Tunteet. sosiaalityössä. sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Sosiaalialalla kirjoitetaan vaatimusten ristipaineissa

Transkriptio

1 sosiaalialan riippumaton ammattilehti Sosiaalialalla kirjoitetaan vaatimusten ristipaineissa Kirkkonummella ikäihmiset pääsevät vaikuttamaan Päihdetyötä brändätään Eläytymisen vaikea taito Tunteet sosiaalityössä

2 Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalihuollon Huoltaja-säätiö vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Alpo Komminaho, varapuheenjohtaja Päivi Ahonen Heikki Hiilamo Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) Julkaisija Huoltaja-säätiö. Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 95. vuosikerta. Ilmestyy vuonna kertaa, joista kaksi kaksoisnumeroa. Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki puh. (09) faksi (09) vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) päätoimittaja Merja Moilanen vuorotteluvapaalla toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi toimittaja Minna Tarvainen puh. (09) minna.tarvainen@sosiaaliturva.fi Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Panu Pälviä Huoltaja-säätiö Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) faksi (09) toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat euroa/vuosi, kestotilaus 51 euroa/vuosi, opiskelijatilaus 28 euroa/vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumerot myytävänä toimituksessa 4,50 euroa/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % Mediakortti osoitteessa Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN Sosiaaliturva 12/07 3 pääkirjoitus Toimivia palvelukokonaisuuksia ei pidä rikkoa Päivi Ahonen 4 6 ajankohtaiset asuminen, aikuissosiaalityö uutisia lyhyesti Sosiaaliturva 95 vuotta vanhoja artikkeleita 7 laina ja palaute Uudistus ei ole muutosten loppupiste vaan alkupiste Jussi Merikallio Sossuntäti-käsite loukkaa ja vähättelee Kristiina Koskiluoma lainattua, saksittua 8 13 kärkiteema Tunne on järkeä Minna Tarvainen Ei enää vaikeita asiakkaita! Minna Tarvainen Suojele minuuttasi, pidä puolesi! Arja Sihvonen Sosiaaliturva 13/07 postitetaan lukijoille 10. syyskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille kuva: Erja Saarinen näkökulma kolumni Hannele Törrönen jos minulta kysytään Burhan Hamdon Sosiaali- ja terveystoimen yhteisvoimin kaventamaan väestöryhmien terveyseroja Heli Bäckmand, Suvi Parikka asiakirjatuotanto Sosiaali- ja hoitoaloilla kirjoitetaan vaatimusten ristipaineissa Ulla Tiililä 19 vanhustyö Kirkkonummella ikäihmiset pääsivät suunnittelemaan palveluitaan Merja Etholén-Rönnberg 20 päihdehuolto Päihdetyön brändi markkinahenkisyyttä vai parempaa palvelua? Jussi Nikander 21 tuomisia & viemisiä Virossa kehitysvammaisia ei erotella muista vammaisista Hanna Koski-Vähälä juristin nurkkaus Myös alaikäinen voi hakea toimeentulotukea Tapio Räty oma ura 26 kirjat, tutkimukset 12/07 seuraavassa numerossa 13/07 Kärkiteemana sukupuoli sosiaalialan työssä Sosiaalialan miehet ovat aktivoituneet Peter Peitsalo vetää Miessakit ry:ssä erityistason miesosaaja -koulutusta.

3 Pääkirjoitus 23. elokuuta 2007 kuva: kuva: Panu Panu Pälviä Pälviä Kannessa Professori Hannele Forsberg perää sosiaalialalle sallivampaa otetta tunteisiin. Tarjolla vinkkejä, miten tulla toimeen asiakkaiden herättämien vaikeiden tunteiden kanssa ja miten suojata työntekijänä minuuttaan. sivut 8 13 Toimivia palvelukokonaisuuksia ei pidä rikkoa Valtioneuvoston toukokuussa hyväksymä Peruspalveluohjelma viitoittaa valtakunnallisesti palvelujen tarpeessa ja niiden tuottamisen edellytyksissä tapahtuvia muutoksia vuoteen 2020 asti. Palvelutarpeet kasvavat etenkin väestön ikääntymisen vuoksi. Muutosten suunta on samanlainen eri puolilla maata vaikka kuntien välillä on eroja. Lisääntyvät palvelutarpeet pyritään huomioimaan valtion ja kuntien välisessä kustannustenjaossa. Valtionosuuksia lisätään ja jotkut palvelut, kuten elatustuki ja tulkkipalvelut, siirretään kustannusneutraalisti valtion hoidettaviksi. Kuitenkin suurin ja kasvava kustannusvastuu jää kunnille. Tulevien vuosien palvelutarpeen ja kustannusten tarkastelun ohella, on syytä muistaa, että vuosina kuntien toimintamenot ovat kasvaneet keskimäärin viisi prosenttia vuodessa. Kuntatalous on ollut lähes yhtäjaksoisesti alijäämäinen viimeiset kymmenen vuotta. Paras-lainsäädäntö velvoittaa suurinta osaa kunnista tarkastelemaan palvelutuotantoaan siten, että kuntalaisten välttämättömät peruspalvelut turvataan pitkälle eteenpäin. Terveyspalveluja ja niihin läheisesti liittyviä sosiaalipalveluja tulee järjestää yli :n asukaspohjalla. Peruspalveluohjelman mukaan palvelujen järjestämisessä on tärkeää painottaa asiakaskeskeisyyttä ja luoda hyviä toimintakäytäntöjä sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyöllä. Asiakaskeskeisyyteen kuuluu kansalaisten oikeus hakeutua palveluihin yli kuntarajojen. Tavoitteena on, että uudistukset pantaisiin suurelta osin täytäntöön jo vuodesta 2009, mutta kuitenkin viimeistään puitelain voimassaolon aikana, vuoden 2012 loppuun mennessä. Palveluiden tuottamisen ja hallinnoinnin raja-aidat ovat nostattaneet tunteita jo usean vuoden ajan. Keskustelu on ollut vilkasta varsinkin terveydenhuollossa, jossa on peräänkuulutettu toimivia hoitoketjuja, joissa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja poistuisi. Monissa kunnissa on tehty hyvää sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä yhdistetyissä hallintokunnissa. Uuden lainsäädännön tarkoitus ei ole romuttaa tätä toimivaa kokonaisuutta ja irrottaa palveluja niiden luontaisista, jo toimivista palvelukokonaisuuksista. Etelä-Karjalassa muutoksen mahdollisuus on nähty sosiaali- ja terveyspiirissä. Tavoitteena on, että lähes kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kattava kuntayhtymä aloittaa toimintansa vuoden 2009 alusta. Yleensä muutos koetaan uhkaksi, pelätään esimerkiksi lähipalvelujen menettämistä. Se on kuitenkin myös mahdollisuus rakentaa paremmin toimivia palveluketjuja ja -prosesseja turvaamaan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut pitkälle tulevaisuuteen. Päivi Ahonen on Huoltajasäätiön hallituksen jäsen. Hän toimii projektipäällikkönä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin suunnittelussa. Paras-lainsäädännön tarkoitus ei ole romuttaa toimivia palvelukokonaisuuksia. Pielisen-Karjalaan avattiin uusi dementiakoti Ylä-Savossa on selvitetty lastensuojelun jälkihuollon kehittämistarpeita Japanilaisen puutarhan lumoissa Lotta Lehmusvaara löytää puutarhan hoidosta vastapainoa työlle. Kuinka se toimii Ilpo? Vammalan kehitysvammaisten toimintakeskuksessa hyödynnettiin osallistavaa teatteria Sosiaaliturva 12/07 3

4 ajankohtaiset ASUMINEN Muistioireisen ihmisen asumista helpottavia ratkaisuja esiteltiin osana Hämeenlinnan asuntomessuja. Sotaveteraaneille tarkoitetussa Ilvesmajassa asuvan Tauno Pitkäsen koti oli asuntomessujen ajaksi avattu vieraille Kuunteleva koti -nimisenä. Kodissa oli esillä apuvälineitä ja ratkaisuja, jotka helpottavat muistioireisen ihmisen itsenäistä selviytymistä. Muistivaikeuksien lisäksi muistioireiselle aiheuttavat hämmennystä usein heikentyvä motoriikka ja muun muassa hahmottamisvaikeudet. Kuuntelevassa kodissa on mietitty, miten sekaannusta aiheuttavat tilanteet minimoidaan ja kotona asuminen sujuu ilman, että mikään oleellisesti muuttuu. Ympäristön hahmottamista helpottaa esimerkiksi tilasuunnittelu. Tilat erottuvat selvästi toisis- taan: on keittiö, olohuone ja siinä asukkaan oma lempipaikka, makuuhuone, vessa ja uloslähtötila. Reitti eri tiloihin on selkeä ja esteetön. Valaistus on suunniteltu niin, ettei synny turhia valon ja varjon taitekohtia, jotka vaikeuttavat tasapainon säilyttämistä. Rajapinnat, kuten ovien karmit ja kaappien reunat, on erotettu tummennuksilla. Apuna käytetään selkeitä värejä, koska muistioireisen värien näkeminen muuttuu esimerkiksi vaaleat värit eivät enää erotu toisistaan entiseen tapaan. Erilaiset kotona asumista helpottavat ratkaisut ovat kipeästi tarpeen, koska jo 2020-luvulla nykyisestä asuntokannasta yli 40 prosenttia on yli 65-vuotiaiden käytössä. Erja Saarinen kuvat: LErja Saarinen Kuunteleva koti -hankkeessa on etsitty ratkaisuja, jotka voidaan helposti toteuttaa nykyisissä asunnoissa, kertovat Sosiaalikehitys Oy:n tutkija Katariina Välikangas (oik.) ja Ilvesmajassa työskentelevä Minna Holopainen. Ratkaisut eivät saa olla kalliita ja lisäksi pitää olla tutkimuksellista näyttöä, että ne todella mahdollistavat muistioireisen ihmisen asumisen omassa kodissaan. Tauno Pitkänen viihtyy parhaiten lempinojatuolissaan olohuoneessa. Nojatuoli erottuu ympäristöstä sinisenä, joka on selkeä huomioväri ja Pitkäsen mieliväri. Muistioireisen kotona asumista helpottavat monesti pienet, edulliset ratkaisut, kuten punaisen käyttö huomiovärinä muistettavissa asioissa vaikkapa hellan katkaisijoiden ympärillä tai muistuttamassa avaimen mukaan ottamisesta ulko-ovella. Sosiaaliturva 95 vuotta vanhoja artikkeleita Bruno Sarlin, Köyhäinhoitolehti 14/1915 En usko, että juopottelija vain sanoilla saadaan kunnon mieheksi, tai langennut nainen mallikelpoiseksi äidiksi. En myöskään soisi, että yhteiskunnan apupalaa aina seuraisi nuhdesaarna, sillä ei mikään ole tuhoisampaa juuri tällä alalla kuin koneellinen tavanmukaisuus. Se koventaa kovan mielen vieläkin kovemmaksi, murtaa sortuneen sydämen epätoivoiseksi. Urpo Harva, Huoltaja 24/1953 Kenties jokaisen oman ihmisarvon kannalta on parempi, että hän kaikesta huolimatta uskoo ihmisarvoon sellaisenkin ihmisen kohdalla, jolla ei enää mitään arvoa näytä olevan. Kari Salavuo, Sosiaaliturva 21/1981 Ei liene epäilystä siitä, että yhteiskunnallisessa kehityksessä ollaan nyt siinä vaiheessa, jossa tarvitaan ihmisten eettisen ja vastuullisen tietoisuuden herättämistä. Tätä tarvitaan erityisesti sosiaalihuollossa, sillä ainoastaan syvällisellä ihmiskäsityspohdinnalla voidaan luoda tilanne, jossa ihminen ymmärretään itseisarvona, jossa ihmistä voidaan lähestyä kokonaisuutena ja estää näin pirstoutumisen vaara. 4 Sosiaaliturva 12/07

