen@evl.fi Ryhmiin ei ole ennakkoilmoittautumista. Kaipauksen ja luottamuksen messut Uudentyyppinen messu, jossa etsitään luottamusta Jumalaan. Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko Tallinmäki 1 ke klo 19, Taizé-lauluja ke klo 19, adventtilauluja Aloitamme laulamalla puoli tuntia. Sitten on vuorossa puolen tunnin messu ja ehtoollinen. Lopuksi juomme iltateet. Kauneimmat joululaulut Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko Tallinmäki 1 la klo 16 Lasten kauneimmat joululaulut su klo 19 Kauneimmat joululaulut ke klo 19 Kauneimmat joululaulut su klo 10 Kauneimmat joululaulut -messu Haapajärven kyläkirkko Puukirkontie 20 la klo 16 Lasten kauneimmat joululaulut su klo 16 Kauneimmat joululaulut ke klo 19 Kauneimmat joululaulut Masalan Pyhän Matteuksen kirkko Tinantie 4 la klo 16 Lasten kauneimmat joululaulut ke klo 19 Kauneimmat joululaulut Tuomas- m e s s u Koko seurakunnan yhteinen ehtoollisjuhla. Kirkkonummen Pyhän Mikaelin kirkko su klo 18. Musiikkia ja rukousta, mahdollisuus keskusteluun. Chorus Michaelis -kuoro Mirja Poikkeus, laulu Lea Kujanpää, huilu Petri Kangas, piano Sami Koskela, lyömäsoittimet Pasi Ryökkynen, basso Raamattuluentosarja m a r r a s k u u s s a Lupaus ja täyttymys Ke klo Veikkolan seurakuntakoti Aarteita alkaen Mooseksesta Ke klo Keskustan seurakuntatalo Daavid ja Daavidin Poika Ke klo Keskustan seurakuntatalo Juutalainen Jeesus Riitta Keskimäki, Kansan Raamattuseura Lisää ilmoituksia Tapulin takaa -sivulla Kirkkonummen Sanomissa joka torstai sekä tapahtumakalenterissa osoitteessa

12 12 lokakuu 2012 Rodeo.fi / Yuri Arcurs Seurakunnan jakamasta ruoka-avusta suurin osa menee lapsiperheille. Soppaa, ryynejä ja sielunhoitoa Vaikka on vaikeaa ja elämässä on kärsimystä, niin jotenkin sitä vain ihminen jaksaa. Köyhä ihminen voi olla hyvinkin hauska, huumorintajuinen, kuvailee ruoanjakaja Mervi tämän päivän köyhää. Keskustan diakoniatoimiston alakerrassa ahertaa parhaimmillaan kaksi kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan tehokaksikko Mervi ja Seija. Naiset suorittavat siellä työharjoitteluaan Kirkkonummen kunnan työllistymisyksikkö Toimarin kautta. Juuri he tekevät ruohonjuuritasolla arkipäivän diakoniatyötä: pakkaavat muovikasseihin muun muassa EU- puurohiutaleita ja seurakunnan kustantamia kalapuikkoja lähimmäisten akuuttiin hätään, nälkään. Vuonna 2011 EU- elintarvikkeita toimitettiin seurakuntaan jaettavaksi 3492 kilon verran. Tämän vuoden heinäkuussa saapui 1376 kilon erä, josta suurin osa on jo tähän mennessä huvennut, kertoo diakoniatyöntekijä Helvi Vuolasmaa. Kirkkonummella seurakunta on järjestänyt pienituloisille diakoniaruokailuja seurakuntatalolla jo yli 25 vuoden ajan. Tämän lisäksi ruokaa on jaettu diakoniatyön toimesta ainakin yhtä kauan, tosin aiemmin pienemmässä mittakaavassa kuin nykyisin. Jaettava ruoka koostuu keskustan alueella EU- elintarvikkeista, seurakunnan hankkimista peruselintarvikkeista sekä diakoniaruokailujen ylijäävistä keittoannoksista. Näillä eväillä seurakunta voi olla tukemassa vähävaraisia ruoan hinnan jatkuvasti kallistuessa. Kohtaamisia ruokajonossa Ruokajakelun kautta