Naisjärjestöjen Keskusliitto Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry LAUSUNTO

Transkriptio

1 Naisjärjestöjen Keskusliitto Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry LAUSUNTO EN; Suomen ensimmäisen raportin laatiminen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanosta Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmän kyselystä. Suomen elokuussa 2015 ratifioima Istanbulin sopimus on erityisen tärkeä siksi, että se on maailman ensimmäinen laaja-alainen oikeudellinen sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Keskusliitto nostaa esiin seuraavat huomiot: Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että Istanbulin sopimuksen velvoitteita toimeenpannaan järjestöjen asiantuntemusta hyödyntäen ja toimeenpanoa seurataan säännöllisesti ja systemaattisesti. Naisjärjestöjen Keskusliitolla ja sen jäsenjärjestöillä on pitkäaikaista osaamista ja kokemusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että sopimuksen toimeenpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyyn ja estämiseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että sopimuksen kansallisessa toimeenpanossa huomioidaan sopimuksen mukaisesti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäiseminen ja uhrien auttaminen edellyttävät viranomaisten kouluttamista naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteistä ja eri väkivallan muotojen tunnistamisesta ja huomioimisesta viranomaistyössä. Naisjärjestöt yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa ovat toistuvasti tuoneet esiin huolensa lainsäädännön, palvelujen ja resurssien puutteista naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa toiminnassa. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että Istanbulin sopimuksen toimeenpano vaatii pitkäjänteistä, rakenteellisesti vaikuttavaa ja kohdennetusti resursoitua työtä. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan perustellusti pitää Suomen suurimpana ihmisoikeusongelmana. Jopa 47 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään ja miltei kolmannes on altistunut puolisonsa tai entisen puolisonsa väkivallalle. Suomi on saanut eri sopimusvalvontaelimiltä ja muilta toimijoilta lukuisia huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja riittämättömistä toimenpiteistä väkivallan kitkemiseksi. Lisäksi CEDAW-komitealle on lähtenyt kaksi valitusta Suomen riittämättömistä toimista naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa.

2 Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää merkityksellisenä, että Suomi on sitoutunut toteuttamaan Istanbulin sopimuksen mukaisen toimintaohjelman ja työskentelemään tavoitteellisesti naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että monet Istanbulin sopimuksen toimeenpanemiseksi esitetyistä tai toteutetuista toimenpiteistä ovat toimina yksittäisiä ja muotoilultaan yleisluontoisia. Sopimuksen velvoittamiin toimenpiteisiin ja niiden koordinoimiseen ei ole osoitettu erillisiä taloudellisia ja henkilöstöresursseja. Suomessa valtioneuvosto on toteuttanut naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen poikkihallinnollisen ohjelman vuosina Kesäkuussa 2016 julkaistu loppuraportti osoittaa puutteita väkivallan ennaltaehkäisyssä, lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä, väkivallan kokijoille ja tekijöille osoitetuissa palveluissa sekä väkivallan vastaisen työn yhteensovittamisessa. Koulutustarvetta nähdään esimerkiksi viranomaisten ja työntekijöiden osaamisessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ilmiönä, sen tunnistamisessa ja uhrien tukemisessa sekä julkisen vallan velvollisuuksista ihmisoikeuksien edistämistä koskevassa osaamisessa. Lisäksi sekä väkivallan vähentämisen ohjelman että hallituksen tasa-arvo-ohjelman loppuraporteissa toistuu huomio siitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisten toimenpiteiden heikko resursointi on johtanut puutteelliseen toimeenpanoon, jolloin osa asetetuista tavoitteista on jäänyt kokonaan saavuttamatta tai saavutettu vain osittain. Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että vuosina Suomessa ei Istanbulin sopimuksen ratifioinnista huolimatta ole ollut erillistä politiikkaohjelmaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Istanbulin sopimuksen toimialaan sisältyvä naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelma toteutettiin vuosina , ja sitä jatketaan osana sopimuksen toimeenpanoa vuosina Hallituksen tasa-arvo-ohjelma sisältää tavoitteen vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa sekä kolme toimenpidettä, jotka koskevat Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa, seksuaalisen väkivallan uhrien hoitoketjun vakiinnuttamista sekä selvitystä naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan sovittelumenettelystä. Toimenpiteistä toistaiseksi ainoastaan turvakotiverkon vahvistamiseen on osoitettu kahden miljoonan vuosittainen lisärahoitus vuoteen 2019 asti. Loppuvuodesta 2016 asetettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen toiminnan toimikunta, joka vastaa Istanbulin sopimuksen toimeenpanon koordinoinnista. Toimikunnan laatima suunnitelma toimenpiteistä vuosille toimeenpannaan vuoden 2018 alusta lähtien. Kansalaisjärjestöjä kuultiin kesäkuussa 2017 prosessin etenemisestä. Järjestöille annettiin myös mahdollisuus lausua toimeenpano-ohjelmaan esitetyistä toimenpiteistä (Naisjärjestöjen Keskusliitto antoi lausuntonsa ). Kansalaisjärjestöillä ei ole edustusta toimikunnassa, eikä järjestöillä ole ollut suoraa mahdollisuutta osallistua toimeenpano-ohjelman laatimiseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että kansalaisjärjestöjen rooli Istanbulin sopimuksen asettamien velvoitteiden toimeenpanossa on epäselvä. Nykytilanteessa järjestöt vastaavat monilta osin esimerkiksi erityisen haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja naisryhmien avopalveluista. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että näiden järjestöjen toimintaresurssit turvataan osana sopimuksen toimeenpanoa. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että Istanbulin sopimuksen toimeenpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisyyn ja estämiseen. Ennaltaehkäisevällä työllä on mahdollista säästää kalliista jälkihoidon kustannuksista ja ennen kaikkea vähentää inhimillistä kärsimystä. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että ennaltaehkäisevän väkivaltatyön sekä väkivallan kokijoille ja tekijöille

3 osoitettujen palvelujen alueellinen kattavuus varmistetaan osana sosiaali- ja terveyspalveluuudistusta. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että Istabulin sopimuksen kansallisessa toimeenpanossa huomioidaan sopimuksen mukaisesti kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että toimeenpano-ohjelman tulisi sisältää konkreettisia toimenpiteitä naisiin kohdistuvan seksuaalisen häirinnän lopettamiseksi. Viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa osoitettu ongelman laajuus edellyttää välittömiä toimia, jotka tulee suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Naisjärjestöjen Keskusliiton mukaan ihmiskaupan vastaisessa viranomaistyössä tulee huomioida ihmiskaupan vahva kytkös prostituutioon ja naisten ja tyttöjen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Naisjärjestöjen Keskusliitto kantaa huolta siitä että Suomessa tunnistetaan erityisen heikosti seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja. Lisäksi Suomessa tunnistetaan heikosti useita naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja kuten niin kutsuttuun kunniaan liittyvää väkivaltaa, pakkoavioliittoja ja sukuelinten silpomista. Naisjärjestöjen Keskusliitto on lakiuudistusta koskevassa lausunnossaan osoittanut huolensa väkivallan puutteellisesti tunnistamisesta lapsen huoltajuus- ja tapaamisoikeustapauksissa. Suomessa tuomioistuimet eivät ota perheväkivaltaa johdonmukaisesti huomioon huoltoriitojen käsittelyssä. Väkivaltaväitteiden puutteellisella huomioimisella on vaikutuksia erityisesti naisten ja lasten turvallisuuteen: vuoden 2016 Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 69 prosenttia oli naisia ja uhreista neljännes alaikäisiä. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä vuosille laaditun toimeenpanoohjelman toimenpidettä, jossa lisätään poliisien, syyttäjien, tuomareiden sekä soveltuvin osin myös turvapaikka- ja oleskelulupa-asioita käsittelevien osaamista uhrin suojelutarpeen arvioimisesta, väkivaltailmiöstä, uhrin sensitiivisestä kohtaamisesta sekä traumatuntemuksesta. Toimiva palveluverkosto ja viranomaisyhteistyö naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi edellyttävät viranomaisten kuten poliisin kouluttamista naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteistä ja eri väkivallan muotojen tunnistamisesta ja huomioimisesta viranomaistyössä. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että sopimuksen toimeenpanossa on otettava huomioon lainsäädännön sopeutustarpeet esimerkiksi pakkoavioliittojen kriminalisoimiseksi, translain uudistamiseksi ja suostumuksen puutteen lisäämiseksi seksuaalirikosten oleelliseksi tunnusmerkiksi. Sopimuksen mukaan pakkoavioliitot tulee voida mitätöidä, kumota tai purkaa aiheuttamatta uhreille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa. Suomessa edelleen vain harva raiskausrikos ilmoitetaan poliisille ja ilmoitetuista raiskauksista vain pienestä osasta nostetaan syyte. Istanbulin sopimuksen artikla 36 velvoittaa sopimusvaltiot kriminalisoimaan kaikki toiseen henkilöön tahallisesti ilman tämän suostumusta kohdistetut seksuaaliset teot. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla uhrin suostumus ei poista rangaistavuutta. Suomen rikoslaissa seksuaalirikokset määritellään edelleen käytetyn fyysisen väkivallan perusteella. Istanbulin sopimuksen artikla 48 velvoittaa sopimusosapuolia toteuttamaan tarvittavat toimet kieltääkseen sovittelumenettelyn kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien väkivallan muotojen osalta. Velvoite tulee keskusliiton mukaan panna täytäntöön hallituksen tasaarvo-ohjelman toimeenpanossa. Lisäksi Istanbulin sopimuksen artikla 39:n mukainen naisten pakkosteriloinnin kielto on Naisjärjestöjen Keskusliiton näkemyksen mukaan ristiriidassa Suomessa voimassa olevan translain kanssa. Laki vaatii sukupuoltaan korjaavilta lisääntymiskyvyttömyyttä ja loukkaa transihmisten ihmisoikeuksia, oikeutta itsemäärittelyyn ja keholliseen koskemattomuuteen. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää keskeisinä toimenpiteinä turvakotiverkoston alueellisen kattavuuden parantamista ja turvakotipaikkojen määrän nostamista sopimuksen

4 edellyttämälle tasolle. Euroopan neuvoston laskennallisena ohjeena on, että turvakotipaikkoja tulisi olla yksi jokaista asukasta kohti (laskutapa ei ota huomioon maakohtaisia erityispiirteitä kuten väkivaltatilastoja). Suosituksen mukaan Suomessa tulisi olla 500 turvakotipaikkaa nykyisen 143:n sijaan. Turvakotien ylläpitoon tulee osoittaa riittävästi resursseja: suositusten mukaisen turvakotiverkoston ylläpidon vuosittaiset kustannukset ovat THL:n arvion mukaan 40 miljoonaa euroa. Hallituksen osoittama 2 miljoonan euron vuosittainen lisärahoitus vuosille nostaa rahoituksen reiluun 19 miljoonaan vuonna 2019, mutta on riittämätön kattamaan velvoitteiden mukaiset kokonaiskustannukset, mikä todetaan myös hallituksen esityksessä. Vastaavalla vuosittaisella lisärahoitusvauhdilla turvakotipaikkoja on tarpeeksi vasta vuonna Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että turvakotien rahoitus tulisi nostaa velvoitteiden vaatimalle tasolle tämän hallituskauden aikana. Keskusliitto pitää lisäksi tärkeänä, että myös ihmiskaupan uhreilla, väkivaltaa kohdanneilla turvapaikanhakijoilla ja paperittomilla henkilöillä on pääsy turvakotiin. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että turvakotien ohella sopimuksen toimeenpanossa kiinnitetään huomiota myös muihin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhreille tarkoitettuihin palveluihin. Joulukuussa 2016 avautunut ympärivuorokautinen Nollalinja-puhelin, toukokuun alussa HYKS:n Naistenklinikan yhteydessä toimintansa aloittanut SERI-tukikeskus ja SERI-tukitoiminnan laajentaminen muualle Suomeen ovat toimenpiteinä oikeansuuntaisia. Jatkossa matalan kynnyksen tuki- ja palveluverkostoa tulisi kehittää kattamaan kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot koko Suomessa. Kaikkiin palveluihin tulee olla esteetön pääsy ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa. Palveluverkoston järjestämisessä on huomioitava palvelujen sukupuolierityisyys ja naisten moninaisuus sekä turvattava palveluiden saatavuus ja saavutettavuus myös haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille kuten lapsille ja nuorille, ikääntyville naisille, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille, asunnottomille, paperittomille, vammaisille ja maahanmuuttajanaisille. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että Istanbulin sopimuksen artikla 19:n mukainen saatavilla olevia palveluja koskeva tiedottaminen edellyttää, että palvelut ovat välittömästi ja esteettömästi saavutettavissa. Tämä ei valitettavasti vielä toteudu esimerkiksi turvakotiverkoston kohdalla. THL:n mukaan vuonna 2016 asiakas ohjattiin tilanpuutteen takia toiseen turvakotiin kertaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto on huolissaan toimeenpano-ohjelman erittäin rajallisista resursseista. Keskusliitto pitää perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon aloitteesta tehtävää kartoitusta naisiin kohdistuvan väkivallan kustannuksista Suomessa tärkeänä pohjana Istanbulin sopimuksen toimeenpanolle. Sopimuksen 8. artikla velvoittaa sopimusvaltiota osoittamaan sopimuksen toimeenpanoon riittävät rahoitus- ja henkilövoimavarat. Istanbulin sopimuksen toimeenpanolle ei kuitenkaan ole osoitettu erillistä määrärahaa. Suunnitellut toimet rahoitetaan niistä vastaavien ministeriöiden määrärahoista. Vuonna 2017 julkaistussa valtioneuvoston tasa-arvoselonteon väliraportissa todetaan, että rajallisten resurssien vuoksi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisista toimenpiteistä toteuttamatta on jäänyt esimerkiksi tutkimuksia. Kaikki sopimuksen mukaiset velvoitteet ovat välttämättömiä naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien turvaamiseksi, eikä niitä Naisjärjestöjen Keskusliiton näkemyksen mukaan tulisi asettaa kilpailemaan resursseista hallinnonalojen muun toiminnan kanssa. Suurin osa esitetyistä toimenpiteistä ei sisällä kustannusarviota tai tietoa toimintaan osoitetusta määrärahasta. Puutteellinen ja pirstaloitunut resursointi uhkaa jättää Istanbulin sopimuksen toimeenpanon sarjaksi yksittäisiä ja toisistaan erillisiä toimia. Keskusliitto katsoo, että

5 naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ edellyttää kokonaisvaltaista ja vaikuttavaa toimintaohjelmaa, joka toimeenpannaan sille korvamerkityillä, riittävillä resursseilla. Naisjärjestöjen Keskusliiton huolena on, että toimeenpanon yhteydessä Istanbulin sopimuksen terminologia naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta liudennetaan lähisuhdeväkivallaksi. Sukupuolen häivyttäminen piilottaa väkivallan taustalla piilevät sukupuolten epätasa-arvoiset valtasuhteet. Sukupuoleen perustuva väkivalta kohdistuu miehiä useammin naisiin ja tyttöihin. Naisiin kohdistuva väkivalta on sukupuolistuneen syrjinnän muoto, joka estää naisia nauttimasta ihmisoikeuksistaan täysimääräisesti. Puhe lähisuhde- ja perheväkivallasta vaikuttaa negatiivisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtautumiseen, ilmiön sukupuolistuneen luonteen ymmärtämiseen ja siihen liittyvän osaamiseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry Eva Biaudet puheenjohtaja Terhi Heinilä pääsihteeri Lisätietoja Eva Biaudet, puheenjohtaja, puh Terhi Heinilä, pääsihteeri, puh Anni Hyvärinen, järjestösihteeri, puh Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 59 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. NJKL Facebookissa NJKL Twitterissä