5 AIKUIS- SOSIAALITYÖ Helsingin Läntisellä sosiaaliasemalla järjestetty Moninaisuus -taidenäyttely loi tasa-arvoista vuorovaikutusta työntekijöiden ja taiteilijoiden välille. Taiteilijat ja tutkijat kertovat omia kokemuksiaan sosiaaliturvan aukoista blogissa Taiteilija Nella Keskisarja koristeli sosiaaliaseman aulan muovikasveja ja Anita Lintula avusti. Olen ollut joskus asiakkaana sosiaalitoimistossa ja haaveillut, että tänne saataisiin jotakin kaunista, Nella Keskisarja sanoo sosiaaliaseman ala-aulassa. Hän on yksi paristakymmenestä näyttelyyn osallistuneesta taiteilijasta. Suuri osa hänen ammattikuntansa edustajista on ajoittain sosiaalitoimiston asiakkaana, sillä taiteilijan tulot koostuvat pätkätöistä ja pienistä apurahoista. Näyttelyllä halutaan tuoda esiin sosiaaliturvan aukkoja, jotka vaikeuttavat taiteilijoiden elämää. Sosiaalityöntekijä Anita Lintulan mukaan näyttelyyn ei tarvinnut maanitella osallistujia. Kun ilmoitus taidenäyttelyn järjestämisestä laitettiin sosiaalitoimiston ilmoitustaululle, alkoi taideteoksia sadella. Mukana on sekä harrastajien että ammattilaisten teoksia. Ei ole itsestään selvää, että kaikki taiteilijat saavat töitään esille. Usein näyttelyn järjestäminen myös maksaa, Lintula arvelee suosion syyksi. Toisena houkuttimena oli 70 euron maksusitoumus taidetarvikeliikkeeseen. Sen sosiaalikeskus antoi kaikille teoksiaan tuoneille. Sosiaalityöntekijät ja vahtimestarit puursivat näyttelyn kokoon yhdessä taiteilijoiden kanssa. Avajaisia edeltävänä päivänä teoksia ripustettiin seinille yöhön saakka. On ollut hyvä oppia tuntemaan työntekijöitä myös toisella tavalla kuin vain virkamiehinä. Olen huomannut, että he ovat ihmisiä, jotka haluavat aidosti auttaa, Keskisarja sanoo. uutisia lyhyesti Mahdollisuuksia laajentaa kunnallisen palvelusetelin käyttöä uusiin sosiaali- ja terveyspalveluihin selvittää sosiaali- ja terveysministeriön kesäkuussa asettama työryhmä. Nyt palveluseteliä käytetään esimerkiksi kotipalvelussa, kotipalvelun tukipalveluissa sekä omaishoitoa tukevissa palveluissa. Vuoden 2008 alusta järjestelmä on laajentumassa kotisairaanhoidon palveluihin. Työryhmän puheenjohtajana toimii osastopäällikkö Aino-Inkeri Hansson sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ryhmän toimikausi päättyy toukokuun lopussa Toimeentulotukiasiakkaille on tulossa palvelutakuu vuonna Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan toimeentulotuesta annetun lain muuttamista siten, että laissa säädettäisiin määräajasta, jonka kuluessa toimeentulotukihakemus on käsiteltävä. Lakiin esitetään myös muutosta, jonka mukaan asiakkaan tulisi päästä sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan vastaanotolle kiireettömässä tilanteessa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta. Eduskunta on myöntänyt päihdepalvelujen kehittämiseen 3,5 miljoonaa euroa lisämäärärahaa vuosille Kuntien ja kuntayhtymien päihdepalveluiden kehittämishankkeisiin tarkoitettu 2,6 miljoonan euron valtionavustus jaetaan lääneittäin. Lääninhallitukset päättävät määrärahan jaosta marraskuun loppuun mennessä. Hakemukset toimitetaan lääninhallituksille viimeistään Uudistunut Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas on ilmestynyt. Vuonna 2006 tuli voimaan rikossovittelulaki, jonka myötä sovittelusta tuli valtakunnallista. Opas soveltuu sovittelukouluttajan tukiaineistoksi kursseille ja apuvälineeksi sovittelutyöhön. Iivari, Juhani: Rikos- ja riita-asioiden sovittelijan opas. Stakes ja sovittelun tuki ry Kunta- ja palvelurakenneuudistus asettaa haasteen kehitysvammapalvelujen järjestämiselle, selviää sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton selvityksestä. Uudistuksessa perustetaan puitelain mukaiset yhteiset laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelujen kuntayhtymät, joiden tehtävänä on vastata sekä erikoissairaanhoidon että kehitysvammahuollon tehtävistä kunnan osoittamassa laajuudessa. Vuonna 2004 osa kunnista järjesti erityispalvelut kokonaan itse, osa hankki lähes kaiken erityishuoltopiirin kuntayhtymiltä, joita on 17. Selvitys on luettavissa verkossa >Julkaisut. Oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat laatineet ohjeen lapsen elatusavun suuruuden laskemiseksi. Se tarjoaa apua elatusavun oikean määrän arvioimiseen, vanhempien tekemän sopimuksen vahvistamiseen ja vahvistetun sopimuksen muuttamiseen. Tarjolla on myös esimerkkejä ohjeen soveltamisesta. Opas on verkossa >Julkaisut>Julkaisuja Sosiaaliturvan toimituksen blogi Katso blogista, mitä toimittajilla on jäänyt työssään korvan taakse ja hampaan koloon. Raportti pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten palveluiden järjestämisestä ehdottaa muun muassa, että pienten, ruotsinkielisistä palveluista riippuvaisten ryhmien sosiaali- ja terveyspalveluita keskitetään. Näitä olisivat vammaispalvelut, lastensuojelu, päihdepalvelut ja mielenterveyspalvelut. Ehdotuksiin kuuluu myös, että kiertävä ruotsinkielinen sosiaalityöntekijäryhmä hoitaisi seudulla kiireellisiä asiakaskäyntejä. Suurin osa Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan noin ruotsinkielisestä toivoo saavansa palvelut äidinkielellään, mutta kysyntä ylittää tarjonnan. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta päättää palveluiden parantamisesta vuoden 2007 aikana. Sosiaaliturva 12/07 5

6 laina ja palaute Uudistus ei ole muutosten loppupiste vaan alkupiste PARAS-HANKE Tuleeko kunta- ja palvelurakenneuudistus todella johtamaan kuntien toiminnan tehostumiseen ja tuottavuuden nousuun? epäillään Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVA:n analyysissä. Bo-Erik Ekström, Mika Pohjolainen, Ilkka Haavisto EVA-analyysi Yleisessä tiedossa on, että kilpailun lisääminen on hyvä keino parantaa palvelutuotannon tehokkuutta ja laatua. Kunta- ja palvelurakenneuudistus vannoo kilpailun sijaan kuitenkin yhteistyön, koordinoinnin ja ohjauksen nimeen. -- Näin ollen palvelurakenneuudistuksen taloudellinen johtoajatus lienee suuruuden ekonomian tavoitteleminen suurempien yksikkökokojen ja volyymien kautta. On kuitenkin erittäin kyseenalaista, voidaanko kuntasektorilla saavuttaa sellaisia skaalaetuja, jotka olisivat todellinen vastaus kuntien mittaviin kustannustehokkuushaasteisiin. Julkaisu verkossa Jussi Merikallio, johtaja, Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikkö Jussi Merikallio, johtaja, Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikkö Ei voida ajatella, että kaikki on hyvin, kunhan kunnissa vain hyödynnetään markkinamekanismeja mahdollisimman paljon. Evan analyysin lähtökohta on, että kuntien ostamia markkinapohjaisia palveluita pitäisi vahvistaa. Kuntaliittokin suhtautuu myönteisesti siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita hankitaan markkinoilta ja että niitä markkinoistetaan. Erityisen suopeasti Kuntaliitto suhtautuu siihen, että markkinoiden vahvistuminen ja laajeneminen houkuttelisi ihmisiä ostamaan palveluita omalla rahalla. Siten julkisten palveluiden tarve siirtyisi myöhemmäksi. Ei silti voida ajatella, että kaikki olisi hyvin, kunhan vain markkinamekanismeja hyödynnetään mahdollisimman paljon. On liian suoraviivaista sanoa, että kunnan tuottamat palvelut ovat automaattisesti huonosti tuottavia ja yksityisen tuottamat hyvin tuottavia. Tällainen kahtiajako on vanhanaikainen. Jako voi pitää paikkansa esimerkiksi arvioitaessa tekniikan toimialan tuottavuutta. Mutta miten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuus lasketaan? Tavaratuottavuuden mittareilla laskettuna tuottavaa terveyspalvelua on esimerkiksi viiden minuutin maksullinen poliklinikkakäynti, jossa kirjoitetaan resepti ilman että lääkärissä käynnistä on mitään sanottavaa hyötyä. Pitää muistaa palveluiden luonne! Moite kuntien yhteistoimintaan ja kuntien väliseen yhteistyöhön keskittymisestä on mielestäni aiheeton. On erittäin tärkeätä, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa kuntien koot ja palveluiden tuottamisen väestöpohja kasvavat. Silloin palveluiden tuotannossa ja tilaamisessa voidaan erikoistua ja tilauksia saadaan porrastettua. Suuremmat yksiköt helpottanevat myös ankaraa henkilöstöpulaa. Ne ovat pieniä yksiköitä houkuttelevampia, sillä niissä henkilökunta voi erikoistua ja kouluttautua. Niissä on mahdollisuus sisäiseen konsultaatioon, esimerkiksi seniorilääkärin tai kokeneen sosiaalityöntekijän ohjaukseen. Yhdistymisessä osaaminen kumuloituu, ei vain vahvistu lukumääräisesti naama naamalta. Analyysi kyseenalaistaa kuntien yhdistymisestä koituvan hyödyn sillä perusteella, että suurissa kaupungeissa kustannukset ovat korkeat. Kalliit sosiaali- ja terveyspalvelut eivät kuitenkaan selity raskaalla hallinnolla, vaan sillä, että suurissa kaupungeissa on metropoleille tyypillisiä ongelmia, joiden hoitaminen on kallista. Kun pienet kunnat yhdistyvät, niiden niskaan ei kaadu suurten kaupunkien ongelmia, vaan ne saavat lisää volyymiä tuottaa palveluita. Analyysissä kuitenkin todetaan viisaasti, että kun yrityssektorilla tapahtuu fuusioita, yritykset trimmaavat itsensä kuntoon ennen sitä. Mutta kun kunnat kunta -ja palvelurakenneuudistuksessa ikään kuin fuusioituvat, ne säilyvät ennallaan. Niin siinä ikävä kyllä voi käydä. Huonoimmillaan uudistus menee niin, että kunnissa ollaan tyytyväisiä, kun täytetään puitelain pykälät ilman mitään muutosta. Kuvitellaan, että alkupiste onkin päätepiste. Uudistus ei ole itseisarvo, vaan sillä vasta luodaan edellytyksiä parannuksille. 6 Sosiaaliturva 12/07

7 Sossuntäti-käsite loukkaa ja vähättelee SOSIAALIALAN IMAGO Eri tapahtumissa liikkuvasta Elävästä kirjastosta voi kysyä ennakkoluulojen kohteelta, mitä tahansa, mitä on halunnut kysyä, mutta ei ole kehdannut. Elävä kirjasto on osa Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia -kampanjaa, joka edistää moninaisuuden arvostamista ja nuorten osallisuutta. Kampanjaa koordinoi Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi. Kirkko ja kaupunki 20/2007 Kirkko ja kaupunki -lehti otti Elävästä kirjastosta haastateltavaksi viisi ihmistä: lesbon, pakolaisnaisen, hevarin, liikuntavammaisen ja sossuntädin ja esitti heille seuraavat kysymykset. 1. Mikä on nimesi ja ikäsi? 2. Mikä on yleisin kysymys, joka sinulle on esitetty? 3. Miten vastaat siihen? 4. Onko jokin sinuun kohdistunut ennakkoluulo yllättänyt? Sossuntäti 1. Tiina Lintunen, Et näytä sossuntädiltä, miten sinusta tuli sellainen? 3. Se kävi vahingossa. Kun tytöt eivät keksi, mitä heistä tulisi isona, he päätyvät helposti sosiaalialalle. 4. Minulta kysyttiin saanko bonusta, jos en anna rahaa. Vastasin, että en saa, mutta ehkä johtajat saavat. kuva: Heidi Makkonen Yleistä tietämystä kuvaa hyvin se, että sossuntäti on otettu mukaan ennakkoluulojen kohteiden esittelyyn. Talentian ja Sosiaalialan työnantaja- ja toimialaliiton keväällä teettämän kansalaiskyselyn tulos oli, ettei sosiaalipalveluiden laajaa kirjoa tunneta ja palvelut liitetään rahaan ja marginaali-ilmiöihin. Palvelut ovat tarpeen niille, ei minulle ja meidän kaltaisille. Näin ymmärrettynä myös alan työntekijä mielletään vieraaksi. Sosiaalitantta tai kauniimmin sossuntäti on vanha ja omaa elämäänsä elävä mielikuva, jota on vaikea muuttaa. Sosiaalityöntekijät lähes poikkeuksetta kokevat nimityksen loukkaavana, koska siihen liittyy ilmiselvästi naissukupuolen vähättelyä ja alan miesten unohtamista, alan koulutuksen täydellistä sivuuttamista ja sen unohtamista, että työntekijät tekevät tärkeää ja vaativaa työtä. Varsinkaan nuoret työntekijät eivät tunnista itseään mielikuvasta ollenkaan. Sosiaalityöntekijät joutuvat usein syntipukiksi, kun yhteiskunnan tai kunnan lait, ohjeet ja normit eivät anna mahdollisuutta tukea asiakasta riittävästi. Ainoa sosiaalityöntekijöiden saama bonus on asiakkaiden kiukku. Kuntien lähes säännönmukaisesti tietoisesti alimitoitetut budjetit johtavat vielä siihen, ettei tulospalkkioita todellakaan sosiaalitoimessa jaeta, kun budjetti pelkästään lakisääteisten menojen vuoksi aina ylittyy. Kristiina Koskiluoma, viestintäpäällikkö, Talentia Sossuntäti-käsite sivuuttaa täydellisesti alan ihmisten koulutuksen. LAINATTUA, SAKSITTUA Erikoislääkäri Jukka Kemppinen Sininen aalto 3/2007 Meiltä puuttuu rohkeutta puuttua ihmisten elämään. Kaikki eivät uskalla ottaa vastaan eisanan aiheuttamaa asiakkaan raivoa. Siitä voi pahimmillaan käynnistyä myös oikeudellisten valitusten sarja, jossa työntekijälle ymmärtäjiä on todella harvassa. Tämän vuoksi moni ajattelee, että mitäpä minä tuohon puutun, kun saan vaan haukkumisia. Harva päihdetyöntekijä uskaltaa tänä päivänä laittaa rajoja. Oikeusministeri Tuija Brax, Sara elokuu 2007 Sosiaaliviranomaisten lausunnoissa käytetään paljon adjektiiveja. Tuomioistuinten on ratkaistava asiat yksiselitteisesti, ja juridiikan kieli ymmärtää verbejä: tekoja, tekijöitä, syitä ja seurauksia. Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas, Lääkärilehti Lääkärin kautta avautuvat monet ovet eläkkeelle, lääkehoitoon, kuntoutukseen tai vieroitukseen myös moniin sosiaalisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi lastensuojelussa. Lääkäri on auktoriteetti, jolla on mahdollisuus ohjata esimerkiksi alkoholisoitunut ihminen hoitoon. Monet näistä ovista on semmoisia, ettei lääkäri ole saanut koulutuksessaan niihin avaimia. Timo Harakka kolumnissaan Raakoja lukuja, Metro Vuoden 2004 veroalennuksessa menetetty määrä (milj. eur): 293. Vuonna 2004 vähentynyt alkoholiveron tuotto (%): 21,5. Vuonna 2004 lisääntynyt väkevien kulutus (%): 20. Veroalennuksen aiheuttamat vuosittaiset alkoholikuolemat lakiesityksen mukaan: 600. Veronkiristyksellä henkiin herätettävät alkoholiin kuolleet: 0. Sosiaaliturva 12/07 7