ruokaa hakevien määrä vaihtelee kuukaudessa henkilön välillä. Rahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Ei tänne muuten vain tulla, tietää Seija. Kerran kuussa diakoniatoimistosta voi ilman ajanvarausta noutaa ruokalapun diakoniatyöntekijältä, mitä vastaan voi hakea alakerran ruoanjakelusta kassillisen ruokaa. Ruokaa hakevien kohtaamisessa pyrimme olemaan mahdollisimman hienovaraisia, sillä EU-elintarvikkeiden jako kasvaa seurakunnissa Seurakunnat jakavat yhä enemmän EU-elintarvikkeita. Vuonna 2011 jaettava ruokamäärä oli yli kg. Apua sai noin asiakasta. Osa seurakunnista valmisti elintarvikkeista aterioita, mutta suurin osa jakoi niitä ruokakasseina. Ruokaa jaettiin selvästi eniten suurille lapsiperheille, mutta muun muassa opiskelijoita ja maa hanmuuttajia kohdataan yhä enemmän ruoanjakelussa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin pienituloista, joista vain harva selviää elämän perustarpeista ilman tukia. Seurakuntien jakamia ruokakasseja hakevat erityisesti kaikkein huono-osaisimmat. Lähde: evl.fi tilanne tuskin on kovin mieluinen. Tarkoituksenamme ei ole asettaa ehtoja ruoka-avulle, toisin sanoen udella, mihin kukin rahansa on käyttänyt. Voidaan toki sopia uusi tapaamisaika tai ohjata muiden palvelujen piiriin, selventää Vuolasmaa. Monilla on tarve puhua omasta elämäntilanteestaan, purkaa sydäntään. Tässä tavataan viikoittain paljon erilaisia ihmisiä ja on hienoa huomata, miten vähästä saa tehtyä itselleen tai perheelleen syötävää, kertoo ruoanjakaja Mervi. Köyhä tulevaisuus Ruoka-avun mullisti lopullisesti 1990-luvun lama ja sen jälkivaikutukset ihmisten elinoloihin. Näin ollen ruoanjakelu on ollut kiinteä osa seurakunnan avustustoimintaa. Loppua tälle avulle ei näy, sillä ruoan hinnan jatkuva nousu ja perässä laahaavat etuudet ja eläkkeet takaavat sen, että hätä on edelleen suuri ja siihen on vastattava. Myös viime vuosien talouden taantuma on vaikuttanut tilanteeseen. Ainakin tänä vuonna on selvästi ruoanhakijoiden määrä lisääntynyt: on perheellisiä, ikäihmisiä sekä yksinasuvia erityisesti miehiä. Myös maahanmuuttajia käy täällä jonkin verran, pohtii Mervi. Erityisen pahalta tuntuu se, jos joku on ollut pitkään nälässä ja on siihen päälle vielä sairauttakin. Silloin tietää, että apu on tullut tosissaan tarpeeseen, sanoo Seija. Ruokaa tullaan siis tulevaisuudessakin jakamaan, sillä ydinongelma piilee sosiaaliturvassa ja tukien pienuudessa. Ruoan puute on asia, johon seurakunnan täytyy puuttua konkreettisesti. Ruoka ja siten ravinto on yksi ihmisen perustarpeista, joita ei voi ohittaa kohdatessaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Kristus on sitoutunut vähäosaisiin ja Hän itse kehottaa meitä kulkemaan rinnallaan. Paikkamme on siis köyhien keskellä, selventää Vuolasmaa. Kaikesta huolimatta ruoanjakajat kohtaavat ihmisiä, joille yksi ruokakassillinenkin antaa toivoa ja iloa muutamalle seuraavalle päivälle. Tässä tulee todella hyvä mieli siitä, kun huomaa ihmisten olevan iloisia ja tyytyväisiä siihen vähään, jota he täältä saavat, iloitsevat ruoanjakajat Mervi ja Seija. Haastateltujen ruoanjakajien nimet on muutettu. Irja Tamm