8 kärkiteema Minna Tarvainen kuvitus: Panu Pälviä Tunne on järkeä Sosiaalialalle kaivataan uudenlaista otetta tunteisiin, sillä niissä piilee järkeä. Hannele Forsbergin tutkimuksissa sosiaalityöntekijöiden epätoivo ja viha kääntyivät positiiviseksi voimaksi tehdä ratkaisuja. Kun Tampereen yliopiston sosiaalityön ma. professori Hannele Forsberg asettuu kameran eteen, hän ei malta olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen. Professori alkaa leikillisesti eritellä tunnesääntöjä, jotka määrittävät hänen olemistaan kuvaustilanteessa. Jos olisimme nyt Amerikassa, minun täytyisi kaivaa tunnetta esiin ja hymyillä hampaat loistaen. Mutta olemme Suomessa. Täällä yliopiston tutkijan kuuluu olla vakava. Muuten en olisi vakavasti otettava asiantuntija. Pienoisanalyysi tiivistää perinteisen, ammattilaisia koskevan tunnenormin, joka sitoo niin sosiaalityöntekijää kuin tutkijaakin: Virallinen asiantuntijuus ei salli tunteita. Ammattilaisen tulee pyrkiä järkevyyteen, asiallisuuteen ja neutraaliuteen. Ja koska tunteet on leimattu hallitsemattomiksi, arkisiksi ja yksilölliseksi, hän lakaisee tunteensa hämäryyden takahuoneeseen. Forsberg toivoo käsitysten uudistuvan sosiaalityössä. Kuuluttaisin tunteiden tavanomaistamista pikemminkin kuin sitä, että ne ovat jotakin vallan outoa ja hämärän alueelle paikannettavaa. Tunteetko pelkkää osaamattomuutta? Perhe- ja lapsuustutkimukseen keskittynyt Forsberg on joutunut keskelle tunteiden tarkastelua muiden tutkimustensa ohessa. Aina ne sieltä haastatteluista nousevat, hän huoahtaa. Ensimmäisen kerran hänet imaisi aiheen pariin ristiriita, jonka hän huomasi tutkiessaan, mikä on tietoa lastensuojelutyössä: kokeneet lastensuojelutyöntekijät kertoivat pitävänsä tunteita käytännön työssä tärkeinä, mutta virallista osaamista ja ammattitaitoa kuvatessaan he välttivät tunnesanoja. Hän jatkoi tarkastelua sosiaalityön asiantuntijuudesta kirjoitettui- 8 Sosiaaliturva 12/07

9 hin teksteihin. Niitä lukiessaan hän löysi tunteista vain sellaisia mainintoja, joissa sosiaalialan ammattilaisia kehotettiin neutraaliuteen. Kun asiakastilanne esimerkiksi herätti työntekijässä pelkoa, hänelle äärimmillään suositeltiin terapiaa häiritsevän tunteen voittamiseksi. Tunteiden tulkittiin nousevan työntekijän omasta henkilöhistoriasta. Läksin etsimään, olisiko vaihtoehtoista lähestymistapaa. Sellaista teoreettista ja käsitteellistä lähestymistapaa, jossa ei olisi etukäteisoletusta, että tunteet eivät kuulu sosiaalityöhön ja ammatilliseen osaamiseen. Hän päätyi sosiokulttuurisiin teorioihin, joissa tunteita tarkastellaan sosiaalisen toiminnan osana välittyvinä merkityksinä. Tällöin työtehtävä ja organisaatio kehystävät ja määrittävät tunteita. Työhön liittyvät ammatillisuuskäsitykset asettavat työntekijälle normin, joka määrittää, miten ja milloin tunteita saa näyttää. Järjestelmä kehystää tunnetta Sosiaalityön arjessa tunteista puhutaan yleensä asiakkaiden kuulumattomissa, joko työntekijöiden keskinäisissä keskusteluissa tai työnohjauksessa. Viime vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa Forsberg vertaili yhdessä Åse Vaglin kanssa norjalaisten ja suomalaisten sosiaalityöntekijöiden käymiä takahuonekeskusteluja. Aineistona olivat sellaiset asiakastapaukset, jotka työntekijät itse määrittelivät vaikeiksi. Molemmissa maissa työntekijöiden tunteita sävytti epätoivo. Epätoivo ja huolestuneisuus ovat muidenkin tutkimusten perusteella niitä ylikulttuurisia tunteita, joita sosiaalityöntekijät jakavat paljon keskenään, Forsberg sanoo. Tunne ei voi olla yksilöllinen, vaan ilmiö liittyy työhön. Meidän tutkimuksessamme työntekijät liittivät epätoivoa erityisesti siihen, että asiakastilanteista ei saanut otetta. Ne olivat kuin palloja. Mutta suomalaisten ja norjalaisten keskustelut myös poikkesivat toisistaan. Forsbergin mukaan tunnepuheen eroavuudet heijastivat maiden erilaisia järjestelmiä. Norjassahan huostaanottopäätökset tehdään jo nyt oikeudessa. Kun norjalaiset alkoivat pohtia vaikeassa asiakastapauksessa huostaanottoa, sosiaalityöntekijän orientaatio muuttui. Tunteet hävisivät keskustelusta kokonaan. Niiden tilalle tulivat faktat, kun hänen piti alkaa kerätä tietoa oikeutta varten. Vastaavassa tilanteessa tunteet pysyivät suomalaisten työntekijöiden sanastossa, sillä meillä työntekijän rooli salli, että katsotaan pidempään ja mietitään, mitä tehdään. Tunteet olivat osa ratkaisun kypsyttelyä. Epätoivon sietäminen sallii hitaan prosessin Työntekijän tunteet voivat Forsbergin mukaan edustaa tietoa tilanteessa, jota on muuten vaikea hahmottaa. Epätoivo ja huolestuneisuus kuva: Minna Tarvainen antoivat suomalaisille työntekijöille vihjeen siitä, että on vielä jotakin sanomatonta, jota tarvitaan päätösten tueksi. Näin tunne ja sen sietäminen siirtyi osaksi ongelmanratkaisuprosessia. Jotkut asiat ratkeavat hitaasti, koska asian luonne vain on sellainen. Aikamme suosii nopeutta ja rationaalista valmista tietämistä, eikä pitkiä prosesseja hyväksytä. Nopea toiminta on kuitenkin tehotonta silloin, kun ongelma ei ratkea, Forsberg muistuttaa vaikeiden sosiaalisten ongelmien luonteesta. Hannele Forsberg on käyttänyt tutkimustensa viitekehyksenä sosiokulttuurisia teorioita, joissa tunteita tarkastellaan yksilön sisäisen kokemuksen sijaan sosiaalisena ilmiönä. Tällöin esimerkiksi työtehtävä ja organisaatio tunnenormeineen kehystävät asiantuntijalle mahdollisia tunteita. Tieto tunteiden sosiaalisuudesta voi auttaa kestämään työn paineita, hän sanoo. Viha motivoi eettiseen ratkaisuun Yksi Forsbergin tutkimuksista koski turvakotien lapsityötä. Turvakotien asiakasperheissä velloo tyypillisesti ristiriitaisia suhteita: yksi perheenjäsenistä käyttäytyy väkivaltaisesti, toinen haavoittuu tästä ja kolmas on suojelun tarpeessa. Työntekijät joutuvat työssään eettisten kysymysten eteen: Onko oikein, että tämä perheenjäsen voi toimia toisia kohtaan väkivaltaisesti? Ja mekö vain katselemme vierestä, kun tällaista tapahtuu? Forsberg kertoo. Tutkimukseen osallistuneet työntekijät kirjoittivat asiakaskuvauksia, ja niissä hallitseva tunne oli viha; tunne, jota auttaja ei perinteisesti saisi autettavaansa kohtaan tuntea. Viha ei kuitenkaan osoittautunut aggressiiviseksi, tuhoavaksi vihaksi. Tunne toimi työntekijöillä oman työn suuntaamisen välineenä. Viha havahdutti turvakodin työntekijät lapsen kokemuksille ja antoi heille motiivin alkaa vaatia vahvemmin lapsen etua. Tunne antoi voimaa sysätä toimintaa ja vuorovaikutusta tiettyyn suuntaan. Väsymys ei johdu vain minusta Hannele Forsbergin mielestä tunteiden hyväksymistä voi helpottaa tieto siitä, että tunteet eivät ole vain omasta sisimmästä nousevia kuohuja. Vaikka ihmiset kokevat yksilöinä esimerkiksi julkisen sektorin jatkuvasta muutoksesta aiheutuvan väsymisen ja voimattomuuden tunteen, olisi kuitenkin hyvä nähdä se, että erilaiset kulttuuriset ja rakenteelliset prosessit nostavat tunteita. Tieto tunteiden sosiaalisuudesta voi ehkä auttaa kestämään työn paineita. Tämä ei olekaan vain minusta kiinni. Näin tarkastellen monet hävettävätkin tunteet näyttäytyvät hyödyllisinä. Epävarmuus esimerkiksi edistää ammatillista kehittymistä. Neutraali ammattilainen ei saisi tätä tunnetta näyttää, mutta mielestäni todellisen osaamisen oppiminen vaatii epävarmuuden myöntämistä. Sosiaaliturva 12/07 9

10 kärkiteema kuva: Minna Tarvainen Minna Tarvainen On vain vaikeita tunteita, joita asiakkaat herättävät työntekijässä. Niiden kanssa voi tulla toimeen. Ei enää vaikeita asiakkaita 10 Sosiaaliturva 12/07 Osa hankalista asiakkaista on järjestelmämme synnyttämiä. Alun alkaen he eivät olleet hankalia, mutta kun heitä aikansa pyöritetään meidän järjestelmissämme, heistä tulee hankalia. Antti Särkelä Öykkäröivä asiakasko pilaisi päivän? Päinvastoin, hän tarjoaa työntekijälle mielenkiintoisen haasteen. Yksi ammatillisuuden suurimmista vaatimuksistahan on se, että pystyy vielä vastenmielisyyden puuskassakin kysymään itseltään: miten voin auttaa tätä huoneessani mekkaloivaa asiakasta, joka juuri loukkasi minua? Tämä on auttajan positio, sanoo työnohjaaja, kouluttaja ja päihdetyön asiantuntija Antti Särkelä. Totuutta vastaan ei kannata nikotella. Tehtävämme on tulla toimeen vaikeiden asiakkaiden ja heidän herättämiensä vaikeiden tunteiden kanssa. Olisi outoa, että asiakkaaksi tulisi hyvin suoriutuva ja pärjäävä henkilö. Joku vaikeus ihmisellä pitää olla, kun hän tulee meidän luoksemme. Ja sen vaikeuden käsittely kuuluu asiakkaan ja työntekijän väliseen vuorovaikutukseen. Jos asiakkaalla on ollut vaikeuksia vuorovaikutussuhteissaan, hän tuo niitä myös asiakassuhteeseen. Niinpä kangertelevaa asiakassuhdetta ei voi laittaa asiakkaan syyksi ja sanoa: tämä homma ei mene eteenpäin, koska sinä olet noin hankala. Aggressiivista asiakasta ei pidä syyttää hänen aggressiivisuudestaan, vaan on löydettävä keino käsitellä hänen kanssaan tätä ongelmaa. Muuten hän ei tule autetuksi. Minäkö en saa olla hermostunut?! Ammattitaidolla ja kiinnostuneella asenteella pärjää pitkälle. Joskus huoneeseen kuitenkin tupsahtaa asiakas, jonka kiihtymykselle ei tunnu voivan mitään. Näitä tilanteita Särkelä kutsuu mahdottomiksi. Päihtyneen, aggressiivisen asiakkaan kanssa keskustelu tyssää käytöksen arvaamattomuuteen. Mutta vuorovaikutussuhteen alkuun pääsemistä jarruttavat myös rakenteelliset esteet. Tilanne on rakenteellisesti mahdoton esimerkiksi silloin, kun asiakas pöllähtää toimistoon hylkäävästä toimeentulotukipäätöksestä kiukustuneena. Rahat ovat loppu, eikä hän tiedä, mistä saisi ruokaa lapsilleen. Työntekijän ystävällinen rauhoittelu tuntuu tuolloin asiakkaasta loukkaukselta. Minäkö en saa olla hermostunut, kun minulla on tällainen tilanne?! Toisinaan asiakas on kokenut ennen työhuoneeseen astumista sarjan nöyryytyksiä, joista työntekijällä ei ole aavistustakaan. Hän on joutunut kenties neuvottelemaan vahtimestarin kanssa päästäkseen virastoon sisälle, hän on juoksennellut käytävillä etsimässä oikeata paikkaa ja jonottanut oven takana.

11 Koneiston nöyryyttämä ihminen ei ole kiinnostunut luomaan hyvää suhdetta koneiston työntekijään. Osa hankalista asiakkaista on meidän järjestelmämme synnyttämiä, Särkelä tähdentää. Alun alkaen he eivät olleet hankalia, mutta kun heitä aikansa pyöritetään meidän järjestelmissämme, heistä tulee hankalia. Esimerkiksi pitkäaikaiselle toimeentulotukiasiakkaalle voivat hakuprosessit ja huono kohtelu olla suurempi ongelma kuin hänen alkuperäinen ongelmansa köyhyys. Jaa täpötäysi kuppi Ylikuumentuneessa tilanteessa ainoa keino päästä eteenpäin on jakaa tunne asiakkaan kanssa. Jos työntekijä yrittää syöttää omia näkökulmiaan asiakkaalle, joka on täynnä tunteita, asiakas läikkyy yli. Jopa aggressiivisesti. Jos taas juomme ja jaamme kupista, sinne mahtuu työntekijänkin näkökulma, Särkelä sanoo ja kilistää kahvikuppiaan. Tosin kupista hörppäämistä ei kaipaa ainoastaan silminnähden kiihtynyt asiakas. Särkelän mukaan ihmisellä on aina kolme suhtautumistapaa ympärillään tapahtuviin asioihin: emotionaalinen, moraalinen ja kognitiivinen. Emotionaalinen ja moraalinen taso toimivat puskurina kognitiivisen eli tiedollisen ja järjen tason pinnalla. Rahavaikeuksiensa kanssa kamppailevaa, hiljaistakin asiakasta helpottaa, kun hänen toimeentulotuestaan vastaava työntekijä myöntää: Kyllä tämä tilanne näyttää aika pahalta sinun kannaltasi. Miten olet kestänyt tätä? Vastaukseksi asiakas saattaa ärähtää, että on tässä ollut kestämistä. Ja ärähtäessään hän purkaa emotionaalisuuttaan. Ei hän ole sillä hetkellä valmis kuulemaan etuuden myöntämisperusteita tai motivoitunut muutostyöhön. Se, että työntekijä ymmärtää, ei tarkoita realiteettiperiaatteesta luopumista. Seinä on olemassa, eikä se väisty, vaikka sille olisi kuinka vihainen. Tunne on kuitenkin hyvä käsitellä pois, jotta itse asiaa voidaan käsitellä. Se, että työntekijä ymmärtää asiakasta, ei tarkoita realiteetti- periaatteesta luopumista. Kenen tunteita tunnen? Sosiaalityön ammattilaisen on syytä pysyä hereillä asiakkaan tunnelmien mutta myös omien tunteidensa kanssa. Monet hänen asiakkaistaan ovat tottumattomia ilmaisemaan tunteitaan, joten työntekijä kokee usein itsessään, miltä asiakkaasta tuntuu. Asiakkaat siirtävät työntekijään sellaiset tunteet, joita he eivät itse pysty käsittelemään, Särkelä sanoo. Tämän vuoksi työntekijän on tärkeä pystyä erottamaan, mikä tunne tulee hänestä itsestään ja mikä asiakkaasta. Asiakkaiden ääneen lausumattomat tunteet kulkeutuvat työntekijään pienissä eleissä, äänenpainoissa ja asennoissa. Esimerkiksi toivottomuus voi herätä työntekijässä, vaikka asiakas vain näyttäisi juttelevan huolettomasti tuolillaan. Tällöin tunteen voi palauttaa asiakkaalle. Kun työntekijä tunnistaa asiakkaan tunteen itsessään, hän voi kääntää toivottomuuden sellaiseen muotoon, että asiakas pystyy käsittelemään sitä. Mulle tuli sellainen kuva, että säkin tunnet tän tilanteen aika toivottomaks Sanat kuultuaan asiakaskin voi ryhtyä miettimään, että eipä hän tässä paljon valoa näe. Jos auttaja tulkitsee tunteen yksilölliseksi, henkilökohtaisesta historiastaan nousseeksi, hän piilottaa sen: miten hänen nyt sopisi esittää, että asiakas on toivoton tapaus. Tällöin asiaa ei oteta koskaan puheeksi. Auttajan työstä saa nauttia Miten auttaja sitten itse jaksaa vaikeiden tunteiden ja vaikeiden ihmisten kanssa? Ihminen kestää työn tuoman emotionaalisen massan ja raskauden, jos hän pääsee jakamaan sitä työtovereiden tai työnohjaajan kanssa, Särkelä evästää. Pelkkä oman työn reflektointi ei riitä, sillä omille tunteilleen sokeutuu ennen pitkää. Ja kuten asiakkaalla hyvässä asiakassuhteessa ei ole vääriä tunteita, ei työntekijälläkään ole jakaessaan kiellettyjä tunteita. Tilanteen pitää olla niin turvallinen, että hän voi puhua myös asiakkaan herättämistä eroottisista ja vastenmielisyyden tunteista. Miksi asiakas sellaista herätti? Tunteet kertovat todennäköisesti enemmän asiakkaasta kuin työntekijästä. Särkelä antaa kernaasti sosiaalityön ammattilaiselle luvan myös iloita työstään. Onhan tyytyväisyys merkki onnistuneesta asiakaskohtaamisesta. Työntekijän pitää nauttia siitä, että hän kasvaa vuorovaikutusprosesseissa. Suhde ei ole yksipuolinen niin, että vain asiakas kehittyisi. Tästä on näyttöä. Jos työntekijä ei kehity, ei kehity asiakaskaan. Moraalia viljelemään! Antti Särkelä kertoo tavanneensa uransa aikana paljon pahoja tekoja tehneitä ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Vuosia sitten hänen juttusilleen tuli muuan nainen, joka oli juonut raskausaikana. Tämän seurauksena naiselle oli syntynyt vammainen lapsi. Särkelä kysyi äidiltä: Onko sinun ollut raskasta elää sen kanssa, että olet juomisellasi aiheuttanut lapsesi vammautumisen? Asiakas säpsähti ja alkoi kertoa kyynelsilmin. Särkelä jatkoi kyselyä: Miltä se tuntuu? Millaista kärsimystä se aiheuttaa? Vaikuttaako syyllisyys äidin ja lapsen suhteeseen? Äiti sai ensimmäistä kertaa puhua syyllisyydestään, vaikka lapsi oli tuolloin jo kolmen neljän vanha. Yksikään auttaja ei ollut aiemmin esittänyt naiselle moraalisia kysymyksiä asiasta. En tuominnut äitiä ja sanonut, että ei olisi saanut juoda raskausaikana. Minun tehtäväni oli saatella asiakas tutkimaan, mitä se hänelle merkitsee. Äiti oli selvästi helpottunut siitä, että hän pääsi purkamaan asiaa jonkun kanssa. Sosiaalityössä varotaan turhaan moraalisia kysymyksiä, Antti Särkelä sanoo. Moraalitajunta on ihmisen erityisyys. Se erottaa meidät eläimistä. Kun kissa syöksähtää takapihalla linnun kimppuun, se nuolee saaliin syötyään viiksensä eikä mieti, oliko tämä oikein vai väärin. Sen sijaan ihmisen luontoon kuuluu tekojen moraalinen pohdinta. Oikean ja väärän punnitseminen on tärkeää myös niille ihmisille, joilla on vaikeuksia, olivatpa he sitten rikollisia, päihdeongelmaisia tai muuten syrjäytettyjä. Moraalinen keskustelu huojentaa, mutta sillä on myös toinen tehtävä. Emootioiden rinnalla moraali ohjaa voimakkaasti valintojamme ja toimintaamme. Jos moraalitajuntaa ei kehitetä, se ei toimi valintojen pohjana. Siksi keskustelu oikeasta ja väärästä kuuluu sosiaalityöhön. Lastaan pahoinpidelleen isän tai äidin moraali saa tilaisuuden kasvaa, kun vanhempi pääsee tutkimaan tekonsa merkityksiä. Seuraavan kerran kun lapsi kiukuttelee, vanhemman lyönnin pysäyttää se, että hän hoksaa teon olevan väärin. Ei hän mieti, että ei kannata lyödä, koska siitä voi tulla lapselle trauma. Moraalinen ja emotionaalinen taso tulevat näissä tilanteissa ensimmäisinä. Kätensä noustessa hän muistaa, että näin ei saa tehdä. Sosiaaliturva 12/07 11

12 kärkiteema Arja Sihvonen Palvelutyön lähtökohtana ovat asiakkaan tarpeet ja hänen hyvinvointinsa. Työntekijän pitää kuitenkin huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja suojella minuuttaan. Suojele minuuttasi pidä puolesi! 12 Sosiaaliturva 12/07 Arja Sihvonen on filosofian maisteri ja ryhmäpsykoterapeutti. Hän työskentelee erityissosiaalityöntekijänä Tervalammen kartano -kuntoutuskeskuksessa sekä työnohjaajana, terapeuttina ja kouluttajana omassa yrityksessään T: mi Mielenmaisemassa. Sen nettisivuilta löytyy lisätietoa jämäkkyydestä ja itsensä puolustamisesta. piirrokset: Heikki Pälviä Kun asetamme toisen tunteet etusijalle, vapautamme samalla itsemme tekemästä työtä itsemme kanssa. Sudenkuoppana voi olla otaksuma, että työntekijän tarpeet ja hyvinvointi eivät ole minkään arvoisia, koska ne jäävät asiakastyön jalkoihin. Näin käy helposti, kun työn tekemisen resurssit revitään yhä vähenevän henkilökunnan selkänahasta. Jos tämä vastakkainasettelu valtaa mielen, oma minuus unohtuu. Sivuun jää olennainen hyvinvointia rakentava seikka: mikä minulle olisi hyväksi tässä työssä ja elämässä. Auttamistyön perustehtävänä on auttaa ja tukea asiakasta. Hänen ymmärtämisensä on työn edellytys. Työhön sitoutuminen on tärkeää, jotta työntekijä jaksaa työssään. Jos työ muuttuu elämässä liian tärkeäksi, se saattaa johtaa omien tunteiden ja tarpeiden etäännyttämiseen ja itsestä vieraantumiseen. Enää ei tiedäkään, mitä itse haluaa, miten jaksaa ja voi, miten tulisi itse autetuksi ja kuka itseä kuulisi ja ymmärtäisi. Minuuteensa voi ehkä osittain päästä tutustumaan asiakkaiden tunteiden kautta, mutta itseään ei saa hoidattaa asiakkailla. On erotettava, kenen tunteista ja tarpeista asiakastilanteessa on kysymys. Asiakas- tai hoitotyötä tekevälle on erittäin tärkeää osata nähdä raja asiakkaan ja työntekijän välillä. Tämä onnistuu parhaiten, jos työntekijä on selvillä omista mielen- ja tunneliikkeistään. Pitää tietää, mitä puolustaa Minuuttaan ei voi suojella, jos ei tiedä mikä se on. Vastaus kysymykseen Kuka minä olen? on lähtökohta itsensä suojelemiselle. Tämä ei tarkoita vain ulkoisia seikkoja vaan mielensisäisiä asioita, kuten mitä minussa liikkuu ja mikä minua liikuttaa. On tiedettävä, missä asiassa minun tulee suojella itseäni, mikä on minulle hyväksi ja mikä taas pahaksi, mikä minua uuvuttaa ja mikä minua kantaa. Ne voivat olla eri asioita kuin työkaverin jaksamista tukevat ja stressiä aiheuttavat tekijät. Itseään ei pidä verrata muihin. Jokaisen on ennen kaikkea pidettävä huoli itsestään. Toisen asioista saa olla huolestunut, mutta toisen huolia ei voi kantaa. Se jokaisen on tehtävä itse. Ehkä on helpompaa suojella toisia ihmisiä etenkin lapsia tai jotenkin heikommassa asemassa olevia varoittaa heitä vaaroista, kunnioittaa heitä ja heidän mielipiteitään kuin kääntää katse ja tunteet omaan itseensä. Toisten suojeleminen, auttaminen ja kuuleminen sekä heidän tarpeidensa täyttäminen on tärkeää. Tärkeintä on kuitenkin oman itsensä kuuleminen ja suojeleminen. Vain sen kautta voi oppia kuulemaan toisia; ihminen pystyy kuulemaan parhaiten sitä, minkä on itse sisällään tuntenut, mistä hänellä on kokemus. Riitaa vältetään minuuden kustannuksella Itsensä suojelu ja puolustaminen nousevat usein esille etenkin sellaisissa työyhteisöissä, joissa esiintyy häiritsevää tai epäasiallista käyttäytymistä. Usein näyttää siltä, että työpaikoilla suojellaan epäasiallista käyttäytymistä. Tiimipalaverissa on läsnä kaikki viisi tiiminjäsentä. Jäsen B on poistumassa kello 15.30, koska hän on sopinut tapaamisen kello 16:ksi. Kokouksen piti päättyä kello 15. Jäsen A sanoo poistujalle: Hmm, ai sinun pitää lähteä. No, ei se sinunkaan työhön sitoutumisesi kovin kummoista ole! Taitaisi tulla halvemmaksi palkata sinun sijaasi joku konsultti, voisi olla tehokkaampaakin! Usein B:t kertovat, etteivät he ole puuttuneet asiaan, koska eivät halua riitaa. Sen sijaan, että ihminen suojelisi itseään, hän suojeleekin toista ja toisen tunteita, ettei toinen loukkaantuisi. Hän asettaa minuutensa toiselle sijalle ja pitää toisen henkilön tunteita tärkeämpinä. Täl-

13 laisessa asetelmassa ei kukaan viihdy pidemmän päälle. Kun asetamme toisen tunteet etusijalle, vapautamme samalla itsemme tekemästä työtä itsemme kanssa. Ja entinen meno jatkuu. B voi tuntea pääsevänsä helpommalla ajattelemalla, että häntä julmasti kohtelevalla työkaverilla on kotona vaikeaa ja siksi hän kohtelee työkaveriaan huonosti. Usein ajatellaan myös, että toisen epäasiallisen käyttäytymisen taustalla on kateus. Tällainen jossittelu on turhaa ja pitää loukatun tai huonosti kohdellun passiivisena. Toisen tekojen motiivien pohtiminen johtaa loukkaajan yliymmärtämiseen, säälimiseen ja tämän heikkona pitämiseen. Näin tehdessään loukattu vesittää omia tunteitaan ja mitätöi itse itseään. Empatia on vierellä olemista, vierellä kulkemista ja toisen kuulemista. Se ei ole samaistumista. Minuutta on suojeltava itse Kukaan muu ei huolehdi meistä niin hyvin kuin me itse. Emme voi heittäytyä odottamaan suojelua toisilta ihmisiltä, ripustautua heidän varaansa. Jokaisella on oma elämänsä kannettavanaan. Pieni vauva kiinnittyy äitiin, joka huolehtii hänen tarpeistaan. Vauva ei sano mitään, mutta äiti tietää, mikä vauvaa vaivaa ja mitä hän tarvitsee. Äiti suojelee lasta ja siirtää omat tarpeensa sivuun. Saatamme tietämättämme myöhemmin elämässä toimia kuten vauva suhteessa äitiinsä. Emme käyttäydy lapsellisesti tai kuin lapset, vaan tulkitsemme nykyhetken tilanteen samankaltaiseksi kuin jonkin tilanteen vauvaiässä. Psyykemme näkee esimiehen paikalla äidin, ja odotukset esimiestä kohtaan ovat kuin pienen lapsen odotukset äidiltään. Tämä on tiedostamatonta, eikä siitä pidä syyllistää ketään. Aikuisina emme voi toimia niin, että muut huomaisivat pelkästään äänensävystämme, nenän asennostamme tai silmiemme ilmeestä, mitä me tarvitsemme. Joskus kuulen, kun työntekijä sanoo työtaakkansa alle uupuneena: En halua ruikuttaa ja valittaa, että mulla on näin paljon työtä. Kyllähän johtajan pitäisi nähdä, että mulla on liikaa työtä, ei kai sitä enää ääneen tarvitse sanoa! Työelämässä asiat on sanottava ääneen, jotta tulemme ymmärretyiksi ja kuulluiksi. On tuotava esille, mitä tarvitsemme, mikä meitä kannattelee ja mikä meitä rassaa. On toimittava kuten pieni sisarentyttäreni sanoi aikoinaan isälleen: jos sie isi et sano mitään, niin ei myö tiijetä, mitä sie haluut. Toisen tunteita ei voi tietää Usein luulemme tietävämme, mitä toisen mielessä liikkuu. Tämä johtaa hurjimmillaan siihen, että alamme uskoa omiin mielikuvarakennelmiimme toisista ihmisistä. Saatamme esimerkiksi sanoa työkavereista, että he ovat kateellisia, mustasukkaisia ja haluavat pahaa toisille. Emme voi tietää, kuinka toinen ihminen kokee ja tuntee. Meidän tulee keskittyä itseemme ja omiin tunteisiimme, jos haluamme oppia selviytymään työssä ja nauttimaan siitä sekä oppia puolustamaan itseämme. Vastaukset löytyvät itsestä, eivät työkavereista. Ratkaisu ei ole toisen ihmisen muuttaminen sellaiseksi, että meidän olisi hyvä olla. Sellainen on järjetön ajatus. Empatia on vierellä olemista, vierellä kulkemista ja toisen kuulemista. Se ei ole samaistumista. Samaistuminen on toisen elämän sisään ottamista kuin minä olisin tuo toinen ihminen. Itsensä puolustaminen ei ole toisen syyttämistä Itsensä puolustaminen ei ole aggression purkamista toiseen henkilöön tai hänen syyttämistään eri asioista vaan se tarkoittaa sellaisiin asioihin tai tilanteisiin puuttumista, jotka häiritsevät itseä tavalla tai toisella. Itsensä puolustaminen tarkoittaa edessä, ei takana, puhumista. Kun henkilö puolustaa itseään rakentavasti, hän käyttää minä-ilmaisuja minusta tuntuu, Kun puolustaa itseään, tarkoituksena ei ole muuttaa toista vaan kertoa hänelle, kuinka hänen käyttäytymisensä vaikuttaa ja miltä se tuntuu. minua loukkaa ja osoittaa kantavansa vastuun tunteistaan ja käyttäytymisestään. Kun puolustaa itseään, tarkoituksena ei ole muuttaa toista vaan kertoa hänelle, kuinka hänen käyttäytymisensä vaikuttaa minuun ja miltä se minusta tuntuu. Voi olla, että työkaverin käyttäytyminen jatkuu entisellään. Itsensä puolustamisen perimmäinen tarkoitus ei olekaan ilkimys-työkaverin muuttaminen, vaan oma vapautuminen kuormittavista tunteista. Joskus ilahduttavana sivutuotteena myös työkaverin käyttäytyminen alkaa vähitellen muuttua: hän ei enää pysty käyttämään aiempia keinojaan jämäkäksi muuttuneen työkaverinsa kanssa. Puuttua voi myös jälkikäteen Työn arjessa erilaiset tilanteet kiitävät sellaisella nopeudella, että niihin harvoin ehtii, saati osaa tai rohkeneekaan heti puuttua. Kuulen jatkuvasti työntekijöiden itsesyytöksiä hankalien vuorovaikutustilanteiden mentyä ohi: Voi, kunpa olisin osannut heti sanoa jotain. Vaikea siihen on myöhemmin puuttua. Asioihin voi puuttua myös myöhemmin. Esimerkiksi työkaverin tai esimiehen loukkaavaan käyttäytymiseen voi palata jälkikäteen. Varsinaisessa tilanteessa ei usein löydä sanoja, koska tunteet ovat vallalla. Vasta päivän, parin päästä tunteet tasaantuvat ja järki tulee tunteiden rinnalle. Silloin on helppo mennä puhumaan sekä tunteistaan että itse asiasta juuri siinä on jämäkkyyden ydin! Sosiaaliturva 12/07 13

14 näkökulma jos minulta kysytään kolumni Hannele Törrönen on Ensi- ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektin päällikkö 14 Sosiaaliturva 12/07 Rauhoitun, olen olemassa Tänä kesänä olen pitänyt töistä pitkää taukoa. Aloitin loman toukokuussa ja sen jatkoksi olen kolme kuukautta vuorotteluvapaalla. Palaan töihin syyskuussa. Liimasin kalenteriini alkuvuodesta Anna-Maija Raittilan viisaat sanat. Luulen, että me kaikki olemme tänä pakkojen ja ristiriitojen ja kurittomuuden aikana paljon syvemmän ja pidemmän levon tarpeessa kuin mihin meillä on aikaa tai lupa. Minua puhuttelee tuossa kiteytyksessä erityisesti ajatus kurittomasta ajasta, kurittomasta meistä. Syytämme helposti uupumuksesta ensisijaisesti olosuhteita. Osan väsymyksestä tuotamme kuitenkin ihan itse. Kaikkialla pitäisi olla, kaikesta pitäisi tietää. Kun pysähtyy, joutuu oikeasti näkemään myös kammottavan tottumisensa säntäilyyn ja reagointiin. Jotain ihan tolkutonta ja rajatonta tässä ajassa on. Tämä on sekä kollektiivinen että yksityinen paha sairaus. Unen puute vaivaa jo lapsiakin kun ei malteta levätä. Telkkarit ja netit pitävät meitä otteessaan yötä päivää. Ja itse suostumme tähän rääkkiin. Myös organisaatiot ovat kuin apinoita, jotka hyppelevät oksalta toiselle. Tarttuvat siihen ja jättävät tämän ja kovasti on puuhaa, pulinaa ja touhotusta. Mikään ei ole kuitenkaan oikeasti mielessä ja kunnolla ajateltavana. Arkisuus, toistaminen ja pienet ympyrät koetaan asketismina, tylsänä ja ulkopuolella olona. Aloitin lomani kulkemalla meren rantaa yhtä ja samaa reittiä. Päivän rutiinit olivat samat, hitaat ja toistuvat. Liikuin muutaman korttelin alueella. Makoilin paljon. Eikös toi ole tylsää? kysyi eräs ystäväni. Mut mitä sä teet? Voin vakuuttaa, että tylsää ei ole ollut. Aamu on ollut joka päivä erilainen. Meri on ollut tyyni tai kuohuva. Aurinko on paistanut tai ei paistanut. Minun mieleni on ollut joka aamu erilainen. Saman toistaminen on aivan erityisen rauhoittavaa ja vapauttavaa. On ollut erikoinen kokemus miten hitaassa tempossa ja saman toistamisessa aika kulkee kuin siivillä. Meren tuijotteluun kuluu nopeasti pari tuntia, ihan huomaamatta. On hienoa tuntea väsymys, joka tulee tuntien yhtämittaisesta ulkoilusta. Ajatukset kirkastuvat. Alkaa jo naurattaa uutiset, joissa samalla totisesti täristään matkailun lisäämisen puolesta ja hetken kuluttua päivitellään ilmastomuutosta. Eikö kukaan ehtinyt ajatella kokonaisuutta? Pysykää ihmiset aloillanne, polttoainetta säästyy! Liimaan loppuvuodeksi kalenteriini meren kuvan. Ehkä hetkittäin pääsen töissäkin tähän samaan rauhaan. Ainakin muistoon siitä. kuva: Minna Tarvainen Burhan Hamdon on Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja. Hän on syntyisin Syyriasta. LUKIJALTA Sosiaali- ja terveystoimen yhteisvoimin kaventamaan väestöryhmien terveyseroja Siinä missä terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat terveyden edistämisestä ja sairauksien ehkäisemisestä, sosiaalitoimessa puhutaan hyvinvoinnin edistämisestä ja syrjäytymisen ehkäisystä. Puheen ja käytännön tasolla sosiaali- ja terveysalan yhteistyö ei ole näkökulmien eroavaisuuksien vuoksi kaikilta osin vakuuttavaa. Toiminnan tavoite, eli kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen on kuitenkin sama. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi korjaavat toimet eivät yksin riitä, vaan tarvitaan kunnan sosiaali- ja terveystoimen ennakkoluulotonta yhteistyötä ongelmien ehkäisemiseksi. Siitä hyötyvät erityisesti riskiryhmät, joilla ongelmat uhkaavat kasaantua. Näitä ovat muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, vammaiset ja maahanmuuttajat. Yhteistyöllä tulisi huolehtia myös siitä, etteivät asiakkaiden ongelmat syvene palvelujärjestelmän jäykkyyksien vuoksi. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysasiakkaat joutuvat useimmissa kunnissa yhä

15 Palstalla sosiaalipalveluiden käyttäjät kertovat ajatuksiaan sosiaalipalveluista. Mitä palveluja maahanmuuttajat käyttävät? Pakolaiset ja humanitäärisistä syistä maahan tulleet ovat usein työttömiä, ja he saavat toimeentulotukea. Maahanmuuttajat eivät kuitenkaan useinkaan tiedä muista tarjolla olevista palveluista ja tuista. He eivät tiedä, miten ja mistä niitä haetaan. Ja tukia ja palveluitahan saa vain, jos niitä osaa hakea. Maahanmuuttajilla tieto kulkee niin, että he kertovat toinen toisilleen. Puutteellisen kielitaidon takia he eivät voi itse selvittää asioita. Epätietoisuutta sosiaalipalveluista lisää se, että sosiaalitoimistojen virkailijat vaihtuvat ja jokaisella tuntuu olevan omat tulkintansa laeista. Maahanmuuttajat eivät voi ymmärtää, miksi joku antaa heille euroa ja toinen 600 euroa, vaikka mikään ei ole muuttunut. Ehkä kokenut työntekijä uskaltaa ottaa enemmän huomioon asiakkaan elämäntilannetta kuin juuri töihin tullut. Miten heitä on kohdeltu? Meille täällä yhdistyksen neuvontapisteessä kerrotaan usein, että työntekijät katsovat maahanmuuttajia ylhäältä. Maahanmuuttajan kohtalo on työntekijän käsissä, ja tämä antaa asemansa näkyä. Monissa asioissa tulee vastaan se, että emme ole samalla tasolla kuin syntyperäiset suomalaiset. Olemme secondary class eli toista luokkaa. Teemme toisen luokan töitä taksikuskeina, siivoojina ja bussinkuljettajina. Ei näissä töissä pääse vaikuttamaan. Emme me silti halua erikoisasemaa vaan tasavertaisuutta. Jotta me saisimme samantasoiset sosiaalipalvelut kuin suomalaiset, työntekijällä on oltava maahanmuuttajille enemmän aikaa. Eräs poliisi sanoi minulle kerran, että häneltä menee saman asian selvittämiseen maahanmuuttajan kanssa kaksinkertainen aika kuin suomalaisen kanssa. Ei se ole erityiskohtelua vaan tasavertaista palvelua! Mitä pitäisi parantaa? Palveluista on kyllä laadittu hienot paperit, mutta kukaan ei selitä niiden sisältöä maahanmuuttajille. Paperit eivät paljoa auta, jos ei osaa kieltä. Tietoa pitää antaa enemmän suullisesti. Maahanmuuttajien palkkaaminen virkoihin olisi halpa ja hyvä keino parantaa palveluita. Myös tulkkeja pitäisi käyttää rohkeasti kun epäilee, että asiakas ei ymmärrä kaikkea. Päiväkoti on esimerkki sellaisesta paikasta, jossa tarvittaisiin kulttuuritulkkia. Vanhemmille saatetaan lähettää kotiin paperikyselyjä, saako lapsi osallistua retkiin tai tapahtumiin. Voi olla, että vanhempi laittaa paperit odottamaan kielitaitoisen ystävän vierailua. Jos paperi ei tule ajallaan takaisin päiväkotiin, lapsi pistetään vaan samaan porukkaan muiden kanssa. Lastensuojelusta maahanmuuttajilla on paljon epätietoisuutta. Maahanmuuttajavanhemmat kokevat, että heidän lapsiaan otetaan helpommin huostaan kuin suomalaisten lapsia. Heille pitäisi kertoa säännöt, joilla täällä toimitaan. Vanhemmista tuntuu, että he eivät osaa kasvattaa ja kontrolloida täällä lapsiaan, koska he ovat itse yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta myös nuorille pitäisi koulussa opettaa, että kyllä Suomessakin kotiintuloaikoja täytyy noudattaa ja vanhempia kunnioittaa. Ei riitä, että nuorille kerrotaan vain heidän oikeutensa. Hakunilan kansainvälinen yhdistys on toiminut lähes kymmenen vuotta. Se järjestää monikulttuurista toimintaa ja jakaa tietoa erilaisista kulttuureista. Yhdistyksen tarkoituksena on vähentää rasismia ja kasvattaa suvaitsevaisuutta. Yhdistyksellä on Vantaalla neuvontapiste, senioripysäkki ja nuorten kahvila. Kaikkiin niihin toivotetaan tervetulleiksi niin maahanmuuttajat kuin kantaväestökin. hakemaan päihdepalvelut toiselta ja mielenterveyspalvelut toiselta luukulta. Keväällä Hyvinvointikunta-foorumissa otettiin mielenkiintoisesti esille ennenaikainen kuolleisuus osana myös sosiaalitoimen vaikuttavuuden seurantaa. Kuolleisuushan on jo merkittävä osa terveysseurannan kokonaisuutta. Kansainvälisesti kuolleisuutta kuvaavia tunnuslukuja käytetään sekä väestön terveydentilan osoittimina että hyvinvoinnin mittareina. Verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin sosiaaliryhmien väliset kuolleisuuserot ovat Suomessa poikkeuksellisen suuret. Esimerkiksi kolmekymmentä vuotta täyttäneiden kuolleisuus kasvaa tasaisesti tulojen pienentyessä. Sosiaaliryhmien välisten kuolleisuuserojen taustalla ovat pääasiassa erot elintavoissa ja elinoloissa. Erityisen jyrkkiä sosioekonomiset kuolleisuuserot ovat muun muassa väkivaltaisissa kuolemansyissä sekä alkoholikuolleisuudessa. Erityisesti alempien sosiaaliryhmien ennenaikaisten kuolemien ehkäisy edellyttää kunnan sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä. Sosiaali- ja terveystoimen arjessa työntekijät vahvistavat asiakkaiden aineellisia, tiedollisia, psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja. Silloin kun asiakkaan ongelmien taustalta paljastuvat päihdeongelmat, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyön merkitys korostuu ongelmien kasaantumisen ehkäisyssä. Aikuisiän päihdeongelmiin liittyy usein mielenterveyshäiriöitä. Sen lisäksi, että päihdeongelmat aiheuttavat asumiseen, työhön ja perheeseen liittyviä sosiaalisia ongelmia, ne altistavat myös somaattisille ja psyykkisille haitoille. Toisaalta päihdeongelma voi olla seurausta tapahtumaketjusta: perhe-ongelmat, pitkäaikainen sairaus, työttömyys, suhteellinen köyhyys ja velkaantuminen. Niihin vaikuttaminen edellyttää laajaa yhteistyöverkostoa. Päihde- ja mielenterveysongelmien hoidossa sosiaalinen ja taloudellinen tuki ovat tärkeitä. Sosiaalihuollon talous- ja velkaneuvonnan sekä sosiaalisen luototuksen avulla vaikutetaan paitsi toimeentulotuen menoihin, myös asiakkaan terveyteen. Sosiaalihuollon tuki ja neuvonta voivat estää perhe-, päihde-, mielenterveys- ja asunnottomuusongelmien kasaantumisen, jopa ennenaikaisen alkoholiperäisen tai väkivaltaisen kuoleman. Myös lapsi- ja perhepoliittisiin ohjelmiin perustuvien interventioiden tehokkuudesta on jo saatu näyttöä. Sosiaalityön kotikäynneillä, päiväkodin, esikoulun ja peruskoulun kasvatus- ja tukitoimilla, vanhempien vertaisryhmillä ja perheneuvonnalla, sekä terveydenhuollon äitiys- ja lastenneuvolatoiminnalla, koulu- ja opiskelijahuollolla voidaan muodostaa laaja yhteistyöverkosto. Tähän verkostoon olisi hyvä jatkossa liittää saumattomasti myös lapsiperheiden toimeentulokysymysten hoito. Kunnan sosiaali- ja terveystoimen yhteistyön tulevaisuuden haasteista mainittakoon esimerkiksi työtoiminnan ja terveysneuvonnan yhdistäminen, jolla voitaisiin tehostaa kuntoutuspalvelujen tarjontaa pitkäaikaistyöttömille ja vajaakuntoisille henkilöille. Väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa eivät riitä pelkästään sosiaalija terveystoimen keinot, mutta ennen kuin voidaan odottaa vakuuttavaa ylisektoraalista yhteistyötä, sosiaali- ja terveystoimen on kehitettävä yhteisiä ja taloudellisia toimintamalleja sekä yhteisiä palveluja, joissa asiakas huomioidaan nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Sosiaali- että terveystoimen kehittämistyö yhdistettynä laajempaan välittämisen ajatukseen mahdollistaa tasa-arvoisemmat edellytykset terveyden ja hyvinvoinnin saavuttamiselle. Heli Bäckmand, kehittämispäällikkö, Efeko Oy, sosiaali- ja terveyspalveluiden yksikkö Suvi Parikka, projektisuunnittelija, Efeko Oy, sosiaali- ja terveyspalveluiden yksikkö Sosiaaliturva 12/07 15

16 asiakirjatuotanto Ulla Tiililä Sosiaali- ja hoitoaloilla kirjoitetaan vaatimusten ristipaineissa Julkisilla palvelualoilla menee yhä enemmän aikaa kirjoittamiseen. Epäkohdaksi tämä koetaan erityisesti sosiaali- ja hoitoaloilla, joilla ihmisen kasvokkaisen kohtaamisen pitäisi olla työn ydintä. Tekstitöitä myös lisätään, vaikka työntekijöitä vähennettäisiin. Kuinka näin on käynyt ja mihin tilanne johtaa? FT Ulla Tiililä toimii tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Hänen väitöskirjansa Tekstit viraston työssä tarkastettiin keväällä Tutkimusaineistona hänellä oli vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalvelupäätöksiä sekä niihin liittyviä hakemuksia ja asiantuntijalausuntoja. Tällä hetkellä Tiililä vetää hanketta, jossa selvitetään julkisten palvelualojen tekstualisoitumista: kuka kirjoittaa, millä ajalla ja mitä? 16 Sosiaaliturva 12/07 Useat julkisten palvelualojen teksteistä tehdään säädösten velvoittamina. Tämän näkee vaikkapa sosiaalialan säädöksiä silmäilemällä. Esimerkiksi vammaispalveluasetus ohjaa palvelusuunnitelman tekemiseen (2. ). Laki toimeentulotuesta mainitsee esimerkiksi kotoutumissuunnitelman ja aktivointisuunnitelman (10. ) ja laki kuntouttavasta työtoiminnasta aktivointisuunnitelman lisäksi työnhakusuunnitelman ja keskeytyspäätöksen (5. ). Myös uudet johtamisstrategiat ja pyrkimykset työn kehittämiseen vaikuttavat tekstitöitten lisääntymiseen. Tuloksia saatetaan mitata asiakirjatuotannolla, ja työn suunnittelu, seuranta ja arviointi tapahtuu tekstein. Kilpailuttamisesta, tarveharkinnasta ja arvioinnista puhutaan työn tehostamisen tai säästöjen nimissä. Ne johtavat kuitenkin kaikki tekstitöihin ja aiheuttavat kustannuksia, joita ei systemaattisesti seurata. Näkymätön tekstityö Vaikka sivujen määriä lasketaan toisinaan työn tuloksina, asiakirjatuotanto lisääntyy myös hallitsemattomasti. Monesti vaikuttaa siltä, että uusia toimintoja kehitettäessä ei täysin tiedosteta, mikä kaikki johtaa kirjoittamiseen. Kuitenkin dokumentointi ja kirjaaminen ovat kirjoittamista, ja ohjelmat, suositukset, strategiat, laatukriteerit ja asiakasprofiilit ovat tekstejä, siis kielenkäyttöä. Ei liioin oteta huomioon, että kirjoittaminen on oikeaa työtä ja suuri osa teksteistä sitoo kokonaisen suunnittelu- ja tuotantokoneiston. Kilpailuttamisesta, tarveharkinnasta ja arvioinnista puhutaan työn tehostamisen tai säästöjen nimissä. Ne johtavat kuitenkin kaikki tekstitöihin ja aiheuttavat kustannuksia, joita ei systemaattisesti seurata. Tekstien laatiminen vie julkishallinnossa huomattavasti voimavaroja, vaikka tämä työ tuntuu olevan enimmäkseen näkymätöntä. Voi syystä epäillä, että hyvinvointipalvelujen euroja kuluu kohtuuttomasti kirjoittamiseen. Tekstitulva hallintaan massatuotannolla Vaikka tekstejä velvoitetaan tekemään yhä enemmän, ei julkisen sektorin työntekijöitä juuri lisätä päinvastoin, esimerkiksi valtionhallinnon tuottavuusohjelman seurauksena tekijät voivat vähentyä. Jotta lisääntyvästä asiakirjatuotannosta silti selvittäisiin, osa teksteistä tehdään hierarkkisesti organisoidussa massatuotannossa, osa muuten vain kiireessä. Massatuotannossa tekstit tehdään mallipohjille tai erilaisista mallikatkelmista koostaen. Yhden tekstin tai oikeastaan tekstipohjan tuottaminen työllistää useita ihmisiä organi-

17 Laatua myös teksteihin! Mitä työpaikalla voi tehdä? 1. Ensin kartoitetaan tekstit, sitten karsitaan. 2. Selvitetään, ketkä kaikki vaikuttavat tekstiin. 3. Parannetaan koko työyhteisön valmiuksia kirjoittaa. 4. Selvitetään kirjoittajien tarpeet: palveleeko vai rajoittaako tekniikka? 5. Jos käytössä on mallitekstejä ja -katkelmia, - ne luodaan ja tarkistetaan kielen ammattilaisen kanssa - niitä arvioidaan osana kokonaisia tekstejä ja tekstien ketjua. saation eri portailla: Osa suunnittelee katkelmien sisältöjä, toiset teknisiä ja graafisia ratkaisuja. Kolmannet käyttävät toisten luomia malleja joko sellaisenaan tai niitä muokaten. Tavallista on, että prosessissa on mukana eri alojen asiantuntijoita, mutta kielen ja kirjoittamisen asiantuntija puuttuu. Tavallista on sekin, että organisaatiossa ei kenelläkään ole kokonaiskuvaa siitä, ketkä kaikki vaikuttavat tietyn tekstin syntymiseen. Tekstintuotantoketjun jäsenet eivät useinkaan ole kontaktissa keskenään. He eivät myöskään aina tiedä, miten oma toiminta vaikuttaa lopputulokseen. Massatuotannosta hyötyä ja haittaa Parhaimmillaan asiakastietojärjestelmiin kytketty mallipohjainen kirjoittaminen nopeuttaa kirjoittamista ja tekee teksteistä tasalaatuisia. Malliteksteihin turvautuva virkailija tietää lisäksi käyttävänsä kieltä, joka on saanut viraston ylätasolla siunauksen. Ongelmallista on se, että tietojärjestelmiä ei yleensä ole ensisijaisesti luotu tekstien tekemiseen saati ymmärrettävien tekstien tekemiseen. Kirjoittajilla ei välttämättä ole oikolukuohjelmia käytössään tai he eivät näe tekstejä sellaisina kuin ne tulostuvat. Kun tekstejä tuotetaan eikä kirjoiteta, niillä on yhä useammin myös tahattomia ominaisuuksia. Paperille voi päätyä vahingossa kokonaisia kappeleita, jotka eivät liity puheena Voi syystä epäillä, että hyvinvointipalvelujen euroja kuluu kohtuuttomasti kirjoittamiseen. olevaan tapaukseen. Lukija silti kuvittelee ja hänellä on oikeus kuvitella saavansa juuri hänelle laaditun tekstin. Tuotantotapa vaikuttaa tekstien ominaisuuksiin myös sillä tavalla, että lukijan voi olla vaikea hahmottaa, kuka tekstistä on vastuussa. Erilaisista katkelmista koostettu teksti voi olla epäyhtenäistä ja epäloogista. Sävyongelmatkin johtuvat usein siitä, ettei tekstiä ole käyty kokonaisuutena läpi. Viraston ylätasolla kehitellyt, yleispäteviksi tarkoitetut mallit ovat lisäksi kieleltään helposti abstrakteja eivätkä sovi yksityisten ihmisten tilanteisiin. Suuria vaatimuksia, vaatimattomasti edellytyksiä Julkisilla palvelualoilla laaditaan tekstejä suurien vaatimusten ja riittämättömien edellytysten ristipaineissa. Tekstejä velvoitetaan tekemään paljon, ja niiden on oltava laadultaan tietynlaisia: Hallintolaissa (9. ) teksteiltä vaaditaan asiallisuutta, selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. STM:n asetuksessa potilasasiakirjojen laatimisesta (7. ) taas vaaditaan merkinnöiltä myös virheettömyyttä, ja asetuksen mukaan niissä saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä. Käytännössä kirjoittamiseen ja kirjaamiseen ei useinkaan ole kunnollisia välineitä tai tiloja. Kun päätyönä on ihmisten kasvokkainen kohtaaminen, on ajanpuute suuri ongelma. Ajaudutaan kaksinkertaisen kirjoittamisen kehään: kun ei heti pääse koneelle, teksti laaditaan ensin paperille ja myöhemmin vasta sähköiseen järjestelmään. KANSANELÄKELAITOS PÄÄTÖS <asiakkaan henkilötiedot ja osoite> PÄÄTÖS LASTENHOIDON TUESTA Lastenhoidon tukenne on tarkistettu XX.X.2007 johdosta seuraavasti. Hakemuksenne on ratkaistu seuraavasti. Tarkistuksen jälkeen kotihoidon tukea ei jää m PERUSTELUT Lastenhoidon tukeen sisältyy HELSINKI-lis päätös on voimassa toistaiseksi. Lasten kotihoidon tuen hoitorahasta on väh vanhempainpäiväraha. Vähennyksen jälke Lasten kotihoidon tuen hoitorahasta on vä vanhempainpäiväraha. Lasten kotihoidon tuen hoitorahasta on v vanhempainpäiväraha. Vähennyksen jäl Lasten kotihoidon tuen hoitorahasta on vanhempainpäiväraha. Lasten kotihoidon tuen hoitorahasta on vanhempainpäiväraha. Vähennyksen LAINKOHDAT Laki lasten kotihoidon ja yksityisen KANSANELÄKELAITOS <ETUNIMI SUKUNIMI> PALVELUPÄÄLLIKKÖ Päätöksestä valittaminen Valitusosoitus on liitteenä. Sosiaaliturva 12/07 17

18 KELAITOS PÄÄTÖS edot ja osoite> IDON TUESTA Kun dokumentointi lisääntyy, tieto tulee yhä hankalammin hallittavaksi. Kouluttajilta toivotaan hattutemppuja Ristipaineet voivat käytännön työssä olla sellaisiakin, että kirjoittamisen avuksi tarjotut mallitekstit ja -katkelmat ovat perinteisen kapulakielisiä. Samaan aikaan tilataan kirjoittajille koulutusta, jonka tavoitteena on opetella kirjoittamaan toisin. Ristipaineista saavatkin osansa myös kouluttajat ja konsultit. He yrittävät opettaa, miten laaditaan lain vaatimukset täyttäviä tekstejä, mutta arjen kiireissä painiskelevat työntekijät toivovat kirjoittamiseen pikaratkaisuja: valmiita kaavoja ja listoja sallituista tai kielletyistä sanoista. Myös monivaiheinen tuotantoprosessi vaikeuttaa tekstien parantamista, sillä kielenkäytön koulutusta saatetaan tilata väärälle kohderyh- seuraavasti. on tukea ei jää maksettavaksi. mälle. Etuuskäsittelijät istuvat kurssilla turhautuneina valittamassa, että he eivät voi tehdä suositeltuja muutoksia, koska tekstit koostetaan valmiista katkelmista, joille he eivät voi mitään. Usko teksteihin on vahva Asiakirjatuotannon taustalla on perimmältään varautuminen ristiriitoihin. Tässä näkyy yhteiskunnan juridisoituminen. Toisaalta kyse on myös siitä, että usko kirjoitetun kielen voimaan on vahva. Uskotaan, että asioita voidaan kirjata neutraaleina ja muuttumattomina faktoina. Uskotaan, että kun asia on kirjattu, se on kunnossa. Kuitenkin, kun dokumentointi lisääntyy, tieto tulee yhä hankalammin hallittavaksi. Tieto muuttuu ja joskus jopa vääristyy kiertäessään asiakirjasta toiseen ja siirtyessään uusiin yhteyksiin. Kun yksi asiakirja tehdään yhä useamman toisen pohjalta, valinnat lisääntyvät ja samalla virheiden riski kasvaa. Tiedon hallinnan vaikeutta lisää se, että kirjoittamisessa tehtyihin valintoihin vaikuttavat myös kirjoittamattomat lait, sosiaaliset normit ja asetelmat. Ne vaikuttavat esimerkiksi tyyliin ja retorisiin ratkaisuihin, kuten siihen, ketä missäkin asiakirjassa tyypillisimmin referoidaan ja mistä aiheista puhutaan, mistä ei. Vaikka eri lait ohjaavat asiakkaan kuulemiseen, kirjataan virallisiin dokumentteihin mieluiten asiantuntijoiden asiantuntijakieltä. Standardointi ja keskittäminen lisääntyy Hallinnossa onkin nähtävissä suuntaus, jossa samaan aikaan, kun tekstejä tuotetaan yhä enemmän, kirjoittajien vaikutusmahdollisuutta vähennetään. Lisääntyvällä standardoinnilla on kielipoliittisia seurauksia, sillä tietojärjestelmiin kytketty kirjoittaminen voi lisätä julkishallinnon kielen reifikoitumista. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjoittajat käyttävät yhä useammin kieltä, joka ei ole heidän omaansa ja johon heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Sama voi koskea myös kokonaisia tekstejä sekä viestinnän ketjuja. Näin käy esimerkiksi silloin, kun asiakaspalveluun liittyvät tekstit laaditaan muualla kuin siellä, missä palvelu tarjotaan. Esimerkiksi sairaaloiden ja terveysasemien kutsut lähetetään keskitetysti. Hoitohenkilökunnan nimissä lähetetään siis potilaille tekstejä, joiden alkuperää ja tekijöitä henkilökunta ei aina tunne. Palveluja tarjoavat työntekijät joutuvat myös vastaamaan näistä teksteistä, joiden sisällöistä ja sävyistä he eivät ole vastuussa. Tällaisten käytäntöjen seurauksena kirjoittajan ja lukijan erillisyys kasvaa ja asiakkaan on yhä vaikeampi hahmottaa palveluprosessia. Jos erilaisia palveluja keskitetään, tämä ilmiö oletettavasti vahvistuu. Kun esimerkiksi it-palveluja keskitetään, etääntyvät tietojärjestelmien kehittäjät entisestään järjestelmien käyttäjistä, siis kirjoittajista. Täällä teksti lukeeko kukaan? Kuvatunlaiset käytännöt vaikuttavat hiljalleen myös siihen, miten käsitämme kirjoitetun kielen ja miten suhtaudumme kirjoitettuihin teksteihin. Tekstit, joiden ratkaisut eivät ikään kuin ole kenenkään harkituista ajatuksista lähtöisin, eivät ansaitse kovin keskittynyttä lukijakuntaakaan. Tästä ei ehkä tarvitsisi olla huolissaan, jos kirjoittamiseen kuluva aika ei olisi poissa jostakin muusta. Erityisesti sosiaali- ja hoitoaloilla ristiriitaiset vaatimukset alkavat olla todellinen ongelma. Vaikka päiväkodeissa lasketaan, kuinka monta lasta saa jättää yhden hoitajan varaan, sitä ei lasketa, kuinka paljon työvoimaa kirjoittamiseen voi ja saa mennä. Jos priorisoida pitää, otamme varmasti kaikki mieluummin palvelua kuin palvelusuunnitelman! tarkistettu XX.X.2007 alkaen Teille myönnetyn vanhempainpäivärahan LSINKI-lisä, jonka määrä perustuu kunnan päätökseen. on vähennetty ajalta xx.x.2007 x jälkeen hoitorahaa ei jää n vähennetty 18 Sosiaaliturva 12/07

19 vanhustyö Merja Etholén-Rönnberg Seniorivoima-Seniorkraft -hanke l tavoitteena aktivoida ikäihmisiä ja tarjota heille mahdollisuus saada äänensä kuuluville tulevaisuuden suunnittelussa ja rakentamisessa yhdessä asiantuntijoiden kanssa l työskentelyn pohjana Vireä ikääntyminen Kirkkonummen ikäihmisten palvelujen strategia ja kehittämissuunnitelma vuoteen 2012 vuodelta 2005 l alkoi yli 30 henkilön, ikäihmisten, heidän järjestöjensä edustajien, kunnan luottamushenkilöiden ja asiantuntijoiden, haastattelulla l ytimenä virkamiesten ja ikäihmisten yhteiset skenaariotyöpajat l kunnan kumppanina kotimainen konsulttitoimisto Synocus, jota Tekes rahoitti hankkeen osalta Aito dialogi on osallistamisen ydin Kuntalaisia voidaan osallistaa kuntalaistutkimusten ja kyselyiden avulla. Heidän järjestöiltään ja muilta eturyhmiltä voidaan pyytää lausuntoja ja ehdotuksia. Lisäksi on projektimuotoisia osallistamistapoja, kuten nuorten parlamentit. Vanhus-, vammais- ja nuorisoneuvostot toimivat osassa kuntia enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kirkkonummella vanhusneuvosto on toiminut luvun alusta. Ajoittain sillä on ollut matala profiili, koska viranhaltijat eivät ole olleet sen suhteen aktiivisia. Neuvostot eivät saisi olla nimellisiä elimiä vaan ne pitää ottaa kunnallishallintoon mukaan vahvoina kuntalaisten edunvalvoja- ja asiantuntijaeliminä samaan tapaan kuin vanhusneuvostot ja muut asiakaskomiteat Tanskassa, johon Suomesta on tehty lukuisia tutustumismatkoja. Ennen kaikkea on kysymys asenteesta: ollaanko kuntalaisten mielipiteistä aidosti kiinnostuneita ja halutaanko suunnitteluprosessit tehdä mahdollisimman avoimiksi kansalaisaktiivisuuden lisäämiseksi. Useimmat osallistamisen tavat ovat erillisiä, jollakin tavalla päälle liimattuja prosesseja. Ne tehdään kun näin kuluu tehdä. Keskeistä osallistamisessa ja osallistumisessa on aito dialogi, joka osuu merkittävään kohtaan päätöksentekoprosessia, ollaan sitten päättämässä yksittäisestä puistonpenkistä tai sosiaalipalveluiden pitkän aikavälin suunnitelmasta. Ongelmaksi nousevat monesti resurssit ja oikeudenmukaisuus: miten aika riittää jokaisen kanssa keskustelemiseen, ja kenen kanssa pitäisi kulloinkin keskustella? Kirkkonummella Seniorivoima-hanke on koonnut ikäihmisiä miettimään tulevia aktiviteettejaan ja tarvitsemiaan palveluita yhdessä asiantuntijoiden ja päätöksentekijöiden kanssa. Ikäihmiset mukana palveluiden suunnittelussa Kuntien kehittämistoiminta on huolestuttavan asiantuntijakeskeistä. Tutkimusten mukaan luottamushenkilöt ovat kadottaneet valtaansa päätöksenteossa. Valta keskittyy yhä enemmän kunnan ylimmälle virkamiesjohdolle, vaikka erilaisia strategioita tehdään yhdessä luottamushenkilöiden kanssa. Kunnissa vallitsee demokratiavaje. Tästä ja kansalaisten henkisestä etääntymisestä kunnista kertoo myös äänestysaktiivisuus. Vuoden 1950 jälkeen kaksissa viimeisissä kunnallisvaaleissa on ollut alhaisimmat äänestysprosentit. Kirkkonummella kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia on lisätty ja kuntalaisdemokratiaa vahvistettu aidolla vuoropuhelulla ikäihmisten kanssa kaksikielisessä Seniorivoima -hankkeessa. Tarvetta keskustelulle on: Iäkäs ikäpolvi on sellainen, ettei haluta pyytää ennen kuin on pakko. Moni pelkää heitteille jäämistä ja tarvitsisi apua ainakin liikkumiseen, totesi yksi aktiiviosallistuja Gunhild Malmsten, 75. Virkamiehistä ja luottamushenkilöistä on joskus vaikea kunnolla ymmärtää, mitä ikäihmisten arjessa tapahtuu, ja mitä toimia kunnalta toivottaisiin. Vuoropuhelussa yhteisissä työryhmissä päästiin syvällisempään ymmärrykseen kuin osattiin aavistaa. Yhdessä tekeminen yhdistää Asioita pitää ideoida ja tehdä yhdessä, jotta ihminen tuntee osallisuutta. Seniorivoima-hankkeessa järjestettiin kolme skenaariotyöpajaa, joissa kunnan työntekijät hahmottivat yhdessä ikäihmisten kanssa Kirkkonummen mahdollisia tulevaisuuksia sekä yhteistyö- ja toimintaideoita. Ensimmäisessä työpajassa viime joulukuussa tunnelma oli odottava, mutta tammikuun tapaamiset saivat luovuuden ja innostuksen valloilleen. Viimeisessä työpajassa ideoitiin koko päivä yhdessä kunnan tulevaisuutta. Skenaariot käsittelivät yhteisöllisyyttä, liikennettä ja alueellista kehitystä, syrjäytymistä sekä palveluiden kehittämistä. Niiden ympärille kutoutui joukko tulevaisuuden tapahtumia, joiden kautta oli mahdollista ymmärtää muutoksia ja saada osallistujien mielipiteitä siitä, mitä kehitystä toivotaan ja mitä ei. Skenaariomenetelmällä päästiin irti arkipäivän haasteista, ja keskustelemaan pitemmän aikavälin tavoitteista kunnan toiminnan kehittämisessä. Merja Etholén-Rönnberg on Kirkkonummen sosiaalipalvelupäällikkö Ikäihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä Hankkeessa tuli esiin ikäihmisten toive yhteisöllisyydestä. Sitä toivotaan laajasti, ja se nähdään tärkeänä osana hyvää kehitystä. Sen kehittämiseksi syntyi paljon ideoita: aina kylätaloista kaiteiden rakentamiseen ja kunnan markkinoinnista ystäväpalvelun kehitysideoihin. Seniorivoima-hanke voimaannutti vanhusneuvoston järjestämään eduskuntavaalipaneelin helmikuussa. Alkukesästä järjestettiin valtuustoseminaari, jossa neuvosto esitteli hankkeessa löytyneitä näkökulmia paremman Kirkkonummen kehittämiseksi ikäihmisille paitsi valtuustolle myös muille kuntalaisille. Hankkeen tuloksia käytetään kunnan palveluiden kehittämisessä sekä tulevaisuudessa pohjana strategiatyölle. Sosiaaliturva 12/07 19

20 päihdehuolto Jussi Nikander Päihdetyössä käydään kovaa kilpailua siitä, mikä palveluntuottaja kerää suurimman markkinaosuuden. Kamppailussa selviämisen ehtona näyttää olevan oman erinomaisuutensa brändääminen ja brändin mediaseksikäs esilletuominen. Päihdetyön brändi markkinahenkisyyttä vai parempaa palvelua? Jussi Nikander on Helsingin kaupungin omistaman Tervalammen kartano-kuntoutuskeskuksen johtaja. Tätä nykyä päihdehuollon suunnittelun, strategioiden luomisen ja toiminnan järjestämisen lähtökohdat perustuvat markkinatalouden ja kilpailuyhteiskunnan arvoihin. Kuntien talousahdinko ja hyvinvointivaltion liukuminen markkinatalouden suuntaan pakottaa sosiaalityön arvioimaan, priorisoimaan ja kehittämään palveluitaan. Kovassa kilpailussa jokainen päihdepalveluyksikkö, riippumatta siitä onko se kunnallinen vai yksityinen, joutuu pohtimaan olemassaolonsa perusteita ja toiminnallisia mahdollisuuksiaan. Huomioon pitää ottaa paitsi asiakkaiden muuttuvat tarpeet myös poliittisen tahdon, yleisen ilmapiirin ja tehokkuusajattelun vaatimukset. Koviin arvoihin perustuvassa eloonjäämistaistelussa jokainen yrittää perustella itseään toista paremmaksi. Yksiköt liehittelevät kuntien päättäjiä näyttämällä itsestään parhaat puolensa kuin metsot soidintanssissaan. Kilpailussa pärjännee parhaiten se, joka onnistuu vakuuttamaan omalla mainonnallaan kuluttajat eli palveluita tilaavat kunnat. Taloudellisella tehokkuudella, tai oikeammin palvelun edullisuudella, on kilpailussa suuri painoarvo. Jos ainoastaan se on brändikamppailun painopisteenä, menetetään ne päihdetyölle myönteiset mahdollisuudet, joita kilpailuasetelmalla voidaan saavuttaa. Hyvinvointivaltion arvoja ja normeja puolustavien mielestä päihdepalveluiden järjestäminen on hankaloitunut ja asiakkaiden tarpeita mitätöidään. Parhaimmillaan kilpailu edellyttää, että yksiköt kehittävät toimintaansa vaikuttavammaksi ja asiakkaiden tarpeita joustavammin palvelevaksi. Tällöin kilpaillaan hinnan lisäksi palveluiden sisällöllä. Tilaajien on vaadittava vastinetta rahoilleen ja seurattava palveluntuottajien sisällöllistä kehitystyötä. Brändi mahdollistaa paremman palvelun Henkilöstö voi löytää profiloitumisen ja brändikamppailun ansiosta uutta intoa asiakastyöhön. Asiakashan kuntoutuu sitä varmemmin, mitä perusteellisemmin häntä kuntouttava työntekijä uskoo käyttämäänsä menetelmään. Palveluiden tuottajilta odotetaan taloudellisuutta, tehokkuutta, joustavuutta ja vaikuttavuutta, mutta ennen kaikkea taitoa perustella oma erinomaisuutensa eli myydä tuotteensa. Kun päihdehuollossa erilaisilla terapiamenetelmillä saavutetaan vain hienoisia eroja hoidon tuloksissa, brändiksi ei enää riitä maininta käytetystä menetelmästä. Brändistä on rakennettava kokonaisuus, johon uskoo sekä palvelun ostaja että tuottaja itse. Toki asiantuntevassa sosiaalityössä menetelmien on perustuttava tieteelliseen näyttöön niiden vaikuttavuudesta. Ammattitaitoisen sosiaalityön sisällä vaikuttavuuden oleelliset erot selittyvät ns. yleisillä tekijöillä. Se, joka kykenee luotettavasti osoittamaan olevansa edelläkävijä yleisten tekijöiden hyödyntämisessä, on brändikamppailun kirkkain tähti. Henkilöstöllä avainasema kilpavarustelussa Yleisillä tekijöillä kilpaileminen on käynyt koko ajan haastavammaksi. Asiakkaan ja työntekijän välinen luottamuksellinen ja emotionaalisesti latautunut terapiasuhde on vaikeampaa saavuttaa, kun palveluiden tilaajat tuijottavat suoritteiden määrää, palvelun edullisuutta ja mahdollisuutta monipuoliseen tilastointiin. Myös tilaajat pyrkivät osoittamaan mahdollisimman selvästi hankkineensa parhaat palvelut. Tärkein resurssi on työntekijöiden vilpitön usko omassa yksikössä tehtävän työn hyvyyteen. Kilpailuyhteiskunnan kiristämä talous ja koveneva henkilöstöpolitiikka asettavat uskon koetteille. On vaikeampaa saavuttaa palveluita tuottavan yksikön oma usko tuotteeseensa kuin vakuuttaa ostaja tuotteen hyvyydestä. Brändin rakentamisen ja vahvistamisen on lähdettävä asiakastyötä tekevien hyvinvoinnista ja työntekijäkeskeisten periaatteiden pohjalta. Ne ovat myös asiakaslähtöisiä, koska asiakkaiden hyvinvointi mahdollistuu henkilökunnan hyvinvoinnin ja pysyvyyden kautta. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöstä on pulaa ja alan palkat ovat pienet. Yhdeksi brändikamppailun muodoksi tulee kilpailu oman työnantajakuvan kirkastamisesta. Yksiköt joutuvat pohtimaan paitsi menetelmien sopivuutta, myös keinoja parantaa työntekijöiden viihtyvyyttä. Kilpailu pakottaa toimijat tuottamaan toinen toistaan parempia palveluita asiakkailleen. Haasteena on kuitenkin se, että asiakas pääsee vain harvoin valitsemaan itselleen sopivimmaksi tuntemansa palvelun. Useimmiten valinnan tekee viranomainen, joka poukkoilee kuntatalouden realiteettien ja asiakkaan etujen välillä. Brändi nimi, tunnus, symboli, muoto tai näiden kaikkien yhdistelmä, jonka avulla tietyn toimijan tuotteet tai palvelut on tunnistettavissa auttaa erottamaan tuotteet kilpailijoistaan. lisäarvo, jonka asiakas kokee saavansa ja josta hän on valmis maksamaan kohderyhmässä tunnettu, pidetty ja arvostettu on rekisteröitävissä päihdehuollon rekisteröityjä tuotemerkkejä ovat esimerkiksi Myllyhoito ja verkossa tehtävän ehkäisevän päihdetyön Hubu -menetelmä 20 Sosiaaliturva 12/07